Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.46.0-wmf.22 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk 0 24703 129525 129401 2026-04-06T16:42:59Z Nysalor 5 Juhlan jälkeen 129525 wikitext text/x-wiki {{Wikipedia}} {{Wikisitaatit}} '''Tatu Pekkarinen''' (1892–1951) == Laulut == * ''[[Abu-Hassanin vaimot]]'' * ''[[Aetan oven takana]]'' * ''[[Ai, ai, Artturi]]'' * ''[[Aina sattuu]]'' * ''[[Ei maha mittää]]'' * ''[[Hei, hauska veikko]]'' * ''[[Hei Suomi voittohon!]]'' * ''[[Hellevi]]'' * ''[[Iloinen kotiapulainen]]'' * ''[[Italian muisto]]'' * ''[[Jos minä oisin]]'' * ''[[Jos sulla sellaista on]]'' * ''[[Juhlan jälkeen]]'' * ''[[Juu, tietysti vieras mies]]'' * ''[[Kannaksen Katriina]]'' * ''[[Kastehelmi ja lumikukka]]'' * ''[[Katulaulaja]]'' (1931) * ''[[Katulaulaja (1951)|Katulaulaja]]'' (1951) * ''[[Kaunis Veera]]'' * ''[[Kirkonkylän tanssit]]'' * ''[[Koeta vielä kerran]]'' * ''[[Korpirojutehtailijan mielipiteitä]]'' * ''[[Korpraali Janne Jäppinen]]'' * ''[[Kumpi ompi parempi]]'' * ''[[Kyllä tästä selvitään]]'' * ''[[Kylärallatus]]'' * ''[[Käynti Pariisin olympiakisoissa]]'' * ''[[Köyhän pojan perintö]]'' * ''[[Laulu almanakasta]]'' * ''[[Laulu Marj-Lovviisasta]]'' * ''[[Laulu vanhanaikainen]]'' * ''[[Lentäjäpoikien laulu]]'' * ''[[Maailman Kalle]]'' * ''[[Mannerheimin linjalla]]'' * ''[[Markan jenkka]]'' * ''[[Marssin tahdissa]]'' * ''[[Meidän talon haitari]]'' * ''[[Meijän kylän tyttäret]]'' * ''[[Meillä on ja annetaan]]'' * ''[[Meripojan kirje]]'' (1940) * ''[[Meripojan kirje]]'' (1951) * ''[[Miina ja Mikko markkinoella]]'' * ''[[Minä tiedän kaikki]]'' * ''[[Missä on se mies]]'' * ''[[Missä on se mies?]]'' * ''[[Muistovärssy]]'' * ''[[Murheesi pistä vanhaan säkkiin]]'' * ''[[Myllärin polkka]]'' * ''[[Neljä heilaa]]'' * ''[[Neljä poikaa]]'' * ''[[Niinkuin kullan kilinä]]'' * ''[[Nikkelimarkka]]'' * ''[[Nälkäajan Helsinki]]'' * ''[[Onnellinen August]]'' * ''[[Onnen ennustus]]'' * ''[[Pieni sydän]]'' * ''[[Pohjanmaan junassa]]'' * ''[[Poikamiehen huolet]]'' * ''[[Posetiiviveisu viime vuosien elämästä]]'' * ''[[Puuhellalla ajetaan]]'' * ''[[Radiopolkka]]'' * ''[[Rakkauden vertaus]]'' * ''[[Rakuunan lempeä]]'' (1940) * ''[[Rakuunan lempeä (1951)|Rakuunan lempeä]]'' (1951) * ''[[Renk’ Jussi lähtöö reissulle]]'' * ''[[Renk’Jussi palajaa sodasta]]'' * ''[[Riemurasia]]'' * ''[[Ruhtinaan viulu]]'' * ''[[Sanat ja valat]]'' * ''[[Sattuneesta syystä]]'' * ''[[Savon ukko Helsingissä]]'' * ''[[Savonmuan Hilima]]'' * ''[[Savotan Sanni]]'' (1940) * ''[[Savotan Sanni (1951)|Savotan Sanni]]'' (1951) * ''[[Siperian vanki]]'' * ''[[Soita, Humu-Pekka]]'' * ''[[Sotapojan heilat]]'' (1940) * ''[[Sotapojan heilat (1951)|Sotapojan heilat]]'' (1951) * ''[[Souvaripoika]]'' * ''[[Sujut ollaan]]'' * ''[[Suomalaisen sotalaivan kannella]]'' * ''[[Syntymäpäiväpolkka]]'' * ''[[Taavetti ja Koljatti]]'' * ''[[Taina]]'' * ''[[Terve, täti Fiina]]'' * ''[[Toimeen tullaan]]'' * ''[[Tuohinen sormus]]'' * ''[[Tää on vain maailmaa]]'' (1940) * ''[[Tää on vain maailmaa (1951)|Tää on vain maailmaa]]'' (1951) * ''[[Tykkipoika]]'' * ''[[Uusi hattu]]'' * ''[[Valakia poeka]]'' * ''[[Vanhanpojan mietteitä]]'' * ''[[Viipurin polkka]]'' * ''[[Väliaikainen]]'' (1940) * ''[[Väliaikainen (1951)|Väliaikainen]]'' (1951) * ''[[Wei-Hai-Wei]]'' * ''[[Yhdentekevää]]'' * ''[[Yksi pikkunen viel’]]'' * ''[[Yksi suukko kerrallaan]]'' * ''[[Ylimääräinen laulu]]'' * ''[[Älä ajattele]]'' [[Luokka:Tatu Pekkarinen| ]] 2xzipiagpoqchd2q0dvbvn6qfk8ycwd 250 25023 129487 128387 2026-04-06T13:01:54Z Sakvaka 3073 129487 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|24|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>[[File:Elfving Kasvitieteen oppikirja Kuva 30.png|left|frameless|100px]] Kuva&nbsp;30. '''Heinän lehti''', jakautunut tupeksi '''s''' ja lavaksi '''f'''. Korren '''h''' luona lähtee lehdestä kieleke '''l'''. '''k''' solmu. ''Lehtilapa'' (Blattspreite, lamina) on lehden ulompi, litteä ja levennyt osa, jossa on monisilmäinen suoniverkko. Muodoltaan se on hyvin vaihteleva, usein haarainen (kerrottu) tai pykälikäs. Lapa on tavallisesti yksitasoinen ja erilaispintainen (4&nbsp;§). Säteittäiset ovat monien Sedum- ja Allium-lajien lehdet. Epämukaiset ovat lehdet Ulmus-, Begonia- y.&nbsp;m. suvuissa. ''Lehtiruoti'' (Blattstiel, petiolus) on lavasta varteen päin oleva liereä tai melkein puoliliereä lehden osa. Sellainen on tavallinen etenkin kaksisirkkaisilla. On kuitenkin paljon ruodittomiakin lehtiä. Kun lehtilapa on varrellinen, se saa erillisemmän asennon ja joutuu valolle alttiimmaksi. Toiselta puolen ruodittomatkin lehdet tulevat sangen hyvin toimeen. ''Lehtikanta'' (Blattgrund) on vartta lähinnä oleva lehden osa. Muutamissa tapauksissa se ei esiinny erikoisena, ominaisella tavallaan muodostuneena osana; korkeintaan ruoti on siinä jonkin verran paksuntunut ja vahvistunut. Toisilla kasveilla se on ohuen ''tupen'' (Scheide, vagina) muotoinen, joka sepii suuremman tai pienemmän osan vartta (esim. heinillä ja yksisirkkaisilla yleensä, sarjakukkaisilla). Tämä tuppi lisää varren lujuutta (kuva&nbsp;30) Jos tuppi jatkuu ylöspäin vapaasti esiin pistäväksi, tavallisesti kalvomaiseksi osaksi, syntyy ''kieleke'' (Blatthäutchen, ligula), esim. heinillä; sen merkitys on aivan tuntematon. Toisissa tapauksissa taas lehtikanta on levennyt kahdeksi lavan tapaiseksi lisäkkeeksi, ''korvakkeiksi'' (Nebenblatt, stipula), jotka sijaitsevat toinen ruodin alimman osan toisella, toinen toisella sivulla (kuva&nbsp;31). Kuva&nbsp;31. '''Kappale herneen vartta''', jolla tasaparinen lehti. Tämän ylimmät lehdykät ovat muuttuneet kärhiksi, sen kannassa kaksi lehtimäistä korvaketta.<noinclude><references/></noinclude> kb6f0q4iqk9bzmsuqhcyzagig4b9fh3 129488 129487 2026-04-06T13:09:41Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 129488 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|24|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>[[File:Elfving Kasvitieteen oppikirja Kuva 30.png|left|frameless|100px]] Kuva&nbsp;30. '''Heinän lehti''', jakautunut tupeksi '''s''' ja lavaksi '''f'''. Korren '''h''' luona lähtee lehdestä kieleke '''l'''. '''k''' solmu. ''Lehtilapa'' (Blattspreite, lamina) on lehden ulompi, litteä ja levennyt osa, jossa on monisilmäinen suoniverkko. Muodoltaan se on hyvin vaihteleva, usein haarainen (kerrottu) tai pykälikäs. Lapa on tavallisesti yksitasoinen ja erilaispintainen (4&nbsp;§). Säteittäiset ovat monien Sedum- ja Allium-lajien lehdet. Epämukaiset ovat lehdet Ulmus-, Begonia- y.&nbsp;m. suvuissa. ''Lehtiruoti'' (Blattstiel, petiolus) on lavasta varteen päin oleva liereä tai melkein puoliliereä lehden osa. Sellainen on tavallinen etenkin kaksisirkkaisilla. On kuitenkin paljon ruodittomiakin lehtiä. Kun lehtilapa on varrellinen, se saa erillisemmän asennon ja joutuu valolle alttiimmaksi. Toiselta puolen ruodittomatkin lehdet tulevat sangen hyvin toimeen. ''Lehtikanta'' (Blattgrund) on vartta lähinnä oleva lehden osa. Muutamissa tapauksissa se ei esiinny erikoisena, ominaisella tavallaan muodostuneena osana; korkeintaan ruoti on siinä jonkin verran paksuntunut ja vahvistunut. Toisilla kasveilla se on ohuen ''tupen'' (Scheide, vagina) muotoinen, joka sepii suuremman tai pienemmän osan vartta (esim. heinillä ja yksisirkkaisilla yleensä, sarjakukkaisilla). Tämä tuppi lisää varren lujuutta (kuva&nbsp;30) Jos tuppi jatkuu ylöspäin vapaasti esiin pistäväksi, tavallisesti kalvomaiseksi osaksi, syntyy ''kieleke'' (Blatthäutchen, ligula), esim. heinillä; sen merkitys on aivan tuntematon. Toisissa tapauksissa taas lehtikanta on levennyt kahdeksi lavan tapaiseksi lisäkkeeksi, ''korvakkeiksi'' (Nebenblatt, stipula), jotka sijaitsevat toinen ruodin alimman osan toisella, toinen toisella sivulla (kuva&nbsp;31). [[File:Elfving Kasvitieteen oppikirja Kuva 31.png|right|frameless|200px]]Kuva&nbsp;31. '''Kappale herneen vartta''', jolla tasaparinen lehti. Tämän ylimmät lehdykät ovat muuttuneet kärhiksi, sen kannassa kaksi lehtimäistä korvaketta.<noinclude><references/></noinclude> itn9pdpgrs94z38doz7kz4ve1dy613g 250 25031 129489 128332 2026-04-06T13:27:14Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 129489 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|40|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude><small>Juurakoissa voi olla muitakin kuin varsinaisia ravintoaineita, kuten esim. eetterisiä öljyjä (inkivääri, kalmus-juuri), väriaineita (krappi), happoja (esim. valeriaanahappo Valerianalla).</small> 24&nbsp;§.{{pad}}'''Mukulavarret''' l. '''varsimukulat''' (Stengelknolle) ovat voimakkaasti paisuneita, ravintorikkaita varsia, joiden lehdet ovat suomumaiset ja hennot. Useimmat ovat maanalaisia (peruna, Helianthus tuberosus, Colchicum y.&nbsp;m.). Muutamat mukulavarret elävät vain kesästä yli talven seuraavaan kevääseen (peruna), toiset ovat monivuotisia (Cyclamen, Corydalis cava). Muutamat niistä muodostuvat alkiovarresta (retiisi), toiset varren haaroista (peruna); muutamat syntyvät yhdestä nivelvälistä, useimmat monesta (Crocus, Helianthus tuberosus, Aconitum). Esimerkkinä mainittakoon ''peruna'' (Solanum tuberosum, kuva 51). Perunakasvin alempien ja joskus ylempienkin lehtien hankasilmut kehittyvät heikoiksi, suomumaisia lehtiä kantaviksi versoiksi, jotka kasvavat maahan ja voivat siellä haaraantua. Vihdoin jokaisen tällaisen versohaaran kärjet, niiden uloimmat nivelvälit, paisuvat ja muuttuvat tärkkelyksellä täyttyviksi mukulavarsiksi. Näiden suomumaiset lehdet katoavat tavallisesti pian, ja niiden hankasilmut, »silmät» (Auge), joutuvat sijaitsemaan matalammissa tai syvemmissä kuopissa. Seuraavana keväänä nämä »silmät» kehittyvät maanpäällisiksi, {{tsa|kasvu|kasvulehdellisiksi}} {{puuttuu kuva}}Kuva 51. '''Peruna''' (''Solanum tuberosum''). '''A'''&nbsp;siemenestä (ei mukulasta) syntyneen itukasvin alin osa. '''h'''&nbsp;pääjuuri. '''a'''&nbsp;päävarsi. '''b''', '''c'''&nbsp;kaksi alinta kasvulehteä. '''d''', '''d'''&nbsp;molemmat sirkkalehdet, joiden kummankin hankaan syntyy kaksi haaraa '''e''', joista pienempi on lisäverso. '''f''', '''f'''&nbsp;nuoria mukulavarsia, joilla näkyy suomumaisia lehtiä. '''B'''&nbsp;hankaverso. '''a'''&nbsp;pää. '''b''', '''b'''&nbsp;suomumaisia alalehtiä. '''c'''&nbsp;nuori mukulavarsi. '''C'''&nbsp;nuori, lehden '''b''' hangassa oleva mukulavarsi. ('''A''' {{murto|1|1}}, '''B''', '''C''' {{murto|2|1}}.)<noinclude><references/></noinclude> ryv0nlwkk1ofn2y6or81x84xerycr2k 250 25032 129490 128333 2026-04-06T13:31:19Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 129490 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||A.{{pad}}Oppi kasvien ulkoelimistä.