Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.46.0-wmf.23 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk 14 241 129675 63592 2026-04-09T21:48:44Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Tekijät]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129675 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Runous]] [[Luokka:Tekijät]] [[el:Κατηγορία:Ποιητές]] [[en:Category:Poets]] [[fr:Catégorie:Poètes]] [[he:קטגוריה:משוררים]] [[it:Categoria:Poeti]] [[ja:Category:詩人]] [[la:Categoria:Poetae]] [[pl:Kategoria:Poeci]] [[ro:Categorie:Poeți]] [[ru:Категория:Поэты]] [[uk:Категорія:Поети]] r41jkfyzg95iim45zhd08g8bdu8j0aj 14 307 129672 40562 2026-04-09T21:45:11Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Kirjallisuus]]; lisätty [[:Luokka:Aineisto tyypeittäin]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129672 wikitext text/x-wiki {| style="background-color:transparent;" |{{#categorytree:{{PAGENAME}}|depth=0}} |} [[Luokka:Aineisto tyypeittäin]] brbwyab9xcj2ap2rf33p6mfoc3iwyb7 0 2032 129643 104560 2026-04-09T21:02:57Z Pxos 1517 luokan avain * 129643 wikitext text/x-wiki {{Wikipedia}} {{Wikisitaatit}} '''Juhani Siljo''' (1888–1918) == Aforismit == * ''[[Tunnuslauseita]]'' == Kirjallisuudentutkimus == * ''[[Teuvo Pakkala (Siljo)|Teuvo Pakkala]]'' == Runot == === Omat runot === * ''[[Aallon laulua]]'' * ''[[Aamusarastus]]'' * ''[[Alla omenapuiden]]'' * ''[[Bacchus Erakko]]'' * ''[[Deus]]'' * ''[[Elokuun virsi]]'' * ''[[Elämän kemut]]'' * ''[[Ens ilta heinäkuun..]]'' * ''[[Eri Pegasoksilla]]'' * ''[[Erämaan opetus]]'' * ''[[Golgatalla]]'' * ''[[Hyvät silmät]]'' * ''[[Häkkilintu]]'' * ''[[Jalanjälki jok’ainoa..]]'' * ''[[Juhannuksen alla]]'' * ''[[Juhannus|Juhannus I, II]]'' * ''[[Kahden puolen aitaa]]'' * ''[[Kaks unta..]]'' * ''[[Karnevaaliyö]]'' * ''[[Katkelma Lapin laulusta]]'' * ''[[Kesäkuun laulu]]'' * ''[[Kesälämmintä]]'' * ''[[Kevät (Siljo)|Kevät I, II, III]]'' * ''[[Kevätitkua]]'' * ''[[Kiertokulkua]]'' * ''[[Koskenlaskijat]]'' * ''[[Kuin laineet allin lasta..]]'' * ''[[Kuolinrippi]]'' * ''[[Kylät tuoksui..]]'' * ''[[Labyrintissä]]'' * ''[[Lappiin]]'' * ''[[Leijonamieli]]'' * ''[[Loitsu]]'' * ''[[Luonnon kirjasta]]'' * ''[[Maailman kirja]]'' * ''[[Maailmansotaa]]'' * ''[[Madon matka]]'' * ''[[Majatalo]]'' * ''[[Meren pisar]]'' * ''[[Miehiä]]'' * ''[[Mit’ itkettävää ihanuutta..]]'' * ''[[Musikaalisia koiria]]'' * ''[[Mutatis mutandis..]]'' * ''[[»Myrskylinnun» laulajalle]]'' * ''[[Napue]]'' * ''[[Nemesis]]'' * ''[[Nälkämaan lapsi]]'' * ''[[Oudot häät]]'' * ''[[Paimenen laulu]]'' * ''[[Pannahinen]]'' * ''[[Pan-parka]]'' * ''[[Perisynti]]'' * ''[[Pois]]'' * ''[[Pääsiäisvirsi (Siljo)|Pääsiäisvirsi]]'' * ''[[Rauhaton (Siljo)|Rauhaton]]'' * ''[[Rotuorhi]]'' * ''[[Ruudinhajua]]'' * ''[[Ruustinna ja kulkuri]]'' * ''[[Selvään veteen (runo)|Selvään veteen]]'' * ''[[Sinettejä]]'' * ''[[Sotaliitto]]'' * ''[[Spitaali]]'' * ''[[Suurherra Grosphukselle]]'' * ''[[Syksyiset häät]]'' * ''[[Syntymäpäivänä (Siljo)|Syntymäpäivänä]]'' * ''[[Syyslehtiä]]'' * ''[[Taikurin tupa]]'' * ''[[Tapaninajoa]]'' * ''[[Taruvuori]]'' * ''[[Tepon tie]]'' * ''[[Teppo Tyhjänen]]'' * ''[[Tulikaste]]'' * ''[[Tuttu kyynel]]'' * ''[[Tuutulaulu lapselleni]]'' * ''[[Työn ballaadi]]'' * ''[[Vaelluslaulu]]'' * ''[[Vastavirtaan]]'' * ''[[Veli Varpuselle]]'' * ''[[Vieraalla maalla (Siljo)|Vieraalla maalla]]'' * ''[[Vihan päivä]]'' * ''[[Viime kevät]]'' * ''[[Viimeinen malja]]'' * ''[[Yksinvaltaan!]]'' === Suomennokset === * Ernst, Otto: ''[[Ilonpäivä]]'' * Ernst, Otto: ''[[Isän viulu]]'' * Frese, Jacob: ''[[Hautakirjoitus]]'' * Hölderlin, Friedrich: ''[[Tekopyhät runoilijat]]'' * Novalis ''[[Hymni]]'' * Schiller, Friedrich: ''[[Maan jako]]'' * Spitteler, Carl: ''[[Aadamin lepo]]'' * Spitteler, Carl: ''[[Kuollut maa]]'' * Wecksell, Josef Julius: ''[[Sydänyön lapsi (1919)|Sydänyön lapsi]]'' (1919) * Wecksell, Josef Julius: ''[[Sydänyön lapsi (1936)|Sydänyön lapsi]]'' (1936) == Runoteokset == * ''[[Maan puoleen]]'' * ''[[Runoja]]'' * ''[[Selvään veteen]]'' [[Luokka:Juhani Siljo|*]] l7zul4gkolkktuulmv4t22o7k3vx3sa 0 5142 129554 106441 2026-04-09T12:56:58Z Pxos 1517 Kumottu muokkaus [[Special:Diff/106441|106441]], jonka teki [[Special:Contributions/Hunsvotti|Hunsvotti]] - poistetaan luokka 129554 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Andromachen varotus Hektorille. |alaotsikko= |tekijä=Homeros |huomiot=Suomentanut [[Elias Lönnrot|E[lias]. L[önnrot].]] }} : Surmaan intosi vie sinun, Hektori, et sure pientä : Lastasi, et mua myös osatonta, jo leskeä kohta. : Kohtapa vaan sun Achaian miehet surmoavatten : Päällesi hyökäyten joka henki. Jo vaan paras oisi, : Pääsisin itsekkin manalaan sun kanssasi, eipä : Mull’ ilopäivää lie, sun mentyä surmasi teitä, : Huolia vaan yhä; pois isä on jo ja äitini armas. : Aikoja sitte jo julma Achilles taattoni tappoi, : Veljet myös omat, joit’ oli koissani seitsemän ennen : Kaikki ne yhtaikaa manalaan matkustivat raukat, : Kun jokaisen löi tuima Achilles sukkela-sääri. : Veipä jo laivoilleen myös valtian äitini julma, : Vaan antoi takaisin, kun sai lukemattomat lunnaat, : Koissa sen kuitenkin ihanuolinen Artemi kaatoi. : Niinpä sä, Hektori, taattoni liet jo ja äitini armas, : Liet veli myös ollessasi armahin puoliso mulla, : Siis mua armahtain jää luokseni tornihin tänne, : Last’ älä orvoks’ tee, leskeks’ älä naistasi heitä! '''Lähde:''' ''Veteranen: poetisk kalender''. 1858. Finska Litteratur-sällskapet tryckeri, Helsingfors. [[Luokka:Elias Lönnrot]] [[Luokka:Homeros]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:1858]] sieffctjqldbuvo10jg66docal0nhsz 129591 129554 2026-04-09T14:50:56Z Pxos 1517 Palautetaan juuri äsken poistettu luokka kuitenkin toisella nimellä: [[: Luokka:Veteranen. Poetisk kalender.]]. 129591 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Andromachen varotus Hektorille. |alaotsikko= |tekijä=Homeros |huomiot=Suomentanut [[Elias Lönnrot|E[lias]. L[önnrot].]] }} : Surmaan intosi vie sinun, Hektori, et sure pientä : Lastasi, et mua myös osatonta, jo leskeä kohta. : Kohtapa vaan sun Achaian miehet surmoavatten : Päällesi hyökäyten joka henki. Jo vaan paras oisi, : Pääsisin itsekkin manalaan sun kanssasi, eipä : Mull’ ilopäivää lie, sun mentyä surmasi teitä, : Huolia vaan yhä; pois isä on jo ja äitini armas. : Aikoja sitte jo julma Achilles taattoni tappoi, : Veljet myös omat, joit’ oli koissani seitsemän ennen : Kaikki ne yhtaikaa manalaan matkustivat raukat, : Kun jokaisen löi tuima Achilles sukkela-sääri. : Veipä jo laivoilleen myös valtian äitini julma, : Vaan antoi takaisin, kun sai lukemattomat lunnaat, : Koissa sen kuitenkin ihanuolinen Artemi kaatoi. : Niinpä sä, Hektori, taattoni liet jo ja äitini armas, : Liet veli myös ollessasi armahin puoliso mulla, : Siis mua armahtain jää luokseni tornihin tänne, : Last’ älä orvoks’ tee, leskeks’ älä naistasi heitä! '''Lähde:''' ''Veteranen: poetisk kalender''. 1858. Finska Litteratur-sällskapet tryckeri, Helsingfors. [[Luokka:Elias Lönnrot]] [[Luokka:Homeros]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Veteranen. Poetisk kalender.]] [[Luokka:1858]] gbu1r1h0hxrof6q1lg4v58i5gbdnsbk 0 5143 129555 106397 2026-04-09T12:57:24Z Pxos 1517 poistetaan Luokka:Veteranen: poetisk kalender 129555 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Hektorin vastaus Andromachelle. |alaotsikko= |tekijä=Homeros |huomiot=Suomentanut [[Elias Lönnrot|E[lias]. L[önnrot].]] }} : Huolena lie se minullaki, vaimoni, vaan toki eivät : Suo Troian miehet sekä maatava-liepehet naiset : Kehnon laill’ erotakseni mun pois tappelu-töistä, : Ei myös rintani niin kehota’ kuni ain’ olen ennen : Ollut mies parahin, sotinut päämiehinä aina, : Suurt’ isän arvoa suojellut sekä itseni myöski. : Sen mielessäni kyllä jo näen sekä luonani tunnen: : Päivä se joutuva on, jona vaipuu Ilio armas, : Kaatuu pää Priamon, väki myös Priamon jaloimman. : Enkä mä silloin niin sure Troian miehiä, enkä : Äitiäni Hekabaa, Priamonkaan valtia-päätä, : En myös veljiäni, vaikk’ on jaloimpia monta : Maahan lankeavaa, pölyhyn vihamiehien alle, : Kun sua, koska Achaian mies sopavaskinen ompi : Vievä sun itkein pois ja vapautesi päättävä päivän, : Taikka sä käyt Argoss’ akan vieraan kangas-aseisiin, : Kannat veen Hypereiasta tahi Messeidasta, : Et mielelläsi tee sitä, vaan pakotettuna täytyy. : Silloin vaan sanonee moni mies itkeissäsi, raukka: : ”Hektorin akka on tuo, parhaan hepomiehiä Troian, : Tuimimman sotian sotivaisia Ilion alla.” : Niin sanotaan, vaan on suru sullen syntyvä uusi, : Miestäsi kun et näe, joka ottais orjuuesta; : Mutt’ ennen maan multa jo peittäköhön toki luuni, : Kun kuulen valituksesi, huutosi, lähtösi maasta. : – – – – – – – – – – : Vaan älä, lempeni, niin nyt huolikkaan yhä surra! : Ei kenkään manalaan mua vastoin luomoa laita, : Määrästänsä mä taas en luule kenenkänä päässeen, : Ei hyvän, ei pahasen, ken kerran syntynyt ompi. : Käy nyt vaan kotihin toimittelemaan tupatöitä, : Kankaitas sekä lankojasi, yhä laittava piiat : Töihin asettumahan; sota huolena lie urohilla : Kaikillai, ja minull’ yli kaikkein Iliolaisten. '''Lähde:''' ''Veteranen: poetisk kalender''. 1858. Finska Litteratur-sällskapet tryckeri, Helsingfors. [[Luokka:Elias Lönnrot]] [[Luokka:Homeros]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:1858]] kkx8lho47xz0akvqek3xkoqu4wyg5xs 129592 129555 2026-04-09T14:52:00Z Pxos 1517 Palautetaan juuri äsken poistettu luokka kuitenkin toisella nimellä: [[:Luokka:Veteranen. Poetisk kalender.]]. 129592 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Hektorin vastaus Andromachelle. |alaotsikko= |tekijä=Homeros |huomiot=Suomentanut [[Elias Lönnrot|E[lias]. L[önnrot].]] }} : Huolena lie se minullaki, vaimoni, vaan toki eivät : Suo Troian miehet sekä maatava-liepehet naiset : Kehnon laill’ erotakseni mun pois tappelu-töistä, : Ei myös rintani niin kehota’ kuni ain’ olen ennen : Ollut mies parahin, sotinut päämiehinä aina, : Suurt’ isän arvoa suojellut sekä itseni myöski. : Sen mielessäni kyllä jo näen sekä luonani tunnen: : Päivä se joutuva on, jona vaipuu Ilio armas, : Kaatuu pää Priamon, väki myös Priamon jaloimman. : Enkä mä silloin niin sure Troian miehiä, enkä : Äitiäni Hekabaa, Priamonkaan valtia-päätä, : En myös veljiäni, vaikk’ on jaloimpia monta : Maahan lankeavaa, pölyhyn vihamiehien alle, : Kun sua, koska Achaian mies sopavaskinen ompi : Vievä sun itkein pois ja vapautesi päättävä päivän, : Taikka sä käyt Argoss’ akan vieraan kangas-aseisiin, : Kannat veen Hypereiasta tahi Messeidasta, : Et mielelläsi tee sitä, vaan pakotettuna täytyy. : Silloin vaan sanonee moni mies itkeissäsi, raukka: : ”Hektorin akka on tuo, parhaan hepomiehiä Troian, : Tuimimman sotian sotivaisia Ilion alla.” : Niin sanotaan, vaan on suru sullen syntyvä uusi, : Miestäsi kun et näe, joka ottais orjuuesta; : Mutt’ ennen maan multa jo peittäköhön toki luuni, : Kun kuulen valituksesi, huutosi, lähtösi maasta. : – – – – – – – – – – : Vaan älä, lempeni, niin nyt huolikkaan yhä surra! : Ei kenkään manalaan mua vastoin luomoa laita, : Määrästänsä mä taas en luule kenenkänä päässeen, : Ei hyvän, ei pahasen, ken kerran syntynyt ompi. : Käy nyt vaan kotihin toimittelemaan tupatöitä, : Kankaitas sekä lankojasi, yhä laittava piiat : Töihin asettumahan; sota huolena lie urohilla : Kaikillai, ja minull’ yli kaikkein Iliolaisten. '''Lähde:''' ''Veteranen: poetisk kalender''. 1858. Finska Litteratur-sällskapet tryckeri, Helsingfors. [[Luokka:Elias Lönnrot]] [[Luokka:Homeros]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Veteranen. Poetisk kalender.]] [[Luokka:1858]] cbjfuipvaxo3gcjd202tyjb6jokkcuf 14 5297 129670 11155 2026-04-09T21:43:11Z Pxos 1517 +[[Luokka:Kirjailijat]]; ±[[Luokka:Asiatekstit]]→[[Luokka:Asiatekstit aiheittain]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129670 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Asiatekstit aiheittain]] [[Luokka:Kirjailijat]] 3cecy1ulgmkil1ywjkcvq6hpa2ltmuo 129671 129670 2026-04-09T21:43:49Z Pxos 1517 * 129671 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Asiatekstit aiheittain]] [[Luokka:Kirjailijat|*]] ss89e5dgogy5cvw4l7hso7aullt1fnm 14 5531 129644 11520 2026-04-09T21:13:36Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Kirjallinen aineisto]]; lisätty [[:Luokka:Aineisto tyypeittäin]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129644 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Aineisto tyypeittäin]] mgaoiorf0hw1i7ogxc5dwg9sr8k7jn3 129647 129644 2026-04-09T21:18:07Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Asiatekstit]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129647 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Aineisto tyypeittäin]] [[Luokka:Asiatekstit]] o1qzbap0wqvw0sd544taty3k1hz9p7r 0 5733 129553 106516 2026-04-09T12:56:27Z Pxos 1517 poistetaan Luokka:Necken: poetisk kalender för 1846 129553 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Ingalle. |alaotsikko= |tekijä=Paavo Tikkanen |huomiot= }} : Silmäsi nosta! nä’enkö : Taivaani niissä? : Avaja suusi! kuulenko : Luontoni lempeät laulut : Syöstyvän sinusta, tyttö? : Liitäppäs suusi suulleni, : Nääntyvä neito! : Rintaani liitä rintasi! : Henkesi henkeni kanssa : Vihkivät taivasten voimat. : Tuossa nyt tunnet elämän : Väkevän voiman: : Tuossapa hengen elävän: : Aika ja ijäisyys siinä : Yhtyvät, taivas ja maakin! '''Lähde:''' ''Necken: poetisk kalender för 1846''. 1845. J. C. Frenckell & son, Helsingfors. [[Luokka:Paavo Tikkanen]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:1846]] l4n4jy4zfg18tnfvcu9vubmih523szq 129588 129553 2026-04-09T14:43:53Z Pxos 1517 Perustettu luokka nimellä [[:Luokka:Necken. Poetisk kalender för 1846]], joka nyt lisätty tähän. 129588 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Ingalle. |alaotsikko= |tekijä=Paavo Tikkanen |huomiot= }} : Silmäsi nosta! nä’enkö : Taivaani niissä? : Avaja suusi! kuulenko : Luontoni lempeät laulut : Syöstyvän sinusta, tyttö? : Liitäppäs suusi suulleni, : Nääntyvä neito! : Rintaani liitä rintasi! : Henkesi henkeni kanssa : Vihkivät taivasten voimat. : Tuossa nyt tunnet elämän : Väkevän voiman: : Tuossapa hengen elävän: : Aika ja ijäisyys siinä : Yhtyvät, taivas ja maakin! '''Lähde:''' ''Necken: poetisk kalender för 1846''. 1845. J. C. Frenckell & son, Helsingfors. [[Luokka:Paavo Tikkanen]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka: Necken. Poetisk kalender för 1846]] [[Luokka:1846]] azf4fzqyvf7qvez57i87jjtq4tj468n 0 5979 129552 106449 2026-04-09T12:55:58Z Pxos 1517 Kumottu muokkaus [[Special:Diff/106449|106449]], jonka teki [[Special:Contributions/Hunsvotti|Hunsvotti]] - luultavasti tarpeeton ja ainakin olematon luokka 129552 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=15. 20. 25. |alaotsikko= |tekijä=Sven Axel Stening |huomiot=Suomentanut [[Käyttäjä:Nysalor|Matti Järvinen]]. }} : Katso tuota tyttöä, kuinka kaunisti hän säihkyy : Riemun purppuraa poskillaan; : Katso silmiä, kuinka koreasti ne hohtavat! : Ja ääni on kevättuulen kaltainen. : Ja sydän sykkii vielä niin hiljaa, : Eikä yksikään huokaus kohoa rinnasta. : Mutta varo vain, niin varo, varo, : Sillä hän jo ''viisitoista'' vuotta. : Katso tuota toista; silmien liekit : Ne kielivät selvästi sydämen poltteesta, : Ja povi kohoilee keveinä aaltoina, : Ja huokauksia kohoaa tiiviiseen tahtiin. : Mutta pidä varasi, ettei hän hurmaa sinua, : Etteivät hänen surunkyyneleensä hellytä sinua, : Sillä tuuli humisee puussa : Ja kuiskaa: hän on ''kaksikymmentä'' vuotta. : Katso tuota; vielä yhden haluan näyttää, : Hän vaikuttaa synkältä ja ankealta, : Mutta jos vain tahdot lievittää hänen suruaan, : Synkkyys lakkaa välittömästi; : Ja riemun puna peittää posken, : Ja kyynelet – huokaukset – ovat kaikki poissa. : Mutta pakene, pakene! pakene tuulen lailla, : Sillä hän on ''kaksikymmentäviisi'' vuotta. [[Sven Axel Stening|[Sven Axel Steni]–ng.]] '''Lähde:''' ''Necken: poetisk kalender för 1846''. 1845. J. C. Frenckell & son, Helsingfors. [[Luokka:Sven Axel Stening]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Käännökset]] [[Luokka:1846]] [[sv:15. 20. 25.]] f9nzklt6cjes6dx344557simz83j62q 129589 129552 2026-04-09T14:45:56Z Pxos 1517 Perustettu luokka nimellä [[:Luokka:Necken. Poetisk kalender för 1846]], joka nyt lisätty tähän. 129589 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=15. 20. 25. |alaotsikko= |tekijä=Sven Axel Stening |huomiot=Suomentanut [[Käyttäjä:Nysalor|Matti Järvinen]]. }} : Katso tuota tyttöä, kuinka kaunisti hän säihkyy : Riemun purppuraa poskillaan; : Katso silmiä, kuinka koreasti ne hohtavat! : Ja ääni on kevättuulen kaltainen. : Ja sydän sykkii vielä niin hiljaa, : Eikä yksikään huokaus kohoa rinnasta. : Mutta varo vain, niin varo, varo, : Sillä hän jo ''viisitoista'' vuotta. : Katso tuota toista; silmien liekit : Ne kielivät selvästi sydämen poltteesta, : Ja povi kohoilee keveinä aaltoina, : Ja huokauksia kohoaa tiiviiseen tahtiin. : Mutta pidä varasi, ettei hän hurmaa sinua, : Etteivät hänen surunkyyneleensä hellytä sinua, : Sillä tuuli humisee puussa : Ja kuiskaa: hän on ''kaksikymmentä'' vuotta. : Katso tuota; vielä yhden haluan näyttää, : Hän vaikuttaa synkältä ja ankealta, : Mutta jos vain tahdot lievittää hänen suruaan, : Synkkyys lakkaa välittömästi; : Ja riemun puna peittää posken, : Ja kyynelet – huokaukset – ovat kaikki poissa. : Mutta pakene, pakene! pakene tuulen lailla, : Sillä hän on ''kaksikymmentäviisi'' vuotta. [[Sven Axel Stening|[Sven Axel Steni]–ng.]] '''Lähde:''' ''Necken: poetisk kalender för 1846''. 1845. J. C. Frenckell & son, Helsingfors. [[Luokka:Sven Axel Stening]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Käännökset]] [[Luokka:Necken. Poetisk kalender för 1846]] [[Luokka:1846]] [[sv:15. 20. 25.]] n3gm31oa43kgckjkr6f8i7fhinc8z7h 14 6342 129650 76559 2026-04-09T21:20:31Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Asiatekstit]]; lisätty [[:Luokka:Asiatekstit aiheittain]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129650 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Asiatekstit aiheittain]] fh31v6dm523vfmwlvl1n6y16p6olynu 0 6732 129602 108603 2026-04-09T15:42:36Z Pxos 1517 Ei välttämättä kuulu tällainen itse laadittu kooste lainkaan Wikiaineston kokoelmiin. Poiston sijasta tyhjennän sivun, jos sen voisi vaikka siirtää jonnekin toiseen projektiin myöhemmin. 129602 wikitext text/x-wiki phoiac9h4m842xq45sp7s6u21eteeq1 0 6791 129682 109603 2026-04-09T22:06:16Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Suomi (1888–1892)]]; lisätty [[:Luokka:Suomi (lehti vuosina 1888–1892)]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129682 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=”Vapaita aatteita”. |alaotsikko= |tekijä=anonyymi |huomiot= }} Toimittajat [[Minna Canth]]. A. B. Mäkelä. Ensimmäinen vihko. Eräässä ylioppilas-osakunnassa nostettiin mennä kevätlukukautena ehdotus ruveta toimittamaan ja mitä laajimmassa määrin levittämään kansantajuista kirjallisuutta, joka tutustuttaisi kansamme varsinkin luonnontieteellisten tutkimuksien viimeisiin tuloksiin. Niin sanottiin tarkoituksen olevan. Nämät lukijamme jo ennaltaan tietävätkin. He tietävät sen ohessa, että sanomalehti ”Savo” on ottanut tämän asian omaksensa, ja erityisellä innolla sitä puolustanut. Mainittu lehti on myös antanut yleisölle tiedon siitä, että ennen kaikkia olisi tarpeellista kansan tutustua kehitysoppiin siinä muodossa, kuin varsinkin Darwin on sitä kannattanut. Yritys, toimittaa ”Vapaita Aatteita”, on silmännähtävässä yhteydessä yllämainitun kehoituksen ja puolustuksen kanssa. Sen huomaamme tämän ensimmäisen vihon sisällyksestä, ja saamme siihen lisäksi vahvistuksen siitä, että toinen toimittajasta A. B. Mäkelä, on ”Savon” lehden toimittajia. Nyt ilmestynyt vihko sisältää kolme kirjoitusta, joista ensimmäinen käsittelee luonnontieteellistä, toinen uskonnollista ja kolmas yhteiskunnallissiveellistä kysymystä. Yritys sietää huomiota yleensä, mutta erittäin vaatii meitä se asema, johon jo ennen olemme sen suhteen asettuneet, tekemään lukijoillemme selkoa sen laadusta, kun se on valmiina toimena julki ilmestynyt. Vihon eri kirjoitusten erikaltaisuus vaatii meitä niitä erittäin tarkastamaan. == I. Maailman synty ja maailman loppu, professori Rudolf Falbin mukaan. == Ei sovi kieltää, ettei olisi heti suurellaisesti ryhdytty työhön. Maailman synty ja loppu! – Kun tieteellisellä varmuudella ne asiat selitetään, kyllä ovat tosiaan tiedemiehemme osoittaneet pystyvänsä mihin tahansa. Pyhässä raamatussa on myös, kuten tiedämme, meille ilmoitettu nämät. Rouva [[Minna Canth]] ja herra A. B. Mäkelä suoriutuvat helposti, muutamilla kynän piirteillä sen todistuksista. Ilman raamattua mainitsematta lausutaan lyhyesti että ”vanhoissa kirjoissa ja vanhoissa kertomuksissa sanotaan toisella tavalla”. Raamatun kelpaamattomuutta antamaan meille tietoja mailman synnystä ja lopusta todistetaan sillä, ettei kukaan mene ”vanhoista kirjoista” kysymään, mistä pilvet syntyvät tahi mistä sade. Niistä otetaan, näet, selko ”havaintoja tekemällä, luonnontieteellisillä kokeilla”. Ja ”aivan samalla tavalla”, sanovat uudet valistajamme, ”otetaan selko maapallon, auringon, aurinkokunnan ja sitä ympäröivän tähtisaaren synnystä, sanassa sanoen koko maailman synnystä”. Näemme, että ollaan ripeitä johtopäätöksiä tekemään. Ne ovat sen mukaan. Raamattu ei pyrikään antamaan meille tietoja niistä luonnon salaisuuksista, joihin rajoitettu ihmisjärki omin voimin voi tunkea, se ilmoittaa meille ainoastaan ne, jolla aina tulevat pysymään tieteellisen tutkimisen näköpiirin ulkopuolella, ja sen se tekee ainoastaan sen verran, kuin on tarpeellista meidän käsittääksemme missä suhteessa Jumala luojana on maailmaan kokonaisuudessaan. Jos ”Vapaiden aatteiden” toimittajat eivät ole huomanneet tätä perinjuurista eroitusta, ovat he älynsä puolesta kykenemättömiä siihen toimeen, mihin ovat ryhtyneet, jos ovat sen huomanneet, ovat he koettaneet päästä siitä irti silmänkääntäjän tempuilla. Eroitus olisi sen selvemmin pitänyt pistäytyä heidän mieleensä, kun he eivät itse voi mitenkään selittää maailman syntyä. Hypättyänsä raamatun, turvantuvat he toiseen auktoriteetiin, jolla meidän päivinämme on vallan suuri, ainakin kansantajuinen maine. Professori Falb on ilmestynyt ennustajana luonnonilmiöin alalla, ja on siten osoittanut omivansa todellakin hämmästyttävän varmoja tietoja taivaankappaleitten liikkeistä ja vaikutuksista toisinsa. Uteliaisuudella lähdemme siis tutustumaan hänen kokonaiskäsitteesensä maailmasta, mutta tuskinpa yksikään lukija on loppuun asti lukenut ”Vapaissa Aatteissa” julaistun kirjoituksen tuntematta tulleensa pettyneeksi. – Ei saa koskaan taulua arvostella huonosta kopiosta. Joka tiedemiestä kopioi, hänen tulee itsekin tiedemiehiä olla. Emme ole tosin lukeneet sitä professori Falbin esitelmää, joka on ollut kysymyksessä olevan kirjoituksen pohjana, mutta emme kuitenkaan luule erehtyvämme, kun sanomme syyn olevan jäljettelijässä siihen, että valitettavasti kirjoituksen laatu tekee sen mahdottomaksi olla tieteellisen arvostelun alaisena. Ristiriitaisuudet ovat niin silmään pistävät, että esitettäväin asiain varsinainen likempi tarkastaminen käy tarpeettomaksi. Tahdomme sentähden ainoastaan lyhyesti huomauttaa mitä mahdottomuuksia itse katsantokannassa on, ja ainoastaan ohitsemennen mainita muutamia ristiriitaisuuksia yksityiskohdissa. Näkyväisen, aineellisen maailman synty on luonnollisen järjen mahdoton selittää. Kaikki tieteen alalla tähän asti tehdyt yritykset ovat olleet siihen voimattomia. Missä on vilpittömästi menetelty, on sentähden kuten itse Darwinkin tekee, aina lopullisesti vedottu luojaan, vaikka tosin on koetettu niin pian kuin mahdollista hänestä jälleen päästä. Siitä syntyvästä ristiriitaisuudesta ei voi muulla tavalla päästä kuin väittämällä, että aineellisuudella ei ole mitään alkua, että se on ijankaikkinen. Tämän väitteen taakse onkin hra Falb vetäytynyt. Tämä on tavallansa ansio, mutta ainoastaan näennäinen. Sen kautta on tosin siirrytty koko katsantokannan viimeiseen johtopäätökseen, on kerrassaan Jumalasta päästy, mutta itse asiassa ei ole sillä mitään muuta voitettu, kuin että on suoraan tunnustettu maailman syntymisen olevan mahdoton selittää. Mitään muuta ei todellakaan sisällä tuo suunnaton väite: aineellisuus on ijankaikkinen, kysymys: mistä on aineellisuus alkunsa saanut? on sen kautta ainoastaan saanut paljoa suuremman kysymysmerkin. Eikä olekaan V. A:n kirjoituksessa tehty vähintäkään ponnistusta tätä väitettä todeksi osoittamaan. Se on hra Falbin koko opinsuunnalle välttämätön ”uskonkappale”, ilman sitä oltaisiin jälleen samalla auttamattomuuden asteella kuni tähän asti, ja sentähden se on varmuudeksi otaksuttu. Vaikka tämä väite on suunnattoman suurellainen, ei ole se kuitenkaan vaikea keksiä ja julkilausua, jos siihen vaan on kyllin rohkeutta. Kun kerran asetetaan aineellisuus Jumalan sijaan, kuten sitä jo aikoja on yritetty tehdä, ja ainoan Jumalan tunnustajat aina ovat uskoneet hänet ijankaikkiseksi, on aivan luonnollista, että hänen ijankaikkisuutensa vastapainoksi pantaisiin aineellisuuden ijankaikkisuus. Syy minkätähden suurimmat luonnontutkijat kuitenkin ovat vetäytyneet tästä viimeisestä loppupäätöksestä, on se, että heidän miettivä järkensä on sen heille mahdottomuudeksi todistanut. Ijankaikkisuus ja aineellisuus ovat itse asiassa ristiriitaisia käsitteitä. Kun Falb rohkenee ne yhdistää – jos hän todellakin niin tekee – ei ole hän sillä mitään muuta varmuudella todistanut, kuin sen ikuisen tosiasian, että ajan ja ijankaikkisuuden suhteitten ratkaisemiseen vaaditaan muutakin järjen käyttämistä kuin ainoastaan tähtien ja niiden liikkeitten tutkimista, ja sen johdosta suunniteltua maanjäristyksien ennustamista. Tämän väitteen kautta ovat nyt kuitenkin ”Vapaat Aatteet” saaneet täydellisen vapauden. Ei mikään vaikeus niitä enää voi sitoa. Ja sentähden ne lentää liitelevätkin esteettömästi ympäri laajassa avaruudessa huomaamatta enää niitä esteitä, jotka ovat omansa lentoa raskauttamaan täällä alhaalla meidän pienellä ”taivaankappaleella”. Vaistomaisella mielihyvällä he katsovatkin alas maan pienyyteen. Kopernikon mainiosta teoksesta he ovat lukeneet ”ettei maa enää ole vähäkään parempi näitä kiertolaistovereitaan, eikä sillä ole mitään etuoikeutta ruveta maailman keskukseksi ja luojan lempilapseksi”. Kun on joutunut täydelliseen aineellisuuden valtaan, kun on onnistunut irtautua kaikista muista käsitteistä, kuin ei ole enää muita paremmuuden ja etuoikeuksien määrääjiä kuin ajan ja sijan laajuus, silloin on tietysti myös mahdoton ajatella, että pieni maapallo voisi olla korkeampien olentojen asuntona, kuin ne ovat, jotka asuvat muilla taivaan kappaleilla. Ja päin vastoin, kun maailma ei ole vapaan luojan vapaan tahdon tuotteena, vaan syntyynsä selittämättömien luonnonlakien yksinomaisen vaikutuksen alaisena, silloin ei olekaan ihmettä, että hengen maailma kadottaa arvonsa, että aineellisuus on kaikki kaikissa. Tälle katsantokannalle on tietysti sula hulluus, että se henki, joka avaruudet käsittää, on itse asiassa suurempi kuin nämät avaruudet, ja että siis yhdellä ainoalla kuolemattomassa sielulla on suurempi arvo kuin kaikilla maailman taivaan kappaleilla. Ja se tosiasia että ihmisten lunastaja on ihmisten tähden ottanut '''maan päällä''' yhden ihmiselämän elääksensä on sille jotain kerrassaan mitätöntä. Tämän käsityssuunnan nojalla onkin tietysti kaikki ihmisellinen elämä alennettu oikeasta arvostansa. ”Vapaiden aatteiden” kannattaja, vapaa ihmishenki ei ole enää vapaan ja pyhän tahdon tuotteena, vaan se on itsetajunnan puutteessa olevain ulkonaisten luonnonlakien vaikutuksen synnyttämä. Tosin todistaa meille raamattukin ihmisestä: ”'''maasta olet sinä tullut, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman'''”, mutta nämät sanat koskevat ihmisen ajallista ruumista, joka ”ajan” loputtua viimeisenä päivänä on kuolleista herätettävä, ja kerrassaan asetettava henkisten lakien alaiseksi. Ja sentähden voikin raamattu toisessa paikassa todistaa: ”'''mitä lihasta syntynyt on, se on liha: ja mitä Hengestä syntynyt on, se on Henki'''”. Mutta uuden ajan kehitysopille, hra Falb’ille ja ”Vapaille aatteille” on johdonmukaisesti alkuperäisen, vapaan hengen, se on Jumalan olemassa oleminen sula mahdottomuus. Heillä ei ole siis synnyttävää henkeä, mistä sitten syntynyt? Jos on olemassa vapaita aatteita, jos vapaasti ajatteleva ja siveellisesti toimiva ihmishenki, mistä se on tullut? Se on aineellisuudesta kehittynyt luonnonlakien mukaan, vastataan. Se ei ole mahdollista. Koko tuo suunnattoman rikas ihmiselämä aivan omilla pyrinnöillänsä ja vaatimuksillansa, ja ennen kaikkea poistumattomalla ijankaikkisuuden toivollansa, se olisi syntynyt aineellisuudesta hävitäksensä kerrassaan mitättömäksi, se olisi ilman pysyväistä merkitystä ja tarkoitusta! – Tahi onko ehkäpä sekin jo tieteelliseksi varmuudeksi todistettu, että henkisyys jokaisella suurella loppukatastrofilla jälleen usmautuu aineellisuudeksi muodostaaksensa jonkunmoista alkuainetta tulevien maailmain henkielämälle? Miks’ei ”todistettu”, jos oppisuunta sen ”uskonkappaleeksensa” vaatii? – Ja mistä lopuksi nuot maailmassa hallitsevat siveelliset käsitteet. Emme todellakaan voi käsittää, minkätähden Minna Canth, joka on osallisena tämmöisten ”totuuksien” levittämisessä, miksi hän niin levottomalla innolla puolustaa köyhäin '''oikeuksia''', miksi juuri näiden aineellisuuden yksinomaisen alkuperäisyyden väittäjät, miksi he kerskailevat uusista ”aatteistansa”, miksi semmoisena aatteena eritotenkin ajavat naisen '''oikeutta''' ja '''tasa-arvoisuutta''' miehen suhteen, miksi heidän ”sydämensä sykkivät aatteiden vapauden puolesta”. Minkätähden he ulkokullailevat soimaamalla paavin kirkkoa Giordano Brunon polttamisesta? Eikö heidän valtansa ole ”luonnon” yksinomainen valtaa, ja eivätkö he käsitä että luonnon ainoa vaikutus on voiman ja väkivallan vaikutus? Eikö paavin kirkko siis menettele juuri heidän omain sääntöjensä mukaan, kun se pyrkii väkivallalla sortamaan kaikkea, joka yrittää sen voimaa vastustamaan! – Luonto ja siveelliset käsitteet ovat toisiansa vastaan. Aineellisuuden kehityksen kautta eivät voi ikänä aineellisuuden maailmaan yhtyä ja siinä vaikutusalaansa ottaa henkisyys ja siveelliset käsitteet. – Mutta ”Vapaat aatteet” liehuvat laajassa avaruudessa. Vähät ne huolinevat niistä, jotka liikkuvat tämän vähäpätöisen maanpallon pienissä piireissä – silloin, näet, kun niin tarvitaan. ---- Falb’in tiedon mukaan on nykyinen maailma kaikkine taivaan kappaleinensa muodostunut seuraavalla tavalla: Suunnattoman kaukaisessa muinaisuudessa oli olemassa yksi ainoa suuri usmamoinen taivaan kappale. Hitaasti pyöri tämä akselinsa ympäri. Lämmön säteilemisestä kylmään avaruuteen jähtyi se vähitellen ja väheni suuruutensa puolesta. Luonnon lakien mukaan alkoi usmajoukko kiivaammin pyöriä akselinsa ympäri, kuta pienemmäksi se tuli. Nopian pyörimisen johdosta litistyi se napainsa kohdalla, siksi kun lopulta sydämensä ympäri kiitävät raja-ainekset irtautuivat renkaaksi, joka sekin yhä vaan jäi pyörimään samaan suuntaan, siksi kun lisääntyvä vauhti singautti siitä ulos kappaleen toisensa jälestä. Näin ovat syntyneet auringot, ja niistä samalla tapaan niiden ympäri kulkevat kiertotähdet, sekä niistä taas niitä seuraavat kuut. Ja näin ovat nyt valmiit nuot tuhannen tuhannet tähtimaailmat. Ja näin on samassa ”yksinkertaisimmalla ja täydellisesti luonnon lakien mukaisella tavalla” selitetty taivaankappaleiden yhdensuuntainen liikunta. Yksinkertaista on todellakin, sen myönnämme, tämä selitys, mutta epäilemme sen sijaan suuresti, että se on täydellisesti luonnon lakien mukaista. Onko esm. aivan varmaa se, että luonnon lakien mukaan ilmassa vapaasti liikkuva usmajoukko sitä kiivaammin pyörii akselinsa ympäri, kuta pienemmäksi se tulee? Vai lieneekö sekin hra Falb’in ”uskonkappaleita”? Todistettuna totuutena on se kyllä pidettävä, että pyörivästä pinnasta irtautuva kappale viskataan eteenpäin pyörimisen suuntaan. Mutta onko yhtä luonnonmukaista, että se lähtee pyörimäänkin samalla tavalla kuin emäpyörä? Jos tämä pysähtyisi seisomaan siinä samassa silmänräpäyksessä, kun pienempi kappale eriää, niin se kyllä niin kävisikin, mutta eiköhän vaan samalla, jopa yhä kiihtyneemmälläkin vauhdilla pyörivän emäkappaleen viimeinen koskettaminen pane aikaan ihan päinvastaista pyörintää pienemmässä, eriävässä kappaleessa? – Miksi ovat useimmat kiertotähdet ilman kuita, ja miksi näitä yleensä on niin vallan vähän, vaikka kiertotähdet ”usmamaisina” erkanivat auringosta? ”Vapaiden aatteiden” toimittajat eivät tosin ota huomataksensa tämmöisiä vähänarvoisia esteitä, mutta he myöntävät kuitenkin, ettei siltä ole sanottu maailman ihan niin syntyneen, ”vaikka tuo selitys tuntuukin luonnolliselta ja nerokkaalta”. Sentähden mainitsevat paremmaksi vakuudeksi ”muutamia todistuksia, joista näkyy, että tämä selitys maailman synnystä ainakin on '''hyvin lähellä totuutta'''”.<ref>Meidän harventamamme.</ref> Sen pahempi ovat nämät todistukset yhtä arveluttavata laatua kuin todistettava väite. ”Luonnon-opillisilla keinoilla on saatu selville, että maapallossa on aivan samat aineet kuin auringossakin”, siis: ”maa on auringosta irtautunut, liha hänen lihastansa”. ”Spektrali analysia” on vielä liian vähän aikaa käytetty tieteellisenä välikappaleena kysymyksessä olevassa asiassa, käyttämisen tulokset ovat liian puutteellisia, että niihin voitaisiin mitään varmuudella perustaa. Mutta jos niin voitaisiinkin, vaatiiko todellakin ”selvä järki”, että maa on auringosta irtautunut, sentähden kun molemmissa on samat aineet? Semmoinen todistustapa ei saane koskaan tieteessä sitoovata voimaa. – ”Paras todistus on kuitenkin tähtitaivas itse. Kaukaisessa avaruudessa on vielä tänäkin päivällä usmajoukkoja, tuhansin verroin suurempia kuin meidän aurinkokuntamme koskaan on ollut. Mutta kun ne ovat äärettömäin matkojen päässä, näyttävät ne paraimpiinkin kaukoputkiin vaan pieniltä täpliltä, ja niitä on toisten huomattu päässeen pitemmälle kehityksessään kuin toisten, sillä muutamat ovat vielä usmamaisessa tilassa, muutamat taas jäähtyneempiä ja osittain eri aurinkokunniksi jakautuneita”. Tosiaankin paras todistus! Taivaan kappaleiden usmamaisesta tahi jäähtyneestä tilasta, jotka parhaimpiinkin kaukoputkiin näyttävät vaan pieniltä täpliltä, ja joita ei ole voitu huomata eikä tutkia kuin ainoastaan viimeisinä aikoina, siitä meidän pitäisi otaksua totuudeksi ”todenmukaisuuksia”, jotka muutoin tuntuvat olevan kaiken todenmutaisuuden puutteessa. Kuinka vallan satumaisia asioita ”Vapaat aatteet” herra Falb’in auktoritetin nojalla rohkenevat lukijoillensa syöttää, osoittaa selvimmin seuraava ilmoitus, joka on luettava heti edellisten jälestä: ”Mutta vielä laveammalle taivaan rakennukseen on tähtien tutkijain silmä ulottunut. Linnunradan pohjattomista syvyyksistä on poimittu noin 20 miljoonaa aurinkoa, joista 16 milj. on itse linnunradassa ja 2 milj. sen sisäpuolella avaruudessa”. Vaikkapa otaksuisikin että näiden aurinkojen lukemiseen olisi käytetty koko 100 vuotta, tulee kuitenkin joka päivän lukemiselle 575 aurinkoa. Ei ole kunnollista kansalle tarjoa tämmöistä tieteellistä tusinatyötä. ---- Omasta aurinkokunnasta puhuttaessa sanotaan voitavan laskuilla todistaa Neptunuksen, Uranuksen, Saturnuksen ja Jupiter’in pyörivän nopeammin akselina ympäri siitä syystä, että alku-usman ulkokehässä oli suurin vauhti silloin, kun ne erisivät siitä, mutta aivan heti sen jälestä tiedetään, kuten ”luonnonmukaisesti” ennenkin jo sanottiin, että pyörimisvauhti, – ja tietysti juuri '''pinnan''' pyörimisvauhti, jos koko jutulla on oleva mitään merkitystä, – että se yhä kiihtyi sen mukaan kuin auringon koko pieneni. Taas aivan vaan kuin tarvitaan. Auringon pyörimisvauhti, kuten sanottu, kiihtyy sen mukaan, kuin se jäähtyy ja vähenee, mutta ”maan kiertovauhti vähenee vähenemistään sen mukaan kuin maa itse jähtyy ja vähenee”. Minkätähden se seuraa toista luonnon lakia kuin aurinko? Siitä syystä silmännähtävästi, että ainoastaan sitä tietä voi saada aikaan sitä suurta loppukatastrofia, joka on suunnattomien aikojen jälestä tapahtuva siten, että kaikki aurinkokunnat jälleen yhtyvät yhdeksi ainoaksi suureksi usmapalloksi. Tämän mahdolliseksi käymiselle on keksitty vallan omituinen väite, se, näet, että vaikka maailma ajan suhteen on ijankaikkinen, ilman alkua ja loppua, on se kuitenkin tilan puolesta rajoitettu. Sanotaan, näet: ”vaikka taivaankappaleita on sangen paljon, ei niitä kuitenkaan voi olla äärettömän paljon”. Siis on olemassa ihan tyhjiä avaruuksia. Niin huonosti kuin tämä soveltuu yhteen Falb’in koko oppirakennuksen kanssa, niin välttämätöin se kuitenkin sille on, sillä äärettömästä kappalten lukumäärästä syntyisi ääretön usmapallo, ja silloin ei olisi sitä rajapintaa, josta taas uudet tähtimaailmat loppumattomasti läksisivät irtautumaan. ---- Nykyisen maailman yhteen sulaminen alkaa siten, että eri aurinkokunnat ensiksi yhtyvät jälleen yhtä moniksi auringoiksi. Kuut yhtyvät kiertotähtiin, ja kiertotähdet aurinkoihin. Tästä tapahtumasta suuret tiedemiehemme oikein käytännöllisesti todistavat oikeaksi mitä ”Savo” vähän aikaa sitten tiesi ilmoittaa, että, näet, ei ole mitään varmuutta tiedemaailmassa. Toukokuun 4:nä päivänä tänä vuonna olivat ”Savon” mukaan tiedemiehet ”laskeneet ja aprikoinut”, että aurinko on sammunut, ja että se siis on pimeä ja jääkylmä, silloin kun maa siihen törmää. Heinäkuussa ovat he taas ”Vapaiden aatteiden” mukaan tulleet siihen päätökseen, että se on siinä tilaisuudessa sekä palavana (s. 6) että sammunut (s. 12 ja 13). – Toukokuussa tiedetään, että aurinko, maa ja kuu isonevat ja siitä syystä yhä lähenevät toisiansa. Heinäkuussa ne vähenevät, ja lähestyminen tapahtuu siitä, että maan vauhti hiljenee. – Toukokuussa voitiin pitää varmana, ettei elollinen aikakausi kestä kauvemmin, kuin aurinko loistaa. Heinäkuussa on ”kehitys” jo edistynyt niin pitkälle, että voidaan vakuuttaa ihmiskunnan jo vuosituhansia ennen auringon ja maan yhteentörmäystä tottuneen ”hyvin vähään lämpimään ja pilkkoiseen pimeään.”!!! – ”Usko pois, usko pois”, rakas lukija! – Tosiaan ei sovi ihmetellä että moisten ”valon” harrastajain viimeisenä ”uskonkappaleena” ihmiskunnan kehittymisestä on elämä pilkkoisessa pimeässä! Turhaanko heillä olisi viime aikoina ollut niin paljon puuhaamista ”pimeyden vallan” hommissa? ---- Tämmöisiä ovat ne aarteet, jotka rouva Minna Canth ja herra A. B. Mäkelä ”uusien tieteellisten totuuksien” nimellä tarjovat ”tietoa janoovalle Suomen kansalle”! == II. [[Kristinopin ydin unhotettu]]. == Kreivi [[Leo Tolstoi]]n mukaan. Kristinoppia on ainakin nimeksi monta lajia. Yksi ainoa on oikea. Pyrkiihän kristinopin nimeä itsellensä anastamaan semmoinenkin katsantokanta, joka kieltää elävän Jumalan olemisen, ja Kristuksessa näkee ainoastaan suurilla luonnonlahjoilla varustetun ihmisen, jonka siveydenoppi kelpaa malliksi vielä meillekin. Tuskinpa vaan luulisi tämmöisenkään ”kristillisyyden” kelpaavan kehitysopin kannattajille, koska sen mukaan on vaikea ajatella, että Kristus, joka eli pari tuhatta vuotta sitten, voisi olla viisaampi ja parempi, kuin nykyajan hänen aikalaisistansa niin suuresti kehittyneet ihmiset. Koska kuitenkin äsken mainittu opinsuunta on äärimmäinen kanta, mihin Kristuksen väärät tunnustajat tähän asti ovat joutuneet, otaksunee varmaan jokainen, että ”Vapaat Aatteet”, kun ottavat nekin kristinopista puhuaksensa ja jonkummoista kristinopin kantaa omanansa pitääksensä, että ne silloin välttämättömästi itsellensä omivat tämän Jumalan kieltämisen kanssa yhteensopivan opin. Jos, näet, kerran aineellisuus on ijankaikkinen ja semmoisena ijankaikkisesti on voimiansa oman sääntöjensä mukaan kehittänyt, niin on ijankaikkinen Jumala sekä mahdoton että tarpeeton. Ainakaan ei ole hänellä mitään tekemistä siinä maailmassa, jossa kaikki, mitä olemassa on, kehityksen kautta lähtee luonnon ijankaikkisesti synnyttäväisistä ja järjestäväisistä helmoista. ---- Niin nyt sen luulisi mainitun opin olevan ainoan ”Vapaille Aatteille” mahdollisen ”kristinopin”. Mutta ”Vapaita Aatteita” lukiessamme saamme vähässä ajassa oppia järjenpuolisia mahdottomuuksia sulattamaan toisen toisensa jälestä. Varmana täytyy meidän kai pitää, että kun kerran ”V. A.” ovat ottaneet alkutarkoituksensa mukaan kansalle levittääksensä tieteelliseen tutkimukseen perustetut totuudet, että ne todellakin itsekin varmuutena pitävät sen, mitä ne palstoihinsa ilman vastustamatta painattavat. Samat ”Vapaat Aatteet”, jotka puhuessansa ”maailman synnystä ja lopusta” tekevät Jumalan olemisen mahdottomaksi, ne heti sen jälestä julistavat tieteellisenä totuutena kirjoituksen, jossa niitä selvimmällä tavalla tunnustetaan personallinen Jumala olevaksi, jossa Jesusta ei myönnetä ainoastaan esikuvaksi, vaan myös ”isännäksi” (s. 23) ja ”isäksi” (s. 22), joka voi meille ”käskyjä” antaa ja vaatia niiden täyttämistä, jossa Jesuksen käskyt kutsutaan Jumalan sanaksi, ja jossa lopuksi monessa paikassa sanotaan, että '''Jesus Kristus on Jumala'''. Kaikki nämät hyväksyvät nyt ”Vapaat Aatteet” toisen auktoriteetinsa, kreivi '''[[Leo Tolstoi]]n''' vakuutuksen johdosta. Kuka on kreivi Leo Tolstoi? Mainiona kirjailijana hän on jo aikoja laajoissa piireissä tunnettu, ja hän sopii siis oivallisesti ”dogmain” rakentajaksi sille kirjalliselle maailmalle, jolla on taipumus yhtä halukkaasti kuin sokeasti kokoella itsellensä auktoriteteja mistä niitä vaan mielen mukaisia saadaan. Niin hän on kirjailijana mainio, mutta mitä on hän uskontoon kuuluvissa asioissa? ”V. Aatteet” antavat hänestä seuraavan mainetodistuksen: : ”Tämä 61 vuotias vanhus on synnynnynnältään Venäjän rikkaimpia ja ylhäisimpiä aatelismiehiä. Nuorena oli hän komea ja miellyttävä upseeri, sankari pääkaupungin hienoissa seuroissa. Miehenä hän kirjoitti teoksia, jotka kohottivat hänet suurimpain kirjailijain joukkoon. Mutta sitte häntä alkoi inhottaa elämänsä liiallinen hienous ja epäilyttää ne olot ja ajatustavat, joissa hän oli kasvanut. Vähitellen hän tuli siihen päätökseen, että elämä luonnon helmassa maalla oli parempi kuin kaupungin elämä; ja vielä että kristinoppi puhtaudessaan sisältää kaiken sen viisauden, mitä ihminen tarvitsee. Hän herkesi kirjoittamasta romaaneja hienosti sivistyneiden säätyluokkien huviksi, sillä hänestä oli tarpeellisempaa opettaa suurta tietämätöntä kansaa. Ja sen jälleen hän on kirjoittanut kansalle.” : ”Semmoinen on kreivi Leo Tolstoi, kenties ainoa vakava kristinopin julistaja meidän aikanamme. Ei hän huoli yhteiskunnan järjestyksestä, ei hallituksen säännöistä, ei pappien saarnoista eikä kansojen tavoista ja ajatuksista, vaan pelkäämättä hän julistaa Kristuksen ylevää ja selvää oppia, jota hän ennen nuorempana oli ymmärtänyt väärin.” Pääasia tässä todistuksessa on tietysti, että Leo Tolstoi ”'''kenties on ainoa vakava kristinopin julistaja meidän aikanamme'''”. Onko tämäkin väite lähtenyt tieteellisistä tutkimuksista? Ovatko ”Vapaiden Aatteiden” toimittajat tarkkaan tutustuneet edes tähän ainoaan ”vakavaan” kristinopin julistajaan, puhumatta sitten kaikkiin niihin julistajiin, jotka muka eivät ole ”vakavia”?<ref>Joko nyt jo on ennättänyt valistus-filosofiemme suosiosta ”kehittyä” heidän entinen uskon-auktoritetinsa, ”tuo hurskas ja lahjakas sananpalvelija” herra Henry Ward Beecher?