Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.45.0-wmf.6 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista 0 5756 127255 127253 2025-06-18T20:49:08Z Nysalor 5 Murheesta – iloon! 127255 wikitext text/x-wiki {{Wikipedia}} {{Wikisitaatit}} '''Mikko Uotinen''' (1885–1931) == Novellit == * ''[[Leipää]]'' == Runot == * ''[[Elämän laulu (Uotinen)|Elämän laulu]]'' * ''[[Hei Karjalan lapset!]]'' * ''[[Huhtikuun lapsia]]'' * ''[[Huomen laulu]]'' * ''[[Idän kansa]]'' * ''[[Ihminen (Uotinen)|Ihminen]]'' * ''[[Ihmislapsi, siemen hyvän]]'' * ''[[Ilon juhlana]]'' * ''[[Ilotytön muistikirjaan]]'' * ''[[Iltatunnelmia]]'' * ''[[Immen päivä]]'' * ''[[Itketkö?]]'' * ''[[Joulusäveleitä]]'' * ''[[Jumalani]]'' * ''[[Kansanopisto]]'' * ''[[Karjala (Uotinen)|Karjala]]'' * ''[[Kaski-työssä]]'' * ''[[Kansan kevät (1928)|Kansan kevät]]'' (1928) * ''[[Kansan kevät]]'' (1939) * ''[[Kevät säveliä]]'' * ''[[Kevät virret]]'' * ''[[Kyllin laulu]]'' * ''[[Kärsimykselle]]'' * ''[[Lapsoselle]]'' * ''[[Laulukisoissa]]'' * ''[[Lemmen lehto]]'' * ''[[Lemminkäisen iltalaulu]]'' * ''[[Lähtehille]]'' * ''[[Me olemme!]]'' * ''[[Meidän viirimme]]'' * ''[[Miksi? (Uotinen)|Miksi?]]'' * ''[[Mit oomme?]]'' * ''[[Muille – sulle]]'' * ''[[Murheesta – iloon!]]'' * ''[[Musta lempi]]'' * ''[[Nouse kansa]]'' * ''[[Nuorille (Uotinen)|Nuorille]]'' * ''[[Nuorison pirtissä]]'' * ''[[Nuorten laulu]]'' * ''[[Nuorukaiselle]]'' * ''[[Nuoruus (Uotinen)|Nuoruus]]'' * ''[[Näin ennen, näin nyt!]]'' * ''[[Omenankukka]]'' * ''[[Onnen maa]]'' * ''[[Onnessa]]'' * ''[[Orjan laulu]]'' * ''[[Orpotytön laulu]]'' * ''[[Pajapojan laulu]]'' * ''[[Raataja immelle!]]'' * ''[[Raatajalle]]'' * ''[[Raittihiksi – vapahaksi!]]'' * ''[[Retkellä]]'' * ''[[Sarastaessa]]'' * ''[[Sempä sanon]]'' * ''[[Sisaren haudalla]]'' * ''[[Sovintohon!]]'' * ''[[Suomen taiteen taitavalle]]'' * ''[[Suomenlahden rannalla]]'' * ''[[Syksy (Uotinen)|Syksy]]'' * ''[[Syntiä]]'' * ''[[Sätehiä]]'' * ''[[Sävel syvältä]]'' * ''[[Toiset – minä]]'' * ''[[Tumma]]'' * ''[[Työväen laulu (Uotinen)|Työväen laulu]]'' * ''[[Unta]]'' * ''[[Sinulle (Uotinen)|Sinulle]]'' * ''[[Vanha Karjala]]'' * ''[[Vanhukselle]]'' * ''[[Verkon kutoja]]'' * ''[[Voikan tehtaalaisille!]]'' * ''[[Vuoden loppuessa]]'' * ''[[Ystävälle (Uotinen)|Ystävälle]]'' * ''[[Äiti itki]]' == Katso myös == * [[Senaatin oikeusosaston päätös majesteettirikoksesta (SOO 1916 I 371)|Senaatin oikeusosaston päätös majesteettirikoksesta]] [[Luokka:Mikko Uotinen| ]] 2hsollhu6w17rtgb0bvggl4e1i38k7d 0 24606 127254 2025-06-18T20:49:03Z Nysalor 5 Murheesta – iloon! 127254 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Murheesta – iloon! |alaotsikko=Runo Viipurin Raittiusseuran 25-vuotiseen juhlaan. |tekijä=Mikko Uotinen |huomiot= }} == I. == : Me sinitoivojen kansa, : lapset lempeän aatteen, : ilotuntehin astumme : alla toivojen vaatteen. : Me alttarin syömmessä : laitamme kunniaks’ sille : mi riemua, onnea kylvää : surun synkille ihmisille. : Se tunne, mi rinnassa : toisien hyväksi herää, : mi rauhaa myrskyhyn antaa : ja onnea orvoille kerää, : se tunne mi arkana liikkuu : ajan surujen soissa, : se tunne nyt kunnian saakoon : näissä sydänilon karkeloissa. : Sille nyt kaunehin kiitos : ja kantelo soikoon, : se tunne ain’ rinnoissa meidän : yhä enetä voikoon. : Se ilo on suurin : min sytytät kärsivän rintaan, : se työ sydäntöistä : on alati kaunehinta. : Se tunne on tässäkin : valvonut viis’kolmatta vuotta, : moni sydän nyt sykkää: : ”se valvonut ei ole suotta –!” == II. == : Valkea on Suomen lumi : kirkkaat tähti-illat meillä, : puhtautta Suomen järvet kesin : laulaa leppoisilla säveleillä, : taikka talvi-illoin nukkuu : alla kylmän välkkyilevän vaipan. : Suomen kukkarikas luonto : kesin on kuin morsio niin hellä, : tuntuu kuin se hopeoita kesäpäivän : kantais’ puhtoisella sydämmellä, : ja kuin sillä kesätuulissaan : olis’ kaiku kaukahisen valkomaan. : Tuntuu niinkuin Suomen luonto : kertois’ joka henkäyksessään: : ole puhdas, ole kirkas, paina sieluus’ : valon kaipuu, toivo elämään, : missä soivat puhtauden harput, : missä valkeus on valta maan. : Tuntuu niinkuin Suomen luonto : kajahtaisi joka vaiheessaan: : ole hyvän kukkarikas, kesäpäivän kaunis, : soinnu luonnon suvilaulelmaan, : paina syömmes pohjaan syvimpään : kuva armaan kaunis synnyinmaan. : Kutsu Suomen luonto puhtahaksi, : Suomen kansaa sydän kevääseen, : laula Suomen järvi suvipäivin : sille kaipausta päivään puhtoiseen, : tuoksu Suomen kukka kansallesi : toivon päivää, huomenia hyveen! : Tuika kirkas pohjan talvi-ilta : tuhansine tähtinesi rintaan : kaipausta hetkeen, jolloin : hyvä kylvää meihin kaunehintaan, : jolloin valvoo tähti-illat kirkkaat : katsehissa kansan Suomenmaan! : Puhtahaksi Suomen sydän, mieli : rakkauden sinivirroin huuhdellaan, : nostetahan iloon, päivään, riemuaikaan : sydän rakkahaisen pohjanmaan, : huulehen sen hymy aurinkona syttyy, : päivä kullan lailla kulmia sen kultaa. : Luokoon kaiken kauniin alkulähde : menestystä sille taistelulle, : joka puhtauden, lämmön valkoviirin : nostaa tanterelle poljetulle, : joka sinivirran lailla liikkuu : nostain sydänilon keväthetket. : Suokoon kaiken kauniin alkulähde : runsaan siunauksen pyrinnöille, : jotka kohottaen, kehottaen : valot syttää syömmen öille : rakentaen toivon kalliolle : uskon hyvän, kukkarikkahaisen riemun. : Kutsu Suomen luonto puhtoisaksi, : Suomen kansaa sydänkevääseen, : kutsu, kutsu harpuin hurmaavaisin : kansaa suvipäivään puhtoiseen, : sytä kaipausta kansanasi : toivonpäivään, huomenehen hyveen –! == III. == : Tää Karjala on nostettava murheesta iloon, : tää kansa on yöstänsä saatava valoon, : tää Karjala nostettava on surusta riemuun, : se vanhuudestansa on saatava nuoruuden paloon. : Sen silmään on sytytettävä tietojen tähdet : ja rintaan lämpöjen auringot voimaan, : sydämmeen sille kirkkaus toivojen taivaan : oman arvon ja uskon jumal’virsi soimaan. : Tää Karjala –! Tää surukukkamme Suomen, : tää mielestä herkin ja syömmistä suurin, : tää laulujen luoja, tää soittojen saaja, : tää Suomemme kynnys, sen tuki, rajamuuri, : se nostettava on kilveksi maamme, : sen syömmeksi, tunnoksi, silmäksi itään. : Tää Karjala, siinä on Suomemme runko : se on aateli pohjan, sen ollakin pitää! : Nämä surut ja murheet, huolet ja tuskat, : ne kukat on hetkensumun tuon harmaan, : ne ei meitä sorra, ei murra, ei kaada, : kun tunnemme povessa nuotion armaan, : min sytytti äidin silmäys kerran, : kun kehdolla kyynel kulmassa valvoi. : Se nuotio, rakkaus Karjalan kansaan : se riehui kun raskainkin raastoi ja kalvoi. : Se elää, ei huolen se sateissa sammu, : ei tuskan tuulet sen liekkejä lamaa, : se riehuu, sen lämmöstä sävelet syttyy: : ”mit’ oltihin eilen, tänään oomme sit’ samaa, : mit’ kärsimme eilen, sen kestämme tänään, : mi ei murtunut ennen, ei tänään se murru, : mit’ kestivät isät sen kestämme mekin, : ei vaiva, ei kuolo sydäntoivoa turra”. : Tää Karjala, se on niin nuori ja herkkä, : se on kuin kunnaalla valkokoivu sorja, : se on niin ylväs ja lempeä sentään, : se on niin pystyvä, pirteä, reipas ja norja. : Se on huomenen kansaa, se on suurenen luotu : ei astinlaudaks’, ei sumuhun, soihin, : se luotu on huomenen harppuna soimaan, : kevätkansaksi rientoihin valkeoihin. : Tää Karjala, se maa on mannerta meidän, : se hauta on polven, tuon lujan ja rakkaan, : on meissä sen koskien kuohu ja hyrske : ja kaiku sen kanteleen kunniakkaan. : Me olemme Karjalan kansaa, sen nuoruutta me : sen kuohua, toivoa, tähkää, laineet sen lemmen, : me etsimme isienteitä, isienmieltä ja tuntoa selvää, : me lemmestä Karjalan kansaan nyt kuohuilemme. : Tää Karjala, se nostettava on meidän nuorten, : tää kansa se meidän on vietävä valoon, : se meidän on vietävä surusta riemuun, : sen silmä on saatava kauniisen paloon. : Nuoret! Syttyköön sen silmihin tietojen tähdet! : Nuoret! Sen rintaan onnen auringot voimaan, : sen kasvoille kirkkaus toivojen taivaan : ja tarmon, kestävyyden jumalvirsi soimaan! {{Sätehiä}} jw3rabefmudjb6yprslbxsyac1nhpuu