|41}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 52. '''Retiisi''' (''Raphanus sativus''). '''A''' itävä siemen (suurennettu). '''B''' koko itukasvi ennen alkiovarren paisumista. '''C''', '''D''', '''E''' peräkkäisiä kehitysasteita; sirkkalehdet '''cot''' ja itusilmuista muodostuneet lehdet '''f''' on osaksi leikattu poikki. '''hs''' alkiovarsi. '''l''' toinen erkanevista kuoriliuskoista. Mukulamaisen osan alapuolella näkyy ohut haarainen pääjuuri. ('''B&mdash;E''' {{murto|1|1}}.) lehdellisiksi versoiksi, joiden alimmista hangoista kasvaa esiin uusia mukuloita muodostavia haaroja. Mukulat elävät siis vain muutamia kuukausia sellaisinaan, mutta kasvi itse on monivuotinen. Perunakasvin mullittamisen tarkoituksena on, etteivät hankasilmut kehittyisi vihreiksi, vaan juuri maanalaisiksi, päästään mukulamaisesti paisuviksi versoiksi. Toisena esimerkkinä olkoon ''retiisi'', joka on pullistunut alkiovarsi, mutta ei kokonaan, sillä sen päällysketto ja uloimmat kerrokset irtautuvat ja näkyvät vielä täysikasvuisen retiisin pinnalla kahtena sen tyvestä riippuvana liuskana (kuva&nbsp;52, ''E''). Retiisikasvi on yksivuotinen. &mdash; Lantulla ja {{puuttuu kuva}}Kuva 53. '''Kaalirapi''' (''Brassica oleracea f. gongylodes''). Paisuneessa varressa näkyy suuria lehtiarpia. ({{murto|1|7}})<noinclude><references/></noinclude> kignz9bbiywo9kafl7i28li29q9vyit 250 25954 129491 2026-04-06T13:32:29Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 90 I. Muoto-oppi. Vain hyvin harvoilla puukasveilla ei korkkia esiinny ensinvs. (esim. Viscum) tai vasta monivuotisissa oksissa (Evonymus). marin sesti sitä muodostuu jo yksivuotiaissa oksissa loppukesästä, joa muuttaa niiden alkujaan vihreän värin ruskeahkoksi. Korkki s n se tavallisesti? kuoren uloimmassa, päällyskettoon suorastan rajoitus solukerroksessa (kuva 123, D)pharvemmin (Salix, Sorbus) päällys itse muuttuu korkkijälleksi (kuva 123, A, B) t... 129491 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>90 I. Muoto-oppi. Vain hyvin harvoilla puukasveilla ei korkkia esiinny ensinvs. (esim. Viscum) tai vasta monivuotisissa oksissa (Evonymus). marin sesti sitä muodostuu jo yksivuotiaissa oksissa loppukesästä, joa muuttaa niiden alkujaan vihreän värin ruskeahkoksi. Korkki s n se tavallisesti? kuoren uloimmassa, päällyskettoon suorastan rajoitus solukerroksessa (kuva 123, D)pharvemmin (Salix, Sorbus) päällys itse muuttuu korkkijälleksi (kuva 123, A, B) tai tämä muo päinvastoin syvemmissä kuorikerroksissa (Leguminosae, Larix). Kaiku korkkikerroksen ulkopuolella olevat solukot kuivuvat, koska ravi tuonti mihin jakaa. Näitä korkin muodostumisen takia kuolleita sy" oita, joissa voi olla mitä erilaisimpia solumuotoja, nimi KU L. === (Bok) | p oja, nimitetään kaarnaks Ensi-ikäinen korkki, joka on syntynyt ulommissa kuorikerroksis (tai päällysketossa), muodostaa useita vuosia oksien peitteen. Tällön se voi tulla sangen paksuksi (korkkitammi) ja erilaistua vuorotteleviksi tiheämmiksi ja löyhemmiksi kerroksiksi, kuten koivulla, josta nämä kerrokset voidaan kiskoa irti valkeina kalvoina — Muutamilla puilla tämä ensimmäinen korkki säilyy useita vuosia (Siperian kuusi, Abies sea Kuva 123. Korkin muodostuminen. A, B Scutellaria splendens. € Ul | n Tassa , 4 YSETe8e $ Yee mus — campestris. so LT NSA ATIK — 4 LET] D Prunus padus. = ph — korkkijässi. $ pd — korkkikuori. k, alkulimaa vielä sisältäviä korkki- soluja. k tavallisia korkkisoluja. KU- vassa A on korkin * muodostuminen aivan alullaan ja tapahtuu päällys- kettosoluissa, KU- vassa D se tapali- tuu kuoren uloim- essa; sen ulkopuolella ovat päällysketon solut vielä jokseenkin vakan a.<noinclude><references/></noinclude> 1j0u2bte7neo1e3nomyxl7s0mqsovrg 250 25955 129492 2026-04-06T13:32:34Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 91 Kuva 124. Poikkileikkaus Ouercus sessili- floran varren pinnasta. 1, 2, 3 peräkkäin syntyneitä korkkikerroksia; sisin (nuorin) korkkikerros 3 on vielä vaalea, ulommat < ruskettuneet. pr ensi-ikäinen, myöhem- , TK KOIN män kasvun johdosta muuttunut kuori. TR I Paini e sc niinisyitä. s jäljestäpäin syntyneitä — M OLE PITT : . e 5 A = H RPAATTS O C kivisoluja. s' toisikäisesti kasvavia kivi- 2 KR Pa Za Y soluja. e... 129492 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 91 Kuva 124. Poikkileikkaus Ouercus sessili- floran varren pinnasta. 1, 2, 3 peräkkäin syntyneitä korkkikerroksia; sisin (nuorin) korkkikerros 3 on vielä vaalea, ulommat < ruskettuneet. pr ensi-ikäinen, myöhem- , TK KOIN män kasvun johdosta muuttunut kuori. TR I Paini e sc niinisyitä. s jäljestäpäin syntyneitä — M OLE PITT : . e 5 A = H RPAATTS O C kivisoluja. s' toisikäisesti kasvavia kivi- 2 KR Pa Za Y soluja. er niinisyitä kiteitä sisältävien solu- p <A ALMI jen seuraamina. k soluja, joissa kidenysty- röitä. Kaikki sisimmän korkkikerroksen ulkopuolinen solukko kuollutta ja rusket- tunutta, kaarnaksi muuttunutta. (225/) € ' pichta) tai puun koko elämänajan- kin (pyökki). Näillä uloimmat kork-. kisolut karisevat pois varren paksu- tessa, ja pinnansuuntaisesti laaje- neva ja kasvava korkkijälsi muo-- dostaa niiden sijaan uusia. Tällais- ten puiden pinta on sangen tasainen; Useimmiten syntyy kuitenkin uusia korkkikerroksia yhä syvemmällä, mikä tietysti aiheuttaa huomatta- , van kaarnanmuodostumisen (kuva 124). Varren kasvaessa paksuutta kaarna venyy ja murtuu eri kasveilla eri lailla. Tammen kaarna esim. murtuu pitkittäisille raoille, kuusen pyöreämäisiksi suomuiksi. Jos kasvinosa haavoittuu, syntyy yleensä haavakorkkia, joka suo- jelee sisempiä osia. Se syntyy siten, että haavan alla oleva solukerros alkaa toimia korkkijältenä, t. s. sen solut jakautuvat pinnanmyötäisillä seinillä ja muodostavat korkkisoluja ulospäin. Säännöllisesti syntyy haavakorkkia lehtisadon yhteydessä. Tämän edellä tapahtuu solujen pehmeneminen tietyssä vyöhykkeessä, irtau- tumisvyöhykkeessä, lehtiruodin tyvessä, jolloin solut pyöristyvät ja enemmän tai vähemmän irtautuvat toisistaan. Tästä kohdasta lehti- ruoti myöhemmin heltiää. Mainitun vyöhykkeen sisäpuolelle muodos- tuu ohut korkkikerros, joka myöhemmin rajoittaa lehtiarpea ulospäin. 57 $. Korkkihuokoset. Kuten epidermiksessä on ilmarakoja, on korkissakin elimiä, jotka tekevät ulkoilman pääsyn elävään kuorisoluk-<noinclude><references/></noinclude> r3jgcs7itu0u7x7tr6q8qxe8kcuyxg2 250 25956 129493 2026-04-06T13:32:38Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: I. Muoto-oppi. MUNII MN Eä. (88 ia Kuva 125. Sambucus racemosa. Kuva 126. Betula alban korkkihuokosen poik- Korkkihuokosia. kileikkaus. e päällysketto. s ilmarako, sen alla täytesoluja. Päällysketon alla korkinmuodos. tuminen jo alkanut pinnanmyötäisillä seinillä. koon mahdolliseksi. Tällaisia ovat korkkihuokoset (Lenticelle, Rinden- por). Nämä ovat useimmiten pyöreähköjä, rajoittuneita kohtia (kuva 125), joissa korkkisolut eivät yhtenäisesti li... 129493 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>I. Muoto-oppi. MUNII MN Eä. (88 ia Kuva 125. Sambucus racemosa. Kuva 126. Betula alban korkkihuokosen poik- Korkkihuokosia. kileikkaus. e päällysketto. s ilmarako, sen alla täytesoluja. Päällysketon alla korkinmuodos. tuminen jo alkanut pinnanmyötäisillä seinillä. koon mahdolliseksi. Tällaisia ovat korkkihuokoset (Lenticelle, Rinden- por). Nämä ovat useimmiten pyöreähköjä, rajoittuneita kohtia (kuva 125), joissa korkkisolut eivät yhtenäisesti liity toisiinsa, vaan ovat soluvälien toisistaan erottamia. Tällöin korkkisoluja sanotaan täyte- soluiksi (Fällzelle, kuva 126). Korkkihuokosia voi helpoimmin huo- mata yksivuotiaissa oksissa, joissa ne kesällä esiintyvät ruskeahkojen tai valkeahkojen täplien muotoisina; ne syntyvät aina iltmar alle. (kuva 126).| Useissa puissa korkkihuokoset levenevät sikäli kui varsi kasvaa paksuutta;] Koivussa esim. ne ovat poikittaisten viiruje näköisiä. Kun Korkkikerros on hyvin vahva (korkkitammi), korkki- huokoset muodostavat syviä, täytesolujen täyttämiä tiehyitä. Johtosolukko (Leitungsgewebe, Gefässbändelgewebe) 58—62 SS- 58 5. niiden sein pien solus Solujen välistä aineensiirtymistä helpottavat huomattavasti issä olevat ohuemmat kohdat (huokoset j. n. e.). Mitä useam einien läpi aineiden on kuljettava, sitä vaikeampaa niiden ,<noinclude><references/></noinclude> hvkypr0autnj809n2rl0n1dt9jzqzvo 250 25957 129494 2026-04-06T13:32:43Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakenteesta. (03. 7" siirtymin:n on. Kuta suuremmaksi kasvi tulee, sitä välttämättömäm- mäksi käy sen takia erityisten solukkojen muodostuminen, joiden teh- tävänä 04 johtaa aineita elimestä toiseen, etenkin maanpäällisistä maan- alaisiin, ja päinvastoin. Näiden solukkojen aineksina täytyy välttä- mättä olla pitkänomaisia soluja tai solusulautumia, jotka ovat järjes- tyneet jänteiksi. Alhaisemmilta kasveilta (sekovartisi... 129494 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakenteesta. (03. 7" siirtymin:n on. Kuta suuremmaksi kasvi tulee, sitä välttämättömäm- mäksi käy sen takia erityisten solukkojen muodostuminen, joiden teh- tävänä 04 johtaa aineita elimestä toiseen, etenkin maanpäällisistä maan- alaisiin, ja päinvastoin. Näiden solukkojen aineksina täytyy välttä- mättä olla pitkänomaisia soluja tai solusulautumia, jotka ovat järjes- tyneet jänteiksi. Alhaisemmilta kasveilta (sekovartisilta ja sammalilta) varsinainen |) johtosolukko puuttuu. Nuo kasvit ovatkin enimmäkseen pieniä. Leviin kuuluvat kyllä kasvikunnan suurimmat muodot (Maczrocystis, kuva 6, voi tulla 300 metrin pituiseksi), mutta kun ne elävät kokonaan vedessä, ne tuskin tarvitsevat mitään erikoiselimiä aineiden johtoa var- ten. Kuitenkin saattaa huomata jo useista levistä ja sammalista, että niiden sisemmät solut pyrkivät pitenemään. Monella sammalella (useimpien /ehtisammalten varressa, lehtisuonessa ja pesäkeperässä) jo tavataan pitkänomaisista soluista, joiden sisällys poikkeaa ympä- röivien solukkojen sisällyksestä, muodostuneita solukimppuja. Ko "keammilla kasveilla (sanikkaisilla ja siemenkasveilla) on selvästi eri [astunut johtosolukko, "joka jänteinä tai nauhoina, joita sanotaa johtojänteiksi eli putkilojänteiksi (Leitbändel, Gefässbiindel, Fibrova- salstrang), kulkee kasvin kaikkien osien kautta. Tunnetuimmat esi- merkit johtojänteistä ovat lehtien suonet, jotka kulkevat lehtilavassa kaikkiin suuntiin ja pehmeiden osien mädännyttyä säilyvät jonkinmoi- sena rankona (kuva 32). Selviä johtojänteitä voi, jos pehmeät osat muserretaan, saada näkyviin värittöminä, paksuina rihmoina ruoho- kasvien varsistakin (samoin myös Plantago majorin lehtiruodista). Usein johtosolukko on niin kehittynyt, kun sitä syntyy jatkuvasti, että se muodostaa mahtavia ainejoukkoja, joissa on vain hyvin vähän pehmeää solukkoa jäljellä. Tällaista johtosolukkojoukkoa. on. Puiden, Puuos : s. Johtojänteen yleinen rakenne. Johtojänneaihe on yhden- laisten, pitkien, ohutseinäisten, runsaasti alkulimaa sisältävien solujen * muodostama (kuvat 127, 128), jotka solut polveutuvat alkeiskasvu- solukosta. Vanhetessaan tämän solukon yksityiset solut saavat toinen toisensa perästä pysyvän muotonsa. Tätä jatkuu joko niin kauan, että kaikki solut saavat lopullisen muotonsa, tai tietty kerros jänteestä jää kasvusolukoksi kasvusolukoksi. Tämä kerros on Jäi (Kampi), Sellaisia johto- jänteitä, joissa jält joissa jälttä tavataan, sanotaan avonaisiksi (offen, kuva 133);. suljetuiksi (geschlossen) taas sellaisia, joista jälsi puuttuu (kuva 134).<noinclude><references/></noinclude> 1t8rpksun5hn7jow1hy9sslyrtqytxz 250 25958 129495 2026-04-06T13:32:48Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: I. Muoto-oppi. 94 | Kuva 127. Pinnanmyötäinen leik- Kuva 128. Johtojänteiden synty Primulan kaus Urtica dioican varren jäl- kukkaperässä. g johtojänneaiheita. b nuo. lestä. (*39/,) ria niinisyitä. | Avonaisia johtojänteitä on kaksisirkkaisilla ja paljassiemenisillä, suljet / tuja yksisirkkaisilla ja sanikkaisilla. *— Valmiin johtojänteen pysyvän solukon eri muodot jaetaan toimin- tansa ja muodostuksensa mukaan kahteen ryhmään: 1) putkilo-osaan... 129495 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>I. Muoto-oppi. 94 | Kuva 127. Pinnanmyötäinen leik- Kuva 128. Johtojänteiden synty Primulan kaus Urtica dioican varren jäl- kukkaperässä. g johtojänneaiheita. b nuo. lestä. (*39/,) ria niinisyitä. | Avonaisia johtojänteitä on kaksisirkkaisilla ja paljassiemenisillä, suljet / tuja yksisirkkaisilla ja sanikkaisilla. *— Valmiin johtojänteen pysyvän solukon eri muodot jaetaan toimin- tansa ja muodostuksensa mukaan kahteen ryhmään: 1) putkilo-osaan (Hadrom, —Vasalteil) ja 2) siiviläosaan (Leptom, Siebteil). Putkilo- osan soluseinät ovat yleensä puutuneet, siiviläosassa ne taas ovat selluloosaa. Putkilo-osassa kulkevat yesi ja siihen liuenneet aineet a Siiviläosan merkitys ei ole täysin selvä, mikä ilmenee siitä, mitä jo 0 edellä (48 8) on mainittu siiviläputkista, jotka muodostavat sen tärkeimmän osan. Näiden osien välissä on avonaisissa johtojänteissä jälsi kapeana ohutseinäisten, riveissä olevien solujen muodostamana vyöhykkeenä (kuva 133). 