Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.46.0-wmf.21 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk 250 24977 128324 128305 2026-03-26T18:31:28Z Sakvaka 3073 kuvat vierekkäin 128324 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||A.{{pad}}Oppi kasvien ulkoelimistä.|19}}</noinclude>{{tsl|''sinä''|lyhytnivelisinä}} (kurzgliedrig), toiset taas ovat ''pitkänivelisiä'' (langgliedrig). Lyhytnivelisiä ovat esim. palmujen varret, sipulit, kaikki kukat ja myöhemmin (26&nbsp;§) mainittavat kääpiöversot (Kurztrieb, Pinus-, Larix-, Berberis- y.&nbsp;m. suvuissa). Pitkiä ja lyhyitä nivelvälejä on usein samassa versossa, esim. ratamolla (Plantago major), jonka pääverson nivelvälit ovat hyvin lyhyet, joten lehtien asento tulee ruusukkeiseksi (rosettenständig), jota vastoin sivuversojen (kukintojen) ensi nivelväli on hyvin pitkä (vana), seuraavat kukkien väliset taas hyvin lyhyet. Varsi kasvaa, kuten juurikin, pituutta pääasiassa kärjestään; kasvava ala on varressa kuitenkin yleensä melkoista pitempi kuin juuressa. Kuitenkin tapahtuu kasvua useissa varsissa muuallakin kuin kärjessä, ''välikasvuisesti'' (interkalär), kuten esim. heinien kunkin nivelvälin tyvessä. 13&nbsp;§.{{pad}}'''Lehtiasento.''' Lehtien asento varrella voi olla joko vastakkainen tai kierteinen eli hajallinen. A.{{pad}}''Vastakkainen lehtiasento.'' Kun kaksi lehteä on varrella samalla korkeudella aivan vastapäätä toisiaan, t.&nbsp;s. kun niiden välinen osa varren ympärystä (asentoväli, Divergenz) on puolet varren kehästä eli 180&deg;, niiden asentoa sanotaan ''vastakkaiseksi'' (gegenständig, opponiert). Tällöin on kaksi toisiaan seuraavaa lehtiparia melkein aina ''ristikkäin'' (gekreuzt, decussiert), t.&nbsp;s. kukin lehti on juuri edellisen lehtiparin asentovälin keskessä (esim. sireeni, huulikukkaiset, nokkoset). Tästä on se etu, etteivät lehdet varjosta toisiaan. ''Säteittäinen'' (quirlig) lehtiasento eroaa vastakkaisesta vain siten, että siinä on useampia kuin kaksi lehteä samalla korkeudella (esim. Nerium, Hippuris, Myriophyllym). Nämä asennot voi kuten kaikki asentosuhteet yleensä hyvin havainnollisesti esittää ''pohjakaavoilla'' (Diagramme, Kuvat 21, 22), t.&nbsp;s. {| style="margin-left:auto;margin-right:auto;width:600px;border-spacing:10px;" |- | style="width:300px;vertical-align:bottom;" | [[File:Elfving Kasvitieteen oppikirja Kuva 21.png|frameless|250px]] | style="width:300px;vertical-align:bottom;" | {{puuttuu kuva}} |- | style="vertical-align:top;" | Kuva 21. '''Verson pohjakaava, jossa on vuorottelevat, kaksielimiset kiehkurat. 0&ndash;0, 0&ndash;0''' neljä pystyriviä, '''1&ndash;1''', '''2&ndash;2''', '''3&ndash;3''' j.&nbsp;n.&nbsp;e. toisiaan seuraavat kiehkurat. | style="vertical-align:top;" | Kuva 22. '''Kierteisen asennon pohjakaava''', jossa asentoväli on {{murto|1|3}} (120&deg;). |}<noinclude><references/></noinclude> patg2965kc5unt4yi8yugenis7rzwxx 128325 128324 2026-03-26T18:54:48Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 128325 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh||A.{{pad}}Oppi kasvien ulkoelimistä.|19}}</noinclude>{{tsl|''sinä''|lyhytnivelisinä}} (kurzgliedrig), toiset taas ovat ''pitkänivelisiä'' (langgliedrig). Lyhytnivelisiä ovat esim. palmujen varret, sipulit, kaikki kukat ja myöhemmin (26&nbsp;§) mainittavat kääpiöversot (Kurztrieb, Pinus-, Larix-, Berberis- y.&nbsp;m. suvuissa). Pitkiä ja lyhyitä nivelvälejä on usein samassa versossa, esim. ratamolla (Plantago major), jonka pääverson nivelvälit ovat hyvin lyhyet, joten lehtien asento tulee ruusukkeiseksi (rosettenständig), jota vastoin sivuversojen (kukintojen) ensi nivelväli on hyvin pitkä (vana), seuraavat kukkien väliset taas hyvin lyhyet. Varsi kasvaa, kuten juurikin, pituutta pääasiassa kärjestään; kasvava ala on varressa kuitenkin yleensä melkoista pitempi kuin juuressa. Kuitenkin tapahtuu kasvua useissa varsissa muuallakin kuin kärjessä, ''välikasvuisesti'' (interkalär), kuten esim. heinien kunkin nivelvälin tyvessä. 13&nbsp;§.{{pad}}'''Lehtiasento.''' Lehtien asento varrella voi olla joko vastakkainen tai kierteinen eli hajallinen. A.{{pad}}''Vastakkainen lehtiasento.'' Kun kaksi lehteä on varrella samalla korkeudella aivan vastapäätä toisiaan, t.&nbsp;s. kun niiden välinen osa varren ympärystä (asentoväli, Divergenz) on puolet varren kehästä eli 180&deg;, niiden asentoa sanotaan ''vastakkaiseksi'' (gegenständig, opponiert). Tällöin on kaksi toisiaan seuraavaa lehtiparia melkein aina ''ristikkäin'' (gekreuzt, decussiert), t.&nbsp;s. kukin lehti on juuri edellisen lehtiparin asentovälin keskessä (esim. sireeni, huulikukkaiset, nokkoset). Tästä on se etu, etteivät lehdet varjosta toisiaan. ''Säteittäinen'' (quirlig) lehtiasento eroaa vastakkaisesta vain siten, että siinä on useampia kuin kaksi lehteä samalla korkeudella (esim. Nerium, Hippuris, Myriophyllym). Nämä asennot voi kuten kaikki asentosuhteet yleensä hyvin havainnollisesti esittää ''pohjakaavoilla'' (Diagramme, Kuvat 21, 22), t.&nbsp;s. {| style="margin-left:auto;margin-right:auto;width:600px;border-spacing:10px;" |- | style="width:300px;vertical-align:bottom;" | [[File:Elfving Kasvitieteen oppikirja Kuva 21.png|frameless|250px]] | style="width:300px;vertical-align:bottom;" | [[File:Elfving Kasvitieteen oppikirja Kuva 22.png|frameless|250px]] |- | style="vertical-align:top;" | Kuva 21. '''Verson pohjakaava, jossa on vuorottelevat, kaksielimiset kiehkurat. 0&ndash;0, 0&ndash;0''' neljä pystyriviä, '''1&ndash;1''', '''2&ndash;2''', '''3&ndash;3''' j.&nbsp;n.&nbsp;e. toisiaan seuraavat kiehkurat. | style="vertical-align:top;" | Kuva 22. '''Kierteisen asennon pohjakaava''', jossa asentoväli on {{murto|1|3}} (120&deg;). |}<noinclude><references/></noinclude> 7x6wcu1tnmxach2oyhrmaa65f2ujaki 128326 128325 2026-03-26T18:56:22Z Sakvaka 3073 kuvakoot 128326 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh||A.{{pad}}Oppi kasvien ulkoelimistä.|19}}</noinclude>{{tsl|''sinä''|lyhytnivelisinä}} (kurzgliedrig), toiset taas ovat ''pitkänivelisiä'' (langgliedrig). Lyhytnivelisiä ovat esim. palmujen varret, sipulit, kaikki kukat ja myöhemmin (26&nbsp;§) mainittavat kääpiöversot (Kurztrieb, Pinus-, Larix-, Berberis- y.&nbsp;m. suvuissa). Pitkiä ja lyhyitä nivelvälejä on usein samassa versossa, esim. ratamolla (Plantago major), jonka pääverson nivelvälit ovat hyvin lyhyet, joten lehtien asento tulee ruusukkeiseksi (rosettenständig), jota vastoin sivuversojen (kukintojen) ensi nivelväli on hyvin pitkä (vana), seuraavat kukkien väliset taas hyvin lyhyet. Varsi kasvaa, kuten juurikin, pituutta pääasiassa kärjestään; kasvava ala on varressa kuitenkin yleensä melkoista pitempi kuin juuressa. Kuitenkin tapahtuu kasvua useissa varsissa muuallakin kuin kärjessä, ''välikasvuisesti'' (interkalär), kuten esim. heinien kunkin nivelvälin tyvessä. 13&nbsp;§.{{pad}}'''Lehtiasento.''' Lehtien asento varrella voi olla joko vastakkainen tai kierteinen eli hajallinen. A.{{pad}}''Vastakkainen lehtiasento.'' Kun kaksi lehteä on varrella samalla korkeudella aivan vastapäätä toisiaan, t.&nbsp;s. kun niiden välinen osa varren ympärystä (asentoväli, Divergenz) on puolet varren kehästä eli 180&deg;, niiden asentoa sanotaan ''vastakkaiseksi'' (gegenständig, opponiert). Tällöin on kaksi toisiaan seuraavaa lehtiparia melkein aina ''ristikkäin'' (gekreuzt, decussiert), t.&nbsp;s. kukin lehti on juuri edellisen lehtiparin asentovälin keskessä (esim. sireeni, huulikukkaiset, nokkoset). Tästä on se etu, etteivät lehdet varjosta toisiaan. ''Säteittäinen'' (quirlig) lehtiasento eroaa vastakkaisesta vain siten, että siinä on useampia kuin kaksi lehteä samalla korkeudella (esim. Nerium, Hippuris, Myriophyllym). Nämä asennot voi kuten kaikki asentosuhteet yleensä hyvin havainnollisesti esittää ''pohjakaavoilla'' (Diagramme, Kuvat 21, 22), t.&nbsp;s. {| style="margin-left:auto;margin-right:auto;width:600px;border-spacing:10px;" |- | style="width:300px;vertical-align:bottom;" | [[File:Elfving Kasvitieteen oppikirja Kuva 21.png|frameless|250px]] | style="width:300px;vertical-align:bottom;" | [[File:Elfving Kasvitieteen oppikirja Kuva 22.png|frameless|235px]] |- | style="vertical-align:top;" | Kuva 21. '''Verson pohjakaava, jossa on vuorottelevat, kaksielimiset kiehkurat. 0&ndash;0, 0&ndash;0''' neljä pystyriviä, '''1&ndash;1''', '''2&ndash;2''', '''3&ndash;3''' j.&nbsp;n.&nbsp;e. toisiaan seuraavat kiehkurat. | style="vertical-align:top;" | Kuva 22. '''Kierteisen asennon pohjakaava''', jossa asentoväli on {{murto|1|3}} (120&deg;). |}<noinclude><references/></noinclude> 7m4irjwv6xdgqstvw0ve969y7fovisu 250 24978 128327 128306 2026-03-26T19:06:07Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 128327 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|20|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>kartiomaiseksi ajatellun rangan kaavamaisilla pohjakuvilla, joissa elinten kiinnityskohdat merkitään samakeskisille kehille siten, että korkeammalla olevat elimet tulevat yhä sisemmille kehille. Kuten pohjakaavasta kuvasta&nbsp;21 näkyy, on niiden suorien pitkittäisten rivien luku, joissa vuoroittain kiehkuraisessa (alternierend quirlig) asennossa olevat elimet varrella sijaitsevat, kaksi kertaa suurempi kuin yksityisen kiehkuran elinluku. Niinpä rivejä on kuusi, kun kiehkurat ovat kolmilukuiset, kymmenen, kun ne ovat viisilukuiset, j.&nbsp;n.&nbsp;e. Näitä suoria pituusrivejä, jotka pohjakaavassa esiintyvät säteittäisinä viivoina, sanotaan ''pystyriveiksi'' (Orthostiche). Galiumin lehdet ovat asennoltaan valesäteittäiset, niillä kun lehtien väliset korvakkeet ovat tavallisten lehtien muotoiset. [[File:Elfving Kasvitieteen oppikirja Kuva 23.png|left|frameless|125px]] B.{{pad}}''Kierteinen lehtiasento.'' Kun varrella on samalla korkeudella vain ''yksi'' lehti, sanotaan lehtiasentoa ''kierteiseksi'' (spiralig). Tällöinkin ovat toisiaan seuraavien lehtien väliset kulmat, kun nämä ajatellaan siirretyiksi samaan tasoon, tavallisesti tietyn suuruiset, ja lehdet muodostavat tietyn luvun pystyrivejä (kuva&nbsp;23). Jos kahden toisiaan välittömästi seuraavan lehden väli on puolet varren kehästä (180&deg;), syntyy kaksi lehtiriviä ja lehtiasentoa sanotaan ''vuoroittaiseksi'' (alternierend), kuten esim. heinillä; jos se on {{murto|1|3}}, kehästä (120&deg;), muodostuu kolme lehtiriviä (kuva&nbsp;22), ja neljäs lehti on suoraan ensimmäisen yläpuolella (esim. Cyperaceae). Kun asentoväli on {{murto|2|5}} (144&deg;), syntyy 5&nbsp;lehtiriviä, ja kuudes lehti on suoraan ensimmäisen yläpuolella (tammi, kirsikkapuu y.&nbsp;m.); kun asentoväli on {{murto|3|8}}, on lehtirivejä 8, ja yhdeksäs lehti on ensimmäisen yläpuolella (kaali, retiisi), j.&nbsp;n.&nbsp;e. Mitä lyhyemmät nivelvälit ovat, sitä useammassa pystyrivissä ovat lehdet, mistä seuraa, etteivät ne varjosta toisiaan (Sempervivumin ruusukkeiset lehdet, kuva&nbsp;24). Yllämainitut asentovälit ovat tavallisimmat ja {{puuttuu kuva}}Kuva 23. '''Kaavakuva lehtiasennosta''' {{murto|3|8}}. Niiden lehtien paikka, jotka sijaitsevat varren etusivulla, on merkitty mustilla kolmikulmaisilla kuvioilla, taas takasivulla sijaitsevien, joiden on ajateltava näkyvän varren läpi, ympyröillä. Kaikkia lehtiä yhdistää toisiinsa peruskierre (Grundspirale, genetische Spirale). '''1''', '''2''', '''3''' j.&nbsp;n.&nbsp;e. lehtiä. '''I&ndash;I''', '''II&ndash;II''' j.&nbsp;n.&nbsp;e. 8&nbsp;pystyriviä.<noinclude><references/></noinclude> 7gz8lsdk2fuup322qdfluys5njzum12 128328 128327 2026-03-26T19:06:42Z Sakvaka 3073 128328 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|20|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>kartiomaiseksi ajatellun rangan kaavamaisilla pohjakuvilla, joissa elinten kiinnityskohdat merkitään samakeskisille kehille siten, että korkeammalla olevat elimet tulevat yhä sisemmille kehille. Kuten pohjakaavasta kuvasta&nbsp;21 näkyy, on niiden suorien pitkittäisten rivien luku, joissa vuoroittain kiehkuraisessa (alternierend quirlig) asennossa olevat elimet varrella sijaitsevat, kaksi kertaa suurempi kuin yksityisen kiehkuran elinluku. Niinpä rivejä on kuusi, kun kiehkurat ovat kolmilukuiset, kymmenen, kun ne ovat viisilukuiset, j.&nbsp;n.&nbsp;e. Näitä suoria pituusrivejä, jotka pohjakaavassa esiintyvät säteittäisinä viivoina, sanotaan ''pystyriveiksi'' (Orthostiche). Galiumin lehdet ovat asennoltaan valesäteittäiset, niillä kun lehtien väliset korvakkeet ovat tavallisten lehtien muotoiset. [[File:Elfving Kasvitieteen oppikirja Kuva 23.png|left|frameless|125px]] B.{{pad}}''Kierteinen lehtiasento.'' Kun varrella on samalla korkeudella vain ''yksi'' lehti, sanotaan lehtiasentoa ''kierteiseksi'' (spiralig). Tällöinkin ovat toisiaan seuraavien lehtien väliset kulmat, kun nämä ajatellaan siirretyiksi samaan tasoon, tavallisesti tietyn suuruiset, ja lehdet muodostavat tietyn luvun pystyrivejä (kuva&nbsp;23). Jos kahden toisiaan välittömästi seuraavan lehden väli on puolet varren kehästä (180&deg;), syntyy kaksi lehtiriviä ja lehtiasentoa sanotaan ''vuoroittaiseksi'' (alternierend), kuten esim. heinillä; jos se on {{murto|1|3}}, kehästä (120&deg;), muodostuu kolme lehtiriviä (kuva&nbsp;22), ja neljäs lehti on suoraan ensimmäisen yläpuolella (esim. Cyperaceae). Kun asentoväli on {{murto|2|5}} (144&deg;), syntyy 5&nbsp;lehtiriviä, ja kuudes lehti on suoraan ensimmäisen yläpuolella (tammi, kirsikkapuu y.&nbsp;m.); kun asentoväli on {{murto|3|8}}, on lehtirivejä 8, ja yhdeksäs lehti on ensimmäisen yläpuolella (kaali, retiisi), j.&nbsp;n.&nbsp;e. Mitä lyhyemmät nivelvälit ovat, sitä useammassa pystyrivissä ovat lehdet, mistä seuraa, etteivät ne varjosta toisiaan (Sempervivumin ruusukkeiset lehdet, kuva&nbsp;24). Yllämainitut asentovälit ovat tavallisimmat ja Kuva 23. '''Kaavakuva lehtiasennosta''' {{murto|3|8}}. Niiden lehtien paikka, jotka sijaitsevat varren etusivulla, on merkitty mustilla kolmikulmaisilla kuvioilla, taas takasivulla sijaitsevien, joiden on ajateltava näkyvän varren läpi, ympyröillä. Kaikkia lehtiä yhdistää toisiinsa peruskierre (Grundspirale, genetische Spirale). '''1''', '''2''', '''3''' j.&nbsp;n.&nbsp;e. lehtiä. '''I&ndash;I''', '''II&ndash;II''' j.&nbsp;n.&nbsp;e. 8&nbsp;pystyriviä.<noinclude><references/></noinclude> 3getpq5s0soft7yatghap8mdfam4cns 250 24979 128329 128176 2026-03-26T19:23:47Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 128329 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||A.{{pad}}Oppi kasvien ulkoelimistä.|21}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 24. '''Erittäin lyhytnivelinen kasvi''' (''Sempervivum''), jonka lehdet ovat monessa pystyrivissä. muodostavat n.