</ref> Todellakin on vaikea sanoa, tuleeko enemmin ihmetellä sitä suunnatonta röyhkeyttä tahi sitä suunnatonta tyhmyyttä, joka ilmestyy tässä mainetodistuksessa. ---- Mitä on nyt tämän uuden profetan oppi, joka ”V. A:n” kirjoituksessa sanotaan kristinopin ytimeksi? Näimme jo, että herra Leo Tolstoi tunnustaa personallisen Jumalan olevaksi ja Jesuksen Jumalaksi. Niissä hän siis pysyy raamatun opissa. Hyvä olisi ollut, jos hän olisi näissä myöskin voinut nähdä kristinopin ydintä. Mutta niin hän ei tee. Apostoli Johannes todistaa selvästi: ”Te rakkaimmat, älkäät jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaat henget, jos he Jumalasta ovat; sillä monta väärää profetaa ovat tulleet maailmaan. Siitä te tuntekaat Jumalan Henki: '''että jokainen henki, joka tunnustaa Jesuksen Kristuksen lihaan tulleen, se on Jumalasta. Ja jokainen henki, joka ei tunnusta Jesusta Kristusta lihaan tulleeksi, ei se ole Jumalasta''', ja se on antikristuksen henki, josta te kuulitte, että hän on tuleva, ja on jo parhaallansa maailmassa.” Elävään uskoon perustuva tunnustus, että Jumalan ainokainen poika on tullut lihaan, on siis apostolin – ja, kuten vasta tulemme näkemään, Jesuksen omankin – todistuksen mukaan se kristinopin ydinkohta, jonka kanssa kaikki kristillisyys seisoo tahi kaatuu. Sitä vastoin valitsee herra Tolstoi yhden ainoan yksityisen kappaleen Jesuksen siveyden opista ja asettaa tämän kristillisen elämän ainoaksi asiaksi. Hau suoraan tunnustaa, ett’ei hän parane ”tekstin” – se on pyhän raamatun – ”vertailematta”, että hän siis ylönkatsoo Jesuksen käskyä: ”tutkikaat raamattuja”, ja että hän sen sijaan on tullut oikeaksi kristityksi yksin vaan sen kautta, että hän on ottanut noudattaaksensa Jesuksen käskyä: ”älkäät olko pahaa vastaan”. Niinkuin kaikkien niiden käy, jotka tällä tavalla valikoivat Jumalan sanassa, että, näet, sekin hyvä, jonka he yksin omavaltaisesti hyväksyvät, muuttuu heille paulaksi, niin on myös käynyt kreivi Tolstoin. Ihana on vallan Jesuksen vastamainittu käsky ja autuaallinen sen täyttäminen, mutta sillä tavalla toteutettu, kuin herra Tolstoi kehuu tehneensä, viepi se suoraa tietä pois kristinopin ytimestä. Hän ei tarvitse tämän kaikkein vaikeimman Jesuksen käskyn täyttämiseen Jumalan armoa ja apua, hän täyttää sen omalla voimallansa. Todistakoon itse: : ”En lukenut yksin vuorisaarnaa, vaan kaikkia evankeliumia ja kaikkia jumaluus oppineiden tekemiä evankeliumien selityksiä. Nämä viimeksi mainitut selittivät, että Jesuksen vuorisaarnassa olevain ohjeiden tarkoituksena oli osoittaa sitä täydellisyyden määrää, mihinkä ihmisen on pyrittävä, vaikka hän, joka aina on halukas syntiin ja siihen vajonnut, ei koskaan voi sinne asti päästä, vaan että ihmisen lunastus riippuu hänen uskostaan ja rukouksistaan ja Jumalan armosta, – mutta nämä selitykset eivät minua tyydyttäneet. : Minusta näytti kummalliselta, että Jesus, jos hän jo edeltä käsin olisi nähnyt ihmiselle mahdottomaksi omasta voimastaan noudattaa hänen oppiaan, kuitenkin olisi antanut tällaiset yhtä selvät kuin ihmeteltävät siveyssäännöt ja suorastaan määrännyt ne itse kunkin yksityisen ihmisen seurattavaksi. : Niitä lukiessani tunsin iloisella varmuudella, että paikalla, siinä silmänräpäyksessä, voin alkaa '''tehdä''' niiden mukaan. Hartaasti sitä halasin, yritinkin sitä, mutta silloin vasten tahtoani juohtui mieleeni kirkon oppi, jota sanoo: ”Ihminen on heikko, hän ei voi sitä tehdä,” ja heti tunsin tulevani heikoksi. : Sanottiin minulle montakin kertaa: sinun pitää uskoa ja rukoilla, mutta tunsin, että horjuva uskoni esti minua rukoilemasta. Minulle sanottiin: sinun pitää rukoilla, että Jumala antaisi sinulle uskon, sen uskon, joka kehoittaa rukouksiin, jotka antavat uskon, joka kehoittaa rukouksiin j. n. e. loppumattomiin asti. : Kokemuksesta tiesin tämän keinon vaikuttavan vähän. : Ainoa vaikuttava keino tuntui minusta aina olevan Jesuksen käskyjen noudattaminen.” Jesus on tässä alennettu Mosekseksi. Turhaan oli apostoli Paavali vuosia vaivannut itseänsä käskyjen täyttämisellä. Laki kuoletti hänet. Vasta silloin, kun hän oppi tuntemaan Jesuksen ansaitsematonta armoa ja siihen perustautuvaa vanhurskautta uskon kautta, sai hän elämän, ja voi ruveta Jumalata hengessä palvelemaan. Silloin hän myös tuli kristinopin suurimmaksi julistajaksi – ehkä vakavammaksi kuin kreivi Leo Tolstoikin kaikkine kiiltävine rakkauden töinensä. Edellisenä aikana oli Paavali ollut fariseus, jos tosin parhaita niitä. Hän oli mitä herra Tolstoi nyt on. Sen jälestä kun Jumalan ansaitsematon armo Kristuksessa oli päässyt kirkastamaan hänen sieluansa, lausuu hän tästä edellisestä omain töiden tilasta tavalla, joka selvästi osoittaa, että hän piti sitä kadotuksen tilana: ”Jos joku näkyy lihaan uskaltavan, niin minä paljoa enemmin – – joka olen siinä vanhurskaudessa, joka laista tulee, laittamatoin. Mutta ne, kuin minulla olivat voittona, olen minä Kristuksen tähden '''vahingoksi lukenut''', sillä minä '''luen kaikki vahingoksi''' sen ylenpalttisen Kristuksen Jesuksen minun Herrani luulemisen suhteen, jonka tähden minä olen '''kaikki vahingoksi lukenut''' ja ne '''raiskana''' pidän, että minä Kristuksen voittaisin, ja hänessä löydettäisiin, '''ettei minun vanhurskauteni laista olisi vaan uskosta Kristuksen päälle''', nimittäin se vanhurskaus, '''joka Jumalalta uskolle omistetaan''', hänen tutaksensa ja '''hänen ylösnousemisensa voimaa'''.” Niin hän sanoo Filippilaisille, ja samaan tapaan Galathalaisille: ”'''Te olette Kristuksen kadottaneet, jotka lain töillä tahdotte vauhurskaaksi tulla, ja olette armosta luopuneet'''”, ja vielä selvemmin Romalaisille: ”Mutta joka ei '''työtä tee, vaan uskoo sen päälle, joka jumalattoman vanhurskaaksi tekee, hänen uskonsa luetaan hänelle vanhurskaudeksi'''. Niinkuin myös David sanoi: ”Autuus on sen ihmisen, jolle Jumala vanhurskauden lukee '''ilman töitä'''; autuaat ovat ne, joidenka vääryydet ovat '''anteeksi annetut, ja joidenka synnit peitetyt ovat'''.” Tosin kyllä Jumalan sana todistaa rakkauden harjoitamista totiselle kristillisyydelle välttämättömäksi. Paavali esim. lausuu, jotka Kristuksen evankeliumi vapaasta armosta väärin ymmärrettäisi: ”Rakkaat veljet, te olette vapauteen kutsutut; ainoastaan karttakaat, ettette salli sen vapauden lihalle tilan antaa, vaan palvelkaat rakkaudessa toinen toistanne. Sillä kaikki laki yhdessä sanassa täytetään, nimittäin: '''rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'''”. Mutta tämän rakkauden sanoo hän heti sen jälestä '''hengen hedelmäksi''', ja tämä henki taas omistetaan yksin niille, jotka '''uskovat Jesuksen ylösnousemisen voimaan''', jotka siis eivät luota omaan voimaansa. Jesus itse puhuu lakkaamatta rakkaudesta ja rakkauden töistä. Siitä että ihmiset keskenänsä rakkautta harjoittavat, tunnetaan he hänen opetuslapsiksensa. Mutta mitä selvimmällä tavalla hän sen ohessa osoittaa, etteivät ihmiset itsestänsä voi todenperäisesti rakastaa, eivätkä yleensä mitään todellista, siveellistä hyvää aikaan saada. Hänestä ja hänen uudestaan synnyttävästä voimastansa kaikki on lähtevä. Nikodemukselle hän vakuuttaa: ”totisesti, totisesti sanon minä sinulle; ellei '''joku vastauudesta synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä'''. – – – Mitä lihasta syntynyt on, se on lihaa, ja mitä hengestä syntynyt on, se on henki.” Ja tämän uudestaan syntymisen sanoo hän lähtevän siitä, että ihminen sydämessänsä pysyy kiinni hänessä, Jesuksessa: ”Pysykäät te minussa, ja minä teissä. '''Niinkuin ei oksa taida itsestänsä hedelmät kantaa, ellei hän viinapuussa kiinni ole, niin ette myös, jollette minussa pysy. Minä olen viinapuu, te olette oksat, joka minussa pysyy, ja minä hänessä, hän kantaa paljon hedelmätä, sillä ilman minutta te ette mitään voi.” Tämä sydämen kiinni pysyminen Kristuksessa on usko, ja siitä taas sanoo Jesus: ”Älkäät tehkö sitä ruokaa, joka on katoovainen, vaan sitä ruokaa, joka pysyy ijankaikkiseen elämään, jonka Ihmisen Poika teille antava on” – ”'''se on Jumalan työ, että te uskotte sen päälle, jonka hän lähetti'''”. Uskon esine on Jesus Jumalan lähettämänä: se Jesus, joka itsestänsä todistaa, että hän on Jumalan poika, ja semmoisena vakuuttaa: ”Minä ja Isä olemme yhtä” ja ” '''joka minun näkee, hän näkee sen, joka minun lähetti'''”. – Tämä juuri on hänen oman todistuksensa mukaan kristillisyyden ydin, sillä sanoo hän ”'''Tämä on ijankaikkinen elämä, että he sinun ainoan totisen Jumalan tuntisivat, ja. jonka lähetit, Jesuksen Kristuksen'''”. Siihen uskoon ja tuntemiseen taas me tulemme Jumalan sanan kautta: ”'''Ne sanat, kuin sinä minulle annoit''', annoin minä heille; ja he ne '''ottivat vastaan''', ja '''totisesti tunsivat minun sinusta lähteneen, ja uskoivat, että sinä minut lähetit'''”. ”'''Ne sanat, kuin minä teille puhuin, ovat henki ja elämä'''”. Ja nämät sanan kautta ihmisille välitetyt armonlahjat annetaan niille, jotka ne itsellensä Jumalalta rukoilevat, samassa kuin koko uskonelämä ennen kaikkea ilmestyy sydämen kääntymisessä Herran puoleen rukouksessa. Rukouksen voimasta vakuuttaa meille Jesus itse, kun sanoo: ”Jos te minussa pysytte, ja minun sanani pysyvät teissä, '''mitä ikänä te tahdotte, niin anokaat ja te saatte'''.” Ja sentähden hän myös niin hartaasti kehoittaa meitä rukoilemaan: ”'''Anokaat, niin teille annetaan'''; etsikäät, niin te löydätte, kolkuttakaat, niin teille avataan”<ref>'''Nämät sanat ovat''' lausutut vuorisaarnassa, josta kreivi Tolstoi itse tunnustaa: ”Evankeliumeissa oli Jesuksen vuorisaarna minusta aina ollut erikoisempi ja arvokkaampi kuin kaikki muu. – Ei missään muualla Jesus anna selvempiä ja silmäänpistävämpiä elämän ohjeita.”</ref> Ja Herransa mukaan samoin apostoli: ”Rukoilkaat lakkaamatta”. Sekä Vapahtajan oman että hänen opetuslastensa selvimpien todistuksien mukaan on siis kristillisyyden ydin '''uskonopilliselta''' kannalta Jesus Kristus, Jumalan poika, ristiin nautittu meidän synteimme tähden ja ylösnoussut meille ijankaikkiseksi elämäksi, sekä '''siveyden-opilliselta''' kannalta: Jumalan armo Kristuksessa, joka meidät uskon kautta vanhurskauttaa ja tekee meidät mahdollisiksi pyhyydessä Jumalata palvelemaan. Armon osallisuuteen me tulemme armonvälikappaleiden, sanan ja sakramenttien kautta, ja omasta puolestamme meidän tulee sitä etsiä ahkeralla ja vilpittömällä rukouksella. Kaikki nämät kieltää herra Tolstoi. Jesus on tosin Jumalan poika, mutta semmoisena hän ainoastaan käskee meitä rakkautta harjoittamaan, jota me voimme omalla voimallamme tehdä. Häntä ”eivät tydytä ne selitykset, että ihmisen lunastus riippuu Jumalan armosta, ihmisen uskosta ja rukouksista”. Niinkuin jo huomautimme, on hän siinä kohden fariseusten kaltainen. Me tiedämme, että Jesus piti näitä vaarallisimpina ja kiivaimpina vastustajinansa, ja heitä vastaan kääntyvät kaikkein terävimpinä hänen sydämet ja munaskuut lävitsetunkevat nuhdesaarnansa. Mitä Kristus itse julistaa oppinsa jyrkimmäksi vastakohdaksi, sitä julistavat ”Vapaat Aatteet” kristillisyyden ”ytimeksi”. Mikä puoli on enemmin oikeutettu selittämään, mitä kristillisyys on: ”Vapaat Aatteet” vai Kristus itse? Kreivi Tolstoin auktoriteti on höyhenen köyhköinen, kun on hänen vakuutuksillensa ja kokemuksillensa vastapainona Jumalan oma, kallis sana. Kun ei suostu Jumalan sanan täydelliseen kuuliaisuuteen, eksyy suurinkin nero, ja eksyy pilalle. Niin kreivi Tolstoikin. Hän joutuu Jumalan sanan suhteen niin lapsellisen ja perättömän väitteisin, että tosin olisimme kiusauksessa otaksua ”Vapaiden Aatteiden” ajatuksien vapauden nojalla tässäkin kohden koetteeksi omaa tiedettänsä joukkoon pistäneen, ell’ei hänen lauseitansa olisi sanasta sanaan kerrottu. Jumalan sanan todisteista sanoo hän, näet, seuraavaan tapaan: : ”Ei sillä hyvä, ettei hän itse koskaan ole sanonut mitään semmoista (että, näet, lunastus on sitä, että Poika kärsi ihmisten edestä ja vapahti heidät synneistä), vaan hän on nimenomaan julistanut, että joka ei niitä (Jesuksen elämän ohjeita) seuraa ei ole tuleva Jumalan valtakuntaan. Ei hän ole koskaan sanonut, että hänen oppinsa noudattaminen olisi vaivaloista ja vaikeaa, päin vastoin hän sanoo: ”Minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani on keveä.” : Ja evankelista Johannes sanoo, että ”hänen käskynsä ei ole raskaat”. : Ja kun Jumala sanoo käskyjänsä helpoiksi noudattaa, kun hän itse ihmisenä on niitä noudattanut ja hänen opetuslapsensa tehneet hänen tavallaan, kuinka, – kysyn sitä vielä kerran – kuinka minä voin ruveta puhumaan, että niitä on mahdoton seurata ilman ylenluonnollista apua? : Jos joku kaikin voimin koettaisi saada jonkun lain kumotuksi, mitä pahempaa hän voisi tehdä kuin sanoa, että sitä on mahdoton noudattaa ja että lain antaja itse on ajatellut sitä mahdottomaksi täyttää ilman ylenluonnollista apua?” Puhumatta muista paikoista, joissa Jesus sanoo, että hänen seuraamisensa on ristin tietä, ja että sen aikaansaaminen on ihmiselle mahdotonta, Jumalalle yksin mahdollista, lausuu hän vuorisaarnassa, jota herra T. kerskailee niin perin juurin tutkineensa: ”Se portti on ahdas, ja tie kaita, joka vie elämähän, ja harvat ovat, jotka sen '''löytävät'''”. Ellei se olisi vaikeata, Jesus ei suinkaan kutsuisi sitä ”ikeeksi”. Se on luonnolliselle ihmiselle ”ies" ja mahdoton kantaa; uudestaan syntyneelle on se kyllä hänen lihansa heikkouden tähden kuorma, mutta kuitenkin se on sovelias Jumalan lapsen uudistuneelle mielelle, se on hänen armonsa kautta keveä kantaa. Johannes sentähden kyllä voi sanoa: ”hänen käskynsä eivät ole raskaat”, mutta hän liittää myös siihen heti: ”sillä kaikki '''mitä Jumalasta syntynyt on''', se voittaa maailman, ja '''meidän uskomme''' on se voitto, joka maailman voitti”. – Juuri sentähden on Jumala tullut käskyjänsä ihmisenä noudattamaan, että meidän ihmisten oli mahdotonta itsestämme niitä noudattaa, ja hän nuhteli usein omia opetuslapsiansakin sydämen kankeudesta. Kuinka on herra Tolstoi lukenut vuorisaarnaansa, koska hän ei muista, että se alkaa sanoilla, jotka auttamattomasti maahan kaatavat hänen oman voiman oppinsa? ”Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset, sillä heidän on taivaan valtakunta”, ovat Jesuksen ensimäiset sanat vuorisaarnassa. – Ja millä tavalla tahtovat meidän uudet rakkauden käskyn julistajat selittää apostoli Johanneksen sanat: ”Siinä on rakkaus, ei että me rakastimme Jumalata, vaan että hän rakasti meitä, ja lähetti poikansa sovinnoksi meidän synteimme edestä”, ja ”Sen kautta ilmestyi Jumalan rakkaus meidän kohtaamme, että Jumala lähetti ainoan poikansa maailmaan, '''että me hänen kauttansa eläisimme'''”, ja ”jokainen kuin rakastaa, se on Jumalasta syntynyt”. Jumalan sanaa vastaan on siis kerrassaan se oppi, jonka ”Vapaat Aatteet” meille kristillisyyden ytimenä tarjoavat. Oman vanhurskauden oppi on asetettu Jesuksen evankeliumin sijaan, joka antaa meille armon ilman ansiota, ja joka armon kautta kasvattaa meitä Jumalan synnyttämään rakkauteen ja pyhyyteen. Eksyttää eivät voi kauniille kaikuvat sanat niitä, jotka uskollisesti Herran sanassa pysyvät. == III. Kuinka rikasta haudataan. == Tämä Norjan kielestä käännetty kertomus voi kyllin olla monelle sekä papille että maallikolle varsin hyödyllinen lukea, mutta mitä sen on tekemistä niiden kansantajuisia mukailtuin tieteellisten totuuksien kanssa, joista on ”V. A:n” tarkoitus julistaa, on meidän vaikea käsittää. – Jos sen on tarkoitus olla jonkummoisena hyökkäyksenä kirkkoa vastaan, on se varsin epäonnistunut. ---- Emme voi muuta kuin surkutella sitä silmäänpistävätä taitamattomuutta, niillä toimittajat ovat tehtäväänsä ryhtyneet. Surullisempaa nähdä, kuin tämä tieteellisen perustuksen puute, on kuitenkin se levoton kiihko, millä joka haaralla etsitään aseita, minkälaisia tahansa, lyödäksensä niillä kumoon Jumalan sanan ijankaikkista totuuksia. <references/> '''Lähde:''' ''Suomi'' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?conversationId=13&action=entryPage&id=59932 14.8.1889], [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?conversationId=14&action=entryPage&id=65177 17.8.1889], [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?conversationId=9&action=entryPage&id=119880 31.8.1889], [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?conversationId=1&action=entryPage&id=61033 4.9.1889]. {{AAKKOSTUS:Vapaita aatteita}} [[Luokka:Anonyymi|Vapaita aatteita]] [[Luokka:Kirjallisuusarvostelut|Vapaita aatteita]] [[Luokka:Suomi (lehti vuosina 1888–1892)]] [[Luokka:1889]] i7286ek0vmesvv6vvzcjgvh5g9mf8f2 14 7359 129668 86763 2026-04-09T21:40:33Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Asiatekstit]]; lisätty [[:Luokka:Asiatekstit aiheittain]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129668 wikitext text/x-wiki Tähän luokkaan voidaan tallentaa eri osa-alueiden historiaa käsitteleviä alaluokkia. [[Luokka:Asiatekstit aiheittain]] tpf0engh3p52ywawu88f89h81f8s2a5 14 8058 129676 98271 2026-04-09T21:51:48Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Kirjallisuus]]; lisätty [[:Luokka:Musiikki]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129676 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Musiikki]] [[Luokka:Tekijät]] [[cs:Kategorie:Hudební skladatelé]] [[en:Category:Composers]] [[fr:Catégorie:Compositeurs]] [[it:Categoria:Compositori]] [[pl:Kategoria:Kompozytorzy]] [[ru:Категория:Композиторы]] s63vlfuwtgn2ww556hbj8oomz1cbedl 14 9063 129662 104263 2026-04-09T21:31:48Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Asiakirjat]]; lisätty [[:Luokka:Huomiota kaipaavat sivut]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129662 wikitext text/x-wiki Sivu on tässä luokassa, jos siihen on pantu malline [[Malline:Sekundäärilähde|''Sekundäärilähde'']]. [[Luokka:Huomiota kaipaavat sivut]] 2hkouif19t6gnyicx0rog9npihtt021 14 9160 129655 27004 2026-04-09T21:22:26Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Asiatekstit]]; lisätty [[:Luokka:Asiatekstit aiheittain]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129655 wikitext text/x-wiki Sisältää Suomen valtiopäiviä, säätyvaltiopäiviä ja eduskutaa käsitteleviä tekstejä. [[Luokka:Asiatekstit aiheittain]] 571fe74bpcl69gfyh838pvnukxzqdow 14 9314 129656 27369 2026-04-09T21:22:51Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Asiatekstit]]; lisätty [[:Luokka:Kirjallisuus]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129656 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Kirjallisuus]] l54w1utz1kwmrl8ksi7icgwoi8mjo8x 0 10603 129573 107073 2026-04-09T14:01:08Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Vapauden viesti: sosialidemokratinen kevätjulkaisu]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129573 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Nuorelle tytölle. |alaotsikko= |tekijä=Hilja Pärssinen |huomiot= }} : Elo suuri, ihmeellinen : etehesi aukenee. : Tuhat kummaa kysymystä : vastausta vuottelee. : Niitä ellös tyttö nuori : tutkimatta heitäkään, : '''Etsijän''' sä tietä käyös, : kysy, tutki yhtenään. : Tiedä '''epäilyksen''' ovi : '''edistyksen''' ehto on. : Vanha maatuu, uusi versoo, : '''tahto''' vain vie '''tekohon'''. : Sokeena ken tietään kulkee : sarastust’ ei nähdä voi. : Siteissä saa kiemuroida : ken ei vapaaks’ kapinoi. : Moni täällä painaa taakka, : moni tuska pusertaa. : Tuhat elon kysymystä : vastausta vartoaa. : Neito elos huomenessa : ohjaa kulkus eteenpäin. : '''Siteet hengen''', '''aineen kahleet''' : kaikki katko rynnistäin. : Sillä nuorna hehkurinnoin : taistohan ken uskaltaa; : hälle soipi suuret kutsut, : voittolaulut humajaa. [[Hilja Pärssinen|Hilja Liinamaa]]. '''Lähde:''' ''Vapauden viesti: sosialidemokratinen kevätjulkaisu'' 1. 1908. Vapaus-lehti, Mikkeli. [[Luokka:Hilja Pärssinen]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:1908]] ixn9azl7adoitti3i4zj85y48ornnqv 129581 129573 2026-04-09T14:29:36Z Pxos 1517 Kumottu muokkaus [[Special:Diff/129573|129573]], jonka teki [[Special:Contributions/Pxos|Pxos]] ([[User talk:Pxos|keskustelu]]) - palautan luokan, koska löysin lähteen lehdelle 129581 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Nuorelle tytölle. |alaotsikko= |tekijä=Hilja Pärssinen |huomiot= }} : Elo suuri, ihmeellinen : etehesi aukenee. : Tuhat kummaa kysymystä : vastausta vuottelee. : Niitä ellös tyttö nuori : tutkimatta heitäkään, : '''Etsijän''' sä tietä käyös, : kysy, tutki yhtenään. : Tiedä '''epäilyksen''' ovi : '''edistyksen''' ehto on. : Vanha maatuu, uusi versoo, : '''tahto''' vain vie '''tekohon'''. : Sokeena ken tietään kulkee : sarastust’ ei nähdä voi. : Siteissä saa kiemuroida : ken ei vapaaks’ kapinoi. : Moni täällä painaa taakka, : moni tuska pusertaa. : Tuhat elon kysymystä : vastausta vartoaa. : Neito elos huomenessa : ohjaa kulkus eteenpäin. : '''Siteet hengen''', '''aineen kahleet''' : kaikki katko rynnistäin. : Sillä nuorna hehkurinnoin : taistohan ken uskaltaa; : hälle soipi suuret kutsut, : voittolaulut humajaa. [[Hilja Pärssinen|Hilja Liinamaa]]. '''Lähde:''' ''Vapauden viesti: sosialidemokratinen kevätjulkaisu'' 1. 1908. Vapaus-lehti, Mikkeli. [[Luokka:Hilja Pärssinen]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Vapauden viesti: sosialidemokratinen kevätjulkaisu]] [[Luokka:1908]] 8lerwmplzh0x7iwwubxhvhved9h1q2q 129585 129581 2026-04-09T14:33:11Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Vapauden viesti: sosialidemokratinen kevätjulkaisu]]; lisätty [[:Luokka:Vapauden viesti]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129585 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Nuorelle tytölle. |alaotsikko= |tekijä=Hilja Pärssinen |huomiot= }} : Elo suuri, ihmeellinen : etehesi aukenee. : Tuhat kummaa kysymystä : vastausta vuottelee. : Niitä ellös tyttö nuori : tutkimatta heitäkään, : '''Etsijän''' sä tietä käyös, : kysy, tutki yhtenään. : Tiedä '''epäilyksen''' ovi : '''edistyksen''' ehto on. : Vanha maatuu, uusi versoo, : '''tahto''' vain vie '''tekohon'''. : Sokeena ken tietään kulkee : sarastust’ ei nähdä voi. : Siteissä saa kiemuroida : ken ei vapaaks’ kapinoi. : Moni täällä painaa taakka, : moni tuska pusertaa. : Tuhat elon kysymystä : vastausta vartoaa. : Neito elos huomenessa : ohjaa kulkus eteenpäin. : '''Siteet hengen''', '''aineen kahleet''' : kaikki katko rynnistäin. : Sillä nuorna hehkurinnoin : taistohan ken uskaltaa; : hälle soipi suuret kutsut, : voittolaulut humajaa. [[Hilja Pärssinen|Hilja Liinamaa]]. '''Lähde:''' ''Vapauden viesti: sosialidemokratinen kevätjulkaisu'' 1. 1908. Vapaus-lehti, Mikkeli. [[Luokka:Hilja Pärssinen]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Vapauden viesti]] [[Luokka:1908]] ttuyi85pdxtqbq77s1oxaqu5kvo3oyh 0 10664 129572 106228 2026-04-09T14:00:33Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Vapauden viesti: sosialidemokratinen kevätjulkaisu]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129572 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Aamun sarastaessa. |alaotsikko= |tekijä=Kasperi Tanttu |huomiot= }} : Kuulkaa, kuulkaa, huomenkellot soivat! : vapautta toivoo vangit, vaikeroivat. : Nähkää, orjat ryömii uumenista maan : uuteen päivään, uuteen onnelaan. : Kuulkaa, tykit jyskää viime jyskintäänsä, : kuulat laulaa viime lauluansa. : Pimeyden kahleet katkoo valon väike; : pilven alta aukee päivän pälke. – : '''Hurraa!''' Kädet kohoo taivahille, : kansa hurraa valon välkkehille. : Raskaat kengät tallaa valheopit, : katkoo kahleraudat, aukoo vankikopit. : Hurraa! Valonlieska hulmuu taivahalla! – : Joukot veljestyössä toimii maailmalla. : Menneisyys on kohta pahaa unta – : Tulevaisuus lienee – taivaanvaltakunta. [[Kasperi Tanttu|Kasperi [Tanttu]]]. '''Lähde:''' ''Vapauden viesti: sosialidemokratinen kevätjulkaisu'' 1. 1908. Vapaus-lehti, Mikkeli. [[Luokka:Kasperi Tanttu]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:1908]] rnfckus2cwfqxj17peugbrkt8wy90jn 129582 129572 2026-04-09T14:29:43Z Pxos 1517 Kumottu muokkaus [[Special:Diff/129572|129572]], jonka teki [[Special:Contributions/Pxos|Pxos]] ([[User talk:Pxos|keskustelu]]) - palautan luokan, koska löysin lähteen lehdelle 129582 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Aamun sarastaessa. |alaotsikko= |tekijä=Kasperi Tanttu |huomiot= }} : Kuulkaa, kuulkaa, huomenkellot soivat! : vapautta toivoo vangit, vaikeroivat. : Nähkää, orjat ryömii uumenista maan : uuteen päivään, uuteen onnelaan. : Kuulkaa, tykit jyskää viime jyskintäänsä, : kuulat laulaa viime lauluansa. : Pimeyden kahleet katkoo valon väike; : pilven alta aukee päivän pälke. – : '''Hurraa!''' Kädet kohoo taivahille, : kansa hurraa valon välkkehille. : Raskaat kengät tallaa valheopit, : katkoo kahleraudat, aukoo vankikopit. : Hurraa! Valonlieska hulmuu taivahalla! – : Joukot veljestyössä toimii maailmalla. : Menneisyys on kohta pahaa unta – : Tulevaisuus lienee – taivaanvaltakunta. [[Kasperi Tanttu|Kasperi [Tanttu]]]. '''Lähde:''' ''Vapauden viesti: sosialidemokratinen kevätjulkaisu'' 1. 1908. Vapaus-lehti, Mikkeli. [[Luokka:Kasperi Tanttu]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Vapauden viesti: sosialidemokratinen kevätjulkaisu]] [[Luokka:1908]] ele62gcbx0nswud70r6m08iy1bvzl58 129586 129582 2026-04-09T14:33:30Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Vapauden viesti: sosialidemokratinen kevätjulkaisu]]; lisätty [[:Luokka:Vapauden viesti]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129586 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Aamun sarastaessa. |alaotsikko= |tekijä=Kasperi Tanttu |huomiot= }} : Kuulkaa, kuulkaa, huomenkellot soivat! : vapautta toivoo vangit, vaikeroivat. : Nähkää, orjat ryömii uumenista maan : uuteen päivään, uuteen onnelaan. : Kuulkaa, tykit jyskää viime jyskintäänsä, : kuulat laulaa viime lauluansa. : Pimeyden kahleet katkoo valon väike; : pilven alta aukee päivän pälke. – : '''Hurraa!''' Kädet kohoo taivahille, : kansa hurraa valon välkkehille. : Raskaat kengät tallaa valheopit, : katkoo kahleraudat, aukoo vankikopit. : Hurraa! Valonlieska hulmuu taivahalla! – : Joukot veljestyössä toimii maailmalla. : Menneisyys on kohta pahaa unta – : Tulevaisuus lienee – taivaanvaltakunta. [[Kasperi Tanttu|Kasperi [Tanttu]]]. '''Lähde:''' ''Vapauden viesti: sosialidemokratinen kevätjulkaisu'' 1. 1908. Vapaus-lehti, Mikkeli. [[Luokka:Kasperi Tanttu]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Vapauden viesti]] [[Luokka:1908]] js62i5efg90hqu31h74tahmltev2pcy 0 10670 129574 107224 2026-04-09T14:01:19Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Vapauden viesti: sosialidemokratinen kevätjulkaisu]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129574 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Rintamaan. |alaotsikko= |tekijä=Otto Tiuppa |huomiot= }} : Nyt veikot siskot rintamaan : jo vaara uhkaa suuri! : Nyt punaliput liehumaan : jo nousee työläismuuri! : Nyt vapautta valvomaan : käykäämme ilomiellä, : on lopultakin voitto vaan : aatteemme taistotiellä! : Kun nousee työläiskansa maan : tyrannein valta kaatuu! : Käy oikeus näin kunniaan : ja petos inha maatuu! : Näin kelpaa meidän taistella : uhraten kaiken varmaan; : kun siten voimme ansaita : näin vapauden armaan! : Oi terve siskot veikkoset, – : kesäinen päivä paistaa! : Jos kourin lujin taistelet, : saat onneakin maistaa! – : Jos pelkurina sorrat vaan : vie kaiken häijy hiisi – : barbaarilauma itämaan : mi tänne taasen kiisi! [[Otto Tiuppa|O[tto]. T[iuppa].]] '''Lähde:''' ''Vapauden viesti: sosialidemokratinen kevätjulkaisu'' 3. 1910. Vapaus-lehti, Mikkeli. [[Luokka:Otto Tiuppa]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:1910]] osveebacn6tbgki4672kd42admey57r 129580 129574 2026-04-09T14:29:15Z Pxos 1517 Kumottu muokkaus [[Special:Diff/129574|129574]], jonka teki [[Special:Contributions/Pxos|Pxos]] - palautan luokan, koska löysin lähteen lehdelle 129580 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Rintamaan. |alaotsikko= |tekijä=Otto Tiuppa |huomiot= }} : Nyt veikot siskot rintamaan : jo vaara uhkaa suuri! : Nyt punaliput liehumaan : jo nousee työläismuuri! : Nyt vapautta valvomaan : käykäämme ilomiellä, : on lopultakin voitto vaan : aatteemme taistotiellä! : Kun nousee työläiskansa maan : tyrannein valta kaatuu! : Käy oikeus näin kunniaan : ja petos inha maatuu! : Näin kelpaa meidän taistella : uhraten kaiken varmaan; : kun siten voimme ansaita : näin vapauden armaan! : Oi terve siskot veikkoset, – : kesäinen päivä paistaa! : Jos kourin lujin taistelet, : saat onneakin maistaa! – : Jos pelkurina sorrat vaan : vie kaiken häijy hiisi – : barbaarilauma itämaan : mi tänne taasen kiisi! [[Otto Tiuppa|O[tto]. T[iuppa].]] '''Lähde:''' ''Vapauden viesti: sosialidemokratinen kevätjulkaisu'' 3. 1910. Vapaus-lehti, Mikkeli. [[Luokka:Otto Tiuppa]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Vapauden viesti: sosialidemokratinen kevätjulkaisu]] [[Luokka:1910]] e2syg787yufixjr0x0fzsup65ggll37 129584 129580 2026-04-09T14:32:58Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Vapauden viesti: sosialidemokratinen kevätjulkaisu]]; lisätty [[:Luokka:Vapauden viesti]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129584 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Rintamaan. |alaotsikko= |tekijä=Otto Tiuppa |huomiot= }} : Nyt veikot siskot rintamaan : jo vaara uhkaa suuri! : Nyt punaliput liehumaan : jo nousee työläismuuri! : Nyt vapautta valvomaan : käykäämme ilomiellä, : on lopultakin voitto vaan : aatteemme taistotiellä! : Kun nousee työläiskansa maan : tyrannein valta kaatuu! : Käy oikeus näin kunniaan : ja petos inha maatuu! : Näin kelpaa meidän taistella : uhraten kaiken varmaan; : kun siten voimme ansaita : näin vapauden armaan! : Oi terve siskot veikkoset, – : kesäinen päivä paistaa! : Jos kourin lujin taistelet, : saat onneakin maistaa! – : Jos pelkurina sorrat vaan : vie kaiken häijy hiisi – : barbaarilauma itämaan : mi tänne taasen kiisi! [[Otto Tiuppa|O[tto]. T[iuppa].]] '''Lähde:''' ''Vapauden viesti: sosialidemokratinen kevätjulkaisu'' 3. 1910. Vapaus-lehti, Mikkeli. [[Luokka:Otto Tiuppa]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Vapauden viesti]] [[Luokka:1910]] 7z5cs05sroh4iycmtehd2cirnzeqitc 14 14135 129658 76523 2026-04-09T21:24:24Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Asiatekstit]]; lisätty [[:Luokka:Asiatekstit aiheittain]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129658 wikitext text/x-wiki {{Wikipedia|Luokka:Oikeustiede}} [[Luokka:Asiatekstit aiheittain]] t7mgrr7kuwk1384tf2uvmm7o6ps3nuk 14 15498 129645 95993 2026-04-09T21:16:48Z Pxos 1517 Palautetaan tänne takaisin siinä ensimmäiseksi ollut yläluokka "Luokka:Lehtiaineisto", jonka äsken palautin takaisin Wikiaineistoon vuonna 2009 poistettujen sivujen joukosta. 129645 wikitext text/x-wiki [[luokka:Lehtiaineisto]] chcx4bhl58jcsd9zzn7pj1tbwm34h5e 14 15673 129654 87564 2026-04-09T21:22:04Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Asiatekstit]]; lisätty [[:Luokka:Asiakirjat]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129654 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Asiakirjat]] s31wuqeq05zs4jh2ak1yrqayo47ypgx 129663 129654 2026-04-09T21:32:30Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Asiakirjat]]; lisätty [[:Luokka:Asiatekstit aiheittain]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129663 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Asiatekstit aiheittain]] fh31v6dm523vfmwlvl1n6y16p6olynu 0 15790 129612 89134 2026-04-09T18:45:37Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Murolen kunta]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129612 wikitext text/x-wiki {{Keskitys}} <center><u>1942, huhtikuun 23 päivänä.</u></center> &emsp; Vanhemman hallitussihteerin Lintosen esittelyn päätyttyä saapui istuntoon vanhempi hallitussihteeri Mantere ja esitteli: 5) Ruoveden kunnasta olevien maanviljelijäin Väinö Kivirannan, E. Kovetun, Paavo Mäen ja Kalle Mäen anomuskirjelmän, jossa he paikkakuntalaisten valitsemina olivat anoneet, että eräistä Ruoveden, Kurun ja Teiskon kuntien alueista muodostettaisiin uusi Murole niminen kunta. Hämeen lääninhallitus, paikalliset hallintoviranomaiset, maanmittaushallitus sekä asianomaiset kunnanvaltuustot olivat antaneet anomuksesta lausuntonsa ja oli asia ollut erityisen selvitysmiehen tutkittavana. N:o 1320/253 A.D.S.M.1933. :::::Valtioneuvosto katsoi, että anotun uuden kunnan perustamiseen ei ollut tällä kerralla aihetta eikä kunnallisen jaoituksen muuttamisesta 19 päivänä toukokuuta 1925 annetussa laissa säädettyjä edellytyksiä ja jätti anomuksen huomioon ottamatta. :::::Tästä oli sisäasiainministeriön kirjeellä ilmoitettava Hämeen lääninhallitukselle tiedoksi sekä hakijain, asianomaisten kuntain ja muiden asianomaisten tietoon saatettavaksi. </div> ==Lähde== * Kansallisarkistossa oleva valtioneuvoston kirjaajankonttorin arkisto, valtioneuvoston pöytäkirjat, pöytäkirjat IV 1942-1942 (Ca:284), jakso 294, sivu 294. Digitoitu asiakirja löytyy [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5201605 Kansallisarkiston digitaaliarkistosta]. ji5nkfnsjuvocpjl0jq9drcqaphl6dk 129613 129612 2026-04-09T18:46:20Z Pxos 1517 +[[Luokka:Valtioneuvoston päätökset]]; +[[Luokka:1942]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129613 wikitext text/x-wiki {{Keskitys}} <center><u>1942, huhtikuun 23 päivänä.</u></center> &emsp; Vanhemman hallitussihteerin Lintosen esittelyn päätyttyä saapui istuntoon vanhempi hallitussihteeri Mantere ja esitteli: 5) Ruoveden kunnasta olevien maanviljelijäin Väinö Kivirannan, E. Kovetun, Paavo Mäen ja Kalle Mäen anomuskirjelmän, jossa he paikkakuntalaisten valitsemina olivat anoneet, että eräistä Ruoveden, Kurun ja Teiskon kuntien alueista muodostettaisiin uusi Murole niminen kunta. Hämeen lääninhallitus, paikalliset hallintoviranomaiset, maanmittaushallitus sekä asianomaiset kunnanvaltuustot olivat antaneet anomuksesta lausuntonsa ja oli asia ollut erityisen selvitysmiehen tutkittavana. N:o 1320/253 A.D.S.M.1933. :::::Valtioneuvosto katsoi, että anotun uuden kunnan perustamiseen ei ollut tällä kerralla aihetta eikä kunnallisen jaoituksen muuttamisesta 19 päivänä toukokuuta 1925 annetussa laissa säädettyjä edellytyksiä ja jätti anomuksen huomioon ottamatta. :::::Tästä oli sisäasiainministeriön kirjeellä ilmoitettava Hämeen lääninhallitukselle tiedoksi sekä hakijain, asianomaisten kuntain ja muiden asianomaisten tietoon saatettavaksi. </div> ==Lähde== * Kansallisarkistossa oleva valtioneuvoston kirjaajankonttorin arkisto, valtioneuvoston pöytäkirjat, pöytäkirjat IV 1942-1942 (Ca:284), jakso 294, sivu 294. Digitoitu asiakirja löytyy [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5201605 Kansallisarkiston digitaaliarkistosta]. [[Luokka:Valtioneuvoston päätökset]] [[Luokka:1942]] 6x4ttupdxd1ubatcuxnlry41em1hmov 14 15802 129661 89307 2026-04-09T21:30:43Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Asiatekstit]]; lisätty [[:Luokka:Viiteaineisto]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129661 wikitext text/x-wiki Asiatekstit, jotka ovat avointa oppimateriaalia. [[Luokka:Viiteaineisto]] 745vywos86x4lq1iuguuqp3rteiyu46 14 15821 129659 89807 2026-04-09T21:24:38Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Asiatekstit]]; lisätty [[:Luokka:Asiatekstit aiheittain]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129659 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Asiatekstit aiheittain]] fh31v6dm523vfmwlvl1n6y16p6olynu 14 15830 129653 89877 2026-04-09T21:21:36Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Asiatekstit]]; lisätty [[:Luokka:Asiatekstit aiheittain]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129653 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Asiatekstit aiheittain]] fh31v6dm523vfmwlvl1n6y16p6olynu 14 16771 129657 97968 2026-04-09T21:23:29Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Asiatekstit]]; lisätty [[:Luokka:Asiatekstit aiheittain]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129657 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Asiatekstit aiheittain]] fh31v6dm523vfmwlvl1n6y16p6olynu 14 17229 129564 99392 2026-04-09T13:51:52Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Tarkkailuluokat]]; lisätty [[:Luokka:Huomiota kaipaavat sivut]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129564 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Huomiota kaipaavat sivut]] qwqk30ht0xwgucwldjpzd20soou1juy 14 17231 129569 99397 2026-04-09T13:54:15Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Tarkkailuluokat]]; lisätty [[:Luokka:Huomiota kaipaavat sivut]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129569 wikitext text/x-wiki Luokka sisältää Wikiaineiston sivuja, joiden viitemäärittelyistä puuttuu pakollisia määritteitä. [[Luokka:Huomiota kaipaavat sivut]] kia5o5zcxsovmvoodmsg5zjikud6jr0 2 18460 129611 128475 2026-04-09T18:42:59Z Pxos 1517 pois luokitus käyttäjän alasivulta 129611 wikitext text/x-wiki <nowiki>{{</nowiki>tallennettu_kirja <br />| setting-papersize = a4 <br />| setting-toc = auto <br />| setting-columns = 2 <nowiki>}}</nowiki> == Kalevala == === (fi) === :[[Kalevala]] :[[Kalevala - Ensimmäinen runo]] :[[Kalevala - Toinen runo]] :[[Kalevala - Kolmas runo]] :[[Kalevala - Neljäs runo]] :[[Kalevala - Viides runo]] :[[Kalevala - Kuudes runo]] :[[Kalevala - Seitsemäs runo]] :[[Kalevala - Kahdeksas runo]] :[[Kalevala - Yhdeksäs runo]] :[[Kalevala - Kymmenes runo]] :[[Kalevala - Yhdestoista runo]] :[[Kalevala - Kahdestoista runo]] :[[Kalevala - Kolmastoista runo]] :[[Kalevala - Neljästoista runo]] :[[Kalevala - Viidestoista runo]] :[[Kalevala - Kuudestoista runo]] :[[Kalevala - Seitsemästoista runo]] :[[Kalevala - Kahdeksastoista runo]] :[[Kalevala - Yhdeksästoista runo]] :[[Kalevala - Kahdeskymmenes runo]] :[[Kalevala - Yhdeskolmatta runo]] :[[Kalevala - Kahdeskolmatta runo]] :[[Kalevala - Kolmaskolmatta runo]] :[[Kalevala - Neljäskolmatta runo]] :[[Kalevala - Viideskolmatta runo]] :[[Kalevala - Kuudeskolmatta runo]] :[[Kalevala - Seitsemäskolmatta runo]] :[[Kalevala - Kahdeksaskolmatta runo]] :[[Kalevala - Yhdeksäskolmatta runo]] :[[Kalevala - Kolmaskymmenes runo]] :[[Kalevala - Yhdesneljättä runo]] :[[Kalevala - Kahdesneljättä runo]] :[[Kalevala - Kolmasneljättä runo]] :[[Kalevala - Neljäsneljättä runo]] :[[Kalevala - Viidesneljättä runo]] :[[Kalevala - Kuudesneljättä runo]] :[[Kalevala - Seitsemäsneljättä runo]] :[[Kalevala - Kahdeksasneljättä runo]] :[[Kalevala - Yhdeksäsneljättä runo]] :[[Kalevala - Neljäskymmenes runo]] :[[Kalevala - Yhdesviidettä runo]] :[[Kalevala - Kahdesviidettä runo]] :[[Kalevala - Kolmasviidettä runo]] :[[Kalevala - Neljäsviidettä runo]] :[[Kalevala - Viidesviidettä runo]] :[[Kalevala - Kuudesviidettä runo]] :[[Kalevala - Seitsemäsviidettä runo]] :[[Kalevala - Kahdeksasviidettä runo]] :[[Kalevala - Yhdeksäsviidettä runo]] :[[Kalevala - Viideskymmenes runo]] fpatsll877uncusb0bq2xnuqnnodmq0 14 18551 129565 114322 2026-04-09T13:52:16Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Tarkkailuluokat]]; lisätty [[:Luokka:Huomiota kaipaavat sivut]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129565 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Huomiota kaipaavat sivut]] qwqk30ht0xwgucwldjpzd20soou1juy 14 18554 129646 104958 2026-04-09T21:17:23Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Asiatekstit]]; lisätty [[:Luokka:Lehtiaineisto]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129646 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Lehtiaineisto]] 73p3dcep80uwgtyyz7hkazxab1pbrlg 14 19500 129649 110886 2026-04-09T21:20:11Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Asiatekstit]]; lisätty [[:Luokka:Asiatekstit aiheittain]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129649 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Asiatekstit aiheittain]] fh31v6dm523vfmwlvl1n6y16p6olynu 0 19524 129620 111932 2026-04-09T19:10:49Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Asiatekstit]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129620 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Eräs jouluilta Aleksis Kiven kodissa |alaotsikko=Todenperäinen kertomus |tekijä=Hanna Stenwall |huomiot= }} {{Marginaalit}} {{lähde/kohta|s. 716}} <p style="text-align: center; font-size: 2em;"> Eräs jouluilta Aleksis Kiven kodissa. </p> <p style="text-align: center; font-size: 0.9em;"> Todenperäinen kertomus. </p> Nurmijärven Palojoen kylän räätäli Eerikki Juhani Stenvallin perheessä sitä sitten oli työtä ja hommaa joulun edellisinä päivinä, piti valmistaa pukuja puolelle kylän väkeä, sillä kaikki olisivat tahtoneet jouluksi. Kyllä siinä unta lyötiin korvalle, kun se tavallisuuden mukaan hiipi vieraaksi. Siinä sitä sitten ommeltiin silmät puoliummessa ratisevien talikynttilöiden ääressä. Oli tapana, kun tuotiin räätälintyötä, tuotiin jokin talikynttiläkin tuomiseksi. Mutta ne olivat monesti kovin kiusallisia, nuo lahjakynttilät. Ne ritisivät ja ratisivat, eikä tahtonut muuta ehtiä kuin kartua korjaamaan, ja talia tipahteli pitkin pöytää. Sen sijaan kun emäntä Annastiina valoi kynttilöitä, niin ne paloivat kirkkaasti. Kyllä hän oli virkeä eukko, tuo Annastiina. Jos miehet puuhasivat heidän ammatissaan, niin ei hänkään lepohetkiä saanut viettää. Paitse talouden hoitoa, kutoa helskytteli hän kylän emännille kankaita, joista hän sitten ompeli naisten pukuja, sillä siihen aikaan olivat olot ja vaatimukset vielä hyvin yksinkertaiset. Ei sitä muodin mukaista niin suuresti katsottu, kunhan vaan oli jonkinlainen kauhtana, joka yllä riippui. Siksipä ahkera räätälin vaimo olikin kylän miltei ainoa ompelija, ja hyvin siihen emäntien mielestä kelpasikin. Mutta tuo joulun tulo, sehän sitten vasta jouduttikin hänen askeleitaan. Sitä piti leipoa, laittaa olutta ja valaa joulukynttilöitä, joka työ paljon miellytti poikia: Juhania, Emanuelia, Alberttia ja Aleksia, sillä joulukynttilät valettiin kolmihaarukkaan. Semmoinen sitten asetettiin akkunalle jouluiltana, tahi tehtiin puusta sellainen kaari, joka muodosti Aan kirjainta, ja siihen sitten asetettiin tavallisia kynnttilöitä riviin. Kuusta ei ollut silloin käytännössä, kuten nykyaikana, mutta pojat sittenkin odottivat sitä toivottua joulu-iltaa yhtä innokkaasti. Silloinhan sai telmiä vapaasti olkien päällä laattialla, joka joulun iloista ja huvituksista tuntui kaikista hauskimmalta. He kertoilivatkin keskenään joulun tulosta, niin että isänsä sai monet kerrat ärjähtää heidän liian aikaista joulutunnelmaansa. Olipa senvuoksi pojilla hauskaa, kun isä sälleineen lähti {{lähde/kohta|s. 717}}kylään töihin. Mestari astui silloin edellä arvokkaannäköisenä, kyynärömitta kädessä, ja sällit astelivat jälessä. Yksi kantoi suuria räätälinsaksia ja toisella oli silitysrauta kädessä. Mutta vihdoin koitti tuo toivottu joulu-aaton aamu. Tuossa puolenpäivän tienoissa komensi mestari: »nyt, pojat, pois neulat ja sormustimet, sillä nyt otetaan joulu!” Sitten mentiin saunaan. Sieltä tultua levitettiin olkia laattialle, sytytettiin kynttilät ja iloinen takkavalkia. Emäntä levitteli pöydälle valkoisen liinan. Siihen hän sitten kantoi suuren leivotun kakun, jolla oli jalustimet alla, ja sen päällä oli joukko pienempiä leivoksia. Se kutsuttiin »maja kakuksi” ja se sai seisoa pödällä niin kauvan kuin joulua kesti. Puinen oluthaarukka, paistettu lampaanlapa sekä voita ja juustoa edelleen tuotiin pöytään joulukakun kumppaneiksi. Tätä vierasvaraisuutta sai jokainen käyttää hyväkseen, joka tuli jouluna vierailemaan. Sittenkun oli nautittu jouluillallinen: puuro ja lipeäkala, haki emäntä Annastiina vanhan hakakantisen virsikirjansa, luki joulupäivän epistolan sekä lauloi jouluvirsiä. Silloin täytyi kaikkein kuunnella, eivät pojatkaan tohtineet telmiä. Mutta sitten illemmässä puki räätäli yllensä vanhat turkit ja tuli nelin jaloin sisään. Siitä pojille vasta ilo alkoi. Nuorin pojista, Aleksi, sai ajella pukin selässä. Siinä sitten leikittiin ja »nypittiin paistia”. Se oli sellainen leikki, että sidottiin vaate silmien eteen, kierrettiin oljesta pamppu ja annettiin »paistin” käteen. Sitä, joka tähän virkaan oli ruvennut, sitten nykäistiin puolelta ja toiselta, jota häiriöntekoa hän koetti pampullaan torjua, ja ketä pamppu kohtasi, se joutui sitten »paistiksi”. Isä, muuten jörö luonteeltaan, oli sinä iltana erittäin hilpeällä tuulella. Mutta aika oli jo siksi joutunut, että piti levolle mentämän, vaan isä kun oli luvannut poikien kanssa lähteä aamukirkkoon, niin ei poikien silmään tahtonut uni tulla. Pelkäsivät, etteivät herää oikeaan aikaan, mutta äiti kyllä lupasi siitä huolehtia. Pian nukkuivatkin pojat oljille, väsyneitä kun olivat. Varahin aamulla heräsikin äiti, keitti kahvin, sytytti takkavalkean ja herätti pojat kirkkomatkalle. Sitte hän lähti aittaan, toi sieltä makkaraa ja asetti tulen ääreen lämpiämään. Se oli sellainen tapa, että jouluaamuna piti syödä makkaraa, kun lähdettiin kirkkoon, että ensi vuonna saisi hyvin lihavaa silavaa. Sillä välin lähti isä talliin Ruskoa valjastamaan. Mutta täytyihän Ruskoakin jouluna muistaa. Isäntä meni sisään, otti puuhaarukan täynnä ruskeaa sakkapäistä olutta, sekoitti oluen kaurojen sekaan ja antoi Ruskon syödä. Se oli yleinen tapa, että hevosille jouluaamuna annettiin olutta kaurojen kanssa, että muka tulivat hyvin uljaiksi. Paras hevonen oli sillä, joka ehti ensimäiseksi kirkosta kotiin. Siksipä sitä ajettiinkin oikein kilvan kanssa. Kun sitten pojat olivat täysissä kirkkotamineissa ja äiti peitteli heitä {{lähde/kohta|s. 718}}rekeen sekä oltiin valmiit lähtemään, niin kuului kauhea susien ulvona. Rusko hirnui ja höristeli korviaan, ja pojat pelkäsivät. Silloin isä otti pyssynsä, meni ja laukaisi pari laukausta hätyyttääkseen petoja. Ne mahtoivatkin vähän haistaa ruutin savua, kun vaikenivat. Niitä lienee ollut iso joukko jäljistä nähtyä ihan keskellä maantietä, niin kutsutulla Ristimäellä, noin puoli kilometriä kylästä. Silloin oli niin paljon susia, että niitä nähtiin miltei joka päivä. Sitten kun kaikki oli hiljennyt, lähdettiin talviyön pakkasessa kirkkoa kohti. Rusko juoksi kuin vimmattu ja helisteli kulkustaan. Sillä kai lienee ollut vähän jouluhumalaa päässä. Kirkosta taasen kotia tultua odotti lämmin kahvi ja katettu pöytä. Ja sitte sitä loppu päivä levättiin kaikista vuoden töistä ja ponnistuksista. Tällaista oli joulunvietto Aleksis Kiven lapsuudenkodissa. — Lienee kai jokin tietoisuuden tunne niin omasta olostaan kuin entisyydestä tunkeutunut hänen hämärään sieluunsa, kun hän mielipuolisuuden yössä oli kerran huudahtanut: „Minä en ole kotona. Oi, viekää minut kotiini! Siellä minä olin onnen poika, vaan nyt minä olen surun poika”. {{Oikea|''Hanna Stenvall.''