Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.46.0-wmf.24 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk 0 2457 130012 102382 2026-04-21T16:59:13Z Pxos 1517 Poistetaan runojen luettelo, josta lisäksi puuttui välistä nro 15 ja sen vuoksi numerointi oli sen jälkeen pielessä. Korvataan linkillä kirjaan, jossa on parempi sisällysluettelo runoista. 130012 wikitext text/x-wiki {{Wikipedia}} '''Mattias Salamnius''' (n. 1650–1691) == Teokset == * ''[[Ilo-Laulu_Jesuxesta|Ilo-Laulu Jesuxesta]]'' [[Luokka:Mattias Salamnius]] edpadrpfik8riy0vg4wg9duhb5761zc 0 2519 130122 120035 2026-04-21T21:47:35Z Pxos 1517 interwiki-linkki englanninkieliseen projektiin poistetaan, koska sivu on poistettu sieltä syyllä "7 February 2024 EncycloPetey ... deleted page The Book of Our Country (Proposed deletion (WS:PD): incomplete translation with no source; possible copyvio); Luokituksen avaimeksi * 130122 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Maamme kirja. |alaotsikko=Lukukirja alimmaisille oppilaitoksille Suomessa. |tekijä=Zachris Topelius |huomiot= }} == [[Maamme kirja: Alkulause|Alkulause]] == ==Sisällys== {| |- valign="top" | width="33%" | ===Ensimmäinen luku: Maa.=== : [[Maamme kirja: 1. Aamulaulu|1. Aamulaulu]] : [[Maamme kirja: 2. Kodista|2. Kodista]] : [[Maamme kirja: 3. Isänmaasta|3. Isänmaasta]] : [[Maamme kirja: 4. Sun maasi|4. Sun maasi]] : [[Maamme kirja: 5. Kuninkaan lahjoista|5. Kuninkaan lahjoista]] : [[Maamme kirja: 6. Hädän hetkenä|6. Hädän hetkenä]] : [[Maamme kirja: 7. Maasta ja kansasta|7. Maasta ja kansasta]] : [[Maamme kirja: 8. Meidän maastamme ja mailmasta|8. Meidän maastamme ja mailmasta]] : [[Maamme kirja: 9. Merimiehen koti-ikävä|9. Merimiehen koti-ikävä]] : [[Maamme kirja: 10. Meidän maamme alusta|10. Meidän maamme alusta]] : [[Maamme kirja: 11. Meren-neito|11. Meren-neito]] : [[Maamme kirja: 12. Itämerestä|12. Itämerestä]] : [[Maamme kirja: 13. Aalanninlaulu|13. Aalanninlaulu]] : [[Maamme kirja: 14. Suomen ylänteitä ja laksoja|14. Suomen ylänteitä ja laksoja]] : [[Maamme kirja: 15. Maakunnista|15. Maakunnista]] : [[Maamme kirja: 16. Lapinmaan tunturit|16. Lapinmaan tunturit]] : [[Maamme kirja: 17. Inarinjärvi|17. Inarinjärvi]] : [[Maamme kirja: 18. Luppionvaara ja Aavansaksa|18. Luppionvaara ja Aavansaksa]] : [[Maamme kirja: 19. Oulunjoki|19. Oulunjoki]] : [[Maamme kirja: 20. Kallan-kari|20. Kallan-kari]] : [[Maamme kirja: 21. Isokyrö|21. Isokyrö]] : [[Maamme kirja: 22. Satakunnan rannikko|22. Satakunnan rannikko]] : [[Maamme kirja: 23. Eräs talvipäivä Aalannissa|23. Eräs talvipäivä Aalannissa]] : [[Maamme kirja: 24. Maanvieremä Uskelassa|24. Maanvieremä Uskelassa]] : [[Maamme kirja: 25. Hankoniemen Vilkkumajakka|25. Hankoniemen Vilkkumajakka]] : [[Maamme kirja: 26. Pyynikkä|26. Pyynikkä]] : [[Maamme kirja: 27. Nokianvirta ja Kyrönkoski|27. Nokianvirta ja Kyrönkoski]] : [[Maamme kirja: 28. Paikkarin torppa|28. Paikkarin torppa]] : [[Maamme kirja: 29. Suomen erämaita|29. Suomen erämaita]] : [[Maamme kirja: 30. Päijänteen vesistö|30. Päijänteen vesistö]] : [[Maamme kirja: 31. Saima|31. Saima]] : [[Maamme kirja: 32. Punkaharju|32. Punkaharju]] : [[Maamme kirja: 33. Imatra|33. Imatra]] : [[Maamme kirja: 34. Luonnon-mullistus|34. Luonnon-mullistus]] : [[Maamme kirja: 35. Laatokka|35. Laatokka]] : [[Maamme kirja: 36. Suomen ilmanalasta|36. Suomen ilmanalasta]] : [[Maamme kirja: 37. Kirkkaalla jäällä|37. Kirkkaalla jäällä]] : [[Maamme kirja: 38. Kesäyön kirkkaus|38. Kesäyön kirkkaus]] : [[Maamme kirja: 39. Joutsen|39. Joutsen]] : [[Maamme kirja: 40. Ilman ennustamisesta|40. Ilman ennustamisesta]] : [[Maamme kirja: 41. Graniiti-louhos Pyterlahdessa|41. Graniiti-louhos Pyterlahdessa]] : [[Maamme kirja: 42. Ruskealan marmorilouhos|42. Ruskealan marmorilouhos]] : [[Maamme kirja: 43. Suomen rauta|43. Suomen rauta]] : [[Maamme kirja: 44. Lapinmaan kulta|44. Lapinmaan kulta]] : [[Maamme kirja: 45. Kasvien levenemisestä|45. Kasvien levenemisestä]] : [[Maamme kirja: 46. Metsä|46. Metsä]] : [[Maamme kirja: 47. Kulovalkea|47. Kulovalkea]] : [[Maamme kirja: 48. Pellosta ja niitystä|48. Pellosta ja niitystä]] : [[Maamme kirja: 49. Hallayö|49. Hallayö]] : [[Maamme kirja: 50. Kärsivällisyys|50. Kärsivällisyys]] : [[Maamme kirja: 51. Syötävistä sienistä|51. Syötävistä sienistä]] : [[Maamme kirja: 52. Puutarhoista ja ryytimaista|52. Puutarhoista ja ryytimaista]] : [[Maamme kirja: 53. Ystäviä ja vihollisia|53. Ystäviä ja vihollisia]] : [[Maamme kirja: 54. Suomen hevosesta|54. Suomen hevosesta]] : [[Maamme kirja: 55. Karjasta|55. Karjasta]] : [[Maamme kirja: 56. Suomalaisia Paimenlauluja|56. Suomalaisia Paimenlauluja]] | width="33%" | ===Toinen luku: Kansa.=== : [[Maamme kirja: 57. Mathias Castrénista|57. Mathias Castrénista]] : [[Maamme kirja: 58. Suomen kansakunnasta|58. Suomen kansakunnasta]] : [[Maamme kirja: 59. Permalaisista|59. Permalaisista]] : [[Maamme kirja: 60. Tschudilaisia Kansanlauluja|60. Tschudilaisia Kansanlauluja]] : [[Maamme kirja: 61. Lappalaisista|61. Lappalaisista]] : [[Maamme kirja: 62. Lappalaisen poro|62. Lappalaisen poro]] : [[Maamme kirja: 63. Lappalaisten Satuja|63. Lappalaisten Satuja]] : [[Maamme kirja: 64. Päiviön suku|64. Päiviön suku]] : [[Maamme kirja: 65. Lapin kansanlauluja|65. Lapin kansanlauluja]] : [[Maamme kirja: 66. Lappalaisen pojan laulu|66. Lappalaisen pojan laulu]] : [[Maamme kirja: 67. Wirolaisista|67. Wirolaisista]] : [[Maamme kirja: 68. Wirolaisten Kalevi-poeg|68. Wirolaisten Kalevi-poeg]] : [[Maamme kirja: 69. Wirolaisia kansanlauluja|69. Wirolaisia kansanlauluja]] : [[Maamme kirja: 70. Suomen kansasta|70. Suomen kansasta]] : [[Maamme kirja: 71. Matti|71. Matti]] : [[Maamme kirja: 72. Suomen kielestä|72. Suomen kielestä]] : [[Maamme kirja: 73. Lippo ja Tapio|73. Lippo ja Tapio]] : [[Maamme kirja: 74. Kettu ja jänis|74. Kettu ja jänis]] : [[Maamme kirja: 75. Kansan tarinoita jättiläisistä|75. Kansan tarinoita jättiläisistä]] : [[Maamme kirja: 76. Yhteentulo jättiläisten kanssa|76. Yhteentulo jättiläisten kanssa]] : [[Maamme kirja: 77. Leikkisatuja|77. Leikkisatuja]] : [[Maamme kirja: 78. Suomalainen kansanrunous|78. Suomalainen kansanrunous]] : [[Maamme kirja: 79. Suomalaisia kansanlauluja|79. Suomalaisia kansanlauluja]] : [[Maamme kirja: 80. Suomalaisia sananlaskuja|80. Suomalaisia sananlaskuja]] : [[Maamme kirja: 81. Suomalaisia Arvoituksia|81. Suomalaisia Arvoituksia]] : [[Maamme kirja: 82. Kansanusko ja taikausko|82. Kansanusko ja taikausko]] : [[Maamme kirja: 83. Karjalaisista|83. Karjalaisista]] : [[Maamme kirja: 84. Savolaisista|84. Savolaisista]] : [[Maamme kirja: 85. Kaksi runoseppää|85. Kaksi runoseppää]] : [[Maamme kirja: 86. Hämäläisistä|86. Hämäläisistä]] : [[Maamme kirja: 87. Mestari-ampuja Martti Kitunen|87. Mestari-ampuja Martti Kitunen]] : [[Maamme kirja: 88. Suomenmaan ruotsalaisista asukkaista|88. Suomenmaan ruotsalaisista asukkaista]] : [[Maamme kirja: 89. Ruotsin kielestä|89. Ruotsin kielestä]] : [[Maamme kirja: 90. Saariston asukkaat lounaspuolisessa Suomessa|90. Saariston asukkaat lounaspuolisessa Suomessa]] : [[Maamme kirja: 91. Uusmaalaiset|91. Uusmaalaiset]] : [[Maamme kirja: 92. Pohjalaiset|92. Pohjalaiset]] : [[Maamme kirja: 93. Wenäläiset Suomessa|93. Wenäläiset Suomessa]] : [[Maamme kirja: 94. Muista, jotka ovat muuttaneet Suomeen|94. Muista, jotka ovat muuttaneet Suomeen]] | width="33%" | ===Kolmas luku: Suomalaisten pakanalliset jumalat ja sankarisadut.=== : [[Maamme kirja: 95. Pakanallisten Suomalaisten Jumaloista|95. Pakanallisten Suomalaisten Jumaloista]] : [[Maamme kirja: 96. Kalevalasta ja Elias Lönnrotista|96. Kalevalasta ja Elias Lönnrotista]] : [[Maamme kirja: 97. Mailman luomisesta|97. Mailman luomisesta]] : [[Maamme kirja: 98. Maanviljelyksen alku|98. Maanviljelyksen alku]] : [[Maamme kirja: 99. Tulen synty|99. Tulen synty]] : [[Maamme kirja: 100. Raudan synty|100. Raudan synty]] : [[Maamme kirja: 101. Väinämöinen ja Joukahainen|101. Väinämöinen ja Joukahainen]] : [[Maamme kirja: 102. Väinämöisen ensimmäinen Pohjolan matka|102. Väinämöisen ensimmäinen Pohjolan matka]] : [[Maamme kirja: 103. Ilmarinen takoo Sammon|103. Ilmarinen takoo Sammon]] : [[Maamme kirja: 104. Lemminkäisen seikkailuja|104. Lemminkäisen seikkailuja]] : [[Maamme kirja: 105. Lemminkäisen surma|105. Lemminkäisen surma]] : [[Maamme kirja: 106. Väinämöinen Tuonelassa|106. Väinämöinen Tuonelassa]] : [[Maamme kirja: 107. Ilmarinen saapi Pohjolan neidon|107. Ilmarinen saapi Pohjolan neidon]] : [[Maamme kirja: 108. Tarina Kullervosta|108. Tarina Kullervosta]] : [[Maamme kirja: 109. Sota Sammosta|109. Sota Sammosta]] : [[Maamme kirja: 110. Väinämöisen laulu|110. Väinämöisen laulu]] : [[Maamme kirja: 111. Sota valosta|111. Sota valosta]] : [[Maamme kirja: 112. Väinämöinen ja Jeesus-lapsi|112. Väinämöinen ja Jeesus-lapsi]] |} ---- {| |- valign="top" | width="33%" | ===Neljäs luku: Kertomuksia Suomen katoliselta ajalta.=== : [[Maamme kirja: 113. Kivikauden kansa|113. Kivikauden kansa]] : [[Maamme kirja: 114. Suomalaiset pakanuuden ajalla|114. Suomalaiset pakanuuden ajalla]] : [[Maamme kirja: 115. Ruotsalaiset|115. Ruotsalaiset]] : [[Maamme kirja: 116. Kuningas Eerik Pyhä|116. Kuningas Eerik Pyhä]] : [[Maamme kirja: 117. Ensimmäinen ristiretki Suomeen|117. Ensimmäinen ristiretki Suomeen]] : [[Maamme kirja: 118. Kuningas Eerik ja Henrik piispa|118. Kuningas Eerik ja Henrik piispa]] : [[Maamme kirja: 119. Henrik piispan kuolema|119. Henrik piispan kuolema]] : [[Maamme kirja: 120. Tuomas piispa|120. Tuomas piispa]] : [[Maamme kirja: 121. Kristinuskon tulo Hämeeseen|121. Kristinuskon tulo Hämeeseen]] : [[Maamme kirja: 122. Karjalaiset kastetaan|122. Karjalaiset kastetaan]] : [[Maamme kirja: 123. Venäjän valtakunnan alku|123. Venäjän valtakunnan alku]] : [[Maamme kirja: 124. Matti Kurki ja pirkkalaiset|124. Matti Kurki ja pirkkalaiset]] : [[Maamme kirja: 125. Miten erämaat tulivat asutuiksi|125. Miten erämaat tulivat asutuiksi]] : [[Maamme kirja: 126. Hemming piispa|126. Hemming piispa]] : [[Maamme kirja: 127. Kalmarin unioni|127. Kalmarin unioni]] : [[Maamme kirja: 128. Piispa Maunu Tavast|128. Piispa Maunu Tavast]] : [[Maamme kirja: 129. Katolinen oppi|129. Katolinen oppi]] : [[Maamme kirja: 130. Turun tuomiokirkko|130. Turun tuomiokirkko]] : [[Maamme kirja: 131. Naantalin luostari|131. Naantalin luostari]] : [[Maamme kirja: 132. Suomen neljä säätyä|132. Suomen neljä säätyä]] : [[Maamme kirja: 133. Viipurin pamaus|133. Viipurin pamaus]] : [[Maamme kirja: 134. Kristian tyranni|134. Kristian tyranni]] : [[Maamme kirja: 135. Kustaa Vaasa|135. Kustaa Vaasa]] : [[Maamme kirja: 136. Junkkeri Tuomas ja Eerik Fleming|136. Junkkeri Tuomas ja Eerik Fleming]] : [[Maamme kirja: 137. Piispa Arvid Kurki|137. Piispa Arvid Kurki]] | width="33%" | ===Viides luku: Kertomuksia Suomen sotaisilta ajoilta.=== : [[Maamme kirja: 138. Lutherin uskonpuhdistus|138. Lutherin uskonpuhdistus]] : [[Maamme kirja: 139. Kustaa kuninkaan hallitus|139. Kustaa kuninkaan hallitus]] : [[Maamme kirja: 140. Piispa Mikael Agricola|140. Piispa Mikael Agricola]] : [[Maamme kirja: 141. Suomen herttua Juhana|141. Suomen herttua Juhana]] : [[Maamme kirja: 142. Eerik kuningas ja suomalaiset|142. Eerik kuningas ja suomalaiset]] : [[Maamme kirja: 143. Kaarina Maununtytär|143. Kaarina Maununtytär]] : [[Maamme kirja: 144. Pontus De la Gardie ja hänen aikansa|144. Pontus De la Gardie ja hänen aikansa]] : [[Maamme kirja: 145. Klaus Fleming ja Nuijasota|145. Klaus Fleming ja Nuijasota]] : [[Maamme kirja: 146. Kaarle herttua ja Arvid Stålarm|146. Kaarle herttua ja Arvid Stålarm]] : [[Maamme kirja: 147. Juhana Fleming|147. Juhana Fleming]] : [[Maamme kirja: 148. Kuningas Kaarle IX|148. Kuningas Kaarle IX]] : [[Maamme kirja: 149. Sigfrid Forsius|149. Sigfrid Forsius]] : [[Maamme kirja: 150. Kuningas Kustaa Aadolf|150. Kuningas Kustaa Aadolf]] : [[Maamme kirja: 151. Suomalaiset Demminin luona|151. Suomalaiset Demminin luona]] : [[Maamme kirja: 152. Breitenfeldin taistelu|152. Breitenfeldin taistelu]] : [[Maamme kirja: 153. Suomalaiset Wiirtzburgin luona|153. Suomalaiset Wiirtzburgin luona]] : [[Maamme kirja: 154. Meno Lech-virran poikki|154. Meno Lech-virran poikki]] : [[Maamme kirja: 155. Liitzenin taistelu|155. Liitzenin taistelu]] : [[Maamme kirja: 156. Kristiina kuningatar ja kolmikymmenvuotisen sodan loppu|156. Kristiina kuningatar ja kolmikymmenvuotisen sodan loppu]] : [[Maamme kirja: 157. Kreivin aika ja Turun akatemia|157. Kreivin aika ja Turun akatemia]] : [[Maamme kirja: 158. Kuningas Kaarle X Kustaa ja Arvid Wittenberg|158. Kuningas Kaarle X Kustaa ja Arvid Wittenberg]] : [[Maamme kirja: 159. Kuningas Kaarle XI:n aikakausi|159. Kuningas Kaarle XI:n aikakausi]] : [[Maamme kirja: 160. Suuret nälkävuodet|160. Suuret nälkävuodet]] : [[Maamme kirja: 161. Kaarle kahdestoista ja Narvan taistelu|161. Kaarle kahdestoista ja Narvan taistelu]] : [[Maamme kirja: 162. Retki Pultavaan|162. Retki Pultavaan]] : [[Maamme kirja: 163. Viipurin valloitus|163. Viipurin valloitus]] : [[Maamme kirja: 164. Napuen taistelu|164. Napuen taistelu]] : [[Maamme kirja: 165. Kajaanin linna ja kivekkäät|165. Kajaanin linna ja kivekkäät]] : [[Maamme kirja: 166. Tapani Löfvingin seikkailut|166. Tapani Löfvingin seikkailut]] : [[Maamme kirja: 167. Isonvihan aika|167. Isonvihan aika]] : [[Maamme kirja: 168. Kuningas Kaarle XII:n muisto|168. Kuningas Kaarle XII:n muisto]] | width="33%" | ===Kuudes luku: Kertomuksia Suomen uudemmalta ajalta.=== : [[Maamme kirja: 169. Uudenkaupungin rauha ja vapauden aika|169. Uudenkaupungin rauha ja vapauden aika]] : [[Maamme kirja: 170. Arvid Horn ja Suomen toipuminen|170. Arvid Horn ja Suomen toipuminen]] : [[Maamme kirja: 171. Lappeenrannan taistelu|171. Lappeenrannan taistelu]] : [[Maamme kirja: 172. Hyödyn aikakausi|172. Hyödyn aikakausi]] : [[Maamme kirja: 173. Kuningas Kustaa III|173. Kuningas Kustaa III]] : [[Maamme kirja: 174. Anjalan liitto|174. Anjalan liitto]] : [[Maamme kirja: 175. Porrassalmen taistelu|175. Porrassalmen taistelu]] : [[Maamme kirja: 176. Kuningas Kustaan kuolema|176. Kuningas Kustaan kuolema]] : [[Maamme kirja: 177. Kustaa Mauri Armfelt|177. Kustaa Mauri Armfelt]] : [[Maamme kirja: 178. Henrik Gabriel Porthan|178. Henrik Gabriel Porthan]] : [[Maamme kirja: 179. Frans Mikael Franzén|179. Frans Mikael Franzén]] : [[Maamme kirja: 180. Vuoden 1808 sota|180. Vuoden 1808 sota]] : [[Maamme kirja: 181. Kaarle Juhana Adlercreutz|181. Kaarle Juhana Adlercreutz]] : [[Maamme kirja: 182. Haminan rauha|182. Haminan rauha]] : [[Maamme kirja: 183. Vänrikki Stoolin tarinat|183. Vänrikki Stoolin tarinat]] : [[Maamme kirja: 184. Sotilaspoika|184. Sotilaspoika]] : [[Maamme kirja: 185. Keisari Aleksanteri I ja Porvoon valtiopäivät|185. Keisari Aleksanteri I ja Porvoon valtiopäivät]] : [[Maamme kirja: 186. Suomi jälleen yhdistettynä|186. Suomi jälleen yhdistettynä]] : [[Maamme kirja: 187. Turun palo|187. Turun palo]] : [[Maamme kirja: 188. Yliopiston riemujuhla v. 1840|188. Yliopiston riemujuhla v. 1840]] : [[Maamme kirja: 189. Keisari Nikolai ja Itämainen sota|189. Keisari Nikolai ja Itämainen sota]] : [[Maamme kirja: 190. Keisari Aleksanteri II ja Helsingin valtiopäivät v. 1863|190. Keisari Aleksanteri II ja Helsingin valtiopäivät v. 1863]] : [[Maamme kirja: 191. Maamme laki|191. Maamme laki]] : [[Maamme kirja: 192. Maamme kaupungit ja pääkaupunki|192. Maamme kaupungit ja pääkaupunki]] : [[Maamme kirja: 193. Yhteiskunta ja hallitus|193. Yhteiskunta ja hallitus]] : [[Maamme kirja: 194. Yhteydet ja liikenne|194. Yhteydet ja liikenne]] : [[Maamme kirja: 195. Maamme vaurastuminen|195. Maamme vaurastuminen]] : [[Maamme kirja: 196. Kirkko ja koulu|196. Kirkko ja koulu]] : [[Maamme kirja: 197. Runoilijat ja taiteilijat|197. Runoilijat ja taiteilijat]] : [[Maamme kirja: 198. Suonion Kotimaan virsi|198. Suonion Kotimaan virsi]] : [[Maamme kirja: 199. Kotiintulo koulusta|199. Kotiintulo koulusta]] : [[Maamme kirja: 200. Isänmaan virsi|200. Isänmaan virsi]] |} '''Lähde:''' Topelius, Zacharias 1876: ''[http://www.gutenberg.org/ebooks/49600 Maamme kirja: lukukirja alimmaisille oppilaitoksille Suomessa]''. Suomentanut [[Johan Bäckwall|Joh. Bäckwall]]. G. W. Edlund, Helsinki. [[Luokka:Maamme kirja|*]] [[Luokka:Vuoden 1876 kirjat]] <!-- [[en:The Book of Our Country]] --> [[sv:Boken om vårt land]] cpph9mz01ebnweo4wlcmgg7ayoulvda 14 2825 130039 5029 2026-04-21T18:45:00Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Kaunokirjallisuus]]; lisätty [[:Luokka:Novellit]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130039 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Novellit]] [[Luokka:Minna Canth]] l9hcsk8r3oqd3c5my6lc6yujkderq90 14 2832 130040 5038 2026-04-21T18:49:25Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Kaunokirjallisuus]]; lisätty [[:Luokka:Novellit]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130040 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Novellit]] [[Luokka:Minna Canth]] l9hcsk8r3oqd3c5my6lc6yujkderq90 14 2841 130043 5048 2026-04-21T18:52:05Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Kaunokirjallisuus]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130043 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Minna Canth]] jhatqrhur830i6jxg2i8mja6l5apm4m 130044 130043 2026-04-21T18:52:16Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Romaanit]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130044 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Minna Canth]] [[Luokka:Romaanit]] trar6753lwr43c6e5bs733v07sczz7x 14 2845 130041 10479 2026-04-21T18:50:32Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Kaunokirjallisuus]]; lisätty [[:Luokka:Novellit]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130041 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Novellit]] [[Luokka:Minna Canth]] [[sv:Kategori:Lifsbilder från finska hem 1]] q9exlh0ov8lijxnsn1u70r20dlo8bso 14 2865 130042 5073 2026-04-21T18:51:34Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Kaunokirjallisuus]]; lisätty [[:Luokka:Novellit]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130042 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Novellit]] [[Luokka:Minna Canth]] l9hcsk8r3oqd3c5my6lc6yujkderq90 14 2879 130038 5090 2026-04-21T18:44:38Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Kaunokirjallisuus]]; lisätty [[:Luokka:Novellit]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130038 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Novellit]] [[Luokka:Minna Canth]] l9hcsk8r3oqd3c5my6lc6yujkderq90 14 3128 130046 5379 2026-04-21T18:53:43Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Kaunokirjallisuus]]; lisätty [[:Luokka:Novellit]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130046 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Juhani Aho]] [[Luokka:Novellit]] msamjwz4b61yecbujoeab9cq471j5n8 14 3143 130045 5394 2026-04-21T18:53:22Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Kaunokirjallisuus]]; lisätty [[:Luokka:Novellit]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130045 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Juhani Aho]] [[Luokka:Novellit]] msamjwz4b61yecbujoeab9cq471j5n8 14 3155 130047 5406 2026-04-21T18:54:14Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Kaunokirjallisuus]]; lisätty [[:Luokka:Novellit]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130047 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Juhani Aho]] [[Luokka:Novellit]] msamjwz4b61yecbujoeab9cq471j5n8 0 3915 130123 8135 2026-04-21T21:48:30Z Pxos 1517 luokan aakkostusavaimeksi "Alkulause" 130123 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[Maamme kirja]] |seuraava=[[Maamme kirja: 1. Aamulaulu|1. Aamulaulu]] |otsikko=Alkulause |alaotsikko=Opettajille ja Opettajattarille. |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} ''Tässä jätetään maamme kansakouluille ja muille lukijoille suomennos professori Z. Topelius’en vasta antamasta ruotsalaisesta kirjasta ”Boken om Vårt Land”, tällä yksinkertaisella nimellä: '''Maamme kirja''', jolle nimitykselle pyydän lukijan ei panemaan myös kansan yhtä hyväntahtoisesti, kuin alkuperäinen kirja on saanut yleisön mielisuosion, ottamaan vastaan tämän suomennoksen, katsomatta moniin siinä oleviin epävakaisuuksiin. Professori Topelius sanoo ”Boken om Vårt Land” olleen 19 vuotta tekeillä, ja mitä hän lausuu sen perusjuonesta ja sisällyksestä, sopii suomennokseenkin, jonka vuoksi suomennan tähän alkulauseesta hänen omat sanansa:'' ''”Ainoastaan paras on hyvä kyllä nuorisolle, ja siksi annan minä parasta mitä voin oppilaitoksille ja meidän maallemme. Mutta paras, jota voin, on niin kaukana parhaasta toivottavasta, että pidän tätä kirjaa alustana, jolle jälkeentulevaiset rakentakoot jotakin parempata, pitäen sen mitä siinä kelpaa, ja jättäen jäännöksen unhotuksiin.'' ''Jota alemmaksi lukukirja asetetaan ikäluokissa, niinkuin yksi ensimmäisiä, tietä raivaavia sivistämisen välikappaleita, sitä ylemmä täytyy asettaa sen vaatimus. Sen tarkoituksena ei ole ainoastaan selvän lukemisen ja luetun käsittämisen harjoittaminen; sen tulee myös samalla kertaa opettajan johdatuksella tuottaa vakavuutta, selkoa ja asianmukaisuutta oppilaan ajatusvoimaan. Ja näihin muodollisiin ja ajatusjohtoisiin tarkoituksiin tulee lukukirjan yhdistää vielä kolmaskin aatteellinen, että herättää rakkautta vissiin oikeutettuun ajatusten tahi tunteiden piiriin kuin myös halua korkeampaan oppitietoon siinä.'' ''Tältä näkökannalta olen ajatellut, ettei lukukirjan erilaisten aineitten tiheään vaihettelemisella tule hajottaa huomiota tahi hämmentää ajatusten juoksua. Minä olen luullut sen pitävän pysyä kiini rajoitetussa ajatusten piirissä, matkaansaattaa niiden välillä luonnollisen yhteyden ja juurikuin rakentaa siltoja ajatuksesta ajatukseen. Tarpeellista vaihettelemista en ole tahtonut etsiä aineitten moninaisuudessa, vaan saman aineen erilaisten näkökohtain osoittamisessa.'' ''Ensi jakso tätä (ruotsalaista) lukukirjaa, painosta tullut 1856 (suomennos tuli jälkeenpäin), oli perutettu sellaisille käsityksille ja sisälti siis kysymyksen oppilaitoksille. Minusta on näyttänyt juurikuin kokemus olisi vastannut kysymykseen asian niin olevan. Ehkä opettajalla ja opettajattarella on ollut monia vajavuuksia täytettävänä ”Luonnon kirjassa”, on yhteensopu perusjuonessa ja ajatusten yhdistämisessä näyttänyt vastaavan tarkoitusta.'' ''On siis tämä toinen jakso tehty järkinäisesti saman perusjuonen mukaan. ”Luonnon kirjaa” seuraa nyt ”Maamme Kirja”. Yhteys näiden kahden aatepiirin välillä, jotka molemmat lähtevät kodista, näyttää olevan niin yksinkertainen ja selvä, että tuskin voi ymmärtää, kuinka niin yksinkertainen miete on tarvinnut niin pitkän ajan valmistuaksensa. Vaikeus on osoittain aineen oikeassa määräämisessä – minä olin ensin ottanut sen paljoa laajemmaksi, – osittain oikean rajan '''lukukirjan''', joka miellyttää, ja '''oppikirjan''' välillä, joka täydellisesti selittää aineen. Suunnitelmat, joista olisi tullut kolme kertaa tätä suurempi kirja, on siis uhrattu tuleen, joka mainittakoon selitykseksi viipymiselle.'' ''Mahdollista on, ettei tämäkään lopullinen toimitus ole tavannut oikeata määrää eikä oikeata tapaa. Epätasaisuuksia löytyy, ja historiallinen osa likenee oppikirjaa, ilman ennakolta tulematta sen perinpohjaisiin selityksiin.'' ''Tästä tuomitkoon kokemus. Pyydän Opettajain ja Opettajattarien, ystävyydestä koulun suureen asiaan, ilmoittamaan minulle muistutuksiansa, joko yksityisesti tahi sanomalehdissä, sitä varten, jos uutta painosta tarvittaisiin.'' ''Niinkuin ”Luonnon Kirja” oli aiottu lapsille 8 vuodesta eteenpäin, niin kuin ”Maamme Kirja” 10 vuotisille ja siitä eteenpäin määräämättömään ikään, sillä aina jääpi jotakin vaikeaksi ymmärtää ennen täydellisempää ikää. Opettaja ja Opettajatar, joiden vallassa kirjan elävä voima on, valitseisivat erilaisille ikäluokille erilaisia ”lukuja”. Kirjan tarkoitus ja sen tekijän mietteet tahtovat miellyttää, mutta eivät hallita nuoria lukijoita.'' ''Kirjan taiteellisesti tehdyt puupiirroskuvat (paitsi 308 sivulla olevata) ovat ”Ny Illustrerad Tidning’in” atelierissä Tukholmassa valmistetut osittain teräs- ja kivipiirrosten, osittain Ekmannin y. m. käsipiirrustusten mukaan. Ainoastaan suuret kustannukset, jotka olisivat tehneet kalliimmaksi kirjan hinnan – joka on laskettu niin huokiaksi kuin mahdollista on ollut – ovat estäneet saamasta tähän usiampia kuvia, jotka tekevät Ruotsin kansakoulun uuden lukukirjan niin mieluiseksi”.'' ''Suomentaja, jonka työ tässä nyt jääpi yleisön tarkastettavaksi, saapi nöyrimmästi kiittää professori Z. Topelius’ta, jonka pyynnöstä otin tämän työn tehdäkseni, hänen hyvistä neuvoistansa ja ohjauksistansa, kanslianeuvos [[Elias Lönnrot|E. Lönnrotia]] ja professori [[August Ahlqvist|Ahlqvistia]], jotka suomennostyön alussa olivat avullisina, kuin myös maisteri [[Kaarlo Slöör|K. Slööriä]] y. m., jotka korjausluennassa ovat oikoneet virhiä.'' ''Hellempätä toivoa en voi kirjan vaikutuksille lausua kuin professori Topelius’en sanat esilauseen lopussa: ”Herra Jumalan voima, joka ainoa vaikuttaa meissä kaikkea hyvää, siunatkoon tämänkin vajavaisen työn, että se tulisi Hänen valtakuntansa hyödyksi ja moneen nuoreen sydämeen istuttaisi rakkautta isänmaatansa kohtaan”.'' ''Koivistolla 14 päivänä joulukuuta 1875.'' :::::: '''[[Johan Bäckwall|J. B.]]''' [[Luokka:Maamme kirja|Alkulause]] bwb6ti1yngp1k9k3elg435lx1gpd3m5 0 4652 130027 106285 2026-04-21T17:53:54Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Åbo Tidning]]; lisätty [[:Luokka:Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130027 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Edesmenneen muistoxexi. (*) |alaotsikko= |tekijä=Jaakko Juteini |huomiot=Muistoruno on omistettu 16. maaliskuuta 1804 kuolleelle, ”koko maan ikävöimälle opettajalle” [[Henrik Gabriel Porthan]]ille. }} : Mies on ollut, mies on mennyt! : Ah! kuin rintan ahdistuupi! : Täst on täynnä tuhannetkin : syystä syngiät sydämmet: : koska kuolema kovasti : kutsui täältä tuonelahan, : unehen kuuluisan kylissä, : kaupungeisa kuuluisamman, : valtakunnissa valitun, : tähden oppinsa tukevan, : ylimmäisen ymmärryxens, : toimens tarkan ja tulisen : ilman järjen järkähdystä. : – Sanall yhdellä sanottu, : puhuin puolella puheella: : eipä vertaista vedetä : joka ajan antimista, : eipä saada sadoissakan : vuotten vuosissa tapaista. : Tämä yxin yhtyänsä : oli kaikki kaikillengin. : Oli siellä, taikka täällä, : aina oikaisi asiani : sekä tiesi, että taisi, : sekä pyysi, että pysty : tehdä tempungin todella : selkiäxi syvimmängin, : varsin viisalla tavalla. : Aina omians opetti, : ohjais viellä outojakin : taidon tielle tasaisesti : valmisteli vakaisesti, : johdatteli joukottaisin, : ymmärryxen ystävixi. : Teki työtä työllähintä, : ahkerasti aikanansa. : Tämän tiettävän totuuden : taitaa Turku todistella; : johon kaukaakin kokoili : muistomerkit mainittavat, : kirjahuonet hyvät täytti : kaunehilla kappaleilla; : yli merten, yli maitten : saatti sadat viisaudetkin, : lukumiehille lujille : Auran Akademiassa. : Jonga oli Isä itse, : itse tuki, itse turva: : jonga etsi etuu aina : lähteisänsäkin lepohon, : jolt on kovin kaivattava : rauhan majoin mentyänsä. : – Näimpä nääntyisi elosta : niinkuin ruoko runneltuna, : töiden tämmöisten, tekiä! : Jo on jättänyt hyvästi, : ylimmäiset alammaiset, : matkustavat mailmasta. – : – Pois on mennyt Porthanimma! : Eipä pojat Pohjanmaalta, : yli suuren Suomenmaankan, : taida suullansa sanella, : murhettansa mainitakkan, : koska saattavat surulla, : mustan murheensa sumussa, : särjetyillä sydämmillä, : sielun parhan puetusta, : maaxi jälle maatumahan, : jost on koottu kokohon – : – Mutt ei muutu nimi maaxi, : pojes muistosta pakene: : vuodet tähän voimattomat : ovat ajatkin alati; : sill ei kuollut kuolemassa : sangen hyvä sanomansa, : vaikka ruumis raukenepi : mustan mullan muotoisexi: : vaan se eläpi elossa : sydämmissä syntyneitten; : ehk on sielu siirtynynnä : tygö ystävän ylemmän : tähden töiden taitavitten : kruunattuna kunnialla. : – – – – – – – : Edesmennyt Mestarimme! : oikia opin Isämme! : ole nyt siis onnessasi : Taivaan ilossa ijäti! Hämäläinen. (*) Sekä todellisena kunnianosoituksena koko maan ikävöimälle opettajalle, joka oli pian kuolemassa olevan suomalaisen runoustaiteen suojelija, sekä ilahduttavana näytteenä runollisista lahjoista, joiden pohjalta tulevaisuudessa voidaan toivoa saatavan useita onnistuneita kaunokirjallisia yrityksiä: suomalaisen lukijan tulisi ottaa nämä tässä esiin tuodut säkeet ilolla vastaan ja niidenkin, jotka eivät ensimmäistä kieltä ymmärrä, suhtautua suopeasti ja tunnustaa niiden ansiot. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=122283&conversationId=2&action=entryPage ''Åbo Tidning'' 31.3.1804]. [[Luokka:Jaakko Juteini]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo]] [[Luokka:1804]] or800xoie5esj33t7y75cjs3zxd0zx4 0 4653 130028 107388 2026-04-21T17:54:15Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Åbo Allmänna Tidning]]; lisätty [[:Luokka:Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130028 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Suomalaisten Laulu Suurelle-Ruhtinaallensa. |alaotsikko=(kansanlaulun sävelellä.) |tekijä=Jaakko Juteini |huomiot= }} : Eläkön armias, : rakkahin Ruhtinas : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;rauhallinen! : Josa on onnemme, : josa on ilomme, : turva ja toivomme : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;täydellinen. : Osottain armonsa : vahvisti valdansa : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Vartiamme; : lepo on levinnyt, : valistus virinnyt, : elatus enännyt, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;majoisamme! : Suojelda sodasa, : riemuitkon rauhasa : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Suomalainen, : ollen taas uudella : uskollisuudella, : urhollisuudella : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;alammainen. : O! Luoja laupias, : vahvista voimallas : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Ruhtinamme! : Aamuja enännä, : päiviä pidennä, : vaaratkin vähennä : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Valdiamme. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=120149&conversationId=1&action=entryPage ''Åbo Allmänna Tidning'' 19.1.1813]. [[Luokka:Jaakko Juteini]] [[Luokka:Laulut]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo]] [[Luokka:1813]] [[sv:Finnarnes Sång till sin Storfurste]] jpxl72hoye2p7jm5uiqux9650fdwuax 14 4710 130048 119373 2026-04-21T18:55:45Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Kirjallisuus]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130048 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Asiatekstit]] [[en:Category:Legal documents]] qri3io1upjtbme8uakvd5xfk0yagq82 14 5608 130024 11805 2026-04-21T17:46:53Z Pxos 1517 Kuvaus ja wikipedia-linkkilaatikko. Poistettu luokka "Turku", kun ei muissakaan Sanomalehtiaineiston luokissa näy olevan paikkakuntia. 130024 wikitext text/x-wiki Turussa ilmestyneen Suomen vanhimman sanomalehden "''Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo''" nimenä oli<br /> vuosien 1810–1819 ajan ''Åbo Allmänna Tidning''. {{Wikipedia|sv:Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo}} [[Luokka:Sanomalehtiaineisto]] tgiskp8cpp1egkrqe5iulefvzlkbpom 130025 130024 2026-04-21T17:48:34Z Pxos 1517 Pxos siirsi sivun [[Luokka:Åbo Allmänna Tidning]] uudelle nimelle [[Luokka:Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo]] luomatta ohjausta: Sama lehti on ilmestynyt usealla eri nimellä, joten tehdään tästä koontiluokka. 130024 wikitext text/x-wiki Turussa ilmestyneen Suomen vanhimman sanomalehden "''Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo''" nimenä oli<br /> vuosien 1810–1819 ajan ''Åbo Allmänna Tidning''. {{Wikipedia|sv:Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo}} [[Luokka:Sanomalehtiaineisto]] tgiskp8cpp1egkrqe5iulefvzlkbpom 130026 130025 2026-04-21T17:53:24Z Pxos 1517 Luotu tästä koontiluokka, johon pannaan kaikki samassa mutta erinimisessä lehdessä ilmestyneet artikkelit. 130026 wikitext text/x-wiki Turussa ilmestyneen Suomen vanhimman sanomalehden "''Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo''" nimi vaihtui monta kertaa lehden historian aikana vuosina 1789–1861. <div style="float:left"> {| class=wikitable |- ! Nimi !! Vuodet |- | Åbo Nya Tidningar || 1789 |- | Åbo Tidningar || 1791–1799 |- | Åbo Tidning || 1800–1809 |- | Åbo Allmänna Tidning || 1810–1819 |- | Åbo Tidningar || 1820–1861 |} </div> <div style="float:right"> {{Wikipedia|Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo}} {{Wikipedia|sv:Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo}} </div> [[Luokka:Sanomalehtiaineisto|Åbo]] jlblg83sd70s6056kicv69bysv29zx2 130029 130026 2026-04-21T17:55:36Z Pxos 1517 + clear 130029 wikitext text/x-wiki Turussa ilmestyneen Suomen vanhimman sanomalehden "''Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo''" nimi vaihtui monta kertaa lehden historian aikana vuosina 1789–1861. <div style="float:left"> {| class=wikitable |- ! Nimi !! Vuodet |- | Åbo Nya Tidningar || 1789 |- | Åbo Tidningar || 1791–1799 |- | Åbo Tidning || 1800–1809 |- | Åbo Allmänna Tidning || 1810–1819 |- | Åbo Tidningar || 1820–1861 |} </div> <div style="float:right"> {{Wikipedia|Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo}} {{Wikipedia|sv:Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo}} </div> {{clear}} [[Luokka:Sanomalehtiaineisto|Åbo]] g2eackjvgj58sdnoz6rky10vnf76f31 0 6738 130020 109118 2026-04-21T17:29:06Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Vaasan Sanomat]]; lisätty [[:Luokka:Vaasan Sanomat (1878–1881)]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130020 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=H. M. Keisari-Suuriruhtinas Aleksander II:selle, Maaliskuun 2 p:nä 1880. |alaotsikko=(Mukaelma). (Laulettu riemujuhlassa Jyväskylässä.) |tekijä=Antti Törneroos |huomiot= }} : Nyt töistäs, jalo Ruhtinas, : Soi kiitos kaikkialta : Ja henkein palveluksestas, : Joill’ ompi valon valta. : Ne ottivat sun suojahan; : Ja maineen siivill’ lentää : Sun nimes jälkimaailmaan : Ja kunniaan siell’ entää. : Vain niillä, niill’ on kuitenkin : Ajassa viime voitto, : Vain niistä aikain aikoihin : Uus’ syttyy aamukoitto; : Vain niiden voima valohon, : Suuruuteen kansat kantaa, : Vain niiden valo valtion : Kruunulle loisteen antaa. : Ei nosta hohde istuimes : Ja kruunus, Ruhtinaamme, : Eik’ keisarinen suuruutes : Tät’ innostusta maamme. : Ei – selvän syyn Sä nähdä voit : Lempeemme kohtaas varmaan, : Kun katsot, mitä lehtiin loit : Aik-kirjain Suomen armaan. : Ja tuskin koskaan koittaa voi : Se Suomellemme huomen, : Jon’ ensinn’ nimesi ei soi : Suurinten joukoss’ Suomen! : Ja Suomemme se sydämeen : Suljettun’ aina loistaa, : Ja lempens’ sille uudelleen : Sen soidess’ Suomi toistaa. Tuokko. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?conversationId=8&action=entryPage&id=457165 ''Vaasan Sanomat'' 22.3.1880]. [[Luokka:Antti Törneroos]] [[Luokka:Laulut]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Vaasan Sanomat (1878–1881)]] [[Luokka:1880]] rjxy9qr948ii85jwu9miyml86v2e77i 0 6836 130183 125967 2026-04-22T11:07:43Z ~2026-24464-60 7986 130183 wikitext text/x-wiki {{Wikipedia}} {{Wikisitaatit}} '''Johan Olof Wallin''' (1779–1839) == Runot ja virret == * ''[[Hic, hæc, hoc]]'' * ''[[Elon lyhyys ja kuolon varmuus]]'' * ''[[Työmiehen lohdutus]]'' [[Luokka:Johan Olof Wallin| ]] [[fo:Høvundur:Johan Olof Wallin]] [[sv:Författare:Johan Olof Wallin]] 3ghhyy6oicuci47h8ojtjk988rj5nbo 0 9180 130167 109491 2026-04-21T22:53:43Z Pxos 1517 /* Artikkelit */ lisätty luetteloon puuttunut välivuosi 1854 130167 wikitext text/x-wiki {{Wikipedia}} '''Suometar''' oli suomenkielinen sanomalehti, joka ilmestyi vuosina 1847–1866. Lehti oli kansallismielinen ja edisti voimakkaasti suomalaisuuden ja suomen kielen asemaa. Toimituksen tekeminä teksteinä ilmestyivät mm. seuraavat tekstit: *Köyhäinhoidosta: **[[Köyhäin- ja Waiwaisten Holhouksesta I (Suometar)]] Suometar n:o 36, 7.9.1849 **[[Köyhäin- ja Waiwaisten Holhouksesta II (Suometar)]] Suometar n:o 38, 21.9.1849 **[[Köyhäin ja Kerjäläisten hoitaminen (Suometar)]] Suometar n:o 39, 28.9.1849 == Artikkelit == *[[/1847|1847]] *[[/1848|1848]] *[[/1849|1849]] *[[/1850|1850]] *[[/1851|1851]] *[[/1852|1852]] *[[/1853|1853]] *[[/1854|1854]] *[[/1855|1855]] *[[/1856|1856]] *[[/1857|1857]] *[[/1858|1858]] *[[/1859|1859]] *[[/1861|1861]] *[[/1862|1862]] *[[/1863|1863]] *[[/1864|1864]] *[[/1865|1865]] [[Luokka:Suometar| ]] [[Luokka:Helsinki]] lfk62vf6y7vk8u0x3yj8725l2nb3ozb 0 10671 130034 107676 2026-04-21T18:19:30Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Vapaus]]; lisätty [[:Luokka:Vapaus (Mikkeli)]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130034 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Yks’ hyvä, toinen parempi. |alaotsikko= |tekijä=Kasperi Tanttu |huomiot= }} : Mä vanha epäiliä yhä emmin: : kenenkä noista neitosista nain; : mä tuolta äsken kuuman suukon sain, : vaan tämä katsoo kaikkein tulisemmin. : Ei, tuota kultakutria mä lemmin! – : suloisin sentään tyttö tummatukka, : verraton punaposki, tulikukka, : miks’ tuota hoksinut en aikaisemmin. : Tuon otan, tämän tyhmemmille hylkään, : näin tuumin, vaihdan niinkuin rukkasia, : vaan kaupan loppu lienee lopen nolo. : Ne kaikki alkaa luottaa taivaan ylkään, : ja minä, joka hyljin kukkasia, : saan vanhanpojan päivät – poikapolo.. [[Kasperi Tanttu]]. '''Lähde:''' ''Vapauden joululehti: 5-v:nen julkaisu''. 1911. Vapaus-lehti, Mikkeli. [[Luokka:Kasperi Tanttu]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Vapaus (Mikkeli)]] [[Luokka:1911]] dqkwdtj2y3pdkubtybaysnkuvj327vd 0 12392 130049 129685 2026-04-21T20:21:57Z Nysalor 5 Anna sen mennä 130049 wikitext text/x-wiki {{Wikipedia}} '''Valto Tynnilä''' (1904–1940) == Laulut == * ''[[Anna sen mennä]]'' * ''[[Avulias ystävä]]'' * ''[[Hellevi]]'' * ''[[Jos minä oisin]]'' * ''[[Neljä poikaa]]'' * ''[[Niinkuin kullan kilinä]]'' * ''[[Ruhtinaan viulu]]'' * ''[[Sanat ja valat]]'' * ''[[Vanha kaappikello]]'' [[Luokka:Valto Tynnilä| ]] pa7zg23p4sizagewcu9hmi1ffhacned 0 19095 130166 109527 2026-04-21T22:52:35Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:1854]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130166 wikitext text/x-wiki __NOTOC__ {{Otsikko| |edellinen=[[../1853|1853]] |seuraava=[[../1855|1855]] |otsikko=Suometar |alaotsikko=1854 |tekijä=- |huomiot= }} == 1854 == {{Digi|tyyppi=sanomalehti|tunnus=1457-4705|vuosi=1854|otsikko=Suometar (1854)}} === 24.3. === * [[Katoolinen Pyhäkertomus]] === 21.4. === * [[Ilmarisen kultamorsian]] === 2.6. === * [[Muinais-aikain muistoja]] * [[Suvi Suomessa]] [[Luokka:1854]] 0yd3u11ar160vymvvluvgplpiz5m2iu 0 19247 130169 110057 2026-04-21T23:03:00Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Pääskynen]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130169 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava=[[../Toinen luku|Toinen luku]] |otsikko=Ensimäinen luku |alaotsikko= |tekijä=Jalmari Finne |huomiot= }} <!-- Pääskynen_1_01_01_1915, 11 (17) --><!-- kuva: Hilkka Finne --> <p style="text-align: center; font-size: 2em;"> Ihmeellinen matka historian mailla. </p> <p style="text-align: center;"> Kirj. ''Jalmari Finne.'' </p> <p style="text-align: center;"> ENSIMÄINEN LUKU. </p> <p style="text-align: center;"> Kalle ja Maija tutustuvat kummalliseen mieheen. </p> <!-- 17:1 --> Kalle ja Maija olivat sisaruksia ja kävivät molemmat koulua. Muutamista aineista he kovasti paljon pitivät, varsinkin luonnontieteestä, mutta historia oli heidän mielestään kauhean ikävää. Kun he eräänä iltana istuivat läksyjensä ääressä ja molempien teki kovasti mieli päästä ulos leikkimään, sillä oli kirkas ja kaunis talvipäivä, paiskasi Kalle historian oppikirjan, joka juuri oli hänen edessään, kovalla paukkeella pöytään ja sanoi: <!-- 17:2 --> — Minä annan palttua koko historialle! Eihän siinä ole mitään muuta kuin vuosilukuja ja ihmisten nimiä. Maija aivan säikähtyi tällaista Kallen puhetta istuessaan oman historian oppikirjansa ääressä. Kyllähän hänkin vihasi historiaa, mutta ei hän sentään ollut koskaan aikonut sille antaa palttua, eikä hän ymmärtänyt, miten kirjalle sellaista ruokaa syötetäänkään. — Hyi, Kalle! sanoi hän. Mitähän <!-- 18:1 -->äiti sanoisi, jos kuulisi sinun noin puhuvan? — Jos hän sanoisi jotain, vastasi Kalle, niin kysyisin, muistaako hän mitään historiasta. Ja ellei hän muista, niinkuin varmasti uskon, niin sanoisi hänkin antavansa palttua koko kirjalle. Mennään ulos, se on paljoa viisaampaa! — Mutta kun meidän ensin piti lukea läksymme, lausui Maija. Minä en osaa vielä kaikkia vuosilukuja. — Kyllä sinä osaat kaikki vuosiluvut, niinkuin minäkin, sillä minä luettelen ne milloin tahansa järjestään yhdestä tuhanteen yhdeksäänsataan viiteentoista asti. Eihän siinä ole vaikeaa muuta kuin panna jokainen asia sitten oikealle vuosiluvulle. Ja kun joka vuosiluvussa on ainakin viisi asiaa muistettavana, niin tulee siitä melkein kaksikymmentä tuhatta asiaa. — Eipäs kuin kymmenentuhatta, sanoi Maija. — Niin sinun ja minun erittäin, mutta yhteenlaskettuna on niitä kaksikymmentä tuhatta. Ja se on hirveää! Mennään pois! — Jos äiti näkee meidän menevän, niin hän toruu, sanoi Maija, jonka myöskin teki mieli päästä ulkoilmaan. — Ei hän näe, kun menemme ikkunasta, sanoi Kalle. Samassa hän oli jo ikkunan luona ja avasi sen. Hän ei ennättänyt kiivetä ikkunalaudallekaan, kun vetäytyi huoneeseen takaisin, sillä hän näki jotain merkillistä. Aivan ikkunan kohdalla oli jotain kummallista, joka pyöri ilmassa. Ei se ollut mikään hiekkapyörre, sillä se oli tiuhempi, ei se ollut mikään <!-- 18:2 --> suuri paperin- tai kankaanpalanenkaan, sen he huomasivat. Ikkunan kautta käypä veto toi tuon pyörteen huoneeseen. Molemmat lapset katselivat sitä aivan ihmeissään. — Mikä se on? kysyi Maija. — En minä tiedä, vastasi Kalle. Se on jotain, joka pyörii. He katselivat ja katselivat tätä ymmärtämättä siitä yhtään mitään. Vähitellen alkoi pyörivä esine harventaa vauhtiaan ja silloin he huomasivat, että se ei ollutkaan mikään kuollut kapine, vaan jotain elävää. Ja kun vauhti vieläkin harveni, niin näkivät he, että se oli ihminen. Vähän ajan päästä tuli selville, että se oli mies, joka oli puettu kummalliseen leveään takkiin, jonka liepeet liehuivat sinne ja tänne hänen pyöriessään. Ja nyt he olivat kuulevinaan jo mutinaakin. Lopulta erottautui aivan selvästi latinankieliset sanatkin: — 876, 875, 874, 873. Samassa mies pysähtyi, katsoi lapsiin ja kysyi jotain. Maija säikähtyi tätä kummallisen pukuista olentoa, mutta Kalle oli rohkeampi, hän veti sisarensa taakseen turvaan ja lausui: — Sanokaas tuo uudestaan! Hän oli nimittäin huomaavinaan, että mies puhui latinaa, jota hän koulussa oli jo hiukan opetellut. — Haec Roma est? kysyi mies. — Hän kysyy onko tämä Rooma, selitti Kalle Maijalle. Annahan kun minä vastaan. Hän kokosi kielitaitonsa ja lausui: — Hic haec hoc Helsingforsia! Mies löi kätensä hammas tyksestä <!-- 19:1 --> yhteen ja puhui hyvin vanhanaikuisella suomenkielellä: — Minä olen siis Suomenmaassa? — Niin olette, vastasi Kalle. — Kyllä tämä on Suomi, selitti Maijakin, joka oli tullut jo rohkeammaksi, kun vieras ei näyttänyt haluavan tehdä hänelle pahaa. Mies löi kätensä yhteen ja sanoi jotain latinankielellä, jota eivät lapset yhtään ymmärtäneet. Sitten hän kysyi: — Ja mikä on tämä vuosi? — 1915, vastasi Kalle. — Tammikuun kymmenes päivä, lisäsi Maija ollakseen vastauksessaan täydellisempi. Mies ihmetteli taas kovasti vieraalla kielellään. Lopuksi hän sanoi suomeksi: — Minä olen siis pyörinyt väärinpäin! — Kyllä te äsken kovasti pyöritte, selitti Kalle, mutta en minä tiedä, pyörittekö väärinpäin. — Minä olin juuri keskellä keskiaikaa, sanoi vieras, ja tahdoin tulla muinaiseen Roomaan. Minä aioin mennä kahdeksansataa seitsemänkymmentä kolme vuotta taaksepäin ja meninkin eteenpäin. Minä en pyörinytkään siis vasempaan, vaan oikeaan. Sellaista se on, kun ihmisen päässä on niin kovasti paljon asioita. Hän huokasi syvään. — Saanko minä istua vähäksi aikaa, minua niin kovasti väsyttää, sanoi hän. — Kyllä täällä istua saa, vastasi Kalle. — Olkaa niin hyvä! sanoi Maija, joka oli veljeään kohteliaampi, sillä hän oli jo käynyt koululaisten tanssijaisissakin <!-- 19:2 --> ja osasi siis hyviä tapoja. Kun vieras oli levännyt vähän aikaa ja lapset häntä tarkkaavasti katselleet, kysyi Kalle, joka ei voinut enää uteliaisuuttaan hillitä. — Te sanoitte äsken, että tahdoitte mennä 873 vuotta taaksepäin, mutta tulittekin eteenpäin. Ja sitten sanoitte, että teidän olisi pitänyt kiertää vasemmalle, kun kiersittekin oikealle. Sehän on kovin merkillistä. — Juuri niin, vastasi vieras aivan kuin asia olisi ollut ihan luonnollinen. Jokainen kierros, jonka teen itseni ympäri, vie minut ajassa aina vuoden joko eteenpäin tai taaksepäin, riippuen siitä, kumpaankopäin kierrän. — Merkillistä, sanoi Maija. — Se on visaa, sanoi Kalle, joka tahtoi sanoa jotain poikamaisempaa. — Ja kuka te olette? kysyi Maija, joka oli tottunut siihen, että koulupojatkin sanovat nimensä ennenkuin rupeavat keskustelemaan. — Kukako minä olen? sanoi vieras. Minä olen Teofrastus Bombastus Paracelsus. — Sepä on merkillinen nimi, sanoi Kalle. Jos minun nimeni olisi Bombastus, niin kylläpä pojat nauraisivat. — Kalle! sanoi Maija moittivasti. — Anteeksi, lausui Kalle, en minä tarkoita sillä pahaa, mutta minä en ole koskaan ennen kuullut sellaista nimeä. Ei kellään minun tuttavallani sellaista olekaan. — Sitä en ihmettelekään, vastasi vieras. Ei kukaan sellaisia enää käytä. Se oli silloin minun aikanani, monta sataa vuotta sitten. — Nyt te puhutte pehmosia! sanoi <!-- 20:1 --> Kalle. Oletteko te elänyt monta sataa vuotta? — Minä elän aina, vastasi vieras. Lapset eivät tähän osanneet sanoa mitään, Kalle vain hiljaa vihelsi hampaittensa välistä. Hän arveli, että vieras aikoi puijata heitä. — Te näytätte hämmästyvän, lausui Paracelsus. Mutta kyllä ymmärrätte, kun minä selitän. Minä elin 1400-luvun lopulla ja seuraavan vuosisadan alulla. — Siis Lutherin aikaan, sanoi Maija, joka osasi jotain historiastakin. — Juuri niin, vastasi vieras. Kyllä minä olen usein Martti herran kanssa puhellut. Minä tutkin siihen aikaan syviä salaisuuksia ja pääsin lopulta niin pitkälle, että voin siirtyä ajasta aikaan. Tämä onkin ainoa hupini, sillä ikäväksi tulisi olla aina samassa ajassa. Minä olen aina ollut hiukan levoton olento. Yksi työ ei minun mieltäni hauskuuta pitkääkään aikaa, minun täytyy aina päästä huvittelemaan jonnekin. — Aivan niinkuin meidänkin, sanoi Kalle. Mekin olimme juuri menossa ulos, kun te tulitte ikkunasta sisään. Me luimme juuri historiaa ja se maistui puulta ja sen vuoksi tahdoimme pois täältä. — Historia puulta! huudahti Paracelsus. Kuinka te niin voitte sanoa? Sehän on hauskinta, mitä olla voi. Ellei olisi historiaa, niin enhän osaisi elää enkä olla. Sen kautta tiedän, minne milloinkin menen. Minä olen monta kertaa jo ennen ollut Suomessakin, vaikka en näin myöhäisessä ajassa kuin tämä, mutta olen minä puhutellut hyvin monta suurmiestänne. Ja täällä minä olen <!-- 20:2 -->oppinut suomeakin puhumaan, vaikka se luistaa hiukan kankeasti, niinkuin kuulette, sillä se on kovasti vaikea kieli. Olin viimeksi täällä silloin, kun Aleksanteri ensimäinen matkusti Suomessa. — Ja oliko silloin hauskaa, kysyi Kalle. Historiassa on vain muutamia rivejä siitä. — Tietysti siellä on vain muutamia rivejä, sanoi Paracelsus. Historia on aivan kuin luettelo virstantolpista. — Meillä on nyt kilometrit, vastasi Maija. — Vai ovat ne jo tulleet, minä aina puhuin silloin, kun elin aikaani, että matkat ovat järjestettävät kymmenlukujen mukaan. Niin, historia on aivan kuin kilometritolppia. Niiden välillä on sitten kaikki muu. — Mikä muu? kysyivät lapset. — Ihmiset, tavat, olot, tapaukset, vastasi Paracelsus. Ja se vasta huvittavaa onkin. — Ja te näette siis ne, näette oikein, aivan samoin kuin me näemme teidät? kysyi Kalle. — Ja puhutte ihmisten kanssa? kysyi Maija. — Aivan niin, vastasi Paracelsus. — Sepä olisi toista kuin ulkona juokseminen, sanoi Kalle. Eikö teidän kans{{pv||s}}anne voi tulla sinne? Tarkoitan, eikö teidän mukananne saa ostaa matkalippua ja matkustaa historiassa? Minä tahtoisin ajaa aivan kuin junalla toisesta vuosiluvusta toiseen. — Tekeekö mielenne siis nähdä jotain historiallista? kysyi Paracelsus. — Niin hirveästi, sanoi Maija. — Minulla on nyt kyllä aikaa <!-- 21:1 --> nykyään, sillä en tutki tänä hetkenä mitään erikoista, Roomassakin olisin ainoastaan huvitellut, sanoi laiha vieras. — Niin, huvitella minäkin tahtoisin, sanoi Maija. Viekää meidät jonnekin tanssijaisiin, oikein hienoihin tanssijaisiin. — Tähän maahan vai ulkomaille? kysyi Paracelsus. — Tähän maahan, tähän maahan, sanoi Maija. Ulkomailla en osaisi puhua. Ja minä tahdon puhuakin ihmisten kanssa. Emmekö pääsisi Juhana herttuan hoviin? — Kyllä, jos saan tietää, minä vuonna hän piti hovia Suomessa, sanoi vieras. Lapset miettivät, mutta kumpikaan ei muistanut. — Katsotaan Suomen historiasta, sanoi Maija. Kiireimmän kautta he selailivat historiaa. — Eiköhän se ollut vuonna 1562, sanoi Kalle. Jos me nyt pääsisimme siihen vuoteen. — Siis 353 kierrosta on tehtävä, sanoi Paracelsus. Se ei ole pitkä aika, sen minä kyllä jaksan pyöriä. Kun ei vain tuuli puhalla meitä liian kauaksi, niinkuin minulle kerran tapahtui, jolloin putosin Atlannin mereen. — Mitä silloin teitte? kysyi Kalle. — Minä aloin kiertää uudestaan, vastasi vieras ja tuuli vei minut eteenpäin. Mutta meillä ei ole aikaa viivytellä, on jo ilta ja tanssijaiset voivat olla parhaillaan. — Mutta tanssijaispuvut, sanoi Maija. Mistä ne saamme? — Ne ilmestyvät siellä, vastasi Paracelsus. <!-- 21:2 --> — Mahtavat ne olla merkilliset, jos ne ovat sen aikuiset, lausui Kalle. — Aivan viimeistä muotia, aivan historialliset, sanoi Paracelsus. Tulkaa nyt tänne viittani alle ja pitäkää vyöstäni kiinni. Lapset tekivät niin, ja Paracelsus veti viitan heidän ylitseen, jotta he eivät enää nähneet mitään. — Oletteko nyt hyvin kiinni? kysyi vieras. — Olemme, kuului viitan alta. — Sitten lähdemme. Hui heijaa, Teofrastus Bombastus Paracelsus, leijaa! Lapset tunsivat, miten heidän päänsä alkoi mennä sekaisin vieraan pyöriessä yhä kiivaammin ympäri. {{Oikea|(Jatk.)}} '''Lähde:''' [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/959130?page=17 ''Pääskynen'' no 1, 1915, s. 11–15 (17–21)] {{Alaboksi |edellinen= |seuraava=[[../Toinen luku|Toinen luku]] }} [[Luokka:Pääskynen]] gyrimdt2f52zheyqax53o1lkoitzpi3 130170 130169 2026-04-21T23:04:14Z Pxos 1517 |1 130170 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava=[[../Toinen luku|Toinen luku]] |otsikko=Ensimäinen luku |alaotsikko= |tekijä=Jalmari Finne |huomiot= }} <!-- Pääskynen_1_01_01_1915, 11 (17) --><!-- kuva: Hilkka Finne --> <p style="text-align: center; font-size: 2em;"> Ihmeellinen matka historian mailla. </p> <p style="text-align: center;"> Kirj. ''Jalmari Finne.'' </p> <p style="text-align: center;"> ENSIMÄINEN LUKU. </p> <p style="text-align: center;"> Kalle ja Maija tutustuvat kummalliseen mieheen. </p> <!-- 17:1 --> Kalle ja Maija olivat sisaruksia ja kävivät molemmat koulua. Muutamista aineista he kovasti paljon pitivät, varsinkin luonnontieteestä, mutta historia oli heidän mielestään kauhean ikävää. Kun he eräänä iltana istuivat läksyjensä ääressä ja molempien teki kovasti mieli päästä ulos leikkimään, sillä oli kirkas ja kaunis talvipäivä, paiskasi Kalle historian oppikirjan, joka juuri oli hänen edessään, kovalla paukkeella pöytään ja sanoi: <!-- 17:2 --> — Minä annan palttua koko historialle! Eihän siinä ole mitään muuta kuin vuosilukuja ja ihmisten nimiä. Maija aivan säikähtyi tällaista Kallen puhetta istuessaan oman historian oppikirjansa ääressä. Kyllähän hänkin vihasi historiaa, mutta ei hän sentään ollut koskaan aikonut sille antaa palttua, eikä hän ymmärtänyt, miten kirjalle sellaista ruokaa syötetäänkään. — Hyi, Kalle! sanoi hän. Mitähän <!-- 18:1 -->äiti sanoisi, jos kuulisi sinun noin puhuvan? — Jos hän sanoisi jotain, vastasi Kalle, niin kysyisin, muistaako hän mitään historiasta. Ja ellei hän muista, niinkuin varmasti uskon, niin sanoisi hänkin antavansa palttua koko kirjalle. Mennään ulos, se on paljoa viisaampaa! — Mutta kun meidän ensin piti lukea läksymme, lausui Maija. Minä en osaa vielä kaikkia vuosilukuja. — Kyllä sinä osaat kaikki vuosiluvut, niinkuin minäkin, sillä minä luettelen ne milloin tahansa järjestään yhdestä tuhanteen yhdeksäänsataan viiteentoista asti. Eihän siinä ole vaikeaa muuta kuin panna jokainen asia sitten oikealle vuosiluvulle. Ja kun joka vuosiluvussa on ainakin viisi asiaa muistettavana, niin tulee siitä melkein kaksikymmentä tuhatta asiaa. — Eipäs kuin kymmenentuhatta, sanoi Maija. — Niin sinun ja minun erittäin, mutta yhteenlaskettuna on niitä kaksikymmentä tuhatta. Ja se on hirveää! Mennään pois! — Jos äiti näkee meidän menevän, niin hän toruu, sanoi Maija, jonka myöskin teki mieli päästä ulkoilmaan. — Ei hän näe, kun menemme ikkunasta, sanoi Kalle. Samassa hän oli jo ikkunan luona ja avasi sen. Hän ei ennättänyt kiivetä ikkunalaudallekaan, kun vetäytyi huoneeseen takaisin, sillä hän näki jotain merkillistä. Aivan ikkunan kohdalla oli jotain kummallista, joka pyöri ilmassa. Ei se ollut mikään hiekkapyörre, sillä se oli tiuhempi, ei se ollut mikään <!-- 18:2 --> suuri paperin- tai kankaanpalanenkaan, sen he huomasivat. Ikkunan kautta käypä veto toi tuon pyörteen huoneeseen. Molemmat lapset katselivat sitä aivan ihmeissään. — Mikä se on? kysyi Maija. — En minä tiedä, vastasi Kalle. Se on jotain, joka pyörii. He katselivat ja katselivat tätä ymmärtämättä siitä yhtään mitään. Vähitellen alkoi pyörivä esine harventaa vauhtiaan ja silloin he huomasivat, että se ei ollutkaan mikään kuollut kapine, vaan jotain elävää. Ja kun vauhti vieläkin harveni, niin näkivät he, että se oli ihminen. Vähän ajan päästä tuli selville, että se oli mies, joka oli puettu kummalliseen leveään takkiin, jonka liepeet liehuivat sinne ja tänne hänen pyöriessään. Ja nyt he olivat kuulevinaan jo mutinaakin. Lopulta erottautui aivan selvästi latinankieliset sanatkin: — 876, 875, 874, 873. Samassa mies pysähtyi, katsoi lapsiin ja kysyi jotain. Maija säikähtyi tätä kummallisen pukuista olentoa, mutta Kalle oli rohkeampi, hän veti sisarensa taakseen turvaan ja lausui: — Sanokaas tuo uudestaan! Hän oli nimittäin huomaavinaan, että mies puhui latinaa, jota hän koulussa oli jo hiukan opetellut. — Haec Roma est? kysyi mies. — Hän kysyy onko tämä Rooma, selitti Kalle Maijalle. Annahan kun minä vastaan. Hän kokosi kielitaitonsa ja lausui: — Hic haec hoc Helsingforsia! Mies löi kätensä hammas tyksestä <!-- 19:1 --> yhteen ja puhui hyvin vanhanaikuisella suomenkielellä: — Minä olen siis Suomenmaassa? — Niin olette, vastasi Kalle. — Kyllä tämä on Suomi, selitti Maijakin, joka oli tullut jo rohkeammaksi, kun vieras ei näyttänyt haluavan tehdä hänelle pahaa. Mies löi kätensä yhteen ja sanoi jotain latinankielellä, jota eivät lapset yhtään ymmärtäneet. Sitten hän kysyi: — Ja mikä on tämä vuosi? — 1915, vastasi Kalle. — Tammikuun kymmenes päivä, lisäsi Maija ollakseen vastauksessaan täydellisempi. Mies ihmetteli taas kovasti vieraalla kielellään. Lopuksi hän sanoi suomeksi: — Minä olen siis pyörinyt väärinpäin! — Kyllä te äsken kovasti pyöritte, selitti Kalle, mutta en minä tiedä, pyörittekö väärinpäin. — Minä olin juuri keskellä keskiaikaa, sanoi vieras, ja tahdoin tulla muinaiseen Roomaan. Minä aioin mennä kahdeksansataa seitsemänkymmentä kolme vuotta taaksepäin ja meninkin eteenpäin. Minä en pyörinytkään siis vasempaan, vaan oikeaan. Sellaista se on, kun ihmisen päässä on niin kovasti paljon asioita. Hän huokasi syvään. — Saanko minä istua vähäksi aikaa, minua niin kovasti väsyttää, sanoi hän. — Kyllä täällä istua saa, vastasi Kalle. — Olkaa niin hyvä! sanoi Maija, joka oli veljeään kohteliaampi, sillä hän oli jo käynyt koululaisten tanssijaisissakin <!-- 19:2 --> ja osasi siis hyviä tapoja. Kun vieras oli levännyt vähän aikaa ja lapset häntä tarkkaavasti katselleet, kysyi Kalle, joka ei voinut enää uteliaisuuttaan hillitä. — Te sanoitte äsken, että tahdoitte mennä 873 vuotta taaksepäin, mutta tulittekin eteenpäin. Ja sitten sanoitte, että teidän olisi pitänyt kiertää vasemmalle, kun kiersittekin oikealle. Sehän on kovin merkillistä. — Juuri niin, vastasi vieras aivan kuin asia olisi ollut ihan luonnollinen. Jokainen kierros, jonka teen itseni ympäri, vie minut ajassa aina vuoden joko eteenpäin tai taaksepäin, riippuen siitä, kumpaankopäin kierrän. — Merkillistä, sanoi Maija. — Se on visaa, sanoi Kalle, joka tahtoi sanoa jotain poikamaisempaa. — Ja kuka te olette? kysyi Maija, joka oli tottunut siihen, että koulupojatkin sanovat nimensä ennenkuin rupeavat keskustelemaan. — Kukako minä olen? sanoi vieras. Minä olen Teofrastus Bombastus Paracelsus. — Sepä on merkillinen nimi, sanoi Kalle. Jos minun nimeni olisi Bombastus, niin kylläpä pojat nauraisivat. — Kalle! sanoi Maija moittivasti. — Anteeksi, lausui Kalle, en minä tarkoita sillä pahaa, mutta minä en ole koskaan ennen kuullut sellaista nimeä. Ei kellään minun tuttavallani sellaista olekaan. — Sitä en ihmettelekään, vastasi vieras. Ei kukaan sellaisia enää käytä. Se oli silloin minun aikanani, monta sataa vuotta sitten. — Nyt te puhutte pehmosia! sanoi <!-- 20:1 --> Kalle. Oletteko te elänyt monta sataa vuotta? — Minä elän aina, vastasi vieras. Lapset eivät tähän osanneet sanoa mitään, Kalle vain hiljaa vihelsi hampaittensa välistä. Hän arveli, että vieras aikoi puijata heitä. — Te näytätte hämmästyvän, lausui Paracelsus. Mutta kyllä ymmärrätte, kun minä selitän. Minä elin 1400-luvun lopulla ja seuraavan vuosisadan alulla. — Siis Lutherin aikaan, sanoi Maija, joka osasi jotain historiastakin. — Juuri niin, vastasi vieras. Kyllä minä olen usein Martti herran kanssa puhellut. Minä tutkin siihen aikaan syviä salaisuuksia ja pääsin lopulta niin pitkälle, että voin siirtyä ajasta aikaan. Tämä onkin ainoa hupini, sillä ikäväksi tulisi olla aina samassa ajassa. Minä olen aina ollut hiukan levoton olento. Yksi työ ei minun mieltäni hauskuuta pitkääkään aikaa, minun täytyy aina päästä huvittelemaan jonnekin. — Aivan niinkuin meidänkin, sanoi Kalle. Mekin olimme juuri menossa ulos, kun te tulitte ikkunasta sisään. Me luimme juuri historiaa ja se maistui puulta ja sen vuoksi tahdoimme pois täältä. — Historia puulta! huudahti Paracelsus. Kuinka te niin voitte sanoa? Sehän on hauskinta, mitä olla voi. Ellei olisi historiaa, niin enhän osaisi elää enkä olla. Sen kautta tiedän, minne milloinkin menen. Minä olen monta kertaa jo ennen ollut Suomessakin, vaikka en näin myöhäisessä ajassa kuin tämä, mutta olen minä puhutellut hyvin monta suurmiestänne. Ja täällä minä olen <!-- 20:2 -->oppinut suomeakin puhumaan, vaikka se luistaa hiukan kankeasti, niinkuin kuulette, sillä se on kovasti vaikea kieli. Olin viimeksi täällä silloin, kun Aleksanteri ensimäinen matkusti Suomessa. — Ja oliko silloin hauskaa, kysyi Kalle. Historiassa on vain muutamia rivejä siitä. — Tietysti siellä on vain muutamia rivejä, sanoi Paracelsus. Historia on aivan kuin luettelo virstantolpista. — Meillä on nyt kilometrit, vastasi Maija. — Vai ovat ne jo tulleet, minä aina puhuin silloin, kun elin aikaani, että matkat ovat järjestettävät kymmenlukujen mukaan. Niin, historia on aivan kuin kilometritolppia. Niiden välillä on sitten kaikki muu. — Mikä muu? kysyivät lapset. — Ihmiset, tavat, olot, tapaukset, vastasi Paracelsus. Ja se vasta huvittavaa onkin. — Ja te näette siis ne, näette oikein, aivan samoin kuin me näemme teidät? kysyi Kalle. — Ja puhutte ihmisten kanssa? kysyi Maija. — Aivan niin, vastasi Paracelsus. — Sepä olisi toista kuin ulkona juokseminen, sanoi Kalle. Eikö teidän kans{{pv||s}}anne voi tulla sinne? Tarkoitan, eikö teidän mukananne saa ostaa matkalippua ja matkustaa historiassa? Minä tahtoisin ajaa aivan kuin junalla toisesta vuosiluvusta toiseen. — Tekeekö mielenne siis nähdä jotain historiallista? kysyi Paracelsus. — Niin hirveästi, sanoi Maija. — Minulla on nyt kyllä aikaa <!-- 21:1 --> nykyään, sillä en tutki tänä hetkenä mitään erikoista, Roomassakin olisin ainoastaan huvitellut, sanoi laiha vieras. — Niin, huvitella minäkin tahtoisin, sanoi Maija. Viekää meidät jonnekin tanssijaisiin, oikein hienoihin tanssijaisiin. — Tähän maahan vai ulkomaille? kysyi Paracelsus. — Tähän maahan, tähän maahan, sanoi Maija. Ulkomailla en osaisi puhua. Ja minä tahdon puhuakin ihmisten kanssa. Emmekö pääsisi Juhana herttuan hoviin? — Kyllä, jos saan tietää, minä vuonna hän piti hovia Suomessa, sanoi vieras. Lapset miettivät, mutta kumpikaan ei muistanut. — Katsotaan Suomen historiasta, sanoi Maija. Kiireimmän kautta he selailivat historiaa. — Eiköhän se ollut vuonna 1562, sanoi Kalle. Jos me nyt pääsisimme siihen vuoteen. — Siis 353 kierrosta on tehtävä, sanoi Paracelsus. Se ei ole pitkä aika, sen minä kyllä jaksan pyöriä. Kun ei vain tuuli puhalla meitä liian kauaksi, niinkuin minulle kerran tapahtui, jolloin putosin Atlannin mereen. — Mitä silloin teitte? kysyi Kalle. — Minä aloin kiertää uudestaan, vastasi vieras ja tuuli vei minut eteenpäin. Mutta meillä ei ole aikaa viivytellä, on jo ilta ja tanssijaiset voivat olla parhaillaan. — Mutta tanssijaispuvut, sanoi Maija. Mistä ne saamme? — Ne ilmestyvät siellä, vastasi Paracelsus. <!-- 21:2 --> — Mahtavat ne olla merkilliset, jos ne ovat sen aikuiset, lausui Kalle. — Aivan viimeistä muotia, aivan historialliset, sanoi Paracelsus. Tulkaa nyt tänne viittani alle ja pitäkää vyöstäni kiinni. Lapset tekivät niin, ja Paracelsus veti viitan heidän ylitseen, jotta he eivät enää nähneet mitään. — Oletteko nyt hyvin kiinni? kysyi vieras. — Olemme, kuului viitan alta. — Sitten lähdemme. Hui heijaa, Teofrastus Bombastus Paracelsus, leijaa! Lapset tunsivat, miten heidän päänsä alkoi mennä sekaisin vieraan pyöriessä yhä kiivaammin ympäri. {{Oikea|(Jatk.)}} '''Lähde:''' [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/959130?page=17 ''Pääskynen'' no 1, 1915, s. 11–15 (17–21)] {{Alaboksi |edellinen= |seuraava=[[../Toinen luku|Toinen luku]] }} [[Luokka:Pääskynen|1]] 9wwl2t9921j12n10wpr13jstp1tm29n 130171 130170 2026-04-21T23:04:51Z Pxos 1517 uusi avain luokalle [[:Luokka:Pääskynen]]: "Ihmeellinen matka ... 1" [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130171 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava=[[../Toinen luku|Toinen luku]] |otsikko=Ensimäinen luku |alaotsikko= |tekijä=Jalmari Finne |huomiot= }} <!-- Pääskynen_1_01_01_1915, 11 (17) --><!-- kuva: Hilkka Finne --> <p style="text-align: center; font-size: 2em;"> Ihmeellinen matka historian mailla. </p> <p style="text-align: center;"> Kirj. ''Jalmari Finne.'' </p> <p style="text-align: center;"> ENSIMÄINEN LUKU. </p> <p style="text-align: center;"> Kalle ja Maija tutustuvat kummalliseen mieheen. </p> <!-- 17:1 --> Kalle ja Maija olivat sisaruksia ja kävivät molemmat koulua. Muutamista aineista he kovasti paljon pitivät, varsinkin luonnontieteestä, mutta historia oli heidän mielestään kauhean ikävää. Kun he eräänä iltana istuivat läksyjensä ääressä ja molempien teki kovasti mieli päästä ulos leikkimään, sillä oli kirkas ja kaunis talvipäivä, paiskasi Kalle historian oppikirjan, joka juuri oli hänen edessään, kovalla paukkeella pöytään ja sanoi: <!-- 17:2 --> — Minä annan palttua koko historialle! Eihän siinä ole mitään muuta kuin vuosilukuja ja ihmisten nimiä. Maija aivan säikähtyi tällaista Kallen puhetta istuessaan oman historian oppikirjansa ääressä. Kyllähän hänkin vihasi historiaa, mutta ei hän sentään ollut koskaan aikonut sille antaa palttua, eikä hän ymmärtänyt, miten kirjalle sellaista ruokaa syötetäänkään. — Hyi, Kalle! sanoi hän. Mitähän <!-- 18:1 -->äiti sanoisi, jos kuulisi sinun noin puhuvan? — Jos hän sanoisi jotain, vastasi Kalle, niin kysyisin, muistaako hän mitään historiasta. Ja ellei hän muista, niinkuin varmasti uskon, niin sanoisi hänkin antavansa palttua koko kirjalle. Mennään ulos, se on paljoa viisaampaa! — Mutta kun meidän ensin piti lukea läksymme, lausui Maija. Minä en osaa vielä kaikkia vuosilukuja. — Kyllä sinä osaat kaikki vuosiluvut, niinkuin minäkin, sillä minä luettelen ne milloin tahansa järjestään yhdestä tuhanteen yhdeksäänsataan viiteentoista asti. Eihän siinä ole vaikeaa muuta kuin panna jokainen asia sitten oikealle vuosiluvulle. Ja kun joka vuosiluvussa on ainakin viisi asiaa muistettavana, niin tulee siitä melkein kaksikymmentä tuhatta asiaa. — Eipäs kuin kymmenentuhatta, sanoi Maija. — Niin sinun ja minun erittäin, mutta yhteenlaskettuna on niitä kaksikymmentä tuhatta. Ja se on hirveää! Mennään pois! — Jos äiti näkee meidän menevän, niin hän toruu, sanoi Maija, jonka myöskin teki mieli päästä ulkoilmaan. — Ei hän näe, kun menemme ikkunasta, sanoi Kalle. Samassa hän oli jo ikkunan luona ja avasi sen. Hän ei ennättänyt kiivetä ikkunalaudallekaan, kun vetäytyi huoneeseen takaisin, sillä hän näki jotain merkillistä. Aivan ikkunan kohdalla oli jotain kummallista, joka pyöri ilmassa. Ei se ollut mikään hiekkapyörre, sillä se oli tiuhempi, ei se ollut mikään <!-- 18:2 --> suuri paperin- tai kankaanpalanenkaan, sen he huomasivat. Ikkunan kautta käypä veto toi tuon pyörteen huoneeseen. Molemmat lapset katselivat sitä aivan ihmeissään. — Mikä se on? kysyi Maija. — En minä tiedä, vastasi Kalle. Se on jotain, joka pyörii. He katselivat ja katselivat tätä ymmärtämättä siitä yhtään mitään. Vähitellen alkoi pyörivä esine harventaa vauhtiaan ja silloin he huomasivat, että se ei ollutkaan mikään kuollut kapine, vaan jotain elävää. Ja kun vauhti vieläkin harveni, niin näkivät he, että se oli ihminen. Vähän ajan päästä tuli selville, että se oli mies, joka oli puettu kummalliseen leveään takkiin, jonka liepeet liehuivat sinne ja tänne hänen pyöriessään. Ja nyt he olivat kuulevinaan jo mutinaakin. Lopulta erottautui aivan selvästi latinankieliset sanatkin: — 876, 875, 874, 873. Samassa mies pysähtyi, katsoi lapsiin ja kysyi jotain. Maija säikähtyi tätä kummallisen pukuista olentoa, mutta Kalle oli rohkeampi, hän veti sisarensa taakseen turvaan ja lausui: — Sanokaas tuo uudestaan! Hän oli nimittäin huomaavinaan, että mies puhui latinaa, jota hän koulussa oli jo hiukan opetellut. — Haec Roma est? kysyi mies. — Hän kysyy onko tämä Rooma, selitti Kalle Maijalle. Annahan kun minä vastaan. Hän kokosi kielitaitonsa ja lausui: — Hic haec hoc Helsingforsia! Mies löi kätensä hammas tyksestä <!-- 19:1 --> yhteen ja puhui hyvin vanhanaikuisella suomenkielellä: — Minä olen siis Suomenmaassa? — Niin olette, vastasi Kalle. — Kyllä tämä on Suomi, selitti Maijakin, joka oli tullut jo rohkeammaksi, kun vieras ei näyttänyt haluavan tehdä hänelle pahaa. Mies löi kätensä yhteen ja sanoi jotain latinankielellä, jota eivät lapset yhtään ymmärtäneet. Sitten hän kysyi: — Ja mikä on tämä vuosi? — 1915, vastasi Kalle. — Tammikuun kymmenes päivä, lisäsi Maija ollakseen vastauksessaan täydellisempi. Mies ihmetteli taas kovasti vieraalla kielellään. Lopuksi hän sanoi suomeksi: — Minä olen siis pyörinyt väärinpäin! — Kyllä te äsken kovasti pyöritte, selitti Kalle, mutta en minä tiedä, pyörittekö väärinpäin. — Minä olin juuri keskellä keskiaikaa, sanoi vieras, ja tahdoin tulla muinaiseen Roomaan. Minä aioin mennä kahdeksansataa seitsemänkymmentä kolme vuotta taaksepäin ja meninkin eteenpäin. Minä en pyörinytkään siis vasempaan, vaan oikeaan. Sellaista se on, kun ihmisen päässä on niin kovasti paljon asioita. Hän huokasi syvään. — Saanko minä istua vähäksi aikaa, minua niin kovasti väsyttää, sanoi hän. — Kyllä täällä istua saa, vastasi Kalle. — Olkaa niin hyvä! sanoi Maija, joka oli veljeään kohteliaampi, sillä hän oli jo käynyt koululaisten tanssijaisissakin <!-- 19:2 --> ja osasi siis hyviä tapoja. Kun vieras oli levännyt vähän aikaa ja lapset häntä tarkkaavasti katselleet, kysyi Kalle, joka ei voinut enää uteliaisuuttaan hillitä. — Te sanoitte äsken, että tahdoitte mennä 873 vuotta taaksepäin, mutta tulittekin eteenpäin. Ja sitten sanoitte, että teidän olisi pitänyt kiertää vasemmalle, kun kiersittekin oikealle. Sehän on kovin merkillistä. — Juuri niin, vastasi vieras aivan kuin asia olisi ollut ihan luonnollinen. Jokainen kierros, jonka teen itseni ympäri, vie minut ajassa aina vuoden joko eteenpäin tai taaksepäin, riippuen siitä, kumpaankopäin kierrän. — Merkillistä, sanoi Maija. — Se on visaa, sanoi Kalle, joka tahtoi sanoa jotain poikamaisempaa. — Ja kuka te olette? kysyi Maija, joka oli tottunut siihen, että koulupojatkin sanovat nimensä ennenkuin rupeavat keskustelemaan. — Kukako minä olen? sanoi vieras. Minä olen Teofrastus Bombastus Paracelsus. — Sepä on merkillinen nimi, sanoi Kalle. Jos minun nimeni olisi Bombastus, niin kylläpä pojat nauraisivat. — Kalle! sanoi Maija moittivasti. — Anteeksi, lausui Kalle, en minä tarkoita sillä pahaa, mutta minä en ole koskaan ennen kuullut sellaista nimeä. Ei kellään minun tuttavallani sellaista olekaan. — Sitä en ihmettelekään, vastasi vieras. Ei kukaan sellaisia enää käytä. Se oli silloin minun aikanani, monta sataa vuotta sitten. — Nyt te puhutte pehmosia! sanoi <!-- 20:1 --> Kalle. Oletteko te elänyt monta sataa vuotta? — Minä elän aina, vastasi vieras. Lapset eivät tähän osanneet sanoa mitään, Kalle vain hiljaa vihelsi hampaittensa välistä. Hän arveli, että vieras aikoi puijata heitä. — Te näytätte hämmästyvän, lausui Paracelsus. Mutta kyllä ymmärrätte, kun minä selitän. Minä elin 1400-luvun lopulla ja seuraavan vuosisadan alulla. — Siis Lutherin aikaan, sanoi Maija, joka osasi jotain historiastakin. — Juuri niin, vastasi vieras. Kyllä minä olen usein Martti herran kanssa puhellut. Minä tutkin siihen aikaan syviä salaisuuksia ja pääsin lopulta niin pitkälle, että voin siirtyä ajasta aikaan. Tämä onkin ainoa hupini, sillä ikäväksi tulisi olla aina samassa ajassa. Minä olen aina ollut hiukan levoton olento. Yksi työ ei minun mieltäni hauskuuta pitkääkään aikaa, minun täytyy aina päästä huvittelemaan jonnekin. — Aivan niinkuin meidänkin, sanoi Kalle. Mekin olimme juuri menossa ulos, kun te tulitte ikkunasta sisään. Me luimme juuri historiaa ja se maistui puulta ja sen vuoksi tahdoimme pois täältä. — Historia puulta! huudahti Paracelsus. Kuinka te niin voitte sanoa? Sehän on hauskinta, mitä olla voi. Ellei olisi historiaa, niin enhän osaisi elää enkä olla. Sen kautta tiedän, minne milloinkin menen. Minä olen monta kertaa jo ennen ollut Suomessakin, vaikka en näin myöhäisessä ajassa kuin tämä, mutta olen minä puhutellut hyvin monta suurmiestänne. Ja täällä minä olen <!-- 20:2 -->oppinut suomeakin puhumaan, vaikka se luistaa hiukan kankeasti, niinkuin kuulette, sillä se on kovasti vaikea kieli. Olin viimeksi täällä silloin, kun Aleksanteri ensimäinen matkusti Suomessa. — Ja oliko silloin hauskaa, kysyi Kalle. Historiassa on vain muutamia rivejä siitä. — Tietysti siellä on vain muutamia rivejä, sanoi Paracelsus. Historia on aivan kuin luettelo virstantolpista. — Meillä on nyt kilometrit, vastasi Maija. — Vai ovat ne jo tulleet, minä aina puhuin silloin, kun elin aikaani, että matkat ovat järjestettävät kymmenlukujen mukaan. Niin, historia on aivan kuin kilometritolppia. Niiden välillä on sitten kaikki muu. — Mikä muu? kysyivät lapset. — Ihmiset, tavat, olot, tapaukset, vastasi Paracelsus. Ja se vasta huvittavaa onkin. — Ja te näette siis ne, näette oikein, aivan samoin kuin me näemme teidät? kysyi Kalle. — Ja puhutte ihmisten kanssa? kysyi Maija. — Aivan niin, vastasi Paracelsus. — Sepä olisi toista kuin ulkona juokseminen, sanoi Kalle. Eikö teidän kans{{pv||s}}anne voi tulla sinne? Tarkoitan, eikö teidän mukananne saa ostaa matkalippua ja matkustaa historiassa? Minä tahtoisin ajaa aivan kuin junalla toisesta vuosiluvusta toiseen. — Tekeekö mielenne siis nähdä jotain historiallista? kysyi Paracelsus. — Niin hirveästi, sanoi Maija. — Minulla on nyt kyllä aikaa <!-- 21:1 --> nykyään, sillä en tutki tänä hetkenä mitään erikoista, Roomassakin olisin ainoastaan huvitellut, sanoi laiha vieras. — Niin, huvitella minäkin tahtoisin, sanoi Maija. Viekää meidät jonnekin tanssijaisiin, oikein hienoihin tanssijaisiin. — Tähän maahan vai ulkomaille? kysyi Paracelsus. — Tähän maahan, tähän maahan, sanoi Maija. Ulkomailla en osaisi puhua. Ja minä tahdon puhuakin ihmisten kanssa. Emmekö pääsisi Juhana herttuan hoviin? — Kyllä, jos saan tietää, minä vuonna hän piti hovia Suomessa, sanoi vieras. Lapset miettivät, mutta kumpikaan ei muistanut. — Katsotaan Suomen historiasta, sanoi Maija. Kiireimmän kautta he selailivat historiaa. — Eiköhän se ollut vuonna 1562, sanoi Kalle. Jos me nyt pääsisimme siihen vuoteen. — Siis 353 kierrosta on tehtävä, sanoi Paracelsus. Se ei ole pitkä aika, sen minä kyllä jaksan pyöriä. Kun ei vain tuuli puhalla meitä liian kauaksi, niinkuin minulle kerran tapahtui, jolloin putosin Atlannin mereen. — Mitä silloin teitte? kysyi Kalle. — Minä aloin kiertää uudestaan, vastasi vieras ja tuuli vei minut eteenpäin. Mutta meillä ei ole aikaa viivytellä, on jo ilta ja tanssijaiset voivat olla parhaillaan. — Mutta tanssijaispuvut, sanoi Maija. Mistä ne saamme? — Ne ilmestyvät siellä, vastasi Paracelsus. <!-- 21:2 --> — Mahtavat ne olla merkilliset, jos ne ovat sen aikuiset, lausui Kalle. — Aivan viimeistä muotia, aivan historialliset, sanoi Paracelsus. Tulkaa nyt tänne viittani alle ja pitäkää vyöstäni kiinni. Lapset tekivät niin, ja Paracelsus veti viitan heidän ylitseen, jotta he eivät enää nähneet mitään. — Oletteko nyt hyvin kiinni? kysyi vieras. — Olemme, kuului viitan alta. — Sitten lähdemme. Hui heijaa, Teofrastus Bombastus Paracelsus, leijaa! Lapset tunsivat, miten heidän päänsä alkoi mennä sekaisin vieraan pyöriessä yhä kiivaammin ympäri. {{Oikea|(Jatk.)}} '''Lähde:''' [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/959130?page=17 ''Pääskynen'' no 1, 1915, s. 11–15 (17–21)] {{Alaboksi |edellinen= |seuraava=[[../Toinen luku|Toinen luku]] }} [[Luokka:Pääskynen|Ihmeellinen matka ... 1]] 7eq0vdrb6wkpk4a38um1kg7igiyi1fx 130177 130171 2026-04-21T23:09:23Z Pxos 1517 foksfiks 130177 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava=[[../Toinen luku|Toinen luku]] |otsikko=Ensimäinen luku |alaotsikko= |tekijä=Jalmari Finne |huomiot= }} <!-- Pääskynen_1_01_01_1915, 11 (17) --><!-- kuva: Hilkka Finne --> <p style="text-align: center; font-size: 2em;"> Ihmeellinen matka historian mailla. </p> <p style="text-align: center;"> Kirj. ''Jalmari Finne.'' </p> <p style="text-align: center;"> ENSIMÄINEN LUKU. </p> <p style="text-align: center;"> Kalle ja Maija tutustuvat kummalliseen mieheen. </p> <!-- 17:1 --> Kalle ja Maija olivat sisaruksia ja kävivät molemmat koulua. Muutamista aineista he kovasti paljon pitivät, varsinkin luonnontieteestä, mutta historia oli heidän mielestään kauhean ikävää. Kun he eräänä iltana istuivat läksyjensä ääressä ja molempien teki kovasti mieli päästä ulos leikkimään, sillä oli kirkas ja kaunis talvipäivä, paiskasi Kalle historian oppikirjan, joka juuri oli hänen edessään, kovalla paukkeella pöytään ja sanoi: <!-- 17:2 --> — Minä annan palttua koko historialle! Eihän siinä ole mitään muuta kuin vuosilukuja ja ihmisten nimiä. Maija aivan säikähtyi tällaista Kallen puhetta istuessaan oman historian oppikirjansa ääressä. Kyllähän hänkin vihasi historiaa, mutta ei hän sentään ollut koskaan aikonut sille antaa palttua, eikä hän ymmärtänyt, miten kirjalle sellaista ruokaa syötetäänkään. — Hyi, Kalle! sanoi hän. Mitähän <!-- 18:1 -->äiti sanoisi, jos kuulisi sinun noin puhuvan? — Jos hän sanoisi jotain, vastasi Kalle, niin kysyisin, muistaako hän mitään historiasta. Ja ellei hän muista, niinkuin varmasti uskon, niin sanoisi hänkin antavansa palttua koko kirjalle. Mennään ulos, se on paljoa viisaampaa! — Mutta kun meidän ensin piti lukea läksymme, lausui Maija. Minä en osaa vielä kaikkia vuosilukuja. — Kyllä sinä osaat kaikki vuosiluvut, niinkuin minäkin, sillä minä luettelen ne milloin tahansa järjestään yhdestä tuhanteen yhdeksäänsataan viiteentoista asti. Eihän siinä ole vaikeaa muuta kuin panna jokainen asia sitten oikealle vuosiluvulle. Ja kun joka vuosiluvussa on ainakin viisi asiaa muistettavana, niin tulee siitä melkein kaksikymmentä tuhatta asiaa. — Eipäs kuin kymmenentuhatta, sanoi Maija. — Niin sinun ja minun erittäin, mutta yhteenlaskettuna on niitä kaksikymmentä tuhatta. Ja se on hirveää! Mennään pois! — Jos äiti näkee meidän menevän, niin hän toruu, sanoi Maija, jonka myöskin teki mieli päästä ulkoilmaan. — Ei hän näe, kun menemme ikkunasta, sanoi Kalle. Samassa hän oli jo ikkunan luona ja avasi sen. Hän ei ennättänyt kiivetä ikkunalaudallekaan, kun vetäytyi huoneeseen takaisin, sillä hän näki jotain merkillistä. Aivan ikkunan kohdalla oli jotain kummallista, joka pyöri ilmassa. Ei se ollut mikään hiekkapyörre, sillä se oli tiuhempi, ei se ollut mikään <!-- 18:2 --> suuri paperin- tai kankaanpalanenkaan, sen he huomasivat. Ikkunan kautta käypä veto toi tuon pyörteen huoneeseen. Molemmat lapset katselivat sitä aivan ihmeissään. — Mikä se on? kysyi Maija. — En minä tiedä, vastasi Kalle. Se on jotain, joka pyörii. He katselivat ja katselivat tätä ymmärtämättä siitä yhtään mitään. Vähitellen alkoi pyörivä esine harventaa vauhtiaan ja silloin he huomasivat, että se ei ollutkaan mikään kuollut kapine, vaan jotain elävää. Ja kun vauhti vieläkin harveni, niin näkivät he, että se oli ihminen. Vähän ajan päästä tuli selville, että se oli mies, joka oli puettu kummalliseen leveään takkiin, jonka liepeet liehuivat sinne ja tänne hänen pyöriessään. Ja nyt he olivat kuulevinaan jo mutinaakin. Lopulta erottautui aivan selvästi latinankieliset sanatkin: — 876, 875, 874, 873. Samassa mies pysähtyi, katsoi lapsiin ja kysyi jotain. Maija säikähtyi tätä kummallisen pukuista olentoa, mutta Kalle oli rohkeampi, hän veti sisarensa taakseen turvaan ja lausui: — Sanokaas tuo uudestaan! Hän oli nimittäin huomaavinaan, että mies puhui latinaa, jota hän koulussa oli jo hiukan opetellut. — Haec Roma est? kysyi mies. — Hän kysyy onko tämä Rooma, selitti Kalle Maijalle. Annahan kun minä vastaan. Hän kokosi kielitaitonsa ja lausui: — Hic haec hoc Helsingforsia! Mies löi kätensä hammas tyksestä <!-- 19:1 --> yhteen ja puhui hyvin vanhanaikuisella suomenkielellä: — Minä olen siis Suomenmaassa? — Niin olette, vastasi Kalle. — Kyllä tämä on Suomi, selitti Maijakin, joka oli tullut jo rohkeammaksi, kun vieras ei näyttänyt haluavan tehdä hänelle pahaa. Mies löi kätensä yhteen ja sanoi jotain latinankielellä, jota eivät lapset yhtään ymmärtäneet. Sitten hän kysyi: — Ja mikä on tämä vuosi? — 1915, vastasi Kalle. — Tammikuun kymmenes päivä, lisäsi Maija ollakseen vastauksessaan täydellisempi. Mies ihmetteli taas kovasti vieraalla kielellään. Lopuksi hän sanoi suomeksi: — Minä olen siis pyörinyt väärinpäin! — Kyllä te äsken kovasti pyöritte, selitti Kalle, mutta en minä tiedä, pyörittekö väärinpäin. — Minä olin juuri keskellä keskiaikaa, sanoi vieras, ja tahdoin tulla muinaiseen Roomaan. Minä aioin mennä kahdeksansataa seitsemänkymmentä kolme vuotta taaksepäin ja meninkin eteenpäin. Minä en pyörinytkään siis vasempaan, vaan oikeaan. Sellaista se on, kun ihmisen päässä on niin kovasti paljon asioita. Hän huokasi syvään. — Saanko minä istua vähäksi aikaa, minua niin kovasti väsyttää, sanoi hän. — Kyllä täällä istua saa, vastasi Kalle. — Olkaa niin hyvä! sanoi Maija, joka oli veljeään kohteliaampi, sillä hän oli jo käynyt koululaisten tanssijaisissakin <!-- 19:2 --> ja osasi siis hyviä tapoja. Kun vieras oli levännyt vähän aikaa ja lapset häntä tarkkaavasti katselleet, kysyi Kalle, joka ei voinut enää uteliaisuuttaan hillitä. — Te sanoitte äsken, että tahdoitte mennä 873 vuotta taaksepäin, mutta tulittekin eteenpäin. Ja sitten sanoitte, että teidän olisi pitänyt kiertää vasemmalle, kun kiersittekin oikealle. Sehän on kovin merkillistä. — Juuri niin, vastasi vieras aivan kuin asia olisi ollut ihan luonnollinen. Jokainen kierros, jonka teen itseni ympäri, vie minut ajassa aina vuoden joko eteenpäin tai taaksepäin, riippuen siitä, kumpaankopäin kierrän. — Merkillistä, sanoi Maija. — Se on visaa, sanoi Kalle, joka tahtoi sanoa jotain poikamaisempaa. — Ja kuka te olette? kysyi Maija, joka oli tottunut siihen, että koulupojatkin sanovat nimensä ennenkuin rupeavat keskustelemaan. — Kukako minä olen? sanoi vieras. Minä olen Teofrastus Bombastus Paracelsus. — Sepä on merkillinen nimi, sanoi Kalle. Jos minun nimeni olisi Bombastus, niin kylläpä pojat nauraisivat. — Kalle! sanoi Maija moittivasti. — Anteeksi, lausui Kalle, en minä tarkoita sillä pahaa, mutta minä en ole koskaan ennen kuullut sellaista nimeä. Ei kellään minun tuttavallani sellaista olekaan. — Sitä en ihmettelekään, vastasi vieras. Ei kukaan sellaisia enää käytä. Se oli silloin minun aikanani, monta sataa vuotta sitten. — Nyt te puhutte pehmosia! sanoi <!-- 20:1 --> Kalle. Oletteko te elänyt monta sataa vuotta? — Minä elän aina, vastasi vieras. Lapset eivät tähän osanneet sanoa mitään, Kalle vain hiljaa vihelsi hampaittensa välistä. Hän arveli, että vieras aikoi puijata heitä. — Te näytätte hämmästyvän, lausui Paracelsus. Mutta kyllä ymmärrätte, kun minä selitän. Minä elin 1400-luvun lopulla ja seuraavan vuosisadan alulla. — Siis Lutherin aikaan, sanoi Maija, joka osasi jotain historiastakin. — Juuri niin, vastasi vieras. Kyllä minä olen usein Martti herran kanssa puhellut. Minä tutkin siihen aikaan syviä salaisuuksia ja pääsin lopulta niin pitkälle, että voin siirtyä ajasta aikaan. Tämä onkin ainoa hupini, sillä ikäväksi tulisi olla aina samassa ajassa. Minä olen aina ollut hiukan levoton olento. Yksi työ ei minun mieltäni hauskuuta pitkääkään aikaa, minun täytyy aina päästä huvittelemaan jonnekin. — Aivan niinkuin meidänkin, sanoi Kalle. Mekin olimme juuri menossa ulos, kun te tulitte ikkunasta sisään. Me luimme juuri historiaa ja se maistui puulta ja sen vuoksi tahdoimme pois täältä. — Historia puulta! huudahti Paracelsus. Kuinka te niin voitte sanoa? Sehän on hauskinta, mitä olla voi. Ellei olisi historiaa, niin enhän osaisi elää enkä olla. Sen kautta tiedän, minne milloinkin menen. Minä olen monta kertaa jo ennen ollut Suomessakin, vaikka en näin myöhäisessä ajassa kuin tämä, mutta olen minä puhutellut hyvin monta suurmiestänne. Ja täällä minä olen <!-- 20:2 -->oppinut suomeakin puhumaan, vaikka se luistaa hiukan kankeasti, niinkuin kuulette, sillä se on kovasti vaikea kieli. Olin viimeksi täällä silloin, kun Aleksanteri ensimäinen matkusti Suomessa. — Ja oliko silloin hauskaa, kysyi Kalle. Historiassa on vain muutamia rivejä siitä. — Tietysti siellä on vain muutamia rivejä, sanoi Paracelsus. Historia on aivan kuin luettelo virstantolpista. — Meillä on nyt kilometrit, vastasi Maija. — Vai ovat ne jo tulleet, minä aina puhuin silloin, kun elin aikaani, että matkat ovat järjestettävät kymmenlukujen mukaan. Niin, historia on aivan kuin kilometritolppia. Niiden välillä on sitten kaikki muu. — Mikä muu? kysyivät lapset. — Ihmiset, tavat, olot, tapaukset, vastasi Paracelsus. Ja se vasta huvittavaa onkin. — Ja te näette siis ne, näette oikein, aivan samoin kuin me näemme teidät? kysyi Kalle. — Ja puhutte ihmisten kanssa? kysyi Maija. — Aivan niin, vastasi Paracelsus. — Sepä olisi toista kuin ulkona juokseminen, sanoi Kalle. Eikö teidän kans{{pv||s}}anne voi tulla sinne? Tarkoitan, eikö teidän mukananne saa ostaa matkalippua ja matkustaa historiassa? Minä tahtoisin ajaa aivan kuin junalla toisesta vuosiluvusta toiseen. — Tekeekö mielenne siis nähdä jotain historiallista? kysyi Paracelsus. — Niin hirveästi, sanoi Maija. — Minulla on nyt kyllä aikaa <!-- 21:1 --> nykyään, sillä en tutki tänä hetkenä mitään erikoista, Roomassakin olisin ainoastaan huvitellut, sanoi laiha vieras. — Niin, huvitella minäkin tahtoisin, sanoi Maija. Viekää meidät jonnekin tanssijaisiin, oikein hienoihin tanssijaisiin. — Tähän maahan vai ulkomaille? kysyi Paracelsus. — Tähän maahan, tähän maahan, sanoi Maija. Ulkomailla en osaisi puhua. Ja minä tahdon puhuakin ihmisten kanssa. Emmekö pääsisi Juhana herttuan hoviin? — Kyllä, jos saan tietää, minä vuonna hän piti hovia Suomessa, sanoi vieras. Lapset miettivät, mutta kumpikaan ei muistanut. — Katsotaan Suomen historiasta, sanoi Maija. Kiireimmän kautta he selailivat historiaa. — Eiköhän se ollut vuonna 1562, sanoi Kalle. Jos me nyt pääsisimme siihen vuoteen. — Siis 353 kierrosta on tehtävä, sanoi Paracelsus. Se ei ole pitkä aika, sen minä kyllä jaksan pyöriä. Kun ei vain tuuli puhalla meitä liian kauaksi, niinkuin minulle kerran tapahtui, jolloin putosin Atlannin mereen. — Mitä silloin teitte? kysyi Kalle. — Minä aloin kiertää uudestaan, vastasi vieras ja tuuli vei minut eteenpäin. Mutta meillä ei ole aikaa viivytellä, on jo ilta ja tanssijaiset voivat olla parhaillaan. — Mutta tanssijaispuvut, sanoi Maija. Mistä ne saamme? — Ne ilmestyvät siellä, vastasi Paracelsus. <!-- 21:2 --> — Mahtavat ne olla merkilliset, jos ne ovat sen aikuiset, lausui Kalle. — Aivan viimeistä muotia, aivan historialliset, sanoi Paracelsus. Tulkaa nyt tänne viittani alle ja pitäkää vyöstäni kiinni. Lapset tekivät niin, ja Paracelsus veti viitan heidän ylitseen, jotta he eivät enää nähneet mitään. — Oletteko nyt hyvin kiinni? kysyi vieras. — Olemme, kuului viitan alta. — Sitten lähdemme. Hui heijaa, Teofrastus Bombastus Paracelsus, leijaa! Lapset tunsivat, miten heidän päänsä alkoi mennä sekaisin vieraan pyöriessä yhä kiivaammin ympäri. {{Oikea|(Jatk.)}} '''Lähde:''' [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/959130?page=17 ''Pääskynen'' no 1, 1915, s. 11–15 (17–21)] {{Alaboksi |edellinen= |seuraava=[[../Toinen luku|Toinen luku]] }} [[Luokka:Pääskynen||Ihmeellinen matka ... 1]] 77jtl7lifdsz0ew3ntcpunqds7z3bfs 0 19249 130172 110056 2026-04-21T23:06:49Z Pxos 1517 luokan avain: |Ihmeellinen matka ... 2 130172 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../Ensimäinen luku|Ensimäinen luku]] |seuraava=[[../Kolmas luku|Kolmas luku]] |otsikko=Toinen luku |alaotsikko= |tekijä=Jalmari Finne |huomiot= }} <!-- Pääskynen_2_01_02_1915, 11 --> <p style="text-align: center; font-size: 2em;"> Ihmeellinen matka historian mailla. </p> <p style="text-align: center;"> Kirj. ''Jalmari Finne.'' </p> <p style="text-align: center;"> TOINEN LUKU. </p> <p "text-align: center;"> Kalle ja Maija tulivat Juhanaherttuan hoviin ja saivat nähdä kaikenlaista merkillistä. </p> — Nyt olemme perillä, sanoi Paracelsus. Kalle ja Maija pudottautuivat maahan ja olivat vielä nopeasta pyörimisestä aivan sekaisin. — Missä me olemme? kysyi Kalle. — Turussa ja matkalla Juhana herttuan hoviin, vastasi Paracelsus. Ja nyt saatte aivan ensiksi ottaa uudet vaatteet yllenne. Hän pisti kätensä viittansa taskuun, pöyhi siellä sormillaan, mutisten jotain latinankielellä, josta <!-- 11:2 --> Kalle ei ymmärtänyt mitään muuta kuin sanan: mutare. — Hän sanoi mutare, kuiskasi hän Maijalle ja se merkitsee muuttamista. — Merkillinen kieli tuo latinankieli, sanoi Maija, kun se muistuttaa suomenkieltä. Hän ei joutunut tätä sen enempää ajattelemaan, sillä heidän saattajansa veti jo taskustaan vaatekappaleita. Maija riisui yltään ja alkoi pukea niitä päälleen. — Missä on paita? sanoi hän ensiksi. — Tässä on, vastasi Paracelsus. — Mutta sehän on villainen, ihmetteli Maija. Käytetäänkö täällä villaisia paitoja? <!-- 12:1 --> — Niitä tai silkkisiä, vastasi Paracelsus. Sinunkin paitasi reunassa on silkkinen päärme. Maija otti sen ylleen ja pyysi sitten housuja. — Ei sellaisia käytetä, vastasi Paracelsus. Mutta tässä on alushame. Tässä ei vielä ollut mitään ihmeteltävää, mutta kohta Maijan silmät menivät pystyyn, kun hän katseli sukkia. Ne eivät olleetkaan kudottuja, vaan kankaasta leikattuja. Ja sitten tuli päällyshame. Se oli maahan asti ulottuva ja hyvin leveä! Maija jo ihmetteli, osaako hän laisinkaan kävellä sellaisessa. Reunassa oli nahkapäärme ja etukaista oli monenmoisilla kiemuroilla koristeltu. Mutta röijy, se vasta oli ihmeellinen! Se veti ruumiin niin piukalle, että Maija jo luuli hengityksen loppuvan. Sen etukaista oli vielä kauniimpi kuin hameen ja päättyi suippona vyötäröiden kohdalle. Röijyn yläosa oli aivan toista kangasta ja kiilsi kuin kulta. Ja hiat! Ne olivat kovin paksut, sillä niihin oli päällepäin ommeltu kangasta koholle ja siellä täällä oli nauhoja tätä kohotusta lisäämässä. Kaulaan hän sai leveän, monille koukeroille piipatun kauluksen. — Nyt sinun pääsi on aivan kuin keskellä valkoista vatia, sanoi Kalle nauraen. Maija koetti käännellä päätään, mutta huomasikin, että se oli vaikeaa ja hänen siis oli pidettävä sitä jokseenkin alallaan. Päähän pantiin vielä kulmikas, mustilla helmillä koristettu myssy ja jalkoihin kengät, joilla astuminen tuntui Maijasta kovin vaivalloiselta, kun niissä ei ollut ollenkaan korkoja. <!-- 12:2 --> Kun Kalle katseli sisartaan, ei hän voinut olla ääneen nauramatta, niin merkilliseltä tämä näytti. — Älä naura, sanoi Maija, vaan pue ensin yllesi, niin saan nähdä, oletko sinä yhtään tätä parempi. Ja nyt tuli Kallen vuoro. Paita oli hänelläkin villakangasta, alushousut, joita Paracelsus kutsui »säärivuoriksi», olivat myöskin villaiset. Housut olivat kovin lyhköiset ja kovasti pöhöllään, jonka vuoksi Maija sanoikin, että Kallen keskiruumis oli aivan kuin suuri meluuni. Takki oli aivan ruumiin mukainen ja kovasti koristeltu kaikenlaisilla nauhalaitteilla ristiin ja rastiin. Hiat olivat irtonaiset ja sidottiin pienillä nauhoilla takkiin kiinni. — Miksi nämät ovat irtonaiset? kysyi Kalle. — Jotta voidaan muuttaa toisenlaatuiset tarpeen mukaan, vastasi Paracelsus. Hiat olivat samoin kuin Maijankin kovin paksut ja pöhölliset. Kaulaan sai hänkin röyhellyksen, vaikka se ei ollut yhtä leveä kuin Maijan. Hattu oli aivan kuin vanha knallihattu, jonka päälle oli ommeltu samettia ja sen etuosassa oli suuri sulka, joka oli hopeisella soljella siihen kiinnitetty. Jalkaansa sai Kalle pitkät sukat, jotka olivat, samoin kuin Maijankin, kankaasta leikatut ja sitten ommellut, jalkaan hän sai samettiset korottomat kengät ja sukkien päälle pitkät aivan lyhköisten housujen alareunaan asti ulottuvat säämiskänahasta tehdyt säärykset. Lapset katselivat toisiaan ja nauroivat makeasti. Tämä oli tapahtunut jossain talossa, jota he eivät tunteneet. Kun <!-- 13:1 -->heidän piti lähteä ulos, sanoi Paracelsus: — Te tarvitsette päällysvaatteet, sillä ulkona on talvi. Hän pisti kätensä taskuunsa, kopeloi taas sieltä jotain ja veti lupaamansa vaatteet. Nepä vasta olivat komeat! Päällystä oli samettia ja sisältä ne olivat nahalla vuoratut. Maijan turkissa oli majavannahkavuori ja Kallen näädännahkainen. Ja pitkät olivat takit, ulottuivat aivan maahan asti. — Ja nyt menemme hoviin, sanoi Paracelsus. He läksivät pihalle ja siellä oli hevonen heitä varten. — Ratsastatteko hevosella? kysyi Kalle. Missä me sitten olemme? — Kaikki saman hevosen selässä, vastasi Paracelsus. Hän nousi ensin satulaan, sitten Kalle hänen taakseen ja viimeksi Maija pidellen veljestään, joka piti vuorostaan Paracelsuksesta kiinni. Oli päivä ja matkalla lapset kovasti ihmettelivät katujen kapeutta ja käyryyttä, he kun olivat tottuneet Helsingin suoriin katuihin. Heidän mielestään olisi kaikkien vastaantulevien pitänyt ihmetellä, kun kolme henkilöä oli saman hevosen selässä, mutta taisi olla yleinen tapa, koska kukaan ei sanonut mitään, nosti vain jokainen lakkiaan heille. Ja Kalle vastasi tervehdyksiin, samoin Maijakin. Pian he huomasivat, että muitakin ratsasti linnaan päin ja he näkivät usein täysikasvuisen naisenkin istuvan miehen takana satulassa, mutta monet ajoivat reessä. Matkalla varoitti Paracelsus. — Muistakaa nyt olla siivolla, sillä linnassa on hyvin suuret juhlat <!-- 13:2 kuva -->sen johdosta, että herttuatar on juuri nyt saapunut Puolasta. — Jäätäkö pitkin? kysyi Maija. — Oletko sinä hullu, lausui Kalle. Eihän Itämeri koskaan jäädy kokonaan. — Hän on tullut laivalla, jonka nimi on Ursus Finlandiae, lausui Paracelsus. — Se on Suomen karhu, sanoi Kalle, niin paljon minä sentään aina osaan latinaa. — Kertokaa hiukan enemmän hänen matkastaan, sanoi Maija. — En joudu, vastasi Paracelsus. — Miksi ette? — Meillä on kiire, jotta ennätämme päivälliselle, sanoi Paracelsus hoputtaen hevosta. — Paljoko kello nyt on? kysyi Kalle. — Noin yhdeksän aikaan aamulla. — Aamiaiselle kai me menemme siis, sanoi Kalle. — Ei, kun päivälliselle, sillä aamiainen on jo ollut aikoja sitten, kun kaikki ovat nousseet kello viiden aikaan, sanoi Paracelsus. — Hirveätä, lausui Maija, joka mielellään aina nukkui aamulla niin myöhään kuin mahdollista. <!-- 14:1 --> He tulivat linnaan. Sen portilla oli vartijat, joilla oli pitkät peitset kädessä. Ja kun he viimein astuivat linnan saleihin, niin huomasivat lapset, että kaikki olivat puetut aivan samoin kuin hekin. — Tämä on merkillinen maailma, sanoi Maija hiljaa veljelleen, kun täällä aikaihmiset ovat aivan samalla tapaa vaatetetut kuin lapsetkin. Ja niin todella kaikki olivatkin, sillä lasten ja aikuisten vaatetuksessa ei ollut mitään eroa. Lapsia ei ollut läsnä muita kuin joukko harmaisiin pukuihin puettuja poikia. — Mitä nuo ovat? kysyi Kalle Paracelsukselta. — Ne ovat hovipoikia, vastasi tämä. Maija näki niiden joukossa erään hyyin kauniin pojan ja nyökkäsi hänelle sanoen: — Morjensta! Kaikki salissa olivat samanlaatuisesi puettuja kuin hekin, sen erotuksen Kalle sentään huomasi, että muutamilla herroilla ei ollut sääryksiä niinkuin hänellä, vaan niiden sijasta aivan jalkojen mukaiset kudotut suojukset. — Katsos noita pinkkapöksyjä! sanoi hän Maijalle. — Hst! lausui tämä. Et saa tehdä huomautuksia, äiti on niin sanonut. Mutta hän ei malttanut itsekään olla sanomatta: — Muutamilla herroilla on selässä tuollainen liehutin. Tällä hän tarkotti kapantapaista koristusta, joka riippui olkapäiltä hiukan alapuolelle suolivyön. — Ja tuolla on naisia, joiden myssystä roikkuu huntu pitkin selkää, jatkoi Maija. <!-- 14:2 --> — Mitähän ne sanoisivat, jos kiskaisisi siitä? lausui Kalle. Häntä nauratti itseään tämä ajatus kovasti, mutta Maija loi veljeensä säikähtyneen katseen, sillä hänen mielensä ei koskaan tehnyt kiusata toisia, niinkuin poikien teki. He alkoivat nyt katsella salia. Seinillä oli komeita kankaita, joihin oli kudottu kuvia ja ne näyttivät aivan suurilta tauluilta. Ikkunakomeroissa oli silkkisiä tyynyjä penkeillä. Katosta riippui komeita kruunuja. Huoneen nurkassa oli avoin takka, jossa paloi suuria halkoja. — Eiköhän tule häkää huoneeseen, kun ei voi sulkea suupelliä? sanoi Kalle Paracelsukselle. — Ei niillä ole mitään yläpelliäkään, vastasi tämä. Takassa palaa yötä päivää halkoja. — Mitähän isä sanoisi, jos meillä aina palaisi valkea pesässä? huomautti Maija. Hän valittaa aina, että halot ovat niin kovasti kalliita. He eivät joutuneet tätä enää miettimään, kun salin perällä oleva ovi aukeni ja siitä astui esiin kaksi komeaa herraa, jotka jäivät oven pieleen ja puhalsivat torviin. — Mitähän palokuntalaisia nuo ovat? kysyi Kalle. — Ne ovat torvensoittajia, jotka ilmoittavat herttuan ja herttuattaren tulevan, vastasi Paracelsus. Ja ovesta ilmestyikin kohta torvien päristyä ensin herttua ja sitten herttuatar komeisiin pukuihin puettuina. — Miksi hän ei päästä naista ensin ovesta? kysyi Kalle. — Ei se ole täällä tapana, vastasi Paracelsus. Kumartakaa. <!-- 15 kuva --> Kalle kumarsi ja Maija niiasi. He olivat sen jo tehneet, kun huomasivat toisten yhä vielä kumartavan ja niiailevan. Ja jatkoivat siis yhtä päätä tätä menoa siksi, kunnes herttua ja herttuatar kulkivat heidän ohitseen. Maija huomasi silloin, että herttua oli kaunis mies, vaikkakin hänellä oli punainen suippo parta, ja että herttuatar oli aivan tummatukkainen nainen ja varmasti miestään vanhempi. Kalle huomasi herttuattaren kävelevän hiukan vaivalloisesti. Hän nykäisi Paracelsuksen viitasta ja kysyi: — Mitä herttuatar noin vaappuu? — Häntä vaivaa aina talvella luuvalo, vastasi Paracelsus. Sen vuoksi onkin hänen huoneessaan melkein samanlaatuinen kaakeliuuni kuin teillä kotona ja se on tuotu Hollannista tänne. Herttua oli jo rouvansa kanssa <!