&nbsp;s. perussarjan (Hauptserie) {{murto|1|2}}, {{murto|1|3}}, {{murto|2|5}}, {{murto|3|8}}, {{murto|5|13}}, {{murto|8|21}} j.&nbsp;n.&nbsp;e., jonka ylimpien jäsenten esittämät asentovälit tavataan esim. havupuiden kävyissä ja mykerökukkaisten kehdoissa. Näiden murtolukujen osoittaja ja nimittäjä saadaan laskemalla yhteen kahden lähinnä edellisen osoittajat ja nimittäjät. On muitakin sarjoja, esim. {{murto|1|3}}, {{murto|1|4}}, {{murto|2|7}} j.&nbsp;n.&nbsp;e., sekä {{murto|1|4}}, {{murto|1|5}}, {{murto|2|9}}, j.&nbsp;n.&nbsp;e. Puheenaolevaa lehtiasentoa sanotaan kierteiseksi (spiralig), koska voi ajatella joko oikeaan tai vasempaan kierteisen viivan vedetyksi lehtien kiinnityskohtien kautta; tällöin ajatellaan viivan kulkevan lyhyintä mahdollista tietä. Jos jostakin lehdestä (0) lähtien seurataan tätä kierrettä ja merkitään numeroilla 1, 2, 3 j.&nbsp;n.&nbsp;e. seuraavat lehdet, kunnes tullaan lehteen, joka on suoraan alkukohdaksi otetun lehden (0) yläpuolella, on viimeinen numero asentovälimurtoluvun nimittäjä; tämän osoittaja taas ilmaisee, montako kierrosta varren ympäri tällä matkalla on tehty. 14&nbsp;§.{{pad}}'''Silmujen muodostuminen.''' On versoja (unikot, palmut, käpypalmut), jotka eivät haaraannu, mutta yleensä versot haarautuvat sen johdosta, että niihin muodostuu uusia silmuja (Knospe), jotka kehittyvät edelleen. Silmut ovat ulkosyntyisiä (exogen), t.&nbsp;s. ne muodostuvat emoverson uloimmissa osissa, eivätkä sisäsyntyisesti niin kuin juuren haarat. Silmuja ei synny mihin hyvänsä, vaan yleensä tiettyihin paikkoihin varrelle, nimittäin sen ja lehden välisiin kulmauksiin, ''lehtihankoihin'' (Blattachsel). Sitä lehteä, jonka hangassa silmu on, sanotaan tämän ''suojus-'' l. ''tukilehdeksi'' (Stütz-, Tragblatt) ja itse silmua ''hankasilmuksi'' (Achselknospe). Tämän vastakohtana puhutaan ''päätesilmusta'' (Terminalknospe). Silmujen ja niistä kehittyneiden haarojen asento riippuu {{puuttuu kuva}}Kuva 25. '''Lonicera xylosteum.''' Varisseiden lehtien '''n''' hangoissa sijaitsevia päällekkäisiä silmuja.<noinclude><references/></noinclude> d1p17eumuevgay9ylk3l7p4esje3zyo 250 25021 128330 128287 2026-03-26T19:29:37Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 128330 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|22|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>siis lehtiasennosta. Tavallisesti syntyy vain yksi silmu kuhunkin lehtihankaan ja se sijaitsee silloin tämän keskustassa. Poikkeuksia kuitenkin on, esim. Lonicera (kuva&nbsp;25), jolla lehtihangassa on useita päällekkäisiä silmuja. Näistä ainoastaan suurin kehittyy haaraksi, mutta jos se vahingoittuu, lähtee yksi varasilmuista kasvamaan sen asemesta. Toisinaan tapahtuu silmun ja sen tukilehden kesken siirtymisiä, niin että joko silmu on työntynyt ylemmäs varrelle (Sparganium, kuva&nbsp;26) tai tukilehti haaralle (Monotropa, kuva&nbsp;27). Silmuja ei synny jokaiseen lehtihankaan. Paitsi jo puheena olleita palmuja y.&nbsp;m. mainittakoon esimerkkinä tästä vielä monilehtincn kuusi, jolla tavataan silmuja ainoastaan muutamissa lehtihangoissa. Toiselta puolet voivat suojuslehdet surkastua tai kokonaan hävitäkin, samalla kun niiden silmut kehittyvät. Näin on laita {| style="margin-left:auto;margin-right:auto;width:800px;border-spacing:30px;" |- | style="width:60%;" | {{puuttuu kuva}} | style="width:40%;" | {{puuttuu kuva}} |- | Kuva 26. '''Sparganium simplex'''. Mykeröiden perät kasvavat vähitellen kiinni päälapakkoon, joten mykeröt työntyvät tukilehden hankaa ylemmäksi. '''o''' päälapakko. '''a&ndash;e''' tukilehtiä. | Kuva 27. '''Monotropa''', kukinnon kaavakuva. Tukilehdet siirtyvät vähitellen kukkaperille |}<noinclude><references/></noinclude> svaar7hfgm6fuc225l7hatsbioxus3c 250 25022 128331 128288 2026-03-26T19:34:41Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 128331 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||A.{{pad}}Oppi kasvien ulkoelimistä.|23}}</noinclude>etenkin kukinnoissa, esim. ristikukkaisilla. ''Jälkisilmut'' (Adventivknospe) syntyvät lehtihangoista riippumatta ja sen vuoksi ilman erikoista järjestystä. Niitä muodostuu milloin vanhempiin, milloin nuorempiin kasvinosiin, milloin sisä-, milloin ulkosyntyisesti. Niitä tavataan varsilla (esim. monella saniaisella) ja lehdillä (esim. Cardamine pratensis, Drosera, Malaxis, Bryophyllum, useat saniaiset, kuva&nbsp;28). Kun ne varisevat maahan, ne kasvavat uusiksi kasviyksilöiksi. Myös monien kasvilajien juuriin muodostuu silmuja (huomaa, ei yksityisiä lehtiä!), jotka kasvavat uusiksi versoiksi ja siten avustavat kasvin lisääntymistä (haapa, kirsikkapuu, Rumex Acetosella, peltovalvatti, Linaria vulgaris). {{puuttuu kuva}}Kuva 28. Asplenium bulbiferum. Osa lehteä, jolla näkyy kaksi jälkiversoa. {{murto|2|3}} Usein syntyy silmuja, kun kasvinosat vahingoittuvat, esim. voikukan ja pippurijuuren juuriin, Begonian, Ficus elastican lehtiin (nämä kasvit voivatkin sen takia lisääntyä lehtiensä avulla), siis paikkoihin, minne niitä ei olisi tavallisissa olosuhteissa koskaan syntynyt. {{keski|<big>'''Lehti''' 15&ndash;21&nbsp;§§. (Lehden määritelmä 5&nbsp;§).</big>}} 15&nbsp;§.{{pad}}'''Lehti''' esiintyy kaikilla ilmisiittiöillä, sanikkaisilla ja lehtisammalilla sekä osalla maksasammalia; lehtimäisiä osia huomataan useiden levien sekovarressa (ks. 8&nbsp;§). Eniten erilaistuneina lehtinä voimme pitää tavallisia vihreitä lehtiä. Niissä erotamme kolme pääosaa: lavan, ruodin ja kannan (kuva &nbsp;29). {{puuttuu kuva}}Kuva 29. '''Ranunculus ficarian lehti.''' '''v''' tuppi. '''p''' ruoti. '''l''' lapa. ({{murto|1|1}})<noinclude><references/></noinclude> cgq8ed72xa6dka9r7lqhkqcqbjud39d 250 25031 128332 2026-03-26T19:35:13Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 6 I. Muoto-oppi. Juurakoissa voi olla muitakin kuin varsinaisia ravintoaineita, kuten esim eetterisiä öljyjä (inkivääri, kalmus riaanahappo Valerianalla). 24 &. Mukulavarret 1. varsimukulat (Stengelknolle) ovat voimak. kaasti paisuneita, ravintorikkaita varsia, joiden lehdet ovat suomu. maiset ja hennot. Useimmat ovat maanalaisia (peruna, Helianthus tuberosus, Colchicum y. m.). Muutamat mukulavarret elävät vain kesästä yli talven seuraavaan kevääs... 128332 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>6 I. Muoto-oppi. Juurakoissa voi olla muitakin kuin varsinaisia ravintoaineita, kuten esim eetterisiä öljyjä (inkivääri, kalmus riaanahappo Valerianalla). 24 &. Mukulavarret 1. varsimukulat (Stengelknolle) ovat voimak. kaasti paisuneita, ravintorikkaita varsia, joiden lehdet ovat suomu. maiset ja hennot. Useimmat ovat maanalaisia (peruna, Helianthus tuberosus, Colchicum y. m.). Muutamat mukulavarret elävät vain kesästä yli talven seuraavaan kevääseen (peruna), toiset ovat moni. vuotisia (Cyclamen, Corydalis cava). Muutamat niistä muodostuvat alkiovarresta (retiisi), toiset varren haaroista (peruna); muutamat syntyvät yhdestä nivelvälistä, useimmat monesta (Crocus, Helianthus tuberosus, Aconitum). Esimerkkinä mainittakoon peruna (Solanum tuberosum, kuva 51). Perunakasvin alempien ja joskus ylempienkin lehtien hankasilmut kehittyvät heikoiksi, suomumaisia lehtiä kantaviksi versoiksi, jotka kasvavat maahan ja voivat siellä haaraantua. Vihdoin jokaisen tällai- sen versohaaran kärjet, niiden uloimmat nivelvälit, paisuvat ja inuut- tuvat —tärkkelyksellä täyttyviksi mukulavarsiksi. Näiden suomu- maiset lehdet katoavat tavallisesti pian, ja niiden hankasilmut, »silitnät» (Auge), joutuvat sijaitsemaan matalammissa tai syvemmissä kuopissa. Seuraavana keväänä nämä »silmät» kehittyvät maanpäällisiksi, kasvu- Kuva 51. Peruna (Sola- num tuberosum). A b sie- menestä (ei mukulasta) syntyneen itukasvin alin osa. h pääjuuri. a pää- varsi. b, c kaksi alinta kasvulehteä. d,d molem- mat sirkkalehdet, joiden kummankin hankaan syn- tyy kaksi haaraa e, joista pienempi on lisäverso- f,f nuoria mukulavarsia, joilla näkyy suomumaisia lehtiä. B hankaverso- a pää. b, b suomumaisia ; . alal iä i - varsi. € nuori, lehden b hangassa oleva mukulavarsi. (A E m) -juuri), väriaineita (krappi), happoja (esim. Vale. -<noinclude><references/></noinclude> 86qcjxgeqiblneyrnmvfwhjiaugg3g8 250 25032 128333 2026-03-26T19:35:19Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: Kuva 52. Retiisi ( Rapha- nus sativus). A itävä sie- men (suurennettu). B koko itukasvi ennen alkiovarren paisumista. c, D, E peräkkäisiä kehitysas- teita; sirkkalehdet cot ja itusilmuista muodostuneet lehdet f on osaksi lei- kattu poikki. hs alkiovarsi. J toinen erkanevista kuori- liuskoista. Mukulamaisen osan — alapuolella näkyy ohut haarainen pääjuuri. (B—E 1/1.) lehdellisiksi versoiksi, joiden alimmista han- goista kasvaa esiin uusia... 128333 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>Kuva 52. Retiisi ( Rapha- nus sativus). A itävä sie- men (suurennettu). B koko itukasvi ennen alkiovarren paisumista. c, D, E peräkkäisiä kehitysas- teita; sirkkalehdet cot ja itusilmuista muodostuneet lehdet f on osaksi lei- kattu poikki. hs alkiovarsi. J toinen erkanevista kuori- liuskoista. Mukulamaisen osan — alapuolella näkyy ohut haarainen pääjuuri. (B—E 1/1.) lehdellisiksi versoiksi, joiden alimmista han- goista kasvaa esiin uusia mukuloita muo- dostavia haaroja. Mu- kulat elävät siis vain A. Oppi kasvien ulkoelimistä. 41 muutamia kuukausia sellaisinaan, mutta kasvi itse on monivuotinen. Perunakasvin mullittamisen tarkoituksena on, etteivät hankasilmut kehittyisi vihreiksi, vaan juuri maanalaisiksi, päästään mukula- maisesti paisuviksi versoiksi. Toisena esimerkkinä olkoon retiisi, joka on pullistunut alkio- varsi, mutta ei kokonaan, sillä sen päällysketto ja uloimmat kerrok- set irtautuvat ja näkyvät vielä täysikasvuisen retiisin pinnalla kahtena sen tyvestä riippuvana liuskana (kuva 52, E). Retiisikasvi on yksivuotinen. — Lantulla ja Kuva 53. —Kaalirapi ( Brassica oleracea j. gongylodes). Paisuneessa varressa näkyy suuria lehtiarpia. (1/7)<noinclude><references/></noinclude> q13isuc6xp0p7x8d1kk10qb4d2vxo8z 250 25033 128334 2026-03-26T19:35:25Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 1. Muoto-oppi. 42 nauriilla muodostavat alkiovarsi ja pääjuuri yhdessä pullistunee, a merkkinä maanpäällisestä ja sen johdosta kasvulehdellisesi; mukulavarresta mainittakoon kaalirapi (kuva D>). kut 25 $. = Sipulit (Zwiebel, kuva 54) ovat ma toisia lon varsimuky, latkin; mutta toisin kuin jälkimmäisissä, joissa mukulan päämassan muodostaa varsiosa, se sipulissa on muo. dostunut lehdistä. Varsi on lyhyt; se alapäästä lähtee lisäjuuria, mutta muute... 128334 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>1. Muoto-oppi. 42 nauriilla muodostavat alkiovarsi ja pääjuuri yhdessä pullistunee, a merkkinä maanpäällisestä ja sen johdosta kasvulehdellisesi; mukulavarresta mainittakoon kaalirapi (kuva D>). kut 25 $. = Sipulit (Zwiebel, kuva 54) ovat ma toisia lon varsimuky, latkin; mutta toisin kuin jälkimmäisissä, joissa mukulan päämassan muodostaa varsiosa, se sipulissa on muo. dostunut lehdistä. Varsi on lyhyt; se alapäästä lähtee lisäjuuria, mutta muuten siinä on joukko (joskus vain 1 tai 2 sipulilehtiä eli sipulisuomuja (Zwiebel schuppe). Nämä ovat paksuja, maltoisia, runsaasti vararavintoa sisältävi. ala- |, suomulehtiä. Sitä mukaa kuin nuoret, muodostuvat osat käyttävät sipi:ilehtien sisältämää ravintoa hyväkseen, nimä leh- det ohenevat ja kutistuvat lopulta ohuiksi, ruskeahkoiksi suomuiksi. Muutamilla kas- veilla (esim. tulpaanilla) ovat kaikki sipuli- suomut täydellisiä alalehtiä; tavallisesti eivät kuitenkaan kaikki ole täysiä lehtiä, vaan muutamat ovat muodostuneet yksin- omaan lehden alimmista osista, jotka ovat jääneet jäljelle lehden vihreän, maanpääl- Kuva 54. — Hyasintin sipuli. lisen lavan varistua pois (esim. punasipuli, Halkileikkaus. — Sipulivarren — hyasintti). päässä näkyy kukinto, ulom- "Joka vuosi kehittyy joko latvasilmu ;pana sipulisuomut. tai jokin sivusilmu uudeksi sipuliksi, jonka rakenne on samanlainen kuin emosilmun. Jos se kehittyessään käyttää kaiken emosipuliin kerääntyneen ravinnon, sipuli on yksivuotinen, ja kaikki sen lehdet kuuluvat samaan versoon kuin kukka tai kukinto (esim. Tulipa, Gagea lutea, Saxifraga granulata). ravintorikkaina i v o Vaa AIN pysyvät yhä ed kuuluvat useampaan kuin aksi-, monivuotinen, koska sipulilehde n yhteen vuosiversoon. (Hyasintin, Ama rylliksen, Scillan, Muscarin sipulit ovat monivuotisia, Galanthus nivä- liksen, Fritillaria imperialiksen kaksivuotisia.)<noinclude><references/></noinclude> ire2jtng5ov9bjz1j4mr9zy8efs5akl 250 25034 128335 2026-03-26T19:39:41Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 128335 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh||A.{{pad}}Oppi kasvien ulkoelimistä.|43}}</noinclude>Paitsi pääsilmua kehittyy sipulin lehtihangoissa usein muitakin silmuja. Nämä muodostavat pienempiä sipuleja, joista ei kuitenkaan heti voi syntyä kukkia. Jollei jo ennen, niin ainakin sipulin varren hajotessa nämä sipulit vapautuvat ja muodostavat silloin uusia kasveja. Sipulikasveja on varsinkin kuumassa, kuivassa ilmanalassa (aroilla, erämaissa). Kesällä ne ovat siellä lepotilassa ja aloittavat kehityksensä syksyllä. Talven aikana ne kehittyvät edelleen, jollei kylmyys estä sitä, joten ne ovat varhaisimmin keväällä kukkivia kasveja. 26&nbsp;§.{{pad}}'''Puukasvien''' varsi on puutunut ja monivuotinen. Ne tekevät monta kertaa hedelmiä. Jos varren alaosa on yksinkertainen, haaraton, puukasvia sanotaan ''puuksi'' (Baum), taas ''pensaaksi'' (Strauch), jos se haarautuu heti maan pinnan yläpuolelta. ''Varvuiksi'' (Reis) sanotaan aivan matalia pensaita. Puita voidaan erottaa kaksi päämuotoa: 1)&nbsp;''palmumainen'', haaraton, hyvin lyhytnivelvälinen muoto, jonka latvus (Krone) kasvaa vain vähän ja on muodostunut suurista lehdistä (palmut, käpypalmut, puusaniaiset); ja 2)&nbsp;''tavallinen puumuoto'', joka haaraantuu runsaasti ja jonka pienilehtinen latvus sen johdosta suurenee vuosi vuodelta. Silmut ovat talvella lepotilassa, melkein aina silmusuomujen ympäröiminä. Nämä varisevat keväällä pois, mutta niistä jää kehittyvän vuosiverson tyveen arpirengas. Täten voi arpirenkaiden luvusta laskea oksan iän (kuva&nbsp;48). <small>Puiden koko ja ikä vaihtelevat suuresti. Austraaliassa kasvava Eucalyptus amygdalina tulee 150&nbsp;m:n, Pohjois-Amerikan Wellingtonia gigantea 140&nbsp;m:n korkuiseksi. Ympärysmitta ei ole aina suhteellinen korkeuteen. Eucalyptuksen halkaisija on korkeintaan 8, Wellingtonian 11&nbsp;metriä, jota vastoin se Castanea vescalla voi nousta 20&nbsp;metriin. Suurin varmasti havaittu ikä on 3000&nbsp;vuotta (Cupressus fastigiatus, Taxus baccata). Suomessa kasvavat mänty ja kuusi noin 36 m:n korkuisiksi; edellinen voi tulla 520, jälkimmäinen 350&nbsp;vuoden vanhaksi. Epäsuotuisissa olosuhteissa, esim. leviämisalueensa pohjoisrajalla, monet puulajit esiintyvät pensaina, kuten esim. jaloimmat puulajit Pohjois-Suomessa. Sen sijaan ei varsinaisia pensaita saa kasvamaan puiksi muuttamalla niitä etelämmäksi. Varvut muistuttavat monivuotisia ruohokasveja sikäli, että vanhemmat osat kuolevat, mutta nuoremmat kasvavat edelleen. Esim. Betula nanan ja Callunan versot voivat elää n. 30&nbsp;vuotta.