60 $. Johtojänteen ainekset. Putkilo-osa on muodostunut: 1) put- kiloista (Gefäss) ja vesi- eli putkisoluista (Tracheide); 2) puutylpystä (Holzparenchym) ja eräissä tapauksissa 3) puun jälsimäisistä söluista * (Holzkambiformzelle). Siiviläosan taas muodostavat: 1) siiviläputket | (Siebröhre) seurasoluineen, 2) nilatylppy (Leptomparenchym) ja 3. nilan jälsimäiset solut (Kambiformzelle). Tärkeimmät johtojänteen. osat, joita ei milloinkaan puutu siitä, ovat 1) kohdassa mainitut. Niissä etupäässä tapahtuu äskenmainittujen aineiden Kulku. - 1. Pultkilo-osan ainekset. Putkilot (Gefäss) ja vesisolut (Tracheide) ovat kuolleita muodostumia, jotka sisältävät vain vettä ja ilmää- (48 $, 1). Seinäpaksunnuksen laadun mukaan erotetaan rengas-, kierre,<noinclude><references/></noinclude> 5pjiwtm88n2ryxcu3ro9y012wncjc85 250 25959 129496 2026-04-06T13:32:58Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 97 kuitenkin olemassa varteen jääviäkin (stammeigen) johtojänteitä, jotka eivät ole lehdistä tulevien jänteiden jatkeita. ' Tapa, miten johtojänteet varressa kulkevat, on hyvin monenlainen. Yleensä erotetaan siinä seuraavat muodot: ( Jokaisesta lehdestä suurehkoissa joukoin vierekkäin lähtevät jänteet lähenevät ensiksi varren keskustaa, kääntyvät sitten täältä taas ulospäin, kulkevat vähitellen oheten alas... 129496 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 97 kuitenkin olemassa varteen jääviäkin (stammeigen) johtojänteitä, jotka eivät ole lehdistä tulevien jänteiden jatkeita. ' Tapa, miten johtojänteet varressa kulkevat, on hyvin monenlainen. Yleensä erotetaan siinä seuraavat muodot: ( Jokaisesta lehdestä suurehkoissa joukoin vierekkäin lähtevät jänteet lähenevät ensiksi varren keskustaa, kääntyvät sitten täältä taas ulospäin, kulkevat vähitellen oheten alaspäin ja yhtyvät vasta alhaalla kasvin tyviosassa osittain toisiinsa. Kun tällainen varsi lei-' kataan poikki, jänteet näkyvät hujan hajan sirottuneina, suuremmat lähempänä keskustaa (kuvat 129, A, 130). Tämä muoto on yleisin yksisirkkaisilla tavattavista Heinillä johtojänteet kulkevat yhden- suuntaisesti varren pitkissä nivelväleissä ja yhtyvät toisiinsa nivelissä. Jänteet, joita jokaisesta lehdestä lähtee pienehkö määrä, kään- tyvät heti varteen tultuaan alaspäin, kulkevat sitten kaikki keskenään yhdensuuntaises!i ia jokseenkin yhtä pitkän matkan päässä keskus- "tasta kautta varren sekä haarautuvat ja yhtyvät toisiinsa etenkin varren nivelten kohdalla. Tällaisen varren poikkileikkauksessa näh- dään siis kaikkien jänteiden sijaitsevan varren ympärystän kanssa jokseenkin yhdensuuntaisessa kehässä, joka erottaa n solukon kahteen osaan, ylimeen (Mark) ja ensi-ikäiseen kuoreen (primäre Rinde, Kuva 130. Maissin (Zea mays) varren — Kuva 131. Erään Delphinium-la jin poikkileikkaus. Johtojänteet ovat sirot- onton varren poikkileikkaus. Johtojän- tuneina hajalleen. teet ovat järjestyneet kehään.<noinclude><references/></noinclude> 47ipzyhe1a8olvxr599iw2gydlkkzs8 250 25960 129497 2026-04-06T13:33:03Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 08 I. Muoto-oppi. ” kuvat 129, B, 131). Johtojänteiden välissä olevia dintä ja k distäviä solukko-osia sanotaan ensi-ikäisiksi Markstrahl). Täten ovat etenkin kaksisirkkaisten ja aljassien, tär johtojänteet järjestyneet. = menis Tämän tavallisen muodon ohella esiintyy kaksisirkkaisilla vielä lukuisia n; keuksia, joita aiheuttavat varsinkin n. s. ydin- ja kuori-johtojänteet (markstan i rindenständiges Gefässbiindel). Edelliset kulkevat varsinaisen... 129497 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>08 I. Muoto-oppi. ” kuvat 129, B, 131). Johtojänteiden välissä olevia dintä ja k distäviä solukko-osia sanotaan ensi-ikäisiksi Markstrahl). Täten ovat etenkin kaksisirkkaisten ja aljassien, tär johtojänteet järjestyneet. = menis Tämän tavallisen muodon ohella esiintyy kaksisirkkaisilla vielä lukuisia n; keuksia, joita aiheuttavat varsinkin n. s. ydin- ja kuori-johtojänteet (markstan i rindenständiges Gefässbiindel). Edelliset kulkevat varsinaisen johtojänne ' sisässä ytimessä ja ovat syvälle vartcen tunkeutuvia, lehteen johtavia ja (Cucurbitaceae, Piperaceae) tai varteen jääviä johtojänteitä (useat Vm belle heimoon kuuluvat kasvit), Johtojännekehän ulkopuolella kulkevat kuorijoht jänteet ovat useimmiten vain lehteen johtavien jänteiden haaroja. Kaksisirkkaisten johtojänteiden järjestysmuotoon kuuluvaksi voi jossakin määrin lukea useimmilla sanikkaisillakin esiintyvän muodon. Näilläkin erottaa ytimen ja kuoren toisistaan johtojänteistö, josta lehteen kääntyvät jänteet Tähte. vät (kuva 132). (05 Lehdistä tulevat jänteet yhtyvät kaikki yhdeksi ainoaksi, varren keskus. tassa kulkevaksi jänteeksi. Tämä muoto on harvinainen; se esiintyy vain muuta. milla vesikasveilla ja harvoilla sanikkaisilla. Nimityksiä ydin ja kuori voi muutamin rajoituksin käyttää a- ja d-kohdissa selitetyissä tapauksissa (jälkimmäisessä tapauksessa ei ydintä ole). Niinpä sano taan keskistä jännettä ympäröivää perussolukkoa kuoreksi. Samoin voi useissa a-kohtaan kuuluvissa tapauksissa pitää ulompaa, jänteetöntä perussolukon osaa kuorena, samanlaista keskistä osaa ytimenä. : Johtojänteiden rakennemuodot ovat kolmea päälajia: W a. Ulkonilaiset (kollateral ateral) johtojänteet. Tämä on tavallisin iyyppi. Jänteen putkilo-osa ja siiviläosa ovat asettuneet toinen toisensa taakse. siten, että Warsissa putkilo-osa on keskustaan, siiviläosa taas kehään (ulkopintaan) päin (kuva 133). Samaten on laita lieriömäisissä lehdissä jaupeissa lehtiruodeissa, joissa jänteet ovat kaikki yhtä pitkän matkan päässä keskustasta. Koska jänteet kulkevat varresta litteihin lehtiin, on näissä yksityis ten jänteiden siiviläosa alapinnan, putkilo- osa yläpinnan puolella. Avonaisten jäntei- Kuva 132. Verkkomainen johtojänneputki san kaisen ( Aspidium filix mas) varren päästä; oikea yksi sen silmukka voimakkaammin suurennetturä- Silmukan sivulta lähtevät heikommat jänteet !ef' <tiin. TT (Ged 2)<noinclude><references/></noinclude> pgsemzyarbsqiv2mbkqq549fvcy474d 250 25961 129498 2026-04-06T13:33:08Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: Kuva 133. Ranunculus repensin lonkeron joh- tojänteen poikkileik- kaus. s kierrevesiso- luja. m rengashuo- kosellisia — putkiloita. e jälsi. v siiviläputkia. * vg vahvik:solujen muo- dostama tuppi. (**",) den jälsi on, kutern jo on mainittu, put- kilo-osan ja siivilä- osan välissä crot- taen ne toisistaan. Putkilo-osassa ovat = rengas- ja kierreputkilot siinä osassa, joka on kauempana siivilä- osasta, verkko- ja huokosputKilot taas —... 129498 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>Kuva 133. Ranunculus repensin lonkeron joh- tojänteen poikkileik- kaus. s kierrevesiso- luja. m rengashuo- kosellisia — putkiloita. e jälsi. v siiviläputkia. * vg vahvik:solujen muo- dostama tuppi. (**",) den jälsi on, kutern jo on mainittu, put- kilo-osan ja siivilä- osan välissä crot- taen ne toisistaan. Putkilo-osassa ovat = rengas- ja kierreputkilot siinä osassa, joka on kauempana siivilä- osasta, verkko- ja huokosputKilot taas — lähempänä | siivilä- osaa. Nämä viimek- simainitut putkilomuodot ovat aina laajimmat putkilo-osan kaikista 4 aineksista (vrt. kuvat 133, 134). Putkilo-osan kehitys jatkuu johto-- jänteen keskustaa kohti, joten nuorimmat osat ovat jänteessä sisinnä) jällen luona. Muutoin on se tapa, miten putkilo-osan eri ainekset ovat asettuneet, tavattoman vaihteleva. Useilla yksisirkkaisilla muo- (primääristen, ensi-ikäisten) putkiloiden hajoa- misen johdosta putkilo-osan varren keskustaa lähinnä olevissa osissa dostuu vanhimpien B. Oppi kasvien sisärakenteesta. soluvälitiehyt (kuva 134). O Kaksinilaiset (bikollateral) ovat johtojänteet, jos niissä on, paitsi tavanmukaista ulkopuolella olevaa siiviläosaa, toinenkin siivilä- osa johtojänteen sisäpuolella. Tällaisia on Cucurbitaceae- ja Solanaceae- heimoissa. €. Samakeskiset (konzentrisch) johtojänteet. Näissä on toinen jän-- teen osista aina jänteen keskustassa, toinen ympäröi sitä renkaan tavoin. Keskisenä osana on joko siiviläosa, puukehäinen (perihadro- N S<noinclude><references/></noinclude> izxjd1ksvwri4cla7gjn4caynetxu98 250 25962 129499 2026-04-06T13:33:14Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 100 I. Muoto-oppi. matisch) johtojänne tai, kuten saniaisten (kuva 135) vahv . jänteissä, putkilo-osa, nilakehäimten. (perileptomatiseh) johan Viimeksimainituissa ovat rengas- ja kierrevesisolut eli me amekas muodostuvat ensiksi, useimmiten sijoittuneet kahteen tai usean jotka eri kohtaan putkilo-osan kehälle. Tähän ryhmään kuuluvat U saniaisten johtojänteet, Mpien Johtojänteiden tupet. Usein ympäröi johtojännettä solukkot ut ovat paksuseinäisiä,... 129499 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>100 I. Muoto-oppi. matisch) johtojänne tai, kuten saniaisten (kuva 135) vahv . jänteissä, putkilo-osa, nilakehäimten. (perileptomatiseh) johan Viimeksimainituissa ovat rengas- ja kierrevesisolut eli me amekas muodostuvat ensiksi, useimmiten sijoittuneet kahteen tai usean jotka eri kohtaan putkilo-osan kehälle. Tähän ryhmään kuuluvat U saniaisten johtojänteet, Mpien Johtojänteiden tupet. Usein ympäröi johtojännettä solukkot ut ovat paksuseinäisiä, enimmäkseen puutiuneita sui | "iinisvitä (kuvat 133, 134). Tämä tuppi vi Kuulu varsinaiseen CO" 1ama tUPPI <! KII arsimaiseen johto. jänteeseen, sillä kun ei ole mitään tekemistä itse aineiden johdoss. ja usein se puuttuukin; se kuuluu vahvikesolukkoon (63 $,1) AT —- aka moasin - sen Em. 1). an Kuva 134. Sulje- tun, — ulkonilai- sen — johtojän- teen — poikkileik- kaus "maissin (Zea mays) var- resta. a ulkosivu. i sisäsivu (varren rankaan näh- j> den). p perus- K solukko. g,g kak- si suurta huokos- putkiloa, "niiden välissä pienem- piä verkkomai- ! sesti" Ppaksun- ! neita, rengashuo- kosellisia vesiso- (lujat s kierreput- kilo. r erään ren- gasputkilon ren gas. | ilmalla täyttynyt ha- joamalla synty- nyt, ohutseinäis- ten solujen ym" päröimä on % < dot kuuluvat ilo- so: Nämä solumt td putket v; iden vät Wychi Siiviläosassa näkyvät selvästi laajaonteloiset siivilä-. ; Iset pienemmät, nelikulmaiset solut ovat seurasoluja. Koko | jännettä ympäröi niinisyinen tuppi. hm<noinclude><references/></noinclude> 1skddyax6b1m33e92yux4vnu5wb8ydg 250 25963 129500 2026-04-06T13:33:21Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 101 Kuva 135. Pteris aguili- nan lehtiruodin nilakehäi- sen —johtojänteen poikki- leikkaus. sc porrasputki- loita. sp esikoisputkilo-osa (Vasalpriman), kierrevesi- soluja. = Porrasputkilossa set näkyy osa porrasmai- sesti läpäistyä poikkisef nää. Ip puutylppy. v sii- viläputki. s nilatylppy presikoissiiviläosa (Cribral- priman). pp tärkkeiystä sisältävä kerros, tylppy- tuppi. e endodermis. (%*"/,) samanlaisia... 129500 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 101 Kuva 135. Pteris aguili- nan lehtiruodin nilakehäi- sen —johtojänteen poikki- leikkaus. sc porrasputki- loita. sp esikoisputkilo-osa (Vasalpriman), kierrevesi- soluja. = Porrasputkilossa set näkyy osa porrasmai- sesti läpäistyä poikkisef nää. Ip puutylppy. v sii- viläputki. s nilatylppy presikoissiiviläosa (Cribral- priman). pp tärkkeiystä sisältävä kerros, tylppy- tuppi. e endodermis. (%*"/,) samanlaisia soluja kuin tässä tupessa on muuallakin, kuten varren pintaosassa ja lehtien reunassa. N ma — Toisenlaatuinen on se tärkkelystuppi (Stärkescheide), joka ympäröi eräitä johtojänteitä ja jolle on ominaista solujen färkkelysrikkaus. Kuvassa 135, pp näkyy tällaisen tupen soluja, jotka ovat myöhem- min häviävän kulkutärkkelyksen täyttämät. Johtojänteiden päättyminen. Johtojänteiden loppupäät lehdessä tule- vat suonten edelleen haarautuessa yhä heikommiksi. Samoin käy niiden anatominenkin rakenne yksinkertaisemmaksi. Putkilo-osasta häviävät ensiksi "putkilot, ja lopuksi jää jäljelle vain verkkomaisesti tai Kiertei- sesti paksunneita vesisoluja. Jo aikaisemmin esiintyy tällainen SUr- kastuminen siivilä-osassa, niin että vain nilatylppysolut jäävät jäl- —jelle (kuva 136). 