-- 15:2 -->mennyt sanaakaan sanomatta ohitse, ja toiset alkoivat heitä seurata. Portaita alas tultuaan he joutuivat suureen saliin, aivan edellisen kokoiseen, jossa oli pitkä pöytä keskellä huonetta. Sen molemmin puolin oli penkit ja ne peitetyt punaisella kankaalla. Pöydän päässä oli kaksi tuolia herttuaa ja herttuatarta varten. Mutta tuoleja ei ollut huoneessa. Kaikki istuivat paikoillaan. — Katsohan, sanoi Maija Kallelle, kuinka hieno pöytäliina täällä on, siinä on oikein välipitsitkin ja paljon kauniimmat kuin ne, joita Aunuksen muijat Helsingissä kauppaavat. — Mutta katsoshan noita kaikenlaisia koreita maljoja pöydällä! sanoi Kalle. Maijan suu jäi aivan selälleen. Ei hän koskaan ollut nähnyt niin koreita kiiltäviä maljoja missään kuin täällä. Siellä oli korkeita, {{tsa|kannelli|kannellisia,}} <!-- 16:1 --> {{tsl|sia,|kannellisia,}} joiden päällä oli kaikenlaisia ihmisiä ja eläimiä, ja reunat olivat aivan täynnä kaikenlaisia kirjailuja. — Mitä ainetta nuo maljat ovat? kysyi Kalle Paracelsukselta. — Kultaa ja hopeaa, vastasi tämä. — Mahtavat ne sitten maksaa, sanoi Kalle. Nyt hänen huomionsa kiintyi lautasiin. Hän otti edessään olevan käteensä ja tunnusteli sitä. Hopeaa se ei ollut, siitä hän oli varma. Mahtoi sitten olla tinaa. — Varmaankin sen vuoksi, että piiat eivät kyökissä rikkoisi niitä, ajatteli Kalle. Äiti aina valittaa, että palvelijattaret rikkovat niin paljon astioita. Täällä on aivan toinen järjestys juuri sen vuoksi. Maija oli myöskin tarkastanut edessään olevia esineitä ja sanoi Kallelle: — Ne ovat unohtaneet antaa meille veitset, kahvelit ja lusikat. — Kai ne tuodaan myöhemmin, sanoi Kalle. Odotetaan. Oven suussa seisoi taas nuo kaksi palvelijaa ja puhalsi torviinsa. Samassa tuotiin suuret vadilliset ruokaa sisään. Ja nyt saivat Kalle ja Maija nähdä sellaista, jota he eivät koskaan olisi uneksineetkaan. Suurista vadeista jaettiin lihaa pöydän ääressä istuville. Nämä ottivat vyöstään pitkät veitset ja alkoivat lihaa leikellä ja sitten he söivät sormin. — Mitähän äiti sanoisi, jos olisi täällä! oli ainoa, mitä Maija sai suustaan päästetyksi, niin hän ällistyi. He katsoivat herttuaan ja herttuattareen ja jäivät aivan suut selällään tuijottamaan heihin. Nuo hienot <!-- 16:2 -->ihmiset kronkkivat sormin ruokaa suuhunsa! Tänä aikana oli palvelija pannut heidän eteensä suuren kimpaleen lihaa. Paracelsus otti vyöltään tikarin ja leikkeli sillä lihaa pieneksi. Kalle kouraisi omaan vyöhönsä ja löysi sieltä pitkän puukon hänkin. Maija piti silmällä naisia ja näki näiden taskustaan ottavan linkkuveitsen ja sillä paloittelevan ruokaansa. Hän pisti kätensä omaan taskuunsa ja kopeloi sieltä. Olipas hänelläkin. Lapset tekivät samoin kuin toisetkin ja heidän mielestään oli tämä syömistapa hyvin hauskaa. Maijan sormet tulivat tietysti kovin rasvaisiksi ja hän tahtoi pyyhkiä ne jonnekin, mutta huomasikin, että pöydän toisella puolen olevat naiset nuolivat sormiaan. Hän teki samoin. Ja ateriaa jatkui. Kun yksi ruokalaji oli syöty, niin kaasi palvelija loput lautaselta suureen astiaan ja sitten pani saman lautasen uudelleen lasten eteen. Ja aina vähän ajan päästä puhalsivat palvelijat torviin oven suussa ja uusia ruokia tuotiin. — Hyvänen aika, kuinka täällä syödään paljon! huudahti Maija. Jo tuotiin pöytään vatejakin, joissa oli liemiruokaa. Mutta nyt oli puute lusikasta. Kumpikin löysi sellaisen omasta taskustaan. — Varastavatkohan täällä vieraat tavaroita, kun ei niille anneta lusikoita talon puolesta? sanoi Kalle. He eivät tienneet, millä tavoin olisi liemiruokaa otettava, kun huomasivatkin, että kukin pisti lusikallaan yhteisestä vadista, joka oli varattu noin kuutta henkeä varten. — Aivan kuin maallakin nykyään, <!-- 17:1 --> sanoi Maija ja pisti lusikkansa vatiin. Liemiruuan loputtua näkivät he jokaisen tekevän sellaista, josta äiti oli heitä ankarasti kieltänyt, nuolevan lusikkansa. Ja kun se oli tehty, niin pisti jokainen lusikkansa taskuunsa. Mutta silloin ei Maija enää voinut itseään hillitä, vaan huusi aivan ääneen: — Katsos Kalle, kuinka herttuattaren kieli tulee pitkälle, kun hän nuolee! Hän nuolee oikein moneen kertaan! Ja Kalle nauroi niin, että hän aivan hirnui ilosta. Olipa se rytäkkää, joka nyt seurasi. Vartijat hyökkäsivät heti lasten kimppuun ja alkoivat raahata heitä pois. Mutta Paracelsus riensi heidän avukseen. Heitä kuljetettiin kovaa kyytiä linnan tornissa olevaan vankihuoneeseen päin kärsimään rangaistusta majesteettirikoksesta, sillä ylhäisille henkilöille ei saa koskaan nauraa. Lapset takertuivat hädissään Paracelsuksen vyöhön. Samassa tämä mutisi loihtulukunsa, ja ennenkuin kukaan ennätti heihin tarttua, pyöri hän jo ympäri ja katosi sotilaitten silmien edestä. {{Oikea|Jatk.}} '''Lähde:''' [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/959131?page=11 ''Pääskynen'' no 2, 1915, s. 33–39 (11–17)] {{Alaboksi |edellinen=[[../Ensimäinen luku|Ensimäinen luku]] |seuraava=[[../Kolmas luku|Kolmas luku]] }} [[Luokka:Pääskynen||Ihmeellinen matka ... 2]] g1gxnhh7mexrveggydzhhscvk5ue3gl 0 19250 130173 110055 2026-04-21T23:07:08Z Pxos 1517 luokan avain: |Ihmeellinen matka ... 3 130173 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../Toinen luku|Toinen luku]] |seuraava=[[../Neljäs luku|Neljäs luku]] |otsikko=Kolmas luku |alaotsikko= |tekijä=Jalmari Finne |huomiot= }} <!-- Pääskynen_3_01_03_1915 --> <p style="text-align: center; font-size: 2em;"> Ihmeellinen matka historian mailla. </p> <p style="text-align: center;"> Kirj. ''Jalmari Finne.'' </p> <p style="text-align: center;"> KOLMAS LUKU. </p> <!-- 16:1 --> <p style="text-align: center;"> Kalle ja Maija näkivät ihmisten yllä vanteita ja joutuivat suuriin turnajaisiin. </p> Kun Paracelsus lakkasi pyörimästä, ja Kalle ja Maija vielä hiukan päästä pyörällä katselivat ympärilleen, niin ihmettelivät he kovasti, missä he oikeastaan olivat. Paikka oli Kallelle tuttu ja samalla vieras. Etäältä hän näki Turun linnan ja tuomiokirkon tornin. — Nyt minä tiedän! sanoi Kalle. Me olemme Ruissalossa lähellä Turkua. Olen täällä ennen käynyt, mutta kaikki puut olivat niin paljoa suuremmat silloin. — Olemmekohan omassa ajassamme? lausui Maija. — Minä en joutunut siinä kiireessä laskemaan kierroksia, sanoi Paracelsus. Mahdollisesti olemme jääneet muutamia vuosia taaksepäin. Koettakaamme ottaa selkoa siitä, missä ajassa olemme. He läksivät kulkemaan. Vähän matkaa astuttuaan näki Paracelsus maahan heitetyn sanomalehden. Hän otti sen käteensä: — Tässä on niinkutsuttu sanomalehti, sanoi hän. — Se on kovasti pieni, sanoi Kalle. Toista on Uusi Suometar ja Helsingin Sanomat, ne ovat varsinkin sunnuntaisin oikein paksuja. — Eikä siinä ole kuin pikkuisen ilmoituksia, sanoi Maija. — Niin, nehän täyttävät nykyään <!-- 16:2 -->suuren osan sanomalehdistä, sanoi Paracelsus. Minun aikanani ei vielä ollut laisinkaan sanomalehtiä. Varsinaiset säännölliset sellaiset alkoivat ilmestyä i7oo:nnen vuosisadan loppupuolella. — Onkohan tämäkin niin vanha? sanoi Kalle. — Tarkastetaan, sanoi Paracelsus. Ei, tämä on paljoa myöhempi. Tässä on vuosiluku 1858. — Me olemme siis viisikymmentäseitsemän vuotta omaa aikaamme jäljessä, sanoi Maija. — Jos oikein hyvin sattuu, niin voisimme nähdä iso-isän elossa, sanoi Kalle. Heidän päätään oikein pyörrytti se ajatus, että he voisivat nähdä elossa miehen, joka oli kuollut ennen heidän syntymäänsä, ja vielä hyvin nuorenakin; Maija meni ihan ymmälle, kun hän sanoi: — Isä olisi siis kapalovauva juuri nyt. Heistä tuntui aivan ihmeelliseltä ajatella, että he tällä tapaa voisivat olla omaa isäänsä vanhemmat. He läksivät kävelemään ja katselemaan seutua. Heidän teki kovasti mieli nähdä, millaisia ihmiset olivat siihen aikaan, jolloin heidän isänsä oli syntynyt. Käveltyään jonkun matkaa Juhani herttuan aikaisissa puvuissaan, näkivät he joukon henkilöitä, jotka olivat hyvin merkillisissä pukimissa. Naisten hameet olivat kovasti leveitä. — Ihan ne ovat kuin suuria nurin <!-- 17:1 kuva -->päin käännettyjä gramofoonin torvia, sanoi Maija. Millä ihmeellä he saavat hameensa pysymään noin leveällä? Mutta pian he sen salaisuuden perille joutuivat; tuulenpuuska kaatoi erään naisen, joka oli tullut heidän lähelleen. Hän suistui maahan, ja silloin Maija ihmeekseen huomasi, että naisen yllä oli ensin jonkinmoinen kori, joka oli tehty toinen toistaan suuremmista vanteista, ja ne olivat sitten nauhoilla yhdistetyt toisiinsa. Naisen kaatuminen nauratti kovasti lapsia. Maija huusi: — Mitähän hän sanoisi, jos näkisi meidän aikuiset naiset, joilla on niin piukat vaatteet, etteivät tahdo kävelemään päästä! Mutta samassa nainen oli jo päässyt pystyyn ja nähdessään lasten nauravan, suuttui hän tavattomasti. Hän alkoi torua näitä ja sanoi: — Mitä te minusta pilkkaa teette, ettekö itse huomaa, kuinka hullunkurisesti te olette puettuja. Aivanhan te olette kuin mitäkin kummituksia! Lähellä oleva seura, johon kuului miehiä ja naisia, riensi lähelle ja he olivat niin uhkaavan näköisiä, että lapset läksivät pakoon, juoksivat Paracelsuksen luo ja sanoivat: <!-- 17:2 --> — Ne tahtovat antaa meille selkään! Mennään pakoon! — Mihin aikaan? kysyi Paracelsus. Omaanneko? — Ei, minä tahdon takaisin herttuan hoviin, sanoi Maija. — Samassa oli Paracelsus käskenyt heitä tarttumaan vyöhönsä ja hän alkoi pyöriä vasempaan päin. Syntyi suuri pyörre ilmassa ja naisilla oli täysi työ estää vannehameitaan menemästä nurin. Kun lapset jälleen pysähtyivät, olivat he samalla, paikalla. Mutta kuinka toisenlaista olikaan nyt! He olivat keskellä suurta ihmisjoukkoa, se katseli kentälle saapuneita herroja, jotka ajoivat komeissa asepuvuissa koristeltujen hevosten selässä. — Mikä ihme täällä nyt on? kysyi Maija. — Nämät ovat turnajaiset, joita Juhana herttua pitää Ruissalossa. Minä kiersin hiukan liikaa ympäri ja me tulimme ajassa kuusi kuukautta myöhempään hetkeen kuin viime kerralla. — Vai turnajaiset, sanoi Maija. Ne ovat varmaankin senaikuiset urheilujuhlat. — Nyt sinä puhut tyhmyyksiä, sanoi Kalle. Turnajaiset ovat aivan toista. Hän oli niistä lukenut ja tiesi siis jotain. Ei hän kuitenkaan itse ruvennut selittämään, vaan pyysi Paracelsusta sitä tekemään. Tämä heti antoi kaikki tiedot. Hän osoitti suurta katettua lavaa, joka oli kentän laidassa, siellä istuivat herttua, herttuatar ja muut ylhäiset herrat ja naiset. Kentällä oli aitaus, jonka sisällä turnajaiset tapahtuivat. {{tsa|Ai-|Aidan}} <!-- 18 kuva -->{{tsl|dan|Aidan}} kummassakin päässä oli pieni lava, jolla seisoi mies lippu kädessä antamassa merkkiä, milloin ratsastajat saisivat hyökätä yhteen. Ajajilla oli haarniskat yllä ja päässä kypärä, jonka silmikko oli laskettu alas. Vasemmassa kädessä oli kilpi, jolla he suojelivat itseään, ja oikeassa puinen peitsi, jolla he koettivat työntää vastustajansa alas satulasta. Hevosten yllä oli komea, melkein maahan asti ulottuva vaippa, joka oli kirjailtu kunkin ajajan aatelisvaakunalla. Monta paria hyökkäsi yhteen. Ja joka kerta, kun sen piti tapahtua, antoivat torvensoittajat lähtömerkin ja rummut pärisivät. Ja kun toinen oli heittänyt vastustajansa alas satulasta, niin silloin kaikki hurrasivat. Ja Kalle ja Maija hurrasivat muiden mukana. Koska useita pareja soti toistensa kanssa, niin lapset hiukan kyllästyivät tähän katsomiseen ja alkoivat tarkastaa kaikkea muuta ympärillään. He olivat juuri aikeissa mennä <!-- 18:2 -->aitauksen sisäpuolelle, kun vahdissa oleva sotilas pidätti heitä ja käski heitä lukemaan kirjoitusta aidan viereen kiinnitetystä taulusta. Kalle meni sen eteen. Aitaan oli lyöty puutaulu ja siihen kiinnitetty paperi. Kun Kalle oli vähän aikaa lueskellut, huusi hän: — Tulehan Maija katsomaan, kuinka he kirjoittavat! Maija riensi lähelle ja yhdessä he nyt lueskelivat, mitä paperissa seisoi. <p fraktuura> ⹂Me Johan jumalan armoin canßa Suomen Herktua. Me teemme temen canßa caikein tietteuexi, ettei yxiken, kutka ikenens ne taitauat olla, iotka ei voloßualidut ole, madha vskalda tämän ßcrangin ßißälle käydä. Ja andakate teittenne löytte kvlijaißet ia hyffuemielißet. Joka eij ßijta tege, ßen pitä Lvettaman pettäiexi ja rangaijstaman ilman kaicketa Armota.” </p> — Jos minä kirjoittaisin tuollaista koulussa, sanoi Kalle, niin nolla olisi liian korkea numero. — Me korjaamme sen! sanoi Maija. <!-- 19:1 --> He etsivät kynän taskustaan, mutta missään ei ollut sellaista. He alkoivat silloin ääneen selvitellä, millä tavoin jokainen sana oikeastaan olisi kirjoitettava. Ihmisiä alkoi kokoontua heidän ympärilleen ja lapset innoistuivat sitä enemmän. Mutta he eivät saaneet kauankaan tätä suomenkielen korjausta harjoittaa, kun muuan vahtisotilas kävi heidän niskaansa kiinni ja sanoi: — Tulkaa herttuan eteen! — Kas niin, sanoi Kalle Maijalle, nyt me olemme ulosvalittuja. Turnajaiset olivat loppuneet. Voiton saaneet herrat olivat ottaneet kypärät päästään ja ajoivat hevostensa selässä sen lavan eteen, missä herttua ja herttuatar istuivat. Ja kun he tulivat herttuattaren kohdalle, niin laski tämä jokaisen voittajan päähän tammiseppeleen. Kyllähän Kallea ja Maijaa hiukan peloitti, kun heitä kuljetettiin tällä tavoin, sillä varsin hyvin muistui mieleen edellinen kerta, jolloin heitä vietiin vankilaan. He toivoivat Paracelsuksen tulevan pelastamaan, mutta tätä ei näkynyt missään. Kun seppeleiden jako oli päättynyt, niin vahtisotilas ilmoitti asian herttualle. Hänen puheistaan selveni Kallelle, että hän ja Maija olivat taas tehneet majesteettirikoksen, kun olivat herttuan julistusta tahtoneet korjata. Mutta herttua alkoikin nauraa, kuultuaan mistä oli kysymys. Hän selitti asian herttuattarelle italiankielellä ja silloin tämäkin nauroi. Ja kun Kalle sen huomasi, niin alkoi hän puhella aivan vapaasti. — Herttua näyttää panevan toimeen täällä kaikenlaisia urheilujuhlia. <!-- 19:2 -->Minä en ole koskaan ennen nähnyt turnajaisia. Mutta maratonjuoksua olen nähnyt. Herttua ei tiennyt siitä mitään, ja Kallen täytyi selittää se hänelle. Ja sitten, kun asia oli kaikin puolin tullut valaistuksi, kysyi Kalle: — Tunteeko herttua Hannes Kolehmaista? Hänestä ei herttua ollut koskaan kuullut puhuttavankaan. Hän luuli tätä ensin joksikin talonpojaksi, jota käytettiin viestinviejänä. Mutta kyllä Kalle pian oli selittänyt, ettei Hannes sellainen ollut, hän ei koskaan juossut kirjeitä viemässä, hän vain juoksi juostakseen. Äkkiä Kalle sai aivan tavattoman halun koettaa, millaista turnajaisissa olo oli. Hän pyysi päästä hevosen selkään. Maija tietysti halusi samaa. Nyt riisui kaksi herraa yltään haarniskan ja puki ne lasten päälle. Kovin suuri oli rautapuku molemmille, he olivat niihin aivan hukkua. Ja kuinka raskaita ne olivat, astuminen tuntui aivan mahdottomalta. Mutta eihän heidän astua tarvinnutkaan. Kaikki nauroivat, kun heidät nostettiin hevosten selkään. Hevoset talutettiin aitauksen kumpaankin päähän ja sitten annettiin torvilla merkki ja käskettiin heitä hyökkäämään yhteen. — Koeta nyt parastasi! huusi Kalle Maijalle. Näytetään, mitä helsinkiläiset osaavat! Hevoset juoksivat toisiaan kohden ja molemmat lapset koettivat osua pitkällä peitsellä toisiinsa, mutta isku menikin ohitse. Heidän hevosensa käännettiin radan toisessa päässä ja jälleen he ryntäsivät vastatusten. <!-- 20:1 --> Kaikki olivat tulleet aivan lähelle katsomaan, siinä määrin tämä yritys heitä huvitti. Mutta sitä heidän ei olisi pitänyt tehdä, sillä Kallen peitsi osui keskelle erään mahtavan herran vatsaa, niin että tämä parkuen kaatui kumoon. Maija olisi varmaan töytäissyt peitsellään herttuatarta päähän, mutta tämä sattuikin väistämään, ja peitsi osui erään hoviherran rintaan. Hän tarttui vihoissaan siihen ja kiskaisi Maijan hevosen selästä alas. Siinä nyt Maija makasi maassa selällään, raskaan haarniskan sisässä, pääsemättä minnekään liikkumaan. Ja samassa johtui hänen mieleensä, miten luonnontieteen opettaja oli kertonut, että kilpikonnia pyydystettäessä ne käännettiin selälleen, jotta ne eivät voineet enää liikkua. Hänkin oli tuollainen kilpikonna. Eihän kukaan todella suuttunut tästä, vaan kaikki nauroivat. Herttua määräsi, että Kalle ja Maija olivat vietävä hoviin ja heille oli annettava opettaja, joka ohjaisi heidän lukujaan. — Taas kouluun, sanoi Kalle. Merkillistä, kuinka aina tahdotaan lapsia kouluttaa. Samana iltana opettaja jo heitä kuulusteli. Mutta kylläpä nousi lasten ja hänen välillään ankara kinastus, kun lapset kaikissa asioissa tiesivät enemmän kuin heidän opettajansa. Lapset eivät mitenkään tunnustaneet, että opettaja oli oikeassa, eikä tämäkään myöntänyt lasten väitteitä tosiksi. Ja silloin saivat lapset nähdä jotain sellaista, jota eivät olleet uneksineetkaan koulussa mahdolliseksi. Ensiksi tuli oikea tukkapölly, sitten lyötiin kämmenille <!-- 20:2 -->pampulla, joka oli punottu vitsoista ja viimein asetti heidät opettaja suulleen rinnatusten penkille ja alkoi läimiä oikein täyttä voimaa. Nyt lapset jo halusivat päästä omaan aikaansa. He kirkuivat hädissään Paracelsusta avukseen. Tämä oli etsinyt lapsia, jäätyään kentälle keskustelemaan herttuan henkilääkärin kanssa lääketieteellisistä asioista. Hän oli vasta linnassa muistanut lasten jääneen jonnekin. Pihalla kävellessään hän kuuli näiden äänen, ryntäsi sisään, sieppasi lapset kainaloonsa, juoksi pihalle, ja käski heitä tarttumaan vyöhönsä, luki taikasanansa, ja pian he olivat kadonneet. {{Oikea|Jatk.}} '''Lähde:''' [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/959132?page=16 ''Pääskynen'' no 3, 1915, s. 62–66 (16–20)] {{Alaboksi |edellinen=[[../Toinen luku|Toinen luku]] |seuraava=[[../Neljäs luku|Neljäs luku]] }} [[Luokka:Pääskynen||Ihmeellinen matka ... 3]] 74b1hpi2otrbm2d29ae82l6i1nohqj3 0 19251 130174 110054 2026-04-21T23:07:26Z Pxos 1517 luokan avain: |Ihmeellinen matka ... 4 130174 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../Kolmas luku|Kolmas luku]] |seuraava=[[../Viides luku|Viides luku]] |otsikko=Neljäs luku |alaotsikko= |tekijä=Jalmari Finne |huomiot= }} <!-- Pääskynen_4_01_04_1915, 13 --> <p style="text-align: center; font-size: 2em;"> Ihmeellinen matka historian mailla. </p> <p style="text-align: center;"> Kirj. ''Jalmari Finne.'' </p> <p style="text-align: center;"> {{L|NELJÄS LUKU.}} </p> <!-- 13:1 --> <p style="text-align: center;"> Kuinka Maija eksyi ja kuinka hän viimein löytyi noitana. </p> Kun Paracelsus oli alkanut pyöriä ja oli jo päässyt noin sata vuotta ajassa eteenpäin, niin sattuikin tulemaan kova pyörretuuli, jonka keskelle hän joutui. Eihän siinä auttanut enää koettaa pyöriä ympäri, sai olla tyytyväinen kun pysyi edes ilmassa. Tuuli oli läntinen ja lennätti heitä kovaa vauhtia eteenpäin. Lapset kurkistivat viitan alta ja näkivät seutujen kiitävän. He olivat aina kuvitelleet pääsevänsä lentokoneeseen. Nyt he olivat tavallaan sellaisessa, joka kiisi vielä kaiken hyvän lisäksi aivan hirveää vauhtia eteenpäin. Ja matka kulki yhä vain itään päin. Lapset eivät tunteneet seutuja, kaikki oli heille aivan vierasta. Matkaa oli kestänyt jo jokseenkin kauan ja lasten kädet alkoivat uupua heidän pidellessään kiinni Paracelsuksen vyöstä. Varsinkin Maija, joka oli pienempi, tunsi kohta putoavansa. He olivat erään linnan kohdalla, joka Maijasta tuntui niin tutulta, että hän huusi: — Tuossa on varmasti Viipurin linna! Kalle kuuli sen ja katsoi hänkin alas, ja linna näytti todellakin jokseenkin sellaiselta kuin mitä hän kuvissa oli nähnyt. Mutta kaikki muu oli aivan toisennäköistä, varsinkin kaupungin puoli, jonka ympärillä oli korkea muuri tornineen. <!-- 13:2 --> Samassa tuli tavaton tuulenpuuska, joka heitti lentävän joukon aivan veden lähelle ja sitten kiskaisi heidät jälleen ilmaan. Juuri kun he sipaisivat vettä, heltyivät Maijan kädet ja hän pudota pulskahti veteen. Paracelsus, jolla oli täysi työ pidellä itseään ilmassa, ei tätä huomannut, eikä Kallekaan, joka oli kietonut koipensa Paracelsuksen säären ympärille, pysytelläkseen siten hänen viittansa alla. Ja tuuli kuljetti heitä tavatonta vauhtia yhä vain eteenpäin itään. Tuuli pyöritti heitä sinne ja tänne, niin että Paracelsuksella ei ollut enää mitään tietoa siitä, missä ajassa he olivatkaan. Hän koetti omalla tavallaan pyöriä, mutta ei jaksanut ja viimein hän aivan uupuneena pudottautui maahan. He tulla kupsahtivat leveään venäläiseen rekeen, jonka edessä oli neljä hevosta ja joka kiiti tulista vauhtia eteenpäin. Paracelsus ropsahti selälleen rekeen, ja Kalle meni vähäksi aikaa päälleen pystyyn ja siitä sitten pitkäkseen, jolloin hänen jalkansa osuivat jonkun päälle, joka lykkäsi ne syrjään ja sanoi selvällä ruotsinkielellä: — Mitä lintuja nämät ovat! — Kalle minä olen, sanoi Kalle suomeksi. Ja silloin toinen ajajista alkoi puhua suomea, joka kaikui kovasti turkulaiselta murteelta. Paracelsus pyysi latinankielellä anteeksi. Ja silloin nuo molemmat herrat vastasivat hänelle latinankielellä. Kun siinä vähän aikaa oli selitetty, niin <!-- 14:1 -->tuli Kalle tietämään, että ajajat olivat Ruotsin arkkipiispa Laurentius Petri ja Suomen piispa Mikael Agrikola. He olivat muitten suurten valtaherrojen keralla matkalla Moskovaan solmimaan rauhaa Ruotsin ja Venäjän välillä. Kun Kalle tämän oli saanut tietää, niin kysyi hän: — Oletteko te se sama, joka on ensimäisen aapisen tehnyt? Agrikola hymyili ja sanoi, että kyllä hän sen on tehnyt. — Sanokaa, mikä päivä nyt on? kysyi Kalle. — Kahdeskymmenes-ensimäinen päivä helmikuuta 1557, vastasi piispa. Sillä aikaa kun Paracelsus alkoi puhella piispojen kanssa latinankielellä, ihmetteli Kalle kovasti, minne Maija oli joutunut. Ei hän kovasti levoton ollut, sillä kyllä hän tiesi Parcelsuksen etsivän hänet jostain vuosisadasta. Hauskaa oli ajaa sellaista tulista kyytiä eteenpäin. Pian he saapuivat Moskovaan ja muutamia päiviä odoteltuaan joutui Kalle näkemään Venäjän keisarin, jota historiassa kutsutaan Iivana julmaksi. Oli Kalle toisinaan kuvitellut ihmisillä olleen loistavia pukuja, mutta sitä loistoa, mikä nyt tuli hänen silmiinsä, ei hän koskaan olisi voinut ajatellakaan. Miehillä oli pitkät, maahan asti ulottuvat väljät puvut, jotka olivat kaulan kohdalta rinnalle ja sitten edestä juovana liepeeseen asti koristetut jalokivillä. Ja puvun liepeessä oli kalliita nahkapäärmäyksiä ja samoin hian suissa. Kallen silmät olivat aivan selällään hänen tätä loistoa katsellessaan. <!-- 14:2 -->Palatsi, jonne he olivat joutuneet, oli kauniilla ja kirkkailla väreillä maalattu ja erään huoneen katossakin oli jalokiviä. Kalle oli aivan kuin satulinnassa. — Täällä pitäisi olla sähkövaloa, niin kylläpä se loistaisi, sanoi hän piispa Agrikolalle. Mutta tämä ei vähääkään ymmärtänyt, mitä Kalle tarkoitti sähkövalolla, sillä sellaista sanaa kuin sähkö ei hän ollut koskaan kuullut. Ja jos Kalle Juhana herttuan hovissa oli nähnyt pöydässä komeita kultaisia ja hopeaisia astioita, niin täällä niitä vasta olikin aivan suunnattomat määrät. Tsaari, joka istui komealla istuimellaan, oli hyvin synkän näköinen. Kallen teki mieli sanoa hänelle jotain ystävällistä. Hän huomasi, että tsaari ei ymmärtänyt suomea eikä ruotsia, ja sen vuoksi Kalle kokosi kaiken sen venäjänkielen taitonsa, mikä hänellä oli, meni tsaarin eteen, löi häntä iloisesti polvelle ja sanoi: — Trastu kamrat! Vähän ajan perästä oli Kalle palatsin pihalla lumihangessa, jonne hän oli heitetty palatsin ikkunasta. Kaikki oli tapahtunut niin tavattoman joutuin, ettei Kallella ollut oikeaa aavistustakaan siitä, mitä oli tapahtunut, ennenkuin hän koetteli pyyhkiellä lunta silmistään. Samassa tuli Paracelsus aivan läähättäen hänen luokseen huutaen: — Onneton poika, mitä sinä taas olet tehnyt! — Minä koetin olla ystävällinen! vastasi Kalle. — Mutta etkö sinä tiedä, että Venäjän tsaarin eteen on mentävä <!-- 15:1 -->polvilleen ja lyötävä otsa maahan; ei häntä saa polvelle taputtaa. — Ei kai saa, sen minäkin nyt huomaan, kun istun täällä, sanoi Kalle. Ja äkkiä hänen tuli kovasti ikävä Maijaakin, jota hän ei ollut pitkään aikaan nähnyt. — Setä, sanoi hän kyynelsilmin, — mennään täältä pois ja haetaan Maija! — Missä hän on? kysyi Paracelsus. — En minä tiedä, hän putosi johonkin vuosisataan Viipurin kohdalla, vastasi Kalle. — Oliko se Viipurin kohdalla varmasti? — Oli, minä muistan sen. — Lähdetään sitten etsimään, sillä emmehän voi jättää häntä sinne vieraaseen aikakauteen, sanoi Paracelsus. Hän lausui loitsulukunsa ja alkoi kiertää ympäri. Tuuli oli muuttunut toiseksi. Hiljalleen he liitelivät ilmassa eteenpäin ja viimein näkyi Viipurin linnakin. He laskeutuivat alas kaupungin ulkopuolelle. Kun he kaupungin portista, joka oli suuren muurin sisällä, tulivat kapeille kujille, niin huomasivat he kaikkien ihmisten kulkevan yhteen suuntaan. — Minne te menette? kysyi Paracelsus. — Torille, torille, vastasi muuan mies. Siellä poltetaan tänään eräs noita-akka. Kalle tahtoi nähdä tätä. Ei Paracelsus pitänyt sitä oikein sopivana, mutta Kalle intti vastaan ja tahtoi kaikin mokomin nähdä, miten noita poltettiin. Torilla oli tavaton väen tungos. Siellä oli valmiina suuri kasa risuja <!-- 15:2 -->ja hiiden keskellä tukki, johon noita oli sidottava. Linnasta tuotiin vanha nainen kahleissa. Hän oli noita. Kun torille oli päästy, niin luki eräs pappispukuinen ääneen pitkän paperin, jossa sanottiin että tämä vaimo oli parannellut ihmisiä pimeyden ruhtinaan avulla ja että hän tiesi asioita, joita muut eivät tienneet{{pv||.}} Väitettiin, että hän oli osannut laittaa sellaisen torven, jonka päässä oli rakko, ja sen keskeltä lähti lanka kauas toiseen samanlaiseen torveen, jolloin saattoi puhella tämän avulla. Kun Kalle sen kuuli, niin sanoi hän Paracelsukselle: — Se on samanlainen, kuin minkä Maija ja minä kerran maalla laitoimme. Ei se ole mitään noituutta, se on yksinkertainen telefooni. Kukahan tuo nainen on? Silloin sai Kalle kuulla, että nyt oli vuosi 1647, että naisen nimi oli Maija, ja että hänellä oli kahdeksan lasta. — Yhtä monta kuin Maijalla on nukkea, ajatteli hän. Silloin vanha vaimo loi katseensa ympärilleen ja nähdessään Kallen, hän tunnusteli vähän aikaa ja sitten huusi: — Kalle, Kalle, pelasta minut, he tahtovat polttaa minut elävältä. Paracelsus oli kuullut myös huudon. Ennenkuin kukaan osasi aavistaakaan, oli hän jo rientänyt vanhan vaimon luo, tarttunut häneen, pistänyt hänet viittansa alle, lausunut loitsusanansa ja noussut lasten kanssa ilmaan. Kaikki torilla olevat huusivat kamalasti, sillä nähdessään tämän pyörivän joukon nousevan ilmaan, luulivat he että itse {{tsa|pimey|pimeyden}} <!-- 16 kuva --> {{tsl|den|pimeyden}} ruhtinas oli tullut noutamaan liittolaistansa. Kun Paracelsus viimein taukosi kiertämästä, niin olivat he kaikki jossain etäällä yksinäisessä paikassa. Kylläpä Kalle ihmeissään katseli Maijaa, joka nyt oli kumarassa kulkeva vanha ämmä. — Millä ihmeellä hänestä tehdään lapsi taas? sanoi Kalle. — Minä pyöritän häntä vähän aikaa yksinäni, sanoi Paracelsus. Hän teki sen. Kalle kävi istumaan nurmelle ja katseli, kuinka pyörre pyöri ensin toisaanne, jotta päästiin siihen aikaan, milloin Maija oli pudonnut, ja sitten toisaanne, jotta päästiin taas siihen aikaan, missä Kalle nyt oli. Lasten ilo oli niin suuri tavatessaan jälleen toisensa terveinä ja oikeaikäisinä, että he syleilivät toisiaan ja suutelivat. <!-- 16:2 --> — Nyt minä jo tahdon päästä kotiin, sanoi Kalle. — Se on pian tehty, sanoi Paracelsus. Taas he pyörivät. Kun lapset viimein heräsivät, niin makasivat he vuoteissaan. Maija nousi istualleen, katseli nukkuvaa Kallea ja sanoi itsekseen: — Minulla oli kahdeksan lasta ja ne aikoivat polttaa minut noitana! Hän kiipesi katsomaan, olivatko kaikki kahdeksan nukkea elossa. Kaikki olivat paikallaan, mutta näytti siltä, kuin niiden vaatteet olisivat Maijan poissaollessa kovasti kuluneet. Maija herätti Kallen ja huusi: — Kuule, Kalle, missä sinä kävit sillä aikaa, kun minä elin noitana? Ja Kalle kerroi matkastaan Moskovaan. {{Oikea|(Jatk.)}} '''Lähde:''' [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/959133?page=13 ''Pääskynen'' no 4, 1915, s. 83–86 (13–16)] {{Alaboksi |edellinen=[[../Kolmas luku|Kolmas luku]] |seuraava=[[../Viides luku|Viides luku]] }} [[Luokka:Pääskynen||Ihmeellinen matka ... 4]] qmn2c9nak6u6nb2y223n6nw7t3q0m56 0 19252 130175 110053 2026-04-21T23:07:44Z Pxos 1517 luokan avain: |Ihmeellinen matka ... 5 130175 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../Neljäs luku|Neljäs luku]] |seuraava=[[../Kuudes luku|Kuudes luku]] |otsikko=Viides luku |alaotsikko= |tekijä=Jalmari Finne |huomiot= }} <!-- Pääskynen_5_01_05_1915 --> <p style="text-align: center; font-size: 2em;"> Ihmeellinen matka historian mailla. </p> <p style="text-align: center;"> Kirjoittanut ''Jalmari Finne.'' </p> <p style="text-align: center;"> VIIDES LUKU. </p> <!-- 16:1 --> <p style="text-align: center;"> Kuinka Kalle ja Maija menivät tätinsä syntymäpäiville Tampereelle, mutta tapasivatkin Kustaa III:nnen. </p> Kallen ja Maijan alkoi jo olla ikävä Paracelsusta. He eivät tienneet mitään keinoa, jolla olisivat tämän kutsuneet luokseen. Joululoma oli jo alkanut, kun he eräänä päivänä saivat luvan lähteä Tampereelle äitinsä sisaren syntymäpäiville. Tultuaan asemalle kohtasi heitä kummallinen näky. Tavattoman suuri ihmisjoukko töllisteli erästä miestä, joka kummalliseen asuun puettuna käveli aseman sillalla. Ja kylläpä olikin miehessä katsottavaa! Hänellä oli yllään puku, joka oli kokonaan rautaa. Yläruumiin peitti jokseenkin ruumiin mukaan tehty rautatakki, joka sivuilta sidottiin nahkahihnoilla. Tähän oli hihnoilla kiinnitetty rautaiset hiat, joissa oli kyynärpään kohdalla taipeet ja käsissä oli hansikkaat, jotka olivat liitetyt monesta kappaleesta, niin että sormia saattoi liikutella. Säärien päällä oli niiden etupuolella rautaiset suojukset, jotka polvien kohdalta taipuivat. Jalassa oli saappaat ja niissä kannukset. Päässä oli kypärä ja siinä töyhtö. Kupeella oli miekka ja kädessä hän piteli pitkää <!-- kuva 16:2 -->jousta. Rautapuvun päällä oli viitta. — Onkohan tuo mies karannut teatterista? sanoi Kalle. Siellähän tuollaisia pukuja käytetään. Asemalla sanomalehtiä kauppaavat pojat päästivät samalla oikean riemuhuudon, sillä rautavarustuksissa oleva mies oli ajatuksissaan astellessaan pudonnut asemasillalta kiskoille. Kaatunut mies parkaisi samassa. Maija kuuli äänen ja huusi Kallelle: — Se on Paracelsus, aivan varmasti se on Paracelsus! He riensivät auttamaan kaatunutta miestä ylös. Kun he vaivalloisesti olivat saaneet hänet istualleen, katsoi tämä lapsiin ja huusi: — Siinähän te olettekin! Minä olen teitä jo kauan etsinyt monesta vuosisadasta! — Olemme mekin teitä kovasti kaivanneet, sanoi Kalle. Mutta minkätähden te olette noin merkillisesti puettu? — Minä olen viimeksi ollut kolmenkymmen-vuotisessa sodassa. Ja kun tulin tähän aikaan, niin en ollenkaan muistanut muuttaa pukua. Olin niin ajatuksiini vaipuneena, etten sitä laisinkaan tullut huomanneeksi. Paracelsus katsoi lapsiin ja nähdessään heillä matkatavaroita, kysyi: <!-- 17:1 --> — Minne te olette matkalla? — Me aioimme mennä junalla Tampereelle, sanoi Maija. — Mikä Tampere on? kysyi Paracelsus. — Se on eräs suuri tehdaskaupunki, vastasi Kalle. — Se on kai hyvin nuori, kun minä en ole siitä kuullut puhuttavan. — Ei se niin kovasti nuori ole, sanoi Kalle. Minä muistan, että se perustettiin vuonna 1779, kuningas Kustaa III:s kävi paikalla jo 1775. — Siis 1775 ja nyt on 1915, sanoi Paracelsus. Ja te olette menossa Tampereelle? — Niin olemme junalla, vastasivat lapset. — Mutta emmehän me siihen tarvitse mitään junaa, me menemme muuten! sanoi Paracelsus. Lapset saivat tarttua hänen vyöhönsä; hän lausui taikalukunsa ja alkoi pyörien kohota ilmaan kaikkien asemalla olevien suureksi ihmeeksi. Mutta nyt oli niin, että Paracelsus ei laisinkaan ollut kysynyt, mitä varten lapset menivät Tampereelle. Ja koska hän mielellään liikkui vuosisadoissa, niin kuultuaan, milloin Kustaa III:s oli käynyt paikkakunnalla, hän alkoikin pyrkiä tähän aikaan. Arvaahan sen, etteivät Kalle ja Maija sillä tavoin koskaan joutuneet tätinsä syntymäpäiville. Kyllähän Kalle ja Maija ennen olivat käyneet Tampereella, mutta eivät he tunteneet paikkaa laisinkaan samaksi, kun he nyt siihen pysähtyivät. Sehän oli aivan pikkuinen kylä, jossa oli muutamia puurakennuksia. Ja kummallisen tyhjää oli kylässä, jonka torille <!-- 17:2 -->he olivat tulleet. Ei näkynyt elävää olentoa missään. He alkoivat kävellä Kallen neuvosta uudelle kirkolle päin. Mutta kun he olivat jonkun matkaa kulkeneet, niin ei näkynytkään mitään kirkkoa, ei muuta kuin metsää sillä paikkaa. Täällä muuan vanha vaimo, nähdessään rautapukuisen Paracelsuksen, juoksi parkaisten pakoon. Ja siitä he huomasivat, että heidän pukunsa eivät olleet laisinkaan ajan mukaisia. Pianhan siihen Paracelsus keinon keksi. Hän sanoi vain muutaman sanan ja pisti kätensä viitan taskuun ja sieltä alkoi tulla vaatteita ilmoille. Ja koska oli kaunis kesäinen päivä, niin saattoivat he varsin hyvin metsässä muuttaa pukua. Paracelsuksen täytyi neuvoa lapsia, miten vaatteet olivat puettavat ylle, niin ihmeissään he olivat kaikesta. Kalle sai silkkiset polvihousut ja silkkisukat sekä mustat kengät, joissa oli kauniit soljet ja punaiset korot. Liivit olivat vaalean sinistä silkkiä ja niihin oli ommeltu kauniita kukkia. Takki oli punaista samettia, sen liepeet leveät, reunuksiin silkillä ommeltu kukkasia, hioissa leveät käännökset. Valkoiset silkkihansikkaat sai hän käsiinsä ja kaulaansa ohuesta valkoisesta kankaasta tehdyn huivin, joka ensin käärittiin moneen kertaan kaulan ympäri ja sitten sidottiin nauharuusulle. Maija ei ihmetellyt silkkisukkiaan eikä kenkiään, sillä sellaisia hänellä oli jo ollut tanssiaisissa. Alushame oli silkkiä ja edestä koristettu ommelluilla kukilla. Mutta sen päälle pantiin toinen hame, joka oli toisen väristä kangasta ja oli kohotettu <!-- 18:1 -->lanteiden kohdalta kovasti korkeille röyhellyksille. Kummastusta herättivät hänessä liivit. Niiden alle oli pantava ensin kureliivi. Kyllähän Maija sellaisia oli nähnyt, mutta hirveiltä piinapenkeiltä nämät näyttivät, sillä niissä oli niin kovasti paksut raudat sisällä. Otti hän kuitenkin kaiken ylleen ja näytti nyt hyvin merkilliseltä, kun röijyn kaula oli kovasti avonainen. Kaikkialla oli pitsejä ja nauharuusuja. Lapset luulivat nyt jo olevansa valmiita, mutta Paracelsus otti taskustaan suuren laatikon, josta hän poimi esiin kaikenlaisia merkillisiä laitteita. Ensin hän otti valetukan, jonka niskassa oli tupsu ja pani sen Kallen päähän. Sitten hän otti paperia, teki siitä tötterön, jonka hän pani Kallen naaman eteen ja alkoi ajaa tuohon valetukkaan valkoista jauhoa. Sitten hän pani saman tötterön Maijan naaman eteen ja ajoi hänenkin tukkaansa niin paljon jauhoa, että se muuttui aivan valkoiseksi. Kalle nauroi niin että hän hirnui katsellessaan Maijaa. — Ihan sinulla on tukka kuin vanhoilla ämmillä, sanoi hän. — Se kuuluu muotiin! sanoi Paracelsus. Tällaista tukkaa kutsutaan puuteritukaksi. Ja nyt on teidän kasvonnekin maalattavat. — Mitä me maalia tarvitsemme? kysyi Maija. Eikö meillä ole muutenkin hyvä väri? — Vaikka olisi, niin se ei ole hienoa. Pitää maalata! Paracelsus otti laatikosta esiin kaikenlaisia pensseleitä, joiden avulla hän pani poskiin punaa ja silmäkulmiin mustaa, otsaan ja leukaan <!-- 18:2 -->hän siroitti valkoista jauhoa. Ja aivan viimeiseksi hän leikkasi jostain mustasta kankaasta pieniä palasia, jotka hän liimasi lasten poskiin. — Ei siinä ole mitään haavaa! sanoi Kalle. — Ei tämä olekaan sitä varten, sanoi Paracelsus, vaan sen tähden, että se on hienoa. Näillä pilkuilla on kaikilla oma nimensä, riippuen siitä, missä paikassa ne ovat. Niillä on sellaisia nimiä kuin: »Katso minua, kultaseni», »Hävytön», »Minä olen kaino», ja kymmeniä muita. Kun he olivat vielä saaneet hatut päähänsä, jolloin lasten iloksi tukkaan pantu jauho pöllähti korkealle, alkoi Paracelsus pukeutua samanlaatuiseen pukuun kuin heilläkin oli. — Ja nyt menkäämme katselemaan, missä kaikki ihmiset ovat? sanoi Paracelsus. Pian he pääsivät selville siitä, että kaikki asukkaat olivat rientäneet läheiselle Pyynikille. Ja aivan oikein, siellähän oli todella katsottavaa, sillä Ruotsin kuningas Kustaa III:s oli siellä koko hovisaattueensa kanssa. Kun he olivat kovasti hienosti puettuja, niin eihän kukaan estellyt heitä, vaan pääsivät aivan kuninkaan lähelle, jonka he kuulivat juuri silloin, hänen katsellessaan kaunista maisemaa Pyhäjärven puolella, sanovan: — Tällä paikalla varmaan paholainen kiusasi Jeesusta! — No, se on nyt valhe, sanoi Kalle, Palestiinassa se oli. Kyllä minä sen tiedän! Kuningas kääntyi katsoen hämmästyneenä lapsiin. Nämät kumarsivat syvään. Kuningas {{tsa|nyök|nyökkäsi}} <!-- 19 kuva -->{{tsl|käsi|nyökkäsi}} ja kun hän nyökkäsi, niin silloin täytyi kaikkien toisten nostaa lakkiaan. Ja kun he nostivat lakkiaan, niin pöllähti jauho kaikkien valkoisiksi tehdyistä valetukista. Maijan mielestä oli tämä niin hassua, että hän aivan kikatti. Kuningas ei ollut laisinkaan suuttunut, vaan kyseli heiltä yhtä ja toista ja ihmetteli kovasti heidän vastauksiaan. Mutta olipa lapsillakin kyseltävää ja ihmeteltävää. Maija muisti, että tällaisia pukuja kuin heidän kutsuttiin rokoko-puvuiksi ja hän oli aina halunnut päästä sellaiseen aikaan. Olihan kaikki kovasti hienoa, puvut silkkiä ja samettia ja niissä jalokiviäkin, mutta oli kaikissa noissa ihmisissä jotain, jota Maija varsinkaan, joka oli kovin puhtautta rakastava, ei voinut ymmärtää. Hän näki <!-- 19:2 -->nimittäin ihmisten raapivan tukkaansa ja syyhyttelevän itseään. Hän kysyi eräältä herralta, joka sanoi olevansa Kustaa Mauri Armfelt, miksi ihmiset noin raapivat itseään, ja eikö se ollut sopimatonta. Armfelt nauroi ja selitti, että kaikkia niitä vaivasi sellaiset pikku eläimet, joita ihmisissä toisinaan on. — Kyllä ne menee pois, kun pesee itseään lamppuöljyllä, sanoi Maija. — Mitä se on? kysyi Armfelt. Vaikka Maija kuinka olisi selittänyt, niin eihän kukaan sitä ymmärtänyt. Ja kun Maija selitti, mitä lamppu oli, niin ei Armfelt sitäkään ymmärtänyt. Maija puhui sähkövalosta ja kaasuvalosta, ja silloin luuli tuo hieno herra Maijan kertovan satuja ja nauroi. <!-- 20:1 --> Lapset pääsivät kuninkaan mukana Hatanpään kartanoon, missä pidettiin neuvottelua, ja päätettiin perustaa kaupunki Tampereelle. Neuvottelun jälkeen kääntyi Kustaa III lasten puoleen ja sanoi: — Eikö täällä ole hauskaa? — Kyllähän täällä on hauskaa, sanoi Kalle, mutta en minä ymmärrä, kuinka te kaikki olette niin kovasti likaisia! Pesisitte itseänne hiukan enemmän ja maalaisitte vähemmän, niin olisi se toista. Mikä vuosisata tämä on, jossa ei puhtautta harrasteta? Oli se metakka, joka nyt syntyi. Herrat hyökkäsivät lapsiin kiinni. Kuningas tarttui Kallen tukkaan, joka jäi hänen käsiinsä. Maijan hame repesi aivan kokonaan. Mutta pakoon he pääsivät, tapasivat Paracelsuksen ja huusivat: — Auttakaa pakoon! Me sanoimme noille herroille totuuksia ja nyt ne suuttuivat siitä niin kovasti! Eihän siinä mikään muu auttanut, kuin että Paracelsus antoi heidän ottaa vyöstään kiinni ja läksi pakoon johonkin muuhun vuosisataan. {{Oikea|(Jatk.)}} '''Lähde:''' [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/959134?page=16 ''Pääskynen'' no 5, 1915, s. 110–114 (16–20)] {{Alaboksi |edellinen=[[../Neljäs luku|Neljäs luku]] |seuraava=[[../Kuudes luku|Kuudes luku]] }} [[Luokka:Pääskynen||Ihmeellinen matka ... 5]] nvftmpjr974hvim7ikym7nj3d97nqri 0 19253 130176 110052 2026-04-21T23:08:06Z Pxos 1517 luokan avain: |Ihmeellinen matka ... 6 130176 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../Viides luku|Viides luku]] |seuraava= |otsikko=Kuudes luku |alaotsikko= |tekijä=Jalmari Finne |huomiot= }} <!-- Pääskynen_6_01_06_1915, 11 --> <p style="text-align: center; font-size: 2em;"> Ihmeellinen matka historian mailla. </p> <p style="text-align: center;"> Kirjoittanut ''Jalmari Finne.'' </p> <p style="text-align: center;"> KUUDES LUKU. </p> <!-- 11:1 --> <p style="text-align: center;"> Kalle ja Maija alkavat marista, saavat rangaistuksensa ja putoavat merkilliseen paikkaan. </p> Kun Paracelsus lakkasi jälleen pyörimästä, niin näkivät lapset olevansa keskellä aivan asumatonta seutua. Kaikkialla oli vain kallioita, merta ja saarta. — Mikähän paikka tämä on? kysyi Kalle. — Minä en tiedä, sanoi Paracelsus, mutta odottakaahan, niin käyn kysymässä viisi sataa vuotta eteenpäin. Samassa hän jo lausui taikasanansa ja alkoi pyöriä. Kun hän uudelleen tuli näkyviin, niin sanoi hän: — Tämä on Helsinki. — Mutta eihän täällä ole taloja, ei katuja, ei raitioteitä, sanoi Maija. — Mutta kyllä tämä on Helsinki, sanoi Paracelsus. Minä pyörin tällä samalla paikkaa ja silloin minä tulin keskelle suurta laumaa nuorta väkeä, joilla oli valkoiset lakit päässä ja huusivat kauheasti. — Ne olivat uusia ylioppilaita, sanoi Kalle. — Silloin minä kysyin eräältä sellaiselta, missä minä olin. Hän katsoi minuun aivan kuin hulluun ihmiseen. Lopulta hän kuitenkin sanoi minun olevan Helsingissä. Minä kysyin häneltä silloin, koska kaupunki on perustettu. Hän katsoi minuun pitkään ja viittasi kädellään tällä tavalla. <!-- 11:2 --> Ja Paracelsus näytti, miten ylioppilas oli tehnyt. Maija selitti silloin: — Se on tapana koulussa, kun näytetään, että osaa vastata. — Sitä minäkin arvelin. Ja sitten tuo nuori mies sanoi, että kaupunki perustettiin ensin jonnekin muualle, flöntti-joen suuhun v. 1550. — Kyllä se oli Vantaan-joen suuhun, sanoi Maija. — Niin kai se nimi olikin. Ja sieltä se muutettiin tänne 1640. Me olemme nyt siis Helsingissä, jossa on yliopisto. — Ja se perustettiin samana vuonna kuin Helsinkikin, mutta ensiksi Turkuun ja muutettiin tänne vasta silloin, kun Turku oli palanut, sanoi Kalle. Mutta minä en pidä yliopistosta, sillä sinne päästäkseen pitää lukea niin hirveän paljon kirjoja. — Minä vihaan kirjoja, sanoi Maija, en juttukirjoja, mutta niitä kaikenlaisia oppikirjoja. Minä tahtoisin ne kaikki hävittää! Mutta nyt suuttui Paracelsus, ai, kuinka hän suuttui! Hän ei vähään aikaan saanut ollenkaan sanaa suustaan, leukapielet vain kävivät. Ja sitten hän viimein alkoi haukkua, ja kuinka hän haukkui lapsia! Nämät eivät ennen olleet sellaista sanatulvaa kuulleet. Kun Paracelsus käytti kiukuissaan kaikkia maailman kieliä, niin eivät he ymmärtäneet hänen sanojaan, mutta muodosta päättäen oli hän hirveän vihainen. Viimein hän lausui: <!-- 12 kuva --> — Teillä on liian hyvä olla, teillä on liian paljon kirjoja, siksi ette ymmärrä antaa niille arvoa. Mitä kirja on, sen minä tiedän. Ja minä näytän teillekin jotain, jotta kerrankin oppisitte kunnioittamaan kirjaa! Ja samassa hän oli jo lapset siepannut viittansa alle ja nyt lähdettiin ilman halki. Kun he viimein seisahtuivat, olivat he erään harmaassa kivimuurissa olevan portin edessä. — Tämä on Turun luostari ja tässä on sen portti, sanoi Paracelsus. Teidän aikananne kulkee tämän paikan yli Kaskisten katu eikä kukaan edes tiedä, että samalla kohtaa on tiedon ahjo ollut. <!-- 12:2 --> Hän puki häthätää lasten päälle keskiaikaiset puvut, jotka kovasti muistuttivat kolttia ja olivat hyvin yksinkertaisia. Sitten hän viittasi porttiin ja sanoi: — Tämä on kuuluisa portti, sillä sille on kerran Ruotsin kuningas, Kaarle Knuutinpoika, paetessaan vihollisiaan, kolkuttanut. Hän kolkutti portissa olevalla portinkolkuttimella. Se oli käyrä rauta, jonka yläpää oli kiinni portissa ja alapää löi porttiin, kun rautaa nosti ja sitten antoi sen pudota. — Meidän talossa on sähkönappula, sanoi Kalle. Paracelsus loi häneen vihaisen katseen. Portti avattiin ja he {{tsa|astui|astuivat}} <!-- 13:1 -->{{tsl|vat|astuivat}} luostariin. Paracelsus vei lapset erään ystävänsä, vanhan munkin kammioon ja näytti pergamentteja, joille munkki oli hienosti kirjoittanut. — Tässä on jotain katsottavaa, sanoi hän. — Kovin on huolellisesti kirjoitettua, sanoi Kalle. Meidän isä sanoo aina, että kyllä kirjapainossa latojat ymmärtävät vaikka millaista käsialaa ja sen vuoksi hän sohiikin sinne ja tänne. — Tyhmä nulikka, sanoi Paracelsus, ei tänä aikana ole mitään kirjapainoa. Tämä tässä on itse kirja. Pergamentti on kallista, kirjoitustyö kallista ja yksi kirja maksaa yhtä paljon kuin kokonainen kartano. — Ja minulla on yhteensä viisikymmentäkahdeksan kirjaa! sanoi Kalle. Olen minä todellakin rikas. Mutta Paracelsus ei enää kuunnellut, hän kiskaisi lapset taas viittansa alle ja nousi ilmaan, jolloin luostarissa kerrottiin, että vanhan munkin kammiossa oli käynyt paholainen kahden pikkupaholaisen kanssa. Kun lapset jälleen olivat maan päällä, niin puki Paracelsus heidän ylleen uudet puvut. Kalle sai säämiskänahasta tehdyn leveän takin ja leveät sarkahousut, päähän leveälierisen hatun ja jalkaan saappaat. Maija sai leveän hameen ja röijyn, jonka kaulus oli pitsiä ja päähän huopahatun, jossa oli sulka. — Nyt on vuosi 1642, sanoi Paracelsus ja te saatte nähdä ensimäisen kirjapainon tässä maassa. He menivät puutaloon, jossa eräässä huoneessa oli neljänkymmenen-vuotias ruotsia puhuva mies, <!-- 13:2 -->jota Paracelsus kutsui Petter Valdiksi. Tämä näytteli tulijoille suurella ylpeydellä kirjapainoaan. Siinä oli yksi ainoa käsikone, jolla painettiin. Kirjainlaatikon luona seisoessaan sanoi Petter Vald: — Kirjaimia on hiukan vähän, mutta me voimme kuitenkin aina latoa kahdeksan sivua kerrallaan ja sitten painaa sen. Onhan se aivan suuremmoista. Eikö olekin? — Kuinkahan kauan kestäisi latoa ja painaa silloin yhtä helsinkiläistä sanomalehteä? sanoi Kalle. Olisi se hirveä taksvärkki! Hän nauroi ja Maija yhtyi siihen, mutta ei kestänyt kauankaan, ennenkuin Paracelsus oli tarttunut heidän niskaansa ja he olivat kadonneet. Tästä tapauksesta kirjoitti sitten Vald oppineen selostuksen latinankielellä ja kutsui sitä: »Tuulenpyörteen merkilliseksi vaikutukseksi». Jonkun ajan päästä olivat lapset jälleen maan päällä, mutta nyt maaseudulla. — Tämä on Pälkänettä, sanoi Paracelsus. Ja nyt on juuri paraillaan se aika, jonka nimi on Iso-viha. — Alkoi vuonna 1710 ja päättyi Uudenkaupungin rauhaan 1721, sanoi Kalle tahtoen saattaa Paracelsuksen lempeälle tuulelle, sillä tämä oli vielä vihaisen näköinen. — Ja nyt on vuosi 1714, sanoi Paracelsus. Tulkaa tähän taloon. Hän vei lapset erääseen taloon, puettuaan ensin heidän ylleen aivan talonpoikaiset puvut, jotka olivat harmaata sarkaa. Talossa näkivät lapset miehen, jota Paracelsus kutsui Daniel Medelplaniksi, veistävän kirjaimia puulaattoihin. <!-- 14:1 --> — Katsokaa tätä, katsokaa tätä, sanoi Paracelsus. Kun kansalla ei ole aapistakaan enää ja lapset tahtovat oppia, mutta kirjapainoa ei ole, niin tässä kaiverretaan kirjaimet puuhun ja sitten painetaan aapinen. Ja nämät lapset ovat onnellisia, kun heillä on edes aapinen, kun heillä on edes se kirja! Ja Maijan oli oikein paha mieli siitä, että hän oli tahtonut hävittää kirjat maailmasta, sillä nyt hän huomasi, kuinka hyvä hänen oli olla, kun aina oli sentään jotain luettavaa. Hänen teki jo mieli pyytää sopimattomat sanansa anteeksi, kun Paracelsus olikin siepannut heidät käsiinsä ja taas alkanut lentää ilmaan. Kun he avasivat silmänsä, niin olivat he Helsingissä erään talon rautapeltisellä katolla. Paracelsus kääntyi lasten puoleen ja sanoi: — Te olette minua syvästi loukanneet sillä, että olette halveksineet kirjoja! Minä olen pitänyt niitä kaikkein pyhimpinä asioina maailmassa, sillä niiden kautta säilyy sivistys vuosisatoja. Ja nyt olen päättänyt sanoa teille hyvästi, sillä teidän kaltaistenne kanssa en halua olla. Kalle oikein sävähti ja hänen mielensä tuli pahaksi. Maija alkoi itkeä ajatellessaan, ettei hän enää saisikaan historiassa matkustaa. Mutta eivät he ehtineet mitään sanoa, kun Paracelsus jo oli tarttunut Maijaan ja heiluttaen häntä ilmassa heitti hänet kadun toisella puolella olevan talon avoimesta ikkunasta sisään. Tämä talo oli Otavan kirjapaino, jossa juuri suuri rotatsionikone painoi lastenlehteä, jonka nimi on »Pääskynen». <!-- 14:2 -->Kirjapainon faktori, joka painatustöitä johtaa, seisoi juuri suuri painoarkki kädessä, kun Maija lensi ihan keskelle sitä ja meni sen läpi. — Mikä kärpänen se on? sanoi faktori. — Maija se on! vastasi Maija, joka oli pudonnut suuren paperiarkin päälle. Samassa ölähti pahasti se mies, joka seisoi koneen reunalla, sillä hänen päänsä yli lensi jotain mustaa ja putosi aivan keskelle konetta. Se oli Kalle. Olipa se onni, että kone saatiin ajoissa pysäytetyksi, sillä muuten olisi Pääskyseen tullut oikein suuri ja litteä kuva Kallesta. Kun he selitettyään asiansa viimein tulivat kadulle, sanoi Kalle: — Taisi loppua jo ihmeellinen matka historian mailla. Jos olisin pitänyt suuni kiinni, niin ei Paracelsus olisi suuttunut eikä jättänyt meitä. — Oli onni, etten enää sanonut mitään pahaa historiasta, lausui Maija, sillä silloin olisi hän varmaankin jättänyt meidät oppimaan johonkin aivan vieraaseen aikaan. Ja se olisi ollut hirveää. — Ei surra sentään, sanoi Kalle. Vaikka emme enää pääsekään Paracelsuksen kanssa historian maille, niin pääseehän ajatuksissaan ainakin, kun vain oikein hyvin kuvittelee. — Niin, kun oikein hyvin kuvittelee. Ja siihen päättyi Kallen ja Maijan ihmeellinen matka historian mailla Paracelsuksen seurassa ja he saivat alkaa sitä tehdä ainoastaan ajatuksissaan. '''Lähde:''' [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/959135?page=11 ''Pääskynen'' no 6, 1915, s. 129–132 (11–14)] {{Alaboksi |edellinen=[[../Viides luku|Viides luku]] |seuraava= }} [[Luokka:Pääskynen||Ihmeellinen matka ... 6]] ocodpq27ly5x1yaewd4g17ue2l8hl8k 0 19598 130146 111942 2026-04-21T22:44:27Z Pxos 1517 Lisätään tänne 1. luokaksi juuri luotu uusi luokka [[:Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...]]. 130146 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset / Sananlaskut / Mahdollisuden jälken monialda cootut / ja nyt wastudest ahkerudella enätyt. |alaotsikko= |tekijä=Henrik Florinus |huomiot= Lähteenä on ''Suomi''-julkaisun 5. numerossa 1907 ilmestynyt näköispainos vuonna 1702 ilmestyneestä kirjasta. }} {{Marginaalit}} <div style="background-color: #eee; border: solid 1px gray; padding: 1em; padding-bottom: 5em; "> <pages index="Florinus - Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut.pdf" from=65 to=65 /> {{Marginaalit-loppu}} <pages index="Florinus - Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut.pdf" from=1 to=1 /> *[[/Esipuhe|Esipuhe]] *[[/A|A]] *[[/C|C]] *[[/E|E]] *[[/H|H]] *[[/J|J]] *[[/K|K]] *[[/L|L]] *[[/M|M]] *[[/N|N]] *[[/O|O]] *[[/P|P]] *[[/R|R]] *[[/S|S]] *[[/T|T]] *[[/U|U]] *[[/W|W]] *[[/Y|Y]] *[[/Ä|Ä]] </div> [[Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...|*]] [[Luokka:1702]] [[Luokka:1907]] tv53iduqfeay0o6yglu5u5mvyyy4uj3 0 19599 130147 111943 2026-04-21T22:45:27Z Pxos 1517 Lisätään sivulle luokitus eli luokka [[: Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...]]. 130147 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava=[[../A|A]] |otsikko=Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset / Sananlaskut / Mahdollisuden jälken monialda cootut / ja nyt wastudest ahkerudella enätyt. |alaotsikko=Esipuhe |tekijä=Henrik Florinus |huomiot= }} {{Marginaalit}} <pages index="Florinus - Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut.pdf" from=2 to=2 /> {{Marginaalit-loppu}} [[Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...|*2]] p2k5x3jx5a86rcjtxjua285sjk2zf3i 0 19601 130148 111944 2026-04-21T22:45:51Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130148 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../Esipuhe|Esipuhe]] |seuraava=[[../C|C]] |otsikko=Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset / Sananlaskut / Mahdollisuden jälken monialda cootut / ja nyt wastudest ahkerudella enätyt. |alaotsikko=A |tekijä=Henrik Florinus |huomiot= }} {{Marginaalit}} <pages index="Florinus - Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut.pdf" from=3 to=5 tosection=A /> {{Marginaalit-loppu}} {{Alaboksi |edellinen=[[../Esipuhe|Esipuhe]] |seuraava=[[../C|C]] }} [[Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...|A]] 5zmz6wrcxxhk8eop78cpilrad4vbp2k 0 19608 130149 115110 2026-04-21T22:46:25Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130149 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../A|A]] |seuraava=[[../E|E]] |otsikko=Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset / Sananlaskut / Mahdollisuden jälken monialda cootut / ja nyt wastudest ahkerudella enätyt. |alaotsikko=C |tekijä=Henrik Florinus |huomiot=Katso myös [[../K|K]]. }} {{Marginaalit}} <pages index="Florinus - Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut.pdf" from=5 to=11 fromsection=C tosection=C /> {{Marginaalit-loppu}} {{Alaboksi |viitteet |edellinen=[[../A|A]] |seuraava=[[../E|E]] }} [[Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...|C]] l38oynqmkqjtruikeg3mh56whaffk0x 0 19610 130150 111946 2026-04-21T22:46:35Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130150 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../C|C]] |seuraava=[[../H|H]] |otsikko=Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset / Sananlaskut / Mahdollisuden jälken monialda cootut / ja nyt wastudest ahkerudella enätyt. |alaotsikko=E |tekijä=Henrik Florinus |huomiot= }} {{Marginaalit}} <pages index="Florinus - Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut.pdf" from=11 to=21 fromsection=E tosection=E /> {{Marginaalit-loppu}} {{Alaboksi |edellinen=[[../C|C]] |seuraava=[[../H|H]] }} [[Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...|E]] bnonrf4x9jij91ber83mcnquswo6f83 0 19611 130151 111947 2026-04-21T22:46:45Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130151 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../E|E]] |seuraava=[[../J|J]] |otsikko=Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset / Sananlaskut / Mahdollisuden jälken monialda cootut / ja nyt wastudest ahkerudella enätyt. |alaotsikko=H |tekijä=Henrik Florinus |huomiot= }} {{Marginaalit}} <pages index="Florinus - Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut.pdf" from=22 to=26 fromsection=H tosection=H /> {{Marginaalit-loppu}} {{Alaboksi |edellinen=[[../E|E]] |seuraava=[[../J|J]] }} [[Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...|H]] r45i4zl615lc09fhbe0lhwj20o1f0k8 0 19612 130152 111949 2026-04-21T22:46:54Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130152 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../H|H]] |seuraava=[[../K|K]] |otsikko=Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset / Sananlaskut / Mahdollisuden jälken monialda cootut / ja nyt wastudest ahkerudella enätyt. |alaotsikko=J |tekijä=Henrik Florinus |huomiot=I:llä ja J:llä alkavat sananlaskut. Myös i:llä alkavat on kirjoitettu J:llä alkuteoksen mukaan, sillä vanhassa fraktuurakirjoituksessa ei tehty eroa ison I:n ja J:n välillä. }} {{Marginaalit}} <pages index="Florinus - Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut.pdf" from=26 to=31 fromsection=J tosection=J /> {{Marginaalit-loppu}} {{Alaboksi |edellinen=[[../H|H]] |seuraava=[[../K|K]] }} [[Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...|J]] 5onbs4xjva54wka69zqnp6pirjjn94l 0 19613 130153 111950 2026-04-21T22:47:02Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130153 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../J|J]] |seuraava=[[../L|L]] |otsikko=Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset / Sananlaskut / Mahdollisuden jälken monialda cootut / ja nyt wastudest ahkerudella enätyt. |alaotsikko=K |tekijä=Henrik Florinus |huomiot=Katso myös [[../C|C]]. }} {{Marginaalit}} <pages index="Florinus - Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut.pdf" from=31 to=35 fromsection=K tosection=K /> {{Marginaalit-loppu}} {{Alaboksi |edellinen=[[../J|J]] |seuraava=[[../L|L]] }} [[Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...|K]] 6sjdavkmq1jfjnh1xe7fcyc6xwkwgoi 0 19614 130154 111951 2026-04-21T22:47:12Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130154 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../K|K]] |seuraava=[[../M|M]] |otsikko=Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset / Sananlaskut / Mahdollisuden jälken monialda cootut / ja nyt wastudest ahkerudella enätyt. |alaotsikko=L |tekijä=Henrik Florinus |huomiot= }} {{Marginaalit}} <pages index="Florinus - Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut.pdf" from=35 to=37 fromsection=L tosection=L /> {{Marginaalit-loppu}} {{Alaboksi |edellinen=[[../K|K]] |seuraava=[[../M|M]] }} [[Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...|L]] cj60c6glbcf0gtci0zwm0g3lb16x67t 0 19615 130155 111952 2026-04-21T22:47:20Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130155 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../L|L]] |seuraava=[[../N|N]] |otsikko=Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset / Sananlaskut / Mahdollisuden jälken monialda cootut / ja nyt wastudest ahkerudella enätyt. |alaotsikko=M |tekijä=Henrik Florinus |huomiot= }} {{Marginaalit}} <pages index="Florinus - Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut.pdf" from=37 to=41 fromsection=M tosection=M /> {{Marginaalit-loppu}} {{Alaboksi |edellinen=[[../L|L]] |seuraava=[[../N|N]] }} [[Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...|M]] srccnn7mz2dav7ilv3x01igy98rbgji 0 19616 130156 111953 2026-04-21T22:47:31Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130156 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../M|M]] |seuraava=[[../O|O]] |otsikko=Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset / Sananlaskut / Mahdollisuden jälken monialda cootut / ja nyt wastudest ahkerudella enätyt. |alaotsikko=N |tekijä=Henrik Florinus |huomiot= }} {{Marginaalit}} <pages index="Florinus - Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut.pdf" from=41 to=43 fromsection=N tosection=N /> {{Marginaalit-loppu}} {{Alaboksi |edellinen=[[../M|M]] |seuraava=[[../O|O]] }} [[Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...|N]] avv3m8xus4guq2cisn9iij7ae2o2b5o 0 19617 130157 111954 2026-04-21T22:47:39Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130157 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../N|N]] |seuraava=[[../P|P]] |otsikko=Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset / Sananlaskut / Mahdollisuden jälken monialda cootut / ja nyt wastudest ahkerudella enätyt. |alaotsikko=O |tekijä=Henrik Florinus |huomiot= }} {{Marginaalit}} <pages index="Florinus - Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut.pdf" from=43 to=45 fromsection=O tosection=O /> {{Marginaalit-loppu}} {{Alaboksi |edellinen=[[../N|N]] |seuraava=[[../P|P]] }} [[Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...|O]] e3dmtwzug00uaa9j1m0k0dbp9qvvdss 0 19618 130158 111955 2026-04-21T22:47:49Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130158 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../O|O]] |seuraava=[[../R|R]] |otsikko=Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset / Sananlaskut / Mahdollisuden jälken monialda cootut / ja nyt wastudest ahkerudella enätyt. |alaotsikko=P |tekijä=Henrik Florinus |huomiot= }} {{Marginaalit}} <pages index="Florinus - Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut.pdf" from=45 to=49 fromsection=P tosection=P /> {{Marginaalit-loppu}} {{Alaboksi |edellinen=[[../O|O]] |seuraava=[[../R|R]] }} [[Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...|P]] 6ropgvp9zts3g2jea6ei2t6w5n0rg6b 0 19619 130159 111956 2026-04-21T22:47:57Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130159 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../P|P]] |seuraava=[[../S|S]] |otsikko=Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset / Sananlaskut / Mahdollisuden jälken monialda cootut / ja nyt wastudest ahkerudella enätyt. |alaotsikko=R |tekijä=Henrik Florinus |huomiot= }} {{Marginaalit}} <pages index="Florinus - Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut.pdf" from=49 to=50 fromsection=R tosection=R /> {{Marginaalit-loppu}} {{Alaboksi |edellinen=[[../P|P]] |seuraava=[[../S|S]] }} [[Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...|R]] ha4kdmm4pz3fvdgnq3vt1rnt7nkl7p7 0 19620 130160 111957 2026-04-21T22:48:05Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130160 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../R|R]] |seuraava=[[../T|T]] |otsikko=Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset / Sananlaskut / Mahdollisuden jälken monialda cootut / ja nyt wastudest ahkerudella enätyt. |alaotsikko=S |tekijä=Henrik Florinus |huomiot= }} {{Marginaalit}} <pages index="Florinus - Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut.pdf" from=50 to=54 fromsection=S tosection=S /> {{Marginaalit-loppu}} {{Alaboksi |edellinen=[[../R|R]] |seuraava=[[../T|T]] }} [[Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...|S]] mlrmqr15s9tysxhbmuw4q462iexr6d4 0 19621 130161 111958 2026-04-21T22:48:14Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130161 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../S|S]] |seuraava=[[../U|U]] |otsikko=Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset / Sananlaskut / Mahdollisuden jälken monialda cootut / ja nyt wastudest ahkerudella enätyt. |alaotsikko=T |tekijä=Henrik Florinus |huomiot= }} {{Marginaalit}} <pages index="Florinus - Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut.pdf" from=54 to=57 fromsection=T tosection=T /> {{Marginaalit-loppu}} {{Alaboksi |edellinen=[[../S|S]] |seuraava=[[../U|U]] }} [[Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...|T]] nuiz3bsshq7z1aq4owpdtwsnzq492d3 0 19622 130162 111959 2026-04-21T22:48:23Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130162 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../T|T]] |seuraava=[[../W|W]] |otsikko=Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset / Sananlaskut / Mahdollisuden jälken monialda cootut / ja nyt wastudest ahkerudella enätyt. |alaotsikko=U |tekijä=Henrik Florinus |huomiot= }} {{Marginaalit}} <pages index="Florinus - Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut.pdf" from=58 to=58 fromsection=U tosection=U /> {{Marginaalit-loppu}} {{Alaboksi |edellinen=[[../T|T]] |seuraava=[[../W|W]] }} [[Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...|U]] codgkn1wnygkgbofw7l6wqcayhyplj1 0 19623 130163 111960 2026-04-21T22:48:35Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130163 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../U|U]] |seuraava=[[../Y|Y]] |otsikko=Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset / Sananlaskut / Mahdollisuden jälken monialda cootut / ja nyt wastudest ahkerudella enätyt. |alaotsikko=W |tekijä=Henrik Florinus |huomiot= }} {{Marginaalit}} <pages index="Florinus - Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut.pdf" from=58 to=62 fromsection=W tosection=W /> {{Marginaalit-loppu}} {{Alaboksi |edellinen=[[../U|U]] |seuraava=[[../Y|Y]] }} [[Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...|W]] 5p5sog23q5y43vgx0iwj3turhmv78y3 0 19624 130164 111961 2026-04-21T22:48:46Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130164 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../W|W]] |seuraava=[[../Ä|Ä]] |otsikko=Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset / Sananlaskut / Mahdollisuden jälken monialda cootut / ja nyt wastudest ahkerudella enätyt. |alaotsikko=Y |tekijä=Henrik Florinus |huomiot= }} {{Marginaalit}} <pages index="Florinus - Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut.pdf" from=62 to=63 fromsection=Y tosection=Y /> {{Marginaalit-loppu}} {{Alaboksi |edellinen=[[../W|W]] |seuraava=[[../Ä|Ä]] }} [[Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...|Y]] qq0s9p8e6xhv3y8130pfvcph8pk975d 0 19625 130165 111962 2026-04-21T22:48:55Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130165 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[../Y|Y]] |seuraava= |otsikko=Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset / Sananlaskut / Mahdollisuden jälken monialda cootut / ja nyt wastudest ahkerudella enätyt. |alaotsikko=Ä |tekijä=Henrik Florinus |huomiot= }} {{Marginaalit}} <pages index="Florinus - Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut.pdf" from=63 to=64 fromsection=Ä tosection=Ä /> {{Marginaalit-loppu}} {{Alaboksi |edellinen=[[../Y|Y]] |seuraava= }} [[Luokka:Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut...|Ä]] clhp16ngz6e7kcad3ml785dsrr00jv4 0 19753 130178 111972 2026-04-21T23:14:54Z Pxos 1517 Lisätty tänne kolme luokkaa, jotka ovat myös pääsivulla eli sivulla [[Ne suomalaiset suku-nimet joita Wîtasâren emæ-pitæjæn miehiset yksilöt omasiwat vuonna 1834]]. 130178 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Ne suomalaiset suku-nimet joita Wiitasaaren emä-pitäjän miehiset yksilöt omasiwat vuonna 1834 |alaotsikko= |tekijä=Wolmar Schildt |huomiot=Tekstiasultaan korjattu versio venykekirjoituksella kirjoitetusta [[../|artikkelista]]. }} {{Marginaalit}} {{Lähde/kohta|s. 43}} <p style="text-align: center; font-size: 2em;"> Ne suomalaiset suku-nimet joita Wiitasaaren emä-pitäjän miehiset yksilöt omasiwat vuonna 1834. </p> <span style="font-size:2em;">S</span>uomessa vuodelta 1857 julkasin vähäisen ehdotuksen että suomalaiset suku-nimet seurakunnissa koottaisiin ja julastaisiin, jotta Suomen Tosineilija jotenkuten voisi nähdä ja arvostella mitkä Suomen suvut ovat mistäkin tulleet ja mitkä minnekkin levinneet. Jos kohta ehkä vähä-pätöinen, olisi se tieto kuitenni vähäisenä lisänä Suomen kansan Tosineelle, jonka tulee tarkata vähimmätkin tietoset. Mutta senkaltainen luettelu tulee varmaan hyötysämmäksi Tosineelle, jos sekä suku-nimet että myöskin mies-puolisten luku kullakin suku-nimellä ilmoitetaan. Sitä saattaa Tosineen tutkija jo melkeen arvata, joskus päätelläkkin, mitkä suvut ovat aikaisemmin tulleet maahan tahi johonni seurakuntaan, ja mitkä myöhemmin. Tietysti mies-henkilöiden luku jollakulla suku-nimellä ei kuitenkaan voi yksinään olla riittävä perustus sihen päätokseen; sillä nimissä ja suvuissa tapahtuu monta muutosta aikain kuluessa. Näyttääkseni miten nimi-luettelu tehtäisiin mainitun perusteen mukaan, liitetään tähän luettelu osottava tätä seikkaa Wiitasaaren emä-pitäässä Keski-Suomen maakunnassa vuonna 1834<ref> Witasaaren kirkon-kirjain mukaan. </ref>. Puhtaat suomalaiset suku-nimet ainuastaan tulevat tässä {{Lähde/kohta|s. 44}}lukuun , myöskin luetellaan tässä ainuastaan miehisten yksilöiden luku-määrä, siitä syystä että miesten suku-nimet menevät lapsille, vaan ei naisten. {| class="wikitable" ! ! Miehisiä yksilöitä |- | {{Lähde/kohta|s. 44:1}}Eskelinen | 2. |- | Hakkarainen | 34. |- | Hakulinen | 5. |- | Hakonen | 10. |- | Halttunen | 2. |- | Hassinen | 8. |- | Heinonen | 1. |- | Hintikka (Hintikainen?) | 11. |- | Hirvonen | 5. |- | Hokkanen | 12. |- | Huikari | 7. |- | Huttunen | 4. |- | Huuskonen | 25. |- | Hytönen. | 5. |- | Hyvärinen | 4. |- | Hyvönen | 5. |- | Häivönen | 2. |- | Häkkinen | 2. |- | Hämäläinen | 106. |- | Hänninen | 17. |- | Häyrynen | 1. |- | Ikä-heimonen | 10. |- | Jauhiainen | 4. |- | Junikka | 11. |- | Junttinen | 1. |- | Jämsäläinen | 10. |- | Jäntti | 3 |- | {{Lähde/kohta|s. 44:2}}Jääskeläinen | 6. |- | Järveläinen | 4. |- | Kahilainen | 10. |- | Kaikkonen | 1. |- | Kainulainen | 21. |- | Kananen | 7. |- | Karhunen | 3. |- | Karisaari(nen{{pv|)}} | 1. |- | Kauppinen | 52. |- | Kautiainen | 2. |- | Kautto | 4. |- | Kemppainen | 18. |- | Keurulainen | 3. |- | Kinniäinen | 2. |- | Kinnunen | 96. |- | Kokkinen | 28. |- | Kokkonen | 11. |- | Kolehmainen | 12. |- | Koljonen | 21. |- | Korhonen | 11. |- | Kotilainen | 2. |- | Kovanen | 2. |- | Kumpulainen | 66. |- | Kuusiranta(nen) | 3. |- | Kyröläinen | 4. |- | Kytökangas | 1. |- | Kähärä | 15. |- | Kälviä(inen) | 1. |- | {{Lähde/kohta|s. 45:1}}Laahanen | 5. |- | Laamanen | 1. |- | Leikanen | 4. |- | Leppänen | 3. |- | Leivonen | 4. |- | Liimatainen | 63. |- | Liukkonen | 3. |- | Lyytinen | 5. |- | Mieskonen | 1. |- | Minkkinen | 14. |- | Moisio | 10. |- | Muhonen | 13. |- | Myllynen | 6. |- | Möttönen | 4. |- | Niemonen | 4. |- | Niskanen | 51. |- | Närhi | 57. |- | Ohmero | 3. |- | Paananen | 169. |- | Paatelainen | 10. |- | Pahinki | 1. |- | Parkkonen | 5. |- | Pasanen | 42. |- | Pekkarinen | 11. |- | Pekkonen | 1. |- | Pennanen | 10. |- | Penttinen | 3. |- | Peränen | 3. |- | Pietiläinen | 20. |- | Pokela(inen) | 1. |- | Pulkkinen | 7. |- | Puranen | 29. |- | {{Lähde/kohta|s. 45:2}}Puttonen | 7. |- | Pöntiö(inen) | 2. |- | Pöyhönen | 12. |- | Raatikainen | 50. |- | Rautiainen | 11. |- | Reinikainen | 1. |- | Rekonen | 2. |- | Rossi | 3. |- | Rutanen | 6. |- | Ruuska(nen) | 46. |- | Rytkönen | 1. |- | Ryyttäri | 1. |- | Räihä | 4. |- | Saastamoinen | 13. |- | Savolainen | 2. |- | Savelainen | 2. |- | Siekkinen | 6. |- | Simonen | 3. |- | Sirkka | 4. |- | Summanen | 2. |- | Sällinen | 3. |- | Tarvainen | 20. |- | Tenhunen | 20. |- | Tianen | 7. |- | Tiilikainen | 1. |- | Titinen | 1. |- | Tikkanen | 1 |- | Toikkanen | 18. |- | Toivanen | 4. |- | Tolmunen | 3. |- | Touhunen | 2. |- | Tuikkanen | 1. |- | {{Lähde/kohta|s. 46:1}}Tuorila(inen) | 2. |- | Turpeinen | 24. |- | Työsä | 1. |- | Urpelainen | 3. |- | Wainikainen | 4. |- | Waris | 36. |- | {{Lähde/kohta|s. 46:2}}Westerinen | 5. |- | Weteläinen | 1. |- | Wäisänen | 5. |- | Wääntänen | 3. |- | Wöttönen | 5. |- | Änäkäinen | 2. |} Luetelma osottaa että seuraavaiset suvut ovat rikkaimmat miehisistä yksilöistä ja siis luultavasti seurakunnan vanhimmat sukukunnat, jotka ensin ovat siinä ruvenneet maata viljelemään ja astumaan sivistyksen tietä, nimittäin: Hakkarinen 34; Huuskonen 25; Hämäläinen 106; Hänninen 17; Kainulainen 21; Kauppinen 52; Kemppainen 18; Kinnunen 96; Kokkinen 28; Koljonen 21; Närhi 57; Paananen 169; Pasanen 42; Pietiläinen 20; Puranen 29; Raatikainen 50; Ruuskanen 46; Tarvainen 20; Tenhunen 20; Toikkanen 18; Turpeinen 24 ja Waris 36. ''Paanasen'' suku on rikkain mies-henkilöistä. Että Witasaaren useimmat alku-asukkaat ja muuttolaiset ovat tulleet Savosta, eli idästä ja kaakosta päin, on eittämätön totuus. {{Oikea|W. K.}} <references/> {{Marginaalit-loppu}} [[Luokka:Wolmar Schildt]] [[Luokka:Suomi (lehti)]] [[Luokka:1859]] og20sxoc7ipq071ernxw6y9yyg3ctn0 0 19800 130098 112018 2026-04-21T21:41:08Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130098 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=169. Uudenkaupungin rauha ja vapauden aika |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Sittenkuin Ruotsin ja Venäjän edustajat kauan olivat neuvotelleet ja Venäjän laivasto hävittänyt Ruotsin rannikkoa, tehtiin vihdoin näiden molempain valtain kesken toivottu rauha Uudessakaupungissa 30 päivänä elokuuta v. 1721. Ehdot olivat Ruotsin valtakunnalle kovat. Sen täytyi luovuttaa Venäjälle kauniita hedelmällisiä maita: Viro, Liivinmaa, Inkerinmaa, Viipurin kaupunki ja suurin osa Viipurin lääniä sekä eteläosa Käkisalmen lääniä ynnä Laatokan rannikko. Venäläiset luopuivat vielä samana syksynä muusta Suomesta, joka edelleen jäi Ruotsin vallan alaiseksi, ja maksoivat Ruotsille määrätyn rahasumman. Eräs suomalainen mies, kreivi Lillienstedt, papinpoika Porista, sai surullisen tehtävän Ruotsin edustajana allekirjoituksellaan vahvistaa isänmaansa silpomisen. Uudenkaupungin rauhansopimuksen johdosta siirtyi ylivalta pohjoismailla Ruotsilta Venäjälle, joka tästä ajasta alkaen oli mahtavimpia valtakuntia ja arvonimeltään keisarikunta. Suomi, joka oli kadottanut esimuurinsa, Inkerinmaan, ja osan alueestaan, jäi nyt itse vain Ruotsin kilveksi Venäjän kasvavaa voimaa vastaan. Täällä ei ollut enää turvallisuudesta takeita, kun Viipuri oli venäläisten vallassa ja heidän uusi pääkaupunkinsa Pietari oli aivan likellä maamme rajaa. Eivätkä suomalaisetkaan enää luottaneet Ruotsin apuun, kun he Ison vihan aikana olivat jääneet niin kokonaan oman onnensa nojaan ja Ruotsin valta oli nyt Venäjän rinnalla niin vähäpätöinen. Senvuoksi jo moni aavisti, että koko Suomi ennemmin tai myöhemmin oli tuleva Venäjään yhdistetyksi. Kummallinen epävarmuus vallitsi. Kaikki tahtoivat uskollisesti pysyä vanhassa liitossaan Ruotsin kanssa, mutta kukaan ei tietänyt, kuinka kauan se vielä saattaisi kestää. Ja niin joutui Suomen kansa enemmän kuin ennen ajattelemaan itseänsä ja kuinka se voisi itsekseen menestyä. Tähän asti oli kansamme ollut ruotsalaisten opissa, ja paljon oli sillä vielä oppimista; mutta Uudenkaupungin rauhansopimuksen jälkeen alkoi ikäänkuin uusi oppijakso, jossa oppilas kasvoi suuremmaksi ja oppi ajattelemaan. omin päin. Sitä ei heti huomattu, mutta myöhemmin se selveni enemmän. Uuden ajan aatteet alkoivat hiljalleen kypsyä. Suomi oli onnettomuudestaan paljon oppinut, ja kansan mieli oli vuoden 1721 jälkeen toinen kuin sitä ennen. Ruotsi oli onnettomuudesta uuvuksissa, aivan kyllästynyt sotiin ja kuninkaan yksinvaltaan. Tuskin oli tuo pelätty sankari kuollut, kun jo kaikki tahtoivat vapaampaa hallitusmuotoa. Kaarle XII oli kuollut naimatonna. Hänen jälkeensä tuli hänen sisarensa Ulrika Eleonora Ruotsin hallitsevaksi kuningattareksi. Viimeksimainittu jätti kruunun puolisollensa Hessenin Fredrikille, ja tämä tuli kuninkaaksi ottaen nimen Fredrik I. Molempain täytyi kuitenkin ensin allekirjoittaa ja valallaan vahvistaa uusi hallitusmuoto. Kaikki valta oli tästä lähtien oleva kansaa edustavien valtiosäätyjen eli valtakunnan neljän säädyn edusmiesten käsissä. Säätyjen oli määrä joka kolmas vuosi kokoontua valtiopäiville, säätää lakeja, määrätä sodasta ja rauhasta sekä valtakunnan hallituksesta. Valtakunnanneuvosto oli säätyjen asettama ja pani niiden päätökset täytäntöön. Kaikki asetukset oli annettava kuninkaan nimessä, ja. hänen oli ne allekirjoitettava, mutta ei oman tahtonsa, vaan neuvoston ja valtiosäätyjen tahdon mukaan. Hänellä oli kuninkaan arvo, mutta ei valtaa; hän oli nimenä ja kilpenä, jonka takana vapaa kansa hallitsi valtakuntaa. Sellaista hallitusmuotoa on muissa maissa nimitetty tasavallaksi eli kansanhallitukseksi. Mutta Ruotsia ja Suomea sanottiin edelleen kuningaskunnaksi, koska kansa oli siihen tottunut ja pelkäsi herrainvaltaa. Kaikki, paitsi kuningas, iloitsivat alussa saavutetusta vapaudesta, ja senvuoksi nimitettiin tätä aikaa vapaudenajaksi. [[Luokka:Maamme kirja]] 39kf9pqlby5ipg6r002tlik9ovjpd4w 0 19801 130099 112019 2026-04-21T21:41:15Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130099 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=173. Kuningas Kustaa III |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Vapaudenajan kuninkailla oli hallitsijan arvo ilman valtaa, mutta kansaan juurtunut kunnioitus tuotti heille enemmän vaikutusvaltaa, kuin mitä laki oli heille varannut. Fredrik I oli nuoruudessaan sotasankari ja vanhoilla päivillään taitava metsästäjä. Turhaan koetettuaan saada suurempaa valtaa hän välitti sangen vähän valtakunnan hallituksesta, piti huolta huvituksistaan ja laiminlöi puolisoaan, kuningatar Ulrika Eleonoraa, joka oli hänelle kuninkuuden toimittanut. Fredrikin kuoltua v. 1751, tuli v. 1743 valittu perintöruhtinas, Holstein-Gottorpin sukuhaaraa oleva Aadolf Fredrik, Ruotsin kuninkaaksi. Hän oli rehellinen, valtakuntansa parasta tarkoittava mies, mutta yhtä hyväluontoinen ja heikko, kuin hänen puolisonsa Lovisa Ulrika, Preussin prinsessa, oli nerokas, kiivas ja vallanhimoinen. Tämä pyrki laajentamaan kuninkaanvaltaa, oli alinomaa riidassa valtakunnanneuvoston kanssa, kärsi usein katkeraa nöyryytystä ja pakotettiin ottamaan lapsilleen valtiosäätyjen määrämät opettajat. Kun kuningas kieltäytyi kirjoittamasta nimeänsä neuvoston päätöksien alle, painettiin se niihin leimasimella. V. 1752 kuningas Aadolf Fredrik matkusti Suomessa, jossa ei kukaan Ruotsin kuningas suuren Kustaa Aadofin jälkeen ollut käynyt. Moni ruotsalainen piti tätä ihmeellisenä sankarityönä, ikäänkuin kuningas olisi uskaltanut henkensä villi-ihmisten ja pakanain käsiin. Tätä hyvää, ystävällistä kuningasta juhlittiin ja katseltiin, missä hän vain kulki: pystytettiinpä muistomerkkikin ruohokentälle, jossa hän söi aamiaista. Hän antoi Loviisan kaupungille kuningattarensa nimen, kuunteli kärsivällisesti pitkiä puheita, joita ei ymmärtänyt, ja matkusti sitten vammatta ja vauriotta takaisin Ruotsiin. Kun Aadolf Fredrik kuoli v. 1771, tuli hänen vanhin poikansa Kustaa, joka silloin oli ulkomaanmatkalla, kuninkaaksi ja oli Kaarle XII:n jälkeen ensimmäinen Ruotsissa syntynyt kuningas. Tällä nuorella prinssillä oli kaikki ne ominaisuudet, jotka lumoavat ihmisten sydämiä: äly, sukkeluus, hilpeys, kaunopuheisuus, arvokas, ystävällinen ja viehättävä seurustelutapa. Hän oli kasvatettu sen ajan hienoimman ranskalaisen sivistyksen mukaan ja oli Euroopan hovien ihastuksena, ennenkuin hän tuli Ruotsin ja Suomen ihastukseksi. Tämän hohtavan kuoren alla ei kuitenkaan ollut lujaa sydäntä, sillä siinä ei ollut lujaa uskoa. Hän oli kaikkia kohtaan lempeä ja jalomielinen; hänellä oli ylevät ajatukset kuninkaan velvollisuuksista, ja hän tahtoi ennen kuolla kuin panna alttiiksi valtakuntansa kunniaa ja itsenäisyyttä. Tämän kuninkaan hallitus oli kuin auringonpaiste sadekuuron jälkeen. Hän salli alhaisimman ja köyhimmänkin esittää valituksensa, ja kansa rakasti häntä yhtä paljon, kuin vallitsevat herrat häntä pelkäsivät ja epäilivät. Vapaudenaika ei ollut enää samanlainen kuin Hornin hallitessa. Ei mikään laki voi tehdä vapaaksi sitä, jonka omasta povesta puuttuu vapauden perijuuri, ja vapauden ensimmäinen ehto on voida osoittaa itsensäkieltämistä, jotta kaikki tulisivat vapaiksi. Tätä eivät voineet ne hatut eivätkä ne myssyt, jotka valtakuntaa nyt hallitsivat. He vainosivat vastustajiansa ja harrastivat enemmän puolueensa menestystä tai oman valtansa säilyttämistä kuin valtakuntansa etua. Ottivatpa he lisäksi ulkovalloilta häpeällisiä lahjoja, ostaakseen niillä itselleen kannattajia valtiopäivilä, ja se, joka enimmän voi maksaa, pääsi valtaan. Eivätkä ulkomaiden lähettiläät suotta kultiansa jaelleet. He sekaantuivat Ruotsin valtakunnan hallitukseen; he tahtoivat, että valtiopäiville kokoontunut eduskunta ajaisi heidän asioitaan. Ja näin ei ollut enää vapautta eikä itsenäisyyttä; olipa Ruotsin valtakunta jo niin halveksittu, että kolme sen naapuria, Preussi, Tanska ja Venäjä, neuvottelivat keskenään, tulisiko niiden heti kohta tehdä loppu niin viheliäisestä valtakunnasta vai aluksi ottaa siltä ne maakunnat, jotka kukin naapuri katsoi parhaiten itselleen sopiviksi. Tämä kaikki vaikutti, että moni jo oli kyllästynyt vapaudenajan kansanhallitukseen. Tätä tyytymättömyyttä kuningas käytti hyväkseen vuonna 1772, kun kaikki olivat tuskastuneet pitkiin ja riitaisiin valtiopäiviin, joilla ei saatu mitään aikaan. Siinä hänen täytyi käyttää suurta teeskentelemistä. Hänen alkusuunnitelmansa oli kutsua tyytymättömät suomalaiset avukseen. Suomalaiset sotajoukot luottivat kuninkaaseen, vannoivat hänelle erityisen uskollisuudenvalan, ja ne vietiin Ruotsiin. Mutta kun ne sinne tulivat, oli kaikki jo tehty. Osa ruotsalaista sotaväkeä Skånessa oli noussut kapinaan säätyjen hallitusta vastaan; kuninkaan oli ollut pakko jouduttaa vallankumoustaan. Elokuun 19 päivänä hän oli lähtenyt ratsastamaan Tukholmassa, saanut puolellensa monta, selittänyt heille aikovansa pelastaa Ruotsin valtakunnan ja ottanut heiltä uuden uskollisuudenvalan. Sitten hän oli suljettanut Tukholman portit ja pidättänyt valtakunnanneuvoston kokoushuoneeseensa ja esittänyt kokoontuneille säädyille uuden hallitusmuodon eli valtakunnan hallitusta koskevan perustuslain. Ja tämän perustuslain olivat valtiosäädyt hyväksyneet 21 p:nä. elokuuta v. 1772, tykkien ollessa ladattuina viereisellä torilla. Tällä tavoin kumottiin vapaudenajan hallitusmuoto. Niin suurta onnettomuutta, kuin voimassaolevan lain väkivaltainen kukistaminen on, saattaa ainoastaan äärimmäisenä pakkokeinona puolustaa. Kustaa kuningas oli varma siitä, että Ruotsin valtakunta ainoastaan täten saattoi pelastua sisällisestä rappiosta ja ulkonaisesta sorrosta, vieläpä yleisestä perikadostakin. Varmaa ainakin on, että tämä valtakunta jälleen tuli itsenäiseksi, puolueet hajaantuivat, suurin osa kansaa kiitti kuningasta, ja että kuningas Kustaan hallituksen alkupuolella oli enemmän todellista vapautta kuin vapaudenaikana. Mutta vaikka tässä vallankumouksessa ei veripisaraakaan vuodatettu, vaikka kuningas senjälkeen oli kaikkia kohtaan lempeä ja sovinnollinen, kyti kuitenkin häntä vastaan veriviha niiden sydämissä, jotka tähän asti olivat valtakuntaa vapauden nimessä hallinneet. Nyt tuli useita rauhallisia, onnellisia vuosia. Kuningas kävi monta kertaa Suomessa ja osoitti pitävänsä sen menestyksestä hellää huolta. Vuonna 1775 hän perusti hovioikeuden Vaasaan. Kuopion, Heinolan, Tampereen ja Kaskisten kaupungit perustettiin, Hämeenlinna muutettiin nykyiselle paikalleen, isojako toimitettiin, raha-asiat järjestettiin, piinapenkin käyttäminen rikosasiain tutkimisessa lakkautettiin, ja vieraan uskon tunnustajat valtakunnassa saivat harjoittaa jumalanpalvelustaan. Kuninkaan suojelemina kohosi Ruotsissa mainioita runoilijoita, joiden lauluja Suomessakin laulettiin ja jotka pian täällä saivat seuraajia. Jälkipolvet muistelivat kauan kaipauksella näitä Kustaa III:n hallituksen kirkkaita ja onnellisia päiviä, ja ne vaikuttivat elähyttävästi, ilahuttavasti ja jalostuttavasti meidänkin maan kaukaisiin soppiin. Vakava suomalainenkin tunsi sydämensä sulavan, kun tuo lempeä kuningas maassamme matkustaessaan soi kaikille ystävällisen tervehdyksen, piti hellää huolta kaikista ja jakeli kumminlahjoja lapsille. Lähinnä suurta Kustaa Aadoifia ei ole yksikään kuningas ollut Suomessa niin rakastettu kuin Kustaa III. [[Luokka:Maamme kirja]] 8x8y113mznwja76cfub72vi0fu6ivla 0 19802 130100 112020 2026-04-21T21:41:22Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130100 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=174. Anjalan liitto |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Mutta pysyväistä onnea ei kuitenkaan ole ilman totista jumalanpelkoa. Kustaa III:n aikana eivät ketkään Euroopassa, jotka pitivät itseänsä sivistyneinä ja valistuneina, uskoneet Jumalaan, vaan järkeen; mikä ei estänyt heitä luottamasta tietäjiin ja henkienmanaajiin. Tämän suuren ja yleisen uskottomuuden aikana taistelivat ihmisten intohimot hillittömästi keskenään, ja samalla kuin aika oli täynnä vakavia aatteita, rohkeita tekoja, oli se kukkuroillaan myrkyllistä vihaa. Kustaa kuningas sai runsain määrin sitä kokea. Hänkin uskoi järkeen ja henkienmanaajiin. Hän uskoi olevansa viisas kuningas, joka hallitsi kiitollista kansaa. Mutta hänessä oli vikoja, hän erehtyi. Hän rakasti komeutta ja huvituksia, hän toi maahan ulkomaan tapoja ja vaateparsia. Hän tahtoi sivistää kansaansa teatterilla, hänellä oli suosikkeja, jotka eivät aina olleet parasta lajia. Koska hän tarvitsi paljon rahaa ja alinomaa oli sen puutteessa, määräsi hän, että kruunu yksinään sai polttaa ja myydä paloviinaa. Hänen suosikkinsa myivät kirkkoherranvirkoja ja upseerin-valtakirjoja. Tämä herätti tyytymättömyyttä. Kuninkaallisessa perheessä oli yhtenään eripuraisuutta, juonia ja keskinäisiä soimauksia, jopa kunniata loukkaavia puheitakin, ja niistä syntyi juoruja, parjauksia ja häväistyksiä. Lopulta oli tuskin sitä häpeällistä ja ilkeätä rikosta, josta eivät kuninkaan viholliset häntä syyttäneet. Kaikkialla valtakunnassa liikkui tällaisia solvaavia puheita, mutta kuningas ei niistä mitään tiennyt. Hän itse oli hävittänyt parhaimman keinon, millä hallitsijat saavat tietää totuuden ja kansan ajatukset hallituksesta. Hän oli ensin supistanut ja vihdoin lakkauttanut painovapauden. Näin tulivat ainoastaan imartelijain mielistelyt hänen korviinsa, ja nämä vakuuttivat, että kaikki ihailivat niin viisasta kuningasta. Sellaista uskovat kuninkaat mielellään, ja kuningas Kustaa luuli syystä voivansa odottaa kansalta kiitollisuutta. Äkkiarvaamatta hän tuli erehdyksensä tuntemaan. Hän oli kutsunut kokoon valtiopäivät v. 1786, ja niillä hän kuuli niin kovia sanoja, niillä häntä kohtasi kokoontuneiden säätyjen puolelta niin suuri vastustus, että hän kiireesti lopetti valtiopäivät. Hän päätti nyt toimittaa levottomalle kansalleen muuta ajattelemista. Venäjän hallitsijana oli silloin hyvin mahtava ja valtioviisas keisarinna Katariina II. Hän sekaantui Euroopan asioihin ja tahtoi ryhtyä Ruotsinkin asioihin. Kuningas Kustaa aavisti, että Venäjä ennemmin tai myöhemmin oli anastava Suomen ja uhkaava Ruotsia, jollei hänen onnistuisi saada silvotulle Suomelle parempaa rajaa. Nyt näytti tilaisuus sopivalta, kun Venäjä oli sodassa Turkkia vastaan, mutta perustuslaki ei myöntänyt kuninkaalle oikeutta ryhtyä hyökkäyssotaan valtiosäätyjen suostumatta. Kuningas Kustaa uskotteli silloin, että venäläiset olivat aloittaneet sodan tekemällä partioretken Ruotsin valtakunnan alueelle, rupesi itse ylipäälliköksi, vei ruotsalaisia sotajoukkoja Suomeen kesällä v. 1788 ja meni rajan ylitse. Oli määrä valloittaa Savonlinnan ja Haminan linnat, mutta sotajoukossa syntyi levottomuutta, joka pakotti kuninkaan peräytymään. Ranskasta ja Amerikasta levisi siihen aikaan uusia, kuningasvallalle vihamielisiä vapausoppeja, jotka pääsivät monessa valtaan. Herjaukset ja tyytymättömyys kuninkaaseen enensivät nurjamielisyyttä. Armeijan upseerit olivat kauan pitäneet salaisia kokouksia, ja nyt, kun useat heistä katsoivat sodan Iaittomaksi, kieltäytyivät he kuningasta tottelemasta ja alkoivat villitä sotamiehiä. Elokuun 12 päivänä vuonna 1788 nämä velvollisuutensa rikkoneet sotilaat tekivät liiton Anjalan kartanossa Kymijoen varrella ja vaativat kirjelmässä, että kuningas tekisi rauhan Venäjän kanssa ja kutsuisi kokoon valtiosäädyt. Vieläpä yksi heistä matkusti salaa keisarinna Katariinan luokse pyytämään häneltä turvaa Suomelle. Sillä muutamat suomalaiset upseerit ja aatelismiehet tahtoivat irroittaa Suomen Ruotsista ja tehdä sen itsenäiseksi, Venäjän suojeluksen alaiseksi valtioksi. Tämän salaisen hankkeen salaisena johtajana oli sotapäällikkö Yrjö Maunu Sprengtporten, suomalainen mies, joka ennen oli kiitettävästi palvellut valtakuntaa ja perustanut Suomen ensimmäisen kadettikoulun, mutta joutunut kuninkaan epäsuosioon ja palveli nyt keisarinnaa. Kuningas matkusti nyt Ruotsiin, jota tanskalaiset ahdistivat, torjui onnellisesti heidän hyökkäyksensä ja voitti jälleen kansan suosion. Suomessa sota oli hetkeksi tauonnut. Mutta kun Anjalan-miesten salainen hanke tuli ilmi, katuivat monet, jotka olivat tähän liittoon yhtyneet ainoastaan nurjamielisyydestä kuningasta ja sotaa vastaan. Suomen kansa havaitsi hämmästyen ja närkästyen sen kuulumattomari tapahtuman, että omat maanmiehet ja sotilaat ilmisodan aikana olivat kieltäytyneet tottelemasta kuningasta ja neuvotelleet vihollisen kanssa. Kaikki tyytymättömyys kuninkaaseen oli unohdettu. Kansan suuri enemmistö oli vanhalla uskollisuudellaan kuninkaan puolella, ja nyt huomasivat Anjalan-miehet olevansa vihattuja ja ylenkatsottuja. Muutamat heistä pakenivat Venäjälle, toiset otettiin kiinni, pantiin syytteeseeri ja tuomittiin kuolemaan. Kuningas lievensi rangaistuksen, niin että useimmat olivat jonkin aikaa vankeudessa ja saivat sitten armon. Ainoastaan yksi rohkeimmista päämiehistä, Turun läänin rykmentin eversti Hästesko, kärsi kuolemanrangaistuksen. Seuraavana talvena kokoontuivat valtiosäädyt Tukholmaan ja hyväksyivät 21 p:nä helmikuuta v. 1789 n.s. Yhdistys- ja vakuuskirjan, jonka säädökset vielä enemmän laajensivat kuninkaan ja supistivat valtiosäätyjen valtaa. Aatelissäädyn vastustusta ei voitu masentaa muulla kuin väkivallalla, mutta niin kova oli aatelittomain säätyjen viha Anjalan-miehiä vastaan, että ne suostuivat kaikkeen, mntta se ei ollut onneksi valtakunnalle eikä kuninkaalle itselleen. [[Luokka:Maamme kirja]] m1c7vnu1rsayaanh5gdfbohlxtbxtfe 0 19803 130101 112021 2026-04-21T21:41:28Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130101 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=175. Porrassalmen taistelu |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Keväällä vuonna 1789 sota alkoi uudestaan kuninkaan omalla johdolla. 8,000 miehen suuruinen venäläinen armeija samosi Mikkeliin päin ja karkoitti pienen suomalaisen vartiojoukon, joka viisi tuntia teki urhokasta vastarintaa Kyyrön kylän luona. Puolen peninkulman päässä Mikkelistä kulkee maantie kaitaista selännettä pitkin Porrassalmen sillalle. Sinne tulivat venäläiset kesäkuun 12 päivän illalla, karkoittivat taas etuvartion kolmituntisen kahakan jälkeen, asettivat tykkejä rantatörmälle ja alkoivat valoisana kesäyönä ankarasti ampua. Porrassalmella seisoi 700 suomalaista, kaksi pientä tykkiä mukanaan, Stedingkin ja Aminoffin johtamina. Ne olivat Porin ja Savon rykmenttien jalkaväkeä sekä muutamia Karjalan ja Uudenmaan rakuunoita. Kesäkuun 13 päivänä kello 6 aamulla hyökkäsivät venäläiset puoleksirevitylle sillalle. Heidät työnnettiiin pistimillä takaisin järveen; he hyökkäsivät uudestaan ja heidät työnnettiin uudestaan takaisin. Koko päivä taisteltiin: aina uudet, verekset joukot vihollisen puolella ja aina samat veriset, ruudista mustuneet ja väsyneet soturit suomalaisten puolella. Venäläiset lennättivät Suomen väen puoleiselle rannalle semmoisen luotituiskun, että tuskin yhtään puuta tai kiveä jäi eheäksi; mutta nuo elävät muurit pitivät paikkansa. Siinä taistelivat nuoret, sittemmin niin kuuluisat sotasankarit Adlercreutz ja von Döbeln; siinä iski kranaatinsirpale Döbelnin vasempaan ohimoon haavan, jonka tähden hänellä sittemmin oli tuo hyvin tunnettu musta side otsalla. Siinä myöskin Sprengtporten johti venäläisiä isänmaatansa vastaan ja oli pahasti haavoitettuna kannettava pois taistelutanterelta. Suomalaiset olivat ampuneet loppuun kaikki luotinsa ja alkoivat ladata kiväärejänsä univormunnapeillaan, kun vihdoin Pohjanmaan rykmentti tuli tykkeineen heille avuksi kello 4 i.p. Vasta kello 7 illalla peräytyivät venäläiset, ammuttuaan kaiken ruutinsa ja menetettyään 900 miestä. Taistelu oli kestänyt 17 tuntia ja suomalaisista oli kaatunut alun kolmatta sataa miestä. Se ei ollut mikään ratkaiseva taistelu, sillä kuusi päivää sen jälkeen venäläiset kiersivät tämän salmen; mutta syystä on Porrassalmen taistelua verrattu muinaisajan kuuluisiin urotöihin. Sotaa käytiin enimmiten Savossa vaihtelevalla onnella, ja sitä jatkettiin vuonna 1790. Emme saata kertoa kaikkia niitä uljaita taisteluita, joita siellä taisteltiin ja joissa Suomen soturi kuninkaansa johtamana, ensimmäisen kerran Kaarle XII:n ajoista asti, uudestaan oppi unhoittamansa voittamistaidon. Merellä sotivat suomalaiset merimiehet ja suomalaiset laivat ruotsalaisten rinnalla yhtä uljaasti. Vuonna 1788 taistelivat Ruotsin ja Venäjän laivasto kuusi tuntia Suursaaren edustalla, kummankaan voittamatta. Elokuun 24 päivänä vuonna 1789 Ruotsin laivasto kärsi tappion Ruotsinsalmessa. Vuonna 1790 sulki Venäjän laivasto kuninkaan laivastoineen Viipurin lahteen, mutta hän murtautui läpi verisesti taistellen 3 päivänä heinäkuuta. Pian sen jälkeen, heinäkuun 9 päivänä, oli Ruotsinsalmen toinen meritaistelu, jossa Ruotsin laivasto saavutti voiton. Tämä joudutti rauhantekoa, joka tapahtui Värälän kylässä Kymijoen rannalla 19 päivänä elokuuta vuonna 1 790. Aikaisempia Venäjän ja Ruotsin välisiä rauhansopimuksia oli sanottu "iankaikkisiksi", Värälässä tehtyä rauhaa sanottiin "pysyväiseksi". Mitään ei muutettu: rajat jäivät entiselleen, ja Suomen asema jäi yhtä epävakaiseksi kuin ennenkin. Mutta 80 vuoden tuottamien tappioiden, 80-vuotisen paon ja ylenkatseen perästä oli Ruotsin ja Suomen aseille hyvityksenä sekä niiden kansoille kunnianasiana, että ne taas olivat kunnialla kestäneet taistelun mahtavaa Venäjää vastaan. [[Luokka:Maamme kirja]] qtazrfn3b8qd336rngj0xxr1derrtqp 0 19804 130102 112022 2026-04-21T21:41:37Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130102 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Maamme kirja: 176. Kuningas Kustaan kuolema |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} : Monella on tie mielestänsä oikea, mutta se johdattaa viimein kuolemaan. : Sal. sananl. 