}} '''Lähde:''' {{Lehtiviite | Otsikko = Eräs jouluilta Aleksis Kiven kodissa | Tekijä = Hanna Stenvall | Julkaisu = Aika | Ajankohta = 1911 | Numero = 23–24 | Sivut = 716–718 | www = https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/499640?page=50 | www-teksti = Kansalliskirjasto | Viitattu = }} {{Marginaalit-loppu}} [[Luokka:Hanna Stenwall]] [[Luokka:Aika]] [[Luokka:1911]] [[Luokka:Aleksis Kivi]] [[Luokka:Joulu]] 0wr4grpnr1wyul68bviyzl7tta020rw 0 19533 129627 127236 2026-04-09T19:51:16Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Asiatekstit]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129627 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Joulu 1700-luvun kartanoissa |alaotsikko= |tekijä=Gunnar Suolahti |huomiot= }} {{Marginaalit}} {{lähde/kohta|s. 9:1}} <p style="text-align: center; font-size: 2.5em; text-transform: allcaps;"> Joulu 1700-luvun kartanoissa. </p> {{alkukirjain|P}}itkinä, pimeinä puhteina joulun alla oli 1700-luvun herraskartanoissa paljon työtä ja puuhaa. Nokisessa, hiukaisevan lämpöisessä väenpirtissä kömpivät piiat ja rengit jo kahden tienoissa aamuyöstä haukotellen ryijyjensä ja lampaanvuotiensä välistä alottaakseen pärevalkean äärellä askareet. Rasittava riiheämisaika oli jo ohitse ja pellavat oli häkylöity, mutta syysteurastuksen jäljiltä oli siankinkut liotettava suolavesipurtiloissa sekä kylmässä savussa savustettava, makkarat oli laitettava, ja lapsetkin olivat mukana, kun valettiin talikynttilät kastamalla niitä kuumaan kupariseen kynttiläkirnuun. Kodassa keitettiin jouluviinaa ja mallassaunassa imellytettiin lakanan päällä maltaat kotiolutta varten, joka suuressa muuripadassa valmistettiin voimakkaaksi. Ja sitten leivottiin joulunedellisinä päivinä suuret taikinat. Mutta sitäpaitsi riitti aamuja iltapuhteiksi askaretta kehruussa ja suurimoitten jauhuussa. Miesten piti ehtiä halkojen ajosta ja rekien veistelystä kaupunkiin tuomaanmarkkinoiksi. Metsäiset taipaleet he makailivat viljasäkkien päällä reessään sekä palasivat takaisin pää pohmeloisena kauppiaitten viinaksista kulettaen mukanaan isäntäväen tilaamaa joulutavaraa, ryyti- ja teekääröjä, viiniankkuria, lautasia, olut- ja viinilaseja, nauha- ja kangasrihkamaa. Sitten tuli aattona paljon puuhan jälkeen lepo ja rauha. Kaikin käytiin joulusaunassa. Sitten alkoi pyhä jouluyö, jolloin sanottiin henkien ja haltijain liikkuvan pihannurkissa ja eläintenkin talleissa ja navetoissa saavan keskiyön hetkiksi puhelahjan. Silloin oli talonväen muka viisainta pysytellä kotinurkkien sisäpuolella. Väentuvassa istui vanhempi väki illallisen jälkeen olutkulhojen ääressä pöydän takana. Permanto oli peitetty oljilla ja nuoremmat siellä tanssivat piiritanssia; väliin olivat tytöt piirissä yksinään, väliin nuoretmiehet mukana, aina miten laulun sanat ja tanssin meno vaati. Joku kartanon vanhimmista palkollisista, joka osasi vanhan ajan laulut, oli ylinnä äänessä, laulellen esim. vanhaa ruotsinmukaista: <poem> I Präämen haaver ja vantra Perfuttan keinun tallana O haaver looti hämti sänti Ortor o ruusor Linnun laulan prassika. </poem> Taitekattoisessa kartanossa sillävälin herrasväki piti iloaan. Hyvissä ajoin oli tuttavien ja tuttavientuttavien kautta koetettu hankkia itsekullekin jotakin mieleistä joululahjaa. Mutta saanti oli sittenkin vaikeaa, jonka vuoksi kaikenlaisilla pikku yllätyksillä, runopätkillä y. m. koetettiin korvata lahjojen vähäistä lukumäärää. Niinpä teki kuuluisa Yrjö Maunu Sprengtportenkin viettäessään 1770- ja 1780-lukujen vaihteessa joulua kodissaan Brahelinnan everstinvirkatalossa. Hän toimitti niin, että perheessä vierailevalta nuorelta neidiltä juuri ennen aattoiltaa hävisi kultasydän, jota tämän oli ollut tapana kantaa kaulallaan, ja samoin katosi eräältä upseerilta lapikas. Jouluiltana heitettiin ovesta käärö, joka oli osotettu lapikastaan kaipaavalle upseerille ja jonka päällystään tällainen runo oli kirjoitettu: ’Kun olut on lopussa ja Chloris karkaa, pane lapikas jalkaan: silloin viluttaa ihmisparkaa’. Ja vähän ajan päästä koputettiin taas ovelle ja sisään heitettiin pieni käärö kadotettua sydäntään surevalle tytölle; käärölle oli kirjoitettu: ’Työläs on omistus sydämen varastetun, kas, pikku hupakko, täss’ on sun’. Aattoillan iloinen yhdessäolo lopetettiin useassa kartanossa hartaalla jouluvirrellä. Jouluaamuna tuli sitten aikainen lähtö kirkkoon. Enemmän kuin milloinkaan muulloin oli silloin kirkkomäki mustanaan väkeä. Keräännyttiin kirkkotallien äärelle ja seisoskeltiin kirkon seinävierillä odottamassa papinkellon soimista sekä katsomassa {{lähde/kohta|s. 9:2}}vallasväkien saapumista kuomureissään. Näillä oli parasta päällänsä. Naisilla yllään heleänväriset kärpännahoilla päärmätyt turkkinsa, joissa päällys oli vaaleansinistä hollannin damastia taikka viheriän- ja valkoisen raitaista rastisiljia; herroilla puuteroitu tekotukka hatun alla, manchesteriliivit ja silkkisukat. Ja sarkapukuisissa talonpoikaisryhmissäkin näkyi tyttöjen punasilkkisiä kaulaliinoja, emäntien hopeasolkia ja silkkimyssyjä sekä värikkäitä turkkeja. Istuttiin sitten ahtaasti penkeissä; kukin arvonsa mukaisessa järjestyksessä esivallan vahvistaman penkkijaon mukaan. Virsiä veisattaessa oli osa seurakuntalaisia eri äänessä kuin veisuuta johdattava lukkari, ja kirkkoherran saarnatessa eriskummaiseen laulavaan tapaansa katseltiin syrjäsilmällä kirkkoväen pukuja ja naiset supattelivat penkeissään keskenään. Vallattomat poikaviikarit seisoivat kuorissa papiston silmälläpidon alaisina. Mutta hökkeleissä kirkkomäellä anniskelivat salakapakoitsijat ilojuomaansa, ja useasti sattui, että jumalanpalveluksen juhlallisuutta häiritsi jokin juopunut sanankuulija, joka papin varoituksista välittämättä oli seurannut sananlaskun neuvoa: <blockquote> ’Juoman jouluna pitävi, syödä lihaa laskiaisna.’ </blockquote> Kirkkomäellä kutsuttiin pappilan väki ja muita vallasperheitä päivällisille kartanoon. Kun tiukujen ja aisakellojen soidessa tultiin perille, oli pitkä pöytä ruokia kukkurallaan, ja raskaista hopeamaljoista, jotka nimikirjaimista sekä valiolauseista tunsi vanhoiksi perintökaluiksi, juotiin valkoista ranskanviiniä kotioluen asemasta. Lapsilla oli eri pöytänsä sivummalla. Ja sitten jatkettiin vierailuja milloin missäkin kartanossa kaiket joulupyhät aina Nuutin päivään asti. Usein ajoi pihaan monta reellistä ihan odottamatta, viulut ja huilut olivat mukana, ja monesti nousivat vanhat kankeat talonherratkin korttiensa ja piippujensa äärestä yhtyäkseen tanssiin. Leikittiin panttileikkejä ja kyselyleikkejä. Jokaisen piti kirjoittaa vastauksensa samaan kysymykseen ja piti arvata minkä vastauksen kukin oli antanut. Kysyttiin esim.: ’Mikä on suurin huvinne?’ Ja vastauksissa oli toinen puoli leikkiä, toinen totta, kun kirjotettiin esim. näin: Metsästellä. — Kaunis poloneesi. — Kiusotella lähimmäistäni. — Soittaa klaveeria. — Lukea rakkauskirjeitä. — Jokin keimaileva neitonen saattoi ilmoittaa: Laittaa tukkaani muodin mukaan, katsoa kuvaani peilistä, somistautua. — Haaveellisempi tunnusti: Kävellä kuutamossa, ajatella mielitiettyäni; taikka: Hiljaisuudessa harjoittaa hyväntekeväisyyttä. — Ja jotkut vallattomista nuorista herroista: Puhua lorua, olla mustasukkainen, olla rakastunut, pelata korttia j. n. e. Ja kun tuli kysymys siitä, mistä kukin pitää, niin saatettiin vastata: Maaseudusta elonkorjuuaikaan. — Ilmalinnain rakentamisesta. — Vaeltavana ritarina olemisesta. — Lapsuuden onnellistein päiväin muistelemisesta. — Kaksimielisyyksien puhumisesta. — Joutumisesta pian avioliittoon. — Käsittää, miten seuruetta huvitti, kun tuollaiset puolileikilliset toivomukset toinen toisensa jälkeen tulivat tunnetuiksi. Mutta jouluhuvien väliajoilla pitivät sekä isäntä että rengit tarkoin silmällä säiden vaihteluita. Sillä yleisesti tiedettiin, että alkavan vuoden kuukaudet tulisivat sääsuhteiltaan täsmällisesti vastaamaan kahtatoista joulunjälkeistä päivää. Kesken iloa saattoi niinmuodoin aavistus ensi syksyn kadosta ahdistaa mieltä. Ja kun rengit syyskesällä näkivät viljapellon pahasti lakoutuneeksi ja sekaiseksi, kuiskailivat he keskenään sen johtuneen siitä, että joko isäntä tai sitten kylvömies joulupäivänä oli ollutjuovuksissa. {{Oikea|Gunnar Suolahti.}} '''Lähde:''' {{Lehtiviite | Otsikko = Joulu 1700-luvun kartanoissa | Tekijä = Gunnar Suolahti | Julkaisu = Joulutunnelma | Ajankohta = 1917 | Numero = | Sivut = 9 | www = https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1360307?page=9 | www-teksti = Kansalliskirjasto | Viitattu = }} {{Marginaalit-loppu}} [[Luokka:Gunnar Suolahti]] [[Luokka:Joulutunnelma]] [[Luokka:1917]] [[Luokka:Historia:1700-luku]] [[Luokka:Joulu]] e0rysbayp36yh87cgajvjtp076uh7m8 0 19534 129619 111934 2026-04-09T19:09:55Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Asiatekstit]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129619 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Eräs joulu Kulamaan Helkkilässä v. 1850 |alaotsikko= |override_author=tuntematon (nimimerkki —o —a) |huomiot= }} {{Marginaalit}} {{lähde/kohta|s. 3:7}} <p style="text-align: center; font-size: 2.5em; "> Muistelmia maaseudulta. </p> <p style="text-align: center; "> (Eräs joulu Kulamaan Helkkilässä v. 1850.) </p> <p style="text-align: center; "> (Tilanpuutteen takia myöhästynyt.) </p> Heitän tässä ajatukseni 61 vuotta ajassa taaksepäin. — Piirrettiin vuosiluku 1850. Olin silloin jo syyskuussa täyttänyt 8 vuotta, kävin alun yhdeksättä. Oli joulu tulossa, siitä iloittiin, mutta sanottiin, ettei tänä vuonna olekkan jouluna kuun valoa. Se oli mielestäni ikävää, mutta Kustaa-veljeni lohdutti „Hual’ siit’, paremi kyntlä valu näky.” Joulun tulosta ja ilosta puhuttiin usein, ja ensi adventtisunnuntain aatto-ehtoona kokoontui koko talon perhe: isä, äiti ja kuusi lasta takkavalkean ääreen iloisesti veisaamaan: <poem> Seurakunta iloitse, Ylkääs vastaan hankitse! (V. virsikirj. 106.) </poem> Hosianna-laulua ei silloin vielä ollut tapana kirkossakaan laulaa. — Tuli sitte tuo: „3 päivää ennen joulua.” Silloin oli häärinää ja puuhaa. Talon tupa pestiin „ylt’vesin” — s. t. s. pestiin lattia, seinät ja katto. Paperoituja huoneita maaseuduilla ei siihen aikaan vielä ollut. Päreitä oli ehtookaustöinä paljon tehtynä, muutamat niillä koristivat koko tuvan katon. Pärevalkealla oli aina muulloin huoneet valaistu, mutta jouluksi teki äiti talista kynttilöitä, joista parhaat vietiin kirkkoon, joku lukumäärä manttaalin mukaan. Tehtaan teoksia ei silloin käytetty, itse tehtiin kirkon kynttilätkin. Naiset tekivät oljista joskus hyvinkin taiteellisesti kattoruunun, joka langas- ta kieppui tuvan katossa. Tehtiin myöskin päreistä kynttiläruunu; se oli monivärisillä papereilla koristettu, ja siinä paloi 5 kynttilää. Aattopäivän aamulla varhain klo 4—5 kuului isän ääni: „poja, nouska ylös! Joul’ on toises pääs päevä.” Sinä päivänä ajettiin aina talon kotilato heiniä täyteen ja silloin oli hauskaa, porokello kiinnitettiin hevosen aisaan. Helkkilän talo oli vähän kylästä erillään, mutta tyyneenä aamuna kuului sieltäkin heinämiesten porokellojen kaiku ja iloiset laulut; ehtoopuolen hakkasivat miehet nuorista, tuoreista koivuista n. k. „prasupuita” —. Viime työksi pantiin olkia lattialle. Se oli minulle ja Eva-sisarelleni iloisin toimi: — kannoimme joulun sisään. Sitte mentiin saunaan kylpemään. Sieltä tultua tehtiin tuvan takalle „risti-prasu”, puut ladottiin pinonkarkun tavalla ristiin. Tuvan perällä oleva pitkämäinen pöytäkaappi peitettiin valkoisella lakanalla, jonka alta punaruutuisen vaatteen reunat näkyivät. Tuvan peräseinällä oleva vanha kello löi 5. — Nyt sytytettiin „jouluprasu”. Sen iloisen valkean ympärille kokoontui talon perhe (palvelusväkikin). Veisattiin jouluvirsi ja luettiin kappale Kristuksen syntymisestä. Sitte polvistuimme kaikki olkien päälle ja äiti piti innokkaan, sydämestä lähtevän rukouksen. — Sitten jouluttelimme, sytytettiin mainittu kynttiläruunu ja loikoilimme olkien päällä, jolloin isämme iloisena lauloi: <poem> „Tääll’ joulutelkaamm’, Täällä pysykäämme. Tääll’ aikaamm’ lapsen Kanssa viettäkäämme.” </poem> Sitten kokoonnuttiin ehtoollispöytään, jossa pääruokana oli likokalat, perunain ja maidon kanssa keitettynä. Likokaloja silloin saatiin halvalla, noin 40—50 penniä kilo. Ruon jälkeen veisattiin lyhyt virren värsy. Sitten kiirehdittiin nukkumaan. Isä vääräsi kellon viisarin 10 minuttia eteenpäin, sanoen: „ett’ keritä kirkko.” Olimme kuulleet, että kaupungissa heitetään ovesta joululahjoja herrasväelle. Semmoisia ei meillä ollut, emmekä niitä kaivanneetkaan. Meidän joululahjamme ja ilomme oli Jesuslapsi Betlehemin seimessä ; näissä ajatuksissa nukuin rauhallisesti. — Klo 2 aamuyöstä heräsin heleäsointuiseen veisuun. Äitini seisoi vuoteeni {{lähde/kohta|s. 4:1}} vieressä kynttiläruunu kädessä ja veisasi: <poem> „Sinä yönä, kun Kristus syntyi meill’, Paimenet kaitsit laumaans’ kedoll’.” (V. virsik. 119:3 v.) </poem> Kynttiläin valo häikäisi untuneita silmiäni, mutta muistin, että nyt on joulu ja minulle oli annettu lupa päästä jouluna kirkkoon. Hieroin unen silmistäni, hyppäsin lattialle, oljet rusahtivat jalkaini alla. Siitä tiesin, että todellakin nyt on joulu. — Akkunat olivat härmässä. Kahdenkertaisia ikkunoita ei ollut slloin vielä maaseuduilla. Kylmää oli, mutta runoilija sanoo: „Vaikk’ nipistäiskin nenää, ei viihdy tuvass’ enää.” Äkkiä valmistettiin ja lähdettiin. Hauskaa oli. Kulkuset kilisivät ja „roskut” helisivät, hevonen juoksi nopeasti. Jo pysähdyttiin Långforsin portin eteen. Se oli meidän kirkkokortteeri (nykyään rva Ekqvistin talo). Portti oli lukittu. Me ihmettelimme, että kauan kaupungissa maataankin, me kun olimme jo penikulman ajaneet. Kolkutimme porttia. Silloin kello kirkontornissa löi 4. Onko todella niin varhainen? — Kolkutimme uudestaan; silloin Raastuvan tornikello todisti niin olevan. Liiaksi olimme kiirehtineet. Kello 6 vasta alkoi jumalanpalvelus kirkossa. — Mutta portti aukeni, ja pian senjälkeen alkoi rumpu päristä. Sepä vasta hauskaa oli. Rummutettiin joulurauhaa. Pimeä oli, ainoastaan katujen kulmauksissa tuikutti lyhdyissä pieni talikynttilä. Mutta rummuttajan edellä kävi mies lyhty kädessä, rummuttaja löi rumpua ja me juostiin nauraen perässä. — — Sitte mentiin kirkkoon. Jo kirkkosillalla näimme akkunoista välähtelevän kynttiläin kirkkaan valon. Silloin Amalia-sisareni, joka käveli vieressäni, huokasi sanoen: <poem> O taivaan koreus! Suo meill’ osallisuus. </poem> Kirkkoon astuttuani oli ensimäinen huomioni tuo majesteetillinen, monihaarainen kynttiläruunu, jossa monet kynttilät säteilivät. — Aamuvirren veisattua alkoivat jo kynttilät himmentyä ja tippua, joten monet henkilöt väen tungoksessa saivat talia vaatteisiinsa. Silloin täytyi unilukkarin tulla niitä „niistämään”. Silloin olikin sitävarten tehdyt erilaiset kynttiläsakset, joissa toinen haara oli toistaan pitempi, pitemmässä terässä oli pieni säiliö, johon lyhempi terä työnsi kynttiläin karret. — — Nyt astui saarnatuoliin tuo kansan rakastama saarnaaja, pastori Karl Hacklin, jonka tulo jo kyllä tiedettiin taulun numeroista 321, v. 7, joka oli hänen saarnavirtensä. Hän, pastorin pidettyä lyhyen rukouksen, sanoi: „{{sp|Katso, minä ilmotan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle}}: {{sp|Teille on tänäpänä syntynyt Vapahtaja}}”, ja puhui sitten tekstinsä johdosta sydämeen sattuvia sanoja, — ja — oli ikäänkuin Vapahtajan ja apostolien kuvat lehterien syrjässä olisivat hymyilleet, kun seurakunta lopuksi urkujen säveltäessä veisasi: <poem> „Me riemull’ mainit’ mahdam’ Herran hyvyyttä.” (V. virsik. 122: v. 7). </poem> Kotiin mennessä ajettiin tavallista kovemmin. Sanottiin näet: „viedä joul’ kotti.” Se, jolla oli nopein hevonen ajoi toisten sivutse ja vei siis ensimmäiseksi joulun kotiin. Hevonen siis kyllä juoksi, mutta minä olisin suonut sen kovemmin juoksevan. Muistin näet ne kaksi erilaista kakon puolikasta ja neljännys piimäjuustoa, jonka äiti jo juhlan alussa oli kaikille lapsilleen jakanut. Kotiin päästyä kurkistin siis heti Eva siskoni kanssa tuonne pöytäkaapin hyllylle, jossa nuo arvokkaat esineet olivat. Söimme niitä ja olivat. Söimme niitä ja laskeuimme sitte olkien päälle loikoilemaan. — Mutta nyt tuli pieni paussi, joka sai meidänkin kohottamaan päätämme. Isä oli näet aamulla kirkkoon lähdettyä pannut parhaat housut jalkaansa, jonka äiti nyt vasta huomasi ja sanoi suruvoittoisesti: „Oleks sä kuules pannu ne musta housu jalkkas?” — Mutta isä vastasi iloisesti: „No ko joul’ on, nii joul’ on.” Sitten taas pitkitettiin juhlaa hauskassa sovussa: laululla, lukemisella ja rukouksella — — — — —. Uudenvuoden aattona tuotiin uusia olkia lisää lattialle ja samoin loppiaisena, ja hauska joulu se oli. {{Keski|*}} Jos nyt vertailemme tätä silloista joulua ja sen iloa nykyaikaisen joulumme kanssa, niin huomaammeme, että suuria muutoksia on sittemmin tapahtunut. Sydämmellisesti soisin, että nykyinen joulumme, samoin kuin silloin, vieläkin olisi ollut yhtä yksinkertainen, sopusointuinen, täynnä puhdasta, viatonta iloa ja sydämen rauhaa, muistellessamme Jesuslasta Betlehemin seimessä ja enkelin sanoja: „{{sp|Minä tuon teille suuren ilon}}: {{sp|Teille on tänäpänä syntynyt Vapahtaja}}.” {{Oikea|—o —a.}} '''Lähde:''' {{Lehtiviite | Otsikko = Eräs joulu Kulamaan Helkkilässä v. 1850 | Tekijä = —o —a. | Julkaisu = Länsi-Suomi | Ajankohta = 28.12.1911 | Numero = 148 | Sivut = 3–4 | www = https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1262423?page=3 | www-teksti = Kansalliskirjasto | Viitattu = }} {{Marginaalit-loppu}} [[Luokka:Anonyymi]] [[Luokka:Länsi-Suomi]] [[Luokka:1911]] [[Luokka:Joulu]] mn14ffmyvta4ondmy2i59t2cm6js8bs 14 19716 129660 111506 2026-04-09T21:25:30Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Asiatekstit]]; lisätty [[:Luokka:Asiatekstit aiheittain]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129660 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Asiatekstit aiheittain]] fh31v6dm523vfmwlvl1n6y16p6olynu 14 19767 129651 111653 2026-04-09T21:20:58Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Asiatekstit]]; lisätty [[:Luokka:Asiatekstit aiheittain]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129651 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Asiatekstit aiheittain]] fh31v6dm523vfmwlvl1n6y16p6olynu 0 19798 129631 112139 2026-04-09T20:05:45Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Suomi]]; lisätty [[:Luokka:Suomi (aikakauskirja)]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129631 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kansatieteellinen sanasto kuvien kanssa |alaotsikko=Vähäinen alku-koetus muutamien Kalevalassa mainittujen esineitten selittämiseksi |tekijä=A. O. Heikel |huomiot=* Kuvat, ellei toisin mainita, [[Agathon Reinholm]]. * Keltaisella merkityt kohdat korjattu artikkelin lopun oikaisun mukaan. }} {{Marginaalit}} <p style="text-align: center; font-size: 2em; text-transform: uppercase;"> Kansatieteellinen<br/> sanasto<br/> kuvien kanssa. </p> <p style="text-align: center; font-size: 2em; text-transform: small-caps;"> Vähäinen alku-koetus muutamien Kalevalassa mainittujen<br/> esineitten selittämiseksi. </p> <p style="text-align: center; font-size: 2em; text-transform: uppercase;"> Tehnyt<br/> A. O. Heikel. </p> <div style="font-variant: italic;"> {{Lähde/kohta|esipuhe 1}}{{alkukirjain|A}}lkuna tähän pieneen vihkoseen ovat ne kansatieteelliset tutkimukset, joita Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustannuksella tein kesällä 1880 Etelä-Karjalassa, Ruokolahdelta ja Jääskestä alkaen Raudun, Kurkjoen, Jaakkiman ja Sortavalan kautta Suistamolle asti. Piirustajana seurasi mukanani nuori taiteilija A. Reinholm, joka tällä matkalla teki yli 300 kuvan. Kuvat olivat sitten saman Seuran 50-vuotisessa juhlassa seuraavana vuonna näytteellä ylioppilaitten kansatieteellisessä museossa, koska koko kokoelman painattamista juhlaksi pidettiin liian kalliina. Sittemmin jätin keväällä 1883 Seuran haltuun vielä toisen kokoelman kansatieteellisiä kuvia, nimittäin 170 kpltta Tyrvään kihlakunnasta, jossa jo ennen, kuin Karjalassa, olin käynyt samallaisilla tutkimuksilla Tiedeseuran ja Länsisuomalaisen osakunnan kustannuksella. Silloin myös seurasi mukanani piirustajana A. Reinholm. Samassa tilaisuudessa annoin Seuralle myöskin käsikirjoituksen, joka sisälsi selityksiä molempain kokokoelmain kuviin, sekä muihin kansatieteellisiin käsitteisin eli noin 2,000 nimitykseen. Tähän ainekokoelmaan katsoen on nyt tässä julaistu vihko aivan pieni. Mutta sen syntysanat ovat seuraavat. — Kun menneenä talvena Kirjallisuuden Seurassa ruvettiin ajattelemaan, että jotakin pitäisi julaista Kalevalan 50-vuotiseksi juhlaksi, olin iloinen, että pääsin muitten joukkoon. Silloin asetetulle tarkastuskomitealle annoin viime keväänä juuri ennen lähtöäni Venäjälle luettelon, joka nimitti noin puolitoistasataa Kalevalassa mainittua esinettä. Mutta komitea piti tätä paljoutta liian suurena, niinkuin se kyllä olikin, kenties useampia kuvia myös hyödyttöminä elikkä kelvottomina mitään selitystä Kalevalaan antamaan, ja supisti määrän tuskin 40:ksi, eli likimmiten siksi, mitä tässä {{Lähde/kohta|esipuhe 2}}nyt julaistaan. Tämän rajoituksen mukaan ruvettiin kesällä näitä kuvia leikkaamaan, ja kotimaahan tultuani aloin joulutyökseni kirjoittaa selityksiä niihin. Silloin päätin omin lupini lisätä kuvien joukkoon ainakin kiukaan kuvan, jonka komitea myös oli pois karsinut. Helposti olisi kyllä myös voitu lisäksi saada arvokkaita pakanuuden aikuisten esineitten kuvia, joita kuitenkin on jo useammin ennen julaistu, mutta rajoitus oli kerran tehty, ja siinä minun sitten täytyi muistakin, yksityisistä syistä pysyä. Tätä vihkosta on pidettävä esikoisena laveampaan yritykseen, joka tarkoittaisi kansatieteellisen sanaston (kuvien kanssa) aikaan saamista koko Suomen kansaheimojen alalta. Että se tarkoitus tällä kertaa esiintyy nimenomaan selityksenä muutamiin Kalevalassa mainittuihin esineisin, on tietysti satunnaista. Mitä tähän sattumukseen muuten tulee, ei ole Kalevala tässä suhteessa pidettävä ensimmäisenä lähteenä, vaan semmoisena ovat tässäkin itse esineet. Sillä niihin on tämä luettelo etupäässä perustuva, muotojen esitys ja vertailu eri aloilla ja heimoilla on sen tutkimustapa. Silloin saattaa myös Kalevala, samoin kuin muu kansalliskirjallisuus antaa arvaamattomia lisätietoja eri muotojen löytämiseen ja niiden kehityshistoriaan. Mutta tämmöisen yrityksen l. luettelon jatkaminen edellyttää monesti yksityisiä tutkimuksia eri aloilla, joita meiltä melkein tykkänään puuttuu. Kun niitä on ollut olemassa, olen tässä vihkossa viitannut semmoisiin (kso esim. [[#Kota|kota]]). Vasta sitten, kun näitä yksityisiä tutkimuksia on laveammin ja tarkemmin tehty, on mahdollista tämmöiseen luetteloon supistaa pää-annit niistä ja saattaa se tutkivan nuorison käsikirjaksi tällä alalla. Janakkalassa helmikuun 15 p. 1885. {{Oikea|{{sp|Tekijä}}.}} </div> {{Lähde/kohta|s. 1}}{{ankkuri|Ahkio}}'''{{alkukirjain|A}}hkio''' on leveämpi kuin ''pulkka'' ja ilman perälautaa, jonka sijalla on ainoastaan vitsa l. kaski (ainakin Kittilän, Tornion ja Muonion Lapissa). Sitä käytetään kuormaa varten ja tarkoitetaan tätä raskasta ajokalua, eikä kepeätä tavallista lappalaisrekeä, pulkkaa, Kalevalassa, jossa se mainitaan kahdessa paikassa: toisessa paikassa ennustaa eräs akka itkuissaan, että uudessa kodissa anoppi haukkuu morsiamen ahkioksi, kyty kynnysportahaksi j. n. e. ([[Kalevala - Kahdeskolmatta runo|22]]: 259—261); toisessa ryöstetty Pohjolan neiti, vaikeroiden Ilmarisen reessä, sanoo paremmaksi, jos kuljeksisi ahkiossa ([[Kalevala - Kahdeksasneljättä runo|38]]: 217—220). Etelä-Karjalassa, jossa tämän ajokalun muotoa ei tunneta, on kuitenkin raskaasta reestä sananparsi: raskas kuin ahkio. Eikä sitä mielellään saata reeksi l. kelkaksi selittää (kso6 jälkimmäisen paikan selitys helppohintaisessa Kalevalassa) — sen-muotoisia ovat samojedien ajopelit — vaan ahkio on samaa tyyliä kuin pulkka (kso kuvaa 23). {{ankkuri|Akkuna}}'''Akkuna,''' kso [[#Ikkuna|ikkuna]]. <!-- kuva 1. -->[[Tiedosto:Kansatieteellinen-k01-s003.png|79x394px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Atrain}}'''Atrain''' (kuva 1, karj.) — arina (Pohjanm.) on monihaarainen väkärauta — kuvatussa on 9 vähäistä haaraa l. „sorppia” (karj.) ja sitä käytetään tavallisesti kalan pyydyksenä tuulostamisessa (Karjalassa) l. tuohustamisessa (Satakunnassa), joka tapahtuu siten, että jonakuna tyynenä ja pimeänä syysiltana lähdetään soutamaan pitkin rantoja, toinen soutaa, toinen istuu peräkeulassa, atrain — jossa on puuvarsi — {{Lähde/kohta|s. 2}}kädessä. Veneen kokkaan kiinnitetään sitä ennen seiväs, jonka yläpäässä on ''koprain'' s. o. koura (parila Pohjanm.) palavia tervaksia varten. Nämäthän, kulkiessaan pitkin rantaa, häikäisevät tulellaan kalojen silmiä, joita siten pääsee hyvinkin likelle, niin että keulamies voipi nakata niitä atraimella selkään. Usein kalat uivat valkeata kohden. Nakkaamisessa käytetään eri tapaa eri kaloja varten: siikoja ja haukeja lyödessä pidetään atrainta kohta poikittain kalaa, mutta ahvenia pistäessä pidetään atrainta pitkin kalaa, joka sukkelaan vedessä kääntyy, jotta atraimen vä’ät tarttuvat kuitenkin kalaan poikittain. Tämä on atraimen nykyinen, tavallinen käytäntö. — Kalevalassa mainitaan tämä pyydös ainoastaan kerran: Annikki kertoo Wäinämöiselle nähneensä sen isänsä veneessä teljon alla, hänen lähtiessään lohta pyytämään ([[Kalevala - Kahdeksastoista runo|18]]: 129). Että sitä muuten — niinkuin sitä sanotusta paikasta Kalevalassa saattaisi päättää — käytettäisiin verkon kokemisessa tahi nuotan vedossa, ei ole tiedossani. {{ankkuri|Emäpuu}}'''Emäpuu,''' kso [[#Loukku|loukku]]. {{ankkuri|Haarikko}}'''Haarikko,''' kso [[#Tuoppi|tuoppi]]. {{ankkuri|Hahlot}}'''Hahlot,''' kso [[#Kiuas|kiuas]]. <!-- Kuva 2. -->[[Tiedosto:Kansatieteellinen-k02-s004.png|131x139px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Harja}}'''Harja''' (kuva 2) tehdään sian harjaksista rihman avulla, joka solkataan ristiin, että tulee neljä punetta. Täten nidotaan ja kääritään kädensija; toinen puoli harjaksista levitetään ''teräpuoleksi'' hienolla hiekalla, jonka päälle pannaan pellavan tappuroita ja pihkaa, jolla aineella myös kädensija silitetään (kuvassa pihka puuttuu, jotta puneet näkyisivät). — Tavallisimmasti harjaa käytetään pellavan ja liinan valmistuksessa. Liinaa s. o. hamppua harjataan myös Kalevalassa Wäinämöisen nuottaa varten ([[Kalevala - Kahdeksasviidettä runo|48]]: 49). Mutta hiuksiakin voi harjata ja on se tässä suhteessa kun harja useammin esiintyy Kalevalassa: Lemminkäinen suutuksissaan siitä, että äitinsä kielsi häntä menemästä Pohjolaan, paiskasi harjan, jolla par’aikaa suki hiuksiansa, kiukaan {{Lähde/kohta|s. 3}}patsaasen ja sanoi harjastakin silloin, kuin hänestä verta vuotavan ([[Kalevala - Kahdestoista runo|12]]: 206, 212; ja [[Kalevala - Viidestoista runo|15]]: 24, 28, 36 ja 48). Lemminkäisen harja saattoi hyvinkin olla pihkavartinen, mutta sisaruksilla Sotkottarilla ajatellaan olleen hopeapäinen harja ([[Kalevala - Yhdesviidettä runo|41]]: 147). — Myöskin neiti Marjatta harjaeli hiuksiansa ([[Kalevala - Viideskymmenes runo|50]]: 350). Mutta nuotiolla oleskelijalla metsässä on havut harjana ([[Kalevala - Kahdeskolmatta runo|22]]: 505 ja [[Kalevala - Viideskolmatta runo|25]]: 507). — Nykyinen hevosharja on toista muotoa. {{ankkuri|Hopearinta}}'''Hopearinta,''' kso [[#Rintasolki|rintasolki]]. [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k03-s005.png|203x242px|pienoiskuva]] [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k04-s005.png|128x217px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Huhmar}}'''Huhmar''' (kuva 3 ja 4) on yksinkertainen survotus- ja jauhatus-leke. „Siksi heitettiin tavallisesti uudis-asutuksessa vahva kanto tuvan sisään” (Ilomantsi, <span style="background-color: #FFFFE0;">T</span>irhonen). ''Petkeleen'' <!-- Kuva 3. Kuva 4. -->puiseen varteen kiinnitetään ''päärauta,'' ja sitä pidetään uurretusta kädensijasta survoessa, jota työtä suoritetaan sillä tapaa, että 2, 3 tahi 4 henkeä yht’aikaa vuorotellen lyövät. — Varsinkin ohrat (ja kaurat), mutta myöskin rukiit survottiin s. o. lesettiin puhtaiksi okaista ja kaunoista, ennenkuin jauhettiin (vrt. Kal. [[Kalevala - Yhdeskolmatta runo|21]]: 92—94). Ja oli survominen tunnettu sekä Saarella ([[Kalevala - Yhdestoista runo|11]]: 178) että Pohjolassa, vaikka jälkimäisessä paikassa vasta tulleelle Ilmarisen morsiamelle anoppi Lokka kehuu, että vehnät ja rukiit jauhatetaan siellä {{Lähde/kohta|s. 4}}veden avulla ([[Kalevala - Viideskolmatta runo|25]]: 370—372), siis vesimyllyssä, joka Suomessa oli käytännässä jo keski-aikana. — Toisessa kuvatussa huhmaressa on koristuksena likellä sen alareunaa vastakkaisia kolmioita, joita sanotaan harkoiksi (Satak.) l. lehtoisiksi (Karj.). {{ankkuri|Häntäloukku}}'''Häntäloukku,''' kso [[#Loukku|loukku]]. {{ankkuri|Ikenet}}'''Ikenet,''' kso [[#Loukku|loukku]]. [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k05-s006.png|224x169px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Ikkuna}}'''Ikkuna''' l. ''akkuna,'' joka nähdään kuvassa 5, sanotaan juoksu- l. siirto-akkunaksi, sillä siinä lauta (josta myös lautaikkuna), jolla akkuna-aukko voidaan sulkea ja aukaista, juoksee pienain välissä. Täänkaltaiset olivat ikkunat ennen kaikissa tuvissakin Suomessa, ja ovat senkaltaiset vieläkin saunoissamme. Näitä akkunoita on Karjalassa ruvettu heittämään vasta viimeisinä vuosikymmeninä, sentähden niitä <!-- Kuva 5. -->vielä monesti siellä näkee asuntohuoneitten seinissäkin. Muutos siirto-ikkunasta huomataan tuvan sisäpuolelta, jossa nykyaikaisen lasi-ikkunan vieressä usein näkyy siirtolaudan uurros. Kun aukko tehdään seinään, syntyy siitä ikkuna myös Kalevalan mukaan ([[Kalevala - Neljästoista runo|14]]: 307, 308; [[Kalevala - Seitsemäsviidettä runo|47]]: 203, 204). Ikkuna oli noidankin kodassa ([[Kalevala - Neljäskymmenes runo|40]]: 75, 76). Piilopirtissä olivat ikkunat arvattavasti pienet, niin että ne ensikatsannolta tuskin näkyivät ([[Kalevala - Yhdeksästoista runo|19]]: 478). Mutta tupaan, johon Lemminkäinen toi Kyllikin, käski äiti hänen hankkia isommat ikkunat muun parannuksen ohessa ([[Kalevala - Yhdestoista runo|11]]: 394). Ikkunan sanotaan Kyllikin kotona olleen peräseinässä ([[Kalevala - Kahdestoista runo|12]]: 49, 50), mutta missä seinissä tuvan muut ikkunat lienevät olleet, ei mainita ([[Kalevala - Kahdestoista runo|12]]: 54). Tapiolassa oli kolme linnaa ja kunkin linnan kulmanteella kuusi kultaikkunaa ([[Kalevala - Neljästoista runo|14]]: 117, 118), jotka linnat arvattavasti akkunain lukuisuudessa voittivat tavallisten ihmisten asunnot. Muuten olivat Tapionkin ikkunat niin matalalla, että oli mahdollista kurkistaa sisään ([[Kalevala - Neljästoista runo|14]]: 99, 100). Kun lauta {{Lähde/kohta|s. 5}}oli siirretty aukon eteen, ei voitu nähdä tuvasta ulos; siitä Lemminkäisen ensikerran tultuansa Pohjolaan onnistui kurkistaa salaa sisään tupaan laudan takaa. Sama oli laita Tapiolassakin ([[Kalevala - Neljästoista runo|14]]: 99, 100). Senvuoksi kun tarvis oli katsahtaa ulos, niin „ikkuna aukaistiin” ([[Kalevala - Yhdeksäsviidettä runo|49]]: 325), jonka kautta esim. Pohjolan emäntä näki Wäinämöisen sytyttävän tulen ([[Kalevala - Yhdeksäsviidettä runo|49]]: 131—142) ja Kalervon miniä huomasi Untamon uroiden tulevan sotaan ([[Kalevala - Yhdesneljättä runo|31]]: 53—64). Ikkunoista näki Lemminkäinen Pohjolan miesten vihaisia silmäniskuja ([[Kalevala - Kahdeksaskolmatta runo|28]]: 26). Lautaa voitiin myös ulkopuolelta liikahuttaa ja auki laskea ([[Kalevala - Seitsemästoista runo|17]]: 326; [[Kalevala - Yhdeksästoista runo|19]]: 385). (Kun ikkuna oli auki oli tie linnuillekin vapaa sisään ja ulos). Ikkunan vieressä istuivat monesta syystä mielellään jokaikäiset varsinkin illalla ([[Kalevala - Kuudesviidettä runo|46]]: 207). Lapselle se aukaisi (merkityksensäkin mukaisesti) silmän maailmalle, sentähden kotiset „ikkunan alat” ([[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 564) jäivät sille rakkaiksi ja unhoittumattomiksi. Siitä kuuluivat nuorten ja vanhain ilovirret ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 46), laulut ([[Kalevala - Kahdestoista runo|12]]: 392; 47, 6) ja muut ilot ([[Kalevala - Kahdeksas runo|8]]: 48; [[Kalevala - Yhdeskolmatta runo|21]]: 285, 286; [[Kalevala - Viideskolmatta runo|25]]: 161, 162, 512). Käyden neiden akkunan ohitse saattoipa kuulla hänen pirtansa piukuttavan ja sukkulaisensa suikahtelevan ([[Kalevala - Yhdeksästoista runo|19]]: 454—457). Nainen, jota joko taattolassa tahi miehelässä hyvänä pidettiin, eikä kovaan työhön käsketty, sai „istua ikkunoissa” ([[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 547; [[Kalevala - Neljäskolmatta runo|24]]: 115). <poem> „Jopa viikon vuoteltihin, Vuoteltihin, katseltihin Neion nuotehet tulevan Seppo Ilmarin kotihin; Silmät vanhoilta valuvi Ikkunoissa istuessa” (25: 1—6, 205). </poem> „Istuellen ikkunoissa” vuotti myös Joukahainen kauan Wäinämöistä ([[Kalevala - Kuudes runo|6]]: 65—67) ja Tieran isä vuoli ikkunassa kerran keihäsvartta ([[Kalevala - Kolmaskymmenes runo|30]]: 73, 74). Kun ulkoa joku ikkunan alta jotakin anoi, saattoi senvuoksi olla varmana siitä, että sisältä toinen kuuli ([[Kalevala - Kahdeksas runo|8]]: 244). — Tästä kaikesta ymmärretään, kuinka ikkunat, joiden luona niin paljon elämää vietettiin, olivat ikäänkuin tuvan varsinaisena sydänpaikkana, joka etupäässä iloitsi, kun Wäinämöinen kanteletta soitteli ([[Kalevala - Neljäsviidettä runo|44]]: 320). {{Lähde/kohta|s. 6}}[[Tiedosto:Kansatieteellinen-k06-s008-r.png|259x318px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Jousi}}'''Jousi,''' joutsi l. kaari (ruots. armborst) (kuva 6) on keskiaikuinen ampuma-ase ja siihen kuuluivat seuraavat osat: varsinainen rautainen kaari, liutasuoninen jänne, puinen varsi ja rautainen liipasin ynnä luinen lukko; sen jännittämiseen tarvittiin vielä vyö, vetohihna l. ratasvyö ja rahka, kso ''A.'' ''Ahlqvistin'' Kulturwörter s. 240 ja ''Retzius'' Finland s. 48, jossa on, Acerbi’n mukaan, valaiseva kuva. <!-- Kuva 6. (Retziuksen teoksesta). -->Tätä muotoa näkyy se jousi olleen, jonka Joukahainen teki ampuakseen Wäinämöisen ja josta kerrotaan laveasti 6:ssa runossa kaikessa runollisessa komeudessaan ([[Kalevala - Kuudes runo|6]]: 29—46). Tämän tulisen ja jonki maksavan jousen kaari oli raudasta rakettu; kaaren selkään oli vaskea valettu; kullalla ja hopealla oli siihen vielä koristeeksi seisova hevoinen ja makaava nainen kuvaeltu. Jänne, jonka kelvollisuus oli erittäin tärkeä (vrt. [[Kalevala - Kolmastoista runo|13]]: 33, 38) saatiin Hiiden hirven suonista, joita myös sanotaan Lemmon liinanuoriksi (vrt. [[Kalevala - Kuudes runo|6]]: 150). Mistä aineesta varsi oli, ei mainita, vaan erinomainen sekin oli, sillä siinä nähtiin juoksevan varsan kuva ja lukon kohdalla {{Lähde/kohta|s. 7}}oli jänö. Kaunis ja mainio oli siis tämä jousi, ([[Kalevala - Ensimmäinen runo|1]]: 34) jos mieskin, jota varten se tehtiin. Eikä sen koristamisessa ole mitään luonnotonta, vaan lienee runoilija siihen saanut aihetta todellisuudesta, sillä monista Suomen ja Perman pakanuuden aikuisista löydöistä päättäen osasivat Suomalaiset ja heidän heimolaisensa kyllä kaunistaa teräaseitaan, ainakin hopealla. Eikä Kalevalassa Joukahaisen jousi olekaan ainoa ase, joka kuvilla kaunistettiin. Ilmarinen takoi Wäinämöiselle keihään, johon oli kuvattu susi, kontio, hirvi, varsa ja peura ([[Kalevala - Kuudesviidettä runo|46]]: 33—40). Se jousi, joka oli Joukahaisella hänen kilpailussaan Wäinämöisen kanssa, sanotaan myös kirjovartiseksi ([[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 313). Ilmarisen takoessa sampoa, tunki kuumoksesta ensimmäisenä päivänä kultakaari, jolla oli hopea pää ja vasken kirjava varsi ([[Kalevala - Kymmenes runo|10]]: 325—328). Niinkuin yllä kuvattu ja kerrottu jousi ainakin, oli myöskin Joukahaisen jännitettävä oikean jalan alta, joka pistettiin jousen varren toisessa päässä olevaan jalustimeen, jolloin jänne vedettiin vyöstä lähtevän vetohihnan avulla s. o. koko ruumiin voimalla lukon uurteesen, mikä ei ollutkaan huonon miehen tehtävä ([[Kalevala - Kuudeskolmatta runo|26]]: 357—360). Silloin kaaren vasen pää tietysti nousi vasenta polvea vasten ([[Kalevala - Kuudes runo|6]]: 141—144). Liipasin pitää näin viritettyä jousta vireessä ja valmiiksi viritettynä sitä usein pidettiin jo kauankin ennen, kuin sitä käytettiin. Niin teki Annikin isä lähtiessään hanhen ajoon ([[Kalevala - Kahdeksastoista runo|18]]: 145—148). Käytettäissä se sitten oikaistiin oikealle olalle, kuten Joukahainenkin teki, kun asettui ampumaan ([[Kalevala - Kuudes runo|6]]: 151—153). Mutta sitä ennen oli hän varren juovaan asettanut vasaman. Kuvassa nähdään yksi semmoinen. Sen jälkipäässä on sulkia kolmessa rivissä ja etupää on tylppä. Joukahaisen vasama oli nähtävästi vähän toisennäköinen, sillä hän vuoli, samoin kuin jokainen muukin ampuja ([[Kalevala - Toinen runo|2]]: 216), tammesta nuolensa, joiden päät hän teki tervaksesta ja jotka hän sitten sulitteli kolmeen riviin pääskyn ja varpusen sulilla (kso myös [[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 315). Sen jälkeen karkasi hän nuolensa koviksi käärmeen kirpeissä nesteissä ([[Kalevala - Kuudes runo|6]]: 47—59). Näissä nuolissa siis ei ollut rautaista kärkeä. Kalevalassa puhutaan teräsnenäisistä nuolista ja vaskisista vasamoista, mutta niillä {{Lähde/kohta|s. 8}}tarkoitetaan ainoastaan „Ukkosen nuolia”. Noidankin ajatellaan tehneen nuolensa tammen lastuista ([[Kalevala - Toinen runo|2]]: 215). Kuitenkin on Suomen pakanuuden aikuisista haudoista ja muista kiinteistä muinaisjäännöksistä löydetty paljon rautaisia, kaksiteräisiä nuolen kärkiä. Minkaltaisella jousella näitä on ammuttu, siihen ei anna ainakaan Kalevala vastausta, sillä sen kertomat ampuma-aseet tuskin ulottunevat pakanuuden aikaan. Onpa niinkin nuori aika antanut lisää aihetta runoilijalle, että hän sanoo Lemminkäisen jousta „kiveräksi” ([[Kalevala - Kuudeskolmatta runo|26]]: 360). Lemminkäisen ampumisen seurauksesta huomaa, että hänen jousensa laukauksessa ilmaantui voimaa. Eikä se senvuoksi ihmetytä, että senkaltaisia jousia ja nuolia ei käytetty ainoastaan lintuja ([[Kalevala - Kahdeksastoista runo|18]]: 145—148; [[Kalevala - Seitsemäskolmatta runo|27]]: 357, 358, keskiajalla ammuttiin tylpillä vasamoilla oravia, joiden nahkoja kihtelyksissä maksettiin veroksi ruunulle ja piispalle), vaan karhujakin ampuissa. Samaten huomaa Annikin kertomuksista Wäinämöiselle 18:ssä runossa, että muutkin sotamiehet, eikä ainoastaan Joukahainen, käyttivät samanlaisia jousia, kuin hän, koska niiden (varsien) nenät olivat veneen keulassa ylöspäin ([[Kalevala - Kahdeksastoista runo|18]]: 169), sillä varrettomasta kaaresta ei saata niin puhua. Tuskinpa on luultavaa, että Pohjolankaan sotamiehillä taikka muilla jousimiehillä oli toisenlaisia jousia ([[Kalevala - Kolmasviidettä runo|43]]: 3; [[Kalevala - Kahdestoista runo|12]]: 258). — Rikkaammalla oli kenties niitä useampia, parempia ja huonompia (vrt. [[Kalevala - Kolmasneljättä runo|33]]: 266), mutta Joukahaisella ainoastaan kaksi jousta, joita hän kehui ripsaiksi lyömään ja tarkoiksi ([[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 360—363). Mutta Wäinämöinen kerskaili, että hänellä oli kuitenkin kaikkein parhaimmat jouset, jotka muka ominpäin kävivät metsässä ja ulkotöillä ([[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 371, 372). Muuten kun lähdettiin ampumamatkalle oli jousi olkapäällä ([[Kalevala - Neljästoista runo|14]]: 393) ja nuolia pistettiin kolmikoipiseen viineen ([[Kalevala - Kuudes runo|6]]: 146), joka kannettiin selässä ([[Kalevala - Kuudes runo|6]]: 71; [[Kalevala - Kolmastoista runo|13]]: 91; [[Kalevala - Neljästoista runo|14]]: 394) jajosta ne tarvittaissa vedettiin esille ([[Kalevala - Kuudes runo|6]]: 145). Kotiin tultua taasen ripustettiin sekä jousi että viini tuvan vaarnoille ([[Kalevala - Kuudeskolmatta runo|26]]: 353, 354; [[Kalevala - Kahdeskolmatta runo|22]]: 496), jossa joskus ampumisen puutteessa saivat olla ja kuivaella ([[Kalevala - Kolmaskymmenes runo|30]]: 411, 412). [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k07-s011.png|169x215px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Kaivon hattu}}'''Kaivon „hattua”''' l. kantta tarvitaan isolla pakkasella, ett’ei vesi kaivossa jäätyisi. Tavallisesti kaivon kattoon jätettu {{Lähde/kohta|s. 9}}aukko peitetään puukannella, joskus niinimaton rievul lakin, niinkuin myös oljista kierretyllä hatullakin (kuva 7) Erityistä kattoa, johon pienempi aukko jätetään, tarvitaan ainoastaan meidän nyky-aikuisissa, suurissa kivi- tahi puukehillä varustetuissa vintti- l. salko-kaivoissa. Mutta ennen arvattavasti ei ollut näin komeita kaivoja. Tsheremissien maalla olenkin nähnyt niitä yksinkertaisempaa laatua. Kehäksi pannaan ainoastaan yksi koverrettu puu, jotta koko kaivo ei tule avarammaksi, kuin että ämpäri tahi kappa siihen hyvin mahtuu. Silloin tietysti ei tarvita erityistä kattoa aukkoineen, vaan voipi kaivoa<!-- Kuva 7. --> mukavasti kattaa ainoastaan kannella. Täänkaltaista katotonta s. o. ainoastaan kannella varustettua kaivoa tarkoitettaneenkin Kalevalassa, kun kerrotaan, että Lemminkäinen lauloi kaivon Saaren kartanolle ja „kultakannen kaivon päälle” ([[Kalevala - Yhdeksäskolmatta runo|29]]: 173). „Kaivon katsojat” määräävät paikan, johon kaivo on kaivettava. Kalevan kaivon ja Osmon pellon kerrotaan olleen samassa rinteessä ([[Kalevala - Toinen runo|2]]: 245, 250; [[Kalevala - Kahdeskymmenes runo|20]]: 147, 148, 161, 162); toisinaan kaivotie vei metsäpuoleen taloa katajikkoon ([[Kalevala - Neljäskolmatta runo|24]]: 472; 29, 466), toisinaan oli kaivo talosta taloon vievän kujan varrella, josta myöskin ajettiin ([[Kalevala - Yhdeskolmatta runo|21]]: 50). — Esi-isiemme kaivot olivat nähtävästi myös hyvin matalat, niinkuin monesti nytkin, koska nuoret naiset saattoivat niissä kuvaansa katsoa ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 310—316), ja arvattavasti ne eivät usein olleet muuta, kuin avarampia lähteen silmiä, joista karjakin voi juoda ([[Kalevala - Kahdesneljättä runo|32]]: 141—143). Kun kansi oli olemassa, niinkuin kerrottiin, niin voitanee päättää, että lienee ollut jollakulla kehällä l. arkullakin rakennettuja kaivoja, jotka voivat olla hyvinkin syviä ja synkkiä ([[Kalevala - Neljäs runo|4]]: 208). Kaivolle mennessä otettiin käteen tahi kainaloon yksikorvainen vesikappa, olalle heitettiin korento ja korvonen ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 177, 302—306), jossa siis vettä kotiin kannettiin<ref> Ämpärissä on kaksi korvaa, senvuoksi ei taida kappaa sanoa ämpäriksi, vaan hyvinkin kiuluksi, koska se on samaa muotoa (vrt. selit. Kalev. [[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 177). </ref>. {{Lähde/kohta|s. 10}}Ja tämä vedenkanto oli nuorille naisille enimmiten hyvin raskasta työtä ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 599—604; [[Kalevala - Viidesneljättä runo|35]]: 55), varsinkin kun sitä myös näkyy tehneen ainoastaan yksi henkilö ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 306), niinkuin nytkin on laita Suomen heimoilla Venäjällä, jossa myöskin ovat toisenlaiset korennot, kuin nykyään Karjalassa ja muualla Suomessa. [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k8a-s012-r.png|216x71px|pienoiskuva]] [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k08b-s012.png|208x68px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Kannel}}'''Kannel''' l. ''kantele'' tehdään nykyään 12:lläkin vaskikielellä ja pohjalla varustetuksi, jossa tapauksessa tämä ja sivut ovat yhtä puuta ja ''kansi'' l. ''kaari'' eri puuta. Kuitenkin näkee <!-- Kuva 8 A. (Retzius’en mukaan). -->vieläkin pohjattomia kanteleita, joissa siis on ''koppa.'' Nämät ovat vanhempaa muotoa. Senkaltaisessa kanteleessa on pohjana ainoastaan pöytä, jolla se soitettaissa tavallisesti seisoo. Kuvatusta kanteleesta (kuv. 8 B) puuttuu myös pohja ja on siinä viisi kieltä, joka myöskin on vanhanaikuinen ja alkuperäinen määrä. Kalevalassa annetaan molemmista Wäinämöisen tekemistä kanteleista hyvin tarkka kertomus. Ensimmäinen oli kalanluinen, sen koppa suuren hauin leukaluusta, naulat l. tapit <!-- Kuva 8 B. -->saman kalan hampaista ja kielet Hiien ruunan hivuksista l. upehen jouhista ([[Kalevala - Neljäskymmenes runo|40]]: 223—243, 257, 258, 308, vrt. [[Kalevala - Yhdesviidettä runo|41]]: 29, 30). Kun tämä hauinluinen harppu (!) oli veteen hukkunut ([[Kalevala - Kahdesviidettä runo|42]]: 485—487), kuvasi Wäinämöinen uuden soiton koivusta siten, että teki emäpuun l. kopan visasta, vääntimet tammesta ja viisi kieltä immen hiuksista ([[Kalevala - Neljäsviidettä runo|44]]: 167—230). Soitellessa Wäinämöinen piti kanteleensa pontta (purstoa b) s. o. paksua päätä polvia vasten l. poikittain oikealle päin ja kärkeä (a) vasemmalle ylös taivaalle päin, (vrt. Retzius’en „Finland” nimisen teoksen kuvassa 83 on kantele käännetty niinikään), arvattavasti siten, että vasen polvi, joka oli käyrän alla, nosti tätä kärkeä ylöspäin {{Lähde/kohta|s. 11}}([[Kalevala - Yhdesviidettä runo|41]]: 10; [[Kalevala - Neljäsviidettä runo|44]]: 237, 238, 244). — Wäinämöisen soittotaidon kuvaus on Kalevalassa ihanimpia ihmeitä. Ja vieläkin käy ilo ilolle ja riemu riemulle remahtaa monessa Karjalan savupirtissä, kun kanteletta soitetaan joko illatsua „pitkien kisojen” jälkeen tahi muuta iloa vietellessä. [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k09-s013.png|153x273px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Kannussa}}'''Kannu'''ssa (kuv. 9) on yksi korva ja kansi, kun sitä vastoin tuopissa l. haarikossa (häm.) on kaksi korvaa, ([[Kalevala - Kuudestoista runo|16]]: 290) vaan ei kantta, jota myös yksikorvainen kappa puuttuu. Muutenkin ovat nämät puuastiat<!