62 S. Juuren johtojän- teet. Juuressa on jännemäi- siä muodostumia, jotka ovat aivan samanlaisia Kuin var- * ren johtojänteiden putkilo- ja siiviläosat, mutta ovat n — Kuva 136. Impatiens parviflora. Johtojänteen päättyminen leh- dessä. (29/1)<noinclude><references/></noinclude> 7mubf6ywblgcbaqmbm6oinhrlzusk69 250 25964 129501 2026-04-06T13:33:26Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: I. Muoto-oppi. 102 Kuva 137. Acorus ala. muksen juuren keskus. lieriön poikkileikkaus, g putkilo-osa. ph siivilä. osa. p licriöketto, s si. säketto; sen ulkopuolella kuori. yhtyneet keskusjän- teeksi (kuvat 116, 137), jossa putkilo- ja —siiviläosat = ovat erillään kehässä kes- kenään — vuorotellen (kuva 137). Putkilo- ja siivilä- osien välit täyttää yhdistyssolukko (Ver- bindungsgewebe), jo- ka useimmiten on perussolukon luontoista.... 129501 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>I. Muoto-oppi. 102 Kuva 137. Acorus ala. muksen juuren keskus. lieriön poikkileikkaus, g putkilo-osa. ph siivilä. osa. p licriöketto, s si. säketto; sen ulkopuolella kuori. yhtyneet keskusjän- teeksi (kuvat 116, 137), jossa putkilo- ja —siiviläosat = ovat erillään kehässä kes- kenään — vuorotellen (kuva 137). Putkilo- ja siivilä- osien välit täyttää yhdistyssolukko (Ver- bindungsgewebe), jo- ka useimmiten on perussolukon luontoista. Putkilo-osien luvun mu- kaan erotetaan kaksi-, kolmi-, neli- ja monikimppuisia (di-, tri-, tetr=, polyarch) juuria (kuva 137). Jokaisessa putkilo-osassa ovat uloimmat putkilot rengasmaisesti tai kierteisesti paksunneet, ja kehitys jatkuu näissä, kuten kuvasta 137 voi nähdä, ulkoa sisäänpäitää (Kuvassa eivät sisimmät, suuret putkilot ole vielä valmiit.) Myöhen: min syntyvät putkilot voivat keskustassa koskettaa toisiinsa, jolloin keskessä on tavallisesti erittäin laaja putkilo (kuva 138). Mutta mil- loin putkilot eivät ulotu keskustaan asti (kuva 137), sanotaan siihen jää- vää, useimmiten perussolukon luon- toista solukkoa ytimeksi (Mark). Tämä solukko samoin kuin yhdistys- solukkokin voi kuitenkin olla puu- tunutkin. Juuren keskusjänne ei siis ole suorastaan verrattavissa varressa Kuva 138. Allium ascalonicum. Juuren johtojänne. s sisäketto. d läpäisysolu. p lieriöketto. g suuri, keskinen putkilo.<noinclude><references/></noinclude> fkj3ulu6765a0wz2lmz7ngnwf4brsrb 250 25965 129502 2026-04-06T13:33:31Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 103 Kuva 139. Kaavakuva vaahteran itukasvin alkiovarren ja alkiojuuren johtojänteiden yhtymisestä. Alkiovarren johtojän- teet suorat viivat) jakautuvat h:n kohdalla putkilo-osaksi Galtoviivat) ja siiviläosaksi (pisteviivat). r:n luona yhtyvät putkilo-osat parittain siiviläosien välissä kulkeviksi jänteiksi. tkilo-osat. , ; tavattaviin jänteisiin, siinä kun on useita putkilo- ja siiviläosia. Kaksisirkkaisten juuriss... 129502 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 103 Kuva 139. Kaavakuva vaahteran itukasvin alkiovarren ja alkiojuuren johtojänteiden yhtymisestä. Alkiovarren johtojän- teet suorat viivat) jakautuvat h:n kohdalla putkilo-osaksi Galtoviivat) ja siiviläosaksi (pisteviivat). r:n luona yhtyvät putkilo-osat parittain siiviläosien välissä kulkeviksi jänteiksi. tkilo-osat. , ; tavattaviin jänteisiin, siinä kun on useita putkilo- ja siiviläosia. Kaksisirkkaisten juurissa on putkilo-osien luku pieni, useimmiten 2, 3, 4, harvoin 5—8; yksisirkkaisilla se taas on tavallisesti sangen suuri, Keskusjänteen uloin kerros, jota sanotaan lieriöketoksi (Perikambium, Perizykel, kuva 137), pysyy hyvin kauan kasvusolukon luontoisena. Lieriöketossa syntyvät juurihaarojen aiheet, melkein aina putkilo- osien kohdalla, joten ainakin aluksi on yhtä monta juurihaarariviä juuressa kuin keskusjänteessä on putkilo-osia. Varren ja juuren johtojänteet ovat, niin erilainen kuin niiden ra- kenne onkin, yhteydessä keskenään. Esimerkin tämän yhteyden laa- dusta osoittaa kuva 139, joka kaavamaisesti esittää niiden liittymisen . toisiinsa kaksisirkkaisella kasvilla. N <A 3 3 Vahvikesolukko (mechanisches Gewebe) 63, 64 88. Tuki sl lx d 63 $. Vahvikesolukot. Kasvin kiinteys ja lujuus riippuu suurim- maksi osaksi yksityisten solujen seinien lujuudesta. Kuta vahvemmat nämä ovat, sitä lujempi on koko kasvi. Mutta jo pintapuolinenkin kasvin rakenteen tarkastelu osoittaa, ettei lujuus ole vielä sillä saavu- tettu, että kasvin kaikkien solujen seinät olisivat samanverran paksun- neet. Lehti esim. on muodostunut melko pehmeästä solukosta, mutta sitä pitävät jäykkänä siinä kulkevat suonet. Kuten meidän omassa ruumiissamme on luuranko, joka tukee kokonaisuutta, tapaamme kas- veissakin erityisiä solukoita, jotka ilmeisesti ovat lujempirakenteisia kuin muut ja jotka kasvin ruumiin työnjaossa ovat saaneet tämän tukemisen tehtäväksensä. Näitä solukoita sanotaan vahvike-, tuki- eli mekaanisiksi solukoiksi. Niiden soluille ovat ominaisia voimakkaasi! Paksunneet seinät. Usein niistä niiden valmistuttua alkulimainen sisä" : t siis olleet lys puuttuu kokonaan. Niiden koko elämä ja kehitys ova /<noinclude><references/></noinclude> 83rnnqapedd3uxlba76vz4hs8fchbqn 250 25966 129503 2026-04-06T13:33:36Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 104 I. Muoto-oppi. kohdistuneina tietyn tarkoituksen täyttämiseen siinä elimistössä, joho; ne kuuluvat, ja jonka tarkoituksen ne vasta »ruumiina» täyttävät Vahvikesolukon soluja erotetaan neljää päälajia: | 1. Niinisyyt (Bastfaser, Sklerenchymfaser). Nämä ovat pitkiä kapeita, Kärlistä loivasti suippenevia soluja. Seinät ovat vahvasti pak- sunneet]| usein selvästi kerrokselliset,| soluontelosta yleensä on tuskin jälkeäkääti. Ketot ovat tavalli... 129503 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>104 I. Muoto-oppi. kohdistuneina tietyn tarkoituksen täyttämiseen siinä elimistössä, joho; ne kuuluvat, ja jonka tarkoituksen ne vasta »ruumiina» täyttävät Vahvikesolukon soluja erotetaan neljää päälajia: | 1. Niinisyyt (Bastfaser, Sklerenchymfaser). Nämä ovat pitkiä kapeita, Kärlistä loivasti suippenevia soluja. Seinät ovat vahvasti pak- sunneet]| usein selvästi kerrokselliset,| soluontelosta yleensä on tuskin jälkeäkääti. Ketot ovat tavallisimmin puutuneet; toisinaan ne antavat selluloosareaktgionftt. Niiden :huokoset ovat pienet, rakomaiset, (inoon! asettuneet; poikkileikkauksessa ne näyttävät hienoilta viivoilta. Niini-- syyt ovat kuolleita soluja; .ne sisältävät ilmaa tai mitättömän pieniä alkulimanjäännöksiä. — Nämä syyt esiintyvät yhtyneinä jänteiksi, joissa yksityisten syiden nirkot ovat kiilautuneet toistensa Tomiin, minkä johdosta jänteen lujuus tietenkin lisääntyy. Sellaisista, niinisyistä on muodostunut puutarhurien käyttämä side- niini samoin kuin se, josta niinimatot on palmikoitu, niin myös useim- mat kuidut, joita käytetään kudontaan. Näissä tavataan soluja, jotka ovat kasvikunnan pisimpiä. Juuttikasvin (Corchorus) solujen pituus on 0,8—41 mm, pellavan (Linum) 4—60, hampun (Cannabis) 5—55, nokkosen (Urtica) jopa 77, ramiekasvin (Boehmeria) 60—250 mm. Nämä niinisvyt ovat vahvempia kuin luulisi; ne voivat katkeamatta kannattaa yllättävän raskaita painoja kilpaillen tässä suhteessa me- tallilankojen kanssa. Jonkin metallin absoluuttinen kestävyys voi- daan ilmoittaa painona, jonka tästä metallista tehty lanka voi katkea- matta kannattaa toisessa päässään, ja jotta voitaisiin verrata toisiinsa eri metalleja, pitää lukujen tarkoittaa lankoja, joilla kaikilla on sama läpimitta, esim. ] mm?. Taulukossa ovat takorautaa ja terästä tar- koittavat luvut erinäisten kasvikuitujen kestävyyttä osoittavien rin- nalla: Absoluuttinen Venymismäärä PS vetokestävyys: Vetokestävyys — moisuusrajalla 1 kg 1 mmtä . kimmoisuusra- pituusyksikköä kohti jalla kohti = 246 1,20 Phormium tenax je joo Dracaena indivisa 17.0 : 17,00 Dasylirion longifolium ani 17.8 13,30 Hyacinthus orientalis sia. 12. 50,00 Allium porrum . 147 38,00<noinclude><references/></noinclude> d5y0vzshn554dkzfiyx2l8mjdxqiugt 250 25967 129504 2026-04-06T13:33:42Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: wv < /C 9 PUN o, [6 9 B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 105 Heikosti kuormitettaessa lanka tietenkin venyy, mutta niin pian "kuin paino poistetaan, se saa jälleen entisen pituutensa: se on vahvasti kimmoinen. Jos kuormitusta yhä lisätään, saavutetaan lopulta kim- moisuusraja, missä piteneminen jää pysyväiseksi. Tämä venymis-- määrä on, kuten näkyy, jokseenkin pieni. Niinisyistä voidaan ver. tauslukuja saada siten, että ensin mitataan kuidun poikkil... 129504 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>wv < /C 9 PUN o, [6 9 B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 105 Heikosti kuormitettaessa lanka tietenkin venyy, mutta niin pian "kuin paino poistetaan, se saa jälleen entisen pituutensa: se on vahvasti kimmoinen. Jos kuormitusta yhä lisätään, saavutetaan lopulta kim- moisuusraja, missä piteneminen jää pysyväiseksi. Tämä venymis-- määrä on, kuten näkyy, jokseenkin pieni. Niinisyistä voidaan ver. tauslukuja saada siten, että ensin mitataan kuidun poikkileikkaus ja sitten asettelemalla yliä raskaampia painoja määrätään kuidun abso- luuttinen vetokestävyys, joka muunnetaan 1 mm:n läpimittaan. Useista niinisyistä tällä tavalla saatuja lukuja on pantu taulukkoon. Niin kuin odotettavissa oli, näemme, että niinisyiden vetokestävyys on huomattavasti heikompi kuin metallien, mutta että sitä kuitenkin . heikosti kuormitettaessa voidaan verrata rautaan. Kuten tästä selviää, niinisyyt ovat erittäin hyvää rakennusainetta, ne kun ovat sekä kestäviä että kimmoisia. — Niitä tavataan hyvin monissa eri paikoissa kasvin ruumiissa, erittäinkin sen pintaosissa, sitä paitsi johtojänteiden yhteydessä joko näitä ympäröivinä tuppina tai siellä täällä niiden siiviläosassa. 2 Puusyyt (Holzfaser). Nämä eroavat oikeastaan sangen vähän edellisistä. Ne eivät yleensä kasva niin pitkiksi kuin niinisyyt, niiden seinät ovat aina puutuneet ja ne esiintyvät puumaisten kaksisirkkais-) ten Puussa; siitä nimi ja erottaminen niinisyistä. 3. Kivisolut Nämä ovat enemmän tai vähemmän isodiametrisiä; niillä ei ole milloinkaan pitkiksi venyneitä kärkiä, ja niiden pienin poik- kileikkaustaso on suurempi kuin syiden. Seinät ovat yleensä puutu- neet, selvästi kerrokselliset, ja niissä risteilee pitkiä, usein haaraisia huokostiehyitä. Soluontelossa on vain jäännöksiä aikoinaan eläneestä sisällyksestä (kuva 140). — Tyypillisiä kivisoluja tavataan etupäässä siementen - A Uorissa ja hedelmien seinissä, jotka mistä saavat kovuutensa. Niiden ja Syiden välille ei voi piirtää jyrkkää rajaa. 4. Paksusoppiset solut (Kollenchym) Kuva 140, Kivisoluja. A Juglans regian he- C delmäkuoresta; B Pyrus communiksen hedel- mäperästä; c Phaseolus vulgariksen siemen- kuoresta.<noinclude><references/></noinclude> ouvgai8vn09lo1jtftk1jqbigy9java 250 25968 129505 2026-04-06T13:33:47Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: I. Muoto-oppi. Kuva 141. Begonian lehtiruodin paksusoppista solukkoa — poikkileikattuna. € pintakelmu e päällysketto. ch! lehtivihreähiukkasia. p tylp- pysolu. v paksusoppisten solujen paksunneet seinäosat; d niiden ohuet seinäosat; cl niiden soluontelo. (59/,) ovat pitkänomaisia soluja, joiden seinä ei ole puutunut, vaan pehmeä ja kim- moinen ja aina vahvasti paksunnut, yleensä eniten niissä kohdin, missä useampia soluja sattuu yhteen (kuva 1... 