</small> Puumaisilla kasveilla voi usein erottaa kahdenlaisia ravitsemisversoja, ''kääpiöversoja'' (Kurztriebe) ja tavallisia ''pitkäversoja'' (Langtriebe). Edellisissä ovat vuosiversot ja nivelvälit aina lyhyet. {{tsa|Tavalli|Tavallisesti}}<noinclude><references/></noinclude> qlb6hio1729mab7hysnz43l84yu4k3s 250 25035 128336 2026-03-26T19:39:55Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: J. Muoto-oppi. sesti ne ovat haarattomia ja e vain muutamia vuosia. Esimerj. keinä mainittakoot Seuraava r Männyn neulaskimput ovat kää. piöversoja, joissa on — lukuunotta. matta niiden tyvessä olevia kalvo. maisia silmusuomuja amoastaan kaksi neulanmuotoista lehteä, ney. lasta (Nadel). Nämä kääpiöversot syntyvät samana vuonna kuin niitä kannattava pitkäverso ja elävät noin kolme vuotta. [ehtikuusen kääpiöversot ovat lyhyet ja tur peat, ja... 128336 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>J. Muoto-oppi. sesti ne ovat haarattomia ja e vain muutamia vuosia. Esimerj. keinä mainittakoot Seuraava r Männyn neulaskimput ovat kää. piöversoja, joissa on — lukuunotta. matta niiden tyvessä olevia kalvo. maisia silmusuomuja amoastaan kaksi neulanmuotoista lehteä, ney. lasta (Nadel). Nämä kääpiöversot syntyvät samana vuonna kuin niitä kannattava pitkäverso ja elävät noin kolme vuotta. [ehtikuusen kääpiöversot ovat lyhyet ja tur peat, ja niissä on paitsi silmusuo. muja useita neulasia; ne tulevat monen vuoden vanhoiksi. Poppe. lilla on myös moni oSia. a ölli i i ia kääpiöve ; Kuva 55. Passiflora. Kärhioksia. ("/s) Hannomarjalla p än Näveri ä sii j ää tta niiden han- lehdet muuttuvat oriksi eivätkä siis voi J lisiksi kääpiöversoila kasilmut kehittyvät samana vuonna kasvu e ji s kääptöversoistä (kuva 42). Mainittujen kasvien kukinnot lähtevä ny arret ja sipuli 27 & — Muutunnaisversot. Jo juurakot, muku av osta. Vielä eroavat | muodoltaan sangen suuresti tavallisesta Vv mmän muuttuneita ovat: NUDOIIIN N kasi 7 Kärhioksat (Zweigranke), hienot, rihmamaiset elimet, joilla ko kiinnittyy tukiin. Niiden tehtävä on sama kuin kärhilehtien (ks. versoja mutta ne eivät näiden tavoin ole muutunnaislehtiä, vaan ”arsoja 1.5. ne syntyvät lehtihankoihin, mihin muuten muodostuu Passiflora, kuva 55). . 4 | Oraoksat (Zweigdorn syntyvät myös lehtihankoihin, versojen P4! kalle (Crataegus). Joskus muodostuu niihin pie- niä lehtiä kuten muillekin oksille (kuva 56). lävät Kuva 56. Oratuomen (Prunus spinosa ) —oraoksa. € emoverso. d oraan s päättyvän kääpiöoksan tukileh- den arpi. f, f kääpiöoksalla olevien lehtien arpia, joiden lehtien hangoissa on oksa s ja silmu k.<noinclude><references/></noinclude> 9p876gzsnr38tcbladulf3skt2t4rtm 250 25036 128337 2026-03-26T19:40:00Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: A. Oppi kasvien ulkoelimistä, 45 Kuva 57. Ruscus aculeatus. Oksa. f laakaverson el tukilehti. bl laakaversolla sijaitseva kukka. (/) Laakaversot (Cladodie, Flachspross) ovat litistyneitä versoja, jotka ovat ottaneet yh- teyttämisen toimekseen. Usein ne ovat syn- tyneet pienten, surkastuneiden lehtien han- koihin ja ovat itse lehden näköisiä (Phyllo- cladie). Koska ne ovat oksia, voi niillä olla kukkia. (Phyllanthus, Ruscus, kuva 57, Asparagus, jo... 128337 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>A. Oppi kasvien ulkoelimistä, 45 Kuva 57. Ruscus aculeatus. Oksa. f laakaverson el tukilehti. bl laakaversolla sijaitseva kukka. (/) Laakaversot (Cladodie, Flachspross) ovat litistyneitä versoja, jotka ovat ottaneet yh- teyttämisen toimekseen. Usein ne ovat syn- tyneet pienten, surkastuneiden lehtien han- koihin ja ovat itse lehden näköisiä (Phyllo- cladie). Koska ne ovat oksia, voi niillä olla kukkia. (Phyllanthus, Ruscus, kuva 57, Asparagus, jolla ne ovat neulasen näköisiä.) Niiden kasvien versot, joiden varsi lehtien enemmän tai vähemmän hävitessä muuttuu vihreäksi ja toimii lehtien tavoin, eroavat myös melkoisesti verson tavallisesta muo- dosta. Sellaisia ovat monet Juncus- ja Scirpus-lajit sekä etenkin kaktuskasvit (vrt. III osa). 28 8. Surkastuneet versot. Lehtivihreättömien Kasvien kasvulli- nen osa, ctenkin lehdet, poikkeaa huomattavassa määrin tavallisesta Kuva 58. Rafflesia Padma maan pinnassa suikertavissa juurissa loisivana.<noinclude><references/></noinclude> 8tps6xhktpiui4a9j5b6qs4ai4p97w5 250 25037 128338 2026-03-26T19:41:01Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: I. MUOLU PP 46 itä, että koko niiden ravintotalous on mikä johtuu SI! tä vaan ottavat ravintonsa valmiina kun eivät ya ” Ensi sijassa muutos näkyy yhte ca toimettomina ovat kovin surk toisen, toisi t Sta Yttämi, tyypistä, ; e n n sukat elimissä, lehdissä, 38) ja Cuscutalla tavataan tällaisia surkastumi, Monotropalla (n pitemmälle on surkastuminen edistyn ilmiöitä, mutta heimossa, jossa kasvien kasvullinen os Balanophoraceae-he lakkisienen t... 128338 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>I. MUOLU PP 46 itä, että koko niiden ravintotalous on mikä johtuu SI! tä vaan ottavat ravintonsa valmiina kun eivät ya ” Ensi sijassa muutos näkyy yhte ca toimettomina ovat kovin surk toisen, toisi t Sta Yttämi, tyypistä, ; e n n sukat elimissä, lehdissä, 38) ja Cuscutalla tavataan tällaisia surkastumi, Monotropalla (n pitemmälle on surkastuminen edistyn ilmiöitä, mutta heimossa, jossa kasvien kasvullinen os Balanophoraceae-he lakkisienen tapainen muodostuma. | kulan (kuva 59) a impiä loisia (Parasit) ilmisiittoisten Joukossa Kaikkein merkil tiassa puiden juurissa kasvavat Rafflesiaceae ovat kuitenkin Itä- a (kuva 58). Niiden kasvulliset osat, jotka eivä; heimoon neet, elävät juurissa jotenkin. samaan tapaan o m kasienien rihmasto puiden rungoissa. Näistä juurista Nousevat kuin pa M 114) NP [X N SA yt esim a on vain mu. HTT PO ea e SAYS KY N , m w, NEE SKP ao pad Kuva 59.% Scybalium fungiforme, kasvi, joka loisii puiden juurissa. S ja siitä on noussut lakkisienen n : uuluva brasilialainen Balanophoraceae-heimoon a etön, en kasvullinen osa on mukulamainen ja toja. (3/9) äköisiä koiras- (O) ja naaras- (O) kukin<noinclude><references/></noinclude> 97q8doq5is47g39yt19uuec1untq2fp 250 25038 128339 2026-03-26T19:44:59Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 128339 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh||B.{{pad}}Oppi kasvien sisärakenteesta.|47}}</noinclude>suuret kukat suorastaan. Sumatralaisen Rafflesia Arnoldi’n kukat ovat suurimmat mitä tunnetaan (metrin läpimitaltaan). 29&nbsp;§.{{pad}}'''Versojärjestys''' (Sprossfolge). Kasvullisia lehtiä kantava verso kehittyy siemenaiheessa olevasta alkiosilmusta. Vain harvoin jo tämä ensi luokan ranka päättyy kukkaan, tavallisesti vasta toisen, kolmannen, neljännen (harvoin korkeamman) luokan ranka. Tämän perusteella kasveja sanotaan ''yksirankaisiksi'' (einachsig, haplocaulisch), ''kaksirankaisiksi'' (zweiachsig, diplocaulisch), ''kolmi-'', ''nelirankaisiksi'' j.&nbsp;n.nbsp;e. Niinpä on Papaver yksirankainen, Capsella kaksirankainen, sillä kun on ensi luokan rangassa vain kasvulehtiä ja vasta toisen luokan rangat päättyvät kukkiin. Paris quadrifolia on myös kaksirankainen; sen ensi luokan ranka on maassa vaakasuoraan suikerteleva, suomumaisia lehtiä kantava juurakko, jonka lehtien hangoista kohoaa pystyjä versoja. Näissä on yksi suomulehti, neljä kiehkurassa olevaa kasvulehteä ja päätteinen (terminal) kukka. Veronica chamaedrys on kolmirankainen. {{keski|<big>'''B. Oppi kasvien sisärakenteesta (anatomia).'''</big>}} 30&nbsp;§.{{pad}}'''Solu.''' Kasvin kaikki elimet ovat sisärakenteeltaan sikäli yhtäläiset, että ne ovat muodostuneet ''soluista'' (Zelle) tahi sellaisista muodostumista, jotka ovat syntyneet soluista. Solut ovat niin pieniä, että niitä voidaan tarkastella vain mikroskoopilla, mutta jo suurennuslasilla voi todeta niiden olemassaolon. Jos sellaisella tarkastetaan jostakin mehukkaasta hedelmästä (arbuusista, omenasta) tai sireenin, seljapensaan tai takiaisen varren kuivasta ytimestä leikattua pientä, läpikuultavaa hiutaletta, huomataan, että se on muodostunut lukuisista pienen pienistä rakkuloista. Nämä ovat soluja. Tällaisista rakkomaisista, vaikka yleensä paljoa pienemmistä ja muodoltaan varsin vaihtelevista muodostumista, kasvit ovat rakentuneet. Tämä on ollut tiedossa 1600-luvulta saakka (Robert Hook v.nbsp;1667, Malpighi ja Grew v.nbsp;1671). Eri kasveilla ja samankin kasvin eri osissa solut voivat olla hyvin erilaisia. Kasvianatomia on siksi aloitettava esityksellä solujen yleisistä ominaisuuksista. {{nop}}<noinclude><references/></noinclude> n9ga0riumpceoonjo1h9a84e68ptjqs 128340 128339 2026-03-26T19:45:24Z Sakvaka 3073 128340 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh||B.{{pad}}Oppi kasvien sisärakenteesta.|47}}</noinclude>suuret kukat suorastaan. Sumatralaisen Rafflesia Arnoldi’n kukat ovat suurimmat mitä tunnetaan (metrin läpimitaltaan). 29&nbsp;§.{{pad}}'''Versojärjestys''' (Sprossfolge). Kasvullisia lehtiä kantava verso kehittyy siemenaiheessa olevasta alkiosilmusta. Vain harvoin jo tämä ensi luokan ranka päättyy kukkaan, tavallisesti vasta toisen, kolmannen, neljännen (harvoin korkeamman) luokan ranka. Tämän perusteella kasveja sanotaan ''yksirankaisiksi'' (einachsig, haplocaulisch), ''kaksirankaisiksi'' (zweiachsig, diplocaulisch), ''kolmi-'', ''nelirankaisiksi'' j.&nbsp;n.nbsp;e. Niinpä on Papaver yksirankainen, Capsella kaksirankainen, sillä kun on ensi luokan rangassa vain kasvulehtiä ja vasta toisen luokan rangat päättyvät kukkiin. Paris quadrifolia on myös kaksirankainen; sen ensi luokan ranka on maassa vaakasuoraan suikerteleva, suomumaisia lehtiä kantava juurakko, jonka lehtien hangoista kohoaa pystyjä versoja. Näissä on yksi suomulehti, neljä kiehkurassa olevaa kasvulehteä ja päätteinen (terminal) kukka. Veronica chamaedrys on kolmirankainen. {{keski|<big>'''B. Oppi kasvien sisärakenteesta (anatomia).'''</big>}} 30&nbsp;§.{{pad}}'''Solu.''' Kasvin kaikki elimet ovat sisärakenteeltaan sikäli yhtäläiset, että ne ovat muodostuneet ''soluista'' (Zelle) tahi sellaisista muodostumista, jotka ovat syntyneet soluista. Solut ovat niin pieniä, että niitä voidaan tarkastella vain mikroskoopilla, mutta jo suurennuslasilla voi todeta niiden olemassaolon. Jos sellaisella tarkastetaan jostakin mehukkaasta hedelmästä (arbuusista, omenasta) tai sireenin, seljapensaan tai takiaisen varren kuivasta ytimestä leikattua pientä, läpikuultavaa hiutaletta, huomataan, että se on muodostunut lukuisista pienen pienistä rakkuloista. Nämä ovat soluja. Tällaisista rakkomaisista, vaikka yleensä paljoa pienemmistä ja muodoltaan varsin vaihtelevista muodostumista, kasvit ovat rakentuneet. Tämä on ollut tiedossa 1600-luvulta saakka (Robert Hook v.&nbsp;1667, Malpighi ja Grew v.&nbsp;1671). Eri kasveilla ja samankin kasvin eri osissa solut voivat olla hyvin erilaisia. Kasvianatomia on siksi aloitettava esityksellä solujen yleisistä ominaisuuksista. {{nop}}<noinclude><references/></noinclude> 25rghzq7sxqx3gq1vetwsoounaaze5h 250 25039 128341 2026-03-26T19:45:35Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: |. Muoto-oppi. Soluoppi 31—45 SS. 31 &. Solun eri osat. Kehittyneessä, elävässä solussa (kuva 6) E eroten, kaikin puolin umpinainen kalvo, SOlusein elihaut, Jellwand, Zellmembran, kuva 60, m ; - milli 2) tämän sisässä oleva, siihen liittyvä pehmeäaineinen kerros, jos, aina on valkuaismaisia aineita, alkulima (Protoplasma). Tässä taas tietyn muotoinen solutuma- (Zellkern, kuva 60, 7) ja usein sen lisäks Kuva 60. Saman solun eri asteita, jotka osoi... 128341 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>|. Muoto-oppi. Soluoppi 31—45 SS. 31 &. Solun eri osat. Kehittyneessä, elävässä solussa (kuva 6) E eroten, kaikin puolin umpinainen kalvo, SOlusein elihaut, Jellwand, Zellmembran, kuva 60, m ; - milli 2) tämän sisässä oleva, siihen liittyvä pehmeäaineinen kerros, jos, aina on valkuaismaisia aineita, alkulima (Protoplasma). Tässä taas tietyn muotoinen solutuma- (Zellkern, kuva 60, 7) ja usein sen lisäks Kuva 60. Saman solun eri asteita, jotka osoittavat alkuliman ja solunesteen suli detta eri-ikäisissä soluissa. A nuori, kokonaan alkuliman täyttämä solu. B hieman vanhempi solu, johon on muodostunut solunesteen täyttämiä rakkoja. C kaikk edellisessä solussa esiintyvät muodostumat suurentuneet. D soluneste enennyt, solutumaa ympäröivä solulima liittyy soluseinän luona olevaan solulimaan va" hienoilla solulimarihmoilla tr. E solu täysikasvuinen, solulimaa enää vain soluseinä? luona; solu muuten solunesteen täyttämä, sen kaikki soliitstettä sisältävät räkot yhtyneet suureksi nesteonteloksi. Solutuma on siis työntynyt soluseinää vaste! F solu kuollut, alkulima hävinnyt, koko solu veden tai ilman täyttämä. m soluseini. P solulima. n solutuma. v solurakko. |<noinclude><references/></noinclude> d40v4h14wdxrgzi159zsy6iyuda1f5y 250 25040 128342 2026-03-26T19:45:42Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 49 a+ pienempiä, samoin tietyn muotoisia värinisaasia (Chromatophor). Alkuliman muuta, muodotonta osaa sanotaan solulimaksi (Cytoplasma eli lyhyesti vain Plasma, kuva 60, p); ja 3. vesimäinen neste, soluneste (Zellsaft), joka täyttää alkuliman ympäröimän ontelon (kuva 60, v). > Ne solut, joissa voimme erottaa nämä osat, ovat nuorempina toi- senlaiset (kuva 60, A). Silloin täyttää alkulima koko solun, ja soluneste e... 128342 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 49 a+ pienempiä, samoin tietyn muotoisia värinisaasia (Chromatophor). Alkuliman muuta, muodotonta osaa sanotaan solulimaksi (Cytoplasma eli lyhyesti vain Plasma, kuva 60, p); ja 3. vesimäinen neste, soluneste (Zellsaft), joka täyttää alkuliman ympäröimän ontelon (kuva 60, v). > Ne solut, joissa voimme erottaa nämä osat, ovat nuorempina toi- senlaiset (kuva 60, A). Silloin täyttää alkulima koko solun, ja soluneste esiintyy vasta kehityksen jatkuessa (kuva 60, B), ensin pieninä pisa- roina, solurakkoina (Vakuole, kuva 60, v). Nämä kasvavat koko solun- kin suuretessa vähitellen ja yhtyvät, samalla kun