16: 25. Kuningas Kustaa tarvitsi rakkautta, kuten ilmaa tarvitaan hengittämiseen; viha oli hänestä myrkkyä. Jota enemmän hänen ympärillään hiipivä viha masensi hänen virkeätä mieltään, sitä enemmän hän koetti uusilla rohkeilla suunnitelmilla tukahduttaa sisäistä rauhattomuuttansa. Milloin hän mietti Norjan valloittamista, milloin Puolan kruunua; vihdoin hän teki liiton Venäjän kanssa ja varustautui sotaan Euroopan tulikekälettä Ranskaa vastaan, auttaakseen sen kuningasta hänen kapinallisia alamaisiansa vastaan. Hänen selkeä katseensa sumentui; hänen hallituksensa kävi yhä yksinvaltaisemmaksi, hänen vihamiehensä yhä katkerammiksi. Vihdoin tekivät muutamat aatelismiehet salaliiton hänet murhatakseen. Maaliskuun 16 päivänä vuonna 1792 kuningas lähti myöhään illalla naamiohuveihin suureen teatteriin, jonka hän itse oli Tukholmaan rakennuttanut. Keskiyön aikana piirittivät hänet oudot, mustiin puetut henkilöt, vaIkeat naamarit kasvoilla; käsi löi häntä olkapäälle, ja ääni sanoi: "Hyvää iltaa!" Samassa paukahti pistoli, kuului huuto: "Tuli on valloillaan", ja kuninkaan vasempaan kylkeen meni kaksi kuulaa. ja useita rautanaulasia. Nojaten tallimestarinsa, parooni Essenin, käsivarteen hän vielä jaksoi omin voimin lähteä salista. Ovet suljettiin, kaikkien läsnäolevien piti merkitä nimensä. Lattialla oli laukaistu ja laukaisematon pistoli sekä iso, teräväksi hiottu veitsi. Tukholman tulliportit suljettiin, ei ketään päästetty kaupungista, vartijoita lisättiin toinen verta. Jo seuraavana aamuna tavattiin ja vangittiin murhaaja, erään sepän ilmiantamana, jolta hän oli veitsen ostanut. Hän oli virasta erotettu kapteeni, nimeltä Anckarström, rautainen, synkkämielinen ja väkivaltainen mies, joka luuli kuninkaalta kärsineensä vääryyttä. Hänen rikostoverinsa, jotka kaikki olivat tyytymätöntä aatelia, joutuivat pian kiinni. Yksi otti myrkkyä, toiset tuomittiin maanpakoon tai elinkautiseen vankeuteen. Anckarström yksin mestattiin. Hän kuoli katumatta ja pelotta, raakalaisen mielenlujuudella, tuntematta hirmuisen rikoksensa suuruutta. Kuolettavasti haavoittunut kuningas eli vielä siksi kauan, että ennätti järjestää valtakunnan hallituksen ja siten tehdä mitättömäksi salaliittolaisten tuuman, jonka tarkoituksena oli alkuhämmingissä kumota voimassaoleva järjestelmä. Jalommalla mielenlujuudella kuin hänen murhaajansa hän kärsi ääneti tuskansa, antoi vihollisillensa anteeksi ja kuoli 46 vuoden ikäisenä, 29 päivänä maaliskuuta vuonna 1792. Kuningas Kustaa III:ta on niin katkerasti herjattu ja niin innokkaasti ihailtu, että jälkimaailman arvostelu hänestä ei vielä ole vakaantunut. Hänen suurin onnettomuutensa oli se, että hän oli kasvanut ilman jumalanpelkoa ja että häneen oli juurtunut menneitten aikain kuvittelu kuningasten virheettömyydestä. Hän ei ymmärtänyt sitä uusien aatteiden ja suurten kumousten aikaa, jossa hän eli. Kuten lahjakkaissa ihmisissä useimmiten oli hänessä suuria vastakohtia: toisinaan sankari urhoollisuudessa, voimassa, kestävyydessä ja uutteruudessa, toisinaan taas häilyvä perhonen, joka leikkien kukkasten parissa unhotti kaikki huolet ja kaikki vakavat ajatukset. "Neron kuninkaaksi" häntä sanottiin, ja se nimitys oli oikea, mutta kuninkaaksi ei hänestä ollut huojuvalle valtaistuimelle. Nekin, jotka enimmin olivat häntä moittineet hänen eläessään, surivat häntä hänen kuoltuansa, ja suomalaiset arvelivat kuten Vänrikki Stool, että oli "sääli kuningasta urheaa". [[Luokka:Maamme kirja]] b0rdo6fx2kfpwjla77chio516convxm 0 19805 130103 112023 2026-04-21T21:41:44Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130103 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=178. Henrik Gabriel Porthan |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Kaikki nykyajan sivistyneet kansat ovat pystyttäneet muistopatsaita suurille kuninkailleen, sankareilleen ja neroilleen. Suomenkin kansa on pystyttänyt sellaisia muistopatsaita, mutta ei ensiksi kuninkaalle, ei sotapäällikölle eikä valtiomiehelle, vaan rakastetulle ja muistettavaile tiedemiehelle. Henrik Gabriel Porthanin pronssinen muistopatsas pystytettiin vuonna 1864 aukealle paikalle Turun tuomiokirkon edustalle ja kustannettiin koko maastamme kootuilla varoilla. Millä oli juuri hän ansainnut kunnian tulla näin muistettavaksi sankarien ja kuningasten edellä? Hän oli maalaispapin poika, syntynyt kaukana Viitasaarella vuonna 1739. Siitä päivästä asti, jolloin hän tuli ylioppilaaksi Turun akatemiaan, oli koko hänen elämänsä pyhitetty tieteelle ja isänmaalle. Tarkalla älyllään, lujalla tahdollaan ja uuraalla, kärsivällisellä, lakkaamattomalla työllään hän kokosi sellaiset tietoaarteet, että hän oli akatemian kaunistuksena. Hän tuli latinan kielen professoriksi; hän hoiti akatemian kirjastoa, hän oli tämän oppilaitoksen tuki ja kunnia, kaikkien sen oppilaiden isällinen ystävä, vieläpä koko kansansa opettaja. Mutta senvuoksi ei hänelle muistopatsasta pystytetty, eikä senkään vuoksi, että hän on laskenut perustuksen maamme historialle, vaan siksi, että hän on laskenut alkuperustan selvälle tajunnallemme siitä, että Suomen kansa on itsenäinen, omintakeinen kansa. Suomen kansa oli olemassa aina siitä ajasta asti, jolloin sen sirpaleet alkoivat Pähkinäsaaren rauhansopimuksen jälkeen kasvaa yhdeksi; olemme nähneet, kuinka puutteellinen ja epäselvä oli tämän kansan käsitys itsestään. Se ei ollut saanut aikaa tätä ajatella; sehän oli lakkaamatta taistellut henkensä ja elatuksensa puolesta. Kun muinoin herttua Juhana tai keisarinna Elisabet tai Anjalan-miehet olivat puhuneet itsenäisestä Suomesta, ei kukaan heitä ymmärtänyt, eikä sellainen ulkonainen (valtiollinen) itsenäisyys silloin olisi ollutkaan meille hyödyllinen. Sellaista ei Porthan meille opettanutkaan; Ruotsin valtakuntaa ajatellessaan hän sanoi itseänsä ruotsalaiseksi. Hän opetti meille, että Suomen kansa on Jumalalta saanut sellaisen ominaisen luonteen, että sen tulee omasta itsestään etsiä parhaat elinvoimansa ja kehittyä vapaasti omalla tavallaan, jotta kaikki ne jalot siemenet, jotka Jumala on kylvänyt tähän kansaan, kypsyisivät ja hyödyttäisivät ihmiskuntaa. Sellainen suuri aate, jota ei kukaan ennen ollut selvästi tajunnut, alkoi nyt vähitellen Porthanille selvitä. Niinkuin Luther muinoin tutki raamattua ja löysi siitä Jumalan evankeliumin, niin tutki Porthan maamme historiaa, maantiedettä, kansanrunoutta ja kieltä ja löysi niistä Suomen kansan. Hänelle kävi yhä selvemmäksi, että me kyllä olimme toisen valtakunnan aluetta ja että meidän täytyi paljon toisilta oppia, mutta että meidän kuitenkin tuli olla omintakeinen kansa, jos tahdoimme elää emmekä vain olla muiden jälkijatkona, omaa arvoa ja tahtoa vailla. Täysin varma hän ei ollut tavasta, miten tämä kävisi meille mahdolliseksi, sillä hän ei aikanaan uskaltanut ajatellakaan Suomen irroittamista Ruotsista. Vasta tämän tapahduttua, viisi vuotta hänen kuolemansa jälkeen, alkoi hänen aatteensa versoa uuden ajan pohjalla ja lähteä lukukamarista itse elämään. Silloin ilmestyi toisia, jotka alkoivat panna Porthanin aateta käytäntöön ja työllään edistää Suomen kansan itsenäistä kehittymistä, sen yhteiskunnallista vapautta, sen kieltä, sen kasvattavaa ja hedelmällistä voimaa joka alalla ja sen aina vaatimatonta, mutta arvossapidettyä asemaa vapaana, omintakeisena kansana muiden kansain rinnalla. Tällaisen suuren työn alkuunpano on Henrik Gabriel Porthanin ansio, ja kun hän kuoli vuonna 1804, suri häntä koko kansamme niinkuin isäänsä. Hän se myös vuonna 1771 alkoi toimittaa Suomen ensimmäistä, ruotsinkielistä "Abo Tidningar" nimistä sanomalehteä, ja muutamia vuosia jälkeenpäin, v. 1776, ilmestyi myös ensimmäinen suomenkielinen sanomalehti, "Suomalaiset Tietosanomat". Ne olivat aivan pieniä, harvaan ilmestyviä lehtisiä; mutta tästä pienestä alusta on sannomalehdistömme kasvanut nykyään tuiki tarpeelliseksi päivän uutisten, maailman keksintöjen ja hyödyllisten tietojen levittäjäksi. Monien mainioiden suomalaisten tiedemiesten joukosta mainitsemme tässä ainoastaan Porthanin aikalaisen ja ystävän, lakitieteen professorin Mathias Caloniuksen, joka eli vuoteen 1817. Hän oli suurimmassa arvossa pidetty lakitieteiden opettaja, tuomari, ja kirjailija koko Ruotsin valtakunnassa ja valtiomies, joka käytti tietojensa, arvonsa ja isänmaanrakkautensa voimaa maansa hyväksi sinä tärkeänä käännekohtana, jolloin Suomi erotettiin Ruotsista. Kahta niin oppinutta, niin jaloa ja niin rehellistä miestä kuin Porthan ja Calonius on Suomessa harvoin nähty rinnakkain. [[Luokka:Maamme kirja]] hq27cmviq0s9hijcwfj4p0uhvv7bmfn 0 19806 130104 112024 2026-04-21T21:42:25Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130104 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=179. Frans Mikael Franzén |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Maamme on kasvattanut mainioita miehiä ja kansalaisia seuraavassa järjestyksessä: ensin piispoja, sitten sotilaita, sitten valtiomiehiä, sitten tiedemiehiä, sitten runoilijoita ja viimeksi taiteilijoita. Ne ovat kaikki palvelleet isänmaataan; mutta se, joka palvelee isänmaataan, palvelee samassa myöskin ihmiskuntaa. Ensimmäinen ja paras runoilija oli Suomen kansa, joka on kertonut ne kauniit sadut ja laulanut ne laulut, joista ennen olemme puhuneet. Kaikki parhaat senjälkeen ilmestyneet laulajat ovat omistaneet jonkin verran kansan henkeä, sen yksinkertaisuutta ja harrasta sävyä. Mutta runoustaide, joka noudattaa järjestettyjä sääntöjä, on nuorempi taide, ja se alkoi ensin ruotsinkielisenä saada arvoa, koska tämä kieli oli enemmän kehittynyt ja sillä oli esikuvia Ruotsissa. Vaikka moni koetti kirjoittaa säännönmukaisia runoelmia myöskin suomen kielellä, ovat suomalaiset taiderunoelmat kuitenkin kohonneet suumpaan arvoon vasta meidän aikoinamme, kun suomenkieltä on enemmän kehitetty. Sillä runous ja kaunotaide ovat sivistyksen kukkia; senvuoksi ne viimeisinä saavuttavat suuremman täydellisyyden. Ennenkuin kukat puhkeavat, täytyy kasvin juurtua, varttua ja lehdittyä. Ruotsinkielisen runoustaiteen alkuna Suomessa olivat Jaakko Fresen valituslaulut jo Kaarle XII:n aikana. Vapaudenajan lopulla saavutti suomalainen valtiomies, kreivi Kustaa Filip Creutz suurenmaineen hempeillä, hienoilla ja kauniilla, senaikuisten ranskalaisten esikuvain mukaan sepitetyillä runoelmillaan. Hän oli Suomen ensimmäisen suuren runoilijan, Frans Mikael Franzénin edeltäjä. Franzénin isä oli kauppiaana Oulussa ja olisi suonut poikansakin rupeavan kauppiaaksi. Mutta hento ja ujo poikanen teki kaikki tehtävänsä kauppapuodissa yhtä huonosti kuin hän menestyi koulussa hyvin. Hän sai noudattaa Jumalan kutsumusta ja tuli ylioppilaaksi Turussa 13-vuotiaana. Siellä hän oli Porthanin rakkain oppilas, väsymätön oppimaan, ja tuli historian professoriksi. Jo pienenä hän oli sepittänyt, surullisen runoelman kuolleesta lintusesta. Hän oli hartaasti rakastanut pientä laululintua, joka valoisina kesäöinä viserteli viiritangon päässä hänen isänsä talossa; tämä lintu, jonka laulu kumpusi Suomen luonnon sydämestä, opetti Franzénin laulamaan. Suomi ja Ruotsi ihmettelivät hänen yksinkertaisia, sydämellisiä runojaan, jotka niin vähän olivat senaikuisten koreiden, mutkikkaiden runoelmain kaltaisia ja 21 vuoden ikäisenä oli tuo Suomen pohjanperiltä lähtenyt runoilija jo maankuulu. Koko hänen pitkä elämänsä kului sitten vuoroin laulun; tieteen, kirkon ja isänmaan palveluksessa, mutta ennen kaikkea muistelemme häntä runoilijana, sillä Jumala oli antanut hänelle runon lahjan. Ihmisen parhaat ajatukset ja työt ovat lahjoja kaiken hyvän antajalta. Sen tiesi Franzén. Kirjoittaessaan suurempia ja pienempiä runoelmiaan - pienet olivat sydämellisempiä ja parempia kuin suuret - hän hyvin tiesi, että kaikki paras tuli ylhäältä. Hänen ei tarvinnut vaivalloisesti miettiä ja muodostaa runoelmaansa; se syntyi itsestään. Ja tämä teki hänet niin nöyräksi, kuin sen tuleekin olla, joka on parhaansa saanut lahjakai. Hän oli mitä lempein ihminen; kirkastettu loiste oli känen kauniissa silmissään ja hänen kumartuneen päänä ympärillä. Kun Suomi erotettiin Ruotsista, muutti Franzén sinne, surren isänmaataan, jota hän ee koskaan lakannuut rakastamasta. Ruotsissa hän tuli kirkkoherraksi ja viimein pohjoisen Hernösandin hiippakunnan piispaksi. Siellä hän palveli Jumalan valtakuntaa monta vuotta sillä suurella, lempeällä ja hellällä vakavuudeIla, joka teki hänet niin rakastetuksi. Hän on, paitsi runoelmiaan, painattanut kauniita virsiä ja saarnoja sekä useita mainioista miehistä pitämiään muistopuheita. Vuonna 1840, kun yliopistomme vietti riemujuhlaansa, kävi piispa Franzén suomalaisessa isänmaassansa. Kaikki oli täällä uutta ja outoa: uusi esivalta, uudet ihmiset, uudet virstanpylväät. Ainoastaan nuoriso, joka kunnioituksella ja rakkaudella tervehti häntä tervetulleeksi, oli vielä sama nuoriso kuin entisinä aikoina. Keinutuolissa, nuorimman tyttärensä tuudittamana täytyi hänen viettää elämänsä iltahetket; hänen elämänsä päättyi vuonna 1847 Hernösandissa. Hän oli silloin 75 vuoden ikäinen. Piispa Franzénin sadannen syntymäpäivän muistoa juhlittiin monin paikoin Suomessa ja Ruotsissa 9 päivänä helmikuuta 1872. Hänelle on muistopatas pystytetty Ouluun koko Suomesta kootuila varoilla. Franzénin aikalainen oli runoilija Mikael Choraeus, papinpoika, vöyriläinen, joka kuoli hovisaarnaajana Tukholmassa jo 1806. Hän oli tunnettu sukkeluuksistaan, kaunopuheisuudestaan sekä monista iloisista, hellämielisistä ja surullisista runoistaan. Franzénin ja Choraeuksen runoja luki ja lauloi yleisesti Suomen senaikuinen sivistynyt nuoriso. Nämä molemmat olivat niin uskollisia ystävyksiä, että Choraeus kuolinvuoteellaan pyysi Franzénia, joka silloin oli leskimies, ottamaan puolisoksensa hänen nuoren leskensä; niin tapahtuikin. [[Luokka:Maamme kirja]] kg57how46nk082ndiogkp7wu1slnrgm 0 19807 130105 112025 2026-04-21T21:42:32Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130105 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=180. Vuoden 1808 sota |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Yhdeksästoista vuosisata teki tuloaan maailmaan, suuria mullistuksia tuottaen. Uuden aikakauden koittaessa olivat uudet aatteet vallanneet ihmisten mielet, ja uuden ajan nuoriso nousi taisteluun vanhan ajan kannatttajia vastaan. Suuren suuret sotajoukot taistelivat vastatusten, rajoja muuteltiin, valtakuntia kukistettiin, valtaistuimet vapisivat. Ja tämä suuri aatteiden ja intohimojen myrsky tempasi viimein mukaansa kaukaisen Suomenkin. Sillä uusi aika on sellainen, että kaikkien kansain onni kuten onnettomuuskin liittyy likeisesti yhteen: tuskinpa on niin unhotettua soppea, tuskin niin pientä torppaa kaukana Suomen saloilla, etteivät suuren maailman suuret tapahtumat niihinkin koskisi. Sellaisena väkivallan aikana, joka pani kansain ja ruhtinasten kaikki voimat koetukselle, oli Jumala asettanut Ruotsin valtaistuimelle nuoren, rehellisen ja hyvää tarkoittavan mutta ymmärrykseltään heikon ja hovi-imartelijain seurassa huonosti kasvatetun kuninkaan. Kuningas Kustaa IV Aadolf oli kasvanut niin suuria ajatellen kuninkaallisesta arvostaan, että hän kolmivuotiaana loukkaantui siitä, etteivät hoviherrat olleet juhlapukuun puetut hänen syntymäpäivänään. Hän luuli, että kuningas tiesi kaikki paremmin kuin muut, oli äärettömän itsenäinen, kysyi harvoin neuvoa muilta ja halveksi varoituksia. Lisäksi hän oli närkäs ja arka pikkuasioissa. Isä, Kustaa III, oli pannut vaatetukseen ja ulkonaiseen käytökseen suurta arvoa. Poika määräsi kuninkaallisella säännöksellä niiden palmikkojen pituuden, joita upseerien tuli pitää niskassa tekotukan jatkona. Jokaisen napin piti olla niin eikä näin. Nuorella kuninkaalla oli surullinen muisto isänsä verisestä kuolemasta. Hän piti Anckarströmin rikosta Ranskan uusien vapausoppien vaikuttamana, vihasi ranskalaisia, eikä luullut voivansa kyllin ankarasti ehkäistä vapautta, varsinkaan painovapautta. Kustaa IV:n Aadolfin hallitessa oli maassamme toistaiseksi rauha ja hyvä toimeentulo. Vuonna 1797 perustettiin Suomen talousseura maanviijelyksen ja käsiteollisuuden edistämiseksi. Jokaisen torpparin täytyi viljellä perunoita; sotamiehiä käytettiin koskien perkaamiseen, rokotus pantiin toimeen ja se pelasti monta tuhatta ihmishenkeä. Kuningas osoitti Suomelle suurta hyväntahtoisuutta. Kesällä vuonna 1802 hän matkusti nuoren puolisonsa Fredrikan kanssa halki maamme ja laski silloin Turun akatemian uuden talon peruskiven. Kansa tunkeutui perinnäisellä uskollisuudella Kustaa III:n pojan ympärille ja katseli huvikseen, kun kuninkaalliset söivät päivällistä avonaisten ikkunain ääressä kaikkien nähden. Urhoollisessa, loistavassa, alati rauhattomassa Ranskassa ilmestyi tähän aikaan mahtava sotapäällikkö ja keisari nimeltä Napoleon Bonaparte (jota suomalaiset nimittivät "Punaparraksi"). Hän voitti kaikki vihollisensa ja tahtoi saattaa koko Euroopan valtansa alaiseksi. Kustaa IV Aadolf uhmaili ja ärsytteli tätä mahtavaa miestä, voimatta häntä vastustaa, ja kävi häntä vastaan taitamatonta ja onnetonta sotaa Pommerissa. Englanti ja Venäjä olivat Napoleonin vahvimmat vastustajat. Silloin Napoleon vuonna 1801 yhtyi Venäjän keisarin Aleksanteri I:n kansaa Tilsitissä, teki rauhan ja tarjosi palkinnoksi Suomen, jos Aleksanteri auttaisi häntä englantilaisia vastaan. Napoleonilla oli tapana näin lahjoittaa pois toisten maita, joita hän itse ei voinut pitää, ja nyt hän tahtoi rangaista Ruotsin kuningasta. Keisari Aleksanteri epäröi: Kustaa IV Aadolf oli hänen lankonsa ja oli tosin ymmärtämättömyydessään ärsyttänyt Venäjätä, mutta ei kuitenkaan antanut syytä sotaan. Mutta venäläiset olivat kaksi kertaa ennen valloittaneet Suomen, pitäneet osan ja antaneet loput takaisin. He tunsivat tämän maan, he katsoivat Pietari suuren työn vasta silloin päättyneeksi, kun Venäjä oli saanut haltuunsa kaikki Suomenlahden rannikot ja vallitsi Suomea, joka oli niin likellä Pietaria. Luulivatpa he myöskin Anjalan ajoilta, että monet suomalaiset mieluummin soisivat maansa yhdistetyksi Venäjään. Senvuoksi keisari Aleksanteri kehoitti Ruotsin kuningasta sulkemaan Itämeren englantilaisilta laivoilta, ja kun kuningas ei siihen suostunut, hyökkäsi helmikuussa vuonna 1808 kolme venäläistä sotajoukkoa Suomeen. Venäläisten sotapäällikkö, kreivi Buxhöwden aikoi valloittaa maamme noin vain sivumennen. Hän oli kuullut, että suomalaiset olivat Ruotsin valtaan tyytymättömiä, ja kuulutti, että kaikki pysyisivät alallansa, ettei kellekään tapahtuisi väkivaltaa, ja että Suomen sotilaiden tuli luopua Ruotsin sotalipuista ja heittää aseensa Venäjän sotapäälliköille; he saivat silloin maksun kivääreistään ja sapeleistaan. Mutta tämä päällikkö ei tuntenut Suomen kansaa eikä Suomen sotilasta. Kansa pysyi lailliselle esivallalleen uskollisena, sotamiehet eivät karanneet, saatikka myyneet aseitansa; he sotivat lippunsa alla kuolemaan asti. Tämän uskollisuuden ymmärsivät venäläiset hyvin kyllä, he olivat itse uskollisesti ja urhoollisesti isänmaatansa puolustaneet ja olisivat halveksineet meidän kansaamme, jos se olisi vilpistellyt velvollisuuksiensa täyttämisessä. Vuonna 1808 oli Suomella noin 19,000 omaa sotamiestä, paitsi nostoväkeä; muta tämä sotavoima oli laajalle hajoitettu, huonosti varustettu ja sotaan valmistumaton. Se oli kuitenkin sotajoukko, "mi nääntyi nälkään, pakkaseen voi voiton iskut lyödä". Ne, jotka talvisydännä ennättivät rajalle, puolustivat joka peninkulman alaa maastaan ja peräytyivät taistellen ylivoiman tieltä. Alkupuolella maaliskuuta oli suurin osa meidän sotajoukkojamme koossa Hämeenlinnan lähellä vanhan kenraali Klerckerin johtamana ja odotti käskyä rynnätä vihollista vastaan. Silloin saapui kuninkaan tänne määräämä kelvoton sotapäällikkö - kreivi Mauri Klingspor. Hän ei ollut viisastunut esi-isäimme vahingosta, hän oli unohtanut, että Lybecker Kaarle XII:n aikana ja Lewenhaupt vuonna 1742 olivat saattaneet Suomen perikatoon. Klingspor seurasi heidän onnetonta esimekkiänsä. Hän ei ymmärtänyt kansaansa, ei sotamiehiänsä, ei velvollisuutensa eikä sotakunniansa vaatimuksia. Hän ajatteli vain, miten olla kuninkaan mieliksi, joka oli käskenyt hänen pelastaa sotajoukkonsa, kun hänen olisi pitänyt pelastaa maa. Ei sekään auttanut, että vanha Klercker lupasi panna seitsemänkymmenvuotiaan päänsä takaukseen voitosta. Surulla ja mielikarvaudella täytyi taisteluun valmiin Suomen sotajoukon heittää maansa viholliselle alttiiksi ja peräytyä kauas pohjoiseen Oulua kohti, jotta sillä olisi tie auki Ruotsiin. Svartholman linna oli antautunut taistelutta, mutta vielä seisoi suuri, luja Viapori (nykään Suomenlinna) kallioillaan meren keskellä; - Viapori, joka nyt oli, mitä menetetty Viipuri oli ennen ollut, ei ainoastaan Ruotsin turva, vaan Suomen portin lukko. Kun Klingspor pakeni, sanoivat vanhat ja nuoret: "Viapori suojelee meitä, sillä on jäykät muurit, taitava päällikkö, 6,000 urhoollista sotamiestä, 2,000 tykkiä, suurilukuinen, toista sataa sotalaivaa käsittävä laivasto. Se on hyvin varustettu, ja Helsingin läheisiltä vuorilta ammutut vihollisen luodit putoavat voimattomina mereen, niinkuin rakeet kimmahtavat kalliosta." Mutta niin ei käynytkään: Viapori kukistui, mutta se ei kukistunut niinkuin Viipuri. Lujina niinkuin linnoituksen muurit olivat sotamiesten rivit, mutta päällikkö horjui, ja meren uljas kuningatar, Suomen vahva lukko, jätettiin 3 päivänä toukokuuta v. 1808, kaikkine varastoineen, laivoineen ja aseineen, pienelle venäläiselle sotajoukolle, joka - ollen itse miesluvultaan linnan puolustajia tuskin suurempi - kummakseen näki näiden lähtevän pois vielä jäässä olevan merenlahden poikki. Helsinki sai toisen kerran kokea samaa nöyryytystä kuin vuonna 1742, - joilla kummallakaan ei ole vertaansa, urhoollisen kansamme menneissä vaiheissa. Silloin valtasi koko kansamme sama kuvaamaton sanattoman kauhun tunne kuin vuonna 1710, mutta tällä kertaa ei säilytetty kunnia ollut sitä lieventämässä. Maamme julistettiin Venäjän valtakuntaan liitetyksi, ja sen asukasten täytyi kirkoissa taikka käräjäpaikoilla ja raastuvissa vannoa keisarille uskollisuudenvala. [[Luokka:Maamme kirja]] sfh262xtuzovaqbxeht3f8mlwem91ng 0 19808 130106 112026 2026-04-21T21:42:40Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130106 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=181. Kaarle Juhana Adlercreutz |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Pitkällä, surullisella peräytymisretkellään pohjoista kohti oli Suomen sotajoukko ikäänkuin kadoksissa. Ei kukaan tiennyt, miten sen oli käynyt, ei kukaan toivonut enää mitään se aseilta. Silloin, kun mielet vielä olivat hämmästyksissä Viaporin kukistumisesta, alkoi saapua odottamattomia voitonsanomia pohjoisesta, ja kohta oli Kaarle Juhana Adlercreutzin nimi kaikkien huulilla. Hänen aatelinen sukunsa polveutui Lohjalta talonpojista, ja itse hän oli syntynyt Kiialan kartanossa Porvoon pitäjässä vuonna 1757. 12 vuoden ikäisenä hän meni sotapalvelukseen ja oli Karjalan rakuunain kapteenina, kun hän vuonna 1789 haavoittui Döbelnin keralla Porrassalmella. Älykkäänä ja uskaliaana Adlercreutz oli jo kunnialla monet tulet kestänyt, kun hän huhtikuussa v. 1808 kenraaliadjutanttina tuli Klingsporin lähimmäksi mieheksi päällikkyydessä ja sai toisinaan vallan omin päin jotakin uskaltaa. Sotajoukko oli saapunut Raaheen, urhea, iloinen, parrakas Kulnev ja hänen tuulennopeat kasakkansa aina kintereillä. Toisena pääsiäispäivänä, 18 päivanä huhtikuuta, Klingspor istui rekeensä, ajoi edemmäs pohjoiseen päin ja käski sotajoukon tulla jäljessä. Vastahakoisesti seurasi Adlercreutz, joka johti sotajoukkoa, ja oli ennättänyt Siikajoelle, kun takaa-ajava vihollinen kiivaasti kävi hänen kimppuunsa. Hän kääntyi päin ja piti puoliaan viisi tuntia. Silloin kello 6 illalla hän huomasi venäläisten levittäytyneen liian kauas sivuille, jonka tähden hän päätti hyökätä heidän keskirintamaansa. Iloista hurraata huutaen juoksivat uusmaalaiset ja savolaiset takaisin jään poikki, kiipesivät jyrkkää rantaäyrästä ylös ja valloittivat siinä olevan kylän. Toisia seurasi jäljessä; Venäjän sotajoukko hajoitettiin kahtia, ja sen täytyi tappion kärsien peräytyä. Tämä ensimmäinen voitto rohkaisi Suomen sotajoukon lannistunutta mieltä. Yhdeksän päivää senjälkeen voittivat Adlercreutz ja Cronstedt toisen venäläisen sotajoukon Revonlahdella, ja nyt oli surkea pakoaika lopussa. Nyt marssi sotajoukkomme uudetaan ja uusi toivo mielessä etelää kohti. Vastahakoisesti Klingspor vuorostaan seurasi; mieluisinta oli hänelle herkkupöytä niin kaukana sotatantereelta kuin mahdollista. Kallisarvoisia viikkoja kului hukkaan. Eteenpäin kulki kuitenkin Adlercreutz, eteenpäin kulki porilaisineen tuo urhoollisista urhoollisin, Yrjö Kaarle von Döbeln, musta side otsalla. Tämä ruotsalaissyntyinen mies oli ylväs saadessaan taas vuodattaa vertansa suomalaisten soturien johtajana. Döbeln ja Kulnev pitivät toisiaan niin suuressa arvossa, että Döbeln kielsi sotilaitaan Kulnevia ja Kulnev samoin väkeään Döbelniä ampumasta. Juhannusaamuna jyrisivät tykit Uudenkaarlepyyn luona, jossa vihollisen sotajoukko pelastui joutumasta vangiksi nopeasti peräytymällä poltetun sillan taakse. Seuraavana päivänä vihollinen ryösti Vaasan jossa ruotsalainen sotajoukko oli noussut maihin ja joutunut tappiolle. Semmoinen oli kuninkaan tapa käydä sotaa. Hän muka tarvitsi ruotsalaiset sotajoukkonsa tanskalaisia vastaan; hänhän aikoi valloittaa Norjan. Kerran hän lähestyi laivastoineen Turkua, mutta kääntyi takaisin, kun Venäjän laivasto näyttäytyi, ja viipyi myöhään syksyyn Ahvenanmaalla. Lapualla Pohjanmaalla käy monta tietä ristiin. Siinä seisoi venäläinen armeija Rajevskin johtamana kahden kylän välissä kirkon ja joen viereisellä avaralla kentällä. Sen jääkärit väijyivät ruispelloissa ja kaatoivat monta urhoollista miestä. Adlercreutz järjesti rynnäkön. Döbeln otti osalleen suurimman vaaran. Ensimmäisinä ryntäsivät porilaiset ja Karjalan jääkärit; kaikki tahtoivat kilvan uhmata hirmuista luotituiskua. Iso kirkonkylä valloitettiin; Liuhtarin kylän sytytti voitettu, mutta taitavasti peräytyvä vihollinen palamaan. Se oli uljas voitto. Suomen sotajoukko ryntäsi nyt kolmena osastona etelää kohti: Etelä-Pohjanmaalla nousi kansa vastarintaan ja ampui kuoliaaksi kuljeksivia vihollisia, josta sitten koitui talonpojille kova rangaistus. Ahvenanmaalaiset olivat nousseet jo toukokuussa ja karkoittaneet vihollisen. Roth ja Spoof, kaksi uskaliasta partiolaista, kävivät 40 porilaisen kanssa, niinkuin muinoin kivekkäät, omin päin sotaa Näsijärven tienoilla, siepaten vihollisten kuriireja ja tavarakuormia. Silloin kreivi Buxhöwden, joka toimi maamme hallitusmiehenä Turussa, käsitti, ettei Suomea käynyt valloittaminen muuten kuin tosi sodalla. Uusia joukkoja valittua, sotaan tottunutta, urhoollista väkeä tuotiin Suomeen, ja Adlercreutzia vastaan lähetettiin nuori, älykäs kreivi Kamenski. Elokuussa vihollinen taas eteni voimakkaana ja järjestettynä uuden hyökkäyssuunnitelman mukaan, ja nyt saatiin "hypätä morsiushyppyä", kuten Kaarle XII:n oli tapana sanoa. Ei lepoa enää yöllä eikä päivällä, kaikkialla kuului tykkien pauke, kaikkialla vuoti verta. Meno- ja paluumarssit väsyttivät sotamiehiä. Alavus oli eteläisin paikka, johon Suomen sotajoukko raivasi tiensä reippaan voiton kautta, savolaisten hyökätessä etumaisina. Mutta kun kohta senjälkeen uljas Otto von Fieandt joutui tappiolle Karstulassa, ja vihollinen uhkasi pohjoista rantatietä, ei kukaan voinut enää estää vapisevaa Klingsporia kääntymästä paluumatkalle pohjoiseen, mikä peräytyminen kuitenkaan ei enää ollut kunniaton pakoretki. Uhkamielisenä ja harmistuneena pysähtyi Suomen sotajoukko tuon tuostakin rinta vihollista vastaan, voitti toisena päivänä, peräytyi toisena. Näin saapuivat harvenneet, haavoitetut, ruudista mustuneet rivit merenrannikolle. Klingspor oli nyt saanut odottamattoman käskyn "ajaa vihollinen maasta" ja jätti tuskissaan koko päällikkyyden Adlercreutzille. Tämä pysähtyi lujaan asemaan Oravaisiin, kolmen peninkulman päähän Uudestakaarlepyystä etelään päin. Hänellä oli 4,900 miestä, puolet ruotsalaisia ja 17 tykkiä. Syyskuun 14 päivänä ryntäsi Kamenski hänen kimppuunsa mukanaan 7,800 miestä ja 20 tykkiä. Verinen, kuten Suomen viimeinen taistelu vuonna 1714, oli tämäkin päivä Oravaisten kentällä. Taistelu kesti kello 6:sta aamulla myöhään syysillan pimeään. Kulnev oli aloittanut leikin savolaisten kanssa; sitten taisteltiin muutaman puron omistamisesta, jonka kumpikin yhtä suurella urhoollisuudella vuorotellen vaIloitti. Silloin Adlercreutz päätti, kuten Siikajoellakin, murtaa Venäjän hajanaisen sotajoukon keskirintaman. Hän jätti vahvan asemansa ja ryntäsi voitollisena puhki vihollisten rivien. Mutta nyt oli vastassa vereksiä sotajoukkoja, hanen kimppuunsa hyökättiin sivuilta; hänen rivinsä murrettiin, hajoitettiin, työnnettiin oikealle metsään, vasemmalle mereen. Ystävät ja viholliset sekaantuivat pimeässä toisiinsa, ja voitetun joukkonsa pirstojen kanssa Adlercreutz saapui Uuteenkaarlepyyhyn, johon Döbeln sitä ennen oli raivannut hänelle tien, voittaen vihollisjoukon Juuttaalla. Oravaisten kentällä makasi lähes kolmetuhatta kuollutta, niiden joukossa 1,200 ruotsalaista ja suomalaista, osoittaen kummankin sotajoukon miehuutta ja kuoleman halveksimista. Melkein unhotettuna oli kenraali Sandels savolaisineen koko kesän vastustanut vihollisen rynnäköitä Toivalassa ja Paloisissa Pohjois-Savossa. Näissä ja muissa taisteluissa Fahlander, Malm ja Duncker saavuttivat sankarimaineensa. Kamenski ja Klingspor olivat syksyllä tehneet aselevon Lohtajalla, mutta tämä peruutettiin Savossa 27 päivänä lokakuuta. Sandels oli silloin Iisalmen kirkolla. Koljonvirran luona hyökkäsi 6,000 vihollista hänen 1,400 miehensä kimppuun. Se oli ankara painiskelu vielä viimeisenä hetkenä. Hyökkääjät työnnettiin takaisin virtaan ja jättivät sen rannalle lähes 800 kuollutta ja haavoitettua. [[Luokka:Maamme kirja]] oy3i7ncgnjy08p0h0mz8ul9l1qmzakt 0 19809 130107 112027 2026-04-21T21:42:47Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130107 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=182. Haminan rauha |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Kun suurin osa Suomea jo oli valloitettu, erotettiin Klingspor päällikkyydestä, kuten Lybecker vuonna 1713 ja Lewenhaupt vuonna 1142 Hänen seuraajansa, kenraali Klercker, sai surullisen tehtävän koettaa parantaa edeltäjänsä vikoja, kun kaikki oli liian myöhäistä. Sodankäyntiin tarvitaan, paitsi päälliköitä ja sotamiehiä, myöskin rahaa, ruokavaroja, sotatarpeita, sotalääkäreitä, sairaanhoitoa; ja Suomen armeijalta puuttui kaikki. Sandelsin täytyi peräytyä voiton saatuaan, Adlercreutzin tappiolle jouduttuaan. Väsyneinä, haavoitettuina, sairaina, ryysyihin puettuina, usein vailla leipää nälän sammukkeeksi, mutta aina vielä uhkaava kivääri kyyryisillä hartioilla, kulkivat nämä urhoolliset soturit myöhään syksyllä vielä kerran kohti perimmäistä pohjolaa. Nyt, kun voitto ei enää heidän mieltänsä elähdyttänyt, vei väsymys ja puute heiltä viimeisetkin voimat. Useat näistä kaikissa vaivoissa ja vaaroissa karaistuneista miehistä, joita kuolema niin usein oli sotatanterella säästänyt, sairastuivat nyt ja kuolivat unhotettuina ahtaissa kenttäsairaalissa. Adlercreutz teki sopimuksen Kamenskin kanssa Olkijoella: koko Suomi Kemijokeen asti luovutettiin venäläisille, ja Suomen sotajoukon tähteet lähtivät kahtena osastona Ruotsiin. Kenraali Gripenberg, joka johti Turun ja Porin sekä Hämeen ja Uudenmaan rykmenttien tähteitä, luuli kaikki menetetyksi, heitti aseensa ja palasi kotimaahan. Toinen osasto, Savon prikaatin, Karjalan jääkärien ja Pohjanmaan rykmentin jäännökset, taisteli Cronstedtin ja Sandelsin johtamana viimeiseen asti ruotsalaisten rinnalla ja Ruotsin puolesta. Döbeln lausui sitten yksinkertaisin, kauniin jäähyväissanoin kunnioituksensa näille Suomen urhoollisen sotajoukon kallisarvoisille tähteille. Ne olivat ruotsalaisen sotilaan liikuttavat jäähyväiset Suomen sotilaalle, sitten kun molemmat niin monella sotatanterella olivat kuusisataa vuotta uskollisesti vierekkäin vertansa vuodattaneet. Tähän aikaan oli Ruotsin valtakunta kuninkaan itsepintaisuuden ja taitamattomuuden tähden joutunut perikatonsa partaalle. Mitä sopi toivoa semmoiselta kuninkaalta, joka vastaukseksi, kun hänen hätääkärsivä suomalainen sotajoukkonsa rukoili saada välttämättömimpiä tarpeita, lähetti upseereilleen armollisen luvan saada talvisodan aikana pitää puuteroimatonta tukkaa! Joka taholla oli vihollisia, ja viimeinenkin ystävä, Englanti, luopui loukkaantuneena. Kun sitten venäläiset maaliskuussa vuonna 1809 menivät jään yli Ahvenanmaalle ja Ruotsin rannikolle sekä jäätyneen Merenkurkun yli Uumajaan, puhkesi kauan kytenyt tyytymättömyys ilmi, ja Ruotsin sotaväki Länsi-Ruotsissa nosti kapinan. Mutta ennenkuin tämä joukko ennätti Tukholmaan, ja koska kuningas kaikissa varoituksista huolimatta tahtoi aloittaa sisällisen sodan kapinallista sotajoukkoa vastaan, riistettiin häneltä kuninkuus panemalla toimeen vallankumous Tukholmassa 13 päivänä maaliskuuta vuonna 1809. Adlercreutz, hän se vain muutamien kumppanien avulla otti rohkeasti kuninkaan vangiksi Tukholman linnassa, minkä jälkeen kokoontuneet valtiosäädyt asettivat valtaistuimelle kuninkaan sedän, herttua Kaarlen, joka otti nimekseen Kaarle XIII. Suomen viimeinen kuningas, Kustaa IV Aadolf, vaimoineen ja lapsineen maanpakoon tuomittuna, kuljeksi sitten synkkänä ja sureksivana Saksanmaalla eversti Gustafssonin nimellä ja kuoli maanpakolaisena. Hänen jälkeläisiänsä elää vielä Saksassa. Ruotsin valtiosäädyt kiittivät Adlercreutzia ja antoivat hänelle palkinnoksi suuren kuninkaankartanon. Kuusi vuotta hän vaikutti uuden isänmaansa hyväksi mahtavana jäsenenä sen hallituksessa ja kuoli v. 1815, jolloin hänet haudattiin Siikajoen taistelun vuosipäivänä. Itse hän suri sitä, että oli ainoa suomalainen mies, joka oli kuninkaansa syössyt valtaistuimelta. Sellainen teko tuntui suomalaisen sydämelle raskaalta, vaikka hän sillä olikin pelastanut valtakunnan. Ruotsin silloisessa hädässä ja uuden kuninkaan noustua valtistuimelle ei rauhanteko Venäjän kanssa kauan viipynyt. Se tehtiin Haminassa 17 päivänä syyskuuta vuonna 1809. Ruotsin täytyi silloin luovuttaa Venäjälle loput Suomea, joka silloin ulottui Kemijokeen, ynnä tämän joen sekä Tornion- ja Muonionjokien välinen maa, joka tähän asti oli ollut ruotsalaista Länsipohjan maakuntaa. Sitäpaitsi luovutettiin Ahvenanmaa saaristoineen, jota Ruotsi turhaan koetti itselleen pidättää. Lisäksi täytyi Ruotsin luvata tehdä rauha Venäjän liittolaisten kanssa ja keisari Napoleonin tyydyttämiseksi sulkea satamansa Englannin laivoilta. Suomen kansasta sanotaan rauhansopimuksessa ainoastaan, että koska Venäjän keisari jo vapaatahtoisesti oli vakuuttanut suomalaisille vapaan uskonnonharjoituksen, omistusoikeuden ja muut etuoikeudet, Ruotsin kuningas senjohdosta on vapautettu pyhästä velvollisuudestaan panna varaamuksia entisten alamaisten eduksi. Ja näin siis koko maamme 17 päivänä syyskuuta vuonna 1809 yhdistettiin Venäjän valtakuntaan. [[Luokka:Maamme kirja]] n1tl34di3fd6gxruszti10miqk8sc4z 0 19810 130108 112028 2026-04-21T21:42:55Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130108 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=183. Vänrikki Stoolin tarinat |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Suomen erottaminen Ruotsista jätti jälkeensä katkeria muistoja molemmin puolin Pohjanlahtea. Ruotsin puolella oli Suomea kohtaan paljon vanhaa ystävyyttä, ja siihen yhdistyi tappion katkeruus, suru valtakunnan silpomisesta sekä tulevaisuuden pelko, jotka tekivät eron raskaaksi. Kauan vuoden 1809 jälkeen oli toivo Suomen takaisin valloittamisesta vielä rakkaana ajatuksena monen ruotsalaisen mielessä, he eivät voineet ajatellakaan, että maallamme enää olisi mitään onnea ja menestystä, sittenkuin se oli menettänyt Ruotsin turvan. Vasta myöhemmin, kun uusia sukupolvia astui esiin uusine aatteineen, alkoivat ruotsalaisetkin huomata, että Suomen erottaminen Ruotsista oli historiallinen välttämättömyys hamasta siitä ajasta, jolloin Ruotsi lakkasi olemasta Itämeren valtiaana; että meidän maatamme senjälkeen oli vaikea puolustaa; että sen omistaminen pikemmin saattoi Ruotsin uusiin sotiin, kuin suojeli tätä valtakuntaa. Suomen puolella oli samoin vanha liitto niin rakas ja uusi liitto niin epätietoinen, että eron karvaus sai monen sydämen kauan verta vuotamaan. Mutta täällä sitä oli jo satoja vuosia nähty valmisteltavan maatamme silpomalla ja pelolla aavistettu sen seuraavan Venäjän vallan kohoamisesta ja Ruotsin voimattomuudesta. Kun eron hetki tuli, oli maamme uusi asema niin kokonaan ihmisten lähimpänä huolena, näiden katseet pakosta niin herkeämättä tulevaisuuteen suunnatut, että mennyt aika muistoineen herkesi mieliä valtaamasta. Pian myöskin tuo uusi, Porthanin kirkastama ajatus itsenäisestä Suomesta, omintakeisesta ja itsetoimivasta Suomen kansasta kävi yhä seIvmmäksi ja tehokkaammaksi. Kun siis vanha sukupolvi muistoineen kuoli pois, tunsi nuorempi polvi itsensä entisyydestä vapautuneemmaksi. Uuden ajan suomalaiset käsittivät, ettei Suomi ollut Ruotsilta paljon saanut antamatta paljon takaisin. Vielä miespolven ajat Suomen yhdistämisestä Venäjään eli täällä vanhoja sotilaita, jotka entisinä aikøin olivat taistelleet Adlercreutzin, Döbelnin ja Sandelsin johdolla. He elivät muistoissaan, sodan päivät olivat heille rakkaat, ja he tiesivät kertoella monta uljasta ja hauskaa tekoa sekä monta pientä erikoispiirrettä, jotka historioitsija oli unhottanut. 1820-luvun alkupuolella kuunteli eräs nuori ylipppilas, nimeltä Johan Ludvig Runeberg, tällaisen vanhan sotilaan kertomuksia Ruovedellä. Hänellä itsellään oli lapsuudenmuisto sodan ajoilta: hän oli nelivuotiaana nähnyt Döbelnin ja Kulnevin Pietarsaaren kaupungissa. Näiden muistojen innostamana ja sittemmin tutustuneena moneen vanhaan sankariin Runeberg - joka silloin jo oli pohjoismaiden mainioin runoniekka - julkaisi nämä sotilasmuistot kahtena kokoelmana nimellä Vänrikki Stoolin tarinat. Ei milloinkaan ole runoteosta meidän maassamme tervehditty sellaisella innostuksella ja ihailulla. Vanhat ja nuoret lukivat sitä samalla mielenliikutuksella; pojan sydän sykki, neidon posket hehkuivat, ja ankarat, jäykät miehet vuodattivat kyyneleitä, kuullessaan näitä tarinoita menneiltä ajoilta. Niin yleväaatteisia runoelmia, niin uljaita, niin hartaita, niin mestarillisia kuvatessaan tapahtumia ja henkilöitä kuninkaasta ja kenraalista alkaen alhaisimpaan kuormarenkiin asti - jopa tuohon kurjaankin asti, jota oli ennen hoettu "riikinkoiraksi", mutta joka tuli sankariksi hänkin - ovat harvat maat ja harvat aikakaudet synnyttäneet. Niitä on lukuaan ainoastaan 34, mutta jokainen runo on kuin marmorista veistetty taideteos. Ne leviävät nyt kautta maailman useille kielille käännettyinä; muukalaiset kadehtivat niitä sotilaita, jotka ovat saaneet haudallensa sellaisen muistopatsaan. Vänrikki Stoolin tarinat alkavat "Maamme" nimisellä kansallislaululla, kuvaavat sitten vanhaa, varatonta soturia, joka ylioppilaalle kertoo sodan vaiheita, ja senjälkeen ilman minkäänlaista järjestystä, ylhäisiä ja alhaisia, urhoja ja pelkureita. Kaikki astuvat ilmielävinä esiin: "Pilven veikko" Perhon erämaassa; - ruotuvaivainen sotamies Alavudella; - luutnantti Zidén Vaasan poikineen - torpan tyttö, joka suri sitä, että hänen sulhasensa oli vammatonna paennut taistelusta; - typerä Sven Tuuva, urhon mieli povessa; - von Konow riidellen korpraalinsa kanssa; - kuoleva venäläinen Lemun niemellä; - karkea von Fieandt piippuineen ja lammasnahkaturkkeineen; - Sandels Koljonvirran rannalla; - vanha Hurtti leirinuotiolla; - Kulnev, joka suuteli lasta kätkyessä; - kuningas, joka veti käsiinsä Kaarle XII:n kintaat; - Klingspor, josta urhot häpesivät haastella; - Döbeln Juuttaalla; - Porilaisten marssi; - reipas Lotta Svärd; - vanha Lode, joka ei sallinut kenenkään laiminlyödä aamurukousta, vaikka luoteja sateli; - vakaa von Törne rikkiammuttuine takinhelmoineen: - urhoollisen Dunckerin kuolema Hörneforsin taistelussa; - von Essen ja hänen sisukas kuskinsa Martti; - viisitoistavuotias sankari Wilhelm von Schwerin; - rohkeamielinen maaherra Wibelius, joka asetti lain väkivaltaa vastaan; - lopuksi Adlercreutz Siikajoella. Ja monta muuta lisäksi. Kuunnelkaamme ainoastaan sotilaspojan laulua, kaikuna Suomen sotaisista ajoista! [[Luokka:Maamme kirja]] e02c5ib85i2etrwi0idc7hqs02jo3o0 0 19811 130109 112029 2026-04-21T21:43:07Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130109 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=184. Sotilaspoika |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} [Vänrikki Stoolin tarinoista. Säv. F. Pacius.] : Nuor', uljas, sorja sotilas ol' isäni jos ken, : hän pyssyn otti, oli mies viistoista täyttäen. : Tie kunniaan vain tiettynään, : ol' aina altis kestämään : hän vaivan, vaaran, liekin, jään; : sen taisi taatto, sen! : Laps olin, kun hän lähti pois, kun sotatorvet soi, : mutt' uljasta en unhottaa ma käyntiänsä voi, : en hattuaan, en töyhtöään, : en päivetystä poskipään, : ain', aina tumman varjon nään, : min kulmakarvat loi. : Kun joukot pohjolasta pois taas riensi, kuulla sain, : jok' ottelussa kuinka hän ol' urhoist' urhokkain. : Jo risti rintaan pantihin : ja kohta, kuulin, toinenkin; : ah, mielessäni aattelin, : kunp' oisi myötä vain! : Ja talvi lähti, suli jäät, sai kevät kukkineen, : niin sankarina taattoni ma kuulin kaatuneen. : Ma tunsin olon oudommaks, : niin huolen, riemun riutuvaks; : äit' itki päivän, itki kaks, : jo pantiin paarilleen. : Lapuan taistoon taatto jäi, mies likin lippuaan; : siin' ensi kerran kelmenneen sodassa kerrotaan! : Hält' isä eestä Kustavin : kuol' Utin nummen nurmihin, : ja Lappeell' isä tältäkin, : mies Kaarle kuninkaan. : Niin heidän kävi, kaikki sai he vertaan vuodattaa; : mutt' uljasta ol' elo tuo, noin kuolla korkeaa. : Ken huonona jäis hoippumaan? : Ei, nuorna kuolla eestä maan : ja kunnian ja kuninkaan, : se eikö sorjempaa! : Mä köyhä olen orpo nyt, syön leipää vierahan, : mult' isän kuolo kodon vei ja suojan, suosijan. : Mutt' vaikertaa en huoli vaan, : saa aika varren varttumaan, : ma, poika kelpo sotilaan, : en sorru hukkahan. : Kun suureksi ma kasvan vaan, viistoista täyttää saan, : ma taistoon mennä tahdon myös ja vaaraan, kuolemaan. : Ja missä taajin liekki lie, : ain' askeleeni sinne vie, : mist' ennen, taatot, teillä tie, : myös poika polkemaan! [[Luokka:Maamme kirja]] 6ig95zxeki708cbx02jnxrvo5njdcf9 0 19812 130110 112030 2026-04-21T21:43:16Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130110 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=185. Keisari Aleksanteri I ja Porvoon valtiopäivät |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Venäjän keisari Aleksanteri I polveutui Pietari Suuresta tämän tyttären Annan, Aleksanterin isän isänäidin kautta. Tämä oli naimisissa Holsteinin herttuan Kaarle Fredrikin kanssa, joka oli kuningas Kaarle XI:n tyttärenpoika. Aleksanteri I ja vuoteen 1917 vallassa ollut keisarisuku polveutuvat siis sekä Venäjän tsaareista että Ruotsin kuninkaista, mutta isänpuolelta saksalaisista Holsteinin herttuoista. Keisari Aleksanteri oli aivan nuorena noussut valtaistuimelle isänsä, keisari Paavalin, jälkeen sangen rauhattomana aikana ja sekaantui vastoin tahtoansa niihin suuriin sotiin ja mullistuksiin, jotka seurasivat Ranskan vallankumousta. Keisari saattoi vähemmän kuin muut noudattaa oman sydämensä toiveita. Hänen täytyi noudattaa valtakuntansa perinnäistä valtiotaitoa ja säilyttää tai laajentaa sen valtaa, silloinkin kun hän mieluimmin olisi tahtonut pitää huolta ainoastaan kansansa onnesta. Kun Aleksanteri I oli valloittanut Suomen, päätti hän kuitenkin olla muutamissa kohdin noudattamatta entistä valtiotaitoa. Tämän maan hän olisi voinut kokonaan sisällyttää Venäjän valtioon ja panna Venäjän lain alaiseksi, kuten hänen edeltäjänsä olivat panneet ne osat Suomea, jotka joutuivat Venäjän valtakunnan omiksi vuosina 1721 ja 1743. Tähän ei häneltä voimaa puuttunut. Mutta koska Suomen silloinen valtiomuoto myönsi hallitsijalle ylimmän vallan maan hallinnossa, jonka ohessa kansalle jäi suurin osa sen vanhaa vapautta, katsoi keisari paremmaksi antaa tämän vapaan maan pitää ruotsinaikaisen lakinsa, erityisen valtiomuotonsa ja oman hallintonsa keisarikunnan rinnalla, jonka kanssa sen muuten tuli olla erottamattomasti yhdistettynä. Vaikka Suomi oli vähäinen, köyhä ja vajavoimainen suureen, rikkaaseen ja mahtavaan Venäjään verrattuna, oli sillä kuitenkin vanhempi sivistys, ja se oli ollut kauemmin uuden Euroopan edistysrientoihin osallisena. Vuoden 1808 sota oli saanut keisarin vakuutetuksi Suomen kansan urhoollisuudesta ja uskollisuudesta laillista esivaltaansa kohtaan, ja hän tahtoi, ennemmin saavuttaa vapaan ja onnellisen kansan vilpittömän luottamuksen kuin valloitetun kansan valheellisen alistuvaisuuden. Jo lopulla vuotta 1808 kutsuttiin sentähden edustajia Suomen neljästä säädystä Pietariin keisarille esittelemään niitä toimenpiteitä, jotka ensi aluksi olivat tarpeen vaatimia. Ja kun tämä "lähetyskunta" oli varovaisella, mutta isänmaallisell tavalla täyttänyt tehtävänsä, kutsuttiin Suomen säädyt kokoontumaan 10 päivänä maaliskuuta v. 1809 valtiopäiville Porvooseen. Sinne kokoontui silloin, entisen valtiopäiväjärjestyksen mukaan 60 aatelismiestä, 8 pappia, 19 porvaria ja 30 talonpoikaa, joille neljälle säädylle keisari määräsi puhemiehet, kuten kuningas ennen oli tehnyt. Maaliskuun 27 päivänä keisari itse saapui Porvooseen ja julistutti seuraavan vakuutuksen jommoisen hänen jälkeläisensä sitten aina antoivat. "Me Aleksanteri ensimmäinen, Jumalan armosta koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Suomen Suuriruhtinas y.m. y.m., y.m., teemme tiettäväksi: että sittenkun Me, Jumalan sallimuksesta, olemme haltuumme ottaneet Suomen Suuriruhtinaskunnan, olemme Me tämän kautta tahtoneet vakuuttaa ja vahvistaa maan uskonnon ja perustuslait sekä ne etuudet ja oikeudet, joita itsekukin sääty mainitussa Suuriruhtinaskunnassa erikseen ja kaikki sen asukkaat yhteisesti, niin ylhäisemmät kuin alhaisemmat, tähän asti ovat valtiosäännön (konstitutsionin) mukaan nauttineet: luvaten säilyttää kaikki nämä edut ja oikeudet lujina ja koskemattomina täydessä voimassaan. Suuremmaksi vakuudeksi olemme Me tämän vakuutuskirjan merkinneet omakätisellä allekirjoituksellamme. Annettu Porvoossa 15 (27) päivänä maaliskuuta v. 1809. Aleksanteri." Maaliskuun 28 p:nä keisari avasi valtiopäivät ranskankielisellä valtaistuinpuheella, jonka tulkitsi ruotsiksi maamme ensimmäinen Venäjän-ajan kenraalikuvernööri, Kustaa III:n. ajoilta kuuluisa kenraali Sprengtporten. Maaliskuun 29 päivänä keisari otti vastaan valtiosäätyjen Suomen kansan puolesta tekemän kuuliaisuudenlupauksen ja jokaisen eri säädyn uskollisuudenvalan, sanoen hellällä mielenliikutuksella ottavansa vastaan nämä todistukset kunnioitettavan kansan vapaatahtoisesta kuuliaisuudesta. Suomen valtiosäätyjen uskollisuudenvala Porvoossa oli tosiaankin - oikeuden, vaikka ei voiman kannalta katsoen - vapaatahtoinen vala, kuten keisari lausui. Sillä nämä säädyt eivät voineet olla keisarin laillisia alamaisia, ennenkuin Ruotsin kuningas sittemmin, syyskuussa samana vuonna, oli luovuttanut Suomen Venäjän valtakunnalle jä vapauttanut Suomen kansan sen aikaisemmasta uskollisuudenvalasta. Näin keisari Aleksanteri I:n vakuutus ja Suomen säätyjen uskollisuudenvala maaliskuussa v. 1809 oli molemminpuolinen, oikeusvoimainen sopimus. Porvoon valtiopäivät ratkaisivat nopeasti ne muutamat , mutta vaikeat ja tärkeät kysymykset, jotka keisari oli niille esittänyt. Säädyt ehdottivat, että maan ruotujakoinen sotaväki päästettäisiin palveluksesta vähintäänkin 50 vuodeksi, jottei sen mahdollisesti sitä ennen tarvitsisi taistella Ruotsia vastaan. Sotaväenpidon sijasta maksaisivat maanomistajat kruunulle "vakanssiveroa", ja vastaisen Suomen armeijan ei tarvitsisi olla sotapalveluksessa maamme rajojen ulkopuolella. Keisari vahvisti sotaväen lakkauttamisen ja vakanssiveron. Sitten säädyt neuvottelivat kruunulle menevistä maksuista ja maamme rahasta, joksi nyt tuli Venäjän hopearupla.*) Lopuksi neuvoteltiin maamme uudesta hallituksesta. Korkeimmaksi virastoksi tuli "hallitusneuvosto", jolle sittemmin annettiin nimeksi keisarillinen Suomen senaatti. Kun kaikista näistä oli neuvoteltu, saapui keisari taas Porvooseen ja päätti valtiopäivät 19 päivänä heinäkuuta. Tervehdittyään säätyjä armollisin sanoin hän lausui: "Tämä jalo ja rehellinen kansa on siunaava sitä kaitselmusta, joka on säätänyt asiain nykyisen järjestyksen. Kansakuntain joukkoon tästälähin koroitettuna, lakiensa turvissa, se on muistava entistä hallitustansa vain lujittaaksensa sitä lujemmaksi sitä ystävyydenliittoa, jonka rauha on rakentava." *) Ruotsin raha oli myöskin Suomessa käypää aina vuoteen 1840. Kun Venäjän ja Ruotsin setelien arvo milloin nousi, milloin laski, syntyi tästä paljon sekaannusta. Silloin laskettiin hopearuplia, pankkoruplia, kopeekoita, riikinseteleitä, pankkoriksejä, plootuja, killinkejä, äyrejä, runstykkejä, talareita ja vanhoja Ruotsin markkoja. [[Luokka:Maamme kirja]] 5tdmfq493nxwqr6vpzc6bfp441yv3mn 0 19813 130111 112031 2026-04-21T21:43:24Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130111 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=186. Suomi jälleen yhdistettynä |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Niin oli nyt entinen Ruotsin maakunta Suomi tullut erityiseksi, Venäjän valtakuntaan yhdistetyksi valtioksi. Tällaisen uuden, "kansakuntain joukkoon" koroittavan aseman kunnia ja taakka oli monen senaikuisen suomalaisen mielestä vaaroja täynnä. He eivät voineet käsittää keisari Aleksanterin tulevaisuudenajatusta. Kun he ajattelivat tätä köyhää maata "erottamattomasti ja ikuisiksi ajoiksi" yhdistettynä sellaiseen masentavaan ylivaltaan, kuin Venäjän valtakunta oli, vapisi heidän sydämensä tulevaisuuden pelosta. Ja kun rauhansopimuksessa virkamiehet saivat oikeuden muuttaa Ruotsiin, käyttivät muutamat korkea-arvoisetkin miehet tätä lupaa hyväkseen. Me, jotka nyt elämme muutamia miespolvia heidän jälkeensä ja jotka olemme nähneet silloin niin uhkaavan tulevaisuuden valjenneen paremmiksi päiviksi, emme saa liian ankarasti tuomita heidän sydämensä epäilystä. Ei ainoastaan yhteinen kansa, vaan myöskin verrattomasti suurin osa valistuneista kansalaisista jäi maahamme asumaan, valmiina nyt kuten ennenkin kantamaan sen kohtaloita ja käyttämään parhaat voimansa sen hyväksi. Vielä oli Suomi paloitettuna, kahtia halkaistuna maana. Venäjän ja Suomen kesken jaettuina kärsivät Karjala ja Savo suurta ahdinkoa, ollen erilaisten lakien alaisina kummallakin puolen tuota mielivaltaista rajaa. Venäjän puoli, jota tavallisesti nimitettiin "Vanhaksi Suomeksi", oli Viipurin maaherran aluetta, jossa kaupungissa oli sen ylioikeusto ja korkeampi oppilaitos, jotavastoin kirkollinen hallitus oli Pietarissa. Joitakuita vanhoja lakeja ja tapoja oli säilytetty, toisia muutettu. Talonpoikain maanomistusoikeus jäi unhotuksiin, sittenkun hallitsijat alkoivat lahjoittaa suuria maatiloja eli "lahjoitusmaita" mahtaville miehille, joiden tilanhoitajat mielivaltaisesti koroittivat veroja. Keisari Aleksanteri huomasi, että tämä osa maata oli ollut huolenpitoa vailla, että kansa oli vaipunut raakuuteen, että virkamiehet olivat huononpuoleisia ja että neljän kielen, suomen, venäjän, saksan ja ruotsin, käyttäminen rinnakkain aiheutti siellä paljon häiriötä. Siihen aikaan keisari oli kyllästynyt Napoleonin kopeuteen ja aavisti suuren sodan syttyvän. Voidakseen viedä kaikki sotavoimansa etelään ja länteen hän tahtoi turvata valtakuntansa luoteista rajaa sekä Pietaria ja teki Ruotsin kanssa liiton Napoleonia vastaan. Mutta sitä ennen hän tahtoi, samalla viisaasti turvaten kansan menestystä, vielä kerran voittaa suomalaisten sydämet jalomielisellä teolla. Joulukuun 23 päivänä v. 1811 palautti keisarillinen asetus - suuri ja kallis joululahja! - Vanhan Suomen muun Suomen yhteyteen samojen lakien, hallinnon ja yhteiskunnallisten oikeuksien alaiseksi. Ne erityiset olot, jotka olivat venäläisen hallituksen aikana siellä syntyneet, pysyivät vielä jonkin aikaa, mutta tasoittuivat vähitellen. "Vanhan Suomen" väestö kasvoi ikäänkuin itsestään kiinni omaan juureensa, muuhun Suomen kansaan, johon se aina oli ollut liittyneenä. Ja kun meidän aikanamme Suomen valtio lunasti lahjoitusmaatkin, jotta niillä asuvat talonpojat saivat ostaa takaisin maansa kiistämättömäksi omaisuudekseen, niin ei ole Vanhassa Suomessa paljon muita jälkiä 90-vuotisesta erosta kuin se vaikutus, jonka Venäjä ja Pietarin läheisyys aina saa rajamailla aikaan. Näin yhdistettiin jälleen silvottu Suomi. Tämä rauhanajan teko antoi takaisin, minkä kaksi sotaa oli maaltamme riistänyt; sen raja tuli jälleen samaksi, kuin se vuoden 1617 jälkeen oli ollut. Vielä kaukaisessa tulevaisuudessakin vastaiset sukupolvet korjaavat hedelmiä Aleksanteri I:n hallitsijavakuutuksesta ja maamme jälleenyhdistämisestä. Keisarikaan ei ollut kansamme suhteen pettynyt. Kun Napoleon kohta senjälkeen v. 1812 marssitti puoli miljoonaa sotamiestä Venäjänmaahan ja tämä valtakunta taisteli henkensä kaupalla maailman suurinta sotapäällikköä vastaan, oli Venäjällä takanaan luotettavat rajat, ja se saattoi jakamatta käyttää koko voimaansa hyökkääjää vastaan. Tähän asti voittamaton Napoleon ajettiin takaisin, lannistettu Eurooppa nousi hänen valtaansa vastaan, ja vajaan kolmen vuoden kuluttua hänet vietiin hylättynä vankina eräälle Atlantin meren etäiselle saarelle, jossa hän sitten kuoli. Hän, joka kerran oli lahjoittanut pois Suomen, lepää nyt Parisissa Laatokan rannoilta lohkaistun punaisen porfyripatsaan alla. Näiden maailmanhistorjallisten tapahtumain aikana työskenteli vasta yhdistetty Suomi suorittaakseen vuosisatojen ja Aleksanteri I:n työtä. "Suomen asiain komitea" esitteli keisarille maamme asioita "valtiosihteerinsä" kautta. Eri hallitus asetettiin kutakin maamme erityistä hallintohaaraa varten. Perustettiin Suomen perustettiin ritarihuone Suomen aatelia varten ja Haminan kadettikoulu nuorten upseerien kasvattamista varten. Turun akatemiaan perustettiin uusia opettajanvirkoja, se sai monia etuja ja suuriruhtinas Nikolain kanslerikseen eli ylimmäksi esimiehekseen. Vuonna 1819 tuli Helsinki maamme pääkaupungiksi vanhan Turun sijaan. Kaikesta näkyi, että uusi Suomi oli syntymässä - hyödyksikö vai vahingoksi - sen voi ainoastaan tulevaisuus osoittaa. Mutta monien epäröivien ja monien kunnianhimoisten ohella oli maassamme myös monta uskaliasta miestä, jotka innolla ja toimella ryhtyivät uuden ajan työhön, niiden joukossa Turun akatemian ensimmäinen kansleri vuoden 1809 jälkeen, Mikael Speranski, syntyään viipurilainen, Suomen ensimmäinen valtiosihteeri Robert Henrik Rehbinder ja Suomen ensimmäinen arkkipiispa Jaakko Tengström. V. 1819 kesällä matkusti keisari Aleksanteri laajalti Suomessa. Milloin vaunuissa, milloin talonpoikaisrattailla, milloin jalkaisin sydänmaiden halki tai veneessä koskia laskien hän kulki Kuopion, Kajaanin ja Oulun kautta länsirannikolle ja siitä eteenpäin Turkuun, Tampereelle, Hämeenlinnaan, Helsinkiin, kaikkialla voittaen puolelleen kansan sydämen. Tämä maassamme niin muistettavan keisarin hallituskausi päättyi vuoden 1825 lopulla. [[Luokka:Maamme kirja]] 4lqbvodpl864zteewjiousvtbb73jz3 0 19814 130112 112032 2026-04-21T21:43:42Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130112 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Maamme kirja: 187. Turun palo |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Aleksanteri I:n jälkeen nousi valtaistuimelle hänen nuorempi veljensä Nikolai I. Tämä ankara ja tarmokas valtias oli päättänyt kukistaa ne kapinat, jotka hänen hallitessaan häiritsivät Venäjän valtakuntaa ja Eurooppaa. Meidän maamme pysyi rauhallisena, kuten ainakin; ainoa maa, missä ei koskaan tavattu kapinan merkkiäkään. Kuitenkin vaikutti silloisen ajan levottomuus sen, että pieniä, yksityisiä ja satunnaisia häiriöitä pidettiin rauhalle vaarallisina. V. 1829 asetettiin sensuuri, minkä johdosta ei yhtään kirjaa eikä sanomalehteä maassamme saatu painaa tai ulkoa maahamme tuoda ilman erityisi tarkastusta ja hyväksymistä. Muutamina vuosina saatu suomeksi painattaa muuta kuin uskonopillisia ja yleistä taloutta koskevia kirjoja. Maanviljelystä, joka kärsi kovista katovuosista, koetti hallitus kaikin tavoin auttaa, koskia perattiin, järviä laskettiin, Saimaan kanava kaivettiin, ja väkiluku kasvoi. Viipurin hovioikeus perustettiin 1839, ja v. 1850 jaettiin maamme kolmeen hiippakuntaan: Turun, Porvoon ja Kuopion. Vuonna 1826 julisti keisari Nikolai, ettei hän siitä lähtien enää aikonut vahvistaa mitään Suomessa langetettua kuolemantuomiota, paitsi sellaisista rikoksista, jotka häiritsivät Venäjän valtakunnan turvallisuutta. Senjälkeenkin tuomittiin kyllä aina edelleen pahantekijöitä kuolemanrangaistukseen voimassaolevan lain mukaan mutta heitä ei enää mestattu, vaan heidät lähetettiii elinkautisiksi vangeiksi Siperian vuorikaivoksiin. Vanha Turku, joka samaan aikaan lakkasi olemasta maamme pääkaupunkina, kukoisti vielä kauppoineen, tuomiokapituleineen ja akatemioineen. Se oli Suomen suurin ja parhaiten rakennettu kaupunki, asukasluku 13,000, kun hirveä tulipalo, 4 päivänä syyskuuta vuonna 1827, näytti aikovan hävittää Turun maan pinnalta. Oli lauhkea syyspäivä, taivas puoliselkeä, vieno luodetuuli. IIlalla, klo 9 lyömältä, kun Turun porvarit menivät levolle, alkoivat kellot läpätä tuomiokirkon tornissa. Palvelustyttö teurastaja Hellmanilla Aningaisten jokivarrella, Aurajoen oikealla puolella, oli puhdistanut talia; - tali syttyi tuleen, ja tämä puutalo rupesi palamaan. Tunnin kuluessa oli koko Aningaisten seutu ilmitulessa. Joki on meitä suojeleva, arveli Turun parhaiten rakennettu ja rikkain osa joen vasemmalla puolella. Sinne vietiin kaikki pelastettu tavara, siellä luulivat kaikki olevansa turvassa, ei kukaan ajatellut lentäviä kipinöitä, ja ylioppilaat, jotka usein ennen olivat olleet reippaimmat tulipalon sammuttajat, eivät olleet vielä kaupungissa näin aikaisin syksyllä. Silloin, kello 10:n aikana, asti hiljaisena pysynyt tuuli kiihtyi vinkuvaksi myrskyksi ja viskasi kipinöitä joen yli professori Hällströmin kaksikerroksisen talon katolle. Se alkoi palaa, tulenliekit levisivät kaupungin keskustaan, ja hetken kuluttua oli kaikki yhtenä tulimerenä. Vanhan tuomiokirkon akkunat kimaltelivat tulen hohteessa. Sen tervattu paanukatto syttyi tuleen ja paloi niinkuin tuohi. Liekit luikertelivat alas hautaholveihin asti, tuprahtivat tornin ristikon kautta ylös, sulattivat sen kuparikaton, ajoivat naakat pesistään ja leimahtivat tornin aukoista sanomattoman korkealle ilmaan. Kello oli silloin lähes 11 yöllä. Nyt ei enää saattanut ajatellakaan sammuttamista. Tuli oli niin ankara, että vesi joessa lämpeni ja kaukaistenkin rakennuksien ikkunalasit kuumuudesta sulivat. Aurajoen silta paloi. Puoleksi palaneita papereita, seteleitä, makuuvaatteiden höyheniä lenteli aina Sauvoon saakka, neljän peninkulman päähän kaupungista. Kaikkialla oli sanomaton sekasorto. Moni muutti viidesti tai kuudesti pelastamansa vähät tavarat, mutta tuli kiirehti jäljessä ja otti joka kerta osan tähteistä. Useat sadat perhekunnat viettivät unettoman yön pelloilla tullien ulkopuolella. Vasta myöhään seuraavana päivänä asettui tuli, mutta se kyti vielä kekäleissä koko viikon. Silloin oli tuskin kahdeksatta osaa jäljellä vastikään niin kukoistavasta Turusta. Vahingot olivat suunnattoman suuret. Yksin setelirahaa paloi miljoonia riksejä. Suurin osa Turun akatemian tieteellisiä kokoelmia, sen kallis kirjasto, monta korvaamatonta käsikirjoitusta menneiltä ajoilta joutui tulen saaliiksi. Se oli yleinen onnettomuus koko maallemme. Ja sellaiseksi se tunnettiinkin koko maassamme. Kaikkialta lähetettiin runsasta apua palosta kärsineille. Turku sai 10 vuodeksi vapauden kruununverojen maksamisesta; se sai runsaita lainoja ja kohosi kaunistuneena jälleen tuhasta. Mutta uusi Turku ei ollut enää mitä vanha oli ollut. Sen lempilapsi, akatemia, muutettiin palon jälkeen Helsinkiin. Kaupan, meriliikkeen ja sovinnollisen yhteishengen kannattamana on nykyisellä Turulla suuri merkitys. Arkkipiispa, hovioikeus ja lukuisia oppilaitoksia on siellä vielä paikallansa. Suomen saavutettua valtiollisen itsenäisyytensä perustettiin Turkuun kansalaisten suurenmoisilla uhrauksilla sekä suomalainen että ruotsalainen yliopisto (Turun akatemia). Turun palon johdosta perustettiin maamme kaupunkeja varten yhteinen suuri palovakuutusyhtiö, jonka kaikki osakkaat yhteisesti korvaavat sen vahingön, minkä rakennusten palaminen on yksityiselle omistajalle tuottanut. Siten kävi mahdolliseksi runsaammin korvata ne suuret vahingot, joita syntyi silloin, kun Hämeenlinna paloi v. 1831, Pietarsaari v. 1835, Hamina v. 1840, Pori ja Vaasa. v. 1852 sekä Uusikaarlepyy v. 1858. Nykyään on myöskin olemassa yhteinen palovakuutusyhtiö kaupunkien irtaimistoa varten sekä maalla olevia rakennuksia ja irtaimistoa varten, mainitsematta useita muita palovakuutusyhtiöitä. [[Luokka:Maamme kirja]] qy2krl8at24uy9y62x3rexmjmorbk79 0 19815 130113 112033 2026-04-21T21:43:49Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130113 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=188. Yliopiston riemujuhla v. 1840 |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Turun akatemia muutettiin vuonna 1828 ja sai silloin nimekseen "Suomen keisarillinen Aleksanterin Yliopisto". Nykyään sitä nimitetään "Helsingin yliopistoksi". Sen tarpeiksi valmistui vuonna 1832 suuri, valoisa ja ilmava, arvokas ja kaunis päärakennus, sellainen kuin tähän liittyvä kuva osoittaa. Sen lisäksi tuli sitten toisia kauniita ja tilavia rakennuksia kirjastoa varten, jossa säilytetään enemmän kuin 500,000 kirjaa ja käsikirjoitusta; observatoriota varten, jossa taivaankappalten kulkua tutkitaan suurilla kaukoputkilla; useita tieteellisiä kokoelmia varten; laboratorioita varten, joissa luonnonvoimia tutkitaan; kasveja varten joita on tuotu kaikista maailmanosista; suuria sairaaloita varten, joissa opetetaan lääkintätaitoa. Sillä tätä maamme korkeinta oppilaitosta, jossa on enemmän kuin 200 opettajaa ja virkamiestä sekä neljättä tuhatta kirjoihin pantua ylioppilasta, on viime vuosiin saakka koko kansa suosinut. Pienen kansamme, jolla ei ole muuta rikkautta, täytyy saavuttaa menestyksensä hyödyllisillä tiedoilla ja perustaa arvonsa siihen, että se sivistyksessä, avuissa ja kaikenpuolisessa edistyksessä on maailman valistuneimpain kansain tasalla. Yliopiston mukana tuli Turusta vanhoja, mainioita opettajia, mutta ensi alussa muuton jälkeen se vieroksui uutta ympäristöään. Vasta vuodesta 1840 se paremmin kotiutui Helsinkiin, ja samaan aikaan alkoi uusi elämä uuteen isänmaalliseen suuntaan liikkua sen keskuudessa, levittäen valoa ja lämpöä kaikkialle maahamme. Yliopisto, joka tietysti oli Turun akatemian jatkona, oli silloin kahdensadan vuoden vanha. Tätä muistoa vietettiin suurella riemujuhlalla Helsingissä 15 päivänä heinäkuuta vuonna 1840. Juhlaan kutsuttiin edustajia Venäjän, Ruotsin ja muiden maiden yliopistoista; koko maastamme tulvasi lukemattoman paljon vieraita ja matkustavia. Siellä oli piispa Franzén, siellä keisarin ja maamme uskottu palvelija, kreivi Rehbinder; kaikki, mitä Suomessa oli kaunista ja mainiota, kokoontui tänne iloitsemaan tuosta kalliin valkeuden hyvästä lahjasta, jonka Jumala kaksisataa vuotta sitten oli antanut valjeta täällä etäisessä pohjolassa. Kaupungin vanhassa kirkossa pidettiin jumalanpalvelus. Uusi iso kivikirkko, n.s. Nikolain kirkko, oli jo melkein valmis, mutta ei vielä vihitty. Siinä oli alttarin sijalla iso puhujalava; monet kuvapatsaat, seppeleet ja kallisarvoiset kankaat kaunistivat tuota korkeata temppeliä. Kellot soivat, tykit paukkuivat, ihanat laulut ylistivät Jumalaa hänen vuosisatoja kestäneestä armostaan. Puhujat selittivät päivän merkitystä latinan-, ruotsin- ja venäjänkielillä; suomenkieli odotti aikaansa. Ja näin kesti juhlaa viisi päivää. Siinä saivat uudet jumaluusopin, lakitieteen, lääketieteen ja viisaustieteen tohtorit tohtorinhattunsa. Siinä seppelöitiin laakereilla 96 nuorta maisteria. Näiden juhlallisuuksien jälkeen oli päivällisaterioita ja muita juhlapitoja; kadut vilisivät juhlapukuisia väkijoukkoja. Keisari antoi yliopistolle kaksi uutta rahapalkkaa vanhoja, virastaan eronneita opettajia varten; toiset antoivat apurahoja köyhille ylioppilaille; tiedemiehet julkaisivat tieteellisiä kirjoja ja runoilijat kauniita runoelmia ylentääkseen juhlallisuutta. Kun muistamme Turun akatemian ensimmäistä perustamisjuhlaa, saatamme ymmärtää, miksi Suomen kansa 200 vuotta sen jälkeen kiitti Jumalaa. Kaikki, mikä vuonna 1640 oli suurta ja loistavaa: valtakuntain mahtavuus, voittojen kunnia, ruhtinaat, sankarit, ihmisteot, ihmisonni, se oli kaikki mennyt, kaikki tomuksi muuttunut. Ajan vaiheet olivat maatamme kohdanneet, loistavat ilot synkät surut, masentavat onnettomuudet. Jumalan suojeleva käsi yksin oli muuttumatta ollut armahtavasti ojennettuna maamme ja kansamme ylitse; Hän oli suonut niiden varttua viisaudessaan, ja kun kaikki muu oli hävinnyt, oli tämä oppilaitos, vaikka sodan ja tulipalon turmelemana, kuitenkin kukistumattomana seisonut pystyssä halki aikakausien, nöyrästi todistaen totuuden voittoa. [[Luokka:Maamme kirja]] 71vcaudkhn8gc7nl7z3xwmprdgkh8k7 0 19816 130114 112034 2026-04-21T21:43:57Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130114 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=189. Keisari Nikolai ja Itämainen sota |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Monet vuodet oli keisari Nikolain ankara käsi hillinnyt ajan rauhattomia aaltoja. Hänen sotajoukkonsa olivat voittaneet Persian, Turkin, Puolan, Unkarin. Kun hän kävi Saksassa, Englannissa, Italiassa, nöyrtyivät kalkki tämän pelättävän hallitsijan edessä. Silloin tapahtui v. 1853, että orjuutetussa Turkinmaassa, missä kristityt olivat milloin turkkilaisten vainon alaisina, milloin riidassa keskenään, kreikanuskoiset kristityt pyysivät keisari Nikolain suojelusta. Tästä ja muista syistä joutui Venäjä sotaan Turkkia vastaan. Merivallat Englanti ja Ranska, lopulta myöskin silloinen Sardinia, peläten venäläisten valtaa, asettuivat turkkilaisten puolelle, ja Itävalta asetti uhkaavia sotajonkkoja Venäjän rajalle. Näin syttyi v. 1854 suuri sota, jota käytiin enimmäkseen Mustaan mereen pistävällä Krimin niemimaalla, mutta joka ulottui kauas Itämerelle, jopa Jäämerenkin rannikoille ja kaukaisiin maanosiin. Suomen kauppalaivasto, joka silloin oli merillä, hävitettiin melkein kokonaan. Osan laivoista anastivat englantilaiset, toiset myytiin ulkomaille, jotteivät joutuisi hukkaan. Englantilaiset astuivat maihin Raahessa, Oulussa ja Kemissä, polttaen laivoja, makasiineja ja tervavarastoja, mutta kun he alkoivat samaa tehdä Kokkolassa, torjuttiin heidät takaisin verissä päin. Suomi oli Napoleonin aikana asettanut kolme rykmenttiä pestattuja jääkäreitä - "perunajääkäreiksi" nimitti kansa heitä -, mutta heidän sijassansa oli nyt pestattuja tarkk'ampujia (Suomen kaarti) ja pestattuja merisotamiehiä (Suomen meriväki). V. 1854 asetettiin uusi joukko meriväkeä ja kuusi ruotujakoista tarkk'ampujarykmenttiä, niin että Suomessa silloin oli noin 6,600 omaa sotamiestä, paitsi vapaaehtoisia ja niitä lukuisia venäläisiä joukkoja, joita maahamme marssi. Tällä sotavoimalla suojeltiin rannikoitamme; mutta ei ollut helppoa maalla juosta kilpaa vihollisen laivaston kanssa, joka saattoi missä tahansa laskea maihin. Vuosina 1854 ja 1855 kuului kaikilla rannikoillamme tykkien pauketta, milloin siellä, milloin täällä. Tammisaaren, Turun, Haminan, Helsingin, Rauman, Uudenkaupungin, Vaasan edustalla ja muissa paikoissa näyttäytyi vihollisen laivoja: Maapattereita tehtiin, molemmin puolin ammuttiin, verta vuoti. Ahvenanmaa joutui muutamaksi ajaksi vihollisen valtaan. Siellä oli venäläinen linnoitus, Bomarsund, jota oli Suomen varoilla rakennettu vuodesta 1830 asti, mutta joka vielä oli keskentekoinen. Sen ampuivat ranskalaiset ja englantilaiset maahan ja räjähdyttivät ilmaan, jolloin venäläinen varusväki ynnä muutamia Turun tarkk'ampujia vietiin sotavankeina Ranskaan ja Englantiin. Svartholman ja Hankoniemen entiset Ruotsin-ajan linnoitukset räjähytettiin ilmaan. Rauhallinen Suomi, jolla ei ollut mitään osaa Euroopan valtiotaidossa, sai tuntea, että sillä oli kunnia ja vastuu yhteinen eurooppalaisen suurvallan kanssa. Elokuun 9 päivänä v. 1855 ampuivat Englannin ja Ranskan laivastot Viaporia pommeilla, suurilla, ontoilla rautakuulilla, jotka olivat ruudilla täytetyt ja niin laitetut että ne ammuttaessa syttyivät ja määräajan kuluttua räjähtävät rikki. Suurin osa linnan sisustasta muuttui raunioiksi, mutta muurit kestivät eheinä, ja raunioiden keskellä seisoi edelleenkin pystyssä Ehrensvärdin hautapatsas kuulain säästämänä kuin ihmeen kautta. Jyske oli niin kova, että se kuului sisämaahan 30 peninkulman päähän, kun painoi korvansa vuorta vasten. Helsingissä monet pelkäsivät kaupungin hävitystä ja muuttivat irtaimistonsa pois, sillä pommit iskivät viuhuen alas rantavierille ja kyntivät hiekkaan sylensyvyisiä, leveitä kuoppia. Mutta 46 tunnin päästä lakkasi ankara ampuminen, ja vihollisten laivastot poistuivat, tekemättä kaupungille mitään vahinkoa. Pelkäämätönnä seisoi keisari Nikolai Venäjän etunenässä vastustaen melkein koko Euroopan liittoutunutta voimaa. Mutta hänet, jota ei yksikään vihollinen voinut murtaa, mursi sodan parhaillaan riehuessa, väkevämpi voima, kaikkivoittava kuolema. Keisari kuoli muutamia päiviä sairastettuaan 2 päivänä maaliskuut v. 1855 Pietarissa. [[Luokka:Maamme kirja]] 01x1w3xa2a6na27dj307qf4617i1nyl 0 19817 130116 112035 2026-04-21T21:44:11Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130116 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=192. Maamme kaupungit ja pääkaupunki |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Olemme jo puhuneet Suomen vanhasta pääkaupungista Turusta, joka vielä kukoistaa kauppa- ja teollisuuskaupunkina. Seuraavat kaupungit ovat Suomen vanhimmat ja katolisena aikana perustetut: Turku, Viipuri, Porvoo, Ulvila (Pori), Rauma ja Naantali. Käkisalmi juontaa alkunsa myöskin samalta ajalta, mutta se kuului silloin Venäjän valtakuntaan. Kustaa Vaasa perusti Helsingin, ja myöskin Tammisaari sai alkunsa hänen hallituksensa aikana. Kaarle IX perusti Oulun v. 1605 ja Vaasan v. 1606. Kustaa II Aadolf perusti Uudenkaupungin v. 1617, Kokkolan, Uudenkaarlepyyn ja Tornion v. 1620; Sortavala tuli kaupungiksi 1632. Pietari Brahe perusti maahamme monta uutta kaupunkia; silloin näet määrättiin perustettaviksi: 1639 Hämeenlinna, joka 1776 muutettiin nykyiselle paikalleen, Savonlinna ja Lappeenranta niinikään 1639, Kristiina ja Raahe 1649, Kajaani 1651, Pietarsaari 1653 ja Vehkalahti, joka myöhemmin sai Haminan nimen, 1653. Vapaudenaikana perustettiin vuonna 1745 Loviisa. Kustaa III perusti Heinolan ja Tampereen v. 1779, Kuopion v. 1782 ja Kaskisen v. 1785. Viime vuosisadalta ovat Jyväskylä, Mikkeli, Joensuu, Maarianhamina, Kemi, Iisalmi, Hanko ja Kotka; tältä vuosisadalta on Lahti, perustettu v. 1905. Väkirikkaimmat kaupungit ovat seuraavat neljä: Helsinki (noin 212,000 asukasta), Turku (60,000), Tampere (52,000) ja Viipuri (50,000). Kustaa Vaasa aikoi perustaa suuren kauppakaupungin Santahaminan saarelle, itäpuolelle nykyistä Helsinkiä. Luultavasti hän kuitenkin huomasi, että tämä paikka oli liian aukea, minkä vuoksi hän v. 1550 perusti uuden kaupungin Vantaanjoen suulle, jossa vielä tänä päivänä Vanhankaupungin kylä sijaitsee. Tämä kaupunki sai koskesta nimensä Helsingfors, suomeksi Helsinki. Kuningas toivoi, että tästä syntyisi Venäjän, Saksan ja Hollannin tavarain vaihtopaikka, jopa oli siitä niin varma, että määräsi kaikkien Porvoon, Tammisaaren, Rauman ja Porin porvarien muuttamaan Santahaminaan. Uusi kaupunki ei kuitenkaan vastannut toivomuksia. Asema oli epäedullinen ja lahden suu ahdas. Toisista kaupungeista tänne muuttaneet porvarit eivät täällä viihtynee ja saivat muutaman vuoden päästä luvan muuttaa takaisin, entisille asuinpaikoilleen. Helsinki oli senjälkeen kauan Ruotsin valtakunnan pienimpiä kaupunkeja. Helsinki sai ensimmäiset oikeutensa kuningas Juhana III:lta vuonna 1569. Täällä syntyi kuuluisa Sigfrid Forsius, ja tänne Kustaa II Adolf kutsui Suomen säädyt vuonna 1616 isänmaallisille maapäiville, jotka ikäänkuin vihkivät Helsingin tulevaksi pääkaupungiksi. Mutta satama oli jo silloin maan kohoamisesta käynyt liian matalaksi, ja vuonna 1640, kuningatar Kristiinan aikana, muutettiin Helsinki nykyiselle paikalleen, puoli penikulmaa lounaisempana olevalle, kallioiselle niemekkeelle, jota sanottiin "Vironniemeksi". Tässä kaupunki edelleen pysyi vähäpätöisenä pikkukaupunkina toista sataa vuotta. Mutta kun Viapori (Suomenlinna) kohosi sen oivallisen sataman suulle, alkoi Helsinki kasvaa. Ruotsin-ajan loppupuolella se oli väkiluvultaan ja kauniisiin rakennuksiinsa katsoen maamme toinen kaupunki, lähinnä Turkua. Helsinki oli jo silloin ollut monenlaisten vaiheiden alaisena ja kolme kertaa raunioina. Sen olivat hävittäneet viholliset (1713), rutto (1710) ja tuli (1557, 1713, 1808). Se oli nähnyt Ruotsin sotajoukon heittävän aseensa v. 1742, juhlinut Kustaa III:n kanssa Suursaaren meritaistelun johdosta v. 1788 ja nähnyt Viaporin antautumisen 1808. Sitten, kun maamme tuli yhdistetyksi Venäjään, oli Helsinki lähempänä Pietaria kuin Turku; se oli lähempänä Itä-Suomea, sillä oli satama, johon saattoivat mahtua kaikki Itämeren laivastot, ja tämän sataman suulla oli Viapori. Senvuoksi tehtiin siitä maamme pääkaupunki; senaatti monine virastoineen muutettiin tänne 1819 ja yliopisto 1828. Vuonna 1819 Helsinki oli vielä pieni kaupunki, jossa oli 5- tai 6,000 asukasta. Enemmän kuin puolet sen nykyistä alaa oli rakentamatta. Töölön merenlahti ulottui siihen, missä nyt on Aleksanterinkatu korkeine kivitaloineen; aivan senaatintalon vieressä oli suo. Kruununhaka oli karjalaitumena, ja koleat, autiot vuoret näyttivät ihmiskäsin voittamattomilta siinä, mihin sitten kaupungin pohjoiset ja eteläiset kadut ovat raivatut. Vielä 1830-luvulla oli kaunis Kaivopuisto jyihää erämaata, ja 20 vuotta myöhemmin oli epäterveellinen lammikko siinä, missä rautatieaseman kauniit rakennukset kohoavat. Mutta keisarin tahto, raha ja ahkera työ muuttivat 50 vuodessa tämän pikkukaupungin erämaineen kauniiksi pääkaupungiksi, joka muiden maiden suurten kaupunkien rinnalla on pieni, mutta meidän maallemme kyllin suuri. Kustavilainen Albert Ehrenström, Kustaa III:n entinen yksityissihteeri ja K. M. Armfeltin liittolainen Reuterholmia vastaan, teki asemapiirroksen tälle syntymäkaupungilleen ja antoi kaduille nimet. Arkkitehti Engel, syntyisin saksalainen, teki senaatin ja yliopiston rakennuksien sekä uuden kirkon, "Nikolainkirkon", piirustukset. Ehrenströmin ja Engelin tulevaisuutta varten ajateltuja suunnitelmia noudatettiin kuitenkin vain osaksi, ja turha säästäminen maksoi sitten melkoisia summia. Tätä nykyä ovat Helsinkiin keräytyneinä kaikki maamme korkeimmat virastot ja oppilaitokset, paitsi hovioikeudet ja kirkon tuomiokapitulit. Väkiluku lisääntyy nopeasti, teollisuus pystyttää tehtaitaan, raitiotiet ratisevat, kaasu- ja sähkövalot hohtavat, vihannat puistot peittävät entisiä kolkkoja ja alastomia vuoria, höyrylaivat savuavat, ja tavaroita tulvaa maahan. Helsinki on nykyään maamme suurin tehdas- ja kauppakaupunki. Helsinki on vielä vain tekeillä oleva pääkaupunki, sen kirjava väestö ei ole kasvanut yhdeksi, siellä on köyhyyteemme verraten liian kallista, heikkouteemme nähden liian houkuttelevaa; siellä on vielä paljon parannettavaa. Mutta sinne on kuitenkin keräytynyt paljon maamme parasta voimaa, valpasta elämää, ja jaloa isänmaanrakkautta. Aika on sen niin asettanut: meidän tulee koetella kaikkea ja pitää se, mikä on parasta. [[Luokka:Maamme kirja]] eae19fofz31g4kjaefem8fw11k0yxxq 0 19818 130118 115668 2026-04-21T21:44:27Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130118 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=196. Kirkko ja koulu |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Kirkko-sanalla ei tarkoiteta ainoastaan Jumalan temppeliä, vaan myöskin Jumalan seurakuntaa. Meidän evankelinen kirkkomme perustettiin Kustaa Vaasan aikana tohtori Martti Lutherin saksalaisen seurakunnan mukaiseksi. Kestettyään monet levottomat vaiheet se vahvistettiin Upsalan kokouksen päätöksellä vuonna 1593 ja järjestettiin täydellisesti Kaarle XI:n aikana 1686 vuoden kirkkolain nojalla. Sekä tämä aikanaan oivallinen laki että myöskin kirkon silloin hyväksytty käsikirja, virsikirja ja katkismus olivat pitkän ajan kuluessa käyneet puutteellisiksi, vieläpä muutamissa asioissa suvaitsemattomiksi toisin ajattelevia kohtaan. Senvuoksi on näitä kirkon lakeja ja kirjoja paljon paranneltu, osittain hallitsijain ja eduskunnan suostumuksella, osittain nykyisen kirkollishallituksen toimesta, kuitenkin niin, että kirkon vanha kristillinen perustus on jätetty kokonaan muuttamatta. 1869 vuoden kirkkolaki tunnustaa Jumalan pyhän sanan ainoaksi ohjeeksi, jonka mukaan kaikki opetus kirkossa on arvosteltava. Sitä, jolla on kirkon opista eroava mielipide, tulee varoittaa ja opettaa, mutta häntä ei saa estää siirtymästä toiseen kirkkokuntaan. Ken haluaa kokonaan asettua kristillisten kirkkokuntien ulkopuolelle, saa sen tehdä vuoden 1922 uskonnonvapauslain mukaan. Maamme jakaantuu hiippakuntiin, joilla kullakin on oma piispansa ja tuomiokapitulinsa, hiippakunnat rovastikuntiin, nämä taas seurakuntiin, joilla kullakin on papistonsa, kirkonkokouksensa ja kirkkoneuvostonsa. Joka viides vuosi neuvottelevat valitut papit ja maallikot kirkolliskokouksessa, arkkipiispan johtaessa, kirkollisista asioista. Kuinka nyt tämä kirkko meidän aikanamme toimittaa tehtävänsä Jumalan valtakunnan palveluksessa päälle sen, mitä laki säätää, siitä Jumala yksin tuomitsee. Yhteiskunta todistaa, että missä elävä usko on, siinä se ilmenee lainkuuliaisuudessa ja kaikissa kristillisissä avuissa. Missä taas paimen laumoineen nukkuu, siellä leviävät paheet, siellä kuullaan lastenkin suusta kirouksia ja juoppojen melua yön hiljaisuudessa. Toisinaan lähettää Jumala voimakkaan eksytyksenhengen herättämään horroksiin vaipunutta uskoa. Toisinaan lähettää hän suuret herätysliikkeet palvelemaan samaa tarkoitusta. Valtavin sellainen on ollut Suomen myöhäisempi herännäisyys, jonka pääjohtajaksi Jumala oli kutsunut syväsieluisen savolaisen talonpojan, Paavo Ruotsalaisen. Usein on miettiväinen Suomen kansa, halutessaan tutkia Jumalan sanan syvyyttä, joutunut hurmahenkien harhateille. Mutta silloin aina on eksytys kutsunut totuuden aseisiin, totuuden ääni on saanut voiton, ja uusi hengellinen elämä on kansassa herännyt. Meidän maassamme on jumalanpelko ulkonaisestikin ollut viisauden alkuna, sillä koulu on täällä kirkon tytär. Kauan se oli tämän äitinsä kovan kurin alaisena, ja vieläkin valvoo kirkko kaikkien oppilaitosten uskonnonopetusta. Muuten koulu on nykyään erillään kirkosta ja oman kouluhallituksen alaisena. Toista sataa vuotta on korkeamman kouluopetuksen järjestysmuoto pysynyt entisellään, kunnes vuonna 1843 pantiin alkuun yhä jatkuvat muutokset koulun kohottamiseksi ajan vaatimusten tasalle. Nykyään voimassa oleva koulujärjestys on vuodelta 1872, mutta osaksi muutettu. Valtio kustantaa koulujen opetuksen, joka toisissa annetaan suomen-, toisissa ruotsinkielellä, mutta oppilaat, ottamatta lukuun rajoitettua lukua varattomia, suorittavat vuosimaksun. Lyseot ja täysiluokkaiset yhteiskoulut saattavat oppilaansa opintoajan kuluttua yliopistoihin; vanhin ja valtion ylläpitämä on Helsingissä; yksityisten lahjoittamilla varoilla on perustettu Turun ruotsalainen akatemia sekä Turun suomalainen yliopisto. Yliopistoissa valmistetaan virkamiehiä ja tiedemiehiä; mutta ylioppilastutkinnon suorittaneet voivat jatkaa opintojaan myöskin Helsingissä olevassa teknillisessä korkeakoulussa, joka valmistaa arkkitehtejä, insinöörejä, maanmittareja y.m., sekä Helsingin kauppakorkeakoulussa, jossa liike-elämän alalle aikovat saavat opetusta. Yliopistoihin ja korkeakouluihin valmistavia oppilaitoksia, samoinkuin tyttökouluja, sanotaan oppikouluiksi. Oppikouluja oli lukuvuonna 1923-24 maassamme 165, niissä oli yhteensä 2,757 opettajaa ja 40,406 oppilasta. Mutta on myöskin olemassa monta valtion, yksityisten tai kuntain ylläpitämää oppilaitosta, toiset viimeksimainituista valtion avustamia, oppia, ammattitaitoa, kauppaa, merenkulkua, taidesivistystä varten; vieläpä kouluja pienille 3-8 vuoden ikäisille lapsille, joita siellä leikin avulla totutetaan järjestykseen ja tarkkuuteen. Ei kukaan ole estetty hankkimasta itselleen korkeampaa sivistystä. Mutta yleisen kansanopetuksen antaa kaikille pojille ja tytöille, suomea tai ruotsia puhuville nykyään kansakoulu. Kansakoululaitosta varten myöntää kansaneduskunta vuosittain valtion varoja, joilla myöskin kustannetaan seminaareja kansakoulunopettajain ja -opettajattarien valinistamiseksi. Muuten pitää kukin paikkakunta huolen ylemmistä tai alemmista kansakouluistaan. Vuonna 1888 oli niitä koko maassa 971 ja oppilaita niissä yhteensä noin 63,000, mutta 20 vuotta myöhemmin oli kansakoulujen lukumäärä jo noussut 2,663:een, joissa kävi yhteensä 146,990 oppilasta. Lukuvuonna 1923-24 oli kaupunkien varsinaisissa kansakouluissa yhteensä 1,394 luokkaa, 1,497 opettajaa ja 43,318 oppilasta, maalaiskunnissa 1,225 alakansakoulua, joissa oli 1,390 opettajaa ja 42,740 oppilasta, ja 4,301 yläkansakoulua, joissa oli 9,379 opettajaa ja 230,670 oppilasta. Sitäpaitsi on maassamme kirkollisia pientenlastenkouluja; v. 1920 niitä oli 1,407, ja niissä oli opettajia 1,411 ja oppilaita 170,557. Tämä suuri kansansivistystyö on siis nopeasti edistynyt. Muutamat paikkakunnat ovat rientäneet perustamaan niin monta kansakoulua kuin mahdollista; toiset ovat kuitenkin olleet haluttomia tahi epäluuloisia; he luulevat ehkä vieläkin, että kansakoulu oppilaistaan muka tekee herroja ja opettaa heitä ylenkatsomaan maanviljelystä ja kodin yksinkertaisia tapoja. He unohtavat, ettei missään ammatissa meidän aikanamme tulla toimeen ilman oppia. He eivät tiedä, että muissa sivistysmaissa, joissa kansakoulu on vanhempi, esim. Ruotsissa, kelvollisimmat maanviljelijät, arvokkaimmat talonpojat, ymmärtäväisimmät emännät ovat sellaisia, jotka nuoruudessaan ovat saaneet paremmat tiedot ja paremman kasvatuksen kansakoulussa. Ja jotta meidän maassammekin lasten opetus saataisiin kaikkialla yleiseksi, hyväksyi eduskunta 1920 oppivelvollisuulain, joka säätää että kaikkien vanhempien tulee lapsilleen hankkia se oppimäärä, joka kansakouluissa annetaan; ja varsinaisen kansakoulun lisäksi ovat he velvolliset kahden vuoden aikana ottamaan osaa kansakoulun jatko-opetukseen. Tietomääränsä saattavat halulliset vielä täydentää kansanopistoissa, joita on eri osissa maata. Suomen kansakoulun ikimuistettava perustaja on pastori Uno Cygnaeus, joka syntyi 12 päivänä lokakuuta 1810 ja kuoli 2 päivänä tammikuuta 1888. Ja näin kulkee opetus niinkuin valonsäde kaikkien kansankerrosten läpi, kansakoulusta ja pikkulastenkoulusta alkaen yliopistoon asti, tarjoten kaikille oppia ja hyviä tapoja, jotka ovat suuremmanarvoiset kuin hopea ja kulta. Koti aloittaa, koulu jatkaa, elämä päättää kasvatuksemme. Koulunuoriso on totuuden lipun suojassa alati eteenpäin marssiva sotajoukko, jolla valloitamme maailman. Opettajat ja opettajattaret ovat tulevaisuuden kylväjiä. Kunnioittakaamme ja kiittäkäämme heitä aina heidän uhrautuvasta vaivastaan! Ei koko maassamme ole tärkeämpää tehtävää, ei hyödyttävämpää virkaa kuin heidän. Ja koulu ymmärtää nyt oppilaansa paremmin kuin ennen. Se vaatii heiltä nyt kuten ainakin hyvää käytöstä, ahkeruutta, kuuliaisuutta ja järjestystä; mutta se ei enää kuten ennen paina oppia päähän vitsalla. Se rankaisee lempeästi, se varoittaa kärsivällisesti, se vetoo oppilaittensa omaan oikeudentuntoon ja iloitsee nähdessään heidän rohkeamielisinä, onnellisina, ruumiiltaan ja sielultaan voimakkaina taistelevan totuuden puolesta. [[Luokka:Maamme kirja]] c8s2g0p7cmyk77q27vaeezvlsa0lzjs 0 19819 130119 112037 2026-04-21T21:44:40Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130119 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=197. Runoilijat ja taiteilijat |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} On jo edellä sanottu, että kaunotaiteet, jotka ilahuttavat ja jalostavat ihmiselämää, ovat viimeisenä asteena jokaisen kansan kehityksessä ja osoittavat sen kukoistusta. Niillä on sama ihmeellinen voima sulattaa jäitä kuin keväisellä auringonpaisteella. Kovimmankin sydämen täytyy niiden tenhosta heltyä. Kun "Maamme" ensimmäisen kerran laulettiin kevätkentällä Helsingin ulkopuolella 13 päivänä toukokuuta vuonna 1848, oli koko suuri kenttä täpösen täynnä väkeä, ja tuntui, kuin olisi laulu tunkeutunut läpi tuhansien sydänten. Silloin nähtiin kyyneleitä monen silmissä, tuntemattomat ihmiset puristivat toistensa kättä, ja laulu loihti ilmi isänmaan suuruuden ja kauneuden. Runeberg on runoillut "Maamme"-laulun; Pacius on sepittänyt siihen sävelen. Professori Johan Ludvig Runeberg syntyi Pietarsaaren kaupungissa v. 1804, oli jonkin aikaa opettajana yliopistossa, mutta muutti sitten Porvooseen kreikankielen opettajaksi. Hän oli kasvanut siihen aikaan, jolloin Franzénin laulut vielä olivat kaikkien huulilla, ja runoili alussa Franzénin tapaan luonnon kauneudesta. Mutta Runeberg oli kuvanveistäjäksi luotu, vaikkei hän koskaan saanut oppia tätä taidetta. Hänen lauluissaan ja kertomuksissaan astui pian ihmiskuvia näkyviin, niin varmapiirteisiä, kuin olisivat ne olleet kreikkalaisesta marmorista veistetyt. Ne kuvasivat Suomen kansaa sen metsissä, kotitaloissa, pappiloissa ja herraskartanoissa maalla; ne olivat eloisia, raikkaita, voimakkaita ja iloisia kuvia, joissa ei kerjäläistäkään unhotettu. Sitten hän runoili Kreikanmaan ja Skandinavian muinaisista kuninkaista, venäläisestä orjatytöstä Katariina II:n ajalta, ja viimein Vänrikki Stoolin tarinat. Mutta lopuksi hän ryhtyi korkeimpaan ja vaikeimpaan kaikesta runoilusta, siihen, joka vaatii suurinta itsensäkieltämistä, nimittäin virsien sepittämiseen. Ja tässä työssä hänen henkensä ikäänkuin valmistui niihin koettelemuksiin, joita Jumala lähettää valituillensa maan päällä. Runeberg oli alkanut halpana ja huomaamattomana köyhyyden kanssa taistellen; mutta kun hänen päänsä oli harmaantunut ja hänen hervoton kätensä ei enää voinut kirjoittaa, ei ollut yksikään kuningas enemmän kunnioitettu kuin hän, ja niinkuin muinaisajan patriarkalle osoittivat hänelle kunnioitustaan kaikki pohjoismaiden kansat hänen 70:ntenä syntymäpäivänään. Hän kuoli 6 p:nä toukokuuta v. 1877, 73:n vuoden ikäisenä. Toukokuussa 1885 Suomen kansa pystytti tälle suurimmalle runoilijalleen keskelle Helsinkiä kauniin muistopatsaan, jonka on muovaillut runoilijan oma poika, kuvanveistäjä Valter Runeberg. Runebergin kirjallisessa tuotannossa on Suomen ruotsinkielinen runous - ruotsinkielinen runous, jossa sykkii suomalainen sydän - kohonnut korkeimmilleen. Poissa on runoilija Lauri Stenbäck, jonka taisteleva henki etsi ja vihdoin löysi rauhan hänen virsistään. Poissa on nuori, rikaslahjainen Julius Wecksell († 1907), joka etsi, mutta ei löytänyt rauhaa ennenkuin unhotuksessa. Pois läksi 1881 harmaapäänä Klaus Fiemingin runoilija Fredrik Cygnaeus, joka lähetti maailmaan jaloaatteisia kehoituksiaan työhön taiteen ja isänmaan hyväksi. Näiden jälkiä kulki Sakari Topelius, joka kauniilla runoillaan, isänmaanrakkautta uhkuvilla historiallisilla romaaneillaan ja verrattomilla lastenkirjoillaan ihastutti koko kansaamme ja niin ikään sai osakseen kaikkien pohjoismaiden kunnioituksen: hän kuoli 1898 80 vuoden vanhana. Nuoremman sukupolven henki ja ajatuskanta ilmenee rikaslahjaisen, aikaisin kuolleen K.A. Tavaststjernan († 1898) runoissa ja kertomuksissa. Viimeksi ovat Bertel Gripenberg, Arvid Mörne y.m. herättäneet huomiota kauniilla runoillaan. Suomen suomenkielisen taiderunouden alkuna oli Oksasen "Säkenet", jotka sytyttivät niinkuin aamurusko uuden päivän, jotavastoin Suonio syvänä ja hartaana kuvastaa suomalaisen hengen ikävöimistä. Molempien näiden runoilijain - professorien August Ahlqvistin ja Julius Krohnin - runoissa kukoistaa suomenkieli uuden ajan rikkaassa ihanuudessa. Matalasta majasta, köyhän kyläräätälin poikana, kuten aikanaan Lönnrot, astui näiden aikana julkisuuteen suomalaisen runouden voimanero Aleksis Kivi (1834-1872), jonka romaani "Seitsemän veljestä" on suomalaisen taidekirjallisuuden suurenmoinen perusteos ja on kohonnut maailmankirjallisuuden merkkiteosten arvoon. Aikalaistensa ymmärtämystä ja tukea saamatta Kivi murtui lopulta huoliin, puutteeseen ja kaikki kuluttavaan hengenpaloon. Vasta myöhemmät polvet ovat oppineet arvioimaan Kiven runouden oikean aseman ja merkityksen. Ja näiden jälkeen ovat toiset kaiutelleet uutta kannelta. Näistä mainittakoon tunteellinen runoilija J.H. Erkko († 1906), runoilija ja suurten runoteosten taitava suomentaja Paavo Cajander († 1913), Juhani Aho († 1921), kansalliskirjailijan asemaan kohonnut suuri luonnon ja kansan kuvaaja, jonka teoksista useat ovat lentäneet kauas maailmalle, ja hehkuvahenkinen, suurilahjainen kirjailija Johannes Linnankoski, jonka kirjailijauran aikainen kuolema v. 1913 keskeytti. Nuoremmista kirjailijoistamme ovat tunnetuimpia historiallisten romaanien tuottelias tekijä Santeri Ivalo, suurilahjaiset runoilijat V.A. Koskenniemi ja Eino Leino († 1926) sekä historiallisen novellin mestari Kyösti Wilkuna († 1922). Naiskirjailijoistamme ovat huomattavimmat teräväkatseiset elämänkuvaajat Minna Canth († 1897) ja Maila Talvio. Syvistä riveistä kohonneita kirjailijoita ovat Santeri Alkio, Kauppis-Heikki († 1920) ja Pietari Päivärinta († 1913). Jo katolinen kirkko oli tuonut Suomeen kaunotaiteet: rakennustaiteen, kuvanveistotaiteen, maalaustaiteen ja säveltaiteen. Mutta monia vuosisatoja kului, ennenkuin maamme sai omia taiteilijoita. Täällä oli rakennusmestareita, jotka rakensivat kirkkoja, milloin yksinkertaisuudessaan arvokkaita milloin koreudessaan rumia. Täällä oli puunpiirtäjiä, jotka tekivät karkeita kuvia, ja maalareita, jotka maalata tuhersivat nuo monet muodottomat alttaritaulut, joissa riippuu ryöväri, mutta ei Vapahtaja, ristinpuussa. Kantele oli olemassa, soittoniekkoja samoin; mutta varsinaisia, kehittyneitä suomalaisia taiteilijoita ei ole ollut ennenkuin meidän aikana. Saksalainen Engel on ensimmäisenä opettanut meille rakennustaidon, ja nyt monet arkkitehdit nuoruudeninnolla pyrkivät kehittämään omaa suomalaista rakennustyyliä. Maailmanmaineen on saavuttanut arkkitehti Eliel Saarinen. Carl Sjöstrand (syntyisin ruotsalainen) on voimakkaissa veistokuvissa esittänyt Kalevalan sankareita ja muovaillut Porthanin muistopatsaan. Walter Runeberg († 1920) oli perinyt isänsä kuvanveistotaidon ja valmistanut m.m. Aleksanteri II:n kuvapatsaan Helsingissä. Näiden jälkiä ovat suurella menestyksellä kulkeneet J. Takanen († 1885), Ville VaIlgren, Emil Vikström, Emil Halonen, Alpo Sailo ja Väinö Aaltonen. 18:nnen vuosisadan keskivaiheilla opiskeli kaksi nuorta suomalaista, Iisakki Wacklin ja Mikael Toppelius, maalaustaidetta Tukholmassa. Ivlutta ensimmäinen täysin kehittynyt ja kuuluisa suomalainen maalari oli Aleksanteri Lauraeus, joka kuoli ulkomaalla v. 1828. Silloin oli kaikki taide Suomessa vielä leivätöntä. Italiasta palasi nuori suomalainen nimeltä Robert Ekman, ja hänellä oli uskallusta jäädä piirustuksen opettajaksi Turkuun. Vaikuttaen esimerkillään ja saaden oppilaita hänestä tuli Suomen maalaustaiteen varsinainen perustaja. Luomalla ensimmäiset historialliset kuvaukset maastamme, ensimmäiset Kalevalanaiheiset piirustukset, ensimmäiset tarkat kuvaukset Suomen kansan elämästä Ekman on raivannut seuraajilleen uran. Mutta kaikkien taiteilijain tarvitsee matkustaa ulkomaille, nähdäkseen ja oppiakseen jotakin parempaa; mistä he saisivat varoja siihen, köyhiä kun yleensä ovat? Muutamat taidetta harrastavat miehet tiesivät tähän neuvon: he perustivat vuonna 1846 Suomen taideyhdistyksen, avustaaksensa nuoria maalareita ja kuvanveistäjiä. Näin taide vähitellen sai vakinaisen asuinsijan Suomessa. Näin saivat Magnus ja Ferdinand von Wright enemmän rohkeutta maalata lintujaan, joissa pieninkin höyhen on luonnonmukainen ja jotka taululla näyttävät ikäänkuin laulavan. Silloin maalasi Verner Holmberg suomalaisia maisemia, joissa hongat humisivat, ja hänen nuorena kuoltuaan kulkivat hänen jälkiänsä Berndt Lindholm ja Hjalmar Munsterhjelm, Karl Emil Jansson, Victor Vesterholm ja Adolf von Becker. - Albert Edelfelt († 1905), Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Pekka Halonen, Juho Rissanen, Magnus Enckell, T. Sallinen y.m. ovat meidän aikanamme saavuttaneet mainetta kuvillaan luonnon, sadun ja ihmiselämän alalta. Nyt, kun hallituskin joka vuosi jakaa matka-apuja nuorille taideniekoille, kilpailevat Suomen taulut ja Suomen kuvanveistotaide parhaiden ulkomaalaisten kanssa. Säveltaide ei ollut kauemmin ääneti. Siihen aikaan, jolloin moni Suomen neito pianon ääressä lauloi Fredrik Ehrströmin yksinkertaisia sävelmiä, kutsuttiin nuori hampurilainen, nimeltä Fredrik Pacius, musiikinopettajaksi Helsingin yliopistoon. Neljän vuosikymmenen aikana hän loi kauniita, suurenmoisia sävellyksiä, esitti oppilaineen muiden maiden musiikillisia mestariteoksia ja tuli näin korkeamman musiikin perustajaksi maassamme. Vähintään 12 sävellystä on kirjoitettu "Maamme"-lauluun, mutta Paciuksen sävellys on vienyt kaikista voiton. Hänen jälkiänsä kulkivat eräät nuoremmat säveltäjät, m.m. Karl Collan raikkaine lauluineen ja Filip von Schantz, joka uneksi yleviä suurtöitä. Myöhemmän ajan synnyttämiä ovat saksalaissyntyinen R. Faltin, († 1918), Robert Kajanus, Jean Sibelius, Armas Järnefelt, Oskar Merikanto († 1924) ja Toivo Kuula († 1918), joista Sibelius on saavuttanut mainetta kautta maailman. Vihdoin on myöskin näytelmätaide, teatteri, joka niin kauan on täällä ollut muukalaisena vieraana, saanut maassamme vakavan asuinsijan. Suomen kansallisteatteri on Kaarlo ja Emilie Bergbom-sisarusten elämäntyön tulos ja Suomi on synnyttänyt yhden aikamme suurimmista näyttämötaiteilijoista, Ida Aalbergin († 1915). Niinkuin entisinä aikoina ensimmäinen laulajatar Johanna von Schoultz, niin ovat myöhempinä aikoina Ida Basilier, Alma Fohström, Aino Ackté, Helge Lindberg ja muut Suomen laulajat saavuttaneet, maailmanmainetta. Vaaditaan sisäistä taipumusta, pitkää, vaivalloista työtä, rohkeutta ja uutteruutta, jos mieli taiteilijana vastata nykyajan vaatimuksia. Kaikki tositaide on kuvastin, jossa aikakausi näkee parhaat ominaisuutensa puhdistetussa, kirkastetussa valossa. Ja näin taide tosiaankin on suuri ja ylevä Jumalan lahja. Mutta jos pahat himot siinä esiintyvät, kuinka ihaniksi ne kasvonsa kaunistelkootkin, niin taide ei enää ole tositaidetta, se ei ole enää Jumalan palvelija, vaan Jumalan vihollinen. Katsokaamme siis, ketä herraa me palvelemme, ettei valo meissä muuttuisi pimeydeksi. - Sillä, sanoo profeetta (Jes. 2:16, 17), Herran päivä käy kaiken kauniin käsialan ylitse, ja Herra yksin on silloin oleva korkea. [[Luokka:Maamme kirja]] t6kd0oxkv2fbuchetf99kwp7t0ozjtx 0 19820 130120 112038 2026-04-21T21:44:49Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130120 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=198. Suonion Kotimaan virsi |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} : Oi, kuningasten kuningas, : sä maan ja taivaan valtias, : myös tälle maalle silmäs' luo : ja armos' runsaat lahjat suo! : Vähäinen meidän kansa on, : maailman silmiss' arvoton; : vaan mitä mahtavinkaan vois, : jos voimaa sult' ei saanut ois! : On edessäs kuin tomu vaan : suuruudet, voimat, vallat maan; : kuin viittaat, korkein alenee : ja matalaiset ylenee. : Kuink' usein juuri valitset : aseikses pienet, alhaiset, : siks', että Sinun voimasi : selvemmin heissä näkyisi. : Kun tahdoit kansan valitun, : otitpa ylenkatsotun : ja halvan Juudan kansan, sen : teit vartijaksi totuuden. : Ja Betlehempä, pienoisin : tuo kaupungeista Juudankin, : sai armon armoist' ylimmän, : Messiaan nähdä syntyvän. : Oi, Herra, kuule meitä myös, : tee meissäkin Sun armotyös! : Suuruutta emme rukoile, : me pienuuteemme tyydymme. : Jos meidän kansa aina sais : vaan olla palvelijanais, : Sun töitäs aina toimittaa, : valistua ja valistaa! Suonio. [[Luokka:Maamme kirja]] cysuq0zjjqb0pt3p67mouoh9zvro8pa 0 19821 130117 112039 2026-04-21T21:44:19Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130117 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=193. Yhteiskunta ja hallitus |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Keväällä v. 1919 kokoontunut uusi eduskunta laati Suomelle uuden hallitusmuodon, joka silloisen valtionhoitajan Kustaa Mannerheimin vahvistamana tuli noudatettavaksi 17 p:nä heinäkuuta .v. 1919. Tällä perustuslailla on tahdottu kehittää ja vakaannuttaa maamme valtiomuotoa siihen suuntaan, että kansalaisten oikeutta ja lainalaista vapautta turvataan, samalla kuin valtiovallalle taataan tarpeellinen lujuus. - Tässä teemme lyhyesti selkoa uuden hallitusmuotomme tärkeimmistä määräyksistä. Yleisiä säännöksiä. Suomi on täysivaltainen tasavalta. Valtiovalta kuuluu edukunnan edustamalle kansalle. Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta yhdessä tasavallan presidentin kanssa. Ylin toimeenpanovalta on presidentillä; sen ohessa on valtion yleistä hallitusta varten olemassa valtioneuvosto, johon kuuluu pääministeri ja tarvittava määrä ministereitä. Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat oikeusistuimet, ylimmässä oikeusasteessa korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus. - Valtakunnan alue on jakamaton, eikä rajoja voida muuttaa muutoin kuin eduskunnan suostumuksella. - Suomen kansalaisoikeus on jokaisella, joka on suomalaisista vanhemmista syntynyt, niin myös vieraan maan naisella, joka on mennyt naimisiin Suomen miehen kanssa. Kansalaisten oikeudet. Suomen kansalaiset ovat oikeudellisesti yhdenvertaiset ja turvatut lain mukaan hengen, kunnian, omakohtaisen vapauden ja omaisuuden puolesta; heidän työvoimansa on valtakunnan erikoisessa suojeluksessa ja heidän kotirauhansa on loukkaamaton. Uskonnonharjoittaminen on vapaata, ja kansalainen saa luopua uskonnollisesta yhdyskunnasta ja liittyä toiseen. Kansalaisilla on sananvapaus ynnä oikeus painosta julkaista kirjoituksia ja kuvallisia esityksiä, samoin kuin oikeus kokoontua sekä perustaa yhdistyksiä, joiden tarkoitukset eivät ole vastoin lakia tai hyviä tapoja. Kansalaista ei saa tuomita muussa oikeustossa kuin siinä, jonka alainen hän lain mukaan on. - Tasavallan kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Oikeus käyttää oikeusistuimessa ja hallintoviranomaisen luona omassa asiassaan äidinkieltään, suomea tai ruotsia, on turvattu lailla. Suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisiä ja taloudellisia tarpeita tulee valtion tyydyttää samanlaisten perusteiden mukaan. - Aatelisarvoja tai muita perinnäisiä arvoja ei enää anneta. Lainsäädäntö. Oikeus tehdä ehdotuksia uuden lain säätämisestä ja ennestään olevan muuttamisesta, selittämisestä tai kumoamisesta on sekä presidentillä että eduskunnalla, jonka rakenteesta ja tehtävistä säädetään valtiopäiväjärjestyksessä. Eduskunnan hyväksymä laki toimitetaan presidentin vahvistettavaksi; ellei hän sitä vahvista, mutta eduskunta uusien vaalien jälkeen taas sen hyväksyy muuttamatta, tulee se laiksi ilman vahvistustakin. Hallitus ja hallinto. Tasavallan presidentin valitsee Suomen kansa syntyperäisten Suomen kansalaisten joukosta kuudeksi vuodeksi kerrallaan (ensimmäisen presidentin valitseminen oli kuitenkin jätetty eduskunnan toimeksi). Vaali tapahtuu siten, että joka kuudes vuosi tammikuun 15 ja 16 päivänä valitaan, samaan tapaan kuin eduskuntavaaleissa, 300 valitsijamiestä, jotka sitten kokoontuvat ja toimittavat presidentinvaalin. Presidentin oikeuksiin ja tehtäviin kuuluu: avata ja päättää valtiopäivät, määrätä uudet vaalit toimitettaviksi ja hajoittaa eduskunta sekä kutsua koolle ylimääräiset valtiopäivät; antaa valtion hallinnossa tarvittavia asetuksia; armoa antamalla kumota rangaistus tai sitä lieventää; olla maamme sotavoiman ylimpänä päällikkönä; myöntää ulkomaalaisille Suomen kansalaisoikeus; määrätä Suomen suhteista ulkovaltoihin; päättää sodasta ja rauhasta eduskunnan suostumuksella. Valtioneuvoston jäseniksi (ministereiksi), joiden tulee nauttia eduskunnan luottamusta, kutsuu presidentti rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja syntyperäisiä Suomen kansalaisia. Vähintään kahden ministerin tulee olla lainoppineita. Puheenjohtajana on pääministeri. Ministerit ovat virkatoimistaan eduskunnalle vastuunalaiset. Valtioneuvostossa on myös oikeuskansleri, jolla tulee olla etevät tiedot oikeusoloista ja joka valvoo, että viranomaiset noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa, niin ettei ketään laillisessa oikeudessaan sorreta. Hänen asianaan on myös arvostella valtioneuvoston ja presidentin päätösten laillisuutta. Yleistä hallintoa varten on Suomi edelleen oleva jaettuna lääneihin, kihlakuntiin ja kuntiin. Läänin hallintoa johtaa maaherra. Kuntain hallinto perustuu kunnalliseen itsehallintoon, niinkuin siitä erityisissä Iaeissa säädetään. Tuomioistuimet. Korkein oikeus, jonka puheenjohtajaa nimitetään presidentiksi ja jäseniä oikeusneuvoksiksi, käyttää ylintä tuomiovaltaa oikeusasioissa ja valvoo tuomarien ja ulosottoviranomaisten lainkäyttöä. Ylintä tuomiovaltaa hallinto-oikeudellisissa valitusasioissa käyttää korkein hallinto-oikeus, johon kuuluu presidentti ja tarpeellinen määrä hallintoneuvoksia. Korkeimman oikeuden alaisia tuomioistuimia ovat hovioikeudet sekä niiden alaisia raastuvanoikeudet kaupungeissa ja kihlakunnanoikeudet maalla. Valtiotalous. Valtion vuotuisen tulo- ja menoarvion päättää eduskunta. Veron säätämiseen, samoinkuin valtiolainan ottamiseen vaaditaan eduskunnan päätös. - Suomen pankki toimii eduskunnan takuulla ja hoidossa sekä eduskunnan valitsemain valtuusmiesten valvonnan alaisena. Puolustus laitos. Jokainen Suomen kansalainen on velvollinen olemaan osallisena isänmaan puolustuksessa tai sitä avustamaan. Sotaväen komennuskielenä on suomi. Jos sotaväki on pantava liikekannalle, antaa siitä presidentti määräyksen, ja samalla kutsutaan eduskunta koolle, ellei se jo ole kokoontuneena. 