129505 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>I. Muoto-oppi. Kuva 141. Begonian lehtiruodin paksusoppista solukkoa — poikkileikattuna. € pintakelmu e päällysketto. ch! lehtivihreähiukkasia. p tylp- pysolu. v paksusoppisten solujen paksunneet seinäosat; d niiden ohuet seinäosat; cl niiden soluontelo. (59/,) ovat pitkänomaisia soluja, joiden seinä ei ole puutunut, vaan pehmeä ja kim- moinen ja aina vahvasti paksunnut, yleensä eniten niissä kohdin, missä useampia soluja sattuu yhteen (kuva 141). Ne ovat eläviä, joka ominaisuus on - yhteydessä sen seikan kanssa, että kollenkyy masolut esiintyvät vahvike- solukkona ruohomaisten kaksisirkkaisten varsissa ja lehtiruodeissa näiden vielä kasvaessa pituutta, jolloin paksusoppisolut — osaksi itse kasvaen tai seinien venyessä — voivat noudattaa pidentymistä, samalla kuin niiden voimakkaasti kehittyneet seinät vaikuttavat vahvistavasti. 64 &. Vahvikesolukon asema kasvin eri osissa on mitä läheisimmässä yhteydessä siihen kuormitukseen, jonka alaisina nämä ovat. a. Varsi. Maanpäällisen, jotenkin liereän ja vapaasti pystyssä kasvavan varren täytyy, jotta se näin voisi kasvaa, olla niin raken- tunut, että se voi kannattaa oman ja lehtiensä painon sekä kestää tuulen rynnistykset. Sillä täytyy olla melkoinen taivutuskestävyys. Miten tämä saavutetaan käyttämällä tukevaa rakennusainetta järki- peräisellä tavalla, siitä voivat rakennusmestarit ja insinöörit tehdä A , & Kuva 142. Rautatiekiskon poikkileik. Kuva 143. Taivutusta kestävän var kaus. Kisko on laadittu niin, että ylä- — ren vahvikesolukon asema. Kaavamai- ja alaosa ovat lujemmat kuin keskus. — nen esitys. (Vahvikesolukko, kuten ku- Tämän periaatteen mukaisesti sijaitsee — vissa 144, 145 musta.) Vahvikesolukko taivutusta kestävien kasvinosien vah- — varren ulko-osassa toisiaan vastaan vai- vikesolukkokin. * kuttavina jänteinä.<noinclude><references/></noinclude> 34lwwebe0rgpqzft11kqdqv38tq20pl 250 25969 129506 2026-04-06T13:34:12Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 107 selkoa. He sanovat, että lieriön taivutuskestävyyttä voidaan lisätä vah- vistamalla pintaosia. Yksinkertainen tarkastelu opettaa meidät ym- märtämään tämän. Kuvittelemme mielessämme vaakasuoran puu- parrun, joka on tuettu molemmista päistään ja jonka keskikohdalle on asetettu raskas paino. Parru notkuu jonkinverran, sen yläpuoli jossa- kin määrin lyhenee, alapuoli pitenee. Näiden välillä on neutraali» pint... 129506 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 107 selkoa. He sanovat, että lieriön taivutuskestävyyttä voidaan lisätä vah- vistamalla pintaosia. Yksinkertainen tarkastelu opettaa meidät ym- märtämään tämän. Kuvittelemme mielessämme vaakasuoran puu- parrun, joka on tuettu molemmista päistään ja jonka keskikohdalle on asetettu raskas paino. Parru notkuu jonkinverran, sen yläpuoli jossa- kin määrin lyhenee, alapuoli pitenee. Näiden välillä on neutraali» pinta, jonka pituus ei taipumisesta muutu. Ylä- ja alapinta siis etu- päässä joutuvat taipumisessa koetukselle. Jos on tehtävä taivutusta kestävä parru käyttämällä mahdollisimman vähän ainetta, saattaa sisustalle antaa keveämmän rakenteen kuin pintaosille. Tämän peri- aatteen mukaan on rautatiekisko rakennettu. Se saattaisi olla kauttaal- taan yhtä paksu, mutta kun sen on kestettävä taivutusta vain yhteen suuntaan, se olisi turhaa, joten se valetaan sellaiseksi kuin kuvasta 142 näkyy. Sellaiset |—|-rautarakenteet ovat hyvin tavallisia. Yhdistä- mällä useita |-]-rautoja saadaan useampiin suuntiin taivutuskestävä rakennelma (kuva 143), ja jos ajattelemme, että kuvassa |H--autojen paksummat pinnat, n. s. laipat, sulavat yhteen, järjestyvät lujemmat osat = putkeksi. Kokemus myös todistaa, että on paljoa vai- keampi taivuttaa esim. rautaputkea kuin täyteistä rautatankoa, jolla on sama metallimassa. Jos siis on rakennettava taivutuskes- tävä lieriö säästämällä vahvaa ainetta, tämä on sijoitettava uloimpiin osiin. Tämän seikan tapaamme toteutuneena ruohomai- sissa varsissa, joiden päämassa on muodostunut ohutseinäisistä | soluista ja joissa vahvikesolukon järkiperäinen sijoitus on tär- | keä. Vahvikesolukkona näissä tavataan osaksi niinisyitä, osaksi paksu- soppisia soluja. Kuvassa 144 on esimerkkeinä muutamia kaavamaisesti esitettyjä-poikkileikkauksia. Vahvikesolukko on niissä piirretty mus- taksi. Kuviossa A näemme H-rautaperiaatteen yksinkertaisesti toteu- tuneena, siinä kun on paksusoppikimppuja sijoittunut lähelle pintaa parittain ja vastakkain varren keskustan ollessa ontto, B:ssä on suuri joukko johtojänteitä hajallaan kautta varren. Nämä vaikuttavat jonkinverran vahvistavastmippuuseinäisillä putkiloillansa, mutta vah- Vimman tuen antavat ne 24 niinisyyjännettä, joiden paikka on lähellä kehää. C:n kohdalla on kaislan hyvin löyhärakenteinen varsi; se on ontto ja siinä on sitä paitsi ilmalla täyttyneitä onteloita; näiden välissä ovat johtojänteet, joilla jokaisella on sekä sisä- että ulkosivullaan "iinisyytuppi. Tällaista |-|-rautaa vastaa aina samanlainen toisella<noinclude><references/></noinclude> qx9tbh5g6tj7okgcubg060p10dcx2wp 250 25970 129507 2026-04-06T13:34:50Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 1. Muoto-oppi. Kuva 144. Vahvikesolukon sijoit. tuminen — varteen. Esimerkkejä siitä, kuinka edellisessä kuvassa esitetty periaate on toteutunut, A poikkileikkaus huulikukkaisen varresta, jossa neljässä ulkone- vassa = särmässä kollenkyymaJ jänteet vaikuttavat toisiaan vas- taan. B yksisirkkaisen (Arum maculatum ) kasvin kukkaperän teet ovat varren keskustassa. C kaislan (Scirpus caespitosus) onton — varren — poikkileikkaus. Päällysketon alla... 129507 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>1. Muoto-oppi. Kuva 144. Vahvikesolukon sijoit. tuminen — varteen. Esimerkkejä siitä, kuinka edellisessä kuvassa esitetty periaate on toteutunut, A poikkileikkaus huulikukkaisen varresta, jossa neljässä ulkone- vassa = särmässä kollenkyymaJ jänteet vaikuttavat toisiaan vas- taan. B yksisirkkaisen (Arum maculatum ) kasvin kukkaperän teet ovat varren keskustassa. C kaislan (Scirpus caespitosus) onton — varren — poikkileikkaus. Päällysketon alla kuusi suurem- paa ja vähän sisempänä neljä : pienempää johtojännettä. Kunkin +, jänteen ulko- jaf sisäsivulla vahva niinipeite. Sivut vapaat, jotta nesteet pääsevät kulkemaan. Paitsi sitä, että jänteen niinipeitteet ovat toisiaan vastaan, on kaksi jännettä myöskin aina vastapäätä toisiaan, siten yhdessä vaikuttaen varren tai- puessa. L, | onteloita. D Anthericum liliagon varren poikkileikkaus. Johtojänteet varren keskessä; niistä aivan erillään, ulompana, suljettu niinirengas, joka tekee varren mahdollisimman suuressa määrin taivutusta kestäväksi. puolen. D:ssä vihdoin on johtojänteiden ulkopuolella luja niinisyylieriö, jonka poikkileikkaus on renkaan muotoinen. - Paitsi/niinisyitä ja/paksusoppisia soluja vaikuttavat ruohovarressa,) kuten äsken viitattiin, myös? puutuneet putkilot vahvikkeina. 7 Puu- maisten varsien lujuus johtuu ilmeisesti puusta. Tämä sisältää, niin kuin tiedämme, paitsi vesijohtoputkina toimivia putkiloita ja vesisoluja myös puhtaasti mekaanisesti vaikuttavia puusyitä, ja juuri nämä suuren lukumääränsä johdosta saavatkin aikaan täyteisen, pylväsmäisen varren lujuuden. , vard! A on valan erilaisen kestävyyskoetuksen alaisena kuin myyt tä k svtsi y painaa puiden latvusta ja varren taivutuskes- jota vastoi” Maia! joutuvat tuulenpuoleiset juuret vedon alaisiksi, taakit purjevene TP oleiset tuskin tuntevat sitä, aivan kuin masto- on esim. köyd Tä sitä Juurelta siis vaaditaan vetokestävyyttä. Tämä - köydellä sitä suurempi, kuta paksumpi se on ja kuta parem” poikkileikkaus. 24 niinijännettä) yhtenä renkaana varren kehällä; vaaleammiksi piirretyt, hajallaan (ei renkaassa) olevat johtojän-<noinclude><references/></noinclude> 6lghhlpz471m9m3hl6p87z5usv8nnru 250 25971 129508 2026-04-06T13:35:14Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakenteesta. "i Kuva 145. Kasvinosien lujittuminen - ; vahvikesolukon avulla. 1 poikkileikkaus ] normium tenaxin lehdestä, esimerkkinä w & ivatusta kestävästä elimestä. 2 poik- ay s kileikkaus juuresta, esimerkkinä vetoa 9 kestävästä elimestä. S vahvikesolukkoa (niinisyyjänteitö)- g vihreää lehtitylppyä. h yläpinnan alaketto. w lehdessä olevia onteloita. (Vahvikesolukko on piirretty tummaksi.) min eri säikeet ovat toisiinsa y... 129508 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakenteesta. "i Kuva 145. Kasvinosien lujittuminen - ; vahvikesolukon avulla. 1 poikkileikkaus ] normium tenaxin lehdestä, esimerkkinä w & ivatusta kestävästä elimestä. 2 poik- ay s kileikkaus juuresta, esimerkkinä vetoa 9 kestävästä elimestä. S vahvikesolukkoa (niinisyyjänteitö)- g vihreää lehtitylppyä. h yläpinnan alaketto. w lehdessä olevia onteloita. (Vahvikesolukko on piirretty tummaksi.) min eri säikeet ovat toisiinsa yhdistetyt. Juuressa vetokestävyys joh- tuu siitä, että vahvikesolukko on sijoittunut yhtenäiseksi jänteeksi keskustaan, n.s. kestuislieriöön (kuva 145, 2). Vahvistavina aineksina ovat tällöin johtojänteiden puutuneet putkilot ja solut sekä näiden ohella myös yhdistyssolukon ja ytimen puutuneet solut. Opettavainen rakenne on eräiden palmujen ilmajuurilla, jotka varren alimmasta osasta kasvavat jokseenkin kohtisuoraan alaspäin, n. s. pönkkäjuurilla. Tuulessa niiden vetokestävyys, kuten juurissa yleensä, joutuu koetukselle, suojapuolella niitä, kuten varttakin, uhkaa taipa- misen vaara vinosti ylhäältäpäin tulevan painon vaikutuksesta. Näille ; juurille asetettu kaksinainen vaatimus — niiden kun pitäisi olla sekä taivutus- että vetokestäviä — toteutuu siten, että niissä on paitsi ta- vallista keskuslieriötä, josta ne saavat vetokestävyyttä, lähempänä *- pintaa niinisyylieriö, joka vastustaa taipumista. c. Lehdet kun ovat litteitä elimiä, ne enimmäkseen ovat alt- tiina taivutukselle. Tämän mukaisesti lehden pintaosat ovat lujempi- rakenteiset Kuin sisäiset, jotka usein ovat hyvin löyhärakenteiset. Päällysketon soluissa on vahvasti paksunneet ulkoseinät. Vahvike- solukkona on niinisyitä, joko erillisinä ja useimmiten vastakkaisina jän- teinä heti ylä- ja alapinnan päällyskettojen sisäpuolella, niin kuin H rautaperiaate vaatii, tahi perifeerisinä vahvikekerroksina johtojänteen kummallakin puolella, lehden keskustassa varsinkin siiviläosan vie- essä, joka on löyhärakenteisempaa (kuva 145, 1). — Lehden reuna Joutuu helposti repeytymiselle alttiiksi, milloin sen anatominen rakenne eI ole esteenä. Sen näkee selvästi esim. banaanikasvista, jonka lehdet tuuli repii kohtisuorasti suurta keskisuonta vastaan, niin että ne ovat vallan repaleisen näköisiä. Tavallisesti vahvistavat reunaa niinisyyt "ai paksusoppiset solut, samoin kuin pallesauma estää lippua repeyty- mästä tuulessa. Joni d. Kukat ja hedelmät. Kukan pienissä, lyhytikäisissä elimissä ei<noinclude><references/></noinclude> isigkxt1fwgjou6ygpgzqu27h9bjlky 250 25972 129509 2026-04-06T13:35:18Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 110 I. Muoto-oppi. esiinny mainittavia vahvikesolukkoja. Sitä vastoin on asianmukaisty että niitä on hedelmän seinissä, tämä kun — kuten pähkinässä — Pitkät ajat suojellen ympäröi siementä, samoin siemenkuoressa, milloin se on alkion ainoana suojana, kuten on laita kotahedelmien siemenissä jotka varisevat varhain. Näissä kasvinosissa vahvikesolukko on muo. dostunut kivisoluista,) Asettumalla moneen tiiviiseen kerrokseen ne voi- vat luoda kovia kuo... 129509 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>110 I. Muoto-oppi. esiinny mainittavia vahvikesolukkoja. Sitä vastoin on asianmukaisty että niitä on hedelmän seinissä, tämä kun — kuten pähkinässä — Pitkät ajat suojellen ympäröi siementä, samoin siemenkuoressa, milloin se on alkion ainoana suojana, kuten on laita kotahedelmien siemenissä jotka varisevat varhain. Näissä kasvinosissa vahvikesolukko on muo. dostunut kivisoluista,) Asettumalla moneen tiiviiseen kerrokseen ne voi- vat luoda kovia kuoria, kuten luumun hedelmäseinän »kivi» ja pavun luja siemenkuori (kuva 146). Kuva 146. Pavun (Phaseolus vulvaris) siemenkuoren poikkileikkaus. o päällysketto, joka on muodostunut lieriömäisistä kivisoluista, joiden seinät (paitsi sisäseinä ja sitä lähinnä olevat sivuseinien osa) ovat hyvin voi- makkaasti paksunneet. 