-- Kuva 9. —> muodoltaan erilaiset (kso. [[#Tuoppi|tuoppi]]). — Kalevalan mukaan juotiin olutta, mettä ja kaljaa tuopista ([[Kalevala - Kuudestoista runo|16]]: 289; [[Kalevala - Kahdeksastoista runo|18]]: 628; [[Kalevala - Yhdeksästoista runo|19]]: 5; [[Kalevala - Yhdeskolmatta runo|21]]: 241 y. m.) ja kannusta (esim. [[Kalevala - Viides runo|5]]: 121; [[Kalevala - Yhdeksäskolmatta runo|29]]: 206, 210; [[Kalevala - Seitsemäskolmatta runo|27]]: 138), mutta vettä pistettiin kapalla kaivosta (kso [[#Kaivon hattu|kaivon hattu]]). Nykyään juodaan olutta Laatokan seuduilla ainoastaan <span style="background-color: #FFFFE0;">olutkapasta</span>, puisia tuoppeja ja kannuja siellä ei tunnetakaan. Ja koska tuopin hämäläinen nimi on haarikko, jota Kalevalassa ei mainita, huomaa siitä, että Kalevala on saanut nämät juomaastiat pohjoisesta Savosta ja Karjalasta (inclus. Ven. Karj.?), jos nim. nykyiset olot kelpaavat entisten malliksi. Kuvatussa kannussa nähdään kolmiosiraatteja, joita tavataan usein pakanuudenkin aikuisissa esineissä kaikilla Suomen heimojen aloilla. Niitä olen kuullut Satakunnassa sanottavan ''harkoiksi'' ja Karjalassa ''lehtoisiksi.'' Kannuja kauniiksi kehutaankin Kalevalassa ([[Kalevala - Yhdeksäskolmatta runo|29]]: 206). — Muuten on emännän asia pestä kannut korvinensa ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 337), katsoa, ettei lapset niitä kantele ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 349) ja joko itse kantaa ne miesten niistä olutta juoda ([[Kalevala - Viides runo|5]]: 121), tahi käskeä piian tuoda kannu olutta tahi kaljaa vieraalle, ([[Kalevala - Seitsemäskolmatta runo|27]]: 123—139) sekä taas pitojen jälkeen kantaa kannut kokoon ([[Kalevala - Seitsemäskolmatta runo|27]]: 91). [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k10-s014a.png|184x119px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Kansi a}}'''Kansi''' a) l. oikeastaan ''seulakansi'' (kuva 10) tehdään aina {{Lähde/kohta|s. 12}}tano-tuohesta. Vakalla, joka myös „ladotaan” ja luta-veitsen avulla „parsitaan” tanosta ja on seulakautta kapeampi, käydään nykyään tavallisesti ottamassa aitasta jauhoja, jotka <span style="background-color: #FFFFE0;">jauho</span>viskaimella mätetään salvosta vakkaan. Tuvassa jauhot sitten seulotaan seulakanteen. Tietysti voi myöskin käydä ottamassa seulakannella, tahi saattaa seulominen kannelle tapahtua aitassa, joissa tapauksissa jauhot kannetaan tällä <!-- Kuva 10. -->kannella tupaan valmiina käytettäväksi tahtaasen. Tätä jälkimmäistä menettelyä näkyy Kalevalassa tarkoitettavan ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 295, 296). Kalevalan selityksissä viitatusta paikasta sanotaan: „Pöydän puutteessa jauhot seulottiin jonkun tiinun tai muun astian kumotulle kannelle”, jota tosin monessakin paikassa nähdään, enkä tiedä <!-- Kuva 11. -->sanoa, onko kuvattu kansi käytännössä muualla, kuin Pohjois-Laatokan seuduilla. {{ankkuri|Kansi b}}'''Kansi''' b), kso [[#Loukku|loukku]]. {{ankkuri|Karsina}}'''Karsina,''' kso [[#Kiuas|kiuas]]. [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k11-s014b.png|101x362px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Karttu}}'''Karttu''' (kuva 11) on puuase, jolla poukkua sotketaan ja on sen terä senvuoksi alta sileä. (Ainoastaan kaulauskartussa on pykäliä l. hampaita). Sitä sanotaan myöskin tappaimeksi (häm.) ja pesukurikaksi. Karttua kaunistetaan usein lehtoisilla, sillä kartun veisteleminen on miehen työ ja saattaa moni senkautta osoittaa mieltymystä sitä naista kohtaan, jolle se lahjoitetaan, samoin kuin länsisuomalainen lapapuun koristamisella ja ostjakilainen sulhanen kaunistetun melan lahjoittamisella morsiamelleen sitä samaa tarkoittaa. — Poukkujen peso tuntui tietysti ennenkin monesta hyvin raskaalta, varsinkin, jolle vielä työnnettiin jämeä {{Lähde/kohta|s. 13}}karttu ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 621); eikä ihmettä, että nuori nainen sotkutielle liiallisesta vaivauksesta sortuiki, karttu kainalossa, ([[Kalevala - Kahdeskolmatta runo|22]]: 381; [[Kalevala - Kuudesneljättä runo|36]]: 56). Sentähden on se emon, samoin kuin sulhasenkin onneksi, kun edellinen saa miniässään ja jälkimmäinen morsiamessaan pulskin poukkujen pesijän ([[Kalevala - Yhdestoista runo|11]]: 379; [[Kalevala - Neljäskolmatta runo|24]]: 31). Samasta ominaisuudesta kehutaan myös Tuonen tyttöä, joka oli vartaloltaan lyhyt ja tukeva ([[Kalevala - Kuudestoista runo|16]]: 167—169). Senvuoksi ei olekkaan lapsesta astiainkaan pesijäksi ([[Kalevala - Seitsemäskolmatta runo|27]]: 129, 130). [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k12-s015.png|278x431px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Kehrääminen}}'''Kehräämiseen''' (kuvassa 12) tarvitaan ''kuoseli,'' se on: ''lapapuu'' ja ''värttinä.'' Edelliseen kuuluu: kanta, jolla kehrääjä istuu, varsi ja lapa. Värttinässä on ''kehrä'' l. hyrrä (satak.), joka tässä kuvatusta puuttuu. Varsinkin lapa kaunistetaan kauniilla leikkauksilla,<!-- 12. --> joista keräämässäni kokoelmassa on kauniita esimerkkejä. Pitkin lavan keskustaa nähdään pieniä reikiä, joista yhteen metallinen ''kuontalopuikko'' pistetään kiinnittämään kuontaloa lapaan. Kuvassa on puikon puutteessa kuontalo nauhalla sidottu lapapuuhu. Niitä ripustimia, jotka joskus kaunistavat tämän puikon päätä, nimitetään kelttuisiksi ja tavataan {{Lähde/kohta|s. 14}}jo Volgaheimojen muinaishaudoista heidän helykoristuksis saan. Muuten on Suomestakin löydetty pakanuuden ajalta sekä useita koristamattomia kuontalopuikkoja (kso J. R. Aspelin. Muinaisjäännöksiä Suomensuvun asumus-aloilta v. IV<span style="background-color: #FFFFE0;">: N:o 1308, 1309, 1471, 1472</span>), että savesta poltettuja kehriä. Tämä todistaa värttinällä kehräämisen vanhaa ikää meidänkin maassa. — Kehrätessä lapetaan ensin kuontalosta näppilöillä aivinaa tahi villaa, tahi mitä kulloinkin on kuontalona lavassa, ja kiinnitetään sään alkua värttinän yläpäässä olevaan uurteesen. Sitten polvea vasten hyrräytetään menemään, kunnes sää on tarpeeksi kierretty, jonka jälkeen se kääritään värttinän alapään ympärille. Kun tämä on tehty, ruvetaan uudestaan lappamaan j. n. e Värttinästä keritään lanka sommelolle, s. o. kerälle, tahi vyhditään suoraan viipsinpuulle, sitten kerinlaudoille; niistä tuurikalle ja vasta siitä luodaan se seiniin lyödyille kangasnauloille, joissa loimi valmistuu kangaspuitten rihmasyrjälle pantavaksi. — Värttinällä kehräävät vielä kaikki Suomen heimolaiset Venäjällä, enkä ole heillä nähnyt yhtäkään vokkia, jota vasta viimeisinä aikoina on ruvettu käyttämään itäisessä Suomessakin. {{Viiva|0}} Värttinää sanotaan myöskin kehrävarreksi ja kehrinpuuksi, joka edellinen hämäläinen nimitys Kalevassa tavataan ainoastaan kertomuksessa Väinämöisen venonteosta Pohjanneidille ([[Kalevala - Kahdeksas runo|8]]: 125, 140; [[Kalevala - Kahdeksastoista runo|18]]: 681), jälkimmäistä käyttää kerran Lemminkäisen äiti ([[Kalevala - Viidestoista runo|15]]: 318). Tainta on myös värttinän toisintonimi ([[Kalevala - Seitsemäskolmatta runo|27]]: 318). Samassa venon tekemisen kertomuksessa mainitaan myös värttinän kiertimiä l. sorvausaseita ([[Kalevala - Kahdeksas runo|8]]: 140). Täänkaltaisen yksinkertaisen koneen, jota lyhyen hihnan ja käden avulla kierretään, olen nähnyt mordvalaisilla; meidän sorvauskoneet liikutetaan jalalla. — Kehrääminen pidettiin naisten tärkeimpänä taitona. Senvuoksi olikin Päivätär paras ja kuuluisin kehrääjä ([[Kalevala - Neljäs runo|4]]: 142; [[Kalevala - Neljäskolmatta runo|24]]: 82; [[Kalevala - Kahdeksasviidettä runo|48]]: 134); sorea Suonetar kehräsi <poem> „Sorealla kehrinpuulla, Vaskisella värttinällä, Rautaisella rattahalla”, </poem> {{Lähde/kohta|s. 20}}somia suonia ([[Kalevala - Viidestoista runo|15]]: 316—320), virran impi teki utuisia lankoja ([[Kalevala - Neljäskymmenes runo|40]]: 63); itse vanha Tuonelan akkakin osasi rautarihmoja kehrätä ([[Kalevala - Kuudestoista runo|16]]: 338). — Mielikki sitä vastoin kasvatti otson Ilmattaren vesille virkaamasta villakuontalosta ([[Kalevala - Kuudesviidettä runo|46]]: 363—398). Kullervo muisteli emoansa pitkän piustan kehreäjänä ja väkivärttinän vetäjänä ([[Kalevala - Kuudesneljättä runo|36]]: 217, 218). Mutta varsinkin on se morsiamen hyviä avuja. Sekä sulhanen että hänen äitinsä kiittäkööt onneansa, kun hänessä saavat toivonsa mukaan kenstin kehreäjän ([[Kalevala - Yhdestoista runo|11]]: 378; [[Kalevala - Neljäskolmatta runo|24]]: 33). Kun kehruuaika tulee, ei emäntä saa käydä kylästä kynnen taitoa hakemassa, vaan tulee hänen itsensä kehräellä lievempäiset villaiset langat ja kierempäiset pellava- tahi liinarihmat ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 371—380). Sentähden hyvä morsian jo kotona kehräämistä (ja kutomista) ahkeroitsee, jota todistaa sekin, ett’ei hän tule tyhjin arkuin miehelään, vaan on hänellä mukana tullessaan paljokin <poem> „Oman värttinän väkeä, Oman kehrän kiertämätä, Oman hyppisen hyveä ([[Kalevala - Viideskolmatta runo|25]]: 302—304). </poem> Kun oikein kiiru on, kehräävät naiset yöllä, niinkuin tehtiin Väinämöisen nuottaa rakennettaissa, jolloin hämärässä l. puhteella hapsittiin, jotta <poem> „Joutui kohta kuontalolle Välehemmin värttinälle. Yhtenä kesäisnä yönä, Kahen päivyen kesellä” ([[Kalevala - Kahdeksasviidettä runo|48]]: 50—55). </poem> Kaikista tarpeista vaati epäilemättä vaatteiden hankkiminen ja varsinkin kehrääminen enimmän aikaa ja työtä, ja arvattavasti oli tämä naisten tärkein talviaskare puhteilla ja päivälläkin muiden tointen ohessa, vaikka varsinainen „kehruu-aika” olisikin ollut (t. alkanut) talven alussa, niinkuin nykyään; eikä värttinä siis liene suomalaisillakaan naisilla vähemmän ahkeruuden kuvauksena, kuin muillakaan kansoilla. Kehrääjänä vaimo saattoi paljoa suuremmassa määrässä, kuin ulkoaskareissa ollessaan, täyttää äidin velvollisuuksia; silloin hänen näppiensä taitavuus ja hänen laulunsa {{Lähde/kohta|s. 16}}ihmeellisyys herättivät hänen lapsissaan ikuista ihastusta ([[Kalevala - Ensimmäinen runo|1]]: 39—44; [[Kalevala - Viideskymmenes runo|50]]: 605—607). [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k13a-s018.png|408x302px|pienoiskuva]] [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k13b-s019.png|386x284px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Kiuas}}'''Kiuas''' (kiukaa) l. ''uuni'' rakennetaan Etelä-Karjalan tupaan l. pirttiin hirsistä kokoonpannulle lavalle (kuvassa 13 A. c), jotenka kivinen osa ei milloinkaan ulotu maahan asti, vaan sen alle jää melkoinen tyhjä tila, joka usein jätetään kissojen ja kanojen valtaan; ne siihen pyrkivät kissareiän kautta. Mutta tavallisesti tämä tila kuitenkin järjestetään pieneksi komeron tapaiseksi suojaksi l. ''karsinaksi,'' joka lisäksi varustetaan <!-- Kuva 13. A. --> lautaisilla pykälillä l. hyllyillä. Sekä sillan alle että karsinaan käydään nykyään samoja suuren laatikon tapaisessa ''kolpitsassa'' (''d'') (голбеця) olevia portaita myöten ja tämän kolpitsan kansi (''e'') on pidettävä uuninpenkkinä (pankkona). Toisinaan kolpitsa kumminkin Laatokankin seuduilla tykkänään puuttuu, samoinkuin pankkokin (vrt. kuva B). Uunin kolkassa on patsas (''a''), josta lähtee kaksi ''ortta'' (''b''), yksi kumpaiseenkin vastaiseen seinään. Patsaassa nähdään usein pieniä koloja l. pesurkkia (ven.), joissa kapineita pidetään, {{Lähde/kohta|s. 17}}ja sen kylkeen ovat tuliraudat päreitten polttamista varten tavallisesti kiinnitetyt. Kun matto (Etelä-Karjalan nimitys välikatolle) lahehtii, sitä joskus kannatetaan pitennetyllä uuninpatsaalla. ''Luaslautojen'' (''f'') toiset päät liittyvät patsaasen, toiset uunin seinän uurtoon. Kolpitsan yläpuolella on usein yksi muurinpykälä (hylly ''g'') l. lesontka (лешанка, makaus-sija), usein useampiakin päälekkäin; — uunin päällä sopii maata. Vaan uunin etupuolella on varsinainen ''liesi'' l. <!-- Kuva 13. B. --> ''liedos,'' jossa keittäessä tulta pidetään. Lieden alus varustetaan kivillä ja sitä koossa pitää etupuolelta rintalauta (''h''), jonka toinen pää upotetaan oviseinään ja toinen kiinnitetään ''koniskaan'' (''i'') s. o. usein nupilla kaunistettuun lautahuohlaan rintalaudan toisen pään ja patsaan välissä. Koniskan viereistä lieden osaa sanotaan siellä ''pankoksi,'' missä tasainen kivi tekee sopivan ja muuta liettä pikkusen korkeamman paikan, jolle kattilat kiehumasta herjettyään nostetaan seisomaan. Kuvassa on par’aikaa kattila (''n'' <span style="background-color: #FFFFE0;">kuvassa ''d''</span>) pankolla seisomassa; toinen vieressä näkyvä astia (''o'') on koniskan viereen myöskin pankolle, mutta kyljelleen, asetettu pata (joka Vuoksen ja Laatokan seuduilla aina on savesta). Tästä paikasta nostetaan {{Lähde/kohta|s. 18}}keittoastiat jälleen tarvittaissa ''hahlain'' l. ''hahlakoukJcujen'' (''p'') nokkaan. Näitä nähdään kuvassa B kaksi, mutta toisinaan on kolmekin vierekkäin riippumassa hahla-orressa (''k''). Kuvaa B sopii muuten mielessä pitää Kalevalaa lukiessa, kun kerrotaan, että Lemminkäistä, kun hän tuli Pohjolaan häitten jälkeen, ei kielletä: <poem> „Oven suussa seisomasta, Oven suussa, orren alla, Kahen kattilan välissä, Kolmen koukun koskevilla”. </poem> Koska lieden toinen pää on ihan oviseinässä kiinni, ja kun ainoastaan ohut muuri (''l'') eroittaa sen seinästä, pääsee tuli helposti seinustamaan. Toisin paikoin on kiukaan ja seinien välissä uunikolo l. -sola. Lieska tavottaa mattoa (välikattoa), mutta tavallisesti on tämä siksi liian korkealla. Toisinaan lieskakivi s. o. pitkä, latakka kivi uunin otsassa, jota tavallisesti enemmän käytetään riihen yksinkertaisissa kiukaissa (kso [[#Riihi|riihi]] ja sen ohessa oleva kiukaan kuva), estää tulta tuvankin liedestä liiaksi nousemasta. Yöksi kootaan palavia hiiliä, joita vedetään uunista koukulla, ''hiilokseen'' lieteen; siinä ne tuhkalla peitetään ja aamulla niistä „puhutaan tulta”. Itse uunissa on ''arina,'' jonka päällä leipiä paistetaan, jolloin uunin suun eteen asetetaan ''uunilauta'' (''m''), joka kuvatussa uunissa on tehty rautalevystä. Savu pyrkii ulos uunista ''huokulan'' l. ''holmin'' kautta, joita on yksi tahi kaksi uuninsuun yläpuolella. Holmit tukitaan kivillä, kun tuli kiukaassa tulee hiilelle. Kerrotun kiukaan pääominaisuutena pidän sitä, että liesi on kohta uuninsuun etupuolella. Täänkaltaisia kiukaita olen Suomessa nähnyt, paitsi Karjalassa, ainoastaan Etelä-Hämeen ja Satakunnan pakareissa, joiden leipomauunin suun edessä on liesi, joko sitten pata siinä seisoo erityisellä jalalla, tahi riippuu „kraakussa”. Puulavaa puuttuu myös näissä kiukaissa, joissa sen sijaan on kivijalka maahan asti. Nähtävästi on tämä uuni ainoastaan kehittynyt muoto kerrotusta Karjalan kiukaan muodosta. Retzius’enkin (teoksessaan „Finland”) {{Lähde/kohta|s. 19}}kuvaamat kiukaat Pohjois-Hämeestä ovat nähtävästi samaa tyyppiä, vaikka hahloja niissä ei näy. Niissä on vielä puinen lava, joka laitos lienee siis vanhempaa muotoa. A. Granfelt’in kirjassa „Suomalaisia asunnoita” (Kansanvalistusseuran toimituksia XLII) on useampia tähän tyyppiin kuuluvia kiukaan muotoja kuvattu. Tämä tyyppi tavataan myös virolaisilla, ainakin Tallinnan tienoilla, (muualla en ole käynyt). Sen paikkakunnan riihituvan kiuas on rakennettu ilman lavaa ja kivijalkaa suoraan maalle, sillä muuta permantoa tässä „rehetuba”ssa ei ole. Kiukaan etupuolella riippuvat hahlat patoineen liedessä, joka yksinkertaisuutensa puolesta ei eroa kodan liedestä. ''Tämä Viron „ahi” on nähtävästi'' ''tämän tyypin yksinkertaisin muoto,'' eikä se siis muuta olekkaan kuin yhdistys kodan liedestä ja yksinkertaisemmasta kiukaasta, jommoisena jälkimmäinen vielä tavataan Suomen riihissä ja saunoissa. ''Tämä yhdistys on muualla'' ''Venäjällä tuntematon,'' jopa mordvalaisilla ja tscheremisseilläkin, jotka ovat itselleen omistaneet venäläisten kiuasmuodon, jonka edessä ei ole liettä, vaan pankko, sillä venäläiset paistavat aina ruoan uunissa savisissa padoissa (ruukuissa); kota liesineen heillä kyllä on. Tämän „yhdistystyypin” muodot ilmaantuvat tietääkseni täten seuraavassa kehitysjärjestyksessä: (kodan) liesi <span style="background-color: #FFFFE0;">+</span> kiuas: 1) Virol. muoto, 2) Pohjois-Hämeen, 3) Karjalan ja 4) Etelä-Hämeen ja Länsi-Suomen. Välimuotoja saattaa löytää monessa paikassa (kso Granfeltin kirjaa). Pohjanmaata en tunne. — Lisättäköön vielä, että patsas uunin kolkassa on olemassa ainoastaan suomalaisissa kiukaan muodoissa, myöskin karjalaisissa ja hämäläisissä saunoissa, vaan ei Virossa, ja että se tavataan niinikään, vaikka eri muotoisena, venäläisissä tuvissa (kenties sen alkuperä onkin sieltä); patsaan orret ovat myöskin yhteisenä lisäyksenä — vaikka eri muodoissa — Karjalassa, ja yleensä koko Pohjois-Venäjällä. Tämän selityksen jälkeen käykäämme katsomaan, mitä Kalevala tietää kiukaasta kertoa. — Tyypin syntysanat tavannemme nimityksessä ''liesikiuas'' ([[Kalevala - Kolmaskymmenes runo|30]]: 282), jolla, niinkuin tämän sanan selityksessä Kalevalassa sanotaan, tarkoitettaneen {{Lähde/kohta|s. 20}}„liedellä varustettua kiuasta”, ja joka siis lienee tämän tyypin alkuperäinen nimitys, vaikka sittemmin edellinen osa nimestä on saattanut hävitä käytännöstä. — Samaa tyyppiä lienee myös se liesi ollut, johon emännän tuli tulta puhua ([[Kalevala - Kahdeskolmatta runo|22]]: 108, 109; [[Kalevala - Kuudesneljättä runo|36]]: 259—262), sillä takka, jolla m. m. liesi viimmeksi viitatussa paikassa Kal:ssa selitetään, on ihan toista ja ''nykyaikuisissa'' pirteissä käytettyä tyyppiä. — Tääntapaiseksi lienee Lemminkäinenkin ajatellut Pohjan perän uunin ([[Kalevala - Kolmaskymmenes runo|30]]: 274). Sentähden myös Joukahainen sanoi asianmukaisesti liekin (liedessä) olevan liki kiuasta, eikä kiukaassa ([[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 152). Sama, kuin liesikiukaan, lienee ollut ''liesipankonkin'' ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 597) laita, että edellinen osa tästä nimityksestä on käytännöstä jäänyt pois. Eiköhän sitä sanottane Pohjolassa ainoastaan alkusoinnun vuoksi paatiseksi ([[Kalevala - Yhdeskolmatta runo|21]]: 172), vaan on se ylläkerrotussa ja kuvatussa muodossa aina kivinen, ja lienee sen alkuperäinen paikka lieden toisessa päässä, niinkuin edellä kerrottiin. Mutta toiselta puolen tämä nimi (Pohjois-Hämeessä) annetaan kiukaan viereiselle lautsalle ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 787, 788), joka penkki siinä tapauksessa on nykyisen karjalaisen kolpitsan asemesta, jota tosin myös penkkinä käytetään, mutta edellä kerrotussa ja kuvatussa muodossa lienee myöhäisempää (venäläistä) alkuperää. — Tälle pankolle l. uunin viereiselle penkille, jota useimmiten Kalevalassa tarkoitetaan, pantiin varsinkin pieniä lapsia lämmittelemään ([[Kalevala - Kahdeksas runo|8]]: 228; [[Kalevala - Yhdeskolmatta runo|21]]: 292, 294), mutta sinne pyrkivät myös vanhat akat ([[Kalevala - Kahdestoista runo|12]]: 344), jotka siinä vielä peittivät itseänsä vaipalla ([[Kalevala - Kahdeksas runo|8]]: 249, 250). Morsianta sitä vastoin varoitetaan pankolla lojottamasta ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 240), jolle vaan, samoin kuin kotiuunin korvaselle, heittäköön pahat tapansa ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 44, 49). Tyttärien sitä vastoin sopisi paremmin paistua liesipankon (siis lieden) ääressä ([[Kalevala - Kahdeksastoista runo|18]]: 514). — Mutta ukot, isännät ja mierot makasivat uunin päällä ([[Kalevala - Kahdeksas runo|8]]: 271—273; [[Kalevala - Yhdeksäs runo|9]]: 13, 267; y. m.) Senpätähden Kullervo arvaakin kotiin tultuansa Untamolasta, että, kun kiuas oli kylmä, isänsä ei ollut elossa ([[Kalevala - Kuudesneljättä runo|36]]: 263—266). Kiukaalla tahi hiiloksella käsiä muutenkin lämmiteltiin, kun sateesta tahi kylmästä tultiin. Näin kehotettiin vierasta {{Lähde/kohta|s. 21}}tekemään ja se oli, niinkuin käden-antaminenkin, ystävyyden merkki ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 783, 785, 838). Kiukaalla tietysti myöskin kuivattiin vaatteet, erittäinkin jalkineet, virsut ja niihin kuuluvat rievut, ja sen vuoksi sanottaneen ([[Kalevala - Kolmaskymmenes runo|30]]: 93—96): <poem> „Tiera päätyi kiukahalla, Kuura uunin korvasella; Jalan kenki kiukahalla, Toisen pankon partahalla”. </poem> Tuvan kivisestä kiukaasta ja sen kiukaan kivistä puhutaan usein ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 784; [[Kalevala - Kuudesneljättä runo|36]]: 264; [[Kalevala - Neljäsviidettä runo|44]]: 321; [[Kalevala - Viidesviidettä runo|45]]: 227; [[Kalevala - Kahdeksasviidettä runo|48]]: 274); ainoastaan Pohjolassa oli merikivinen kiuas ja vaskinen uuni ([[Kalevala - Yhdeskolmatta runo|21]]: 171—173). Kun emäntä puhdisti tuvan karstasta ja noesta, ei saanut kiuasta eikä patsasta siinä suhteessa unhottaa ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 208, 209). „Patvinen patsas” oli kiukaan kolkassa sekä Pohjolan että Wäinölän tuvissa ([[Kalevala - Yhdeskolmatta runo|21]]: 164; [[Kalevala - Neljäsviidettä runo|44]]: 322). Patsaasen paiskasi Lemminkäinen suutuksissaan äitinsä kiellosta harjan, lähteissänsä Pohjan tyttöä kosimaan ([[Kalevala - Kahdestoista runo|12]]: 206). Pohjolan kiukaan suhteen on vielä huomattava, että yhteydessä sen kanssa kerrotaan, että karsina oli Kalevan puista ([[Kalevala - Yhdeskolmatta runo|21]]: 174). Luulisi pian, että tässä paikassa tarkoitettaisiin semmoista uunin alla olevaa karsinaa, josta ylempänä kuvan johdosta kerrottiin, mutta siinä tapauksessa ei sen muhkea rakennus olisi ollut kaunistamassa tuvan näköä, jonka silmiin pistävätä komeutta ja somuutta tässä Kalevalan kertomuksessa juuri tarkoitetaan. Täytyy siis otaksua, että tässäkin paikassa tarkoitetaan karsinalla sitä kiukaan-vieruista tuvanosaa, joka Pohjois-Hämeessä ja Savossa, kenties jossain Karjalassakin siksi nimitettäneen, mutta Etelä-Hämeen ja Satakunnan muinaisissa savupirteissä sanottiin lavanalustaksi. Tämä lasten ja naisten olopaikka siten siis ei kuuluisikaan kiukaasen. Karsinan asettaminen kiukaan alle onkin epäilemättä myöhemmin syntynyt, koska se kerrotun kiuvastyypin alkumuotoihin ei kuulunut, kuten vieläkin on laita Viron, ja arvattavasti Keski-Suomen (Hämeen) muotojen. Sillä näissä Vironmuotoisissa tuvissa, joissa kiuas rakennetaan suoraan maalle, niinkuin kerrottiin, karsinan täytyikin olla itse tuvassa. {{Lähde/kohta|s. 22}}Silloin myöskin pankko oli uunin kivipenkkinä luonnollisena jatkona lieden pankkoon. — Tästä kaikesta siis huomattaneen, että Kalevalan „kansatieteellinen puku”, ainakin muutamiin kiukaan yksityisiin kohtiin katsoen, lienee vanhemmmanaikuisella kannalla, kuin nykyiset, kerrotut Karjalan kiukaat itse asiassa ovat. Virossa tapasimme kyllä kiukaamme alkuperäisimmän muodon, mutta toiselta puolen on se monessa kohden taas liian alkuperäisellä kannalla kelvatakseen <span style="background-color: #FFFFE0;">Kalevalan</span> kiukaille esikuvaksi. Samaa täytyy sanoa Keski-Suomen (yllä kerrotun 2:sen muodon) kiukaista. Karjalassa <span style="background-color: #FFFFE0;">(varsinkin Venäjän puolisessa)</span> lienee sitä vastoin venäläisyys päässyt liian vallalle tässäkin asiassa, huolimatta runojen vanhuudesta (sillä ainakin pirtit siellä lienevät aivan sopimattomat Kalevalan tuviksi). {{ankkuri|Kinttu}}'''Kinttu,''' kso [[#Tulukset|tulukset]]. {{ankkuri|Kives}}'''Kives,''' kso [[#Sompa|sompa]]. [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k14-s024.png|137x105px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Kopsa}}'''Kopsa''' (kuva 14) on pieni sangaton ja matala pärekori, jossa pohja ja laidat ovat yhdessä jatkossa (ei niinkuin esim. <!-- Kuv. 14. -->tuohirasia, jossa pohja on eri kappaleesta). Kopsissa naiset pitävät neuloukseen kuuluvia y. m. pieniä kapineita. Ilmarisen kotiin tultua „morsianta herjataan, kun ei vielä ollut jakanut tuomislahjojaan”, muun muassa sillä, että laiskuudessaan oli antanut hiirien kopista kopsassaan ([[Kalevala - Viideskolmatta runo|25]]: 265). [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k15-s025-r.png|209x289px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Kota}}'''Kota''' (kuva 15) on alkuperäisissä muodoissaan tarkkaan kerrottu A. Ahlqvist’in teoksessa „Die Kulturwörter der westfinnischen Sprachen” ss. 101—104; Retzius’en „Finland”issa se kuvataankin ja on tässä oleva kuva siitä otettu; v. Düben kuvaa ja kertoo nykyisiä lappalaiskotia (Om Lapplands lapparne s. 114—126). Schefferus’ella nähdään kodan kuva myös. Paitsi näitä mainittakoon tässä myöskin niitä vogulilaisia ja ostjakilaisia kotia, jotka Ahlqvist’in „Unter Wogulen und Ostjaken” sekä Nordenskiöld’in„ Vegas färd (I: 372)” nimisissä teoksissa nähdään kuvattuina. Näihin {{Lähde/kohta|s. 23}}teoksiin siis tässä ainoastaan viittaan. — Tsheremisseillä on „kud„ nelisnurkkainen salvos, ilman lattiata, muutamista kivistä tehty liesi keskellä; sen yläpuolella riippuvat padan hahlot orsissa, jotka tavallisesti<!-- Kuva 15. (Retzius) --> käyvät pitkin huonetta, jonka toisessa päädyssä myös ovi on (siis lähtevät orret sen yläpuolelta, samoinkuin „jakohirsi” Hämeen vanhoissa pirteissä). Huomattava on myös, että välikaton kannattajat (= matonalaiset E.-Karjalassa ja maatitsa mordvalaisilla) käyvät myös pitkin huonetta, kun sitä vastoin venäläisissä (ja venäläistyneissä) tuvissa tämä „matka” kulkee poikki huonetta. Savu lähtee vesikaton <span style="background-color: #FFFFE0;">ra’oista</span> tahi siihen jätetystä aukosta, (niinkuin sepän pajassa). Mordvalaisilla „kud” on muodostunut tuvaksi, jonka (liesitön) uuni on sen toisessa peränurkassa, suu sivulle- (sivuseinälle) päin. Ainoastaan Suomessa lienee kota useissa paikoin muuttunut saunan salvetuksi etehiseksi. Kalevalassa kerrotaan, että Lemminkäisen takaa-ajama hirvi Lapin lasten tanterilla „potkaisi koasta korvon” ([[Kalevala - Kolmastoista runo|13]]: 131, 191) ja „kaatoi kattilat tulelta”, jotta lihat ja liemet levisivät lieteen, jota ei suinkaan sovi takaksi selittää (kso Kal. selit. mainittuun paikkaan). Kota jäi Suomalaisille ruoankeitto huoneeksi arvattavasti muuallekin vanhan tavan mukaan (vrt. [[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 809) myöskin sitte, kun toinen asuntotupa tuli käytäntöön, sillä venäläisten on alkuaan tapa paistaa ruoka uunissa. Tsheremissit sentähden keittävät ruoan kesällä kodassaan, mutta paistavat sen talvella „pört”insä venäläismuotoisessa kiukaassa. Salvetussa kodassa voi olla ikkuna (vrt. [[Kalevala - Neljäskymmenes runo|40]]: 75, 76). Kodan lieden ympärille tehdään, {{Lähde/kohta|s. 24}}niinkuin äsken osotettiin, kivinen kehä, johon tuhkaan tulta piileteltiin yöksi. Lieden rakennettua kiukaan etupuolelle, jäi siihenkin pieni kehänmuotoinen syvennys samaa tarkoitusta varten. Lieden alkuperäinen paikka ilmaantunee myöskin nimessä „kotapuut”, joita saattanee polttaa kiukaankin liedessä ([[Kalevala - Kahdeksasviidettä runo|48]]: 278—280). {{ankkuri|Kotkotinkuppi}}'''Kotkotinkuppi,''' kso [[#Tulukset|tulukset]]. [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k16-s026.png|195x189px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Kukkarokontti}}'''Kukkarokontti,''' (kuva 16) saadaan nahasta, kun se halkileikkaamatta on takapuolelta alkaen eheänä l. umpinaisena nyljetty vasikan ruumiilta; kaulasta se poikkileikataan ja neulotaan siitä kiinni kontin pohjaksi. Toisessa päässä juoksee kurenauha, jolla se suutetaan. — Samaan <!-- Kuva 16. -->tapaan nyljetään myös kissa „tuppenaan”, jotta siitä saadaan kissannahkainen ''rahakukkaro,'' jota kannettiin kaulassa kurenuorassa paidan alla. — Yhteydessä tämän kanssa mainittakoon myös, että Karjalassa oli ennen miehillä leveän ja pehmeän hirvennahkavyön alla säämiskästä t. lammas- t. ankeriaisen nahasta tehdyt kapeat ja pitkät, makkaran muotoiset (tupakka)kukkarot, nimeltä rotit, jotka olivat nauhoilla käärityt. Rahakukkarot esiintyvät Kalevalassa ainoastaan toisintosanana rahataskuille ([[Kalevala - Viideskolmatta runo|25]]: 669, 670), joita vieraiden sanotaan runsaasti morsianavun antamisella, ikäänkuin tanterilla ja kujilla tyhjentäneen, niinkuin nykyään tapahtuu „kerronkannossa”. (Muuten kso [[#Tulukset|tulukset]]). {{ankkuri|Kultasolki}}'''Kultasolki,''' kso [[#Rintasolki|rintasolki]]. [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k17-s027.png|396x299px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Käsikivi}}'''Käsikivissä''' (kuv. 17) on kaksi kiveä, päälinen l. päälys- ja alinen kivi; niistä jälkimmäinen liikkumattomasti kiinnitetään ''kivilautaseen'' l. ''lavaan,'' jolle jauhettu vilja varisee. Päälyskivi vahvistetaan rautaisellakin ''vanteella,'' johon nauhoilla {{Lähde/kohta|s. 25}}sidotaan pieni ''karitsalauta;'' siinä kiertyy ''kiertopuu'' l. ''korento,'' josta kiveä pyöritetään. Ylipäästä kulkee korento ''läpättilaudan'' (lapatan) läpitse. Päälisen silmässä tavataan puinen ''siili;'' sen alla myöskin puinen ''napa,'' joka käy alisen kiven läpitse. Navan ylipäähän on isketty pieni naula, joka upotetaan siiliin (ei läpitse), ja joka sillä tavalla kannattaa sekä sitä että päälistä kiveä. Jotta tämä kohta puisessa siilissä ei kuluisi pyörittäessä naulaa vasten, pannaan nahkainen tahi läkkirautainen ''pohja'' s. o. pieni irtanainen levy <!-- Kuva 17. --> naulan pään ja siilin väliin. Näitä pohjia l. levyjä voipi asettaa useampia tahi harvempia sen mukaan, kuinka tahtoo päälyskiveä kohentaa, tahi alentaa. Tämän yksinkertaisen ja arvattavasti vanhemmanaikuisen kohentamistavan asemasta käytetään myös erityinen ''nostovipu,'' joka kannattaa napaa ja siis vastaa orpanaporrasta l. kantohakaa tuuli- ja vesimyllyissä. Kalevalassa käsikiviä mainitaan yksinkertaisesti vaan ''kiviksi.'' Jauhaminen oli nuorten naisten työtä; kopea ja korea Kyllikkikin sitä teki ([[Kalevala - Yhdestoista runo|11]]: 176); samoin Pohjolassa {{Lähde/kohta|s. 26}} <poem> „Neiti oli itse jauhamassa, Kivenpuussa kiikkumassa, Kivenpuu käkenä kukkui, Laklana kiven lapatta, Kiven siili sirkkusena, Kivi helmenä helasi”. ([[Kalevala - Yhdeksästoista runo|19]]: 441—446). </poem> [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k18-s028.png|377x375px|pienoiskuva]] Miehelässä sai miniä kiikkua „kivenpuussa” ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 270); eikä se ollut huokeinta työtä, vaan täytyi monenkin siinä <!-- Kuva 18. --> ähkää ja puuskia, jota, samoin kuin muutakin huutamista t. laulamista, morsianta kuitenkin kiveä pyörittäissä kielletään tekemästä, sillä appi ja anoppi saattaisivat, luullen että se olisi vihan osotusta, siitä suuttua, sentähden „tultua kivitupahan” <poem> „Kukkuos kiven kamulla, Lapattaisen laulamalla” ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 284—294). </poem> {{Lähde/kohta|s. 27}}Silloin sai pahoin pidelty miniä raukka lohdutuksekseen ajaa suuhunsa jauhoja kiveltä ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 596). Harvassa talossa lienee ollut niin mukava, kuin Lokka emäntä kehuu olleen Ilmarisen kodissa, sanoen että siellä <poem> „Ei ole kiirettä kivelle Eikä huolta huhmarelle Vesi tässä vehnät jauhoi, Koski kuohutti rukihit”. ([[Kalevala - Viideskolmatta runo|25]]: 369—372). </poem> {{ankkuri|Köysi}}'''Köyden''' l. '''nuoranteko''' (kuva 18). Niinet kierretään ensin säikeeksi seinään lyödyssä ''kelassa,'' josta sitten kääritään ''säijekartulle'' puoli säikeen pituudesta. Sitten isketään kartulla kahdenkertaiseksi; sen tehtyä pannaan kolmas säije kartulle, jolla taas isketään kolmikertaiseksi. Tällä tapaa tavallinen niiniköysi syntyy, joka lienee vanhin laji köyttä. Samalla tavalla voi myös oljesta, rohtimista, liinasta ja pellavasta köysiä tehdä; kuitenkin siihen nykyään käytetään ''<span style="background-color: #FFFFE0;">kampi</span>'' (Karj.) l. ''kelkuttimet'' (Satak.), jotka ovat ihan toisenlaisia lekkeitä. Kalevalassa mainitaan nuotan nuorat ([[Kalevala - Kahdeksastoista runo|18]]: 127), jommoisiin niiniköysiä vieläkin käytetään; olenpa Satakunnassa vieläkin nähnyt olkisiakin nuotan nuoria, joita pidetään sopivina, koska ovat köykäisiä ja uivat veden pinnalla. Mutta Wäinämöinen arvattavasti heitti kylvämänsä liinan rohtimet suuren nuottansa nuoriksi ([[Kalevala - Kahdeksasviidettä runo|48]]: 111). {{ankkuri|Lipsu}}'''Lipsu,''' kso [[#Loukku|loukku]].<!-- Kuva 19. --> [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k19-s029.png|224x208px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Loukku}}'''Loukku''' (kuva 19). Siihen kuuluu ensin ''emäpuu'' (Karj.) l. ''kaiteet'' (Satak.) s. o. alimmainen puu, jossa on kolme hammasta, ja ''kansi,'' joka ''navan'' kautta on emäpuussa kiinni. Kannen kahdessa hampaassa on usein rautaiset ''ikenet.'' Emäpuun etupuolella {{Lähde/kohta|s. 28}}on aina kaksi jalkaa, mutta sen jälkipää jatkui vanhan-aikuisissa muodoissa napaa edemmäksi niin pitkälle, että loukku sille nojautui. Tätä muotoa sanottiin ''häntäloukuksi.'' Uudemmissa ei ole häntää, vaan lasketaan jälkipää joko penkille t. tuolille (niinkuin kuvatussa), taikka tehdään siihen jalat, samoinkuin etupuolellekin. Loukuttaminen tapahtuu tavallisesti syksyllä saunassa ja sen edustalla, kodassa ja ulkopuolella saunaa. ''Lipsu'' on loukkua pienempi, ja on sen kannessa ainoastaan yksi hammas. — Kulkuakka valittaa häälauluissa, että hänelle miehelässä ollessaan työnnettiin „saunasta jykein loukku” ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 620). Wäinämöisen mainiota ja suurta nuottaa valmistaessa kerrotaan m. m.: <poem> „Pian luista luistettiin, Loteasti loukuttihin, Lipeästi lipsuttihin”, </poem> joka on tarkasti tekotavan mukaan ([[Kalevala - Kahdeksasviidettä runo|48]]: 46—48). {{ankkuri|Luaslauta}}'''Luaslauta,''' kso [[#Kiuas|kiuas]]. {{ankkuri|Luikku}}'''Luikku,''' kso [[#Torvi|torvi]]. [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k20-s030.png|204x195px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Luokka}}'''Luokan''' aineeksi haetaan metsästä paju-, tuomi- tahi pihlajapuuta, joka kuorimatta painetaan, erittäin tätä tarkoitusta varten jonkun huoneen ulkopuoliseen seinään kiinnitetyssä ''paininpuussa.'' Siinä se saa kuivata, ettei enää vedä itseänsä suoraksi, ja kun se päästetään paininpuusta pois, kuoritaan <!-- Kuva 20. -->se ja silitetään, jos siinä on nystyräisiä l. kuhmuisia liikoja, sekä leikataan lovet l. aisan sijat kumpaiseenkin luokan päähän, jotka lovet sanotaan ''sukaroksi.'' Keskipaikka on luokan perä. Joskus näkee vielä semmoisia luokkia, joitten perässä on koko joukko pieniä tiukusia (kuva 20, originaali {{Lähde/kohta|s. 29}}ylioppil. kansat. museosta), mitkä vempelellä hevosen juostessa livertelevät, niinkuin pienet lintuset ainakin. Luokan kansallinen nimitys on ''vemmel.'' Kalevalassa vemmel veistettiin ([[Kalevala - Neljäs runo|4]]: 52) ja väännettiin ([[Kalevala - Viideskolmatta runo|25]]: 724) yleensä nuoresta vesapuusta ([[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 106; [[Kalevala - Yhdeskolmatta runo|21]]: 74; [[Kalevala - Viideskolmatta runo|25]]: 32); tämän mukaan Wäinämöinen laulaa vesat Joukahaisen vempelehen ([[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 302). Mutta myöskin painettiin niitä pihlajasta ([[Kalevala - Kymmenes runo|10]]: 12) ja tuomesta ([[Kalevala - Neljäskolmatta runo|24]]: 508). — Ilmarisen lähtiessä toisen kerran s. o. kihlaretkelle Pohjolaan, sanoo hän muun muassa orjalleen: <poem> „Pistä varsa valjahisin — — Pane kuusi kukkulaista, Seitsemän sini-otusta Vempelille viekumahan Rahkehille raukumahan ([[Kalevala - Kahdeksastoista runo|18]]: 393—398, 407—412). </poem> Tullessaan Pohjolaan sanotaan emännän nähneen paitsi muuta: <poem> „Kuusin kultaisin käkösin Vempelellä kukkumassa” </poem> mutta <poem> „Seitsemin sini-otuksin Rahkehella laulamassa” ([[Kalevala - Kahdeksastoista runo|18]]: 603—606). </poem> Samoin oli laita, kun hän kolmannen kerran tuli Pohjolaan s. o. läksiäisiin, silloin oli taas <poem> „Kuusi kultasirkkulaista<ref>Karjalassa, niinkuin yleensä Pohjois-Venäjällä, käytetään vieläkin „vaskesta” valettuja hihnan koristeita, jotka sanotaan ''sirkoiksi'' — vrt. Kal. Selitys XVIII: 395—398. </ref> Vempelellä kukkumassa, Seitsemän sini-otusta Rahkehella laulamassa” ([[Kalevala - Yhdeskolmatta runo|21]]: 45—48). </poem> Morsianta lohduttaakseen kehuu lapsi tuvan karsinasta, että sulholla on: <poem> „Pyyhyet pyräjämässä, Vempelellä vieremässä, Rastahat iloitsemassa, Rahkehilla laulamassa, {{Lähde/kohta|s. 30}}Kuusi kullaista käkeä Länkilöillä lekkumassa, Seitsemän sini-otusta Reen kokalla kukkumassa” ([[Kalevala - Kahdeskolmatta runo|22]]: 445—482) </poem> Sulhasen kotiinkin tullessa oli sama ilo: <poem> „Pyyhyet vihertelevät Vesaisilla vempelillä, Käkyet kukahtelevat Korjan kirjavan kokalla Oravat samoelevat Päällä aisan vaahterisen ([[Kalevala - Viideskolmatta runo|25]]: 31—36). </poem> Ennen ajettiin reellä suvin talvin, niinkuin samojeedit vielä nytkin tekevät: sen vuoksi ei ole ihmettelemistä, että kesäisenäkin aikana, kun Väinämöinen ja Joukahainen ajoivat tiellä vastatusten, <poem> „Tarttui aisa aisan päähän Rahe rahkehen takistui, Länget puuttui länkilöihin Vemmel vempelen nenähän” ([[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 92—96) </poem> jotta <poem> „Vesi vuoti vempelestä, Usva aisoista usisi ([[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 99, 100). </poem> Lemminkäisen lähtiessä Pohjolaan „hopeinen hiekka helkki”, kun „ajavi karittelevi” ja vierimäisestä talosta ylpeästi kysyi „luokin lonkahuttajata” ([[Kalevala - Kahdestoista runo|12]]: 324, 330), — niinkuin ei itse olisi sopinut siksi. — Raskaan kuorman edessä „luokki lekkuu, vemmel värisee” ([[Kalevala - Kahdeskolmatta runo|22]]: 445, 446). Kuvannollisesti sanotaan vihdoin myös vääristynyttä puuta ([[Kalevala - Kuudesviidettä runo|46]]: 111, 493) ja taivaan kaarta vempeleksi ([[Kalevala - Yhdesviidettä runo|41]]: 99). [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k21-s033.png|138x270px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Länget}}'''Länget''' l. '''ränget''' pistetään valjastaessa ensinnä hevosen kaulaan. Se hihna, joka yläpäästä l. niskasta pitää ne koossa, sanotaan ''harjustimeksi; rinnustimella'' vedetään ränget kiinni alhaalta. Toisinaan ne sidotaan kaulaan harjustimella, jotta siitä silloin myös päästetään. Jos länkipuut eivät ylety harjustinta ylemmäksi, vaan sillä kohdalla päättyvät, niitä sanotaan pukattomiksi, joka ominaisuus lienee vanhempaa muotoa, {{Lähde/kohta|s. 31}}koska karjalaiset länget ovat täänlaatuiset. Siten kuuluu uudempaan muotoon ''puka,'' joka joskus tehdään hyvin korkeaksi ja kaunistetaan usein kauniilla leikkauksilla, niin<!-- Kuva 21. -->kuin kuvassa 21 näkyy, johon originaali, kotoisin Länsi-Suomesta, säilytetään ylioppilasten kansatieteellisessä museossa. Pukan puutteessa varustetaan karjalaiset länget ''katteella,'' joka paikottain myöskin sanotaan ''koppanaksi'' (Kirvu) l. ''koppanahaksi'' (Ruokolahti) ja tehdään karhun nahasta koristukseksi länkien yläpuolelle rahkeita myöten. Kate estää myös lunta menemästä hevosen niskaan ja on suuruudeltaan kyynärän pituinen ja yhtä leveä. Keskellä länkipuita nähdään kaksi läpeä vierekkäin; niistä lähtevät kahden puolen ''ruomat'' l. ''rahkeet,'' jotka vanhaan aikaan aina tehtiin nuorasta tahi nahasta, niinkuin nytkin on laita, kun luokilla ajetaan; ja luokilla ennen ajettiin talvin kesin, niinkuin vieläkin Venäjällä. Vasta uudempaan aikaan on ruvettu tekemään rautaisia ruomia heleitä varten kesä-ajossa. Samoin pitää rinnustimessa l. harjustimessa, jos sillä kiristetään ja päästetään länget, olla pitkä nahkainen nauha, kun luokalla ajetaan. Sitä vastoin länget, jotka käytetään heleillä ajamisessa, koska luokkaa silloin ei tarvita, varustetaan solkirinnustimella. Jott’ei kovat puiset länget kaluaisi hevosen lapaluuta tahi muuta paikkaa kaulassa, pannaan niiden alle olilla täytetty ja rääsyllä (kesällä) tahi nahalla (talvella) päällistetty ''kaulapaita,'' jota myös sanotaan ''malloksi'' l. ''hamutaksi'' (хому́тъ). Paremmissa längissä neulotaan kuitenkin nykyään mallo niihin kiinni. Ett’eivät länkipuut kävisi niskalle liian ahtaiksi, kiinnitetään harjustimen alle puitten väliin pieni nahkainen tyyny l. n. k. ''lappalainen.'' Kalevalassa sanotaan Wäinämöisen länget länkäpuisiksi ([[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 105). Sulhasen länkilöissä ja rankeissa oli käkiä lekkumassa {{Lähde/kohta|s. 32}}([[Kalevala - Kahdeskolmatta runo|22]]: 480 y. m.), josta laveammin puhuttiin. Tiellä Wäinämöisen ja Joukahaisen vastatusten ajaessa <poem> „Rahe rahkehen takistui Länget puuttui länkilöihin” ([[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 94, 95); </poem> ja laulukiistassa edellinen lauloi jälkimmäiselle <poem> Pajupehkon länkilöihin, Raiat rahkehen nenähän” ([[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 303, 304). </poem> Ilmarisen Pohjolaan tultua emäntä käski palkkalaista laukkiotsan <poem> Rinnuksia riistamahan Rahkehia raastamahan, </poem> ja sitten laskemaan sitä <poem> „Vaskisista valjahista, Tinaisista rinnuksista, ''Rahaisista'' rahkehista” ([[Kalevala - Yhdeskolmatta runo|21]]: 59, 60, 71—73). </poem> Mutta Ilmarisen sieltä kotiinsa ajaessa morsiamensa keralla „rahe rautainen (?) ramasi” ([[Kalevala - Neljäskolmatta runo|24]]: 505). Tässä mainittu rautainen rahe on vempelelle mahdoton, niinkuin yllä selitettiin, ellei sana ole runollisesti käsitettävä; samoin tinaiset rinnukset. (Ne rautaiset rahkeet taas, jotka mainitaan Ilmarisen emännän karjan luvussa ([[Kalevala - Kahdesneljättä runo|32]]: 483), kuuluvat läävän kytkyihin, jossa ei ainoastaan runollisesti, vaan tavan mukaan ne saattavat olla rautaisia). Lemminkäisen ensimmäisellä matkalla Pohjolaan huomataan selvästi, että hänen hevosensa valjaat riisuttiin päästämällä länget rinnuksesta ([[Kalevala - Kahdestoista runo|12]]: 322—324) — eikä harjustimesta, niinkuin jo kerrottiin Ilmarisen laukki-otsastakin. Vahvasta oriista sanotaan, että se on „raisu rahkehille” ([[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 395), ja tämmöisen oriin kehui Joukahainen omistavansa. Kullervo-raukka <poem> Veitsin länkensä levitti Rauoin rahnoi rahkehensa” ([[Kalevala - Viidesneljättä runo|35]]: 287, 288). </poem> Lopuksi mainittakoon vielä, että lapaluuta sanotaan myös länkiluuksi ([[Kalevala - Kuudes runo|6]]: 181). {{ankkuri|Nahkasääveli}}'''<span style="background-color: #FFFFE0;">Nahka</span>sääveli,''' kso [[#Tulukset|tulukset]]. {{Lähde/kohta|s. 33}}'''Orsi,''' kso [[#Kiuas|kiuas]]. {{ankkuri|Pankko}}'''Pankko,''' kso [[#Kiuas|kiuas]]. {{ankkuri|Patsas}}'''Patsas,''' kso [[#Kiuas|kiuas]]. {{ankkuri|Pellava}}'''Pellavan''' viljelys tapahtuu seuraavaisesti. Pelto valmistetaan jokseenkin samalla tapaa, kuin ohralle ja kauralle; se on pää-asia, että pelto saadaan pieneksi ja sentähden sitä äestetään ja ladataan moneen kertaan. Sitten kylvetään ¹ (numerot viittaavat vastaaviin numeroihin tämän selityksen lopussa olevassa runopätkässä) ja siemennetään ² ''puuäkeellä'' l. ''astuvalla'' tahi rauta-äkeellä ilman painoa t. keveällä painolla. Siemen ladataan kiinni ja katetaan ''varpusonnalla'' (Satakunta), jos sitä on (varpusontaa saadaan lehtikervoista, kun lehti on poissyöty ja varvut jäävät lampaitten alle). Jos rikkaruohoja kasvaa ne kitketään ³. — Syksyllä pellavat nyhdetään ⁴ l. vedetään (Satak.) ja pannaan noin kyynärää korkealle ''kilikalle'' s. o. ''piot'' l. ''kouraukset'' (Satak.) asetetaan ristiin kasaan, joka kannetaan ''ruohkalaudan'' viereen. Siinä ruohkataan ⁵ sylkyt pois. Ruohattua pellavat sidotaan ''roivaisin,'' joka kilikka erillensä. ''Roivaat'' l. ''vihot'' vedetään veteen likoon ⁶, jossa saavat kepakoiden ja kivikon alla maata yhden tahi kaksi viikkoa. Nostettua ⁷ vedestä vihot sidotaan ''luukimppuihin'' (Satak.), pannaan ''röykkyyn'' (pekkaan l. pakkaan) muutamaksi päiväksi, levitetään ''levitökselle'' l. hajalle niitulle kuivamaan ⁸ pariksi viikoksi, ajetaan kuormalle tahi takalle ja tuodaan ⁹ kotiin. — Kaiken kesätyön tehtyä kuivataan pellavat saunassa, jossa ne ovat asetetut hajalle pystöön s. o. kukin kimppu pöyhitty kerkeeksi ja pystössä (Satak.). Siitä tehdään taas piolle l. sormaisille (Satak.) niin paljon kuin kopraan mahtuu, ''loukutetaan'' ¹⁰ (kso [[#Loukku|loukku]]) ja ''lipsutaan'' ¹¹ luiset ''päistäreet'' ja ''tappurat'' pois. 50 pioa sidotaan yhteen vihkoon l. tukkuun (Satakunnan „kimppuun” pannaan 31 sormaista), joka myydään naulottain. Jos ei myydä, ryhdytään harjaamiseen ¹² harjalla (kso [[#Harja|harja]]). Ennenkuin pellavapio harjataan, se „vivotaan” l. hakataan ''vitimellä'' s. o. puuveitsellä ''vidinalaista'' vastaan, joka ei ole muuta, kuin {{Lähde/kohta|s. 34}}pieni verkainen pielus l. tyyny, vanha vasta sisässä. Kaksi vivottua pioa pannaan ''käärätsylle'' s. o. sidotaan yhteen toisesta päästä. Harjaaminen on kolmenkertainen: ''latvisteleminen,'' ''ruohisteleminen'' ja ''paatusteleminen.'' Niitä pellavan aineita, joita kussakin harjauksessa harja ottaa, sanotaan ''lepeiksi'' ja ne ovat sitä hienommat jota enemmän harjataan. Samoin ovat ne ''latvisteet, ruohisteet'' ja ''paatusteet,'' jotka jäävät käteen. Siten saadaan latvistellessa karkeampia lepeitä, joita sanotaankin ''latvisteen tappuroiksi.'' Ruohisteen ja paatusteen lepeet l. ''ruohtimet'' ovat hienommat (niistä saattaa jo kutoa hunnun ja kirkkopaidan). Jäännös piosta, joka jää käteen, on paras pellava l. ''aivina.'' Tätä säilytetään tarvittavaksi sidottuna 30 harjattua pioa l. 15 käärätsyä palmikolle. Toiset panevat palmikolle 50 pioa. — Kun tahtoo kehrätä, „suolletaan ¹³ aivinat hajalle”, s. o. ne pannaan polvelle ja latvoista vedetään l. suolletaan aivinat (hapset), jotka pannaan kuontalolle ¹⁴ ja kehrätään (kso [[#Kehrääminen|kehrääminen]]). (Tämän monenkertaisen tekotavan kautta saadaan hienoutensa puolesta eriarvoisia lepeitä ja pellavia. Kutoessa niistä tehdyt rihmat yhdistetään tavallisesti siten, että loimi on paremmasta, mutta kude huonommasta aineesta. Siten syntyy erilaisia palttinaisia ja aivinaisia — kankaita). Pellavan ''viljelyksestä'' ei puhuta paljon ollenkaan Kalevalassa. Pohjolan läksiäisissä kiitetään morsianta, jolla on niin suuri suku, että, jos olisi <poem> „Kappa panna pellavaista, Kuitu kullenki tulisi” ([[Kalevala - Neljäskolmatta runo|24]]: 185, 186). </poem> Ennen Ilmarisen lähtöä Pohjolaan antiaisiin, sanoi sisarensa hänelle m. m.: <poem> „Pese pääsi pellaviksi, Silmäsi lumi-siruiksi!” ([[Kalevala - Kahdeksastoista runo|18]]: 319, 320). </poem> Samoin Lemminkäinen, aikeessa lähteä Pohjolaan samojen antiaisten jälkeen, pesi: <poem> „Päänsä pellavaspioksi, Kaulanvarren valkeaksi” ([[Kalevala - Kuudeskolmatta runo|26]]: 47, 48), </poem> {{Lähde/kohta|s. 35}}joista kahdesta viimeisestä lauseesta, vaikk’eivät ensinkään koske itse viljelystä, kuitenkin huomataan, että valkoiset pellavat (ja siten tietysti niistä tehdyt palttinat) olivat kauneuden tuntomerkkiä. Tätä ei ihmeteltäne, kun ajattelemme, että Karjalaisilla pääosa heidän (naisten) kansallispukuansa on valkoinen, samoin kuin puku melkein kokonaan sekä naisilla että miehillä vieläkin on valkoinen (palttinainen) Suomen Volgan heimoilla. — Pellavan viljelystä sitä vastoin tarkoitetaan, kun lausutaan: <poem> Siitä silloin taimi nousi, Pensi pellavas peritöin” ([[Kalevala - Kahdeksasviidettä runo|48]]: 31, 32). </poem> Mutta kohta tämän säkeen jälkeen, niinkuin jo sen edellisistä, näemme, että puhe tässä onkin oikeastaan liinasta s. o. hampusta, jonka viljelystapa on kuitenkin melkein samanlainen kuin pellavan. Sentähden verrattakoon edelliseen pellavan viljelyksen kertomukseen seuraavat säkeet liinan viljelyksestä: <poem> „Yöllä liina kylvettihin ¹, Kuutamella kynnettihin ², Perattihin ³, koirittihin, Nyhettihin ⁴, riivittihin, Terävästi temmottihin, Rotevasti rohkittihin ⁵. Vietihin likohon ⁶ liina, Sai pian lionneheksi, Nopeasti nostettihin ⁷, Kiirehesti kuivattihin ⁸. Kohta tuotihin ⁹ kotihin, Pian luista luistettihin, Loteasti loukuttihin ¹⁰, Lipeästi lipsuttihin ¹¹. Hapeasti harjattihin ¹², Hämysillä häpsittihin ¹³<ref>Vrt. tämän sanan selitys Kalevalassa. </ref> Joutui kohta kuontalolle ¹⁴ j. n. e. ([[Kalevala - Kahdeksasviidettä runo|48]]: 35—51). (kso [[#Värttinä|värttinä]] ja [[#Kehrääminen|kehrääminen]]). </poem> {{ankkuri|Petkele}}'''Petkele,''' kso [[#Huhmar|huhmar]]. {{Lähde/kohta|s. 36}}[[Tiedosto:Kansatieteellinen-k22-s038.png|259x166px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Pieles}}'''Pieles''' (kuva 22) tehdään kuivatuista heinistä maahan pystytettyjen ''sankapuitten'' l. seipäitten väliin; kutakin väliä sanotaan ''korvaksi.'' Pieles on sujakka kuin närte; sen alle maahan pannaan ensin risuja ja puita pieleksen ''suovaksi'' l. ''lavaksi.'' Vaajoja pystytetään suovan reunoille ''pohjavaajoiksi'' l. ''paaliksi.'' Pönkät ovat pieleksen puolikylkeä tukemassa. Jos on ainoastaan yksi sankapuu, jonka ympärille heinät kootaan, pieles ei tulekkaan suikeaksi, vaan ympyriäiseksi, ja lienee sen nimikin silloin ''auma,'' (tätä lajia heinäkasaa tarkoittanee paikoittain myös nimitys suova, joka yllä kerrottiin samaksi kuin pieleksen lava) joka siis on pieleksen <!