0petustoimi. Helsingin yliopistolla, jota valtio ylläpitää, on itsehallinto-oikeus. Teknillisten, maatalous- ja kauppatieteiden sekä muiden sovellettujen tieteiden, samoinkuin kaunotaiteiden ylintä opetusta kannattaa valtio ylläpitämällä niitä varten erityisiä korkeakouluja tai avustamalla yksityisiä laitoksia. Valtion kustannuksella ylläpidetään taikka avustetaan myös oppilaitoksia ylempää yleissivistystä ja ylempää kansanopetusta varten. Opetus kansakouluissa on kaikille maksuton. Kotiopetus ei ole viranomaisten valvonnan alainen. Julkiset virat. Valtionvirkaan voidaan, eräin vähäpätöisin poikkeuksin, nimittää ainoastaan Suomen kansalainen. Yleiset ylennysperusteet valtionvirkoihin ovat taito ja kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Ylimmät virkamiehet nimittää tasavallan presidentti. Virkamies vastaa toimenpiteestä, johon hän on ryhtynyt taikka jota hän viraston jäsenenä on kannattanut. Loppusäännöksiä. Tämä hallitusmuoto on kaikilta osiltaan oleva peruuttamattomana perustuslakina eikä sitä voida muuttaa, selittää tai kumota taikka poikkeuksia siitä tehdä muussa järjestyksessä kuin perustuslaista yleensä on säädetty. [[Luokka:Maamme kirja]] kn2vmtb7n9w3tfe1t9dt9oqdgs18svl 0 19822 130115 112040 2026-04-21T21:44:04Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130115 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=190. Keisari Aleksanteri II ja Helsingin valtiopäivät v. 1863 |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Venäjän valtaistuimelle nousi nyt vanhin keisari Nikolain neljästä pojasta, Aleksanteri II. Kuten kaikki Jumalan valitut välikappaleet, tämäkin keisari hallituksensa alussa taistella suuria vaaroja, huolia ja koettelemuksia vastaan. Verinen sota hävitti Mustan meren ja Itämeren rannikoita. Vuoroin saatiin turkkilaisista voitto, vuoroin tuottivat muut viholliset tappioita. Venäjän vahva linnoitus Sevastopol Krimin niemimaalla valloitettiin väkirynnäköllä mitä urhoollisimman puolustuksen jälkeen. Nyt olikin merivaltain sotakunnia tyydytetty; rauha tehtiin 30 päivänä maaliskuuta v. 1856. Koko tästä suuresta sodasta ei ollut mitään muuta pysyväistä tulosta kuin Turkin vallan rappiotilan paljastuminen. Venäjä vähensi lyhyeksi aikaa merivoimaansa Mustallamerellä ja lupasi olla vastedes rakentamatta linnoitusta Ahvenanmaalle. Mutta Venäjän sisäiselle menestykselle tämä sota oli suuriarvoinen. Vaaran hetkenä tuli monta ennen tuntematonta epäkohtaa ilmi. Ei ollut kaikki vahvaa, mikä siltä näytti, sillä suurimpainkin sotavoimain tulee perustua kansan rauhalliseen vaurastumiseen. Keisari Aleksanteri havaitsi valtakuntansa suuret voimat tähän asti suunnatuiksi enemmän ulkonaisen vallan kuin sellaisen edistyksen saavuttamiseen, joka lisää kansan todellista onnea, ja hän päätti luoda uudeksi Venäjän. Tämä oli pitkällinen, vaarallinen ja vaivalloinen työ, joka vaati tarkkaa silmää, rohkeaa tarmoa ja harvinaista sitkeyttä. Mutta keisari Aleksanteri oli perinyt isänsä voiman ynnä setänsä Aleksanteri I:n lempeyden ja kauas tulevaisuuteen tähtäävän silmän. Rauhan palattua hän vapautti viidettäkymmentä miljoonaa maaorjaa, antaen kohtuullisen korvauksen heidän entisille herroilleen. Hän paransi oikeudenhoidon, järjesti opetuslaitokset ja rakennutti suunnattomilla kustannuksilla monia satoja peninkulmia rautateitä, lyhentääkseen välimatkat suuressa valtakunnassaan. Samalla kuin hän teki yhteyden Länsi-Euroopan kanssa helpommaksi ja siellä koetti pysyttää yleistä rauhaa, käytti hän valtakunnan sotavoimia kukistaakseen Sisä-Aasian raakoja rosvokansoja ja levittääkseen sinne erooppalaisen yhteiskunnan etuja. Vihdoin hän sääti "asevelvollisuuden" sotaväenoton sijaan, niin että jokaisen nuoren miehen tuli jonkin aikaa olla valmiina lähtnään sotaan isänmaansa puolesta. Pian alkoivat Aleksanterin tulevaisuutta tarkoittavat työt syvälti vaikuttaa meidänkin maamme kohtaloihin. Useiden huonojen vuosien jälkeen taantui sen alkava vauraus yht'äkkiä kolmen kovan kadon kohdatessa vuosina 1856, 1862 ja 1867. Viimeksimainittuna vuonna kesti ankaraa talvea kesäkuun alkuun asti, ja syyskuun alussa vei halla puolikypsän viljan. Pohjois-, Itä-, Länsi- ja Keski-Suomessa - melkein kaikkialla paitsi Uudellamaalla - tuli niin pelottava hätä, ettei moista ole ollut Kaarle XI:n ajoista asti.. Nähtiin taas samaa hirvittävää kerjäläisten vaellusta, samaa viheliäistä hätäleipää, samojen kulkutautien tuhoja. Yhdessä vuodessa kuoli 100,000 ihmistä. Mutta nyt oli maassamme perunoita ja Venäjän mattojauhoja. Hallitus määräsi suuria apurahoja hädänalaisille, runsaita lahjoja kertyi omasta maasta, Venäjältä, Ruotsista ja muista maista. Näin huojentui hätä vähitellen, kun vuonna 1868 taas saatiin hyvä sato. Jumalan kova kuritus oli meille annettu varoitukseksi ajan veltosta nautinnonhimosta, ja vaikka kiitoliisina otimme vastaan apua rikkaammilta mailta, niin syvästi nöyryyttävää oli nähdä maatamme pidettävän Euroopan vaivaistupana. Koettelemusten parhaillaan kestäessä havaitsimme pian uuden hengen vallitsevan hallituksessamme. Kenraalikuvernööri, kreivi Berg oli väsymätön, yöt päivät puuhaava työnjouduttaja. Silloin rakennetiin eisimmäinen rautatie (Helsingistä Hämeenlinnaan). Silloin järjestettiin uudestaan Venäjän ja Suomen väliset tullisuhteet. Silloin pantiin valtionmetsät erityisen virkakunnnan hoidettaviksi. Silloin maamme sai oman rahansa, markat ja pennit. Silloin perustettiin "Suomen Hypoteekkiyhdistys" lainojen hankkimiseksi maanviljelijöille. Silloin syntyi maanviljelyskouluja kaikkiin osiin maatamme. .Silloin kansakoulutkin alkoivat levittää tietoja kansaan. Alinomaa oli "komiteoja" työssä ehdottaakseen uusia parannuksia. Suomen valtiomiehet saivat nyt rohkeutta esitellä hallitsijalleen maamme tarpeita. L.G. von Haartman oli pannut maamme raha-asiat oivalliseen kuntoon, F. Langenskiöld ja J.V. Snellman keksivät markat ja pennit, jälkimmäinen kantoi nälkävuosina hallituksen raskaimman kuorman ja toimitti varovasti uudet rahat liikkeeseen. 4IeJisanter II:n muistettavin teko Suomen hyväksi oli valtiopäiväin palauttaminen. Enemmän kuin viisikymmentä vuotta oli kulunut siitä, kun maamme säädyt kokoontuivat Porvooseen, mutta tarpeellisimpia parannuksia ei voitu, perustuslain mukaan, ilan säätyjen suostumusta tehdä. Rohkeamielisesti lausuttiin kansan toivomus, ja jalomielisesti se täytettiin. Vuodesta 1859 alkaen valmisteltiin senaatissa niitä asioita, joista vaItiopäiville oli esitys annettava. Ja sittenkuin neljän säädyti edustajista muodostettu valiokunta oli näita vielä tarkastanut v. 1862, kutsui hallitsija kansamme edustajat kokoon Helsingin valtiopäiville 15. päiväksi syyskuuta v. 1863. Se oli juhlapäivä koko maallemme. Keisari Aleksanter avasi valtiopäivät valtaistuinpuheella keisarillisessa palatsissa. Pääkaupungin loistavat juhlallisuudet herättivät vastakaikua syrjäisimmilläkin seuduilla. Kaupungeissa tuskin oli niin köyhää majaa, ettei siinä sinä iltana sytytetty, kuten jouluna, kynttilää palamaan, Kaikki kansa kiitti Jumalaa ja rukoili Häneltä siunausta tälle ruhtinaalle, joka salli kansan äänen pitkän vaitiolon jälkeen taas puhua. Seitsemän kuukautta kesti eduskunnan ahkera työ, jota tottumattomuus viivytti, mutta isänmaanrakkaus joudutti. Lakiehdotuksia valiokunnat valmistivat, säädyt tarkastivat, hallitsija vahvisti. Tärkeitä parannuksia päätettiin tai esitettiin vastaisuuden varalle. Maalaiskunnat saivat itsehallinnon (kunnallishallinnon), myöhemmin kaupungitkin. Viinan kotipoltto kiellettiin, kansakoulut saivat kannatusta ja eduskunta tarkasti valtion tilit. Mutta tärkein oli vuoden 1867 säätykokouksen hyväksymä uusi valtiopäiväjärjestys, jonka hallitsija vahvisti 15 päivänä huhtikuuta v. 1869. Siten oli kansalle taattu varmuus saada äänensä valtaistuimen kuuluville ainakin joka viides vuosi. Kaikki lait saivat vaikuttavamman voiman, ja luja luottamuksen side yhdisti hallitsijan ja kansan toisiinsa. Vuodesta 1882 lähtien eduskunta kokoontui joka kolmas vuosi, mutta myöhemmin tehtiin taas muutos, jonka johdosta kansan edustajat harvemmin kokoontuivat, kunnes vuonna 1906 nelisäätyisten valtiopäiväin sijalle tuli yksikamarinen eduskunta, joka kokoontuu joka vuosi. Seuraavat valtiopäivät ovat saaneet toimeen parannuksia kirkkolakiin, rikoslakiin, elinkeinolakiin ja eriuskolaislakiin. Ja asevelvollisuuslaki on säätänyt, että jokaisen Suomen miehen pitää määrävuodet nuoruusajastaan olla valmiina isänmaataan puolustamaan. Nykyään kestää asevelvllisuusaika eräin poikkeuksin vain yhden vuoden. Maaliskuun 2 päivänä 1880 vietettiin Aleksanteri II:n valtaistuimelle nousemisen 25:tä vuosipäivää. Vuosi sen jälkeen, maaliskuun 13 päivänä v. 1881, sai keisari surmansa pahantekijän kädestä. Vuonna 1894 huhtikuun 29 päivänä paljastettiin Helsingissä kautta maamme kerätyillä vapaaehtoisilla lahjoilla hankittu, kiitollisen Suomen kansan pystyttämä Aieksanteri II:n muistopatsas. Hänen jälkeensä nousi valtaistuimelle hänen poikansa Aleksanteri III, joka kuoli hivuttavaan tautiin 1 päivä marraskuuta v. 1894. Hänen aikanansa huolestutti maatamme pelko perustuslakiemme järkyttämisestä. [[Luokka:Maamme kirja]] 2l6tbm43l7bjrmybvz7c7pjy9g65yfa 0 19823 130073 112041 2026-04-21T21:36:42Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130073 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=139. Kustaa kuninkaan hallitus |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Paljon vallattomuutta oli syntynyt entisinä rauhattomina aikoina. Mutta kuningas Kustaa oli ankara herra, joka ei suvainnut valtakunnassaan mitään epäjärjestystä. Hämeen talonpojat olivat tottuneet kalastamaan ja metsästämää Pohjanmaalla. Kun toisia uudisasukkaita asettui sinne, kävivät hämäläiset kateellisiksi, karkasivat uudisasukasten kimppuun ja polttivat heidän talonsa. Kuningas rankaisi heitä tästä väkivallanteosta kovasti. Ja toisella kertaa, kun savolaiset eivät tahtoneet totella hänen käskyjänsä, hän kirjoitti heille: "Teidän pitää tietää, että sitä varten me olemme teidän oikea herranne ja esivaltanne, että me hallitsemmo teitä ettekä te meitä." Vielä ankarammin kuningas nuhteli suomalaisia aatelismiehiä, jotka rasittivat talonpoikia. Suomen rikkaimpia ja mahtavimpia herroja olivat siihen aikaan Fleming-veljekset. Talonpojat esittivät valituksia heitä vastaan, ja kuningas kirjoitti suosikillensa,. Eerik Flemingille, joka silloin oli valtakunnanneuvos ja sotalaivaston amiraali: "Me olemme kuulleet, herra Eerik, näiden köyhäin miesten monenlaiset valitukset siitä, että te teette heille vääryyttä, ja kun he valittavat hätäänsä meille, kuten kohtuullista on, sidotte te heidät köysiin ja kiusaatte heitä niin kovasti, että muutamat heistä ovat oleskelleet suojattomina metsissä koko talven. Kun nyt emme saata kärsiä sitä, että te niin kovasti köyhiä ahdistatte, varoitamme me teitä menettelemään näissä asioissa niin, että saatatte Jumalan ja meidän edessämme töistänne vastata." Kun tämä varoitus ei auttanut, kirjoitti kuningas toisen kerran: "Jos ette lakkaa vaatimasta laitonta kyydinajoa ja kestitystä, niin menetätte osan läänityskartanoistanne, niin että paukkuu." Eivätkä varoitukset jääneet tyhjiksi sanoiksi. Sekä Eerik Fleming että muut herrat menettivät kerran toisensa perässä kartanoita ja läänityksiä, jotka kuningas oli heille antanut. Silloin ei ollut majataloja, ja talonpoikain täytyi usein maksutta antaa herroille kyytihevosia, ruokaa ja majoitusta. Tämän estämiseksi Kustaa kuningas sääti ensimmäisen kyytiasetuksen. Ja jotta voudit eivät saattaisi kiskoa laittomia veroja, kirjoitettiin kaikki maaomaisuus ensimmäiseen maakirjaan ja jaettiin manttaaleihin, tai muihin verolukuihin, niin että jokaisen veroluvun tuli maksaa määrätty vero. Kuninkaalla oli Suomessakin monta kartanoa ja hän määräsi itse, kuinka niitä piti hoitaa. Hän katsoi itsensä valtakunnan isännäksi ja tahtoi pitää huolta kaikesta. Kustaa kuningas kävi Suomessa kahdesti. Ensimmäisen kerran hän istui oikeutta Turussa, toisen kerran hän oli täällä jouduttuaan sotaan Venäjää vastaan. Pienen rajametelin tähden ryntäsi maahamme suuri venäläinen sotajoukko, ryhtyen piirittämään Viipuria tammikuussa vuonna 1556. Siellä oli paljon hevosia, ja jotteivät ne joutuisi kärsimään ruoan puutetta, lähetti Viipurin päällikkö yöllä kuormarattaita tuomaan heiniä linnaan. Silloin oli lumeton talvi, ja kun heinäkuormia ajettiin malkasiltaa myöten linnasaareen, synnyttivät rattaiden pyörät ankaran kolinan. Kuullessaan tämän kummallisen jyryn yön hiljaisuudessa venäläiset luulivat, että suuri suomalainen armeija oli tulossa Viipurin avuksi. Kohta he jättivät leirinsä; toiset lähtivät heti tiehensä, toiset ajoi Viipurin varusväki pakoon. Tähän aikaan oli Kustaa kuningas puolisonsa ja muutamain lastensa keralla Turussa. Koska hän oli vanha, valtasi hänet pelko, ja hän oli jo aikeissa palata pitkää tietä Tornion kautta Ruotsiin, kun tuli tieto vihollisen pakenemisesta. Seuraavana vuonna tehtiin Venäjän kanssa rauha. Lapsistaan oli Kustaa kuninkaalla paljon vastusta, mutta kansa häntä siunasi. Lilkuttavasti hyvästeltyään valtakunnan kokoontuneita säätyjä tämä suuri kuningas kuoli v. 1560 jättäen jälkimaailmalle sen muiston, että hän oli ryhtynyt valtakunnan hallitukseen sen ollessa köyhänä, hävitettynä ja vieraan vallan alaisena, mutta jättänyt sen jälkeläisilleen vapaana ja kukoistavana. [[Luokka:Maamme kirja]] joaxxdfje5zmfo8c418a2kmx93brrdu 0 19824 130074 112042 2026-04-21T21:37:00Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130074 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=140. Piispa Mikael Agricola |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Vuonna 1527 oli Ruotsissa valtiopäivät Vesteråsin kaupungissa. Siellä päätettiin, että Jumalan sanaa piti puhtaana saarnattaman koko valtakunnassa; ettei kenenkään enää tullut totella paavia; että piispain ja pappien tuli olla kuninkaalle alamaiset ja että kirkkojen omaisuus oli kuuluva kruunulle. Siten oli katolinen oppi Ruotsin valtakunnasta hävitetty. Aikanaan se oli saanut toimeen paljon hyvää, kuten ennen on kerrottu, mutta nyt oli tullut aika, jolloin sen erhetysten täytyi väistyä puhtaamman opin tieltä. Ensimmäinen evankelista oppia suosiva Turun piispa oli Martti Skytte. Hän oli harras ja hyvää tekeväinen mies, joka omalla kustannuksellaan lähetti nuoria miehiä Wittenbergiin oppiansa kartuttamaan. Yksi näistä oli Mikael Agricola, kalastajan poika Pernajan pitäjästä. Hän tuli Turun koulun rehtoriksi ja viimein Martti Skytten jälkeen Turun piispaksi v. 1554. Mutta Viipuriin kuningas asetti toisen piispan, PaavaIi Juustenin, niin että Suomi silloin oli jaettuna kahteen hiippakuntaan. Mikael Agricola oli hyvin ponteva, oppinut ja väsymätön mies. Jo se oli suurta, että hän köyhästä ja alhaisesta säädystä oli työllään kohonnut niin korkealle kunniasijalle kuin Turun piispanistuin oli; mutta tämä ei ollut hänen suurin ansionsa. Hänen nimensä tuli Suomessa rakkaaksi ja kuuluisaksi siitä, että hän ensiksi alkoi kirjoittaa ja painattaa kirjoja suomenkielellä. Ennen hänen aikaansa ei ollut olemassa ainoatakaan suomenkielistä kirjaa. Oli ainoastaan käsinkirjoitettuja latinalaisia kirjoja, ruotsinkielisiä pyhimystaruja ja kolme kirjaa katolista jumalanpalvelusta varten, nekin Saksassa painetut. Mitäpä muita kirjoja tarvittiinkaan, kun ainoastaan papit osasivat lukea! Suomessa ei ollut yhtäkään kirjapainoa, ja Ruotsissa yksi ainoa. Kirjain painattaminen oli kallista, eikä ainoatakaan kirjaa saatu painaa kuninkaan luvatta. Mutta tämä ei Agricolaa pelottanut. Hän sovitti kirjoitukseen suomenkielen sanat ja taivutukset, joita ei vielä koskaan ennen ollut kirjoissa käytetty. Hän sai kuninkaan oivaltamaan suomalaisten kirjain hyödyllisyyden, ja hänelle suotiin vähän apua niiden painattamiseen Tukholmassa. Ja hän alkoi siitä, mistä kaikki kirjanluku alkaa: hän painatti suomalaisen aapiskirjan noin vuonna 1540. Sitten hän julkaisi Lutherin vähän katkismuksen suomeksi ja sitten rukouskirjan, joka "kului kaikkien suomalaisten käsissä". Suurimmaksi kunniakseen ja onnekseen hän katsoi koko raamatun kääntämistä suomeksi, mutta ei ennättänyt suomentaa muuta kuin muutamia osia siitä. Kuitenkin hän sai suureksi ilokseen painosta julkaistuksi koko Uuden Testamentin suomeksi vuonna 1548, ja se, joka tämän on tehnyt, ei ole elänyt turhaan. Sillä nyt sai suomalainen kansa ensimmäisen kerran omalla äidinkielellään lukea maailman suurinta, pyhintä ja kalleinta kirjaa, Jumalan omaa ilmoitettua sanaa. Ja niin oli, kuin profeetta Jesaja sanoo "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden: niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, paistaa kirkas valo." Niin, totisesti tämä oli suurin hyvä, mitä Jumala suomalaisen miehen kautta saattoi kansalleen tehdä. Agricolan työ kantoikin runsaita hedelmiä kaikiksi ajoiksi. Vuonna 1541 oli raamattu jo ilmestynyt ruotsiksi. Silloin Jumalan sana astui kansan keskuuteen ja kylvi jaloa siementä suvusta sukuun. Moni vielä luuli Jumalan sanan tulevan häväistyksi siitä, että se käännettiin kansan kielelle. Mutta Agricola kirjoitti rukouskirjansa alkulauseeseen: : "Kyllä se kuulee suomen kielen, : Joka ymmärtää kaiken mielen." Kovasta työstä oli tämän suuren isänmaanystävän terveys heikontunut. Hän kuoli ainoastaan 47 vuoden ikäisenä v. 1557 paluumatkalla Moskovasta, jonne kuningas oli hänet lähettänyt muiden edustajain kera rauhansopimusta tekemään. Mikael Agricola haudattiin Viipuriin, ja kiitollinen Suomen kansa on pystyttänyt hänelle sinne muistopatsaan. [[Luokka:Maamme kirja]] squqdrd6z2x2xiiwrkj2y7p47mzy832 0 19825 130075 112043 2026-04-21T21:37:07Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130075 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=141. Suomen herttua Juhana |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Ruotsin kuninkaat olivat ennen vanhaan olleet kansan valitsemia, mutta nyt oli kruunu tullut Vaasan suvulle perinnäiseksi. Kuningas Kustaa l:llä oli neljä poikaa ja neljä tytärtä. Vanhin poika, Eerik, peri valtakunnan; nuoremmat pojat saivat kukin maakuntia herttuakunnikseen. Kuningas rakasti enimmin toista poikaansa Juhanaa ja antoi hänelle suuren osan Suomea. Juhana herttua sai hallita ja hoitaa lainkäyttöä Suomessa, mutta koska tämä maa oli osa Ruotsin valtakuntaa, täytyi hänen pitää Ruotsin kuningasta päämiehenään. Tämä viimeinen kohta ei miellyttänyt Juhanaa. Tämä oppinut, komea, nuori 20-vuotias prinssi tahtoi olla oma käskijänsä ja saada oman valtakunnan. Senvuoksi hän etsi rikasta morsianta ja saikin omakseen prinsessa Katariinan, jonka veli oli Puolan kuninkaana, ja jolla sukunsa mukaan oli lisänimenä Jagellonica. Myöhään syksyllä vuonna 1562 Juhana toi tämän ihanan Suomen herttuattaren Turkuun ja piti Turun linnassa loistavaa hovia. Kustaa kuningas oli jo kuollut, ja Eerik XIV oli kuninkaana Ruotsissa. Eerik oli epäluuloinen, Juhana oli kunnianhimoinen; molemmat veljekset vihasivat, pelkäsivät ja epäilivät toisiansa. Ruotsi oli joutunut sotaan Puolaa vastaan. Liivinmaasta, jonka kumpikin tahtoi valloittaa; mutta Juhana herttua oli salaa lankonsa, Puolan kuninkaan, puolella. Eerik kuningas vihastui, haastoi Juhana veljensä tilinteolle valtakunnan säätyjen eteen Tukholmaan ja, kun hän ei tätä käskyä noudattanut, tuomitutti hänet valtakunnan kavaltajana kuolemaan. Silloin Juhana herttua varustautui vastarintaan ja toivoi saavansa apua Puolasta. Kesäkuussa v. 1563 kokoontui paljon väkeä Turkuun Heikin-markkinoille. Juhana herttua piti suomenkielellä puheen kokoontuneelle kansalle, soimasi ankarin sanoin Eerik kuningasta ja kehoitti suomalaisia vapauttamaan maansa Ruotsin ylivallasta. Tähän hän lupasi Puolan apua, ja moni huusi ensi innossaan siihen suostuvansa, mutta katui sitten, ja viisaat kansalaiset pitivät Ruotsin valtaa parempana kuin puolalaista. Viikon kuluttua saapui Eerik kuninkaan sotajoukko Turun linnaa piirittämään. Juhana herttua puolustautui elokuuhun asti ja seisoi joka päivä linnan tornissa kaukoputkellaan tähystämässä, milloin Puolan laivaston valkeita purjeita alkaisi näkyä Turun edustalla. Laivastoa ei kuulunut, ja linnan varusväki alkoi joutua epätoivoon. Vanha tarina kertoo Eerik kuninkaan väen eräänä iltana sitoneen hevosen selkään oikia ja risukimppuja, sytyttäneen oljet palamaan ja ajaneen palavan hevosen juoksemaan pitkin Hevoskaria, joka on vähän matkan päässä linnasta. Oli pimeä, ja kaikki linnan muureilla olevat vahdit riensivät sille puolelle, ihmetellen tuota kiitävää tulta. SilI'aikaa sanotaan kuninkaan väen toiselta puolelta kiivenneen muureille ja valloittaneen linnan. Mutta aikakirjat kertovat, että kun herttua turhaan oli puolalaisia odottanut ja hänen oma väkensä alkoi hänestä luopua, hänen viimein oli pakko aukaista linnan portit kuninkaan väelle. Tämä tapahtui elokuussa vuonna 1563. Juhana herttua ja Katariina herttuatar vietiin vankeina Ruotsiin ja suljettiin Gripsholman linnaan. Eerik kuninkaalla oli häijy neuvonantaja, nimeltä Yrjö Pietarinpoika. Kun tämä tarjosi herttuattarelle vapauden ja ruhtinaallisen eläkkeen, jos hän luopuisi puolisostaan, näytti ruhtinatar vihkiimäsormustaan, johon oli piirretty: "Kuolema yksin meidät erottaa." Sitten hän seurasi vapaaehtoisesti herttuata vankeuteen. Herttuan täytyi omin silmin katsella, kuinka kuninkaan julma koto kohtasi hänen puoluelaisiaan, ja siihen loppui Juhana herttuan hallitus Suomessa. [[Luokka:Maamme kirja]] ndquqf0l5xg5bt7jeew7bsvp9tlf3ea 0 19826 130076 112044 2026-04-21T21:37:14Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130076 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=142. Eerik kuningas ja suomalaiset |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Kustaa kuninkaalla oli sananpartena: "Kerta sanoa ja sanassaan pysyä on parempi kuin sata kertaa puhua". Tätä ei Eerik kuningas pannut sydämelleen. Hän ei ollut suuren isänsä kaltainen; hän oli epäluuloinen, pelkuri, huikentelvainen ja julma. Hän tuhlasi valtakuntansa varoja mielettömiin kosimisiin ja loistavaan kruunaukseen. Hän nimitti kreivejä ja vapaaherroja, mutta pelkäsi sitten, että aatelisto kukistaisi hänet valtaistuimelta. Sitten hän lähetti kaikkialle vakoilijoita ja uskoi, mitä nämä hänelle kertoivat. Täten hän tuli vietellyksi moniin onnettomiin väkivallantekoihin ja oli jonkin aikaa pelosta ja omantunnonvaivoista heikkomielisenä. Näin hän kadotti kansan suosion, ja häntä pelättiin kuin hirmuvaltiasta. Puolan-sodan lisäksi Eerik kuningas oli joutunut sotaan Tanskaakin vastaan. Tässä sodassa harjoitettiin molemmin puolin suurta julmuutta, ja monta Tanskan rajalla olevaa maakuntaa hävitettiin perinpohjin. Paljon suomalaisia palveli kuninkaan sotajoukoissa ja laivastoissa. He olivat kuuluisat urhoollisuudestaan, joskus myöskin julmuudestaan, sillä sota villitsi heidät. Suomalaiset olivat tämän ajan parhaita jousimiehiä. Silloin jo tosin käytettiin tykkejä ja raskaita pyssyjä, jotka asetettiin tukeen nojalle ja sytytettiin luntulla; mutta suomalaiset luottivat enemmän hyviin jousiinsa. Kysyttiin voimakkaita käsivarsia jännittämään noita jäykkiä, teräksisiä jousenkaaria. Siihen aikaan alkoivat suomalaisetkin sotapäälliköt tulla kuuluisiksi. Vironmaa oli jo antautunut Ruotsin valtaan. Henrik Klaunpoika Horn, Kankaisten herra, hoiti siinä maassa päällikkyyttä valtioviisaasti ja urhoollisesti. Klaus Kristerinpoika Horn, Joensuun herra, oli Ruotsin mainioin merisankari. Ei koskaan ollut Ruotsin laivasto Itämerellä ollut niin vahva kuin Eerik kuninkaan aikana Klaus Hornin johtamana. Ensimmäisen kerran hän oli kolme päivää amiraalina ja ennätti sinä aikana voittaa Tanskan laivaston. Sitten hän hävitti kerran toisensa perään Tanskan ja Lyypekin sotalaivastot, valtasi heidän kauppalaivansa, kantoi Juutinraumassa Tanskan tullin ja uhkasi Kööpenhaminaa. Nämä voitot saatuaan Klaus Horn kulki riemusaatossa Tukholmaan, ja tanskalaisen amiraalin Otto Rudin täytyi kulkea saatossa vankina. Eerik kuningas nuhteli kovin sanoin Rudia ja oli vihan vimmassa lävistää hänet miekallaan. Silloin Klaus Horn tarttui kuninkaan käteen ja sanoi: "Tämä mies on taistellut urhoollisesti isänmaansa puolesta ja anaitsee pikemmin kiitosta kuin moitetta." Kuninkaan viha lauhtui, ja Klaus Hornin rohkeamielisyyttä ylistettiin yhtä paljon kuin hänen voittojaan. Tämä Suomen urho kuoli ruttoon vuonna 1566 ja lepää haudattuna Upsalan tuomiokirkossa Kustaa Vaasan vieressä. Niilo Schenk kuljetti pientä Troilus-nimistä sotalaivaa, jonka miehistönä oli suomalaisia. Buchowin meri taistelussa vuonna 1565 iski suuri tanskalainen amiraalilaiva Jägmästaren takaapäin Troilukseen "niinkuin merikotka sorsaan". Troiluksen kajuutta musertui, yksi masto kaatui mereen, ja tanskalaiset viskasivat valtaushaan laivaan, pidelläkseen sitä kiinni. Silloin 70 suomalaista jännitti teräsjousensa, nuolia sateli, ja tanskalaisia kaatui. Urhoollinen tanskalainen amiraali Herlöf TroIle, joka seisoi Jägmästarenin peräkannella, teräksensininen haarniska yllä ja Tanskan vaakunalla, kolmella kruunulla, koristettu hattu päässä, käski soittaa torvea. Niilo Schenk otti raskaan "putkensa" (kiväärinsä) ja ampui amiraalin. Silloin tanskalaiset katkaisivat hakaköytensä ja pakenivat. - Toisessa vähän myöhemmässä meritaistelussa Troilus oli neljä tuntia suuren, Kristoffer-nimisen tanskalaisen laivan kyljessä ja joka taholta ahdistettuna. Niilo Schenk suomalaisineen puolustautui siten, että Kristoffer ammuttiin upoksiin, ja sen haavoitettu päällikkö vaipui laivoineen meren pohjaan. Maasodassa ruotsalaisilla oli huono onni. Kansa napisi, ja Eerik kuninkaan täytyi päästää veljensä, Juhana herttua, vankeudesta vapaaksi. Kohta senjälkeen herttua teki liiton nuoremman veljensä, Södermanlannin herttuan Kaarlen kanssa, nosti kapinan ja syöksi Eerikin valtaistuimelta vuonna 1568. Onneton Eerik kuningas oli kauan vankeudessa ja kuoli viimein myrkystä, jota hänen veljensä Juhanan käskystä hänelle annettiin. Turun linnassa on vielä ahdas tornihuone, jossa Eerik kuningas jonkin aikaa oli vankina. [[Luokka:Maamme kirja]] e597j39bfq0n6e2b8nzg9rqedd61hy1 0 19827 130077 112045 2026-04-21T21:37:22Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130077 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=143. Kaarina Maununtytär |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Eerik kuninkaan henkivartijaväessä palveli Maunu niminen korpraali. Hänen tyttärensä Kaarina istui 13-vuotiaana Tukholman torilla pähkinöitä myymässä. Eerik kuningas kulki sivuitse, huomasi nuoren tytön erinomaisen kauneuden ja kasvatti häntä sisarensa, prinsessa Elisabetin, hovinaisten seurassa. Kaarina Maununtytär varttui, ja hänestä tuli yhtä hyväluontoinen kuin kauniskin. Eerik kuninkaan epävakainen sydän kiintyi vakavalla rakkaudella Kaarinaan, ja tämä osoitti kuninkaalle vastarakkautta myötä- ja vastoinkäymisessä. Sillä tuo julma kuningas oli kuitenkin komea ritari, jonka kasvot Kaarinan rinnalla muuttuivat lempeiksi kuin päivänpaiste. Kuninkaan taipumus herätti hänen sukulaisissaan ja ylpeässä aatelistossa suurta mielipahaa, koska Kaarina oli niin alhaista säätyä. Mutta kuningas otti hänet puolisokseen, arkkipiispa vihki heidät, ja Kaarina Maununtytär, joka ei ollut koskaan niin korkealle tavoitellut, kruunattiin Ruotsin kuningattareksi heinäkuussa vuonna 1568. Tämä joudutti herttuan kapinaa ja Eerik kuninkaan kukistumista kohta senjälkeen. Ensimmäisinä vuosina Kaarina sai lapsineen käydä kuningasta vankeudessa lohduttamassa, mutta lopulta hän ei enää saanut häntä nähdä. Kuningatar muutti sitten Suomeen, asui jonkin aikaa Turussa köyhänä ja murheellisena, mutta sai siten Juhana kuninkaalta Kangasalla Roineen rannalla olevan Liuksialan kartanon. Siinä hän eli monta vuotta, kaikkien rakastamana ja kunnioittamana lempeytensä tähden. Vuonna 1612 vaipui hurskas kuningatar kuoleman uneen ja lepää haudattuna Turun tuomiokirkossa, johon Suomi on hänelle teettänyt arkun mustasta marmorista. Kauniit lasimaalaukset koristavat kuningattaren hautakappelin ikkunoita ja esittävät kuvauksia hänen elämästänsä. Eerik kuninkaalla ja Kaarina kuningattarella oli neljä lasta, joista kaksi varttui täyteen ikään. Prinsessa Sigrid Vaasasta tuli Klaus Tottin, Gerknäsin herran, puoliso ja kuuluisan Aake Tottin äiti. Poikaa, Kustaa prinssiä, Juhana kuningas vainosi; hänet lähetettiin ulkomaille, ja hän eli koko ikänsä maanpaossa. Hänestä tuli oppinut herra, hänet kasvatettiin katoliseen uskoon, hän kärsi paljon puutetta ja koki ihmeellisiä elämänvaiheita. Kerrotaan, että hän kerjäläiseksi puettuna katseli orpanansa, Sigismund kuninkaan, kruunausta Varsovassa. Silloin hän oli tuntenut sisarensa Sigridin hovineitojen joukosta. Hän oli ilmaissut itsensä tälle, ja sisar oli antanut hänelle kaikki pienet säästörahansa. Suomeen hän ei saanut tulla; ainoastaan kerran hän sai syleillä äitiänsä Tallinnassa ja kuoli ennen häntä v. 1607. Vielä tänäkin päivänä, kun Liuksialan kartanoa katselee, johtuu mieleen Kaarina Maununtytär. Siellä hän on kauan yksinäisyydessä itkenyt kyyneleitä, ei kadonneen kruununsa, vaan onnettoman puolisonsa ja maanpakolaisen poikansa tähden. Roineen aallot ovat vastaanottaneet hänen viattomat kyyneleensä ja kertovat niistä tuleville sukupolville. Aika on ammoin hävittänyt hänen lyhytaikaisen loistonsa ja hänen pitkällisen surunsa jäljet; mutta hänen hyvyytensä elää vielä tänäkin päivänä siunatussa muistossa. Kaarina Maununtyttären laulu Eerik XIV:lle. : Sydän myrskyvä unelmoi : tyynessä sylin armaan! : Metsä nyt hiljalleen tarinoi, : Luojan kiitosta puut huminoi. : Syliss' armaan : saat levon varmaan, : Jumal' yksin on päivä, mutt' maailma on yö. : Paina kuin äitisi helmahan pää, : kruunusi pirstoilla nuku! : Kulta ja korkeus jäähdyttää, : yksin rakkaus lämmittää. : Kruunullas nuku: : Armo ei huku, : Jumal' yksin on puhdas, mutt' syntiset me. : Valtakuntas nyt sylini on; : nuku valtasi suojaan! : Viha vie harhaan, mut usko vakaa on. : Herrahan nuku, sa rauhaton, : huolista suojaan : luottaen Luojaan! : Jumal' yksin on ylvä, mutt' tomua me. [[Luokka:Maamme kirja]] sk56j2h6mqdwonq032v5av9w640wvwi 0 19828 130078 112046 2026-04-21T21:37:30Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130078 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=144. Pontus De la Gardie ja hänen aikansa |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} : Vääryys hävittää kaikki maakunnat, ja paha elämä kukistaa voimallisten istuimet. Viisauden kirja 6: 1. Eerik XIV:n jälkeen tuli hänen veljensä Juhana Ruotsin kuninkaaksi. Hän ei jättänyt jälkeensä kiitettävää muistoa. Kuningas Juhana III oli turhamainen, horjuva ja heikko, vastoinkäymisessä pelkuri ja myötäkäymisessä kopea. Hänen aikanaan sai aatelisto niin suuria etuuksia, että jokainen aatelismies piti itseänsä kuninkaan vertaisena. Ruotsin valtakuntaa häiritsivät uskonriidat, sillä Juhana kuningas oli salaisesti kääntynyt katoliseen uskoon ja tahtoi, että kansa tekisi samoin. Senvuoksi hän palautti monta katolista kirkonmenoa ja koetti panna valtakunnan luostarit entiseen kuntoon. Turun piispa Paavali Juusten, joka oli kirjoittanut ensimmäisen Suomen piispain ajantiedon, kuoli surusta näiden tapahtumain tähden. Hänen jälkeensä tuli piispaksi Eerik Eerikinpoika Sorolainen. Tämä oli oppinut ja hurskas, mutta myöntyväinen mies, joka noudatti kuninkaan tahtoa enemmän kuin luterilaisen piispan sopi. Senvuoksi kuningas uskoi hänelle koko Suomen kirkon hallinnon, niin että Suomi taas oli yhtenä ainoana hiippakuntana. Venäjällä halltsi silloin tsaari eli suuriruhtinas, nimeltä Iivana IV, joka hirmuisuudestaan sai lisänmen "julma". Hän oli kosinut Katariina Jagellonicaa ja saanut rukkaset, kun Suomen herttua Juhana sai myöntävän vastauksen. Tätä ei livana Julma voinut unhottaa; ja kun Eerik kuningasta vastaan syttyneessä kapinassa Venäjän lähettiläät Tukholmassa joutuivat ryöstön alaisiksi, virisi uudelleen sota Venäjän ja Ruotsin välillä. Venäläiset hyökkäsivät Suomeen talvella v. 1572, kun suomalaiset sotajoukot olivat Vironmaata puolustamassa, ja hävittivät kauheasti maata aina Helsinkiä myöten. Sodassa oli yhteen aikaan suomalaisilla sangen huono onni. Ruotsin sotajoukossa palveli silloin eräs ranskalainen, nimeltä Pontus De la Gardie. Hän tuli v. 1580 ylipäälliköksi venäläisiä vastaan, ja nyt sotaonni kääntyi. De la Gardie valloitti vanhan Käkisalmen linnan, joka sijaitsee siinä, missä Vuoksi laskee Laatokkaan, kulki jäätyneen meren poikki Viipurista Viroon ja valloitti Narvan. Ajettuaan venäläiset pois Virosta hän valloitti suurimman osan Inkerinmaata ja tuli urotöistään maankuuluksi. Venäläiset häntä pelkäsivät, ruotsalaiset ylistivät. Suomalaiset tiesivät Pontus De la Gardiesta monta tarinaa. Tässä sodassa suomalaiset osoittivat niin suurta urhoollisuutta ja kuntoa, että Juhana kuningas antoi v. 1581 Suomelle kiitollisuutensa osoitukseksi suuriruhtinaanmaan arvonimen. Eräänä syysiltana marraskuussa vuonna 1585 Pontus De la Gardie palasi veneellä Viron rajalla olevaa Narvajokea myöten venäläisten kanssa pidetystä rauhankeskustelusta. Vanha vene oli täynnä väkeä ja tykkejä; laitalauta irtaantui, vene upposi ja 18 henkeä hukkui. Näiden joukossa oli Pontus De la Gardie. Hänen kuoltuaan kääntyi taas sotaonni. Venäläiset olivat taipuvaiset rauhaan, mutta turhaan Juhana kuningas tahtoi saada Inkerinmaan herran nimen. Sota syttyi uudestaan tuimaan tuleen. Kaksi kertaa, talvella v. 1590 ja 1592, hyökkäsi suuria venäläisiä sotajoukkoja Suomeen. Niissä oli monta tuhatta ratsumiestä. Ne tulivat kuin tuulispää, löivät kuoliaiksi tahi veivät mukanaan ihmiset, tappoivat karjan, polttivat kylät ja palasivat saaliineen yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Suurin osa Suomea hävitettiin, ja kaikki, jotka ennättivät paeta, piiloutuivat sydäntalvella metsiin. Kaukana pohjan perilläkin riehui sota. Suomenpuoleiset talonpojat ryöstivät Venäjän aluetta aina Vienanmereen asti, ja Venäjän-puoleiset hävittivät pohjoista Pohjanmaata aina Pohjanlahtea myöten. Vihdoin tehtiin rauha. Ruotsalaiset antoivat takaisin Käkisalmen ja Inkerinmaan. livana Julma oli kuollut omantunnon vaivoihin, koska oli rautavaltikalla lyönyt oman poikansa kuoliaaksi. Kuningas Juhana III oli hänen kuollut pahan omantunnon painamana, koska oli myrkyttänyt veljensä Eerikin. Sellaisten pahain ruhtinasten tähden täytyi kansain silloin vertansa vuodattaa. [[Luokka:Maamme kirja]] h1jo5p75nfo9zj7nps7a4q8v0jghyt2 0 19829 130079 112047 2026-04-21T21:37:55Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130079 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=145. Klaus Fleming ja Nuijasota |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Juhana III:n poika Sigismund oli enemmän puolalainen kuin ruotsalainen. Äitinsä Katariinan puolelta hän polveutui puolalaisesta kuningassuvusta, hänet kasvatettiin katoliseen uskoon ja valittiin katolisen Puolan kuriinkaaksi. Isänsä kuoltua hän tuli myöskin luterilaisen Ruotsin kuninkaaksi. Ei ollut helppoa hallita kahta valtakuntaa, jotka riitelivät ylivallasta, ja kahta kansaa, jotka olivat eri uskoa. Ruotsalaiset eivät voineet ollenkaan sietää, että heidän kuninkaansa asui Puolassa ja kävi heidän luonaan munkkien ja muukalaisten seurassa. Pahat neuvonantajat uskottelivat kuninkaalle, ettei kenenkään ollut pakko pitää vääräuskoisille antamiaan lupauksia, jonka tähden hän rikkoi lupauksensa ja tahtoi palauttaa katolisen uskon Ruotsiin. Tästä syntyi eripuraisuutta, ja siitä syttyi sota. Kustaa Vaasan nuorin poika, Södermanlannin herttua Kaarle, kuninkaan setä, oli yhtä uskalias ja älykäs kuin Sigismund oli itsepäinen ja hidas. Kaarle herttua tuli Ruotsin valtakunnan hoitajaksi ja julisti Upsalan kokouksessa v. 1593 luterinopin tämän valtakunnan ja kansan ainoaksi uskonnoksi. Siihen aikaan oli Klaus Fleming, Suitian herra, kuningas Sigismundin määräämänä päällikkönä Suomessa. Häntä sanottiin Suitian-Klauksi, ja hänen vihamiehensä nimittivät häntä Nokinenäksi, koska hän oli tavoiltaan töykeä; mutta muuten hän oli tarmokas sankari ja kuninkaalleen uskollinen. Hän ei huolinut herttuan käskyistä, vaan kirjoitti hänelle, että vaikka valtakunnalla nyt oli monta herraa, hän tunsi ainoastaan yhden, nimittäin kuningas Sigismundin. Flemingillä oli varustettu sotajoukko, vaikka maassamme oli rauha, ja hän velvoitti talonpoikia elättämään sotaväkeä. Siitä syntyi napinaa. Pohjanmaan talonpojat olivat vapaita maanviljelijöitä ja arkoja vapaudestaan. Juhana kuningas oli vapauttanut heidät majoitusvelvollisuudesta, ja he valittivat nyt, että talonpojan puidessa istui laiska ratsumies riihen kynnyksellä odottamassa saadakseen täyttää tyhjän säkkinsä. Kaarle herttua kehoitti silloin talonpoikia itse puolustautumaan. Eräänä juhlapäivänä lokakuussa v. 1596 oli tappelu Isonkyrön kirkolla, ja yksi ratsumies lyötiin kuoliaaksi. Silloin talonpojat kokoontuivat, karkasivat sotaväen kimppuun ja ryöstivät kuninkaan virkamiehiä. Kapina levisi yhtäkkiä kautta Pohjanmaan, Savon ja Pohjois-Hämeen. Talonpojat valitsivat erään Ilmajoen talonpojan, Jaakko Ilkan, johtajakseen ja hyökkäsivät Satakuntaan, jossa asettuivat leiriin Nokian kartanon lähelle. Heidän aikeensa oli kaikkialla ryöstää aateliskartanot, karkoittaa sotaväki ja julistaa Kaarle herttua kuninkaaksi. Klaus Fleming kokosi sotaväkensä ja yllätti Nokialla talonpojat, kun nämä paraikaa viettivät joulujuhlaa. Ilkka pakeni, talonpojat pakenivat, useita lyötiin kuoliaiksi, toiset otettiin vangeiksi ja mestattiin. Kohta senjälkeen joutui Ilkkakin vangiksi, ja hänet mestattiin Ilmajoella yhdessä muiden talonpoikaispäällikköjen kanssa. Nyt kokoontuivat talonpojat Pietarsaaren kirkolle ja päättivät, että miehen joka talosta piti lähteä maata puolustamaan. Sitten he asettuivat väijymään kuninkaan voutia, joka matkusti Pohjanmaalla, vangitsivat hänet ja ampuivat nuolillaan vartijat kuoliaiksi. Kapina leimahti taas ilmituleen; uusi talonpoikais-sotajoukko keräytyi Ilmajoelle. Kansan raivo oli niin suuri, että vangittuja ratsumiehiä tungettiin avannoista jään alle, ja naiset löivät heitä ämpärillä päähän. Paha oli aika ja julmuutta molemmin puolin. Helmikuun keskivaiheilla, v. 1597 ratsasti Klaus Fleming ratsuväkineen Pohjanmaalle, tapasi talonpojat leirissä Ilmajoella ja tarjosi heille armoa, jos he alistuisivat kuninkaan tahtoon. Talonpojat, jotka luottivat suureen lukuunsa ja muutamiin pieniin tykkeihin, vastasivat uhitellen torjuvasti. Silloin ratsuväki karkasi heidän kimppuunsa, ja heiltä kaatui paljon väkeä. Useita lyötiin kuoliaiksi tai hukutettiin veteen, mutta senjälkeen kävi tuima kostotuomio kautta koko maan. Ei yksikään mies Suomessa ollut silloin niin pelätty ja vihattu kuin tuo mahtava Klaus Fleming. Mutta Jumala oli pannut määrän hänenkin elämänjuoksulleen. Tuskin viikkoa Ilmajoen taistelun jälkeen Klaus Fleming kuoli yhtäkkiä matkalla Pohjan pitäjässä. Taikauskoinen kansa luuli, että Pohjanmaan noidat olivat hänet surmanneet. [[Luokka:Maamme kirja]] h3dp5t6cm2yomnui26sbqhwsbxynac3 0 19830 130080 112048 2026-04-21T21:38:03Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130080 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=146. Kaarle herttua ja Arvid Stålarm |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Kaarle herttua lähti sotajoukkoineen Suomea valloittamaan ja piiritti Turun linnaa. Siinä piti Klaus Flemingin leski, Ebba rouva, puoliaan yhtä urhoollisesti kuin soturi konsanaan. Tykinluoti lensi tornin ikkunasta sisään ja tappoi miehen Ebba rouvan vieressä. Sitä rohkeammjn hän kehoitti varusväkeä, pontevaan vastarintaan. Herttuan pienet tykit eivät voineet mitään linnan lujille muureille, mutta itse hän menetti paljon väkeä. Silloin oli linnassa eräs ylioppilas, nimeltä Daniel Hjort. Hän oli herttuan puolella ja sai salaa viekoitelluksi linnan sotamiehet. Nämä tähtäsivät tykit ilmaan, täyttivät ne hiekalla ja alkoivat karata herttuan puolelle. Linnan täytyi antautua, ja kaikki siellä-oIijat joutuivat vangeiksi. Huhu oli liikkeellä, että Klaus Fleming vielä eli. Kerrotaan, että herttua, saadakseen varmuuden siitä, oliko Fleming todella kuollut, avautti hänen ruumisarkkunsa, jota säilytettiin eräässä linnanholvissa, ja nykäisi kuollutta parrasta, sanoen: "Jos nyt olisit elänyt, niin ei olisi pääsi ollut kovin lujassa." Siihen Ebba rouvan sanotaan vastanneen: "Jos minun herra-vainajani olisi elänyt, niin ei teidän armonne olisi koskaan tänne päässyt." Sigismund kuningas oli pannnut urhoollisen ja ilomielisen suomalaisen ritarin, Arvid Stålarmin, Suomen ylipäälliköksi. Tämän onnistui voittaa takaisin Turun linna, ja hän purjehti vuonna 1598 hiukanaan 3,000 suomalaista Ruotsiin auttamaan kuningasta. Heitä vastaan marssi ruotsalaisia talonpoikia, Upsalan professorien johtamina, ja tätä retkeä nimitettiin makkararetkeksi siitä syystä, että talonpojilla oli mhakkaroita eväänä. Suomalaisten täytyi kääntyä takaisin. Kotimatkalla hyökkäsi herttuan laivasto heidän kimppuunsa Ahvenanmaan edustalla; muutamia otettiin vangiksi ja upotettiin kivi kaulassa mereen Tämä oli pakanuuden ajoista lähtien ensimmäinen sotaretki, minkä suomalaiset tekivät Ruotsiin; mutta se tehtiin Ruotsin ja siis omankin kuninkaan käskystä. Sigismund kuningas, joka aina oli hidas, tuli Ruotsiin vasta suomalaisten sieltä palattua. Hän tahtoi nyt valloittaa Ruotsin valtakunnan takaisin puolalaisella sotajoukolla, mutta Kaarle herttua voitti hänet, ja siitä saakka oli Sigismundin valta Ruotsissa lopussa. Puolassa hän ja hänen jalkeläisensä hallitsivat kauan aikaa sen jälkeen. Kaarle herttua piti kuninkaan ystäviä Ruotsin valtakunnan vihollisina ja tuomitsi monta ylhäistä herraa kuolemaan. Stålarm ja Etelä-Suomi olivat vielä kuninkaan puolella. Kesällä v. 1599 herttua purjehti uudelleen Suomeen ja voitti suomalaisen sotapäällikön Aksel Kurjen ja hänen ratsumiehensä lähellä Turkua. Viipurissa piti kuninkaan väki puoliaan. Pormestari ja porvarit, jotka eivät tahtoneet jättää kaupunkiaan väkivallan alaiseksi, avasivat merenpuoleisen portin. Herttua tunkeutui sisään, valtasi kaupungin ja tuomitsi 11 suomalaista herraa kuolemaan. Etelä-Suomi vapisi ankaran herttuan edessä. Arvid Stålarmin ja kaikkien, jotka olivat hänen kanssaan Turun linnassa, täytyi antautua vangeiksi. Silloin Stålarm pyysi, että häntä yksinään rangaistaisiin, koska muut vain olivat hänen käskyjään totelleet. Tätä ei herttua ja hänen asettamansa oikeusto ollenkaan tahtonut kuulla; monta mestattiin Turussa, mutta Stålarm vietiin vankina Ruotsiin. Siellä hänet kolme kertaa kuljetettiin mestauspaikalle ja joka kerta armahdettiin, mutta hän päätti kuitenkin päivänsä vankeudessa. [[Luokka:Maamme kirja]] on5tblvxnqjjr9ib38vfkzpeive7op6 0 19831 130081 112049 2026-04-21T21:38:10Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130081 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=147. Juhana Fleming |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Klaus Flemingin poika Juhana, uskollinen ja ylevämielinen nuorukainen, palveli kuningas Sigismundin hovissa, mutta matkusti kesällä v. 1598 Suomeen, käydäkseen kotitalossaan Suitiassa. Eräänä päivänä tuli herra Arvid Stålarm Suitian kartanoon ja esitti nuorelle Flemingille, että hänen kuninkaan kamariherrana tulisi jäädä Suomeen pitämään kuninkaan väkeä rohkealla mielellä. Juhana Fleming vastasi: "En tahdo kuninkaani koiraakaan pettää, saati hänen linnaansa ja maatansa. Jos voin jotakin tehdä, jään mielelläni tänne ja panen suomalaisten kanssa kaikki alttiiksi nykyisen hädän aikana." Hän siis jäi maahamme ja joutui Stålarmin kanssa vangiksi Turun linnassa. Herttua kutsutti luoksensa nuoren miehen, verivihollisensa pojan, sääli hänen nuoruuttansa ja lupasi hänelle armoa, jos hän luopuisi kuninkaasta ja rupeaisi herttuan palvelukseen. Juhana Fleming notkisti toisen polvensa ja vastasi: "Minulla ei ole pätevää syytä luopua siitä uskollisuudesta, jonka olen kuninkaalleni vannonut; kuitenkin rukoilen, armollinen ruhtinas, nöyrimmästi armahdusta." – "Miksi et notkista molempia polviasi?" kysyi herttua. – "Sen kunnian säästän Jumalalle ja kuninkaalleni", vastasi Fleming. Silloin herttuan katse synkistyi, ja hän sanoi: "Sinä kyllin ilmaiset, että olet perinyt isäsi luonteen ja suuren rohkeuden ja varoitat meitä siitä, mikä vastedes meitä odottaisi, jos saisit jäädä elämään." Näillä sanoilla oli Juhana Flemingin kuolemantuomio lausuttu. Hänet vietiin mestattavaksi muiden Suomen herrain kanssa 12 päivänä marraskuuta v. 1599. Matkalla Fleming lähetti äidilleen testamenttinsa ja sormuksen, ainoan lahjan, sanoi hän, mikä hänellä oli äidilleen antaa. Aiti olkoon levollinen, sanoi hän, ja tietäköön, että hän ilolla kävi kuolemaan. Senjälkeen hän tervehti ystävällisesti kaikkia ympärillä seisovia ja astui rauhallisena vartijapiirin sisään. Siinä hän puhui kansalle, väkuutti viattomuuttansa ja sanoi mestaajalle antaessaan hänelle rahaa: "Tee tehtäväsi!" Sitten hän lankesi polvillensa, laski päänsä mestauspölkylle ja kuoli urhoollisen isänsä arvoisena 21 vuoden iässä. Tuskin oli hänen kaulansa katkennut, kun Olavi, hänen velipuolensa, jota hän oli suuresti rakastanut, riensi paikalle ja polvistui mestauspölkyn ääreen, jotta hänen verensä sekaantuisi Juhanan vereen. Näihin veljeksiin loppui Viikin Flemingien vapaaherrallinen suku; toinen eloon jäänyt haara nimitti itseään Louhisaaren Flemingeiksi. Niin uskolliset olivat suomalaiset miehet sille kuninkaalle, joka oli rikkonut sanansa ja lupauksensa. [[Luokka:Maamme kirja]] s6yhg03caipwrfpu6tn2owh93aejh04 0 19832 130082 112050 2026-04-21T21:38:23Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130082 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=148. Kuningas Kaarle IX |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Kaarle herttua, joka oli niin paljon verta vuodattanut, tuli nyt kuninkaaksi, ottaen nimen Kaarle IX. Hän oli pitkä ja tuima herra, jolla oli harmaa tukka, harmaat viikset ja harmaa leukaparta; päätöksissään nopea, toimissaan rohkea, neuvoissaan viisas. Hänen julmuuttaan emme tahdo kiittää. Meidän tulee vain muistaa, että hän eli ankarana aikana, jolloin valtakunta oli melkein hajoamaisillaan ja monet viattomat saivat vuodattaa vertansa syyllisten ohessa. Kaarle kuningas piti rautaisella kädellä valtakunnan koossa, jatkoi Kustaa Vaasan työtä ja laski perustuksen suurelle vallalle. Suomessa vallitsi siihen aikaan nälkä, rutto, sota, väkivalta, vääryys ja suuri hämmennys. Kaarle kuningas koetti kaikin voimin hankkia maahan oikeutta. Hän oleskeli Suomessa kauan ja piti kansan kanssa maapäiviä. Hän rankaisi vilpillisiä vouteja ja toimitti paremman veronlaskun, jottei kukaan saisi kiskoa laittomia veroja. Lakejakin hän paransi; hänen toimestaan käännettiin laki suomenkielelle. Korvataksensa, mitä Pohjanmaa oli hänen tähtensä kärsinyt, hän perusti Oulun ja Vaasan kaupungit, joista viimeksimainittu sai kuuluisan Vaasa-suvun vaakunan ja nimen. Tämä tarmokas kuningas ei saanut valtakuntaansa kauan eikä rauhassa hallita. Hän joutui kolmeen kovaan sotaan: Tanskaa, Puolaa ja Venäjää vastaan. Viimeksimainitussa maassa oli Rurikin suku kuollut sukupuuttoon, monta kilpailijaa taisteli valtaistuimesta, ja puolalaiset tahtoivat panna Venäjän valtansa alaiseksi. Hädässänsä venäläiset tekivät liiton Ruotsin kuninkaan kanssa, ja kaksi nuorta sotapäällikköä, Jaakko De la Gardie ja suomalainen Eevert Horn, hyökkäsivät sotajoukkoineen Venäjän pääkaupunkiin Moskovaan v. 1610. Kansa meni heitä vastaan, tarjoten suolaa ja leipää; silloin tervehdittiin Suomen sotilaita Venäjän pelastajina. Mutta Ruotsin sotajoukossa olevat ulkomaalaiset nostivat kapinan, ja puolalaiset saivat tästä sotajoukosta voiton. De la Gardie ja Horn pelastivat joukkonsa jäännökset ja valloittivat seuraavana vuonna rikkaan Novgorodin. Nyt kun kaikki oli sekasorrossa, suostuivat venäläiset valitsemaan suuriruhtinaakseen Kaarle IX:n nuoremman pojan, herttua Kaarle Filipin. Kuninkaan tarkoituksena oli jakaa Venäjä kahdeksi valtakunnaksi ja yhdistää osa siitä Ruotsiin. Mutta Jumala oli toisin päättänyt, ja kaikki kuninkaan viisaat tuumat raukesivat tyhjiin. Ennenkuin nuori herttua Kaarle Filip ehti uuteen valtakuntaansa, valitsivat venäläiset suuriruhtinaakseen oman maan miehen, Mikael Romanovin, josta tuli Venäjän viimeksi vallassa olleen hallitsijasuvun kantaisä. Tästä alkaen tämä valtakunta tuli sopunsa vuoksi vahvaksi, niinkuin se ennen oli ollut eripuraisuutensa tähden heikko. Suomalaiset taistelivat Kaarle kuninkaan sotajoukoissa ruotsalaisten, liiviläisten ja virolaisten rinnalla. Vuonna 1605 tuottivat puolalaiset tälle kuninkaalle verisen tappion. Silloin hän hyökkäsi tulisimpaan taisteluun, hänen hevosena ammuttiin, ja hän itse oli vähällä joutua vangiksi. Eräs liiviläinen aatelismies, Henrik Wrede, antoi hevosensa kuninkaalle, joka pelastui, mutta Wrede sai surmansa hänen silmäinsä edessä. Kiitollisuudesta kuningas sitten lahjoitti Henrik Wreden leskelle Suomessa olevan Elimäen pitäjän, josa ritarillinen Wrede-suku kauan hallitsi sukutilaansa Anjalan kartanoa. Kuningas Kaarle IX kuoli vaivoista ja sodista murtuneena vuonna 1611. Suomalaiset antoivat hänelle nimen "hyvä kuningas". Ruotsin talonpojilla oli kauan jäljestäpäin tapana sanoa: "Niin kauan kuin suuren Kaarle kuninkaan sielukelloja soitettiin, itkivät nuoret ja vanhat, ja tuntui siltä kuin kaikki olisi ollut maassa autiota ja kuollutta". [[Luokka:Maamme kirja]] rik2wa8asmwp805578mndushqoffpbc 0 19833 130083 112051 2026-04-21T21:38:32Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130083 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=149. Sigfrid Forsius |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} : Tiedätkö taivaan lait? Job. 38: 33. Uskonpuhdistuksen jälkeen alkoivat tieteet Euroopassa kukoistaa, ja Suomikin synnytti nyt mainion tiedomiehen. Hänen nimensä oli Sigfrid Aronus, ja hän nimitti itseään Forsiukseksi syntymäseutunsa Helsingin mukaan, joka ruotsiksi on Helsingfors. Koottuaan tietoja ulkomaanmatkoillaan hän oli aikansa oppineimpia miehiä ja koetti tutkia luonnon salaisuuksia. Kuningas Kaarle lähetti hänet toisen oppineen miehen kanssa Lapinmaata mittaamaan ja tekemään ensimmäisen kartan kaukaisesta pohjolasta. Mestari Sigfrid tuli tähtitieteen professoriksi Upsalan akatemiaan ja säavutti suuren maineen. Sigfrid Forsius toimitti Ruotsin ja Suomen ensimmäiset almanakat. Siihen asti oli vuoden päivät ja ajat merkitty piiruilla riimusauvaan; nyt ne saatiin lukea kirjasta. Mutta nämä ensimmäiset ahnanakat sisälsivät samalla ennustuksia seuraavan vuoden merkittävistä tapahtumista. Silloin luultiin, että taivaan tähdet voivat vaikuttaa ihmiskohtaloihin ja että viisaat saattoivat kiertotähtien asennosta ennustaa tulevia vaiheita. Mestari Sigfrid oli tästä niin varma, että hän pelkäämättä pani henkensä alttiiksi sen puolesta, minkä piti totena. Kuninkaalle ja monelle ylhäiselle herralle eivät hänen ennustuksensa olleet mieleen, varsinkin kun hän sanoi sodan Puolaa vastaan käyvän huonosti, kuten kävikin. Kun mestari Sigfrid ei varoituksista välittänyt, erotettiin hänet virastaan, suljettiin Örebron linnaan ja sidottiin piinapenkkiin. Sittemmin hänet laskettiin vapaaksi, mutta häntä kiellettiin vast'edes tähdistä ennustamasta. Kuningas Kustaa Aadolf tahtoi sovittaa isänsä osoittaman kovuuden ja kehoitti mestari Sigfridiä pyytämään jotakin armonosoitusta. Vanhan tähtientutkijan sanotaan silloin pyytäneen itselleen Ruotsin valtakunnan pienintä kirkkoherrakuntaa, ja hän saikin pienen viran Tukholmassa. Sitten hän tuli kirkkoherraksi Tammisaareen ja eli siellä monta vuotta kaikkien knnnioittamana oppinsa ja hurskautensa tähden. Hän on kirjoittanut monta luonnontieteellistä kirjaa ja suomentanut virsikirjaamme otetun virren N:o 121: "Erotkaat synnin saastaisen vallasta kauhiasta." Rakkaista tähdistään hän ei voinut luopua. Vielä vanhalla iälläänkin hän yhä tutki kiertotähtien kulkua ja ennusti tulevia tapahtumia. Sanotaan hänen kerran saatuaan kutsun häihin Sällvikiin, puolen peninkulman päähän Tammisaaresta, varoittaneen häävieraita lähtemästä sinne veneellä, sillä hän odotti myrskyä. Kukaan ei uskonut häntä kauniina aamuhetkenä, haävieraat lähtivät purjehtimaan, mutta hukkuivat kaikki myrskyssä. Mestari Sigfrid meni maitse ja pääsi vahingotta perille. Sigfrid Forsius tarkkasi luonnon merkkejä ja saattoi niistä ennustaa myrskyä. Mutta hänen uskonsa, että tähdet vaikuttavat ihmisten elämään, oli koko hänen aikakautensa uskoa. Meidän, jotka vähän enemmän tunnemme Jumalan luomistoa, ei sovi siitä moittia hurskasta Forsiusta; sillä jokaisella ajalla on erehdyksensä, ja jälkipolvet ihmettelevät meidän hairahduksiamme. Jaloa on aina kuitenkin rohkeasti tunnustaa, mitä pitää totena ja oikeana. [[Luokka:Maamme kirja]] 1wa58xl77cqobnbsrd8x81rf8o2pfq5 0 19834 130084 112052 2026-04-21T21:38:45Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130084 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=150. Kuningas Kustaa Aadolf |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Kun Kaarle IX oli kesken työtään kuollut, tuli hänen nuori poikansa Kustaa Aadolf 17 vuoden ikäisenä Ruotsin kuninkaaksi. Hän oli yhtä lempeä, kuin hänen isänsä oli ankara, ja puolusti totuutta aina kuolemaan saakka. Senvuoksi hänestä tuli Ruotsin ja Suomen suurin kuningas. Hänen hallituksensa aikana kasvoi tässä maassa sotainen kansa. Olikin sellaiset ajat, jotka kysyivät voimaa ja miehuutta. Alituisten sotien tähden otettiin joka vuosi monta tuhatta nuorta miestä aurankurjesta ja lähetettiin vieraaseen maahan taistelemaan. Joka mies oli ikäänkuin sotilaaksi syntynyt. Kansan täytyi maksaa suuria veroja ja monissa paikoin kärsiä herrain ja voutien sortoa. Silloin kaikki luottivat, lähinnä Jumalaa, nuoreen kuninkaaseensa. Hän oleskeli usein ja kauan aikaa Suomessa. Hän kuunteli kansan valituksia, jakoi oikeutta ja rankaisi väkivallantekijöitä. Hän perusti Turun hovioikeuden, asetti uudestaan piispan Viipuriin, paransi oppilaitoksia, järjesti valtiopäivät. Hän perusti Kokkolan, Uudenkaarlepyyn, Uudenkaupungin ja Tornion kaupungit. Hän rakasti suomalaisia, kuten hekin rakastivat häntä. Hän oli jo lapsena tutustunut heihin, kun hän kävi täällä isänsä kanssa, ja isä oli nimittänyt hänet Suomen suuriruhtinaaksi. Ei kukaan muu kuningas ole ymmärtänyt suomalaisten mielenlaatua niin hyvin kuin suuri Kustaa Aadolf, ja hän piti heidän urhoollisuuttaan, uskollisuuttaan ja luotettavuuttaan suuressa arvossa. Vuonna 1616 hän kutsui Suomen säädyt maapäiville Helsinkiin. Sinne kokoontui aatelismiehiä, piispa, pappeja, porvareita, talonpoikia ja joitakuita sotilaita. Kuningas pyysi heiltä neuvoa ja apua näinä vaikeina sota-aikoina, ja kaikki olivat valmiit uskollisesti uhraamaan kaikkensa isänmaalle. He myönsivät uusia veroja, ottivat asettaakseen uusia sotajoukkoja ja kehoittivat Ruotsin kansaa noudattamaan heidän esimerkkiänsä. Voimakas yksimielisyys ja miehuuden henki eli silloin Suomen kansassa. Se oli aina osannut taistella ja kärsiä; nyt se oppi voittamaankin. Tanskan kanssa tehtiin kovaehtoinen rauha, ja Puolan kanssa kesti vielä sotaa. Kuningas itse oli joka vuosi sotatantereella ja oppi sotataitoa. Suomalainen sankari Eevert Horn sai surmansa Pihkovan piirityksessä. Kuningas suri häntä enemmän, kuin jos olisi suuren kaupungin menettänyt, ja hautautti hänet, ollen itse läsnä, suurin kunnianosoituksin Turun tuomiokrkkoon. Venäjän sota päättyi voitollisesti Stolbovan rauhansopimukseen vuonna 1617. Ruotsi sai Nevajoen, jonka suulla nyt on Pietarin kaupunki, ja Inkerinmaan, joten Suomi oli tältä puolen turvattuna. Lisäksi venäläiset luopuivat Käkisalmen läänistä, joten Suomi laajeni aina Laatokkaan asti. Puolan sota kesti vielä kaksitoista vuotta ja päättyi välirauhaan. Kuningas Kustaa Aadolfista oli tullut suuri sotapäällikkö, ja hänen sotilaansa olivat kaikissa vaaroissa karaistuneet. Siihen aikaan raivosi tuhoava uskonsota Saksanmaalla. Saksan keisari ja hänen katoliset liittolaisensa tahtoivat sortaa niitä kansoja, jotka tunnustivat evankeelista luterinoppia, ja pakottaa ne luopumaan uskostansa. Mutta tämä oli mitä suurinta väkivaltaisuutta, sillä Jumala yksin on ihmisten omaintuntojen valtias. Saksan evankeeliset valtiot kärsivät verisiä tappioita ja turvautuivat hädässään uskolaiseensa, Tanskan kuninkaaseen, pyytäen apua. Hän lähtikin apuun, mutta Saksan katolisten ruhtinaiden sotapäällikkö Tilly voitti hänet. Silloin nuo onnettomat, sorretut valtiot tekivät saman pyynnön Ruotsin kuninkaalle. Sangen vaarallista oli ryhtyä sotaan niin voimakkaita vastustajia vastaan, mutta kuningas Kustaa Aadolfin mielestä oli Jumalan puhdas sana ja omantunnon vapaus korkeinta maan päällä. Hänen kansansa ajatteli niinkuin hän, ja näin päättivät kuningas ja valtakunnan säädyt auttaa Saksassa kovaa sortoa kärsiviä uskolaisiaan, jotta he ja kaikki kansat saisivat Jumalaa palvella uskonsa ja omantuntonsa mukaan. Sitten kuningas rohkein mielin lähti ruotsalaisten ja suomalaisten sotilastensa kanssa suureen kolmikymmenvuotiseen sotaan ja purjehti vuonna 1630 Saksaan. [[Luokka:Maamme kirja]] jsju5w24w6rcmh25fe3yq1iujk7m06h 0 19835 130086 117805 2026-04-21T21:39:08Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130086 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=152. Breitenfeldin taistelu |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} : Sodi totuuden puolesta kuolemaan asti, niin Herra Jumala on sotiva sinun puolestasi. Jees. Siirak. 4: 28. Syyskuussa vuonna 1631 kuului kova hätähuuto Saksanmaalta, Saksin luterilaisesta ruhtinaskunnasta. Kaupunkeja ja kyliä paloi ilmitulessa, sillä katolilaisten sotapäällikkö, vanha, hirmuinen Tilly, hävitti maata. Kuningas Kustaa Aadolf lähti silloin auttamaan Saksia, ja syyskuun 7 p:nä vanhaa lukua, molemmat sotajoukot kohtasivat toisensa suurella tasangolla pohjoispuolella Leipzigin kaupunkia, lähellä Breitenfeldin kylää. Kummassakin sotajoukossa oli arviolta 33,000 miestä. Katolilaisten joukossa oli väkeä 20 eri kansasta, karaistuja, urhoollisia, saaliinhmoisia sotilaita, ylpeitä voitoistaan ja varmoja siitä, että ajaisivat nuo uskaliaat pohjolan miehet takaisin heidän lumimaahansa. Ruotsin kuninkaan sotajoukossa oli ruotsalaisia, suomalaisia, skotlantilaisia, 11,000 saksilaista ja muita saksalaisia joukkoja. Silloin oli tapana asettaa sotajoukko kahdeksi siiveksi eli sivustaksi molemmin puolin keskirintamaa, ja oikeanpuolinen sivusta ratkaisi tavallisesti taistelun. Senvuoksi asetettiin aina urhoollisimmat siihen, ja nyt seisoi äärimmäisinä oikealla sivustalla 700 suomalaista ratsumiestä Torsten Stålhandsken johdossa. Näiden väliin oli kuningas asettanut tarkk'ampujia jalkaväestä. Suomalaiset ratsastivat pienillä, mitättömän näköisillä hevosilla, joita saksalaiset halveksien nimittivät kuormahevosiksi; mutta nämä hevoset olivat hyvin kestäviä eivätkä väsyneet niin pian kuin saksalaisten ratsut. Ruotsin jalkaväessä taisteli 380 karjalaistakin. Kun sotajoukko oli järjestetty, ratsasti kuningas rintaman eteen, otti hatun päästänsä, laski miekkansa kärjen maahan ja rukoili korkealla äänellä: "Kaikkivaltias Jumala, jonka kädessä on voitto ja tappio, käännä laupiaat kasvosi meidän, sinun palvelijaisi, puoleen! Kaukaisista maista ja rauhallisista asunnoista olemme tulleet tänne sotimaan vapauden, totuuden, sinun evankeliumisi puolesta. Suo meille voitto pyhän nimesi tähden! Amen." Vanhan tavan mukaan lähetettiin torvensoittaja vaatimaan vihollista otteluun. Tilly vastasi: "Minä en ole koskaan taistelua välttänyt, ja kuningas tietää, missä hän minut tapaa". - Puolenpäivän aikaan tykit alkoivat paukkua. Laaja kenttä peittyi savuun. Katolilaisten joukossa oli silloin verrattoman urhoollinen sankari, nimeltä Pappenheim. Hän asettui 3,000 ratsastajan johtajaksi, jotka kaikki olivat kiireestä kantapäähän rautaan puetut ja ratsastivat suurilla, väkevillä hevosilla. Tällä ylivoimalia hän hyökkäsi kuin rajumyrsky suomalaisten kimppuun. Nämä ottivat hänet vastaan piikeillä ja tarkk'ampujain murhaavalla tulella; rautapukuiset miehet säpsähtivät ja kääntyivät takaisin. Pappenheim kokosi ne jälleen ja teki uuden hyökkäyksen sivulta päin. Kohta kuningas käski rivien kääntyä oikealle, niin että ne taas seisoivat rinta vihollista vastaan. Siinä syntyi mitä ankarin ottelu, mies miestä vastaan, mutta kukaan ei väistynyt paikaltaan, ja ruotsalainen ratsuväki tuli suomalaisten avuksi. Seitsemän kertaa Pappenheim hyökkäsi, seitsemän kertaa hänet torjuttiin takaisin. Joka kerta peittyi sotatanner hänen kaatuneilla miehillään; viimein hänen väkensä hajaantui hillittömään pakoon. Tällä välin Tilly oli ensin rynnännyt Ruotsin armeijan keskustaa ja sitten saksilaisia vastaan. Saksilaiset olivat asetetut erilleen, he eivät voineet kestää rajua hyökkäystä, heidän rivinsä murtuivat, he pakenivat ruhtinaansa kanssa ja Tilly lähetti voitonsanoman keisarille. Nyt hän komensi voittoihin tottuneen jalkaväkensä hyökkäämään ruotsalaisten vasemman siiven kimppuun, ja tämän olisi hukka perinyt, ellei se olisi ollut niin urhoollinen, niin hyvästi harjoitettu ja niin taitavan sotapäällikön kuin suomalaisen Kustaa Hornin johdossa. Hän ja hänen väkensä puolustautuivat sankarillisesti, kunnes kuningas lähetti hänelle apua. Ja näin taisteli Euroopan kaksi parhainta ja harjaantuneinta sotajoukkoa kauan ja mitä raivokkaimmin toisiansa vastaan kummankaan väistymättä. Silloin kuningas huomasi, että Tillyn tykit olivat kukkulalle jätetyt riittävää suojelusta vaille. Heti hän käski osaston oikeata siipeä rynnätä kukkulalle, ja taas olivat suomalaiset ratsumiehet etunenässä. Tillyn tykit vallattiin ja käännettiin hänen omaa väkeänsä vastaan. Äkkiarvaamatta ja hirmuisesti kuulat tuhosivat katolilaisten tiheitä rivejä. Nämä eivät voineet kauan kestää, ne kaatuivat tai hajaantuivat hurjaan pakoon ja veivät mukanaan vanhan Tillyn, joka itki epätoivosta. Ainoastaan neljä hänen urhoollisinta rykmenttiään jäi uhitellen paikalleen metsänrinteeseen ja piti siinä puoliaan pimeään asti. Voitollinen, mutta uupunut Ruotsin armeija järjestettiin illan pimeässä taas taisteluasentoon; vielä ei oltu voitosta varmat. Vasta kun aamuaurinko valaisi veristä sotakenttää, nähtiin, että tähän asti voittamaton Tillyn armeija, joka niin monta vuotta oli ollut Saksan kauhuna, oli voitettu ja melkein hävitetty. Yhdeksäntuhatta haavoitettua ja kuollutta peitti sotakenttää. Niiden joukossa oli 2,000 saksilaista sekä 700 suomalaista, ruotsalaista ja skotlantilaista, loput katolilaisia. Kuningas ratsasti ruudinsavusta mustuneiden rivien eteen ja kiitti kaikkia, mutta hänen sydämensä nöyrtyi sotajoukkojen Jumalan edessä ja ylisti häntä voitosta. Breitenfeldin nimeä eivät tulevat sukupolvet koskaan unohda. Siinä voitettiin ihana voitto Jumalan evankeliumiin, ihmisten omientuntojen ja kansojen vapauden hyväksi. Suomen kansa pitää kaikkina aikoina kunnianansa, että se siellä on taistellut vanhurskaan taistelun. [[Luokka:Maamme kirja]] eatpe3ivz9pmsokb5dqei69zozzjibp 0 19836 130087 112054 2026-04-21T21:39:16Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130087 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=153. Suomalaiset Wiirtzburgin luona |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Kuningas Kustaa Aadolf lähti voitollisine sotajoukkoineen keisarin liittolaisia vastaan lounaiseen Saksaan ja valloitti Main-virran rannalla sijaitsevan Würzburgin kaupungin. Korkealla vuorella virran toisella rannalla kohosi vahva linnoitus, joka vallitsi koko kaupunkia, ja toinen puoli sinne johtavaa siltaa oli hajoitettu. Silloin kuningas lähetti eversti Aksel Liljen ja 550 pohjalaista murhaavassa luotisateessa veneillä joen poikki. He pääsivät toiselle rannalle ja saivat suojaksensa luoduksi vallin. Sitten työnnettiin särjettyjen sillankaarien päälle palkkeja. Skotlantilaiset juoksivat ylitse ja auttoivat suomalaisia. Nyt oli vuoren jyrkänteellä oleva linna valloitettava. Siinä oli urhoollinen varusväki ja lujat puolikuun muotoon rakennetut ulkovarustukset vuoreen hakatun portin ulkopuolella. Kuninkaan käskystä tehtiin väkirynnäkkö ulkovarustuksia vastaan; mutta turhaan: 300 miestä kaatui, rynnäkkö torjuttiin. Kuitenkin täytyi panna liikkeelle viimeisetkin voimat, sillä Tilly lähestyi, mukanaan uusi sotajoukko, linnan avuksi. Varhain lokakuun 17 p:nä 1631 pimeässä kuningas lähetti pohjalaiset ja skotlantilaiset vielä kerran rynnäköllä valtaamaan ulkovarustuksia. Harvoin on nähty uljaampaa urotyötä. Nämä rohkeat sotilaat kiipesivät pimeässä jyrkkää kallionrinnettä, kahlasivat vallihaudan poikki ja kapusivat korkeata muuria ylös, koko aikana saamatta minkäänlaista suojaa vihollisen tuimaa tulta vastaan. Pimeys auttoi ryntääjiä, monta kaatui, mutta muut pääsivät muureille ja valloittivat ulkovarustuksen. Seuraavana päivänä oli määrä rynnätä linnaan, ja taaskin valittiin suomalaiset käymään etupäässä. Mutta piiritetyt aikoivat tehdä hyökkäyksen, ja silloin tunki Ruotsin sotajoukko portista sisään. Linna valloitettiin tuiman taistelun riehuttua itse linnanpihalla, ja voittajat saivat saaliikseen suuria aarteita. - Jos olikin taistelua ja vaivaa, niin kylläpä sotamiehet väliaikoina olivat herroiksi tuossa rikkaassa maassa. Tästä kirjoitti siihen aikaän eräs ruotsalainen virkamies: "Meidän Suomen poikamme, jotka nyt tottuvat viinimaan oloihin, eivät vähiin aikoihin aikone Savoon palata. Liivin sodassa heillä usein ei ollut ravintona muuta kuin vettä ja homehtunutta, karkeata leipää ja kaljakeitosta; nyt Suomen mies tekee kypärissään kylmää kastiketta viinistä ja sämpylästä." [[Luokka:Maamme kirja]] 8x7un49iw0f0ooa8q87qtiwhgqo5uoo 0 19837 130088 112055 2026-04-21T21:39:34Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130088 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=154. Meno Lech-virran poikki |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Talven tultua liehuivat Ruotsin voitolliset sotaliput suurimmassa osassa Saksanmaata. Näytti siltä; kuin Jumalan kostava enkeli olisi kulkenut näiden edellä ja huutanut kansoille kuningas Daavidin sanat 12:nnesta psalmista: "Kurjien kärsimän väkivallan tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä kiihkeästi kaipaa". Kaupungit ja linnat avasivat porttinsa, sortajat vapisivat, ja sorretut tervehtivät ilokyynelin pelastajiansa. Sotamiesten lepo talvimajoissa ei tullut pitkäaikaiseksi. Kuninkaan retki kävi nyt katoliseen Baieriin, jossa evankeelista oppia oli kovasti vainottu. Tänne päästäkseen täytyi Ruotsin sotajoukon mennä Lech-virran poikki, joka laskee suureen Tonava-virtaan. Lech oli juuri paisunut kevättulvasta ja oli sekä virtava että syvä. Sotapäälliköt epäsivät yrittämästäkään ylimenoa, varsinkin kun valpas Tilly seisoi mahtavine sotajoukkoineen vastaisella rannalla Baieria puolustamassa. Kuningas arveli, että niiden, jotka olivat kulkeneet Itämeren poikki, ei tarvinnut pelätä noin pientä puroa, ja varustautui eksyttämään Tillyn valppautta. Ensiksi oli saatava tieto virran syvyydestä. Eräs sotamies pukeutui talonpojaksi, otti pitkän seipään ja oli yrittävinään kahlata virran poikki. Kun vesi nousi vyötäisiin saakka, huusi hän apua. Baierilaiset toisella rannalla kuulivat tämän, nauroivat hänelle ja huusivat kehoittaen häntä kääntymään takaisin, sillä joki oli 22 jalkaa (6 1/2 metriä) syvä. Sotamies kääntyi takaisin ja sai 50 riksiä kuninkaalta palkinnoksi. Sitten veistettiin hirsistä tarpeeksi korkeita pukkeja sillan rakentamista varten, ja sillä aikaa sytytettiin tervaa, tuoreita puita ja märkiä olkia palamaan, niin ettei vihollinen saattanut savulta nähdä, mitä ruotsalaisten leirissä tehtiin. Kolme patteria varustettiin monilla tykeillä ampumaan vastakkaista rantaa. Huhtikuun 5 päivänä v. 1632 alkoivat tykit paukkua joen kummallakin rannalla. Kuningas valitsi 300 suomalaista ja käski näiden veneillä mennä joessa olevaan saareen. Tämä onnistui, suomalaisilla oli lapioita muassaan, ja he alkoivat heti luoda vallia. Kohta suuntasivat kaikki katolilaisten tykit hirvittävän tulensa näihin 300 huimapäähän. Uskomattomalta näytti, että yksikään heistä jäisi henkiin; mutta ruudinsavu suojeli heitä, ja ruotsalaiset patterit ampuivat niin tuimasti, että jyrinä kuului kauas vapisevaan Baieriin. Kuninkaan sanotaan omalla kädellään ampuneen 60 laukausta. Tilly hyökkäsi tekemään lopun näistä 300:sta, mutta nyt oli silta valmiina, ja 300 muuta suomalaista juoksi sitä myöten auttamaan kumppaneitansa. Heidän jälkeensä seurasivat skotlantilaiset, ruotsalaiset ja kuningas itse. Pian oli koko Ruotsin sotajoukko toisella rannalla. Kerta toisensa perään ryntäsivät katolilaiset, mutta heidät työnnettiin takaisin. Suomalaiset ratsumiehet olivat Weimarin herttuan Bernhardin johdolla ratsastaneet virran poikki matalimmasta paikasta ja karkasivat sivultapäin katolisen sotajoukon kimppuun. Turhaan lähetti Tilly parhaimmat miehensä tuleen. Viimein hän sieppasi sotalipun ja riensi urhoollisten vallooniensa etupäässä rantaan, mutta tykinluoti sattui hänen jalkaansa ja hän kaatui maahan tainnoksiin. Pimeän tullen vetäytyi voitettu katolinen joukko takaisin. Vanha Tilly kuoli kahden viikon kuluttua haavoistaan. Tämän voiton jälkeen Ruotsin armeija levisi yli koko Baierin, valloitti sen pääkaupungin Münchenin ja ylisti Jumalaa juhlallisilla kirkonmenoilla Augsburgin kaupungissa, jossa 100 vuotta aikaisemmin luterilaisen kirkon ensimmäinen yleinen uskontunnustus oli laadittu. [[Luokka:Maamme kirja]] 8vfh418pks8laytr1fzxgk9vzjnl9yw 0 19838 130089 112056 2026-04-21T21:39:41Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130089 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=155. Liitzenin taistelu |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Tähän asti oli voitto seurannut ruotsalaisten ja suomalaisten sota-aseita heidän jalossa taistelussaan totuuden ja oikeuden puolesta. Suuri Kustaa Aadolf oli nyt valtansa kukkuloilla ja ajatteli tehdä lopun keisarin vallasta sekä perustaa suuren valtakunnan evankeelisen opin suojaksi. Mutta Jumalan tiet eivät ole ihmisten teitä. Hänen valittujen välikappaltensa täytyy usein kärsiä ja kuolla totuuden puolesta. Böömin maassa eli siihen aikaan maankuulu sotapäällikkö Wallenstein, jonka keisari oli pannut viralta hänen julmuutensa, ylpeytensä ja määrättömän kunnianhimonsa tähden. Häneen keisari turvautui hädässään, ja Wallenstein pestasi pian pelottavan, 60,000 mieheen nousevan sotajoukon, jonka hän vei Ruotsin kuningasta vastaan. Kustaa Aadolf peräytyi ja asetti leirinsä Nürnbergin kaupungin lähelle. Wallenstein kulki jäljessä ja asetti leirinsä 1/2 peninkulman päähän kuninkaasta. Yhdeksän pitkää viikkoa molemmat sotajoukot seisoivat vastakkain kesällä v. 1632, ja maata hävitettin laajalti. Wallensteinilla ei ollut säälin tunnetta, mutta kuningas tahtoi tehdä lopun kurjuudesta ja rynnatä vihollisen lujaa leiriä vastaan. Ruotsalaiset ja suomalaiset kiipesivät jyrkkiä vuorenseinämiä ylös pitkiä tykkirivejä vastaan: he suistuivat kuin kotkat lennosta, he sortuivat alas verissä päin. Alempana laaksossa taisteli Stålhandske suomalaisine ratsumiehineen mainiota Kronenbergiä ja hänen ratsumiehiään vastaan, jotka ylpeästi nimittivät itseänsä "voittamattomiksi". Kronenberg kaatui; hänen voittamattomansa työnnettiin pakosalle. Viimein nälkä ja taudit pakottivat kummankin sotajoukon lähtemään leiristään. Kuningas oli taas kääntynyt Baieria vastaan kun syksyllä tuli tieto, että Wallenstein hävittäen oli hyökännyt Saksiin. Kohta riensi kuningas jälleen sinne ja huomasi, etta Wallenstein oli hajoittanut sotajoukkonsa talvimajoihin sekä lähettänyt, Pappenheimin mukana pois parhaan ratsuväen. "Nyt", sanoi kuningas, "luulen todentotta, että Jumala on antanut vihollisen käsiimme." Ja hän päätti yllättää Wallensteinin Lützenin kaupungin luona Saksissa. Kaikki riippui siitä, voisiko äkkiarvaamatta yllättää vihollisen, ennenkuin Pappenheim ehti takaisin. Ruotsin armeijan täytyi marssia vastakynnettyjä, syyssateen liottamia peltoja pitkin. Ryntäys viivästyi, ja Wallenstein sai aikaa koota hajanaiset joukkonsa. Valkeni 6 päivä marraskuuta 1632. Se oli pilvinen ja sumuinen syyspäivä. Kuningas ei tahtonut ottaa haarniskaansa, koska vanhat haavat tuottivat tuskaa. Hän sanoi: "Jumala on minun haarniskani." Sumun keskellä odotettaessa hän puhui sotilailleen. Hän viritti Lutherin virren: "Jumala ompi linnamme" ja sen jälkeen: "Älä pelkää, lauma piskuinen!" jonka virren hän itse oli vähää ennen sepittänyt. Mustat, sumun peittämät rivit yhtyivät virteen, ja syvää hartautta oli tässä juhlallisessa veisuussa, joka oli niin monelle valvistuksena kuolemaan. Kello 11 alkoi vieno tuuli hiukan hajoittaa sumua. Kuningas pani kätensä ristiin miekan kahvan ympärille ja rukoili: "Jeesus, Jeesus, suo meidän taistella tänäkin päivänä pyhän nimesi kunniaksi!" Samassa alkoivat tykit jyskyä, ja Lützenin kaupungin nähtiin palavan. Stålhanlske 500 suomalaisen ratsumiehen kanssa seisoi taas äärimmäisenä oikealla sivustalla kuninkaan omassa johdossa. He syöksyivät koko Ruotsin sotajoukon kanssa syvän ojan ylitse, musersivat vihollisen ensimmäisen rivin ja valtasivat sen tykit. Toisessa rivissä oli heitä vastassa mustat, rautaan puetut ratsumiehet. Kuningas huusi: "Stålhandske, käy noihin mustiin miehiin käsiksi; niistä tulee meille vastusta." Stålhandske karkasi päin, ja ankara ottelu syntyi. Kuningas ratsasti toista suuntaa, hän ajoi kiiruusti, ja harvat voivat häntä seurata. Sumussa ja ruudinsavussa hän joutui vihollisten keskelle. Kiväärinluoti murskasi hänen käsivartensa. Hän vaipui verissään satulasta maahan ja jäi luotien ja miekkain lävistämänä ja tuntemattomana makaamaan hevosten jalkoihin. Yksi ainoa ystävä, eräs saksalainen nuorukainen, makasi verissään hänen vieressään. Kohta ilmaisi kuninkaan haltijaton hevonen, verinen satula selässä, herransa kaatuneen. Tähän aikaan, kello 1 päivällä, oli ruotsalaisten ensimmäinen rynnäkkö torjuttu, mutta saatuaan tiedon kuninkaan kuolemasta sotilaat unhottivat haavansa ja väsymyksensä. Tuntuipa, kuin olisi elämä kadottanut arvonsa, kun suurin, paras sankari oli kaatunut. Taas ryntäsivät kaikki eteenpäin, ja herttua Bernhard rupesi pääkomentajaksi. Stålhandske löi maahan kaikki, mitä hänen eteensä tuli. Hän valloitti takaisin sen paikan, missä kuningas oli kaatunut. Koko Wallensteinin sotajoukko horjui ja hajosi, kun samassa kuului huuto: "Pappenheim tulee!" Ja Pappenheim tuli kuin kiljuva jalopeura mukanaan 1,500 ratsumiestä. Keisarilliset saivat uutta intoa; syntyi hirveä taistelu. Ruotsin jalkaväki, jossa oli 200 savolaista, ei väistynyt: se kaatui paikalleen pitkänä rivinä, ja tappio näytti olevan käsissä. Mutta Jumala pani sinä päivänä määrän monelle sankarlle. Pappenheim ei tietänyt kuninkaan kuolemasta ja etsi häntä tulisen kiihkeästi. "Missä on Ruotsin kuningas ?" - "Tuolla", sanottin "tuolla hän ratsastaa suomalaisten etupäässä!" Sinne ratsasti Pappenheim, ja siellä hän kaatui. Moni luuli Stålhandsken luodin hänen kaataneen. Keisarillisten joukossa ei ollut toista niin rakastettua kuin Pappenheim; hänen kerallaan raukesi heidän miehuutensa, ja hämmästyen he näkivät uuden ruotsalaisen sotajoukon ikäänkuin maasta kasvavan. Kuningas oli asettanut sotarintaman taakse 5,300 saksalaista, jotka eivät vielä olleet ottaneet taisteluun osaa. Näiden tukemana kävi tuo porin uupunut Ruotsin sotajoukko kolmannen kerran rynnäkköön ja nyt oli kalliisti ostettu voitto vihdoin saavutettu. Aurinko laski, pimeys tuli: Wallensteinin täytyi lähteä sotatantereelta. Siinä makasi 10,500 kuollutta ja haavoitettua: niiden joukossa 4,500 ruotsalaista, suomalaista, skotlantilaista ja saksalaista, jotka olivat vuodattaneet vertansa kuninkaan rinnalla. Kuningas Kustaa Aadolfin ruumis löydettiin vasta myöhään yollä soihtujen valossa ruumiskasojen keskeltä ryöstettynä, alastomana, ystävien ja vihollisten polkemana, jotka olivat hänen ylitsensä ratsastaneet. Harvoin on maallinen suuruus ollut niin kuolemassa rikkitallattuna ja kuitenkin kaikiksi ajoiksi jälkeensä jättänyt kuolemattoman, rakastetun muiston. Hänen ruotsalainen, hänen suomalainen kansansa suri häntä suurimpana sankarinaan, ystävät ja viholliset, itse Saksan keisarikin, itkivät hänen kuolemaansa. Ritariholman kirkossa Tukholmassa säilytetään hänen tomuansa. Toisenlaisen lopun sai pelätty Wallenstein. Määrättömässä ylpeydessään hän vehkeili herraansa, keisania, vastaan ja tahtoi ruotsalaisten avulla päästä itsenäiseksi ruhtinaaksi. Mutta keisari otti häneltä päällikkyyden, hänen sotajoukkonsa hylkäsi hänet. Kuningas Kustaa Aadolf kaatui julkisessa taistelussa, sydänpäivän valossa, rehellisesti kamppaillen Jumalan evankeliumin puolesta. Wallenstein kaatui petturina yön pimeydessä murhaajan miekan lävistämänä, 1 vuoden ja 4 kuukauden kuluttua Lützenin taistelusta. [[Luokka:Maamme kirja]] gmxztwzja1z2teqjs2sfp3rjgp154bv 0 19839 130090 112057 2026-04-21T21:39:54Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130090 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=157. Kreivin aika ja Turun akatemia |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Ruotsin suurin valtiomies tähän aikaan oli Aksel Oxenstjerna, joka Kristiina kuningattareu holhoojahallituksessa oli sen johtavana voimana. Hänen rinnallaan oli Pietari Brahe valtakunnanneuvoston viisaimpia miehiä. Ja Pietari Brahe oli 9 vuotta Suomen kenraalikuvernöörinä, jota maata pidettiin valtakunnan toisena pääosana, niin että Suomea oli tapana mainita lähinnä Ruotsin jälkeen. Kreivi Brahe oli varteva, komea herra, jolla oli ruskea tukka, siniset silmät ja leihpeät kasvonpiirteet. Hän tutustui pitkillä ja vaivalloisilla matkoillaan maahamme paremmin kuin kukaan ruotsalainen mies ennen häntä. Vuonna 1638 hän kirjoitti valtakunnanhallitukselle, että jos Suomi kerran vaurastuisi, voisi sitä metsien, järvien ja menen laajuuteen sekä kalojen, lintujen ja muiden tavarain runsauteen nähden "hyvin verrata johonkin, eikä pienimpään, Euroopan kuningaskuntaan". Ja Pietari Brahe toimitti paljon Suomen hyväksi. Hänen aikanansa alkoivat maanmittarit jakaa maata ja vuorimiehet etsiä malmeja. Paljon maanteitä rakennettiin, majataloja perustettiin; nyt saatettiin lähettää kirjeitä postissa, ja suomalaiset laivat rohkenivat purjehtia valtamerille. Perustettiin uusia kaupunkeja: Kristiina, Pietarsaari, Raahe, Kajaani, Kuopion kauppala, Savonlinna, Lappeenranta. Sellaisen muiston Pietari Brahe jätti jälkeensä; senvuoksi olikin sitten tapana sanoa, kun jotakin tapahtui suotuisalla hetkellä, että se tuli "kreivin aikaan". Ja kreivin aikana saatiin täällä toimeen kaksi suurtyötä: Turun akatemia ja suomalainen raamattu. Akatemiasta tulee Suomen kiittää kahta ruotsalaista valtakunnan hallitusmiestä: kreivi Brahea ja valtiokansleria, kreivi Aksel Oxenstjernaa. Kolmantena miehenä oli tarmokas Turun piispa Iisak Rothovius, jonka aikana maamme jälleen oli jaettuna kahteen hiippakuntaan. Kristiina kuningatar oli silloin vasta 14-vuotias, mutta hän harrasti oppia, ja hänen nimessään perustettiin tämä uusi oppilaitos. Ei ollut köyhän maamme helppoa suuren Saksan-sodan aikana, joka kiinnitti kaikkien mielet ja nieli kaikkien rahat, saada varoja sellaiseen rauhan ja valistuksen laitokseen. Mutta viisaudesta on sanottu: "Siitä minä pidän enemmän kuin kuningaskunnasta ja ruhtinashuoneesta, ja rikkauden minä pidän sen rinnalla tyhjänä. En minä pitänyt jalokiveä sen vertaisena; sillä kaikki kulta on siihen verraten kuin huono hieta, ja hopea on sen rinnalla pidettävä loan arvoisena." Viis. kirja 7: 8, 9. Niin ylevä oli kansan mieli, ettei mikään näyttänyt mahdottomalta, kun oli kysymyksessä suurtyö joko sodan tai rauhan toimissa. Kaikki tahtoivat olla siinä osallisina: urhoollisen Torsten Stålhandsken leski lahjoitti akatemialle ensimmäisen kirjakokoelman, joka oli tuotu sotasaaliina Tanskasta. Heinäkuun 15 päivänä v. 1640 Turun akatemia vihittiin juhlallisesti. Se oli kaunis kesäpäivä. Koko Turku oli kukilla.kaunistettuna, ja Aurajoki oli liputettuja laivoja täynnä. Suuressa, loistavassa juhlakulkueessa lähdettiin kello 7 aamulla Turun linnasta akatemiataloon, jossa kreivi Brahe ja piispa pitivät puheita. Sitten oli jumalanpalvelus tuomiokirkossa ja senjälkeen muita juhlallisuuksia. Vanha Turku tunsi uudestaan nuortuneensa; soitantoa esitettiin, tykit paukkuivat, torvet raikuivat ja kansa kajahutteli iloisia eläköön-huutoja. Tämä ensimmäinen akatemia, jota nykyjään nimitetään yliopistoksi, oli alussa köyhä, kuten itse maammekin. Siinä oli ensimmäisenä vuonna 44 ylioppilasta, joista ainoastaan 8 syntyperäistä suomalaista. Toisena vuonna oli siinä jo 300 ylioppilasta, niistä monta suomalaista. Heidän ei tarvinnut enää, kuten tähän asti, matkustaa kauas etäisiin maihin korkeampaa oppia hankkimaan. Turun akatemiasta lähti vähitellen mainioita valtiomiehiä ja tiedemiehiä, pappeja ja koulunopettajia, jotka levittivät valistusta oppimattoman kansan keskuuteen. Sellaiset suurlaitokset eivät kuitenkaan heti ole valmiita. Ne vaativat aikaa kypsyäkseen, ja vielä kauan oli siellä opettajissa ja oppilaissa olemassa paljon raakuutta. Mitä Turun akatemia merkitsi Suomelle, se pian kyllä näkyi, sillä sen mukana tuli kirjapainotaito maahamme. Ensimmäinen kirjapaino perustettiin v. 1642 Turkuun. Samana vuonna ilmestyi painosta ensimmäisen kerran koko raamattu suomeksi, ja näin Mikael Agricolan rakkain toive sadan vuoden kuluttua toteutui. Silloinen aika synnytti suurtöitä kaikilla aloilla. Suomen kansa taisteli Jumalan sanan puolesta, ja Jumalan sana tuli siunaavaisena sen majoihin, tuoden mukanaan hyödyllisiä tietoja. Eskil Petraeus kirjoitti ensimmäisen suomen kieliopin, ja oppinut Johannes Messenius kirjoitti pohjoismaiden kansain historian, ollessaan vankina Kajaanin linnassa. [[Luokka:Maamme kirja]] 58m2hnygrjrh14vtww48t9xfjke3a7h 0 19840 130091 112058 2026-04-21T21:40:03Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130091 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=161. Kaarle kahdestoista ja Narvan taistelu |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Nälänhädän kovimmillaan ollessa kuoli kuningas Kaarle XI vuonna 1697, kansojensa siunaamana. Tukholman kuninkaallinen linna paloi, uusi aika alkoi. Valtaistuimelle nousi nyt tämän viisaan kuninkaan viisitoistavuotias poika, jonka kuuluisa nimi oli Kaarle XII. Hän rakasti vanhoja sankarisatuja, ja jo aikaisin hänellä oli suuret urotyöt mielessä. Nelivuotiaana hän istui hevosen selässä, 12 vuoden ikäisenä hän ratsasti täyttä laukkaa pensaiden ja aitojen ylitse. Sotaleikit ja metsästys olivat hänen mielitöitään lapsuudesta saakka, ja kun hän oli kiertänyt karhun metsässä, ei hän sallinut kenenkään käyttää muita aseita kuin ryhmysauvoja ja puuhankoja, saadakseen pedon elävältä kiinni. Ennenkuin hän oli 16 vuotta täyttänyt, otti hän valtiosäädyiltä vastaan isänsä yksinvallan. Hän käytti sitä poikamaisella tavalla, antoi vanhain valtaneuvosten hallita valtakuntaa ja näpähytteli kirsikankiviä heidän nenällensä. Itse hän oli sotasilla, ryntäsi lumilinnoituksia vastaan, laski kelkalla äkkijyrkkiä mäenrinteitä, ratsasti hoviherrojaan kumoon, valjasti 30 hevosta riviin 30 perättäin asetetun reen eteen ajaakseen niillä sitten hurjaa vauhtia ja piti meritappeluja, joissa taistelijat ruiskuttivat toistensa veneet vettä täyteen. Kun hän oli näin riehunut kolme vuotta, tuli hänestä mies ja sankari, jota koko maailma ihmetteli. Tähän aikaan hallitsi Venäjällä tarmokas tsaari, Pietari I, jolle jälkimaailma antoi lisänimen Suuri. Hän tahtoi tehdä valtakuntansa mahtavaksi ja opettaa tietämättömälle kansalleen Länsi-Euroopan sivistystä. Mutta Venäjä oli silloin Itämerestä eristettynä, ja sillä oli pääsy merelle avoinna ainoastaan Jäämeren kautta. Pietari oli valloittanut maita turkkilaisilta; nyt hän ryhtyi, Puolan ja Tanskan kuningasten liittolaisena, ahdistamaan myöskin Ruotsia. Kaikki olivat kuulleet puhuttavan Ruotsin valtaistuimella "mellastavasta pojasta" ja tahtoivat käyttää tilaisuutta saadakseen takaisin ruotsalaisten vailoittamat maat. Keväällä v. 1700 syntyi tämä suuri sota. Kuningas Kaarle oli metsästämässä ja oli saanut 14 karhua elävältä, kun hänelle tuotiin tieto kolmen vihollisen hyökkäyksestä. Silloin tuli leikistä täysi tosi. Ennen kesän loppua oli "poika" sotajoukkoineen noussut maihin Tanskassa ja pakottanut sen kuninkaan rauhantekoon. Sieltä hän lähti Venäjää vastaan. Tsaari Pietari oli linnoitetussa leirissä Narvajoen rannalla Virossa ja aikoi 45,000 miehen vahvuisella sotajoukolla valloittaa Ruotsille kuuluvan Narvan linnan. Häntä vastaan marssi kuningas Kaarle ja karkasi 20 p:nä marraskuuta v. 1700 venäläisten kimppuun 8,400 miehellä väsyneitä, viluisia ja läpikastuneita joukkoja, jotka olivat yönsä viettäneet lumessa taivasalla. Tsaari Pietari oli parhaiksi matkustanut pois, ja eräs ranskalainen johti hänen harjaantumattomia joukkojaan. Kello 2 iltapäivällä alkoi ankara pyryilma. Lumi tuiskusi venäläisten silmiin, niin etteivät he voineet nähdä vihollisiaan, ennenkuin nämä jo olivat heidän kimpussaan. Siinä alkoi tuima taistelu kaikilla aseilla, enimmin kuitenkin miekalia. Venäläisten leiriin rynnättiin, vallit murrettiin, venäläinen ratsuväki kääntyi pakoon ja yritti päästä virran poikki, mutta 1,000 miestä hukkui. Venäjän jalkaväki piti urhoollisesti puoliaan, mutta joutui epäjärjestykseen ja yritti paeta erään sillan ylitse. Silta murtui, ja taaskin tuhansia hukkui virtaan. Ne, jotka eivät voineet päästä pakoon, pitivät hurjistuneina puoliaan. Kuningas oli joka paikassa ensimmäisiä; hän ratsasti suoraan vallihautaan, menetti hevosensa, miekkansa ja toisen saappaansa, mutta oli pian taas ottelussa. Pimeä tuli, ystävät ja viholliset hämmentyivät toisiinsa. Venäläiset eivät voineet väkeänsä laskea, heidän sotajoukkonsa oli hajoitettu kahteen osaan, he eivät luottaneet ulkomaalaiseen päällikköönsä ja pitivät taistelun menetettynä. Se päättyi; soturit seisoivat sota-aseissa kylmässä talviyössä väsyneinä ja viluissaan. Seuraavana aamuna voitollinen Ruotsin sotajoukko asettui pitkiin riveihin, peittääkseen vähälukuisuuttaan. Siinä oli silloin ainoastaan 6,000 sotamiestä; monella näistä ei ollut luoteja eikä ruutia. Osa Venäjän sotajoukosta oli lähtenyt yöllä tiehensä; 12,000 heitti aamulla aseensa ja sai vapaasti mennä menojaan. Kolmantena päivänä kuningas kiitti Jumalaa voitostansa pelastetussa Narvassa. Kaksi viidettäosaa siitä sotajoukosta, joka voitti Narvan taistelussa, oli suomalaisia. Siinä taisteli 500 Turun läänin ratsumiestä, 600 Uudenmaan ratsumiestä, 500 Viipurin läänin ratsumiestä, 850 miestä Viipurin jalkaväkeä ja muita joukkoja eri osista maatamme: yhteensä 3,200 suomalaista. [[Luokka:Maamme kirja]] 0tdj7y48vb2y1d7ft98ypo3ht91fmd6 0 19841 130092 112059 2026-04-21T21:40:10Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130092 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=162. Retki Pultavaan |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Kahdeksantoista vuoden ikäinen oli Kaarle XII voittaessaan tanskalaiset ja venäläiset. Tästä hetkestä alkaen hänestä tuli Euroopan sankari. Maailma ylisti hänen verratonta urhoollisuuttaan, hänen vaatimattomuuttaan voiton jälkeen, hänen lempeyttään voitettuja kohtaan, hänen puhtaita tapojaan ja vilpitöntä jumalanpelkoaan. Hänen kansansa uneksi vain voittoja, hänen sotilaansa - hänen kaarlelaisensa - pitivät suurimpana kunnianansa saada sotia ja kuolla kuninkaan puolesta. Ja eteenpäin kulki kuningas Kaarle voitosta voittoon. Hän piti vaarat leikinasiana; luodit näyttivät häntä väistävän. Hän kääntyi kolmatta vihollistansa, Puolan kuningasta August Väkevää vastaan. Siitä ei ollut apua, että August voi paljain käsin puristaa kokoon hevosenkengän: kaiken täytyi väistyä pohjolan sankarin tieltä. Hän kulki leveäin virtain poikki vihollisten nähden; hän kaatoi suuria, urhoollisia, hyvin varustettuja sotajoukkoja. Hän kulki isoisänsä tietä, valloitti koko Puolan valtakunnan, erotti kuningas Augustin hallituksesta ja pakotti puolalaiset valitsemaan uuden kuninkaan, jonka kanssa hän teki liiton. Viimein hän ryntäsi August Väkevän perintömaahan Saksiin ja pakotti vastustajansa rukoilemaan rauhaa. Seitsemän vuoden kuluttua Narvan taistelusta kuningas Kaarle oli valtansa kukkuloilla. Ei ollut toista nimeä niin uljasta kuin hänen, ei ollut toista sotajoukkoa niin tottunutta voittamaan. Keisarit ja kuninkaat vapisivat, kun nämä pelättävät pohjolan sankarit vielä kerran ilmestyivät Saksaan. Mutta Jumala havaitsi, että kunnia ja sankarimaine olivat tulleet kuningas Kaarlen mieliteoiksi ja että paljon viatonta verta oli Puolassa vuotanut. Senvuoksi Jumala, joka on väkevintäkin sankaria väkevämpi, asetti määrän kuninkaan voitoille ja sokaisi hänet menestyksellä. Hänen kulkunsa Puolassa oli kuin purjehtijan kulku merellä: kaikki väistyi hänen tieltään, mutta hänen takanansa yhdistyivät aallot, kansa nousi ja karkoitti hänen liittolaisensa. Nyt Kaarle kuningas lopuksi tahtoi valloittaa Venäjän valtakunnan ja retkeili Etelä-Venäjälle, jossa odotti apua kasakoilta. Mutta niinä seitsemänä vuonna, joina hän oli jättänyt venäläiset rauhaan, oli tsaari Pietari ruotsalaisilta oppinut sotataidon ja harjoittanut joukkonsa taistelukuntoisiksi. Kuningas Kaarle tunkeutui yhä etäämmälle eikä saanut apua, näki ainoastaan hävitettyjä maita ja vimmastuneita vihollisia. Hänen sotilaansa seurasivat häntä; uljas sotajoukko sai uusia voittoja, mutta harveni harvenemistaan, ja Pietari voitti ne lisäjoukot, joita Suomesta lähetettiin. Kesäkuussa v. 1709 kuningas ryhtyi piirittämän Poltavan linnaa Etelä-Venäjällä, 200 penikulman päässä omasta valtakunnastaan. Siinä tsaari Pietari hänet saarsi 55,000 miestä ja 132 tykkiä käsittävällä sotavoimalla. Ruotsin sotajoukossa oli 18,400 miestä; siltä puuttui ruokavaroja ja ruutia, mutta kuningas Kaarlen tapana ei ollut kääntyä takaisin. Oli 28 päivä kesäkuuta. Pelkäämättä, kuten ainakin, ryntäsivät hänen uhkamieliset sotilaansa venäläisten linnoituksia vastaan ja valloittivat ne. Mutta tähän asti haavoittumatonta sankaria oli pyssynluoti nyt pahasti haavoittanut jalkaan, niin ettei hän voinut ratsastaa kentällä järjestämässä taistelua. Syntyi hämmennystä johdossa: osa armeijasta ryntäsi yha eteenpäin ja joutui vangiksi; toinen osa jäi paikoilleen ja sen kimppuun karkasi suuri ylivoima tsaarin itsensä johtamana. Hirmuisen taistelun jälkeen Ruotsin sotajoukon täytyi väistyä; 2,500 miestä oli kaatunut, 2,000 oli vankina; loput kokoontuivat kuninkaan ympärille ja ja marssivat eteläänpäin. Siellä on iso Dnieper- virta, johon yhtyy pienempi Worskla- niminen joki. Näiden jokien kulmauksessa joutui ruotsalaisen sotajoukon jäännös taaskin venäläisten ahdistamana saarroksiin. 