1—1 n.s. »valojuova», joka johtuu siitä, että seinässä on valoa cri lailla taittavia kerroksia. k solukerros, jossa kokonaan kettoaineen sisässä olevia kiteitä. s, t, u kuoren varsinaisesti vettä imevä sisempi osa. Perussolukko (Grundgewebe) 65—68 $$. 65 &. Perussolukko, jolla ymmärretään kaikkia niitä solukkoja, jotka eivät kuulu pinta-, johto- eikä vahvikesolukkoon, on yleensä lukuisten, pienten soluvälien halkomaa tylppysolukkoa. Sen solut ovat — eläviä, verraten ohutseinäisiä, ja niissä on pieniä, pyöreitä huokosia. Niissä tapahtuu erilaisia ravitsemistoimintoja. Niissä soluissa, joihin valo pääsee vaikuttamaan, on useimmiten/ehtivihreähiukkasia. Niissä elimissä, jotka ovat Wararavintosäiliöitä (mukulat, sipulit, siemenet y- M.), perussolukko on sturisoluista, ja sen solut sisältävät runsaasti tärkkelystä, valkuaisjyväsiä tai rasvaa. Voimakkaasti kehittynyt ja mehevä on/perussolukko mehikasvien (Aloe, Cactus y. m., 78 $) sisä-- osissa. Monella kasvilla ovat eräät perussolukon solut käyttökelvotto- mien eritteiden varastopaikkoja. Tällaiset aineet, kuten öljyt (Zingibe- raceae, Piperaceae, Lauraceae), parkkiaineet, pihka y. m. eivät nim. aina keräänny soluväleihin (siv. 71, 72). Kalsiumoksalaattikin kerääntyy usein erityisji ih; : Ken. . : rityisiin soluihin tai soluriveihin; samoin on useiden alkaloi- dienkin paikka määrätt in näinä 1 an mii N y. Usein n i a nii- den seinä Korkkiutunut. ämä solut ovat putkimaisia ]<noinclude><references/></noinclude> i6l3ppd8fkijhkf01xemmhpa2d0dzg2 250 25973 129510 2026-04-06T13:35:23Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 111 66 &. Varren perussolukko. Kaksisirkkai illa ovat. ensi-ikäinen kuori (siv. 97), joiden rajalla kehässä Teet tavataan, muodostuneet perussolukosta, yk: tt) "kki : - erussolukko kaikkialle varteen sirottuneiden johtojänteiden välit Varren keskustassa solut ovat suuria, pintaa kohti ne yhä pienenevät, joka seikka nähtävästi on yhteydessä muihin taivutuskestävyyden saavuttamista tarkoittaviin rakennesuhteisiin (64... 129510 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 111 66 &. Varren perussolukko. Kaksisirkkai illa ovat. ensi-ikäinen kuori (siv. 97), joiden rajalla kehässä Teet tavataan, muodostuneet perussolukosta, yk: tt) "kki : - erussolukko kaikkialle varteen sirottuneiden johtojänteiden välit Varren keskustassa solut ovat suuria, pintaa kohti ne yhä pienenevät, joka seikka nähtävästi on yhteydessä muihin taivutuskestävyyden saavuttamista tarkoittaviin rakennesuhteisiin (64 3). Ydinsolut kuo- levat usein varhain, minkä jälkeen ne sisältävät vain ilmaa (Sambucus, Lappa, Syringa). Joskus on ytimen paikalla suuri lysigeeninen ontelo kuva 131. - 67 &. Juuren perussolukko. Tästä on suurimmaksi osaksi muodos- tunut n. s. juuren'uori (Wurzelrinde), jolla tarkoitetaan päällysketon ja keskuslieriön välistä solukkoa. Tämä solukko on tylpyn luontoista. Sen sisin, keskusjännettä ympäröivä, lieriökettoon rajoittuva (siv. 103) solukerros on kuitenkin selvästi erilaistunut ulommista osista ja saanut nimen sisäketto (Endodermis). Tämän solut ovat varren pituussuun- nassa pitkänomaisia, särmiömäisiä; ne liittyvät toisiinsa ilman soluvälejä ja niiden seinät ovat korkkiutuneet. Näiden läpi on maasta imetyn ve- den mahdoton tunkeutua keskusjänteen putkiloihin, mutta putkilo- osien kohdalla olevat läpäisysolut (Durchlasszelle) eivät ole korkkiutu- neet kuten muut sisäketon solut, joten vesi niiden kautta pääsee keskus- jänteen putkiloihin (kuva 147). Yksisirkkaisten sisäketon soluseinät "ovat vahvasti paksunneet; hyvin usein on paksuneminen vahvin pin- nanmyötäisissä (tangential) sisäseinissä ja säteittäisseinissä. Tällöin on sisäketolla paitsi sitä tehtävää, että se a, et. <= tan rajoittaa aineiden johdon tiettyihin ra- toihin, vahvistavakin toimi. Saniaisten ja kaksi- sekä monisirkkaisten sisäketon solut taas ovat ohutseinäisiä, ja niiden johtojänteitä vahvistavatkin usein eri- tyiset ympäröivästä Solukosta syntyvät vahviketupet. Varren ydin ja sijaitsevat johtojän- sisirkkaisilla täyttää Kuva 147. Osa Iris florentinan juuren poikki- leikkausta. c juuren kuori. e sisäketto, jonka solut ovat toispuolisesti paksunneet. f lä- Päisy solu. p lieriöketto. v nilasolukkoa. $ put- : kilo.<noinclude><references/></noinclude> g10pt9dh3p1rqi2zu71e8rvmpy8i0wq 250 25974 129511 2026-04-06T13:35:27Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 112 I. Muoto-oppi. Ulkoketoksi (Exodermis) nimitetään juuren kuoren ulointa solu. kerrosta silloin, kun sen rakenne on samanlainen kuin sisäketon. kork kiutuminen, paksuneminen, läpäisysolut). Se tavataan etenkin ksi. Sirkkaisilla. - Vanhassa juuressa, jonka päällysketto juurikarvoineen S ulkoketto toimii pintakerroksena. Keskuslieriön yhdissy |tyssolukko voidaan myös eräissä tapauksissa lukea perussolukkoon vaikka se on usein vahvikesolukon luontois... 129511 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>112 I. Muoto-oppi. Ulkoketoksi (Exodermis) nimitetään juuren kuoren ulointa solu. kerrosta silloin, kun sen rakenne on samanlainen kuin sisäketon. kork kiutuminen, paksuneminen, läpäisysolut). Se tavataan etenkin ksi. Sirkkaisilla. - Vanhassa juuressa, jonka päällysketto juurikarvoineen S ulkoketto toimii pintakerroksena. Keskuslieriön yhdissy |tyssolukko voidaan myös eräissä tapauksissa lukea perussolukkoon vaikka se on usein vahvikesolukon luontoista. | 68 $. Lehden perussolukko, jota sanotaan lehtitylpyksi (Mesophyll), on omituisesti erilaistunut. Ymmärtääksemme sen rakenteen meidän on muistettava, että lehden toimena on osaksi hiilihapon yhteyttä. minen (Assimilation), osaksi veden haihtumisen (Transspiration) välit. täminen. Hiilihapon yhteyttämiseksi sanotaan elimellisen aineen muodostu- mista kasvissa ilman hiilihaposta ja vedestä, samalla kuin kasvista poistuu happea. Yhteyttäminen tapahtuu vain vihreissä elimissä, sillä se on riippuvainen lehtivihreähiukkasista (siv. 54), joissa, kuten ennen jo on osoitettu, tärkkelys esiintyy ensimmäisenä näkyvänä yhteyttä- mistuotteena. Yhteyttämiseen on valo välttämätöntä; siinä kasvi ottaa hiilihappoa, samalla kuin happea ja vesihöyryä poistuu pääasiallisesti ilmarakojen kautta, jotka sijaitsevat etupäässä lehden alapinnassa. Tavallisen erilaispintaisen Jehden poikkileikkauksessa näkyy mo- lemmilla sivuilla uloinna (pä ettoj Yläsivulla perussolukko on muodostunut pylvästylpyksi (Palissadenparenchym), alasivulla taas. * hohkatylpyksi (Schwammparenchym). Edellisen solujen -pituussuunta on kohtisuorassa pintaa vastaan, niiden soluvälit ovat kapeat, ja lehti- vihreähiukkasia on runsaasti (kuva 148). Tästä johtuu, että niissä on suotuisat edellytykset hiilihapon yhteyttämiselle, tälle ilmiölle välttä- mätön valo kun pääsee niihin mahdolli- simman täydellisesti. Syntyneiden rTa- vintoaineiden pitää niin pian kuin mahdollista joutua kasvin hyväksi, ja se seikka, että pylvästylppysolujen P!- Kuva 148. Pyökin lehden poikkileikkaus. 0.0 yläpinnan, u.o alapinnan päällysketto- pa pylvästylppy, jonka alla jalustasoluja- sv holikatylppy. Sp ilmarako.. Cm ilmaon- telo. (260 m /) a - S O Am | n IIS laa 1 Nana<noinclude><references/></noinclude> 8at9a8m0ueyeqkzrbhfiqojo3bicgnx 250 25975 129512 2026-04-06T13:35:31Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakenteesta. Kuva 149. Osa Scabiosa ucrainican yhtäläispintai- sen lehden poikkileikkausta. tuussuunta on kohtisuorassa pintaa vastaan, vaikuttaa, että niistä yhteyttämistuotteet voivat paljoa helpommin johtua pois, kuin jos lehden yläpinnalla sijaitsisi päällekkäin useita kerroksia litteitä soluja. Hohkatylpyn solut sen sijaan ovat muo- doltaan säännöttömiä, usein pinnaltaan mutkikkaita. Niiden. solu- välit ovat avarat, ja l... 129512 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakenteesta. Kuva 149. Osa Scabiosa ucrainican yhtäläispintai- sen lehden poikkileikkausta. tuussuunta on kohtisuorassa pintaa vastaan, vaikuttaa, että niistä yhteyttämistuotteet voivat paljoa helpommin johtua pois, kuin jos lehden yläpinnalla sijaitsisi päällekkäin useita kerroksia litteitä soluja. Hohkatylpyn solut sen sijaan ovat muo- doltaan säännöttömiä, usein pinnaltaan mutkikkaita. Niiden. solu- välit ovat avarat, ja lehtivihreähiukkasia on vähemmän kuin pylväs- tylpyssä (kuva 148). Senpä takia lehden yläpinta näyttää paljaallakin sirmallä tummemmalta kuin alapinta. Suuret ilmaontelot osoittavat, että hohkatylpyssä voi tapahtua vilkas kaasujenvaihto (hiilihappoa, happea, vettä) kasvin sisäosien ja ympäröivän ilman välillä. Eräissä lehdissä, joissa ei voi huomata selvää eroa ylä- ja alapinnan välillä — yhtäläispintaiset (isolateral) lehdet —, on LYS PDY levin- nyt yli koko lehden ympärystän (kuva 149), jotä vastoin lehden keski- osassa on joko vähitellen höllenevä (useat palmut, heinät, Crassula) tai erityinen lehtivihreätön solukko (Alo&, useat heinät). 7 Usein (mänty, vuokko, Calamagrostis, eri saniaislajit y-m.) esiintyy yhteyt- tävissä soluissa seinäpoimuja, jotka harjuina pistävät solun sisään siten suuren- taen seinän pintaa, niin että useammat viherhiukkaset saavat solussa tilaa. Pylvästylpyssä muodostuneet yhteyttämistuotteet on tietenkin johdettavä*sfitä pois. Voi helposti havaita, kuinka toiselta puolen Pylvästylppysolukimppuja on suppilomaisesti laajenneiden jalusta- solujen (Sammelzelle) päällä (kuva 148), ja kuinka toiselta puolen hohka- tylpyn solut ovat välittäjinä johtamassa yhteyttämistuotteita jalusta- soluista johtöjänteisiin. Varsien ja juurien paksuuskasvu 69—72 SS. 69 5. Toisikäinen paksuuskasvu. Niin kauan-kuin nuoren elimen Solujen jakautuminen jatkuu alkeiskasvusolukossa, puhutaan elimen — o ensi-ikäisestä paksuuskasvusta. Sen vastakohta on toisikäinen paksuus- Kasvioppi — $<noinclude><references/></noinclude> 36arlxre066avnkiuwiutkesj5fzh3o 250 25976 129513 2026-04-06T13:35:36Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 114 1. Muoto-oppi. kasvu, joka alkaa silloin, kun vanhempien, suurin piirtein jo täysi, nitt neiden elinten uusien solujen muodostuminen jatkuu erityisessä. kasvusolukossa. Esimerkkinä sellaisesta on jo mainittu korkin muo. ostuminen (96 8). Seuraavassa selvitetään lähemmin johtojänteisiin liittyvää toisikäi tä paksuuskasvua N 70 $. Varsien paksuuskasvu. Edellä jo on mainittu, että johto. jänteet muodostuvat johtojänneaiheen soluista sekä että yksi... 129513 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>114 1. Muoto-oppi. kasvu, joka alkaa silloin, kun vanhempien, suurin piirtein jo täysi, nitt neiden elinten uusien solujen muodostuminen jatkuu erityisessä. kasvusolukossa. Esimerkkinä sellaisesta on jo mainittu korkin muo. ostuminen (96 8). Seuraavassa selvitetään lähemmin johtojänteisiin liittyvää toisikäi tä paksuuskasvua N 70 $. Varsien paksuuskasvu. Edellä jo on mainittu, että johto. jänteet muodostuvat johtojänneaiheen soluista sekä että yksisirkkais. fon varressa kaikki aiheen solut muuttuvat johtojänteen putkilo- ja siiviläosan eri aineksiksi, kun taas kaksisirkkaisten ja paljassiemenisten| varressa osa miistä-pysyy jatkuvasti . kehityskykyisinaä muodostaen putkilo- ja siiviläosan välissä olevan jällen. Tästä johtuu, että