niitä erottavat solu- limajänteet vetäytyvät takaisin seinää peittävään kerrokseen (60, C—E£). Joskus solu muuttuu vielä enemmänkin, jolloin soluneste ja alku- lima häviävät, ja lopuksi seinän sisässä on vain ilmaa tai vettä. Sel- laiset solut ovat kuolleita; ne eivät enää kykene elämän toimiin, vaikka voivatkin hyödyttää kasvia seinänsä lujuudella ja muilla fysikaalisilla ominaisuuksilla. Alkulimaa on siis pidettävä solun elävänä osana. Onpa soluja, jotka ensin synnyttyään ovat vain paljaita, seinättömiä alku- limakappaleita. Juuri tällaisia soluja esiintyy toimivina eliön mitä tärkeimmän elonilmiön, siitoksen, aikana. Sellaisia soluja sanotaan alkusoluiksi (Primordialzelle) eli paljaiksi soluiksi. Vasta myöhemmin nie saavat ympärilleen alkuliman erittämän seinän. Edellisestä siis selviää, että sekä soluseinä että soluneste ovat, alkuliman toiminnan tuloksia. , 32 8. Solun suuruus ja muoto vaihtelevat suuresti. Muutamat solut ovat niin pieniä (n. 0,001 mm läpimitaten), että vahvimmallakaan suurennuksella tuskin voi huomata muuta kuin niiden ulkorajat, toiset taas (esim. Dahlia-, Impatiens-, Sambucus-sukujen ytimessä) kasvavat niin suuriksi (noin 0,1—0,5 mm), että ne voi erottaa paljain silmin. Muutamilla levillä, joiden koko yksilö on yhden ainoan solun muodos- tama, tämä tulee vieläkin suuremmaksi (kuva 61), tunnetaanpa usean cm:n pituisia soluja, kuten puuvillan siemenkarvat ja näkinparran nivelvälisolut. Sellaisten solujen muoto, jotka yksin muodostavat koko kasviyksi- lön, on usein jokseenkin saännöllinen, pyöreähkö, munamainen, putKi- mainen. Se voi kuitenkin myös, kun yhden solun eri osat saavat aivan erilaisia muotoja, mitä suurimmassa määrässä erilaistua (kuva 61). Korkeampia- kasveja muodostavat solut eroavat toisistaan suuresti, sillä eri elimien toiminta on erilainen, minkä vuoksi ei ainoastaan näiden Kasvioppi — 4<noinclude><references/></noinclude> jshrw53bxgun54r4hd7cginylkdip8c 250 25041 128343 2026-03-26T19:45:50Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: I. Muoto-oppi. Kuva 61. Botrydium granulatum, Yksi nen, mutta hyvin haarautunut ja erilaista levä. — Yläosa s vihreä, yhteyttävä nut n väritön, juurimainen. (39/,) ? Alan ulkomuoto, vaan myöskin niiden sisi rakenne on erilainen. Yksityisen elin kaikki solut eivät suinkaan ole kaut. taaltaan samanlaisia, vaan se on edel. leen erilaistunut, niin että siinä on usean laatuisia soluja, joiden tehtävä elimen eri toiminnoissa on erilainen Muodon — pe... 128343 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>I. Muoto-oppi. Kuva 61. Botrydium granulatum, Yksi nen, mutta hyvin haarautunut ja erilaista levä. — Yläosa s vihreä, yhteyttävä nut n väritön, juurimainen. (39/,) ? Alan ulkomuoto, vaan myöskin niiden sisi rakenne on erilainen. Yksityisen elin kaikki solut eivät suinkaan ole kaut. taaltaan samanlaisia, vaan se on edel. leen erilaistunut, niin että siinä on usean laatuisia soluja, joiden tehtävä elimen eri toiminnoissa on erilainen Muodon — perusteella erotetaan soluja kahta päämuotoa, joiden välille tosin on mahdoton vetää jyrkkää rajaa. 8. luja, joiden muoto useimmiten on pyö. reän monitasomainen ja joiden lävis täjät ovat kaikkiin suuntiin jotenkin yhtä pitkät, sanotaan iylppysoluiks (parenchymatische Zelle); taas soluja, jotka ovat leveyttään paljoa pitempiä ja päistään loivasti suippe nevia, suippusoluiksi (prosenchymatische Zelle). porer L AT - tat rent lu pro kant - ten —+ Alkulima ja soluneste 33—37 S$. 33 &. Alkulima on elämän aineellinen pohja ja perusta. Se esit: | täytyy meille selvimpänä elävän solun solulimassa. Mikroskoopilla. tarkastettuna solulima näyttää erittäin hienojyväiseltä massalta. Sen | perusaine on vesikirkasta ja väritöntä. Sitä sanotaan vesilimaksi (hyaloplasma). Siihen sirottuneet pienet hiukkaset, jotka aiheuttavat soluliman harmahtavan värivivahduksen, ovat aineenvaihdon erilaisia tuloksia; niitä sanotaan yhteisellä nimellä mikrosomeiksi. — Soluliman' laatua voi parhaiten verrata sakeaan liimaseokseen. Solulimassa on vettä, mutta se ei sekoitu solunesteeseen, kuten liima" liuos veteen, vaan sen erottaa solunesteestä ylen ohut, jyväsetön pintakerros (Hautschicht). Samanlainen kerros rajoittaa solulimaa | "myös soluseinän puolella. = A%vu, Ronu A a Poen a Os LIIAN > a 4 ya k f<noinclude><references/></noinclude> rj8krnq2ibnn00m8nem5fwocffr3f08 250 25042 128344 2026-03-26T19:45:56Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 4 A B. Oppi kasvien sisärakenteesta. + 51 Viittauksia siihen, että solulimalla on hieno sisärakenne, voi monessa tapauksessa huomata. Tästä sisärakenteesta tiedämme toistaiseksi kui- tenkin varsin vähän. Alkulima hyytyy tavallisesti noin 50? lämmössä; on kuitenkin huo- mattava, että siementen ja itiöiden lepotilassa oleva alkulima voi va- hingoittumatta kestää korkeampiakin lämpöasteita. Alkoholin, subli- maattiliuoksen ja formaldehydin vaikutuk... 128344 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>4 A B. Oppi kasvien sisärakenteesta. + 51 Viittauksia siihen, että solulimalla on hieno sisärakenne, voi monessa tapauksessa huomata. Tästä sisärakenteesta tiedämme toistaiseksi kui- tenkin varsin vähän. Alkulima hyytyy tavallisesti noin 50? lämmössä; on kuitenkin huo- mattava, että siementen ja itiöiden lepotilassa oleva alkulima voi va- hingoittumatta kestää korkeampiakin lämpöasteita. Alkoholin, subli- maattiliuoksen ja formaldehydin vaikutuksesta alkulima hyytyy no- peasti. Tällaisilla kasvin fikseerausnesteillä on sen takia tärkeä tehtävä mikroskooppisessa tekniikassa. Lisättäessä kaliumhydraattiliuosta tai eau de Javellea alkulima liukenee enemmän tai vähemmän ja solu siis tulee läpinäkyväksi. Elävä alkulima ei yleensä ime itseensä veteen liuenneita väriaineita, mutta kuollut protoplasma kerää niitä itseensä suuretkin määrät. Se siis värjäytyy kuolleena, jos väriainetta lisätään, voimakkaainmin tai heikommin, esim. jodiliuoksen vaikuttaessa kel- taisesta ruskeaksi. Fikseerauksella ja värjäyksellä on laaja käytäntö solun sisäistä rakennetta tutkittaessa. ”Alkuliman kemiallisesta kokoomuksesta tiedetään, että Iyesi j valkuaisaineet muodostavat alkuliman pääaineosat. Analysoimalla , Jan Paäalmeosa [fmasienien alkulimaa, jota voi saada suuria määriä, on osoitettu siinä olevan” hiilihydraatteja ja/rasvaa sekä näiden erilaisia hajautumis- tuloksia. Alkuliman tärkeitä aineosia ovat siinä erittäin pienissä määrin esiintyvät entsyymit (85 &), joilla on tärkeä tehtävä aineenvaihdossa. Alkulima ei siis ole yhtenäistä, mutta emme myöskään saa kuvitella, että sillä on määrätty, pysyvä kokoomus. Elävän solun alkulimassa tapahtuu alituiseen muutoksia. Alkulimassa oleva vesi voi siirtyä pai- kasta toiseen, samoin siihen liuenneet aineet voivat kulkeutua toisaanne, mutta äskenmainittu pintakerros ratkaisee, mitkä aineet pääsevät alku- limaan ulkoapäin tai alkulimasta pois sen ympäristöön; sillä on sen vuoksi varsin tärkeä tehtävä solun elämässä. Alkulimassa tapahtuu suurin osa niistä aineenvaihtoilmiöistä, jotka ovat ominaiset elämälle. Niin kauan kuin solu elää, sen alkulima on alituiseen mt ten alai- sena, mutta siitä ei mikroskoopilla näe juuri mitään. Joissakin tie- tyissä tapauksissa, esim. lepotilassa olevissa siemenissä, nämä muutos- ilmiöt kuitenkin lakkaavat; silloin puhutaan piilevästä elämästä (73 8). Emme saa kuvitella, että elävien solujen alkulima kaikkine niine omituisine ominaisuuksineen, joihin tässä on viitattu, olisi pääasiassa samanlaista kaikissa kasveissa, koska niiden solut toimivat eri lailla. Käytämme alkulima-sanaa elävän solun oleellisen 1. sen osan nimityk-<noinclude><references/></noinclude> b9kwwph6go8iycxa9isv7xm6fd4beh7 250 25043 128345 2026-03-26T19:47:59Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 0 I. Muoto-oppi. - iluitiöitä c, e ja 2. Levien parveiluiti » € J Parveilusiit, 2 Kuva € —a, b Acetabularia mediterranea, c, g Botrys R eranulatum. e, £ Ulothrix zonata. in a senä, josta solun ominaisuuksien on katso | c johtuvan, vaikk'emme ainoassakaan tapauksen Voi sanoa, että meillä olisi tyydyttävät tiedot k kemiallisista ja fysikaalisista ominaisuuksista, joist; sen elonilmiöt riippuvat. N 34 &. Soluliman liikkeet. Merkillisimpiin ilmiö.... 128345 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>0 I. Muoto-oppi. - iluitiöitä c, e ja 2. Levien parveiluiti » € J Parveilusiit, 2 Kuva € —a, b Acetabularia mediterranea, c, g Botrys R eranulatum. e, £ Ulothrix zonata. in a senä, josta solun ominaisuuksien on katso | c johtuvan, vaikk'emme ainoassakaan tapauksen Voi sanoa, että meillä olisi tyydyttävät tiedot k kemiallisista ja fysikaalisista ominaisuuksista, joist; sen elonilmiöt riippuvat. N 34 &. Soluliman liikkeet. Merkillisimpiin ilmiö. hin kuuluvat soluliman näkyvät liikkeet, Useissa soluissa voi huomata solulimajänteissä (kuva 60, virtauksia suuntaan tai toiseen (kiertoliike, Cirkula. tion); myös voi seinään liittyvä solulimakerros kokonaisuudessaan Pyöriä , — "-- Äläs isliike, Rotation), kuten Nitellalla ja Vallisnerialla SSS Tiikkeiden tarkoituksena on nähtävästi aineiden kuljetuksen distäminen solussa ja siten myös koko kasvissa jaa sila ul etenkin parveiluitiöillä, parveilusiitossoluilla ja siit iÖi ä, esiin YY 285 rek jike (Zilienbewegung), t.s. ne uivat hienojen, paljaaseen n liittyvien solulimasäikeiden, siima tai vs arkojen (Geiss Zilie), liikkeiden avulla vilkkaasti vedessä, jossa e ävä , sama m rien oman akselinsa ympäri (kuva 62). Limasjenien lima oissa (1 i modie) vihdoin tavataan/amoebamainen liike, jolloin paljas, ympäri seltään liuskainen alkulimajoukko jatkuvasti muuttaa muotoaan si 5 että limakosta tunkeutuu esiin uusia liuskoja, toiset taas vetäytyä sisään (kuva 63). Täten ne siirtyvät hitaasti alustallaan paikas a to seen; samalla on limakon sisässä huomattavissa vilkas kiertoliike. 35 8. Solutuma (Zellkern, nucleus) on Kuva 63. Eteenpäin liik- kuva —Amoeba, jonka muoto vaihtelee. Lasi- kirkas pintakerros kulkee aina edellä. Keskessä ja takana — on ”jyväsekäs sisäkerros, jossa tum- mempi pyörylä on tuma ja vaaleampi solurakko.<noinclude><references/></noinclude> 4co84m435i0lnvfh7cahhk9qh98uw5t 250 25044 128346 2026-03-26T19:48:05Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 53 tietyn muotoinen alkuliman osa, joka ani harvoin puuttuu elä- västä solusta. Muodoltaan se on pallomainen tai levymäinen, pit- känomaisissa = soluissa sauvamainen tai sukkulamainen. Tavalli- sesti on tuman sisässä yksi tai useampia pieniä jyväsiä, a- jyväsiä (Kernkörperchen, nucleolus). Sen ohessa on tumalla eten- kin jakautuessaan selvästi huomattava hienompi rakenne, jota kui- tenkin voidaan tarkemmin tutkia vast... 128346 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 53 tietyn muotoinen alkuliman osa, joka ani harvoin puuttuu elä- västä solusta. Muodoltaan se on pallomainen tai levymäinen, pit- känomaisissa = soluissa sauvamainen tai sukkulamainen. Tavalli- sesti on tuman sisässä yksi tai useampia pieniä jyväsiä, a- jyväsiä (Kernkörperchen, nucleolus). Sen ohessa on tumalla eten- kin jakautuessaan selvästi huomattava hienompi rakenne, jota kui- tenkin voidaan tarkemmin tutkia vasta sitä ennen toimitetun fikseerauksen ja värjäämisen jälkeen. Tumaa ympäröivä, alkuliman muodostama tumakelmu (Kernhaut) rajoittaa tumanesteen täyttämää tumaonteloa; Tämän si sisässä on rihmaranko, jonka ainetta nimitetään kromatiiniksi. Tämä värjäytyy voimakkaasti väriaineiden (hematok- syliinin, karmiinin, metyylivihreän y. m.) vaikuttaessa. Useimmissa kasvisoluissa on vain yksi tuma, muttx/maitiaisso- Juiss (ks. 48 8, 3) ja -putkissa on lukuisia tumia, samoin/räissä levissä ja Slenissä, varsinkin tapauksissa, joissa koko kasvi on muodostunut yh- estä ainoasta, hyvin erilaistuneesta solusta (Botrydium, kuva 61, Vaucheria, Phycomycetes). Cyanophyceae- ja Bacteria-luokissa ei solutumaa ole varmasti tavattu. Alkulimasta ei solutumia uudes- taan synny, vaan kasvin kaikki tumat ovat muodostuneet alussa ollei- den tumien jakautumisen johdosta. Tuntuu siltä, kuin tuma toimisi keskuksena solussa. Uusien solujen syntymisessä sillä on illä on hyvin tärkeän osa, ja se on : ilmeisesti kasvin perinnöllisten. ominaisuuksien säilyttäjä. 19% Sen merkityksestä eri elontoiminnoille tie- detään toistaiseksi hyvin vähän. 36 & — Värihiukkasiksi (Chromatophor) sa- notaan toisia tietyn muotoisia alkuliman osia, jotka tyypillisinä ovat eräiden väriaj- neiden kyllästämiä. Värihiukkaset ovat kas- veille ominaisia elimiä, ja niitä on tavattu kaikilla ka sveilla, sieniä lukuunottamatta. Erotetaan” iherniuktase Chloroplast)2/uso- hiukkasia a, ja samanmuotoisia, s --- + äi ; | mutta — värittömiä Walkohiukkasia (Leuko- plast). Kuva 64. Erään sammalen (Mnium) lehden solu, täynnä viherhiukkasia. Niissä on jyväsiä tai sau- vamaisia hiukkasia: yhteyttänfistärkkelystä. JAr47<noinclude><references/></noinclude> e6ilq8sv3a77lyo5e6lbyihiuvpopm0 250 25045 128347 2026-03-26T19:48:10Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: I. Muoto-oppi. 54 1. Viherhiukkaset (Chloroplast) sisältävät kasvikunnassa niin ylejst K oka 'oka puuttuu vain varsinaisilta loisilta jaj%s,.% vihreää väriainetta, joka P NU 1 Yleisimm x Nädän. öjiltä skHimeässä kehittyneiltä kasveilta. eSIMmät ovat pj That, Kiekkomaiset Tehtivihreähiukkaset kuva 64), jollaisi mää korkeammilla kasveilla; useilla levillä on kuitenkin muodoltaa mitä erilaisimpia viherhiukkasia, kuten pallosegmentin, tähden, kiertej.... 128347 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>I. Muoto-oppi. 54 1. Viherhiukkaset (Chloroplast) sisältävät kasvikunnassa niin ylejst K oka 'oka puuttuu vain varsinaisilta loisilta jaj%s,.% vihreää väriainetta, joka P NU 1 Yleisimm x Nädän. öjiltä skHimeässä kehittyneiltä kasveilta. eSIMmät ovat pj That, Kiekkomaiset Tehtivihreähiukkaset kuva 64), jollaisi mää korkeammilla kasveilla; useilla levillä on kuitenkin muodoltaa mitä erilaisimpia viherhiukkasia, kuten pallosegmentin, tähden, kiertej. sen nauhan (kuva 87), levyn j.n.e. muotoisia. Nämä hiukkaset ovat aina a solulimassa, etenkin sen ulkokerroksessa; niiden perusaine, joka sisä]. tää väriaineita, on muodostunut värittömästä alkulimasta. Väriaine liukenee liuottimiin (alkoholiin, eetteriin, rikkiliileen j.n. e), jot vastoin väritön jyvänen ei muutu kooltaan eikä muodoltaan, Viherhiukkasten värin eri vivahdukset johtuvat useista eri väri. 4 aineista: kahdesta keskenään hyvin lähisukuisesta vihreästä. (lehti S vihreä, Chlorophyll), yhdestä oranssinvärisestä (Korofiini) ja yhdestä e "keltaisesta ksantofylli ). Niillä on hyvin monimutkainen kemiallinen 7 kokoomus. Lehtivihreässä on hiiltä, happea, vetyä, typpeä ja magne- 39! siumia. Karotiini on hiilivety, ksantofylli sen oksidi. On "<=" Samoin kuin solutumien jakautuessa syntyy uusia solutumia, syntyy < (S myös viherhiukkasia ennestään olemassa olevien viherhiukkasten jakau- * [0 tuessa, mutta solutuman säilyttäessä jakautuessaan pääasiallisesti alku: , 2 € peräisen muotonsa on viherhiukkasten ensimmäisten aiheiden muoto, Os usein poikkeava.