-- Kuva 22. -->alkumuoto. Mutta aumaa vielä alkuperäisempi heinäkasa on ''ruko,'' josta siis myös pieles on muodostunut. — Samallainen kehitys on huomattava viljankin kokoomisessa. Ruislyhteet kootaan ''kuhilaalle,'' toukolyhteet kymmenikölle tahi viisikolle, jotka vastaavat heinänteossa rukoja. Kuivattua lyhteet edellisistä (kuhilaista) pannaan ''kekoon,'' joka muotonsa puolesta on auman kaltainen; siksi se myöskin sanotaan Kalevalassa ([[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 429 y. m.; [[Kalevala - Kahdeskolmatta runo|22]]: 515). Kekoa kehittyneempi muoto on ''närte,'' joka saadaan toukolyhteistä ja on pieleksen näköinen. Sopisi astua vielä muutamia askeleita taaksepäin alkuperäisyyteen, niin saadaan toisiinsa vastaavat: lapo ja lyhde, karhi ja kouramuskasa (joka sidotaan lyhteeksi) sekä luoko ja kouramus. Siis saamme sekä heinälle että viljalle seuraavat kehitysmuodot: {| style="border: none; border-collapse: collapse; padding: 0; margin: 0;" | style="line-height: none;" | luoko<br/> <br/> kouramus | style="line-height: none;" | ⎧karhi<br/> ⎨<br/> ⎩kouram. kasa | style="line-height: none;" | ⎧lapo<br/> ⎨<br/> ⎩lyhde | style="line-height: none;" | ⎧ruko<br/> ⎨<br/> ⎩kuhilas | style="line-height: none;" | ⎧auma<br/> ⎨<br/> ⎩keko | style="line-height: none;" | ⎧pieles<br/> ⎨<br/> ⎩närte |} [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k23-s044.png|286x471px|pienoiskuva]] Mitä nyt heinäntekoon tulee, josta tässsä on puhe, mainitaan karhi ([[Kalevala - Toinen runo|2]]: 66; [[Kalevala - Neljäsviidettä runo|44]]: 24, 64), lapo ([[Kalevala - Neljäsviidettä runo|44]]: 22; vrt. myös [[Kalevala - Viidestoista runo|15]]: 580) ruko ([[Kalevala - Neljäsviidettä runo|44]]: 23) ja auma (yllä viitattu) Kalevalassa. Viljasarjan sanoista mainitaan ainoastaan keko ([[Kalevala - Viideskolmatta runo|25]]: 330) ja närte {{Lähde/kohta|s. 37}}([[Kalevala - Viideskolmatta runo|25]]: 331) s. o. edistyneimmät muodot, joista taitaa päättää, että edellisetkin olivat tunnetut, jos nimittäin pidetään luonnollisena asiana, ett’ei keko (vilja-auma) ole milloinkaan kokoon pantu heinäauman tavalla s. o. lyhteitä ensinkään sitomatta. Kaikessa tapauksessa on pieles närtteen näköinen, ja siis ei ole syytä olettaa, ett’ei se muotonsa puolesta ole ollut tunnettu samaan aikaan kuin närte, vaikk’ei siitä Kalevalassa puhuta. Että toiselta puolen sekä närte, että pieles kuuluvat myöhempään, eikä „Kalevalan aikaan”, siihen viitannee se seikka, että kumpasetkin ovat Volgan seuduilla tuntemattomat, kun sitä vastoin keko-aumat ovat ainoat tunnetut suurempien vilja- ja heinäkasojen muodot. {{ankkuri|Pii}}'''Pii,''' kso [[#Tulukset|tulukset]]. {{ankkuri|Piiska}}'''Piiska,''' kso [[#Ruoska|ruoska]]. {{ankkuri|Pilli}}'''Pilli,''' kso [[#Torvi|torvi]]. {{ankkuri|Pitkät kisat}}'''Pitkät kisat''' pidetään, ainakin Pohjois-Laatokan rantaseurakunnissa ja niiden saaristossa, sekä kesällä että talvella. Tavallisesti ne ovat yhteydessä pienten kylämarkkinain kanssa: vanhat ihmiset kokoontuvat kauppaa tekemään ja nuoret kisailemaan. Kerran olen niitä nähnytkin Puronvaaran kankaalla Impilahdella, joka paikka oli noin pitkän virstan päässä lähimmästä talosta. Ainoastaan pari mökkiä oli tällä kankaalla. Tie vei sinne viidakon läpitse ja oli koko seutu hyvin metsäistä ja vuorista, jotta näkyala tältä lavealta ja tasaiselta kankaalta oli hyvin avara ja kaunis. Etäältä siintivät Laatokan lahdelmat kauniine vuorisaarineen (kso U. Suometar 1880, n:ot 124 ja 125 (lisäl.)). — Pitkät kisat järjestetään siten, että kukin poika käy, vaikka vieraankin tytön luo, joka on hänen huomiotansa herättänyt, ja sanoo: „tule häälymään!” Siten pojat ja tytöt asettuvat pitkään riviin, pitäen toistensa käsistä kiinni. Pojat seisovat ihan paikallaan, mutta tytöt liikkuvat, astuen l. „häälyen” askeleen oikealle, askeleen vasemmalle edestakaisin vähän aikaa. Sitten jatkaa poika samalla tapaa toisen tytön kanssa, taikka käy tyttö pyytämässä pojan kanssansa kisaamaan, joka on pojalle varsinkin {{Lähde/kohta|s. 38}}mieleen. Koko häälymisen ajan kuiskuttaa poika tytön korvaan sydämensä salaisuuksia. Ja tämä onkin koko näitten markkinain ja kisain päätarkoitus. Sentähden onkin pitkien kisojen tavallisena seurauksena, että puhemiehet lähtevät liikkeelle. — Näin saattavat pitkät kisat kestää useampia tuntia, parien vaihdellessa ja aina vaan yhdessä pitkässä rivissä seistessä. Laulua eikä muuta leikkiä ei niissä enää kuulu olevan. Ennen sanotaan kuitenkin kävellyn parittain, myös ilman laulua, kisakentällä suuressa ringissä, jota sanottiin „kruukaksi”. — Hämärän tultua kisoja vielä jatketaan läpi yön jossakin läheisessä talossa tanssilla ja kanteleen soitolla. Talvella pitkät kisat tapahtuvat jäällä yhteydessä suurien ajojen kanssa. Sillä ollessaan kisaamassa l. häälymässä pyytää poika jonkun tytön kanssansa ajelemaan, ja ajettuansa vähäsen, palataan taasen kisapaikkaan. Jäälläkin käydään häälymisen loputtua suureen rinkiin, eikä siinäkään ole muuta temppua, kuin että kaikki kulkevat ristissä koko ringin läpitse, siksikun kukin tulee takasin entiseen paikkaansa. Illan kuluessa ja kisoissa ollessaan poika nytkin ilmoittaa tytölle missä iltahyppyjä jatketaan ja mitä tanssia hän tahtoisi hänen kanssansa käydä. Kaikki eivät tietysti mahdu yhteen tupaan, sentähden iltaseuroja pidetäänkin monessa paikassa. Pitkät kisat Möntsälässä (saaristossa) laskiaisviikolla lienevät kuuluisimmat Sortavalan tienoilla. Myöskin Kurkijoella kuuluu täänkaltaisia suuria ajoja tapahtuneen, mutta pari vuosikymmentä sitten hävinneen. Ne näkyvät osaksi olleen toisellaisia, eikä tietty, että pitkiä kisoja olisi ollut yhteydessä niitten kanssa, vaan muita leikkejä ja tansseja. Arvattavasti ovat kuitenkin nämätkin ajot olleet samaa alkua, kuin yllä kerrotut, vaikka kisat niistä lienevät kadonneet ja ajot tulleet pääasiaksi (kurkjokilaisissa kun, näet, on mainioita ruoskantekijoitä). Merkilliset olivat kuitenkin nämät ajot sen tyttöjenryöstön kautta, joka näissä Kurkjoen ajoissa oli yleisenä tapana. Kuului nimittäin asiaan, ett’ei muu tyttö saanut tulla tanssipaikkaan, kuin se, joka tuotiin jonkun pojan reessä. Mutta ei tämäkään saanut rauhassa {{Lähde/kohta|s. 39}}tapahtua, vaan tiellä koitettiin tyttöjä ryöstää reestä rekeen. Tietysti tämä ei aina loppunut vähällä melskeellä ja kahakalla; saattoipa joskus seipäitten kolinassa joku jäädä toivomaan morsiamekseen — Tuonen tyttöä. Edellisestä näemme, kuinka ne olot ja tapaukset, jotka Kalevalassa kerrotaan Saaresta ja Lemminkäisestä, ovat pysyneet kansan tavoissa meidän päiviimme asti. — Lemminkäinen <poem> „Kävi päivät paimenessa, Yöt on impien iloissa, Noien neitojen kisoissa, Kassapäien karkeloissa” ([[Kalevala - Yhdestoista runo|11]]: 145—148). </poem> Mutta kun ei hänen onnistunutkaan „pyytää” tuota Saaren kukkaa, Kyllikkiä, teki hän melkein niinkuin ylläkerrotut kurkjokilaiset aina ovat tehneet: <poem> „Oli aikoa vähäisen, — — — Iltana moniahana, Neitoset kisaelevi, Kaunokaiset karkelevi Mannerpuolella saloa Kaunihilla kankahalla, Kyllikki ylinnä muita, Saaren kukka kuuluisinna. Tuli veitikkä verevä. Ajoi lieto Lemminkäinen Orihillansa omalla, Valitulla varsallansa Keskelle kisaketoa, Kaunokaisten karkeloa; Reutoi Kyllikin rekehen, Koppoi neien korjahansa, Tuon asetti taljallensa. Liitti liistehyisillensä. Laski ruoskalla hevoista” j. n. e. ([[Kalevala - Yhdestoista runo|11]]: 187—207). </poem> Sittemmin kävi Kyllikki „kylän neitojen kisassa” seurauksella, joka tunnetaan (12:nen runon alku). — Kisakokoukset kuuluivat tietysti maan iloisten ja kuuluisain paikkain joukkoon. Senvuoksi kaskikin Mielikki „lempensä” otson: <poem> {{Lähde/kohta|s. 40}}„Elellä ajat iloiset, Kulutella kuulut päivät Suon selillä, maan navoilla, Kisakangasten perillä” ([[Kalevala - Kuudesviidettä runo|46]]: 445—448). </poem> Aina tytöt „pitkissä kisoissa” häilyvät parhaissa vaatteissaan; samoin tahtoi myös Lemminkäinen „somissa sovissa, vakaisissa vaattehissa häilyä Pohjolan pidoissa” ([[Kalevala - Kuudeskolmatta runo|26]]: 69—73). Kisa ei ole aina iloista ja viatonta laatua; jo ajatus kirkkaan raudan kisasta ([[Kalevala - Kolmasviidettä runo|43]]: 205) sai Ilmarisen kauhistumaan ja Kullervon kisaaminen tuotti hänelle lopullisen, siveellisen syyn murheelliseen loppuunsa. — „Kirjasiivet”, samoin kuin muutkin eläimet, myöskin kisaelevat. Silloin niillä on korjeloaikansa ja silloin on sopivinta metsästäjän lähteä niiden puujeloon ([[Kalevala - Kahdeksastoista runo|18]]: 134—146). — Samaten „lehmä häilyy härillä” ([[Kalevala - Viideskymmenes runo|50]]: 32). — Itse kuvaussana häilyminen lienee johtunut monesta esikuvana olleesta luonnon ilmiöstä, niinkuin vasikan ja käärmeen hännän häilymisestä (vrt. [[Kalevala - Kahdeskymmenes runo|20]]: 21; [[Kalevala - Kuudeskolmatta runo|26]]: 233 y. m.), joka vertaus tosin ei ole aivan esteetillinen, vaan yhteisen kansan käsityksen ja vertaustavan mukainen. {{ankkuri|Puiminen}}'''Puiminen''' (Karjalassa). Kun ''ahdos'' s. o. joukko lyhteitä ahdetaan kuivamaan, jää uunin koko etupuoli tyhjäksi, koska karjalaisissa riihissä ei ole liikaorsia, yhtävähän kuin tuliorsia, niinkuin Etelä-Hämeen ja Länsi-Suomen riihissä. Karjalainen ahdos on siis verraten hyvin vähäinen; sentähden saattaa puimisen suorittaa vähemmillä voimilla, niinkuin se itsessään tulee yksinkertaisemmaksi siitäkin, ett’ei kuominaa ole. Riihi puidaan tav. 4 hengellä, myöskin 2:lla ja korkeintaan 6:lla. Kaikki tekevät ylipäänsä samaa työtä. Kuitenkin yksi pudottaa lyhteet alas, jotka muut latovat maahan, latvat vastakkain keskelle, tyvet seinää vasten. Kun on ''maa'' (kso [[#Riihi|riihi]]) näin ladottu tavallisesti kahteen jataan l. sipeen, puidaan ''vartalla'' t. letkalla t. ''riusalla,'' (kso näitten esineitten selitystä). Sitten maa käännetään ja puidaan uudestaan, jonka tehtyä pudistellaan ja sidotaan ''kuvoille,'' jotka viskataan ulos. Joka maalta ajetaan rikat yhteen kokoon uunin eteen t. nurkkaan. Kun on {{Lähde/kohta|s. 41}}kolme maata puitu, ajetaan rikat keskelle lattiaa, puidaan, pudistellaan, sidotaan ''rist’siteelle'' ja viskataan ulos. Hienot tähkärikat kiehitetään l. hämmennellään haravalla tai luudalla. Samalla tapaa tehdään niin kauan kuin kestää puimista. Maita tulee tavallisesti 7—8. ''Lemetit,'' joissa on kaikki sekaisin, ajetaan uuninsoppeen lapiolla; sitten käydään eroittamaan s. o. kopran kanssa viskataan lemetit toiselle seinälle päin, ruumenet jäävät keskelle maata ja jyvät menevät seinän viereen. Ruumenet viedään ''ruumenukseen'' l. ''kylkiäiseen.'' Jyvistä pöly pois tuuletetaan sillä tapaa, että mäelle levitetään ''tuuletushursti,'' joka entisinä aikoina tehtiin nokulaisista. Tähän hurstiin annetaan jyväin vähitellen juosta hurstia ylempänä tuulessa pidetystä pohtimesta. Toisinaan pohdetaan riihessä; silloin selvä vilja jää pohtimeen, kepeät l. raijaiset, härkäjyvät, kypsymättömät tahi muuten hienommat hulejyvät ja heinänsiemenet menevät maahan pohtimen viereen eläimen ruuaksi käytettäviksi. Jyvät mitataan ''nelikkovakalla,'' joka vetää 5 kappaa mykkiin l. kukkupään, kaadetaan säkkiin ja kannetaan tai vedetään aittaan. — Samallainen on Karjalassa puimisen järjestys toukoloillakin. Pellon riistat tuotiin Pohjolassakin riiheen, sentähden sitä sanotaan syyllä ''riistariiheksi'' ([[Kalevala - Kahdesviidettä runo|42]]: 312). Kuitenkaan ei riihen ahtamisesta Kalevalassa puhuta, vaan kerskaa Wäinämöinen Joukahaiselle, että hänellä on „joka aitta ahtaeltu” ([[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 419) kullalla. Myöskin sanotaan, että Vipusella oli tapana ahtaa ansatiensä ([[Kalevala - Seitsemästoista runo|17]]: 46). Ahdettua riihi lämmitettiin riihipuilla ([[Kalevala - Viidestoista runo|15]]: 139). Puidessa oltiin, niinkuin nykyäänkin, riihiryysyissä ([[Kalevala - Neljästoista runo|14]]: 108) l. riihiryökäleissä ([[Kalevala - Neljästoista runo|14]]: 139). Häälauluissa ylistetään „tytär riski riihen puia” ([[Kalevala - Neljäskolmatta runo|24]]: 29) (kso [[#Vartta|vartta]] ja [[#Riusa|riusa]]). Omituinen oli Kullervon puiminen, sillä hän <poem> „Pui rukihit ruumeniksi, Olet kaunaksi kaotti” ([[Kalevala - Yhdesneljättä runo|31]]: 347, 348), </poem> joka puinti siis ei ollut laita kolkintoa. Kuvolla l. olkilyhteellä lehmät syötettiin läävässä ([[Kalevala - Kahdeskolmatta runo|22]]: 366; [[Kalevala - Kuudesneljättä runo|36]]: 47); lemetistä leivottiin viljan puutteessa leipää ([[Kalevala - Kolmasneljättä runo|33]]: 32) ja ''purnuihin'' kätkettiin sekä puitua että puitavaa viljaa ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 545, 546). {{Lähde/kohta|s. 42}} {{ankkuri|Pulkka}}'''Pulkkaa,''' joka nykyään on ihmistä (eikä kuormaa) varten ja jota käytetään poromatkoilla, näyttää kuva 23. Se on muodoltaan pohjalta umpinainen ja pyöreä, etupuolelta keulalla ja takaa laudalla varustettu, jotta sitä vähällä luulisi <!-- Kuva 23. --> ruuheksi tahi pieneksi veneeksi (vrt. ahkio). Kenties on se pidettäväkin välitysmuotona ruuhen ja reen välillä, johon viimemainittuun jalakset s. o. sukset tekevät luunnollisen alun. Arvattavasti on pulkka ahkiota edistyneempi ja uudempi muoto; eikä siis ihmettä, ettei edellistä mainitakkaan {{Lähde/kohta|s. 43}}Kalevalassa. — Pulkan juko- l. vetohihnaa, joka kulkee poron kaulasta vatsan alta jalkojen välitse pulkan sepään, sanotaan ''vuottu-'' l. ''vuottoraipaiksi'' (kso tätä sanaa). Suopungilla heitetään poro kiinni. (Porojen eri nimistä eri i’ällä, kso U. S. 1881 n:o 19 (kirjoitus [[Suom.-Ruots. rajajo’ilta]])). {{ankkuri|Rahakukkaro}}'''Rahakukkaro,''' kso [[#Kukkaro|kukkaro]]. {{ankkuri|Rikki}}'''Rikki,''' kso [[#Tulukset|tulukset]]. [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k24-s045.png|222x163px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Riihi}}'''Riihi''' on Karjalassa paljoa yksinkertaisempi rakennus, kuin Hämeessä ja Länsi-Suomessa. ''Luvaa'' ei näe missään, paitsi herroissa, joissa kutsutaan tätä lisähuonetta venäjänkielisellä nimityksellä ''kuominaksi'' (гумно́). Riihessä on siis oikeastaan yksi suoja, jossa tapahtuu ''puiminen'' ja kaikki, mitä siihen kuuluu. Ainoastaan pieni ruumenhuone, jota sanotaankin ''ruumenukseksi'' l. ''kylkiäiseksi'' l. ''latukaksi,'' on sen kupeessa. Luonnollisesti tässä sivusuojassa on yksipuolinen katto. — Riiheen tehdään aina ''maalattia''<ref> Viron rehetuba’ssa ja rehe-alunessa, joista edellisessä asutaan ja kuivataan viljaa, jälkimmäisessä tapetaan l. puidaan, en nähnyt Tallinnan seuduilla milloinkaan muuta, kuin maalattian. Muualta Virosta en tunne niitten laitaa. </ref> savesta, ruumenista ja hiekasta, joka ruskeana ja tuoreena näkämaana pysyy kosteana, eikä halkee, eikä pölyä. Pesän katot sekä tuvan että riihen ''kiukaissa'' ovat umpinaiset (saunan kiukaissa kaaria). Sentähden liehaa liekki ulos riihen uunin suusta vaarallisella tavalla. Suojaksi tulta vastaan onkin senvuoksi suun ylipuolelle l. uunin otsaan kiinnitetty ''lieskakivi,'' joka hajottaa lieskan ja estää sitä nousemasta (kuva 24). Riihessä on 4 ortta, kaksi päällekkäin,<!-- Kuva 24. --> kyynärä väliä. Kahdella alemmalla orrella, jotka ovat likellä kahta vastakkaista seinää, ei ole muuta tarkoitusta, kuin kannattaa ''ahdelautaa'' (ahilauta kansankielessä), joka ylettyy toisesta ''ahdelautaorresta'' {{Lähde/kohta|s. 44}}toiseen. Tällä laudalla seisotaan ahtaessa ja sitä voidaan siirtää pitkin sanottuja orsia sen mukaan, kuin ahtaminen vaatii. Molemmat ylemmät orret tukevat ''parsia'' ja niitä sanotaankin senvuoksi ''parsiorsiksi'' (Satakunnassa partten niskoiksi). Parsille ahdos pannaan kuivamaan. Karjalassa ahdetaan ainoastaan yhteen kerrokseen, sillä ''tuliorret'' vartaineen, samoinkuin liikaorretkin, puuttuvat. Kalevalasta huomaa ei ainoastaan, että riihi oli rakennettu aivan talon lähelle, vaan että se myös oli taloon vievän tien varrella, sillä sen nurkkaan ajoi Joukahainen rekensä rikki kotiin tullessaan kilpailumatkaltansa ([[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 491), ja riihen luo saattoi pysähtyäkin kotiin tultua ([[Kalevala - Ensimmäinen runo|1]]: 76). Riihen kotitien varrelle asettamiseen lienee sekin syynä ollut, varsinkin muinoin, että sen selvästi näkeminen hyvässä kunnossa todistaisi talon varallisuudesta, samoinkuin monivuotisten kekojen jättäminen pelloille. Ei siis arvattanekaan, kuinka suureksi häpeäksi ja uljuuden masentamiseksi rikkinäinen riihen ovi olisi katsottu rikkaassa Pohjolassa, jota häväistystä Lemminkäisen äiti uhkasi muun muassa matkaan saattaa Pohjolan emännälle, ell’ei tämä ilmoittaisi, minne oli jouduttanut hänen poikansa ([[Kalevala - Viidestoista runo|15]]: 80, 81). (Kso muuten [[#Puiminen|puiminen]]). [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k25-s046.png|218x217px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Rintasolki}}'''Rintasolki,''' jota rinnalla kannetaan, koska sillä paidan sepalus kiinni solmitaan, oli ennen muinoin arvattavasti suomalaisillakin naisilla yhtä tärkeänä ja kaunistavana pukukapineena,<!-- Kuva 25. --> kuin se nytkin vielä on Suomen heimoilla Venäjällä. Tässä kuvattu hopeinen solki (kuva 25) on uudemmanaikuista Karjalassa, Inkerissä ja Virossa käytettyä muotoa, vaikka se viimemainitussa maassa on paljoa suurempi. Tämänmuotoisia hopeasolkia ei ole Suomen pakanuuden ajan myöhemmältä rautakaudelta {{Lähde/kohta|s. 45}}löydetty. Tavallisimmat rintasoljet siltä ajalta ovat n. k. hevosenkengän muotoiset, jommoisia tsheremissit ja osaksi mordvalaisetkin vielä käyttävät paidoissaan. Suomessa ne tehtiin pronssista, harvemmin raudasta. Tinaisia ja messinkisiä rintasolkia olen nähnyt melkein ainoastaan Volgan heimoilla. Muita lajia solkia, niinkuin hattuja varten ja n. k. „tinoja”, jotka oikeastaan eivät ole solkia, — kenties rudimenttinä niistä — sillä ne neulotaan vöihin kiinni, tavataan tinaisia myöskin Karjalassa. — Volgan suomalaisilla olen usein nähnyt yhden naisen pitävän yht’aikaa useampia solkia, joka tapa kuitenkin tsheremisseillä kuuluu vaimolle, sillä tyttö kantaa tavallisesti vaan yhtä solkea, paitsi morsiamena. Tässä tapauksessa se solki, joka on ylempänä leuan alla, on kauniin ja kallein; muut alempana olevat ovat halvemmista metallilevyistä tehdyt. Samaa tapaa saattaa suomalainen runotar tarkoittaa, mainitessaan kaunista Aino morsianta hopeasoljeksi ja tinarinnaksi ([[Kalevala - Neljäs runo|4]]: 428, 429). Kultasoljen sanotaan kumottaneen saajanaisen paidan kauluksessa Ilmarisen häissä ([[Kalevala - Viideskolmatta runo|25]]: 644); myöskin Kullervoa hyväillään joskus nimellä „kullansolki” ([[Kalevala - Kolmasneljättä runo|33]]: 105; [[Kalevala - Neljäsneljättä runo|34]]: 192), mutta naisen tavallinen nimitys ''tinarinta'' osoittanee, että tavalliset rintakoristeet eivät olleet niin kallista metallia; ja että tällä nimityksellä tarkoitetaan rintasolkea, saattanee pitää varmana, koska se on tarpeellisin ja ensimmäinen rintakoriste naisilla; se on hänellä varsinaisena tuntomerkkinä, niinkuin yllämainituista tsheremisseistä näkyi. Sentähden runotar luonnon ja laadunmukaisesti sanoo neitiä, niinkuin Ainoa, Annikkia ([[Kalevala - Kahdeksastoista runo|18]]: 162, 182), Kullervon sisarta ([[Kalevala - Viidesneljättä runo|35]]: 134, y m.), Marjattaa ([[Kalevala - Viideskymmenes runo|50]]: 85) ja itse Kuutarta ([[Kalevala - Viideskolmatta runo|25]]: 580) y. m. ([[Kalevala - Kahdeskymmenes runo|20]]: 370; [[Kalevala - Kahdeksaskolmatta runo|28]]: 118) tinarinnaksi. Siitäkin syystä aivan sopivasti runotar ylistelee käköstäkin hopea- ja tinarinnaksi ([[Kalevala - Toinen runo|2]]: 371, 372; [[Kalevala - Viideskymmenes runo|50]]: 63), koska se riukuttelee neiden heleällä äänellä. (Toiselta puolen tarkoittanevat sellaatuiset epiteetit käköselle ainoastaan sen ulkomuotoa, samoin kuin kultarinta näädästä). [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k26-s048.png|350x84px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Riusa}}'''Riusa,''' (kuva 26) on omituinen ja käytännössä nähtävästi epämukava varstan muoto, jota käytetään paikottain {{Lähde/kohta|s. 46}}Karjalassa. — Kalevalassa valittaa Pohjolan antiaisissa eräs kulkuakka, että ollessaan miehensä luona hänelle työnnettiin riihestä suurella rivalla varustettu riusa ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 619). <!-- Kuva 26. --> [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k27-s048.png|96x369px|pienoiskuva]] [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k28-s049.png|114x226px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Ruoska}}'''Ruoska''' l. piiska „pistetään” nykyään tavallisesti nahasta erityisen sitä varten tehdyn ''piiskaveitsen'' avulla, jolloin ''pistännäinen'' (4) piiska syntyy. Täänkaltaisia ovat molemmat kuvatut ruoskat (kuvat 27 ja 28). Nahasta myöskin tikutetaan l. palmikoidaan ruoska, jolloin se sanotaan ''tikutetuksi'' (3). Nuorasta saadaan paremmin ''punottu'' (2) piiska. Piiskan alku on tietysti ''nuoran'' t. ''nauhan pätkä'' tahi ''vitsa'' (1), johon varreksi sittemmin ''letka'' on sidottu. (Numerot o<!-- Kuva 27. -->soittavat piiskamuotojen kehitystä alkuperäisemmästä muodosta kehittyneempään). Kalevalassa mainitaankin vitsaa usein piiskan toisintosanana. Vitsalla iskevät virkkujaan kaikki Kalevalan uroot: Joukahainen ([[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 75), Wäinämöinen ([[Kalevala - Kahdeksas runo|8]]: 213 y. m.), Lemminkäinen ([[Kalevala - Kymmenes runo|10]]: 7 y. m.), Ilmarinen ([[Kalevala - Neljäskolmatta runo|24]]: 465), Kullervo ([[Kalevala - Viidesneljättä runo|35]]: 101 y. m.). Karjan ruoskaksi kelpasi tietysti koivuinen tahi katajainen vitsa ([[Kalevala - Neljästoista runo|14]]: 179; [[Kalevala - Kolmasneljättä runo|33]]: 109, 130) tahi pihlajainen piiska ([[Kalevala - Kahdesneljättä runo|32]]: 307). Koivun oksalla myöskin „neittä neuvottiin” ([[Kalevala - Neljäskolmatta runo|24]]: 240) ja vinguteltiin ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 709; [[Kalevala - Neljäskolmatta runo|24]]: 191, 197). Orjanruoskalla tarkoitettaneen karkeampaa nahasta tehtyä ruoskaa ([[Kalevala - Neljäskolmatta runo|24]]: 189, 190). Mutta uroilla oli monella tavalla kaunistettuja ruoskia. Varsi saattoi olla mursunluinen ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 720) ja letkasolmuilla varustettu, niinkuin nytkin vielä joskus nähdään, josta ominaisuudesta lienevät syntyneet nimitykset: helmiletku ([[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 307), helmiruoska ([[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 76; [[Kalevala - Kuudeskolmatta runo|26]]: 422), helmivyö (useas.p.), {{Lähde/kohta|s. 47}}joiden <span style="background-color: #FFFFE0;">arvoisten</span> uroiden vitsat olivat. Kenties nämätkin ruoskat olivat ainoastaan ''nauhaisia'' (vrt. [[Kalevala - Yhdestoista runo|11]]: 208), eikä edes punottuja, sillä jälkimmäiset lienevät jo itsestään tarpeeksi kovia ja somia. Siinä tapauksessa Kalevalan ruoska olisi ollut yksinkertaisinta muotoa, vaikka sillä on useampia nimiä, niinkuin rakkaalla ainakin. Siten myös sen toisintonimi vitsa ei olisi ainoastaan runolliseksi ajateltava, vaan myös asianmukaiseksi. Sitä luonnollisemmalta se sitten myös tuntunee, että Wäinämöinen lauloi Joukahaisen helmiletkun rantaruokoiseksi ([[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 308, 482), jonka näköinen mukuloineen se muutenkin saattoi olla. Tällä (nauhaisella) nahkaruoskalla oli, kun sitä ei tarvittu, erityinen naula tuvan seinässä ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 710), niinkuin karjan vitsoilla mordvalaisten kud’issa. Matkalla ja varsinkin häämatkalla sitä ei säästetty, koska<!-- Kuva 28. --> jo suolta saattoi kuulla ruoskan roiskeen (21: 5). Tuo verevä veitikka Lemminkäinen tahtoi osoittaa miehuuttaan silläkin, että löi ruoskallaan maata niin, että <poem> „Utu nousi ruoskan tiestä” ([[Kalevala - Kahdestoista runo|12]]: 381). </poem> {{ankkuri|Sarvitorvi}}'''Sarvitorvi,''' kso [[#Torvi|torvi]]. {{ankkuri|Siirto-ikkuna}}'''Siirto-ikkuna,''' kso [[#Ikkuna|ikkuna]]. {{ankkuri|Solki}}'''Solki,''' kso [[#Rintasolki|rintasolki]]. [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k29-s050.png|86x101px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Sompa}}'''Sompa''' (kuva 29). Tuohitanojen sisään suljetaan pieni kivi, joka jää keskukseksi, kun tanot sidottuina renkaasen muodostavat ristin. Rengas l. sompa kiinnitetään sitten nuotan alapaulaan, jota näin rakennettu ''kives,'' joksi se tässä käytännössä nimitetään, estää kiviin tarttumasta. — Ainoastaan kerran puhutaan Kalevalassa nuotan kivestämisestä ([[Kalevala - Kahdeksasviidettä runo|48]]: 69), vaikk’ei tarkemmin sanota minkaltaisia kiveksiä silloin käytettiin. Ennen muinoin saatettiin kylläkin tehdä tääntapaisia kiveksiä, koska se muodoltaan lienee kauan tunnettu. Sillä hiihtäessä tarvittavan sauvan päähän tehdään, ainakin nykyään, samankaltainen sompa. Ainoa eroitus on {{Lähde/kohta|s. 48}}se, joka seuraa erillaisesta käytännöstä. Kiven asemesta kulkee jälkimmäisen somman keskipisteen läpitse sauva, ja sanotaan tämä yhdistyspaikka ''suoveroksi.'' Tältä kohdalta <!-- Kuva 29. -->taittui sauva Lemminkäisellä hänen hiihtäessään Hiiden hirveä ([[Kalevala - Kolmastoista runo|13]]: 256). Muuten tämä sompa oli niin tarkkaan tehty, että sen „sovittaminen” vei Lyylikiltä, lylyjen sepältä, päivän, samoin kuin varsikin. Sentähden Lemminkäiselle myös <poem> „Saukon maksoi sauvan varsi, Sompa ruskean reposen”. ([[Kalevala - Kolmastoista runo|13]]: 75, 76). </poem> [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k30-s051.png|226x52px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Sukkula}}'''Sukkula,''' tässä kuvattu (kuva 30), lienee Venäläistä tyyppiä, koska kaikkialla Volgan seuduilla olen nähnyt ainoastaan yhtäläisiä tämän kanssa. Muualla Suomessa, paitsi Karjalassa, on sukkula (Karj.) l. syöstävä (Ham.) kokonaan toista laatua. Ensiksi se ei ole meillä keskeltä aivan puhki kaivettu, vaan käämen l. puolan alle on jätetty pohja, jossa on tavallisesti rako; toiseksi ovat suomalaiset syöstävät vartaloltaan luikertelevia eikä näin suoranaisia; kolmanneksi sorvataan niihin tavallisesti kumpaiseenkin päähän sarvinen hela l. pääte. Suomalainen tyyppi osoittaa siis tekotavassan ja muodostuksissaan edistystä, joka puuttuu vanhemmista, Karjalan tavallisista ja yksitoikkoisista muodoista. Kutomisen taito on aina ollut naisten kauniimpia avuja, samoin kuin näppäryys värttinässä. Wäinämöisen lähtiessä kotiinsa ensimmäiseltä Pohjolan matkaltaan, istui kaunis Pohjan neiti valkeissa vaatteissa taivon kaarella ja kutoi kultakangasta <poem> „Kultaisesta sukkulasta”, </poem> että <poem> „Suihki sukkula piossa, Käämi käessä kääperöitsi” (8: 9—12), </poem> ja hän <poem> „Kuuli sukkulan surinan Ylähältä päänsä päältä” ([[Kalevala - Kahdeksas runo|8]]: 23, 24). </poem> {{Lähde/kohta|s. 49}}Hyvä sukkula oli Annikille niin suuriarvoinen, että hän pyytää seppo veljeänsä takomaan hänelle sukkulan sormuksien ja muitten koristuksien<!-- Kuva 30. --> ohessa ehdoksi, että hän ilmaisisi veljelleen salaisuuden Wäinämöisen toisesta matkasta Pohjolaan ([[Kalevala - Kahdeksastoista runo|18]]: 225—230). — Sulhaisissa käyvälle oli kuin suloinen kuiskutus kuulla, että neidon <poem> „Sukkulainen suikahteli, Kuin kärppä kiven kolossa” ([[Kalevala - Yhdeksästoista runo|19]]: 457, 458), </poem> tahi tietää ja ajatella: <poem> „Niin sen suihki sukkulainen, Kuin on portimo pinossa, Niin sen käämi käännähteli, Kuin käpy oravan suussa, Ei kylä sikein maannut, Linnakunta uinaellut Neien pirran pirkeheltä, Sukkulan surinehelta” ([[Kalevala - Neljäskolmatta runo|24]]: 37—44), </poem> kun hän niin aikaisin rupesi työhön kangaspuissa. Pitäköön hän sitten miehenä vaan huolta siitä, että hankkii „suoran” sukkulaisen ([[Kalevala - Neljäskolmatta runo|24]]: 60) y. m. kutomiseen kuuluvia lekkeitä. Tässä mainittu sukkula on siis yllä kuvattua muotoa, mutta saajanaisen „soma suu” osoitti taas Suomen sukkulan muotoa ([[Kalevala - Viideskolmatta runo|25]]: 630), sillä niissä molemmissa nim. ihmisen suumalossa ja sukkulassa, kun se kyljelleen käännetään, on todellisuudessa samallainen luikerrus. Mainioimmat kutojat olivat kuitenkin nuo kuuluisat immet Kuutar ja Päivätär, joiden kutomat kankaat herättivät naisissa suurinta ihmettelyä. Mutta ei heidänkään taitonsa tenhovoima voinut pidättää heitä osaa ottamasta siihen yleiseen ihastukseen, jonka Wäinämöisen kanteleen soitto herätti maailmassa, vaan silloin heiltäkin: <poem> „Suistui sukkula käestä” ([[Kalevala - Yhdesviidettä runo|41]]: 114). </poem> {{ankkuri|Suovero}}'''Suovero,''' kso [[#Sompa|sompa]]. {{ankkuri|Syöstävä}}'''Syöstävä,''' kso [[#Sukkula|sukkula]]. {{Lähde/kohta|s. 50}}{{ankkuri|Taula}}'''Taulaksi''' otetaan koivusta taulakääpä, joka tuhan kanssa keitetään; sitte pannaan kiukaan arinalle, jossa kuokan kanssa vatkataan l. pieksetään kuivaksi. Kuivana hierotaan pehmeäksi, sitten siihen saa iskeä (kso [[#Tulukset|tulukset]]). {{ankkuri|Tinarinta}}'''Tinarinta,''' kso [[#Solki|solki]]. [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k31–33-s052.png|172x489px|pienoiskuva]] [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k34–35-s053.png|158x225px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Torvi}}'''Torvi''' (kuvat 31—35) tehdään joko puusta, tahi sarvesta. Puinen torvi kierretään tavallisesti tuohella, niinkuin <!-- Kuva 31—33 -->tässä kahdessa kuvatussa näkee, kolmas on suorasta puusta veistetty, neljäs ja viides sarven luusta. Torven toisintonimi on ''luikku,'' jolla nimityksellä Etelä-Karjalassa kuitenkin tarkoitettiin tuohella käärittyä. ''Pilli'' saadaan pajusta ja ruo’osta. Koska koko karja ennen aina paimenettiin, niinkuin Volgan heimot vielä tekevät, sillä aitoja ei ollut, vaan sen sijaan suuria metsiä, täynnä petoeläimiä, esiintyy torvi myös Kalevalassa hyvin tärkeänä kaluna. Torven ääneen jo tottui lapsuudesta, sentähden senkin jättäminen tuntuu tytöstä ikävältä miehelään mennessä, sillä <poem> „Toisin siellä torvet soivat” ([[Kalevala - Kahdeskolmatta runo|22]]: 101). </poem> Simasuisella Tapion neidellä oli ''simapilli'' ([[Kalevala - Neljästoista runo|14]]: 70), jolla hän soitteli muassa, kun tultiin karhunampuma-retkeltä ([[Kalevala - Kuudesviidettä runo|46]]: 158, 195, 196, 635, 636). Ilmarisen emäntä, karjaansa laskiessaan, luki muun muassa Suvettarelle: <poem> {{Lähde/kohta|s. 51}}„Tuo’os torvi tuonnempata, Tuolta taivahan navalta, Mesitorvi taivosesta, Simatorvi maa-emästä! Puhu tuohon torvehesi, Kumahuta kuuluhusi” j. n. e. ([[Kalevala - Kahdesneljättä runo|32]]: 117—122), </poem> ja jatkoi otsolle: <poem> „Kun sa kuulet kellon äänen, Tahi torven toitotuksen Lyöte maata mättähälle” j. n. e. ([[Kalevala - Kahdesneljättä runo|32]]: 325—327). </poem> Mutta siinä toivossa hän suuresti<!-- Kuvat 34 ja 35. --> pettyi; Kullervo olikin hänellä paimenena. Suutuksissaan emännän ilkeydestä, tämä kun oli hänen veitsensä pilannut, hän, sittenkun oli sudet ja karhut karjaksilukenut, <poem> „Teki luikun lehmän luista, Härän sarvesta helinän, Torven Tuomikin jalasta, Pillin Kirjon kinterestä; Lujahutti luikullansa, Toitahutti torvellansa ([[Kalevala - Kolmasneljättä runo|33]]: 153—158), </poem> jotta emäntä: <poem> ja 35. „Kuuli suolta soittamisen, Kajahuksen kankahalta ([[Kalevala - Kolmasneljättä runo|33]]: 165, 166), </poem> ja sanoi: <poem> „Torvi soipi, karja saapi; Mist’ on orja sarven saanut, Torven raataja tavannut, Kun tuo soitellen tulevi, Toitatellen torvettavi, Puhki korvani puhuvi, Läpi pääni läylentävi ([[Kalevala - Kolmasneljättä runo|33]]: 170—176). </poem> Siihen Kullervo vastasi: <poem> „Suolt’ on orja sarven saanut, Tuonut torven liettehestä” ([[Kalevala - Kolmasneljättä runo|33]]: 179, 180). </poem> {{ankkuri|Tulikivi}}'''Tulikivi,''' kso [[#Tulukset|tulukset]]. [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k36-s054.png|393x312px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Tulukset}}'''Tulukset''' s. o. vanhan ajan tulen iskemisen lekkeet kuvataan kuvassa 36. Niihin kuuluu ensin ''tulusrauta,'' joka {{Lähde/kohta|s. 52}}tässä on kuvattuna erikseen oikealle. Usein se neulottiin ''nahkasäävelin'' l. ''kiutun'' pohjaan, niin että raudan toinen puoli oli säävelissä, toinen, jota vastaan iskettiin, sen ulkopuolella. Säävelissä säilytettiin ''taula, pii'' ja ''kotkotinkuppi,'' jotka kuvassa nähdään vieressä, taula alapuolella sääveliä, toiset kapineet vasemmalla. Valkean iskettyä taulaan, joka sitä tehtäessä pidettiin peukalon ja piin välissä, pistettiin se palavana kotkotinkuppiin, johon oli pantava ''tulikiveä'' l. ''rikkiä.'' Kuppiin pistettiin sitten päretikku, johon puhumalla valkea syttyi. Kuvattu sääveli suljetaan napilla ja sen yläpäästä kohoovan silmukkeen läpi pujotetaan nahkavyö l. remeli. Toista muotoa on eräs toinen, myös nahkainen sääveli, <!-- Kuva 36. --> johon ulkotyössä ja matkalla tupakka ja tulukset pistetään; siinä pitkä, nahkainen kielikansi kierretään varsinaisen säävelin ympäri, joka sitten pannaan taskuun. Tulirautoja on usein löydetty kansamme pakanuuden ajalta maassamme. Kalevalassakin puhutaan tulen saamisesta niillä ja niihin kuuluvista kapineista. Pohjolan emännän takaa-ajaessa sammon ryöstäjiä Wäinämöinen: <poem> {{Lähde/kohta|s. 53}}„Tavoittihe tauloihinsa, Tunkihe tuluksihinsa, Otti piitä pikkuruisen, Tauloa taki vähäisen” ([[Kalevala - Kolmasviidettä runo|43]]: 107—110), </poem> joilla hän kuitenkaan ei ottanut valkeata vaan paiskasi vasemman olkansa ylitse mereen, missä ne kasvoivat salakariksi. Häälauluissa sitä vastoin neuvotaan morsianta yhteydessä muun talouden huolenpidon kanssa myöskin pyytämään tulta kullaltansa ja jatketaan sitten: <poem> „Saat sa piitä pikkaraisen, Tauloa taki vähäisen. Iske tuli tuikahuta, Päre pihtihin viritä” ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 137—140). </poem> {{ankkuri|Tulusrauta}}'''Tulusrauta,''' kso [[#Tulukset|tulukset]]. [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k37-s055.png|148x188px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Tuoppi}}'''Tuoppi''' (Savo) l. '''haarikko''' (Häm.) kuvataan kuvassa 37 (vrt. kannu). Sitä ei tunneta Etelä-Karjalassa ensinkään, sillä siellä juodaan olutta yksikorvaisesta kapasta. — Tuonelassa vanha Manalatar Wäinämöiselle: <poem> „Toip’ on tuopilla olutta, Kantoi ''kaksikorvaisella''” ([[Kalevala - Kuudestoista runo|16]]: 289, 290); </poem> mutta Wäinämöinen „katsoi pitkin<!-- Kuva 37. --> tuoppiansa” ([[Kalevala - Kuudestoista runo|16]]: 294), ja kun näki, että sammakot ja madot latelivat laidoilla, sanoi: <poem> „En mä tänne tullutkana, Juomahan Manalan maljat, Tuonen tuopit lakkimahan, Juopuvat oluen juojat, Kannun appajat katoovat” ([[Kalevala - Kuudestoista runo|16]]: 298—302). </poem> Myöskin Pohjolan läksiäisissä sanoi emäntä piialle: <poem> „Tuop’ on tuopilla olutta, Kanna ''kaksikorvaisella''” ([[Kalevala - Yhdeskolmatta runo|21]]: 241, 242), </poem> jonka johdosta hän <poem> „Antoi tuopin totta tehä, ''Viisivantehen'' vikoa” ([[Kalevala - Yhdeskolmatta runo|21]]: 247, 248). </poem> {{Lähde/kohta|s. 54}}Kuvatussa tuopissa on ainoastaan neljä vannetta, mutta saattaa niissä olla yhtä hyvin viisikin. — Samoin kuin Wäinämöiselle Tuonelassa, kävi Lemminkäiselle Pohjolassa, että pieni tyttö emäntä Ilpottaren käskystä <poem> „Toi siitä olutta tuopin, Kannun kaljoa pahinta” ([[Kalevala - Seitsemäskolmatta runo|27]]: 137, 138); </poem> mutta kun Lemminkäinen <poem> Katsoi tuosta tuoppihinsa” ([[Kalevala - Seitsemäskolmatta runo|27]]: 146), </poem> oli myös siinä toukkia, matoja ja sisiliskoja, jota äitinsä kyllä oli hänelle ennustanut ([[Kalevala - Kuudeskolmatta runo|26]]: 401, 402), senvuoksi hänkin ärjäsi: <poem> „Tuopin tuojat Tuonelahan, Kannun kantajat Manalle” ([[Kalevala - Seitsemäskolmatta runo|27]]: 153, 154). </poem> Muuten tulee vaimon pestä, samoin kuin kannut, myöskin „tuopit uurtehuisinensa” ([[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|23]]: 338), eikä antaa <!-- Kuva 38. --><poem>„Pinttyä pikarin laiat, Tuopin korvat tummentua” ([[Kalevala - Neljäskolmatta runo|24]]: 495, 496) </poem> eli sanalla sanoen pitää niistä samanlaista huolta, kuin kannuista, koska ne ja tuopit olivat parhaat juoma-astiat, jotka tavan mukaan pidettiin pöydällä (pintap. [[Kalevala - Yhdeksäskolmatta runo|29]]: 203, 204) kunkin juoda halunsa mukaan. [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k38-s056.png|70x373px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Tuura}}'''Tuura''' (kuva 38) on rautainen neliskulmainen teräkalu, jolla jäätä koetetaan. Terän toisessa päässä on putki, johon puinen varsi kiinnitetään. — Tääntapaista tuuraa tarkoitettaneen siinä paikassa Kalevalassa, jossa Ilmatar kertoo emosta, joka tunsi tulen manata myöskin „puhki kuuman tuuran putken” ([[Kalevala - Seitsemäsviidettä runo|47]]: 213). Eikä mikään juuri estä niitäkään tuuria olemasta samanlaatuisia, joita Wäinämöinen käski Ilmarisen takoa sammon kiskomista varten Pohjolan kivimäestä ([[Kalevala - Yhdeksäsviidettä runo|49]]: 305, 312). Toiselta puolen mainitaan tuuraa myös tappelu-aseena ([[Kalevala - Kolmas runo|3]]: 266; [[Kalevala - Kolmaskymmenes runo|30]]: 86). Mutta taisi Wäinämöinen edellisessä paikassa siksi pilalla {{Lähde/kohta|s. 55}}mainita Joukahaisen keihäitä, joita itsellään oli kyllä ja jommoisina jäätuuriakin hätävarassa saattaa käyttää. Toisessa viitatussa paikassa tuo Tiera esteitä, joiden takia hän ei joutuisikaan Lemminkäisen kanssa sotaan, ja viitannee tuuraa mainitsemalla siihen, ett’ei hänellä juuri silloin sattunut olemaan järin sopivia sotakalujakaan, joka olisi aivan suomalaisen kokkapuheen tapaistakin. [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k39-s057.png|218x68px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Vartta}}'''Vartta,''' vanhanaikuista muotoa, nähdään kuvassa 39. Sitä pidetään kiinni hienommasta päästä ja paksummalla viljaa ''puidaan'' (kso [[#Puiminen|puiminen]]). Karjalassa sitä käytetään rukiitakin varten, mutta Satakunnassa, jossa sen nimi on ''juntta,'' ainoastaan toukoviljan tappamisessa”. Muodoltaan edistyneempi Länsisuomalainen ''varsta'' (vartta), jossa paksu pää on erityisenä kappaleena (''lupu'') ja nauhalla tahi vitsalla varressa kiinni, on kuitenkin myös Karjalassa tunnettu ja käytännössä kuvatun varttamuodon ohessa, vaikka olen kuullut sitä muotoa sanottavan siellä<!-- Kuva 39. --> ''letkaksi. Riusa'' on taas tästä edistyneemmästä vähän eriävä muoto (kso [[#Riusa|riusa]]). Siis saamme seuraavan muotosarjan: vartta (juntta), riusa ja varsta (vartta-letka). Koska epäilemättä osattiin puida viljaa pakanuuden aikana ja vartta näkyy siihen toimeen olleen alkuperäisimpänä välikappalena, otaksun, että se, vaikk’ei sitä Kalevalassa erittäin mainita, kuitenkin ja paremmin kuin riusa, jota kerran mainitaan, oli tunnettu „Kalevalan aikaan”. {{ankkuri|Vemmel}}'''Vemmel,''' kso [[#Luokka|luokki]]. [[Tiedosto:Kansatieteellinen-k40-s058a.png|227x220px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Virsu}}'''Virsu''' (kuva 40) on yksinkertaisimpia jalkineita. Siinä käyvät ansain läpitse niiniset paulat, jotka sidotaan ketroksen ympäri. Virsuja tehtiin ennen suurin määrin, että esim. tyttöä, jolla ei ollut 30 paria virsuja, pidettiin laiskana, sillä joka lauantai piti saataman uudet virsut (Jääski). Varsinkin vetisillä niituilla ovat virsut käytännöllisemmät, kuin uudenaikuiset {{Lähde/kohta|s. 56}}kengät ja saappaat, sillä, jos ne pian ottavatkin vettä, ne sen niin helposti päästävätkin. Jälkiin syntyy semmoisissa <!-- Kuva 40. -->paikoissa usein pieniä kuoppia, joista olen nähnyt joskus vettä juotavan. Tätä tarkoittaneekin Wäinämöinen, kun hän ikävissään Pohjolassa lausuu emännälle: <poem> „Parempi omalla maalla, Vetonenki virsun alta, Kuin on maalla vierahalla Kultamaljasta metonen” ([[Kalevala - Seitsemäs runo|7]]: 285—288). </poem> <!-- Kuva 41. -->[[Tiedosto:Kansatieteellinen-k41-s058b.png|174x123px|pienoiskuva]] {{ankkuri|Vuottoraippa}}'''Vuottoraippa''' l. vetohihna, jonka silmukka valjastetaan poron kaulaan, ja toisessa päässä oleva puinen vekara kiinnitetään pulkan tahi ahkion sepään (vrt. pulkka), näkyy kuvassa 41. {{ankkuri|Värttinä}}'''Värttinä,''' kso [[#Kehrääminen|kehrääminen]] {{Viiva}} {{Viitteet}} '''Lähde:''' {{Lehtiviite | Otsikko = Kansatieteellinen sanasto kuvien kanssa | Tekijä = A. O. Heikel | Julkaisu = Suomi | Ajankohta = 1886 | Numero = 19 | Sivut = | www = https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/498464?page=3 | www-teksti = Kansalliskirjasto }} {{Marginaalit-loppu}} [[Luokka:A. O. Heikel]] [[Luokka:Suomi (aikakauskirja)]] [[Luokka:1886]] [[Luokka:Kalevala]] 4h1q5p3es6vtzehd7hk9d573w0ccdi1 14 19878 129664 112131 2026-04-09T21:33:50Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Historia]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129664 wikitext text/x-wiki [[Luokka:1700-luku|historia]] [[Luokka:Historia]] 2n94nivvyw6sf6hmkogehij11x1md4m 129665 129664 2026-04-09T21:34:50Z Pxos 1517 |1700-luku 129665 wikitext text/x-wiki [[Luokka:1700-luku||1700-luku]] [[Luokka:Historia]] jm0mf7ia7au401pe6ki1cz4hkv09tn8 129666 129665 2026-04-09T21:35:24Z Pxos 1517 [[Luokka:Historia||1700-luku]] 129666 wikitext text/x-wiki [[Luokka:1700-luku|historia]] [[Luokka:Historia||1700-luku]] g0vc75jh7v31dl9pf2p5jaj2zbw2ju8 129667 129666 2026-04-09T21:35:45Z Pxos 1517 fix 129667 wikitext text/x-wiki [[Luokka:1700-luku|historia]] [[Luokka:Historia|1700-luku]] g256qwtnbgqulhcc1iuyqhmyfxuykew 10 20054 129541 112665 2026-04-09T12:42:39Z Pxos 1517 ei ole olemassa luokkaa "Toisesta Wikipediasta tuodut mallineet", mutta sen sijasta on uusi luokka "[[:Luokka:Muualta tuodut mallineet]]" 129541 wikitext text/x-wiki <includeonly>{{ {{{|safesubst:}}}padleft:|{{{2|1}}}|{{{1}}}}}</includeonly><noinclude> [[Luokka:Muualta tuodut mallineet]] </noinclude> d7u3898ys9gt6nrf8jey7a1s1tgkyb5 14 20771 129566 114698 2026-04-09T13:53:16Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Tarkkailuluokat]]; lisätty [[:Luokka:Huomiota kaipaavat sivut]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129566 wikitext text/x-wiki Tarkkailuluokka sivuille, joilla on {{malline|Puuttuu_kuva}}-malline. [[Luokka:Huomiota kaipaavat sivut]] cde7gy9iujqe6igmcohb8e8a2sw7f3e 0 20784 129638 114395 2026-04-09T20:31:24Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Huutolaiset]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129638 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[Hullu nainen]] |seuraava=[[Ihmeelliset ovat kohtalon tiet|II. Ihmeelliset ovat kohtalon tiet]] |otsikko=[[Maailman toinen puoli (kirja)|Maailman toinen puoli]] |alaotsikko=I.