vii! | meksimainittujen Kasvien varret kasvavat toisikäisesti paksuutta, mitä yksisirkkaisten varret eivät yleensä tee. Yksisirkkaistenkin kasvien varret voivat kuitenkin kasvaa paksuutta; sen huomaa heti] ajatellessaan hennosta taimesta kehittynyttä paksua palmun vartta. Tällainen paksuuskasvu johtuu itse perussolukon solujen jakautumi-! | esta ja solujen suure emisesta, sillä vaikk'eivät nuo solut enää olekaan % | alkuperais Tisten kasvusolukon solujen muotoisia eivätkä ominaisuuk- siltaan niiden kaltaisia, ne ovat kuitenkin jossakin määrin säilyttäneet niille ominaisen jakautumis- ja "jatkuvan erilaistumiskyvyn. > Yksi- sirkkaisten paksuuskasvu on kuitenkin kaksisirkkaisten puukasvien | paksuuskasvuun verrattuna vähäpätöistä, mutta niinpä myös niiden suurimpien edustajien, palmujen, latvus ja lehvistö on paljoa pienempi kuin viimeksimainittujen, esim. meikäläisten puiden. Kaksisirkkaisten ja paljassiemenisten johtojänteet ovat, kuten 0 — aikaisemmin on mainittu, järjestyneet siten, että ne Varren poikki- leikkauksessa näkyvät kehässä (kuvat 131, 151). Niiden sisäpuolella on ydin, ulkopuolella kuori ja niiden välissä ydinsäteet. Jokaisessa on putkilo- ja siiviläosan välissä jälsi (kuvat 133, 152). Jälsi on poikkileik- kauksessa helposti tunnettavissa solujensa säännöllisestä muodosta ja asemasta. Ne ovat enemmän tai vähemmän suorakaiteen muotoisia ja järjestyneet sekä säteittäisiin että pinnanmyötäisiin sveihin. Kukin jänne suurenee varren säteen suunnassa sen johdosta, että sen jälsi- osasta syntyy sekä pufkilo- että siiviläosaan uusia solukkoaineksia. — Jällen toimintaa selittää kuva 150. Siitä voi nähdä, kuinka yhden (valkeaksi piirretyn) solun jakautuessa vuorotellen ulos- ja sisäänpäin syntyy uusia soluja, ja keskelle jää sellainen solu, joka yhä edelleen 0 jakautumiskykyinen., Johtojänteiden välisten perussolukon osien, ensi-<noinclude><references/></noinclude> p2i3oo30ld3ceg9jzkxm9c8dxdjqabc 250 25977 129514 2026-04-06T13:35:40Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 115 = Kuva 150. Kaava- * mainen esitys jäl- sisolun toiminnas- ta. 19 peräkkäi- Xh. a N - Ermer mm Ed 1] 3. BIN — MMM — MAATA — AYNMIMAN 2 3 4 5 b siä asteita yhden < E jälsisolun ja sen < 1 ; yhä uudelleen | kahtia jakautuessa syntyvien putkilo-osan b", b? ja siiviläosan I, 12 yhtenäisen, 2:ssa jakautuneen jälsisolun ylempi (ulompi) tytärosa on 3:ssa muut- tunut siiviläosan soluksi 11; 4:ssä on a... 129514 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 115 = Kuva 150. Kaava- * mainen esitys jäl- sisolun toiminnas- ta. 19 peräkkäi- Xh. a N - Ermer mm Ed 1] 3. BIN — MMM — MAATA — AYNMIMAN 2 3 4 5 b siä asteita yhden < E jälsisolun ja sen < 1 ; yhä uudelleen | kahtia jakautuessa syntyvien putkilo-osan b", b? ja siiviläosan I, 12 yhtenäisen, 2:ssa jakautuneen jälsisolun ylempi (ulompi) tytärosa on 3:ssa muut- tunut siiviläosan soluksi 11; 4:ssä on alempi, jälsisolun luonteen säilyttänyt tytär- osa taas jakautunut, ja sen alempi (sisempi) tytärosa on 5:ssä muuttunut putkilo- osan soluksi b! j.n.c. Int. kasviosan keskustaan, Ext. sen ulkopintaan päin. solujen kehityksessä. 1:ssä vielä ikäisten ydinsäteiden, solut ovat pääasiassa täysin kehittyneitä eivätkä enää jakaudu; kuitenkin ovat johtojänteiden jältee liittyvän ydinsäteen Vyöhykkeen solut edelleenkin jakautumiskykyjsiä. Ne jakautuvat tangentin suuntaisin seinin, ja näin syntyy onttolieriö, joka poikki- leikkauksessa esiintyy renkaana, jälsirenkaana (Kambiumring). Alku- peränsä puolesta voidaan tässä siis erottaa kaksi osaa: jännejälsi Faszikularkambium), s. o. yksityisten johtojänteiden jälsiosa, ja jänne- välijälsi (Interfaszikularkambium), s.o. erityisistä dinsädesoluista J YPolveutuva jälkikasvusolukko (kuvat 151, 152). n Kuva 151. Kaksisirkkaisen kasvin . Paksuuskasvu. Jännejälsi ja jänne- = Kuva 152. Begonian varren avonaisen joh- välijälsi j muodostuneet. y ydin. —tojänteen poikkileikkaus. Putkilo-osa piirretty k kuori. p johtojänteen putkilo- — tummaksi. Jännejälteen liittyy jänneväli- 0sa;.n sen siiviläosa. jälsi. 0)<noinclude><references/></noinclude> p9lw80606opiwn6j0gu9l6isaryl4d9 250 25978 129515 2026-04-06T13:35:45Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: |. Muoto-oppi. n On ) 116 < Im ( NS O (an S panostan » O OTA shan 29) $5 GE, Row NO0-A08 ko Kuva 154. Kaavakuva kaksi- Aristolochian varren paksuus- = sirkkaisen = varren paksuuskas- vusta, jossa jälsirengas j kokonai- suudessaan ulospäin muodostaa Kuva 153. kasvu. Kaavamainen kuva. Yy ydin. k ensi- — ikäinen kuori. j jälsirengs. Pi johtojänteiden — putkilo-osa. P, toisikäirien putkilo-osa. n, joh- — nilaa n, ja sisäänpäin puuta p,. tojän... 129515 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>|. Muoto-oppi. n On ) 116 < Im ( NS O (an S panostan » O OTA shan 29) $5 GE, Row NO0-A08 ko Kuva 154. Kaavakuva kaksi- Aristolochian varren paksuus- = sirkkaisen = varren paksuuskas- vusta, jossa jälsirengas j kokonai- suudessaan ulospäin muodostaa Kuva 153. kasvu. Kaavamainen kuva. Yy ydin. k ensi- — ikäinen kuori. j jälsirengs. Pi johtojänteiden — putkilo-osa. P, toisikäirien putkilo-osa. n, joh- — nilaa n, ja sisäänpäin puuta p,. tojänteiden ensi-ikäinen siiviläosa. n, toiss y ydin. k kuori. m ensi-ikäi- ikäinen siiviläosa. — Viiva y:stä ytimeen nen siiviläosa. p, ensi-ikäinen — — kulkee ydinsädettä pitkin. putkilo-osa. 2) PACO - 4oode N A a. : N Ap JUAN» SRS N x C On CN0-0O- a)! a - Jyp Seu , 1tAAKI » yst Jarno: 4 Kuva 155. Auringonkukan —(Helianthus annuus) varren poikkileikkauksia. A nuori nivelväli ensi-ikäisellä asteella. B vanhempi nivelväli, kapean puurenkaan kehityttyä (kolme kertaa heikommin suurennettu). Molempien leikkausten keski- näinen vertailu osoittaa huomattavan ensi-ikäisen paksuuskasvun. a ydin. b joh tojänteen putkilo-osa; € sen siiviläosa. d ensi-ikäinen ydinsäde. e ensi-ikäinen kuori. f karva. g jälsi ja nila. h puu. i tukisolujänne.<noinclude><references/></noinclude> 6vf9l78l8hz6nmf6lov8ogtiybv6dry 250 25979 129516 2026-04-06T13:35:55Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 117 Jännejälsi muodostaa, kuten jo on mainittu, varren keskustaan päin putkilo-osan, ulospäin taas siiviläosan aineksia. Jännevälijällen toimintatavassa voi erottaa kaksi, seuraavassa (kuvat 153, 154) kaava- maisesti esitettyä muotoa: f/. Linn e Hu piä A. — Jänneväljiälsi Muodostaa vain. ydinsäteissä jo aikaisemmin olevien solujen kaltaisia soluja. Ydinsäteet ja johtojänteet kasvavat "siten rinnakkain, samalla tavoin... 129516 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakenteesta. 117 Jännejälsi muodostaa, kuten jo on mainittu, varren keskustaan päin putkilo-osan, ulospäin taas siiviläosan aineksia. Jännevälijällen toimintatavassa voi erottaa kaksi, seuraavassa (kuvat 153, 154) kaava- maisesti esitettyä muotoa: f/. Linn e Hu piä A. — Jänneväljiälsi Muodostaa vain. ydinsäteissä jo aikaisemmin olevien solujen kaltaisia soluja. Ydinsäteet ja johtojänteet kasvavat "siten rinnakkain, samalla tavoin, säteen suuntaisesti. Yksityiset johto- jänteet erottautuvat selvästi; niiden luku ei lisäänny. Toisinaan jänne- jälsi muodostaa säteen suuntaisia, tylppysolukkoisia säteitä, toisikäisiä ydinsäteitä, jotka ilmeisesti helpottavat johtojänteessä jänteen SUUN- taisesti tapahtuvaa aineenvaihtoa. Tämä muoto (kuva 153) on ver- raten harvinainen (Aristolochia). . B. Jännevälijälsi toimii samalla tavoin kuin jännejälsi; se muo- dostaa siis sisäänpäin putkilo-osan, ulospäin taas siiviläosan aineksien kaltaisia soluja ja solusulautumia (kuvat 154, 155). Tämä toiminta ei ala yhtenäisesti jännevälijällen joka kohdassa, vaan siellä täällä, niin että ensi-ikäisten johtojänteiden väliin muodostuu pieniä toisikäisiä johtojänteitä, mutta tuo toiminta leviää, joten jälsirenkaan sisäpuo- lelle on pian muodostunut melkein yhtenäinen, putkilo-osan kaltainen puu ja sen ulkopuolelle siiviläosaa muistuttava, aina puuta vähäisempi solukko. Yksityisiä johtojänteitä ei enää voi erottaa, mutta niiden alku- — peräistä asemaa osoittavat lähinnä ydintä olevat putkilo-osan vanhim- mat osat. Ensi-ikäinen ydinsäde ei kasva sellaisenaan. Ainoastaan. paikoitellen jännevälijälsi muodostaa tavallisia ydinsädesoluja. Alku- peräinen ydinsäde hajaantuu siis lukuisiksi mataloiksi ja kapeiksi ydin- säteiksi, joista useimmat kulkevat vain lyhyen matkan ytimen ja kuoren. välillä (kuva 156). Samoin kuin A-tapauksessa muodostaa jännejälsi tällöinkin pieniä toisikäisiä ydinsäteitä. — Tämä muoto on tavallisin. Kuva 156. Pienempien —ydinsäteiden muodostumi- nen. Kaavamainen tangentin suuntainen leikkaus Varresta. Kahden johtojänteen 1 välinen ensi-ikäinen Yydinsäde pm on toisikäisen paksuuskasvun aikana jakaantunut useiksi pieniksi ydinsäteiksi, joita ym- Päröivät muut puuainekset, jotka nekin ovat cnsi- ikäisen ydinsäteen jällen muodostamat. *<noinclude><references/></noinclude> m7r3w1ldh1z8dibecvpvezh1gps19gh 250 25980 129517 2026-04-06T13:35:59Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: ( o OO" LU Ce / KU - wa Vn ea ( 4 ==" r > CN - o < Vi b 0 VN t I. Muoto-oppi. tas & W Cen 118 ase A. . Ranunculaceae-heimoon kuuluvilla ja niiden lähisukuisilla kasveilla ei ole jännevälijälttä, ja jännejälsi lakkaa toimimasta niin pian kuin ensi-ikäinen putkilo. ja siiviläosa ovat valmiit. Luonteenomaiset jälsisolut näkyvät selvästi poikki. leikkauksessa, mutta ne eivät enää toimi (kuva 131). Johtojännettä voi sanoa avoi. meksi, mutta todellisuu... 129517 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>( o OO" LU Ce / KU - wa Vn ea ( 4 ==" r > CN - o < Vi b 0 VN t I. Muoto-oppi. tas & W Cen 118 ase A. . Ranunculaceae-heimoon kuuluvilla ja niiden lähisukuisilla kasveilla ei ole jännevälijälttä, ja jännejälsi lakkaa toimimasta niin pian kuin ensi-ikäinen putkilo. ja siiviläosa ovat valmiit. Luonteenomaiset jälsisolut näkyvät selvästi poikki. leikkauksessa, mutta ne eivät enää toimi (kuva 131). Johtojännettä voi sanoa avoi. meksi, mutta todellisuudessa se on yhtä suljettu kuin yksisirkkaisten johtojänteet. ällen toiminnan aiheuttama uusien solujen syntyminen vaikuttaa ensi-ikäiseen kuoreen. Paine varren keskustasta päin puristaa-kokoon sen solut, niin että ne varren poikkileikkauksessa näyttävät jonkin verran tangentin suuntaan venyneiltä. Tämän paineen johdosta alka- vat kuoren solut jakautua monin paikoin, niin että kuori yhä laajenee, Myös jälsirenkaan solujen luku lisääntyy jälsirenkaan työniyessä oman toimintansa vuoksi varren kehään päin ja sen yhä laajetessa, jolloin sen solujen koko kuitenkin pysyy muuttumattomana. Puukasvien varren rakenne ja kehitys ensimmäisenä elinvuotena ovat samanlaiset kuin edelläselitetyillä ruohokasveilla. Viimeksimai- nittujen maanpäällinen varsi kuolee kasvukauden päättyessä, mutta puukasvien elää yli talven. Tämä erilaisuus ei voi johtua yksistään puutumisesta, sillä, kuten tiedämme, ruohokasvienkin varsissa on puu- tuneita osia, vaan sen täytyy johtua muista, lähemmin tuntematto- mista ominaisuuksista. Nämä ovat kuitenkin jollakin tavoin yhteydessä puutumiseen, mikä ilmenee siitä yleisesti tunnetusta ilmiöstä, että arkojen puukasvien (esim. hedelmäpuiden) versot, jotka epäsuotuisana kesänä eivät ole ennättäneet normaalisti puutua, paleltuvat talvella helposti. Normaaleissa olosuhteissa puukasvien jälsi jatkaa toimintaansa vuoden toisensa perästä. Kaikkea sitä, minkä jälsi muodostaa varren keskustaan päin, sanotaan riippumatta siitä, onko se johtojänteiden putkilo-osan tai ydinsäteiden kaltaista, yhteisellä nimellä. puuksi ;-puhe- kielessä sisällytetään siihen myös ydin. Kaikkea jällen ulospäin muo- dostamaa solukkoa sanotaan nilaksi eli toisikäiseksi kuoreksi. Jällen toiminnan silmiinpistävin tulos on puu. TT Ki Puu, Sen muodostavat kuten johtojänteiden putkilo-osan- n A koyrok drd i | tai mata (mva 157, A, B). Ensinmainitut ovat hugkg5" AT A kaa ut vastaavanlaisia. Havupuiden toisikä!