12,500 miehen täytyi antautua vangiksi; 500 miestä pääsi kuninkaan kera Turkinmaahan. Pultavan taistelussa kamppaili noin 3,000 suomalaista, jäännöksiä niistä urhokkaista pataljoonista, jotka olivat sotatantereilla harvenneet. Näiden joukossa oli Viipurin, Uudenmaan ja Turun läänin ratsumiehiä, Karjalan rakuunia sekä jalkaväkeä Porin, Uudenmaan ja Turun läänin rykmenteistä. Ne, jotka eivät kaatuneet, vietiin vankeina kauas Venäjälle. Muutamat pakenivat kotimaahansa; toiset päästettiin vapaiksi rauhanteon jälkeen, ja kaikilla oli kummallisia elämänvaiheita kerrottavana. [[Luokka:Maamme kirja]] q7y97nccf1b4ponbi8la4xwy4wupvri 0 19842 130093 112060 2026-04-21T21:40:17Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130093 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=163. Viipurin valloitus |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Sillä aikaa, kun kuningas Kaarle voitti hyödyttömiä voittoja Puolassa ja halveksi venäläisiä, lähenivät nämä askel askeleelta Suomea ja Itämerta. He hävittivät Viron- ja Liivinmaata, kärsivät usein tappioita, mutta oppivat viimein itse voittamaan. Sitten he valloittivat Inkerinmaan, Suomen esimuurin. Pähkinälinna piti puoliaan niin urhoollisesti, että sen varusväestä oli jäljellä ainoastaan 83 miestä maahan ammuttujen muurien takana, kun se vihdoin antautui. Tsaari itse palveli sotajoukossaan kapteenina. Toukokuun 4 päivänä v. 1703 hän valloitti ruotsalaisen Nevanlinnan Nevajoen varrella, ja toukokuun 16 päivänä hän alkoi sen lähistöön perustaa uutta pääkaupunkia Pietaria. Nyt hän samosi 40,000 miehen voimalla Suomeen. Siestarjoella oli 4,000 suomalaista Cronhjortin johdossa. Nämä puolustivat miehuullisesti maansa rajaa. Tsaari tyytyi tällä kertaa vain hävittämään rajaseutuja ja palasi takaisin. Seuraavana vuonna hän valloitti rynnäköllä Narvan. Suomalaiset, MaydelIin johtamina, koettivat turhaan tekemällä uskaliaita partioretkiä hävittää uutta Pietarin kaupunkia. Vuonna 1706 lokakuussa hyökkäsi tsaari Pietari 20,000 miehen voimalla Suomeen ja alkoi kiivaasti ampua Viipuria. Kaupunki vapisi, monet talot paloivat, kaikki odottivat rynnäkköä, mutta 17 päivän kuluttua venäläinen sotajoukko lähti odottamatta pois. Viipurin asukkaat luulivat ihmeen tapahtuneen, samanlaisen kuin se, jonka kautta Herra pelasti Samarian syyrialaisten kuninkaan Benhadadin piirityksestä. Sitten tuli neljä rauhallista vuotta, jolloin Venäjän joukot taistelivat kuningas Kaarlea vastaan. Mutta Pultavan voiton jälkeen tsaari Pietari päätti vihdoinkin valloittaa Viipurin. Maaliskuun 22 päivänä vuonna 1710 ilmestyi venäläinen sotajoukko jäälle ja alkoi piirittää linnaa. Kohta senjälkeen tuli tsaari itse tuoden parhaan väkensä. Venäjän sotajoukko seisoi nyt, 23,000 miehen vahvuisena kaaressa kaupungin ympärillä, ja toista sataa järeätä tykkiä aloitti hirveän ampumisen. Viipurissa oli päällikkönä eversti Maunu Stjernstråle, täysiverinen kaarlelainen. Hänellä oli linnaväkenä 4,000 urhoollista miestä; näihin yhtyivät kaupungin porvarit, ja kaikki olivat päättäneet viimeiseen asti suojella tätä Suomen portin lukkoa. Torneja ja muureja, huoneita ja ihmisiä sortui luotien vaikutuksesta, linnan ruutikellari räjähti ilmaan, ainoastaan syvimmissä kellareissa saivat naiset ja lapset suojaa, mutta Viipuri piti puoliaan. Venäläiset tekivät väkirynnäköitä, mutta ne torjuttiin. Tsaari päätti silloin antaa tykkien ratkaista taistelun ja käski ampua kahta kauheammasti. Kesäkuun alussa oli satamanpuoleinen muuri 400 metrin pituudelta soraläjänä, puolet puolustusväkeä oli saanut surmansa, holveissa nääntyi monta haavoitettua, eikä vähääkään apua ollut odotettavissa. Vasta silloin, kesäkuun 10 päivänä, Viipuri antautui, soraan ja veriin peittyneenä, kunniallisilla ehdoilla. Piiritystä oli kestänyt 13 viikkoa, ja vihollinen oli siinä menettänyt yhdeksättätuhatta miestä. Ehtoja ei täytetty. Linnanväki ja monta kaupungin eloon jääneistä asukkaista vietiin vankeuteen. Kohta senjälkeen antautui Käkisalmi 14-päiväisen piirityksen jälkeen. [[Luokka:Maamme kirja]] 090dfdarqhb0cjyyr7zra8b0kpr77tn 0 19843 130094 112061 2026-04-21T21:40:25Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130094 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=164. Napuen taistelu |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Minkätähden Suomi suurimmassa hädässä jätti vahvimman porttinsa avuttomaksi? Sellainen ei ollut kansan mieli: se tarttui aseihin kaukaisimmissakin seuduissa; kautta koko maamme kaikui huuto: "Viipuriin! Viipuriin!" Mutta kuningas oli määrännyt tänne kelvottoman sotapäällikön, jonka nimi oli Lybecker. Hän halveksi talonpoikia, uuvutti sotaväkensä eikä ymmärtänyt johtaa kansaa, joka ei mitään mieluummin halunnut kuin puolustaa isänmaatansa. Kaikki kävi huonosti. Ja kuitenkin Suomen kansa oli jo satoja vuosia oppinut voittamaan. Jokainen mies oli sotilas, jokainen vaimo kertoi lapsilleen sankarisatuja. Mutta suurin osa maamme sotakelpoista nuorisoa vuodatti silloin vertansa Inkerinmaalla, Virossa, Liivinmaalla, Puolassa, Saksassa ja Venäjällä - kaikkialla paitsi ei omassa maassa, missä sen voimia enimmin olisi tarvittu. Kuningas käski, kansa totteli, onnettomuus tuli, ja nyt tämä urhoollinen kansa sai uudestaan oppia vanhaa kärsimisen taitoansa. Viipurin valloitus vaikutti kaikkien sydämiin niinkuin tuulenvihuri, joka tempaa tuvan suulta oven. Kun mielet näin olivat murheen masentamat, tuli rutto maahamme. Syksyllä vuonna 1710 se kulkeutui Virosta laivassa Helsinkiin ja levisi aina Ouluun asti. Ilma oli tyyni, sumuinen ja terveydelle vahingollinen, aurinko kätki kasvonsa, ja viheriä lima peitti vedet. Ihmiset sairastuivat yht'äkkiä ja kuolivat kolmantena päivänä. Moneen taloon ei jäänyt yhtäkään ihmistä eloon. Turussa kuoli 6,000 asukkaasta 2,000, Helsingissä 1,185, Porvoossa 652. Oulun läänissä kuoli kokonaisia kyläkuntia sukupuuttoon. Useat pakenivat saaristoihin ja olivat siellä myöhään talveen. Kun aurinko taas jouluaamuna pilkahti paistamaan, heräsi murheellisten sydämessä uusi toivo. Siitä alkaen helpotti rutto ja taukosi kokonaan seuraavana keväänä. Silloin oli taas sota käsissä. Kovaa kokenut kansa tarttui jälleen aseihin, hajoitetut rykmentit varustettiin uudestaan. Lybecker erotettiin päällikkyydestä; hänen sijaansa tuli vanha rehellinen Nieroht, joka turhaan koetti valloittaa Viipuria takaisin. Hän kuoli pian, ja kuningas uskoi päällikkyyden jälleen Lybeckerille. Kaksi vuotta kului turhiin marssimisiin, häpeälliseen pakoon, ja nuoret sotamiehet itkivät harmista, kun eivät saaneet taistella. Kaukana pohjoisessa kävivät talonpojat molemmin puolin rajaa "sarkasotaa"; silloin ryöstettiin Kajaanin kaupunki. Venäläiset saapuivat jälleen v. 1713. He valloittivat Helsingin, Porvoon, pianpa Turunkin, vaan Lybecker ei tahtonut taistella. Mutta nyt rohkeni Ruotsin valtakunnanneuvosto tehdä kuninkaan tahtoa vastaan ja pani Lybeckerin viralta. Urhea kaarlelainen Kaarle Armfelt sai päällikkyyden Suomessa. Se oli silloin jo liian myöhäistä. Koko Suomi oli vihollisen käsissä, pakolaisia purjehti joukoittain Ruotsiin. Turun akatemia oli aivan autiona. Kuudentuhannen miehen kera Armfelt seisoi PälkäneelIä. Siellä venäläiset kulkivat hirsilautoilla Mallasveden poikki ja pakottivat kovan taistelun perästä suomalaisen sotajoukon vetäytymään pohjoiseen päin. Napuen kylän pelloille Isossakyrössä Armfelt pysähtyi odottamaan venäläisiä. Hänellä oli silloin 4,300 soturia ja 1,500 aseistettua talonpoikaa. Häntä vastaan samosi Venäjän paras sotapäällikkö, ruhtinas Galitzin, mukanaan 12,000 miestä, ja 19 päivänä helmikuuta v. 1714 oli Napuen eli Isonkyrön taistelu. Suomen sotajoukko oli kolme päivää seisonut lumessa ja pakkasessa, molemmin puolin jäätynyttä Kyrönjokea. Kello 11 aamupäivällä venäläiset tulivat jäätä pitkin ja karkasivat suomalaisten kimppuun joen oikeanpuolisella rannalla, tuulen tupruttaessa tuiskulunta ja palavasta kylästä savua näille vasten silmiä. Kahdesti torjuttiin rynnäkkö, vihollisen rivit hajoitettiin, suomalaiset valtasivat kuusi tykkiä. Voitto näytti varmalta, kun kenraali De la Barre suomalaisten ratsumiesten kanssa yht'äkkiä lähti pakoon, joten ainoastaan Turun Iäänin ratsuväki jäi paikalle. Venäläisten rivit järjestyivät taas, suomalainen jalkaväki joutui umpisaarroksiin, ja sen kimppuun käytiin joka taholta; voitto muuttui veriseksi tappioksi. Talonpojat joutuivat epäjärjestykseen ja kaatuivat; sotamiehet asettuivat neliöön ja pitivät puoliaan kuolemaan asti. Useimmat upseerit ja 2,500 miestä kaatui, eräs aliupseeri komensi kolmen rykmentin jäännöksiä. Armfelt taisteli viimeisten joukossa ja murtautui läpi vihollisten Laihian metsään. Ruhtinas Galitzin oli menettänyt 3,000 miestä, ja kuitenkin hän puhui suomalaisten urhoollisuudesta kunnioittavasti. Kunnia oli pelastettu, mutta maa oli menetetty. Seuraavana keväänä oli Kyrönjoki niin täynnä kuolleita, ettei sen vettä pitkään aikaan saattanut juoda. Meidän ajan viljavat peltovainiot joen rannoilla kätkevät kaatuneiden lahonneet luut. [[Luokka:Maamme kirja]] bv69t7dh3op2bpyuqew8dkq3uj4y789 0 19844 130095 112062 2026-04-21T21:40:36Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130095 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=165. Kajaanin linna ja kivekkäät |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Suomen viimeisen sotajoukon jäännökset vietiin Ruotsin rannikoita puolustamaat. Koko muu Suomi oli jäänyt viholliselle alttiiksi, paitsi pieni Kajaanin Iinna, joka vielä kaksi vuotta piti puoliaan metsäin ja erämaiden takana. Sinne samosi venäläinen kenraali Tshekin 4,000 miestä mukanaan joulukuussa v. 1715 ja vaati linnan avaimia. Majuri Juhana Henrik Fieandt oli Kajaanin linnan päällikkönä. Hänellä oli 50 vanhaa, aikansa palvellutta, iän ja haavain murtamaa sotamiestä, mutta ne olivat kaarlelaisia, ja Fieandt antoi venäläisille epäävän vastauksen. Näiden täytyi ryhtyä piirittämään niskoittelevaa linnaa. Se ei ottanut oikein menestyäkseen ilman tykkejä. Sotatauti alkoi raivota huonosti varustetussa venäläisleirissä; 1,000 miestä kuoli kuukauden kuluessa. Heidän sijaansa tuli lisäväkeä 3,000 miestä, jotka toivat mukanaan tykkejä. Nyt koeteltiin kaarlelaisten miehuutta. Yöt päivät heidän täytyi muureilla valvoa. Ei ollut heillä ruokaa, ei puita; pakkanen yltyi niin kovaksi, että heidän sormensa kohmettuivat pyssyä pidellessä. Naiset ja lapset, jotka olivat paenneet linnan turviin, nääntyivät nälkään ja viluun. Sittenkin Fieandt tahtoi puolustautua; hän tahtoi ennen räjäyttää linnan ilmaan kuin antaa sen viholliselle. Mutta hän ei voinut olla kuulematta onnettomain rukouksia: hän antautui 24 päivänä helmikuuta v. 1716 sillä ehdolla, että saisi vapaan lähdön. Kun Tshekin näki nuo harvalukuiset, nälän näännyttämät, paleltuneet sotilasvanhukset, jotka kaksi kuukautta olivat uhmanneet hänen koko voimaansa, oli hän vihoissaan surmauttaa heidät kaikki. Silloin yksi hänen eversteistään, Mannstein, riisui miekan vyöltään ja uhkasi luopua Venäjän palveluksesta. Kajaanin linnan puoslustajat saivat jäädä henkiin, mutta heidät vietiin vankeina ja tyhjiksi ryöstettyinä naisten ja lasten kanssa Venäjän sisämaihin. Linnan kellareihin oli jäänyt 7 tynnyriä ruutia. Muutaman päivän kuluttua räjähti linna ilmaan, ei tiedetä miten, ja muurien jäännökset ovat paikallaan vielä tänäkin päivänä, semmoisina kuin ne kuvassa näkyvät, kuohuvan Ämmäkosken saaressa. Tämä linna rakennettiin vuonna 1607, Kaarle IX:n aikana, Koillis-Suomen suojaksi. Sodan alussa olivat Inkerinmaan talonpojat tarttuneet aseihin ja tehneet partioretkiä Venäjän puolelle. Heidän päällikkönsä Kivekäs tuli niin kuuluisaksi, että kansa nimitti sellaisia uskaliaita partiolaisia kivekkäiksi, joskus myöskin sisseiksi. Suomen talonpojat tarttuivat hekin aseihin ja kävivät sotaa omin päin. Kenraali Nieroht hankki heille aseita, sanoi heitä jalkarakuunoikseen ja nimitti Taneli Luukkoisen heidän majurikseen. Heillä oli myös kapteeneja ja luutnantteja, niiden joukossa Pietari Longström ynnä muita. Joskus oli heitä 200 tahi 300 miestä yhdessä; usein oli 10, 20 tai 30 tällaista hurjapäistä, kaikissa vaivoissa ja vaaroissa karaistunutta talonpoikaissotilasta väijymässä teiden varsilla; he surmasivat kuljeksivia vihollisia, anastivat heidän kuormastovaununsa, polttivat heidän jyväaittansa tai yllättivät heidät öisin talonpoikaistaloissa. Näin kivekkäät tulivat vihollisen kauhuksi; mutta kun kansa kaikkialla oli heidän puolellaan, antoivat he myöskin aihetta julmiin hävityksiin. Venäläiset olivat siihen aikaan raakoja ja sodan villitsemiä. Kostaakseen kivekkäille he tekivät kaikenlaista väkivaltaa. He pitivät suomalaisia tavattoman jäykkäluontoisena kansana, joka piti hävittää, kun sitä ei saanut kukistetuksi. [[Luokka:Maamme kirja]] kgo6tlq7q12g59q3pglu0a0lo2g6px3 0 19845 130096 112064 2026-04-21T21:40:43Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130096 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=166. Tapani Löfvingin seikkailut |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Uskaliaimpia kivekkäitä oli Tapani Löving. Hän oli ollut kirjanpitäjänä ja kirjurina, kun hän vuonna 1710 joutui venäläisen partiojoukon vangiksi Karjalassa, mutta karkasi ja löi kasakan kuoliaaksi. Senjälkeen hän meni sotapalvelukseen, sai pienen joukon komennettavakseen ja oli osallisena lukemattomissa seikkailuissa. Ollen aina sukkela, neuvokas ja rohkea, hän alkoi pian käydä sotaa omin päinsä, joskus muutamia kumppaneita mukanaan. Löving kuljeskeli milloin minkinlaisessa valepuvussa maalla ja merellä, tiedustellakseen vihollisen asemaa ja antaakseen siitä tietoja kuninkaalle ja ruotsalaisille päälliköille. Hän oli venäläisten, kanssa usein päivällä kovissa otteluissa; ilvehti tuntemattomana heidän kanssansa illalla; nukkui yön heidän kanssansa samalla lavisalla; otti seuraavana aamuna heidän hevosensa ja aseensa, aluksensa ja saaliinsa; oli kaikkialla pelättynä, kaikkialla vainottu ja kävi sotaansa 11 vuotta uskomattomien vaivain ja alituisen hengenvaaran alaisena. Hänen monista seikkailuistaan kerromme ainoastaan muutamia, semmoisina, kuin hän itse niitä on päiväkirjassaan kuvaillut. "Vuonna 1713 komensi minut herra kenraalimajuri Armfelt polttamaan viholliselta Porvoon sillan, ja kun olin sillan korvassa, ampui vihollinen yht'äkkiä muutamulla sadoilla musketeilla niin, että maa allani savusi, mutta ei kuitenkaan saanut sattumaan. Sitten tuli juosten minua kohti sillalle ja tähtäsi minuun muuan mies, jota minä, ennättäen vähää ennen, ampua paukautin rintaan, ja hän osasi minua vasempaan korvaan. Kuitenkin paloi meidän puoleinen osa siltaa poroksi. Takaisin tultuani kohtasi minut herra majuri Gyllenström. ja surkutteli. Sanoi myöskin lisäksi: "Minkä nimen nyt annamme Lövingille, kun hän on menettänyt korvansa?" Minä vastasin: "Menettänyt olen korvani, kuitenkin vain vasemman; mutta moni menettää tässä vielä henkensäkin." Kiskaisin sitten pois korvalehden, joka riippui sivulla. ..." "Vuonna 1715. Kun heräsin eräässä tuvassa Ahvenanmaalla, tuli 3 miestä ovelle, ladatut pyssyt kädessä. Minä tempasin pistoolini, hyökkäsin sukkajalassa suoraan heidän päälleen ja ajoin heidät pois, sittenkuin he olivat laukaisseet pyssynsä, joita minä altapäin töykkäsin niin että kuulat menivät kattoon. Sain silmilleni vain muutamia ruudinjyviä, joiden jälki pysyy hautaan asti. Toverini ja minä juoksimme jäälle, ja heti, kun olimme rannasta lähteneet, laskeutui meidän ja maan välille sanomattoman sakea sumu, mutta edessämme paistoi aurinko niinkuin kirkkaana kesäpäivänä. Jäljissämme tuli 40 venäläistä rakuunaa ja kasakkaa. Olimme eräällä saarella pimeään yöhön asti, käänsimme sitten kenkämme takaperin ja marssimme koko yön. Aamulla tuli tuulenvihuri ja peitti löyhällä lumella jälkemme. Tultuamme Skagön pohjoiselle niemekkeelle kohtasi meitä koko parvikunta venäläisiä; siinä pistettiin kumppani vierestäni kuoliaaksi. Minä hyppäsin korkealta vuorelta alas veteen, jota meri oli sinne heittänyt. Venäläiset eivät voineet minua saavuttaa eivätkä ampua; istuin vuoren rotkossa Kaikkivaltiaan turvissa, riisuin kengät jaloistani, sillä ne jäätyivät kokoon, ja puristelin jalkojani, jotteivät paleltuisi. Vuorella taitoin kuusenoksia alleni ja päälleni, makasin näin puolen yötä ja minua paleli niin, että henkeni ja ruumiini vapisi. Nousin ja kuljin Getan vuorelle kaksi runsasta peninkulmaa sukkasillani, kantaen jäätyneitä kenkiäni. Kun kohmejää koski jalkoihin kipeästi, täytyi kaatuessa käsin ja jaloin ottaa vastaan; joka askel tällä kahden peninkulman matkalla oli verellä merkitty. Maihin tultuani näin risumajan, johon talonpojat olivat vieneet tavaransa, mutta vihollinen oli ottanut kaikki. Sovittelin heiniä jalkaini peitteeksi ja löysin sieltä tyhjän, karkean säkin, jonka käärin ympärilleni, sekä heinäin alta leivän ja pienen rasian, puolillaan voita. Mieleeni tulivat kohta Danielinsanat jalopeurain luolassa: "Herra, muistatko vielä minua?" Tulta tehdessäni tuli vihollinen ulkopuolelle. Minä astelin takaperin meren rantaan, kävelin viluissani edestakaisin vuoren juurella ja katselin jalkojani: ne olivat paleltuneen nauriin näköiset, valkeat aina polviin asti. Minun täytyi niitä hieroa lumella. Viimein tulin Finströmin pitäjään erään lesken luokse; oli 3 päivä maaliskuuta. Konttasin polvillani, hakkasin puita, muurasin takkaa, korjasin ovea, ikkunoita ja lattiata. Eukko huomasi minusta olevan apua, lupasi ruoan ja paransi jalkani. Hän oli kätkenyt lumikinokseen jauhoja voita ja juustoa. Tulipa hänen karjansakin, jonka vihollinen oli vienyt, takaisin nuorat sarvissa. Niin suurta Jumalan ihmetyötä ei voi ikinä syntinen ihminen ymmärtää, joka ei ole ollut hädässä." "Vuonna 1717 kesäkuun 8 päivänä purjehdin Falsterbohun ja luin Tanskan, Englannin ja Venäjän laivastot, jotka olivat Kjögen lahdessa. Tänne pysähdyin, tein meriretkiä kesäkuun loppuun asti, otin 52 vankia, 3 alusta, täynnä viinejä ja ruokatavaroita, olin Tanskan laivaston keskellä ja Kööpenhaminan edustalla. Sain sitten kutsun tulla Kuninkaallisen Majesteetin (Kaarle XII:n) luokse, joka oli Lundissa. Hän tutki minulta kahdenkesken venäläisten mieslukua Suomessa ynnä muuta. Annettuani kaikkiin kysymyksiin alamaiset vastaukset tuli kreivi Liewen Hänen Majesteettinsa luokse. Tämä myös puhui muutamia sanoja minun hyväkseni, ja hänen Majesteettinsa lausui kahteen kertaan minulle tämän kiitoksen: "Me näemme, ettei Löving ole pelkuri", - johon minä vastasin: "Minä en koskaan pelkää, en Jumalan enkä kuninkaan, vielä vähemmän viholliseni edessä. Sillä minulla on armollinen Jumala ja oikeutta harrastava kuningas, joka palkitsee, jos teen pahoin tai hyvin. Vihollistani en pelkää, sillä pelko ei auta vähääkään." - Sitten sain 100 tukaattia ja matkaa varten 50 plootua. Nousin katsomaan, kuinka Hänen Majesteettinsa kirjoitti; jolloin Hänen Majesteettinsa työnsi kaikki luotaan, taputti minua olalle ja sanoi: "Rakas Lövingini, lähtekää huomenna ja toimittakaa kaikki hyvin, niin kuormat pian lähetetään Suomeen; pidämme teidät muistissa. ..." "Jumalan suurta, ihmeel]istä armoa ja hyviä töitä, niin myös sitä onnea, jonka Hän on minulle suonut, en viimeiseen hengenvetooni unhota, vaan iloisella sydämellä sanon: Jumala olkoon suuresti kiitetty ja kunnioitettu! Sillä rukous on minun väkevyyteni, minun miekkani ja aseeni, joka minua suojelee hädän aikana. Jumala vahvistakoon minun uskoani viimeiseen loppuun asti! Amen." Tapani Löving kuoli Porvoon pitäjässä 88 vuoden vanhana. [[Luokka:Maamme kirja]] 70r4hb6clucgxukp866tii3onldtz6b 0 19846 130097 112065 2026-04-21T21:40:54Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130097 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=168. Kuningas Kaarle XII:n muisto |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Pultavan taistelun jälkeen kuningas Kaarle olekeli viisi vuotta pakolaisena uskottomien turkkilaisten luona, taivuttaakseen heitä sotaan Venäjää vastaan. Siellä hän taas tuli kuuluisaksi urhoollisuudestaan, kun turkkilaiset tahtoivat hänet karkoittaa hänen asunnostaan Benderistä; mutta huonosti kuningas saattoi hallita valtakuntaansa lähettämällä kirjeitä ja kuriireja 200 peninkulman päästä. Huonosti onnistui turkkilaisten sota Venäjää vastaan. Silloin kuningas ratsasti taas valtakuntaansa, ja kaikki odottivat parempia aikoja. Mutta sotajoukkojen Jumala oli hylännyt kuninkaan, kuten tämä oli hylännyt kansansa. Voitto ei enää seurannutkaan hänen sotalippujaan; vuosi vuodelta hänen valtakuntansa vaipui yhä suurempaan köyhyyteen ja ahdinkoon. Urhoollisena niin kovan kuin hyvänkin onnen päivinä hän soti vieläkin väistymättä, vaikka joka suunnalta vihollisten ympäröimänä. Aikana, jolloin Suomi kamppaili kuoleman kanssa, kuningas Kaarle tahtoi valloittaa Norjan, ja siellä hänet kaatoi eräänä pimeänä talviyönä lopulla vuotta 1718 Fredrikstenin linnasta ammuttu luoti. Samana talvena tuhoutui suurin osa Suomen viimeistä armeijaa, jonka kuningas oli lähettänyt Kaarle Armfeltin johdolla valloittamaan Keski-Norjaa. Suomalaisten täytyi palata takaisin, ja uudenvuoden yönä heidät yllätti yhtäkkiä tuntureilla lumimyrsky, jossa 600 miestä paleltui kuoliaiksi ja monet joutuivat raajarikoiksi, kun olivat palelluttaneet kätensä ja jalkansa. Kuningas Kaarle oli verraton sotasankari: ruotsalainen urhoollisuudessa, suomalainen kestävyydessä, niin että hänestä on sanottu: "ei väistyä hän voinut, vain kaatua hän voi". Ei yksikään kuningas ole ensin koroittanut valtakuntaansa suurempaan kunniaan ja sitten syössyt sitä syvempään häviöön. Mutta jälkipolvet unhottivat hänen virheensä ja muistivat vain hänen hyvät puolensa. Ruotsalaiset unhottivat kärsimyksensä ja kadotetun valtansa ja ylistivät ihailtua sankariansa. Eivätkä suomalaisetkaan tahtoneet uskoa, että kuningas Kaarle oli heidät suurimmassa hädässä hylännyt. Hänen urotyönsä kulkivat satuina vanhojen ja nuorien kesken. Niin kauan kuin yksikin Kaarle XII:n sotilaista Suomessa eli, otti hän kunnioittaen hatun päästään joka kerta, kun hän kuuli kuninkaan nimen mainittavan. Harmaapäisestä Suomen kaarlelaisesta onkin piispa Franzén sepittänyt kauniin laulun, josta tähän liitämme suomennettuina muutamia säkeistöjä. : Vanha soturi. : Saimaassa saar' on, maille sen : muut ani harvoin kulkee : kuin lokit aavan myrskyisen, : mi syliinsä sen sulkee. : Sen niemell' yhä törröttää : petäjä käyrä, sammalpää. : Siin' istui alla petäjän : mies muinaisaikalainen, : soturin hattu päässähän : ja parta hopeainen, : sininen takki, taljavyö: *) : ei nykyaikaista se työ. : Tien kyynel oli kyntänyt : kasvoihin kuihuneisiin, : ja illan viima koski nyt : hiuksiin harvenneisiin; : hymyillen milloin taivaaseen : hän katsoi, milloin syvyyteen. : Jok' ehtoo monet vuodet hän : siin' istui pimennossa : samainen puku yllähän : ja samass' asennossa; : kuin haamu muinaismaailman : hän silmiss' oli katsojan. : "Mies Kaarlen olen viimeinen -" : näin katseell' uljahalla : hän nousi, korkeeks' kohoten - : "viimeinen ilman alla, : mi Kaarlen näin." Tuon nimen vaan : kun lausui, nosti hattuaan. : "Mun kaltaiseni hälläkin : vyö, nuttu oli yllä. : Mutt' tulessa kun oltihin, : hän sankar' oli kyllä, : suur' voitettuna, voittaissaan, : mutt' suurin kenties kuollessaan ..." : "Koht' olen satavuotinen, : mutt' tyynnä istun tässä; : ma isänmaani jälkehen : en viihtyis' elämässä." - : Näin lausui; siitä päivinpä : ei häntä enää nähtynä. *) Taljavyö: hirvennahasta valmistettu. [[Luokka:Maamme kirja]] s25ed3pk8ogyr4nv1j59lgvw8vge0tr 0 19847 130063 112066 2026-04-21T21:35:17Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130063 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=113. Kivikauden kansa |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Monin paikoin maassamme on tavattu kummallisia kiviä, jotka näyttävät ihmiskäsien muodostamilta ja ovat kaikenlaisten työkalujen näköisiä. Niitä löydetään väliin peltomaasta, väliin turvesuosta, väliin kivi- ja multakasoista, väliin kuivattujen järvien pohjasta. Muutamia on nähtävästi käytetty kirveinä, toisia veitsinä, toisia talttoina, kairoina, keihään- ja nuolenkärkinä, nuotankiveksinä ja moneen muuhun tarkoitukseen, josta useinkin on vaikea saada selvää. Muutamia tällaisia kiviaseita kansa on sitten tallettanut ja katsellut niitä taikauskoisella kunnioituksella, luullen niiden olevan taivaasta pudonneita ukkosen vaajoja ja pitäen niitä tehokkaina parantamaan tauteja sekä suojelemaan kaikenlaisesta pahasta. Nykyisin on koottu monia tuhansia tällaisia esineitä sillä tiedetään, että niitä ovat käyttäneet ihmiset, jot eivät vielä tunteneet metallien käyttöä. Jo luultavasti muutamia vuosituhansia ennen meidän ajaa laskumme alkua, siihen aikaan, jota nimitetään kivikaudeksi, on sellaisia ihmisiä asunut meidän maassamme ja monissa muissa maissa. Heidän oli tarvis veistää puusta veneitä ja metsästysvehkeitä, mutta kun eivät tunteneet rautaa, etsivät he jonkun kovan kiven, joka ei helposti murentunut, ja hakkasivat tai hioivat sitä muilla kivillä, kunnes se tuli kirveen muotoiseksi. Siihen he tekivät puusta varren, joka pistettiin kivessä olevaan reikään tahi sidottiin kiinni sen yläpäähän, ja näin oli kivikirves valmis. Samoin tehtiin muitakin kivikaluja hakkaamalla ja hiomalla. Parempain puutteessa tultiin näillä vajavaisilla työkaluilla ja aseilla toimeen, ja niitä valmistettiin usein suurella huolella ja taidolla, niin että muutamat niistä ovat hyvinkin siroja. Mutta kun nuo muinaisajan ihmiset oppivat tekemään parempia työkaluja, ensin vaskesta ja sitten raudasta, hylättiin tai unhotettiin kiviaseet, jotka silloin joutuivat tarpeettomiksi, ja myöhemmät sukupolvet luulivat niitä taikakaluiksi. Muutamia kivikaluja käytetään vielä tänäkin päivänä, esim. tahkoja, nuotankiveksiä ja kaavinkiviä, joilla karvat kaavitaan parkittavista nahoista. Tuiki vajanaiset ovat tiedot siitä muinaiskansasta, joka meidän maassamme on näitä kiviaseita käyttänyt. Mutta vertailemalla toisiinsa Suomesta ja Ruotsista löydettyjä kiviaseita on kuitenkin tultu siihen johtopäätökseen, että jokin ruotsalais- tai saksalaissukuinen kansa on jo siihen aikaan asunut Lounais-Suomessa eli länsipuoleila Kymijokea, Hämeen järviä ja Ahtävänjokea. Itä-Suomesta löydetyt kiviaseet osoittavat, että niillä seuduin on asunut ihmisiä, jotka ovat olleet yhteydessä nykyisessä Venäjänmaassa asustaneiden kansojen kanssa. Kivikauden ihmiset olivat varmaan raakalaisia, jotka elivät metsästämisellä ja kalastamisella ja asuskelivat vuorenrotkoissa tahi maakuopissa. Heistä kerrotaan jylhissä vuorimaissa vielä monta satua. Heitä sanotaan vuorenpeikoiksi, hiidenväeksi, ja mahdollista on, että juuri nämä ovat satujen jättiläisiä. Nämä metsäläiset ja myöhemmin tulleet kansat lienevät keskenään taistelleet henkeen ja vereen saakka maan omistamisesta. Heikommat metsäläiset silloin puolustautuivat viekkaudella ja väijymällä, ja senvuoksi heitä pidettiin pahoina peikkoina. Mutta kaikkialla täytyy raakain, tietämättömien ihmisten viimein väistyä taidokkaampien ja väkevämpien tieltä. Niin on näiden maamme ensimmäisten villiasukastenkin käynyt. Heidän on täytynyt paeta synkkiin erämaihin, ja he ovat sieltä vähitellen hävinneet tahi sekaantuneet voittajiin. [[Luokka:Maamme kirja]] 6wbx98jrkb5q2zt9zafelt7ri55hq0x 0 19848 130064 112067 2026-04-21T21:35:23Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130064 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=114. Suomalaiset pakanuuden ajalla |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Suomalaiset tulivat tänne Venäjältä, mutta ei yksin ajoin, vaan vähitellen monien vuosisatojen kuluessa. Sentähden on mahdoton tarkalleen sanoa, milloin he ovat tänne muuttaneet. Tiedetään lappalaisten tulleen ennen hämäläisiä ja hämäläisten ennen karjalaisia, mutta kainulaisista tiedetään vain, että niitä jo tuhat vuotta takaperin asui Ruotsissa ja Pohjois-Suomessa. Kalevalasta, muista vanhoista taruista ja vierasten kansain vajanaisista kertomuksista voipi saada jonkinmoisen käsityksen Suomen kansan pakanuudenaikaisista elintavoista. Aivan varmaa tietoa ei niistä kuitenkaan saa, sillä pakanalliset suomalaiset eivät ole piirtäneet muistomerkkejä vuoriin eivätkä jättäneet itsestään kirjallisia kertomuksia, kun eivät tunteneet kirjoitustaitoa. Saatamme kuvitella heidän eläneen seuraavaan tapaan: Oli kolme veljestä: Kimmo, Kammo ja Kumma. Kimmo asui havumetsässä ja muutti usein asuinpaikkaa. Se ei ollutkaan vaikeata, sillä hänen majanaan oli muutamia riukuja, jotka työnnettiin maahan pystyyn toinen toisensa nojaan kartion muotoon. Riukujen päälle hän sitoi peuran-, hirven- ja karhuntaljoja, pani tuohia väliin ja loi talvella lunta päälle, jotta kota tulisi lämpimänpitäväksi. Keskellä kotaa oli harmaista kivistä tehty tulisija; savu meni kodan huipusta ilmaan. Lattiana ja vuoteena oli paljas maa, jolle oli taljoja levitetty. Kanto oli pöytänä, hirsi penkkinä, saviastia patana. Kimmo metsästi koirineen metsissä, kalasti järvissä ja vaihtoi itselleen eloa veljeltään Kammolta. Hänen nuoret poikansa purjehtivat sotaisille retkille ja toivat kotiin voittosaaliita. Kammo asui laaksossa lehtimetsän keskellä eikä muutellut majaa. Hänen tupansa oli tehty pyöreistä hirsistä. Siinä oli katto, seinät, lattia ja laudalla suljettavat ikkuna-aukot; tulisija keskellä, reppänä katossa, penkit, pöytä, kenties vielä sänkykin. Kammo metsästi ja kalasti kuten hänen veljensäkin, mutta hän oli myöskin maanviljelijä, hänellä oli kaskimaa, hevonen, muutamia härkiä, lehmiä, lampaita, vuohia ja sikoja. Hän oli rikkaampi ja taitavampi kuin Kimmo. Hänen tuvassaan soitettiin kanteletta ja laulettiin vanhoja runoja. Hän matkusti joka kesä merenrannikolle vaihtamaan itselleen suoloja saksalaisilta kauppalaivureilta. Maksuksi hän antoi ketun- ja majavannahkoja. Rahaa hänellä ei ollut, mutta kun saksalaiset kaupittelivat lasihelmiä ja messinkisolkia hänen tyttärillensä maksoi Kammo niistä tukuittain näädän- ja oravannahkoja. Kammon vaimolla oli vaskikattila, kultainen rannerengas, hopeinen solki ja lisäksi villahame ja sukat, kun muilla oli vain nahkavaatteet. Kummallakin veljellä oli tapana uhriksi jumalille ripustaa pyhään tammeen hirvensarvia ja karhunpäitä; mutta Kammon vaimolla oli sitäpaitsi tapana tiputtaa muutamia maitopisaroita maahan suostuttaakseen maahisia. Kimmo ja Kammo olivat kuninkaina perhekunnissaan. He rakastivat vapautta eivätkä tietäneet muusta laista eikä kuninkaasta. Eräänä päivänä he tapasivat toisensa elojuhlalla pyhässä laaksossa. Kimmo kertoi, että muukalaisia kävi hirvenajossa hänen metsämaillaan ja lohenpyynnillä hänen koskissaan. Kimmo ja Kainmo menivät kolmannen veljensä Kumman luokse, joka oli mainio seppä, sankari ja noita. Hän takoi miekkoja, keihäitä ja nuolenkärkiä. Miehet asestautuivat, ottivat orjat mukaansa, lukivat loitsujaan ja lähtivät sotaan. Muukalaisetkin olivat koonneet aseellista väkeä; kentällä lähellä järven rantaa syntyi ankara taistelu. Nuo kolme veljestä voitettiin. Kimmo kaatui, Kammo joutui vangiksi, Kumma pääsi muutamien miehiensä kanssa pakoon ja rakensi jyrkälle vuorelle muureja harmaasta kivestä. Siinä hän piti puoliaan; kaukana asuvia sukulaisia tuli hänelle avuksi, ja he valitsivat Kumman, sukunsa urhooliisimman, päälliköksensä. Viimein hän uskalsi rynnätä vihollisten kimppuun, jotka olivat hajallaan metsissä otuksenpyynnissä. Nyt voitti Kumma vuorostaan, pelasti veljensä Kammon ja teki kaikki vangit orjikseen. Senjälkeen voittajat viettivät iloista juhlaa pyhän järven rannalla, uhraten jumalille, ja heidän nuoret tyttärensä tanssivat laulaen pyhän tammen ympärillä. [[Luokka:Maamme kirja]] eklr258f890xqizn1cpggsidy9cg9gc 0 19849 130065 112068 2026-04-21T21:35:30Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130065 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=118. Kuningas Eerik ja Henrik piispa |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Kun Eerik kuningas oli pystyttänyt ristin Auran rannalle, kulki hän myöhempään kesällä pitkin rannikkoa itäänpäin ja jätti osan seuralaisiaan siihen seutuun, jota nyt sanotaan Uudeksimaaksi ja jossa jo sitä ennen asui ruotsalaisia. Sitten hän purjehti laivoinensa takaisin Ruotsiin ja hallitsi siellä viisaana kuninkaana vielä kolmatta vuotta. Tapahtui silloin, että sanoma tuotiin vihollisten hyökkäyksestä, kun kuningas paraikaa vietti messua vanhan Upsalan kirkossa Kristuksen taivaaseenastumisen päivänä.. Eerik kuningas tahtoi kuulla messun loppuun asti, paljasti sitten miekkansa ja taisteli kuin mies, mutta joutui vihollisensa, tanskalaisen prinssin, Maunun, vangiksi ja mestattiin. Ruotsalaiset rankaisivat väkivallantekijää ja surivat suuresti hurskasta kuningastaan. Kuolemansa jälkeen häntä palvottiin pyhimyksenä ja valtakunnan suojelu henkenä, joka alinomaa rukoili Jumalan istuimen edessä Ruotsille menestystä. Hänen kuvansa oli katolisena aikana maalattuna valtakunnan lippuun ja asetettuna kaikkiin kirkkoihin. Hänen kuolinpäivänsä, toukokuun 18 päivä, sai hänestä Eerikinmessun nimen, ja sitä vietettiin kauan aikaa pyhäpäivänä. Suomesta lähtiessään Eerik kuningas oli jättänyt seurakumppaninsa Henrikin tänne suomalaisten piispaksi. Henrik oli englantilainen ja yksi niitä pakanain apostoleita, jotka pitivät halpana oman henkensä ja onnensa, kun vain saivat sieluja Kristukselle. Meidän puolivillissä maassamme, viholliskansan keskellä, josta enin osa vielä oli pakanallista, Henrik piispa antautui suuriin vaivoihin ja alinomaisiin hengenvaaroihin, opettaaksensa ja kastaaksensa noita oppimattomia pakanoita. Kun nämä eivät tahtoneet tulla hänen tykönsä, meni hän heidän luokseen. Hän kulki rohkeasti ja pelkäämättä kaukaisiin paikkakuntiin, kesällä ratsastaen, talvella reessä ajaen. Silloin ei ollut maassamme vielä yhtäkään kirkkoa; senvuoksi Henrik piispa usein saarnasi ladoissa ja riihissä. Kauan tiesi kansa kertoa sellaisista paikoista, siksi että niitä sittemmin pidettiin pyhinä. Ylistaron kylän maalla Kokemäen pitäjässä, lähellä Porin kaupunkia, on vielä rappeutunut aitta, jossa piispa Henrikin sanotaan pakanoille saarnanneen. Jotteivät sen seinähirret ja lattiapalkit kokonaan hajoaisi kappaleiksi, on aitan ympärille rakennettu tiilirakennus. [[Luokka:Maamme kirja]] l4o4thsrl5zn4hxcywscmwk7jvlmrmt 0 19850 130066 112069 2026-04-21T21:35:41Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130066 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=119. Henrik piispan kuolema |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Kaikissa maissa ovat ensimmäiset kristityt ilolla uhranneet henkensä Jumalan ilmoitetun sanan puolesta, ja niin tapahtui Suomessakin. Kun Henrik piispa jonkin aikaa oli pelkäämättä saarnannut kristinoppia, menetti hän henkensä levittäessään Jumalan valtakuntaa pakanain keskuuteen. Kauan tiesi kansa kertoa useita tarinoita hänen kuolemastaan. Täällä sanottiin olleen Lalli nimisen pakanallisen miehen, joka vihasi piispaa. Eräällä matkallaan sanotaan piispan tulleen Saaristen kartanoon, joka oli Lallin oma. Lalli ei ollut kotona, ja piispa pyysi ruokaa hänen vaimoltaan Kertulta. Kun ruokaa ei annettu, käski piispa palvelijainsa ottaa, mitä he tarvitsivat, mutta maksoi kaikki, mitä olivat ottaneet, ja matkusti eteenpäin. Lalli tuli renkineen metsästä kotiin, ja Kerttu valitti piispan ja hänen väkensä käytöksestä. Heti valjastutti Lalli hevosensa, ajoi piispaa takaa, tapasi hänet kahdeksan peninkulman päässä Köyliön järven jäällä ja löi hänet kirveellä kuoliaaksi. Eräs pyhimystaru kertoo piispan peukalossa olleen kalliin sormuksen. Lalli löi peukalon poikki saadakseen sormuksen, mutta peukalo putosi jäälle lumeen, eikä sitä löydetty. Seuraavana keväänä souti sokea ukko poikineen Köyliön järvellä, ja poika näki korpin nokallaan nokkivan veden pinnalla kelluvaa jääkappaletta. He soutivat sinne ja löysivät Henrik piispan peukalon sormuksineen. Kun tuo sokea vanhus kosketti katkaistulla peukalolla silmiänsä, sai hän näkönsä jälleen. Ja Henrik piispan muistoksi on vielä tänäkin päivänä katkaistu peukalo sormuksineen kuvattuna Turun tuomiokapitulin sinetissä. Toinen kertomus tietää, että Lallilla kotiin tullessaan oli piispanhiippa päässä, ja kun hänen vaimonsa Kerttu kysyi häneltä, mistä hän oli saanut niin kauniin päähineen, yritti Lalli ottaa hiipan päästään, mutta silloin lähtivät hiipan mukana hiukset päästä. Sitten nähtiin kauan kaikissa Suomen kirkoissa maalattuja puukuvia, jotka kuvasivat Henrik piispaa jaloillaan polkemassa murhaajaansa. Ja Lalli oli niissä hiuksettomaksi kuvattuna. Kolmas satu kertoo uskollisen palvelijan ottaneen huostaansa piispan ruumiin ja ajaneen eteläänpäin, ensin hevosella, sitten härällä. Siihen paikkaan, mihin härkä väsyneenä pysähtyi, rakennettiin Nousiaisten kirkko, ja siinä säilytettiin kauan Henrik piispan luita. Vuonna 1300 ne vietiin hyvin juhlallisesti Turun tuomiokirkkoon, ja tätä päivää, kesäkuun 18:tta päivää, vietettiin sitten juhlapäivänä. Luut pantiin hopeiseen arkkuun kirkon pääalttarin viereen, ja niitä pidettiin kalliina pyhänjäännöksinä. Sillä samoin kuin Eerik kuningasta palvottiin Henrik piispaakin kuolemansa jälkeen pyhimyksenä. Häntä pidettiin Suomen suojeluspyhimyksenä, jonka alinomaa luultiin rukoilevan menestystä Suomelle. Kansa palvoi kauan pyhää Henrikiä, jotta hän rukoilisi kaikkien maamme sairasten, kaikkien hädänalaisten, kaikkien onnettomien ja murheellisten puolesta. Varsinkin anottiin tätä Henrikinmessuna, jota vietettiin pyhimyksen kuolinpäivänä, 19 p:nä tammikuuta, ja joka hänestä on saanut nimensä. Silloin oli Turussa markkinat, jotka ovat pysyneet aina meidän aikoihimme asti. [[Luokka:Maamme kirja]] 4kig2qnpoxyk8rtzctvyj8ejj3bta76 0 19851 130067 116635 2026-04-21T21:35:50Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130067 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=124. Matti Kurki ja pirkkalaiset |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Vielä Birger jaarlin aikana kuljeskelivat lappalaiset porokarjoineen Pohjois- ja Keski-Suomessa aina Pirkkalan pitäjään asti Satakunnassa. Tämä pitäjä on saanut nimensä pirkkalaisista, aseellisista kauppamiehistä, joilla oli varastopaikka näillä tienoin. He kävivät kauppaa lappalaisten kanssa ja saivat sitten kuninkaalta luvan kantaa näiltä veroa, jotta lappalaiset siten tulisivat Ruotsin vallan alamaisiksi. Ja pirkkalaiset osoittivat, lappalaisia kukistaessaan, suurta julmuutta ja omanvoitonpyyntöä. Erään pirkkalaisen päällikön sanotaan olleen nimeltään Matti, ja hän oli rohkeana sankarina laajalti kuuluisa. Hänestä kerrotaan seuraava tarina. Venäläisten suuriruhtinaalla oli tavattoman väkevä sankari, nimeltä Pohto. Tämän lähetti suuriruhtinas vaatimaan parhaimman Ruotsin kuninkaan uroista kaksintaisteluun. Pohto tuli, eikä kukaan uskaltanut astua häntä vastaan. Silloin lähetettiin sana Matille, joka asui Vesilahdella. Matti oli heti valmis ja vaati ainoastaan, että taistelu jätettäisiin seuraavaan aamuun. Matti tiesi, että Pohto oli loitsuilla tehty haavoittumattomaksi, ja käytti yöaikaa, Pohdon nukkuessa, heikontaaksensa hänen loitsuvoimaansa vielä tehokkaammilla loitsusanoilla. Seuraavana aamuna valittiin eräs Vesilahden järven saari taistelutantereksi. Uroot soutivat sinne kumpikin veneessään. Matti tarttui Pohdon veneeseen ja työntää rysähytti sen järven poikki toiselle rannalle. - "Mitä sinä teet?", kysyi Pohto. - "Ken tällä saarella leposijan saa, se ei tarvitse venettä", vastasi Matti. Silloin Pohto tempasi julmistuneena miekkansa ja löi ensimmäisellä sivalluksella Matin oikean käden poikki. Matti vaipui polvilleen, ja Pohto huusi ilkkuen: "Sinähän hyppäät kuin kurki." Mutta Matti, joka pli vasenkätinen karkasi pystyyn ja huusi: "Vielä minä osaan lentääkin!" ja sivalsi samassa Pohdon pään poikki. Palkinnoksi tästä urotyöstä Matti sai kuninkaalta Laukon kartanon Vesilahdella, ja siitä ajasta asti hänen nimensä oli Kurki. Hänestä tuli mainion Kurki-suvun kantaisä. Pirkkalaiset samosivat pakenevien lappalaisten jäljessä, surmasivat monta heistä ja tunkeutuivat Pohjanmaalle. He ottivat sen maakunnan valtaansa, perustivat Kyrön pitäjän ja tulivat kalan ja turkistavarain kaupalla niin rikkaiksi, että elivät kuin ruhtinaat. Mutta lappalaiset köyhtyivät köyhtymistään ja pakenivat yhä kauemmas pohjoiseen päin, kunnes viimein saivat turvapaikan pohjolan lumisissa erämaissa. [[Luokka:Maamme kirja]] 0fc7rckthfmdsxdado9d3pmnf67xhce 0 19852 130068 112071 2026-04-21T21:35:57Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130068 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=127. Kalmarin unioni |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Meidän maamme on kauan ollut yhdistettynä Ruotsiin, saman kuninkaan alaisena; mutta jonkin aikaa se on myös ollut Tanskan ja Norjan yhteydessä saman kuninkaan haffitta,vana. Näin oli laita Kalmarin unionin aikana. Maunu kuningas oli tehnyt onnettoman sotaretken venäläisiä vastaan, ja Ruotsin valtakunnassa oli paljon sekasortoa. Kaksi vuotta ennen Hemming piispan kuolemaa karkoitettiin Maunu ja hänen poikansa Haakon, joka samalla oli myöskin Norjan kuninkaana, Ruotsin valtaistuimelta. Tässä valtakunnassa oli nyt monta suurta herraa, jotka olivat tottuneet menettelemään oman tahtonsa mukaan, ja nämä kutsuivat Saksasta Ruotsiin Maunu kuninkaan sisarenpojan, Albrektin. Hän tuli kuninkaaksi, antoi herrain hallita ja saksalaisten voutien sortaa kansaa. Suomen hän otti sotavoimalla haltuunsa, mutta koetti saavuttaa kansan suosiota. Pohjalaiset saivat kauppavapauden. Kokemäenjoen varrelle rakennettu uusi linnoitus hajoitettiin, kun talonpojat valittivat rasittavista päivätöistä. Silloin eli hyvin rikas ja kopea herra, nimeltä Boo Juhonpoika Grip. Tällä herralla oli useita Ruotsin ja Suomen linnoja panttina lainoista, joita hän oli antanut Maunu kuninkaalle. Kun Boo Juhonpoika kuoli, mieli kuningas Albrekt ottaa takaisin ne linnat ja lisäksi muitakin tiloja, joita aateiset ja papit olivat itselleen anastaneet. Tästä nämä vihastuivat niin, että kutsuivat kuningatar Margareetan Tanskasta Ruotsin hallitsijaksi. Tämän sotapäällikkö voitti ja otti vangiksi kuningas Albrektin v. 1389. Margareeta oli Haakon kuninkaan leski. Hän oli isältänsä perinyt Tanskan kruunun ja puolisonsa kuoltua tullut Norjan hallitsevaksi kuningattareksi. Nyt hänestä tuli Ruotsinkin hallitsija. Hän kutsui kokoon piispat ja korkeat herrat kaikista kolmesta valtakunnasta Kalmarin kaupunkiin, ja siellä kruunattiin vuonna 1397 hänen sukulaisensa, Eenik Pommerilainen, jota Ruotsissa sanottiin Eenik XIII :ksi, Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuninkaaksi. Siitä lähtien Tanskan kuninkaat katsoivat itsellään olevan oikeuden Norjan ja Ruotsin kruunuihin, ja sitä liittoa, joka näin syntyi näiden kolmen valtakunnan kesken, sanottiin Kalmarin unioniksi eli valtakuntainliitoksi. Oiva oli ajatus tehdä kolme heikkoa valtakuntaa ja kolme heimokansaa mahtavaksi ja onnelliseksi yhdistämällä ne uskolliseen liittoon. Kuitenkin Kalmarin unioni koitui onnettomuudeksi näille kaikille siitä syystä, että kaikki etsivät ainoastaan omaa hyötyänsä ja että Tanska tahtoi alistaa Ruotsin ja Norjan valtaansa. Tähän aikaan harjoitettiin paljon väkivaltaa. Aatelisherrat linnoittivat kaikkialla kartanonsa. Rauhaa ei ollut maassa, kukaan ei pitänyt väliä laista eikä oikeudesta, veli vastusti veljeänsä, poika isäänsä, ja talonpoika-raukkaa sortivat kaikki. Merirosvolaivastot liikkuivat hävittäen Itämerellä ja Suomen rannikoilla. Näinä väkivallan aikoina, Maunu ja Albrekt kuningasten hallitessa, rakennettiin Suomeen kolme varustettua linnaa: Raasepori Uudellemaalle, Kastelholma Ahvenanmaalle ja Korsholma Pohjanmaalle. Kahdesta ensinmainitusta on vielä jäännöksiä, mutta Korsholman linnasta on vain vallit jäljellä. [[Luokka:Maamme kirja]] 0xvw4ej7yz9bp0j7lfnmmynlv8dcvao 0 19853 130069 112072 2026-04-21T21:36:04Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130069 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=128. Piispa Maunu Tavast |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Margareeta kuningatar kuoli v. 1412, ja samana vuonna tuli Maunu Tavast Turun piispaksi. Hän oli syntyisin suomalaisesta aatelissuvusta ja oli suuri sekä nimeltään*) että maineeltaan. Ei yksikään muu Suomen piispa ole ollut niin mahtava ja arvossapidetty kuin piispa Tavast. Hän oli hurskas, hyväätekeväinen ja valtioviisas, pelätty ja rakastettu. Hän oli kuten myöskin Hemming kuninkaan neuvoskunnan jäsen, ja kun kansa kärsi vääryyttä, mutta kuningas oli kaukana, turvautuivat suomalaiset mahtavaan piispaansa. Hän kuunteli heidän valituksiaan, ratkaisi heidän riitojansa ja koki hankkia kaikille oikeutta. Margareetan kuoltua hallitsi Eerik Pommerilainen yksinään näitä kolmea valtakuntaa. Hän oli epävakainen ja kevytmielinen herra, joka lupasi paljon ja unhotti pian, mitä oli Iuvannut. Mutta Maunu piispa ymmärsi hankkia häneltä hyödyllisiä laitoksia Suomelle. Hänen aikanaan jaettiin maamme kahteen laamannikuntaan, ja tänne perustettiin ylioikeusto, jota sanottiin maanoikeudeksi. Täällä oli siihen aikaan Turussa rahapajakin, jossa lyötiin hopearahoja (Turun markkoja). Ruotsalaisia rasittivat kuninkaan saksalaiset voudit. Silloin taalalaiset nousivat kapinaan vuoritilallisen Engelbrektin johdolla, saivat maanmiehiltään apua ja karkoittivat kuninkaan voudit. Tämän kuulivat pohjalaiset ja tarttuivat aseihin. He taistelivat kuninkaan väkeä vastaan Länsi-Suomessa. Kevytmielinen kuningas karkoitettiin valtakunnasta (v. 1439) ja eli sitten merirosvona Gotlannissa. Mutta herrat olivat keskenään kateellisia ja kutsuivat taas Ruotsiin saksalaisen kuninkaan, jonka nimi oli Kristoffer. Häntä nimitettiin pettukuninkaaksi, koska silloin oli maassa katovuosi. Hän kuoli pian, ja sitten asetettiin hallitsijaksi Suomessa syntynyt ruotsalainen ritari, jonka nimi oli Kaarle Knuutinpoika, Bonde-sukua. Muutaman vuoden kuluttua herrat tahtoivat mieluummin olla Tanskan kuninkaan hallittavina,. jonka nimi oli Kristian I. Kaarle Knuutinpoika lähti silloin Suomeen ja piti seitsemän vuotta hovia Viipurissa, joka oli annettu hänelle hyvitykseksi kruunusta. Muutaman vuoden kuluttua karkoitettiin Kristian I vuorostaan, Kaarle Knuutinpoika kutsuttiin taas kuninkaaksi, karkoitettiin uudelleen ja kutsuttiin taas takaisin. Jonkin aikaa hän asui köyhänä ja hylättynä Raaseporin linnassa. Se oli rauhatonta aikaa, kun kuninkaita yhtenään vaihdeltiin ja herrat ja piispat hallitsivat valtakuntaa. Maunu piispa koetti kaiken elinaikansa toimia rauhan ja sovinnon pysyttämiseksi. Elämänsä lopulla hän perusti Naantalin luostarin ja rakensi itselleen talon sen lähistöön. Siellä hän vietti rauhassa viimeiset päivänsä ja kuoli v. 1452 yhdeksänkymmenenviiden vuoden vanhana, Suomen kansan hartaasti kaipaamana. *) Maunu = Magnus; Suuri [[Luokka:Maamme kirja]] tdnv1hh5im0ejyznvkch8visshcnvat 0 19854 130070 112073 2026-04-21T21:36:19Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130070 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=133. Viipurin pamaus |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Siihen aikaan eli eräs huimapäinen ja omavaltainen ritari, nimeltä Eerik Akselinpoika Tott. Hän rakennutti vuonna 1475 Savonlinnan, jota nimitettiin myöskin Olavinlinnaksi; ja se on kolmine torneineen vieläkin pystyssä. Eerik Akselinpoika varusti Viipurinkin kaupungin muureilla. Ja kun hänellä oli nämä kaksi linnoitusta, paisui hän niin ylpeäksi, että omin päin julisti sodan Venäjän suuriruhtinasta vastaan ja hyökkäsi hänen maahansa hävittäen sitä 20 peninkulman alalta. Tästä ja muista rajaseuduille tehdyistä partioretkistä syntyi ensin eripuraisuutta ja viimein suuri sota Venäjän ja Ruotsin kesken. Venäläiset, jotka tähän asti olivat olleet mongolien orjuudessa, mutta vastikään siitä vapautuneet, samosivat maahamme suurin sotajoukoin ja hävittivät isoimman osan Suomea aina Tornion seudulle asti. Jokainen suomalainen mies tarttui aseihin ja lähti vainolaista vastaan, mutta tämä oli jo nopeilla hevosillaan vienyt pois saaliinsa. Savonlinnaa ja Viipuria eivät venäläiset voineet valloittaa. Viipurissa oli silloin päällikkönä urhoollinen ruotsalainen ritari, nimeltä Knut Posse. Hän oli nuoruudessaan ollut ylioppilaana ja matkoillaan ulkomailla tullut muita oppineemmaksi. Senvuoksi kansa luuli Possen osaavan noitua. Hänestä kerrotaankin monta taikauskoista tarinaa. Sanottiin hänen saaneen paholaiselta hevosen ja rengin, jotka hän kerran sydäntalvella lähetti ilman halki viemään sanaa Tukholmaan. Kerrottiin myöskin, että Posse, kun hän linnantornissa ravisti patjasta höyhenet ilmaan, käänsi vihollisten silmät niin, että jokainen höyhen näytti heistä sotalaivalta. Kun hän piirsi laivankuvan hiekkaan, tuli siitä kohta oikea laiva. Kerrottiinpa lisäksi hänen osanneen keittää kauhistavaa ainetta sammakoista, käärmeistä, elohopeasta, lipeästä ja kalkista. Mutta tämä aine ei ollut muuta kuin ruutia, vaikka harvat vielä silloin oikein tiesivät, mistä sitä valmistettiin. Syyskuussa vuonna 1495 ryntäsi suuri venäläinen sotajoukko Viipuria vastaan. Venäläisiä sanottiin olleen kuin puita metsässä, ja he toivat muassaan 7 metrin pituisia tykkejä, joilla ampuivat kiviä muureja vastaan. Knut Posse puolustautui urhoollisesti vähäisellä linnaväellään lähes kolme kuukautta. Mutta kovasta ampumisesta kaatui viimein kaksi tornia, ja kolmanteen ilmestyi jo suuria aukkoja. Marraskuun 30 päivänä venäläiset pystyttivät yhdeksät pitkät tikapuut muurien nojaan ja alkoivat kiivetä muureille. Tätä Posse odottikin ja oli pannut ruutia vielä pystyssä olevan tornin alle. Venäläiset hyökkäsivät muurin ylitse ja täyttivät tornin. Silloin sytytettiin ruutimiina, torni luhistui hirmuisesti ryskähtäen ja hautasi raunioihinsa kaikki sisällä olevat viholliset. Venäläisten muu sotalauma säikähti hirmuisesti, kun maasta suitsusi tulta. Toiset kaatuivat pyörtyneinä maahan, toiset pakenivat. Posse, joka väkineen oli kellareihin kätkeytynyt, hyökkäsi ulos ja surmasi paljon vihollisia. Piiritys lakkasi, ja Viipuri oli pelastettu. Tätä tapahtumaa sanottiin sitten Viipurin pamaukseksi. Varmaan ei tiedetä, kuinka siinä kävi, mutta sen verran tiedetään kuitenkin, että venäläiset vetäytyivät takaisin, voimatta Viipuria valloittaa. Posse tuli maankuuluksi, ja pamauksesta kerrottiin sitten monta tarinaa. Possen sanottiin käskeneen miestensä tukkia korvansa vahalla, mutta muutamat, jotka eivät käskyä totelleet, kuolivat pamauksesta. - Nykyaikanakin käytetään usein sodassa ruutimiinoja; mutta yksikään muu ei ole tullut niin kuuluisaksi kuin Viipurin pamaus. [[Luokka:Maamme kirja]] ag7zjblil7rpq82czl26o80bzzvjoi3 0 19855 130071 112074 2026-04-21T21:36:27Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130071 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=136. Junkkeri Tuomas ja Eerik Fleming |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Pelastettuaan suurimman osan Ruotsia Kustaa Vaasa lähetti Suomeen pienen sotajoukon Niilo Vestgöten johtamana. Suomen aatelisto varusti sotamiehiä, ja syksyllä vuonna 1521 suomalainen ja ruotsalainen sotaväki alkoi yhteisvoimin piirittää Turun linnaa. Tämän päällikkönä oli saksalainen mies, nimeltä junkkeri Tuomas, ja hänellä oli sotaan tottuneita saksalaisia palkkasotureita sekä tykkejä ja kaikkia muita tarvikkeita. Piirittäjät sitävastoin olivat huonosti varustetut; he eivät koko talvikautena saaneet mitään toimeen, mutta junkkeri Tuomas teki väkineen linnasta hyökkäyksiä. Niissä hän otti useita ruotsalaisia herroja vangeiksi ja oli sitä paitsi jo ennen sulkenut suomalaisia vankeja linnan vankikoppeihin. Eräänä aamuna pystytettiin linnan muureille korkeita hirsipuita. Niihin junkkeri Tuomas hirtätti muutamia vankeja uhatakseen ja pilkatakseen heidän maanmiehiään, ja Niilo Vestgöte näki oman veljensä riippuvan hirsipuussa. Talvella tuli Kristian kuninkaalta käsky surmauttaa kaikki vangit, jotka vielä olivat hengissä, eikä junkkeri Tuomas odottanut toista käskyä. Pyöveli sai siis uutta työtä, linnassa mestattiin kaksi suomalaista ritaria ja useita alempisukuisia miehiä. Yksi vangeista oli Eerik Fleming, nuori, uskalias ja viisas suomalainen aatelismies. Hän oli olevinaan Kristian kuninkaan innokas puoluelainen ja sanoi, ettei hän ketään vihannut niin katkerasti kuin kapinallista Kustaa Vaasaa. Kun Fleming oli aikansa sellaista puhunut, niin hän sai pitää henkensä, vieläpä voitti julman junkkerin luottamuksenkin. Eräänä iltana Fleming pyysi saada yöllä karata piirittäjäin kimppuun, ja junkkeri Tuomas suostui siihen, toivoen saavansa hirtättää useampia vankeja. Fleming otti mukaansa ne suomalaiset ja ruotsalaiset vangit, jotka vielä olivat elossa, ja niiden vartijoiksi joukon saksalaisia sotamiehiä. Yön pimeydessä hän ryntäsi ruotsalaisten leirin vastaan, mutta oli edeltäkäsin lähettänyt salaa sanan Niilo Vestgötelle. Yhtäkkiä piiritti Niilo Vestgöten väki hänen joukkonsa. Heti käänsivät Pleming ja vangit aseensa saksalaisia sotamiebiä vastaan; nämä kaatuivat viimeiseen mieheen, ja pelastuneet vangit otettiin riemulla vastaan ruotsalaisten leirissä. Näin kului talvi. Vahvaa Turun linnaa ei voitu valloittaa, ja heti meren auettua saapui tanskalainen laivasto Turkuun. Piiritys täytyi jättää sikseen. Tanskalaiset ryöstivät taas Turkua, ja suuri tulipalo syttyi, kun Niilo Vestgöten ruutikellari räjähti ilmaan. Myöhemmin kesällä vuonna 1522 junkkeri Tuomas sai käskyn koota runsaasti ruokavaroja Suomesta ja viedä ne Tukholmaan, jossa olevia tanskalaisia Kustaa Vaasa piiritti. Tuomas purjehti Suomesta isolla laivastolla. Tultuaan likelle Ruotsin rannikkoa hän lähetti pienen laivan vakoilemaan, olisiko näkyvissä vihollisia. Juuri silloin sattui Eerik Flemingin johtama ruotsalainen laivasto olemaan erään saaren takana väijyksissä. Äkkiarvaamatta hän valloitti tanskalaisen laivan ja vei sen miehistön vankina ruotsalaisiin laivoihin. Sitten hän puki itsensä ja väkensä vangittujen tanskalaisten vaatteihin, nousi tuohon pieneen laivaan ja laski täysin purjein tanskalaista laivastoa kohti. Junkkeri Tuomas näki laivan lähenevän, halusi heti kuulla, minkälaisia sanomia se toi, ja soudatti itsensä veneellä vakoilijalaivalle. "Mitä kuuluu?" kysyi hän. "Kaikki hyvin!" vastasi Fleming tanskalaisessa takissaan. Junkkeri Tuomas kapusi kohta laivaan. Tuskin hän oli ennättänyt kannelle, kun jo havaitsi petoksen ja yritti hypätä veneeseen, mutta samassa hänet otettiin kiinni. Fleming laski taas Ruotsin saaristoa kohti, ja tanskalainen laivasto, jonka miehistö oli nähnyt junkkeri Tuomaan nousevan laivaan, seurasi jäljessä. Heti ryntäsi Fleming tanskalaisten kimppuun, joilla ei ollut päällikköä, ja valtasi koko heidän laivastonsa, yhtä laivaa vaille, jonka nimi oli "Suomen prinssi". Tämä puolustautui urhoollisesti koko Ruotsin laivastoa vastaan, se täytyi ampumalla sytyttää palamaan ja se upposi kaikkine väkineen. Junkkeri Tuomas vietiin vangittuna Kustaa Vaasan eteen ja hirtettiin tammeen julmien tekojensa palkinnoksi. Se häntä enimmin harmitti, ettei häntä, muka ritarimiestä, hirtetty edes hamppunuoralla, vaan niiniköydellä. Mutta Eerik Flemingistä tuli rikas ja mahtava mies sekä ruotsalaisen laivaston amiraali. [[Luokka:Maamme kirja]] 50yd8z9dejguo0igg7acwvf90gu8reu 0 19856 130072 112075 2026-04-21T21:36:34Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130072 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=137. Piispa Arvid Kurki |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Maunu Tavastin jälkeen oli Turun piispoina ollut rikkaita, oppineita ja mahtavia miehiä Suomen ylhäisimmästä aatelistosta. He olivat uljaita kirkkoruhtinaita, viisaita hallitusmiehiä ja rakastivat maatansa. Suomi kukoisti heidän hallituksensa aikana. Mutta tästä hyvästä ajasta teki lopun Venäjän sota ja tanskalaisten hävitykset. Kirkot ryöstettiin, maa köyhtyi, kansa ei jaksanut maksaa kymmenyksiä. Svante Sturen aikana oli Turussa peräkkäin kaksi vanhaa piispaa, jotka eivät jaksaneet pitää järjestystä näinä kovina aikoina. Ja suuri sekasorto oli silloin kaikissa oloissa. Viimein tuli valtioviisas ja ylhäissukuinen Arvid Kurki Turun piispaksi vuonnä 1510. Hän hallitsi hiippakuntaansa jäntevästi, ja vielä kerta nähtiin katolisen kirkon ylipaimenen esiintyvän melkein yhtä loistavana, ylevänä ja mahtavana kuin hänen kuuluisat edeltäjänsä. Mutta ajat kävivät yhä tukalammiksi. Arvid piispan likeisin esimies, Upsalan arkkipiispa Kustaa Trolle, oli maanpetturi ja kannatti Kristian kuningasta. Kun tanskalaiset pääsivät voitolle ja valloittivat Suomen, niin Arvid piispalla ei ollut muuta neuvoa kuin teeskennellyllä alamaisuudella viihdyttää Kristian kuninkaan epäluuloa. Hän pyysi kuninkaalta maatiloja ja etuja, esiintyäkseen omanvoiton pyytäjänä, sillä Kristian kuningas, joka oli petollinen, ei luullut kenenkään voivan menetellä rehellisesti ja omaa hyötyään katsomatta. Senvuoksi kuningas armahti Arvid piispaa, mutta kaikki rehelliset Suomen miehet surivat sitä, luullen heidän piispansa pettäneen isänmaansa. Arvid piispa antoi maanmiestensä jonkin aikaa luulla hänestä pahaa ja kätki suuren joukon sota-aseita Kuusiston linnan kellariholveihin. Mutta kun Kustaa Vaasa lähetti sotaväkeä Turkuun, heitti piispakin teeskentelyn, jakoi sotaväelle aseita ja yhtyi julkisesti vapauden puolustajiin. Kansalaisemme noudattivat hänen kehoitustaan ja varustautuivat tanskalaisia vastaan. Arvid piispa tiesi kyllä panevansa henkensä ja onnensa alttiiksi, mutta näitä hän piti vähäarvoisina, sillä isänmaa oli hänelle kaikkia maallisia etuja rakkaampi. On jo kerrottu, että Turun linna jäi valloittamatta ja sai keväällä vuonna 1522 apua tanskalaiselta laivastolta. Tanskalaiset olivat taas vähän aikaa herroina maassamme ja etsivät piispaa kaikkialta rangaistaksensa häntä hänen luopumisestaan. Arvid piispa pakeni rannikkoa myöten pohjoiseen päin, ensin Raumalle, sieltä Poriin, sieltä Närpiöön Pohjanmaalle. Mutta kun vainoojat alinomaa olivat hänen kintereillään, täytyi hänen Närpiössä astua laivaan paetakseen Ruotsiin. Hänen mukanaan lähti useita maamme ylhäisimpiä aatelisia, rouvia ja pappeja. Laiva oli kiireessä tullut huonosti varustetuksi, kenties oli siinä myöskin liiaksi väkeä ja tavaraa. Kun pakolaiset likenivät Ruotsin rannikkoa Oregrundin edustalla, nousi kova myrsky, ja siinä hukkui laivan keralla piispa ja kaikki pakolaiset 23 päivänä toukokuuta v. 1522. Näin päättyi Suomen viimeisen katolisen piispan kunniakas elämänura. Niinkuin ensimmäinen piispa Henrik oli antanut henkensä Suomen puolesta, niin uhrasi myöskin viimeinen piispa, Arvid Kurki, henkensä isänmaansa puolesta. Emme siis saa unhottaa, että katolinen kirkko Suomessa kaikkine puutteineen ja vikoineen kuitenkin on sekä alkanut että päättänyt vaiheensa kunniakkaasti. [[Luokka:Maamme kirja]] 1wmibx8kv6aunmxlfkh7si47jun86eo 0 19857 130121 112076 2026-04-21T21:45:06Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130121 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=99. Tulen synty |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} [Kalevalan 47:nnessä ja 48:nnessä runossa.] Siihen aikaan, jolloin Pohjan akka, harvahammas, oli sulkenut auringon ja kuun vuorehen teräksisehen, oli taivaassa ja maassa yhtämittainen yö. Taivaan ukko etsi kadonneita valkeitaan, mutta ei löytänyt niitä. Silloin hän iski miekalla tuliterällä tulta kynnestään ja kätki tulikipunan hopeiseen kehään. Ilman impi pantiin tulta tuudittelemaan ilman partahalla kultaisessa kätkyessä, hihnoissa hopeisissa. Mutta kipuna putosi varomattomaita immeltä, repäisi taivaan reikihin ja suikahti maahan puhki pilvien, läpi taivaan yhdeksän. Väinämöinen sanoi veljelleen Ilmariselle: "Lähtekäämme katsomahan, mikä tuo taivaasta maahan valahti!" Uroot lähtivät, soutivat Nevajoen poikitse ja tapasivat Ilmattaren, joka kertoi tulen raivoisan kulun. Se oli ensin pudonnut Tuurin uuteen tupaan, vahingoittanut väen ja polttanut lapsen kätkyessä. Siitä se kulki polttaen maita ja soita, ja vierähti viimein aaltoihin Aluenjärven, joka säihkyellen kuohui yli äyräittensä. Silloin sinervä siika nieli tulisorosen, ja Aluenjärvi asettui. Mutta tuska tuli sijalle, kipuna poltti ja hän pyysi loheita apua. Lohi nieli siian; joutui samaan tuskaan ja pyysi hauelta apua. Hauki nieli lohen, mutta tuska tuli hauellekin. Väinämöinen ja Ilmarinen kutoivat nyt niinisen nuotan ja kokivat turhaan pyydystää haukea. Sitten he kylvivät pellavaa ja kutoivat uuden liinaisen nuotan, joka oli perältä sata syltä, siulat seitsentä sataa. Nuotta vietiin vesille, vedettiin ja vennättiin, mutta turhaan. Silloin jatkettiin siuloja viidellä sylisadalla ja pyydettiin Ahtia ja Vellamoa avuksi. Viimein saatiin hanki, mutta kukaan ei uskaltanut sitä halkaista. Päivän poika sai isänsä kultapäisen ja hopeateräisen veitsen ja halkaisi sillä hauen, löysi sen vatsasta lohen, lohen vatsasta siian, siian sisästä sinikeräsen, siitä punaisen kerän ja punaisesta kerästä kipunan. Mutta kipuna pääsi Päivän pojan käsistä, poltti Väinämöisen parran, Ilmariselta vielä pahemmin poskipäitä ja käsiä kärventeli ja meni taas hävittämään maailmaa. Viimein Väinämöinen tapasi sen lahokannon alta, tempasi sen koivun kääpihin ja kantoi vaskikattilassa tupaansa. Siitä ajasta alkaen on tulta takassa, valoa tuvassa ja hiilos Ilmarisen ahjossa. Mutta tulen vihoja parantamaan pyydettiin Turjan tyttöä ja Pohjan poikaa Lapista tulemaan, hyyssä sukka, jäässä kenkä, hyinen vyöhyt vyölle vyötty, hyinen kattila kädessä, viskomaan hyydettä ja vilua vettä haavoille. Ja jos ei tästä tulisi apua, rukoiltiin Ukkoa ylijumalaa lähettämään jäätä ja hyvää voidetta paranteeksi tuimille tulen vihoille. [[Luokka:Maamme kirja]] q0bi3piz3su3as18o2q5gkg0y05ubms 0 19858 130052 112077 2026-04-21T21:31:42Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130052 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=100. Raudan synty |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} [Kalevalan 8:nnessa ja 9:nnessä runossa.] : Siitä vanha Väinämöinen : läksi veistohon venosen, : satalauan laittelohon, : vuorelle teräksiselle, : rautaiselle kalliolle. : Veikaten venettä veisti, : purtta puista uhkaellen; : veisti päivän, veisti toisen, : veisti kohta kolmannenki. : Niin päivällä kolmannella : Hiisi pontta pyörähytti, : Lempo tempasi tereä, : kävipä kivehen kirves, : kasa kalkkoi kalliohon, : kirves kilpistyi kivestä, : terä liuskahti Iiha'an, : polvehen pojan pätöisen, : varpahasen Väinämöisen; : sen Lempo lihoille liitti, : Hiisi suonille sovitti, : veri pääsi vuotamahan, : hurme huppelehtamahan. : Vaka vanha Väinämöinen : loihe siitä loitsimahan : luki synnyt syitä myöten, : mutt' ei muista muutamia : rauan suuria sanoja, : joista salpa saataisihin, : luja lukko tuotaisihin : noille rauan ratkomille, : suu sinervän silpomille. : Jopa tuskaksi tulevi, : läylemmäksi lankeavi, : vaka vanha Väinämöinen : itse itkuhun hyräytyi, : pani varsan valjahisin, : ruskean reen etehen, : siitä reuoikse rekehen, : kohennaikse korjahansa, : laski virkkua vitsalla, : helähytti helmisvyöllä, : virkku juoksi, matka joutui, : reki vieri, tie lyheni, : jo kohta kylä tulevi, : kolme tietä kohtoavi. : Laski virkkua vitsalla, : ajoa suhuttelevi, : ajoi matkoa palasen : ylimmäistä tietä myöten, : ylimmäisehen talohon. : Yli kynnyksen kysyvi,. : lausui lakkapuun takoa: : "Oisiko talossa tässä : rauan raannan katsojata, : veren summan sulkijata?" : Ukko uunilta urahti, : halliparta paukutteli: : "On sulettu suuremmatki, : jalommatki jaksettuna, : Luojan kolmella sanalla, : syvän synnyn säätämällä, : joet suista, järvet päistä, : virrat niskalta vihaiset, : lahet niemien nenistä, : kaunakset kapeimmilta." : Siitä vanha Väinämöinen : itse korjasta kohosi,. : tuosta pirttihin tulevi, : alle kattojen ajaikse. : Tuoahan hopeatuoppi, : kultakannu kannetahan, : ei veä vähäistäkänä, : pikkuistakana piätä : verta vanhan Väinämöisen, : hurmetta jalo urohon. : Ukko uunilta urahti, : halliparta paukutteli: : "Mi sinä lienet miehiäsi, : verta on seitsemän venettä : sun poloinen polvestasi : lattialle laskettuna; : muut on muistaisin sanaset, : vaan en arvoa alusta, : mist' on rauta syntynynnä, : kasvanunna koito kuona." : Silloin vanha Väinämöinen : sanan virkkoi, noin nimesi: : "Itse tieän rauan synnyn, : arvoan alun teräksen: : ilma on emoja ensin, : vesi vanhin veljeksiä, : rauta nuorin veljeksiä, : tuli kerran keskimmäinen. : "Tuo Ukko, ylinen luoja, : itse ilmojen Jumala, : ilmasta veen erotti, : veestä maati manterehen, : rauta on raukka syntymättä, : syntymättä, kasvamatta. : "Ukko, ilmoinen Jumala, : hieroi kahta kämmentänsä, : vasemmassa polven päässä: : siitä syntyi kolme neittä, : koko kolme Luonnotarta, : rauan ruostehen emoiksi. : "Astui immet pilven äärtä, : lypsit maalle maitojansa, : lypsit maille, lypsit soille, : lypsit vienoille vesille. : "Ku on lypsi mustan maion, : siitä syntyi meltorauta; : ku on vaikean valutti, : siit' on tehtynä teräkset; : ku on puikutti punaisen, : siit' on saatu rääkyrauta. : "Olipa aikoa vähäisen, : rauta tahteli tavata : vanhempata veikkoansa, : käyä tulta tuntemahan. : "Tuli tuhmaksi rupesi, : kasvoi aivan kauheaksi, : oli polttoa poloisen, : rauta raukan veikkosensa. : "Rauta pääsi piilemähän : tuon tuiman tulen käsistä. : "Siitä sitten rauta piili : heiluvassa hettehessä, : läikkyvässä lähtehessä, : suurimmalla suon selällä, : tuiman tunturin laella, : jossa joutsenet munivat, : hanhi pojat hautelevi. : Piili vuoen, piili toisen, : piili kohta kolmannenki : kahen kantosen välissä, : koivun kolmen juuren alla; : ei toki pakohon pääsnyt : tulen tuimista käsistä. : "Susi juoksi suota myöten, : karhu kangasta samosi, : suo liikkui suen jälissä, : kangas karhun kämmenissä, : siihen nousi rautaruoste, : ja kasvoi teräskaranko : suen sorkkien sijoille, : karhun kannan kaivamille. : "Syntyi seppo Ilmarinen, : sekä syntyi, jotta kasvoi, : se syntyi sysimäellä, : kasvoi hiilikankahalla, : vaskinen vasara käessä, : pihit pikkuiset piossa. : "Yöllä syntyi Ilmarinen, : päivällä pajasen laati. : Etsi paikkoa pajalle, : levitystä lietsimille, : näki suota salmekkehen, : näki rautaiset orahat, : teräksiset tierottimet : suen suurilla jälillä, : karhun kämmenen tiloilla. : "Sanovi sanalla tuolla: : 'Voi sinua rauta raukka, : kun olet kurjassa tilassa, : suolla sorkissa sutosen, : aina karhunaskelissa! : Mitä tuostaki tulisi, : josp' on tunkisin tulehen, : ahjohon asettelisin?' : "Rauta raukka säpsähtihe, : kun kuuli tulen sanomat, : tulen tuimat maininnaiset. : "Sanoi seppo Ilmarinen: : 'Ellös olko milläskänä, : tuli ei polta tuttuansa, : herjaele heimoansa! : Kun tulet tulen tuville, : siellä kasvat kaunihiksi, : ylenet ylen ehoksi, : miesten miekoiksi hyviksi, : naisten nauhan päättimiksi.' : "Semp' on päivyen perästä : rauta suosta sotkettihin, : vetelästä vellottihin, : tuotihin sepon pajahan. : "Tuon seppo tulehen tunki, : alle ahjonsa ajeli, : lietsoi kerran, lietsoi toisen, : lietsoi kerran kolmannenki, : rauta vellinä viruvi, : kuonana kohaelevi : sepon suurissa tulissa, : ilmivalkean väessä. : "Siinä huuti rauta raukka: : 'Ota pois minua täältä : tuskista tulen punaisen!' : "Sanoi seppo ilmarinen: : 'Jos otan sinut tulesta, : vielä veistät veljeäsi, : lastuat emosi lasta.' : "Siinä vannoi rauta raukka, : vannoi vaikean valansa : ahjolla, alasimella, : vasaroilla, valkkaimilla: : 'Onpa puuta purrakseni, : kiven syöntä syöäkseni, : etten veistä veikkoani, : lastua emoni lasta; : parempi on ollakseni, : eleäkseni ehompi, : kulkijalla kumppalina, : käyvällä käsi-asenna, : kuin syöä omaa sukua, : heimoani herjaella. : "Silloin seppo Ilmarinen : rauan tempaisi tulesta, : asetti alasimelle, : rakentavi raukeaksi, : tekevi teräkaluiksi, : keihä'iksi, kirvehiksi, : kaikenlaisiksi kaluiksi. : "Viel' on pikkuista vajalla, : rauta raukka tarpehessa: : eipä kiehu rauan kieli, : ei sukeu suu teräksen, : rauta ei kasva karkeaksi, : ilman veessä kastumatta. : "Siitä seppo Ilmarinen, : laati pikkuisen poroa, : lipeäistä liuotteli, : teräksen tekomujuiksi, : rauan karkaisuvesiksi. : "Koitti seppo kielellänsä, : hyvin maistoi mielellänsä, : itse tuon sanoiksi virkki: : 'Ei nämät hyvät minulle : teräksen tekovesiksi, : rautojen rakentomaiksi.' : "Mehiläinen maasta nousi, : sinisiipi mättähästä, : lentelevi, liitelevi, : ympäri sepon pajoa. : "Niin seppo sanoiksi virkki: : 'Mehiläinen, mies kepeä, : tuo simoa siivessäsi, : kanna mettä kielessäsi : kuuen kukkasen nenästä, : seitsemän on heinän päästä : teräksille tehtäville, : rauoille rakettaviile!' : "Herhiläinen, Hiien lintu, : katselevi, kuuntelevi, : katseli katon rajasta, : alta tuohen tuijotteli. : "Lenteä hyrähtelevi, : viskoi hiien hirmuloita, : kantoi käärmehen kähyjä, : maon mustia mujuja, : sammakon salavihoja : teräksen tekomujuihin, : rauan karkaisuvetehen. : "Itse seppo Ilmarinen, : takoja alinomainen, : luulevi, ajattelevi, : mehiläisen tulleheksi, : tuon on mettä tuoneheksi, : kantaneheksi simoa; : siihen tempasi teräksen, : siihen kasti rauta raukan, : pois tulesta tuotaessa, : ahjosta otettaessa. : "Sai siitä teräs pahaksi, : rauta raivoksi rupesi, : petti vaivaisen valansa, : söi kuin koira kunniansa, : veisti raukka veljeänsä, : sukuansa suin piteli, : veren päästi vuotamahan. : hurmehen hurahtamahan." : Ukko uunilta urahti, : parta lauloi, pää järähti: : "Jo nyt tieän rauan synnyn, : tajuan tavat teräksen. : "Ohoh, sinua, rauta raukka, : rauta raukka, koito kuona, : siitäkö sinä sikesit, : siitä kasvoit kauheaksi, : ylen suureksi sukesit! : "Et sä silloin suuri ollut, : etkä suuri, etkä pieni, : et kovin korkeakana, : etkä äijältä äkäinen, : kun sa maitona makasit : rieskasena riuottelit : pitkän pilven rannan päällä, : alla taivahan tasaisen. : "Etkä silloin suuri ollut, : kun sa liejuna lepäsit : suurimmalla suon selällä, : tuiman tunturin laella. : "Etkä silloin suuri ollut, : kun sua hirvet suolla hieroi, : susi sotki sorkillansa, : karhu kämmenyksillänsä. : "Etkä silloin suuri ollut, : kun sua suosta sotkettihin, : vietihin sepon pajahan, : alle ahjon Ilmarisen. : "Etkä silloin suuri ollut, : kun sa kuonana kohisit : tuimissa tulisijoissa, : vannoit vaikean valasi : ahjolla, alasimella, : vasaroilla, valkkaimilla. : "Joko nyt suureksi sukesit, : äreäksi ärtelihit, : rikoit, vaivainen; valasi, : söit kuin koira kunniasi, : kun sä syrjit syntyäsi, : sukuasi suin pitelit! : "Tule nyt työsi tuntemahan, : pahasi parantamahan, : ennenkuin sanon emolle, : vanhemmallesi valitan, : enemp' on emolla työtä, : vaiva suuri vanhemmalla, : kun poika pahoin tekevi, : lapsi tuhmin turmelevi. : "Pitäy veri vuotamasta, : hurme huppelehtamasta, : veri seiso kuni seinä, : asu hurme kuni aita, : kuin miekka meressä seiso, : saraheinä sammalessa! : "Vaan jos mieli laatinevi : liikkua lipeämmästi, : niin sä liikkuos lihassa : sekä luissa luistaellos; : sisässä sinun parempi, : alla kalvon kaunihimpi : suonissa sorottamassa : sekä luissa luistamassa. : "Tyy'y nyt, tyyris, tippumasta, : punainen putoamasta! : Tyytyi ennen Tyrjän koski, : joki Tuonelan tyrehtyi, : meri kuivi, taivas kuivi : sinä suurna poutavuonna, : tulivuonna voimatoinna. : "Jos et tuostana totelle, : huuan Hiiestä patoa, : jolla verta keitetähän, : hurmetta varistetahan. : "Kun ei lie minussa miestä : tämän tulvan tukkijaksi, : onp' on taatto taivahinen, : pilvenpäällinen Jumala, : joka miehistä pätevi : veren suuta sulkemahan. : "Oi, Ukko, ylinen luoja, : taivahallinen Jumala! : Tule tänne tarvittaissa, : käy tänne kutsuttaissa, : tunge turpea kätesi, : paina paksu peukalosi : tukkeheksi tuiman reiän, : paikaksi pahan veräjän, : veä päälle lemmen lehti, : kultalumme luikahuta : veren tielle telkimeksi, : jottei parsku parralleni, : valu vaaterievuilleni!" : Sillä sulki suun vereltä, : tien on telki hurmehelta. : Pani poikansa pajahan : tekemähän voitehia, : noista heinän helpehistä, : tuhatlatvan tutkaimista, : me'en maahan vuotajista, : simatilkan tippujista. : Tuli poikanen pajasta : tekemästä voitehia, : rasvoja rakentamasta, : ne työnti ukon kätehen. : Koki ukko kielellänsä : maistoi suullansa sulalla, : tunsi katsehet hyviksi, : voitehet vakaisiksi. : Siitä voiti Väinämöistä, : pahoin tullutta paranti, : voiti alta, voiti päältä, : kerran keskeä sivalti, : sanovi sanalla tuolla, : lausui tuolla lausehella: : "En liiku omin lihoini, : liikun Luojani lihoilla, : en väiky omin väkini, : väikyn väellä kaikkivallan, : en puhu omalla suulla, : puhelen Jumalan suulla, : josp' on mulla suu suloinen, : suloisempi suu Jumalan, : jospa on kaunoinen käteni, : käsi Luojan kaunihimpi." : Tukun silkkiä sivalti, : sitehiksi suoritteli, : sitoi niillä silkillänsä : polvea pojan pätöisen. : Siitä vanha Väinämöinen : jo tunsi avun totisen, : siirsi silmänsä ylemmä, : katsahtavi kaunihisti : päälle pään on taivosehen, : sanovi sanalla tuolla, : lausui tuolla lausehella: : "Tuoltapa aina armot käyvät, : turvat tuttavat tulevat : ylähältä taivahasta, : luota Luojan kaikkivallan. : "Ole nyt kiitetty, Jumala, : ylistetty, Luoja yksin, : kun annoit avun minulle, : tuotit turvan tuttavasti : noissa tuskissa kovissa, : terän rauan raatamissa." : Siitä vanha Väinämöinen : vielä tuon sanoiksi virkki: : "Elkätte, etinen kansa, : kansa vasta kasvavainen, : veikaten venettä tehkö, : uhkaellen kaartakana; : Jumalass' on juoksun määrä, : Luojassa lopun asetus, : ei urohon osoannassa, : vallassa väkevänkänä." [[Luokka:Maamme kirja]] 4u4f60cneqvcc5ydm8ukauf8a2qnbv8 0 19860 130053 112079 2026-04-21T21:32:04Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130053 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=102. Väinämöisen ensimmäinen Pohjolan matka |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} [Kalevalan 6:s, 7:s ja 8:s runo.] Tähän aikaan oli rauha ja ystävyys Väinölän ja Pohjolan välillä. Väinämöinen päätti kadonneen Ainon sijaan noutaa itselleen vaimon Pohjolan tyttäristä. Mutta Joukahaisen mielessä kyti kostonhalu. Hän takoi itselleen tulisen jousen, punoi jänteen Hiiden hirven suonista, vuoli pinon nuolia, joiden varret olivat tammesta ja päät tervaksesta, karkaisi ne käärmeen myrkyssä ja sulitti ne pääskysen pienillä sulilla. Näin varustettuna hän väijyi vanhaa Väinämöistä. Kauan hän odotti; viimein hän keksi muutamana aamuna mustan pilkun merellä. Se oli Väinämöinen, joka matkasi Pohjolaan olkisella oriillaan, kavioiden aalloissa kastumatta. Joukahainen otti jousensa. Äiti kielsi häntä: "Älä tapa Kalevan poikaa! Hän on sukua suurta, hänen kanssansa katoo laulu ja ilo maan päältä!" Joukahainen mietti vähäisen, mutta ampui vihdoin. Ensimmäinen nuoli kävi pilviin. Toinen meni maan sisään. Kolmas sattui Väinämöisen hevosen vasempaan lapaan, ja ratsastaja suistui selästä mereen. Silloin Joukahainen kerskaeli ja sanoi: "Et sinä vanha Väinämöinen sinä ilmoista ikänä, kuuna kullan valkeana astu Väinölän ahoja." Mutta Väinämöinen ei ollut kuollut, sillä laulun voima on kuolematon. Yhdeksän päivää ajeli häntä myrsky ympäri meren selkää, ja hänen jäsenensä alkoivat kylmästä kangistua. Silloin lensi ilman halki Lapin kokko, jonka toinen siipi vettä viisti, toinen taivasta lakaisi. Kiitollinen kokko muisti vielä koivun, jonka Väinämöinen oli jättänyt kaskeensa linnuille leposijaksi, ja kantoi uroon selässään rannalle nimettömälle perimmäiseen Pohjolaan. Siellä oli Pohjan piika pikkarainen tehnyt liiton auringon ja kuun kanssa herätäksensä ja noustaksensa yksin ajoin. Ennen päivän koittoa hän oli jo kerinnyt kuusi villaista lammasta, pessyt pöydät, lakaissut lattian ja kantanut rikat pellolle. Hän kuuli Väinämöisen valituksen, ilmoitti sen emännälle, joka urohon nouti tupaan ja virvoitti häntä. Jonkin ajan kuluttua Väinämöinen kyllästyi vieraana olemaan vieraassa maassa ja lupasi kultaa ja hopeata, jos hänet vietäisiin omille maille. Siihen vastasi Louhi, Pohjolan emäntä: "Kullat on lasten kukkasia, hopeat hevon helyjä; mutta jos tahdot takoa Sammon yhdestä joutsenen kynästä, maholehmän maitosesta, yhden orasen jyvästä, yhden uuhen untuvasta, niin annan sinulle tyttäreni vaimoksi ja saatan sinut kotiisi." - "En taida Sampoa takoa", vastasi Väinämöinen, "mutta lähetän veljeni Ilmarisen, joka on takonut taivaankannen; hän täyttää tahtosi." - "Hyvä on", arveli Louhi. "Lähetän sinut nyt kotiisi; mutta varo, ettet päätäsi ylennä, ennenkuin hepo uupuu tai ilta ennättää, muuten kohtaa sinua tuho." Väinämöinen lähti hevosella ja reellä paluumatkalle, mutta ei ennättänyt kauas, kun kuuli surinaa ylhäältä päänsä päältä ja nosti silmänsä ja katsahti taivaalle. Siinä hän näki verrattoman kauniin Pohjan neidon istuvan valkeankiiltävissä vaatteissa taivaankaarella kehräämässä kultalankaa kultakankaaseensa. Ihastuneena Väinämöinen pyysi kaunista neitoa astumaan maahan ja tulemaan hänelle vaimoksi. Mutta neito ilvehti ja käski hänen ensiksi halkaista jouhen veitsellä kärettömällä, sitten hän käski hänen vetää munan solmuun, kiskoa kivestä tuohta ja vihdoin särkeä jäästä aidaksia ilman pilkkehen pirahtamatta. Nämä kaikki teki Väinämöinen; mutta kun neito vielä käski hänen tehdä venettä hänen kehrävartensa muruista ja työntää veneen vesille ilman kouran koskematta, löi Väinämöinen kirveellä polveensa, kuten ennen on kerrottu raudansynnyn sadussa. [[Luokka:Maamme kirja]] fydj8i59ikdvwnjbwrauou9tsddlysy 0 19861 130054 112080 2026-04-21T21:33:28Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130054 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=103. Ilmarinen takoo Sammon |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} [Kalevalan 10:nnessä runossa.] Väinämöinen palasi kotiin huolissaan siitä, että oli luvannut lähettää veljensä, Ilmarisen, Pohjolaan. Hän keksi sentähden juonen ja lauloi tien viereen taivaantasallisen kuusen, jonka oksilla kuu ja otava riippuivat. Väinämöinen tapasi Ilmarisen pajassa ja houkutteli häntä katsomaan tuota kukkalatva-kuusta. Rehellinen seppä antoi vietellä itsensä ja kiipesi kuuseen taivaan valoja ottamaan. Kuusi pilkkasi häntä ja sanoi: "Voi, urosta mieletöntä, lapsen lailla nousit latvaani kuvakuuta ja valetähteä noutamaan!" Heti lauloi Väinämöinen raivohon ilman, tuppurihin tuulen, joka viedä viiletteli hänen veljensä Pohjolaan ohi kuun, alatse päivän. Louhi, Pohjolan emäntä, otti Ilmarisen ilolla vastaan, syötti häntä, juotti häntä ja esitti hänelle tyttärensä, valittuihin vaatteihin puettuna. Saadakseen tämän vaimokseen Ilmarinen lupasi takoa Sammon. Mutta takomiseen oli tarpeen paja, palkeet, vasarat ja alasin, ja näitä kaluja ei ollut Pohjolassa. Ilmarinen tiesi neuvon: hän katsoi sopivan paikan kallioiden välissä ja laittoi siihen, mitä tarvitsi. Työ alkoi, orjat painoivat palkeita. Kolmantena päivänä seppä veti ahjosta kultaisen jousen, mutta jousella oli pahoja tapoja: joka päivä pään kysyvi. Ilmarinen murti sen kappaleiksi, viskasi tuleen ja veti toisena päivänä ahjosta veneen, jonka kokat olivat kullasta ja hangat vaskesta. Silläkin oli pahoja tapoja, se lähti suotta sotahan, ja siksi se työnnettiin takaisin tuleen, kuten jousikin. Seuraavana päivänä tungeikse tulesta kultasarvinen lehmä, jolla oli auringon ja otavan merkit otsassa, mutta sillä oli tapana makaella metsässä ja kaataa maitokiulunsa. Se työnnettiin tuleen, ja nyt vedettiin ahjosta kultainen aura. Tällä taas oli tapana kyntää kylän peltoja, ja se työnnettiin tuleen kuten muutkin. Ilmarinen pani nyt tuulen lietsomaan. Itä lietsoi, lietsoi länsi, etelä enemmän lietsoi ja pohjoinen kovin porotti. Tuli tuiski pajan ikkunoista, säkenet säihkyivät, tomu nousi taivaalle ja savu pilvihin sakeni. Näin kului kolme päivää, ja viimein tungeikse Sampo ahjosta. Ilmarinen lyödä lynnähytteli ja takoa taputteli taitavasti Sammon valmiiksi. Tämä oli salaperäinen, kallis taikakalu. Sen yhdessä laidassa oli jauhomylly, toisessa suolamylly, kolmannessa rahamylly; se jauhoi yhden purnun syötäviä, toisen myötäviä, kolmannen kotipitoja. Louhi ihastui niin, että hän salpasi Sammon yhdeksän lukon taakse, yhdeksän sylen syvään, vaaran vaskisen sisähän. Mutta kun Ilmarinen vaati palkintoa, keksi Pohjolan neito monta estettä. Hän ei joutanut kesäisiltä kiirehiltä: marjat oli maalla poimimatta, lahden rannat laulamatta, lehdot leikin lyömättä, ja jos hän nyt muuttaisi pois, kukapa sitten kunnahilla käkiä kukuttaisi ja lintuja laulattaisi! Ilmarinen tuskautui näihin verukkeihin, ja kun Louhi, päästyään toiveittensa perille, ei tahtonut estää Ilmarista kotiin palaamasta, matkasi tämä veneellä takaisin omille mailleen, Väinölän ahoille. [[Luokka:Maamme kirja]] 7kk0n74832fmg0etgf0zt2ub6baaud9 0 19862 130055 112081 2026-04-21T21:33:35Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130055 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=104. Lemminkäisen seikkailuja |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} [Kalevalan 11:s ja 12:s runo.] Kaukoniemen kainalossa, utuisen niemen nenässä kasvoi äitinsä luona satujen Iemmikki, urhokas, nuori ja kaunis Lemminkäinen, jota myös nimitettiin Ahdiksi (veden jumalaksi), Saarelaiseksi ja Kaukomieleksi. Hänellä oli kala ruokana, ja hänestä tuli komea, punaverinen nuorukainen, mustatukkainen, hyväpäinen ja vahvakätinen. Mutta hänen luonteensa oli meren aaltojen kaltainen, huikentelevainen, kopea, ja siksi hän joutui moniin seikkailuihin, jotka eivät aina olleet miehen ja uroon arvon mukaisia. Saarella nimettömällä asui siihen aikaan kaunis impi, Kyllikki, jonka tylyys kaikkia kosijoita kohtaan oli niin tunnettu että kerrottiin auringon, kuun ja tähden turhaan häntä pojillensa kosineen. Kaikki tämä tuli Lemminkäisen tiedoksi; hän päätti, vastoin äitinsä neuvoa, saada tämän ylpeän neidon vaimokseen ja lähti matkaan niemelle nimettömälle. Alku ei ollut kehuttava. Lemminkäinen tuli Saareen ja ajoi veräjään rekensä kumoon. Ilvehtien sanoivat Saaren tyttäret, että sellainen uros saisi olla karjankaitsijana kaskimailla. Mitä huoli Lemminkäinen, rupesi paimeneksi. Mutta hänen mielensä paloi Kyllikkiin; hänen tähtensä hän sata saapasta kulutti, sadat airot poikki souti. Tuo ylpeä Saaren neito hylkäsi hänen rakkautensa. Ei sanonut joutavansa hänelle vaimoksi, ennenkuin oli kiven kuluksi jauhanut, petkeleen periksi piessyt ja huhmaren sukuksi survonut. Kului aikaa vähäsen, niin karkelivat neitoset eräänä iltana mannerpuolella saloa, Kyllikki ylinnä muita. Lemminkäinen silloin ajoi valitulla varsallaan keskelle kisaketoa ja koppoi Kyllikin korjahansa. Kyllikki rukoili, uhkasi; viimein hän alkoi leppyä. Lemminkäinen vannoi ei enää käyvänsä sotia ja Kyllikki vannoi ei enää menevänsä kylän karkeloihin. Niin vei Lemminkäinen nuoren vaimon kotiinsa; äiti otti heidät ystävällisesti vastaan, ja he elivät jonkin aikaa onnellisina Kaukoniemellä. Kerran viipyi Lemminkäinen kauan kalastusmatkalla. Aika kävi Kyllikille pitkäksi, ja hän meni iloa pitämään kylän nuorison seuraan. Lemminkäisen sisar, Ainikki, ei malttanut olla tätä ilmoittamatta, ja Lemminkäinen kotiin tullessaan suuttui ja sydäntyi. "Äiti", sanoi hän, "laita minulle sauna; Kyllikki on rikkonut valansa, minä matkustan Pohjolaan hakemaan sieltä toista vaimoa. Ota minun harjani, ja silloin on hukka Lemminkäisen, kun harja hurmehin valuvi." Turhaan itki Kyllikki, turhaan rukoili ja varoitti äiti. Lemminkäinen vyöteleikse rautapaitoihin ja teräsvöihin, sitoo kupeelleen terävän miekkansa eikä unohda mahtavilla loitsusanoilla varaella itseään vihollisista. Yhden ainoan hän unohti: sanat käärmeenpistoa vastaan. Ylpeänä taidostaan hän vihelsi hevosensa viidakosta ja ajoi Pohjolaan. Siellä hän kuuli laulua ja soittoa suuresta tuvasta. Rohkeasti hän astui sisään ja lauloi itse niin mahtavasti, että turkinhelmat iskivät tulta ja silmät valoivat vaikeata. Hän lauloi Rutjan koskeen nuoret ja vanhat, miehet miekkoinensa, urohot aseinensa. Yhden ainoan pahaisen heitti laulamatta, Ulappalan sokean paimenen. Mutta sellaista häpeätä ei paimen saattanut kärsiä; hän lähti pois ja meni Tuonelan joelle Lemminkäistä odottamaan. [[Luokka:Maamme kirja]] bed3353btx6h9kmvpwl8i86f5cg9h7s 0 19863 130056 112082 2026-04-21T21:33:43Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130056 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=105. Lemminkäisen surma |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} [Kalevalan 13:s, 14:s ja 15:s runo.] Ylpeänä urotöistään Lemminkäinen kysyi Pohjolan kaunista tytärtä vaimokseen. "En anna", vastasi äiti, "häntä ei saa kukaan muu kysyä kuin se, joka on hiihtänyt Hiiden nopeajalkaisen hirven." Lemminkäinen otti suksensa, liukkaat kuin käärmeet, ja hiihti niin, että tuli suihki ympäri laajan Lapinmaan. Hirvi pääsi pakoon, sukset taittuivat. Ei ollut enää muuta keinoa kuin pyytää uusia suksia Ukolta ja rukoilla Tapion pienoista neitiä simapillillä herättämään nukkuvaa metsänemäntää. Mielikki heräsi, Tapio vaatetti metsän hopeaan, ja metsästäjä palasi tuoden hiihtämänsä hirven Pohjolaan. - "Vielä puuttuu jotakin", sanoi Pohjolan emäntä. "Ennenkuin saat tyttäreni, pitää sinun suistaa Hiiden ruskea, tulta pärskyvä hevonen." - Lemminkäinen otti kultaohjakset ja hopeisen marhaminnan ja näki kuusikossa hevosen, jonka tukka tulta tuiski, harja savua suihki. Eipä ollut muuta neuvoa kuin rukoilla Ukkoa satamaan rautaisia rakeita liekkien jäähdyttämiseksi, ja rakeista säikähtyneenä hevonen pisti hyvällä päänsä kultaisiin päitsiin. - "Vielä et saa tytärtäni", sanoi Pohjolan emäntä, "ennenkuin ammut yhden nuolen nostamalla kauniin joutsenen Tuonelan joesta." - Lemminkäinen lähti Tuonelaan, mutta tiellä väijyi häntä Pohjolan sokea paimen, joka otti vesikyyn vedestä ja ampui sen nuoren uroon maksan läpi. Liian myöhään katui nyt Lemminkäinen, ettei ollut muistanut kysyä käärmeen sanoja, ja ajatteli kuollessaan rakastettua äitiänsä. Paimen syöksi hänet Tuonen mustaan jokeen, ja siinä hänet Tuonen verenhimoinen poika löi kappaleiksi hirmuisella miekallansa. Sillä välin olivat Lemminkäisen äiti ja hänen hylätty puolisonsa joka päivä levottomasti silmäilleet tuota ennustavaista harjaa. Eräänä aamuna he näkivät sen verta vuotavan. Äiti kokosi kourin helmansa ja juoksi kadonnutta poikaansa etsimään. Rakkaus häntä joudutti, hänen juostessaan mäet mätkyivät, norot nousivat, vaarat vaipuivat. Viimein hän tuli Pohjolaan. - "Missä on minun poikani" - "En tiedä" sanoi emäntä, "kenties ovat karhut ja sudet hänet jäällä repineet. Tahi lienee katala raukka hukkunut kuohuviin koskiin." - "Jo vainen valehteletki", sanoi äiti, "lausu tarkkoja tosia, taikka surmasi tulevi!" Nyt täytyi Pohjan emännän kertoa Lemminkäisen vaaralliset koetukset. Aiti lähti etsimään kadonneen jälkiä. Hän raivasi tieltään kannot ja kivet, juoksi suuret suot; samosi vetten halki, kysyi hongilta, tieltä ja kuulta. Kaikki sanoivat itsellään olevan kyllin huolta omista tehtävistään. Mutta armas aurinko kertoi hänelle Lemminkäisen onnettoman lopun. Äiti sai silloin Ilmariselta vaskisen haravan, jonka piit olivat sata syltä pitkät. Aurinko lähetti hiostavan helteen pimeään Tuonelaan ja nukutti Tuonelan kansan. Aiti meni poikaansa haravoimaan Tuonen mustasta virrasta, joka juoksee Manalan halki. Kauan hän teki työtä väsymättä ja löysi viimein lemmittynsä paloitetun ruumiin. "Heitä mies vetehen", huusi korppi, "siika on syönyt häneltä silmät, hauki on hartiat halaissut". Mutta äiti ei epäile. Hän rukoili suonten hoitajatarta, soreata Suonetarta, solmeilemaan kuolleen suonet, rukoili Jumalaa liittämään luut lihoa myöten; rukoili mehiläistä tuomaan mettä Tapiolasta. Kaikki kuulivat hänen rukouksensa. Mehiläinen lensi yhdeksän meren ylitse ja palasi takaisin, sylissä seitsemän kuppia täynnä voiteita. Kuolleen ruumis parani, mutta henkeä siinä ei ollut. Taas lähetti äiti mehiläisen ylös tähtien välitse Luojan kellareihin, joissa hyvät henget valmistelivat hopeisissa kattiloissa voiteita, ja sieltä palasi mehiläinen tuoden tullessaan kalliit voiteet. Lemminkäinen heräsi ikäänkuin unesta. - "Kauan olen nukkunut", sanoi hän. - "Olet", sanoi hänen armas hoitajansa, "vielä kauemmin olisit nukkunut, jos ei äiti raukkasi olisi valvonut sinun tähtesi." - "Oi", huokasi Lemminkäinen, "sydämeni on tuolla Pohjolan neitosissa. Vielä en ole ampunut Tuonelan joutsenta." - "Heitä herjät joutsenesi", torui äiti, "ja kiitä onneasi ja julkista Jumalaasi, sillä itsestäni en minä ole voinut mitään. Jumala ainoastaan voipi kuolleet Tuonen tuvilta henkiin herättää." Ja he palasivat kotiin. [[Luokka:Maamme kirja]] 51f0egwnfh6mgzcfrk5m6oolra1u05j 0 19864 130057 112083 2026-04-21T21:33:53Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130057 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=106. Väinämöinen Tuonelassa |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} [Kalevalan 16:nnessa runossa.] Väinämöinen olisi veistänyt venheen, vaan puuttui tarvepuita. Pellon poika, Sampsa Pellervoinen, lähti etsimään metsästä puita ja tuli haavan luokse. "Älä minuun koske", sanoi haapa; "kolmasti tänä kesänä söi toukka sydämeni, vuotava vene minusta tulee ja pursi uppoavainen". Sampsa tuli hongan luokse. "Älä minuun koske", sanoi honka; "minä olen honka huolainniekka., kolmasti tänä kesänä korppi koikkui latvassani". Sampsa meni tammen luokse, ja tammi sanoi olevansa aivan vikautumaton; käki vain sen oksilla oli kukkunut ja linnut lehvillä levänneet. Sampsa kaatoi tammen, ja Väinämöinen alkoi laulamalla veistää venettä. Hän oli jo puuttanut pohjan ja liittänyt laidat, kun havaitsi parraspuita päättäessään uupuvansa kolmea sanaa. Mistäpä hän saisi nämä sanat? Saisiko pääskysen päälaelta, joutsenkarjan juonen päästä, hanhilauman hartioilta? Hän tappoi pääskysiä, joutsenia ja hanhia laumoittain, mutta ei saanut puoltakaan sanaa. Hän etsi sanoja kesäpeuran kielen alta, suusta vaikean oravan, sai monta sanaa, mutta kaikki avuttomia. Sitten hän päätti etsiä sanoja Tuonen pimeästä kodista, Manalan ikimajoista. Väinämöinen lähti matkaan, kulki kolme viikkoa vitsikkoa, tuomikkoa ja katajikkoa; silloin hän näki kaukana Manalan saaren Tuonen mustassa virrassa ja huusi Tuonen tytärtä tuomaan hänelle lauttaa. Tuonen pieni tytär pesi poukkuja rannalla ja kysyi, miksi hän taudin tappamatta, surman museramatta oli tullut Manalan majoille? Väinämöinen vastasi kielastellen: "Tuoni minut tänne tuotti, Mana mailtani veteli, rauta mun Manalle saattoi, vesi ja valkea toivat minut Manalaan." Mutta Tuonen neitoa ei ollut niin helppo pettää. "Jos Tuoni olisi tuonut "sinut tänne, olisi sinulla Manan kintahat kädessä; jos rauta olisi sinut tappanut, min verin vaatteesi valuisi; jos vesi olisi sinut hukuttanut, niin vesin helmasi herahteleisi; jos tuli olisi sinut polttanut, niin olisihan partasi palanut." Väinämöisen täytyi tunnustaa, että reki oli rikkoutunut runoilta ja jalas taittunut lausehilta. "Voi hullua miestä", sanoi Tuonen neito, "kun tulet syyttä ja tauditta Manalan majoille! Palaa hetimiten maillesi; paljon on tänne tullehia, ei paljon palannehia." Väinämöinen vastasi: "Akka tieltä kääntyköhön, ei mies pahempikaan." Väinämöinen siis saatettiin mustan virran poikki. Tuonelassa tarjottiin vieraalle olutta, mutta matoja ja sammakoita mateli juomatuopissa. Sanoja ei hänelle aiottu antaa, ja sanottiin, ettei hän täältä pääsisi sinä ilmoisna ikänä kotihinsa kulkemaan. Väinämöinen uuvutettiin unehen, mutta mies makasi, vaate valvoi. Tuonelassa oli vanha käykkäleuka akka ja kolmisormi ukko. Akka kehräsi vaskilankoja, ukko kutoi niistä pitkän satasylisen nuotan. Tuonen rautanäppi poika veti nuotan vinoon Tuonelan joen poikki, jottei Väinämöinen pääsisi pakenemaan. Mutta Väinämöinen havaittuaan tuhon tulevan, muuttelihe käärmeeksi ja luikerteli vaarallisen paikan lävitse. Aamulla meni Tuonen poika kokemaan nuottaansa. Sai siitä satoja taimenia ja tuhansia pieniä kaloja, mutta Kalevan uros oli päässyt pakoon ja palannut onnellisesti kotiinsa. Hyvin iloinen oli Väinämöinen, kun näin oli päässyt kuoleman pauloista. "Älköhön", sanoi hän, "älköhön hyvä Jumala sitä suvaitko, itsemennyttä manalle; paljo on sinne saanehia, vähän sieltä tullehia. Ja älköön kukaan tehkö syytä syyttömälle, sillä pahoin palkka maksetaan Tuonelan kodissa: vuode on siellä kuumista kivistä, peitto kyistä ja käärmehistä kudottu." Sitten kertoo toinen satu, kuinka Väinämöinen voimallisella laulullaan herätti kuolleista jättiläisen, Vipusen, ja vaati häneltä nuo kolme sanaa. Jättiläinen nielaisi liian rohkean laulajan suureen kitaansa, mutta Väinämöinen laati hänen vatsaansa pajan ja vaivasi jättiläistä siksi, että tämän täytyi ilmoittaa hänelle sanat ja päästää hänet ilmoille jälleen. Nyt Väinämöinen sai veneensä valmiiksi eikä tarvinnut siihen nauloja eikä kirvestä. Vene syntyi veistämättä, laiva lastun ottamatta. [[Luokka:Maamme kirja]] q4dvs7x6zqlz3ruvx4q2qd4uuewa0dd 0 19865 130058 112084 2026-04-21T21:34:05Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130058 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=107. Ilmarinen saapi Pohjolan neidon |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} [Kalevalan 18 - 25 runoissa.] Väinämöinen pani haahden haljakkaan, kuvasi kokat kullalla ja purjehti kosiomatkalte Pohjolaan. Annikki hyväniminen, yön tytti, hämärän neiti, näki hänen purjehtivan, urkki häneltä toet totiset ja ilmoitti ne veljelleen Ilmariselle. Tämä kiirehti Väinämöisen jälkeen, tapasi hänet ja teki hänen kanssansa sellaisen sopimuksen, että Pohjolan neito saisi valita heistä, kumman tahtoisi. Pohjolan isäntä, kuultuaan linnan hallin haukkuvan, panetti pihlajaisia puita takkaan ja sanoi: "Jos puista vuotaa verta, tulee sota, mutta jos vettä vuotaa, saamme elää rauhassa." Ei verta, eikä vettä, vaan mettä vuoti pyhästä pihlajapuusta. Kosiomiehet olivat tervetulleet, äiti koetti houkutella tytärtään menemään viisaalle ja rikkaalle Väinämöiselle eikä köyhälle Ilmariselle. Neito vastasi: "En mene osan hyvyydelle enkä miehen mielevyydelle; menen sille, joka on meille Sammon takonut, kirjokannen kalkutellut." Niin sai Ilmarinen neidon sydämen. Mutta Pohjolan emäntä viekasteli. Morsian ei ollut vielä valmiina; hänen jalkansa oli vielä kesken kenkimistä. Sillä aikaa Ilmarisen tulisi kyntää kyinen pelto ilman auran nostamatta. Ilmarinen kysyi apua morsiameltaan, ja tämä antoi hyviä neuvoja. Ilmarinen takoi itselleen kultaisen auran, rautaiset jalkineet, rautapaidan, rautakintaat ja kynti näin kyisen pellon. Sitten määrättiin hänelle toinen koetustyö: hänen piti tuoda Tuonen karhu ja suistaa Manalan susi, joka oli tappanut sata urosta. Tämäkin tehtävä onnistui; seppä teki neidon neuvon mukaan teräksiset suitset, ja ututyttö, Terhenetär, seuloi sumua kentälle. Mutta vielä pantiin hänelle kovin koetus: hänen piti pyytää suuri hauki Tuonelan joesta. Ilmarinen takoi itselleen tulisen vaakalinnun ja laskeusi jokeen. Syntyi kauhea taistelu. Vetehinen, veden hirviö, tuli avuksi hauelle, jonka kita oli kolmen kosken verta, ja ilman kokon avutta se olisi varmaankin niellyt Ilmarisen. Mutta kokko painoi Vetehisen pohjemmaksi ja iski kyntensä hauen niskaan. Ylpeänä Ilmarinen vei hauen pään Pohjolaan. Nyt vihdoin Pohjolan emäntä suostui väkinäisesti häiden pitoon. Alla päin, pahoilla mielin purjehti Väinämöinen kotiinsa, varoittaen kaikkia vanhoja miehiä koskaan kilvoin neittä kosimasta nuorten urosten keralla. Pohjolassa laitettiin suuret pidot. Karjalasta tuotiin tavattoman suuri härkä: sen pää keikkui Kemijoella, häntä häilyi Hämehessä, ja pääskynen tarvitsi päivän lentääksensä sarvien väliä. Eipä uskaltanut kukaan teurastaa sellaista härkää; mutta mies musta merestä nousi, joka alle maljan maata mahtui, alle seulan seisomahan, sillä oli kivestä hattu, kivestä kengät ja veitsi kultainen kädessä. Hän teurasti härän. Leipiä leivottiin, olutta pantiin, kun ensin oli saatu tietää oluen synty. Kun kaikki tämä oli tehty, lähetettiin pienoinen Pohjolan palkkapiika kutsumaan häävieraita, muun muassa sokeita ja rampoja, mutta etenkin vanhaa Väinämöistä. Lemminkäinen yksinään jätettiin häihin kutsumatta. Vieraat tulivat ja heitä kestittiin parhaalla tavalla. Monta kaunista laulua laulettiin, ja Väinämöinen kiitti Luojan viisautta, joka muuttaa meren virrat mesiksi, suoloiksi meren somerot, lehdot laajat leipämaiksi. Sitten Ilmarinen vei morsiamen kotiinsa, heidät otettiin vastaan suurella kunnioituksella, ja he elivät kauan yhdessä onnellisina. Kaikesta tästä on monta kaunista runoa. Toinen satu kertoo, kuinka Lemminkäinen suuttui, kun häntä ei kutsuttu häihin, ja kuinka hän kopeasti tuli Pohjolaan kostamaan tätä häpeätä, mutta kuinka hänen täytyi urheasti taisteltuaan välttää väkevämpäänsä. Tästä syntyi sitten pitkällinen sota. [[Luokka:Maamme kirja]] c8hfz1wtmp1ptxcfchgrgdkaczser62 0 19866 130059 112085 2026-04-21T21:34:13Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130059 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=108. Tarina Kullervosta |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} [Kalevalan 31 - 36 runoissa.] Karjalassa asui kaksi veljestä, Untamo ja Kalervo. Nämä joutuivat sotaan kalavesistä ja kaskimaista. Sota päättyi niin, että Untamo tappoi veljensä Kalervon suvun ja poltti hänen talonsa. Kalervon onneton vaimo vietiin orjaksi ja synnytti vähän ajan kuluttua pojan, jolle pantiin Kullervo nimeksi. Tällä pojalla oli jo pienenä erinomainen voima. Kolmen päivän vanhana hän repi kapalovyönsä ja särki kätkyensä. Untamo ihastui hänen voimastansa ja luuli saavansa hänestä väkevän orjan, tuhansien vertaisen. Kun poika oli polven korkuinen, alkoi hän jo miettiä, miten kostaisi isänsä kuoleman ja äitinsä kyyneleet. Tämän havaitsi Untamo, joka pelkäsi verikostoa, pani pojan tynnyriin ja heitti hänet veteen. Kolmen päivän perästä, kun käytiin katsomaan, näki hän pojan istuvan aaltojen selässä, vapa vaskinen kädessä. Untamo teki suuren rovion tervaksista ja tuohista; rovio sytytettiin ja poika viskattiin tuleen, mutta kolmen päivän perästä nähtiin hänen hiilikoukulla kekäleitä kohentelevan, karvankaan katoamatta, kutrisen kähertymättä. Nyt Untamo hirtätti pojan puuhun, mutta kolmen päivän päästä hän tapasi hänet iloisena piirtämässä kuvia puun runkoon. Untamo vihdoin väsyi suorimasta surmiansa ja sanoi: "Jos elät kauniisti ja siivolla, niin saat olla talossa ja toimitella orjan töitä." Kullervo kasvoi väkeväksi ja toimitti huonosti orjantehtävänsä. Hänet pantiin lapsen katsontaan; mutta hän katkoi lapsen käden, kaivoi päästä silmän, tapatti sen taudilla ja poltti kätkyen tulella. Silloin hänet pantiin kaskenkaadantaan; mutta hän kaatoi maahan koko metsän. Sitten hänet määrättiin aidantekoon; hän asetteli kokkahongat aidaksiksi ja korpikuuset seipäiksi ja teki aidan aukomattoman. Siitä hänet pantiin puimaan rukiita, mutta hän pui kaikki ruumeniksi. Viimein Untamo suuttui ja myi tämän huimapäisen orjan halvasta hinnasta Ilmariselle. Kullervo pantiin nyt paimentamaan talon karjaa ja sai emännältä evääkseen leivän, johon oli keskelle leivottu kivi. Kullervo paimensi karjaa, rupesi illalla syömään ja karahutti isänsä veitsen kiveen. Surusta ja vihasta tuimistuneena hän sorti karjan suohon kuolemaan, lauloi sudet lehmiksi, karhut karjaksi ja ajoi ne taloon. Ilmarisen vaimo meni lypsämään lehmiään, ja pedot repivät hänet kuoliaaksi. Se oli meno nuoren naisen, tuon ihaillun ja ikävöidyn Pohjolan neidon. Häntä ei voinut Ilmarinen koskaan unhottaa, ja hänen mielensä oli musta kuin pajan sysi. Tämän raivotyön tehtyään Kullervo pakeni henkipattona metsiin ja tuli viimein piilopirttiin, jossa löysi vanhempansa, jotka jo luuli kuolleiksi. Hän tahtoi nyt rehellisesti tehdä työtä, mutta pahasti kasvatettuna hän teki kaikki nurinpäin. Veneen hän souti rikki, nuotan hän tarpoi tappuroiksi; viimein hänestä tuli suuri pahantekijä. Sitten kirosi hänet oma isä, ja hän itse kirosi omaa onnetonta kohtaloansa. Äiti yksin häntä rakasti, kun muut hänet hylkäsivät. Kullervo kulki Untamon kartanoon, kosti verisesti sukunsa häpeän ja hävitti koko Untamon suvun. Tämän kovan tappelun perästä hän palasi kotiin isänsä tupaan. Ei ollut siellä ketään kättä antamassa, tupa oli autio, hiilos kylmä, kaikki kuolleet, paitsi Musti, talon uskollinen koira. Kullervo itki äitinsä haudalla ja kuljeskeli rauhatonna pitkin erämaita. Viimein hän tuli sille paikalle metsässä, jossa oli tehnyt suuren rikoksen, ja siinä olivat kanervan kukat Iakastuneet. Silloin Kullervo tempasi miekkansa ja kysyi, haluaisiko se juoda viallista verta. "Mielelläni", vastasi miekka, "miksi en sitä tekisi, kun olen niin usein juonut viatonta verta!" Ja voimakas Kullervo, Kalervon poika, suistui siinä omaan miekkaansa. Mutta Väinämöinen, kuultuaan Kullervon kadonneeksi, varoitti tulevia sukupolvia, etteivät kaltoin kasvattaisi lapsiaan, sillä sellaisista lapsista tulee harvoin hyviä ja viisaita ihmisiä. Kullervo kasvatettiin halveksittuna orjana; senvuoksi hänestä tuli mieletön pahantekijä ja onneton mies. [[Luokka:Maamme kirja]] lvuwaomyb0je91vt1sza4jbki8o41gc 0 19867 130060 112086 2026-04-21T21:34:20Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130060 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=109. Sota Sammosta |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} [Kalevalan runoissa 39 - 43.] Kalevala on satu kahdesta kansasta eli suvusta: Kalevalan suvusta, joka asui Väinölässä, ja Pohjan kansasta, joka asui Pohjolassa. Muutamat luulevat Väinölän olleen Laatokan eteläisellä ja Pohjolan sen pohjoisella rannalla. Näiden molempien kansain välillä oli kilpailu, ensin rauhallinen, lopulta sotainen. Senvuoksi Kalevala jakaantuu kahteen osaan, ja satu Kullervosta, joka saattoi hengiltä Ilmarisen vaimon, Pohjolan