//Ne esiintyvät usein hienoina rihmapätkinä Ymito-/ Y8/ kondrioina, kuva 65), jotka vähitellen paisuvat, pyöristyvät ja saavut: 2 ' tavat tavallisen hiukkasen muodon. A Vihreän värin muodostumiseen on valo välttämätöntä; pimeässä jäävät esim. lehdet keltaisiksi. Silloinkin niissä kyllä tavataan näitä hiukkasia, mutta ne sisältävät ainoastaan ksantofylliä. Auringon va lossa muodostuu hiukkasten sisään ilman hiilihaposta hyvin pieniä tärkkelysjyväsiä (ku- va 64), jotka kuiten- kin usein kasvavat siinä määrin, että Kuva 65. Mitokondrioita ohran lehden nuorissa soluissa ja niiden muut- tuminen viherhiukka- siksi.<noinclude><references/></noinclude> l127e09967yqyymt6i8kks7j2nvgitx 250 25046 128348 2026-03-26T19:48:16Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 55 viherhiukkasten aine on huomattavissa vain tavattoman ohuena jyvästen peitteenä. Eräiden levien suurissa viherhiukkasissa muo- dostuu tärkkelystä vain erityisissä tärkkelyspesissä (Pyrenoide). Solujen kuollessa viherhiukkaset häviävät, ja niistä jää jäljelle vain pieniä, keltaisia jyväsiä (esim. lehtien soluihin ennen näiden varise- mista). Usein peittävät kasvinosan vihreää väriä toiset solunesteeseen li... 128348 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 55 viherhiukkasten aine on huomattavissa vain tavattoman ohuena jyvästen peitteenä. Eräiden levien suurissa viherhiukkasissa muo- dostuu tärkkelystä vain erityisissä tärkkelyspesissä (Pyrenoide). Solujen kuollessa viherhiukkaset häviävät, ja niistä jää jäljelle vain pieniä, keltaisia jyväsiä (esim. lehtien soluihin ennen näiden varise- mista). Usein peittävät kasvinosan vihreää väriä toiset solunesteeseen liuen- neet, punaiset väriaineet, kuten Amarantus-kasvin, veripyökin y. m. lehdissä. Uscilla-sekovartisilla or värihiukkasissa vihreän väriaineen ohella toistakin. Niinpä tavataan sinilevissä sinistä väriainetta, leväsi- neä (Phycocyan), ruskolevissä taas peittää vihreää väriainetta ruskea leväruskea (Fucoxanthin) tahi jokin muu ruskea väriaine, punalevillä punainen leväpuna (Phycoerythrin). 2. Rusohiukkaset (Chromoplast) ovat keltaisia tai punaisia ja sisäl- tävät ksantofylliä tai karotiinia. Muodoltaan ne lähenevät milloin vi- herhiukkasia, "milloin taas tulevat väriaineen kiteytymisen johdosta levyn, neulasen j. n. e. tapaisiksi (kuva 66). Joskus ne syntyvät lehti- lehti- vihreähiukkasten muuttumistuloksina (esim. punaisissa pihlajanmar- joissa, jotka nuorina ovat vihreitä), joskus taas aluksi ovat t värittö- miä. Ne aiheuttavat punaisten ja keltaisten fedelmien ja kukka- lehtien värin, milloin tämä ei johdu solunesteen väristä. 3. Valkohiukkaset (Leukoplast) ovat sa- manmuotoisia kuin — lehtivihreähiukkaset, mutta värittömiä. Muutamissa tapauksissa ne ovat kloro- ja kromoplastien ensimmäisiä kehitysasteita, toiste taas, kuten päällysket- tosoluissa ja karvoissa, surkastuvia viher- hiukkasia. Vararavintosäiliöissä niiden toi- "mmena on muodostaa tärkkelysjyväsiä liuen- neista hiilihydraateista, minkä vuoksi niitä = / nimitetään tällöin myös tärkkelysemiksi (Stär- | kebildner, kuva 77). a e 6 37 8. Soluneste kerääntyy = soluliman sisässä solurakoiksi tahi myös suureksi 2Cl/(205 lh 7 Kuva 66. Solu orapihlajan (Crataegus) punaisesta hedelmämallosta. n solutuma; solussa rusohiukka- sia. (40/1)<noinclude><references/></noinclude> 59h1bwf4z940anb316wqc2d9aq08dfv 250 25047 128349 2026-03-26T19:48:23Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 1. Muoto-oppi. 56 NO s . SIU J 60). Se on erinäisten aineiden vesiliuosta; niin utu (typpi-, rikki-, fosforihappoisia) sua? nesteonteloksi (kuva | a n pu iin ei siitä koskaan P - sokeriruöpolla, sokerivaahteralla, -juurikkaa” illa kasvei sim Useilla kasveilla (esim. K UNION » Ju soluneste sisältää hyvin runsaasti ruokosokeria. jota näistä kasveista valmistetaankin; useiden hedelmäsolujen, kuten viinirypäleen y, solunesteessä taas on x älesokeria... 128349 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>1. Muoto-oppi. 56 NO s . SIU J 60). Se on erinäisten aineiden vesiliuosta; niin utu (typpi-, rikki-, fosforihappoisia) sua? nesteonteloksi (kuva | a n pu iin ei siitä koskaan P - sokeriruöpolla, sokerivaahteralla, -juurikkaa” illa kasvei sim Useilla kasveilla (esim. K UNION » Ju soluneste sisältää hyvin runsaasti ruokosokeria. jota näistä kasveista valmistetaankin; useiden hedelmäsolujen, kuten viinirypäleen y, solunesteessä taas on x älesokeria. Sitä paitsi on siinä havaittaviss. parkkiaineita, alkaloideja, asparagiinia, useissa jVasveissa inuliinig Cokä € i uissa hedelmissä o 4 Ko osekä happoja, kuten omenassa ja m ä omenahappoi e t < ve ooditruunassa sitruunahappoa. Sen lisäksi ovat useimpien Punaisten ja =o sinisten kukkien, useiden hedelmien sekä veripyökin vy. m. Punaisten von S + Jehtien väriaineet (Anthocyan) ynnä useat muutkin aineet solunes. "o " ” teessä. Inuliini on sokerin ja tärkkelyksen sukuinen aine, jota on liuenneena mykerö. kukkaisten solunesteeseen. Se ei liukene alkoholiin, joten se kiteytyy, jos inuliinin. i pitoisia kasvinosia pannaan tähän, omituisiksi pallo. kiteiksi (Sphaerokrystall, kuva 67). Se ei värjäydy jodilla eikä väriaineilla. Kuva 67. Inuliinipallokide Helianthus tuberosuk- sesta pitkähkön aikaa alkoholissa oltuaan. 5 , Soluseinä 38, 39 88. 38 $.— Soluiseinä syntyy ja kasvaa soluliman erittymänä. Se kas- vaa sekä laajuutta että paksuutta. Ensin solut kasvavat laajuutta. Kun ne ovat saavuttaneet lopullisen kokonsa, soluseinä alkaa kasvaa paksuutta. Laajuuskasvun (Flächenwachstum) johdosta soluseinän pinta-ala ja itse solun koko suurenevat, niin että solun tilavuus voi usein tulla alkuperäiseen verraten satakertaiseksi tai isommaksikin. Jos pinta- kasvu on joka kohdalla yhtä suuri, solu säilyttää kasvaessaan alku- Ain vonna sa, tavallisesti seinä kasvaa kuitenkin erityisistä koh- PO aanmin, niin että esim. aluksi pallomainen solu voi muo- Paksu y äise i, putkimaiseksi, jopa syymäiseksikin j.n.e. uskasvu (Dickenwachstum) tapahtuu yleensä soluseinän sisä-<noinclude><references/></noinclude> h1rorbce8qtgg20cum84t6eggmrhej1 250 25048 128350 2026-03-26T19:48:31Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 57 Kuva 68. Halkileikkaus Oenotheran var- ren putkilo-osasta. r rengasmainen, s, s, kier- teinen, m verkkomainen (ohuet osat on merkitty tummemmiksi) paksunnus. s, kier- teisen ja verkkomaisen paksunnuksen väli- muoto. € jälsi (Kambium). g nuori putkilo. h, p tylppysoluja. pinnalla, alkuliman vaikutuksesta. Kun seinä paksunee, lisääntyy solun lujuus, mutta toisaalta aineenvaihto naapurisolujen kanssa vaikeutuu.... 128350 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 57 Kuva 68. Halkileikkaus Oenotheran var- ren putkilo-osasta. r rengasmainen, s, s, kier- teinen, m verkkomainen (ohuet osat on merkitty tummemmiksi) paksunnus. s, kier- teisen ja verkkomaisen paksunnuksen väli- muoto. € jälsi (Kambium). g nuori putkilo. h, p tylppysoluja. pinnalla, alkuliman vaikutuksesta. Kun seinä paksunee, lisääntyy solun lujuus, mutta toisaalta aineenvaihto naapurisolujen kanssa vaikeutuu. Molemmat vaatimukset tulevat tyy- dytetyiksi siten, että ylipäänsä vain , eräät tietyt soluseinän kohdat paksunevat. Paksuuskasvu tapahtuu hyvin säännöllisesti. Paksummat paikat voivat olla esim/renkaan tai PH Lee 1) . . -=—- Ykierteen muotoisia (kuva 68). Taas verkkomaisesti (netzförmig) pak- sunneessa seinässä on harjumaisia paksunnuksia verkkomaisesti yhty- nyt toisiinsa jättäen väliinsä pyöreähköjä tai pitkänomaisia ohuita paikkoja (kuva 68). Jos soluseinästä suurin osa paksunee ja vain pienet, jyrkkärajaiset kohdat pysyvät ohuina, näyttävät nämä paikat, huokoset (Täpfel), solun pinnalla kirkkailta pisteiltä, soluseinän poikki- leikkauksessa taas yksinkertaisilta tai haarautuvilta tiehyiltä, jotka aina seinän paksuuden mukaan ovat lyhyempiä (kuva 69) tai pitempiä (kuva 70). Usein huokonen näyttää pinnalta kahdelta samakeskiseltä (konzentrisch) ympyrältä tai ellipsiltä (soikiolta) sen takia, että huo- kosen ontelo seinän sisäpinnalla on ahdas, ulkopinnalla taas laaja (kuva 71). Tällaisia rengashuokosia (gehöfte Täpfel, Hoftiipfel) tavataan esim. havupuiden —vesisolujen (Tracheide) säteittäisissä seinissä, useiden putkiloiden seinissä j. n. e. Soluseinässä on huomattavissa, useissa ta- Kuva 69. Soluja, joiden seinät vahvasti paksunneet, Clematis vitalban vanhemman varren palan ytimestä. t huokonen. m keskilevy (Mittellamelle). i soluväli (Interzellularraum). Yhdessä solussa näkyy alempi huokoinen seinä w. (3%/,)<noinclude><references/></noinclude> im261fe8vzpggvo0c3puciwxp5yutw5 250 25049 128351 2026-03-26T19:48:37Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 1. Muoto-oppi. a 70. Huokostiehyitä. | Poikkilcikkaus Dahlia ksen juuren kivisolusta. I soluontelo. k haaraut 1 kostiehyitä. sp jyrkempi seinän kerrosten u raja. (89/1) Uheita Välinen pauksissa sangen selvästikin, hienompi rakenne, joka halki- ja poikkileikkauksissa näkyy samakes. kisenä kerrostumisena (Seen Kiva 10), Pin- in viivoi isena (Streifung). amä molemmat ilmiöt naa tn ten selnäosten vsitaisesta vesipitoisuudesta tai muista johtuv |... 128351 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>1. Muoto-oppi. a 70. Huokostiehyitä. | Poikkilcikkaus Dahlia ksen juuren kivisolusta. I soluontelo. k haaraut 1 kostiehyitä. sp jyrkempi seinän kerrosten u raja. (89/1) Uheita Välinen pauksissa sangen selvästikin, hienompi rakenne, joka halki- ja poikkileikkauksissa näkyy samakes. kisenä kerrostumisena (Seen Kiva 10), Pin- in viivoi isena (Streifung). amä molemmat ilmiöt naa tn ten selnäosten vsitaisesta vesipitoisuudesta tai muista johtuv | : si ute siitepölyhiukkasissa ja itiöissä, sekä kas. . lrrallisissa ie issa ketoissa näkyy joskus keskipakoisia (centrifugal) vak PYnnuksia nystyröinä, käsninä, piikkeinä (kuva 72), harjuina j.n.e N ovat joko alkujaan olleet onttoja ja täyttyneet ton kasvaessa paksuutta säännölliseen. tapaan, tai symiyneet solyn ollessa nuorena emosolun ympäröimänä tämän emosolun alkulimasta ja inälle. e oluseinä Vn muodostunut eräästä hiilihydraatista, selluloasasta (Zellulose), vedestä ja elimettömistä aineksista. kuiten Gn G selluloosaan aina liittynyt muitakin aineita, Toe N neita, jotka eivät anna selluloosalle ominaisia reak a loosa värjäytyy kloorisinkkijodilla tai rikkihapolla ja jodi a s va eikä liukene mietoihin happoihin eikä emäksiin, mutta kyllä va MEI rikkihappoon. Pektiiniaineet sen sijaan eivät värjäänny, K ast vat helposti emäksiin, jos niitä sitä ennen on käsitelty hapoilla; JOS 1 . J , tiini- liukenevat kuumaan veteenkin. Nuorin ketto on pääasiassa” pek ainetta. kx as-, 39 &. Muutoksia soluseinän kokoomuksessa. Seinän edelleen kas: anon 6 . Kuva 71. A osa männyn vesisolua, jossa näkyy | rengashuokosia pinnalta päin (20/,). B, C halkileikkaus rengashuoko- sesta. pr paksunnut vesisolun seinä. I ohut osa seinää, jonka keskessä huo- koskiekko pl. r seinän paksunnukset, jotka ympäröivät mykiömäistä huokos- onteloa. Tämä on reiän o kautta yhtey- dessä soluontelon kanssa. (800/,)<noinclude><references/></noinclude> 8ytfxwnk8y69tuao7qvb2m3zwyn8arb 250 25050 128352 2026-03-26T19:48:42Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 59 vaessa paksuutta tapahtuu tavallisesti muutok- sia sen kemiallisessakin kokoomuksessa. Näistä ovat tärkeimmät seuraavat: 1. Korkkiutunut (verkorkt) soluseinä on pehmeä, päästää vain hyvin vaikeasti vettä ja ilmaa lävitsensä ja värjäytyy jodilla ja rikki- hapolla keltaiseksi. Siinä on rasvamaisia aineita, joita yhteisellä nimellä sanotaan S beriiniksi. Korkkiutuneita ovat tavallisen korkin ja muiden = Kuva72. Al... 128352 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 59 vaessa paksuutta tapahtuu tavallisesti muutok- sia sen kemiallisessakin kokoomuksessa. Näistä ovat tärkeimmät seuraavat: 1. Korkkiutunut (verkorkt) soluseinä on pehmeä, päästää vain hyvin vaikeasti vettä ja ilmaa lävitsensä ja värjäytyy jodilla ja rikki- hapolla keltaiseksi. Siinä on rasvamaisia aineita, joita yhteisellä nimellä sanotaan S beriiniksi. Korkkiutuneita ovat tavallisen korkin ja muiden = Kuva72. Althaearosea. kaarnamuodostumien soluseinät. Tavallista kork- = Siitepölyhiukkanen. kia muistuttavat seiniensä laadun puolesta suu- resti maanpäällisten kasvinosien päällyskettosolut. Näillä on varsin- kin soluseinän uloin kerros'kutinoitunut; siihen on laskeutunut vaha- maisia kutiiniaineita. 00 , 2. Puutunut (verholzt) seinä on kova, ei voi huomattavasti paisua, värjäytyy. jodilla ja rikkihapolla keltaiseksi, floroglusiinilla ja suola- hapolla punaiseksi, aniliinisulfaatilla keltaiseksi (esim. puusyyt). 3. Limautunut (verschleimt) soluseinä on kuivana kova tai sar- veismainen, mutta voi imeä suuria vesimääriä huomattavasti paisuen, . hyytelöityen ja limautuen (useat levät). 4. Usein värjäytyvät vanhemmat seinät erinäisistä väriaineista; esim. väripuiden sydänpuu. 5. Soluseinään laskeutuu sen kasvaessa Usein suurin määrin myös kivennäisaineita, etenkin kalsiumsuoloja ja piihappoa. Tavallisesti ne ovat pienimpien osien välissä, joten ne poltettaessa jäävät jäljelle solun muotoa mukailevana runkona. Piihappoa tavataan esim. heinien ja ; sn (RR API n L . : . kortteiden pääliyskettosoluissa ja pii-levien ketoissa, kalsiumoksalaattia lumpeen omituisissa sisäisissä karvoissa (kuva 91, B). Solulimassa esiintyviä kappaleita 40—42 $$. 40 8. Valkuaisjyväset. Useimmissa siemenissä tavataan solujen alkulimassa pieniä, pyöreitä jyviä, valkuaisjyväsiä (Proteinkorn, Aleu- ronkorn). Ne värjääntyvät väriliuoksista enemmän kuin soluliman muut osat ja ovat muodostuneet valkuaisaineista. Tärkkelysrikkaissa siemenissä (kuva 74) ne ovat hyvin pieniä tärkkelysjyväsiin verraten,<noinclude><references/></noinclude> d52zjvgs7h38994e1z5jg4hc3kyquk5 250 25051 128353 2026-03-26T19:48:49Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 2 i > 2 hettu ja sekoitettu veteen, minkä/2/%' * + jälkeen raskaammat o —ovat 3 ” 2 JA pu in T = 54 16 * AK! 1. Muoto-oppi. Kuva 73. Ricinus communis. A sic- menvalkuaissolu, vedessä tarkastettu. B yksityisiä valkuaisjyväsiä ohivlöl- jyssä. k valkuaiskide. g globoidi. (540/,) L NW [5 rasvarikkaissa siemenissä (kuva (5)] isoja. Milloin ne ovat kaut- Kuva 74. Pisum sativim. Valkuaisjyvä. taaltaan tasa-aineisia (homogen), — siä a alkion soluissa... 