<br/>Maailman toinen puoli |tekijä=Heikki Välisalmi |huomiot= }} <pages index="Heikki Välisalmi - Maailman toinen puoli.pdf" from=31 to=41 /> [[Luokka:Heikki Välisalmi]] pipdog2yhcln7oypqxn255poakal7az 14 20816 129673 114455 2026-04-09T21:46:13Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Asiatekstit]]; lisätty [[:Luokka:Asiatekstit aiheittain]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129673 wikitext text/x-wiki Musiikkia käsittelevät asiatekstit. [[Luokka:Asiatekstit aiheittain]] skwcmwh7qkitcd3sa7vjo7w6iwxgmyi 14 20819 129567 114699 2026-04-09T13:53:33Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Tarkkailuluokat]]; lisätty [[:Luokka:Huomiota kaipaavat sivut]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129567 wikitext text/x-wiki Tarkkailuluokka sivuille, joilla on {{malline|Puuttuu taulukko}}-malline. [[Luokka:Huomiota kaipaavat sivut]] mgz9nerbte3ckg49ikiz2b1d23pupec 14 20966 129568 115185 2026-04-09T13:53:47Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Tarkkailuluokat]]; lisätty [[:Luokka:Huomiota kaipaavat sivut]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129568 wikitext text/x-wiki Tarkkailuluokka sivuille, joilla on {{malline|Puuttuu yhtälö}}-malline. [[Luokka:Huomiota kaipaavat sivut]] 1sksdlk9i2hv54fes082kljh79aypby 0 21036 129622 115845 2026-04-09T19:32:29Z Pxos 1517 Thi teki tänne yleisen kirjastoluokituksen vuosia sitten. Käytetäänkin sitä eli luokan "Kemia" sijasta pannaan uudeksi luokaksi [[:Luokka:54 Kemia]]. 129622 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kemiallisia Tiedesanoja |alaotsikko=esittänyt J. Krohn |tekijä=Julius Krohn |huomiot=Oikoluvussa on käytetty pohjana Kotuksen [http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/teksti/krohn/kemia_sm1860.xml tekstikorpusta], johon on tehty muutamia korjauksia. }} {{Marginaalit}} {{Sivu|159}} {{Keski|'''Kemiallisia Tiedesanoja,'''}} {{Keski|esittänyt}} {{Keski|J. Krohn.}} Ennenkuin suomennos Stöckhardtin kemiasta, ensimäinen Suomenkielinen koe mainitussa tieteessä, painon kautta annetaan yleisön käteen, on katsottu tarpeelliseksi julistaa tässä kirjassa käytetyt tiedesanat, niin että heitä asianomaiset saisivat tarkastella ja parannella. Sillä ainoasti tällä tavoin voipi tässä käytetty sanasto tulla vakavaksi perusteeksi vastaisille kemiallisille teoksille Suomenkielellä ja tulee kemiassa vältetyksi se tiedesanain epävakuus ja sekanaisuus, joka muissa tieteissä meillä on niin haitallinen. Sentähden pyydettäisiin että muistutuksia tästä sanastosta lähetettäisiin joko suomentajalle Wiipuriin, taikka vielä paremmin julistettaisiin sanomalehdissä. {{Keski|Kemiallisia tiedesanoja.}} {| |- | ''Absorbera'' || imeä itsellensä. |- | ''Adhesion'' || kiinne, kiinnevoima. |- | ''Afdunsta'' (neutr.) || haihtua, höyrytä. |- | „ (akt.) || haihduttaa, höyryttää. |- | „ ''(till torrhet)'' || „ kuiviin. |- | ''Affinitet'' || taipumus. |- | ''Aggregationstillstånd'' || olomuoto. |- | ''Alkalisk'' || kalimainen, emäksimäinen. |- | {{Sivu|160}}''Allotropi'' || erinkaltaisuus. |- | ''Aluminat'' || aluminiohapposuola. |- | ''Aluminium'' || aluminio. |- | ''Amalgama'' || elohopeaseos, amalgama. |- | ''Ammonium'' || ammonio. |- | ''Amorf'' || muodoton. |- | ''Analys'' || tutkinto. |- | „ ''(qvalitativ)'' || aineen tutkinto. |- | „ ''(qvantitativ)'' || paljouden l. suhteen tutkinto. |- | ''Antimon'' || antimo. |- | ''Areometer'' || uppopuntari. |- | ''Argentan'' || valehopea l. tekohopea. |- | ''Arsenik'' || arseni. |- | ''Atmospher'' || ilmakehä. |- | ''Atom'' || hiuke. |- | ''Barium'' || bario. |- | ''Barytjord'' || baryti. |- | ''Bas'' || emäs. |- | „ ''(Svafvel-)'' || rikki-emäs. |- | „ ''(Syre-)'' || happi-emäs. |- | ''Basisk'' || emäksimäinen. |- | „ ''klorid'' || happiklorimitalli. |- | ''Bergkristall'' || vuorilasi. |- | ''Berlinerblått'' || berlininsini. |- | ''Beryllium'' || beryllio. |- | ''Beta'' || moukki. |- | ''Blicksilfver'' || hohtohopea (?). |- | ''Blodlutsalt'' || verisuola. |- | ''Blodsten'' || punakivi. |- | ''Bly'' || lyjy. |- | „ ''socker'' || lyjy sokuri. |- | ''Blåsrör'' || juottopilli. |- | {{Sivu|161}}''Blåsrörslåga'' || juottopillinlieska. |- | „ ''(yttre)'' || juottopillilieskan reuna. |- | „ ''(inre)'' || „ sydän. |- | ''Blåsyra'' || kyanivetyhappo. |- | ''Blände'' || valemalmi (?). |- | ''Boka'' (malmer) || möyhytä. |- | ''Bor'' || bori. |- | ''Borax'' || puras. |- | ''Brom'' || bromi. |- | ''Bromid'' || bromimitalli. |- | ''Bromur'' || bromutmitalli. |- | ''Brunsten'' || ruunikivi. |- | ''Byrett'' || alkalimittari. |- | ''Cadmium'' || kadmio. |- | ''Calcium'' || kalkio. |- | ''Caput mortuum'' || tähde. |- | ''Chlor'' || klori. |- | ''Chlorid'' || klorimitalli. |- | ''Chlorur'' || klorutmitalli. |- | ''Chrom'' || kromi. |- | ''Cyan'' || kyani. |- | ''Daggpunkt'' || kastekohta. |- | ''Daguerrotypi'' || Daguerren kuvaus. |- | ''Degel'' || teekeli, upokas? |- | ''Dekantera'' || kaataa erille. |- | ''Dekrepidationsvatten'' || räiskevesi. |- | ''Deliqvescera'' || ilmassa liuveta. |- | ''Desoxidera'' || tehdä hapittomaksi. |- | ''Destillat'' || tislaama. |- | ''Diffusion'' (gasers) || kaasujen sekaantuminen. |- | ''Dimorfism'' || kaksmuotoisuus. |- | ''Eau de Cologne'' || kölninvesi. |- | {{Sivu|162}}'' Elektropositiv'' || myötäis sähkeinen. |- | „ ''negativ'' || vastais sähkeinen. |- | ''Element'' (kem.) || alje, alkeen. |- | ''Eqvivalent'' || verre, verteen. |- | ''Erbium'' || erbio. |- | ''Facett'' || särmä. |- | ''Fast kropp'' || jähmeä? kappale. |- | ''Fatescera,'' katso || ''[[#Vittra|Vittra]].'' |- | ''Filtrera'' || siivitsen, vitä. |- | ''Filtrum'' || siivilä. |- | ''Flammugn'' || lieska-uuni. |- | ''Flintglas'' || piilasi. |- | ''Fluor'' || fluori. |- | ''Fluss-spat'' || fluss-spati. |- | ''Flytande kropp'' || sula kappale. |- | ''Formel'' || kaavio. |- | ''Fosfor'' || fosfori. |- | ''Framställa'' || saaduttaa. |- | ''Fri'' || irtonainen. |- | ''Frigöra'' || irtauttaa. |- | ''Frändskap'' || taipumus. |- | „ ''(predisponerande)'' || yllyttävä taipumus. |- | ''Fräspulfver'' || kähäpulveri. |- | ''Fälla'' || sakkauttaa. |- | ''{{ankkuri|Fällning}}Fällning'' || sakka. |- | ''Fälltspat'' || feltspati. |- | ''Förening'' (actus) || yhdistys. |- | „ (status) || yhteys. |- | „ (produkt) || yhtiö. |- | ''Föreningsgrand'' (högre) || runsaampi yhdistysmäärä. |- | „ (lägre) || niukempi „. |- | ''Förlag'' || esi-astia l. esastia. |- | {{Sivu|163}}''Förpuffa'' || lauvahdella. |- | ''Garkoppar'' || kypsy kupari l. puhdas kupari. |- | ''Galmeja'' || kalmeja. |- | ''Galvanoplastik'' || sähkekuvaus. |- | ''Gas'' || kaasu. |- | „ ''(beständig)'' || pyvyväinen l. sakenematon kaasu. |- | „ ''(obeständig)'' || pysymätön l. sakenevainen kaasu. |- | „ ''(koercibel)'' || saennettava kaasu. |- | ''Gasometer'' || kaasusäilytin. |- | ''Glans'' || kiillukka. |- | ''Glimmer'' || kissankulta. |- | ''Grafit'' || lyjyskivi l. sysikivi. |- | ''Granulera'' || rakeuttaa. |- | ''Guld'' || kulta. |- | ''Guljord'' || keltamulta. |- | ''Hafssalt'' || meri- l. keittosuola. |- | ''Halogena'' || suolansaattajat. |- | ''Haloïdsalt'' || vetysuola. |- | ''Hammarslagg'' || pajakuona. |- | ''Hornsilfver'' || sarvihopea. |- | ''Hyalogena'' || lasinsaattajat. |- | ''Hydrogenium,'' katso || ''[[#Väte|Väte]].'' |- | ''Hydrat'' || vettymä. |- | ''Hydrothion-ammoniak'' || rikkivety-ammoniakki. |- | ''Hydrothionsyra'' || rikkivetyhappo. |- | ''Hygroskopisk'' || kosteuden ilmottaja. |- | ''Hypothes'' || arvioima, arvelu. |- | ''Indifferent'' || taipumaton. |- | ''Iridium'' || iridio. |- | ''Isomeri'' || samanosaisuus. |- | ''Isomorfism'' || yhdenmuotoisuus l. saman&shy;muotoisuus. |- | {{Sivu|164}}''Jemna mångfaldiga'' || parikertaisia. |- | ''Jern'' || rauta. |- | „ ''malm'' || „ malmi. |- | „ ''ockra'' || „ multa. |- | „ ''vitriol'' || „ vihtrilli. |- | ''Jod'' || jodi. |- | „ ''tinktur'' || „ neste. |- | ''Jodid'' || jodimitalli. |- | ''Jodur'' || jodut „ |- | ''Jordarterna'' || savet. |- | „ ''(alkaliska)'' || kalkit. |- | ''Kali'' || kali. |- | „ ''(kaustikt)'' || syöpä kali. |- | ''Kalium'' || kalio. |- | ''Kalktuff'' || kalkkikarsta. |- | ''Kapillaritet'' || huokoisveto. |- | ''Kis'' || kiisu. |- | ''Kisel'' || pii. |- | ''Kiselsyra'' || piihappo. |- | ''Knallgas'' || läjähyskaasu. |- | „ ''gull, silver'' etc. || „ kulta, hopea j. m. |- | „ ''syra'' || „ happo. |- | ''Kobolt'' || kobolti. |- | ''Koercibel gas'' || saennettava kaasu. |- | ''Kokpunkt'' || kiehumakohta. |- | ''Kol'' || hiili. |- | ''Koncentrera'' || keittää väkeväksi (?), väettää. |- | ''Koncentrerad'' || väkevä (?). |- | ''Konstituerande vatten'' || olettava vesi. |- | ''Koppar'' || kupari. |- | ''Kristall'' || kide. |- | „ ''(berg-)'' || vuorilasi. |- | {{Sivu|165}}''Kristallinisk'' || kiteemmäinen. |- | „ (stråligt) || kiteemmäisinä säteinä. |- | ''Kristallisera'' || kiteyttää. |- | ''Kräkvinsten'' || oksetinsuola. |- | ''Kungsvatten'' || kuninkaanvesi. |- | ''Latent värre'' || salalämmin. |- | ''Legering'' || mitalliseos. |- | ''Lerjord'' || savi. |- | ''Lithium'' || litio. |- | ''Luftformig kropp'' || ilmamainen l. kaasumainen kappale. |- | ''Lysgas'' || valokaasu. |- | ''Lösa'' || liuvottaa. |- | ''Löslig (lätt-)'' || helppoliukoinen. |- | „ ''(svär-)'' || vaikea „. |- | ''Lösning'' || liuvos. |- | ''Magnesium'' || magnesio. |- | ''Mangan'' || mangani. |- | ''Mekanisk förening, lösning m. m''. || ulkonainen yhteys, seos l. hämmekki, liuvos j. m. |- | ''Metalloïd'' || epämitalli. |- | ''Moderlut'' || emävesi. |- | ''Modifikation'' || vaihos. |- | ''Molybden'' || molybdi. |- | ''Mätta'' || täyttää? kyllästyttää? |- | ''Mättnings kapacitet'' || täyttymis- l. kyllästymis määrä. |- | ''Mönja'' || mönjä. |- | ''Natrium'' || natrio. |- | ''Natron'' || natri. |- | ''Neutral'' || kylläinen (?) laimea (?). |- | ''Neutralisera'' || kyllästyttää (?) laimentaa (?). |- | ''Nickel'' || nikkeli. |- | {{Sivu|166}}''Niobium'' || niobio. |- | ''Nitrogenium,'' katso || ''[[#Qväfve|Qväfve]].'' |- | ''Nysilfver'' || valehopea. |- | ''Obeständig gas'' || sakenevainen l. pysymätön kaasu. |- | ''Oktaeder'' || kahdekssärmiö. |- | ''Oorganisk'' || eloton. |- | ''Organisk'' || elonperäinen. |- | ''Organogena'' || elinsaattajat. |- | ''Osmium'' || osmio. |- | ''Oxalsyra'' || suolakehappo. |- | ''Oxid'' || happimitalli (?). |- | ''Oxidationsmedel'' || hapetin. |- | ''Oxidera'' || hapettaa. |- | ''Oxidul'' || happilomitalli (?). |- | ''Oxygenium,'' katso || ''[[#Syre|Syre]].'' |- | ''Ozon'' || ozoni. |- | ''Oädel (metall)'' || halpa. |- | ''Palladium'' || palladio. |- | ''Permanent gas'' || pysyväinen l. sakenematon kaasu. |- | ''Petroleum'' || vuori-öljy. |- | ''Platina'' || platina. |- | „ ''svamp'' || „ hohka. |- | ''Pneumatisk vanna'' || kaasuvannu. |- | ''Polymorf'' || monimuotoinen. |- | ''Porositet'' || huokoisuus. |- | ''Precipitat,'' katso || ''[[#Fällning|Fällning]].'' |- | ''Predisponerande valfrändskap'' || yllyttävä valitaipumus. |- | ''Preparat'' || laite. |- | ''Prisma'' || särmiö. |- | ''Process'' (kem.) || tapaus (kem.). |- | {{Sivu|167}}''Pyramid'' || särmäkartio. |- | ''Pyrogena'' || tulensaattajat. |- | ''Pyrometer'' || hehkunmittari. |- | ''Qvalitativ analys'' || aineen tutkinto. |- | ''Qvantitativ'' „ || suhteen „ |- | ''Qvarts'' || ukonkivi. |- | ''Qvicksilfver'' || elohopea. |- | ''{{ankkuri|Qväfve}}Qväfve'' || typpi. |- | ''Radikal'' || juures. |- | ''Reagens'' || tunnustin. |- | ''Reagera'' || vaikuttaa (hapolle, emäkselle). |- | ''Reducera'' || pelkistää. |- | ''Retort'' || tislain. |- | ''Rhodium'' || rhodio. |- | ''Rhomboëder'' || tasavinosärmiö. |- | ''Ruthenium'' || ruthenio. |- | ''Sammansatt kropp'' || liitto-aine. |- | ''Sandbad'' || hiekkapesä. |- | ''Segring'' || valutus. |- | ''Selen'' || seleni. |- | ''Silfver'' || hopea. |- | ''Slamma'' || vesin hämmennellä. |- | ''Snällod'' || pikajuotin. |- | ''Specifik vigt'' || omituinen paino. |- | ''Sprit'' || viinaväki. |- | ''Sprutflaska'' || ruiskupullo. |- | ''Statu nascenti'' || eriämäisissään. |- | ''Strontium'' || strontio. |- | ''Stryklod'' || voidejuotin. |- | ''Sublimat'' || härme. |- | ''Sublimera'' || härmistää. |- | ''Suboxid'' || alahappimitalli. |- | {{Sivu|168}}''Sulfid'' || mitallirikkiö. |- | ''Sulfuret'' || rikkimitalli. |- | ''Superoxid'' || ylihappimitalli. |- | ''Svafvel'' || rikki. |- | „ ''blomma'' || „ härme. |- | „ ''mjölk'' || „ maito? |- | ''Synthes'' || yhdistys l. yhdistäminen. |- | ''Syra'' || happo. |- | „ ''(koncentrerad)'' || väkevä happo. |- | „ ''(svag)'' || heikko „ |- | „ ''(stark)'' || voimakas „ |- | „ ''(utspädd)'' || vedensekainen happo. |- | „ ''(vattenhaltig)'' || vedellinen „ |- | „ ''(vattenfri)'' || vedetön „ |- | ''{{ankkuri|Syre}}Syre'' || happi. |- | ''Syrebas'' || happi-emäs. |- | „ ''salt'' || „ suola. |- | „ ''syra'' || „ happo. |- | ''Syrlighet'' || hapahko. |- | ''Syrsätta'' || hapettaa. |- | ''Säkerhetsrör'' || varouspilli. |- | ''Talkjord'' || talkki. |- | ''Tantal'' || tantali. |- | ''Tellur'' || telluri. |- | ''Tenn'' || tina. |- | ''Titan'' || titani. |- | ''Undersyra'' || alahappo. |- | ''Uran'' || urani. |- | ''Utspäda'' || vesin seottaa. |- | ''Utspädd'' || vedensekainen. |- | ''Vacuumpanna'' || tyhjäpata. |- | ''Valfrändskop'' || valitaipumus. |- | {{Sivu|169}}''Vanadin'' || vanadi. |- | ''Vismut'' || vismuti. |- | ''{{ankkuri|Vittra}}Vittra'' || rapautua. |- | ''Volym'' || volymi (?). |- | ''Vägen (pä torra-)'' || sulauskeinoin l. sulattamalla. |- | „ ''Vägen (på våta-)'' || liuvoskeinoin l. liuvottamalla. |- | ''{{ankkuri|Väte}}Väte'' || vety. |- | ''Wolfram'' || volframi. |- | ''Zink'' || zinki. |- | ''Öfverskjutande'' || liikenevä. |- | ''Öfversyra'' || ylihappo. |- |} '''Lähde:''' {{Lehtiviite | Otsikko = Kemiallisia Tiedesanoja | Tekijä = Julius Krohn | Julkaisu = Suomi | Ajankohta = 1860 | Numero = 1 | Sivut = 159–168 | www = https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/498492?page=159 | www-teksti = Kansalliskirjasto }} {{Marginaalit-loppu}} [[Luokka:Julius Krohn]] [[Luokka:Suomi]] [[Luokka:1860]] [[Luokka:Suomen kieli]] [[Luokka:54 Kemia]] 6fmzb8fiv875b1wjvgxb1xvxd6vc4ox 129630 129622 2026-04-09T20:05:19Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Suomi]]; lisätty [[:Luokka:Suomi (aikakauskirja)]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129630 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kemiallisia Tiedesanoja |alaotsikko=esittänyt J. Krohn |tekijä=Julius Krohn |huomiot=Oikoluvussa on käytetty pohjana Kotuksen [http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/teksti/krohn/kemia_sm1860.xml tekstikorpusta], johon on tehty muutamia korjauksia. }} {{Marginaalit}} {{Sivu|159}} {{Keski|'''Kemiallisia Tiedesanoja,'''}} {{Keski|esittänyt}} {{Keski|J. Krohn.}} Ennenkuin suomennos Stöckhardtin kemiasta, ensimäinen Suomenkielinen koe mainitussa tieteessä, painon kautta annetaan yleisön käteen, on katsottu tarpeelliseksi julistaa tässä kirjassa käytetyt tiedesanat, niin että heitä asianomaiset saisivat tarkastella ja parannella. Sillä ainoasti tällä tavoin voipi tässä käytetty sanasto tulla vakavaksi perusteeksi vastaisille kemiallisille teoksille Suomenkielellä ja tulee kemiassa vältetyksi se tiedesanain epävakuus ja sekanaisuus, joka muissa tieteissä meillä on niin haitallinen. Sentähden pyydettäisiin että muistutuksia tästä sanastosta lähetettäisiin joko suomentajalle Wiipuriin, taikka vielä paremmin julistettaisiin sanomalehdissä. {{Keski|Kemiallisia tiedesanoja.}} {| |- | ''Absorbera'' || imeä itsellensä. |- | ''Adhesion'' || kiinne, kiinnevoima. |- | ''Afdunsta'' (neutr.) || haihtua, höyrytä. |- | „ (akt.) || haihduttaa, höyryttää. |- | „ ''(till torrhet)'' || „ kuiviin. |- | ''Affinitet'' || taipumus. |- | ''Aggregationstillstånd'' || olomuoto. |- | ''Alkalisk'' || kalimainen, emäksimäinen. |- | {{Sivu|160}}''Allotropi'' || erinkaltaisuus. |- | ''Aluminat'' || aluminiohapposuola. |- | ''Aluminium'' || aluminio. |- | ''Amalgama'' || elohopeaseos, amalgama. |- | ''Ammonium'' || ammonio. |- | ''Amorf'' || muodoton. |- | ''Analys'' || tutkinto. |- | „ ''(qvalitativ)'' || aineen tutkinto. |- | „ ''(qvantitativ)'' || paljouden l. suhteen tutkinto. |- | ''Antimon'' || antimo. |- | ''Areometer'' || uppopuntari. |- | ''Argentan'' || valehopea l. tekohopea. |- | ''Arsenik'' || arseni. |- | ''Atmospher'' || ilmakehä. |- | ''Atom'' || hiuke. |- | ''Barium'' || bario. |- | ''Barytjord'' || baryti. |- | ''Bas'' || emäs. |- | „ ''(Svafvel-)'' || rikki-emäs. |- | „ ''(Syre-)'' || happi-emäs. |- | ''Basisk'' || emäksimäinen. |- | „ ''klorid'' || happiklorimitalli. |- | ''Bergkristall'' || vuorilasi. |- | ''Berlinerblått'' || berlininsini. |- | ''Beryllium'' || beryllio. |- | ''Beta'' || moukki. |- | ''Blicksilfver'' || hohtohopea (?). |- | ''Blodlutsalt'' || verisuola. |- | ''Blodsten'' || punakivi. |- | ''Bly'' || lyjy. |- | „ ''socker'' || lyjy sokuri. |- | ''Blåsrör'' || juottopilli. |- | {{Sivu|161}}''Blåsrörslåga'' || juottopillinlieska. |- | „ ''(yttre)'' || juottopillilieskan reuna. |- | „ ''(inre)'' || „ sydän. |- | ''Blåsyra'' || kyanivetyhappo. |- | ''Blände'' || valemalmi (?). |- | ''Boka'' (malmer) || möyhytä. |- | ''Bor'' || bori. |- | ''Borax'' || puras. |- | ''Brom'' || bromi. |- | ''Bromid'' || bromimitalli. |- | ''Bromur'' || bromutmitalli. |- | ''Brunsten'' || ruunikivi. |- | ''Byrett'' || alkalimittari. |- | ''Cadmium'' || kadmio. |- | ''Calcium'' || kalkio. |- | ''Caput mortuum'' || tähde. |- | ''Chlor'' || klori. |- | ''Chlorid'' || klorimitalli. |- | ''Chlorur'' || klorutmitalli. |- | ''Chrom'' || kromi. |- | ''Cyan'' || kyani. |- | ''Daggpunkt'' || kastekohta. |- | ''Daguerrotypi'' || Daguerren kuvaus. |- | ''Degel'' || teekeli, upokas? |- | ''Dekantera'' || kaataa erille. |- | ''Dekrepidationsvatten'' || räiskevesi. |- | ''Deliqvescera'' || ilmassa liuveta. |- | ''Desoxidera'' || tehdä hapittomaksi. |- | ''Destillat'' || tislaama. |- | ''Diffusion'' (gasers) || kaasujen sekaantuminen. |- | ''Dimorfism'' || kaksmuotoisuus. |- | ''Eau de Cologne'' || kölninvesi. |- | {{Sivu|162}}'' Elektropositiv'' || myötäis sähkeinen. |- | „ ''negativ'' || vastais sähkeinen. |- | ''Element'' (kem.) || alje, alkeen. |- | ''Eqvivalent'' || verre, verteen. |- | ''Erbium'' || erbio. |- | ''Facett'' || särmä. |- | ''Fast kropp'' || jähmeä? kappale. |- | ''Fatescera,'' katso || ''[[#Vittra|Vittra]].'' |- | ''Filtrera'' || siivitsen, vitä. |- | ''Filtrum'' || siivilä. |- | ''Flammugn'' || lieska-uuni. |- | ''Flintglas'' || piilasi. |- | ''Fluor'' || fluori. |- | ''Fluss-spat'' || fluss-spati. |- | ''Flytande kropp'' || sula kappale. |- | ''Formel'' || kaavio. |- | ''Fosfor'' || fosfori. |- | ''Framställa'' || saaduttaa. |- | ''Fri'' || irtonainen. |- | ''Frigöra'' || irtauttaa. |- | ''Frändskap'' || taipumus. |- | „ ''(predisponerande)'' || yllyttävä taipumus. |- | ''Fräspulfver'' || kähäpulveri. |- | ''Fälla'' || sakkauttaa. |- | ''{{ankkuri|Fällning}}Fällning'' || sakka. |- | ''Fälltspat'' || feltspati. |- | ''Förening'' (actus) || yhdistys. |- | „ (status) || yhteys. |- | „ (produkt) || yhtiö. |- | ''Föreningsgrand'' (högre) || runsaampi yhdistysmäärä. |- | „ (lägre) || niukempi „. |- | ''Förlag'' || esi-astia l. esastia. |- | {{Sivu|163}}''Förpuffa'' || lauvahdella. |- | ''Garkoppar'' || kypsy kupari l. puhdas kupari. |- | ''Galmeja'' || kalmeja. |- | ''Galvanoplastik'' || sähkekuvaus. |- | ''Gas'' || kaasu. |- | „ ''(beständig)'' || pyvyväinen l. sakenematon kaasu. |- | „ ''(obeständig)'' || pysymätön l. sakenevainen kaasu. |- | „ ''(koercibel)'' || saennettava kaasu. |- | ''Gasometer'' || kaasusäilytin. |- | ''Glans'' || kiillukka. |- | ''Glimmer'' || kissankulta. |- | ''Grafit'' || lyjyskivi l. sysikivi. |- | ''Granulera'' || rakeuttaa. |- | ''Guld'' || kulta. |- | ''Guljord'' || keltamulta. |- | ''Hafssalt'' || meri- l. keittosuola. |- | ''Halogena'' || suolansaattajat. |- | ''Haloïdsalt'' || vetysuola. |- | ''Hammarslagg'' || pajakuona. |- | ''Hornsilfver'' || sarvihopea. |- | ''Hyalogena'' || lasinsaattajat. |- | ''Hydrogenium,'' katso || ''[[#Väte|Väte]].'' |- | ''Hydrat'' || vettymä. |- | ''Hydrothion-ammoniak'' || rikkivety-ammoniakki. |- | ''Hydrothionsyra'' || rikkivetyhappo. |- | ''Hygroskopisk'' || kosteuden ilmottaja. |- | ''Hypothes'' || arvioima, arvelu. |- | ''Indifferent'' || taipumaton. |- | ''Iridium'' || iridio. |- | ''Isomeri'' || samanosaisuus. |- | ''Isomorfism'' || yhdenmuotoisuus l. saman&shy;muotoisuus. |- | {{Sivu|164}}''Jemna mångfaldiga'' || parikertaisia. |- | ''Jern'' || rauta. |- | „ ''malm'' || „ malmi. |- | „ ''ockra'' || „ multa. |- | „ ''vitriol'' || „ vihtrilli. |- | ''Jod'' || jodi. |- | „ ''tinktur'' || „ neste. |- | ''Jodid'' || jodimitalli. |- | ''Jodur'' || jodut „ |- | ''Jordarterna'' || savet. |- | „ ''(alkaliska)'' || kalkit. |- | ''Kali'' || kali. |- | „ ''(kaustikt)'' || syöpä kali. |- | ''Kalium'' || kalio. |- | ''Kalktuff'' || kalkkikarsta. |- | ''Kapillaritet'' || huokoisveto. |- | ''Kis'' || kiisu. |- | ''Kisel'' || pii. |- | ''Kiselsyra'' || piihappo. |- | ''Knallgas'' || läjähyskaasu. |- | „ ''gull, silver'' etc. || „ kulta, hopea j. m. |- | „ ''syra'' || „ happo. |- | ''Kobolt'' || kobolti. |- | ''Koercibel gas'' || saennettava kaasu. |- | ''Kokpunkt'' || kiehumakohta. |- | ''Kol'' || hiili. |- | ''Koncentrera'' || keittää väkeväksi (?), väettää. |- | ''Koncentrerad'' || väkevä (?). |- | ''Konstituerande vatten'' || olettava vesi. |- | ''Koppar'' || kupari. |- | ''Kristall'' || kide. |- | „ ''(berg-)'' || vuorilasi. |- | {{Sivu|165}}''Kristallinisk'' || kiteemmäinen. |- | „ (stråligt) || kiteemmäisinä säteinä. |- | ''Kristallisera'' || kiteyttää. |- | ''Kräkvinsten'' || oksetinsuola. |- | ''Kungsvatten'' || kuninkaanvesi. |- | ''Latent värre'' || salalämmin. |- | ''Legering'' || mitalliseos. |- | ''Lerjord'' || savi. |- | ''Lithium'' || litio. |- | ''Luftformig kropp'' || ilmamainen l. kaasumainen kappale. |- | ''Lysgas'' || valokaasu. |- | ''Lösa'' || liuvottaa. |- | ''Löslig (lätt-)'' || helppoliukoinen. |- | „ ''(svär-)'' || vaikea „. |- | ''Lösning'' || liuvos. |- | ''Magnesium'' || magnesio. |- | ''Mangan'' || mangani. |- | ''Mekanisk förening, lösning m. m''. || ulkonainen yhteys, seos l. hämmekki, liuvos j. m. |- | ''Metalloïd'' || epämitalli. |- | ''Moderlut'' || emävesi. |- | ''Modifikation'' || vaihos. |- | ''Molybden'' || molybdi. |- | ''Mätta'' || täyttää? kyllästyttää? |- | ''Mättnings kapacitet'' || täyttymis- l. kyllästymis määrä. |- | ''Mönja'' || mönjä. |- | ''Natrium'' || natrio. |- | ''Natron'' || natri. |- | ''Neutral'' || kylläinen (?) laimea (?). |- | ''Neutralisera'' || kyllästyttää (?) laimentaa (?). |- | ''Nickel'' || nikkeli. |- | {{Sivu|166}}''Niobium'' || niobio. |- | ''Nitrogenium,'' katso || ''[[#Qväfve|Qväfve]].'' |- | ''Nysilfver'' || valehopea. |- | ''Obeständig gas'' || sakenevainen l. pysymätön kaasu. |- | ''Oktaeder'' || kahdekssärmiö. |- | ''Oorganisk'' || eloton. |- | ''Organisk'' || elonperäinen. |- | ''Organogena'' || elinsaattajat. |- | ''Osmium'' || osmio. |- | ''Oxalsyra'' || suolakehappo. |- | ''Oxid'' || happimitalli (?). |- | ''Oxidationsmedel'' || hapetin. |- | ''Oxidera'' || hapettaa. |- | ''Oxidul'' || happilomitalli (?). |- | ''Oxygenium,'' katso || ''[[#Syre|Syre]].'' |- | ''Ozon'' || ozoni. |- | ''Oädel (metall)'' || halpa. |- | ''Palladium'' || palladio. |- | ''Permanent gas'' || pysyväinen l. sakenematon kaasu. |- | ''Petroleum'' || vuori-öljy. |- | ''Platina'' || platina. |- | „ ''svamp'' || „ hohka. |- | ''Pneumatisk vanna'' || kaasuvannu. |- | ''Polymorf'' || monimuotoinen. |- | ''Porositet'' || huokoisuus. |- | ''Precipitat,'' katso || ''[[#Fällning|Fällning]].'' |- | ''Predisponerande valfrändskap'' || yllyttävä valitaipumus. |- | ''Preparat'' || laite. |- | ''Prisma'' || särmiö. |- | ''Process'' (kem.) || tapaus (kem.). |- | {{Sivu|167}}''Pyramid'' || särmäkartio. |- | ''Pyrogena'' || tulensaattajat. |- | ''Pyrometer'' || hehkunmittari. |- | ''Qvalitativ analys'' || aineen tutkinto. |- | ''Qvantitativ'' „ || suhteen „ |- | ''Qvarts'' || ukonkivi. |- | ''Qvicksilfver'' || elohopea. |- | ''{{ankkuri|Qväfve}}Qväfve'' || typpi. |- | ''Radikal'' || juures. |- | ''Reagens'' || tunnustin. |- | ''Reagera'' || vaikuttaa (hapolle, emäkselle). |- | ''Reducera'' || pelkistää. |- | ''Retort'' || tislain. |- | ''Rhodium'' || rhodio. |- | ''Rhomboëder'' || tasavinosärmiö. |- | ''Ruthenium'' || ruthenio. |- | ''Sammansatt kropp'' || liitto-aine. |- | ''Sandbad'' || hiekkapesä. |- | ''Segring'' || valutus. |- | ''Selen'' || seleni. |- | ''Silfver'' || hopea. |- | ''Slamma'' || vesin hämmennellä. |- | ''Snällod'' || pikajuotin. |- | ''Specifik vigt'' || omituinen paino. |- | ''Sprit'' || viinaväki. |- | ''Sprutflaska'' || ruiskupullo. |- | ''Statu nascenti'' || eriämäisissään. |- | ''Strontium'' || strontio. |- | ''Stryklod'' || voidejuotin. |- | ''Sublimat'' || härme. |- | ''Sublimera'' || härmistää. |- | ''Suboxid'' || alahappimitalli. |- | {{Sivu|168}}''Sulfid'' || mitallirikkiö. |- | ''Sulfuret'' || rikkimitalli. |- | ''Superoxid'' || ylihappimitalli. |- | ''Svafvel'' || rikki. |- | „ ''blomma'' || „ härme. |- | „ ''mjölk'' || „ maito? |- | ''Synthes'' || yhdistys l. yhdistäminen. |- | ''Syra'' || happo. |- | „ ''(koncentrerad)'' || väkevä happo. |- | „ ''(svag)'' || heikko „ |- | „ ''(stark)'' || voimakas „ |- | „ ''(utspädd)'' || vedensekainen happo. |- | „ ''(vattenhaltig)'' || vedellinen „ |- | „ ''(vattenfri)'' || vedetön „ |- | ''{{ankkuri|Syre}}Syre'' || happi. |- | ''Syrebas'' || happi-emäs. |- | „ ''salt'' || „ suola. |- | „ ''syra'' || „ happo. |- | ''Syrlighet'' || hapahko. |- | ''Syrsätta'' || hapettaa. |- | ''Säkerhetsrör'' || varouspilli. |- | ''Talkjord'' || talkki. |- | ''Tantal'' || tantali. |- | ''Tellur'' || telluri. |- | ''Tenn'' || tina. |- | ''Titan'' || titani. |- | ''Undersyra'' || alahappo. |- | ''Uran'' || urani. |- | ''Utspäda'' || vesin seottaa. |- | ''Utspädd'' || vedensekainen. |- | ''Vacuumpanna'' || tyhjäpata. |- | ''Valfrändskop'' || valitaipumus. |- | {{Sivu|169}}''Vanadin'' || vanadi. |- | ''Vismut'' || vismuti. |- | ''{{ankkuri|Vittra}}Vittra'' || rapautua. |- | ''Volym'' || volymi (?). |- | ''Vägen (pä torra-)'' || sulauskeinoin l. sulattamalla. |- | „ ''Vägen (på våta-)'' || liuvoskeinoin l. liuvottamalla. |- | ''{{ankkuri|Väte}}Väte'' || vety. |- | ''Wolfram'' || volframi. |- | ''Zink'' || zinki. |- | ''Öfverskjutande'' || liikenevä. |- | ''Öfversyra'' || ylihappo. |- |} '''Lähde:''' {{Lehtiviite | Otsikko = Kemiallisia Tiedesanoja | Tekijä = Julius Krohn | Julkaisu = Suomi | Ajankohta = 1860 | Numero = 1 | Sivut = 159–168 | www = https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/498492?page=159 | www-teksti = Kansalliskirjasto }} {{Marginaalit-loppu}} [[Luokka:Julius Krohn]] [[Luokka:Suomi (aikakauskirja)]] [[Luokka:1860]] [[Luokka:Suomen kieli]] [[Luokka:54 Kemia]] fql1to5nlhmxs0i72vkruilbahs5t25 0 21385 129559 117201 2026-04-09T13:04:32Z Pxos 1517 Luokan muutos: Luokka:Laatokka (sanomalehti), jossa ennestään jo 5 jäsentä ja aiemmassa luokassa oli vain tämä artikkeli. 129559 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen = |seuraava = |otsikko = |alaotsikko = |tekijä = anonyymi |huomiot = }} <div style="width: 35em; margin: auto;"> <poem style="width: 25em; margin: 1em auto;"> Oi mutsi, mutsi, tokkaa eldistä lamppuun, sill’ kohta, kohta kolaan vekk. Valkoisen rigin ma tiedän saavan, kun kalsaan gravariin mun slepataan. </poem> '''Lähde:''' {{Lehtiviite | Otsikko = Katselimme... | Tekijä = ”Eino Johannes” | Julkaisu = Laatokka | Ajankohta = 7.7.1934 | Numero = 78 | Sivut = 2 | www = https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1739933?page=2 | www-teksti = Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot }} </div> == Katso myös == *[[Kansanrunoutta Sörkästä]] [[Luokka:Laatokka (sanomalehti)]] [[Luokka:1934]] [[Luokka:Anonyymi]] [[Luokka:Laulut]] [[Luokka:Slangi]] slux3m4ku605lkxzifvcgflvpn0qof0 14 21388 129560 117202 2026-04-09T13:06:02Z Pxos 1517 Pxos siirsi sivun [[Luokka:Laatokka (lehti)]] uudelle nimelle [[Luokka:Laatokka (sanomalehti)]]: Haluttu luokka (5 + 1 jäsentä). Luotu ensin tarkennuksella "lehti". 117202 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Sanomalehtiaineisto]] kzbsrphknj99msvbw46l1fhi7fk6ee0 0 22175 129603 119386 2026-04-09T16:16:11Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:1400-luku]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129603 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta |alaotsikko= |tekijä=Tuomas Kempiläinen |huomiot= }} ===Johdanto=== *[[Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta/Johdanto|Johdanto]] ===Ensimmäinen kirja=== *[[Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta/Ensimmäinen kirja/Luku 1|Luku 1]] ===Toinen kirja=== *[[Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta/Toinen kirja/Luku 1|Luku 1]] ===Kolmas kirja=== *[[Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta/Kolmas kirja/Luku 1|Luku 1]] ===Neljäs kirja=== *[[Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta/Neljäs kirja/Luku 1|Luku 1]] '''Lähde:''' [https://books.google.fi/books/about/Tuomas_Kempil%C3%A4isen_nelj%C3%A4_kirjaa_Kristu.html?id=q_mbngEACAAJ&redir_esc=y Tuomas Kempiläisen neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta] Otava, 1927. De imitatione Christi. 1400-luku. [[Luokka:Kristinusko]] [[Luokka:Asiatekstit]] [[Luokka:Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta]] [[Luokka:Tuomas Kempiläinen]] qsq3tjkknwzn7ygvmojyf78bwwx9sm6 129640 129603 2026-04-09T20:56:32Z Pxos 1517 Kumottu muokkaus [[Special:Diff/129603|129603]], jonka teki [[Special:Contributions/Pxos|Pxos]] – Tulipas luettua typerästi väärin ja kuviteltua että Kempiläisen Tuomas oli tämän kirjoittanut vuonna 1927; ei ole teologinen osaaminen kuin pintapuolista 129640 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta |alaotsikko= |tekijä=Tuomas Kempiläinen |huomiot= }} ===Johdanto=== *[[Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta/Johdanto|Johdanto]] ===Ensimmäinen kirja=== *[[Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta/Ensimmäinen kirja/Luku 1|Luku 1]] ===Toinen kirja=== *[[Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta/Toinen kirja/Luku 1|Luku 1]] ===Kolmas kirja=== *[[Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta/Kolmas kirja/Luku 1|Luku 1]] ===Neljäs kirja=== *[[Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta/Neljäs kirja/Luku 1|Luku 1]] '''Lähde:''' [https://books.google.fi/books/about/Tuomas_Kempil%C3%A4isen_nelj%C3%A4_kirjaa_Kristu.html?id=q_mbngEACAAJ&redir_esc=y Tuomas Kempiläisen neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta] Otava, 1927. De imitatione Christi. 1400-luku. [[Luokka:1400-luku]] [[Luokka:Kristinusko]] [[Luokka:Asiatekstit]] [[Luokka:Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta]] [[Luokka:Tuomas Kempiläinen]] qzfkyzjj35ebgvtvpkfoyj61vhf6uhr 129642 129640 2026-04-09T21:00:16Z Pxos 1517 On jo yläyläluokassa "Asiatekstit", jonne luokittuu luokan "Kristinusko" kautta. 129642 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta |alaotsikko= |tekijä=Tuomas Kempiläinen |huomiot= }} ===Johdanto=== *[[Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta/Johdanto|Johdanto]] ===Ensimmäinen kirja=== *[[Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta/Ensimmäinen kirja/Luku 1|Luku 1]] ===Toinen kirja=== *[[Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta/Toinen kirja/Luku 1|Luku 1]] ===Kolmas kirja=== *[[Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta/Kolmas kirja/Luku 1|Luku 1]] ===Neljäs kirja=== *[[Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta/Neljäs kirja/Luku 1|Luku 1]] '''Lähde:''' [https://books.google.fi/books/about/Tuomas_Kempil%C3%A4isen_nelj%C3%A4_kirjaa_Kristu.html?id=q_mbngEACAAJ&redir_esc=y Tuomas Kempiläisen neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta] Otava, 1927. De imitatione Christi. 1400-luku. [[Luokka:1400-luku]] [[Luokka:Kristinusko]] [[Luokka:Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta]] [[Luokka:Tuomas Kempiläinen]] cdd4ei3mkwlr6bu13jxgd2rmnxcuv3j 0 22176 129616 119392 2026-04-09T19:06:03Z Pxos 1517 Johdannon on kirjoittanut Erkki Kaila. 129616 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava=[[Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta/Ensimmäinen kirja/Luku 1|Luku 1]] |otsikko=Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta |alaotsikko=Johdanto |tekijä=Erkki Kaila |huomiot= }} Tuomas Kempiläinen oli kotoisin Reinin ja Maasin välillä olevasta Kempenin kylästä. Kylä kuului Kölnin hiippakuntaan ja oli Saksan puolella rajaa. Tuomas, sukunimeltään Hamerken, syntyi 1380. Isä oli käsityöläinen, äiti Gertrud oli jumalinen ja johti lapsiansa todelliseen sydämen hurskauteen. Vanhempi veli Johannes oli hengen miehiä ja kuoli luostarin johtajana. Hänen vaikutuksestaan pantiin Tuomas yhteisen elämän veljeskunnan kouluun Deventeriin, jossa hän kasvoi hurskaaksi ja hengelliseksi mieheksi. Oltuaan eri kertoja augustinolaisen Agneten-luostarin johtajana hän kuoli v. 1471. Tuomaan pääharrastuksena luostarissa oli hengellisten kirjojen kopioiminen. Hän oli tässä lempityössään väsymätön, ja kauniilla käsialallaan hän jäljensi miltei lukemattomia kirjoja, m. m. neljään kertaan koko Raamatun. Mutta kopioimisen ohella hän myöskin kirjoitti omia teoksia, m. m. kolme elämäkerrallista teosta ja 25 uskonnollista traktaattia, joista tärkein on '''De imitatione Christi''' (Kristuksen seuraamisesta). Kysymys siitä, kuka näiden traktaattien todellinen tekijä on, ei ole kuitenkaan selvä. Kun Tuomas oli kuuluisa kirjain kopioitsija, oli ajateltavissa, että hän olisi ollut vain näiden teosten puhtaaksikirjoittaja. Asiasta muodostui jo 1600-luvun alussa eri munkkikuntain välinen riitakysymys: augustinolaiset, joihin Tuomas oli kuulunut, pitivät jyrkästi kiinni Tuomaan tekijänoikeudesta, jotavastoin benediktiinit väittivät tekijäksi joko kuuluisaa Pariisin yliopiston kansleria Juhana '''Gersonia''' tai Vercellin benediktiinolaisapottia '''Gerseniä'''. Taistelua on kestänyt kautta vuosisatojen, eikä se ole vieläkään päättynyt. Oli tekijäkysymyksen laita kuinka tahansa, varmaa on, että kysymyksessä olevat traktaatit on kirjoitettu 1400-luvun alkupuolella ja että ''Kristuksen seuraamisesta'' on alankomaalaisen mystiikan kypsyneimpiä ja ihanimpia tuotteita. Se on kristikunnan enimmin levinnyt hartauskirja: muuan bibliografi vuodelta 1864 mainitsee 545 latinalaista ja 900 ranskalaista painosta. On luonnollista, että Tuomaassa ei ole havaittavissa Lutherin rohkeata ja iloista luottamusta Jumalaan. Olihan siihen aikaan vielä pimeän peitossa vanhurskauttaminen uskosta, joka tekee ihmismielen keveäksi ja onnelliseksi. Evankeliumi on Tuomaallekin vielä lakia, niinkuin hän ''Vallis liliorum'' traktaatissa nimittääkin Vanhaa ja Uutta Testamenttia vanhaksi ja uudeksi '''laiksi''' (''Quaecumque in lege vetere et novo scripta sunt''). Sentähde on kirjassa siellä täällä semipelagiolaisia lauselmia, esim.: ''Tee se, mikä on vallassasi, niin Jumala on tuleva hyvälle tahdollesi avuksi.'' Tällaisia lauseita ei kuitenkaan ole paljoa, sen vuoksi että Tuomas lakkaamatta teroittaa ihmisluonnon heikkoutta. Myöskin askeettisissa neuvoissa esiintyy katolisia lauselmia. Niinpä hän ylistää katolista kuuliaisuuden ihannetta selittäen, että on paljon turvallisempaa totella kuin käskeä. Ei missään ole parempi olla kuin kirkollisen esivallan kuuliaisena poikana. Mutta sellaisista katolisista kasvannaisista, kuin ovat Marian ja pyhimysten palvonta, on ''De imitatione Christi'' puhdas. Katoliset opit messusta ja transsubstantiosta sitä vastoin tavataan neljännessä kirjassa, jota senvuoksi onkin evankeelisen lukijan vaikea sulattaa. '''Evankeelisena piirteenä''' on pidettävä, että kautta koko kirjan Jumalan rakkaus meihin esitetään kristillisen elämän motiivina ja kvietiivinä. Kolmannen kirjan 55:nnessä luvussa puhuu Tuomas voimakkaasti ihmisluonnon turmeluksesta ja jumalallisen armon voimasta. Ihmisen järki on suuren sumun peittämä; luonnon valo on kuin tuhkan alla piilevä kipinä. Ilman armoa on ihminen kuin kuiva puu, joka on valmis poisheitettäväksi. Ainoastaan mikäli armo käy edellä ja seuraa jäljessä, voimme tehdä hyviä töitä. Ei pidä luottaa omaan järkeensä eikä haluunsa, vaan Jeesuksen Kristuksen voimaan (virtuti subjectivae Jesu Christi). Ei myöskään luterilaiselle hurskaudelle niin olennainen '''kiitollisuusmotiivi''' puutu Tuomaalta. Toisen kirjan 10:nnen luvun nimikkeenä on: ''De gratitudine pro Gratia Dei'' (kiitollisuudesta Jumalan armoa kohtaan). Gratia ei tässä kuitenkaan merkitse Jumalan Kristuksessa osoittamaa armoa, vaan ihmiselle annettuja armon tuntemisia. Luku päättyy kehoitukseen: ''Ken tahtoo säilyttää Jumalan armon, olkoon annetusta armosta kiitollinen, poisotetun suhteen kärsivällinen. Rukoilkoon, että se palaisi; olkoon varovainen ja nöyrä, jottei sitä menettäisi.'' Vallitsevana sielun suhtautumisena Jumalaan esiintyy rakkaus, mutta evankeeliselle lukijalle tärkeä '''fiducia''' (usko, luottamus) ei kuitenkaan puutu, esim. II:1, 3: ''Ei ole paljoa luottamusta pantava heikkoon ja kuolevaiseen ihmiseen-vaan pane kaikki uskosi Jumalaan; hän olkoon pelkosi ja rakkautesi.'' Jeesuksen kuoleman merkitys esiintyy vasta neljännessä kirjassa, katolisen messuopin värittämänä. Mistä johtuu Tuomaan ''De imitatione'' kirjan laaja levikki ja jatkuva merkitys. Epäilemättä suureksi osaksi siitä, että hän paremmin kuin useimmat tuntee ihmissydämen puutteineen ja tarpeineen. Tärkeintä on kuitenkin se, että hän on onnistunut siinä, minkä on asettanut pääpyrinnökseen: '''tutkistella Jeesuksen Kristuksen elämää''' (in vita Jesu Christi meditari, I:1). Hän on antautunut siihen niin yksinkertaisesti, hartaasti ja syvällisesti, ettei kukaan siinä ole hänen vertaisensa. Sen vuoksi tulevat ahdistetut sielut kautta aikojen siitä etsimään lohdutusta ja virvoitusta. Laatuunsa nähden liittyy ''De imitatione Christi'' lähinnä Vanhan Testamentin '''psalmeihin''' ja viisauskirjallisuuteen. Enimmät raamatunsitaatit on otettu psalmeista. Ne ovat keskuksia kirjan monissa rukouksissa, ja niihin liittyy se rukoussävy, joka on Tuomaan kirjoille ominainen. Viisauskirjallisuudesta on Saarnaajan kirjaa paljon käytetty. Vallitsevana tunnelmana kaikkeen maalliseen nähden esiintyy alusta asti Saarnaajan pääaihe: ''Vanitas vanitatum'' (kaikki on turhuutta), ja kautta kirjan se esiintyy eri variaatioissa. Korkeasta veisusta polveutuu Tuomaan mystiikka, joka enimmiten esiintyy yljän ja sielun rakkaussuhteena. Sananlaskujen kirja on taas muodollisessa suhteessa vaikuttanut paljon, kun näet kirjassamme miltei kauttaaltaan esiintyy sananlaskujen tapainen parallelismi. Myöskin kolmannessa kirjassa yleinen puhuttelusana ''poikani'' neuvoineen viittaa lähinnä sananlaskukirjaan. Tuomas Kempiläisen hartaus ja opetus on samaa pyhää viisautta kristillisesti kirkastetussa muodossa. Ja tämä kirkastus tulee Kristuksen opista ja elämästä, joka on kirjan ydinsisällys. Sentähden voi luterilainenkin kristitty hartaudekseen tätä kirjaa lukea, ja ytimekkyyteen nähden voittaa se useimmat hartauskirjat, onpa miltei voittamaton. Suomeksi ilmestyi v. 1823 Renqvistin toimesta Viipurissa painettu ''Pieni Kempi'', Tuomaan kirjoista otettu kokoelma, josta sittemmin tuli kaksi uutta painosta. ''Kristuksen seuraamisesta'' ilmestyi kahdessakin eri laitoksessa v. 1836, toinen '''Strandbergin''' toimittamana Turussa, toinen '''C.J. Kemellin''' toimittamana Oulussa. Jälkimmäisellä tuli olemaan suuri merkitys suomalaisessa hartauskirjallisuudessa, siinä kun ensi kerran käytettiin tuoretta, kansanomaista suomen kieltä. Kemell oli syntynyt Ylivieskassa v. 1805 ja kuoli jo nuorena ylimääräisenä pappina Alavieskassa v. 1832. Sitä ennen hän kuitenkin ennätti saada valmiiksi käännöksensä, josta toinen painos julkaistiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustannuksella v. 1853. Alkulauseessa kirjoittaa hänestä tuntematon julkaisija: ''Kemellillä oli tarkoin tutkiva ja selvästi käsittävä sielu. Suomen kieltä rakasti hän sydämellisesti; sen parantamista ja täydellisyyttä taitonsa jälkeen edesauttaa oli hänellä erinomainen halu, ja runoihin luotu luontonsa havaittiin muutamista runoistansa, joissa se väikkyi kirkkaan tähden tavoin, joka talvisena iltana kimaltelee pohjoisella taivaalla --- ja katoaa.'' Esillä oleva suomennos on uusi käännös latinankielisestä alkutekstistä. Neljännessä kirjassa tehdyt, varsin vähäiset lyhennykset on selityksissä mainittu. Viipurissa, helmikuussa 1927. Erkki Kaila. [[Luokka:Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta]] lz4cjtzef6jatsbngkru78032ug2tpd 0 22187 129550 119457 2026-04-09T12:53:20Z Pxos 1517 virheellinen luokkaluokka: 129550 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Lohdutus sairaille ja kuoleville |alaotsikko= |tekijä=Martti Luther |huomiot= }} I. Lohdutus taudin ja kärsimyksen aikana. Ajatus, että Jumala on antanut ainoan Poikansa kuolemaan sinun edestäsi, tuottaa sinulle monta muutakin lohdutusta. Sairaana ollessasi arvelet Jumalan olevan suuttuneen itseesi; tämä enentää vielä kärsimystäsi. Mutta sinun tulee tietää, ettei uskon perustus ole siinä, mitä tunnetaan tahi koetaan, vaan siinä, mitä ei tiedetä ja mikä, ap. Paavalin todistuksen mukaan, on näkymätöntä eli niinkuin katsottaisiin peilistä tapauksessa. Tähän tarvitaan nyt pyhät sakramentit: kaste ja Herran ehtoollinen, samoinkuin Pyhä Henki, joka on sinun sydämessäsi ja sanoo: minä uskon Jeesukseen Kristukseen. Näitä sanoja et suinkaan lausuisi, jollei Jumala olisi sormellansa Pyhän Hengen kautta niitä kirjoittanut sydämeesi. Sentähden, rakas veljeni, opi tällä lohduttamaan itseäsi; ethän sinä ole mikään kasteenkertoja, turkkilainen etkä juutalainen, vaan tunnustat vieläkin Kristusta etkä tahtoisi mielelläsi kieltää häntä. Eikö tämä jo ole suuri armo, <<<0004>>> josta olet velvollinen enemmän kiittämään Jumalaa kuin valittamaan tautiasi. Koska tunnustanet Kristuksen maksaneen lunastushinnan edestäsi, niin — tarkoitettakoon taudillasi mitä hyvänsä — osoittaa tämä tunnustus kuitenkin, että olet kristitty ja Kristuksen valtakunnan perillinen. Jumala, hyvä Isä, pitäköön sinua tässä vakaumuksessa. Silloin on laitasi hyvin. Kun risti tahi tauti kohtaa sinua, niin muista, kuinka vähäpätöiset ovat vaivasi Kristuksen orjantappuraisen kruunun ja hänen naulainsa rinnalla. Jos sinun täytynee tehdä taikka jättää tekemättä jotakin vastoin tahtoasi, niin muista, kuinka Kristus sidottiin, vangittiin ja vietiin pois. Näin tulee sinun tehdä, kun tautisi enenee, kun apu ja lohdutus ovat kaukana sinusta, kun sinulle näyttää käyvän yhä pahemmin, kuta enemmän rukoilet. Sano silloin: minä uskon Kristukseen, minä olen kastettu, minä rakastan evankeliumia, minä en vihaa pyhiä sakramentteja enkä ole Kristuksen vihollinen, vaan uskon vahvasti, että hän on ainoa autuaaksitekijä. Jos sinä tässä uskossa pysyt, niin perkele ei saata sinulle mitään tehdä. Miksi Jumala lähettää pyhillensä niin paljon monenlaisia vaivoja? Minä vastaan: se ei haittaa ollenkaan; sillä jos hän antaakin heidän kärsiä, niin ei hän silti heitä unhota; — hän jättää heidät kuoleman valtaan ja saattaa heidät taas elämään; <<<0005>>> hän nöyryyttää heitä ja korottaa heidät taas kunniaan. Sitävastoin katoaa jumalattomilta, vaikka heillä onkin täällä maailmassa kunniaa ja hyviä päiviä, heidän kuoltuansa kaikki heidän ilonsa ja kunniansakin; sillä heillä raukoilla ei ole täällä muuta kuin maallinen elämä. Kristityllä on sekin lohdutus, ettei häntä tässä elämässä hyljätä, kristityn tulee nälkää ja puutetta kärsiessänsä elää yhtä hyvin kuin rikkaankin yltäkylläisyydessään, sillä kristitty voi paremmalla omallatunnolla suhtautua köyhyyteensä ja alhaisuuteensa. Jos kristityllä ei olisikaan niin paljon tavaraa kuin rikkaalla, niin eipä se haittaa mitään, sillä ylellisyyttä me emme tarvitsekaan, mutta jos sinä luotat Jumalaan, niin sinulla on kaikkea kyllältä etkä kuole nälkään. Vaikka kova onni ottaisi meiltä pois kaikki, mitä meillä on, niin se jättää meille kuitenkin Jumalan; sillä Jumalaa ei voida meiltä ottaa pois; päinvastoin onnettomuus saattaa meidät lähemmäksi häntä; mutta kun meiltä on kaikki otettu pois, jopa hyvät työmme ja ansiommekin ja me sittenkin olemme kestäviä ja odotamme, niin me löydämme Jumalan, johon uskomme. Silloin kevenee vaivammekin, sillä me olemme toivossa autuaat. Vaivaa ja puutetta kärsiessäsi älä hätäile äläkä antaudu epäuskoon, sillä sinä olet silloin lähempänä kunniaa kuin luuletkaan, ja sinä olet autuaallisesti <<<0006>>> riemuitseva ja saava lohdutusta, jos vain pysyt uskossa ja rakastat Herraa Jumalaa ylitse kaiken. Kristityn tulee tietää ja uskoa, että hänen kärsimyksensä loppuu eikä kestä ikuisesti; muuten hän olisi Juudaksen kaltainen, joka epäilee ja pilkkaa Jumalaa. Mitä se haittaa, vaikka Jumala sallii sinun tulla sairaaksi ja antaa sinun kärsiä kipua; hän on kuitenkin se, joka