lemmikin, on ikäänkuin raja-aitana molempain välillä. Ilmarinen murehti kuollutta vaimoansa. Turhaan hän takoi itselleen vaimon hopeasta ja kullasta: tällä ei ollut sydäntä, millä osoittaa vastarakkautta. Turhaan hän ryösti entisen vaimonsa nuoremman sisaren Pohjolasta: tämä häntä vihasi ja kohteli uhalla; Ilmarinen muutti hänet kalalokiksi. Entinen ystävyys Väinölän ja Pohjolan välillä oli muuttunut vihaksi, näiden kesken syttyi verinen sota. Väinämöinen ja Ilmarinen päättivät ryöstää Sammon, joka oli tehnyt Pohjolan rikkaaksi. Matkalla ratsastaessaan he kuulivat veneen rannalla itkevän ja valittavan, että muut veneet saavat käydä sotia ja tuoda täytensä rahoja. Urhot päättivät silloin matkustaa meritse. Heidän seuraansa yhtyi nuori Lemminkäinen, joka aina halusi urotöitä ja seikkailuja. Tiellä vene tarttui suunnattoman suuren hauen hartioille. Ilmarinen ja Lemminkäinen taistelivat turhaan tätä hirviötä vastaan. Silloin Väinämöinen miekallaan löi hauen kahdeksi kappaleeksi ja teki sen päästä ensimmäisen kanteleensa. Nuo kolme urosta tulivat Pohjolaan ja vaativat osansa Sammosta. Louhi vastasi: "Ei pyyssä kahden jakoa", jonka jälkeen hän kutsui Pohjolan kokoon varjelemaan aarrettansa. Silloin Väinämöinen otti kanteleensa ja lauloi Pohjalan väen uneen. Urhot murtihe yhdeksän portin kautta vaskiseen vuoreen, veivät Sammon veneeseensä ja soutivat kaikin voimin kotiansa kohti. Matkalla alkoi Lemminkäinen, joka aina oli kevytmielinen, iloissaan laulaa karjahdella käreällä äänellänsä. Siitäpä kurki kannon päässä säikähti, lenti poikki Pohjolaan ja herätti parkunallaan Pohjolan väen. Louhi säikähti nähdossään Sammon olevan poissa ja rukoili Udutarta seulomaan utua merelle. Väinämöinen sivalsi miekallaan udun halki, ja missä miekka veteen sattui, siinä sima siukui kalvan tiestä. Mutta nyt pauhahti aalto, puna putosi Ilmarisen poskilta, ja veneen vieressa nosti Iki-Turso merestä hirveännäköistä päätään. Väinämöinen tarttui tätä korviin ja pakotti hänet iäksi päiväksi painumaan meren syvyyteen. Ukko lähetti ärjyvän rajutuulen; laineet vaahtopäät hakkasivat alusta, veivät hauenluisen kanteleen ja olivat niellä koko veneen; Väinämöinen oli yhä neuvokkaana ja tyynenä. Hän asetteli tuulta, Lemminkäinen laittoi lujat varppeet, ja vakavasti vene kulki eteenpäin mäkipäitä kuohuja myöten. Pahin vaara oli vielä jäljellä. Pohjolan sotaurhot ajoivat Louhen johdolla pakenevia takaa ja olivat jo saamaisillaan heidät kiinni. Siinä alkoi nyt molemmin puolin kummallinen ja hirmuinen taistelu voimakkailla taikakeinoilla. Väinämöinen tunkihe tuluksihinsa, otti piitä ja taulaa, nakkasi ne mereen ja niistä kasvoi salakallio, johon Pohjolan vene puuttui ja lensi poikki. Louhi muutaltihe suunnattoman suureksi kokoksi, jolla oli viikatteet kynsinä, veneen laidat siipinä ja sata miestä siiven alla. Tämä lensi urosten purjepuun nenään. Lemminkäinen sivalsi miekallaan kokkoa, Väinämöinen iski melalla sen kynnet muruiksi. Pohjolan miehet melskahtivat mereen, mutta kokko tarttui kiinni Sampoon, joka särkyi kappaleiksi ja ajelehti muruina meren pinnalla. Siitä tulivat meri ja Suomen rannat ikipäiviksi rikkaiksi. Valtansa menettäneenä Louhi palasi Pohjolaan eikä saanut Sammosta muuta kuin kannen, ja nuo kolme urosta tulivat hekin kotiansa, tuoden Sammon muruja muassaan. [[Luokka:Maamme kirja]] acrjnykxwmm8pmvd4mb77vvv6l4fdta 0 19868 130061 112087 2026-04-21T21:34:28Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130061 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=110. Väinämöisen laulu |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} [Kalevalan 41:sessä ja 44:nnessä runoissa.] Turhaan Väinämöinen etsi merestä kadonnutta kanneltansa. Silloin hän kuuli koivun valittavan rannalla. - "Miksi itket, ihana koivu?" - "Miksi en itkisi", vastasi koivu, "kun tässä vaivainen varatonna seison. Miehet kuorivat valkean vyöni, lapset juovat mahlani, tytöt lehväni leikkelevät, halla vie kaunihin hameeni ja jättää minut alastomaksi pakkasessa värisemään." - "Älä itke, puu vihanta", sanoi Väinämöinen; "saat sinä olevan onnen, kohta itkenet ilosta." Väinämöinen otti koivun ja teki siitä kanteleen. Kun kevätkäki tammessa tanhualla kukahti, kumpusi kultaa sen suusta kultaiselle kunnaalle, ja siitä saatiin naulat kanteleeseen. Aholla istui neitonen nuori, sulhoansa odotellen. Ei se impi itkenynnä eikä varsin iloinnutkaan; ilman lauloi itseksensä kauniin kesäillan kuluksi. "Anna, impi, hiuksiasi!" sanoi Väinämöinen. Ja impi antoi hienoja hiuksiansa viisi kuusi hasta: siit' on kielet kanteleessa. Väinämöinen istui hopeaiselle mäelle ja lauloi; kantele oli poikkipuolin polvella ja hänen sormensa hyppelivät kielillä. Siinä soitti Väinämöinen, ja koko luonto riemahti ilosta. Vuoret loukkui, paaet paukkui, petäjät piti iloa ja kannot hyppi kankahalla. Soitto kuului kauas, eikä ollut sitä otusta, joka ei kuulemaan tullut. Kaikki metsän eläimet, kaikki ilman linnut, veden kalaset kaikenlaiset ja matosetkin maanalaiset tulivat kuuntelemaan tuota soittoa suloista. Itse karhukin samosi petäjäisestä pesästään ja kavahti kuuseen paremmin kuullakseen. Kokko heitti pentunsa pesään, kun kuuli sorean Suomen soiton. Allit tulivat syviltä aalloilta ja joutsenet sulilta soilta, ja tuhansittain pieniä peipposia, sirkkuja ja leivoja istui haastellen laulajan hartioilla. Tapiolan ukko ja kaikki Tapion kansa kulki vuoren kukkulalle soittoa tajuamahan. Mielikki siroikse sinisukkaan, punapaulaan. Ilman impyet ihanat istuivat kuuntelemassa, mikä taivaan kaarella, mikä pienen pilven rusoreunalla. Kuutar korea impi ja Päivätär neiti kutoivat paraikaa kultakangasta, ja kun soiton äänen kuulivat, suistui heiltä sukkula kädestä, kultarihmat katkesivat ja hopeaniidet helkähtivät. Vedet ukko ruohoparta luikahaikse lumpehelle, ja Vellamo nousi vesikarille ruoistoon. Sotkottaret, rannan ruokoiset kälykset, hiipoivat pitkiä hiuksiansa ja pudottivat ihastuksissaan harjansa veteen. Yhtä ihmeellisesti vaikutti kanteleensoitto ihmistenkin sydämiin. Kun se soi tuvassa, niin katto kajahteli, lattiat ja akkunat iloitsivat, kiuas liikkui ja patsas pajahti. Eikä ollut niin uljasta urosta, ei miestä eikä vaimoa, ei vanhaa eikä nuorta, joka ei ilosta itkenyt, kanteleen kaunista soittoa kuunnellessaan. Miehet olivat kaikki lakit kädessä, eukot käsi poskella, pojat maassa polvillansa, tyttäret vesissä silmin, ja pienet tytöt jättivät leikkinsä kesken. Ei sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana, ole tuota ennen kuultu, noin suloista soitantoa. Väinämöisen omista silmistä vierivät vesipisarat kuuden kultavyön kautta mereen. Korppi yritti niitä poimimaan, mutta ei saanut. Tuli sotka ja poimi ne ja toi kalliit kyyneleet Väinämöiselle; ja katso, ne olivat toisiksi muuttuneet, helmiksi heristyneet, simpukoiksi siintyneet, kuningasten kunnioiksi, valtojen iki-iloiksi. [[Luokka:Maamme kirja]] fmusdkqwpvhpp97afhmtdnmwdv7lkfr 0 19869 130062 112088 2026-04-21T21:35:10Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130062 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=111. Sota valosta |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} [Kalevalan 47:nnessä ja 49:nnessä runossa.] : Vaka vanha Väinämöinen : kauan soitti kanteletta, : sekä soitti jotta lauloi, : jotta ilmankin iloitsi. : Soitto kuului kuun tupihin, : ilo päivän ikkunoille, : kuu tuvastabän tulevi, : päätyi päivä linnastansa, : loihe latvahan petäjän : kanteletta kuulemahan, : iloa imehtimähän : Louhi, Pohjolan emäntä, : Pohjan akka, harvahammas, : siitä päivän kiinni saapi, : kuuhuen käsin tavotti; : ne kohta kotihin saattoi : pimeähän Pohjolahan, : kätki kuun kumottaasta : kirjarintahan kivehen, : lauloi päivän paistamasta : vuorehen teräksisehen, : itse tuossa noin saneli: : "Allös täältä ilman pääskö, : nousko, kuu, kumottamahan, : pääskö, päivä, paistamahan, : kun en käyne päästämähän, : itse tulle noutamahan!" : Kun oli kuun kulettanunna : sekä päivän saattanunna : Pohjolan kivimäkehen, : jopa vaikean varasti, : tulen Väinölän tuvilta; : sai tuvat tulettomaksi, : pirtit valkeattomaksi. : Jo oli yö alinomainen, : pitkä pilkkosen pimeä, : oli yö Kalevalassa, : noilla Väinölän tuvilla, : sekä tuolla taivahassa, : Ukon ilman istuimilla. : Vilu viljalle tulevi, : karjoille olo kamala, : outo ilman lintusille, : ikävä inehmoisille, : kun ei konsa päivyt paista, : eikä kuuhuet kumota. : Hauki tiesi hauan pohjat, : kokko lintujen kulennan, : tuuli haahen päiväyksen; : ei tieä inehmon lapset, : milloin aamu aikanevi, : milloin yö yrittänevi : nenässä utuisen niemen, : jäässä saaren terhenisen. : Nuoret neuvoa pitävät, : ikäpuolet arvelevat, : päätyvät sepon pajahan, : sanovat sanalla tuolla: : "Nouse, Seppo, seinän alta, : takoja, kiven takoa, : takomahan uutta kuuta, : uutta auringon keheä." : Nousi seppo seinän alta : takomahan uutta kuuta, : uutta auringon kehäistä; : kuun on kullasta kuvasi, : hopeasta päivän laati. : Seppo kuuhuen kuvasi, : takoi päivän valmihiksi, : noita nosteli halulla, : kaunihisti kannatteli, : kuun on kuusen latvasehen, : päivän pitkän männyn päähän; : hiki vieri viejän päästä, : kaste kantajan otsasta : työssä tuiki työlähässä, : nostannassa vaikeassa. : Saipa kuun kohotetuksi, : auringon asetetuksi; : eipä kuu kumotakana, : eikä päivyt paistakana. : Itse vanha Väinämöinen, : tietäjä iän-ikuinen, : leikkasi lepästä lastut, : laittoi lastut laaullensa, : kävi arvat kääntämähän, : sormin arvat suortamahan. : Sanovi sanalla tuolla, : lausui tuolla lausehelia: : "Kysyn Luojalta lupoa: : sano totta, Luojan merkki, : juttele, Jumalan arpa, : minne meiltä päivä päätyi, : kunne meiltä kuu katosi" : Toi arpa toet sanomat, : sanoi päivän saaneheksi : Pohjolan kivimäkehen. : Vaka vanha Väinämöinen : jopa iäksi jotta joutui : pimeähän Pohjolahan. : Astui päivän, astui toisen, : päivänäpä kolmantena : jo näkyvi Pohjan portti, : kivikummut kuumottavi. : Ensin huuti huikahutti : tuolla Pohjolan joella: : "Tuokatte venettä tänne!" : Niin sanovi Pohjan poika: : "Ei täältä, venehet joua, : tule sormin soutimina." : Siinä vanha Väinämöinen : arvelee, ajattelevi: : "Sep' ei miesi lienekänä, : ku on tieltä myösteleikse." : Meni haukina merehen, : pian uipi salmen poikki, : astui jalan, astui toisen, : Pohjan ranialle rapasi. : Niin sanovi Pohjan poiat: : "Käypä Pohjolan pihalle, : tules Pohjolan tupahan!" : Meni Pohjolan tupahan. : Siellä miehet mettä juovat, : simoa sirettelevät, : miehet kaikki miekka vyöflä, : urohot sota-aseissa : pään varalle Väinämöisen, : surmaksi Suvantolaisen. : Nuo kysyvät tullehelta: : "Ku sanoma kurjan miehen?" : "Kuusta on sanomat kummat, : päivästä iki-imehet: : minnes meiltä päivä päätyi, : kunnes meiltä kuu katosi?" : Pohjan poikaset sanovi: : Tuonne teiltä päivä päätyi : kirjarintahan kivehen, : sielt' ei pääse päästämättä, : selviä selittämättä. : Silloin vanha Väinämöinen : itse tuon sanoiksi virkki: : "Kun ei kuu kivestä pääsne : pääsne päivä kalliosta, : käykämme käsirysyhyn, : ruvetkamme miekkasille." : Veti miekan, riisti rauan, : tempasi tupesta tuiman, : jonka kuu kärestä paistoi, : päivä västistä välähyi, : hepo seisovi selällä, : kasi naukui naulan tiessä. : Mentihin ulos pihalle, : tasarinnan tanterelle. : Siitä vanha Väinämöinen : löip' on kerran leimahutti, : listi kuin naurihin napoja, : lippasi kuin liinan päitä, : päitä Pohjan poikasien. : Siitä vanha Väinämöinen : kävi kuuta katsomahan, : päiveä kerittämähän : kirjarinnasta kivestä. : Astui tietä pikkuruisen, : niin näki vihannan saaren, : saarell' on komea koivu, : koivun alla paasi paksu, : alla paaen kallioinen, : yheksin ovia eessä, : saoin salpoja ovilla. : Keksi piirtämän kivessä, : valeviivan kalliossa; : veti miekkansa tupesta, : kirjoitti kivehen kirjan : miekalla tuliterällä: : katkesi kivi kaheksi, : paasi kolmeksi pakahtui. : Vaka vanha Väinämöinen : katsovi kiven rakohon: : siellä kyyt olutta juovat, : maot vierrettä vetävät. : Leikkasip' on pään maolta, : katkoi kaulan käärmeheltä, : kourin koitteli ovia, : salpoja sanan väellä; : ei ovet käsin avau, : salvat ei sanoista huoli. : Silloin vanha Väinämöinen : kohta lähtevi kotia : alla päin, pahoilla mielin. : Sanoi lieto Lemminkäinen : "Miks' et ottanut minua : kanssasi karehtijaksi, : oisi lukot luikahtanna, : takasalvat taittununna." : Vaka vanha Väinämöinen : itse tuon sanoiksi virkki: : "Ei salvat sanoilla taitu, : lukot loihulla murene." : Meni sepponsa pajahan, : sanan virkkoi, noin nimesi; : "Ohoh, seppo Ilmarinen, : taos kuokka kolmihaara, : tao tuuria tusina, : avaimia aika kimppu, : jolla kuun kivestä päästän, : päivän pääslän kalliosta!" : Se on seppo Ilmarinen : takoi miekan tarpehia, : takoi tuuria tusinan, : avaimia aika kimpun. : Louhi, Pohjolan emäntä, : Pohjan akka, harvahammas, : siitti siivet sulkinensa, : levahutti lentämähän : poikki Pohjolan merestä : sepon Ilmarin pajalle. : Aukoi seppo ikkunansa, : katsoi, kuin tulisi tuuli: : ei ollut tulento tuulen, : oli harmoa havukka. : "Mit' olet otus hakeva, : istut alla ikkunani?" : Lintu kielelle paneikse: : "Mitä seppo siitä laait, : kuta, rautio, rakennat?" : "Taon kaularenkahaista : tuolle Pohjolan akalle, : jolla kiinni kytketähän : vaaran vankan liepehesen." : Louhi, Pohjolan emäntä, : Pohjan akka, harvahammas, : jo tunsi tuhon tulevan, : hätäpäivän päälle saavan, : heti loihe lentämähän, : pääsi poies Pohjolahan, : laski kuun kivestä irti, : päästi päivän kalliosta; : itse muuksi muutaltihe, : kyhäisihe kyyhkyseksi, : lenteä lekuttelevi : sepon Ilmarin pajahan, : virkkoi kyyhky kynnykseltä: : "Jopa kuu kivestä nousi, : päivä pääsi kalliosta." : Se on seppo Ilmarinen : astuvi pajan ovelle, : katsoi tarkkaan taivahalle, : katsoi kuun kumottavaksi, : näki päivän paistavaksi. : Meni luokse Väinämöisen: : "Ohoh, vanha Väinämöinen, : käypä kuuta katsomahan, : päiveä tähyämähän!" : Vaka vanha Väinämöinen : itse pistihe pihalle, : varsin päätänsä kohotti, : katsahtavi taivahalle: : kuu oli nousnut, päivä pääsnyt, : taivon aurinko tavannut. : Silloin vanha Väinämöinen : sai itse sanelemahan: : "Terve, kuu, kumottamasta, : kaunis, kasvot näyttämästä, : päivä kulta, koittamasta, : aurinko, ylenemästä! : Kuu kulta, kivestä pääsit, : päivä kaunis kalliosta, : nousit kullaisna käkenä, : hopeisna kyyhkyläisnä : elollesi entiselle, : matkoillesi muinaisille. : Nouse aina aamusilla : tämän päivänki perästä! : Teepä meille terveyttä, : siirrä saama saatavihin, : pyyntö päähän peukalomme : onni onkemme nenähän! : Käy nyt tiesi tervehenä, : matkasi imantehena, : päätä kaari kaunihisti, : pääse illalla ilohon!" [[Luokka:Maamme kirja]] 5w9yc7pqjuk8a2oa0e408jeuplc50ld 0 19870 130085 112089 2026-04-21T21:38:55Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Maamme kirja]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130085 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=151. Suomalaiset Demminin luona |alaotsikko=[[Maamme kirja]] |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Saksanmaalla, Pommerissa oli pienehkö kaupunki, nimeltään Demmin, ja tämän kaupungin kuningas Kustaa Aadolf tahtoi valloittaa. Mutta lähellä kaupunkia oli keisarillinen sotapäällikkö Conti armeijoineen varustetussa leirissään. Eräänä aamuna kuningas ratsasti tarkastamaan vihollisen asemia eikä ottanut mukaansa muita kuin 70 suomalaista ratsumiestä henkivartijoikseen. Kuninkaan joukoissa oli silloin Ponti-niminen kavaltaja, italialainen, joka oli ollut ennen keisarin palveluksessa. Hän sai tiedon kuninkaan lähdöstä ja ajoi kohta viemään tätä tietoa Contin leiriin. Conti lähetti 1 500 italialaista ratsastajaa väijymään solatielle, jota myöten kuninkaan oli määrä ratsastaa. Hän käski sotilaansa ottamaan kuningas vangiksi; mutta he eivät saisi ampua, ettei syntyisi hälinää ruotsalaisten leirissä. Kun kuningas vartijoineen ajoi solatielle, hyökkäsivät italialaiset joka taholta esiin ja piirittivät ratsastajat. Suomalaiset ryhmittyivät kuninkaan ympärille, ja vaikka heitä oli yksi kahtakymmentä vastaan, he lyödä huimauttivat vastustajiin niin ankarasti, ettei kukaan voinut heille mitään. Solatiellä syntyi hämminki; hevoset ja ratsastajat pakkautuivat toinen toisensa päälle, rinta vasten rintaa, mutta kumpikaan ei väistynyt. Alussa suomalaisilla oli etua kivääreistään, mutta kun tulisilta italialaisilta loppui maltti, he kiipesivät vuorille ja alkoivat hekin ampua. Nyt kaatui suomalaisia ratsumiehiä yksi toisensa perästä; tuo suuri ylivoima rutisti heidät miltei kuoliaaksi, mutta kuningas soti vielä terveenä ja pelkäämättä harventuneen vartijajoukkonsa keskellä. Sitten hänen hevosensa kaatui, vihollisen ratsumies tempasi hänet mukaansa, eikä yksikään hänen harvoista jäljelle jääneistä suomalaisistaan voinut auttaa häntä tässä hirmuisessa ahdingossa. Tässä suurimmassa hädässä lähetti Jumala avun. Kaksisataa ruotsalaista ratsumiestä, jotka kuningas oli jättänyt matkan päähän seuraamaan tapahtumia, oli kuullut ampumisen ja ajoi vaahtoisilla hevosillaan täyttä laukkaa solatielle. He hyökkäsivät rajusti italialaisten päälle, jotka joutuivat epäjärjestykseen ja pakenivat; mutta 200 jäi vangiksi. Ilokyynelissä kokoontuivat ruotsalaiset pelastetun kuninkaansa ympärille. Ahtaalla solatiellä oli 400 kuollutta, ihmisiä ja hevosia makasi toinen toisensa päällä. Noista 70:stä suomalaisesta oli elossa ainoastaan muutamia, ja hekin olivat haavoittuneet. Suuri kuningas Kustaa Aadolf katseli liikutetuin mielin näitä urhojaan, jotka niin uskollisesti olivat antaneet henkensä hänen edestänsä. "Kuinka monta urotyötä", hän sanoi, "olisivat nämä sankarit vielä tehneet, jos minun varomattomuuteni ei olisi vienyt heitä ennenaikaiseen kuolemaan!" Nämä olivat jalomielisiä sanoja kuninkaan suusta, ja jalomielinen oli hänen uskollisten suomalaistenkin urotyö sinä päivänä Demminin luona. Jos uskolliset suomalaiset olivat antaneet henkensä sellaisen kuninkaan edestä kuin Sigismund, eivätkö he siis menisi ilolla kuolemaan Kustaa Aadolfin edestä. [[Luokka:Maamme kirja]] fz3gpaxzela7c2lon3146tgmamzhexg 0 19987 130017 112497 2026-04-21T17:20:57Z Pxos 1517 Lisätään tänne vielä äskettäin luotu uusi luokka [[: Luokka:Vladimir Lenin]]. Viittaukset muutetaan Huomautuksiksi. 130017 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Proletaarinen vallankumous ja luopio Kautsky<ref>''Lenin V. I.'' Proletaarinen vallankumous ja luopio K. Kautsky / suomentanut Wäinö (Väinö) Jokinen. Pietari : Suom. kommunistisen puolueen keskuskomitea, 1919. - 98 s. (Suomalaisten kommunistien sarjajulkaisu, n:o 52).</ref> |alaotsikko= |tekijä=Vladimir Lenin |huomiot= }} === Alkulause === Wienissä äskettäin ilmestynyt Kautskyn kirjanen »Proletariaatin diktatuuri» (Wien, 1918, Ignaz Brand, 63 sivua) on mitä kuvaavin esimerkki siitä mitä täydellisimmästä ja häpeällisimmästä II Internationalen vararikosta, josta kaikkien maiden rehelliset sosialistit ovat jo kauan puhuneet. Kysymys proletaarisesta vallankumouksesta asettuu nykyään käytännöllisesti päiväjärjestykseen useissa valtioissa. Sen vuoksi on välttämätöntä eritellä Kautskyn luopiomaisia sofismeja ja täydellistä luopumista marxilaisuudesta. Ensin kuitenkin tähdennettäköön, että näiden rivien kirjoittaja on aivan sodan alusta lähtien joutunut monesti huomauttamaan siitä, että Kautsky on luopunut marxilaisuudesta. Sitä käsiteltiin vuosina 1914–1916 useissa kirjoituksissa ulkomailla ilmestyneissä »Sotsial-Demokrat»- ja »Kommunist»-lehdissä. Nämä kirjoitukset on julkaistu koottuina Pietarin Neuvoston julkaisemassa kokoelmassa: G. Zinovjev ja N. Lenin, »Vastavirtaan», Pietari, 1918 (550 sivua). Kirjasessa, joka julkaistiin Genevessä vuonna 1915 ja käännettiin silloin myös saksaksi ja ranskaksi, kirjoitin »kautskylaisuudesta» seuraavaa: »Kautsky, II Internationalen suurin auktoriteetti, on mitä tyypillisin ja selvin esimerkki siitä, miten marxilaisuuden sanallinen tunnustaminen on käytännössä johtanut marxilaisuuden muuttumiseen »struvelaisuudeksi» tai »brentanolaisuudeksi» (s.o. liberaalis-porvarilliseksi opiksi, joka tunnustaa proletariaatin ei-vallankumouksellisen »luokka»-taistelun ja jota venäläinen kirjailija Struve ja saksalainen taloustieteilijä Brentano ovat ilmentäneet erittäin selväpiirteisesti). Samaa näemme myös Plehanovilla. Ilmeisillä sofismeilla karsitaan marxilaisuudesta pois sen elävä vallankumouksellinen henki, marxilaisuudesta tunnustetaan kaikki, paitsi vallankumouksellisia taistelukeinoja, niiden propagointia ja valmistelua, joukkojen kasvattamista juuri siihen suuntaan. Kautsky »sovittelee» aatteettomasti yhteen sitä sosialishovinismin perusajatusta, että nykyisessä sodassa on puolustettava isänmaata, ja sellaista vasemmistolaisille tehtyä diplomaattista, näennäistä myönnytystä, että pidätytään äänestämästä sotamäärärahoja ja ollaan sanallisesti oppositiossa y.m.s. Kautsky, joka vuonna 1909 kirjoitti kokonaisen kirjan vallankumousten kauden lähenemisestä sekä sodan ja vallankumouksen yhteydestä toisiinsa, Kautsky, joka vuonna 1912 allekirjoitti Baselin manifestin lähestyvän sodan vallankumouksellisesta hyväksikäytöstä, puolustelee ja kaunistelee nyt kaikin tavoin sosialishovinismia ja yhtyy Plehanovin tavoin porvaristoon tehdäkseen pilkkaa kaikista vallankumousajatuksista, kaikista välittömään vallankumoustaisteluun johtavista askelista. »Työväenluokka ei voi täyttää yleismaailmallista vallankumouksellista tehtäväänsä, ellei se käy armotonta sotaa tätä luopuruutta, selkärangattomuutta, opportunismin palvelemista ja vertaansa vailla olevaa marxilaisuuden teoreettista mataloittamista vastaan. Kautskylaisuus ei ole sattuma, vaan sosiaalinen tulos II Internationalen ristiriidoista, siitä, että samalla kun sanallisesti ollaan uskollisia marxilaisuudelle alistutaan käytännössä opportunismin alaiseksi» (G. Zinovjev ja N. Lenin: »Sosialismi ja sota», Geneve, 1915, ss. 13–14). Edelleen. Vuonna 1916 kirjoittamassani kirjassa »Imperialismi kapitalismin uusimpana vaiheena» (ilmestynyt Pietarissa vuonna 1917) olen käsitellyt seikkaperäisesti sitä, miten vääriä teoreettisesti ovat kaikki Kautskyn järkeilyt imperialismista. Esitin Kautskyn antaman määritelmän imperialismista: »Imperialismi on korkealle kehittyneen teollisuuskapitalismin tuote. Se on kunkin teollisen kapitalistisen kansakunnan pyrkimystä liittää itseensä tai alistaa alaisekseen yhä suurempia agraarisia (kursivointi Kautskyn) alueita, välittämättä siitä, mitä kansakuntia niillä asuu.» Osoitin tuon määritelmän täyden virheellisyyden ja sen »soveltuvaisuuden» imperialismin syvimpien ristiriitojen härnäämiseen ja sen jälkeen sovinnontekoon opportunismin kanssa. Esitin oman määritelmäni imperialismista: »Imperialismi on sen kehitysvaiheen kapitalismia, jolloin on muodostunut monopolien ja finanssipääoman herruus, pääoman vienti on saanut huomattavan merkityksen, kansainväliset trustit ovat alkaneet maailman jakamisen ja maapallon koko alueen jakaminen suurimpien kapitalististen maiden kesken on päättynyt.» Osoitin, että Kautskyn antama imperialismin arvostelu on jopa alempitasoista kuin porvarillinen ja pikkuporvarillinen imperialismin arvostelu. Vihdoin vuoden 1917 elo- ja syyskuussa, t.s. ennen Venäjän proletaarista vallankumousta (lokakuun 25 — marraskuun 7 pnä 1917) kirjoitin kirjasen »Valtio ja vallankumous. Marxilaisuuden oppi valtiosta ja proletariaatin tehtävät vallankumouksessa», joka ilmestyi Pietarissa vuoden 1918 alussa, ja kiinnitin siinä, VI luvussa »Opportunistit marxilaisuutta mataloittamassa», erikoista huomiota Kautskyyn todistaen, että hän on kokonaan vääristellyt Marxin opin, väärentänyt sitä opportunismin mukaiseksi, »todellisuudessa luopunut vallankumouksesta, vaikka hyväksyykin sen sanallisesti». Oikeastaan Kautskyn teoreettinen perusvirhe hänen kirjasessaan proletariaatin diktatuurista onkin juuri niissä Marxin valtio-opin opportunistisissa vääristelyissä, jotka olen paljastanut yksityiskohtaisesti kirjasessani »Valtio ja vallankumous». Nämä alkuhuomautukset olivat tarpeellisia, sillä ne todistavat, että olen avoimesti syyttänyt Kautskya luopuruudesta jo kauan ennen sitä, kun bolshevikit ottivat valtiovallan käsiinsä ja Kautsky tuomitsi heitä siitä. === Kuinka Kautsky teki Marxista tavallisen tusinaliberaalin === Pääkysymys, jota Kautsky käsittelee kirjasessaan, on kysymys proletariaatin vallankumouksen perussisällöstä, nimittäin proletariaatin diktatuurista. Tämä on kysymys, jolla on mitä tärkein merkitys kaikille maille, etenkin edistyneimmille, erittäinkin sotaa käyville maille, eritoten nykyaikana. Voidaan liioittelematta sanoa, että se on koko proletaarisen luokkataistelun pääkysymys. Sen vuoksi on pysähdyttävä tarkastelemaan sitä huolellisesti. Kautsky asettaa kysymyksen siten, että »kummankin sosialistisen suuntauksen» (s.o. bolshevikkien ja ei-bolshevikkien) »vastakohtaisuus on kahden peräti erilaisen metodin demokraattisen ja diktatorisen, vastakohtaisuutta» (s. 3). Huomautamme sivumennen, että nimittäessään Venäjän ei-bolshevikkeja, t.s. menshevikkejä ja eserriä, sosialisteiksi Kautsky pitää kiinni näiden nimestä, s.o. sanasta, eikä siitä todellisesta asemasta, mikä heillä on proletariaatin ja porvariston välisessä taistelussa. Mainiota marxilaisuuden käsittämistä ja soveltamista! Mutta siitä tarkemmin tuonnempana. Nyt käytäköön käsiksi pääasiaan: Kautskyn suurlöytöön, »demokraattisen ja diktatorisen metodin» »perusteelliseen vastakohtaisuuteen». Siinä on kysymyksen ydin. Siinä on Kautskyn kirjasen koko olemus. Ja se on niin hirveää teoreettista sekasotkua, niin täydellistä luopumista marxilaisuudesta, että täytyy myöntää Kautskyn menneen paljon edelle Bernsteinistä. Kysymys proletariaatin diktatuurista on kysymys proletaarisen valtion suhteesta porvarilliseen valtioon, proletaarisen demokratian suhteesta porvarilliseen demokratiaan. Tämä tuntuisi olevan päivänselvää. Mutta aivan kuin jokin lukion opettaja, joka on näivettynyt historian oppikirjoja kertaillessaan, Kautsky kääntää itsepintaisesti selkänsä XX vuosisadalle, tuijottaa XVIII vuosisataan ja jo sadannen kerran märehtii ja jauhaa uskomattoman ikävästi, monissa pykälissä, vanhoja juttuja porvarillisen demokratian suhteesta absolutismiin ja keskiaikaisuuteen! Totta tosiaan, aivan kuin märehtisi unissaan pesusientä! Tämähän merkitsee sitä, ettei ollenkaan käsitetä mikä mihinkin kuuluu. Vain hymyilyttää tuo Kautskyn pinnistely, jonka tarkoituksena on esittää asiat niin, että on muka olemassa ihmisiä, jotka saarnaavat »demokratian halveksumista» (s. 11) j.n.e. Kautskyn on täytynyt hämätä ja sotkea asiaa moisilla joutavuuksilla, sillä hän asettaa kysymyksen liberaalien tapaan, yleensä demokratiasta eikä porvarillisesta demokratiasta, hän suorastaan välttelee käyttämästä tuota tarkkaa, luokkakantaista käsitettä ja yrittää puhua »esisosialistisesta» demokratiasta. Miltei kolmanneksen kirjasesta, 20 sivua 63:sta, suunpieksäjämme on käyttänyt jaaritteluun, joka miellyttää kovasti porvaristoa, sillä se on porvarillisen demokratian kaunistelua ja hämää proletaarista vallankumousta koskevan kysymyksen. Mutta onhan Kautskyn kirjasen nimenä kuitenkin »Proletariaatin diktatuuri». Että juuri se on Marxin opin ydin, se on yleisesti tunnettua. Ja Kautskyn on täytynyt kaiken asiaan kuulumattoman jaarittelun jälkeen esittää Marxin sanat proletariaatin diktatuurista. Mutta miten »marxilainen» Kautsky on sen tehnyt, se on suorastaan komediaa! Kuulkaahan: »Tuo katsantokanta» (jonka Kautsky julistaa demokratian halveksumiseksi) »perustuu yhteen Karl Marxin sanaan» — kirjaimellisesti näin on sanottu 20. sivulla. Ja 60. sivulla sama toistetaan jopa sellaisessa muodossa, että (bolshevikit) »muistivat oikeaan aikaan sanasen» (kirjaimellisesti näin!! des Wörtchens) »proletariaatin diktatuurista, sanasen, jota Marx käytti kerran kirjeessään vuonna 1875.» Kas tässä tuo Marxin »sananen»: »Kapitalistisen ja kommunistisen yhteiskunnan välillä on kausi, jolloin toinen muutetaan vallankumouksellisesti toiseksi. Sitä vastaavasti tulee olemaan myös poliittinen siirtymäkausi, jolloin valtio ei voi olla mitään muuta kuin proletariaatin vallankumouksellista diktatuuria.» Ensiksikin, kun tätä Marxin kuuluisaa ajatusta, joka on yhteenveto koko hänen vallankumouksellisesta opistaan, sanotaan »yhdeksi sanaksi» tai jopa »sanaseksi», niin se on marxilaisuuden pilkkaamista, se merkitsee täydellistä luopumista marxilaisuudesta. Ei pidä unohtaa, että Kautsky tietää Marxin teokset melkein ulkoa, että kaikista Kautskyn sepustuksista päätellen hänen kirjoituspöydässään tai päässään on useita pieniä puisia laatikoita, joihin kaikki, mitä Marx on kirjoittanut, on järjestetty mitä huolellisimmin ja mitä mukavimmalla tavalla siteerausta varten. Kautsky ei voi olla tietämättä, että Marx ja Engels puhuivat sekä kirjeissään että painetuissa teoksissaan proletariaatin diktatuurista monia kertoja sekä ennen Kommuunia että varsinkin sen jälkeen. Kautsky ei voi olla tietämättä, että sanonta »proletariaatin diktatuuri» ilmaisee vain historiallisesti konkreettisemmin ja tieteellisesti tarkemmin sen, että proletariaatin tehtävä on »murskata» porvarillinen valtiokoneisto, mistä (tehtävästä) sekä Marx että Engels, puhuivat vuodesta 1852 vuoteen 1891, neljänkymmenen vuoden ajan, ottaen huomioon vuoden 1848 ja etenkin vuoden 1871 vallankumouksen antamat kokemukset. Miten on selitettävissä, että marxilaisuuden ulkolukija Kautsky vääristelee noin kamalasti marxilaisuutta? Mikäli kysymys on tämän ilmiön filosofisista perusteista, niin tässä on dialektiikka vaihdettu eklektisismiin ja sofistiikkaan. Kautsky on suuri mestari tekemään tuollaisia vaihdoksia. Jos taas otetaan asia käytännöllis-poliittiselta kannalta, niin tässä on kysymys pokkuroimisesta opportunistien, t.s. loppujen lopuksi porvariston edessä. Sodan alusta lähtien Kautsky on edistynyt yhä nopeammin ja saavuttanut täyden mestaruuden tuossa taidossa olla sanoissaan marxilainen, mutta käytännössä porvariston lakeija. Tästä vakuuttuu sitäkin enemmän, kun tarkastelee, miten merkillisesti Kautsky on »selittänyt» tuota Marxin proletariaatin diktatuurista lausumaa »sanasta». Kuulkaapa: »Valitettavasti Marx on jättänyt sanomatta tarkemmin, miten hän käsittää tämän diktatuurin»... (Luopion läpeensä valheellinen fraasi, sillä Marx ja Engels ovat nimenomaan antaneet monia mitä seikkaperäisimpiä ohjeita, joita marxilaisuuden ulkolukija Kautsky välttää tarkoituksellisesti)... »Kirjaimellisesti diktatuuri-sana merkitsee demokratian hävittämistä. Mutta kirjaimellisesti käsitettynä tämä sana merkitsee tietysti myös yhden henkilön yksinvaltiutta, henkilön, jota eivät mitkään lait sido. Yksinvaltiutta, joka eroaa despotismista siinä, että sitä ei käsitetä pysyväiseksi valtiomuodoksi, vaan ohimeneväksi äärimmäisyyskeinoksi. »Jo sanonta 'proletariaatin diktatuuri', ei siis yhden henkilön, vaan yhden luokan diktatuuri, tekee mahdottomaksi sen, että Marx olisi tällöin tarkoittanut diktatuuria sanan kirjaimellisessa mielessä. »Hän ei ole puhunut siinä hallitusmuodosta, vaan tilasta, joka on välttämättömyyden pakosta muodostuva kaikkialla, missä proletariaatti valtaa poliittisen vallan. Ettei Marx ole tarkoittanut tällä hallitusmuotoa, sitä todistaa jo se, että Marxin mielestä Englannissa ja Amerikassa siirtyminen voi tapahtua rauhanomaisesti, siis demokraattisesti» (s. 20). Olemme varta vasten esittäneet tämän järkeilyn kokonaisuudessaan, jotta lukija voisi nähdä selvästi, mitä keinoja »teoreetikko» Kautsky käyttää. Kautsky tahtoo käsiteltävän kysymystä sillä tavalla, että alettaisiin diktatuuri-»sanan» määrittelystä. Hyvä. Jokaisen pyhä oikeus on käsitellä kysymystä tavalla tai toisella. On vain tehtävä ero kysymyksen vakavan ja rehellisen käsittelyn ja epärehellisen käsittelyn välillä. Joka tahtoo kysymyksen tällaisessa käsittelyssä suhtautua asiaan vakavasti, hänen pitää antaa oma määritelmänsä tuosta »sanasta». Silloin kysymys asetetaan selvästi ja suoraan. Kautsky ei sitä tee. Hän kirjoittaa: »Kirjaimellisesti diktatuuri-sana merkitsee demokratian hävittämistä.» Ensinnäkään se ei ole määritelmä. Jos Kautsky halusi välttyä antamasta määritelmää diktatuuri-käsitteestä, niin miksi piti valita tuollainen kysymyksen käsittelytapa? Toiseksi se on ilmeisesti väärä. Liberaalille on luontaista puhua »demokratiasta» yleensä. Marxilainen ei unohda koskaan asettaa kysymystä: »Minkä luokan?» Jokainen esimerkiksi tietää — ja myös »historioitsija» Kautsky tietää sen —, että muinaisajan orjakapinat ja jopa voimakkaat levottomuudetkin paljastivat heti antiikin valtion olemukseltaan orjanomistajain diktatuuriksi. Hävittikö tuo diktatuuri orjanomistajain keskinäisen demokratian, heidän demokratiansa? Kaikille on tunnettua, että ei hävittänyt. »Marxilainen» Kautsky on lausunut tavattoman tyhmyyden ja valheen, sillä hän »on unohtanut» luokkataistelun... Jotta Kautskyn esittämästä liberaalisesta ja valheellisesta väitteestä saataisiin marxilainen ja totuutta vastaava, on sanottava: diktatuuri ei ehdottomasti merkitse demokratian hävittämistä sen luokan osalta, joka toteuttaa tuota diktatuuria muihin luokkiin nähden, mutta se merkitsee ehdottomasti demokratian hävittämistä (tai sen olennaista rajoittamista, mikä on myös eräänlaista hävittämistä) sen luokan osalta, johon nähden tai jota vastaan diktatuuria toteutetaan. Mutta olkoonpa tämä väite miten totta tahansa, siinä ei kuitenkaan määritellä diktatuuria. Tarkastellaanpa Kautskyn seuraavaa lausetta: »...Mutta kirjaimellisesti käsitettynä tämä sana merkitsee tietysti myös yhden henkilön yksinvaltiutta, henkilön, jota eivät mitkään lait sido»... Kuin sokea koiranpenikka, joka tönii kuonollaan sattumanvaraisesti puoleen ja toiseen, niin Kautskykin on tässä sattumalta osunut yhteen oikeaan ajatukseen (nimittäin, että diktatuuri on valtaa, jota eivät mitkään lait sido), mutta hän ei silti esittänyt diktatuurin määritelmää, vaan lausui lisäksi ilmeisen historiallisen valheen, että diktatuuri merkitsee muka yhden henkilön valtaa. Se on väärin jo kielellisestikin, koska diktatorisesti voi hallita myös ryhmä henkilöitä, muutamat harvat, yksi luokka j.n.e. Kautsky osoittaa edelleen, missä diktatuuri eroaa despotismista, mutta vaikka hänen osoituksensa on ilmeisen väärä, emme pysähdy tarkastelemaan sitä, koska se ei lainkaan kuulu meitä kiinnostavaan kysymykseen. Tunnettua on Kautskyn taipumus kääntyä XX vuosisadasta XVIII vuosisataan ja XVIII vuosisadasta antiikkiseen muinaisaikaan, joten toivomme, että pystytettyään diktatuurinsa Saksan proletariaatti ottaa huomioon hänen taipumuksensa ja panee Kautskyn vaikkapa muinaisajan historian opettajaksi lukioon. Se, että proletariaatin diktatuurin määrittelyä kartetaan järkeilemällä despotismista, on joko äärimmäistä tyhmyyttä tai sangen taitamatonta petkutusta. Tulokseksi saamme, että ryhdyttyään puhumaan diktatuurista Kautsky on ladellut paljon ilmeisiä valheita esittämättä kuitenkaan minkäänlaista määritelmää! Ellei hän luottanut älyllisiin kykyihinsä, niin olisihan hän voinut turvautua muistiinsa ja purkaa »laatikoistaan» esiin kaikki tapaukset, jolloin Marx puhuu diktatuurista. Hän olisi kai saanut joko seuraavan tai sisällöltään yhtäpitävän määritelmän: Diktatuuri on valtaa, joka nojaa suoranaisesti väkivaltaan ja jota eivät sido mitkään lait. Proletariaatin vallankumouksellinen diktatuuri on valtaa, joka on taistelemalla otettu ja jota proletariaatti pitää yllä harjoittamalla väkivaltaa porvaristoon nähden, se on valtaa, jota eivät sido mitkään lait. Ja nyt tämä yksinkertainen totuus, totuus, joka on päivänselvä jokaiselle tietoiselle työläiselle (joka edustaa joukkoja eikä kapitalistien lahjoman pikkuporvarillisen roskaväen huippukerrosta, jota ovat kaikkien maiden sosiali-imperialistit), tämä totuus, joka on ilmeisen selvä jokaiselle vapautensa puolesta taistelevien riistettyjen edustajalle ja kiistaton jokaisesta marxilaisesta, on nyt »vallattava taistellen takaisin» korkeastioppineelta herra Kautskylta! Mistä tämä johtuu? — Siitä lakeijamaisuudesta, minkä kyllästämiä ovat II Internationalen johtajat, joista porvariston palveluksessa on tullut halveksittavia sykofantteja. Ensin Kautsky vääristeli asiaa sanomalla sellaisen ilmeisen typeryyden, että muka kirjaimellisesti käsitettynä diktatuuri-sana merkitsee yksilöllistä diktaattoria, ja sitten hän — tämän väärennyksen nojalla! — julistaa, että Marxin sellaisilla sanoilla kuin luokan diktatuuri ei »siis» ole kirjaimellista merkitystä (vaan on sellainen merkitys, ettei diktatuuri merkitse vallankumouksellista väkivaltaa, vaan »rauhallista» enemmistön hankkimista porvarillisen — pankaa tämä merkille — »demokratian» vallitessa). On nähkääs tehtävä ero »tilan» ja »hallitusmuodon» välillä. Ihmeellisen syvämietteinen ero, aivan sen tapainen, kuin jos tekisimme eron tyhmästi ajattelevan ihmisen typeryyden-»tilan» ja hänen typeryyksiensä »muodon» välillä. Kautskyn täytyy tulkita diktatuuri »herruudentilaksi» (hän käyttää kirjaimellisesti tätä sanontaa heti seuraavalla, 21. sivulla), koska silloin häviää vallankumouksellinen väkivalta, häviää väkivaltainen vallankumous. »Herruudentila» on tila, jossa on mikä enemmistö tahansa... »demokratian» vallitessa! Tällaisella veijarimaisella tempulla vallankumous saadaan onnellisesti katoamaan! Mutta petkutus on liian karkeaa eikä se pelasta Kautskya. Että diktatuuri edellyttää ja merkitsee yhden luokan toista luokkaa kohtaan harjoittaman, luopioille epämieluisan vallankumouksellisen väkivallan »tilaa», sitä »naskalia et pussiin piilota». »Tilan» ja »hallitusmuodon» välisen eronteon tolkuttomuus on ilmeinen. Hallitusmuodosta puhuminen on tässä kerta kaikkiaan typerää, sillä jokainen pikkupoikakin tietää, että monarkia ja tasavalta ovat erilaisia hallitusmuotoja. Herra Kautskylle pitää todistaa, että kumpikin näistä hallitusmuodoista, samoin kuin kaikki kapitalismin ajan väliasteiset »hallitusmuodot» ovat vain porvarillisen valtion, t.s. porvariston diktatuurin, eri muotoja. Ja vihdoin hallitusmuodoista puhuminen ei ole ainoastaan typerää, vaan jopa kerrassaan kömpelöä Marxin ajatuksen vääristelyä, sillä Marx puhuu tässä selvääkin selvemmin valtiomuodosta eli -tyypistä eikä hallitusmuodosta. Proletaarinen vallankumous ei ole mahdollinen ilman porvarillisen valtiokoneiston väkivaltaista murskaamista ja sen korvaamista uudella koneistolla, joka Engelsin sanojen mukaan »ei ole enää valtio sanan varsinaisessa merkityt sessä». Kautskyn täytyy kaikkea tuota hämäröittää ja vääristellä — hänen luopurinasenteensa pakottaa hänet siihen. Katsokaapa, millaisiin surkuteltaviin metkuihin hän turvautuu. Ensimmäinen metku. »...Ettei Marx ole tarkoittanut tällä hallitusmuotoa, sitä todistaa jo se, että hän piti mahdollisena, että Englannissa ja Amerikassa kumous voi tapahtua rauhanomaisesti, siis demokraattisesti»... Hallitusmuodolla ei tässä ole kerrassaan mitään tekemistä, sillä on esim. monarkioita, joiden erikoisuutena on sotilasvallan puuttuminen, vaikka monarkiat eivät olekaan tyypillisiä porvarillisia valtioita, ja on tässä suhteessa aivan tyypillisiä tasavaltoja, joissa on esimerkiksi sotilas- ja virkavalta. Tämä on yleisesti tunnettu historiallinen ja poliittinen tosiasia, eikä Kautskyn onnistu sitä väärentää. Jos Kautsky olisi tahtonut pohtia asiaa vakavasti ja rehellisesti, hän olisi kysynyt itseltään: onko olemassa sellaisia vallankumousta koskevia historian lakeja, joista ei olisi poikkeuksia? Vastauksena olisi ollut: ei, sellaisia lakeja ei ole olemassa. Nämä lait tarkoittavat vain tyypillistä, sitä, mitä Marx sanoi kerran »ideaaliseksi» tarkoittaen keskinkertaista, normaalia, tyypillistä kapitalismia. Edelleen. Oliko 70-luvulla olemassa jotain sellaista, mikä teki Englannista ja Amerikasta tässä suhteessa poikkeuksen? Jokaiselle, joka vähänkin tuntee tieteen vaatimuksia historian kysymyksissä, on ilmeistä, että tällainen kysymys on välttämättä asetettava. Ellei sitä aseteta, joudutaan vääristelemään tiedettä ja leikittelemään sofismeilla. Mutta kun tuo kysymys asetetaan, on vastaus oleva varmasti seuraava: proletariaatin vallankumouksellinen diktatuuri on väkivaltaa porvaristoa kohtaan; tämän väkivallan tarpeellisuus taas johtuu varsinkin siitä, kuten Marx ja Engels ovat monesti mitä seikkaperäisimmin selittäneet (erittäinkin teoksessaan »Kansalaissota Ranskassa» ja sen esipuheessa), että on olemassa sotilas- ja virkavalta. Juuri näitä laitoksia ei ollut olemassa juuri Englannissa ja Amerikassa juuri XIX vuosisadan 70-luvulla, jolloin Marx teki tämän huomautuksensa! (Mutta nykyään ne ovat olemassa sekä Englannissa että Amerikassa.) Kautskyn pitää suorastaan petkuttaa joka askeleella peittääkseen luopuruuttaan! Ja huomatkaa, miten hän on tässä tahtomattaan näyttänyt aasinkorvansa: hän on kirjoittanut: »rauhanomaisesti, siis demokraattisesti»!! Diktatuuri-käsitettä määritellessään Kautsky on yrittänyt kaikin voimin salata lukijalta tuon käsitteen tärkeimmän tunnusmerkin, nimittäin vallankumouksellisen väkivallan. Mutta nyt totuus on tullutkin ilmi: kysymys on rauhallisen ja väkivaltaisen kumouksen vastakkaisuudesta. Siinä on asian ydin. Kautsky turvautuu kaikkiin noihin metkuihin, sofismeihin ja veijarimaisiin vääristelyihin juuri siksi, että voisi kieltäytyä väkivaltaisesta vallankumouksesta ja salata, että hän on luopunut siitä, siirtynyt liberaalisen työväenpolitiikan kannalle, t.s. porvariston puolelle. Tässä on asian ydin. »Historioitsija» Kautsky väärentää historiaa niin häpeämättömästi, että »unohtaa» pääasian: sen, että esimonopolistiselle kapitalismille — jonka kohokohtana oli juuri XIX vuosisadan 70-luku — oli erikoista suhteellisen suuri rauhanomaisuus ja vapaudenrakkaus, mikä johtui sen taloudellisista perusominaisuuksista, jotka esiintyivät erittäin tyypillisinä Englannissa ja Amerikassa. Mutta imperialismille, t.s. monopolistiselle kapitalismille, joka kypsyi lopullisesti vasta XX vuosisadalla, on sen taloudellisista perusominaisuuksista johtuen erikoista mitä vähäisin rauhanomaisuus ja vapaudenrakkaus, mitä voimakkain ja kaikkiallinen sotilasvallan kehittyminen. Kun »ei huomata» tätä puhuttaessa siitä, missä määrin tyypillistä tai luultavaa on rauhanomainen tai väkivaltainen kumous, merkitsee se luisumista aivan tavallisen porvariston lakeijan tasolle. Toinen metku. Pariisin Kommuuni oli proletariaatin diktatuuria, mutta se oli valittu yleisellä äänestyksellä, siis ilman että porvaristolta olisi evätty äänioikeus, siis »demokraattisesti». Ja Kautsky riemuitsee: »...Marxin mielestä» (tai Marxin mukaan) »proletariaatin diktatuuri oli tila, joka on välttämätön tulos puhtaasta demokratiasta, jos proletariaatti on enemmistönä» (bei überwiegendem Proletariat, s. 21). Tämä Kautskyn perustelu on niin huvittava, että joutuu tosiaankin kokemaan oikein embarras des richesses (runsauden pulaa... vastaväitteiden runsauden vuoksi). Ensiksikin on tunnettua, että porvariston kermakerros, esikunta, huippukerros pakeni Pariisista Versailles'iin. Versailles'issa oli »sosialisti» Louis Blanc, mikä muuten todistaa valheelliseksi Kautskyn väitteen, että Kommuuniin osallistuivat muka sosialismin »kaikki suuntaukset». Eikö olekin naurettavaa, että Pariisin asukkaiden jakautuminen kahdeksi sotivaksi leiriksi, joista toiseen keskittyi koko taistelukykyinen ja poliittisesti aktiivinen porvaristo, kuvataan »puhtaaksi demokratiaksi» »yleisine äänestyksineen»? Toiseksi Kommuuni, Ranskan työväenhallitus, taisteli Versailles'ia, porvarihallitusta vastaan. Mitä tekemistä siinä oli »puhtaalla demokratialla» ja »yleisellä äänestyksellä», kun Pariisi ratkaisi Ranskan kohtalon? Kun Marx katsoi Kommuunin virheeksi sen, ettei se vallannut pankkia, joka kuului koko Ranskalle, niin olisikohan Marx ehkä pitänyt lähtökohtana »puhtaan demokratian» periaatteita ja käytäntöä?? Totta tosiaan näkyy, että Kautsky kirjoittelee sellaisessa maassa, jossa poliisi kieltää ihmisiä nauramasta »joukolla», sillä muutoin Kautsky olisi naurettu kuoliaaksi. Kolmanneksi. Rohkenen kunnioittavasti muistuttaa herra Kautskylle, joka osaa Marxin ja Engelsin teokset ulkoa, seuraavasta Engelsin antamasta Kommuunin arviosta... »puhtaan demokratian» kannalta: »Ovatko nuo herrat» (auktoriteetin vastustajat) »nähneet koskaan vallankumousta? Vallankumous on epäilemättä niin auktoritatiivinen asia, kuin yleensä olla voi. Vallankumous on teko, jolla osa väestöstä sanelee tahtonsa väestön toiselle osalle kiväärien, pistimien ja tykkien avulla, siis sangen auktoritatiivisten välineiden avulla. Ja voittanut puolue joutuu välttämättömyyden pakosta pitämään yllä herruuttaan sen pelon avulla, jota sen aseet aiheuttavat taantumuksellisissa. Olisikohan Pariisin Kommuuni pysynyt päivää kauemmin pystyssä, jollei se porvaristoa vastustaessaan olisi nojautunut aseistautuneen kansan auktoriteettiin? Eiköhän meillä ole oikeus moittia Kommuunia päinvastoin siitä, että se käytti tätä auktoriteettia liian vähän?» Siinä on teille »puhdasta demokratiaa»! Kylläpä Engels olisi ivaillut sitä typerää poroporvaria, »sosialidemokraattia» (40-luvun aikaista ranskalaisessa mielessä ja vuosien 1914–18 aikaista yleiseurooppalaisessa mielessä), jonka päähän olisi yleensä pälkähtänyt puhua »puhtaasta demokratiasta» luokkajakoisessa yhteiskunnassa! , Mutta riittäköön. On mahdotonta luetella kaikkia niitä järjettömyyksiä, joihin Kautsky päätyy puheissaan, sillä hänen jokainen lauseensa sisältää äärettömän paljouden luopuruutta. Marx ja Engels analysoivat mitä perusteellisimmin Pariisin Kommuunia ja osoittivat sen ansioksi yrityksen murskata, särkeä »valmis valtiokoneisto». Marx ja Engels pitivät tätä johtopäätöstä niin tärkeänä, että tekivät vuonna 1872 vain tämän korjauksen »Kommunistisen Manifestin» (osittain) »vanhentuneeseen» ohjelmaan. Marx ja Engels osoittivat, että Kommuuni lakkautti armeijan ja virkamiehistön, hävitti parlamentarismin, tuhosi »loiskasvannaisen — valtion» j.n.e., mutta kaikkiviisas Kautsky yömyssy päässään toistelee samaa, mitä liberaaliset professorit ovat puhuneet tuhansia kertoja, nimittäin satuja »puhtaasta demokratiasta». Ilmankos Rosa Luxemburg sanoi elokuun 4 pnä 1914, että Saksan sosialidemokratia on nyt löyhkäävä ruumis. Kolmas metku. »Jos puhumme diktatuurista hallitusmuotona, niin emme voi puhua luokan diktatuurista, koska luokka, kuten olemme jo huomanneet, voi ainoastaan olla vallassa, muttei hallita»... Hallintotoimesta huolehtivat taas »järjestöt» tai »puolueet». Sotkette, sotkette jumalattomasti, herra »sotkuneuvos»! Diktatuuri ei ole »hallitusmuoto», sehän on naurettavaa pötyä. Eikä Marxkaan puhu »hallitusmuodosta», vaan valtiomuodosta eli -tyypistä. Se ei ole ollenkaan samaa, ei ollenkaan. Niin ikään aivan väärin on sanoa, ettei luokka voi hallita: moisen tolkuttomuuden on voinut sanoa vain »parlamentaarikretiini», joka ei näe mitään muuta kuin porvarillisen parlamentin eikä huomaa mitään muuta kuin »vallassaolevat puolueet». Mikä tahansa Euroopan maa tarjoaa Kautskylle esimerkkejä siitä, miten valtaa pitänyt luokka on hallinnut sitä, esim. tilanherrat keskiaikana, vaikka he eivät olleetkaan riittävän järjestyneitä. Yhteenveto: Kautsky on vääristellyt ennenkuulumattomalla tavalla proletariaatin diktatuurin käsitettä tehden Marxista tavallisen tusinaliberaalin, t.s. hän on itse luisunut samalle tasolle kuin on liberaali, joka lörpöttelee typeriä fraaseja »puhtaasta demokratiasta» kaunistellen ja hämäten porvarillisen demokratian luokkasisältöä, kaihtaen eniten sorretun luokan vallankumouksellista väkivaltaa. Kun Kautsky »selitti» »proletariaatin vallankumouksellinen diktatuuri» -käsitteen sillä tavalla, että siitä katosi sorretun luokan vallankumouksellinen sortajiin kohdistuva väkivalta, niin siten saavutettiin Marxin opin liberaalisessa vääristelyssä maailmanennätys. Luopio Bernstein on osoittautunut penikaksi luopio Kautskyyn verrattuna. === Porvarillinen ja proletaarinen demokratia === Kysymys, jonka Kautsky on hävyttömästi sotkenut, on todellisuudessa seuraavanlainen. Ellei pilkata tervettä järkeä eikä historiaa, niin on selvää, että niin kauan kuin on olemassa eri luokkia, ei voida puhua »puhtaasta demokratiasta», vaan saatetaan puhua ainoastaan luokkademokratiasta. (Sulkeissa sanottakoon, että »puhdas demokratia» ei ole ainoastaan moukkamainen fraasi, josta ilmenee, ettei ymmärretä enempää luokkataistelua kuin valtion olemustakaan, vaan myös peräti sisällyksetön fraasi, sillä kommunistisessa yhteiskunnassa demokratia alkaa, uudistuen ja muuttuen tottumukseksi, kuoleutua, mutta ei tule koskaan »puhtaaksi» demokratiaksi.) »Puhdas demokratia» on työläisiä puijaavan liberaalin valheellinen fraasi. Historia tuntee porvarillisen demokratian, joka tulee feodalismin tilalle, ja proletaarisen demokratian, joka tulee porvarillisen demokratian tilalle. Kun Kautsky käyttää melkeinpä kymmeniä sivuja »todistaakseen» sen totuuden, että porvarillinen demokratia on edistyksellistä keskiajan oloihin verrattuna ja että proletariaatin on käytettävä sitä ehdottomasti hyväkseen taistelussaan porvaristoa vastaan, niin juuri se on liberaalista lörpöttelyä, millä työläisiä vedetään nenästä. Ei ainoastaan valistuneessa Saksassa, vaan valistumattomalla Venäjälläkin tuo on yleisesti tunnustettu totuus. Kautsky yksinkertaisesti suitsuttaa »oppineisuuden» sumua työläisten silmille kertomalla tärkeän näköisenä Weitlingistä ja Paraguayn jesuiitoista sekä paljon muuta kiertääkseen nykyisen, s.o. kapitalistisen demokratian porvarillisen olemuksen. Kautsky ottaa marxilaisuudesta sen, mikä on kelvollista liberaaleille, porvaristolle (keskiajan arvostelu, yleensä kapitalismin ja erittäinkin kapitalistisen demokratian edistyksellinen merkitys historiassa), ja heittää pois, jättää mainitsematta, hämää marxilaisuudesta sen, mikä siinä on porvaristolle kelpaamatonta (proletariaatin vallankumouksellinen väkivalta porvaristoa kohtaan tämän tuhoamiseksi). Senpä vuoksi Kautsky osoittautuukin väistämättömästi, objektiivisen asemansa pakosta porvariston lakeijaksi, olkoonpa hänen subjektiivinen vakaumuksensa mikä tahansa. Porvarillinen demokratia, joka on suurta historiallista edistystä keskiaikaan verrattuna, jää aina — eikä kapitalismin oloissa voikaan olla jäämättä — suppeaksi, typistetyksi, valheelliseksi, ulkokultaiseksi demokratiaksi, paratiisiksi rikkaiden osalta, ansaksi ja petokseksi riistettyjen, köyhien osalta. Juuri tätä totuutta, joka muodostaa Marxin opin olennaisimman osan, »marxilainen» Kautsky ei ole käsittänyt. Juuri tässä peruskysymyksessä Kautsky tekee »mieliksi» porvaristolle, sen sijaan että arvostelisi tieteellisesti niitä oloja, jotka tekevät kaikkinaisen porvarillisen demokratian demokratiaksi rikkaita varten. Palautamme aluksi korkeastioppineen herra Kautskyn mieleen ne Marxin ja Engelsin teoreettiset lausumat, jotka ulkolukijamme on häpeällisesti »unohtanut» (porvariston mieliksi), ja selitämme sitten asian mahdollisimman helppotajuisesti. Ei ainoastaan muinainen ja feodaalinen valtio, vaan myös »nykyaikainen parlamentaarinen valtio on pääoman aseena palkkatyön riistämisessä» (Engels valtiota käsittelevässä teoksessaan). »Mutta koska valtio on vain ohimenevä laitos, jota joudutaan käyttämään taistelussa, vallankumouksessa, vastustajien kukistamiseksi väkivalloin, niin sulaa järjettömyyttä on puhua vapaasta kansanvaltiosta: niin kauan kuin proletariaatti vielä tarvitsee valtiota, se ei tarvitse sitä vapauden vuoksi, vaan nujertaakseen vastustajansa, ja silloin kun käy mahdolliseksi puhua vapaudesta, silloin valtio sellaisenaan lakkaa olemasta» (Engels kirjeessään Bebelille, 28. III. 1875). »Valtio ei ole muuta kuin koneisto, jonka avulla toinen luokka sortaa toista luokkaa jopa yhtä hyvin demokraattisessa tasavallassa kuin monarkiassakin» (Engels johdannossaan Marxin »Kansalaissotaan»). Yleinen äänioikeus on »työväenluokan kypsyyden mittari. Sen enempää se ei voi olla eikä tule koskaan olemaankaan nykyisessä valtiossa» (Engels valtiota käsittelevässä teoksessaan. Herra Kautsky märehtii tavattoman ikävystyttäväsi tämän väittämän alkuosaa, jonka porvaristokin voi hyväksyä. Jälkiosan, jonka olemme alleviivanneet ja joka ei kelpaa porvaristolle, luopio Kautsky sivuuttaa vaitiololla!). »Kommuunin piti olla toimiva eikä parlamentaarinen laitos, samalla sekä toimeenpaneva että lakiasäätävä... Sen sijaan että kerran kolmessa tai kuudessa vuodessa ratkaistaisiin, kuka hallitsevan luokan jäsen tulisi parlamentissa edustamaan ja sortamaan (ver- und zertreten) kansaa, yleisen äänioikeuden tuli palvella kommuuneiksi järjestynyttä kansaa samaan tapaan kuin yksilöllinen äänivalta palvelee ketä tahansa työnantajaa, nimittäin auttaa sitä löytämään työläisiä, työnjohtajia ja kirjanpitäjiä liikkeeseensä» (Marx Pariisin Kommuunia käsittelevässä teoksessaan »Kansalaissota Ranskassa»). Jokainen näistä väitteistä, jotka korkeastioppinut herra Kautsky tuntee mainiosti, lyö häntä vasten kasvoja ja paljastaa koko hänen luopuruutensa. Kautskyn koko kirjasessa ei ole lainkaan ymmärretty näitä totuuksia. Hänen kirjasensa koko sisältö on marxilaisuuden pilkkaamista! Ottakaa nykyisten valtioiden perustuslait, ottakaa näiden valtioiden hallinto, ottakaa kokoontumis- tai painovapaus, ottakaa »kansalaisten tasa-arvoisuus lain edessä», niin huomaatte joka askeleella porvarillisen demokratian ulkokultaisuuden, minkä jokainen rehellinen ja valveutunut työmies hyvin tuntee. Ei ole ainoatakaan, ei edes demokraattisintakaan valtiota, jonka perustuslaissa ei olisi takaportteja tai verukkeita, jotka takaavat porvaristolle mahdollisuuden lähettää sotaväkeä työläisiä vastaan, julistaa sotatilan j.n.e. »järjestystä rikottaessa», siis todellisuudessa silloin, kun riistetty luokka »rikkoo» orjanasemansa ja yrittää menetellä epäorjamaisesti. Kautsky kaunistelee häpeämättömästi porvarillista demokratiaa ollen vaiti esim. siitä, mitä Amerikassa ja Sveitsissä demokraattisimmatkin ja tasavaltalaisimmatkin porvarit tekevät lakkoilevia työmiehiä vastaan. Oo, viisas ja oppinut Kautsky on vaiti siitä! Hän, tämä oppinut poliitikko, ei käsitä, että on katalaa olla siitä vaiti. Hän kertoilee mieluummin työmiehille sentapaisia lastensatuja, että demokratia merkitsee »vähemmistön suojelua». Uskomatonta, mutta totta! Vuonna 1918 jälkeen Kristuksen syntymän, aikana, jolloin jo viidettä vuotta jatkuu yleismaailmallinen imperialistinen teurastus ja maailman kaikissa »demokratioissa» kuristetaan internationalistista vähemmistöä (t.s. niitä, jotka eivät ole pettäneet katalasti sosialismia, kuten Renaudelit ja Longuet't, Scheidemannit ja Kautskyt, Hendersonit ja Webbit y.m. ovat tehneet), oppinut herra Kautsky ylistelee äitelän äitelällä äänellään »vähemmistön suojelua». Se, joka haluaa, voi lukea siitä Kautskyn kirjasen 15. sivulta. Ja 16. sivulla tuo oppinut... individi kertoo teille XVIII vuosisadan Englannin whig- ja torypuolueista! Voi tuota oppineisuutta! Voi tuota sievisteltyä porvariston edessä pokkuroimista! Voi tuota sivistynyttä tapaa ryömiä mahallaan kapitalistien edessä ja nuolla heidän saappaitaan! Jos olisin Krupp tai Scheidemann, Clémenceau tai Renaudel, niin rupeaisin maksamaan herra Kautskylle miljoonia, palkitsemaan häntä Juudaksen suudelmilla, kehumaan häntä työläisille ja suosittelemaan »sosialismin yhtenäisyyttä» niin »kunnianarvoisten» miesten kuin Kautskyn kanssa. Kun kirjoitellaan kirjasia proletariaatin diktatuuria vastaan, kerrotaan XVIII vuosisadan Englannin whig- ja torypuolueista, vakuutellaan demokratian tarkoittavan »vähemmistön suojelua» ja ollaan vaiti internationalisteihin kohdistetuista pogromeista Amerikan »demokraattisessa» tasavallassa, eikö se ole lakeijamaista porvariston palvelemista? Oppinut herra Kautsky on »unohtanut» — luultavasti sattumalta unohtanut... — erään »pikkuasian», nimittäin sen, että porvarillisen demokratian vallassaoleva puolue suo vähemmistön suojan vain toiselle porvarilliselle puolueelle, proletariaatin osaksi sen sijaan jokaisessa tärkeässä, syvällisessä, perusluontoisessa kysymyksessä tulee »vähemmistön suojelun» asemesta sotatiloja ja pogromeja. Mitä kehittyneempää demokratia on, sitä lähempänä ollaan pogromeja tai kansalaissotaa jokaisen syvän, porvaristolle vaarallisen poliittisen erimielisyyden yhteydessä. Oppinut herra Kautsky olisi voinut tarkastella tätä porvarillisen demokratian »lakia» ottamalla esimerkiksi Dreyfusin jutun tasavaltaisessa Ranskassa, neekerien ja internationalistien lynkkaukset Amerikan demokraattisessa tasavallassa, Irlannin ja Ulsterin aseman demokraattisessa Englannissa, bolshevikkien vainoamisen ja pogromien järjestämisen heitä vastaan huhtikuussa 1917 Venäjän demokraattisessa tasavallassa. Otan tahallani esimerkkejä myös sodanedelliseltä, rauhan ajalta enkä ainoastaan sota-ajalta. Makeileva herra Kautsky suvaitsee olla näkemättä näitä XX vuosisadan tosiasioita ja sen sijaan kertoo työläisille ihmeteltävän uusia, erittäin mielenkiintoisia, tavattoman opettavaisia ja uskomattoman tärkeitä asioita whig- ja torypuolueista XVIII vuosisadalta. Ottakaamme porvarillinen parlamentti. Voidaanko pitää mahdollisena, ettei oppinut Kautsky ole milloinkaan kuullut, että pörssi ja pankkiirit alistavat porvarilliset parlamentit valtaansa sitä enemmän, mitä pitemmälle kehittynyttä on demokratia? Tästä ei seuraa, ettei olisi käytettävä hyväksi porvarillista parlamentarismia (bolshevikit ovatkin käyttäneet sitä niin hyvällä menestyksellä kuin tuskin mikään muu puolue maailmassa, sillä vuosina 1912–1914 me valloitimme koko työväenkuurian IV Duumassa). Mutta siitä seuraa, että vain liberaali saattaa unohtaa porvarillisen parlamentarismin historiallisen rajoittuneisuuden ja ehdollisuuden, niin kuin Kautsky sen unohtaa. Sorretut joukot kohtaavat demokraattisimmassakin porvarillisessa valtiossa joka askeleella räikeää ristiriitaa kapitalistisen »demokratian» julistaman muodollisen tasa-arvoisuuden ja niiden tuhansien todellisten rajoituksien ja metkujen välillä, joilla tehdään proletaareista palkkaorjia. Juuri tämä ristiriita avaa joukkojen silmät näkemään kapitalismin mädännäisyyden, valheellisuuden ja ulkokultaisuuden. Juuri tätä ristiriitaa sosialismin agitaattorit ja propagandistit paljastavat lakkaamatta joukoille valmistaakseen niitä vallankumoukseen! Mutta kun alkoi vallankumousten aikakausi, silloin Kautsky käänsi vallankumoukselle selkänsä ja ryhtyi ylistelemään kuolevan porvarillisen demokratian ihanuuksia. Proletaarinen demokratia, jonka eräänä muotona on Neuvostovalta, on kehittänyt ja laajentanut demokratiaa niin, ettei sellaista ole maailmassa ennen nähty, nimenomaan väestön valtaenemmistöä, riistettyjä ja työtätekeviä varten. Kun kirjoitetaan kokonainen kirja demokratiasta, niin kuin on tehnyt Kautsky, joka puhuu parilla sivulla diktatuurista ja kymmenillä sivuilla »puhtaasta demokratiasta», — eikä huomata tätä, niin se on liberaalien tapaista asian täydellistä väärentämistä. Ottakaamme ulkopolitiikka. Sitä ei harjoiteta avoimesti missään, kaikkein demokraattisimmassakaan porvarillisessa maassa. Kaikkialla petetään joukkoja, demokraattisessa Ranskassa, Sveitsissä, Amerikassa ja Englannissa vielä sata kertaa laajemmassa mitassa ja viekkaammin kuin muissa maissa. Neuvostovalta on vallankumouksellisesti riuhtaissut pois ulkopolitiikkaa peittäneen salaperäisyyden verhon. Kautsky ei ole sitä huomannut, hän on vaiti siitä, vaikka kaudella, jolloin käydään ryöstösotia ja tehdään salaisia sopimuksia »vaikutuspiirien jaosta» (s.o. maailman jaosta kapitalistirosvojen kesken), sillä on mitä tärkein merkitys, koska siitä riippuu rauha, kymmenien miljoonien ihmisten elämä ja kuolema. Ottakaamme valtiorakenne. Kautsky takertuu »pikkuseikkoihin», jopa sellaisiin, että vaalit »eivät ole välittömät» (Neuvostotasavallan perustuslain mukaan), mutta ei näe asian ydintä. Hän ei huomaa valtiorakenteen, valtiokoneiston luokkaolemusta. Porvarillisessa demokratiassa kapitalistit pitävät joukot loitolla hallintotoimista, kokoontumis- ja painovapaudesta y.m. tuhansilla metkuilla, jotka ovat sitä taidokkaampia ja tehokkaampia, mitä kehittyneempää on »puhdas» demokratia. Neuvostovalta ensimmäisenä maailmassa (tarkasti sanoen toisena, sillä samaa alkoi jo Pariisin Kommuuni tehdä) vetää joukot, nimittäin riistettyjen joukot, mukaan hallintotoimeen. Työtätekeviä joukkoja on tuhansin keinoin estetty osallistumasta porvarilliseen parlamenttiin (joka ei koskaan ratkaise porvarillisen demokratian tärkeimpiä kysymyksiä: ne ratkaisee pörssi, pankit), ja työläiset tietävät ja tajuavat, näkevät ja tuntevat mainiosti» että porvarillinen parlamentti on heille vieras laitos, porvariston välikappale proletaarien sortamisessa, että se on vihollisluokan, riistäjävähemmistön laitos. Neuvostot ovat työtätekevien ja riistettyjen joukkojen välitöntä järjestämistä, minkä ansiosta ne voivat helpommin rakentaa valtiotaan ja hallita sitä kaikella mahdollisella tavalla. Juuri työtätekevien ja riistettyjen etujoukko, kaupunkilaisproletariaatti on tässä suhteessa sikäli edullisemmassa asemassa, että suuret tuotantolaitokset ovat sen yhdistäneet parhaiten; sen on helpointa ottaa osaa vaaleihin sekä valvoa valittujen toimintaa. Neuvosto-organisaatia helpottaa automaattisesti kaikkien työtätekevien ja riistettyjen yhtymistä etujoukkonsa, proletariaatin ympärille. Vanha porvarillinen koneisto — virkamiehistö ja varallisuudesta, porvarillisesta sivistyneisyydestä, suhteista y.m.s. koituvat erioikeudet (nämä todelliset erioikeudet ovat sitä moninaisempia, mitä kehittyneempää porvarillinen demokratia on) — kaikki tämä häviää neuvosto-organisaation vallitessa. Painovapaus ei enää ole ulkokultaisuutta, sillä kirjapainot ja paperi otetaan pois porvaristolta. Samoin käy parhaimpien rakennusten, palatsien, rikkaiden yksityistalojen ja tilanherrojen kartanoiden. Neuvostovalta otti heti riistäjiltä pois monia tuhansia tällaisia parhaita rakennuksia ja teki sillä tavoin kokoontumisoikeuden miljoona kertaa »demokraattisemmaksi» joukkojen osalta, saman kokoontumisoikeuden, jota ilman demokratia on petosta. Ei-paikallisten Neuvostojen valitseminen välillisillä vaaleilla helpottaa Neuvostojen edustajakokousten kokoontumista, tekee koko koneiston huokeammaksi, joustavammaksi, työläisille ja talonpojille läheisemmäksi sellaisena ajanjaksona, jolloin elämä kuohuu ja tarvitaan erikoisen pikaista mahdollisuutta oman paikallisen edustajan poiskutsumiseen tai lähettämiseen Neuvostojen yleiseen edustajakokoukseen. Proletariaatin demokratia on miljoona kertaa demokraattisempaa kuin mikä tahansa porvarillinen demokratia; Neuvostovalta on miljoona kertaa demokraattisempi kuin demokraattisinkaan porvarillinen tasavalta. Tämän on voinut jättää huomaamatta vain joko tietoinen porvariston apuri tai poliittisesti kokonaan kuollut henkilö, joka ei näe pölyisten porvarillisten kirjojensa takaa elävää elämää, on läpeensä porvarillis-demokraattisten ennakkoluulojen vallassa ja sellaisena muuttuu objektiivisesti porvariston lakeijaksi. Tämän on voinut jättää huomaamatta vain henkilö, joka ei pysty asettamaan sorrettujen luokkien kannalta kysymystä: onko maailmassa demokraattisimpienkaan porvarillisten maiden joukossa edes yksi maa, missä tavallinen keskitason työmies, maaseudun tavallinen keskitason batrakki tai maaseudun puoliproletaari yleensä (t.s. suurten sorrettujen joukkojen, väestön valtaenemmistön edustaja) nauttisi lähimainkaan sellaista vapautta pitää kokoustilaisuuksia parhaissa huoneistoissa, sellaista vapautta käyttää suurimpia kirjapainoja ja parhaita paperivarastoja aatteidensa ilmituomiseksi ja etujensa puoltamiseksi, sellaista vapautta valita nimenomaan oman luokkansa jäseniä valtion hallintotoimiin ja valtion »järjestelytehtäviin» kuin on Neuvosto-Venäjällä? On hassua ajatellakin, että herra Kautsky löytäisi jonkin maan tuhannesta asioita tuntevasta työläisestä ja batrakista edes yhden sellaisen, joka epäröisi vastatessaan tähän kysymykseen. Kuullessaan porvarilehtien katkonaisia totuudentunnustuksia koko maailman työläiset ovat vaistomaisesti myötätuntoisia Neuvostotasavallalle juuri sen vuoksi, että he huomaavat sen proletaariseksi demokratiaksi, köyhien demokratiaksi eikä rikkaiden demokratiaksi, jollaista kaikkinainen, parhainkin porvarillinen demokratia on todellisuudessa. Meitä hallitsevat (ja valtiotamme »järjestelevät») porvariston virkamiehet, porvarilliset parlamentaarikot, porvarilliset tuomarit. Se on yksinkertainen, silminnähtävä ja kiistaton totuus, jonka kymmenet ja sadat miljoonat sorrettuihin luokkiin kuuluvat ihmiset tietävät omasta elämänkokemuksestaan ja jonka he näkevät ja tuntevat joka päivä kaikissa porvarillisissa maissa, demokraattisimmissakin. Mutta Venäjällä virkamieskoneisto on murskattu kokonaan, siitä ei ole jätetty kiveä kiven päälle, kaikki entiset tuomarit on ajettu pois, porvarillinen parlamentti on hajotettu — ja juuri työläisille ja talonpojille on annettu paljon suurempi mahdollisuus olla edustettuina, heidän Neuvostonsa on pantu virkamiesten tilalle tai heidän Neuvostonsa on asetettu virkamiesten yläpuolelle, heidän Neuvostoistaan on tehty tuomareitten valitsijoita. Yksistään tämä tosiasia riittää saamaan kaikki sorretut luokat tunnustamaan Neuvostovallan, t.s. proletariaatin diktatuurin tämän muodon, miljoona kertaa demokraattisemmaksi kuin on demokraattisinkaan porvarillinen tasavalta. Kautsky ei ymmärrä tätä totuutta, joka on jokaiselle työläiselle selvä ja ilmeinen, sillä hän »on unohtanut», hän »ei osaa enää» asettaa kysymystä: minkä luokan demokratiaa? Hän järkeilee »puhtaan» (siis luokattoman? tai luokkien ulkopuolisen?) demokratian kannalta. Hän todistelee kuin Shylock: »naula lihaa», ja siinä kaikki. Kaikkien kansalaisten tasa-arvoisuus — muutoin ei ole demokratiaa. Täytynee asettaa oppineelle Kautskylle, »marxilaiselle» ja »sosialisti» Kautskylle kysymys: voiko olla riistonalaisen ja riistäjän tasa-arvoisuutta? On luonnotonta ja uskomatonta, että tällainen kysymys pitää asettaa, kun käsitellään II Internationalen aatteellisen johtajan kirjaa. Mutta »kun lienet rahkeisiin rohjennut, älä kuntoas' valita». Kun olet kerran ryhtynyt kirjoittamaan Kautskysta, niin selitäkin oppineelle miehelle, miksei voi olla riistäjän ja riistonalaisen tasa-arvoisuutta. === Voiko olla riistonalaisen ja riistäjän tasa-arvoisuutta? === Kautsky järkeilee seuraavasti: (1) »Riistäjät ovat aina muodostaneet vain pienen vähemmistön väestöstä» (Kautskyn kirjasen 14. sivulla). Se on eittämätön totuus. Kuinka olisi nyt pääteltävä, jos otamme lähtökohdaksi tämän totuuden? Voidaan päätellä marxilaisesti, sosialistisella tavalla; silloin on otettava pohjaksi riistonalaisten suhde riistäjiin. Voidaan päätellä myös liberaalien tapaan, porvarillis-demokraattisesti; silloin on otettava pohjaksi enemmistön suhde vähemmistöön. Jos päätellään marxilaisesti, niin on sanottava: riistäjät tekevät ehdottomasti valtiosta (onhan puhe demokratiasta, siis valtion eräästä muodosta) oman luokkansa, riistäjäin herruuden välikappaleen, jolla ne alistavat riistetyt herruuteensa. Sen tähden on demokraattinen valtiokin oleva väistämättömästi riistäjien demokratiaa, niin kauan kuin on olemassa riistäjiä, jotka hallitsevat riistettyä enemmistöä. Riistettyjen valtion pitää erota perusteellisesti tuollaisesta valtiosta, sen on oltava riistettyjen demokratiaa ja riistäjien lannistamista, ja luokan lannistaminen merkitsee tämän luokan eriarvoisuutta, sen jättämistä osattomaksi »demokratiasta». Jos taas päätellään liberaalien tapaan, niin on sanottava: enemmistö päättää, vähemmistö alistuu. Tottelemattomia rangaistaan. Ja siinä kaikki. Mistään valtion luokkaluonteesta yleensä ja semmitenkään »puhtaan demokratian» luokkaluonteesta ei kannata järkeillä; se ei kuulu asiaan, koska enemmistö on enemmistö ja vähemmistö on vähemmistö. Naula lihaa on naula lihaa, ja siinä kaikki. Kautsky järkeilee nimenomaan näin: (2) »Mistä syystä proletariaatin herruuden pitäisi kaavautua ja välttämättä kaavautua juuri sellaiseen muotoon, joka ei sovellu yhteen demokratian kanssa?» (s. 21). Seuraa selitys, että proletariaatilla on puolellaan enemmistö, vieläpä sangen yksityiskohtainen ja monisanainen selitys, jossa on lainaus Marxiltakin ja numeroita Pariisin Kommuunin äänimääristä. Johtopäätös: »Järjestelmällä, jolla on noin syvät juuret joukoissa, ei ole pienintäkään syytä loukata demokratiaa. Se ei voi aina tulla toimeen ilman väkivaltaa, nimittäin niissä tapauksissa, kun on turvauduttu väkivaltaan demokratian kukistamiseksi. Väkivaltaan voidaan vastata vain väkivallalla. Mutta järjestelmä, joka tietää, että sen puolella ovat joukot, tulee käyttämään väkivaltaa vain suojatakseen demokratiaa eikä tuhotakseen sen. Se tekisi suorastaan itsemurhan, jos mielisi poistaa varmimman perustansa, yleisen äänioikeuden, mahtavan moraalisen auktoriteettinsa syvän lähteen» (s. 22). Kuten huomaatte: Kautskyn todisteluista on jäänyt pois riistonalaisten suhde riistäjiin. Jäljelle on jäänyt vain yleensä enemmistö, yleensä vähemmistö, yleensä demokratia, meille jo ennestään tuttu »puhdas demokratia». Huomatkaa, että näin puhutaan Pariisin Kommuunin yhteydessä! Havainnollisuuden vuoksi esitämme, mitä Marx ja Engels ovat sanoneet diktatuurista Kommuunista puheen ollen: Marx: ... »Kun työläiset asettavat porvariston diktatuurin tilalle oman vallankumouksellisen diktatuurinsa... murtaakseen porvariston vastarinnan... työläiset antavat valtiolle vallankumouksellisen ja ohimenevän muodon»... Engels: ... »Voittanut» (vallankumouksessa voittanut) »puolue joutuu välttämättömyyden pakosta pitämään yllä herruuttaan sen pelon avulla, jota sen aseet aiheuttavat taantumuksellisissa. Olisikohan Pariisin Kommuuni pysynyt päivää kauemmin pystyssä, jollei se porvaristoa vastustaessaan olisi nojautunut aseistautuneen kansan auktoriteettiin? Eiköhän meillä ole oikeus moittia Kommuunia päinvastoin siitä, että se käytti tätä auktoriteettia liian vähän?»... Sama: »Mutta koska valtio on vain ohimenevä laitos, jota joudutaan käyttämään taistelussa, vallankumouksessa, vastustajain kukistamiseksi väkivalloin, niin sulaa järjettömyyttä on puhua vapaasta kansanvaltiosta: niin kauan kuin proletariaatti vielä tarvitsee valtiota, se ei tarvitse sitä vapauden vuoksi, vaan nujertaakseen vastustajansa, ja silloin kun käy mahdolliseksi puhua vapaudesta, silloin valtio sellaisenaan lakkaa olemasta»... Kautsky on yhtä kaukana Marxista ja Engelsistä kuin maa taivaasta, kuin liberaali on proletaarisesta vallankumoustaistelijasta. Puhdas demokratia ja tavallinen »demokratia», josta Kautsky puhuu, on vain saman »vapaan kansanvaltion» toistamista, t.s. silkkaa pötyä. Ylen oppineen kabinettihölmön oppineisuuden tai 10-vuotiaan tyttösen viattomuuden ilmein Kautsky kysäisee: mihinkäs sitä diktatuuria tarvitaan, kun kerran on olemassa enemmistö? Mutta Marx ja Engels selittävät: Siihen, että voidaan murtaa porvariston vastarinta, siihen, että saadaan taantumukselliset pelkäämään, siihen, että voidaan pitää yllä aseistautuneen kansan auktoriteettia porvaristoa vastaan, siihen, että proletariaatti pystyy kukistamaan vastustajansa väkivalloin. Kautsky ei ymmärrä näitä selityksiä. Demokratian »puhtauteen» mieltyneenä ja näkemättä sen porvarillisuutta hän pitää »johdonmukaisesti» kiinni siitä, että enemmistön, koska se on enemmistö, ei tarvitse »murtaa» vähemmistön »vastarintaa» eikä »kukistaa väkivalloin» sitä — riittää, kun tukahdutetaan demokratian rikkomistapaukset. Demokratian »puhtauteen» ihastuneena Kautsky tekee vahingossa saman pikkuvirheen, minkä kaikki porvarilliset demokraatit aina tekevät, nimittäin hän pitää muodollista tasa-arvoisuutta (läpeensä valheellista ja ulkokultaista kapitalismin oloissa) todellisena! Pikkuasia tosiaan! Riistäjä ja riistonalainen eivät voi olla tasa-arvoisia. Tämä totuus, niin vastenmielinen kuin se onkin Kautskylle, on sosialismin olennaisin sisältö. Toinen totuus on tämä: oikeaa, todellista tasa-arvoisuutta ei voi olla niin kauan, kuin ei ole poistettu kokonaan kaikkia mahdollisuuksia yhden luokan harjoittamaan toisen luokan riistämiseen. Riistäjät voidaan kukistaa heti, jos keskuksessa suoritetaan onnistunut kapina tai sotaväki nousee kapinaan. Mutta riistäjää ei voida hävittää kerralla, paitsi ehkä ani harvoissa erikoistapauksissa. Kaikkien tilanherrojen ja kapitalistien omaisuuden pakkoluovutus ei ole isohkossa maassa heti mahdollista. Edelleen, pelkkä pakkoluovutus juridisena tai poliittisena toimenpiteenä ei vielä läheskään ratkaise kysymystä, sillä itse asiassa on pantava pois tilanherrat ja kapitalistit, asiallisesti näiden tilalle on saatava uusi, työväestä muodostettu johto tehtaisiin ja maatiloille. Ei voi olla tasa-arvoisuutta riistäjien ja riistettyjen välillä, joista edelliset ovat monien sukupolvien aikana olleet erikoisasemassa sekä sivistyksensä että varakkaan elämänsä ja tottumuksiensa puolesta, kun taas jälkimmäisten joukko on edistyneimmissäkin ja demokraattisimmissakin porvarillisissa tasavalloissa ollut nöyryytettyä, sivistymätöntä, pimitettyä, peloteltua ja hajanaista. Pitkän aikaa kumouksen jälkeen riistäjät säilyttävät kiertämättömästi monia hyvin suuria tosiasiallisia etuisuuksia: heille jää rahaa (rahaa ei voida heti hävittää), yhtä ja toista, usein huomattavan paljonkin irtainta omaisuutta, heille jää yhteyksiä, järjestämis- ja hallintotottumuksia, kaikkien hallitsemis-»salaisuuksien» (tapojen, otteiden, keinojen, mahdollisuuksien) tuntemus, heille jää korkeampi sivistys, läheinen suhde korkeampaan teknilliseen (porvarillisesti elävään ja ajattelevaan) henkilökuntaan, heille jää verrattoman paljon suurempi tottumus sota-asioissa (tämä on hyvin tärkeää) ja niin edelleen, ja niin edelleen. Jos riistäjät on lyöty ainoastaan yhdessä maassa — ja tämä on tietysti tyypillinen tapaus, koska samanaikainen vallankumous useassa maassa on harvinainen poikkeus —, niin he jäävät sittenkin voimakkaammiksi kuin riistetyt, koska riistäjillä on tavattoman runsaasti kansainvälisiä yhteyksiä. Että osa riistetyistä, vähimmän kehittyneistä keskivarakkaiden talonpoikain, käsityöläisten y.m. joukoista seuraa ja on taipuvaista seuraamaan riistäjien mukana, sen ovat osoittaneet kaikki tähänastiset vallankumoukset, Kommuuni mukaan luettuna (sillä Versaillesin sotaväessä oli myös proletaareja, minkä korkeastioppinut Kautsky »on unohtanut»). Jos asiain näin ollessa luullaan, että vähänkin syvällisemmässä ja vakavammassa vallankumouksessa asian ratkaisee ilman muuta enemmistön suhde vähemmistöön, niin se on mitä pahinta tylsäjärkisyyttä, tusinaliberaalin mitä typerintä ennakkoluuloisuutta, joukkojen pettämistä ja ilmeisen historiallisen totuuden salaamista niiltä. Tämä historian totuus on se, että riistäjät, joilla säilyy monien vuosien aikana suuria tosiasiallisia etuisuuksia riistettyihin verrattuna, tekevät jokaisessa syvällekäyvässä vallankumouksessa säännöllisesti pitkällistä, sitkeää, vimmattua vastarintaa. Milloinkaan muulloin, paitsi imelän Kautsky-höperön imelissä mielikuvissa, eivät riistäjät alistu riistettyjen enemmistön päätökseen, koettamatta ensin etevämmyyttään viimeisessä vimmatussa taistelussa, useissa taisteluissa. Siirtyminen kapitalismista kommunismiin on kokonainen historiallinen aikakausi. Niin kauan kuin se ei ole päättynyt, riistäjien mielessä kytee pakostakin restauraation toivo, ja tämä toivo muuttuu restauraatioyrityksiksi. Ja ensimmäinen tuntuva tappio saa vallasta syöstyt riistäjät, jotka eivät olleet odottaneet kukistuvansa eivätkä uskoneet, olettaneet sitä mahdolliseksi, ryntäämään kymmenen kertaa tarmokkaammin, vimmatun raivokkaasti ja sata kertaa voimakkaampaa vihaa uhkuen taisteluun saadakseen menettämänsä »paratiisin» takaisin, taisteluun perheensä puolesta, jonka elämä oli ollut niin suloista ja jonka »roskaväki» on nyt tuominnut taloudelliseen häviöön ja kurjuuteen (eli »tavalliseen» työhön...). Ja kapitalistiriistäjiä seuraavat laajat pikkuporvariston joukot, joiden suhteen kymmenien vuosien historiallinen kokemus kaikissa maissa todistaa, että ne häilyvät ja horjuvat, seuraavat tänään proletariaattia ja pelästyvät huomenna kumouksen vaikeuksia, joutuvat pakokauhun valtaan työläisten ensimmäisestä tappiosta tai puolittaisesta tappiosta, hermostuvat, ryntäilevät sinne sun tänne, vaikeroivat, karkaavat leiristä leiriin... kuten menshevikkimme ja eserrämme. Ja asiain näin ollessa, hurjan ja kireän sodan aikana, jolloin historia asettaa päiväjärjestykseen kysymyksen satoja ja tuhansia vuosia vanhojen erioikeuksien säilymisestä tai häviämisestä, järkeillään enemmistöstä ja vähemmistöstä, puhtaasta demokratiasta, diktatuurin tarpeettomuudesta, riistäjän ja riistetyn tasa-arvoisuudesta!! Miten suunnattoman paljon tylsäjärkisyyttä ja poroporvarillisuutta siihen tarvitaankaan! Mutta verrattain »rauhallisen» kapitalismin vuosikymmeninä, vuosina 1871–1914, opportunismia myötäileviin sosialistipuolueisiin on kasaantunut Augiaan tallien veroiset määrät poroporvarillisuutta, tylsyyttä ja luopuruutta... *** Lukija lienee huomannut, että Kautsky edellä esitetyssä, hänen kirjastaan otetussa lainauksessa puhuu yleisen äänioikeuden loukkaamisesta (sulkeissa huomautettakoon, että hän sanoo tätä äänioikeutta mahtavan moraalisen auktoriteetin syväksi lähteeksi, kun taas Engels saman Pariisin Kommuunin ja saman diktatuurikysymyksen johdosta puhuu porvaristoa vastustavan aseistautuneen kansan auktoriteetista; hyvin kuvaavaa on vertailla poroporvarin ja vallankumousmiehen mielipiteitä »auktoriteetista»...). Huomautettakoon, että äänioikeuden kieltäminen riistäjiltä on puhtaasti venäläinen kysymys eikä yleensä proletariaatin-diktatuuri-kysymys. Jos Kautsky olisi teeskentelemättä otsikoinut kirjasensa »Bolshevikkeja vastaan», silloin tuo kirjasen nimi olisi vastannut sen sisältöä ja silloin Kautskylla olisi ollut oikeus puhua suoraan äänioikeudesta. Mutta Kautsky tahtoi esiintyä ennen kaikkea »teoreetikkona». Hän pani kirjasensa nimeksi »Proletariaatin diktatuuri» yleensä. Neuvostoista ja Venäjästä hän puhuu varsinaisesti vain kirjasensa toisessa osassa, sen 6. pykälästä alkaen. Ensimmäisessä osassa (josta olen tuon lainauksen ottanut) puhutaan demokratiasta ja diktatuurista yleensä. Alettuaan puhua äänioikeudesta Kautsky on paljastanut itsensä bolshevikkeja vastustavaksi väittelijäksi, joka ei anna teorialle mitään arvoa. Teoriassa, t.s. käsiteltäessä demokratian ja diktatuurin yleisiä (eikä kansallisesti erikoisia) luokkaperusteita, ei näet pidä puhua sen tapaisesta erikoiskysymyksestä kuin äänioikeudesta, vaan on puhuttava yleiskysymyksestä: voidaanko demokratia säilyttää myös rikkaiden, myös riistäjien osalta sinä historiallisena ajan jaksona, jolloin riistäjät kukistetaan ja heidän valtionsa tilalle tulee riistettyjen valtio? Teoreetikko voi asettaa kysymyksen näin ja vain näin. Meillä on esimerkkinä Kommuuni, me tunnemme kaikki marxilaisuuden perustanlaskijain päätelmät siitä ja sen johdosta. Tämän aineiston perusteella olen käsitellyt demokratia- ja diktatuurikysymystä esimerkiksi kirjasessani »Valtio ja vallankumous», jonka olen kirjoittanut ennen Lokakuun kumousta. Äänioikeuden rajoittamisesta en ole puhunut sanaakaan. Ja nyt täytyy sanoa, että kysymys äänioikeuden rajoittamisesta on yksinomaan kansallinen eikä yleinen diktatuurikysymys. Äänioikeuden rajoittamiskysymystä on tarkasteltava tutkimalla niitä erikoisia oloja, joissa Venäjän vallankumous tapahtui, ja tämän vallankumouksen omalaatuista kehitystietä. Sen teemmekin tuonnempana esityksessämme. Mutta olisi virhe mennä etukäteen takuuseen siitä, että kaikki tai useimmat Euroopan tulevat proletaariset vallankumoukset johtavat varmasti porvariston äänioikeuden rajoittamiseen. Saattaa käydä niinkin. Sodan jälkeen ja Venäjän vallankumouksen antamien kokemusten jälkeen voi varmaan käydä niin, mutta se ei ole pakollista diktatuurin toteuttamiseksi, se ei ole loogisen diktatuuri-käsitteen välttämätön tunnusmerkki, se ei ole diktatuurin välttämätön ehto historialliselta ja luokkakannalta ymmärrettynä. Diktatuurin ehdottomana tunnusmerkkinä, sen välttämättömänä ehtona on väkivaltainen riistäjien lannistaminen luokkana ja siis »puhtaan demokratian», t.s. tasa-arvoisuuden ja vapauden, loukkaaminen tämän luokan osalta. Näin ja vain näin voidaan kysymys asettaa teoreettisesti. Ja juuri sillä, ettei hän ole asettanut kysymystä näin, Kautsky on todistanut esiintyvänsä bolshevikkeja vastaan opportunistien ja porvariston sykofanttina eikä teoreetikkona. Missä maissa ja millaisten tämän tai tuon kapitalismin kansallisten erikoisuuksien yhteydessä tullaan käyttämään (yksinomaan tai pääasiallisesti) tätä tai tuota demokratian rajoitusta, rikkomista riistäjien suhteen, se riippuu tämän tai tuon kapitalismin, tämän tai tuon vallankumouksen kansallisista erikoisuuksista. Teoriassa kysymys on toisin, se on näin: onko proletariaatin diktatuuri mahdollista loukkaamatta demokratiaa riistäjäluokan osalta? Juuri tämän teoreettisesti ainoan tärkeän ja olennaisen kysymyksen Kautsky on kiertänyt. Kautsky on esittänyt kaikenlaisia sitaatteja Marxin ja Engelsin teoksista, muttei niitä, mitkä koskevat tätä kysymystä ja mitkä olen edellä esittänyt. Kautsky on jaaritellut jos mistä, kaikesta, mikä on otollista liberaaleille ja porvarillisille demokraateille, mikä ei poikkea heidän aatepiiristään, muttei ole puhunut pääasiasta, siitä, että proletariaatti ei voi voittaa murtamatta porvariston vastarintaa, lannistamatta väkivalloin vastustajiaan, ja että demokratiaa ei ole tietenkään siellä, missä on »väkivaltaista lannistamista», missä ei ole »vapautta». Tätä Kautsky ei ole käsittänyt. *** Siirtykäämme tarkastelemaan Venäjän vallankumouksen kokemuksia ja niitä edustajain Neuvostojen ja Perustavan kokouksen välisiä erimielisyyksiä, jotka johtivat Perustavan kokouksen hajottamiseen ja äänioikeuden riistämiseen porvaristolta. === Neuvostot eivät saa muuttua valtiolaitoksiksi === Neuvostot ovat proletariaatin diktatuurin venäläinen muoto. Jos marxilainen teoreetikko, joka kirjoittaa proletariaatin diktatuuria käsittelevän teoksen, olisi todella tutkinut tuota ilmiötä (eikä toistelisi pikkuporvarien valitusvirsiä diktatuuria vastaan, kuten Kautsky tekee kertailemalla menshevikkien melodioita), niin hän olisi määritellyt yleensä diktatuurin ja sitten käsitellyt sen erikoista, kansallista muotoa, Neuvostoja, arvostellut niitä eräänä proletariaatin diktatuurin muotona. On ymmärrettävää, ettei Kautskylta voida odottaa mitään asiallista sen jälkeen, kun hän on »muokannut» liberaaliseksi Marxin diktatuurioppia. Mutta varsin kuvaavaa on se, miten hän on käsitellyt kysymystä, mitä ovat Neuvostot, ja kuinka hän on suoriutunut tuosta kysymyksestä. Neuvostot loivat »proletariaatin organisaatiomuodon, joka oli kaikkikäsittävin (umfassendste), koska se käsitti kaikki palkkatyöläiset», hän kirjoittaa muistellen, kuinka ne syntyivät vuonna 1905 (s. 31). Vuonna 1905 ne olivat vain paikallisia yhtymiä, vuonna 1917 niistä tuli yleisvenäläinen yhteenliittymä. »Neuvostolaitoksella on jo nyt takanaan suuri ja maineikas historia», Kautsky jatkaa. »Ja sen tulevaisuus on vieläkin suurempi eikä yksistään Venäjällä. Kaikkialla ilmenee, että niitä jättimäisiä voimia vastaan, joita finanssipääomalla on käytettävänään taloudellisessa ja poliittisessa suhteessa, proletariaatin entiset taloudellisen ja poliittisen taistelun menetelmät ovat riittämättömiä» (versagen; tämä saksankielinen sanonta on jonkin verran vahvempi kuin »riittämättömiä» ja hiukan heikompi kuin »voimattomia»). »Niistä ei pidä luopua, ne ovat edelleenkin tarpeellisia normaaliaikoina, mutta aika ajoin niiden eteen nousee sellaisia tehtäviä, joita ne eivät kykene täyttämään, sellaisia tehtäviä, jotka voidaan ratkaista menestyksellisesti vain yhdistämällä kaikki työväenluokan poliittiset ja taloudelliset voimakeinot» (32). Edelleen hän järkeilee suurlakosta ja siitä, että »ammattiliittojen byrokratia», joka on yhtä välttämätön kuin ammattiliitotkin, »ei kelpaa johtamaan sellaisia mahtavia joukkotaisteluja, jotka tulevat yhä tunnusomaisemmiksi ajalle»... ... »Näin ollen neuvostolaitos on aikamme tärkeimpiä ilmiöitä», Kautsky sanoo lopuksi. »Se lupaa muodostua merkitykseltään ratkaisevaksi niissä pääoman ja työn välisissä ratkaisevissa suurtaisteluissa, joita kohti me kuljemme. »Mutta onko meillä oikeus vaatia Neuvostoilta vielä jotakin? Bolshevikit, jotka saivat vuoden 1917 marraskuun (uutta lukua, siis meidän ajanlaskumme mukaan lokakuun) vallankumouksen jälkeen yhdessä vasemmistolaisten sosialistivallankumouksellisten kanssa enemmistön Venäjän työläisten edustajain Neuvostoissa, ryhtyivät Perustavan kokouksen hajottamisen jälkeen tekemään Neuvostosta, joka oli siihen asti ollut yhden luokan taistelujärjestö, valtiolaitosta. He hävittivät demokratian, jonka Venäjän kansa oli taistellen hankkinut maaliskuun (uutta lukua, meidän ajanlaskumme mukaan helmikuun) vallankumouksessa. Sen mukaisesti bolshevikit ovat lakanneet nimittämästä itseään sosialidemokraateiksi. He sanovat itseään kommunisteiksi» (s. 33, kursivointi Kautskyn). Se, joka tuntee Venäjän menshevististä kirjallisuutta, huomaa heti, kuinka orjamaisesti Kautsky jäljentää Martovia, Axelrodia, Steiniä ja kumpp. Nimenomaan »orjamaisesti», sillä menshevikkien ennakkoluulojen eduksi Kautsky vääristelee tosiasioita suorastaan naurettavasti. Kautsky ei ole vaivautunut esim. kysymään tiedottajiltaan, sellaisilta kuin berliiniläiseltä Steiniltä tai tukholmalaiselta Axelrodilta, milloin heräsi kysymys bolshevikkien nimittämisestä kommunisteiksi ja Neuvostojen merkityksestä valtiolaitoksina. Jos Kautsky olisi vaikkapa vain tiedustellut tätä, hän ei olisi kirjoittanut rivejä, jotka herättävät naurua, sillä bolshevikit herättivät nämä molemmat kysymykset huhtikuussa 1917, esim. minun »teeseissäni» huhtikuun 4 pnä 1917, s.o. kauan ennen vuoden 1917 Lokakuun vallankumousta (puhumattakaan Perustavan kokouksen hajottamisesta, joka tapahtui tammikuun 5 pnä 1918). Mutta lainaamani Kautskyn päätelmä on ytimenä koko neuvostokysymyksessä. Asian ydin on nimittäin siinä, onko Neuvostojen pyrittävä muodostumaan valtiolaitoksiksi (vuoden 1917 huhtikuussa bolshevikit esittivät ohjelauseen »kaikki valta Neuvostoille» ja bolshevikkipuolueen konferenssissa samoin huhtikuussa 1917 bolshevikit julistivat, etteivät he tyydy porvarilliseen parlamentaariseen tasavaltaan, vaan vaativat Kommuunin tyyppistä tai Neuvostojen tyyppistä työläisten ja talonpoikain tasavaltaa) vai eikö Neuvostojen pidä pyrkiä siihen, eikö niiden ole otettava valtaa käsiinsä ja muodostuttava valtiolaitoksiksi, pitääkö niiden jäädä yhden »luokan» »taistelujärjestöiksi» (kuten Martov on sanonut kaunistellen teennäisen viattomalla toivomuksellaan sitä tosiasiaa, että Neuvostot olivat menshevikkien johtamina välikappale, jolla työläiset alistettiin porvariston valtaan. Kautsky on toistanut orjamaisesti Martovin sanoja lainaillen pätkiä bolshevikkien ja menshevikkien teoreettisesta kiistasta ja sovitellut näitä pätkiä arvostelematta ja järjettömästi yleiseen teoriaan, koko Euroopan oloihin. Siitä on syntynyt sellaista sotkua, joka herättäisi homeerista naurua jokaisessa valveutuneessa venäläisessä työläisessä, jos hän tutustuisi edellä esitettyyn Kautskyn järkeilyyn. Samanlaisella naurulla ottavat Kautskyn vastaan kaikki Euroopan työläiset (paitsi kourallista piintyneitä sosialisti-imperialisteja), kunhan teemme heille selväksi, mistä tässä on kysymys. Kautsky on tehnyt Martoville karhunpalveluksen paisuttamalla Martovin virheen tavattoman havainnollisesti järjettömyydeksi. Tosiaankin, katsokaapa, mitä Kautsky on saanut aikaan. Neuvostot käsittävät koko palkkatyöväestön. Taistelussa finanssipääomaa vastaan eivät proletariaatin taloudellisen ja poliittisen taistelun entiset menetelmät ole riittäviä. Neuvostoilla tulee olemaan suuri merkitys muuallakin kuin Venäjällä. Niillä tulee olemaan ratkaiseva merkitys työn ja pääoman välisissä ratkaisevissa suurtaisteluissa Euroopassa. Näin sanoo Kautsky. Hyvä. Eivätköhän »pääoman ja työn väliset ratkaisevat taistelut» ratkaise sitä kysymystä, kumpi noista luokista valtaa valtiovallan? Ei sinne päinkään. Herra varjelkoon. Neuvostojen, jotka käsittävät koko palkkatyöväestön, ei pidä muodostua »ratkaisevissa» taisteluissa vattiolaitoksiksi! Entä mitä on valtio? Valtio ei ole muuta kuin koneisto, jonka avulla toinen luokka sortaa toista luokkaa. Siis sorrettu luokka, nykyajan yhteiskunnan kaikkien työtätekevien ja riistettyjen etujoukko pyrkiköön »pääoman ja työn välisiin ratkaiseviin taisteluihin», mutta älköön koskeko siihen koneistoon, jonka avulla pääoma sortaa työtä! — Älköön särkekö tuota koneistoa! — Älköön käyttäkö kaikkikäsittävää järjestöään riistäjien nujertamiseen! Suurenmoista, erinomaista, herra Kautsky! »Me» hyväksyimme luokkataistelun niin kuin kaikki liberaalit sen hyväksyvät, t.s. ilman porvariston kukistamista... Juuri tässä käy ilmeiseksi Kautskyn täydellinen luopuminen niin marxilaisuudesta kuin sosialismistakin. Hän siirtyy todellisuudessa porvariston puolelle, joka on valmis sallimaan mitä tahansa, paitsi sortamansa luokan järjestöjen muuttamista valtiolaitoksiksi. Tässä Kautsky ei enää voi millään pelastaa asennettaan, joka on kaiken sovittelemista, kaikkien syvien ristiriitojen kuittaamista sanahelinällä. Kautsky joko kiistää kokonaan valtiovallan siirtämisen työväenluokan käsiin tai pitää mahdollisena, että työväenluokka ottaa haltuunsa vanhan, porvarillisen valtiokoneiston, mutta hän ei millään muotoa salli sellaista, että työväenluokka murskaisi, särkisi tuon koneiston ja vaihtaisi sen uuteen, proletaariseen valtiokoneistoon. »Tulkittakoonpa» ja »selitettäköönpä» Kautskyn järkeilyä niin tai näin, kummassakin tapauksessa on ilmeistä luopuminen marxilaisuudesta ja siirtyminen porvariston puolelle. Jo »Kommunistisessa manifestissa», puhuessaan siitä, millaisen valtion voittanut työväenluokka tarvitsee, Marx kirjoitti: »valtio, s.o. hallitsevaksi luokaksi järjestynyt proletariaatti». Nyt ilmestyy mies, joka väittää olevansa edelleenkin marxilainen ja sanoo, että proletariaatin, joka on kauttaaltaan järjestynyttä ja käy »ratkaisevaa taistelua» pääomaa vastaan, ei pidä tehdä luokkajärjestöstään valtiojärjestöä. Kautsky on osoittanut tässä, että hänellä on »taikauskoinen suhde valtioon»; tästä suhteesta Engels kirjoitti vuonna 1891, että se »on siirtynyt Saksassa porvariston ja jopa monien työläistenkin yleiseen tajuntaan». Taistelkaa, työläiset, »suostuu» poroporvarimme (porvarikin »suostuu» siihen, koska työläiset taistelevat kuitenkin, ja on ajateltava vain sitä, miten voisi katkaista heidän säilänsä terän), taistelkaa, mutta älkää uskaltako voittaa! Älkää murskatko porvariston valtiokoneistoa, älkää asettako porvariston »valtiolaitoksen» tilalle proletariaatin »valtiolaitosta»! Ken on tosissaan yhtynyt siihen marxilaiseen käsitykseen, että valtio ei ole muuta kuin koneisto, jonka avulla toinen luokka sortaa toista luokkaa, ken on hiukankin miettinyt tätä totuutta, hän ei voisi koskaan mennä puhumaan sellaisia järjettömyyksiä, että proletariaatin järjestöjen, jotka pystyvät voittamaan finanssipääoman, ei saa muuttua valtiolaitoksiksi. Juuri tässä kohdassa näyttäytyikin meille pikkuporvari, jolle valtio »on sittenkin» jotain luokkien ulko- tai yläpuolella olevaa. Miksi tosiaankin proletariaatin, »yhden luokan», sallitaan käydä ratkaisevaa sotaa pääomaa vastaan, joka ei pidä valtansa alaisena ainoastaan proletariaattia, vaan koko kansaa, koko pikkuporvaristoa, koko talonpoikaistoa, mutta ei sallita proletariaatin, »yhden luokan», tehdä järjestöstään valtiolaitosta? Siksi, että pikkuporvari pelkää luokkataistelua eikä vie sitä loppuun saakka, tärkeimpään kohtaan asti. Kautsky on sotkeutunut kokonaan ja paljastanut itsensä lopullisesti. Huomatkaa: hän on itse tunnustanut, että Eurooppa kulkee työn ja pääoman välisiä ratkaisevia taisteluja kohti ja että proletariaatin taloudellisen ja poliittisen taistelun entiset menetelmät eivät enää riitä. Näihin menetelmiinhän juuri sisältyikin porvarillisen demokratian hyväksikäyttö. Siis?.. Kautsky ei ole uskaltanut ajatella loppuun asti, mitä siitä seuraa. ...Siis ainoastaan taantumuksellinen, työväenluokan vihollinen ja porvariston apuri, saattaa maalailla nykyään kuvia porvarillisen demokratian ihanuuksista ja jaaritella puhtaasta demokratiasta tuijottaen menneisyyteen, joka on jo aikansa elänyt. Porvarillinen demokratia oli edistyksellistä keskiaikaan verrattuna, ja sitä oli käytettävä hyväksi. Mutta nykyään se ei riitä työväenluokalle. Nyt ei ole pidettävä silmämääränä menneisyyttä, vaan tulevaisuutta, porvarillisen demokratian muuttamista proletaariseksi demokratiaksi. Ja jos proletariaatin vallankumouksen valmistelu, proletaariarmeijan muodostaminen ja koulutus oli mahdollista (ja välttämätöntä) porvarillis-demokraattisen valtion puitteissa, niin nyt, kun asia on kehittynyt »ratkaiseviksi taisteluiksi», proletariaatin pitäminen noissa puitteissa merkitsee proletariaatin asian pettämistä, luopuruutta. Kautsky on joutunut erikoisen naurettavaan asemaan, sillä hän on toistanut Martovin todisteen huomaamatta, että Martovilla tuo todiste pohjaa toiseen, jota Kautskylla ei ole! Martov sanoo (ja Kautsky toistaa hänen perässään), ettei Venäjä ole vielä kypsä siirtymään sosialismiin, ja tästä luonnollisesti seuraa, että on vielä aikaista muuttaa Neuvostoja taisteluelimistä valtiolaitoksiksi (lue: on aika tehdä Neuvostoista menshevikkijohtajien avulla elimiä, joilla työläiset alistetaan imperialistisen porvariston valtaan). Kautskyhan ei voi sanoa suoraan, ettei Eurooppa ole kypsä sosialismiin. Kautsky kirjoitti vuonna 1909, jolloin hän ei vielä ollut luopio, ettei nyt pidä pelätä vallankumouksen olevan ennenaikaista ja että se, joka tappion pelosta kieltäytyisi vallankumouksesta, olisi petturi. Kautsky ei tohdi luopua suoraan. Ja tuloksena on sellaista järjettömyyttä, joka paljastaa lopullisesti pikkuporvarin typeryyden ja pelkuruuden: toisaalta Eurooppa on kypsä sosialismiin ja kulkee työn ja pääoman välisiä ratkaisevia taisteluja kohti, mutta toisaalta taistelujärjestöä (s.o. taistelussa syntyvää, kehittyvää ja lujittuvaa järjestöä), proletariaatin, sorrettujen etujoukon ja organisaattorin, sorrettujen johtajan järjestöä ei saa muuttaa valtiolaitokseksi! *** Se ajatus, että Neuvostot ovat tarpeellisia taistelujärjestöinä, mutta niiden ei pidä muuttua valtiolaitoksiksi, on käytännöllisen politiikan kannalta vielä mittaamattoman paljon järjettömämpi kuin teorian kannalta. Rauhan aikanakin, jolloin tilanne ei ole vallankumouksellinen, työläisten joukkotaistelu kapitalisteja vastaan, esimerkiksi suurlakko, aiheuttaa suunnatonta kiukkua kummallakin taholla, tavatonta taistelukiihkoa, porvariston ainaisia vetoamisia siihen, että se pysyy ja haluaa pysyä »isäntänä talossaan» y.m. Varsinkin vallankumouksen aikana, jolloin poliittinen elämä kuohuu kiihkeimmillään, Neuvostojen tapainen järjestö, joka käsittää kaikkien teollisuusalojen kaikki työläiset, sitten kaikki sotilaat ja koko työtätekevän ja köyhimmän maalaisväestön, — senlaatuinen järjestö joutuu itsestään, taistelun kulun ja tavallisen rynnäkkö- ja vastarinta-»logiikan» pakottamana kiertämättä asettamaan kysymyksen jyrkästi. Keskusta-asenteeseen, proletariaatin ja porvariston »sovittamiseen» pyrkiminen on tylsäjärkisyyttä ja sellaiset yritykset menevät surkeasti myttyyn: niin kävi Martovin ja muiden menshevikkien saarnoille Venäjällä, samoin tulee ehdottomasti käymään myös Saksassa ja muissa maissa, jos Neuvostot pääsevät kehittymään vähänkin laajemmalti, jos ne ehtivät liittyä yhteen ja lujittua. Kun Neuvostoille sanotaan: taistelkaa, mutta älkää itse ottako haltuunne koko valtiovaltaa, älkää muuttuko valtiolaitoksiksi, niin se merkitsee luokkien yhteistyön saarnaamista, proletariaatin ja porvariston välisen »sosiaalisen rauhan» saarnaamista. On naurettavaa ajatellakin, että moinen kanta voisi johtaa ankarassa taistelussa mihinkään muuhun kuin häpeälliseen vararikkoon. Kautskyn ikuisena kohtalona on istua kahdella tuolilla. Hän koettaa teeskennellä, ettei hän ole teoriassa missään kohdassa samaa mieltä kuin opportunistit, mutta käytännössä hän on itseasiassa heidän kanssaan samaa mieltä kaikessa, mikä on olennaista (t.s. kaikessa, mikä koskee vallankumousta). === Perustava kokous ja Neuvostotasavalta === Perustava kokous ja sen hajottaminen bolshevikkien toimesta on Kautskyn kirjasen pääsisältönä. Hän palaa yhtä mittaa tähän kysymykseen. II Internationalen aatteellisen johtomiehen teoksessa viittaillaan yhtenään, että bolshevikit »ovat hävittäneet demokratian» (ks. edellä erästä Kautskyn kirjasesta otettua lainausta). Asia on tosiaankin kiinnostava ja tärkeä, sillä porvarillisen ja proletaarisen demokratian suhde on nyt noussut vallankumouksen eteen käytännössä. Katsotaanpa, miten »marxilainen teoreetikkomme» käsittelee tätä kysymystä. Hän ottaa lainauksia »Perustavaa kokousta koskevista teeseistä», jotka minä olen kirjoittanut ja jotka julkaistiin »Pravdassa» 26. XII. 1917. Parempaa todistetta siitä, että Kautsky on ryhtynyt vakavasti, asiakirjojen perusteella käsittelemään asiaa, ei luulisi voitavan odottaakaan. Mutta, vilkaiskaapa, miten Kautsky siteeraa. Hän ei sano, että näitä teesejä oli 19, hän ei sano, että niissä oli asetettu kysymys, missä suhteessa olivat toisiinsa tavallinen porvarillinen tasavalta Perustavine kokouksineen ja Neuvostotasavalta, samoin kuin siitäkin, miten kehittyi vallankumouksessamme Perustavan kokouksen ja proletariaatin diktatuurin loittoneminen toisistaan. Kautsky kiertää kaiken tämän ja vain ilmoittaa lukijalle, että »erittäin tärkeitä niistä (noista teeseistä) on kaksi»: ensiksikin se, että Perustavan kokouksen vaalien jälkeen, mutta ennen sen kokoontumista eserräpuolue jakautui kahtia (Kautsky ei hiiskahdakaan siitä, että tämä on viides teesi) ja toiseksi se, että Neuvostojen tasavalta on yleensä korkeamman asteen demokratiaa kuin Perustava kokous (Kautsky jättää mainitsematta, että tämä on kolmas teesi). Ja vain tästä kolmannesta teesistä Kautsky siteeraa kokonaisena erään osan, nimittäin seuraavan väitteen: »Neuvostojen tasavalta ei ole ainoastaan korkeampityyppinen demokraattisten laitosten muoto (verrattuna tavalliseen, porvarilliseen tasavaltaan, jonka kruununa on Perustava kokous), vaan se on myös ainoa muoto, joka pystyy turvaamaan kivuttomimman<ref>Sivumennen mainittakoon, että tuota sanontaa »kivuttomin» siirtyminen Kautsky siteeraa moneen kertaan yrittäen nähtävästi ivailla. Mutta koska tuossa yrityksessä käytetään kelvottomia keinoja, niin muutamia sivuja etempänä Kautsky tekee väärennyksen ja siteeraa vilpillisesti: »kivuton» siirtyminen! Moisilla keinoilla ei ole tietenkään vaikeata pistää vastustajan suuhun järjettömyyksiä. Väärennys auttaa häntä myös kiertämään perustelun oleellisen sisällön: että kivuttomin siirtyminen sosialismiin on mahdollista vasta sitten, kun köyhälistö on kauttaaltaan järjestynyttä (Neuvostot) ja kun valtiovallan keskus (proletariaatti) avustaa tätä järjestymistä.