128353 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>2 i > 2 hettu ja sekoitettu veteen, minkä/2/%' * + jälkeen raskaammat o —ovat 3 ” 2 JA pu in T = 54 16 * AK! 1. Muoto-oppi. Kuva 73. Ricinus communis. A sic- menvalkuaissolu, vedessä tarkastettu. B yksityisiä valkuaisjyväsiä ohivlöl- jyssä. k valkuaiskide. g globoidi. (540/,) L NW [5 rasvarikkaissa siemenissä (kuva (5)] isoja. Milloin ne ovat kaut- Kuva 74. Pisum sativim. Valkuaisjyvä. taaltaan tasa-aineisia (homogen), — siä a alkion soluissa. Suuret jyväset st milloin osa valkuaisaineesta on ovat tärkkelysjyväsiä. i soluväli. kiteytynyt kristalloidiksi (kuva 73); myös on niissä toisinaan ha- vaittavissa pienoinen jyvä, globoidi, jossa on elimettömiä aineita (kalsiu- mia, magnesiumia, fosforia). Kristalloideja voidaan myös tavata va- paina solulimassa. Valkuaisjyväset syntyvät valkuaisrikkaista solu- rakoista, jotka siemenen kypsyessä kuivuvat. Valkuaisjyväsissä valkuaisaineet ovat hyvin väkevöityneessä tilassa. | Siementen itäessä ne liukenevat ja joutuvatPnuoren taimen käytettä- viksi. 41 8. Tärkkelysjyväset (Stärke- korn). Tavallinen kaupassa oleva tärkkelys on valmistettu siten, että tärkkelysrikkaita kasvinosia (mukuloita tai siemeniä) on jau- Kuva 75. Tärkkelysjyväsiä perunan mukulasta. A yksinkertainen, B puo- leksi kerrottu, €, D kerrottuja tärkke- lysjyväsiä. c keskus, jonka ympärillä jyväsen epäkeskiset kerrokset. (40/1)<noinclude><references/></noinclude> 0kz1rnxqftup6x4zinbbo6k8u7drn4j 250 25052 128354 2026-03-26T19:48:53Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: Kk - v - on otettu talteen. Tätä mikroskoopilla tarkas- 4 B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 61 Kuva 76. Kauran (Avena sativa) tärkkelysjyväsiä. A kerrottu jyvänen. B tällaisen jyväksiä. (540/,) saaneet painua pohjaan ja liettynyt. — tärkkelys. 172) taessa huomaa sen muodostuneen pienistä jyväsistä. Perunan tärkkelysjyväset ovat kuvan 75, A:n kaltai- sia: ne ovat/ munan muotoisia ja muodostuneet selvistä sisäkkäi- sistä, —epäköskistä ke... 128354 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>Kk - v - on otettu talteen. Tätä mikroskoopilla tarkas- 4 B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 61 Kuva 76. Kauran (Avena sativa) tärkkelysjyväsiä. A kerrottu jyvänen. B tällaisen jyväksiä. (540/,) saaneet painua pohjaan ja liettynyt. — tärkkelys. 172) taessa huomaa sen muodostuneen pienistä jyväsistä. Perunan tärkkelysjyväset ovat kuvan 75, A:n kaltai- sia: ne ovat/ munan muotoisia ja muodostuneet selvistä sisäkkäi- sistä, —epäköskistä keskipistettä ympäröivistä kerroksista. Herneen tärkkelysjyväsissä (kuva 74) kerrokset ovat aivan samakeskiset; sydän ei ole pistemäinen, vaan pitkänomainen. Kaikki tällaiset jyväset ovat yksinkertaisia; poikkeuksina tavataan sellaisia muodostumia kuin kuvassa 75, B—D. Kauran tärkkelysjyväset sitä vastoin ova: atperrottuja (zusammengesetzt), muodostuneet lukuisista jyväksistä (Teilkorn), jotka jyväsen musertuessa irtaantuvat toisistaan (kuva 76). Jyväsen muoto, suuruus ja rakenneovat kullakin kasvilajilla jokseenkin määrätyt, joten esim. eri jauholajeja voi erottaa toisistaan jyväsien laadun perus- teella. Tärkkelysjyväset ovat hiilihydraattia, jonka kokoomus onn (Cg Ho Og). Ne eivät liukene veteen. Lämmin vesi (60*—70%) samoin kuin kaliliuos paisuttaa ne liisteriksi. Jodiliuoksesta ne värjääntyvät sinisiksi. Kaikki nämä jyväset ovat syntyneet elävän kasvin soluissa tärk- kelysemissä eli valkohiukk asissa, Kuvassa 77, A ja B, näemme valmiin, epäkeskisesti kerrostuneen jyväsen sen valkohiukkasen vieressä, joka sen on muodostanut, ja muut kuviot esittävät nuorempia kehitys- asteita. Käsitämme, että jyvänen on tullut rakenteeltaan epäkeski- seksi — muodostuessaan — valkohiukkasen kylkeen. Jos jyvänen olisi ollut sen kes- kustassa, olisi siitä tullut samakeskinen. Kerrottu olisi jyväsestä tullut, jos tärkke- Jyksen muodostuminen olisi alkanut yht'ai- kaa useammassa kohden valkohiukkasessa. Kuva 77. Phajus grandifolius. Valkohiukkasia maanpäällisestä mukulasta. A, €, D, E sivulta, B päältä. E on jo vihertävä, välimuoto viher- hiukkasiin. Etenkin kuvissa A ja E on selvästi - huomattavissa — epäkeskisen — tärkkelysjyväsen muodostuminen. (5/3)<noinclude><references/></noinclude> 1cv8pjtalsuzdncl2griwnb7zgdvug9 250 25053 128355 2026-03-26T19:48:59Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 1. Muoto-oppi. 2 t nämä jyväset sok taneet nämä sokerista, j Valkohiukkaset otan jyväset ovat valmistuneet, valta , soluissa veen L okonaan. Täten syntynyttä tärkkelystä i k okseksi se varastoituu kasvin ravinnoksi tulevaisuude. varatarkket)iotossa. van kelystä muodostuu toisellakin tavalla, nim. viherhiukkasten | isässä. Kuten ennen on kerrottu, se esiintyy näissä erittäin Pieninä, ' usein monilukuisina kyljikkäisinä jyväsinä, joissa c! vo! ero... 128355 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>1. Muoto-oppi. 2 t nämä jyväset sok taneet nämä sokerista, j Valkohiukkaset otan jyväset ovat valmistuneet, valta , soluissa veen L okonaan. Täten syntynyttä tärkkelystä i k okseksi se varastoituu kasvin ravinnoksi tulevaisuude. varatarkket)iotossa. van kelystä muodostuu toisellakin tavalla, nim. viherhiukkasten | isässä. Kuten ennen on kerrottu, se esiintyy näissä erittäin Pieninä, ' usein monilukuisina kyljikkäisinä jyväsinä, joissa c! vo! erottaa mitään sisäistä rakennetta (kuva 64). Ne muodostuvat valossa tapahtuvan hiilidioksidin yhteyttämisen ensimmäisenä näkyvänä tuotteena. Nämä jyväset ovat yhteyttämistärkkelystä. ETU Tärkkelystä on useimmissa kasveissa. Sieniltä, eräiltä leviltä ja muutamilta muilta kasveilta se puuttuu. 42 $.— Muita solulimassa esiintyviä kappaleita. Yleisiä ovat haih- tuvat ja rasvaiset öljyt, jotka esiintyvät, usein suurissa määrin, solu- limassa pieninä, vahvasti valoa taittavina pisaroina ja jotka helposti yhtyvät suuriksi pisaroiksi. Ne tunnetaan mikrokemiallisesti liukene- vaisuudestaan eetteriin, alkoholiin y. m. Kiteitä on hyvin usein kasvisoluissa. Useimmiten ne ovat kalsium- oksalaattia, joka kidevesimääränsä mukaan kiteytyy eri muotoiseksi. Paitsi yksityisiä hyvin muodostuneita kiteitä, erilliskiteitä (Einzel- krystalle, kuva 78), ovat sangen yleisiä myös kidenystyrät (Druse, kuva K a . Kalsi moksa! t eit egonian Kuva 79. F istia UV. 78. SIU aa tikit. i ä B i lakide lehtiruotisoluissa k erilliski 1solu jossa n — . illiskide. dr kidenystyrä. Leht 1 , j | | / ( 1) kimppu-<noinclude><references/></noinclude> mql6sup3e19vjvcesebd6v7owkwfkel 250 25054 128356 2026-03-26T19:49:06Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 63 78). Neulamaisista kiteistä muodostuneita, etenkin yksisirkkaisilla esiintyviä kimppuja sanotaan neulakidekimpuiksi (Raphidenbindel, kuva 79). Kalsiumoksalaatti tunnetaan siitä, ettei se liukene kuumaan veteen, mietoon kaliumhydraattiin eikä etikkahappoon, jota vastoin kylläkin suolahappoon. Kipsikiteet ja kalsiumkarbonaatti jyväset ovat harvinaisia. Beggiatoan ja muiden bakteerien solujen sisässä on huomattu eriä... 128356 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 63 78). Neulamaisista kiteistä muodostuneita, etenkin yksisirkkaisilla esiintyviä kimppuja sanotaan neulakidekimpuiksi (Raphidenbindel, kuva 79). Kalsiumoksalaatti tunnetaan siitä, ettei se liukene kuumaan veteen, mietoon kaliumhydraattiin eikä etikkahappoon, jota vastoin kylläkin suolahappoon. Kipsikiteet ja kalsiumkarbonaatti jyväset ovat harvinaisia. Beggiatoan ja muiden bakteerien solujen sisässä on huomattu eriävän rikkiä pieninä, vahvasti valoa taittavina jyväsinä. Piihappokappaleita esiintyy useiden palmujen solulimassa. - Solujen synty 43—45 $$. 43 $. Solut syntyvät aina ennestään olemassa. olevista soluista. Suoranaista solujen muodostumista elottomista kemiallisista yhdistyk- sistä ei tähän asti ole koskaan huomattu enempää kuin elävien olento- jen itsestään syntymistä (generatio spontanea, g. aeguivoca). 44 $. Tuman jakautuminen. Uusien solujen muodostuminen on mitä lähimmin liittynyt uusien tumien syntymiseen. Kuten siv. 53 mainittiin, uudet tumat syntyvät aina toisten tumien jakautumisen johdosta. Tyypillinen eli välillinen tumanjakautuminen (karyokinesis) on hyvin monimutkainen ilmiö. Jakautuessaan tuman rihmaranko osoit- tautuu muodostuneeksi useista toisiinsa yhdistyneistä rihmamaisista osista, väririhmoista eli kromosomeista. Näiden luku on kullakin kasvi- lajilla määrätty. Pienin kasvikunnassa tavattu luku on 3, mutta se saattaa nousta useaan kymmeneen. Tuman jaossa kromosomien aine- määrä jakautuu hyvin tasan molempien tytärtumien kesken. Kaava- maisesti tämä kromosomien jakautuminen ja tasajako solujen kesken esitetään kuvassa 80, A. $0+% NY VV Kuva 80. Välillinen tuman jakautuminen. Kaavakuva. A tavallinen jako. B re- duktsionijako.<noinclude><references/></noinclude> tmh1n2cr02a1mryx3j9phjy12cn6vwr 250 25055 128357 2026-03-26T19:49:16Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 1. Muoto-oppi. 64 . , t eivät ota jakautumiseen 0824, elle "selmmiten Varhaisin, ivväse in uudelleen. Tuma iyvä at muodostuakseen myöhemmin tumasäie (Kernf asteilla M sa olevan tuman rihmaranko, tu aden, kuva istilas Jakautumis 1 ) savässä tumassa. Sen vähitellen oikenevien m ; 1, k), on paksumpi Kin sä1e hajoaa) erityisiin "osiin, väririhmoiksi (Ch väliset yhdyssite asettuvat yhteen tasoon, n. s. tumalevyyn (Kernplatte), joka som, 2, 4, Ch)- N... 128357 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>1. Muoto-oppi. 64 . , t eivät ota jakautumiseen 0824, elle "selmmiten Varhaisin, ivväse in uudelleen. Tuma iyvä at muodostuakseen myöhemmin tumasäie (Kernf asteilla M sa olevan tuman rihmaranko, tu aden, kuva istilas Jakautumis 1 ) savässä tumassa. Sen vähitellen oikenevien m ; 1, k), on paksumpi Kin sä1e hajoaa) erityisiin "osiin, väririhmoiksi (Ch väliset yhdyssite asettuvat yhteen tasoon, n. s. tumalevyyn (Kernplatte), joka som, 2, 4, Ch)- Naaiassa 5; sen jälkeen halkeaa kukin väririhma kahtia sijaitsee nevat sitten toisistaan vastakkaisiin suuntiin (5—9, 73, 14). Tässä Jako-osa Hi kkularihmat (Spindelfaser, s), jotka ovat hieng; erkanemisessa toimivat n. S- S Komi st TUOT i Sn iei o 14 Kuva 81. Peräkkäisiä tuma- ja solujakoasteita kasvupisteessä sijaitsevasta alkeis- kasvusolukon solusta, hieman kaavamaisesti. 1 jakautuminen ei vielä alkanut, tuma säie yhtenäinen. 2 tumasäie paksunee, sen mutkat yähenevät, , tumajyvänen ja i 5 x s. g mn Va KAN. a tumakelmu vielä selvät. 3 tumasäie jakautuu poikittain Väririhmoiksi, tumajyvänen häviämässä. 4 tumajyvänen ja -kelmu hävinneet Väritihmät'selvästi huomattavissa, sukkularihmat | muodostumassa. 5—8 Väririhmät" halkeavat kahtia, jako-osat erkanevat napoja kohti. 7, 8 tumasukkula erittäin selvä. 9 Väririhmat emotuman navoissa. 10, 11 tytärtumat muodostuvat. 12 tytärtumien umakelmu, ,-jyvänen Ja je selvät. k tumasäie. n tumajyvänen.w tumakelmu. eh väririhmat eo, 1,,W,, ch, v ä j j in 09/y- 13, 14. Kaavamainen. esiye Yms Pa naot VY assa sekä 5, . a Sity a tumasukkulan tasaajassa?.. niiden jakautumisesta ja jako-osien eroamisesta. a, b saman emoväririhmari tytär rihmoja. z sukkularihmoja.<noinclude><references/></noinclude> ltettr3db1lf5vgke9se5r920f9ixne 250 25056 128358 2026-03-26T19:49:23Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: tuman = navasta toiseen ulottuvia solulimajänteitä ja antavat jakautuvalle tumalle sille ominaisen muodon (tumasukkula, Kernspindel, 7, 8). Sukkularihmoja myöten kulkevat nyt väririhmojen jako-osat molempia napoja kohti sulautuakseen siellä uusien tytärtumien tumasäikeeksi (70—12). Sukkularihmat häviävät tai voivat jonkin aikaa säilyä molempia tytärtuma-aiheita toisiinsa liittävinä yhdys- rihmoina (Verbindungsfaden, 7o, 71). Tasaajan luona muodostuu sol... 128358 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>tuman = navasta toiseen ulottuvia solulimajänteitä ja antavat jakautuvalle tumalle sille ominaisen muodon (tumasukkula, Kernspindel, 7, 8). Sukkularihmoja myöten kulkevat nyt väririhmojen jako-osat molempia napoja kohti sulautuakseen siellä uusien tytärtumien tumasäikeeksi (70—12). Sukkularihmat häviävät tai voivat jonkin aikaa säilyä molempia tytärtuma-aiheita toisiinsa liittävinä yhdys- rihmoina (Verbindungsfaden, 7o, 71). Tasaajan luona muodostuu solulevy (Zell- latte, 17,12), josta lopuksi solun jakautuessa sen seinä syntyy. Kaava (kuva 80, A) osoittaa, miten tämän monimutkaisen prosessin tuloksena tuman kromatiiniaine mitä tarkimmin jakautuu osatumien kesken. Välillistä tumanjakautumista tunnetaan toinenkin laji, n. s TOKEN sionijako, jolloin tytärtumien kromosomien luku o puolet emotu- massa olleiden luvusta (kuva 80, B). Wer inai Älitö tumanjakautuminen (dire teil jolloin alkuperäinen pitenee, kuroutuu keskeltä ja katke enneen keskipaikan kohdalta (maitiaisputket, Characeae). 45 &. Solunmundostiminen. Erotamme seuraavat solunmuodos- tumistavat: 1. Solunjokautuminen (Zellteilung). Tämä alkaa siten, että solu- tuma jakautuu karyokineettisesti. Kun tumanjakautuminen on päät- tynyt, ilmestyy solulevyyn aluksi hento kalyo. Tämä liittyy emosolun seinään, lujenee ja muodostuu lopulta seinäksi, joka jakaa alkuperäisen solun kahtia; emosolu tumineen on lakannut olemasta, mutta sen tilalla on kaksi uutta solua, joissa kummassakin on tuma. Uusi seinä voi kuitenkin syntyä solulevystä riippumattakin /kasvamalla vähitellen ulkoa sisäänpäin (kuva 82). Ta . Kun solussa on monta tumaa, nämä jakautuvat, ja tytärtumat ja- Kuva 82. Jakautuva Spirogyran solu. Kuva 83. Osa jakautuvaa Cladophora n tytärtuma. w solun sisään vähitellen — fractan solua. w sama kuin ed. kuvassa. kasvava jakoseinä. ch tämän sisäänpäin — ch seinän sisäänpäin työntämät lehtivih- työntämä lehtivihreärihma. (29%) reähiukkaset. k tuma. (*%/,) B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 65 | Kasvioppi — 5<noinclude><references/></noinclude> 078ozqb1sowga3kmbu38grvmeedx5ux 250 25057 128359 2026-03-26T19:49:30Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 1. Muoto-oppi. » Kuva 84. Hiivasieni charomyces), joka lisään (Sar. routumalla. YY ku. kautuvat molempien puoliskojen kesken, jälkeen jakoseinä Muodos = tuu alkuliman toiminnan 3 ! johdosta, tumista riippu. matta (kuva 83). — Kaikista solunmuodostumistavoista on jakautu. min a uvseltaan ei edellisestä eroa Kuroutuminen (Abschniirung S rassune) joka esiintyy useilla sienillä esim. kuromamuodostumisess (Konidienbildung) ja hikan A a E SaEnN ensi... 128359 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>1. Muoto-oppi. » Kuva 84. Hiivasieni charomyces), joka lisään (Sar. routumalla. YY ku. kautuvat molempien puoliskojen kesken, jälkeen jakoseinä Muodos = tuu alkuliman toiminnan 3 ! johdosta, tumista riippu. matta (kuva 83). — Kaikista solunmuodostumistavoista on jakautu. min a uvseltaan ei edellisestä eroa Kuroutuminen (Abschniirung S rassune) joka esiintyy useilla sienillä esim. kuromamuodostumisess (Konidienbildung) ja hikan A a E SaEnN ensi : n, jonka vain kapea kannas yhtisiö : osoluun, kahdeksi kalvoksi, ja solut erkanevat toisistaan. (Kuva 84). Kuroutu misessa ovat emosolu ja tytärsolu selvästi toisistaan. erotettavissa 3. Monisolumuodostuminen (Vielzellbildung). Ilmisiittiöiden alkio rakoissa (Embryosack) jakautuvat tuuma ja sen tytärtumat useita ker (ja, mutta tästä jakautumisesta ei ole vielä seurauksena solun ja kautuminen. Vasta sitten, kun täysi tumamäärä on muodostunut, ja kautuu koko solulima yht'aikaa yhtä mo.een osaan kuin tumia on. Joka tumaa ympäröivät joka puo-- lelta säteittäiset yhdysrihmat. Näi- hin rihmoihin soluseinät erittyvät (kuva 85). 