niin suuresti armahtaa sinua ja joka on erottanut sinut kaikesta saatanan pimeydestä ja helvetin vaivasta. Muista tämä ja täytä uskollisesti lupauksesi! Vaivataanhan valituitakin, mutta heillä on ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän toivo. Koska kerran köyhät ja vaivatut ihmiset saavat toivoa samaa, niin meidän ei pidä surra, vaan voittaa tällä toivolla kaikki onnettomuus. Sillä me emme ole täällä maan päällä iankaikkisesti. Samoin kuin matkamies, tultuaan huonoon yömajaan, lohduttautuu sillä, ettei hänen tarvitse muuta kuin yksi yö viettää niin kehnosti, samoin tulee meidänkin kaikessa kurjuudessamme tehdä. Sillä mitä on aika iankaikkisuuden rinnalla! Tulkoot siis onnettomuus ja vastoinkäymiset, emme aio käydä kärsimättömiksi emmekä lakata luottamasta Jumalaan. Sillä eihän sellainen sotamies ansaitse ylistystä, joka jo sodan alussa heittää aseensa ja juoksee pakoon. Emme mekään ole luodut ainoastaan <<<0007>>> hekumallisuuteen ja hyviä päiviä viettämään, vaan tekemään työtä ja sotimaan. Onnettomuutta ei pidä paeta, vaan on mentävä sitä vastaan urhoollisesti. Mutta tähän kykenemme vasta silloin, kun meillä vastoin näitä ajallisia kovan onnen kohtaloita on ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän toivo. Nämä ovat selvimpiä lupauksia ja parhaimpia lohdutuskeinoja, nämä ovat elämän sanoja, jotka lohkaisevat meitä onnettomuudessa, niin että me vahvasti uskomme, ettei Jumala rankaise meitä vihassa, vaikka kärsimmekin vaivaa, ja ettei vaiva kestä aina, vaan loppuu aikanaan. Jumala on viheliäisille, murheellisille ja ylenkatsotuille armollinen, niin ettei kenenkään vaivatun ja ahdistetun tarvitse valittaa onnettomuuttansa, semminkin jos uskoo Jumalaan eikä suutu ja ole kärsimätön. Sillä paljoa parempi on olla murheen ja vaivan alaisena, kun Jumala katselee sitä hymyillen ja mielisuosiolla, kuin nauttia täällä suurinta onnea ja samalla kuitenkin olla Jumalan vihan esineenä. Sillä mitä on maailman kunnia, ilo ja hekuma sen ystävyyden ja armon rinnalla, jolla Jumala kohtelee viheliäistä ja alhaista sielua. Meidän vaivamme, joita kärsimme uskossa, ovat Jumalalle otollisia. Ne ovat niinkuin alati palava uhri. On verraton kunnia meille, että Jumala lukee jokaisen kyynelpisaran, joka silmistämme <<<0008>>> vierähtää, ja että ne ikäänkuin kootaan kultaiseen maljaan. Emme koskaan itke ja valita turhaan. Kaikki kirjoitetaan Jumalamme kirjaan. Näin suuresti hän pitää meistä huolta. Jumala ei katsele meitä pitkän matkan päästä, vaan on aivan luonamme ja lukee ajatuksemme, surumme ja kipumme jopa yölläkin - ja tahtoo ne korvata meille runsaammin, kuin olemme anoneet tai ymmärtäneetkään. Jos onnettomuus on korkeimmillaan, niin ettei meillä ole enää toivoakaan jäljellä, silloin pitää meidän lohduttautua sillä, että muutos on kohta käsillä ja että kaikki on päättyvä onnellisesti. Meidän ei pidä katsella tarpeitamme ja hätäämme järkemme valossa ja ruumiillisilla silmillämme, vaan kristityn silmillä, s. o. sellaisilla silmillä, jotka nähtyään synnin, kuoleman ja helvetin saattavat vakaasti sanoa: en näe yhtään kuolemaa, en tunne yhtään syntiä, en ole tuomittu; Kristuksessa näen ainoastaan pyhyyttä, elämää ja autuutta. Jos siis olen köyhäkin, niin en pidä itseäni köyhänä, sillä minulla on Kristus, joka kykenee antamaan minulle kaikki, mitä tarvitsen, vaikkapa minulla itselläni ei olisi mitään. II. Ei kukaan ole kärsimyksistä vapaa. Et sinä yksin ole kiusattu, vaan sinulla on maailmassa paljon veljiä ja sisaria, jotka kaikki rukoilevat kanssasi: Isä meidän, joka olet taivaissa. Yksityinen kristitty sanokoon: minun isäni; kristityt yhdessä sanokoot: Isä meidän. Kullakin on oma vaivansa: yhtä kuoletetaan, toinen saatetaan kurjuuteen, kolmannelta ryöstetään hänen omaisuutensa j. n. e. Meidän pitää ainakin maailman silmissä olla hulluja, heikkoja ja pilkattuja, niinkuin Kristus sanoo: te tulette kaikkien ihmisten vihaamiksi. Me tukimme niiden suut, jotka ovat kiittämättömiä ja sanovat, että tässä maailmassa on enemmän pahaa kuin hyvää, vaikka näkevät, ettei täältä suinkaan puutu ilonaiheita ja että on niitäkin, jotka profeetan kanssa sanovat: Herran armo täyttää maan (Ps. 33:5), — samoinkuin: maan piiri on täynnänsä Hänen ylistystänsä; ja Ps. 104:ssä: maa on täynnä sinun tavaraasi; ja Ps. 92:5:ssä: sinä ilahutat minua Herra, sinun töilläsi, ja minä riemuitsen kättesi teoista. Koska me tahdomme ja meidän täytyy elää maan päällä, niin meidän on myös muistettava olevamme täällä vieraita ja asuvamme sellaisessa majatalossa, jonka isäntä on sangen petollinen isäntä ja jonka oven päälle on hänen merkkinsä <<<0010>>> näin kirjoitettu: murha ja valhe; sillä tämän merkin on Kristus itse hänen huoneensa oven päälle ripustanut, kun hän Joh. 8:44:ssä sanoo: hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa; sillä hän on valehtelija ja valheen isä. Tämä on hänen työnsä, näin hän hallitsee taloaan, näin käypi tässä majatalossa; ja ken hänen perheensä jäsen lienee, sen täytyy auttaa häntä; mutta hänen vieraansa täytyy kärsiä sitä. III. Murheen ja kärsimyksen aikana muistettakoon ilon aiheita. Pyhä Pietari antaa meille myös lohdutuksen, kun kärsimme ja meitä vainotaan. Murhe on vähän aikaa kestävä, sitten te saatte iloita ja riemuita, sillä autuus on teille jo valmistettu, sentähden olkaa kärsivälliset kärsimyksissänne. Tämä onkin oikea kristillinen lohdutus, aivan toisenlainen kuin inhimilliset lohdutukset, jotka tarjoavat lohdutusta ainoastaan ulkonaisia onnettomuuksia ja vaivoja vastaan. Minä en anna yhtään ruumiillista lohdutusta, sanoo hän; se ei teitä vahingoita, jos teidän ulkonaisesti täytyy <<<0011>>> kärsiä onnettomuutta; käykää vain rohkeasti eteenpäin ja pysykää lujina; älkää ajatelko, kuinka te pääsisitte kärsimyksistä vapaiksi, vaan ajatelkaa näin: minun perintöosuuteni on jo valmistettu, minulla on vain vähän aikaa jäljellä; minun kärsimykseni on pian loppuva. Meidän ei siis tule kaivata ajallista lohdutusta, vaan nauttia iankaikkista lohdutusta, joka meillä on Jumalassa. Jumalan lahjat ovat kussakin tilanteessa kymmenen kertaa suuremmat kuin vaiva ja puute, jota niissä tunnet. Mitä! Eikö meidän tarvitse ollenkaan mitään kärsiä? - Eikö meiltä ole täällä alhaalla mitään puuttuva? Tässä elämässä meidän täytyy vasten tahtoammekin väliin kärsiä puutetta ja vaivoja. Jos olet köyhä, jos sinulla ei ole taloa eikä muuta tavaraa, niin onhan sinulla puutetta; mutta miksipä et ajattele silloin: onhan minulla raitis ruumis, terveet silmät ja muut jäsenet; onhan minulla täydet voimat, lapsia j. n. e. Puutteesi on siis aivan vähäinen sen rinnalla, mitä sinulla on. Me olemme luonnostamme niin pahanilkisiä, että emme kiitä siitä hyvyydestä, mitä meillä on, vaan nureksimme pienien puutteittemme tähden. Kukin menköön kotiinsa ja lukekoon tavaransa, niin saa nähdä, että hänellä on pikemmin ylellisyyttä kuin puutetta ja että hän on velvollinen kiittämään Jumalaa siitä. Kun sinulla on raitis ruumis, mitäpä parempaa tahtoisit? Onpa sinulla <<<0012>>> vielä päälliseksi tavaraa ja lapsiakin; jos sinulle pahoin käypi, niin käännä silmäsi pahasta hyvään ja ajattele niinkuin jumalaapelkääväiset sydämet, että sinä käännät silmäsi pois onnettomuudesta ja katselet onnellisuutta, joka on suurempi. Näin sinun tulee lohduttautua, muuten teet elämän itsellesi karvaaksi etkä saa murheellasi mitään aikaan. Auringonpaistetta seuraa usein sade. Kristityn ajallista elämää voi useassa tapauksessa verrata huhtikuunilmaan. Sillä huhtikuussa on sää muuttuvainen eikä aurinko paista alati, vaan välistä sataa, välistä taivas on kirkas, välistä sataa lunta, välistä rapisee rakeitakin. Näin Jumala myös muuttelee kristityn elämää. Välistä on hänellä onnea, välistä onnettomuutta, välistä iloa, sitten taas murhetta, välistä elämää, välistä kuolemaa. Mutta Jumala auttaa aina sellaisista onnettomuuksista ja lohduttaa niin voimallisesti, että kristitty jaksaa kärsiä kiusaukset. Jos koettelet itseäsi, niin varmasti huomaat, että Jumala on antanut sinulle enemmän hyvää kuin pahaa asemassasi ja elämässäsi. Pyhien elämä muuttelee siten, että murhe ja lohdutus vaihtelevat ja että toinen aina seuraa toistaan, samoinkuin Jumala on säätänyt, että päivä ja yö, talvi ja kesä vaihtelee. Hän koettelee siis pyhiään suuressa hyvyydessään ja laupeudessaan, etteivät he rauhassa ja hiljaisuudessa <<<0013>>> ollen tulisi suruttomiksi ja laiskoiksi eivätkä lankeaisi epäilykseen, kun puute ja vastoinkäymiset kohtaavat. Sillä risti on tarpeellinen lihan masentamiseksi, ettei se vastustaisi ja hallitsisi henkeä. Sellaiset onnettomuudet taas, joilla ei ole loppua eikä muutosta, saattaisivat hengen ja sydämen kokonaan epäilyksen valtaan. Sentähden Jumala keventää onnettomuuden, niin että murhe ja lohdutus vaihtelevat. Kaikkien hurskaiden kärsimykset ovat vähäpätöisiä ja kestävät ainoastaan yhden silmänräpäyksen, sillä Jumala on määrännyt, että heidän kärsimyksensä on kerran loppuva. IV. Mitä tautien ja kärsimysten ei tule meissä vaikuttaa. Kun joudumme hätään ja onnettomuuteen, niin silloin me näemme heikkoutemme ja silloin me pelkäämme ja hätäilemme. Silloin havaitsemme, kuinka heikkoja ja köyhiä me olemme, silloin juoksemme sinne tänne, etsimme apua ja lupaamme mitä hyvänsä; rukoilemme kaikkia hyviä ystäviämme ja tuttaviamme, mutta emme saa mistään apua; tässä katoaa kaikki epäjumalisuus. Tulemme niin murheen runtelemiksi, niin aroiksi ja herkkäluontoisiksi, ettei kukaan kykene lohduttamaan meitä. Mutta jumalattomat sitävastoin ovat niin uppiniskaisia, jäykkiä ja kovia, ettei kukaan kykene heitä masentamaan eikä saattamaan heitä hätään ja pelkoon, ennenkuin he kokonaan raukeavat maahan. Tämä on aina luonnon ja järjen työtä, kun hätä ja puute on käsillä. Sen sijaan, että ihmisten pitäisi luottaa Jumalaan ja häneltä odottaa neuvoa ja apua, sanovat he heti sokeudessaan: oh, se ei ole mahdollista, nyt olemme hukassa j. n. e. Kuoleman hädässä ja vaarassa he ajattelevat: nyt on mahdotonta jäädä henkiin; kun leipää ei ole talossa, sanovat he: nyt kuollaan nälkään; näin ei siis ihmisessä ole mitään muuta kuin pelkkää epäilystä, jos hän ei heti omin silmin näe apua selkeästi, vaikka asia on muuten helposti autettavissa. Näin huikentelevainen on siis ihmisen sydän; onnessa hän tulee kopeaksi ja onnettomuudessa hätäiseksi ja epäuskoiseksi, niinkuin kaikkien mainioiden miestenkin elämäkerrasta nähdään. V. Mitä kärsimysten tulee meissä vaikuttaa. Kristukseen uskovan täytyy tunnustaa olevansa rikas köyhyydessä, kunnioitettu pilkan alaisena, iloinen murheessa, elävä kuolemassa sen uskon ja luottamuksen kautta, joka hänellä on Jumalan sanaan. Ristin ja kärsimyksen alainen elämä on kaikkein parhain elämä; tätä sanon kuitenkin ainoastaan hurskaista ja jumalisista, se on: niistä, jotka kärsivät uskoen Kristukseen Jeesukseen. Kristitty ei saa suuttua eikä tulla kärsimättömäksi, jos hänelle tapahtuu jotakin vastoinkäymistä, vaikka liha on aina valmis napisemaan ja valittamaan. Mutta henki ei suutu, vaan ajattelee: tuota sinä et ole tehnyt minulle, vaan itsellesi; sinä et ole vahingoittanut minua, vaan itseäsi. Tämä on kristityn jumaluusoppi ja viisaus; ja vaikka emme ole vielä täydellisiä siinä, niin tulee meidän kuitenkin joka päivä totuttautua siihen, että me hengellisessä sodassa ja vaivoissa voimme vakaalla sydämellä sanoa: sinä et kykene tekemään minulle mitään pahaa, minä olen kristitty; sinä et vahingoita minua, vaan edistät minun onneani. Meistä ei tulisi koskaan totisia kristittyjä emmekä me pysyisi kristittyinä, jollei hätä ja pelko <<<0016>>> pakottaisi meitä siihen. Sentähden on murhe ja risti meille yhtä tarpeellinen kuin itse elämä; ja vieläkin tarpeellisempi ja hyödyllisempi kuin koko maailman rikkaus ja kunnia. Tästä näemme, että itsensäkieltäminen on hyvin tarpeellinen. Sillä jos olemme murheessa kärsivällisiä ja olemme kaikessa onnettomuudessa urhoollisia, niin tällainen kärsivällisyys synnyttää kokemuksen, se on: koeteltu ihminen on luja ja järkähtämätön, niin ettei hän epäile eikä huikentele, ei ole murheellinen eikä epätoivoinen, ei pelkuri eikä hätäilevä, niinkuin hän ennen oli kiusauksen koettelemuksissa; vieläpä kiusaus vahvistaa hänen luottamustansa. Meitä ei koetella sentähden, että me epäilisimme ja hukkuisimme, vaan että sanan voima tulisi ilmi ja että usko, joka muuten rauhan ja levon aikana heikontuisi, kasvaisi. Jumala koettelee meitä pienellä vastoinkäymisellä sentähden, että hän sen kautta vahvistaisi meitä ja herättäisi unestamme ja saattaisi meitä tuntemaan sitä suurta armoa ja hyvyyttä, mikä meillä on. Samoin hän myös tahtoo saattaa meitä ajattelemaan, miltä tuntuisi, jos hän ottaisi kaiken hyvänsä meiltä kokonaan pois. Vaikkapa ei olisi ollenkaan kirjoja eikä saarnoja, niin tutkiessamme, kuinka elämämme on täynnä pahuutta, vastusta ja vaaroja, havaitsisimme kuitenkin, että Jumalan hyvyys ja rakkaus <<<0017>>> on meitä kohtaan sanomattoman suuri ja että hän ikäänkuin kantaa meitä käsillänsä, vaikka emme saata ymmärtää, käsittää emmekä tuntea sitä; niinkuin 5. Moos. 32:10 sanoo: "Herra varjeli häntä niinkuin silmäteräänsä." — Sentähden ovatkin nämä kehoitukset ja muistutukset juurtuneet sydämiimme, niinkuin Daavid sanoo Ps. 143:5:ssä: "O Herra, minä muistelen entisiä aikoja; mietin kaikkia sinun tekojasi ja tutkistelen kättesi töitä"; Ps. 77:12:ssa: "Minä tahdon muistaa sinun entisiä ihmeitäsi" ja Ps. 119:52:ssa: "Herra, minä muistelen sinun oikeuksiasi muinoisista asti ja lohduttelen itseäni." — Nämä ja monet muut samanlaiset raamatun sanat osoittavat, että meidän tulee tietää Jumalan olleen luonamme silloinkin, kuin emme luulleetkaan, jottemme epäilisi, että hän on aina luonamme, jopa silloinkin, kun emme luule hänen meistä ollenkaan huolivan. Sillä hän, joka on auttanut meitä niin monessa tarpeessa, hädässä ja vastoinkäymisessä, hän auttaa meitä pienissäkin murheissa, niinkuin hän itse sanoo Jes. 54:5:ssä: "Minä olen vähäksi silmänräpäykseksi sinut hyljännyt, mutta minä olen sinut jälleen suurella laupeudella kokoava." — Jos oikein ajattelet sitä, että Jumala pitää meistä huolen yöllä maatessamme ja päivällä toimittaessamme askareitamme, kuinkahan paljon aikaa jäänee silloin jäljelle omalle surullemme ja huolellemme! Vaikka siis <<<0018>>> emme tahtoisi sitä myöntää, niin Jumala pitää kuitenkin alati meistä huolta aina ja joka paikassa, ja jos hän välistä jättäisikin meidät oman huolemme nojaan, niin hän tahtoo sen kautta opettaa meitä tuntemaan, kuinka suuri ero on hänen ja meidän oman huolenpitomme välillä. Näin Jumala sallii meidän välistä joutua tautiin taikka antaa meille tapahtua jotakin muuta vastusta ja vahinkoa ja on sen ohessa ikäänkuin unohtavinaan meidät, ja kuitenkin hän pitää alati huolta siitä, ettei meille tapahdu ylenmääräistä vaivaa eikä vastusta. Miksi me olemme niin pelkureita, hätäisiä ja arkoja pienessä vastoinkäymisessä, joka kestää vain vähän aikaa? Sillä mihin on meistä itsestämme apua, tai millä me taidamme elämämme kuluessa auttaa itseämme, kun emme edes kykene parantamaan pienintäkään kipua tahi haavaa jalassa tahi kädessä j. n. e. Tämä katoavainen elämä on niin vastuksellinen, että pienimmänkin myötäkäymisen ja onnellisuuden aikana on jo monta murhetta ja vastoinkäymistä tarjona. Sentähden on tosi tämäkin sananlasku: pitää olla hyvät jalat, jotta kestäisi hyviä päiviä. Minä olen monesti ajatellut sitä, että ihmisen halut ja toivomukset ovat kokonaan hänelle itselleen vahingollisia, koska hän haluaa ainoastaan hyviä päiviä; saatuaan hyvät päivät, hän sietää niitä vähemmän kuin pahoja päiviä. Sillä kaikessa tästä Jumala osoittaa, että ristillä on <<<0019>>> erinomainen voima ristin vihollisissakin, niin että ristin jumalallisesta voimasta moni asia pysyy voimassa ja estyy tärveltymästä, niinkuin liha suolataan, ettei mato sitä raiskaa. Miksipä emme siis tyytyväisin ja kiitollisin mielin ota vastaan näitä Jumalan meille lähettämiä suoloja, joita kuitenkin elämämme häneltä kaipaisi, jos hän ei niitä lähettäisi, sillä alituiset hyvät päivät eivät ole elämällemme hyödyllisiä. Sillä kun ihmiset saavat olla rauhassa ja suruttomina, niin he ylenkatsovat ja laiminlyövät sanan. Mutta kun kiusaukset tulevat, silloin vasta he uskovat sen todeksi, mitä heille ennen sanan kautta on muistutettu. Samaten eivät hurskaatkaan tunne sanan voimaa ja pelkoa muulloin kuin kiusauksen aikana. Sentähden Jumala antaakin meidän välistä joutua niin suureen hätään ja antaa meitä kohdata sellaisen vastoinkäymisen, ettei niistä mikään inhimillinen viisaus kykene auttamaan meitä, näyttääksensä viisautensa olevan suuremman kaikkea muuta viisautta, neuvoa, neroa, kavaluutta ja voimaa ja vieläkin voimakkaamman kuin itse helvetin portit. — Sentähden sinulla ei ole syytä epäillä avun ja neuvon suhteen, vaikka hätäsi ja tarpeesi olisi kuinka suuri tahansa. Jumala on ihmeellinen neuvonantaja; hän tahtoo ja voi antaa hyvän neuvon jokaisessa tarpeessa, hädässä, vaarassa ja kurjuudessa. Sinä et liioin saa luulla <<<0020>>> yksin kärsiväsi sitä vaivaa, mikä sinulla on. Samaa vaivaa ja ahdistusta kärsii moni veljemme tässä maailmassa. Sentähden tulee sinun aina muistaa, että aivan samaa vaivaa ja vastusta, kuin sinulla parhaillaan on, ovat monet muutkin hurskaat ennen sinua kärsineet. Minua on monesti vaivattu sellaisilla koettelemuksilla, että arvelin, ettei kellään muulla liene koskaan ollut sellaisia, ja kuitenkin petyin siinä; vaikka uskonkin, että vain harvat ovat kärsineet niin kovia kiusauksia, kuin minä olen kärsinyt. Onko mikään ihme, jos Jumala nykyisellä vaivallasi kostaa vihollisellesi, nimittäin synnin ruumiille? Vieläpä sinun tulee iloita siitä, että Jumala ilman rukoustasikin kuolettaa, karkoittaa ja tekee tyhjäksi sinussa pahimman vihollisesi, synnin. Jos siis syntiä surkuttelet, niin sinua pidetään synnin ystävänä ja sinussa vaikuttavan Jumalan vanhurskauden vihollisena; sentähden tulee sinun kaikin tavoin kavahtaa, ettei sinusta sanottaisi: sinä rakastat niitä, jotka sinua vihaavat, ja vihaat niitä, jotka sinua rakastavat, 2. Sam. 19:6. Juuri niinkuin sinun tulee iloita siitä, että syntisi totuudella rangaistaan, samoin tulee sinun myös iloita siitä vanhurskaudesta, jolla Jumala kohtelee niitä syntisiä, jotka ovat Jumalan ja kaikkien kappaleitten vihollisia. Sentähden näet sinä, että suurimman onnettomuuden alle on korkein hyvyys kätketty ja että meidän <<<0021>>> tulee olla iloiset suurimmassakin onnettomuudessa, vaivassa ja vastoinkäymisessä, ei itse onnettomuuden ja vaivan vuoksi, vaan kaikkein korkeimman vanhurskauden vuoksi, jolla Jumala kohtelee meitä. Kun kirous ja kiusaus on mennyt ohitse, silloin tulee siunaus ja ilo niiden sijaan. Jumalaa pelkäävä ihminen, joka on voittanut kiusauksen, ajattelee näin: oi, kuinka armollinen Jumala minulla on, minä jo epäilin ja olin jo joutua kadotukseen, mutta nyt näen tämän sodan olleen minulle hyödyksi tuottaessaan elämää. Minä en koskaan luullut Jumalan olleen niin lähellä minua. Ihana on tulla tällä tavalla tuntemaan kurituksen hedelmää. Valitettava asia on, ettemme kiitä Jumalaa siitä, että Jumalan Poika on muuttanut iankaikkisen kuoleman ajalliseksi rangaistukseksi. Sillä me tahtoisimme mielellämme elää ilossa tässä maailmassa ja pakenemme jokaista ristiä, vaikka se olisi kuinka vähäinen. Mutta lihan kuolettaminen on välttämättömän tarpeellinen, ja sentähden meidän täytyy ilolla antautua ristin kuuliaisuuden alle ollaksemme Jumalalle kiitolliset tietäen, että Kristus on meidän puolestamme kuollut. Mitä suurempi kärsimys on, sitä suurempi ja ihmeteltävämpi on sen vaikutus pyhissä ja uskovaisissa, ja se on varma merkki Jumalan armosta ja hyvyydessä, joskin jumalattomiakin kiusataan <<<0022>>> ja he saavat maistaa ristin katkeruutta. Sillä jos he uskovat Jumalan lupauksia ja ovat siinä kestäviä, niin he saavat heti jälkeenpäin osakseen äärettömän paljon hyvää. Jaak. 1:12: Autuas on se mies, joka kiusauksen kestää j. n. e. Näin tulemme parhaiten vakuutetuiksi siitä, ettei mikään onnettomuus tapahdu pelkästä sattumasta, vaan Jumalan isällisestä neuvosta ja tahdosta meidän hyväksemme ja autuudeksemme, minkä me vasta silloin ymmärrämme, kun kiusaus on mennyt ohitse. Hädän aikana, kun sota ja kiusaus on korkeimmillaan, silloin sitä ei ymmärretä, sillä lihallinen mieli tempaa meiltä pois lupauksen, eikä ihminen tule edes ajatelleeksi: olenhan minä toki kastettu, onhan minulla Jumalan lupaus; vaan silloin on sydän täynnä valitusta, voivotusta ja itkua. Jumalan armon tarvetta herätetään uskovaisten sydämissä, etteivät he tulisi suruttomiksi ja hitaiksi ja ettei usko sammuisi suuttumisesta ja hengellisestä laiskuudesta. Sillä tällä tavoin henkeä herätetään ja uskoa vahvistetaan, Jumalan tunteminen lisääntyy, ja uusi ihminen uudistuu päivä päivältä ja oppii sen ohessa, mikä Jumalan hyvä ja täydellinen tahto on. Jumala alentaa omiansa, että hän heitä ylentäisi; hän kuolettaa heitä, että hän heidät taas tekisi eläviksi; hän masentaa heitä, että hän heitä taas korottaisi kunniaan; hän langettaa heitä, että <<<0023>>> hän voisi taas heitä nostaa. Tämä tosin on kaikkea viisautta ylempänä oleva viisaus, jota vain suurella vaivalla ja työllä käsitetään, ja sittenkin ani harvat sen oppivat ja ymmärtävät, mutta se on kuitenkin totinen tosi. Sen ihmisen täytyy tietää tehneensä suuren vahingon, joka ei ole ottanut vaaria Jumalan töistä itsessänsä, nimittäin siitä, tahtooko Jumala panna hänen päällensä ristiä, kuolettaa ja tyhjäksi tehdä hänessä vanhaa Aatamia, mikä ei tapahdu muuten kuin ainoastaan ristin ja kärsimyksen kautta. Silloin Jumala tekee sinussa työtä, hän valmistaa ja puhdistaa sinua ja hakkaa kirveellä sinusta pois paksut oksat (synnin juuret) ja kaiken, mikä estää vahvistumistasi ja edistymistäsi iankaikkisen elämän tuntemisessa. Inhimillinen luonto ei tiedä, kuinka se parhaiten pöyhkeilisi silloin, kun sen käypi hyvin, eikä tiedä, että usein on myrsky tulossa, kun aurinko kovin paahtaa. Sentähden meidän pitää oppia pelkäämään Jumalaa, käyköön meidän hyvin taikka pahoin, sellaisella järkähtämättömyydellä ja sydämen lujuudella, että me saatamme sydämessämme ylistää Jumalaamme, ei ainoastaan hyvänä aikana ja onnen päivinä, vaan myöskin pahana aikana ja silloin kun meillä on vastoinkäymisiä. Jos sinulla on tarjona onni ja sinun käypi hyvin, niin sinun täytyy se ottaa vastaan ja kiittää Jumalaa siitä; mutta jos on onnettomuus käsillä ja <<<0024>>> sinun käypi pahoin, niin rukoile Jumalaa, että hän ottaisi pois vaivan ja onnettomuuden taikka lievittäisi niitä. Olkoon sinun laitasi kuinka tahansa, niin katso sitä, että vain Jumala yksin olisi ainoa ja korkein lohdutuksesi ja turvasi. Sillä omiin ansioihinsa ja viisauteensa luottaminen ja niillä kopeileminen on kuoletettava ja tyhjäksi tehtävä. Ilman kiusauksia ei sana voi osoittaa voimaansa. Ja niinkuin rauta pysyy kirkkaana ja välkkyvänä, jos sitä alati pidetään käsissä, niin tulee kristittykin kiusausten kautta opetetuksi ja autetuksi. Niinkuin sananlaskussa sanotaan: vitsa tekee hyviä lapsia. VI. Kuinka tulee käyttäytyä kärsimyksen aikana. Hurskas ihminen asettaa elämänsä niin, että hän hyvinä ja rauhallisinakin aikoina pelkää Jumalaa. Hän pelkää aina Jumalaa, ettei hän maallisen onnen kautta tulisi hänestä vieroitetuksi eikä suruttomaksi; mutta onnettomuudessa ja levottomuudessa hän luottaa Jumalaan, ja on siis uskon kautta kussakin tilassa korotettu kaiken sen <<<0025>>> yläpuolelle, mitä hän tuntee itsessänsä sekä sisällisesti että ulkonaisesti. Sentähden sanotaankin hurskaan tuntevan rauhan tien, jota ei järki käsitä, ja hän on yhtäläinen sekä onnessa että onnettomuudessa, sillä hän ei kiinnitä sydäntänsä rikkauteen, jos hän saa rikkautta, eikä poikkea uskosta, vaikka hän joutuu onnettomuuteenkin. Ei pidä ensiksi huutaa Herraa avuksi, vaan ylistää häntä. Sillä on niitäkin ihmisiä, jotka huutavat Jumalaa eivätkä saa vastausta, niinkuin kuuluu Ps. 18:42: "He huusivat, vaan ei ollut auttajata; Herran tykö, vaan ei hän vastannut heitä." Minkätähden? — Sentähden, että kun he ovat huutaneet Jumalaa avuksensa, he eivät ole ylistäneet häntä, vaan ovat olleet kiittämättömiä häntä kohtaan; he eivät ole ajatelleet, kuinka suloinen Herra on, vaan vaikeroineet omaa kipuaan; mutta ei kukaan pääse pahastaan sen kautta, että hän vain katselee pahuuttansa ja on säikähdyksissään siitä, vaan sen kautta, että hän voittaa pahan, riippuu kiinni Herrassa ja katsoo hänen hyvyyttään. Ps. 16:8 kuuluu: "Minä pidän alati Herraa edessäni; sillä hän on oikealla puolellani, sentähden en minä horju." Oi, tämä on tosin kova neuvo! Ja onpa se jotakin erinomaista, että onnettomuuden keskellä voi ajatella Jumalan olevan suloisen ja ylistettävän ja silloinkin, kun hän on mennyt pois meidän tyköämme ja on käsittämätön, kuitenkin enemmän katsella häntä <<<0026>>> kuin läsnäolevaa onnettomuutta, joka tahtoo estää meitä näkemästä häntä. On sellaisiakin ihmisiä, jotka tahtovat panna määrän Jumalalle ja asettaa hänen eteensä ajan ja voiman ja ikäänkuin neuvoa häntä, kuinka he tahtovat tulla autetuiksi, ja kun tämä ei tapahdu, niin he lankeavat epäilykseen tahi etsivät apua muualta. Nämä eivät odota eivätkä ikävöi Jumalaa, vaan Jumalan pitää odottaa heitä ja olla heti valmiina sekä auttaa heitä juuri sillä tavalla, kuin he itse tahtovat tulla autetuiksi. Mutta jotka odottavat Jumalaa, ne rukoilevat armoa häneltä; he antavat olla Jumalan vapaan tahdon varassa, koska, kuinka, missä ja millä hän tahtoo auttaa heitä. He eivät epäile avun suhteen; mutta he eivät liioin pane sille nimeä, vaan jättävät sen asian Jumalan haltuun, vaikka apu viipyisi kuinka kauan. Mutta ken itse antaa avulle nimen, hän ei saa apua; sillä hän ei odota Jumalan neuvoa ja tahtoa eikä ole tyytyväinen niihin. Opettakoon, ken taitaa opettaa! Jos olemme hurskaita ja tulee kiusaus, jonka Herra Jumala panee päällemme, niin meidän tulee vain ajatella, että hän tarkoittaa meidän parastamme. Tunnustakaamme rohkeasti ja sanokaamme: "oi Herra! Sinä teet hyvin, vaikka sinä kuritat meitä; sillä sinun edessäsi, Herra, ei meillä ole mitään oikeutta, vaan me toivomme, että armollisesti <<<0027>>> kuritat meitä, ja kun aika tulee, lakkaat kurittamasta." Jos me sen teemme, niin ei ole hätää, vaan saatamme vahvasti luottaa siihen, olkoon apu meidän mielestämme kuinka mahdoton tahansa. Tämä tapahtuu sentähden, että oppisimme jättäytymään Jumalamme käsiin ja uskomaan häneen kaikessa hädässämme ja olemaan rohkeita, vaikka meidän käypi pahoin, ja olemaan paheksumatta, jos jumalattomain käy hyvin. Sillä Jumalamme on koettelija, joka koettelee omiaan ja antaa heidän käydä pahoin, opettaakseen heitä tietämään ja käsittämään, kuinka armollinen Jumala hän on; mutta hän salaa sen välistä niin syvälle, ettei sitä voi nähdä. Jos vain sitten hänen kurituksensa kärsivällisesti kestetään, niin hänen ei tarvitse sanoa kuin sana, niin kaikki on autettu. VII. Millä kärsimys kevennetään. Ei kukaan muu tunne Jumalan vallan ja voiman vaikutusta itsessään väkevämmin, terveellisemmin ja voimakkaammin kuin se, joka tutkistelee kulunutta elämäänsä. Sentähden pyhä <<<0028>>> Augustinus sanookin: " jos ihminen saisi joko kuolla taikka elää vielä kerran kuluneen elämänsä, niin varmaankin hän valitsisi kuoleman, sillä hän on ollut monessa sellaisessa vaarassa ja pahuudessa, josta hän tuskalla on vapaaksi päässyt." Tämä lause on, kun sitä oikein ajatellaan, aivan tosi. Meidän täytyy oppia katsomaan Jumalan sanaa ja tahtoa; silloin me kärsivällisesti kestämme kaikki kovan onnen kohtalot, vaikka ne olisivat kuinka kovia ja vaikeita. Kukin vastoinkäyminen ja kovan onnen kohtalo, ruumiillinenkin, kykenee aiheuttamaan epäilyksen eli sen, että ruvetaan epäilemään Jumalan tahtoa meitä kohtaan. Ja sentähden täytyy kaikissa kiusauksissa varjella ja vahvistaa sydäntä, ettei se murheen ja kurituksen aikana rupea arvelemaan, että se tapahtuu Jumalan vihasta ja että hän muka tahtoo syöstä meitä iankaikkiseen kadotukseen. Mutta kun sinulla on sana ja pyhät sakramentit, niin sinun pitää niillä lohduttaa itseäsi. Sinä tiedät Lunastajasi Kristuksen elävän ja istuvan Isän oikealla puolella; sentähden sinunkin pitää elää. Mutta tämä luottamus ei synny näkyväisestä, vaan näkymättömästä. Järki pitäytyy siihen, mikä on näkyväistä; mutta tässä pitää kuolettaa järki, että sana ja usko saisivat sijaa, ja sydämen pitää riippua kiinni ainoastaan sanassa ja sakramenteissa ja tyytyä niihin. Sillä <<<0029>>> Jumala on kokonaan käsittämätön, eikä häntä sovi neuvoa hänen töittensä ja ihmeittensä suhteen siinä, että hän meidän mielestämme antaa meidän kärsiä vaivaa ja onnettomuutta eikä anna meille muuta kuin sanan, jolla hän vetää meitä, niinkuin kala vedetään vedestä, tästä vaaran ja kiusauksen merestä rannalle. Minkätähden meille tapahtuu niin paljon pahaa oman lihamme puolelta? Tämä on jumalallisen hallituksen hallitustapa, ja samaten on pyhien ja uskovaisten elämän laita tässä maailmassa. Minä saatan vain sanoa: "minä olen kastettu ja puhdistettu synneistäni, minulla on Jumalan lupaus, joka ei saata valehtella eikä pettää minua, vaikka monesti tuntuisi kaikki olevan toisin." Mutta nämä asiat eivät ole tuulesta temmattuja, vaan niillä on tosi ja selvä perustuksensa Jumalan sanassa; niitä ei siis pidä ainoastaan kerran kuulla ja ajatella, vaan useasti kerrata ja harjaantua niissä: minä olen kastettu, minulla on jumalallinen lupaus, minä olen vapahdettu, minä saan vahvistusta ja lohdutusta Jumalan sanasta, minä olen armon ja autuuden valtakunnassa. Monta kiusausta ja sydämen kipua, joilla uskovaisia koetellaan, voi voittaa kärsivällisyydellä, jos esimerkiksi kunnia, raha tahi tavara on vaarassa; vieläpä nuoruuden kauheat ja lihalliset synnitkin voi helpoimmin voittaa mielen lujuudella ja kärsivällisyydellä. Mutta kun nämä <<<0030>>> helvetin koirat käyvät ihmisen kimppuun niin, ettei ihminen näe eikä tiedä muuta, kuin että hän on kokonaan Jumalan hylkäämä ja jättämä, silloin on työlästä päästä voitolle ja irti tästä pulasta. Jotka tällaisessa kiusauksessa ovat, muistakoot, että Daavidkin on ollut samassa kiusauksessa; sillä heistä tuntuu helpommalta kärsiä omaa kiusaustansa, kun tietävät muidenkin olleen samassa kiusauksessa. Sentähden tietäkäämme, että miltei kaikki pyhät ovat kärsineet samaa, tulleet synnin ja lain peljättämiksi ja olleet aivan lähellä kuolemaa; niinkuin näemme Daavidin ikäänkuin helvetistä huutaneen: "syvyydestä minä huudan sinua, Herra." Mutta ei siinä ole kyllin, että lohdutukseksemme tiedämme muidenkin kärsineen ja vieläkin kärsivän samaa kuin mekin; vaan meidän pitää myös oppia, millä tavoin ja keinoin pyhät ovat päässeet ulos samanlaisesta syvyydestä; sillä sinä näet, mitä Daavid tässä tekee ja keltä hän tässä ahdistuksessa etsii apua. Hän ei epäile avun suhteen, vaan huutaa apua tietäen, että vieläkin on saatavissa apua ja lohdutusta. Sentähden usko ja tee sinä samoin samanlaisessa koettelemuksessa. Sillä ei Daavidia kiusattu, jotta hän epäilisi; sentähden älä sinäkään vaivassasi ja sydämesi surussa luule olevasi jo kokonaan hukassa; vaan kun sinut lasketaan syvyyteen, niin usko, että Herra taas tahtoo vetää sinut ylös syvyydestä. Jos sinä tästä hirmuisuudesta olet <<<0031>>> kokonaan surkastunut, niin tiedä, että sinulla on Jumala, joka kykenee sinut jälleen parantamaan ja terveeksi tekemään, Hoos. 6:1. Jos sielusi on täynnä murhetta ja surua, niin sinun tulee toivoa lohdutusta ja apua häneltä, joka on luvannut ja sanonut, että särjetty henki on hänelle mieluinen uhri ja ettei hän särjettyä ja murheellista sydäntä hylkää, Ps. 51:19, vaan katsoo sen puoleen, joka on kurja ja särjetyllä hengellä ja pelkää hänen sanansa tähden, Jes. 66:2. Tällaisessa surussa ja sydämen ahdistuksessa tuottaa suurta lohdutusta, kun on joku totinen kristitty saapuvilla, joka kykenee lohduttamaan. Sillä Jumala on säätänyt kristillisen seurakunnan sellaiseksi, että meidän tulee toinen toistamme lohduttaa, ja on vielä luvannut, että missä kaksi tahi kolme kokoontuu hänen nimeensä, siinä hän tahtoo olla heidän keskellään, Matt. 18:20. Me näemme siis, ettei Jumala tahdo tämän sydämemme ahdistuksen kautta kadottaa meitä, vaan ainoastaan nöyryyttää ja saattaa meitä tuntemaan ja kiitollisuudella vastaanottamaan hänen armonsa. Mutta jollemme voi saada suullista lohdutusta, niin meidän tulee tehdä kuin Daavid ja lakkaamatta huutaa Jumalan puoleen; rukoilkaamme Daavidin kanssa juuri niillä psalmin sanoilla, joissa on nähtävänä Daavidin surkea valitus ja tila ja se armo, mikä hänelle tapahtui. Siitä myös <<<0032>>> helposti huomataan, ettei hän tässä tilassa pidä sellaisia puheita, kuin monet kenties luulevat. Sillä tässä hän ei ainoastaan huuda Jumalaa syvyydestä, vaan osoittaa meille myöskin Jumalan lupauksen. VIII. Mitä tulee kuoleman hetkellä halata, toivoa ja rukoilla. Ne jotka kuoleman hetkellä eivät laske Kristusta sydämestänsä, vaan ovat huolissaan siitä, etteivät joutuisi vaivaan, vaan taivaaseen, ne halajavat avoimin silmin ja sydämin nähdä sitä paikkaa, johon joutuvat. Mutta siitäpä on heillä tuska ja pelko. Sillä se paikka ei ollenkaan näyttäydy, johon he tulevat; vaan heitä ympäröi joka taholta pimeys ja tietämättömyys. Mutta on parasta, että he kokonaan sulkevat silmänsä eivätkä halaja nähdä tulevaa paikkaansa, vaan antautuvat kokonaan Jumalan haltuun ja ajattelevat Kristusta juuri kuoleman pimeyden keskellä; sillä he kuolevat Herrassa. Sentähden on tämä jae täydellisen armon ääni: "jos minä vaeltaisin elämän korkeimmassakin valossa, niin minä pelkään sittenkin onnettomuutta; sillä minä olen yksin <<<0033>>> etkä sinä ole minun tykönäni." Sillä jumalattomain elämä on täynnä onnettomuuden pelkoa, vaikka se näyttäisi varsin huolettomalta, kun sitävastoin kristittyjen kuolema, vaikka se olisi muuten kuinka tietämättömän näköinen tahansa, on kuitenkin täynnä rauhaa ja uskon varmuutta. Nämä seikat sotivat ihmeteltävästi toisiaan vastaan. Jumalattomat peljästyvät eläessään lehden putoamistakin, mutta kristitty ei pelkää kuolemansa hetkellä iankaikkisuudenkaan pimeyttä. Sentähden sanotaankin sananlaskussa: "minä elän enkä tiedä, kuinka kauan; minä kuolen enkä tiedä, milloin kuolen; minä menen pois enkä tiedä, minne menen; minä ihmettelen, että olen niin iloinen". Ei pidä vain antaa pettää itseään eikä kuoleman tullessa ruveta miettimään, mihin joudutaan, vaan pikemmin tehtäköön niinkuin Daavid, kun hän läksi isänsä maasta eikä tietänyt, mihin hän vaelsi. Sillä koska kiusausten aikana tässäkin elämässä pitää toivoa Kristuksen siipien varjossa, kuinka paljoa enemmän tuleekaan hänen siipiensä varjossa toivoa kuolemassa ja viimeisessä sodassa? Sillä se on totinen tosi, ettei missään muualla ole pelastusta kuin yksin Jeesuksen nimessä ja hänen siipiensä alla, hänen, joka on vanhurskauden aurinko. Hän ei sanonut ristillä: "oi Isä! mihin minä joudun? mihin menee henkeni? mihin paikkaan se pysähtyy? eihän se toki joutune vaivan sijaan? annathan sinä sen <<<0034>>> toki levätä rauhassa?" Vaan hän on tästä vaiti, menee keskelle kuoleman pimeyttä ja sanoo: "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni", Luuk. 23:46. Kristus menee alas pimeyteen, ja kristitty taas tahtoo tulla valkeuteen. Samaten ei ole ensimmäinen marttyyri pyhä Stefanuskaan sanonut: "voi minua poloista, minne joutunenkaan?" vaan hän sanoo, Ap. t. 7:59: "Herra Jeesus! ota minun henkeni." Hän oli tosin nähnyt Kristuksen seisovan Jumalan oikealla puolella; mutta mitään muuta hän ei nähnyt, vaan hänellä oli Kristus sydämessään, kun hän sanoi: "ota minun henkeni"; ja hän on vaeltanut keskellä kuoleman pimeyttä. IX. Minkä kautta kuolema kadottaa katkeruutensa. Vaikka minut kuopataan maahan ja vaikka muutun tomuksi, niin tuolla ylhäällä asuu Herra, joka on minun lihaani ja vertani; hän ei kuole koskaan, vaan hänessä on pelkkää elämää, ja hän on lisäksi tullut minun Herrakseni, etten minä joutuisi kuoleman ja perkeleen valtaan, vaan olisin hänen omansa; niin ei siis kuolemalla ole <<<0035>>> mitään valtaa minuun. Kristus voi ja tahtoo antaa vieläkin enemmän elämää; niinkuin pyhä Paavali sanoo, Room. 14:8 - 9: "jos elämme, niin me elämme Herralle; jos kuolemme, niin me kuolemme Herralle; sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi niin hyvin kuolleitten kuin elävien Herra". Sentähden, jos minä kuolen, niin minä tahdon elää, sillä minun Herrani, joka on kuoleman Herra, elää eikä jätä minua kuolemaan, vaan niinkuin hän elää, niin olen minäkin elävä; "missä minä olen, siellä minun palvelijanikin on oleva", Joh. 12:26. Ken ei ole kristitty, ken ei usko Kristukseen, ken ei pidä häntä Vapahtajanansa eikä hänen kuolemansa kautta odota syntiensä anteeksisaamista ja iankaikkista elämää, sillä ei ole mitään toivoa; hänellä ei liioin ole kuolemassa lohdutusta itselleen eikä muille; hänen täytyy jäädä iankaikkiseen kuolemaan ja joutua kadotukseen. Sentähden olisi tarpeellista, että hän itse ja muut hänen kanssaan itkisivät ja surisivat tätä iankaikkista onnettomuutta. Mutta kristityt ovat sitävastoin kummallinen kansa, joka on kaunistettu ihanalla ja suloisella koristuksella. Sillä heillä on toivo, ja he taitavat lohduttautua, ei ainoastaan silloin, kun heiltä otetaan pois heidän rakkaat omaisensa, vaan myös kun heidän itsensä pitää kuolla. Mutta tällainen toivo ei ole maailmallinen, niinkuin monetkin maailman lapsista <<<0036>>> kuolevat rauhassa lohduttautuen sillä, että ovat eläneet arvossa ja kunniassa, saaneet lapsilleen hyvät paikat ja avioliitot, jättäneet heille paljon rikkautta j. n. e. Tällä lohduttautuvat maailman lapset, mutta tämä on turha maallinen lohdutus, joka ei anna mitään toivoa kuolemassa. Mutta tämä on kristityn toivo ja lohdutus, jos joku hänen omaisistaan otetaan häneltä pois taikka hänen itsensä on kuoltava, että hän uskoo: "Jeesus Kristus on kuollut ja jälleen noussut ylös, ja Jumala on Kristuksessa kuolleet johdattava hänen tykönsä". Tämä on, sanon, oikea lohdutus, siitä meidän tulee tarkasti ottaa vaarin, siinä lujasti riippua ja sillä vahvistaa sydämiämme surussa, huolessa ja murheessa rakkaitten omaistemme kuoltua. Sillä niinkuin meidän Herramme Kristus herätti Nainin lesken pojan kuolleista ja antoi hänelle hänen poikansa takaisin, vaikka leski luuli hänestä iäti eronneensa ja sentähden itki ja suri häntä, samoin käypi kristittyjenkin, vaikka Jumala heidät kuoleman kautta kutsuu pois. Jos rakas lapsesi, puolisosi tahi joku hyvä ystäväsi kuolee, niin älä sitä itke ja valita, vaan ole ikäänkuin he eivät olisikaan poissa, sillä jos sinä olet ja pysyt kristittynä, niin totisesti heidät annetaan sinulle takaisin. Meidän Herramme Kristus antaa ne itse sinulle viimeisenä päivänä ja järjestää siis niin, että te tulette iankaikkisesti toistenne kanssa yhdistetyiksi. Tämä on vahva <<<0037>>> toivo ja luja lohdutus, ja jos sen oikein sydämeesi painat, niin se todella heti karkoittaa murheesi ja vaivasi. Ja jospa maallinen mielemme ei taipuisikaan heti tällä lohduttautumaan (sillä ovatpa patriarkatkin sydämestään murehtineet vanhempiaan, vaimojaan ja lapsiaan), niin tämä toivo on kuitenkin oleva eroituksena kristittyjen ja pakanain surun ja huolen välillä. Sillä pakanoilla ei olekaan toivoa eikä lohdutusta; syystä että heillä ei ole eivätkä he tunne Jumalan sanaa. Ja koska he myös uskovat sielun ja ruumiin kuolevan yht‘aikaa, niin heidän kärsimyksensä ja surunsakin on sitä suurempi. Sillä näin he ottavat toinen toisiltaan pois kaiken toivon; mikä kerran on poissa, se ei tule enää koskaan takaisin. Sentähden on heidän surunsakin sitä suurempi, mitä rakkaampi joku heille on ollut. Mutta jos he uskoisivat toisen elämän olevan tämän elämän perästä, niin he olisivat vielä enemmän murheellisia ja levottomia. Sillä mihin he uskonsa perustavat? Minkä kautta he toivovat saavansa syntinsä anteeksi, varsinkin kun on mahdotonta, ettei heillä syntiensä tähden olisi pahaa omaatuntoa? Mutta kristityillä on vahva toivo, sentähden on mahdotonta, että he pettyisivät toivossaan. He tietävät, että ken uskoo Kristukseen, se on: ken pitää häntä Vapahtajanaan, lohduttautuu hänen kuolemallaan ja rukoilee syntien anteeksisaamista hänen kauttaan, hän <<<0038>>> varmaankin saa syntinsä anteeksi, sillä ei Jumala ainoan Poikansa tähden saata olla sellaisen ihmisen vihollinen. Sillä Jumala on käskenyt meidän uskoa Jeesukseen Kristukseen, vastaanottaa hänet ja panna luottamuksemme häneen. Sentähden jos kuolema tuleekin ja ottaa pois tällaiset ihmiset, niin kristityt tietävät kuitenkin, ettei näitä jätetä kuoleman valtaan, vaan että Jumala on ne viimeisenä päivänä antava takaisin. Vaikka siis liha ja veri murehtii kuollutta ystävää, niin henki ajattelee Jumalan sanaa ja sanoo: "no hyvä, vaikka sinut minusta täällä maan päällä erotettiin, niin kyllä me kerran tuolla ylhäällä taas toinen toisemme kohtaamme". Kristus antaa murheelliselle leskelle hänen poikansa takaisin. — Sentähden tulee olla määränsä surulla ja itkulla, sillä kristityillä on jäljellä herttainen toivo, joka on kyllin voimallinen karkoittamaan liiallisen surun. Meidän pitää siis kaikin mokomin painaa tämä toivo ja luottamus sydämiimme; silloin emme suinkaan liiaksi murehdi kuolevia veljiämme ja ystäviämme, vaan olemme itsekin sitä enemmän lohdutettuja, kun meidänkin täytyy lähteä täältä pois. Jos me siis tällaista toivoa emme laske sydämiimme, niin me olemme itse syypäitä sydäntäsärkevään murheeseemme. Sillä rakas Herramme Jeesus Kristus on niin säätänyt, että kristittyjen täytyy olla täydellisesti vakuutettuja <<<0039>>> tästä toivosta ja että heillä on aina syytä muistaa sitä ja lohduttautua sillä. Tästä elämästä lähtiessäni lohduttaudun sillä, että uskon Jumalan Poikaan, vaikka minut haudataan maahan, vaikka tulen matojen ruoaksi ja muutun tomuksi; niinkuin Job sanoo, Job. 17:14: "sanon mätänemiselle: ’sinä olet isäni!‘ ja madoille: ’äitini ja sisareni!‘" Tosin en sitä ymmärrä, kuinka minä mädännyttyäni tulen kerran taas eläväksi. Mutta Jumala on sen luvannut ja sanonut: "sinun pitää elää, sillä minäkin elän; sentähden pitää teidänkin elää". — Missä? Iankaikkisessa elämässä ja sellaisessa ruumiissa, joka on kauniimpi ja kirkkaampi aurinkoa? Tätä minä tosin en näe enkä tunne, mutta minä uskon sen ja odotan tämän vähän ajan kärsivällisesti. Sillä elämä on minulle jo valmistettu: "niin on minulle nyt varattuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat", niinkuin Paavali sanoo 2. Tim. 4:8:ssa. Rukouksia Herran Ehtoolliselle mennessä. Kaikkivaltias Jumala, laupias Isä! kaikki isoavaiset huutavat sinua ja tulevat ravituiksi. Minä rukoilen sinua kaikesta sydämestäni, herätä minua isoamaan sinun vanhurskauttasi ja ravitse minua alttarin sakramentissa Lunastajani ruumiilla ja verellä, sillä oikealla taivaan leivällä, jonka lahjoitit maailmalle iankaikkiseksi elämäksi ja joka on Jeesus Kristus, sinun ainoa Poikasi, meidän ainoa Vapahtajamme! Amen. Kuoleman hetkellä. Mene rauhaan Isän Jumalan nimeen, joka on luonut sinut kuvaksensa ! Mene rauhaan Jumalan Pojan nimeen, joka on ostanut sinut niin kalliisti ja vapahtanut sinut katkeralla piinallaan ja kuolemallaan! Mene rauhaan Pyhän Hengen nimeen, joka on valmistanut sinut temppeliksensä! Laupias Jumala, joka saattoi köyhän Latsaruksen Aabrahamin <<<0041>>> helmaan ja ristillä katuvan ryövärin paratiisiin, varjelkoon sinua perkeleestä ja piinapaikasta Jeesuksen katkeran kärsimyksen tähden ja saattakoon sinut pyhien enkeliensä kautta iankaikkiseen isänmaahan, että siellä kaikkien valittujen kanssa saisit elää iankaikkisessa ilossa ja autuudessa. Sinne hän meitä kaikkia tämän katoavaisen elämän perästä armollisesti auttakoon ! Amen. Kuolevan siunaaminen. Kalliisti lunastettu sielu, siunatkoon sinua Isä Jumala, joka on luonut sinut kuvaksensa! Siunatkoon sinua Poika Jumala, joka on ostanut sinut niin kalliisti verellänsä ja kuolemallansa! Siunatkoon sinua Pyhä Henki Jumala, joka on valmistanut ja pyhittänyt sinut temppeliksensä! Armollinen ja laupias Jumala olkoon sinulle armollinen Jeesuksen Kristuksen katkeran kärsimyksen ja kuoleman kautta ja saattakoon sinut pyhien enkeliensä kautta Aabrahamin helmaan, siihen iankaikkiseen isänmaahan, että siellä kaikkien valittujen kanssa eläisit loppumattomassa ilossa ja autuudessa! Herra Jeesus olkoon sinun kanssasi varjelemassa sinua, hän olkoon sinussa herättämässä sinua, hän olkoon edessäsi saattamassa sinut taivaaseen, hän olkoon jäljessäsi suojelemassa sinua, olkoon hän sinun yläpuolellasi siunaamassa sinua täällä ajallisesti ja siellä iankaikkisesti; hän, joka elää ja hallitsee Isän ja Pyhän Hengen kanssa nyt ja iankaikkisesti. Amen. Isä Jumala, mitä sinä olet luonut, Poika Jumala, mitä sinä olet lunastanut, Pyhä Henki Jumala, mitä sinä olet pyhittänyt, kaiken sen annan ja uskon sinun uskollisiin käsiisi. Varjele sitä kaikesta pahasta ja anna sen pysyä sinun totisessa uskossasi! Amen. Itsekoettelemus. Oi Jeesus, paras Opettaja Opeta itsen’ tuntemaan Oi Jeesus, rakas Vapahtaja Sydäntän‘ tule avaamaan Ett’ sydämeni tuntisin Sinulta neuvon löytäisin. Sä kunniakses olet luonut Minutkin tänne maailmaan Minulle kaikki tarpeet suonut Tääll‘ aina asti kuolemaan Siis anna armos minulle Elää ja kuolla sinulle. Nimeni kristitty on tosin Oisinpa sitä todella! Ett’ ystäväisi kanssa voisin Sinua aina seurailla Elämän tiellä taivaaseen Iloon ja riemuun ikuiseen. Sä tiedät tien mun sydämeeni Jota en itse tunnekaan Sä tiedät ilon‘, mureheni Ja kannanko sun kuvaaskaan Ah, ylpeydest’ varjele Elämän tielle saattele. Jos vaikka kaikki tietäisinkin Niin sydämen‘ on suljettu Jos vaikka tielle pyrkisinkin Niin luontoni on turmeltu; Ah, hukun ilman sinua Oi Jeesus, auta minua! Ah, avaa minun sydämeni Ja tule sinne asumaan Oi Jeesus, paras paimeneni Minua tule turvaamaan Valista sanas valolla Niin seuraan sua halulla. Vaan jos oon horjahtanut tieltä mä kauaskin jo korpehen Niin armossas mua auta sieltä Sun lampaittesi parvehen. Ah, anna voimaa vaeltaa Ja elämäni parantaa. Suo minun parantuakseni Jo täällä armon aikana Suo, synnit kadun, Jeesukseni Kun ompi armo tarjona! Suo autuaasti kuollaksein Ja tykös, Jeesus, tullaksein. Raamatunlauseita sairaille ja kuoleville. Minä en pane sinun päällesi yhtäkään vitsausta; sillä minä olen Herra, sinun parantajasi. 