</ref> siirtymisen sosialismiin» (Kautsky on jättänyt pois sanan »tavallinen» ja teesin alkusanat: »porvarillisesta järjestelmästä sosialistiseen järjestelmään siirtymistä varten, proletariaatin diktatuuria varten»). Siteerattuaan nämä sanat Kautsky huudahtaa tavattoman ivallisesti: »Sääli vain, että tuohon johtopäätökseen tultiin vasta sitten, kun oli jouduttu vähemmistöksi Perustavassa kokouksessa. Aikaisemmin ei kukaan vaatinut sitä kiivaammin kuin Lenin.» Kirjaimellisesti näin on sanottu Kautskyn kirjan 31. sivulla! Tuohan on suorastaan kukkanen! Vain porvariston sykofantti on saattanut kuvata asian noin valheellisesti saadakseen lukijan siihen käsitykseen, että muka kaikki, mitä bolshevikit puhuvat korkeammantyyppisestä valtiosta, on keksintöä, joka on ilmestynyt maailmaan sen jälkeen, kun bolshevikit jäivät vähemmistöksi Perustavassa kokouksessa!! Noin halpamaisen valheen on saattanut lausua vain heittiö, joka on myynyt itsensä porvaristolle tai luottanut kaikessa P. Axelrodiin ja pitää salassa tiedottajiaan, mikä on aivan samaa. Kaikki näet tietävät, että Venäjälle saavuttuani esitin heti ensimmäisenä päivänä, 4. IV. 1917, julkisesti teesini, joissa ilmoitin Kommuunin-tyyppisen valtion olevan paljoa parempi kuin porvarillinen parlamentaarinen tasavalta. Mainitsin siitä sittemmin monta kertaa painetussa sanassa, esimerkiksi poliittisia puolueita koskevassa kirjasessa, joka käännettiin englanniksi ja ilmestyi Amerikassa newyorkilaisessa »Evening Post» -lehdessä tammikuussa 1918. Eikä siinä kaikki. Huhtikuun lopulla vuonna 1917 bolshevikkipuolueen konferenssi hyväksyi päätöslauselman, että proletaarien ja talonpoikain tasavalta on porvarillista parlamentaarista tasavaltaa korkeampi muoto, että puolueemme ei tyydy viimeksi mainittuun ja että puolueen ohjelmaa on vastaavasti muutettava. Miksi on kaiken tämän jälkeen sanottava Kautskyn menettelyä, kun hän uskottelee saksalaisille lukijoille, että minä muka olin vaatinut kiivaasti Perustavan kokouksen koollekutsumista ja rupesin »väheksymään» Perustavan kokouksen arvoa ja kunniaa vasta sitten, kun bolshevikit jäivät siellä vähemmistöksi? Millä voidaan puolustella tuollaista menettelyä?<ref>Muuten huomautettakoon, että tuontapalsta menshevikkien valhetta on Kautskyn kirjasessa hyvin paljon! Se on kiukustuneen menshevikin häväistyskirjoitus.</ref> Silläkö, ettei Kautsky tiennyt tosiasioita? Mutta miksi hän sitten ryhtyi kirjoittelemaan niistä? taikka miksei hän sanonut rehellisesti, että minä, Kautsky, kirjoittelen menshevikeiltä Steiniltä, P. Axelrodilta ja kumpp. saamieni tietojen pohjalla? Kautsky tahtoo objektiivisuuteen vetoamalla salata sen, että hän esiintyy tappiostaan katkeroituneiden menshevikkien apurina. Kaikki tämä on kuitenkin vasta alkua. Loppu on vieläkin karkeampaa. Olettakaamme, että Kautsky ei ole tahtonut tai ei ole voinut (??) saada tiedottajiltaan käännöksiä bolshevikkien päätöslauselmista ja julkilausumista siitä kysymyksestä, tyydyttääkö näitä porvarillinen parlamentaarinen demokraattinen tasavalta. Olettakaamme niinkin, vaikka se ei olekaan uskottavaa. Mutta Kautskyhan mainitsee suoraan kirjasensa 30. sivulla vuoden 1917 joulukuun 26 päivän teeseistäni. Tunteeko Kautsky nämä teesit kokonaisuudessaan vai tietääkö hän niistä vain sen, minkä Steinit, Axelrodit ja kumpp. ovat hänelle kääntäneet? Kautsky siteeraa kolmatta teesiä, joka koskee sitä peruskysymystä, käsittivätkö bolshevikit ennen Perustavan kokouksen vaaleja ja sanoivatko he kansalle, että Neuvostotasavalta on porvarillista tasavaltaa korkeampi muoto. Mutta Kautsky ei mainitse mitään 2. teesistä. Toinen teesi kuuluu näin: »Esittäessään vaatimuksen Perustavan kokouksen koollekutsumisesta vallankumoukselliset sosialidemokraatit ovat aivan vuoden 1917 vallankumouksen alusta lähtien korostaneet moneen kertaan sitä, että Neuvostojen tasavalta on korkeampi demokratismin muoto kuin tavallinen porvarillinen tasavalta Perustavine kokouksineen» (kursivointi minun). Leimatakseen bolshevikit periaatteettomiksi ihmisiksi, »vallankumouksellisiksi opportunisteiksi» (Kautsky käyttää tätä sanontaa jossakin kohdassa kirjassaan, en vain muista, missä yhteydessä), herra Kautsky on salannut saksalaisilta lukijoilta, että teeseissä viitataan suoranaisesti »moninkertaisiin» lausuntoihin! Sellaisia ovat nuo pikkumaiset, vähäpätöiset ja halveksittavat keinot, joita herra Kautsky käyttelee. Hän on sillä tavoin kiertänyt teoreettisen kysymyksen. Pitääkö paikkansa vai ei, että porvarillis-demokraattinen parlamentaarinen tasavalta on alemmalla tasolla kuin Kommuunin tai Neuvostojen tyyppinen tasavalta? Siinä on asian ydin, ja sen Kautsky on kiertänyt. Kautsky on »unohtanut» kaiken sen, mitä Marx on esittänyt analysoidessaan Pariisin Kommuunia. Hän on »unohtanut» myös kirjeen, jonka Engels kirjoitti Bebelille 28. III. 1875 ja jossa on erikoisen havainnollisesti ja ymmärrettävästi ilmaistu sama Marxin ajatus: »Kommuuni ei ollut enää valtio sanan varsinaisessa merkityksessä.» Siinä teille II Internationalen huomattavin teoreetikko, joka erikoisesti »Proletariaatin diktatuuria» käsittelevässä kirjasessaan, puhuessaan erikoisesti Venäjästä, missä on avoimesti ja moneen kertaan asetettu kysymys porvarillis-demokraattista tasavaltaa korkeammasta valtion muodosta, salaa tämän kysymyksen. Eikö tämä ole todellisuudessa samaa kuin siirtyminen porvariston puolelle? (Huomautamme sulkeissa, että Kautsky seuraa tässäkin Venäjän menshevikkien jälkiä. Heillä on vaikka kuinka paljon väkeä, joka tietää »kaikki sitaatit» Marxin ja Engelsin teoksista, mutta yksikään menshevikki ei ole yrittänyt kertaakaan vuoden 1917 huhti- ja lokakuun välisenä eikä vuoden 1917 lokakuun ja vuoden 1918 lokakuun välisenä aikana eritellä Kommuunin-tyyppistä valtiota koskevaa kysymystä. Plehanov on samoin kiertänyt tämän kysymyksen. Nähtävästi ei auttanut muu kuin olla vaiti.) On itsestään selvää, että Perustavan kokouksen hajottamisesta keskusteleminen sellaisten ihmisten kanssa, jotka sanovat itseään sosialisteiksi ja marxilaisiksi, mutta todellisuudessa pitävät porvariston puolta tärkeimmässä kysymyksessä, kysymyksessä Kommuunin-tyyppisestä valtiosta, merkitsisi samaa kuin heittää helmiä sikojen eteen. Riittää, kun tämän kirjasen liitteenä julkaistaan Perustavaa kokousta käsittelevät teesini kokonaan. Niistä lukija huomaa, että kysymys asetettiin 26. XII. 1917 sekä teoreettisesti ja historiallisesti että käytännöllisen politiikan kannalta. Joskin Kautsky on teoreetikkona luopunut täydellisesti marxilaisuudesta, niin olisihan hän voinut historioitsijana tarkastella Neuvostojen taistelua Perustavaa kokousta vastaan. Kautskyn monien teosten perusteella tiedämme, että aikaisemmin hän osasi olla marxilainen historioitsija, että nämä hänen teoksensa jäävät pysyvästi proletariaatin omaisuudeksi hänen myöhäisemmästä luopuruudestaan huolimatta. Mutta tässä kysymyksessä Kautsky historioitsijanakin poikkeaa totuudesta, hyljeksii yleisesti tunnettuja tosiasioita ja menettelee sykofantin tavoin. Hänen tekee mieli kuvata bolshevikit periaatteettomiksi, ja hän kertoo, miten bolshevikit yrittivät ensin lievittää Perustavan kokouksen kanssa syntynyttä selkkausta, ennen kuin tuo kokous hajotettiin. Siinä ei ole kerrassaan mitään sopimatonta eikä meillä ole syytä kieltää sitä; painatan teesini kokonaisuudessaan, ja niissä on sanottu selvääkin selvemmin: herrat, horjuvat pikkuporvarit, jotka olette pesiytyneet Perustavaan kokoukseen, joko tyytykää proletariaatin diktatuuriin, tai me voitamme teidät »vallankumouksellista tietä» (18. ja 19. teesi). Niin on tosi vallankumouksellinen proletariaatti aina menetellyt ja on aina menettelevä horjuvaa pikkuporvaristoa kohtaan. Kautsky on Perustavaa kokousta koskevassa kysymyksessä muodollisella kannalla. Teeseissäni olen sanonut selvästi ja moneen kertaan, että vallankumouksen edut ovat korkeammalla kuin Perustavan kokouksen muodolliset oikeudet (ks. 16. ja 17. teesiä). Muodollisen demokraattinen katsantokanta onkin porvarillisen demokraatin kanta, joka ei tunnusta, että proletariaatin ja proletaarisen luokkataistelun etu on asetettava muuta korkeammalle. Historioitsijana Kautsky ei voisi olla tunnustamatta, että porvarilliset parlamentit ovat yhden tai toisen luokan elimiä. Mutta nyt Kautskylle on tarpeellista (iljettävässä vallankumouksesta luopumisen tarkoituksessa) unohtaa marxilaisuus, ja siksi Kautsky ei asetakaan kysymystä, minkä luokan elin Perustava kokous oli Venäjällä. Kautsky ei analysoi konkreettista tilannetta eikä halua nähdä tosiasioita, hän ei virka saksalaisille lukijoille sanaakaan siitä, että teeseissä ei ainoastaan ole valaistu porvarillisen demokratian rajoittuneisuutta teoreettisesti (teesit n:o 1–3), eikä ainoastaan ole esitetty niitä konkreettisia oloja, jotka vaikuttivat ratkaisevasti siihen, etteivät lokakuun puolivälissä vuonna 1917 julkaistut puolueiden ehdokaslistat vastanneet todellisuutta vuoden 1917 joulukuussa (teesit n:o 4–6), vaan niissä on esitetty myös luokkataistelun ja kansalaissodan historia vuoden 1917 loka- ja joulukuun väliseltä ajalta (teesit n:o 7–15). Tästä konkreettisesta historiasta teimme sen johtopäätöksen (teesi n:o 14), että ohjelause »Kaikki valta Perustavalle kokoukselle» oli muuttunut todellisuudessa kadettien ja kaledinilaisten sekä heidän apuriensa ohjelauseeksi. Historioitsija Kautsky ei huomaa sitä. Historioitsija Kautsky ei ole milloinkaan kuullut, että yleisen äänioikeuden tuloksena saadaan toisinaan pikkuporvarillisia ja toisinaan taantumuksellisia ja vastavallankumouksellisia parlamentteja. Marxilainen historioitsija Kautsky ei ole kuullut, että vaalien suoritustapa, demokratian muoto on eri asia kuin noiden laitosten luokkasisältö. Teeseissäni tämä Perustavan kokouksen luokkasisältöä koskeva kysymys on asetettu suoraan ja myös ratkaistu. Kenties ratkaisuni on virheellinen. Meistä ei olisi mikään sen suotavampaa kuin sivullisen esittämä analyysimme marxilainen arvostelu. Sen sijaan että Kautsky kirjoittelee aivan typeriä fraaseja (niitä Kautskylla on runsaasti), joissa väitetään jonkun muka estävän arvostelemasta bolshevismia, hänen olisi pitänyt ryhtyä tällaiseen arvosteluun. Mutta siinäpä se juttu onkin, että hänen kirjasessaan ei ole arvostelua. Hän ei edes asetakaan kysymystä toisaalta Neuvostojen ja toisaalta Perustavan kokouksen luokkakantaisesta analysoinnista. Senpä vuoksi ei voidakaan kiistellä ja väitellä Kautskyn kanssa, vaan joudutaan vain osoittamaan lukijalle, miksi Kautskya ei voida sanoa muuksi kuin luopioksi. Neuvostojen ja Perustavan kokouksen loittonemisella toisistaan on oma historiansa, jota ei voine sivuuttaa sellainenkaan historioitsija, joka ei ole luokkataistelun kannalla. Kautsky ei ole halunnut kajota tähän tosiasialliseenkaan historiaan. Kautsky on salannut saksalaisilta lukijoilta sen yleisesti tunnetun tosiasian (minkä nykyään vain piintyneet menshevikit pitävät salassa), että jo menshevikkienkin herruuden aikana, t.s. vuoden 1917 helmikuun lopusta lokakuuhun, Neuvostot loittonivat »yleisvaltiollisista» (s.o. porvarillisista) laitoksista. Kautsky on oikeastaan proletariaatin ja porvariston välisen sovun, sovinnonhieronnan ja yhteistyön kannalla; tämä on Kautskyn todellinen katsantokanta, josta todistuksena on koko hänen kirjasensa, vaikka hän sen kuinka kieltäisi. Ei olisi pitänyt hajottaa Perustavaa kokousta — se merkitsee: ei olisi pitänyt viedä päätökseen taistelua porvaristoa vastaan, ei olisi pitänyt kukistaa porvaristoa, proletariaatin olisi pitänyt sopia sen kanssa. Miksi sitten Kautsky on vaiti siitä, että menshevikit ajoivat tuota vähemmän kunnioitettavaa asiaa vuoden 1917 helmikuusta lokakuuhun saamatta mitään aikaan? Jos porvariston ja proletariaatin sovittaminen oli mahdollista, niin minkähän vuoksi menshevikkien aikana sovinnosta ei tullut mitään, porvaristo pysyttäytyi syrjässä Neuvostoista, Neuvostoja nimitettiin (menshevikkien taholla) »vallankumoukselliseksi demokratiaksi», mutta porvaristoa »sensus-aineksiksi»? Kautsky on salannut saksalaisilta lukijoiltaan, että juuri menshevikit herruutensa »aikakaudella» (helmi–lokakuussa 1917) nimittivät Neuvostoja vallankumoukselliseksi demokratiaksi ja siten tunnustivat ne kaikkia muita laitoksia paremmiksi. Vain salaamalla tuon tosiasian historioitsija Kautsky on voinut esittää asiat niin, ettei Neuvostojen ja porvariston loittonemisella toisistaan olekaan historiaansa, että tuo loittoneminen tapahtui kerralla, yhtäkkiä ja aiheettomasti, bolshevikkien huonon käyttäytymisen takia. Mutta todellisuudessahan enemmän kuin puolen vuoden kokemus (vallankumouksessa puoli vuotta on tavattoman pitkä aika), minkä antoi menshevikkien sovittelupolitiikka, yritykset sovittaa proletariaatti ja porvaristo keskenään, saikin kansan vakuuttumaan moisten yritysten hyödyttömyydestä ja vieroitti proletariaatin menshevikeistä. Kautsky tunnustaa Neuvostot proletariaatin mainioksi taistelujärjestöksi, jolla on suuri tulevaisuus. Koska näin on, niin Kautskyn asenne on yhtä kestämätön kuin korttitalo tai pikkuporvarin unelma proletariaatin ja porvariston välisen ankaran taistelun välttämisestä. Koko vallankumous on näet yhtämittaista ja lisäksi hurjaa taistelua, ja proletariaatti on kaikkien sorrettujen edelläkävijäluokka, kaikkien sorrettujen kaikkinaisten vapauspyrkimysten yhdistäjä ja keskiö. On luonnollista, että sorrettujen joukkojen taisteluelimenä Neuvostot ovat kuvastaneet ja ilmentäneet noiden joukkojen mielialaa ja mielipidemuutoksia verrattomasti nopeammin, täydellisemmin ja oikeammin kuin mitkään muut laitokset (tämä on muun muassa eräänä syynä siihen, miksi neuvostodemokratia on korkeammantyyppistä demokratiaa). Neuvostot ehtivät vuoden 1917 helmikuun 28. päivän (vanhaa lukua) ja lokakuun 25. päivän välisenä aikana kutsua koolle kaksi yleisvenäläistä edustajakokousta, joissa oli edustettuna Venäjän väestön valtaenemmistö — kaikki työläiset ja sotamiehet, seitsemän tai kahdeksan kymmenesosaa talonpoikaistosta —, ja lisäksi monia paikallisia, ujestien, kaupunkien, kuvernementtien ja alueiden edustajakokouksia. Porvaristo ei ehtinyt samana aikana kutsua koolle ainoatakaan edustuslaitosta, joka olisi edustanut kansan enemmistöä (paitsi ilmeisen keinotekoista, pilkalla järjestettyä »Demokraattista neuvottelukokousta», joka herätti suuttumusta proletariaatissa). Perustavassa kokouksessa heijastui sama joukkojen mieliala, sama poliittinen ryhmitys kuin Neuvostojen ensimmäisessä (kesäkuussa pidetyssä) yleisvenäläisessä edustajakokouksessa. Ennen Perustavan kokouksen kokoontumista (tammikuussa 1918) pidettiin Neuvostojen toinen (lokakuussa 1917) ja kolmas (tammikuussa 1918) edustajakokous, ja kumpikin niistä osoitti päivänselvästi, että joukot olivat vasemmistuneet, vallankumouksellistuneet, kääntäneet selkänsä menshevikeille ja eserrille, siirtyneet bolshevikkien puolelle, siis luopuneet pikkuporvarillisesta johdosta, niistä harhakuvitelmista, että porvariston kanssa voitaisiin päästä sovintoon, ja alkaneet kannattaa proletaarista vallankumoustaistelua porvariston kukistamiseksi. Siis yksistään jo Neuvostojen ulkoinen kehityskulku osoittaa Perustavan kokouksen taantumuksellisuuden ja sen hajottamisen välttämättömyyden. Mutta Kautsky pitää lujasti kiinni »tunnuksestaan»: tuhoutukoon vallankumous, saakoon porvaristo voiton proletariaatista, kunhan vain »puhdas demokratia» kukoistaa! Fiat justitia, pereat mundus! Tässä lyhyt yhteenveto Neuvostojen yleisvenäläisistä edustajakokouksista Venäjän vallankumouksen historiassa: Neuvostojen yleisvenäläiset edustajakokoukset Edustajien lukumäärä Niistä bolshevikkeja Bolshevikkien %-määrä 1:nen (3. VI. 1917) 790 103 13% 2:nen (25. X. 1917) 675 343 51% 3:s (10. I. 1918) 710 434 61% 4:s (14. II. 1918) 1.232 795 64% 5:s (4. VII. 1918) 1.164 773 66% Ei tarvitse muuta kuin vilkaista näitä numeroita, jotta ymmärretään, miksi Perustavan kokouksen puolustelut ja puheet (sentapaiset kuin Kautskyn puheet) siitä, ettei bolshevikeilla muka ole väestön enemmistöä takanaan, herättävät meillä vain naurua. === Neuvostotasavallan perustuslaki === Kuten olen jo huomauttanut, ei äänioikeuden kieltäminen porvaristolta ole proletariaatin diktatuurin välttämättömiä ja ehdottomia tunnusmerkkejä. Venäjälläkään eivät bolshevikit, jotka esittivät jo kauan ennen Lokakuuta ohjelauseeksi tällaisen diktatuurin, puhuneet etukäteen äänioikeuden kieltämisestä riistäjiltä. Tämä diktatuurin elimellinen osa ei ilmestynyt päivänvaloon minkään puolueen »suunnittelemana», vaan se kasvoi itsestään taistelussa. Historioitsija Kautsky ei ole tietenkään huomannut sitä. Hän ei ole ymmärtänyt, että jo silloin kun menshevikit (jotka hieroivat sovintoa porvariston kanssa) olivat vallitsevina Neuvostoissa, porvaristo itse sanoutui irti Neuvostoista, boikotoi niitä, asettui niitä vastaan ja juonitteli niitä vastaan. Neuvostot syntyivät ilman mitään perustuslakia ja toimivat ilman mitään perustuslakia toista vuotta (vuoden 1917 keväästä vuoden 1918 kesään asti). Porvariston kiukku sorrettujen itsenäistä ja kaikkivoipaa (tai kaikkikäsittävää) järjestöä kohtaan, porvariston Neuvostoja vastaan käymä taistelu, mikä lisäksi oli mitä häikäilemättömintä, itsekkäintä ja iljettävintä sekä vihdoin porvariston (kadeteista oikeistoeserriin, Miljukovista Kerenskiin asti) ilmeinen osallistuminen Kornilovin kapinaliikkeeseen — kaikki tämä valmisteli porvariston muodollista erottamista Neuvostoista. Kautsky on kyllä kuullut Kornilovin kapinasta, mutta hän sylkee ylimielisesti historiallisille tosiasioille sekä taistelun kululle ja taistelumuodoille, jotka määräävät diktatuurin muodot: tosiaan, mitä tekemistä tässä on tosiasioilla, koska kysymyksessä on »puhdas» demokratia? Senpä vuoksi siihen »arvosteluun», jonka tulen Kautsky kohdistaa porvariston äänioikeuden kieltämistä vastaan, sisältyykin sellaista... äitelää naiiviutta, mikä lapsen suusta kuultuna olisi herttaista, mutta herättää vastenmielisyyttä, kun kuullaan sellaista henkilöltä, jota ei ole vielä virallisesti julistettu vähäjärkiseksi. ... »Jos kapitalistit jäisivät yleisen äänioikeuden vallitessa mitättömäksi vähemmistöksi, niin he pikemminkin alistuisivat kohtaloonsa» (33)... Herttaista, eikö totta? Viisas Kautsky on monta kertaa tavannut historiassa ja muutenkin tuntee mainiosti elävästä elämästä tekemiensä huomioiden perusteella sellaisia tilanherroja ja kapitalisteja, jotka alistuvat sorrettujen enemmistön tahtoon. Viisas Kautsky on jyrkästi »opposition» kannalla, t.s. parlamentin sisällä käytävän taistelun kannalla. Hän myös kirjoittaa kirjaimellisesti niin: »oppositio» (s. 34 ja monilla muilla sivuilla). Oo, oppinut historioitsija ja poliitikko! Teille ei olisi haitaksi tietää, että »oppositio» on rauhanomaisen ja vain parlamentaarisen taistelun käsite, t.s. sen ajan mukainen käsite, jolloin ei ole vallankumouksellista tilannetta, ei ole vallankumousta. Vallankumouksessa on kysymys armottomasta vihollisesta kansalaissodassa — tätä tosiasiaa eivät voi muuttaa mitkään pikkuporvarin taantumukselliset valitusvirret, pikkuporvarin, joka pelkää sellaista sotaa niin kuin Kautsky sitä pelkää. Olisi koomillista tarkastella armottoman kansalaissodan kysymyksiä »opposition» kannalta silloin, kun porvaristo turvautuu jos minkälaisiin rikoksiin — versailleslaiset ja heidän lehmäkauppansa Bismarckin kanssa ovat esimerkki, mikä sanoo jotain jokaiselle, joka ei suhtaudu historiaan Gogolin Petrushkan tavoin —, kun porvaristo kutsuu avukseen ulkovaltoja ja punoo niiden kanssa juonia vallankumousta vastaan. Vallankumouksellisen proletariaatin olisi »sotkuneuvos» Kautskyn tapaan pantava yömyssy päähänsä ja pidettävä porvaristoa legaalisena »oppositiona», vaikka se järjestelee Dutovin, Krasnovin ja tshekkien vastavallankumouksellisia kapinoita ja maksaa miljoonia sabotaasin harjoittajille. Oo, miten syvämietteistä! Kautskya kiinnostaa asiassa yksinomaan muodollinen lainopillinen puoli, joten lukiessamme hänen järkeilyjään Neuvostotasavallan perustuslaista, tahtomattakin muistuvat mieleen Bebelin sanat: lakimiehet ovat läpeensä taantumuksellista väkeä. »Todellisuudessa ei kapitalisteja yksinään saa tehdä oikeudettomiksi», Kautsky kirjoittaa. »Mikä kapitalisti on juridisessa mielessä? Omistajako? Sellaisessakin taloudellisessa suhteessa pitkälle edistyneessä maassa kuin Saksassa, jossa proletariaatti on niin suurilukuinen, Neuvostotasavallan perustaminen saattaisi suuria joukkoja poliittisesti oikeudettomaan asemaan. Elinkeinoammattia harjoittavien ja heidän perheenjäsentensä lukumäärä oli vuonna 1907 Saksan keisarikunnassa kolmessa suuressa ryhmässä — maatalous, teollisuus ja kauppa — toimihenkilöiden ja palkkatyöläisten osalta lähes 35 miljoonaa ja itsenäisten osalta 17 miljoonaa. Siis puolueella voi aivan hyvin olla enemmistö palkkatyöläisten keskuudessa, mutta vähemmistö koko väestöstä» (s. 33). Siinä eräs näyte Kautskyn järkeilystä. Eikö se olekin porvarin vastavallankumouksellista voivotusta? Miksi te, herra Kautsky, olette laskenut kaikki »itsenäiset» oikeudettomiksi, vaikka tiedätte mainiosti, että Venäjän talonpoikaiston valtaenemmistö ei käytä palkkatyöläisiä eikä siis menetä oikeuksiaan? Eikö tämä tällainen ole vääristelyä? Miksi te, oppinut taloustieteilijä, ette ole esittänyt hyvin tuntemianne ja samoissa vuoden 1907 saksalaisissa tilastoissa esiintyviä tietoja palkkatyön käytöstä maataloudessa eri talousryhmittäin? Miksi ette ole esittänyt Saksan työläisille, kirjasenne lukijoille, näitä tietoja, joista kävisi selville, minkä verran on riistäjiä, kuinka vähän on riistäjiä koko »maalaisisäntien» luvusta saksalaisten tilastojen mukaan? Siksi, että luopuruutenne on tehnyt teistä tavallisen porvaristoa palvelevan sykofantin. Kapitalisti on näettekös epämääräinen lainopillinen käsite, ja Kautsky nuijii useilla sivuilla Neuvostotasavallan perustuslain »mielivaltaisuutta». Tämä »totinen tiedemies» sallii Englannin porvariston laatia ja muokata uutta (keskiaikaan verrattuna uutta) porvarillista perustuslakia satoja vuosia, mutta meille, Venäjän työläisille ja talonpojille, tämä lakeijamaisen tieteen edustaja ei anna aikaa. Meiltä hän vaatii prikulleen viimeisteltyä perustuslakia, jonka on oltava valmis muutamassa kuukaudessa... .....Mielivaltaisuutta»! Ajatelkaas, kuinka mahdottoman paljon mitä iljettävintä porvariston pokkurointia, mitä tylsintä pedanttisuutta ilmeneekään tuollaisessa moitteessa. Oo, porvarilliset liberaalit ja herra Kautsky eivät näe mitään »mielivaltaisuutta» siinä, että kapitalistimaiden läpeensä porvarilliset ja enimmältä osaltaan taantumukselliset lakimiehet ovat vuosisatojen tai vuosikymmenien kuluessa laatineet mitä yksityiskohtaisimpia sääntöjä, kirjoittaneet kymmeniä ja satoja nidoksia lakeja ja lainselityksiä, jotka ahdistavat työmiestä, sitovat köyhän käsistään ja jaloistaan, asettavat tuhansia koukkuja ja esteitä jokaiselle tavalliselle työtätekevälle rahvaanmiehelle! Siinä suhteessa on kaikki »paikallaan» ja »laillista»! Siinä suhteessa on kaikki harkittua ja kirjoihin on pantu kaikki, millä köyhä saadaan »puristetuksi kuiviin». Sitä varten on tuhansia porvariston asianajajia ja virkamiehiä (niistä Kautsky on visusti vaiti, kaiketi juuri sen tähden, että Marx piti tavattoman tärkeänä virkamieskoneiston murskaamista...) — asianajajia ja virkamiehiä, jotka osaavat tulkita lakeja niin, ettei työläinen eikä keskivarakas talonpoika pysty koskaan murtautumaan noiden lakien piikkilankaesteiden läpi. Se ei ole porvariston »mielivaltaa», se ei ole voitonhimoisten ja saastaisten, kansan verta juoneiden riistäjien diktatuuria, ei sinne päinkään. Se on »puhdasta demokratiaa», joka käy päivä päivältä yhä puhtaammaksi. Mutta kun työtätekevät ja riistetyt luokat, jotka imperialistinen sota erotti rajantakaisista veljistään, ovat muodostaneet ensi kerran historiassa omat Neuvostonsa, kutsuneet valtiolliseen rakennustyöhön ne joukot, joita porvaristo sorti, nöyryytti ja pimitti, ja ryhtyneet itse rakentamaan uutta, proletaarista valtiota, ryhtyneet raivoisan taistelun tuoksinassa, kansalaissodan riehuessa hahmottelemaan valtion perussäädöksiä ilman riistäjiä, niin kaikki porvarisheittiöt, koko verenimijäin koplakunta ovat alkaneet myötäveisaajansa Kautskyn kanssa kirkua »mielivallasta»! Todellakin, pystyisivätkö nuo moukat, työläiset ja talonpojat, tuo roskaväki, tulkitsemaan lakejaan? Mistäpä heillä olisi oikeudentuntoa, noilla tavallisilla työtätekevillä, jotka eivät ota vaaria oppineiden asianajajain, porvarikirjailijain, Kautskyjen ja vanhojen viisaiden virkamiesten neuvoista? Herra Kautsky lainaa 28. IV. 1918 pitämästäni puheesta sanat: ...»Joukot määräävät itse vaaliajat ja vaalijärjestyksen»... Ja »puhdas demokraatti» Kautsky päättelee: ...»Asianlaita on siis nähtävästi siten, että jokainen valitsijain kokous määrää vaalijärjestyksen oman mielensä mukaisesti. Mielivaltaisuus ja mahdollisuus selviytyä proletariaatin omassa keskuudessa olevista haitallisista oppositioaineksista olisi siis tällä tavoin saatettu huippuunsa» (s. 37). Eroaako tämä mitenkään kapitalistien palkkaaman musteentuhrijan tekeleistä, joissa pauhataan, että joukko muka sortaa lakon yhteydessä »työnhaluisia» ahkeria työläisiä? Miksi se ei ole mielivaltaa, kun virkamiehistö ja porvaristo määräävät vaalijärjestyksen »puhtaan» porvarillisen demokratian vallitessa? Minkä vuoksi joukoilla, jotka ovat nousseet taisteluun vuosisataisia riistäjiään vastaan, joukoilla, joita tämä vimmattu taistelu valistaa ja karkaisee, olisi vähemmän oikeudentuntoa kuin kourallisella virkamiehiä, sivistyneistöä, asianajajia, jotka ovat kasvaneet porvarillisten ennakkoluulojen vallassa? Kautsky on tosi sosialisti, älkää rohjetko epäillä tämän mitä kunnianarvoisimman perheenisän, tämän mitä rehellisimmän kansalaisen vilpittömyyttä. Hän on palavasti ja vakaumuksellisesti työläisten voiton, proletariaatin vallankumouksen kannalla. Hän tahtoisi vain, että makeilevat pikkuporvarilliset älyniekat ja yömyssypäiset poroporvarit laatisivat ensin, ennen joukkojen liikehtimistä, ennen niiden raivoisaa taistelua riistäjiään vastaan ja ehdottomasti ilman kansalaissotaa maltilliset ja täsmälliset vallankumouksen kehityksen säännöt... Syvän siveellisen suuttumuksen vallassa tämä korkeasti oppinut Judushka Golovlevimme kertoo Saksan työläisille, että 14. VI. 1918 Neuvostojen Yleisvenäläinen Toimeenpaneva Keskuskomitea päätti erottaa Neuvostoista oikeistoeserrä- ja menshevikkipuolueiden edustajat. »Tämä toimenpide ei ole suunnattu keitään tiettyjä henkilöitä vastaan, jotka olisivat syyllistyneet joihinkin rangaistaviin tekoihin...» kirjoittaa Judushka Kautsky hehkuen pyhää suuttumusta. »Neuvostotasavallan perustuslaissa ei ole sanaakaan edustajien — Neuvostojen jäsenien — koskemattomuudesta. Täten Neuvostoista ei eroteta tiettyjä henkilöitä, vaan tietyt puolueet» (s. 37). Niin, tuo on tosiaankin kauheaa, tuo on sietämätöntä poikkeamista puhtaasta demokratiasta, jonka sääntöjen mukaan vallankumouksellinen Judushka Kautskymme tulee suorittamaan vallankumouksen. Meidän, Venäjän bolshevikkien, olisi pitänyt ensin luvata koskemattomuus Savinkoveille ja kumpp., Lieberdaneille Potresoveineen (»aktivisteille») ja kumpp., sitten laatia rikoslaki, jossa osallistuminen tshekkoslovakkien vastavallankumoukselliseen sotaan tai liittoutuminen Saksan imperialistien kanssa oman maan työläisiä vastaan Ukrainassa tai Gruusiassa julistetaan »rangaistavaksi teoksi» ja vasta sitten meillä olisi »puhtaan demokratian» mukaisesti ollut oikeus erottaa tämän rikoslain nojalla Neuvostoista »tiettyjä henkilöitä». Tällöin on ilman muuta selvää, että tshekkoslovakit, jotka saavat Savinkovien, Potresovien ja Lieberdanien välityksellä (tai heidän agitaationsa ansiosta) rahaa Englannin ja Ranskan kapitalisteilta, samoin kuin Krasnovitkin, joilla Ukrainan ja Tiflisin menshevikkien ansiosta on saksalaisilta saatuja ammuksia, istuisivat kiltisti paikallaan siihen asti, kunnes me saamme valmiiksi oikean rikoslain, ja tyytyisivät kuin mitä puhtaimmat demokraatit konsanaan olemaan »oppositiossa»... Yhtä suurta siveellistä suuttumusta herättää Kautskyssa se, että Neuvostotasavallan perustuslaki kieltää äänioikeuden niiltä, jotka »pitävät palkkatyöläisiä saadakseen voittoa». »Käsityöläinen tai pienyrittäjä, jolla on yksi kisälli», kirjoittaa Kautsky, »voi elää ja ajatella aivan proletaarin tapaan, mutta hänellä ei ole äänioikeutta» (s. 36). Millaista poikkeamista »puhtaasta demokratiasta»! Millaista epäoikeudenmukaisuutta! Tosin kaikki marxilaiset ovat tähän saakka arvelleet ja tuhansin tosiasioin vahvistaneet pienyrittäjien olevan häikäilemättömimpiä ja ahnaimpia palkkatyöläisten riistäjiä, mutta Judushka Kautskyhan ei tietenkään puhu pienyrittäjien luokasta (ja kuka pahus onkaan keksinyt vahingollisen luokkataisteluteorian?), vaan yksityisistä henkilöistä, sellaisista riistäjistä, jotka »elävät ja ajattelevat aivan proletaarien tapaan». Kuulu »säästäväinen Agnes», jonka luultiin kuolleen aikoja sitten, on herännyt henkiin Kautskyn kynästä. Tämän säästäväisen Agneksen keksi ja pani liikkeelle Saksan kirjallisuudessa »puhdas» demokraatti, porvari Eugen Richter muutamia vuosikymmeniä sitten. Hän ennusteli, että proletariaatin diktatuurista, riistäjien pääomien konfiskoinnista koituu suunnattomia onnettomuuksia, hän kyseli viattoman näköisenä, mikä on kapitalisti lainopillisessa mielessä. Hän otti esikuvaksi köyhän ja säästäväisen ompelijattaren (»säästäväisen Agneksen»), jolta häijyt »proletariaatin diktaattorit» anastavat hänen viimeiset roponsa. Oli aika, jolloin kaikki Saksan sosialidemokraatit pitivät hauskaa tämän puhtaan demokraatin Eugen Richterin keksimän »säästäväisen Agneksen» kustannuksella. Mutta se oli kauan sitten, jolloin oli vielä elossa Bebel, joka sanoi suoraan ja avoimesti totuuden, että puolueessamme on paljon kansallis-liberaaleja, se oli niinä kaukaisina aikoina, jolloin Kautsky ei vielä ollut luopio. »Säästäväinen Agnes» on nyt herännyt henkiin »aivan proletaarin tapaan elävänä ja ajattelevana pienyrittäjänä, jolla on yksi kisälli». Häijyt bolshevikit tekevät hänelle vääryyttä, riistävät häneltä äänioikeuden. Tosin »jokainen vaalikokous», kuten sama Kautsky sanoo, saattaa Neuvostotasavallassa päästää kokoukseen mukaan varattoman mestariparan, jolla on, sanokaamme, jotain tekemistä kyseisen tehtaan kanssa, ellei hän sattumalta olekaan riistäjä ja jos hän todella »elää ja ajattelee aivan proletaarien tapaan». Mutta voitaisiinko luottaa tavallisten tehtaan työläisten säännöttelemättömän ja ohjesäännöttä toimivan (mikä kauheus!) kokouksen elämäntuntemukseen ja oikeudentuntoon? Eikö ole selvää, että on parempi antaa äänioikeus kaikille riistäjille, kaikille palkkatyöläisiä pitäville, kuin antautua sellaiseen vaaraan, että työläiset saattavat tehdä vääryyttä »säästäväiselle Agnekselle» ja »proletaarien tapaan elävälle ja ajattelevalle mestariparalle»? *** Antaa halveksittavien luopuriheittiöiden, joita porvaristo ja sosialishovinistit tervehtivät,<ref>Luin juuri »Frankfurtin Lehden» (22. X. 1918, n:o 293) pääkirjoituksen, jossa riemumielin selostetaan Kautskyn kirjasen sisältöä. Pörssimiesten lehti on tyytyväinen. Kuinkas muuten! Ja muuan toveri Berliinistä kirjoittaa minulle, että »Vorwärts», Scheidemannien lehti, on erikoisessa artikkelissaan ilmoittanut hyväksyvänsä Kautskyn kirjasen melkein joka rivin. Onnittelemme, onnittelemme!</ref> sättiä Neuvostotasavaltamme perustuslakia siitä, että se kieltää äänioikeuden riistäjiltä. Se on hyväksi, sillä se jouduttaa ja syventää Euroopan vallankumouksellisten työläisten eroamista Scheidemanneista ja Kautskyista, Renaudeleista ja Longuet'ista, Hendersoneista ja Ramsay MacDonaldeista, sosialistisen liikkeen vanhoista johtomiehistä ja kavaltajista. Sorrettujen luokkien suuret joukot sekä vallankumouksellisiin proletaareihin kuuluvat tietoiset ja rehelliset johtomiehet ovat meidän puolellamme. Ei tarvitse muuta kuin tehdä Neuvostotasavaltamme perustuslaki tunnetuksi näille proletaareille ja näille joukoille, niin he sanovat heti: nämä ovat todella meikäläisiä, tämä on oikea työväenpuolue, oikea työväenhallitus. Se ei nähkääs petkuta työläisiä loruamalla reformeista, kuten kaikki mainitut johtajat ovat meitä petkuttaneet, vaan taistelee todenteolla riistäjiä vastaan, tekee todella vallankumousta, taistelee todella työläisten täydellisen vapautuksen puolesta. Koska Neuvostot ovat vuotuisen toimintansa jälkeen ottaneet äänioikeuden pois riistäjiltä, siis nämä Neuvostot ovat todella sorrettujen joukkojen eivätkä porvaristolle itsensä myyneiden sosiali-imperialistien ja sosialipasifistien järjestöjä. Koska nämä Neuvostot ovat anastaneet riistäjiltä äänioikeuden, siis Neuvostot eivät ole kapitalistien kanssa sovintoon pyrkiviä pikkuporvarillisia elimiä eivätkä (Kautsky'en, Longuet'in ja MacDonaldien) parlamenttijaarittelun elimiä, vaan tosi vallankumouksellisen proletariaatin elimiä, joka käy taistelua elämästä ja kuolemasta riistäjiä vastaan. »Kautskyn kirjanen on täällä melkein tuntematon», kirjoitti minulle asioita hyvin tunteva toveri Berliinistä muutama päivä sitten (tänään on 30. X). Omasta puolestani kehottaisin Saksassa ja Sveitsissä olevia lähettiläitämme olemaan säälimättä muutamia tuhansia ja ostamaan näitä kirjoja ja jakamaan niitä ilmaiseksi valveutuneille työläisille haudataksemme lokaan sen »eurooppalaisen» — lue: imperialistisen ja reformistisen — sosialidemokratian, joka on jo kauan sitten muuttunut »löyhkääväksi ruumiiksi». *** Kirjansa lopussa, 61. ja 63. sivulla herra Kautsky valittaa katkerasti sitä, että »uusi teoria» (joksi hän sanoo bolshevismia uskaltamatta kajota Marxin ja Engelsin suorittamaan Pariisin Kommuunin analyysiin) »on saanut, kannattajia vanhoissakin demokratioissa, kuten esim. Sveitsissä». Kautskysta »on käsittämätöntä, jos Saksan sosialidemokraatit hyväksyvät tämän teorian». Ei, kyllä se on täysin käsitettävää, sillä sodan antamien vakavien opetusten jälkeen sekä Scheidemannit että Kautskyt käyvät vallankumouksellisille joukoille vastenmielisiksi. »Me» olemme aina olleet demokratian kannalla — Kautsky kirjoittaa — ja nyt me itse yhtäkkiä kieltäytyisimme siitä! »Me» sosialidemokratian opportunistit olemme aina vastustaneet proletariaatin diktatuuria, ja Kolbit kumppaneineen ovat jo kauan sitten sanoneet sen avoimesti. Kautsky tietää sen ja luulee turhaan voivansa salata lukijoiltaan sen ilmeisen tosiasian, että hän on »palannut» Bernsteinien ja Kolbien »helmaan». »Me» vallankumoukselliset marxilaiset emme ole milloinkaan tehneet jumalaksemme »puhdasta» (porvarillista) demokratiaa. Kuten tunnettua, vuonna 1903 Plehanov oli vallankumouksellinen marxilainen (surulliseen kääntymykseensä asti, joka vei hänet venäläisen Scheidemannin asemaan). Ja silloin Plehanov sanoi puolueen edustajakokouksessa, puolueohjelmaa hyväksyttäessä, että vallankumouksessa proletariaatti riistää tarpeen vaatiessa äänioikeuden kapitalisteilta, hajottaa minkä parlamentin tahansa, jos se osoittautuu vastavallankumoukselliseksi. Että yksinomaan juuri tämä kanta on marxilaisuuden mukainen, sen jokainen näkee vaikkapa noista edellä esittämistäni Marxin ja Engelsin lausunnoista, se johtuu ilmeisesti kaikista marxilaisuuden perusteista. »Me» vallankumoukselliset marxilaiset emme ole pitäneet kansalle sellaisia puheita, joita kaikkien kansakuntien kautskylaiset ovat niin mielellään pitäneet pokkuroiden porvaristoa, mukautuen porvarilliseen parlamentarismiin, salaten nykyisen demokratian porvarillisen luonteen ja vaatien vain nykyisen demokratian laajentamista, sen kehittämistä loppuun saakka. »Me» sanoimme porvaristolle: te riistäjät ja teeskentelijät puhutte demokratiasta, mutta samaan aikaan estelette joka askeleella tuhansin pidäkkein sorrettuja joukkoja osallistumasta politiikkaan. Otamme teidät kiinni sanoistanne ja näiden joukkojen etujen nimessä vaadimme teidän porvarillisen demokratianne laajentamista valmistaaksemme joukkoja vallankumoukseen teidän, riistäjien, kukistamiseksi. Ja jos te riistäjät yritätte vastustaa proletaarista vallankumoustamme, niin nujerramme teidät armotta, teemme teistä oikeudettomia, enemmänkin: emme anna teille leipää, sillä proletaarisessa tasavallassamme riistäjät joutuvat oikeudettomiksi, vaille tulta ja vettä, sillä me olemme sosialisteja tosissamme emmekä Scheidemannien ja Kautsky'en tapaan. Näin »me» vallankumoukselliset marxilaiset olemme sanoneet ja sanomme vastaisuudessakin, ja juuri siksi sorretut joukot tulevat olemaan puolellamme ja kanssamme, mutta Scheidemannit ja Kautskyt joutuvat luopioiden likakaivoon. === Mitä on internationalismi? === Kautsky luulee ja sanoo itseään mitä vakaumuksellisimmin internationalistiksi. Scheidemannit hän julistaa »hallitussosiaiisteiksi». Puolustaessaan menshevikkejä (Kautsky ei sano suoraan olevansa samaa mieltä kuin he, mutta ajaa täydellisesti heidän katsomuksiaan) Kautsky on paljastanut verrattoman havainnollisesti, mitä lajia hänen »internationalisminsa» on. Mutta koska Kautsky ei ole yksin, vaan edustaa suuntausta, joka on väistämätön seuraus II Internationalessa vallinneesta tilanteesta (Longuet Ranskassa, Turati Italiassa, Nobs ja Grimm, Graber ja Naine Sveitsissä, Ramsay MacDonald Englannissa y.m.), niin on opettavaista pysähtyä tarkastelemaan Kautskyn »internationalismia». Tähdentäen, että myös menshevikit olivat mukana Zimmerwaldissa (todistus sekin, epäilemättä, mutta... mädähkö todistus), Kautsky kuvailee seuraavaan tapaan menshevikkien katsantokantoja, jotka hän hyväksyy: ... »Menshevikit halusivat yleistä rauhaa. He tahtoivat, että kaikki sotaa käyvät maat olisivat hyväksyneet ohjelauseen: ei aluevaltauksia eikä sotakorvauksia. Niin kauan kuin sitä ei oltu saatu aikaan, Venäjän armeijan piti tuon käsityksen mukaan olla taisteluvalmiina. Bolshevikit sen sijaan vaativat solmimaan heti rauhan hinnalla millä hyvänsä, he olivat valmiit tarpeen tullen tekemään erillisrauhan, he yrittivät pakottaa väkisin siihen voimistaen jo ennestäänkin suurta hajaannusta armeijassa» (s. 27). Kautskyn mielestä bolshevikkien ei olisi pitänyt ottaa valtaa, vaan heidän olisi pitänyt tyytyä Perustavaan kokoukseen. Kautskyn ja menshevikkien internationalismi onkin siis tällaista: imperialistiselta porvarihallitukselta on vaadittava reformeja, mutta on tuettava sitä edelleenkin, kannatettava edelleenkin tämän hallituksen käymää sotaa, kunnes kaikki sotaa käyvät maat hyväksyvät ohjelauseen: ei aluevaltauksia eikä sotakorvauksia. Tuollaisen mielipiteen ovat lausuneet monta kertaa sekä Turati että kautskylaiset (Haase y.m.), samoin Longuet ja kumpp. ilmoittaen olevansa näet »isänmaan puolustuksen» kannattajia. Teoriassa tämä on täydellistä kykenemättömyyttä erota sosialishovinisteista ja täydellistä sekasotkua isänmaan puolustuksen kysymyksessä. Politiikassa se on internationalismin vaihtamista pikkuporvarilliseen nationalismiin ja siirtymistä reformismin kannalle, siis luopumista vallankumouksesta. Proletariaatin kannalta »isänmaan puolustuksen» hyväksyminen on tämän sodan puoltamista, sen tunnustamista oikeaksi. Mutta koska sota pysyy imperialistisena (niin monarkian kuin tasavallankin aikana) — riippumatta siitä, missä vihollisten sotaväki on tällä hetkellä, minun maassani vai vieraassa maassa, — niin isänmaan puolustuksen hyväksyminen on käytännössä imperialistisen, rosvomaisen porvariston tukemista ja täydellistä sosialismin kavaltamista. Venäjällä sota pysyi Kerenskin aikanakin, porvarillis-demokraattisessa tasavallassa, imperialistisena sotana, koska sitä kävi porvaristo vallassaolevana luokkana (sotahan on »politiikan jatkamista»); sodan imperialistista luonnetta osoittivat erittäin havainnollisesti ne maailman jakoa ja vieraiden maiden rosvoamista koskevat salaiset sopimukset, jotka entinen tsaari oli solminut Englannin ja Ranskan kapitalistien kanssa. Menshevikit pettivät julkeasti kansaa sanomalla tätä sotaa puolustus- tai vallankumoussodaksi, ja kun Kautsky hyväksyy menshevikkien politiikan, hän hyväksyy siten kansan pettämisen, hyväksyy niiden pikkuporvarien menettelyn, jotka tekevät palveluksia pääomalle puijaamalla työläisiä, sitomalla heidät imperialistien sotavankkureihin. Kautsky harjoittaa tyypillistä pikkuporvarillista, poroporvarillista politiikkaa, kun hän kuvittelee (ja syöttää joukoille typerää ajatusta), että ohjelauseen esittäminen muka muuttaa asian. Porvarillisen demokratian koko historia paljastaa tämän harhakuvitelman: kansan pettämiseksi porvarilliset demokraatit ovat aina esittäneet ja aina esittävät mitä »ohjelauseita» tahansa. Asia on niin, että pitää tarkastaa niiden vilpittömyys, verrata sanoja tekoihin, ei pidä tyytyä idealistiseen tai veijarimaiseen korulauseeseen, vaan on koetettava saada selville asian todellinen luokkasisältö. Imperialistinen sota ei lakkaa silloin olemasta imperialistinen, kun veijarit tai korupuhujat taikka pikkuporvarit ja poroporvarit esittävät jonkin imelän »ohjelauseen», vaan vasta silloin, kun luokka, joka käy imperialistista sotaa ja on sidottu siihen miljoonin taloudellisin sitein (jopa köysinkin), osoittautuu käytännössä kukistetuksi ja kun sen tilalle nousee valtaan todella vallankumouksellinen luokka, proletariaatti. Muulla tavalla ei voida päästä irti imperialistisesta sodasta, enempää kuin imperialistisesta, ryöstötarkoituksia palvelevasta rauhastakaan. Hyväksymällä menshevikkien ulkopolitiikan, julistamalla sen internationalistiseksi ja zimmerwaldilaiseksi Kautsky paljastaa ensiksikin zimmerwaldilaisen, opportunistisen enemmistön koko mädännäisyyden (me, Zimmerwaldin vasemmisto, emme turhaan sanoutuneet heti irti moisesta enemmistöstä!), ja toiseksi — ja tämä on pääasia — Kautsky siirtyy proletariaatin kannalta pikkuporvariston kannalle, vallankumoukselliselta kannalta reformistiselle kannalle. Proletariaatti taistelee kukistaakseen imperialistisen porvariston vallankumouksen avulla, kun taas pikkuporvariston tarkoituksena on »parantaa» imperialismia reformien avulla, mukautua imperialismiin alistumalla siihen. Silloin kun Kautsky oli vielä marxilainen, esimerkiksi vuonna 1909, jolloin hän kirjoitti »Tie valtaan» -nimisen teoksensa, hän puolsi nimenomaan sitä aatetta, että sodan yhteydessä vallankumous on kiertämätön, ja puhui vallankumousten aikakauden lähenemisestä. Vuonna 1912 annetussa Baselin manifestissa sanotaan suoraan ja selvästi, että proletariaatin vallankumous alkaa juuri Saksan ja Englannin ryhmittymien välisen imperialistisen sodan yhteydessä, joka sitten syttyikin vuonna 1914. Ja kun sitten vuonna 1918 sodan yhteydessä alkoi puhjeta vallankumouksia, niin Kautsky rupesi nimittämään menshevikkien reformitaktiikkaa internationalismiksi sen sijaan että olisi selittänyt vallankumousten olevan kiertämättömiä, sen sijaan että olisi harkinnut ja punninnut perusteellisesti vallankumouksellista taktiikkaa, vallankumoukseen valmistautumisen keinoja ja menetelmiä. Eikö se ole luopuruutta? Kautsky kehuu menshevikkejä siitä, että nämä vaativat pitämään sotaväen taisteluvalmiina. Bolshevikkeja hän moittii siitä, että nämä voimistivat jo ennestään suurta »hajaannusta sotaväessä». Tuo on samaa kuin kehua reformismia ja imperialistisen porvariston tahtoon alistumista, soimata vallankumousta ja luopua siitä. Sotaväen pitäminen taisteluvalmiina nähkääs merkitsi ja oli Kerenskin aikana sitä, että säilytettiin sotaväki, jonka päällikkökunta oli porvarillista (vaikkapa tasavaltalaistakin). Kaikille on tunnettua — ja tapahtumien kulku on sen todistanut havainnollisesti —, että tässä tasavaltalaisessa sotaväessä säilyi kornilovilaisen päällystön vaikutuksesta kornilovilainen henki. Porvarillinen upseeristo ei voinut olla olematta kornilovilaista, se ei voinut olla tuntematta kiintymystä imperialismia ja proletariaatin väkivaltaista lannistamista kohtaan. Kaikki imperialistisen sodan perusteet, kaikki porvarillisen diktatuurin perusteet on jätettävä entiselleen, on vain tehtävä pikkukorjauksia ja pieniä pintamaalauksia (»reformit») — sitä merkitsi menshevikkien taktiikka käytännössä. Ja päinvastoin. Yhdessäkään suuressa vallankumouksessa ei ole suoriuduttu eikä voida suoriutua ilman sotaväen »hajaannusta». Sotaväkihän on luutunein väline, jolla vanhaa järjestelmää pidetään pystyssä, se on porvarillisen kurin ja pääoman herruuden kivettynein tukipylväs, jonka avulla pidetään yllä ja juurrutetaan orjamaista kuuliaisuutta sekä alistetaan työtätekevät pääoman valtaan. Vastavallankumous ei ole koskaan sietänyt eikä ole voinutkaan sietää sotaväen rinnalla aseellisia työläisiä. Ranskassa ovat työläiset olleet jokaisen vallankumouksen jälkeen aseissa, kirjoitti Engels; »valtiolaivan peräsimessä oleville porvareille työläisten aseistariisuminen oli sen vuoksi samaa kuin ensimmäinen käsky». Aseelliset työläiset ovat olleet uuden sotaväen alku, uuden yhteiskuntajärjestelmän järjestöllinen solu. Porvariston ensimmäinen käsky oli tämän solun musertaminen, sen kehityksen ehkäiseminen. Jokaisen voitokkaan vallankumouksen ensimmäinen käsky — Marx ja Engels ovat monesti tähdentäneet sitä — on ollut: vanha sotaväki on lakkautettava, laskettava hajalle, sen tilalle on luotava uusi. Ylivaltaan pyrkivä uusi yhteiskuntaluokka ei ole koskaan voinut eikä voi nykyäänkään saavuttaa tätä ylivaltaa ja lujittaa sitä muulla tavoin kuin hajottamalla kokonaan vanhan sotaväen (»hajotustyötä» — kirkuvat sen johdosta taantumukselliset tai yksinkertaisesti vain pelkurimaiset pikkuporvarit), muulla tavoin kuin läpäisemällä mitä vaikeimman ja tuskallisimman kauden, jolloin ei ole mitään sotaväkeä (tämän tuskallisen kauden koki Ranskan suuri vallankumouskin), muulla tavoin kuin luomalla asteittaisesta vaikean kansalaissodan oloissa uuden luokan uuden sotaväen, uuden kurin, uuden sotalaitoksen. Aikaisemmin historioitsija Kautsky käsitti tämän. Luopio Kautsky on tämän unohtanut. Mikä oikeus Kautskylla on nimittää Scheidemanneja »hallitussosialisteiksi», kun kerran hän hyväksyy menshevikkien taktiikan Venäjän vallankumouksessa? Menshevikit olivat aivan samanlaisia hallitussosialisteja, koska he tukivat Kerenskiä ja menivät hänen ministeristöönsä. Tätä johtopäätöstä Kautsky ei voi millään väistää, jos hän suinkin yrittää asettaa kysymyksen vallassaolevasta luokasta, joka käy imperialistista sotaa. Mutta kysymystä vallassaolevasta luokasta, kysymystä, joka marxilaisen pitää ehdottomasti asettaa, Kautsky välttää asettamasta, sillä pelkkä tämän kysymyksen asettaminenkin paljastaisi luopion. Kautskylaiset Saksassa, longuetlaiset Ranskassa, Turati ja kumpp. Italiassa järkeilevät näin: sosialismi edellyttää kansakuntien tasa-arvoisuutta ja vapautta, niiden itsemääräämisoikeutta; sen vuoksi sosialistien oikeus ja velvollisuus on puolustaa synnyinmaataan, kun heidän maansa kimppuun hyökätään tai kun vihollisjoukot ovat rynnänneet heidän maahansa. Mutta teorian kannalta tuo ajatus on joko pelkkää sosialismin pilkkaamista tai veijarimaista kieräilyä, ja käytännöllisen politiikan kannalta tuo ajatus käy yhteen aivan valistumattoman rahvaanmiehen ajatustavan kanssa, joka ei pysty aavistamaankaan, mikä on sodan sosiaalinen luonne, sen luokkaluonne ja mitkä ovat vallankumouksellisen puolueen tehtävät taantumuksellisen sodan aikana. Sosialismi vastustaa väkivallan käyttöä kansakuntia kohtaan. Se on eittämätöntä. Mutta sosialismi vastustaa yleensä väkivaltaa ihmisiä kohtaan. Silti ei vielä kukaan, kristillisiä anarkisteja ja tolstoilaisia lukuun ottamatta, ole tehnyt tästä johtopäätöstä, että sosialismi kieltäisi vallankumouksellisen väkivallan. Kun siis puhutaan »väkivallasta» yleensä ja selvittämättä missä suhteessa taantumuksellinen väkivalta eroaa vallankumouksellisesta väkivallasta, niin se merkitsee, että ollaan vallankumouksesta luopuvia pikkuporvareja ja että petetään sekä itseä että muita sofistiikalla. Sama koskee myös kansakuntiin kohdistuvaa väkivaltaa. Sota on aina väkivaltaa kansakuntia kohtaan, mutta tämä seikka ei estä sosialisteja kannattamasta vallankumouksellista sotaa. Sodan luokkaluonne — siinä peruskysymys, joka on sosialistin ratkaistava (ellei hän ole luopio). Vuosien 1914–1918 imperialistinen sota on imperialistisen porvariston kahden ryhmittymän välistä sotaa maailman jakamiseksi, saaliin jakamiseksi, pienten ja heikkojen kansojen ryöväämiseksi ja kuristamiseksi. Sellaiseksi arvosteltiin sota Baselin manifestissa vuonna 1912, tämän arvostelun ovat tosiasiat todistaneet oikeaksi. Se, joka luopuu tästä kannasta sotaan nähden, ei ole sosialisti. Jos saksalainen Vilhelmin aikana tai ranskalainen Clémenceaun aikana sanoo: sosialistina olen oikeutettu ja velvollinen puolustamaan synnyinmaatani, kun vihollinen on hyökännyt maahani, niin sellainen ajatus ei ole sosialistin, ei internationalistin eikä vallankumouksellisen proletaarin ajatus, vaan pikkuporvarillisen nationalistin ajatus. Tuosta ajatuksesta jää näet pois työläisen vallankumouksellinen luokkataistelu pääomaa vastaan, siitä katoaa koko sodan arviointi kokonaisuutena, maailman porvariston ja maailman proletariaatin kannalta katsottuna, t.s. katoaa internationalismi, ja jäljelle jää vaivainen, rujo nationalismi. Minun maatani loukataan, mistään muusta en halua tietää — juuri siihen rajoittuu tuollainen ajattelu, juuri siinä on sen pikkuporvarillis-nationalistinen ahdashenkisyys. Tuo on samaa kuin se, että joku ajattelisi yksilöön, yhteen henkilöön kohdistuvasta väkivallasta näin: sosialismi vastustaa väkivaltaa, sen vuoksi suostun mieluummin petokseen kuin istumaan vankilassa. Ranskalainen, saksalainen tai italialainen, joka sanoo: sosialismi vastustaa kansakuntiin kohdistuvaa väkivaltaa, sen vuoksi pidän puoliani vihollisen rynnättyä maahani, kavaltaa sosialismin ja internationalismin. Tuollainen henkilö näkee vain oman »maansa», asettaa kaiken muun yläpuolelle »oman»... porvaristonsa, välittämättä niistä kansainvälisistä yhteyksistä, jotka tekevät sodan imperialistiseksi, jotka tekevät hänen porvaristonsa renkaaksi imperialistisen rosvouksen ketjussa. Kaikki pikkuporvarit ja kaikki tylsät ja valistumattomat maanjussit ajattelevat juuri samalla tavalla kuin luopiot — kautskylaiset, longuetlaiset, Turati ja kumpp., nimittäin: vihollinen on minun maassani, mistään muusta en halua tietää.<ref>Sosialishovinistit (Scheidemannit, Renaudelit, Hendersonit, Gompersit ja kumpp.) kieltäytyvät puhumasta mitään »Internationalesta» sodan aikana. He pitävät »oman» porvaristonsa vihollisia... sosialismin »kavaltajina». He kannattavat oman porvaristonsa valloituspolitiikkaa. Sosialipasifistit (jotka ovat sanoissa sosialisteja, mutta käytännössä pikkuporvarillisia pasifisteja) julistavat kaikenlaisia »internationalistisia» tunteita, kapinoivat aluevaltauksia y.m.s. vastaan, mutta käytännössä tukevat edelleenkin omaa imperialistista porvaristoaan. Näiden kahden tyypin välillä ei ole suurtakaan eroa, suunnilleen sama ero kuin häijypuheisen Ja imeläpuheisen kapitalistin välillä.</ref> Sosialisti, vallankumouksellinen proletaari, internationallisti ajattelee toisin: sodan luonne (sen taantumuksellisuus tai vallankumouksellisuus) ei riipu siitä, kuka on hyökännyt ja kenen maassa »vihollinen» on, vaan siitä, mikä luokka käy sotaa, mitä politiikkaa tällä sodalla jatketaan. Jos kyseinen sota on taantumuksellista imperialistista sotaa, t.s. sotaa, jota käyvät koko maailman imperialistisen, väkivaltaa ja ryöväystä harjoittavan, taantumuksellisen porvariston kaksi suurryhmittymää, niin muukin porvaristo (pienenkin maan porvaristo) muuttuu ryöväyksen osanottajaksi ja minun, vallankumouksellisen proletariaatin edustajan, tehtävä on valmistella maailman proletaarista vallankumousta, koska vain se on pelastuksena yleismaailmallisen teurastuksen kauhuista. Minun ei ole ajateltava asiaa »oman» maani kannalta (sillä siten ajattelee kurja, tylsäpäinen nationalistinen pikkuporvari, joka ei ymmärrä olevansa imperialistisen porvariston leikkikalu), vaan siltä kannalta, miten minä osallistun maailman proletaarisen vallankumouksen valmisteluun, propagointiin, jouduttamiseen. Juuri sitä on internationalismi, sellainen on internationalistin, vallankumouksellisen työläisen, todellisen sosialistin tehtävä. Juuri nämä aapistotuudet on luopio Kautsky »unohtanut». Hänen luopuruutensa käy vieläkin selvemmäksi, kun hän hyväksyttyään pikkuporvarillisten nationalistien (Venäjän menshevikkien, Ranskan longuetlaisten, Italian Turatien, Saksan Haasein ja kumpp.) taktiikan siirtyy arvostelemaan bolshevikkien taktiikkaa. Tässä on se arvostelu: »Bolshevikkien vallankumous perustui olettamukseen, että se muodostuu Euroopan yleisen vallankumouksen lähtökohdaksi; että Venäjän rohkea aloite saa koko Euroopan proletaarit nousemaan. »Näin oletettaessa oli tietenkin samantekevää, millaiseksi muodostuu Venäjän erillisrauha, mitä rasituksia ja aluemenetyksiä (kirjaimellisesti: vammoja eli silpomisia, Verstümmelungen) siitä koituu Venäjän kansalle, miten se tulkitsee kansakuntien itsemääräämisoikeuden. Tällöin oli niin ikään yhdentekevää, kykeneekö Venäjä puolustautumaan vai ei. Tältä kannalta Euroopan vallankumous oli muodostuva Venäjän vallankumouksen parhaimmaksi turvaksi ja sen piti antaa kaikille entisellä Venäjän alueella asuville kansoille täysi ja todellinen itsemääräämisoikeus. »Euroopan vallankumous, joka olisi tuonut Eurooppaan sosialismin ja varmistanut sen, olisi samalla poistanut myös ne haitat, joita Venäjän taloudellinen takapajuisuus asetti sosialistisen tuotannon toteuttamiselle maassa. »Kaikki tämä on varsin johdonmukaisesti ja hyvin perusteltua, jos vain edellytetään perusolettamuksen pitävän paikkansa, nimittäin että Venäjän vallankumous antaa varmasti alun Euroopan vallankumoukselle. Entä kuinka käy siinä tapauksessa, ellei näin tapahdu? »Tähän mennessä tuo olettamus ei ole toteutunut. Ja nyt Euroopan proletaareja syytetään siitä, että he ovat hylänneet ja kavaltaneet Venäjän vallankumouksen. Se on tuntemattomien syyttämistä, sillä kenetpä voitaisiin tehdä vastuunalaiseksi Euroopan proletariaatin menettelystä?» (s. 28). Ja Kautsky hokee edelleen, että Marx, Engels ja Bebel erehtyivät odottamansa vallankumouksen puhkeamisen suhteen useita kertoja, mutta eivät koskaan perustaneet taktiikkaansa siihen, että olisivat odottaneet vallankumouksen tapahtuvan jonakin »määräaikana» (s. 29), kun taas bolshevikit muka »panivat kaiken yhden kortin varaan, yleiseurooppalaisen vallankumouksen varaan». Olemme varta vasten ottaneet noin pitkän lainauksen osoittaaksemme lukijalle havainnollisesti, miten »ovelasti» Kautsky väärentää marxilaisuutta vaihtaen sen salaa pikkuporvarin typerään ja taantumukselliseen katsomukseen. Ensinnäkään ei ole kovinkaan viisaiden ihmisten tapaista panna vastustajansa suuhun ilmeistä typeryyttä ja sitten kumota se. Jos bolshevikit olisivat perustaneet taktiikkansa siihen, että olisivat odottaneet vallankumouksen tapahtuvan muissa maissa johonkin määräaikaan mennessä, niin se olisi ollut kieltämätöntä typeryyttä. Bolshevikkipuolue ei kuitenkaan tehnyt sitä tyhmyyttä: kirjeessäni Amerikan työläisille (20. VIII.1918) tein suoraan varauksen tuollaiselta typeryydeltä sanomalla, että me otamme laskuihimme Amerikan vallankumouksen, mutta emme määräaikaan mennessä tapahtuvana. Väittelyssäni vasemmistoeserriä ja »vasemmistokommunisteja» vastaan (tammikuusta maaliskuuhun 1918) kehitin useaan otteeseen tuota samaa ajatusta. Kautsky on tehnyt pienen... aivan pikkuruisen väärennyksen, jonka pohjalta hän sitten arvosteleekin bolshevismia. Kautsky on sotkenut toisiinsa taktiikan, joka perustaa laskelmansa enemmän tai vähemmän läheiseen, mutta ei mihinkään määräaikaan mennessä tapahtuvaan Euroopan vallankumoukseen, ja taktiikan, joka perustaa laskelmansa määräaikaiseen Euroopan vallankumoukseen. Pientä, aivan pientä väärennystä! Jälkimmäinen taktiikka on tyhmyyttä. Edellinen on marxilaisesta, jokaisesta vallankumouksellisesta proletaarista ja internationalistista välttämätöntä, — välttämätöntä, koska vain se ottaa oikealta marxilaiselta kannalta huomioon sodan synnyttämän objektiivisen tilanteen kaikissa Euroopan maissa, vain se on proletariaatin internationalististen tehtävien mukaista taktiikkaa. Ottamalla suuren kysymyksen, vallankumoustaktiikan perusteiden, asemesta pikkukysymyksen, virheen, jonka vallankumoukselliset bolshevikit olisivat voineet tehdä, mutta jota he eivät tehneet, Kautsky on päässyt onnellisesti eroon koko vallankumoustaktiikasta yleensä! Poliittisena luopiona hän ei pysty teoriassa edes asettamaan sellaista kysymystä kuin vallankumoustaktiikan objektiiviset edellytykset. Ja näin olemmekin tulleet toiseen pykälään. Toiseksi. Marxilaisen on välttämättä perustettava laskelmansa Euroopan vallankumoukseen, jos tilanne on vallankumouksellinen. Marxilaisuuden aapistotuuksia on, ettei sosialistisen proletariaatin taktiikka voi olla samanlaista silloin, kun on olemassa vallankumouksellinen tilanne, ja silloin, kun sitä ei ole. Jos Kautsky olisi asettanut tämän marxilaisesta välttämättömän kysymyksen, hän olisi huomannut, että vastaus on ehdottomasti häntä vastaan. Jo kauan ennen sotaa kaikki marxilaiset, kaikki sosialistit olivat samaa mieltä siitä, että Euroopan sota synnyttää vallankumouksellisen tilanteen. Silloin kun Kautsky ei ollut vielä luopio, hän myönsi tämän suoraan ja selvästi — niin vuonna 1902 (»Sosiaalinen vallankumous») kuin myös vuonna 1909 (»Tie valtaan»). Baselin manifestissa se myönnettiin koko II Internationalen nimessä: ilmankos kaikkien maiden sosialishovinistit ja kautskylaiset (»keskustalaiset», jotka häilyvät vallankumouksellisten ja opportunistien välillä) pelkäävät pahemmin kuin tulta Baselin manifestin vastaavia julkilausumia! Siis se, että Euroopan tilanteen odotettiin muodostuvan vallankumoukselliseksi, ei ollut bolshevikkien intoilua, vaan kaikkien marxilaisten yleinen mielipide. Kun Kautsky kuittaa tämän kiistattoman totuuden sanomalla, että bolshevikit muka »ovat aina uskoneet väkivallan ja tahdon kaikkivoipaisuuteen», niin se on nimenomaan tyhjää sanahelinää, jonka avulla Kautsky peittelee sitä, että hän pakoilee, häpeällisesti pakoilee kaihtaen asettamasta kysymystä, onko tilanne vallankumouksellinen. Edelleen. Onko tilanne todellakin muodostunut vallankumoukselliseksi vai ei? Tätäkään kysymystä Kautsky ei ole kyennyt asettamaan. Vastauksen siihen antavat taloudelliset tosiasiat: nälänhätä ja kurjuus, mitä sota on aiheuttanut kaikkialla, merkitsevät vallankumouksellista tilannetta. Tähän kysymykseen antavat vastauksen myös poliittiset tosiasiat: jo vuodesta 1915 on kaikissa maissa ilmennyt selvästi entisten, lahonneiden sosialistipuolueiden hajoamista, proletaarijoukkojen siirtymistä vasemmalle, eroon sosiaiishovinistisista johtajista, vallankumouksellisten aatteiden ja ajatussuunnan, vallankumouksellisten johtajien kannalle. Elokuun 5 päivänä 1918, jolloin Kautsky kirjoitti kirjastaan, nämä tosiasiat saattoivat jäädä huomaamatta vain sellaiselta henkilöltä, joka pelkää vallankumousta ja luopuu siitä. Ja nyt, vuoden 1918 lokakuun lopulla, vallankumous kehittyy kaikkien nähden ja sangen nopeasti useissa Euroopan maissa. »Vallankumousmies» Kautsky, joka tahtoo, että häntä pidettäisiin edelleenkin marxilaisena, on osoittautunut sellaiseksi lyhytnäköiseksi poroporvariksi, joka — samoin kuin Marxin pilkkaamat poroporvarit vuodelta 1847 — ei nähnyt lähenevää vallankumousta!! Näin olemme tulleet kolmanteen pykälään. Kolmanneksi. Mitkä ovat vallankumoustaktiikan erikoisuudet silloin, kun Euroopassa tilanne on vallankumouksellinen? Tultuaan luopioksi Kautsky ei ole uskaltanut asettaa tätä kysymystä, joka marxilaisesta on välttämätön. Kautsky järkeilee tyypillisen ahdaskatseisen pikkuporvarin tai valistumattoman talonpojan tavoin: onko »Euroopan yleinen vallankumous» puhjennut vai ei? Jos se on puhjennut, niin hänkin on valmis rupeamaan vallankumoukselliseksi! Mutta silloinhan — huomautamme — kaikenlaiset lurjuksetkin (niin kuin ne hylkiöt, jotka nykyään joskus lyöttäytyvät voittaneiden bolshevikkien mukaan) julistautuvat vallankumousmiehiksi! Ellei se ole puhjennut, niin silloin Kautsky kääntää vallankumoukselle selkänsä! Kautskylla ei ole aavistustakaan siitä totuudesta, että vallankumouksellinen marxilainen eroaa poroporvarista ja pikkuporvarista siinä, että hän osaa julistaa valistumattomille joukoille lähenevän vallankumouksen välttämättömyyttä, todistaa sen kiertämättömyyden, selittää, mitä etua siitä on kansalle, valmistaa proletariaattia sekä kaikkia työtätekeviä ja riistettyjä joukkoja siihen. Kautsky on pannut bolshevikkien kontolle sellaisen typeryyden, että he muka ovat asettaneet kaiken yhden kortin varaan laskelmoiden Euroopan vallankumouksen puhkeavan määrätyllä hetkellä. Tämä typeryys on kääntynyt Kautskya vastaan, sillä juuri hän esitti asian näin: bolshevikkien taktiikka olisi oikeaa, jos Euroopan vallankumous olisi puhjennut vuoden 1918 elokuun 5 päivään mennessä! Juuri tuon päivämäärän Kautsky on merkinnyt kirjasensa kirjoittamishetkeksi. Ja kun muutamia viikkoja myöhemmin tämän elokuun 5 päivän jälkeen kävi selville, että vallankumous on puhkeamaisillaan useissa Euroopan maissa, niin Kautskyn luopuruus ja marxilaisuuden väärentäminen, koko hänen kykenemättömyytensä ajatella vallankumouksellisesti tai edes asettaa kysymyksiä vallankumouksellisesti paljastui kaikessa komeudessaan! Kun Euroopan proletaareja syytetään petoksesta, niin se on tuntemattomien syyttämistä, Kautsky kirjoittaa. Erehdytte, herra Kautsky! Katsokaa peiliin, niin näette niitä »tuntemattomia», joihin tuo syytös on kohdistettu. Kautsky tekeytyy naiiviksi, hän ei ole ymmärtävinään, kuka tuollaisen syytöksen on heittänyt ja mikä merkitys sillä on. Itse asiassa Kautsky tietää mainiosti, että tuon syytöksen ovat esittäneet ja esittävät Saksan »vasemmistolaiset», spartakistit, Liebknecht ja hänen ystävänsä. Tässä syytöksessä ilmenee selvä tietoisuus siitä, että Saksan proletariaatti kavalsi Venäjän (ja kansainvälisen) vallankumouksen kuristamalla Suomea, Ukrainaa, Latviaa, Eestiä. Tämä syytös ei kohdistu niinkään joukkoihin, jotka ovat aina pimitettyjä, vaan se kohdistuu ennen muuta niihin johtajiin, jotka Scheidemannien ja Kautsky'en tapaan jättivät täyttämättä velvollisuutensa: eivät harjoittaneet vallankumouksellista agitaatiota, vallankumouksellista propagandaa, vallankumouksellista toimintaa joukkojen keskuudessa niiden piintyneisyyttä vastaan, ja jotka tosiasiallisesti toimivat vastoin niitä vallankumouksellisia vaistoja ja pyrkimyksiä, mitkä aina kytevät sorretun luokan syvissä riveissä. Scheidemannit ovat kavaltaneet avoimesti, karkeasti, kyynillisesti, enimmäkseen itsekkäiden etupyyteidensä vuoksi proletariaatin ja siirtyneet porvariston puolelle. Kautskylaiset ja longuetlaiset ovat tehneet samoin, mutta epäröiden, horjuen, vilkuillen pelkurimaisesti niihin, jotka ovat kulloinkin olleet voimakkaita. Kaikilla sodanaikaisilla kirjoituksillaan Kautsky tukahdutti vallankumouksellista henkeä sen sijaan, että olisi elävöittänyt ja kehittänyt sitä. Suorastaan historialliseksi muistomerkiksi Saksan virallisen sosialidemokratian »keskinkertaisen» johtajan pikkuporvarillisesta tylsistymisestä jää se, ettei Kautsky edes käsitä, miten valtava merkitys teorian kannalta ja sitäkin suurempi merkitys agitaation ja propagandan kannalta on sillä, kun Euroopan proletaareja »syytetään» siitä, että he ovat kavaltaneet Venäjän vallankumouksen. Kautsky ei käsitä, että tämä »syytös» on — Saksan »imperiumin» sensuurioloissa — melkeinpä ainoa muoto, missä ne Saksan sosialistit, jotka eivät ole pettäneet sosialismia, Liebknecht ja hänen ystävänsä, voivat kehottaa Saksan työläisiä luopumaan Scheidemanneista ja Kautskyista, sysäämään syrjään moiset »johtajat», vapautumaan näiden tylsistyttävästä ja latteasta propagandasta, nousemaan vastoin näiden tahtoa, näitä kuulematta ja näistä välittämättä vallankumoukseen, tekemään vallankumouksen! Kautsky ei käsitä tätä. Hänkö voisi ymmärtää bolshevikkien taktiikkaa? Voidaanko odottaa, että henkilö, joka luopuu yleensä vallankumouksesta, pystyisi punnitsemaan ja arvioimaan vallankumouksen kehityksen ehdot eräässä kaikkein »vaikeimmassa» tapauksessa? Bolshevikkien taktiikka oli oikeaa taktiikkaa, vain se oli internationalistista taktiikkaa, koska sen pohjana ei ollut jänismäinen maailmanvallankumouksen pelkääminen eikä pikkuporvarillinen »epäusko» sitä kohtaan eikä myöskään ahdas nationalistinen halu pelastaa »oma» isänmaa (oman porvariston isänmaa) välittämättä mistään muusta, vaan tuon taktiikan pohjana oli se, että otettiin oikealla tavalla huomioon Euroopan vallankumouksellinen tilanne (mistä ennen sotaa, ennen sosialishovinistien ja sosialipasifistien luopuruutta oltiin yleisesti samaa mieltä). Vain tämä taktiikka oli internationalistista taktiikkaa, sillä sitä noudattamalla tehtiin niin paljon kuin yhdessä maassa on mahdollista tehdä vallankumouksen kehittämisen, tukemisen ja alkamisen hyväksi kaikissa maissa. Tämän taktiikan on todistanut oikeaksi valtava voitto, sillä bolshevismi (ei lainkaan Venäjän bolshevikkien ansioiden takia, vaan siksi, että joukot suhtautuvat kaikkialla erittäin myötämielisesti taktiikkaan, joka on vallankumouksellista käytännössä) on muodostunut maailman bolshevismiksi, antanut aatteen, teorian, ohjelman, taktiikan, joka eroaa konkreettisesti, käytännöllisesti sosialishovinismista ja sosialipasifismista. Bolshevismi on lyönyt lopullisesti Scheidemannien ja Kautsky'en, Renaudelien ja Longuefin, Hendersonien ja MacDonaldien vanhan, lahonneen Internationalen ja nämä tulevat nyt häärimään toistensa jaloissa haaveillen »yhtenäisyydestä» ja herätellen henkiin vainajaa. Bolshevismi on luonut aatteellisen ja taktillisen perustan III Internationalelle, joka on oleva todella proletaarinen ja kommunistinen ja joka ottaa huomioon sekä rauhan ajan saavutukset että alkaneen vallankumousten aikakauden kokemukset. Bolshevismi on tehnyt koko maailmalle tunnetuksi »proletariaatin diktatuurin» aatteen, kääntänyt nämä sanat latinasta ensin venäjäksi ja sitten maailman kaikille kielille, se on näyttänyt Neuvostovalta esimerkkinään, että vieläpä takapajuisenkin maan työläiset ja köyhät talonpojat, jotka ovat vähimmin kokeneita ja valistuneita ja joilla on vähimmän järjestäytymistottumuksia, ovat kyenneet pitämään työtätekevien valtaa pystyssä kokonaisen vuoden, tavattoman vaikeissa oloissa, taistellen riistäjiä vastaan (joita koko maailman porvaristo on tukenut), luomaan demokratian, joka on äärettömän paljon korkeampaa ja laajempaa kuin mitkään maailman entiset demokratiat ja ryhtymään kymmenien miljoonien työläisten ja talonpoikien voimin toteuttamaan sosialismia käytännössä. Bolshevismi on auttanut käytännössä proletaarisen vallankumouksen kehittymistä Euroopassa ja Amerikassa voimakkaammin kuin minkään puolueen on missään maassa onnistunut tähän saakka auttaa. Samaan aikaan kun koko maailman työläisille käy päivä päivältä yhä selvemmäksi, ettei Scheidemannien ja Kautsky'en taktiikka ole vapauttanut heitä imperialistisesta sodasta eikä imperialistisen porvariston palkkaorjuudesta, ettei tuo taktiikka kelpaa esikuvaksi kaikille maille, — samaan aikaan kaikkien maiden proletaarijoukoille käy päivä päivältä yhä selvemmäksi, että bolshevismi on viitoittanut oikean tien, jota kulkien voidaan pelastua sodan ja imperialismin kauhuilta, että bolshevismi kelpaa taktiikan esikuvaksi kaikille. Ei ainoastaan koko Euroopan, vaan maailman proletaarinen vallankumous kypsyy kaikkien nähden, ja Venäjän proletariaatin voitto on auttanut, jouduttanut ja tukenut sitä. Onko tuo kaikki vähäistä sosialismin täydellistä voittoa varten? Tietenkin se on vähäistä. Yksi maa ei voi tehdä enempää. Mutta tämä yksi maa on Neuvostovallan ansiosta tehnyt kuitenkin niin paljon, että vaikka maailman imperialismi huomispäivänä musertaisi Venäjän Neuvostovallan, otaksukaamme siten, että Saksan imperialismi sekä toisaalta Englannin ja Ranskan imperialismi sopivat keskenään, niin tässäkin, pahimmista pahimmassakin tapauksessa bolshevikkien taktiikka osoittaisi tuottaneensa suunnatonta hyötyä sosialismille ja tukeneensa voittoisan maailmanvallankumouksen kasvua. === Porvariston palvelemista »taloudellisen analyysin» varjolla === Kuten sanottu, Kautskyn kirjan nimenä, jotta nimi tulkitsisi oikein sisältöä, ei pitäisi olla »Proletariaatin diktatuuri», vaan »Bolshevikkivastaisten porvariston syytösten toistelua». Teoreetikkomme on nyt elvytellyt uudelleen henkiin menshevikkien vanhoja »teorioita» Venäjän vallankumouksen porvarillisesta luonteesta, ts. menshevikkien vanhoja marxilaisuuden väärentelyjä (jotka Kautsky hylkäsi vuonna 1905!). Täytyy pysähtyä tarkastelemaan tätä kysymystä, niin ikävystyttävää kuin se onkin Venäjän marxilaisista. Venäjän vallankumous on porvarillinen, sanoivat kaikki Venäjän marxilaiset vuoden 1905 edellä. Tämän perusteella — muuntaen marxilaisuuden liberalismiksi — menshevikit tekivät johtopäätöksen, ettei proletariaatin siis pidä mennä pitemmälle kuin porvaristosta on sopivaa ja että proletariaatin pitää noudattaa sovintopolitiikkaa porvaristoon nähden. Bolshevikit sanoivat sitä liberaalis-porvarilliseksi teoriaksi. Porvaristo pyrkii uudistamaan valtion porvarillisesti, reformistisesti eikä vallankumouksellisesti, säilyttäen, mikäli mahdollista, sekä monarkian että tilanherrojen maanomistuksen y.m. Proletariaatin on vietävä porvarillis-demokraattinen vallankumous loppuun saakka, antautumatta porvariston reformismin »sidottavaksi». Bolshevikit määrittelivät luokkien voimasuhteen porvarillisessa vallankumouksessa näin: proletariaatti liittää talonpoikaisten mukaansa, neutralisoi liberaalisen porvariston ja tekee lopun monarkiasta, keskiaikaisuudesta ja tilanherrojen maanomistuksesta. Vallankumouksen porvarillinen luonne ilmenee juuri siinä, että proletariaatti liittoutuu koko talonpoikaisten kanssa, sillä talonpoikaisto yleensä muodostuu pientuottajista, jotka harjoittavat tavaratuotantoa. Myöhemmin, sanoivat bolshevikit jo silloin, proletariaatti liittoutuu koko puoliproletariaatin (kaikkien riistettyjen ja työtätekevien) kanssa, neutralisoi keskivarakkaan talonpoikaisten ja kukistaa porvariston: tämä onkin sosialistinen vallankumous erotukseksi porvarillis-demokraattisesta vallankumouksesta. (Ks. kirjastani vuodelta 1905: »Kaksi taktiikkaa», julkaistu uusintapainoksena kokoelmassa »12 vuoden ajalta», Pietari, 1907.) Kautsky osallistui välillisesti tähän väittelyyn vuonna 1905 esiintyen silloisen menshevikin Plehanovin kyselyn johdosta oikeastaan Plehanovia vastaan, mikä herätti silloin erikoista ivailua bolshevikkilehdistössä. Nyt Kautsky ei mainitse sanallakaan silloisista kiistoista (pelkää paljastavansa itsensä omilla lausunnoillaan!) ja riistää siten saksalaiselta lukijalta kaiken mahdollisuuden ymmärtää asian ydintä. Herra Kautsky ei ole voinut kertoa Saksan työläisille vuonna 1918, kuinka hän vuonna 1905 kannatti työläisten liittoutumista talonpoikaisten kanssa eikä liberaalisen porvariston kanssa ja millä ehdoilla hän puolsi tätä liittoa, millaista ohjelmaa hän suunnitteli tälle liitolle. Ottaen takapakkia Kautsky puolustelee nyt työläisten alistamista porvariston alaiseksi käyttäen tekosyynään »taloudellista analyysia» ja puhuen yleviä sanoja »historiallisesta materialismista», vatvoen menshevikkien vanhoja liberaalisia mielipiteitä menshevikki Maslovilta ottamiensa sitaattien avulla; tällöin sitaateilla todistellaan uutta ajatusta Venäjän takapajuisuudesta, mutta tästä uudesta ajatuksesta tehdään vanha johtopäätös siihen tapaan, ettei porvarillisessa vallankumouksessa muka pidä mennä porvaristoa pitemmälle! Ja näin tehdään huolimatta kaikesta siitä, mitä Marx ja Engels puhuivat verratessaan vuosien 1789–1793 Ranskan porvarillista vallankumousta vuoden 1848 Saksan porvarilliseen vallankumoukseen! Ennen kuin siirrymme tarkastelemaan Kautskyn »taloudellisen analyysin» tärkeintä »todistetta» ja pääsisältöä, huomautamme, että jo ensimmäisistä lauseista ilmenee tekijän ajatusten hullunkurinen sekavuus tai harkitsemattomuus: »Venäjän taloudellisena perustana on yhä maatalous ja nimenomaan talonpoikainen pientuotanto», julistaa »teoreetikkomme». »Siitä saa toimeentulonsa noin 4⁄5, ehkä jopa 5⁄6 väestöstä» (s. 45). Ensiksikin, hyvä teoreetikko, oletteko ajatellut, paljonko tämän pientuottajajoukon keskuudessa saattaa olla riistäjiä? Ei tietenkään enempää kuin 1⁄10, sen kokonaisluvusta ja kaupungeissa vieläkin vähemmän, sillä suurtuotanto on siellä kehittyneempää. Ja vaikka ottaisitte verrattomasti suuremmankin luvun, olettaisitte, että 1⁄5 pientuottajista on riistäjiä, jotka menettävät äänioikeutensa. Silloinkin saatte tulokseksi, että bolshevikkien 66% Neuvostojen V edustajakokouksessa edusti väestön enemmistöä. Tähän on vielä lisättävä, että vasemmistoeserrien keskuudessa on aina ollut suuri osa Neuvostovallan kannalla, t.s. periaatteessa kaikki vasemmistoeserrät ovat olleet Neuvostovallan kannattajia, ja kun osa vasemmistoeserristä ryhtyi kapinaseikkailuun heinäkuussa 1918, niin heidän entisestä puolueestaan erottautui kaksi uutta puoluetta, »narodnikki-kommunistit» ja »vallankumoukselliset kommunistit» (niistä huomattavista vasemmistoeserristä, joita jo entinen puolue ehdotti tärkeimpiin hallitustehtäviin, edellisiin kuuluu esim. Zaks, jälkimmäisiin Kolegajev). Kautsky tuli siis itse — vahingossa!— kumonneeksi sen hassun sadun, että muka bolshevikeilla on puolellaan vain vähemmistö väestöstä. Toiseksi, oletteko te, herttainen teoreetikko, ajatellut sitä, että talonpoikainen pientuottaja horjuu välttämättömästi proletariaatin ja porvariston välillä? Kautsky on varsin sopivasti »unohtanut» tämän koko Euroopan uusimman historian todeksi vahvistaman marxilaisen totuuden, sillä se kumoaa tykkänään hänen toistamansa menshevikkien »teorian»! Ellei Kautsky olisi tätä »unohtanut», hän ei olisi voinut kieltää, että proletariaatin diktatuuri on välttämätön maassa, jossa talonpoikaiset pientuottajat ovat valtavana enemmistönä. — — — Tarkastelkaamme teoreetikkomme »taloudellisen analyysin» pääsisältöä. Että Neuvostovalta on diktatuuria, se on kiistatonta, Kautsky sanoo. »Mutta tokko aivan proletariaatin diktatuuria?» (s. 34). »Neuvostotasavallan perustuslain mukaan talonpojat muodostavat enemmistön siitä väestöstä, jolla on oikeus osallistua lainsäädäntään ja hallintaan. Se, mikä meille esitellään proletariaatin diktatuuriksi, osoittautuisi, jos sitä toteutettaisiin johdonmukaisesti ja jos yksi luokka yleensä voisi toteuttaa välittömästi diktatuuria, minkä voi tehdä vain puolue, osoittautuisi ialonpoikaiston diktatuuriksi» (s. 35). Ja tavattoman tyytyväisenä noin syvämietteiseen ja teräväjärkiseen päätelmäänsä kelpo Kautsky yrittelee sukkeluuksia: »Näyttää siltä kuin sosialismi voitaisiin taatusti toteuttaa kivuttomimmin silloin, kun se jätetään talonpoikien huoleksi» (s. 35). Mitä seikkaperäisimmällä tavalla, useilla puoliliberaaliselta Maslovilta otetuilla tavattoman oppineilla sitaateilla teoreetikkomme todistelee sitä uutta ajatusta, että talonpojille on etua korkeista viljan hinnoista, kaupunkilaistyöväen palkkojen polkemisesta j.n.e., j.n.e. Muuten sanottakoon, että nämä uudet ajatukset on esitetty sitä ikävystyttävämmin, mitä vähemmän on kiinnitetty huomiota sodanjälkeisen ajan todella uusiin ilmiöihin, esimerkiksi siihen, etteivät talonpojat vaadi viljastaan rahaa, vaan tavaroita, ettei talonpojilla ole riittävästi työvälineitä, joita ei ole saatavissa tarpeeksi paljon mistään hinnasta. Mutta tästä lähemmin vielä tuonnempana. Siis Kautsky syyttää bolshevikkeja, proletariaatin puoluetta siitä, että se on luovuttanut diktatuurin, luovuttanut sosialismin toteuttamisen pikkuporvarillisen talonpoikaisten käsiin. Mainiota, herra Kautsky! Miten sitten pitäisi teidän valistuneen käsityksenne mukaan proletaarisen puolueen suhtautua pikkuporvarilliseen talonpoikaistoon? Teoreetikkomme on pitänyt parempana olla vaiti siitä muistaen kaiketi sananlaskun: »puhuminen on hopeaa, vaitiolo kultaa». Mutta Kautsky on antanut ilmi itsensä seuraajalla päätelmällä: »Neuvostotasavallan alkuaikoina talonpoikain Neuvostot olivat yleensä talonpoikaiston järjestöjä. Nyt tämä tasavalta julistaa, että Neuvostot ovat proletaarien ja köyhien talonpoikien järjestöjä. Varakkaat menettävät oikeutensa osallistua Neuvostojen vaaleihin. Köyhä talonpoika tunnustetaan tässä »proletariaatin diktatuurin» sosialistisen maareformin pysyväksi ja joukoittaiseksi tuotteeksi» (s. 48). Miten murhaavaa ironiaa! Sitä saa kuulla Venäjällä keitä porvarilta tahansa: kaikki he ilkamoivat ja naureskelevat, että Neuvostotasavalta tunnustaa avoimesti talonpoikaisköyhälistön olemassaolon. He pilkkaavat sosialismia. Se on heidän asiansa. Mutta »sosialisti», joka tekee pilkkaa siitä, että neljä vuotta kestäneen mitä tuhoisimman sodan jälkeen meillä on yhä — ja tulee olemaan vielä kauan aikaa — talonpoikaisköyhälistöä, sellainen »sosialisti» on voinut syntyä vain oloissa, jolloin luopuruus on joukkomittaista. Kuulkaapa edelleen: ... »Neuvostotasavalta puuttuu kyllä rikkaiden ja köyhien talonpoikien välisiin suhteisiin, mutta ei uuden maanjaon avulla. Kaupunkilaisten elintarvikkeiden puutteen poistamiseksi kyliin lähetellään aseellisia työväen komennuskuntia, jotka ottavat rikkailta talonpojilta pois elintarvikkeiden ylijäämät. Osa näistä elintarvikkeista luovutetaan kaupunkiväestölle, osa köyhille talonpojille» (s. 48). Tietysti sosialisti ja marxisti Kautskya kuohuttaa syvästi ajatus, että moinen toimenpide saattaisi levitä suurkaupunkien ympäristöä laajemmalle (mutta meillä se ulotetaan koko maahan). Sosialisti ja marxisti Kautsky huomauttaa opettavaisesti, niin erinomaisen, verrattoman ja ihailtavan kylmäverisesti (eli tylsäjärkisesti) kuin poroporvari konsanaan: ... »Ne (pakkoluovutukset varakkailta talonpojilta) tuovat uusia levottomuuden ja kansalaissodan aineksia tuotantoprosessiin»... (kansalaissodan tuominen »tuotantoprosessiin» on jo jotain yliluonnollista!)... »joka tervehtyäkseen tarvitsee välttämättä rauhaa ja turvallisuutta» (49). Niinpä niin, Kautskyn, marxilaisen ja sosialistin, pitää tietenkin huokailla ja vuodattaa kyyneleitä niiden riistäjien ja viljakeinottelijain rauhan ja turvallisuuden vuoksi, jotka piilottelevat viljan ylijäämiä, rikkovat viljamonopolilakia, saattavat kaupunkien väestön nälänhädän partaalle. Me kaikki olemme sosialisteja ja marxilaisia ja internationalisteja, huutavat kuorossa herrat Kautskyt, Heinrich Weberit (Wien), Longuet't (Pariisi), MacDonaldit (Lontoo) y.m. — me olemme kaikki työväenluokan vallankumouksen kannalla, mutta... mutta vain siten, ettei rikota viljakeinottelijain rauhaa ja turvallisuutta! Ja tätä halpamaista kapitalistien palvelemista me peittelemme vetoamalla »marxilaisittain» »tuotantoprosessiin»... Jos tämä on marxilaisuutta, niin mitä sitten sanotaan porvariston pokkuroimiseksi? Katsokaapa, mihin teoreetikkomme on päätynyt. Hän syyttää bolshevikkeja siitä, että nämä esittävät talonpoikaisten diktatuurin proletariaatin diktatuuriksi. Ja samaan aikaan hän syyttää meitä siitä, että me aiheutamme maaseudulla kansalaissotaa (me pidämme sitä ansionamme), että lähetämme maaseudulle aseellisia työväen komennuskuntia, jotka julistavat avoimesti toteuttavansa »proletariaatin ja talonpoikaisköyhälistön diktatuuria», auttavat tätä talonpoikaisköyhälistöä, pakkoluovuttavat keinottelijoilta, rikkailta talonpojilta, viljan ylijäämät, joita nämä piilottelevat rikkoen viljamonopolilakia. Toisaalta marxilainen teoreetikkomme kannattaa puhdasta demokratiaa, vallankumouksellisen luokan, työtätekevien ja riistettyjen johtajan, alistamista riippuvaiseksi väestön enemmistöstä (siis myös riistäjistä). Toisaalta hän selittää päinvastoin kuin me vallankumouksen olevan luonteeltaan kiertämättömästi porvarillinen, koska talonpoikaisto kokonaisuudessaan pohjaa porvarillisiin yhteiskuntasuhteisiin, ja samaan aikaan hän on puoltavinaan proletaarista, luokkaperusteista, marxilaista näkökantaa! Tämä on mitä pahinta puuroa ja sekasotkua eikä »taloudellinen analyysi». Tämä on liberaalisten oppien riekaleita sekä porvariston ja kulakkien pokkuroinnin saarnaamista eikä marxilaisuutta. Bolshevikit ovat selittäneet Kautskyn sekoittaman kysymyksen täydellisesti jo vuonna 1905. Niin, vallankumouksemme on porvarillinen niin kauan, kuin me kuljemme yhdessä koko talonpoikaisten kanssa. Sen olemme tajunneet selvääkin selvemmin, sanoneet satoja ja tuhansia kertoja vuodesta 1905 alkaen, emmekä ole milloinkaan yrittäneet hypätä tämän välttämättömän historiallisen kehitysasteen yli emmekä poistaa sitä asetuksilla. Yrittäessään kaikin mokomin »paljastaa» meidät tämän pykälän osalta Kautsky paljastaa vain omien mielipiteidensä sekavuuden ja sen, että hän pelkää muistella sitä, mitä hän kirjoitti vuonna 1905, jolloin hän ei vielä ollut luopio. Mutta vuonna 1917 huhtikuusta alkaen, kauan ennen Lokakuun vallankumousta ja vallanottoamme me sanoimme avoimesti ja selitimme kansalle: vallankumous ei voi nyt pysähtyä tähän, sillä Venäjä on mennyt eteenpäin, kapitalismi on kehittynyt pitemmälle, rappio on muodostunut ennennäkemättömän laajaksi, ja se vaatii (tahtokoon sitä joku tai ei) kulkemaan eteenpäin, sosialismia kohti. Sillä muuten ei voida mennä eteenpäin, pelastaa sodan raatelemaa maata, muuten ei voida lieventää työtätekevien ja riistettyjen kärsimyksiä. On käynyt juuri niin kuin me sanoimme. Vallankumouksen kulku on vahvistanut päätelmämme oikeaksi. Ensin yhdessä »koko» talonpoikaisten kanssa monarkiaa, tilanherroja, keskiaikaisuutta vastaan (ja sikäli vallankumous pysyy porvarillisena, porvarillis-demokraattisena). Sitten yhdessä talonpoikaisköyhälistön, puoliproletariaatin, kaikkien riistettyjen kanssa kapitalismia vastaan, siis myöskin maalaispohattoja, kulakkeja, keinottelijoita vastaan, ja sikäli vallankumous muuttuu sosialistiseksi. Mitä pahinta marxilaisuuden väärentämistä, sen madaltamista, sen korvaamista liberalismilla on se, että yritetään pystyttää keinotekoinen Kiinan muuri näiden vallankumousten välille, että yritetään erottaa ne toisistaan jonkin muun kuin sen perusteella, mitä tasoa on proletariaatin valmentuneisuus ja missä määrin proletariaatti on liittoutunut maalaisköyhälistön kanssa. Se olisi sosialistiseen proletariaattiin nähden porvariston taantumuksellista puolustamista vetoamalla näennäisen oppineesti siihen, että porvaristo on edistyksellistä verrattuna keskiaikaan. Neuvostot edustavat muuten verrattomasti korkeampimuotoista ja korkeampityyppistä demokratiaa juuri sen vuoksi, että yhdistämällä työläisten ja talonpoikain suuret joukot ja vetämällä ne mukaan politiikkaan Neuvostot muodostavat lähimpänä »kansaa» olevan (siinä mielessä kuin Marx puhui vuonna 1871 todellisesta kansanvallankumouksesta), mitä herkimmän mittarin, joka osoittaa joukkojen poliittisen kypsyyden, luokkakypsyyden kasvun ja kehityksen asteen. Neuvostotasavallan perustuslakia ei ole kirjoitettu minkään »suunnitelman» mukaan, sitä ei ole laadittu kabineteissa eikä tyrkytetty työtätekeville porvariston lakimiesten toimesta. Ei, tämä Perustuslaki on muovautunut luokkataistelun kehityskulussa, sitä mukaa kuin luokkaristiriidat ovat kypsyneet. Tätä todistavat nimenomaan ne tosiasiat, jotka Kautskyn on täytynyt tunnustaa. Ensi alussa Neuvostot yhdistivät koko talonpoikaiston. Juuri köyhien talonpoikien kehittymättömyys, takapajuisuus, valistumattomuus vei siihen, että johto joutui kulakkien, rikkaiden, kapitalistien, pikkuporvarillisen intelligenssin käsiin. Se oli pikkuporvariston, menshevikkien ja sosialistivallankumouksellisten valta-aikaa (vain hölmöt tai Kautskyn kaltaiset luopiot saattoivat pitää näitä sosialisteina). Pikkuporvaristo horjui välttämättä ja kiertämättömästi porvariston diktatuurin (Kerenski, Kornilov, Savinkov) ja proletariaatin diktatuurin välillä, sillä taloudellisen asemansa perusominaisuuksien vuoksi pikkuporvaristo ei kykene lainkaan esiintymään itsenäisesti. Sivumennen mainittakoon, että Kautsky on luopunut täydellisesti marxilaisuudesta, rajoittunut Venäjän vallankumousta analysoidessaan lainopilliseen, muodolliseen »demokratia»-käsitteeseen, jota porvaristo käyttää herruutensa verhona ja jolla se pettää joukkoja, ja unohtanut sen, että »demokratia» merkitsee todellisuudessa toisinaan porvariston diktatuuria, toisinaan tuohon diktatuuriin alistuvien poroporvarien voimatonta reformismia j.n.e. Kautskyn kirjasen mukaan kapitalistisessa maassa on ollut porvariston puolueita ja proletariaatin puolue, joka johtaa proletariaatin enemmistöä, sen joukkoja (bolshevikit), mutta ei ole ollut pikkuporvariston puolueita! Menshevikeillä ja eserrillä ei ole ollut luokkapohjaa, pikkuporvarillista juurta! Pikkuporvariston, menshevikkien ja eserrien, horjunta valisti joukkoja ja vieroitti niiden valtaenemmistön, koko »pohjakerroksen», kaikki proletaarit ja puoliproletaarit, moisista »johtajista». Bolshevikit saivat Neuvostoissa enemmistön (Pietarissa ja Moskovassa vuoden 1917 lokakuuhun mennessä), eserrien ja menshevikkien keskuudessa voimistui hajaannus. Voittanut bolshevikkivallankumous merkitsi horjunnan päättymistä, monarkian ja tilanherrain maanomistuksen täydellistä hävittämistä (ennen Lokakuun vallankumousta sitä ei oltu hävitetty). Me suoritimme porvarillisen vallankumouksen loppuun saakka. Talonpoikaisto kokonaisuudessaan seurasi meitä. Sen vastakkaisuus sosialistiseen proletariaattiin nähden ei voinut tulla heti yhdessä hetkessä ilmi. Neuvostot yhdistivät yleensä talonpoikaiston. Luokkajako talonpoikaisten keskuudessa ei ollut vielä käynyt ajankohtaiseksi, ei ollut vielä ilmeistä. Tämä tapahtui vuoden 1918 kesällä ja syksyllä. Tshekkoslovakkien vastavallankumouksellinen kapina herätti kulakit. Kulakkikapinoiden aalto vyöryi kautta Venäjän. Talonpoikaisköyhälistö oppi, ei kirjoista eikä sanomalehdistä, vaan elämästä oppi näkemään, että sen edut ovat sovittamattomassa ristiriidassa kulakkien, rikkaiden, maalaisporvariston etujen kanssa. »Vasemmistoeserrät», kuten jokainen pikkuporvarillinen puolue, heijastivat joukkojen horjuntaa, ja nimenomaan kesällä 1918 heidän keskuudessaan tapahtui jakautuminen: osa lähti tshekkoslovakkien mukaan (kapina Moskovassa, jolloin Proshjan, vallattuaan lennätinlaitoksen — tunniksi! — kuulutti Venäjälle bolshevikkien kukistamisesta, sitten tshekkoslovakkeja vastassa olleen armeijan ylikomentajan Muravjovin petos, j.n.e.) ja ylempänä mainittu osa pysyi bolshevikkien puolella. Elintarvikepulan kärjistyminen kaupungeissa asetti yhä terävämmin kysymyksen viljamonopolista (minkä teoreetikko Kautsky »on unohtanut» taloudellisessa analyysissaan, jossa hän toistelee Maslovilta kymmenen vuotta sitten oppimiaan vanhoja asioita!). Entinen tilanherrojen ja porvariston valtio, jopa demokraattis-tasavaltalainenkin valtio, lähetti maaseudulle aseellisia komennuskuntia, jotka olivat itse asiassa porvariston käskettävissä. Tätä herra Kautsky ei ole tietävinään! Siinä hän ei näe »porvariston diktatuuria», eihän toki! Se oli »puhdasta demokratiaa», varsinkin jos porvarillinen parlamentti sen hyväksyi! Siitä, miten Avksentjev ja S. Maslov yhdessä Kerenskien, Tseretelien y.m.s. eserrä- ja menshevikkiväen kanssa vuoden 1917 kesällä ja syksyllä vangitsivat maakomiteain jäseniä, siitä Kautsky »ei ole kuullut» mitään, siitä hän on vaiti! Koko juttu on siinä, että porvarillinen valtio, joka toteuttaa porvariston diktatuuria demokraattisen tasavallan avulla, ei voi tunnustaa kansan kuullen palvelevansa porvaristoa, ei voi sanoa totuutta, vaan sen on pakko teeskennellä. Mutta Kommuunin tyyppinen valtio, Neuvostovaltio sanoo kansalle totuuden suoraan ja avoimesti julistamalla olevansa proletariaatin ja talonpoikaisköyhälistön diktatuuria ja saa juuri tällä totuudella puolelleen kymmeniä miljoonia uusia kansalaisia, jotka ovat sorretussa asemassa missä demokraattisessa tasavallassa tahansa, mutta joita Neuvostot vetävät mukaan osallistumaan politiikkaan, demokratiaan, hallitsemaan valtiota. Neuvostotasavalta lähettää kyliin aseellisia työväen komennuskuntia, ensi sijassa valveutuneimpia pääkaupunkien työläisiä. Nämä työläiset vievät sosialismia maaseudulle, vetävät puolelleen köyhälistöä, järjestävät ja valistavat sitä, auttavat sitä lannistamaan porvariston vastarinnan. Kaikki asiaa tuntevat ja maaseudulla olleet sanovat, että maaseutumme elää itse vasta vuoden 1918 kesällä ja syksyllä »Lokakuun» (s.o. proletaarista) vallankumousta. On tapahtumassa käänne. Kulakkikapinain aalto vaihtuu köyhälistön nousuun, »köyhälistökomiteain» kasvuun. Sotaväessä kasvaa työläiskomissaarien ja -upseerien luku, divisioonien ja armeijain työläiskomentajien luku. Samaan aikaan kun heinäkuun (1918) kriisin ja porvariston voivotusten pelästyttämä höperö Kautsky juoksee liehitellen porvariston perässä ja kirjoittaa kokonaisen kirjasen, josta huokuu vakaumus, että talonpoikaisto kukistaa tuotapikaa bolshevikkien vallan, samaan aikaan kun tämä höperö pitää vasemmistoeserrien eroamista merkkinä bolshevikkien kannattajapiirin »supistumisesta» (s. 37), samaan aikaan bolshevismin kannattajapiiri todellisuudessa laajenee äärettömästi, sillä maalaisköyhälistön kymmenet miljoonat heräävät itsenäiseen poliittiseen toimintaan vapautuen kulakkien ja maalaisporvariston holhouksesta ja vaikutusvallasta. Olemme menettäneet satoja vasemmistoeserriä, selkärangattomia intelligenttejä ja kulakkitalonpoikia ja saaneet puolellemme miljoonia köyhälistöön kuuluvia.<ref>Neuvostojen VI edustajakokouksessa (6.–9. XI. 1918) oli 967 päätösvaltaista edustajaa, niistä 950 bolshevikkia, sekä 351 neuvottelevaa edustajaa, niistä bolshevikkeja 335. Bolshevikkeja oli yhteensä 97%.</ref> Vuoden kuluttua siitä, kun proletaarinen vallankumous tapahtui pääkaupungeissa, sen vaikutuksesta ja sen avulla maaseudun syrjäkulmilla alkoi proletaarinen vallankumous, joka on varmistanut lopullisesti Neuvostovallan ja bolshevismin, todistanut lopullisesti, ettei maassa ole sellaisia sisäisiä voimia, jotka voisivat sitä vastustaa. Suoritettuaan porvarillis-demokraattisen vallankumouksen loppuun yhdessä koko talonpoikaisten kanssa Venäjän proletariaatti siirtyi lopullisesti sosialistiseen vallankumoukseen, kun sen onnistui jakaa maaseutu kahtia, saada mukaansa maaseudun proletaarit ja puoliproletaarit, yhdistää heidät kulakkeja ja porvaristoa, m.m. talonpoikaisporvaristoa vastaan. Ellei pääkaupunkien ja suurten teollisuuskeskuksien bolshevistinen proletariaatti olisi pystynyt liittämään ympärilleen maalaisköyhälistöä ja nostamaan sitä rikasta talonpoikaistoa vastaan, niin siinä tapauksessa tämä olisi todistanut Venäjän vielä »kypsymättömäksi» sosialistiseen vallankumoukseen, siinä tapauksessa talonpoikaisto olisi jäänyt »eheäksi», t.s. kulakkien, rikkaiden, porvariston taloudellisen, poliittisen ja aatteellisen johdon alaiseksi, eikä vallankumous olisi kehittynyt porvarillis-demokraattista vallankumousta pitemmälle. (Mutta sekään, näin sulkeissa sanoen, ei olisi todistanut vielä sitä, ettei proletariaatin olisi pitänyt valloittaa valtaa, sillä vain proletariaatti suoritti porvarillis-demokraattisen vallankumouksen todella loppuun asti, vain proletariaatti on tehnyt jotain tuntuvaa maailman proletaarisen vallankumouksen lähentämiseksi, vain proletariaatti on perustanut Neuvostovaltion, joka Kommuunin jälkeen on toinen askel sosialistista valtiota kohti.) Toisaalta, jos bolshevistinen proletariaatti ei olisi jaksanut odottaa maaseudun luokkajakautumista eikä olisi pystynyt sitä valmistamaan ja aikaansaamaan, vaan olisi heti vuoden 1917 loka- ja marraskuussa koettanut »dekretoimalla» julistaa kansalaissodan tai »saattaa sosialismin voimaan» maaseudulla, koettanut tulla toimeen tekemättä väliaikaista blokkia (liittoa) koko talonpoikaiston kanssa ja useita myönnytyksiä keskivarakkaille talonpojille y.m.s., niin se olisi silloin ollut blanquilaista marxilaisuuden vääristelyä, vähemmistön yritys tyrkyttää tahtoaan enemmistölle, se olisi silloin ollut teoreettista järjettömyyttä, kykenemättömyyttä ymmärtää sitä, että talonpoikaiston vallankumous on vielä porvarillista vallankumousta ja että takapajuisessa maassa vallankumousta ei voida tehdä sosialistiseksi käymättä läpi useita siirtymävaiheita, väliasteita. Kautsky on teorian ja politiikan tärkeässä kysymyksessä sotkenut kaiken ja osoittautunut käytännössä pelkäksi porvariston apuriksi, joka ulvoo proletariaatin diktatuuria vastaan. *** Samanlaista, ellei vieläkin suurempaa sekasotkua on Kautsky saanut aikaan toisessakin mitä mielenkiintoisimmassa ja tärkeimmässä kysymyksessä, nimittäin siinä kysymyksessä, oliko Neuvostotasavallan lainsäädännöllinen toiminta maauudistuksen, tuon mitä vaikeimman ja samalla tärkeimmän sosialistisen uudistuksen kohdalta periaatteellisesti oikeaa ja myös tarkoituksenmukaista? Olisimme sanomattoman kiitollisia jokaiselle länsieurooppalaiselle marxilaiselle, joka edes tärkeimpiin asiakirjoihin tutustuttuaan arvostelisi politiikkaamme, sillä siten hän auttaisi tavattomasti meitä ja edistäisi samalla maailman vallankumouksen kypsymistä. Mutta Kautsky tarjoaa arvostelun asemesta uskomatonta teoreettista sekasotkua, joka muuttaa marxilaisuuden liberalismiksi ja on käytännössä pelkkää kiukkuista pikkuporvarin mielenpurkausta bolshevikkeja vastaan. Lukija päätelköön itse: »Suurmaanomistusta ei voitu säilyttää. Vallankumous sai sen aikaan. Se kävi heti selväksi. Suurtiloja ei voitu olla luovuttamatta talonpoikaisväestölle»... (Teette väärin, herra Kautsky: te asetatte oman »selviönne» sen tilalle, miten eri luokat suhtautuivat tähän kysymykseen; vallankumouksen historia on todistanut, että suurmaanomistuksen säilyttäminen oli porvarien ja pikkuporvarien, menshevikkien ja eserrien kokoomushallituksen politiikkaa. Sen todistivat varsinkin S. Maslovin laki ja maakomiteain jäsenten vangitsemiset. Ilman proletariaatin diktatuuria »talonpoikaisväestö» ei olisi voittanut tilanherraa, joka liittoutui kapitalistin kanssa.) ... »Mutta ei oltu yhtä mieltä siitä, missä muodossa sen piti tapahtua. Pidettiin mahdollisena erilaisia ratkaisuja»... (Kautsky pitää eniten huolta »sosialistien» »yksimielisyydestä», sanokoon sosialistiksi itseään kuka tahansa. Hän on unohtanut, että kapitalistisen yhteiskunnan perusluokkien täytyy tulla erilaiseen ratkaisuun.) ... »Sosialistiselta kannalta katsoen olisi järkevintä luovuttaa suuret tuotantolaitokset valtion omaisuudeksi ja sallia talonpoikien, jotka ovat tähän asti olleet niissä palkkatyöläisinä, hoitaa suurtiloja osuuskuntien muodossa. Mutta tällainen ratkaisu edellyttää, että täytyy olla sellaisia maatyöläisiä, joita Venäjällä ei ole. Toinen ratkaisu voisi olla se, että suurtilat luovutettaisiin valtion omaisuudeksi ja jaettaisiin sitten pikkupalstoiksi, joita vuokrattaisiin vähämaisille talonpojille. Tällöin olisi toteutettu vielä jotakin sosialismista»... Kautsky selviytyy tässä, kuten aina, kuulun tempun avulla: toisaalta ei voida olla myöntämättä ja toisaalta täytyy tunnustaa. Hän rinnastaa erilaiset ratkaisut, eikä hänen päähänsä edes pälkähdä ajatus — ainoa reaalinen, ainoa marxilainen ajatus — minkä vaiheiden kautta pitää kapitalismista kommunismiin siirtymisen tapahtua niissä ja niissä erikoisissa oloissa. Venäjällä on palkkatyöläisiä maataloudessa, mutta heitä on vähän, eikä Kautsky ole kosketellut Neuvostovallan asettamaa kysymystä, miten on siirryttävä kommuuni- ja osuuskunnalliseen maanviljelykseen. Hullunkurisinta on kuitenkin se, että Kautsky tahtoo havaita pienten maatilkkujen vuokralle annossa »jotakin sosialismista». Itse asiassa tuo on pikkuporvarillinen tunnuslause, eikä siinä ole mitään »sosialismista». Ellei »valtio», joka antaa maata vuokralle, tule olemaan Kommuunin tyyppinen valtio, vaan parlamentaarinen porvarillinen tasavalta (Kautskyn ainainen olettamus on juuri se), niin maan vuokraus pieninä palstoina on tyypillinen liberaalinen reformi. Kautsky on vaiti siitä, että Neuvostovalta on lakkauttanut kaikkinaisen maanomistuksen. Enemmänkin. Hän kepuloi uskomattomasti ja siteeraa Neuvostovallan dekreettejä siten, että jättää pois oleellisimman sisällön. Sanottuaan, että »pientuotanto pyrkii tuotantovälineiden täydelliseen yksityisomistukseen» ja että Perustava kokous olisi »ainoa auktoriteetti», joka pystyisi estämään jakoa (väite, jolle nauretaan Venäjällä, sillä kaikki tietävät, että työläiset ja talonpojat pitävät arvovaltaisina vain Neuvostoja ja että Perustava kokous on tullut tshekkoslovakkien ja tilanherrojen tunnukseksi), Kautsky jatkaa: »Eräs Neuvostohallituksen ensimmäisistä dekreeteistä sääti: 1. Tilanherrojen maanomistus lakkautetaan heti ilman mitään lunastusmaksua. 