4. Vapaa solunmuodostuminen (freie Zellbildung) esiintyy eräiden sienien (Ascomycetes) itiökoteloissa (Schlauch, ascus). Tällöin syntyy - Solun, Minkä Kuva 85. Reseda odorata. Alkiorakon solulimaista seinäpeitettä; monisolumuo- dostuminen alkamassa. Alaosassa jakau- tuminen ehtinyt pitemmälle kuin ylä- osassa. (240/,)<noinclude><references/></noinclude> 0tx6ilrefwao3n7awwqqu7uwzjebk0y 250 25058 128360 2026-03-26T19:49:38Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 0 >, J B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 67 uudistuneen kahtiajakautumisen johdosta tumia, joiden jokaisen ympä- rille keräytyy sen toisista erottava, tarkoin rajoittunut solulimakerros. Tämä saa sitten ympärilleen seinän. Tässä tapauksessa ei koko solu- lima tule käytetyksi, vaan uudet solut ovat irrallaan emosolun sisässä (kuva 86). — Saattaa myös käydä niin, että solun sisällys kokonaj- suudessaan kutistuu ja muodostaa uuden solun, joten siis soluj... 128360 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>0 >, J B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 67 uudistuneen kahtiajakautumisen johdosta tumia, joiden jokaisen ympä- rille keräytyy sen toisista erottava, tarkoin rajoittunut solulimakerros. Tämä saa sitten ympärilleen seinän. Tässä tapauksessa ei koko solu- lima tule käytetyksi, vaan uudet solut ovat irrallaan emosolun sisässä (kuva 86). — Saattaa myös käydä niin, että solun sisällys kokonaj- suudessaan kutistuu ja muodostaa uuden solun, joten siis solujen lukumäärä ei kasva (solun nuorentuminen). N 5, Erityinen, edelläkuvatuista kokonaan eroava solunmuodostu- minen esiintyy kahden tai useamman solun yhtyessä uudeksi soluksi. Tämänjyhtymisen yksinkertaisinta muotoa sanotaan konjugatsioniksi Kuva 87. Konjugatsioni. A kahden Spirogyra guinina-lajiin kuuluvan rihman solujen kes- ken. Alimmat solut ovat jo lähettäneet li- säkkeitä toisiaan kohti, mutta eivät vielä yhtyneet. Lähinnä seuraavat solut ovat jo Kuva 86. Vapaa solunmuodostumi- — yhtyneet, ja solusisällys siirtyy solusta nen Peziza convexulan itiökote- — toiseen. Tämä on seuraavassa, ylemmässä loissa. a—f itiökoteloita itiöineen, = soluparissa jo melkein tapahtunut; kah- numeroituina kehitysasteensa mu- — dessa ylimmässä solussa on uusia soluja, kaan (a nuorin); niiden välissä yhtymäitiöitä z. (?*%/,). — B saman rih- lisärihmoja. sh itiölavan (Hyme- = man solujen välinen yhtyminen Spirogyra nium) alainen kudos. (550/,) longatalla. z yhtymäitiö. (*5%/1,)<noinclude><references/></noinclude> ta8wi1xuir4drrfieau5wdlpx49n5co 250 25059 128361 2026-03-26T19:49:45Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 1. Muoto-oppi. 68 PI tavoin vaihtelevana se esiintyy kaikessa hede] £ solut ovat ensin syntyneet jollakin edelläseti aN . (kuva 87); monin misessä. Yhtyvä tavalla. Uusi, näiden Y kuin emosolut. htymisestä syntyvä solu on luonteeltaan eril "yllä —alnen Solukko-oppi 46—72 SS. 46 $. Solukko. Verraten vähän on sellaisia kasveja, jotka muod taa yksi ainoa solu, jolloin tämän jakautuessa syntyy uusia yksilöit (kuva 84); tavallisesti kasvit ovat mu... 128361 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>1. Muoto-oppi. 68 PI tavoin vaihtelevana se esiintyy kaikessa hede] £ solut ovat ensin syntyneet jollakin edelläseti aN . (kuva 87); monin misessä. Yhtyvä tavalla. Uusi, näiden Y kuin emosolut. htymisestä syntyvä solu on luonteeltaan eril "yllä —alnen Solukko-oppi 46—72 SS. 46 $. Solukko. Verraten vähän on sellaisia kasveja, jotka muod taa yksi ainoa solu, jolloin tämän jakautuessa syntyy uusia yksilöit (kuva 84); tavallisesti kasvit ovat muodostuneet useista, jopa miljo ä nista soluista, jotka kuitenkin kaikki polveutuvat yhdestä ainoasta Ilmisiittiöillä tämä solu on hedelmöitynyt munasolu, josta ensin syntyy alkio ja sitten itse kasvi. y Jakautumalla voi solusta muodostua solurivi (Zeilreihe), jos solut jakautuvat keskenään yhdenst.ntaisilla seinillä (kuvat 5, C, 87, B, 88,4) solulevy (Zellfläche), jos sv.unjakautumiset käyvät kaiteen, toisiaan vastaan kohtisuoraan suuntaan (kuva 88, B),ja solukappale(Zellkörper) kun jakautumiset käyvät avaruuden kaikkiin kolmeen suuntaan (kuva 88, C). Tällä tavalla syntyy yhteenkuuluvien ja yhdessä kasvavien solujen yhteys, jota kahdessa viimeksi kosketellussa tapauksessa sano- taan polukoksi |(Gewebe). A 2 e III [I] [D = Kuva 88. Sol : , un jakaantuessa syntyy: A solurivi; B solulevy; € solukappa!*<noinclude><references/></noinclude> nl23bzwb6txvhbik96gk75imi3wzaf3 250 25060 128362 2026-03-26T19:49:50Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 69 Kuva 89. Herkkutatti (Boletus edulis). Itiö- emän kannan halkileikkaus. Hyyfikudosta. (3%/,) Näistä poikkeava on sienien ja jäkälien hyyfikudos (kuva 89), jossa toisiinsa kie- toutuneet, soluriveistä muodostuneet rih- mat kasvavat yhdessä. Tylppysolujen muodostamaa solukkoa sanotaan =tylppysolukoksi. <(Parenchym), suippusolujen. muodostamaa suippusolu- koksi (Prosenchym). —" Solukkoja syntyy silläkin tavoi... 128362 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 69 Kuva 89. Herkkutatti (Boletus edulis). Itiö- emän kannan halkileikkaus. Hyyfikudosta. (3%/,) Näistä poikkeava on sienien ja jäkälien hyyfikudos (kuva 89), jossa toisiinsa kie- toutuneet, soluriveistä muodostuneet rih- mat kasvavat yhdessä. Tylppysolujen muodostamaa solukkoa sanotaan =tylppysolukoksi. <(Parenchym), suippusolujen. muodostamaa suippusolu- koksi (Prosenchym). —" Solukkoja syntyy silläkin tavoin, että ennen erillään olleiden solujen seinät myöhemmin sulautuvat yhteen muodostaen soluryhmän, joka suuresti muistuttaa solunjakautumisen johdosta muodostunutta solukkoa ja jonka solut sitten kasvavat ' yhdessä. Tällaista sanotaan, erotukseksi tavallisesta solukosta, vi letylpyksi (Pseu- doparenchym). Peklehnk YY MI 47 &. Solujen” keskinäinen yhteys solukoissa. Solukossa solujen yhteinen seinä on aluksi ohut ja hento. Se näyttää ensin yksinkertai- selta levyltä, mutta kun se paksunee, tulee sen keskellä näkyviin kalvo, joka jakaa yhteisen seinän kahteen osaan, jotka näyttävät kuuluvan kumpikin erikseen yhteen naapurisoluista. Tämä keskilevy (Mittella- melle), jota ennen nimitettiin soluväliaineeksi (Intercellularsubstanz), on vain erilaistunut, molempiin soluihin yhteisesti kuuluva seinän osa. Sen muusta seinästä eroavasta kemiallisesta kokoomuksesta (se on pektiiniainetta, ks. siv. 58) johtuu, että liuottamalla sen (typpihapossa ja kaliumkloraatissa, joskus kiehuvassa vedessäkin) voi erottaa solut toisistaan. Jos samanlaisten solujen yhteisessä seinässä on huokosmuodos- tumia, sattuvat molempien sivujen huokoset tarkoin toisiinsa (kuva 69). Useimmiten jää kahden toisiinsa koskettavan huokosontelon väliin ohut seinäosa, sulkukalvo (Schliesshaut), joka erottaa solujen ontelot toisistaan (kuvat 69, 71). Joskus tämä häviää myöhemmin, joten läheiset ontelot joutuvat avoimeen yhteyteen keskenään. Monessa tapauksessa on saatu selville, että läheisten solujen alkulimat ovat erit- täin ohuiden solulimajänteiden kautta toistensa yhteydessä. Nämä jänteet (Plasmodesm), jotka ovat selvimmät hyvin paksuissa seinissä,<noinclude><references/></noinclude> m3ls7hsh4h9xzge9ame1juzf3qk734b 250 25061 128363 2026-03-26T19:49:54Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 70 Muoto-oppi. Kuva 90. Strychnos nux vomica. Sie valkuaista. 1 soluontelo. pl Plasmodesmej, läpäisevät soluseinät milloin huokosten kohdalla, jolloin ne ovat ikään kuin niiden hienoja jatkeita, milloin taas muualla, muodostaen aivan kuin ylen hienoja huokostiehyitä (kuva %). Täten muodostuu kasvin kaikkien protoplasmaosien välille yhteys; kyi. tenkin on mainittava, että monessa tapauksessa on ollut mahdoton osoit. taa tällaisia plasmodesmej... 128363 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>70 Muoto-oppi. Kuva 90. Strychnos nux vomica. Sie valkuaista. 1 soluontelo. pl Plasmodesmej, läpäisevät soluseinät milloin huokosten kohdalla, jolloin ne ovat ikään kuin niiden hienoja jatkeita, milloin taas muualla, muodostaen aivan kuin ylen hienoja huokostiehyitä (kuva %). Täten muodostuu kasvin kaikkien protoplasmaosien välille yhteys; kyi. tenkin on mainittava, että monessa tapauksessa on ollut mahdoton osoit. taa tällaisia plasmodesmeja olevan olemassa. NEA ; Soluvälit (Intercellularraum) ovat solujen väliin syntyviä, suurempia tai pienempiä aukkoja solu- kossa (kuvat 91—94). Ne voivat muodostua kahdella tavalla, (schizogen), kun solut, joita alkujaan tasopintaiset seinät erottavat toisistaan, kas- vaessaan pyöristyvät, jol- loin seinien täytyy haljeta (kuvat 91, A, 92, 94), kun solut pyöristyvät ja kasva- vat, tai” ajoamalla (lysigen) solujen revetessä rikki tahi kokonaan hävitessä (kuva 93). Halkeamalla ovat synty- neet ne ilmaa sisältävät soluvälit, joita tavataan me- Kuva 91. A maissin ydinsolujen välisiä soluvälejä z. gw yhteinen seinä. (*0/)). — B Nuphar adve- nan lehtiruodin poikkileikkaus. i suuri soluväli. g johtojänne. S sisäinen karva. joko Yhalkeamalla<noinclude><references/></noinclude> sk6f7mct610jxtaln2aiv77ssg4t5uj 250 25062 128364 2026-03-26T19:49:59Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakentecsta. (SÄ | hevän, ohutseinäisen solukon solujen vä- lissä, missä useita soluja koskettaa toisiinsa (kuva 91, A). Aluksi ne ovat hyvin pieniä, mutta ympärillä olevien solujen kasvaessa ne avartuvat. Jos kasvu on paikallista, solukko saattaa muodostua omituiseksi fähtitylpyksi (kuva 92). Vielä I ”avarammiksi nämä välit tulevat, jos ym- — Kuva 92. Thalian tähtitylpyn pärillä olevat solut jakautuvat (kuva 91, — solu... 128364 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakentecsta. (SÄ | hevän, ohutseinäisen solukon solujen vä- lissä, missä useita soluja koskettaa toisiinsa (kuva 91, A). Aluksi ne ovat hyvin pieniä, mutta ympärillä olevien solujen kasvaessa ne avartuvat. Jos kasvu on paikallista, solukko saattaa muodostua omituiseksi fähtitylpyksi (kuva 92). Vielä I ”avarammiksi nämä välit tulevat, jos ym- — Kuva 92. Thalian tähtitylpyn pärillä olevat solut jakautuvat (kuva 91, — soluja. 1 nuorempia. II van- B). Tällaiset isot soluvälit ovat hyvin hempia. i soluväli. yleisiä vesikasveilla. — Karvamaisia tai syymäisiä lisäkkeitä, jotka ympäröivistä soluista tällöin kasvavat suu- riin soluväleihin, sanotaan sisäisiksi karvoiksi (inneres Haar, kuva 91, B). Hajoamalla syntyvät useiden varsien (heinillä, sarjakukkaisilla, kortteilla) suuret, läpi kokonaisten nivelvälie at ontelot. Alkujaan nämä varret ovat olleet täyteisiä. Yleensä soluvälit sisältävät ilmaa; ne ovat kasville hyvin tärkeitä, koska ulkoilma pääsee niitä pitki in sisimpiinkin osiin, mikä on » välttämätöntä sen elämälle. On myös soluvälejä, jotka ovat eritesäi- Kuva 93. Öljyontelo (lysigeeninen) Dictam- nus fraxinellan lehden p yläpinnan alla. B nuo- rempi, € valmis aste. e soluja, iotka myö- hemmin hajoavat, jol- ' loin ontelo muodostuu, ennen hajoamistaan. o suu- ri pisara haihtuvaa öljyä. d päällysketto. (32%/,) Kuva 94. Halkea- malla syntynyt pih- katiehyt Hedera he- lixin nuoresta var- resta; poikkileikkaus. A nuorempi, E van, hempi aste. g pihka- tiehyt. c jälsi. wb sii- . viläosa. b niinisyy. FP kuoritylppy. (809/,) i<noinclude><references/></noinclude> kr87ijjhdkog3in9b5siahepzb9eo4h 250 25063 128365 2026-03-26T19:50:03Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 1. Muoto-oppi. liöitä (Sekretbehälter, ku. vat 93, 94). Niiden sisä] tämä erite on limaa, ku. mia, pihkaa taikka haihtu. vaa öljyä; viimeksimainittu * esiintyy hyvin usein Pih- kansekaisena, n.s. patsa. mina. Erite on joko" m. päröivien solujen hikoilu. tuotetta tai solujen hajoa. misesta syntynyttä muut- tumistuotetta. Kasvit ej. vät luovuta itsestään jäh- | meitä —ulostuksia, kuten | eläimet, mutta niiden erit. = teet ovat iisein ilmeis... 128365 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>1. Muoto-oppi. liöitä (Sekretbehälter, ku. vat 93, 94). Niiden sisä] tämä erite on limaa, ku. mia, pihkaa taikka haihtu. vaa öljyä; viimeksimainittu * esiintyy hyvin usein Pih- kansekaisena, n.s. patsa. mina. Erite on joko" m. päröivien solujen hikoilu. tuotetta tai solujen hajoa. misesta syntynyttä muut- tumistuotetta. Kasvit ej. vät luovuta itsestään jäh- | meitä —ulostuksia, kuten | eläimet, mutta niiden erit. = teet ovat iisein ilmeisesti —> —= — i 1 e . [-- ulostusten —luontoisia ja D ovat ikään kuin syrjään siivottuja. Kuva 95. Huokosputkilon kehitys. 