- aan putkiloita, vaan siinä on vain rengashyo" kosellisia vesisoluja (kuva 157, E) säännöllisissä, sätetttäisissä riveissä: TN IKki nämä ovat vettä johtavia elimiä; varsin paksujen, puutuneiden EI | (<noinclude><references/></noinclude> d3nk93o9uyz9ylflb6cvw4vrzjquvtm 250 25981 129518 2026-04-06T13:36:03Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: JA NA J VN — B. Oppi kasvien sisärakenteesta. v (dT eo 2 0 Po | EPA a 9|| 7.0, 28? N CDD0 80 00 00 009 0009> s R W KN NN 2009 E F Kuva 157. Puun aineksia. A rengashuokosellinen putkilo. B vesisolu, joka lähenee putkiloa. C puusyy. D puutylppysoluja. E vesisolu, joka lähenee puusyytä. F poi- kittaisten seinien osiin jakama puun jälsimäinen solu. G puun jälsimäinen solu. seiniensä vuoksi ne lisäävät puun ja siten myös koko kasvin lujuutta.... 129518 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>JA NA J VN — B. Oppi kasvien sisärakenteesta. v (dT eo 2 0 Po | EPA a 9|| 7.0, 28? N CDD0 80 00 00 009 0009> s R W KN NN 2009 E F Kuva 157. Puun aineksia. A rengashuokosellinen putkilo. B vesisolu, joka lähenee putkiloa. C puusyy. D puutylppysoluja. E vesisolu, joka lähenee puusyytä. F poi- kittaisten seinien osiin jakama puun jälsimäinen solu. G puun jälsimäinen solu. seiniensä vuoksi ne lisäävät puun ja siten myös koko kasvin lujuutta. Toisinaan tavataan vesisoluja myös ydinsäteissä; niissä ne eivät kulje Varren pituussuuntaan, vaan säteittäisesti. b. Tylppysolut. Ne ovat eläviä soluja, joiden asema (kuva 157, D) usein selvästi osoittaa niiden syntyneen pifkien jälsisolujen jakautuessa. Näihin soluihin saattaa varastoitua tärkkelystä ja rasvaa vararavin-. -noksi. Näihin kuuluvat yvin pitkiä soluja, joiden suipot päät väliin. Tyypillisinä nämä solut ovat kuolleita, varsin paksuseinäisiä, ja niissä on rakomaisia, vinoon asettu- neita huokosia (kuva 157,C). Ne muodostavat puun pääosan ja aiheut- tavat sen lujuuden. Ne ovat kehittyneet pitkistä Jalsiso uista. Kuvassa 157, G näkyy tuskin huomattavasti muuttunut jälsisotu; kuvassa 157, F toinen, joka on poikittaisten seinien osiin jakama. ,<noinclude><references/></noinclude> k7dcjtxqlbdvmlm83ewtmqqejy1uory 250 25982 129519 2026-04-06T13:36:09Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 1. Muoto-oppi. Kuva 158. Pala nelivuotiaan män nyn varren kappaleesta (otetty tal- vella). g palan poikkileikkaus. I sa. man — säteittäinen leikkaus. t sa man —pinnanmyöntäinen halkileik. kaus. f kevätpuu. s kesäpuu, m ydin. p ensi-ikäinen puu. 1,2, 3,4 puun = neljä peräkkäistä vuosilus. toa. i vuosilustojen raja, ms pa- lan — poikkileikkauksessa — näkyviä ydinsäteitä. ms' samoja säteittäj. sessä halkileikkauksessa. ms” sa. moja nil... 129519 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>1. Muoto-oppi. Kuva 158. Pala nelivuotiaan män nyn varren kappaleesta (otetty tal- vella). g palan poikkileikkaus. I sa. man — säteittäinen leikkaus. t sa man —pinnanmyöntäinen halkileik. kaus. f kevätpuu. s kesäpuu, m ydin. p ensi-ikäinen puu. 1,2, 3,4 puun = neljä peräkkäistä vuosilus. toa. i vuosilustojen raja, ms pa- lan — poikkileikkauksessa — näkyviä ydinsäteitä. ms' samoja säteittäj. sessä halkileikkauksessa. ms” sa. moja nilassa. = ms” samoja pinnansuuntaisessa — halkileikkauk- sessa. € jälsirengas. b nila. h pihka- tiehyitä. br ensi korkkikerroksen ulkopuolella — oleva, — ensi-ikäistä kuorta vastaava kaarna. (%/,) — Puun rakenne on verraten monimutkainen. Yleisenä periaatteena voidaan todeta, että vettä johtavat ainekset ovat yhteydessä sekä kes- kenään että lisäksi tylppysoluihin, jotka nekin puolestaan muodostavat eheän kokonaisuuden. Siten käy mahdolliseksi veden ja siihen liuen- neiden aineiden kuljetus eri suuntiin: pituus-, säteen ja tangentin suun- taan." i Puun rakenteen kuva on varsin erilainen johtuen siitä, tarkaste- taanko sitä poikkileikkauksessa vai erilaisissa halkileikkauksissa. Tämä näkyy jo selvästi kuvasta 158, jossa saattaa verrata keskenään' männyn puun poikkileikkausta, keskipisteen kautta kulkevaa säteit- täistä ja sitä vastaan kohtisuoraa, tangentin suuntaista leikkausta. Näiden kolmen leikkauksen yksityiskohdat näkyvät kuvasta 159, ja siihen liittyy kuva 160, joka näyttää erään lehtipuun (tammen) vastaa- vat suhteet. Poikkileikkaus.. Huomio kiintyy tässä heti vuosilustoihin. Kah- tena peräkkäisenä vuotena muodostuneen puun välinen raja on jyrkkä. Tämä johtuu siitä, että jällen keväällä, sen toiminnan alkaessa, muodos- tamat ainekset ovat laajemmat ja ohutseinäisemmät kuin myöhemmin kesällä syntyneet. Kevätpuun muuttuminen kesäpuuksi on vähittäistä van uin vuodenaikojen vaihtuminen mutta jnkin tietyn v Männyn puussa, junka aon ne = Kevätpuun välinen raja on jyrkki » Jonka €, kuten jo on manittu, on hyvin YKS" a / |<noinclude><references/></noinclude> lho8ozwnb4ngzyt7jwhlrqm5u6td40c 250 25983 129520 2026-04-06T13:36:14Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 0 TSINSNINTSIITAKITTKII OT 121 "SIVYANPI UDLILJUNNS UHUJSULI J "UIDIPS G *SNEYNT[Dp]10d V "eynnd vAuugyy 691 van n I a v J JA vyYyrd Oppi kasvien sisärakenteesta. B. 129520 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>0 TSINSNINTSIITAKITTKII OT 121 "SIVYANPI UDLILJUNNS UHUJSULI J "UIDIPS G *SNEYNT[Dp]10d V "eynnd vAuugyy 691 van n I a v J JA vyYyrd Oppi kasvien sisärakenteesta. B.<noinclude><references/></noinclude> 4hlbg8bzuwk1xoitneca1g1whrtleb5 250 25984 129521 2026-04-06T13:36:18Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 122 1. Muoto-oppi. TTI aka a = OA TT 5 K IEn Tt Lie O Kuva 160. Tammen (Cuercus rubra) puuta. A poikkileikkaus. B säteen, C tangentin suuntainen leikkaus. 129521 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>122 1. Muoto-oppi. TTI aka a = OA TT 5 K IEn Tt Lie O Kuva 160. Tammen (Cuercus rubra) puuta. A poikkileikkaus. B säteen, C tangentin suuntainen leikkaus.<noinclude><references/></noinclude> alhysmurm7ru0ivp4zcii70qwjwty83 250 25985 129522 2026-04-06T13:36:23Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: B. Oppi kasvien sisärakenteesta, Kuva 161. Rhamnus fran- oni 2 man A 1944. sisä Ih -Ma aan g vuosiluston raja. Siitä N ) alaspäin = ahdasputkiloista kesäpuuta; ylöspäin scuraa- van vuoden kevätpuuta, jossa laajoja putkiloita v. toikkoinen, näkee vesi- salujen koon pienene- vän varren kehään päin; kuvassa näkyy myös joitakin = pihkatiehyitä, inekin jällen muodosta- mia. Ydinsäteitä on run- saasti, ja ne ovat hyvin kapeat, ainoastaan yh- d... 129522 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>B. Oppi kasvien sisärakenteesta, Kuva 161. Rhamnus fran- oni 2 man A 1944. sisä Ih -Ma aan g vuosiluston raja. Siitä N ) alaspäin = ahdasputkiloista kesäpuuta; ylöspäin scuraa- van vuoden kevätpuuta, jossa laajoja putkiloita v. toikkoinen, näkee vesi- salujen koon pienene- vän varren kehään päin; kuvassa näkyy myös joitakin = pihkatiehyitä, inekin jällen muodosta- mia. Ydinsäteitä on run- saasti, ja ne ovat hyvin kapeat, ainoastaan yh- den solurivin muodos- tamat. — Lehtipuiden kevät- ja kesäpuun eroavaisuus näkyy selvimmin putkilpiden koosta; kevätpuun putkilot ovat kesäpuun putkiloita laajemmat. Pienempiä putkisoluja on hajallaan kaikkialla. Pääosan muodostavat solut, joista ei poikkileikkauksen perusteella voi päätää, ovatko ne tylp- Pysoluja vai puusyitä. Säteen suuntaiset ydinsäteet ovat kapeat; ku- vassa näkyy myös leveä, lukuisten pitkien solujen säteen suuntaan muodostama ydinsäde. Verrattakoon tähän erään toisen lehtipuun puun poikkileikkausta (kuva 161). Puun vuosittainen kasvaminen vastaa kasvin tarvetta laajentaa sekä vettä johtavia että vahvikkeenluontoisia osiaan, koskapa latvus vuosittain keväällä suurenee. Useiden puiden (Fagus, Betula, Populus) puu voi säilyttää ainek- sensa pysyväisesti elävinä, vaikka se tulisi vanhaksikin. Toisissa puissa (Pinus) voi sen sijaan huomata joskus hyvinkin silmiinpistävän eron Puun vanhimpien, sisimpien (sydänpuu, Kernholz) ja nuorempien, ulompien (manto, pintapuu, Splint) osien välillä. Tämä johtuu muutoksista, jotka vuosien vieriessä tapahtuvat jo kauan valmiina olleen puun aineksissa. Sydänpuussa ovat kaikki puutylppy- ja din sädesolut kuolleet. Sen lisäksi on sydänpuun värikin puuväriaineiden = lle <—<noinclude><references/></noinclude> n56qpd4rp0l9okstv3wiq2egrgjje3s 250 25986 129523 2026-04-06T13:36:27Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 124 1. Muoto-oppi. (Holzfarbstoff, Xylochrom) vaikutuksesta joskus tummempi, erittäin selvästi eeben- eli kivipuulla (Diospyros), kampeche- eli sinipuulla (Haematoxylon campechiantim), punapuulla (Caesalpinia echinata ja brasiliensis). Vielä voi siihen laskeutua pihkaa (mänty). Sydänpuussa on veden liike lakannut. : Vuosilustojen luvusta voi yleensä päättää puun iän; kuitenkin on otettava huomioon, että yhtenä kasvukautena voi syntyä kaksikin lustoa... 129523 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>124 1. Muoto-oppi. (Holzfarbstoff, Xylochrom) vaikutuksesta joskus tummempi, erittäin selvästi eeben- eli kivipuulla (Diospyros), kampeche- eli sinipuulla (Haematoxylon campechiantim), punapuulla (Caesalpinia echinata ja brasiliensis). Vielä voi siihen laskeutua pihkaa (mänty). Sydänpuussa on veden liike lakannut. : Vuosilustojen luvusta voi yleensä päättää puun iän; kuitenkin on otettava huomioon, että yhtenä kasvukautena voi syntyä kaksikin lustoa, jos epäsuotuisten olosuhteiden (hallan, toukkien syömisen j.n.e.) takia puu varistaa lehtensä ja nämä sittemmin puhkeavat uudestaan samana kesänä. Puun muodostuminen sellaisena, jollaisena se ilmenee vuosilus- toissa, on suuresti riippuvainen ilmasto- ja paikallisista olosuhteista, - Niinpä voidaan saada suolla kituen Emis 20] kasvanut ja varsin kapeita vuosilustoja %' muodostanut mänty voimakkaasti kas- = % : =-:l vamaan kuivattamalla maa. Saman- ===t kaltaisesta tapauksesta on kuva 162. —— 3 Säteittäinen 1. säteen suuntainen leik- 1 oh kaus. Männyn puussa (kuva 159, B) näkyy peräkkäisten vuosilustojen jyrkkä raja, mty — — - ===. pitkään suippopäiset vesisolut ja kohti- === suoraan näitä vastaan kulkevat ydinsä- a teet; myös näkyy halkaistu pihkatie- a Kyn N == hyt, samoin osa sitä ympäröivistä = ) soluista. Kuva 163 näyttää vahvem- min suurennettuna palasen jällen läpi kulkevaa säteittäistä leikkausta, Tam- men puun leikkauksessa (kuva 160, B) näkyy kevätpuun laajoja ja kesäpuun Kuva 162. Vuosilustojen erilaisuus eri olo- suhteissa. Osa erään amerikkalaisen hav!" puun puun poikkileikkausta. A:lla merkitty puun osa oli muodostunut puun ollessa tois- ten, suurempien puiden varjostamana. N4 den kaatamisen jälkeen alkoi erittäin nopea kasvu B. i<noinclude><references/></noinclude> gaf9w8vxerfg796q4yy9yrwxnverjlb 0 25987 129524 2026-04-06T16:42:53Z Nysalor 5 Juhlan jälkeen 129524 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Juhlan jälkeen |alaotsikko= |tekijä=Tatu Pekkarinen |huomiot=Säveltänyt Erkki Salama. }} : Ai, ai, eilen illalla! : Oi, on lysti muistella, : riemuiten kallistelin maljojain, : pöydälle hyppäsin mä tanssimahan. : Ai, ai, lasit kilahti, : hei, hei, hetket vilahti! : Iloisesti ilta meni rallattain, lallattain, : vilistäin, kilistäin. : 2. Ai, ai, nyt on aamulla, : oi, voi, ilo alhaalla, : poissa ystävät ja riemutkin, : tyhjät on pullot sekä lompakotkin. : Ai, ai, päätä pakottaa, : ai, ai, akka nalkuttaa, : otsahan vasaralla naksuttaa, raksuttaa : pohmelo, kohmelo. {{Iloinen testamentti}} nsn6y1f5kexq2lpad2dqmmmlkr343gu 14 25988 129526 2026-04-06T20:47:43Z Pxos 1517 Luodaan haluttu luokka, johon johtaa 21 linkkiä. 129526 wikitext text/x-wiki {{Vuosiselain|vuosikymmen=1960}} [[Luokka:1900-luku|60]] j0voiyjy9230uxapdnng5omdjrw61jz