2. Moos. 15:26. Sillä minä parannan sinut jälleen ja haavoistasi teen minä sinut terveeksi, sanoo Herra. Jer. 30:17. Minä muutan heidän murheensa ihastukseksi ja lohdutan ja ilahutan heitä heidän huolistaan. Jer. 31:13. Minä olen vähäksi silmänräpäykseksi sinut hyljännyt; mutta minä olen sinut jälleen suurella laupeudella kokoava. Vihan kiivaudessa minä <<<0045>>> silmänräpäykseksi peitin kasvoni sinulta, mutta tahdon jälleen iankaikkisella armolla sinua armahtaa, sanoo Herra, sinun lunastajasi. Sillä vuoret siirtyvät ja kukkulat horjuvat, mutta minun armoni ei siirry sinusta eikä rauhani liitto liiku, sanoo Herra, sinun armahtajasi. Jes. 54:7 - 8, 10. Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä katsele ympärillesi, sillä minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua ja tuen sinua minun vanhurskauteni oikealla kädellä. Jes. 41:10. Älä pelkää, sillä niinä olen sinut lunastanut, minä olen sinut nimeltäsi kutsunut; sinä olet minun. Jos sinä vesissä kuljet, niin minä olen sinun kanssasi, ja jos virtain kautta, niin eivät ne sinua hukuta: jos käyt tulen läpi, niin et sinä pala, eikä liekki sinua sytytä. Sillä minä, Herra, olen sinun Jumalasi, minä, Israelin Pyhä, olen sinun lunastajasi. Jes. 43:1 - 3. Vanhurskaalle tapahtuu paljon pahaa, mutta Herra päästää hänet niistä kaikista. Ps. 34:20. Älä hylkää minua, Herra; minun Jumalani, älä ole kaukana minusta! Riennä minua auttamaan, Herra, minun apuni. Ps. 38:22 - 23. Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen; sinä olet minun apuni ja pelastajani! Minun Jumalani, älä viivy. Ps. 40:18. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla ja ilmestyä Jumalan kasvojen <<<0046>>> eteen? Kyyneleeni ovat ruokani päivällä ja yöllä, sillä joka päivä minulle sanotaan: "Missä nyt on sinun Jumalasi?" — Mitä murehdit, sieluni, ja miksi olet niin levoton minussa? Turvaa Jumalaan! sillä vielä minä kerran saan häntä ylistää, että hän on minun kasvoini apu ja minun Jumalani. Ps. 42:3 - 4, 6. Heitä kuormasi Herran päälle! Hän sinusta murheen pitää eikä salli vanhurskaan horjua iankaikkisesti. Ps. 55:23. Turvaa vain, sieluni, levollisesti Jumalaan; sillä häneltä tulee minun toivoni! Hän vain on minun kallioni ja autuuteni, varjelukseni; en minä horju. Jumalan hallussa on minun autuuteni ja kunniani; väkevyyteni kallio, turvani on Jumalassa. Ps. 62:6 - 8. Kuitenkin pysyn minä alati sinun tykönäsi, sillä sinä pidät minua oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvollasi ja korjaat minua viimein kunniaan. Kun sinä vain omani olet, ei minua mikään taivaassa eikä maan päällä miellytä. — Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuisi olet sinä, Jumala, kuitenkin aina sydämeni turva Ja minun osani. Minun onneni on, että Jumala on minua läsnä; minä panen turvani Herraan, Herraan, ilmoittaakseni kaikkia sinun töitäsi! Ps. 73:23 - 26, 28. Minä muistelen Jumalaa ja huokaan; olen ajatuksissani ja henkeni nääntyy. Hyljänneekö Herra <<<0047>>> iankaikkisesti eikä enää ollenkaan armahtane? Onko hänen armonsa puuttunut iäksi, ja lieneekö lupaus jo loppunut suvusta sukuun? Mutta minä sanoin: tämä on minun kärsittävääni, Ylimmäisen oikean käden aikaa. Ps. 77:4 - 8, 9, 11. Minä nostan silmäni vuoriin päin, joista apuni tulee. Apuni tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Ps. 121:1 - 2. Mutta jotka Herraa odottavat, ne saavat uuden voiman, kohoavat siivillä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä lankea, he vaeltavat eivätkä väsy. Jes. 40:31. Kiitetty olkoon sinun nimesi, Herra, isiemme Jumala; sillä kun sinä vihastut, osoitat sinä armon ja hyvyyden, ja ahdistuksessa sinä annat synnit anteeksi niille, jotka huutavat sinua avuksensa. Sinun puoleesi, Herrani, minä käännän kasvoni; sinun tykösi minä nostan silmäni ja rukoilen sinua, että pelastaisit minut tästä raskaasta häväistyksestä taikka korjaisit minut täältä. — Sillä sinun neuvosi eivät ole ihmisen voimassa. Mutta sen minä kyllä tiedän todeksi, että joka palvelee Jumalaa, se saa kiusauksen jälkeen lohdutusta ja pelastuu murheesta ja löytää armon kurituksen jälkeen. Sillä sinä et mielisty meidän kadotukseemme; sillä pahan ilman perästä sinä annat auringon paistaa, ja valituksen ja itkun perästä sinä täytät meitä ilolla. Sinun <<<0048>>> nimellesi, Israelin Jumala, olkoon iankaikkinen kiitos ja ylistys. Tob. 3:14, 15, 20-23 Ja että Jumalalle kelpaisit, niin sen pitää niin oleman; ilman kiusausta ei sinun pitänyt oleman, että olisit tullut koetelluksi. Tob. 12:13. Herra, sinä olet suuri ja väkevä Jumala ja sinun valtakuntasi pysyy iankaikkisesti. Sinä kuritat ja lohdutat jälleen, sinä voit sysätä helvettiin Ja taas ottaa sieltä ulos: sinun kättäsi ei kukaan taida välttää. Tob. 13:1, 2. Poikani, jos sinä tahdot olla Jumalan palvelija niin valmistaudu kiusaukseen. Pysy vahvana ja kärsi äläkä ole nopea seuraamaan, jos sinua siitä houkutellaan. Pitäydy Jumalaan, äläkä poikkea, että vihdoin vahvistuisit. Kärsi mielelläsi kaikkea, mika päällesi tulee, ja ole kärsivällinen kaikessa murheessa. Sillä niinkuin kulta tulessa niin myös ne, jotka Jumalalle kelpaavat, koetellaan murheen tulessa. Luota Jumalaan, niin hän auttaa sinua: ojenna tiesi ja toivo häneen. Te, Jotka Herraa pelkäätte, luottakaa häneen: sillä hän ei puutu teiltä. Te, jotka Herraa pelkäätte toivokaa häneltä hyvää, niin te löydätte armon Ja lohdutuksen. Jotka Herraa pelkäätte, odottakaa hänen armoansa älkääkä poiketko, ettette hukkuisi. Katselkaa vanhojen esimerkkejä ja ottakaa niistä vaarin. Kuka on koskaan häpeään tullut, joka on toivonut häneen ? Kenet on koskaan hyljätty, joka on pysynyt Jumalan pelossa, taikka <<<0049>>> hän on koskaan hyljännyt, joka häntä on avuksensa huutanut? Sillä Herra on armollinen ja laupias, hän antaa synnit anteeksi ja auttaa hädässä. Voi niitä, jotka epäilevät Jumalaa eivätkä pysy vahvoina! Voi sitä jumalatonta, joka sinne tänne kääntyy! Voi niitä epäuskoisia, etteivät he usko! Sentähden eivät myös tule varjelluiksi. Voi niitä, jotka eivät ole kärsivällisiä! Kuinka heidän käy silloin, kun Herra heitä etsii. Jotka Herraa pelkäävät, ne uskovat hänen sanansa, ja jotka häntä rakastavat, ne pitävät hänen käskynsä. Jotka Herraa pelkäävät, ne tekevät, mikä on hänelle otollista, ja jotka häntä rakastavat, ne pitävät lain oikein. Jotka Herraa pelkäävät, ne ojentavat sydämensä ja nöyryyttävät itsensä hänen eteensä ja sanovat: me tahdomme ennemmin langeta Herran käsiin kuin ihmisten käsiin; sillä hänen laupeutensa on niin suuri, kuin hän itsekin on. Syr. 2:1-21. Joka Herraa pelkää, ei hänelle tapahdu mitään pahaa; mutta kun hän on kiusattu, niin hänet jälleen vapahdetaan. Syr. 33:1. Te olette ne, jotka olette pysyneet minun kanssani kiusauksissani. Ja minä säädän teille, niinkuin Isäni on säätänyt minulle, valtakunnan. Luuk. 22:28 - 29. Sieluni on kovin murheellinen kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani. Matt. 26:38. Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Matt. 27:46. Nyt sieluni on suuresti murheellinen, ja mitä sanonen? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Joh. 12:27. Enkö joisi sitä kalkkia, jonka Isä on antanut minulle? Joh. 18:11. Maailmassa teillä on ahdistusta, mutta olkaa hyvässä turvassa, minä olen voittanut maailman. Joh. 16:33. Me ylisteleimme ahdistuksistakin, tietäen, että ahdistus synnyttää kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys kokemusta ja kokemus toivoa; mutta toivo ei anna häpeään joutua, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. Room. 5:3 - 5. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsain määrin tulevat meidän osaksemme, tulee meidän osaksemme runsain määrin myöskin lohdutus Kristuksen kautta, koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette myöskin osalliset lohdutuksesta. 2. Kor. 1:5 - 7. Me kuljemme aina kantaen Jeesuksen kuoloa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Ja tiedämme, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa. Sentähden emme lannistu; vaikka ulkonainen ihmisemme <<<0051>>> menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja helppo ahdistuksemme koituu ylen runsaasti ja määrättömästi iankaikkiseksi kirkkaudeksi meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset kestävät vain ajan, mutta näkymättömät iankaikkisesti. 2. Kor. 4:10 - 14, 16-18. Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. Gal. 2:20. Se on totinen sana: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös yhdessä hänen kanssaan elää. Jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita. 2. Tim. 2:11 - 12. Herra on vapahtava minut kaiken pahan käsistä ja pelastaa minut taivaalliseen valtakuntaansa; hänelle olkoon kunnia iankaikkisesta iankaikkiseen! Amen. 2. Tim. 4:18. Kuka on se, joka voi teitä vahingoittaa, jos te hyvää harrastatte? Vaan vaikkapa saisittekin vanhurskauden tähden kärsiä, olette kuitenkin autuaita. Sillä Kristuskin kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin edestä, johdattaakseen meitä Jumalan tykö; lihassa tosin kuoletettu, mutta hengessä eläväksi tehty. 1. Piet. 3:13 - 14, 18. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee; mutta me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. Ja jokainen, joka panee häneen sen toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hänkin on puhdas. 1. Joh. 3:2 - 3. Sillä te tarvitsette kärsivällisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä on luvattu. Hepr. 10:36. Veljeni, pitäkäät sulana ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että kestämänne uskon koetus saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja olkoon kärsivällisyydellänne täydelliset teot, että olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset. Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat. Jaak. 1:2 - 4, 12. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä. Ottakaat, veljet, vaivan ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet. Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja Herran lopun olette nähneet; sillä Herra on sangen laupias ja armahtavainen. Jaak. 5:8, 10. Minä ikävöitsen, odotan ja toivon, etten ole <<<0053>>> missään joutuva häpeään; vaan että Kristus nytkin, niinkuin aina, on tuleva kaikella rohkeudella ylistetyksi minun ruumiissani, joko elämäni tai kuolemani kautta. Fil. 1:20. Minä odotan Herraa, sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanaansa. Minun sieluni odottaa Herraa, enemmän kuin yövartijat aamua, yövartijat aamua. Israel toivokoon Herraan, sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä. Ps. 130:5 - 7. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. Ilm. 2:10. Mutta joka kestää loppuun asti, hän pelastuu. Autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat, tästälähin. Niin, Henki sanoo: he saavat levätä vaivoistaan; sillä heidän tekonsa seuraavat heidän mukanaan. Matt. 24:3. Ilm. 14:13. Joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on lähettänyt minut, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomioon, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. Joh. 5:24. Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka olet antanut minulle, olisivat minun kanssani, että näkisivät minun kirkkauteni, jonka annoit minulle; sillä sinä olet rakastanut minua ennen maailman perustamista. Joh. 17:24. Minä näen taivaat avoinna ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella. Ap. t. 7:56. Sillä ei kukaan meistä elä itselleen, eikä kukaan <<<0054>>> kuole itselleen. Jos elämme, niin me elämme Herralle, jos kuolemme, niin me kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. Room. 14:7 - 8. Rukous. Oi laupeuden Jumala! Mun rukouksen’ kuule Ah, älä hylkää minua; Vaan armollinen ole. Anteeksi anna syntini Oi minun rakas Isäni Ja älä niitä lue. Mun vaivani sä lievitä Oi Isä, voimallasi Ja sydämeni sytytä Palamaan kohtahasi Suo, aina sua palvelen Suo, käskyjäsi seurailen, Siihen mull‘ voima lainaa. Oi Jeesus Vapahtajani Jok’ kuolit ristin päällä Ah, ole armahtajani Ja auta mua vielä! <<<0056>>> Sä sovitit jo velkani Niin anna anteeks syntini Oi Jeesus, piinas tähden. Oi Pyhä Henki, lohduta Karkoita mureheni Sä häijyt himot sammuta Puhdista sydämeni Ett‘ totuudessa pysyisin Sanassa kiinni riippuisin Enk’ siitä horjahtaisi. Oo lopuksi mun apuni Ah, auta sotimahan Ja kaikki viholliseni Sä saata karkkoomahan Ett‘ tuska, tauti ankara Ja varsin kuolo katkera Ois mulle ovi eloon. == Aiheesta muualla == *{{Verkkoviite | Osoite = http://www.pyharaamattu.com/kristinusko/Luther%20CD/luther/| Nimeke = Lohdutus sairaille ja kuoleville (| Tekijä =Martti Luther | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 1926 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = SLEY | Viitattu = 4.9.2020 | Kieli = }} * {{Verkkoviite | Osoite = https://reader.digitale-sammlungen.de/de/fs1/object/display/bsb10264755_00005.html | Nimeke = Dr. Martin Luther's Trost für Kranke und Sterbende | Tekijä =Martti Luther | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 1848 | Julkaisupaikka = Erlangen, Saksa | Julkaisija = | Viitattu = 4.9.2020 | Kieli = saksa }} [[Luokka:Historialliset dokumentit]] [[Luokka:Kristinusko]] [[Luokka:Vuoden 1848 kirjat]] [[Luokka:Martti Luther]] rcmdomr3t63tql2dsci894mxqs5fm2j 0 23698 129598 124352 2026-04-09T15:14:26Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Mansikoita ja mustikoita]]; lisätty [[:Luokka:Mansikoita ja mustikoita IV]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129598 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Lohdutus |alaotsikko= |tekijä=David Skogman |huomiot= }} : Älä itke, poika, vaikka oma kultas otettiin, : Älä raukka vaikertele, usein, usein käypi niin, : Älä valvo yöt ja päivät, ällös vaikein valita, : Eihän aina ihmisille ilonpäivää tarita. : Turhaan kaipaat, älä tyhjään kyyneleitä vuodata, : Ota toinen kulta sulle, ota taivaan Jumala, : Hän ei jätä, hyljää ketään, aina vaan hän rakastaa, : Yksikään ei ikänänsä tätä kultaa sulta saa. [[David Skogman|[David] S<nowiki>[kogma]-n.</nowiki>]] '''Lähde:''' [http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/59043/p162-08_4_f403432_1.pdf?sequence=2 ''Mansikoita ja mustikoita IV'' (1863)]. [[Luokka:David Skogman]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Mansikoita ja mustikoita IV]] [[Luokka:1863]] 7d9k1ij6uktepc1cvwka9qnvzn8zr9j 0 23699 129596 124355 2026-04-09T15:14:04Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Mansikoita ja mustikoita]]; lisätty [[:Luokka:Mansikoita ja mustikoita IV]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129596 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Keväälle |alaotsikko= |tekijä=David Skogman |huomiot= }} : Kevä jo joudu, jo kahleista päästä : Talven tallaamat, sulata jää. : Älä nyt aurinko säteitäs säästä, : Joudu jo, nouse jo lämmittään. : Nukkunut luonto jo herää, jo herää, : Aika on elää. : Kevä nyt joudu jo Suomenkin maahan, : Kauas karkoita täältäkin jää, : Joudu jo pimeys kukistamahan, : Rakkaus rinnoissa sytyttään. : Nukkunut kansa jo herää, jo herää, : Aika on elää. [[David Skogman|[David] S<nowiki>[kogma]-n.</nowiki>]] '''Lähde:''' [http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/59043/p162-08_4_f403432_1.pdf?sequence=2 ''Mansikoita ja mustikoita IV'' (1863)]. [[Luokka:David Skogman]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Mansikoita ja mustikoita IV]] [[Luokka:1863]] so6nu6qpb1nn9dc8cp046g2z9nnr6zw 0 23700 129597 124357 2026-04-09T15:14:15Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Mansikoita ja mustikoita]]; lisätty [[:Luokka:Mansikoita ja mustikoita IV]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129597 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kyrönkoskella |alaotsikko= |tekijä=David Skogman |huomiot= }} : Vieri jalo vesi, vieri, : Kuohu koski julkea, : Valko vahtosena pyöri, - : Kuka voi sun sulkea? : Kovin huuhuu koskes humu, : Yöt ja päivät soittelee, : Suvet talvet virtas sumu : Liki-tienot peittelee. : Olet niinkuin sydämeni : Aina, aina rauhaton, : Aina sekin huokailevi: : Voi kun olet armoton. [[David Skogman|[David] S<nowiki>[kogma]-n.</nowiki>]] '''Lähde:''' [http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/59043/p162-08_4_f403432_1.pdf?sequence=2 ''Mansikoita ja mustikoita IV'' (1863)]. [[Luokka:David Skogman]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Mansikoita ja mustikoita IV]] [[Luokka:1863]] hrhgvnfrc1nnt0zd0lfe3ho3ku35ysp 0 23701 129595 124364 2026-04-09T15:13:49Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Mansikoita ja mustikoita]]; lisätty [[:Luokka:Mansikoita ja mustikoita IV]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129595 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kerjäläinen |alaotsikko= |tekijä=David Skogman |huomiot= }} : Huuleni jo vaalistuvat : Talven kylmän kynsissä. : Voinko pohjan nuolet kovat : Ryysyissäni kärsiä? : Kuule Luoja rukous, : Kerjäläisen huokaus. : Vilu nääntää, nälkä puree, : Mistä lievitystä saan? : Kuka köyhä parkaa suree, : Kuka nälän sammuttaa? : Kuule Luoja rukous, : Kerjäläisen huokaus. : Voimat loppuu, jäsen jäätyy, : Kauas vielä ihmisiin. : Isä taivaan! veri hyytyy, : Kuinka jätät minun niin. : Kuule, kuule rukous, : Kerjäläisen huokaus. : Jopa kuulet, tuolla, tuolla, : Mulle tulee auttaja. : Ei nyt enää täydy kuolla. : Kiitos rakas Jumala! : Kuule aina rukous, : Kerjäläisen huokaus. : Tuolla tulee : Pelastaja. : Ei hän kiellä, : Kun hän näkee : Kyyneleeni : Poskillani : Jäätyneenä, : Vie hän, vie hän : Minun heikon : Heityväisen : Kerjäläisen : Täältä kylmän : Kourasista, : Täältä kuolon : Kahlehista, : Saattaa ihmisasumiin, : Kuulee rukoukseni, : Kuulee huokaukseni. : Riennä, riennä turvakseni - : Jopa kohta saavuttaa - : Auta, kuule kurjan ääni, : Älä, älä jätä vaan. : Kuule, kuule rukous, : Kerjäläisen huokaus. : Voi hän menee, ei hän kuule, : Muista tyly vaivaista, : Etpä tulevankaan luule : Koston kerran taivaassa. : Muista silloin rukous, : Kerjäläisen huokaus. : Sydän synkkä oli sulla, : Kova, kylmä, raudasta. : Tilille sun täytyy tulla, : Kerran nousta haudasta. : Muista silloin rukous, : Kerjäläisen huokaus. : Älä tuomiolla kiellä : Kovuuttasi armotoin, : Älä - mitä näen tiellä! : Kuka tuolla makaa noin - : Muista nyt jo rukous, : Kerjäläisen huokaus. : Pian kosto : Kohtasikin, : Pian murti, : Maahan sorti. : Ei nyt enää : Sydämesi : Synkkä sysi, : Ei nyt enää : Kerjäläisen : Valitusta : Korva kuule, : Käsi on jo : Hermotonna, : Silmän säihky : Sammununna, : Kasvot lunta : Vaaleammat. : Niin on - niin on - : Tuolla tuolla : Taivahassa : Kaiken Luoja : Kaikki säätää, : Kaikki hänen : Vallassansa. : Hän on kovan : Lannistaja, : Hän on heikon : Pelastaja. : Yksin hän on minunkin : Tuki, turva viimeinen. [[David Skogman|[David] S<nowiki>[kogma]-n.</nowiki>]] '''Lähde:''' [http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/59043/p162-08_4_f403432_1.pdf?sequence=2 ''Mansikoita ja mustikoita IV'' (1863)]. [[Luokka:David Skogman]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Mansikoita ja mustikoita IV]] [[Luokka:1863]] af5nm4aoxqrw7glxv8p9gcinmubu08f 0 23702 129599 124368 2026-04-09T15:14:37Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Mansikoita ja mustikoita]]; lisätty [[:Luokka:Mansikoita ja mustikoita IV]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129599 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Poika ja lähde |alaotsikko= Tallitatko kultani kuvan |tekijä=Johan Ludvig Runeberg |huomiot= }} : Lähtöselle kerran puhui poika: : "Lähde, niitun silmä, ilkivalta! : Sinussa on monta sataa kertaa : Kuvansa jo nähnyt kultaseni. : Mutta tallitatko kuvasensa, : Säilytätkö sen? Et ikänänsä. : Kuva katoo, kun hän pois on mennyt, : Turhaan sitä sitten haen täältä. : Rankaisenko nyt sua häijy lähde, : Ryötän, sekoitanko vetes kirkkaan, : Sotken, tallaanko sun kukka rantas" : Lähde sinisilmä tähän lausui: : "Minkätähden mua rankaisisit, : Minun ryöttäisit ja sekoittaisit, : Kukat sotkisit mun vierilläni. : Enhän ole muu kuin veden tyttö, : Sydäntä ei mulla sykkimässä, : Verta lämmintä ei suonissani, : En voi rakastaa, ei rakkaan' olla. : Toista kun ei oma poves lämmin, : Oman sydämesi lämmin lähde : Säästä kauemmin sun kultas kuvaa, : Kuin hän vieressäsi kukoistaapi. [[David Skogman|[David] S<nowiki>[kogma]-n.</nowiki>]] '''Lähde:''' [http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/59043/p162-08_4_f403432_1.pdf?sequence=2 ''Mansikoita ja mustikoita IV'' (1863)]. [[Luokka:David Skogman]] [[Luokka:Johan Ludvig Runeberg]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Mansikoita ja mustikoita IV]] [[Luokka:1863]] o3dpz89yrmewzhsqcebjrk2maid1lyg 0 23704 129600 124371 2026-04-09T15:15:14Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Mansikoita ja mustikoita]]; lisätty [[:Luokka:Mansikoita ja mustikoita I]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129600 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Poika ja lähde |alaotsikko= |tekijä=Johan Ludvig Runeberg |huomiot= }} : Lähtehelle vihoin virkki poika: : Lähde, niityn silmä, lemmen lähde! : Tuhannesti muotoons' armahani : Sini-povessas on silmäillynnä, : Vaan sa sen et sulo-kuvaa vaali, : Säilytä et muotoo impyeni. : Hän kun poistuu, pois on kuvansakin, : Ja ma etsin suotta sitä sitten. : Rankaisenko sua, lemmon lähde, : Sekoanko, kaivanko sun kuiviin, : Talloanko kauniit kukka-reunas? : Lähde taasen rukoili ja lausui: : Poika, miksi rankaisisit mua, : Aaltoin sekaisit ja loisit kuiviin, : Tallaisit mun kauniit kukka-reunain? : Minä veen on vieno tytär vainen, : Lämmint' ei oo veri-suonta mulla, : Lempee mull' ei muille, muill' ei mulle; : Pahempipa kun ei sun povessas, : Oman poves lämpö-lähtehessä : Kultas kuva viikompahan viivy, : Kuin hän kukkan' ompi silmäis eessä. [[Oskar Blomstedt]] '''Lähde:''' [https://doria.fi/bitstream/handle/10024/59040/p162-08_1_f403429.pdf?sequence=3&isAllowed=y ''Mansikoita ja mustikoita I'' (1859)]. [[Luokka:Oskar Blomstedt]] [[Luokka:Johan Ludvig Runeberg]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Mansikoita ja mustikoita I]] [[Luokka:1859]] agz23i2mrslv3z7hzmi11u0gt6uegax 14 23758 129648 124603 2026-04-09T21:19:47Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Asiatekstit]]; lisätty [[:Luokka:Asiatekstit aiheittain]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129648 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Asiatekstit aiheittain]] fh31v6dm523vfmwlvl1n6y16p6olynu 14 23781 129652 124727 2026-04-09T21:21:13Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Asiatekstit]]; lisätty [[:Luokka:Asiatekstit aiheittain]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129652 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Asiatekstit aiheittain]] fh31v6dm523vfmwlvl1n6y16p6olynu 0 23831 129551 124942 2026-04-09T12:54:47Z Pxos 1517 luokan nimessä virhe pro Luokka:Zacharias Topelius 129551 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Pursi lainehilla. |alaotsikko=(Z. T.) |tekijä=Zachris Topelius |huomiot=Suom. [[B. F. Salonen]]. Ruotsinkielinen alkuteos ''Farkosten på vågen''. }} : Aaltoja kuohuvia : Käy merellä; : Valossa päivän välkkyy : Ve’en räiskymä. : Pienoinen pursi liekkuu : Siin’ aalloissa; : Kons’ on se korkealla, : Kons’ alhaalla. : Se milloin pilvein luona : On kulkenut, : Miss’ sitä tähti kirkas : On suudellut. : Pohjalla milloin käynyt : Taas notkojen, : Ringissä pistävien : Korallien. : Niin vaeltanut kauan : Tää kurja on; : Elämä ompi meri, : Mä pursi oon. : Vaan rakkaus on aalto, : Mi kuohuilee, : Ja Selman silmä tähti, : Mi suutelee. bs. <nowiki>[</nowiki>[[B. F. Salonen]]<nowiki>]</nowiki> {{Koitar 3}} [[Luokka:B. F. Salonen]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Zacharias Topelius]] ifk2mufk0ne2rql67j5f27ypnxfbf3r 14 24260 129669 126285 2026-04-09T21:41:17Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Historialliset dokumentit]]; lisätty [[:Luokka:Asiatekstit aiheittain]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129669 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Asiatekstit aiheittain]] [[Luokka:Kansallisarkisto]] l6sfcaz3ntl2kqdbpv58iqcrmpvauns 14 24283 129633 126402 2026-04-09T20:17:28Z Pxos 1517 Lisätään vuosiselain-malline ja myös vuosiluokka [[:Luokka:1960]]. 129633 wikitext text/x-wiki {{Vuosiselain-Säädökset|vuosi=1960|vuosikymmen=1960}} [[Luokka:1960]] [[Luokka:Säädökset 1900-luku]] syjy3utrv85s6q776cuio0edlxxlgey 14 24306 129634 126456 2026-04-09T20:20:53Z Pxos 1517 Lisätään vuosiselain-malline ja vuosiluokka [[:Luokka:1970]]. 129634 wikitext text/x-wiki {{Vuosiselain-Säädökset|vuosi=1970|vuosikymmen=1970}} [[Luokka:1970]] [[Luokka:Säädökset 1900-luku]] 9yvkza1vrj0laemud2niyw442hf6jcw 14 24356 129677 126605 2026-04-09T21:57:08Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Suomalaiseet runoilijat]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129677 wikitext text/x-wiki phoiac9h4m842xq45sp7s6u21eteeq1 129678 129677 2026-04-09T21:57:21Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Suomalaiset runoilijat]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129678 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Suomalaiset runoilijat]] 69buq609bd57pzfmzeyszgx2dhdf4ds 129679 129678 2026-04-09T21:57:51Z Pxos 1517 | 129679 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Saarinen, Matti]] p0qetjk9vxusl3nbunlsctxsx8vua6a 0 24703 129637 129530 2026-04-09T20:24:59Z Nysalor 5 Mistähän ne tietää 129637 wikitext text/x-wiki {{Wikipedia}} {{Wikisitaatit}} '''Tatu Pekkarinen''' (1892–1951) == Laulut == * ''[[Abu-Hassanin vaimot]]'' * ''[[Aetan oven takana]]'' * ''[[Ai, ai, Artturi]]'' * ''[[Aina sattuu]]'' * ''[[Ei maha mittää]]'' * ''[[Hei, hauska veikko]]'' * ''[[Hei Suomi voittohon!]]'' * ''[[Hellevi]]'' * ''[[Hilima tulj ja mänj]]'' * ''[[Iloinen kotiapulainen]]'' * ''[[Italian muisto]]'' * ''[[Jos minä oisin]]'' * ''[[Jos sulla sellaista on]]'' * ''[[Juhlan jälkeen]]'' * ''[[Juu, tietysti vieras mies]]'' * ''[[Kannaksen Katriina]]'' * ''[[Kastehelmi ja lumikukka]]'' * ''[[Katulaulaja]]'' (1931) * ''[[Katulaulaja (1951)|Katulaulaja]]'' (1951) * ''[[Kaunis Veera]]'' * ''[[Kirkonkylän tanssit]]'' * ''[[Koeta vielä kerran]]'' * ''[[Korpirojutehtailijan mielipiteitä]]'' * ''[[Korpraali Janne Jäppinen]]'' * ''[[Kumpi ompi parempi]]'' * ''[[Kyllä tästä selvitään]]'' * ''[[Kylärallatus]]'' * ''[[Käynti Pariisin olympiakisoissa]]'' * ''[[Köyhän pojan perintö]]'' * ''[[Laulu almanakasta]]'' * ''[[Laulu Marj-Lovviisasta]]'' * ''[[Laulu vanhanaikainen]]'' * ''[[Lentäjäpoikien laulu]]'' * ''[[Maailman Kalle]]'' * ''[[Mannerheimin linjalla]]'' * ''[[Markan jenkka]]'' * ''[[Marssin tahdissa]]'' * ''[[Meidän talon haitari]]'' * ''[[Meijän kylän tyttäret]]'' * ''[[Meillä on ja annetaan]]'' * ''[[Meripojan kirje]]'' (1940) * ''[[Meripojan kirje]]'' (1951) * ''[[Miina ja Mikko markkinoella]]'' * ''[[Minä tiedän kaikki]]'' * ''[[Mistähän ne tietää]]'' * ''[[Missä on se mies]]'' * ''[[Missä on se mies?]]'' * ''[[Muistovärssy]]'' * ''[[Murheesi pistä vanhaan säkkiin]]'' * ''[[Myllärin polkka]]'' * ''[[Neljä heilaa]]'' * ''[[Neljä poikaa]]'' * ''[[Niinkuin kullan kilinä]]'' * ''[[Nikkelimarkka]]'' * ''[[Nälkäajan Helsinki]]'' * ''[[Onnellinen August]]'' * ''[[Onnen ennustus]]'' * ''[[Pieni sydän]]'' * ''[[Pohjanmaan junassa]]'' * ''[[Poikamiehen huolet]]'' * ''[[Posetiiviveisu viime vuosien elämästä]]'' * ''[[Puuhellalla ajetaan]]'' * ''[[Radiopolkka]]'' * ''[[Rakkauden vertaus]]'' * ''[[Rakuunan lempeä]]'' (1940) * ''[[Rakuunan lempeä (1951)|Rakuunan lempeä]]'' (1951) * ''[[Renk’ Jussi lähtöö reissulle]]'' * ''[[Renk’Jussi palajaa sodasta]]'' * ''[[Riemurasia]]'' * ''[[Ruhtinaan viulu]]'' * ''[[Sanat ja valat]]'' * ''[[Sattuneesta syystä]]'' * ''[[Savon ukko Helsingissä]]'' * ''[[Savonmuan Hilima]]'' * ''[[Savotan Sanni]]'' (1940) * ''[[Savotan Sanni (1951)|Savotan Sanni]]'' (1951) * ''[[Se laiva lähti Amerikkaan]]'' * ''[[Siperian vanki]]'' * ''[[Soita, Humu-Pekka]]'' * ''[[Sotapojan heilat]]'' (1940) * ''[[Sotapojan heilat (1951)|Sotapojan heilat]]'' (1951) * ''[[Souvaripoika]]'' * ''[[Sujut ollaan]]'' * ''[[Suomalaisen sotalaivan kannella]]'' * ''[[Syntymäpäiväpolkka]]'' * ''[[Taavetti ja Koljatti]]'' * ''[[Taina]]'' * ''[[Terve, täti Fiina]]'' * ''[[Toimeen tullaan]]'' * ''[[Tuohinen sormus]]'' * ''[[Tää on vain maailmaa]]'' (1940) * ''[[Tää on vain maailmaa (1951)|Tää on vain maailmaa]]'' (1951) * ''[[Tykkipoika]]'' * ''[[Uusi hattu]]'' * ''[[Valakia poeka]]'' * ''[[Vanhanpojan mietteitä]]'' * ''[[Viipurin polkka]]'' * ''[[Väliaikainen]]'' (1940) * ''[[Väliaikainen (1951)|Väliaikainen]]'' (1951) * ''[[Wei-Hai-Wei]]'' * ''[[Yhdentekevää]]'' * ''[[Yksi pikkunen viel’]]'' * ''[[Yksi suukko kerrallaan]]'' * ''[[Ylimääräinen laulu]]'' * ''[[Älä ajattele]]'' [[Luokka:Tatu Pekkarinen| ]] pscod3m07m8r5ti73wioaqikfrn4dqa 14 25128 129570 128525 2026-04-09T13:59:08Z Pxos 1517 Pxos siirsi sivun [[Luokka:Pages which use score]] uudelle nimelle [[Luokka:Score-laajennusta käyttävät sivut]]: Luokan nimi on nyttemmin suomennettu (translate-wikissä?). Siirretään suomenkieliselle nimelle. 128525 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Tarkkailuluokat]] 4lo264wr6yecuiegufwby880f0ja92p 14 25950 129674 129476 2026-04-09T21:47:09Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Aineisto tyypeittäin]]; lisätty [[:Luokka:Viiteaineisto]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129674 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Viiteaineisto|Gutenberg]] ss046p2yva6ci4hcvfs5hff4tl9zkdv 14 25951 129615 129477 2026-04-09T18:58:40Z Pxos 1517 Luokan kuvaus. 129615 wikitext text/x-wiki ''Wiipuri'' oli Viipurissa vuosina 1893–1918 ilmestynyt sanomalehti. {{Wikipedia|Viipuri (sanomalehti)}} [[Luokka:Sanomalehtiaineisto]] c5p12babebvye0a6oszlycduhbkbjzb 14 25992 129542 2026-04-09T12:44:52Z Pxos 1517 Uusi luokka vuoden 1965 säädöksille. 129542 wikitext text/x-wiki {{Vuosiselain-Säädökset|vuosi=1965|vuosikymmen=1960}} [[Luokka:1965]] [[Luokka:Säädökset 1900-luku]] hbx0icuos59aks2ah3kc4ydvb5cn7ja 14 25993 129543 2026-04-09T12:45:29Z Pxos 1517 Uusi luokka vuoden 1972 säädöksille. 129543 wikitext text/x-wiki {{Vuosiselain-Säädökset|vuosi=1972|vuosikymmen=1970}} [[Luokka:1972]] [[Luokka:Säädökset 1900-luku]] 9f60e2v1tpmcmuc9tznrjyio47znrig 14 25994 129544 2026-04-09T12:46:40Z Pxos 1517 Uusi luokka vuoden 1965 aineistoa varten. 129544 wikitext text/x-wiki {{Vuosiselain|vuosikymmen=1960}} [[Luokka:1900-luku|65]] eq31e54gxksfhz5w3xr1hyx2r06x4pm 14 25995 129545 2026-04-09T12:47:14Z Pxos 1517 Uusi luokka vuoden 1972 aineistoa varten. 129545 wikitext text/x-wiki {{Vuosiselain|vuosikymmen=1970}} [[Luokka:1900-luku|72]] rinwp5wb60sowypz9fb6kykl0i42cyt 14 25996 129546 2026-04-09T12:49:42Z Pxos 1517 Uusi tarkkailuluokka. Luokan kuvausta ei ole kirjoitettu ja sellainen pitäisi kirjoittaa. 129546 wikitext text/x-wiki <!-- Luokalle pitää kirjoittaa kuvaus, joka selittää, mikä ongelma on ja mistä se syntyy. --> [[Luokka:Tarkkailuluokat]] 1xn5xasxq6wku10xpa1ggl3g5052cxm 14 25997 129547 2026-04-09T12:50:27Z Pxos 1517 Uusi tarkkailuluokka. Luokan kuvausta ei ole kirjoitettu ja sellainen pitäisi kirjoittaa 129547 wikitext text/x-wiki <!-- Luokalle pitää kirjoittaa kuvaus, joka selittää, mikä ongelma on ja mistä se syntyy. --> [[Luokka:Tarkkailuluokat]] 1xn5xasxq6wku10xpa1ggl3g5052cxm 14 25998 129548 2026-04-09T12:51:23Z Pxos 1517 Uusi tarkkailuluokka. Luokan kuvausta ei ole kirjoitettu ja sellainen pitäisi kirjoittaa. 129548 wikitext text/x-wiki <!-- Luokalle pitää kirjoittaa kuvaus, joka selittää, mikä ongelma on ja mistä se syntyy. --> [[Luokka:Tarkkailuluokat]] 1xn5xasxq6wku10xpa1ggl3g5052cxm 14 25999 129549 2026-04-09T12:51:55Z Pxos 1517 Uusi tarkkailuluokka. Luokan kuvausta ei ole kirjoitettu ja sellainen pitäisi kirjoittaa. 129549 wikitext text/x-wiki <!-- Luokalle pitää kirjoittaa kuvaus, joka selittää, mikä ongelma on ja mistä se syntyy. --> [[Luokka:Tarkkailuluokat]] 1xn5xasxq6wku10xpa1ggl3g5052cxm 129575 129549 2026-04-09T14:13:42Z Pxos 1517 Pxos siirsi sivun [[Luokka:Pages using deprecated source tags]] uudelle nimelle [[Luokka:Sivut, joissa käytetään vanhentuneita source-merkintöjä]]: Luokan nimi on nyttemmin suomennettu (translate-wikissä?). 129549 wikitext text/x-wiki <!-- Luokalle pitää kirjoittaa kuvaus, joka selittää, mikä ongelma on ja mistä se syntyy. --> [[Luokka:Tarkkailuluokat]] 1xn5xasxq6wku10xpa1ggl3g5052cxm 129577 129575 2026-04-09T14:15:33Z Pxos 1517 Englanninkielinen nimi saattoi olla selvempi. Tag ei kyllä ole mikään "merkintä". 129577 wikitext text/x-wiki <!-- Luokalle pitää kirjoittaa kuvaus, joka selittää, mikä ongelma on ja mistä se syntyy. --> Luokkasivun alkuperäinen englanninkielinen nimi oli "Luokka:<b>Pages using deprecated source tags</b>". [[Luokka:Tarkkailuluokat]] 72plm18k297w0j7jxhhibmt9pz6mzr8 14 26000 129556 2026-04-09T12:59:36Z Pxos 1517 Luodaan haluttu luokka (2 jäsentä per 9.4.2026). 129556 wikitext text/x-wiki {{Vuosiselain-Kirjat|vuosi=1919}} 617eern8qlbtsitd18e0180ote47j7z 14 26001 129557 2026-04-09T13:01:04Z Pxos 1517 Luodaan haluttu vuosiluokka (2 jäsentä). 129557 wikitext text/x-wiki {{Vuosiselain|vuosikymmen=1670}} [[Luokka:1600-luku|70]] p056i31mi52qqgfxqzd3o5twamklniq 14 26003 129561 2026-04-09T13:06:02Z Pxos 1517 Pxos siirsi sivun [[Luokka:Laatokka (lehti)]] uudelle nimelle [[Luokka:Laatokka (sanomalehti)]]: Haluttu luokka (5 + 1 jäsentä). Luotu ensin tarkennuksella "lehti". 129561 wikitext text/x-wiki #OHJAUS [[:Luokka:Laatokka (sanomalehti)]] hla321m58m06995jv2nv5qh3jpivbiw 14 26004 129562 2026-04-09T13:07:47Z Pxos 1517 Luodaan haluttu luokka (5 jäsentä). 129562 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Aikakauslehtiaineisto]] 6htmfz74at33zqwgn1kydufokcmr0jb 129609 129562 2026-04-09T16:27:13Z Pxos 1517 Luokan kuvaus. 129609 wikitext text/x-wiki ''Uusi säveletär. Suomalainen musiikkilehti.'' Ilmestyi Helsingissä vuosina 1913–1917 nimellä ''Uusi Säveletär''. [[Luokka:Aikakauslehtiaineisto]] 0uie8jfjsb3nwp37it9akfupipp7k5x 14 26005 129563 2026-04-09T13:50:42Z Pxos 1517 Luodaan tarkkailuluokkien rinnalle erillinen luokka keräämään ongelmallisia sivuja. Luokan nimi on kopioitu suomenkielisestä Wikipediasta, jossa on ollut samanniminen luokka [[:w: Luokka:Huomiota kaipaavat sivut]] jo vuodesta 2004 alkaen. 129563 wikitext text/x-wiki Tässä luokassa on erilaisia huomiota kaipaavia sivuja, jotka luokittuvat tänne yleensä eri ongelmista kertovien mallineiden kautta. Sivuissa voi olla jokin puute tai jokin ongelma, joka pitäisi korjata, tai sitten sivulla on tarpeeton ongelmasta kertova malline, joka tulisi poistaa, mikäli ongelmaa ei enää ole. [[Luokka:Wikiaineiston ylläpito]] orwionw5cyya28a0nacd5tk5371hg0c 14 26006 129571 2026-04-09T13:59:08Z Pxos 1517 Pxos siirsi sivun [[Luokka:Pages which use score]] uudelle nimelle [[Luokka:Score-laajennusta käyttävät sivut]]: Luokan nimi on nyttemmin suomennettu (translate-wikissä?). Siirretään suomenkieliselle nimelle. 129571 wikitext text/x-wiki #OHJAUS [[:Luokka:Score-laajennusta käyttävät sivut]] 6680y7nsw6y3zdswsnvl6zug2xrnhic 14 26007 129576 2026-04-09T14:13:42Z Pxos 1517 Pxos siirsi sivun [[Luokka:Pages using deprecated source tags]] uudelle nimelle [[Luokka:Sivut, joissa käytetään vanhentuneita source-merkintöjä]]: Luokan nimi on nyttemmin suomennettu (translate-wikissä?). 129576 wikitext text/x-wiki #OHJAUS [[:Luokka:Sivut, joissa käytetään vanhentuneita source-merkintöjä]] hnhxaotw5wgdd3co6i21761xs5w4soq 14 26008 129578 2026-04-09T14:23:46Z Pxos 1517 Uusi haluttu luokka (2 jäsentä). Kansalliskirjaston mukaan tämä on ollut aikakauslehti Suomessa. 129578 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Aikakauslehtiaineisto]] 6htmfz74at33zqwgn1kydufokcmr0jb 129601 129578 2026-04-09T15:23:07Z Pxos 1517 Luokan kuvaus. 129601 wikitext text/x-wiki ''Aika'' oli Helsingissä 1907–1922 ilmestynyt kulttuurialan aikakauslehti. {{Wikipedia|Aika (aikakauslehti)}} [[Luokka:Aikakauslehtiaineisto]] ixz3ht3u7hlwlkml8c8ixykzzy7q4z2 14 26009 129579 2026-04-09T14:27:53Z Pxos 1517 Luodaan haluttu luokka (10 jäsentä). Tämä lienee työväen vappujulkaisu, joka on ilmestynyt ehkä vain kolmena vappuna 1908–1910, mutta sijoitetaan ainakin toistaiseksi luokkaan Aikakauslehtiaineisto. 129579 wikitext text/x-wiki ''Kevään kosto : Sosialidemokratinen vappujulkaisu''. Ilmestynyt vuosina 1908–1910. Kotipaikka: Lahti. [[Luokka:Aikakauslehtiaineisto]] 69bjgdwbp7q3vfj5jn6dg4956erj8ou 14 26010 129583 2026-04-09T14:32:24Z Pxos 1517 Luodaan haluttu luokka (3 + 1 jäsentä). Tämä lienee ilmestynyt ehkä vain kolmena työväen vappuna 1908–1910, mutta sijoitetaan ainakin toistaiseksi luokkaan Aikakauslehtiaineisto. 129583 wikitext text/x-wiki ''Vapauden viesti: sosialidemokratinen kevätjulkaisu'' Ilmestynyt vuosina 1908–1910. Kotipaikka: Mikkeli. [[Luokka:Aikakauslehtiaineisto]] sgm1qtogoa47way7k58wlyso47y0xva 14 26011 129587 2026-04-09T14:42:03Z Pxos 1517 Luodaan haluttu luokka (2 jäsentä). Ei tarkempaa tietoa lehdestä tai kirjasta. Luokitellaan toistaiseksi mahdollisesti jopa väärään yläluokkaan "Aikakauslehtiaineisto". 129587 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Aikakauslehtiaineisto]] 6htmfz74at33zqwgn1kydufokcmr0jb 129593 129587 2026-04-09T14:55:00Z Pxos 1517 Pieni kuvaus luokkaan. 129593 wikitext text/x-wiki ''Necken. Poetisk kalender för 1846'' Kirja / kalenteri. Helsingfors | J. C. Frenckell & Son, 1845 [[Luokka:Aikakauslehtiaineisto]] 97teclxzu6e3nacg5l0pcbwlp9f8q3e 14 26012 129590 2026-04-09T14:49:54Z Pxos 1517 Luodaan haluttu luokka (2 jäsentä). Toistaiseksi yläluokkaan "Aikakauslehtiaineisto". 129590 wikitext text/x-wiki ''Veteranen. Poetisk kalender. Utgifven till förmån för 1808 års medellösa krigare'' Kirja / kalenteri. Painovuosi 1858. [[Luokka:Aikakauslehtiaineisto]] 9jtyz3nhyv5mf4o2z2sw3fyy8wwfwga 14 26013 129594 2026-04-09T15:13:19Z Pxos 1517 Haluttu luokka (6 – 1 = 5 jäsentä). Yläluokaksi toistaiseksi [[:Luokka:Runoteokset]], vaikka ehkä ei ole paras. 129594 wikitext text/x-wiki ''Mansikoita ja mustikoita. 4.'' * Viipurissa : Clouberg ja K., 1863 * (Helsinki : Theodor Sederholmin kirjap.) 1863 [[Luokka:Runoteokset|Mansikoita ja mustikoita 4]] n71hnhjydbj85kbx4yoixeg5mlgefrf 14 26014 129604 2026-04-09T16:17:57Z Pxos 1517 Haluttu luokka (1 jäsen). 129604 wikitext text/x-wiki [[Luokka:1500-luku|22]] hv3k18gxi97k4poyfad65bfrwii3l9k 14 26015 129605 2026-04-09T16:18:24Z Pxos 1517 Haluttu luokka (1 jäsen). 129605 wikitext text/x-wiki [[Luokka:1500-luku|30]] k3xp10uhb5mw7mh4cu5l65vlr5083s8 14 26016 129606 2026-04-09T16:18:54Z Pxos 1517 Haluttu luokka (1 jäsen). 129606 wikitext text/x-wiki [[Luokka:1500-luku|63]] 7k1lwhzvkz93s9g2csxmpjo8cl1vihk 14 26017 129607 2026-04-09T16:19:41Z Pxos 1517 Haluttu luokka (1 jäsen). 129607 wikitext text/x-wiki {{Vuosiselain}} [[Luokka:1600-luku|78]] jpv956pczqesz6eudkotwk8ir2pigz8 14 26018 129608 2026-04-09T16:20:23Z Pxos 1517 Luodaan haluttu luokka (1 jäsen). 129608 wikitext text/x-wiki {{Vuosiselain|vuosikymmen=1686}} [[Luokka:1600-luku|86]] 9c62gphv5qnbw2v7k65fg0sher1bqnl 14 26019 129610 2026-04-09T16:34:34Z Pxos 1517 Tämä on juridinen aikakauskirja, mutta kun luokkaa ei ole olemassa eikä sellaista yhden sivun takia kannata luoda, pannaan tämä (väliaikaisesti) yläluokkaan "Luokka:Oikeustiede". 129610 wikitext text/x-wiki ''Defensor Legis'' on Suomen Asianajajaliiton julkaisema oikeudellinen aikakauskirja. Julkaisu on ilmestynyt vuodesta 1920 Helsingissä. {{Wikipedia}} [[Luokka:Oikeustiede]] bjs1kbyndl7dyqpvsj26ndn9a0gnall 14 26020 129614 2026-04-09T18:55:50Z Pxos 1517 Luodaan haluttu luokka (1 jäsen). 129614 wikitext text/x-wiki ''Koi'' oli Tampereella vuosina 1879–1881 ilmestynyt sanomalehti. {{Wikipedia|Koi (sanomalehti)}} [[Luokka:Sanomalehtiaineisto]] 7hfd9agxncynbttgyfy4lg6ty795wh7 14 26021 129617 2026-04-09T19:08:52Z Pxos 1517 Uusi haluttu luokka (1 jäsen). 129617 wikitext text/x-wiki ''Länsi-Suomi'' on Raumalla ilmestynyt, vuonna 1905 perustettu sitoutumaton sanomalehti. {{Wikipedia|Länsi-Suomi (sanomalehti)}} [[Luokka:Sanomalehtiaineistot]] aq6r99f69neo70g3mjdiuraca36kbqz 129618 129617 2026-04-09T19:09:20Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Sanomalehtiaineistot]]; lisätty [[:Luokka:Sanomalehtiaineisto]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129618 wikitext text/x-wiki ''Länsi-Suomi'' on Raumalla ilmestynyt, vuonna 1905 perustettu sitoutumaton sanomalehti. {{Wikipedia|Länsi-Suomi (sanomalehti)}} [[Luokka:Sanomalehtiaineisto]] ecnagz0ccfxulphh3nczya96515gh1k 14 26022 129621 2026-04-09T19:12:58Z Pxos 1517 Uusi haluttu luokka (1 jäsen). 129621 wikitext text/x-wiki ''Sisä-Suomi'' oli Jyväskylässä vuosina 1923–1970 ilmestynyt kokoomuslainen sanomalehti. {{Wikipedia|Sisä-Suomi}} [[Luokka:Sanomalehtiaineisto]] ml1fjxt9rpmj0wit0itz5n8alf978of 14 26023 129623 2026-04-09T19:35:31Z Pxos 1517 Uusi haluttu luokka (1 jäsen). 129623 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Runoilijat]] ng04pwm9tmv89u8jm2eqwxj2ean2ueo 14 26024 129624 2026-04-09T19:44:07Z Pxos 1517 Uusi haluttu luokka (1 jäsen). Ei kuvaustietoja. 129624 wikitext text/x-wiki <!-- Ilmeisesti kerran vuodessa Suomessa joulukuussa ilmestynyt aikakauslehti. --> [[Luokka:Aikakauslehdet]] 958r641fqznsplkn4wxr85ipsc0nzud 129625 129624 2026-04-09T19:44:22Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Aikakauslehdet]]; lisätty [[:Luokka:Aikakauslehtiaineisto]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129625 wikitext text/x-wiki <!-- Ilmeisesti kerran vuodessa Suomessa joulukuussa ilmestynyt aikakauslehti. --> [[Luokka:Aikakauslehtiaineisto]] ck5tv641x8b9kb7bxzvcb4zeg2g6ixs 129626 129625 2026-04-09T19:51:00Z Pxos 1517 Luokan kuvaukseen tekstiä. 129626 wikitext text/x-wiki Kustannusliike Karisto Oy:n kustantama joululehti, joka ilmestyi Suomessa kerran vuodessa ennen joulua ainakin 1920–1940-luvuilla. [[Luokka:Aikakauslehtiaineisto]] 07m96gsr4n10c6fkvt93tql27v04pgw 14 26025 129628 2026-04-09T19:59:52Z Pxos 1517 Uusi haluttu luokka (1 jäsen). Ei kuvausta. 129628 wikitext text/x-wiki <!-- Jonkinlainen suomalainen vähintään 1920-luvulla ilmestynyt aikakauslehti. --> [[Luokka:Aikakauslehtiaineisto]] loajhgp66hxpgbq2d8f0vcxt862f695 129632 129628 2026-04-09T20:13:25Z Pxos 1517 Luokkaan kuvausta. 129632 wikitext text/x-wiki ''Paimen : Tutkimuksia ja arvosteluja Raamatun valossa'' Turku : 1921–1928 [[Luokka:Aikakauslehtiaineisto]] o3lkwl9aeyuy1oaoxiatf20aujne1ct 14 26026 129629 2026-04-09T20:04:58Z Pxos 1517 Luodaan uusi luokka "Suomi"-nimistä aikakauskirjaa varten, johon pitää siirtää kaksi väärin luokiteltua artikkelia. 129629 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Aikakauskirjat]] 7tbc1y81o33j6fya4edp5ffnio4f7v8 14 26027 129635 2026-04-09T20:21:58Z Pxos 1517 Luodaan haluttu luokka, johon johtaa 18 linkkiä. 129635 wikitext text/x-wiki {{Vuosiselain|vuosikymmen=1970}} [[Luokka:1900-luku|70]] 9tpgpwdsqvkyl74mq5ql37pwajnpj66 0 26028 129636 2026-04-09T20:24:53Z Nysalor 5 Mistähän ne tietää 129636 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Mistähän ne tietää |alaotsikko= |tekijä=Tatu Pekkarinen |huomiot= }} : Mistähän ne ihmiset tietää sen, : että olen mä huonompi muita? : Miksi ei mun kaunihit aatoksein : ole toisille tunnetuita? : 2. Siksi, että tekoni tyhmimmätkin : aina näkyviksi mä heitän, : mutt’ itsekin nuo kauneimmat aatokseni : minä maailmalta peitän. {{Iloinen testamentti}} 3pb4ts64vle7d1ef0gwo12hnfg65q0w 14 26029 129639 2026-04-09T20:41:09Z Pxos 1517 Uusi haluttu luokka (1 jäsen). Virallisen lehden edeltäjä (ruotsiksi) Suomessa. 129639 wikitext text/x-wiki ''Finlands Allmänna Tidning'' Helsingfors: 1819–1931 [[Luokka:Sanomalehtiaineisto]] njv98q4703v2nihxhtorxpdzn65i2hn 14 26030 129641 2026-04-09T20:58:10Z Pxos 1517 Luodaan haluttu luokka (1 jäsen eli "Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta"). 129641 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Aineisto ajankohdan mukaan]] kut4cuqz7nxu8x3p8pm62obydj7ho8v 14 26031 129680 2026-04-09T22:05:30Z Pxos 1517 Uusi haluttu luokka (1 jäsen). Mikkelissä ilmestynyt Suomi-lehti v. 1888–1892 129680 wikitext text/x-wiki ''Suomi''-lehti. * Ilmestyi Mikkelissä 28.11.1888 – 31.12.1892 * Kustantaja: Otto Bernhard Blomfelt [[Luokka:Sanomalehtiaineistot|Suomi 1888]] kc3t3hnnkv12h16eywxm6ofl5zgieo9 129681 129680 2026-04-09T22:05:43Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Sanomalehtiaineistot]]; lisätty [[:Luokka:Sanomalehtiaineisto]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 129681 wikitext text/x-wiki ''Suomi''-lehti. * Ilmestyi Mikkelissä 28.11.1888 – 31.12.1892 * Kustantaja: Otto Bernhard Blomfelt [[Luokka:Sanomalehtiaineisto|Suomi 1888]] 1hgr421o433ihse3pdgwe62pnnhmxqq