48 8. Solusulautumat. Kun solun seinästä häviää suuria osia, jolloin useiden solujen on- telot sulautuvat yhteen, muodostuu solusulautumia (Zellfusione). Sellaisia ovat: 1. Putkilot (Gefässe). Ne syntyvät siten (kuva 95), että lukuisia lieriömäisiä, pitkissä riveissä sijaitsevia, ympäröivistä soluista Suu- remman kokonsa puolesta eroavia soluja sulautuu yhteen. Ensiksi niiden seinä paksunee eri tavoin, ja nämä paksunnukset puutuvat lo- pulta. Vähitellen solien väliset seinät häviävät, ja lopuksi häviää myös alkulima. Valmiissa putkilossa on vain vettä ja ilmaa, Elävistä soluista on näin syntynyt uusi muodostuma, joka on Kuollut, mutta jolla kasville kokonaisuudessaan on varsin suuri merkitys: putkilot ovat nimittäin kasvin vedenjohtoputkia, Niitä on putkilokasveilla, siis kukkakasveilla ja sanikkaisilla. Seinäpaksunnusten mukaan €ro" vsta | ERga%, kierre, verkko- ja huokosputkttoitai (Ring-, Schrauben, Netz-, Täpfelgefäss). Jos putkilon sivuseinissä on poikittaisia huokosia säännöllisesti suorissa riveissä toinen toisensa yläpuolella, sitä sanotaan porrasputkiloksi. (Treppengefäss)) Myös vesisolut eli putkisolut (Tra- eheide) ovat kuten putkilotkin Kuolleita, ilmaa ja vettä sisältäviä, ja<noinclude><references/></noinclude> evpqg61dkog8ifoforbhyv3j6k4kw21 250 25064 128366 2026-03-26T19:50:09Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 73 niiden seinä on puutunut ja paksuntunut. Kuitenkin ne ovat soluja eivätkä solusulautumia. ) — 2. Siiviläputket (Siebföhre). Nämä ovat muodostuneet pituus- suunnassa toisiaan seuraavista pitkistä soluista, joiden poikittaisissa väliseinissä on tiheässä hienoja reikiä. Tällaista seulamaista välisei- nää sanotaan siivilälevyksi (Siebplatte, kuva 96, A). Jos väliseinät ovat vinossa, voi niissä olla useitakin siiv... 128366 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 73 niiden seinä on puutunut ja paksuntunut. Kuitenkin ne ovat soluja eivätkä solusulautumia. ) — 2. Siiviläputket (Siebföhre). Nämä ovat muodostuneet pituus- suunnassa toisiaan seuraavista pitkistä soluista, joiden poikittaisissa väliseinissä on tiheässä hienoja reikiä. Tällaista seulamaista välisei- nää sanotaan siivilälevyksi (Siebplatte, kuva 96, A). Jos väliseinät ovat vinossa, voi niissä olla useitakin siivilälevyjä. Reikien kautta kasvin eri osien valkuaisrikas sisällys muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden. "Siiviläputkien seinä on selluloosaa. Solutuma häviää niistä varhain. Ne kulkevat rinnakkain putkilojen kanssa. Niiden toiminnasta ei olla täysin selvillä. Niiden runsaan valkuaisainemäärän erusteella otaksutaan, että noiden aineiden kuljetus kasvissa tapahtuisi niissä. Toisaalta on osoitettu, että niiden toiminta tietyissä tapauksissa on sa- maa kuin eläinruumiin hermojen; s.o. elollisten reaktioiden johta- mista ruumiinosasta toiseen. | J neitoa | Kuva 96. Osia kurpitsan (Cucurbita Pepo) — siiviläputkista. A siivilälevy päältäpäin. B:ssä näkyy kaksi peräk- käistä siiviläputken osaa halkaistuina. S seurasolu (Geleitzelle). u siiviläput- Kuva 97. Maitiaisputkia Scorzonera ken valkuaisenpitoinen sisä pr so- — hispanican juuren kuoresta. Pinnansuun- —lulimainen seinäpeite. (5%0/,) — tainen leikkaus,*hieman fsuurennettu.<noinclude><references/></noinclude> 54zz7y4l22y4g4szeljuxbo5pbsheqb 250 25065 128367 2026-03-26T19:50:15Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 1. Muoto-oppi. 74 AOTT 3 maitaispt (Milchgefäss) ovat valkeaa, keltaista tai puna tiaisnestettä (Milchsaft) sisältäviä putkia. Ne syntyvät SUOT i = Komaisesti yhtyvistä soluriveistä poikittaisten seinien hay. li Phitinisnestt joka kasvia haavotettaessa [IIKTU Disaroina ui 0 ulsionia 48: nestettä, jossa on suurin maarin pieniä jyväsiä 4. on EMT ”enutkissa on eritteitä (Sekret): alkaloidej tai pisaroita. Maitiaispu issa on eI : - ja, rasvaa, pinkaa./... 128367 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>1. Muoto-oppi. 74 AOTT 3 maitaispt (Milchgefäss) ovat valkeaa, keltaista tai puna tiaisnestettä (Milchsaft) sisältäviä putkia. Ne syntyvät SUOT i = Komaisesti yhtyvistä soluriveistä poikittaisten seinien hay. li Phitinisnestt joka kasvia haavotettaessa [IIKTU Disaroina ui 0 ulsionia 48: nestettä, jossa on suurin maarin pieniä jyväsiä 4. on EMT ”enutkissa on eritteitä (Sekret): alkaloidej tai pisaroita. Maitiaispu issa on eI : - ja, rasvaa, pinkaa./ Niiden seinä on aina puutumaton ja korkkiutuma. || + ton. Maitiaisputkia tavataan Compositae- (kuva | 97), Campanulaceae-, Papaveraceae-heimoissa. Niiden tehtävästä ei vielä olla täysin selvillä. Ulkonaisesti muistuttavat maitiaisputkia Euphorbiaceae-, Moraceae-, Apocynaceae- ja Asclepiadaceae-heimojen kasveilia tavattavat maitiaissolut (Milchzelle). Nämä esiintyvät jo nuoressa, vain muutaman solun muodosta. massa alkiossa ja kasvavat jakautumatta kas- vin mukana. Ne ovat suurimpia soluja, mitä kasvikunnasta tunnetaan (kuva 98). Niiden vanhemmat osat ovat maitiaisnestettä täynnä, mutta kasvavissa päissä on solulimaa ja lu- kuisia tumia. Euphorbiaceae-heimossa niissä on omituisen muotoisia tärkkelysjyväsiä. kautsua, Kuva 98. Euphorbian lehden maitiaissolun pääte haaroja. Ympäröivä solukko poistettu. (1/1) Kasvusolukko (Meristem, Bildungsgewebe) 49—52 55- 49 &. Kasvusolukot; Korkeammat kasvit aloittavat, ovatpa n€ muo dostuneet vaikka miljoonista soluista, yleensä elämänsä yhtenä ainoana soluna, munasoluna (Eizelle). Tästä syntyy uudistuvien jakautumisten johdosta ensin monisoluinen alkio (Embryo), ja siitä myöhemmin taas jakautumisen ja kasvamisen johdosta valmis kasvi (kuva 100, A, B)- Peräkkäisten jakautumisten vuoksi eivät solut, kuten voisi luulla, pienenemistään pienene, vaan tytärsolut kasvavat jakautumisen jä keen, joten täysi-ikäinen kasvi voi olla rakentunut miltei lukematto<noinclude><references/></noinclude> a67m8aop3klrh65l9eka316msmows9u 250 25066 128368 2026-03-26T19:50:23Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 75 Kuva 99. Kasvusolukon runsaasti alku- limaa sisältäviä suuritumaisia, ohutseinäi- siä, toisiinsa ilman soluvälejä liittyviä soluja. mista soluista, joista jokainen on yhtä suuri tai suurempikin kuin alku- peräinen — munasolu. — Alkioasteella kasyi on muodostunut kauttaaltaan aivan —samanlaatuisesta solukosta, jota sanotaan kasvusolukoksi (Me- ristem). Tämän soluissa on runsaasti solulimaa; ne ovat suuritumai... 128368 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 75 Kuva 99. Kasvusolukon runsaasti alku- limaa sisältäviä suuritumaisia, ohutseinäi- siä, toisiinsa ilman soluvälejä liittyviä soluja. mista soluista, joista jokainen on yhtä suuri tai suurempikin kuin alku- peräinen — munasolu. — Alkioasteella kasyi on muodostunut kauttaaltaan aivan —samanlaatuisesta solukosta, jota sanotaan kasvusolukoksi (Me- ristem). Tämän soluissa on runsaasti solulimaa; ne ovat suuritumaisia, ohutseinäisiä ja liittyvät toisiinsa ilman soluvälejä (kuva 99). Ne ovat jakokykyisiä, ja niistä syntyy yhä uusia soluja, jotka osittain jäävät samanlaisiksi, jakokykyisiksi meristeemisoluiksi, osittain eri lailla kehittyen muodostavat eri solukot. Tällä tavalla syntyvät kasvien pysyvät solukot, joissa solut ovat lakanneet jakautumasta ja ovat ' eri tavoin erilaistuneet. Kehittyvässä kasvissa muutamat solut siis ovat jo täysikasvuisia, toiset vielä kehitystilassa; kaikki ne kuitenkin polveutuvat alkuperäi- sestä kasvusolukosta (kuva 100). Useimmilla kasveilla muodostuu myöhemmillä asteilla uusia elimiä, ja solutkin jakautuvat vain erityisissä paikoin, kasvupisteissä (Vegetationspunkt, ks. 9 ja 508). Versoissa ja. juurissa nämä ovat elimen latvassa, varren kärjessä tai lähellä juuren päätä; tällaisia kasvupisteitä sanotaan päätteisiksi (endständig, termi- nal). -Harvemmin, kuten useissa lehdissä, elimen kantaosan solut pysy- vät jakokykyisinä, jota vastoin muut solukot muuttuvat pysyväksi solukoksi, ja elimen kärki on sen vanhin osa. Tällaisia kasvuvyöhyk- keitä sanotaan välikasvutsiksi (interkalare Vegetationszone). Kaikki N : —— kasvupisteet ja -vyöhykkeet ovat kasvusolukkoa, jonka solut ovat samaa laatua kuin alkion solut. Alkion sekä kasvupisteiden meristeemiä nimitetään alkeiskasvu-- Saa (Urmeristem); tästä suorastaan johtuva kasvusolukko on ensi-ikäistä | kkoa (primäres Meristem), joka säilyttää luon- teensa pysyvän solukon välissäkin kasvupisteistä kaukanakin, esim. jällessä((Kambium). Ensi-ikäisen kasvusolukon vastakohtana on jälki- kasvusolukko (Folgemeristem), joka syntyy, kun jo valmiissa solukossa solut syystä tai toisesta alkavat jakautua meristeemisolujen tapaan.<noinclude><references/></noinclude> 04gxh0dg7t5qxs7c08fbj047i77ukwk 250 25067 128369 2026-03-26T19:50:30Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 1. Muoto-oppi. Kuva 100. A sie nen halkileikkay Alkio siemenkuor S sk ja valkuaisen AN sisässä. j alkiojuun 7 sv alkiovarsi, s] al. S kiolehdet. a alkio. silmu, verson alku / peräinen kasvupiste VA B sama kasvi edel. leen kehittyneenä, Mustiksi Piirretyt osat ovat kasvupis. teitä, joissa Solunja. kautuminen tapah. tuu; tummiksi vij. voitetut osat ovat c vielä — kasvutilassa, valkeat taas ovat saavuttaneet lopul- lisen kokonsa, j... 128369 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>1. Muoto-oppi. Kuva 100. A sie nen halkileikkay Alkio siemenkuor S sk ja valkuaisen AN sisässä. j alkiojuun 7 sv alkiovarsi, s] al. S kiolehdet. a alkio. silmu, verson alku / peräinen kasvupiste VA B sama kasvi edel. leen kehittyneenä, Mustiksi Piirretyt osat ovat kasvupis. teitä, joissa Solunja. kautuminen tapah. tuu; tummiksi vij. voitetut osat ovat c vielä — kasvutilassa, valkeat taas ovat saavuttaneet lopul- lisen kokonsa, ja ; muutoksia tapahtuu ae vain niiden sisära- a kenteessä. — Ylinnä varressa näkyy al- kuperäinen — varren W, kasvupiste, jota ym- päröivät nuoret leh- tiaiheet. b”, b”, b, b lehtiä, jotka ovat syntyneet tuosta al- kuperäisestä varren kasvupisteestä. b”? (joka näistä on nuorin), b” ja b? ovat vielä kasvavia, b on täysikasvuinen. Lehtien hangoissa ovat kasvupis- teet k”, k”, joissa jo On sivu- "kei koni lehtiaiheita ja jotka siis jo ovat versoiksi kehittymässä. e alkiolehdet; k niiden hankasilmut. Juuren alkup räinen kasvupiste on n, josta kaikki juuren haarat ja niiden kasvupisteet ovat jyniyneet Kukin juuren haara on alkujaan ollut vain kasvupiste, joka sitten on Kay edelleen ja josta vanhemmilla juurilla on jo syntynyt toisen luokan soaeda juurien kasvupisteet, joita peittää [juurenhuntu, syntyvät emojuuren solukon J Ssä, verson kasvupisteet taas verson alkuperäisen kasvupisteen pinnalla: n — Kasvin sisässä kulkevat johtojänteet. ee<noinclude><references/></noinclude> pqtkwgwfidg841sjamq7rrs1qpnxjtf 250 25068 128370 2026-03-26T19:50:37Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 77 Kuva 101. Sphacelaria scoparia. Sekovarren haara. V kärkisolu. 1—IV seinät, jotka erottavat nivelet kärkisolusta. 1, 2, 3 ensimmäiset nivelissä esiintyvät poikittaiset seinät. Tällainen jälkikasvusolukko aiheuttaa kor- kin syntymisen (56 8), sen toiminnasta johtuu — jälkiversojen muodostuminen, eräiden yksisirkkaisten varsien paksuus- kasvu (72 8, 1) j.n. e. 50 $. Kärkisolulliset kasvupisteet. Ra- kenteeltaa... 128370 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 77 Kuva 101. Sphacelaria scoparia. Sekovarren haara. V kärkisolu. 1—IV seinät, jotka erottavat nivelet kärkisolusta. 1, 2, 3 ensimmäiset nivelissä esiintyvät poikittaiset seinät. Tällainen jälkikasvusolukko aiheuttaa kor- kin syntymisen (56 8), sen toiminnasta johtuu — jälkiversojen muodostuminen, eräiden yksisirkkaisten varsien paksuus- kasvu (72 8, 1) j.n. e. 50 $. Kärkisolulliset kasvupisteet. Ra- kenteeltaan — yksinkertaisimmilla krypto- gaameilla, jotka ovat muodostuneet yhdestä ainoasta solusta tai. solurihmasta, saattaa usein mikä solu hyvänsä jakautumalla tuot- taa uusia soluja. Niillä kryptogaameilla, joiden ruumis on muo- dostunut solukosta, ei tällaista enää tapahdu, vaan niillä voidaan erot- taa kärkisolu (Scheitelzelle), joka ikään kuin johtaa uusien solujen muodostumista. Kärkisolusta syntyvät kaikki alkeiskasvusolukon ja siis koko kasvinkin solut siten, että se tietyllä tavalla jakautuu aina kahdeksi soluksi, joista toinen jää muodoltaan alkuperäisen kärkisolun kaltaiseksi, kasvaa ja toimii jälleen kärkisoluna, taas toinen, n. s. nivel (Segment), jakautuessaan muodostaa pysyvää solukkoa. Kasvin koko solukko on siis muodostunut yksityisistä, toinen toisensa perästä syn- tyneistä segmenteistä.”/ Nivelten muodostuminen tapahtuu monella levällä hyvin yksinkertaisesti siten, että kärkisolu jakautuu vain poi- kittaisilla seinillä, joten nivelet muodostavat jonon (kuva 101). 9 Moni- mutkaisemmaksi käy jakautuminen, kun niveliä erottuu vuofotellen oikealle ja vasemmalle vinoilla, toisiinsa koskettavilla seinillä? mutta - vieläkin monimutkaisempi se on useimpien sammalten, saniaisten ja kortekasvien yarsissa, joissa kärkisolu on ylösalaisin käännetyn, kolmi- 7 sivuisen pyramidin muotoinen ja vinoseinillä jakautuen muodostaa kierteisesti "niveliä-kaikitte -kotmette-sivulle-(kuva 102). = B Kuva 102. Eguisetumin varren pää. A halkileikkaus, B latvasta päin. z 7 — KuvassaAonkärkisolu ylinnä, ja si- tä seuraavat siitä syntyneet nivelet. 1,2,3..nivelten seinät ikäjärjestyk- sensä. (1 vanhin). Kuvassa B on kär- kisolu seinien 5, 6 ja 7 rajoittama.<noinclude><references/></noinclude> m12fifkn7qijxbocd4f7s6xgueouhu5 250 25069 128371 2026-03-26T19:50:43Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: Muoto-oppi. Kuva 103. Pteris Juuren kasvupiste. solu, huntumaisten k, 1,m, n peittämä. Vv kärki. Nivelten Myös sanikkaisten juurten kärkisolu on 3. sivuisen pyramidin muo: toinen. Se muodostaa ni- veliä kierteisesti Samoin kuin — verson kärkisolu, | J ina kolmen segmentin jälkeen, jotka otta. m judon muodostamiseen, kärkisolun ulkopinnan suun- tainen, levymäinen nivel, josta syntyy ju (kui s D 51 &. —Ilmisiittiöiden kasvusolukko. Hmisiit i... 128371 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>Muoto-oppi. Kuva 103. Pteris Juuren kasvupiste. solu, huntumaisten k, 1,m, n peittämä. Vv kärki. Nivelten Myös sanikkaisten juurten kärkisolu on 3. sivuisen pyramidin muo: toinen. Se muodostaa ni- veliä kierteisesti Samoin kuin — verson kärkisolu, | J ina kolmen segmentin jälkeen, jotka otta. m judon muodostamiseen, kärkisolun ulkopinnan suun- tainen, levymäinen nivel, josta syntyy ju (kui s D 51 &. —Ilmisiittiöiden kasvusolukko. Hmisiit iöi a versojen asvu- pisteissä ei ole enää huomattavissa kärkisolua, josta a Keist Yusa kon solujen voisi päätellä syntyneen, vaan niissä on sen aeInes a ryhmä keskenään samanlaisia soluja, n. sisaan (nie % e). Jo tällöin voi alkeiskasvusolukossa huomata alkavaa so ukkojen erilaistumista. Ensiksikin on kasvupiste yhtäjaksoisen pintakerroksen ympäröimä, joka kerros taempana suoranaisesti jatkuu päällysketoksi (000 Epidermis). Koska se on pintasolukon kasvusolukko, sitä sanaa päällyskasvusolukoksi (Dermatogen, kuva 104, 4). Sen alla o eva! a keiskasvusolukon solut ovat usein, vaikk'eivät aina, edelleen erilaistuk. neet keskiseksi osaksi, keskikasvusotukoksi (Plerom, pl), ja tätä huntu maisesti peittäväksi solukko-osaksi, f välikasvusolukoksi. (Periblem, -pr). Keskikasvusolukosta eyntyvät ydin ja johtojänteet, välikasvuselukosta kuori; viimeksimainitusta muodostu- vat myös lehdet ja sivuversot (f). Juurien kasvupistettä peittää vielä Kuva 104. Keskinen halkileikkaus vesi- kuusen (Hippuris vulgaris) kartiomaisesta kasvupisteestä. d päällyskasvusolukko. pr välikasvusolukko. pl keskikasvusolukko. f lehtiaihe. (20/1)<noinclude><references/></noinclude> hlb6zltf1xh1oqbiwwrjqme8whkndjo