2. Tilanherrojen maatilat sekä kaikki hallitsijasuvun, luostarien ja kirkkojen maat kaikkine karjoineen ja talouskalustoineen, rakennuksineen ja kaikkine muine lisävarustuksineen siirtyvät toistaiseksi volostien maakomiteoiden ja talonpoikain edustajain ujestineuvostojen määräysvaltaan, kunnes Perustava kokous ratkaisee maakysymyksen.» Siteerattuaan vain nämä kaksi pykälää Kautsky päättelee: »Perustavaan kokoukseen vetoaminen on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi. Tosiasiassa eri volostien talonpojat ovat saaneet tehdä maalle mitä vain» (47). Siinä teille näytteitä Kautskyn »arvostelusta»! Siinä »tieteellinen» teos, joka muistuttaa pikemminkin väärennystä. Saksalaiselle lukijalle vakuutetaan, että bolshevikit ovat antaneet periksi talonpoikaiselle maan yksityisomistusta koskevassa kysymyksessä! että bolshevikit ovat sallineet talonpoikien (»eri volostien») tehdä erikseen mitä haluavat! Mutta todellisuudessa Kautskyn siteeraamassa dekreetissä — ensimmäisessä, lokakuun 26 pnä 1917 (vanhaa lukua) annetussa dekreetissä — ei ole kaksi, vaan 5 pykälää ynnä kahdeksan pykälää »evästyksiä», ja näistä evästyksistä sanotaan, että niitä »on pidettävä ohjeena». Dekreetin kolmannessa pykälässä sanotaan, että maatilat siirtyvät »kansalle», että on ehdottomasti laadittava »tarkka luettelo kaikesta konfiskoitavasta omaisuudesta» ja omaisuus on otettava »mitä tarkimman vallankumouksellisen suojeluksen alaiseksi». Ja evästyksessä sanotaan, että »yksityisten maanomistusoikeus lakkautetaan ainiaaksi», että »maapalstoja, joilla on harjoitettu korkeatasoista maanviljelystä», »ei saa jakaa», että »konfiskoitujen maatilojen koko karja ja talouskalusto siirtyy ilman lunastusmaksua valtion tai yhteisön yksinomaiseen käyttöön näiden maatilojen suuruudesta ja merkityksestä riippuen», että »kaikki maat siirtyvät koko kansalle kuuluvaan maavarantoon». Edelleen, samaan aikaan kun Perustava kokous hajotettiin (5. I. 1918), Neuvostojen III edustajakokous hyväksyi »Työtätekevän ja riistetyn kansan oikeuksien julistuksen», joka sisältyy nykyään Neuvostotasavallan Perustuslakiin. Tämän julistuksen II pykälän ensimmäisessä kohdassa sanotaan, että »maan yksityisomistus lakkautetaan» ja että »mallikelpoiset maatilat ja maataloudelliset tuotantolaitokset julistetaan koko kansan omaisuudeksi». Siis Perustavaan kokoukseen vetoaminen ei ole jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi, sillä toinen koko kansan edustuslaitos, joka on talonpoikien silmissä äärettömän paljon arvovaltaisempi, otti maakysymyksen ratkaistavakseen. Edelleen, helmikuun 6 (19) pnä 1918 annettiin maan sosialisointilaki, jolla vahvistettiin vielä kerran kaiken maanomistuksen lakkauttaminen, luovutettiin sekä maat että yksityisomistajain koko kalusto federaalisen Neuvostovallan valvonnan alaisina toimivien neuvostoviranomaisten määräysvaltaan ja asetettiin maankäytön tehtäväksi »kehittää maataloudessa yksityistalouksien yhdistämisen tietä kollektiivista taloudenhoitoa, joka on edullisempaa työn säästön ja tuottoisuuden kannalta, tarkoituksena siirtyä sosialistiseen talouteen» (11. pykälä, e-kohta). Saattaen voimaan tasasuhtaisen maankäytön tämä laki vastaa peruskysymykseen »kenellä on oikeus maankäyttöön»: (20. pykälä). »Erillisiä maapalstoja Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan rajojen sisällä saavat yhteiskunnallisiin ja yksityisiin tarpeisiin käyttää: A) Kulttuuri- ja valistustarkoituksiin: 1) valtio Neuvostovallan (federaation, alueen, kuvernementin, ujestin, volostin ja kylän) elimien muodossa. 2) Yhteiskunnalliset järjestöt (Neuvostovallan paikalliselinten luvalla ja valvonnan alaisina). B) Maatalouden harjoittamiseen: 3) Maatalouskommuunit. 4) Maatalousosuuskunnat. 5) Kyläyhteisöt. 6) Yksityiset perheet ja henkilöt»... Lukija huomaa, että Kautsky on vääristellyt koko asian ja esittänyt saksalaiselle lukijalle Venäjän proletaarisen valtion agraaripolitiikan ja -lainsäädännön aivan väärässä valossa. Teoreettisesti tärkeitä, perustavia kysymyksiä Kautsky ei ole kyennyt edes asettamaan! Nämä kysymykset ovat seuraavat: maankäytön tasasuhtaisuus ja maan kansallistaminen, — näiden molempien toimenpiteiden suhde sosialismiin yleensä ja kapitalismista kommunismiin siirtymiseen erittäin. Maan yhteismuokkaus pienestä ja hajanaisesta maanviljelystä yhteistettyyn suurviljelykseen siirtymisen muotona; onko tämän kysymyksen asettelu neuvostolain-säädännössä sosialismin vaatimusten mukainen? Ensimmäiseen kysymykseen nähden todettakoon ennen kaikkea seuraavat kaksi tärkeintä tosiasiaa: (a) vuoden 1905 kokemuksia tarkastellessaan (viittaan esimerkiksi teokseeni, jonka aiheena on agraarikysymys Venäjän ensimmäisessä vallankumouksessa) bolshevikit osoittivat, että tasasuhtaisuus-tunnus oli merkitykseltään demokraattis-edistyksellinen, demokraattis-vallankumouksellinen, ja vuonna 1917 ennen Lokakuun vallankumousta he sanoivat sen aivan selvästi, (b) Ajaessaan läpi maan sosialisointilain, jonka »sieluna» on maankäytön-tasasuhtaisuus-tunnus, bolshevikit sanoivat täysin tarkasti ja selvästi: tämä ei ole meidän aatteemme, emme hyväksy tätä tunnusta, mutta pidämme velvollisuutenamme ajaa sen läpi, koska se on talonpoikaisten valtaenemmistön vaatimus. Ja työtätekevien enemmistön on itsensä vapauduttava aatteestaan ja vaatimuksistaan: noita vaatimuksia ei voida »lakkauttaa» eikä voida »hypätä» niiden yli. Me bolshevikit tulemme auttamaan talonpoikaistoa vapautumaan pikkuporvarillisista tunnuksista, siirtymään niistä mahdollisimman nopeasti ja helposti sosialistisiin tunnuksiin. Marxilaisen teoreetikon, mikäli hän tahtoi auttaa työväen vallankumousta tieteellisellä analyysillaan, olisi pitänyt vastata ensinnäkin siihen, onko totta, että maankäytön-tasasuhtaisuus-aate merkitsee demokraattista vallankumousta, merkitsee porvarillis-demokraattisen vallankumouksen loppuunviemistä? Toiseksi, tekivätkö bolshevikit oikein ajaessaan äänillään läpi pikkuporvarillisen tasasuhtaisuuslain (ja noudattaessaan sitä hyvin lojaalisesti)? Kautsky ei ole pystynyt edes huomaamaan, missä on teoreettisesti kysymyksen ydin! Kautsky ei olisi milloinkaan kyennyt kumoamaan sitä, että tasasuhtaisuus-aatteella on edistyksellinen ja vallankumouksellinen merkitys porvarillis-demokraattisessa kumouksessa. Sitä pitemmälle tuo kumous ei voi mennä. Päästyään loppuun se paljastaa joukoille vielä selvemmin, nopeammin ja helpommin, että porvarillis-demokraattiset ratkaisut eivät riitä, että on mentävä niitä pitemmälle, siirryttävä sosialismiin. Talonpoikaisto, joka on syössyt alas tsaarivallan ja tilanherrat, haaveilee tasasuhtaisuudesta, eikä mikään voima voisi estää siitä talonpoikia, jotka ovat vapautuneet sekä tilanherroista että porvarillis-parlamentaarisesta, tasavaltalaisesta valtiosta. Proletaarit sanovat talonpojille: autamme teitä pääsemään »ihanteelliseen» kapitalismiin, sillä maankäytön tasasuhtaisuus on kapitalismin ihannoimista pientuottajan näkökulmasta. Ja samalla osoitamme teille, että se ei riitä, että on siirryttävä yhteisviljelyyn. Olisipa mielenkiintoista nähdä, miten Kautsky yrittäisi todistaa, että proletariaatin tällainen talonpoikaiston taistelun johtaminen on virheellistä! Kautsky on katsonut paremmaksi välttää kysymystä... Edelleen, Kautsky on suorastaan pettänyt saksalaisia lukijoita salaamalla heiltä, että maalaissa Neuvostovalta on antanut suoranaisen etuoikeuden kommuuneille ja osuuskunnille asettamalla ne ensimmäiselle tilalle. Talonpoikaiston kanssa porvarillis-demokraattisen vallankumouksen loppuun asti — talonpoikaiston köyhimmän, proletaarisen ja puoliproletaarisen osan kanssa eteenpäin, sosialistiseen vallankumoukseen! Tällaista on ollut bolshevikkien politiikka, ja yksinomaan se on ollut marxilaista politiikkaa. Mutta Kautsky sotkee asiat eikä osaa asettaa ainoatakaan kysymystä! Toisaalta hän ei uskalla sanoa, että proletaarien olisi pitänyt erota talonpoikaistosta tasasuhtaisuuskysymyksessä, sillä hän käsittää moisen eroamisen järjettömyyden (ja sitä paitsi Kautsky vuonna 1905, jolloin hän ei vielä ollut luopio, kannatti selvästi ja suoraan työläisten ja talonpoikien välistä liittoa vallankumouksen voiton ehtona). Toisaalta Kautsky lainaa myötämielisesti liberaalisia typeryyksiä menshevikki Maslovilta, joka »todistelee» pikkuporvarillisen tasa-arvoisuuden olevan sosialismin kannalta utopiaa ja taantumuksellista, mutta on vaiti siitä, että pikkuporvariston taistelu tasa-arvoisuuden ja tasasuhtaisuuden puolesta on porvarillis-demokraattisen vallankumouksen kannalta katsottuna edistyksellistä ja vallankumouksellista. Kautsky on sekottanut kaikki loputtomasti: huomatkaa, että Kautsky (vuoden 1918 Kautsky) väittää kivenkovaan Venäjän vallankumouksen olevan luonteeltaan porvarillinen. Kautsky (vuoden 1918 Kautsky) vaatii: pysykää näissä puitteissa! Ja sama Kautsky havaitsee pikkuporvarillisessa reformissa, siinä, että vuokrataan pieniä maapalstoja köyhille talonpojille (t.s. päästään lähemmäksi tasasuhtaisuutta), »jotakin sosialismista» (porvarillisen vallankumouksen hyväksi)!! Ymmärtäköön ken voi! Lisäksi Kautsky osoittaa poroporvarin kykenemättömyyttä ottaa huomioon kyseisen puolueen todellista politiikkaa. Hän siteeraa menshevikki Maslovin korulauseita haluamatta nähdä, millaista oli menshevikkipuolueen todellinen politiikka vuonna 1917, jolloin tämä puolue »koalitiossa» tilanherrojen ja kadettien kanssa kannatti itse asiassa liberaalista maareformia ja sovintoa tilanherrojen kanssa (todiste: maakomiteain jäsenten vangitsemiset ja S. Maslovin lakiehdotus). Kautsky ei ole huomannut, että P. Maslov puhumalla koreita sanoja pikkuporvarillisen tasa-arvoisuuden taantumuksellisuudesta ja utooppisuudesta salaa todellisuudessa sen, että menshevikkien politiikka oli talonpoikien ja tilanherrojen sovinnon hierontaa (t.s. tilanherrojen auttamista talonpoikien puijaamisessa) sen sijaan, että talonpojat kukistaisivat vallankumouksellisesti tilanherrat. Jopa on »marxilainen» Kautsky! Nimenomaan bolshevikit ovat ottaneet tarkoin huomioon porvarillis-demokraattisen ja sosialistisen vallankumouksen välisen eron: saattamalla loppuun edellisen he tekivät mahdolliseksi siirtyä toiseen. Yksinomaan tämä on vallankumouksellista ja marxilaista politiikkaa. Ja turhaan Kautsky toistelee liberaalien hampaattomia pistopuheita: »Pientalonpojat eivät ole vielä missään eivätkä milloinkaan siirtyneet kollektiiviseen tuotantoon teoreettisten todistelujen vaikutuksesta» (50). Kuinka teräväjärkistä! Laajan maan talonpojat eivät ole missään eivätkä milloinkaan ennen olleet proletaarisen valtion vaikutuksen alaisina. Pientalonpojat eivät ole missään eivätkä milloinkaan joutuneet köyhien ja rikkaiden talonpoikien väliseen avoimeen, jopa kansalaissodaksi muuttuvaan luokkataisteluun sellaisissa oloissa, että proletaarinen valtiovalta antaa köyhille aatteellista, poliittista, taloudellista ja sotilaallista tukea. Keinottelijat ja pohatat eivät ole missään eivätkä milloinkaan rikastuneet ja talonpoikaisjoukot köyhtyneet näin suuresti sodasta. Kautsky toistelee vanhoja juttuja, märehtii vanhoja asioita eikä uskalla edes ajatella proletariaatin diktatuurin uusia tehtäviä. Hyvä Kautsky, entä jos talonpojilla ei riitä työvälineitä pientuotantoa varten ja proletaarivaltio auttaa heitä saamaan koneita kollektiivista maanviljelyä varten, onko se »teoreettista todistelua»? — — — Siirtykäämme maan kansallistamista koskevaan kysymykseen. Narodnikkimme, muun muassa kaikki vasemmistoeserrät, kieltävät sen, että toteuttamamme toimenpide on maan kansallistamista. Teoreettisesti he ovat väärässä. Mikäli pysyttelemme tavaratuotannon ja kapitalismin puitteissa, sikäli maan yksityisomistuksen lakkauttaminen on maan kansallistamista. Sana »sosialisointi» ilmaisee vain pyrkimystä, sosialismiin siirtymisen toivomista, sen valmistelua. Miten marxilaisten pitäisi suhtautua maan kansallistamiseen? Tässäkin suhteessa Kautsky joko ei osaa edes asettaa kysymystä teoreettisesti tai — mikä on vielä pahempaa — hän kiertää kysymyksen tahallaan, vaikka venäläisestä kirjallisuudesta tiedetään, että Kautsky tuntee Venäjän marxilaisten kesken käydyt vanhat kiistat maan kansallistamis- ja kunnallistamiskysymyksestä (suurtilojen luovuttaminen paikallisille itsehallinnoille) sekä maan jakamisesta. Kautskyn väite, että luovuttamalla suurtilat valtiolle ja vuokraamalla niitä pikku palstoina vähämaisille talonpojille toteutettaisiin »jotakin sosialismista», on suoranaista marxilaisuuden pilkkaamista. Olemme jo osoittaneet, ettei siinä ole mitään sosialismia. Eikä siinä kaikki: siinä ei ole myöskään porvarillis-demokraattista vallankumousta loppuun saakka vietynä. Kautskylle sattui se suuri onnettomuus, että hän luotti menshevikkeihin. Tästä oli seurauksena kuriositeetti: Kautsky, jonka mielestä vallankumouksemme on luonteeltaan porvarillinen ja joka moittii bolshevikkeja siitä, että heidän päähänsä pälkähti lähteä sosialismia kohti, itse tarjoaa liberaalista reformia muka sosialismina viemättä tätä reformia niin pitkälle, että maanomistussuhteet puhdistettaisiin täydellisesti kaikesta keskiaikaisuudesta! Tuloksena on, että Kautsky, samoin kuin hänen menshevikki-neuvojansakin, puolustaa johdonmukaisen porvarillis-demokraattisen vallankumouksen asemesta liberaalista porvaristoa, joka pelkää vallankumousta. Todellakin. Minkä vuoksi valtion omaisuudeksi olisi muutettava ainoastaan suurtilat eikä kaikkia maita? Liberaalinen porvaristo saisi sillä tavalla säilytetyksi entisyydestä mahdollisimman paljon (t.s. vallankumous muodostuisi mahdollisimman vähän johdonmukaiseksi) ja tekisi vanhaan palaamisen mahdollisimman helpoksi. Radikaalinen porvaristo, t.s. porvaristo, joka vie porvarillisen vallankumouksen loppuun saakka, asettaa tunnuslauseeksi maan kansallistamisen. Kautsky, joka jo kauan sitten menneinä aikoina, lähes 20 vuotta sitten kirjoitti mainion agraarikysymystä käsittelevän marxilaisen teoksen, ei voi olla tietämättä sitä Marxin mainintaa, että maan kansallistaminen on nimenomaan johdonmukainen porvariston tunnuslause. Kautsky ei voi olla tuntematta Marxin polemiikkia Rodbertusta vastaan ja Marxin »Lisäarvoteorioissaan» antamia mainioita selityksiä, joissa on esitetty erittäin havainnollisesti myös maan kansallistamisen vallankumouksellinen merkitys porvarillis-demokraattisessa mielessä. Menshevikki P. Maslov, jonka Kautsky on valinnut niin epäonnistuneesti neuvojakseen, väitti, etteivät Venäjän talonpojat voi suostua kaiken (siinä luvussa talonpoikienkin) maan kansallistamiseen. Tämä Maslovin mielipide saattoi olla tietyssä määrin yhteydessä hänen »originelliin» teoriaansa (joka jäljittelee porvarillisia Marxin arvostelijoita), nimittäin absoluuttisen maankoron kiistämiseen ja »maan vähenevän hedelmällisyyden lain» (eli »tosiasian», kuten Maslov sanoi) tunnustamiseen. Todellisuudessa jo vuoden 1905 vallankumouksessa ilmeni, että Venäjän talonpoikien, sekä kyläyhteisöön kuuluvien että lohkotilallisten, valtaenemmistö kannattaa kaiken maan kansallistamista. Vuoden 1917 vallankumous vahvisti sen todeksi sekä toteutti sen vallan siirryttyä proletariaatille. Bolshevikit pysyivät uskollisina marxilaisuudelle eivätkä yrittäneet »hypätä» porvarillis-demokraattisen vallankumouksen yli (vaikka Kautsky syyttääkin meitä siitä — ilman mitään todisteita). Bolshevikit auttoivat ennen muuta talonpoikaiston radikaalisimpia, vallankumouksellisimpia, proletariaatille läheisimpiä porvarillis-demokraattisia ideologeja, nimittäin vasemmistoeserriä, suorittamaan sen, mikä oli itse asiassa maan kansallistamista. Maan yksityisomistus lakkautettiin Venäjällä vuoden 1917 lokakuun 26 päivästä, s.o. proletaarisen, sosialistisen vallankumouksen ensi päivästä lähtien. Siten on luotu pohja, joka on kapitalismin kehityksen kannalta mitä täydellisin (Kautsky ei voi kieltää sitä luopumatta Marxista), ja samalla on luotu maankäyttöjärjestelmä, joka on mitä joustavin sosialismiin siirtymisen mielessä. Porvarillis-demokraattiselta kannalta katsoen Venäjän vallankumouksellinen talonpoikaisto ei voi toivoa mitään enempää: tältä kannalta katsoen ei voi olla mitään »ihanteellisempaa» kuin maan kansallistaminen ja tasavertaisuus maankäytössä, mitään »radikaalisempaa» (tältä samalta kannalta). Juuri bolshevikit ja vain bolshevikit, vain proletaarisen vallankumouksen voiton tuloksena, ovat auttaneet talonpoikaistoa viemään porvarillis-demokraattisen vallankumouksen todella loppuun saakka. Ja juuri siten he ovat tehneet kaiken voitavansa helpottaakseen ja jouduttaakseen sosialistiseen vallankumoukseen siirtymistä. Tästä voidaan päätellä, miten uskomattoman suurta sekasotkua tarjoaa lukijalle Kautsky, kun hän syyttää bolshevikkeja siitä, etteivät nämä muka ymmärrä vallankumouksen porvarillista luonnetta, ja osoittaa luopuneensa marxilaisuudesta siinä määrin, että on kokonaan vaiti maan kansallistamisesta ja esittää vähimmin vallankumouksellisen (porvarilliselta kannalta katsoen), liberaalisen agraarireformin »joksikin sosialismiksi»! — — Olemme näin tulleet kolmanteen edellä esitetyistä kysymyksistä, siihen kysymykseen, missä määrin proletariaatin diktatuuri Venäjällä on ottanut huomioon yhteiseen maanmuokkaukseen siirtymisen tarpeellisuuden. Kautsky tekee tässä taaskin jotain sellaista, mikä muistuttaa suuresti väärennystä: hän siteeraa vain yhden bolshevikin »teesejä», joissa sanotaan, että tehtävänä on siirtyä kollektiiviseen maanmuokkaukseen! Siteerattuaan erään näistä teeseistä »teoreetikkomme» huudahtaa voitonriemuisena: »Siten, että jokin julistetaan tehtäväksi, ei valitettavasti vielä ratkaista tuota tehtävää. Kollektiivinen maatalous on Venäjällä tuomittu toistaiseksi jäämään vain paperille. Pientalonpojat eivät ole vielä missään eivätkä milloinkaan siirtyneet kollektiiviseen tuotantoon teoreettisten todistelujen vaikutuksesta» (50). Sellaista kirjallista huijausta, jollaista Kautsky on tässä alentunut harjoittamaan, ei ole ollut vielä missään eikä milloinkaan. Hän siteeraa »teesejä» pysyen vaiti Neuvostovallan säätämästä laista. Hän jaarittelee »teoreettisesta todistelusta» pysyen vaiti proletaarisesta valtiovallasta, jonka hallussa ovat sekä tehtaat että tavarat! Luopio Kautsky on unohtanut vuonna 1918 kaiken sen, mitä marxilainen Kautsky kirjoitti vuonna 1899 »Agraarikysymyksessä» niistä keinoista, joita proletaarisella valtiolla on käytettävissään pientalonpoikien siirtämiseksi asteittaisesti sosialismiin. Tietysti se on kovin vähäistä, jos on muutamia satoja valtion tukemia maatalouskommuuneja ja neuvostotiloja (t.s. suurtiloja, joita työläisosuuskunnat viljelevät valtion kustannuksella). Mutta voidaankohan pitää »arvosteluna» sitä, että Kautsky kiertää kokonaan tämän tosiasian? Maan kansallistaminen, joka suoritettiin Venäjällä proletariaatin diktatuurin toimesta, oli varmimpana takeena porvarillis-demokraattisen vallankumouksen suorittamisesta loppuun — siinäkin tapauksessa, että vastavallankumouksen voitto olisi pakottanut kääntymään kansallistamisesta takaisin jakoon (sellaista tapausta käsittelin varta vasten kirjasessani, joka koskee marxilaisten agraariohjelmaa vuoden 1905 vallankumouksessa). Sitä paitsi maan kansallistaminen tarjosi proletaariselle valtiolle suurimmat mahdollisuudet siirtyä sosialismiin maanviljelyksessä. Yhteenveto: Se, mitä Kautsky on meille tarjonnut, on teorian kannalta uskomatonta sekasotkua ja täydellistä luopumista marxilaisuudesta ja käytännön kannalta nöyrää porvariston ja sen reformismin pokkurointia. On sekin arvostelua, en muuta sano! *** Teollisuuden »taloudellisen analysoinnin» Kautsky aloittaa seuraavalla mainiolla päätelmällä: Venäjällä on kapitalistinen suurteollisuus. Eikö sen pohjalta voitaisi rakentaa sosialistista tuotantoa? »Sellaista voitaisiin ajatella, jos sosialismi olisi sitä, että eri tehtaiden ja kaivosten työläiset ottavat ne omaisuudekseen» (kirjaimellisesti: ottavat ne omakseen) »hoitaakseen taloutta joka tehtaalla erikseen» (52). Kautsky jatkaa: »Juuri tänään, elokuun 5 pnä, kirjoittaessani näitä rivejä, Moskovasta tiedotettiin Leninin pitäneen elokuun 2 pnä puheen, jossa hänen ilmoitettiin sanoneen: 'Työläiset pitävät lujasti tehtaita hallussaan, eivätkä talonpojat anna maita tilanherroille.' Tunnus 'tehtaat työläisille, maat talonpojille' ei ole tähän asti ollut sosialidemokraattinen, vaan anarko-syndikalistinen tunnus» (52–53). Olemme kopioineet tämän päätelmän kokonaisuudessaan, jotta Venäjän työläiset, jotka ennen kunnioittivat Kautskya ja syystä kunnioittivatkin, näkisivät itse tuon porvariston puolelle siirtyneen loikkarin menettelytavat. Ajatelkaas: elokuun 5 pnä, jolloin oli jo olemassa paljon dekreettejä tehtaiden kansallistamisesta Venäjällä eivätkä työläiset olleet »ottaneet omakseen» ainoatakaan tehdasta, vaan kaikki luovutettiin tasavallan omaisuudeksi, elokuun 5 pnä yhden puheestani otetun lauseen ilmeisen veijarimaisen tulkinnan nojalla Kautsky syötti saksalaisille lukijoille sellaista käsitystä, että muka tehtaat luovutetaan Venäjällä yksityisille työläisille! Ja tämän jälkeen Kautsky hokee hokemistaan monilla kymmenillä riveillä, ettei tehtaita saa luovuttaa yksitellen työläisille! Tuo ei ole arvostelua, vaan porvariston lakeijan temppu, lakeijan, jonka kapitalistit ovat palkanneet panettelemaan työväen vallankumousta. Tehtaat on luovutettava valtiolle tai yhteisölle taikka kulutusosuuskunnille, kirjoittaa Kautsky yhä uudestaan ja uudestaan ja lisää lopuksi: »Tälle tielle nyt onkin yritetty lähteä Venäjällä»... Nyt!! mitähän tuolla oikein tarkoitetaan? elokuussako? Miksei Kautsky voinut tilata Steiniltään, Axelrodiltaan tai muilta Venäjän porvariston ystäviltä edes yhden tehtaita koskevan dekreetin käännöstä? ... »Kuinka pitkälle siinä on menty, ei ole vielä havaittavissa. Joka tapauksessa Neuvostotasavallan tämä puoli on meistä mielenkiintoisin, mutta se on yhä kokonaan hämärän peitossa. Dekreeteistä ei ole puutetta»... (Sen tähden Kautsky ei välitäkään niiden sisällöstä taikka salaa sen lukijoiltaan!), »mutta ei ole varmoja tietoja näiden dekreettien tehokkuudesta. Sosialistinen tuotanto ei ole mahdollista ilman kaikinpuolista, yksityiskohtaista, varmaa ja pikaisesti informoivaa tilastopalvelua. Sellaista Neuvostotasavalta ei ole tähän mennessä voinut saada aikaan. Tiedot, joita saamme sen taloudellisista toiminnoista, ovat äärimmäisen ristiriitaisia, eikä niitä voida mitenkään tarkastaa. Tämä on myös eräs tulos diktatuurista ja demokratian tukahduttamisesta. Ei ole paino- ja sananvapautta»... (53). Kas noin kirjoitetaan historiaa! Kapitalistien ja dutovilaisten »vapaasta» lehdistöstä Kautsky saisi tietoja työläisille siirtyvistä tehtaista... Totta tosiaan, tuo luokkien yläpuolella oleva »tosi tiedemies» on kerrassaan loistava! Kautsky ei halua kajota yhteenkään niistä lukemattomista tosiasioista, jotka todistavat, että tehtaat luovutetaan vain tasavallalle, että niitä johtaa Neuvostovallan asettama elin, Korkein Kansantalousneuvosto, jossa enemmistönä ovat ammattiliittojen valitsemat työläiset. Hellittämättä, itsepintaisesti kuin koteloihminen hän jankuttaa yhtä ja samaa: antakaa minulle rauhanomainen, kansalaissodaton, diktatuuriton demokratia, jolla on hyvä tilastopalvelu (Neuvostotasavalta on perustanut tilastotoimiston ja kutsunut sinne Venäjän parhaat tilastotieteen voimat, mutta ihanteellista tilastopalvelua ei tietenkään voida järjestää heti). Sanalla sanoen, Kautsky vaatii nimenomaan vallankumouksetonta vallankumousta, jossa ei käydä raivoisaa taistelua eikä käytetä väkivaltaa. Se on samaa kuin jos vaadittaisiin lakkoja, joissa työläisten ja työnantajien intohimot eivät saa kiihtyä. Koettakaapa tehdä ero moisen »sosialistin» ja tavallisen liberaalisen virkamiehen välillä! Ja tuollaiseen »asia-aineistoon» nojaten, s.o. sivuuttaen tahallaan täysin yliolkaisesti lukuisat tosiasiat, Kautsky tekee seuraavan »johtopäätöksen»: »Epävarmaa on, lieneekö Venäjän proletariaatti saanut todellisten käytännöllisten saavutusten eikä dekreettien mielessä Neuvostotasavallalta enemmän kuin se olisi saanut Perustavalta kokoukselta, missä aivan samoin kuin Neuvostoissakin olivat enemmistönä sosialistit, joskin väriltään nämä olivat toista maata» (58). Oikea kukkanen, eikö totta? Kehotamme Kautskyn ihailijoita levittämään tätä mietelausetta laajemmalti Venäjän työläisten keskuuteen, koska Kautsky ei olisi voinut antaa parempaa aineistoa poliittisen rappionsa arvostelemiseksi. Myös Kerenski oli »sosialisti», toverit työläiset, mutta vain »väriltään toista maata»! Historioitsija Kautskya tyydyttää nimi, titteli, jonka oikeistoeserrät ja menshevikit »ovat ottaneet» itselleen. Historioitsija Kautsky ei halua edes kuullakaan tosiasioista, jotka todistavat, että Kerenskin aikana menshevikit ja oikeistoeserrät kannattivat porvariston imperialistista politiikkaa ja sotarosvousta, hän pysyy vaatimattomasti vaiti siitä, että Perustavassa kokouksessa olivat enemmistönä juuri nämä imperialistisen sodan ja porvariston diktatuurin sankarit. Ja tätä sanotaan »taloudelliseksi analysoinniksi»!.. Lopuksi vielä yksi näyte »taloudellisesta analysoinnista»: ... »Sen sijaan että laajentaisi yleistä hyvinvointia, Neuvostotasavalta on yhdeksänkuukautisen olemassaolonsa jälkeen pakotettu selittämään, mistä yleinen puute johtuu» (41). Kadetit ovat totuttaneet meidät kuulemaan moisia järkeilyjä. Kaikki porvariston palkkarengit Venäjällä ajattelevat näin: antakaapas yhdeksän kuukauden kuluttua yleinen hyvinvointi — neljä vuotta kestäneen tuhoisan sodan jälkeen, samalla kun ulkomainen pääoma auttaa kaikin tavoin Venäjän porvaristoa sabotoimaan ja kapinoimaan. Todellisuudessa ei Kautskyn ja vastavallankumouksellisen porvarin välille ole jäänyt kerrassaan mitään eroa, ei eron häivääkään. »Sosialismin mukaisiksi» sävytetyissä imelissä puheissa hoetaan samaa, minkä kornilovilaiset, dutovilaiset ja krasnovilaiset sanovat Venäjällä karskisti, kiertelemättä ja kaunistelematta. *** Edellä olevat rivit on kirjoitettu marraskuun 9 pnä 1918. 9:nnen ja 10:nnen päivän välisenä yönä saatiin Saksasta sanomia voitokkaan vallankumouksen alkamisesta ensin Kielissä ja muissa pohjois- ja rannikkokaupungeissa, missä valta on siirtynyt työläisten ja sotilaiden edustajain Neuvostoille, ja sitten Berliinissä, missä valta on niin ikään siirtynyt Neuvoston käsiin. Loppulause, joka minun olisi pitänyt laatia Kautskya ja proletaarista vallankumousta käsittelevään kirjaseen, on käynyt tarpeettomaksi. '''Marraskuun 10 pnä 1918.''' === I liite. Perustavaa kokousta koskevat teesit === 1. Vaatimus Perustavan kokouksen koollekutsumisesta sisältyi luonnollisestikin vallankumouksellisen sosialidemokratian ohjelmaan, koska porvarillisessa tasavallassa Perustava kokous on demokratismin korkein muoto ja koska Kerenskin johtama imperialistinen tasavalta, muodostaessaan parlamentin, valmisteli vaalien vääristelyä rikkomalla monella eri tavalla demokratismia. 2. Esittäessään vaatimuksen Perustavan kokouksen koollekutsumisesta vallankumoukselliset sosialidemokraatit ovat aivan vuoden 1917 vallankumouksen alusta lähtien korostaneet jatkuvasti sitä, että Neuvostojen tasavalta on korkeampi demokratismin muoto kuin tavallinen porvarillinen tasavalta Perustavine kokouksineen. 3. Porvarillisesta järjestelmästä sosialistiseen järjestelmään siirtymistä varten, proletariaatin diktatuuria varten työläisten, sotilaiden ja talonpoikain edustajain Neuvostojen tasavalta ei ole ainoastaan korkeampityyppinen demokraattisten laitosten muoto (verrattuna tavalliseen porvarilliseen tasavaltaan, jonka kruununa on Perustava kokous), vaan se on myös ainoa muoto, joka pystyy turvaamaan kivuttomimman siirtymisen sosialismiin. 4. Perustavan kokouksen koollekutsuminen meidän vallankumouksessamme niiden ehdokaslistojen mukaan, jotka esitettiin lokakuun puolivälissä 1917, tapahtuu sellaisissa oloissa, jotka tekevät mahdottomaksi yleensä kansan ja varsinkin työtätekevien joukkojen todellisen tahdonilmaisun tämän Perustavan kokouksen vaaleissa. 5. Ensinnäkin suhteelliset vaalit voivat olla todellisena kansan tahdonilmauksena vain silloin, kun puolueiden esittämät ehdokaslistat todella vastaavat kansan reaalista jakautumista niihin puolueryhmittymiin, jotka ovat edustettuina näissä ehdokaslistoissa. Meillä sen sijaan, kuten tunnettua, puolue, jolla oli toukokuusta lokakuuhun saakka eniten kannattajia kansan ja varsinkin talonpoikaisten keskuudessa, sosialistivallankumouksellisten puolue esitti lokakuun puolivälissä 1917 yhteiset Perustavan kokouksen ehdokaslistat, mutta Perustavan kokouksen vaalien jälkeen, ennen sen kokoontumista jakautui kahtia. Tämän takia valitsijajoukkojen tahto ja Perustavaan kokoukseen valittujen edustajain kokoonpano eivät vastaa eivätkä voikaan vastata edes muodollisesti toisiaan. 6. Toiseksi, vieläkin tärkeämpänä, ei muodollisena eikä juridisena, vaan yhteiskunnallis-taloudellisena, luokkakantaisena tekijänä, toisaalla kansan ja varsinkin työtätekevien luokkien tahdon ja toisaalta Perustavan kokouksen kokoonpanon välistä epäsuhdetta aiheuttavana tekijänä on se seikka, että Perustavan kokouksen vaalit toimitettiin silloin, kun kansan suuri enemmistö ei vielä voinut olla selvillä Lokakuun vallankumouksen, neuvostovallankumouksen, työläisten ja talonpoikain vallankumouksen kantavuudesta ja merkityksestä kaikessa laajuudessaan, koska vallankumous alkoi lokakuun 25 päivänä 1917, t.s. Perustavan kokouksen ehdokaslistojen esittämisen jälkeen. 7. Lokakuun vallankumous, jonka ansiosta on taisteltu valta Neuvostoille riistämällä poliittinen herruus porvariston käsistä ja luovuttamalla se proletariaatin ja talonpoikaisköyhälistön käsiin, kehittyy parhaillaan johdonmukaisesti aste asteelta edelleen. 8. Se alkoi lokakuun 24 ja 25 päivänä pääkaupungissa saavutetusta voitosta, jolloin bolshevikkipuolue sai enemmistön työläisten ja sotilaiden edustajain Neuvostojen toisessa yleisvenäläisessä edustajakokouksessa, tuossa proletaarien sekä talonpoikaisten poliittisesti toimeliaimman osan etujoukossa, ja jolloin tuo edustajakokous nosti bolshevikkipuolueen valtaan. 9. Sitten marras- ja joulukuun kuluessa vallankumous on vetänyt mukaansa koko armeijan ja talonpoikaisten suuret joukot, mikä on ilmennyt ennen kaikkea siinä, että on pantu viralta ja valittu uudelleen ne entiset ylimmät järjestöt (armeijakomiteat, kuvernementtien talonpoikaiskomiteat, talonpoikain edustajain Yleisvenäläisen Neuvoston Toimeenpaneva Keskuskomitea y.m.), jotka edustivat vallankumouksen ylielettyä sovittelukautta, sen porvarillista eikä proletaarista vaihetta ja joiden oli sen takia poistuttava ehdottomasti näyttämöltä entistä syvempien ja laajempien kansanjoukkojen painostuksesta. 10. Tämä riistettyjen joukkojen mahtava liike järjestöjensä johtoelinten muodostamiseksi uudestaan ei ole päättynyt vielä nytkään, vuoden 1917 joulukuun puolivälissä, ja parhaillaan koolla oleva rautatieläisten edustajakokous on muuan sen vaiheista. 11. Venäjän luokkavoimien ryhmitys luokkataistelussa on siis todellisuudessa vuoden 1917 marras- ja joulukuussa periaatteellisesti toisenlainen kuin se, mikä saattoi ilmetä puolueiden esittämissä Perustavan kokouksen ehdokaslistoissa vuoden 1917 lokakuun puolivälissä. 12. Ukrainan (osittain myös Suomen ja Valko-Venäjän sekä Kaukasiankin) viime tapahtumat viittaavat niin ikään luokkavoimien uuteen ryhmitykseen, joka muodostuu sen taistelun prosessissa, mikä on käynnissä toisaalta Ukrainan Radan, Suomen eduskunnan y.m. edustaman porvarillisen nationalismin ja toisaalta Neuvostovallan, kunkin mainitun kansallisen tasavallan työläisten ja talonpoikain vallankumouksen välillä. 13. Lopuksi kansalaissota, joka alkoi kadettien ja Kaledinien järjestämästä vastavallankumouksellisesta kapinasta neuvostoviranomaisia vastaan, työläisten ja talonpoikain hallitusta vastaan, on kärjistänyt luokkataistelun äärimmilleen ja tehnyt mahdottomaksi ratkaista muodollisen demokraattista tietä ne mitä kärkevimmät kysymykset, jotka historia on asettanut Venäjän kansojen ja ensi kädessä sen työväenluokan ja talonpoikaisten eteen. 14. Vain se, että työläiset ja talonpojat pääsevät täydellisesti voitolle porvarien ja tilanherrain kapinasta (joka on saanut ilmauksensa kadettien ja kaledinilaisten liikehtimisessä), vain se, että tämä orjanomistajain kapina tukahdutetaan armotta sotilasvoimin, — vain se voi turvata käytännössä työläisten ja talonpoikain vallankumouksen. Tapahtumien kulku ja luokkataistelun kehitys vallankumouksessa ovat johtaneet siihen, että tunnuksesta »Kaikki valta Perustavalle kokoukselle», jossa ei oteta huomioon työläisten ja talonpoikain vallankumouksen saavutuksia, ei oteta huomioon Neuvostovaltaa, ei oteta huomioon työläisten ja sotilaiden edustajain Neuvostojen toisen yleisvenäläisen edustajakokouksen eikä talonpoikain edustajain toisen yleisvenäläisen kokouksen päätöstä j.n.e. — tuollaisesta tunnuksesta on todellisuudessa tullut kadettien ja kaledinilaisten sekä heidän apuriensa tunnus. Koko kansalle alkaa tulla selväksi, että tämä tunnus merkitsee tosiasiallisesti taistelua Neuvostovallan syrjäyttämiseksi ja että Perustava kokous olisi varmasti tuomittu poliittisesti kuolemaan, jos se asettuisi Neuvostovaltaa vastaan. 15. Kansan elämän erittäin kärkeviin kysymyksiin kuuluu kysymys rauhasta. Todella vallankumouksellinen taistelu rauhan puolesta alkoi Venäjällä vasta lokakuun 25 päivänä tapahtuneen vallankumouksen voiton jälkeen, ja tämän voiton ensimmäisiä hedelmiä ovat salaisten sopimusten saattaminen julkisuuteen, aselevon solmiminen ja julkisten neuvottelujen aloittaminen yleisen rauhan solmimiseksi ilman aluevaltauksia ja sotakorvauksia. Laajat kansanjoukot ovat todellisuudessa vasta nyt saaneet täyden ja julkisen mahdollisuuden seurata rauhan puolesta käytävän vallankumouksellisen taistelun politiikkaa ja perehtyä sen tuloksiin. Perustavan kokouksen vaalien aikana kansanjoukoilla ei ollut sellaista mahdollisuutta. On selvää, että asian tältäkin kannalta epäsuhde Perustavaan kokoukseen valittujen kokoonpanon ja kansan todellisen tahdon välillä sodan lopettamiseen nähden on kiertämätön. 16. Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen kokonaistuloksena on se, että Perustava kokous, joka on valittu niiden puolueiden esittämien ehdokaslistojen mukaan, jotka toimivat jo ennen työläisten ja talonpoikain vallankumousta, porvariston herruuden vallitessa, törmää ehdottomasti niiden työtätekevien ja riistettyjen luokkien tahtoa ja etuja vastaan, jotka aloittivat lokakuun 25 päivänä sosialistisen vallankumouksen porvaristoa vastaan. Luonnollisesti tämän vallankumouksen edut ovat korkeammalla kuin Perustavan kokouksen muodolliset oikeudet, vaikkapa näitä muodollisia oikeuksia ei horjuttaisikaan se, ettei Perustavaa kokousta koskevassa laissa ole myönnetty kansalle oikeutta toimittaa uusia edustajainsa vaaleja milloin tahansa. 17. Jokainen suoranainen tai välillinen yritys ottaa kysymys Perustavasta kokouksesta muodolliselta, juridiselta kannalta, tavallisen porvarillisen demokratian puitteissa, ottamatta huomioon luokkataistelua ja kansalaissotaa, on proletariaatin asian pettämistä ja siirtymistä porvariston katsantokannalle. Vallankumouksellisten sosialidemokraattien ehdoton velvollisuus on varoittaa kaikkia tästä virheestä, johon bolshevismin huippukerroksista lankeaa eräitä yksilöitä, jotka eivät ole osanneet arvostaa lokakuun kapinaa ja proletariaatin diktatuurin tehtäviä. 18. Ainoana mahdollisuutena ratkaista kivuttomasti se kriisi, mikä on muodostunut yhtäältä Perustavan kokouksen vaalien ja toisaalta kansan tahdon sekä työtätekevien ja riistettyjen luokkien etujen välillä vallitsevan epäsuhteen johdosta, on se, että kansa käyttää mahdollisimman laajasti ja nopeasti oikeuttaan toimittaa Perustavan kokouksen jäsenten uudet vaalit, että Perustava kokous itse yhtyy kannattamaan Toimeenpanevan Keskuskomitean säätämää lakia näistä uusista vaaleista ja että Perustava kokous julistaa varauksettomasti tunnustavansa Neuvostovallan, neuvostovallankumouksen ja sen politiikan rauhaa, maata ja työväenvalvontaa koskevissa kysymyksissä, että Perustava kokous liittyy päättäväisesti kadettien ja kaledinilaisten vastavallankumousta vastustavien leiriin. 19. Ilman näiden ehtojen täyttämistä voidaan Perustavaan kokoukseen liittyvä kriisi ratkaista vain vallankumouksellista tietä, vain siten, että Neuvostovalta ryhtyy entistä tarmokkaampiin, nopeampiin, lujempiin ja jyrkempiin vallankumouksellisiin toimenpiteisiin kadettien ja kaledinilaisten vastavallankumousta vastaan, verhotkoonpa tämä vastavallankumous itseään millaisilla tunnuksilla ja laitoksilla hyvänsä (vaikkapa Perustavan kokouksen jäsenyydelläkin). Kaikenlaiset yritykset sitoa Neuvostovallan kädet tässä taistelussa olisivat vastavallankumouksen avustamista. ''Kirjoitettu joulukuun 12 (25) pnä 1917.'' ''Julkaistu joulukuun 26 (13) pnä 1917 »Pravda»-lehden 213. numerossa.'' ''Uudelleen julkaistu kirjassa: N. Lenin (VI. Uljanov). »Proletaarinen vallankumous ja luopio Kautsky», kust. »Kommunist», Moskova, 1918. Julkaistaan kirjan tekstin mukaan.'' === II liite. Vandervelden uusi kirja valtiosta === Sain tilaisuuden tutustua Vandervelden kirjaan »Sosialismi valtiota vastaan» (Pariisi, 1918) vasta sen jälkeen, kun olin lukenut Kautskyn kirjan. Tahtomattanikin tulin vertailleeksi näitä kirjoja toisiinsa. Kautsky on II (1889–1914) Internationalen aatteellinen johtaja, Vandervelde on sen virallinen edustaja Kansainvälisen sosialistisen toimiston puheenjohtajana. Kumpikin edustaa II Internationalen täydellistä vararikkoa, kumpikin peittelee »taidokkaasti», ovelasti kuin kokenut sanomalehtimies konsanaan, marxilaisin sanoin tätä vararikkoa, omaa romahdustaan ja siirtymistään porvariston puolelle. Toinen on meille erikoisen havainnollisena osoituksena tyypillisestä saksalaisesta opportunismista, joka on jäykkää, teoretisoivaa ja vääristelee karkeasti marxilaisuutta karsimalla marxilaisuudesta pois sen, mikä siinä ei kelpaa porvaristolle. Toinen on tyypillinen vallitsevan opportunismin romaaniselle — tietyssä mitassa voitaneen sanoa länsieurooppalaiselle (tarkoittaen Saksasta lännempänä sijaitsevaa) — muunnokselle, joka on joustavampaa, liukasliikkeisempää ja vääristelee marxilaisuutta hiotummin, mutta silti saman perusmenetelmän mukaan. Molemmat vääristelevät juurta myöten niin Marxin valtio-oppia kuin myös hänen oppiaan proletariaatin diktatuurista, mutta Vandervelde käsittelee enemmän ensimmäistä kysymystä ja Kautsky toista. Molemmat hämäävät näiden kysymysten keskinäisen kiinteän, erottamattoman yhteyden. Molemmat ovat sanoissaan vallankumouksellisia ja marxilaisia, mutta teoissaan luopioita, jotka ponnistavat kaikkensa päästäkseen puhumalla eroon vallankumouksesta. Kummankaan kirjassa ei ole häivettäkään siitä, mikä kaikissa Marxin ja Engelsin teoksissa on läpikäyvänä ajatuksena, siitä, mikä erottaa todellisen sosialismin sen porvarillisesta irvikuvasta, nimittäin ei ole tehty selkoa siitä, että vallankumouksen tehtävät eroavat reformin tehtävistä, vallankumoustaktiikka eroaa reformitaktiikasta eikä selitetä proletariaatin osuutta palkkaorjuuteen perustuvan järjestelmän tai järjestyksen hävittämisessä erotukseksi siitä, mikä osuus on »suurvaltojen» proletariaatilla, joka menee porvariston kanssa saaliinjaolle saaden pienen osan tämän imperialistisesta ylivoitosta ja ylimääräisestä saaliista. Esitämme muutamia Vandervelden olennaisimpia ajatuksia tämän arviomme vahvistukseksi. Vandervelde siteeraa tavattoman ahkerasti Marxia ja Engelsiä, samoin kuin Kautskykin. Ja Kautskyn tapaan hän siteeraa Marxin ja Engelsin teoksista vaikka mitä, paitsi sitä, mitä porvaristo ei hyväksy millään ja mikä erottaa vallankumousmiehen reformistista. Proletariaatin suorittamasta valtiovallan valtaamisesta on lainauksia vaikka kuinka paljon, koska käytännössä se on jo johdettu yksinomaan parlamentaarisiin puitteisiin. Siitä, että Kommuunin antaman kokemuksen jälkeen Marx ja Engels katsoivat tarpeelliseksi tehdä lisäyksiä osittain jo vanhentuneeseen »Kommunistiseen manifestiin» selittämällä sen totuuden, että työväenluokka ei voi ilman muuta ottaa käyttöönsä valmista valtiokoneistoa, että sen täytyy murskata tuo koneisto — siitä ei ole halaistua sanaakaan! Vandervelde samoin kuin Kautskykin sivuuttavat kuin yhteisestä sopimuksesta vaitiololla juuri sen, mikä on olennaisinta proletariaatin vallankumouksen antamassa kokemuksessa, juuri sen, mikä erottaa proletariaatin vallankumouksen porvariston reformeista. Samoin kuin Kautskykin Vandervelde jaarittelee proletariaatin diktatuurista vain päästäkseen eroon siitä. Kautsky on tehnyt sen vääristelemällä törkeästi asioita. Vandervelde tekee samoin, mutta hiotummin. Vastaavassa kohdassa, 4. pykälässä, jossa puhutaan »proletariaatin suorittamasta valtiovallan valtaamisesta», hän omistaa »b»-kohdan sellaiselle kysymykselle kuin »proletariaatin kollektiivinen diktatuuri», »siteeraa» Marxia ja Engelsiä (toistan: jättäen pois juuri sen, mikä koskee tärkeintä, vanhan porvarillis-demokraattisen valtiokoneiston murskaamista) ja tekee johtopäätöksen: ... »Sosialistipiireissä yhteiskunnallinen vallankumous käsitetään tavallisesti tällaiseksi: uusi kommuuni, joka tällä kertaa voittaa, eikä vain yhdessä paikassa, vaan kapitalistisen maailman tärkeimmissä keskuksissa. »Tämä on hypoteesi, mutta hypoteesi, jossa ei ole mitään epätodennäköistä sellaisena aikana, jolloin jo käy ilmeiseksi, että sodanjälkeinen kausi tuo monissa maissa esiin ennen kuulumattoman kärkeviä luokkavastakohtia ja sosiaalisia kouristuksia. »Mutta jos Pariisin Kommuunin epäonnistuminen — Venäjän vallankumouksen vaikeuksista puhumattakaan — todistaa jotakin, niin nimenomaan sitä, että on mahdotonta tehdä loppu kapitalistisesta järjestelmästä, niin kauan kuin proletariaatti ei ole kylliksi valmistautunut käyttämään sitä valtaa, joka voi olosuhteiden pakosta joutua sen käsiin» (s. 73). Eikä mitään sen enempää itse asiasta! Sellaisia ovat II Internationalen johtajat ja edustajat! Vuonna 1912 he allekirjoittivat Baselin manifestin, jossa sanoivat suoraan, että sodalla, joka sitten vuonna 1914 puhkesi, on oleva välitön yhteys proletaariseen vallankumoukseen, ja suorastaan uhkasivat vallankumouksella. Mutta kun sitten syttyi sota ja muodostui vallankumouksellinen tilanne, niin he, nuo Kautskyt ja Vanderveldet, alkoivatkin sanoutua irti vallankumouksesta. Suvaitkaa huomata: Kommuunin tyyppinen vallankumous on vain hypoteesi, jossa ei ole mitään epätodennäköistä! Tämä on aivan samantapaista kuin Kautskyn järkeilyt Neuvostojen mahdollisesta merkityksestä Euroopassa. Mutta niinhän ajattelee jokainen sivistynyt liberaali, joka epäilemättä myöntää nyt jo sen, että uusi kommuuni »ei ole epätodennäköinen», että Neuvostoilla on suuri tulevaisuus y.m.s. Proletaarinen vallankumousmies eroaa liberaalista siinä, että teoreetikkona hän analysoi nimenomaan Kommuunin ja Neuvostojen uutta valtiollista merkitystä. Vandervelde on vaiti kaikesta siitä, mitä Marx ja Engels ovat sanoneet yksityiskohtaisesti tästä aiheesta analysoidessaan Kommuunin kokemuksia. Käytännönmiehenä ja poliitikkona marxilaisen pitäisi selittää, että vain sosialismin petturit saattavat nykyään vetäytyä syrjään tehtävästä, joka vaatii, että on tehtävä selväksi proletaarisen (joko Kommuuni-, Neuvosto- tai jonkin muun tyyppisen) vallankumouksen välttämättömyys, tehtävä selväksi siihen valmistautumisen välttämättömyys, tehtävä joukkojen keskuudessa propagandaa vallankumouksen hyväksi, kumottava vallankumousvastaiset pikkuporvarilliset ennakkoluulot j.n.e. Mitään sellaista ei Kautsky eikä Vandervelde tee, ja juuri siksi, koska he itse ovat sosialismin pettureita, jotka haluavat vain säilyttää työläisten keskuudessa maineensa sosialisteina ja marxilaisina. Katsokaapa kysymyksen teoreettista asettelua. Valtio ei ole demokraattisessakaan tasavallassa muuta kuin koneisto, jolla jokin luokka lannistaa toisen. Kautsky tietää, myöntää ja tunnustaa tämän totuuden, mutta... mutta karttaa tärkeintä kysymystä, mikä luokka, miksi ja millä keinoin proletariaatin on lannistettava, kun se on taistellen pystyttänyt proletaarisen valtion. Vandervelde tietää, myöntää ja tunnustaa tämän marxilaisuuden perusväittämän, siteeraa sen (kirjansa 72. sivulla), mutta... ei mainitse sanallakaan sellaisesta »epämiellyttävästä» (herroille kapitalisteille epämiellyttävästä) aiheesta kuin riistäjien vastarinnan lannistamisesta!! Vandervelde on kuten Kautskykin kiertänyt kokonaan tämän »epämiellyttävän» aiheen. Siinä juuri esiintyykin heidän luopuruutensa. Vandervelde, samoin kuin Kautskykin, on suuri mestari dialektiikan vaihtamisessa eklektisismiin. Toisaalta ei voida olla myöntämättä ja toisaalta on tunnustettava. Toisaalta valtioksi voidaan käsittää »kansakunnan kokonaisuus» (katso Littré'n sanakirjaa — tieteellinen teos, kuinkas muuten — Vanderveldellä s. 87), toisaalta valtio voidaan käsittää »hallitukseksi» (sama). Tämän tieteellisen typeryyden Vandervelde on hyväksyen jäljentänyt rinnan Marxilta otettujen sitaattien kanssa. »Valtio»-sanan marxilainen merkitys eriää sen tavallisesta merkityksestä, kirjoittaa Vandervelde. Sen vuoksi voi sattua »väärinkäsityksiä». »Valtiolla» Marx ja Engels eivät tarkoita valtiota tämän sanan laajassa mielessä, yhteiskunnan johtoelimenä, yhteisten etujen edustajana (intérêts généraux de la société). He käsittävät valtion valtaelimeksi, arvovallan elimeksi, välineeksi, jonka avulla luokka hallitsee toista luokkaa (Vanderveldellä ss. 75–76). Valtion hävittämisestä Marx ja Engels puhuvat vain jälkimmäisessä merkityksessä... »Liian absoluuttiset väitteet saattaisivat osoittautua epätarkoiksi. Yksinomaan yhden luokan herruuteen perustuvan kapitalistien valtion ja proletaarien valtion välillä, jonka tarkoituksena on luokkien hävittäminen, on monia siirtymäasteita» (s. 156). Tämä on Vandervelden »maneeria», joka eroaa vain hieman Kautskyn maneerista ja on olennaisesti aivan samaa. Dialektiikka kiistää absoluuttiset totuudet selvittäen vastakohtien vaihtumista ja kriisien merkitystä historiassa. Eklektikko ei halua »liian absoluuttisia» väitteitä saadakseen uitetuksi läpi pikkuporvarillisen, poroporvarillisen toivomuksensa — vaihtaa vallankumous »siirtymäasteisiin». Kautskyt ja Vanderveldet ovat tyyten vaiti siitä, että kapitalistiluokan herruuden välikappaleena olevan valtion ja proletariaatin herruuden välikappaleena olevan valtion välisenä siirtymäasteena on juuri vallankumous, joka on porvariston kukistamista, sen valtiokoneiston särkemistä ja murskaamista. Kautskyt ja Vanderveldet hämäävät sen, että porvariston diktatuurin täytyy vaihtua yhden luokan, proletariaatin diktatuuriksi, että vallankumouksen »siirtymäasteita» seuraavat proletaarisen valtion asteittaisen kuoleutumisen »siirtymäasteet». Siinä juuri esiintyykin heidän poliittinen luopuruutensa. Se juuri onkin dialektiikan vaihtamista teoriassa, filosofiassa eklektisismiin ja sofistiikkaan. Dialektiikka on konkreettista ja vallankumouksellista, toisen luokan diktatuurista toisen luokan diktatuuriin »siirtymisen» se erottaa demokraattisen proletaarisen valtion »siirtymisestä» valtiottomaan olomuotoon (»valtion kuoleutumisesta»). Kautskyjen ja Vanderveldein eklektiikka ja sofistiikka hämäävät porvariston mieliksi kaiken, mikä luokkataistelussa on konkreettista ja täsmällistä, ja asettavat tilalle yleisen »siirtymis»-käsitteen, jolla voi peittää luopumistaan vallankumouksesta (ja jolla yhdeksän kymmenesosaa aikamme virallisista sosialidemokraateista peittää sitä)! Vandervelde on eklektikkona ja sofistina taitavampi ja ovelampi kuin Kautsky, koska korulauseella: »siirtyminen valtiosta suppeassa merkityksessä valtioon laajassa merkityksessä» voidaan kiertää kaikki vallankumouskysymykset, olkootpa ne millaisia tahansa, kiertää kaikki vallankumouksen ja reformin väliset eroavuudet, jopa marxilaisen ja liberaalinkin välisen eron. Sillä kenenpä eurooppalaisesti sivistyneen porvarin päähän pälkähtäisi kieltää »yleensä» »siirtymäasteet» tuossa »yleisessä» merkityksessä? »Olen samaa mieltä kuin Guesde siitä», Vandervelde kirjoittaa, »että tuotannon ja vaihdon välineitä ei voida sosialisoida ennen kuin täytetään seuraavat kaksi ehtoa: 1. Nykyinen valtio, elin, jonka avulla luokka hallitsee toista luokkaa, muutetaan, kuten Menger sanoo, työn kansanvaltioksi siten, että proletariaatti valtaa valtiovallan. 2. Valtio arvovallan elimenä ja valtio johtoelimenä eli, Saint-Simonin sanontaa käyttäen, ihmisten hallitsemisen elimenä erotetaan esineiden hallinnasta» (89). Vandervelde on painattanut tämän kursiivilla tähdentäen erikoisesti näiden väittämien merkitystä. Mutta tämähän on pelkkää eklektistä sekasotkua, täydellistä luopumista marxilaisuudesta! »Työn kansanvaltiohan» on vain sen entisen »vapaan kansanvaltion» toistamista, jolla 70-luvun saksalaiset sosialidemokraatit keikailivat ja jonka Engels leimasi tolkuttomuudeksi. Sanonta »työn kansanvaltio» on fraasi, joka sopii pikkuporvarilliselle demokraatille (meikäläisen vasemmistoeserrän kaltaiselle), fraasi, joka asettaa luokkakäsitteiden tilalle luokkien ulkopuolella olevat käsitteet. Vandervelde rinnastaa proletariaatin (yhden luokan) suorittaman valtiovallan valtaamisen ja »kansanvaltion» huomaamatta, että tuloksena on sekasotku. Kautsky saa »puhtaalla demokratiallaan» aikaan samanlaista sotkua ja jättää niin ikään vallankumouksenvastaisesti ja pikkuporvarin tavoin ottamatta huomioon luokkavallankumouksen, proletariaatin luokkadiktatuurin ja luokkavaltion (proletaarisen valtion) tehtävät. Edelleen. Ihmisten hallitseminen häviää ja luovuttaa paikkansa esineiden hallinnalle vasta silloin, kun ei ole enää mitään valtiota. Tuolla verrattain kaukaisella tulevaisuudella Vandervelde hämää ja saattaa varjoon huomispäivän tehtävän: porvariston kukistamisen. Tuollainen menettely on taaskin samaa kuin liberaalisen porvariston palveleminen. Liberaalikin suostuu puhumaan siitä, miten käy sitten, kun ei enää tarvitse hallita ihmisiä. Mikä estäisi askartelemasta noin vaarattomien haaveiden parissa? Mutta ollaanpas vaiti siitä, että proletariaatin pitää nujertaa pakkoluovutusta vastustavan porvariston vastarinta. Sitä vaatii porvariston luokkaetu. »Sosialismi valtiota vastaan». Se on Vandervelden kumarrus proletariaatille. Kumartaminen ei ole vaikeaa, jokainen »demokraattinen» poliitikko osaa kumartaa valitsijoilleen. Mutta »kumarruksen» avulla uitetaan läpi vallankumouksenvastaista, proletariaatinvastaista sisältöä. Vandervelde kertailee yksityiskohtaisesti Ostrogorskia, miten paljon petosta, väkivaltaa, lahjomista, vilppiä, tekopyhyyttä ja köyhien ahdistamista piilee nykyajan porvarillisen demokratian sivilisoidun, huolitellun, kiilloitetun pinnan alla: Mutta Vandervelde ei tee siitä johtopäätöstä. Hän ei huomaa, että porvarillinen demokratia on työtätekevien ja riistettyjen joukkojen lannistamista, kun taas proletaarisen demokratian tulee olla porvariston lannistamista. Kautsky ja Vandervelde ovat sokeita näkemään sitä. Nämä pikkuporvarilliset marxilaisuuden kavaltajat laahustavat porvariston perässä, jonka luokkaetu vaatii kiertämään tämän kysymyksen, vaatii olemaan vaiti siitä tai suoranaisesti kieltämään tuollaisen lannistamisen tarpeellisuuden. Marxilaisuudenvastaista pikkuporvarillista eklektisismiä, dialektiikanvastaista sofistiikkaa, proletariaatin vallankumouksen vastaista poroporvarillista reformismia, näin olisi Vandervelden kirja pitänyt otsikoida. ;Huomautukset <references/> [[Luokka:Vladimir Lenin]] [[Luokka:1918]] [[Luokka:1919]] nt5ksndjio0p4cw3zjh8zv7sau1ap4d 0 19996 130014 112518 2026-04-21T17:10:47Z Pxos 1517 poistettu [[:Luokka:Vladimir Lenin]]; lisätty [[:Luokka:Neuvostoliittolaiset kirjailijat]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130014 wikitext text/x-wiki {{Wikipedia}} '''Vladimir Iljitš Lenin''' (alkuperäiseltä nimeltään '''Vladimir Iljitš Uljanov''') (22. huhtikuuta <small>(10. huhtikuuta)</small> 1870 Simbirsk – 21. tammikuuta 1924 Gorki) oli venäläinen vallankumouksellinen, bolševikkipuolueen johtaja ja leninistisen ideologian perustaja. === 1918 === * [[Proletaarinen vallankumous ja luopio Kautsky]] [[Luokka:Neuvostoliittolaiset kirjailijat|Lenin]] glq44zmql3n0hqm4nagobfe35qpqvq1 130015 130014 2026-04-21T17:17:58Z Pxos 1517 Kumottu muokkaus [[Special:Diff/130014|130014]], jonka teki [[Special:Contributions/Pxos|Pxos]] jaa ei, täytyy luodakin luokka 130015 wikitext text/x-wiki {{Wikipedia}} '''Vladimir Iljitš Lenin''' (alkuperäiseltä nimeltään '''Vladimir Iljitš Uljanov''') (22. huhtikuuta <small>(10. huhtikuuta)</small> 1870 Simbirsk – 21. tammikuuta 1924 Gorki) oli venäläinen vallankumouksellinen, bolševikkipuolueen johtaja ja leninistisen ideologian perustaja. === 1918 === * [[Proletaarinen vallankumous ja luopio Kautsky]] [[Luokka:Vladimir Lenin| ]] s303uy2xid0qmqlwqugg7ys0bz2moen 10 20055 130010 112666 2026-04-21T16:20:59Z Pxos 1517 poistetaan punainen luokka "Tietolaatikkomallineet" mallineohjemallineesta 130010 wikitext text/x-wiki <includeonly>{{#invoke:Fr:Infobox|build|nom=videopeli}}</includeonly><noinclude>{{Mallineohje|Wikidataa hyödyntävät mallineet}}</noinclude> 5q9ly5i7nih9kpt6294hnaqy1k1uoh1 130036 130010 2026-04-21T18:26:55Z Pxos 1517 Kumottu muokkaus [[Special:Diff/130010|130010]], jonka teki [[Special:Contributions/Pxos|Pxos]] - palautan sittenkin punaluokan takaisin sivulle, jos on syytä harkita luokittelua pidemmälle 130036 wikitext text/x-wiki <includeonly>{{#invoke:Fr:Infobox|build|nom=videopeli}}</includeonly><noinclude>{{Mallineohje|Tietolaatikkomallineet|Wikidataa hyödyntävät mallineet}}</noinclude> 0lu6a4vj2z0wv2vahre7jdvqiiqgmiq 130037 130036 2026-04-21T18:41:26Z Pxos 1517 Poistetaan kummalliset punaluokat mallineohjemallinekutsusta ja pannaan niiden sijasta tälle keinotekoinen luokka [[:Luokka:Keskeneräiset mallineet]], kun ei muuta keksitä. 130037 wikitext text/x-wiki <includeonly>{{#invoke:Fr:Infobox|build|nom=videopeli}}</includeonly><noinclude> {{Mallineohje}} [[Luokka:Keskeneräiset mallineet]] </noinclude> kier9ghdvmbav4ovj2z5pvp02hsc5yq 0 21253 130126 116844 2026-04-21T22:04:18Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130126 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava=[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Esipuhe, Wahwistus, privilegium|Esipuhe]] |otsikko=Ruotzin Waldacunnan Laki |alaotsikko=Sisällysluettelo |tekijä=Aadolf Fredrik |huomiot= }}''''' ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Esipuhe, Wahwistus, privilegium|Esipuhe, Wahwistus, privilegium]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Sisällysluettelo|Sisällysluettelo]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Naimisen Caari|Naimisen Caari]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Perindö Caari|Perindö Caari]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Maan Caari|Maan Caari]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Rakennus Caari|Rakennus Caari]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Cauppa Caari|Cauppa Caari]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Pahategon Caari|Pahategon Caari]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Rangaistus Caari|Rangaistus Caari]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Ulosmittaus Caari|Ulosmittaus Caari]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Oikeudenkäymisen Caari|Oikeudenkäymisen Caari]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Registeri|Registeri]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Tuomarin Oijennus nuorat|Tuomarin Oijennus nuorat]]== [[Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734|A]] 4wi7flnjvwe2oncc6qn6hh3vpmckm3j 130142 130126 2026-04-21T22:17:50Z Pxos 1517 Lisätään sivulle juuri luotu uusi luokka [[:Luokka:Säädökset 1700-luku]]. Aiemman luokan avaimeksi A:n sijasta asteriski. 130142 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava=[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Esipuhe, Wahwistus, privilegium|Esipuhe]] |otsikko=Ruotzin Waldacunnan Laki |alaotsikko=Sisällysluettelo |tekijä=Aadolf Fredrik |huomiot= }}''''' ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Esipuhe, Wahwistus, privilegium|Esipuhe, Wahwistus, privilegium]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Sisällysluettelo|Sisällysluettelo]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Naimisen Caari|Naimisen Caari]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Perindö Caari|Perindö Caari]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Maan Caari|Maan Caari]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Rakennus Caari|Rakennus Caari]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Cauppa Caari|Cauppa Caari]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Pahategon Caari|Pahategon Caari]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Rangaistus Caari|Rangaistus Caari]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Ulosmittaus Caari|Ulosmittaus Caari]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Oikeudenkäymisen Caari|Oikeudenkäymisen Caari]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Registeri|Registeri]]== ==[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734/Tuomarin Oijennus nuorat|Tuomarin Oijennus nuorat]]== [[Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734|*]] [[Luokka:Säädökset 1700-luku]] tt7ksrg9qqkhtmqk3zyl0jq4hvhjoj9 0 21254 130127 116842 2026-04-21T22:04:42Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130127 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] |seuraava= |otsikko=Esipuhe, Wahwistus, privilegium |alaotsikko= |tekijä=Adolf Fredrik |huomiot= }}''''' :'''Ruotzin Waldacunnan Laki Hywäxi luettu ja wastan otettu Herrain Päiwillä Wuonna 1734.''' :Pränttijn annettu GEORG SALONIUxelda / Cuning. Howrätin Actuariuxelda omalla culutuxella, Wuonna 1759. Turusa, Prändätty Directeurildä ja Cuningalliselda KirjanPräntäjäldä Suuren-Ruhtinanmaasa Suomesa, JACOB MERCKELLildä. :'''Cuning:sen Maij:tin ja Waldacunnan Cancellie Collegiumin Esipuhe Lakijn.''' ::::::::::______ :Sen Caickiwaldian Jumalan ja hänen pyhän tahtons luonnollinen tundo, on caickein Ihmisten sydämmijn nijn sywästi sisälle kirjoitettu, ettei yhtäkän Cansa wielä ole löytty, joca on woinut tunnustaa itzens olewan ilman Jumalata ja Lakia ; Paljo enämmin owat caicki, heidän yhdesä elämisens ja menestyxens, Jumalan palwelluxen ja Lain päälle, yximielisesti perustanet. Ehkä Cansat sitten, Alcuasettajan oikiasta ymmärryxestä owat pois poikennet ; Nijn todistawat cuitengin ne heidän tykönäns löytyt säännöt, että he molembain wältämättömydestä owat ollet wacuutetut. Se edellinen ei seiso Ihmisten ehdosa, waan pitä heidän caiketi pysymän sijnä, cuin se Caickitietäwä Asettaja eteen kirjoittanut on ; Mutta sen Säännön, cuin sen yhteisen mailmallisen canssakäymisen suojelluxexi ja parhaxi tule, on hän jättänyt sille oikialle järjelle, sen ennen mainitun perustuxen päälle, wahwistaa, käskeä ja muuttaa. Jota toimellisemmin tämä on säätty, ja jota wisummin se woimasa pidetän, sitä onnellisemmaxi teke se hänen seurajans. Lain cohtullisus ja wanhus, jättäwät maacunnalle wastan sanomattoman todistuxen, sen asujamitten eduista muitten suhteen cunniasa, oikeuxisa ja sen peräti wanhasa istunnosa. :Ruotzi on hamasta Pacanain ajasta, yxi wapa waldacunda: Sen asujamet, Ruotzalaiset ja Göthit. Ei löyttä Göthein nime usiammisa maacunnisa wahwana seisowaisna, waan ainoastans Ruotzin waldacunnasa ; sillä että heistä uloslewitettin Göthein nimi muihin maacundijn. Että tämä Cansa, jo sijhen aicaan, on ollutedes catzottu Lailla ja asetuxilla, joidenga jälken se itzens oijendanut on ; löytän ei ainoastans nijstä Laeista, cuin sen maan miehet, jotca nijllä ajoilla tääldä ulos lähtenet olit, sisälle wienet owat nijhin maihin ja waldacundijn, joita he hallitzeman tulit, cuin todexi löyttäwä on, Göthein ja Longobardein Laista, jotca wielä käsillä owat, ja heidän perustuxens, nijn myös monicahtamat wielä pidetyt sananpartens, meidän wanhasta Göthin Laistam ja kielestäm, ainoastans saawat: mutta myös oman maan wagoista kirjoista ja tiedoista. Slllä sen ensimäisen aicana, sijtä Pacanallisesta Cuningallisesta Inglinga sugusta, joca ennen meidän Wapahtajan syndymätä Asiasta tähän waldacundaan sisälle tuli, muutettin maacunnan wanhat Lait nijhin Lakeihin, joiden jälken sen sugun hallituxen aicana, ylitze 600. wuoden elettin, jotca se wijmeinen tällä Cuningallisella istumella, samasta Inglinga sugusta, Ingiald nimeldä, ( sitten cuin hän monicahtamain wähäin Cuningasten wallat, Upsalan eli Ruotzin wallan canssa, yhdistänyt oli, ja silloin yhden yhdistetyn ja yhteisen maan-Lain tarpellisexi löysi ) wasta uudesta yhden sitä warten uloslähetetyn Uscollisen miehen cautta, nimeldä Wige Spa, eli se wijsas, annoi coota yhten eri kirjaan joca cutzuttin Wiges Flockar, ( eli Wigen cappalet ) ja sitten sowei perustuxexi Uplandin Lakijn, joca Herr Birger Pietarin pojalda Finstasta, cahdentoistakymmenen Lainoppeneten miesten canssa cocoonkirjoitettin liki 700. wuotta sen jälken, Cuningas <3a> Birger Maunuxen pojan hywällä suosiolla, ja silloin täydellisen tutkinnon ja keskustuxen jälken yhteisesti wastanotettin, nijn myös Cuningalda wahwistettin ja seurattaa käskettin. Sillä wälillä seurattin ja jälken elettin, muisa Ruotzin ja Göthein maan äärisä, heidän erinomaisia ja wanhembina Pacanain aicoina pidetyitä Lakejans, sitte cuin ne, sen Christillisen opin yhteisen wastanottamisen aicana, täsä waldacunnasa silloin olewaisilda Cuningoilda ja Lakimiehildä, tulit oijetuxi, ja ne nijsä löytäwät cadottawaiset taicauxet ja epäjumalden uhrein muodot, uloseroitetuxi. Jotca erinomaisten maacundain Lait, Cuningas Magnus Erikin poica, 14 wuosisatalugusa, rupeis andaman cocoonwedettää yhdexi coco waldacunnalle soweliaxi ja yhteisexi Laixi: Mutta moninaisten Pawilaisilda Papeilda silloin tehtyin wastusten cautta, tuli se estetyxi ja seisahtaman, sijhen asti, että jällens yhteisesti walitettin, cuinga nijden wanhain Lakein uloskirjoituxet, jotca osittain runoilla, osittain silloin tawallisilla bokstaweilla, olit puihijn ja caarijn pirustetut, ja cahleilla kircois ja muisa yhteisisä eli erinomaisisa huoneisa, kijnitetyt ja kätketyt, heidän erincaltaisuttens cautta, moninaiset secannuxet matcan saatit. Jonga tähden Cuningas Christopher, wuonna 1442. tuli waadituxi, ennen mainitut Lait, ynnä usiambain sillä wälillä uloskäynetten erinomaisten asetusten canssa, andamaan yhteen yhteiseen Lakijn ja Laki kirjaan, aicain muutosten ja waldacunnan tarpen jälken, coota, sowittaa ja uudistaa. Sama hyödyllinen työ tuli tosin Cuningas CARLE yhdexänneldä wastuudest, wuonna 1608. wahwistetuxi, ehkä jongun, perindö suostumisen ja waldacunnan päätösten päälle, perustetun muutoxen canssa, ( cuin samasa esipuhesa mainitan ) ja yhteisexi ojennuxexi julistetuxi, cuitengin sillä selkiällä ehdolla, että se edeskäsin tulis ylitzecatzotuxi ja paratuxi. :Tämän johdatuxen jälken, ja sitte cuin tätä usioilla Herrain päiwillä oli muistutettu ja anottu asetti <3b> Corkeimast Autuas Cuningas CARLE Yxitoistakymmenes, wuonna 1686. Wissit Lain oppenet Herrat ja Miehet, sama työtä eteens ottaman, jotca hänen eläisäns ja nijden rascasten Sodan Lewottomutten aicana, Corkeimast Autuan, Cuningas CARLEN Caxitoistakymmenen ja meidän Armollisimman Drotningim ULRICAN ELEONORAN Hallituxen wuosina, ja wijmeisexi, meidän nytt olewaisen Armollisimman Cuningan Lembiän Hallituxen alla, ylistettäwästi sen päälle pitänet owat ja nyt wijmein joutunet sijhen täydellisyteen, että sitte cuin welwolliset Duomioistumet waldacunnasa, sijtä owat tullet cuultuxi ja käsketyxi heidän ajatustens ja muistutustens canssa edes tuleman, on se molemilla wijmeisillä Herrain-Päiwillä Waldacunnan Neuwon-andailda ja Säädyildä wastudest läpitze käyty, hywäxi löytty, wastan otettu, ja hänen Cuningalliselle Majestetillens alamaisudes halduun annettu, julistettaa ja seurattawaxi käskettää. :Joista caikista selkiäst nähdän, että samalla tawalla, cuin Ruotzin ja Göthin Miehet, owat saanet sen armon Jumalalda, että tähän päiwään asti, allans pitä sitä maata ja sijnä asua ja raketa, jonga heidän Esi Isäns ensist sisälle ottanet, heillens omistanet ja wiljellet owat, he myös samalla muoto, nijstä ajoista haman tähän asti, ylitze caickein muistoa owat nautinnet sitä, caikille wapaille maacunnille tygötulewaista oikeutta, ettei andaa päällens pacottaa jotacuta uutta Lakia, ennen cuin se asujamilda on ensist tutkittu ja wastanotettu, jota Esiwallan corkian wiran tule, sitten yhteisesti päälle panna ja jocaista sitoa, sen jälken itzens käyttämän ja elämän ; Nijlle siwiöille suojelluxexi ja pahanelkisille masennuxexi. ::::::::::______ :'''Cuning:sen Maij:tin Wahwistus Lain päälle''' ME FRIEDRICH Jumalan armosta, Ruotzin, Göthin ja Wändin Cuningas etc. etc. Landt-Greiwi Hessis etc. etc. etc. Teemme tiettäwäxi, että ehkä corkiasti ylistettäwät, meidän edellämme ollet Ruotzin Cuningat, CARLE se IX. ja GUSTAF ADOLPH, sen tähän asti tawallisen Maan- ja Caupungin-Lain ulos andamisen siwusa, wuosina 1608. ja 1618. cohta owat selittänet Itzens aicowan andaa sen saman soweliasti ylitzencatzottaa ja tarpellisuden jälken parattaa ; josta myös Waldacunnan yhteiset Säädyt usiast owat muistuttanet ja nijn muodon heidän suuren toiwotuxens ja haluns sen perän näyttänet, jonga tähden myös Cuningas CARLE se XI. meidän corkiastcunnioitettawa Herra Appem, on löynnyt tarpellisexi, walita ja asettaa wissit oppenet ja ymmärtäwäiset Miehet joidenga piti käändämän Lain selkiäxi ja tawallisexi Ruotzin kielexi, ulos sulkeman sen cuin ei enämbi ollut tawallinen, eli hywän wastanotetun tawan cautta on tullut muutetuxi, ja sen siaan sisälle wiemän, mitä Laillisten Asetusten ja Herrain-Päiwäin päätösten cautta, on tainut tulla käsketyxi: ei cuitengan ole se, nijn terwellinen ja tarpellinen työ, moninaisten wälintulletten estetten tähden, tainut tulla päätöxeen, ennen cuin ne, Lain ylitzecatzomiseen, wijmein asetetut toimelliset ja Lainoppenet Miehet, ylistettäwällä wireydellä ja murhen pitämisellä heidän alcutyöns ja ne ylöspannut <4b> Caaret owat edes andanet, jotca osittain 1731. wuoden, osittain myös 1734. wuoden Herrain-Päiwillä, owat tullet läpitze käydyxi, ylitzecatzotuxi ja paratuxi. Sentähden myös Waldacunnan yhteiset Säädyt, nijn hywin wijmeisten Herrain-Päiwäin päätöxesä, owat hywäxi tundenet, wahwistanet ja wastanottanet, sen nijn muodon tehdyn ja sitten Waldacunnan neuwon andailda ja Säädyildä, täydellä perän ajattelemuxella tutkitun uuden Lain, cuin myös Kirjan cautta sijtä 13. päiwästä Joulu Cuusa 1734. andanet Meille, heidän alamaisen haluns tiettäwäxi, että Me sen saman, Meidän Cuningallisella kädelläm ja Nimelläm, tahdoisim wahwistaa, ja andaa Präntijn toimittaa. Me olemme sentähden erinomaisella mielisuosiolla hawainet, tämän nijn cauwan ikäwöityn Lain ylitzecatzomisen ja sowittamisen, nykyisijn aicoin, olewan täytetyn meidän hallituxem aicana ja sowitetun caickein Meidän racasten alamaistem mielisuosioxi ja menestyxexi: ja tunnemme cunnioittamisella ja kijtoxella, sen caickiwaldian Jumalan armollisen edescatzomisen, joca meidän Waldacundam nijn pysywäisellä rauhalla on siunanut, että tämä työ on tainut Waldacunnan Säädyildä toiwotettawas lewos ja suosios, eteen otettaa ja toimitettaa. Me olisim myös mielelläm suonet, että tämä Laki, tämän wuoden alusa, cohta olis tainut caikisa Duomio-istuimisa tulla seurattawaxi ; cuitengin on sen canssa jotakin cauwemmin wijpynyt, että caikista nijstä wisu waari mahdais otettaa, cuin waldacunnan Säädyt owat tarpellisexi löynnet edes andaa, muuttaa, sisälle eli ulos jättää, nijn myös että tämä työ Präntin cautta yhteisest taidais julistettaa ja caickijn Maan äärijn sopiwaisest ulos tulla. :Sijnä siwusa olemma Me myös hywäxi löytänet, tämän canssa armollisest tiettäwäxi tehdä ja ymmärtää andaa ; Ensist että täsä nyt uloskäywäsä Laki-Kirjasa, ei ole jocu Cuningan Caari kirjoitettu, mutta mitä sijnä endisesä, Cuningan Oikeudesta ja sencaltaisista <5a> on ollut sisälle wedetty, se, ynnä Waldacunnan Säätyin oikeuden canssa, löyty selkiästi asetetuxi ja päätetyxi, Waldacunnan Säätyin walitzemus Actisa, Meidän wacuutuxesam, Hallituxen muodos ja Herrain-Päiwäin Päätöxesä, jotca nijncuin yxi Meildä ja Waldacunnan Säädyildä, mitä Hallituxen tapan tule, wastanotettu perustus-Laki, pitä pidettämän. 2. Että caicki mitä erinomaisten wapakirjain cautta on wahwistettu, ei ole tainut tähän yhteisen Lakijn sisälle wedettää. 3. Että ne endiset Maan ja Caupungin Lait, täsä owat yhten wedetyt, cuitengin nijn, että caicki asiat selkiäst owat ulospannut, misä jocu eroitus pitä oleman, Maan- ja Caupungin-Oikeuden wälillä. 4. Että tämä Laki, ei sisällens pidä sitä, cuin erinomaisille asetetuille Duomio-Istuimille tygö tule, eli Oeconomie ja politie ( yhteisen huonen hallituxen ja järjestyxen ) asetuxesa määrätty on, jotca eteentulewaisten asianharain jälken löytän enämmän muutoxen ala, olewan annetut. 5. Että muutamat erinomaiset asiat, jotca harwoin edestulewat, tarcan coettelemuxen jälken owat ulosjätetyt. Ja wijmeisexi, ettei nijtä asioita, jotca jo päätetyt owat, saada tämän Lain tähden, jällens uudesta ylös otta. Sillä wälillä on mahdollisella murhen pitämisellä ja halulla, sen päälle työtä tehty, että täsä Laisa, caicki ne tarpellisimat cappalet löytäisin, jotca sijhen erinomaiseen eloon, yhdesä hywin toimitetusa waldacunnasa sopiwat, ja oikeudenkäymisen ja ulosmittauxen asioisa, taitawat olla oijennus-nuoraxi, jonga cautta oikeus ja hurscaus taitan woimasa ja tähdellä pidettää, cosca itzecukin, rehellisesti ja paitzi wääryttä, asetta itzellens Lain sisälle pidon rickomattomaxi cuuliaisudexi, nijn myös Duomion- ja Käskyn-haldiat, ilman catzomusta corkeuden, woiman, wallan, sugun, wihan eli wainon päälle, puoldapitämättömästi auttawat jocaista oikeuteens, oman ja wieraan maan asujamita, sitä halpa ja köyhä, nijn hywin cuin corkiata ja ricasta, ja wapahtawat nijtä, <5b> jotca wäkiwallalla ja ylpeydellä sorretan, erinomattain köyhiä Leskiä ja orwoja, että totuus, rauha ja hurscaus, asuis maasa, ja sen suuren Jumalan, nijncuin corkeiman Duomarin armo ja Laupius, Meidän Waldacunnasam, tulis wahwistetutuxi ja enätyxi. Ja että nijtten suuttumattoman wireyden ja waiwalloisen ahkeruden cautta, jotca myös, näiden Lain Caarten ensimmäiseen käsittämiseen ja ylös panemiseen, owat ollet asetetut, tämä tarpellinen työ on nyt nijn walmis, että se Meidän Armollisen julistuxem, jälken taita ulos tulla ja sijtä Ensimmäisestä päiwästä tulewaisesa Syys Cuusa, yhteisest pidettää ja jälken elettää: Nijn olemma Me, tämän canssa, tahtonet tämän Lain hywäxi lukea ja wahwistaa, nijncuin Me myös, tämän Meidän Wahwistuxem woimasta, Armollisesti päälle panemme ja käskemme, ei ainoastans caickia meidän uscollisia alammaisiam, ynnä caickein nijden canssa jotca Meidän Waldacunnasam ja Maisam rakendawat ja asuwat, että he tästedes pitäwät sen saman, Meidän ja Ruotzin Waldacunnan woimasa olewaisna yhteisnä Lakina, jota heidän caikella muoto tule ja täyty totella ja jälkenelää ; mutta myös yhteisesti, Meidän Duomion ja Käskyn hallitzewia Wirca Miehiä, että he edeskäsin sen jälken itzens oijendawat ja sen rickomattomasta pitämisestä ja seuramisesta, waarin pitäwät. Sitä suuremmaxi wahwistuxexi olemma Me tämän omalla kädelläm ala Kirjoittanet, ja Meidän Cuningallisella Sinetilläm wahwistaa andanet. Stockholmis Raadi-Camaris, 23. p. Tammi Cuusa. 1736. :'''FRIEDRICH. ( L. S. )''' ::::::::::______ :'''PRIVILEGIUM''' ME ADOLPH FRIEDRICH Jumalan Armosta, Ruotzin, Göthin ja Wändin Cuningas etc. etc. etc. Perillinen Norjaan, nijn myös Schlesswig Holsteinin Hertua etc. etc. etc. Teemme tiettäwäxi, että Meille on Meidän Uscottu Palweliamme ja Protocoll Secreterari Eric Johan Paleen alammaisudesa tietä andanut, cuinga Suomenkielinen Ulostulkitus Ruotzin Lakikirjasta nyt pitä walmis oleman, jota nijncuin sangen tarpellista, Pränttijn ulosandamaan, Waldacunnan Säädyt wijmein edesmennen 1752 wuoden Herran-Päiwillä Meitä alammaisudesa kehoittanet owat: pyytäen nimitetty Secreterari sentähden alammaisudesa sijhen Meidän Armollista Wapauttamme. Ja nijncuin se näky paljon hyödyttäwän Meidän uscollisia alammaisiamme Suomen-Maasa, jotca Ruotzin Kieldä ei ymmärrä, jos Lakikirja heidän äitinsä kielellä ulos annetan ja julistetan ; Nijn tahdomma Me nyt, ja tämän awoimen Kirjan woimalla, armollisesti suoda hänelle Eric Johan Paleenille Meidän Armollisen Wapaudemme Lain Pränttämiseen Suomen Kielellä, nijn ettei yxikän kymmenen ajastajan sisällä mahda rohjeta sitä täsä Waldacunnasa prändätä eli Ulcomaalla prändättynä tänne sisälle tuotta, Tuhannen talarin Hopiarahan, ja caickein Exemplarein rickomisen haastolla. Josa siwusa me myös, joxicuxi liewityxexi nijsä täsä toimituxesa cohtawisa culutuxisa, armollisesti hänelle suomme wapan ehdon sopia sen Kirjan-Pränttäjän canssa Präntämisestä, jonga hän liewimmäxi löytä ; ja sen syyn tähden tule hänen tämän Wapaus-Kirjan <6b> Kirjan-Pränti Societetisä ylösnäyttä, ja Sanoma-Kirjoisa, nijden, joidenga se tule, tiedoxi julista anda. Sixi suuremmaxi wahwudexi olemma Me tämän omalla Kädellämme alakirjoittanet, ja Meidän Cuningallisella Sinetillämme wahwistaa andanet. Stockholmisa Raadi-Camarisa sinä 30. p. Kesä Cuusa, 1756. :'''ADOLPH FRIEDRICH. ( L. S. )''' [[Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734|E-1]] 47c162gillhzupeo0objp8ak1yums21 130129 130127 2026-04-21T22:05:50Z Pxos 1517 uusi avain luokalle [[:Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]]: "B-1" [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130129 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] |seuraava= |otsikko=Esipuhe, Wahwistus, privilegium |alaotsikko= |tekijä=Adolf Fredrik |huomiot= }}''''' :'''Ruotzin Waldacunnan Laki Hywäxi luettu ja wastan otettu Herrain Päiwillä Wuonna 1734.''' :Pränttijn annettu GEORG SALONIUxelda / Cuning. Howrätin Actuariuxelda omalla culutuxella, Wuonna 1759. Turusa, Prändätty Directeurildä ja Cuningalliselda KirjanPräntäjäldä Suuren-Ruhtinanmaasa Suomesa, JACOB MERCKELLildä. :'''Cuning:sen Maij:tin ja Waldacunnan Cancellie Collegiumin Esipuhe Lakijn.''' ::::::::::______ :Sen Caickiwaldian Jumalan ja hänen pyhän tahtons luonnollinen tundo, on caickein Ihmisten sydämmijn nijn sywästi sisälle kirjoitettu, ettei yhtäkän Cansa wielä ole löytty, joca on woinut tunnustaa itzens olewan ilman Jumalata ja Lakia ; Paljo enämmin owat caicki, heidän yhdesä elämisens ja menestyxens, Jumalan palwelluxen ja Lain päälle, yximielisesti perustanet. Ehkä Cansat sitten, Alcuasettajan oikiasta ymmärryxestä owat pois poikennet ; Nijn todistawat cuitengin ne heidän tykönäns löytyt säännöt, että he molembain wältämättömydestä owat ollet wacuutetut. Se edellinen ei seiso Ihmisten ehdosa, waan pitä heidän caiketi pysymän sijnä, cuin se Caickitietäwä Asettaja eteen kirjoittanut on ; Mutta sen Säännön, cuin sen yhteisen mailmallisen canssakäymisen suojelluxexi ja parhaxi tule, on hän jättänyt sille oikialle järjelle, sen ennen mainitun perustuxen päälle, wahwistaa, käskeä ja muuttaa. Jota toimellisemmin tämä on säätty, ja jota wisummin se woimasa pidetän, sitä onnellisemmaxi teke se hänen seurajans. Lain cohtullisus ja wanhus, jättäwät maacunnalle wastan sanomattoman todistuxen, sen asujamitten eduista muitten suhteen cunniasa, oikeuxisa ja sen peräti wanhasa istunnosa. :Ruotzi on hamasta Pacanain ajasta, yxi wapa waldacunda: Sen asujamet, Ruotzalaiset ja Göthit. Ei löyttä Göthein nime usiammisa maacunnisa wahwana seisowaisna, waan ainoastans Ruotzin waldacunnasa ; sillä että heistä uloslewitettin Göthein nimi muihin maacundijn. Että tämä Cansa, jo sijhen aicaan, on ollutedes catzottu Lailla ja asetuxilla, joidenga jälken se itzens oijendanut on ; löytän ei ainoastans nijstä Laeista, cuin sen maan miehet, jotca nijllä ajoilla tääldä ulos lähtenet olit, sisälle wienet owat nijhin maihin ja waldacundijn, joita he hallitzeman tulit, cuin todexi löyttäwä on, Göthein ja Longobardein Laista, jotca wielä käsillä owat, ja heidän perustuxens, nijn myös monicahtamat wielä pidetyt sananpartens, meidän wanhasta Göthin Laistam ja kielestäm, ainoastans saawat: mutta myös oman maan wagoista kirjoista ja tiedoista. Slllä sen ensimäisen aicana, sijtä Pacanallisesta Cuningallisesta Inglinga sugusta, joca ennen meidän Wapahtajan syndymätä Asiasta tähän waldacundaan sisälle tuli, muutettin maacunnan wanhat Lait nijhin Lakeihin, joiden jälken sen sugun hallituxen aicana, ylitze 600. wuoden elettin, jotca se wijmeinen tällä Cuningallisella istumella, samasta Inglinga sugusta, Ingiald nimeldä, ( sitten cuin hän monicahtamain wähäin Cuningasten wallat, Upsalan eli Ruotzin wallan canssa, yhdistänyt oli, ja silloin yhden yhdistetyn ja yhteisen maan-Lain tarpellisexi löysi ) wasta uudesta yhden sitä warten uloslähetetyn Uscollisen miehen cautta, nimeldä Wige Spa, eli se wijsas, annoi coota yhten eri kirjaan joca cutzuttin Wiges Flockar, ( eli Wigen cappalet ) ja sitten sowei perustuxexi Uplandin Lakijn, joca Herr Birger Pietarin pojalda Finstasta, cahdentoistakymmenen Lainoppeneten miesten canssa cocoonkirjoitettin liki 700. wuotta sen jälken, Cuningas <3a> Birger Maunuxen pojan hywällä suosiolla, ja silloin täydellisen tutkinnon ja keskustuxen jälken yhteisesti wastanotettin, nijn myös Cuningalda wahwistettin ja seurattaa käskettin. Sillä wälillä seurattin ja jälken elettin, muisa Ruotzin ja Göthein maan äärisä, heidän erinomaisia ja wanhembina Pacanain aicoina pidetyitä Lakejans, sitte cuin ne, sen Christillisen opin yhteisen wastanottamisen aicana, täsä waldacunnasa silloin olewaisilda Cuningoilda ja Lakimiehildä, tulit oijetuxi, ja ne nijsä löytäwät cadottawaiset taicauxet ja epäjumalden uhrein muodot, uloseroitetuxi. Jotca erinomaisten maacundain Lait, Cuningas Magnus Erikin poica, 14 wuosisatalugusa, rupeis andaman cocoonwedettää yhdexi coco waldacunnalle soweliaxi ja yhteisexi Laixi: Mutta moninaisten Pawilaisilda Papeilda silloin tehtyin wastusten cautta, tuli se estetyxi ja seisahtaman, sijhen asti, että jällens yhteisesti walitettin, cuinga nijden wanhain Lakein uloskirjoituxet, jotca osittain runoilla, osittain silloin tawallisilla bokstaweilla, olit puihijn ja caarijn pirustetut, ja cahleilla kircois ja muisa yhteisisä eli erinomaisisa huoneisa, kijnitetyt ja kätketyt, heidän erincaltaisuttens cautta, moninaiset secannuxet matcan saatit. Jonga tähden Cuningas Christopher, wuonna 1442. tuli waadituxi, ennen mainitut Lait, ynnä usiambain sillä wälillä uloskäynetten erinomaisten asetusten canssa, andamaan yhteen yhteiseen Lakijn ja Laki kirjaan, aicain muutosten ja waldacunnan tarpen jälken, coota, sowittaa ja uudistaa. Sama hyödyllinen työ tuli tosin Cuningas CARLE yhdexänneldä wastuudest, wuonna 1608. wahwistetuxi, ehkä jongun, perindö suostumisen ja waldacunnan päätösten päälle, perustetun muutoxen canssa, ( cuin samasa esipuhesa mainitan ) ja yhteisexi ojennuxexi julistetuxi, cuitengin sillä selkiällä ehdolla, että se edeskäsin tulis ylitzecatzotuxi ja paratuxi. :Tämän johdatuxen jälken, ja sitte cuin tätä usioilla Herrain päiwillä oli muistutettu ja anottu asetti <3b> Corkeimast Autuas Cuningas CARLE Yxitoistakymmenes, wuonna 1686. Wissit Lain oppenet Herrat ja Miehet, sama työtä eteens ottaman, jotca hänen eläisäns ja nijden rascasten Sodan Lewottomutten aicana, Corkeimast Autuan, Cuningas CARLEN Caxitoistakymmenen ja meidän Armollisimman Drotningim ULRICAN ELEONORAN Hallituxen wuosina, ja wijmeisexi, meidän nytt olewaisen Armollisimman Cuningan Lembiän Hallituxen alla, ylistettäwästi sen päälle pitänet owat ja nyt wijmein joutunet sijhen täydellisyteen, että sitte cuin welwolliset Duomioistumet waldacunnasa, sijtä owat tullet cuultuxi ja käsketyxi heidän ajatustens ja muistutustens canssa edes tuleman, on se molemilla wijmeisillä Herrain-Päiwillä Waldacunnan Neuwon-andailda ja Säädyildä wastudest läpitze käyty, hywäxi löytty, wastan otettu, ja hänen Cuningalliselle Majestetillens alamaisudes halduun annettu, julistettaa ja seurattawaxi käskettää. :Joista caikista selkiäst nähdän, että samalla tawalla, cuin Ruotzin ja Göthin Miehet, owat saanet sen armon Jumalalda, että tähän päiwään asti, allans pitä sitä maata ja sijnä asua ja raketa, jonga heidän Esi Isäns ensist sisälle ottanet, heillens omistanet ja wiljellet owat, he myös samalla muoto, nijstä ajoista haman tähän asti, ylitze caickein muistoa owat nautinnet sitä, caikille wapaille maacunnille tygötulewaista oikeutta, ettei andaa päällens pacottaa jotacuta uutta Lakia, ennen cuin se asujamilda on ensist tutkittu ja wastanotettu, jota Esiwallan corkian wiran tule, sitten yhteisesti päälle panna ja jocaista sitoa, sen jälken itzens käyttämän ja elämän ; Nijlle siwiöille suojelluxexi ja pahanelkisille masennuxexi. ::::::::::______ :'''Cuning:sen Maij:tin Wahwistus Lain päälle''' ME FRIEDRICH Jumalan armosta, Ruotzin, Göthin ja Wändin Cuningas etc. etc. Landt-Greiwi Hessis etc. etc. etc. Teemme tiettäwäxi, että ehkä corkiasti ylistettäwät, meidän edellämme ollet Ruotzin Cuningat, CARLE se IX. ja GUSTAF ADOLPH, sen tähän asti tawallisen Maan- ja Caupungin-Lain ulos andamisen siwusa, wuosina 1608. ja 1618. cohta owat selittänet Itzens aicowan andaa sen saman soweliasti ylitzencatzottaa ja tarpellisuden jälken parattaa ; josta myös Waldacunnan yhteiset Säädyt usiast owat muistuttanet ja nijn muodon heidän suuren toiwotuxens ja haluns sen perän näyttänet, jonga tähden myös Cuningas CARLE se XI. meidän corkiastcunnioitettawa Herra Appem, on löynnyt tarpellisexi, walita ja asettaa wissit oppenet ja ymmärtäwäiset Miehet joidenga piti käändämän Lain selkiäxi ja tawallisexi Ruotzin kielexi, ulos sulkeman sen cuin ei enämbi ollut tawallinen, eli hywän wastanotetun tawan cautta on tullut muutetuxi, ja sen siaan sisälle wiemän, mitä Laillisten Asetusten ja Herrain-Päiwäin päätösten cautta, on tainut tulla käsketyxi: ei cuitengan ole se, nijn terwellinen ja tarpellinen työ, moninaisten wälintulletten estetten tähden, tainut tulla päätöxeen, ennen cuin ne, Lain ylitzecatzomiseen, wijmein asetetut toimelliset ja Lainoppenet Miehet, ylistettäwällä wireydellä ja murhen pitämisellä heidän alcutyöns ja ne ylöspannut <4b> Caaret owat edes andanet, jotca osittain 1731. wuoden, osittain myös 1734. wuoden Herrain-Päiwillä, owat tullet läpitze käydyxi, ylitzecatzotuxi ja paratuxi. Sentähden myös Waldacunnan yhteiset Säädyt, nijn hywin wijmeisten Herrain-Päiwäin päätöxesä, owat hywäxi tundenet, wahwistanet ja wastanottanet, sen nijn muodon tehdyn ja sitten Waldacunnan neuwon andailda ja Säädyildä, täydellä perän ajattelemuxella tutkitun uuden Lain, cuin myös Kirjan cautta sijtä 13. päiwästä Joulu Cuusa 1734. andanet Meille, heidän alamaisen haluns tiettäwäxi, että Me sen saman, Meidän Cuningallisella kädelläm ja Nimelläm, tahdoisim wahwistaa, ja andaa Präntijn toimittaa. Me olemme sentähden erinomaisella mielisuosiolla hawainet, tämän nijn cauwan ikäwöityn Lain ylitzecatzomisen ja sowittamisen, nykyisijn aicoin, olewan täytetyn meidän hallituxem aicana ja sowitetun caickein Meidän racasten alamaistem mielisuosioxi ja menestyxexi: ja tunnemme cunnioittamisella ja kijtoxella, sen caickiwaldian Jumalan armollisen edescatzomisen, joca meidän Waldacundam nijn pysywäisellä rauhalla on siunanut, että tämä työ on tainut Waldacunnan Säädyildä toiwotettawas lewos ja suosios, eteen otettaa ja toimitettaa. Me olisim myös mielelläm suonet, että tämä Laki, tämän wuoden alusa, cohta olis tainut caikisa Duomio-istuimisa tulla seurattawaxi ; cuitengin on sen canssa jotakin cauwemmin wijpynyt, että caikista nijstä wisu waari mahdais otettaa, cuin waldacunnan Säädyt owat tarpellisexi löynnet edes andaa, muuttaa, sisälle eli ulos jättää, nijn myös että tämä työ Präntin cautta yhteisest taidais julistettaa ja caickijn Maan äärijn sopiwaisest ulos tulla. :Sijnä siwusa olemma Me myös hywäxi löytänet, tämän canssa armollisest tiettäwäxi tehdä ja ymmärtää andaa ; Ensist että täsä nyt uloskäywäsä Laki-Kirjasa, ei ole jocu Cuningan Caari kirjoitettu, mutta mitä sijnä endisesä, Cuningan Oikeudesta ja sencaltaisista <5a> on ollut sisälle wedetty, se, ynnä Waldacunnan Säätyin oikeuden canssa, löyty selkiästi asetetuxi ja päätetyxi, Waldacunnan Säätyin walitzemus Actisa, Meidän wacuutuxesam, Hallituxen muodos ja Herrain-Päiwäin Päätöxesä, jotca nijncuin yxi Meildä ja Waldacunnan Säädyildä, mitä Hallituxen tapan tule, wastanotettu perustus-Laki, pitä pidettämän. 2. Että caicki mitä erinomaisten wapakirjain cautta on wahwistettu, ei ole tainut tähän yhteisen Lakijn sisälle wedettää. 3. Että ne endiset Maan ja Caupungin Lait, täsä owat yhten wedetyt, cuitengin nijn, että caicki asiat selkiäst owat ulospannut, misä jocu eroitus pitä oleman, Maan- ja Caupungin-Oikeuden wälillä. 4. Että tämä Laki, ei sisällens pidä sitä, cuin erinomaisille asetetuille Duomio-Istuimille tygö tule, eli Oeconomie ja politie ( yhteisen huonen hallituxen ja järjestyxen ) asetuxesa määrätty on, jotca eteentulewaisten asianharain jälken löytän enämmän muutoxen ala, olewan annetut. 5. Että muutamat erinomaiset asiat, jotca harwoin edestulewat, tarcan coettelemuxen jälken owat ulosjätetyt. Ja wijmeisexi, ettei nijtä asioita, jotca jo päätetyt owat, saada tämän Lain tähden, jällens uudesta ylös otta. Sillä wälillä on mahdollisella murhen pitämisellä ja halulla, sen päälle työtä tehty, että täsä Laisa, caicki ne tarpellisimat cappalet löytäisin, jotca sijhen erinomaiseen eloon, yhdesä hywin toimitetusa waldacunnasa sopiwat, ja oikeudenkäymisen ja ulosmittauxen asioisa, taitawat olla oijennus-nuoraxi, jonga cautta oikeus ja hurscaus taitan woimasa ja tähdellä pidettää, cosca itzecukin, rehellisesti ja paitzi wääryttä, asetta itzellens Lain sisälle pidon rickomattomaxi cuuliaisudexi, nijn myös Duomion- ja Käskyn-haldiat, ilman catzomusta corkeuden, woiman, wallan, sugun, wihan eli wainon päälle, puoldapitämättömästi auttawat jocaista oikeuteens, oman ja wieraan maan asujamita, sitä halpa ja köyhä, nijn hywin cuin corkiata ja ricasta, ja wapahtawat nijtä, <5b> jotca wäkiwallalla ja ylpeydellä sorretan, erinomattain köyhiä Leskiä ja orwoja, että totuus, rauha ja hurscaus, asuis maasa, ja sen suuren Jumalan, nijncuin corkeiman Duomarin armo ja Laupius, Meidän Waldacunnasam, tulis wahwistetutuxi ja enätyxi. Ja että nijtten suuttumattoman wireyden ja waiwalloisen ahkeruden cautta, jotca myös, näiden Lain Caarten ensimmäiseen käsittämiseen ja ylös panemiseen, owat ollet asetetut, tämä tarpellinen työ on nyt nijn walmis, että se Meidän Armollisen julistuxem, jälken taita ulos tulla ja sijtä Ensimmäisestä päiwästä tulewaisesa Syys Cuusa, yhteisest pidettää ja jälken elettää: Nijn olemma Me, tämän canssa, tahtonet tämän Lain hywäxi lukea ja wahwistaa, nijncuin Me myös, tämän Meidän Wahwistuxem woimasta, Armollisesti päälle panemme ja käskemme, ei ainoastans caickia meidän uscollisia alammaisiam, ynnä caickein nijden canssa jotca Meidän Waldacunnasam ja Maisam rakendawat ja asuwat, että he tästedes pitäwät sen saman, Meidän ja Ruotzin Waldacunnan woimasa olewaisna yhteisnä Lakina, jota heidän caikella muoto tule ja täyty totella ja jälkenelää ; mutta myös yhteisesti, Meidän Duomion ja Käskyn hallitzewia Wirca Miehiä, että he edeskäsin sen jälken itzens oijendawat ja sen rickomattomasta pitämisestä ja seuramisesta, waarin pitäwät. Sitä suuremmaxi wahwistuxexi olemma Me tämän omalla kädelläm ala Kirjoittanet, ja Meidän Cuningallisella Sinetilläm wahwistaa andanet. Stockholmis Raadi-Camaris, 23. p. Tammi Cuusa. 1736. :'''FRIEDRICH. ( L. S. )''' ::::::::::______ :'''PRIVILEGIUM''' ME ADOLPH FRIEDRICH Jumalan Armosta, Ruotzin, Göthin ja Wändin Cuningas etc. etc. etc. Perillinen Norjaan, nijn myös Schlesswig Holsteinin Hertua etc. etc. etc. Teemme tiettäwäxi, että Meille on Meidän Uscottu Palweliamme ja Protocoll Secreterari Eric Johan Paleen alammaisudesa tietä andanut, cuinga Suomenkielinen Ulostulkitus Ruotzin Lakikirjasta nyt pitä walmis oleman, jota nijncuin sangen tarpellista, Pränttijn ulosandamaan, Waldacunnan Säädyt wijmein edesmennen 1752 wuoden Herran-Päiwillä Meitä alammaisudesa kehoittanet owat: pyytäen nimitetty Secreterari sentähden alammaisudesa sijhen Meidän Armollista Wapauttamme. Ja nijncuin se näky paljon hyödyttäwän Meidän uscollisia alammaisiamme Suomen-Maasa, jotca Ruotzin Kieldä ei ymmärrä, jos Lakikirja heidän äitinsä kielellä ulos annetan ja julistetan ; Nijn tahdomma Me nyt, ja tämän awoimen Kirjan woimalla, armollisesti suoda hänelle Eric Johan Paleenille Meidän Armollisen Wapaudemme Lain Pränttämiseen Suomen Kielellä, nijn ettei yxikän kymmenen ajastajan sisällä mahda rohjeta sitä täsä Waldacunnasa prändätä eli Ulcomaalla prändättynä tänne sisälle tuotta, Tuhannen talarin Hopiarahan, ja caickein Exemplarein rickomisen haastolla. Josa siwusa me myös, joxicuxi liewityxexi nijsä täsä toimituxesa cohtawisa culutuxisa, armollisesti hänelle suomme wapan ehdon sopia sen Kirjan-Pränttäjän canssa Präntämisestä, jonga hän liewimmäxi löytä ; ja sen syyn tähden tule hänen tämän Wapaus-Kirjan <6b> Kirjan-Pränti Societetisä ylösnäyttä, ja Sanoma-Kirjoisa, nijden, joidenga se tule, tiedoxi julista anda. Sixi suuremmaxi wahwudexi olemma Me tämän omalla Kädellämme alakirjoittanet, ja Meidän Cuningallisella Sinetillämme wahwistaa andanet. Stockholmisa Raadi-Camarisa sinä 30. p. Kesä Cuusa, 1756. :'''ADOLPH FRIEDRICH. ( L. S. )''' [[Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734|B-1]] p3mbr97e4329s3vg1ot2tt1tc05uggv 0 21255 130128 116843 2026-04-21T22:04:54Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130128 wikitext text/x-wiki '''Tämä Lakikirja sisälläns pitä nämät Caaret Ja Lugut.''' ===Naimisen Caari. [ I-X | XI-XVII ]=== '''Lucu Plati.''' :I. Laillisesta Naimisesta, ja cuca naittaja oleman pitä. :II. Nijstä jotca ei mahda toinen toisens canssa Awioskäskyä raketa. :III. Kihlauxesta. :IV. Erosta Kihlauxisa. :V. Lapsista, jotca sijtetän Kihlauxisa, eli caxi naimisesa; ja Naimisen oikeudesta sencaltaisisa tiloisa. :VI. Naimisesta, Wanhembain, eli oikian naittajan tahtoa wastan, ja jos naittaja estä naimista. :VII. Cuinga Laillisen Naimisen cuulutus pitä tapahtuman, ja jos wihkimistä kieltän, eli wijwytetän. :VIII. Cuinga esipuhe tapahtua mahta, nijden wälillä jotca paricundaan itzens anda tahtowat. :IX. Miehen oikeudesta olla waimons edes wastaja, ja huomen lahjasta. :X. Naimisen oikeudesta omaisuxijn :XI. Cuinga mies mahta waimons kindiän omaisuden pois wahettaa, pantixi panna, eli myydä, ja cuinga heidän welcans maxettaman pitä, nijn myös cosca waimo mahta cauppa päättää. :XII. Perinnön eroittamisesta, ja Laittomasta yhten sijrtämisestä, ennen cuin toiseen naimiseen mennän. :XIII. Awioskäskyn erosta, ja cuinga lapset caswatettaman pitä, cosca awioskäskyn ero tapahtu. :XIV. Rijdasta ja eripuraisudesta, miehen ja waimon wälillä, nijn myös erosta wuotehesta ja Leiwästä. :XV. Cuinga omaisuden ja lasten elon canssa oldaman pitä, cosca mies ja waimo Laillisesti eroitetan wuotehesta ja Leiwästä. :XVI. Myötäandamisesta ja läxiäisestä. :XVII. Miehen ja Waimon etu-osasta jacamattomasta omaisudesta. ===Perindö Caari. [ I-X | XI-XXIII ]=== :I. Perinnöstä yhteisesti, ja polwilugusta. :II. Rindaperinnöstä. :III. Selkä-Perinnöstä ja Siwu-Perinnöstä. :IV. Cuinga perittämän pitä, cosca ei tietä, cuca perillisistä, toisen jälken elänyt on. :V. Jos Lapsi cuolluna syndy, ja jos waimo sano rascasna olewans, miehen cuollesa. :VI. Ettei sen pidä perimän, joca toisen tappa. :VII. Nijstä jotca suurten pahaintöiden cautta, Perindö oikeudens rickowat, ja maanculkian ja hänen lastens Perinnöstä. :VIII. Cuinga lapset jotca sijtetän kihlauxisa, salawuoteudesa, huorudesa, eli luwattomisa polwisa, mahtawat perinnön otta. :IX. Omaisuden Laillisesta ylös-kirjoittamisesta, sen cuollen jälken. :X. Cuinga welca cuoleman tapauxesa maxettaman pitä. :XI. Perillisistä jotca yhdes eläwät, jacamattomasa omaisudesa. :XII. Cuinga perindö jaettaman pitä. :XIII. Tasamisesta, sitte cuin perindö jaettu on. :XIV. Rijta perinnöstä. :XV. Wieran Maan Miehen perinnöstä ja pois olewan oman maan miehen perindö oikeudesta. :XVI. Miehen eli waimon wijmeisestä tahdosta, ja testamentistä. :XVII. Mitä ja cuinga paljo, testamentisä mahta annettaa. :XVIII. Mitä sen tule waarinotta, joca testamentiä hywäxens nautita, eli sen päälle puhua tahto; ja perillisestä, joca sen sala. :XIX. Sijtä joca holhojan alla seisoman pitä. :XX. Orwoin holhojista, ja cuinga ne asetettaman pitä. :XXI. Laillisesta estehestä holhojan wirasta. :XXII. Misä Orwon holhojan wirca ja welwollisus seiso. :XXIII. Cuinga holhojan pitä tilin ja lugun tekemän, ja holhojan wirasta ercaineman. ===Maan Caari. [ I-X | XI-XVIII ]=== :I. Maan, huonein ja peruxen Laillisesta saannosta, maalla ja Caupungisa. 52. :II. Perindö maasta. 53. :III. Waihetuxista, ja cuinga maa maalla, eli huonet, tontti ja maa caupungisa, mahta waihetetta. 53. :IV. Ostosta, ja cuinga maalla huonet, cartano ja tontti caupungisa mahta myytää. 54. :V. Cuinga maa maalla huonet, cartano ja tontti Caupungisa, mahta tacaisin pericundaan lunastetta. 56. :VI. Sijtä jolla oikeus on perindö lunastuxeen 58. :VII. Yhdesä asuwaisten ja naaburein oikeudesta. 60. :VIII. Cuinga maa, huonet, eli tontti mahta laillisesti pois annettaa. 61. :IX. Pantixi pannusta maasta, huonesta eli tontista, nijn myös sen sisälle kirjoittamisesta. 61. :X. Sijtä jolla on walda myydä, waihetta, eli pantixi panna, toisen miehen maan, huonen ja tontin. 64. :XI. Candesta maan saalijsa ja caupan wastamisesta. 64. :XII. Rajoista ja Kiwipyykeistä, nijn myös muista asuin tilan määristä, kyläin wälillä. 66. :XIII. Cuinga se rangaistaman pitä, joca rajoja lijcutta, ylösrepi, eli toisen päälle sijrtä. 68. :XIV. Maanrijdasta, ja Laillisesta catzelmuxesta. 69. :XV. Ylimuistoisesta nautinnosta. 70. :XVI. Pestistä, wuorolle panemisesta ja ottamisesta, nijn myös lähdendö päiwästä. 71. :XVII. Werosta ja weropäiwästä maalla ja huonen wuorosta Caupungisa. 74. :XVIII. Sijtä, joca toiselda otta wäkiwallalla, maata, huonetta, metzää, wettä eli wesirakennuxia. 75. ===Rakennus Caari. [ I-IX | X-XVI | XVII-XXIV | XXV-XXIX ]=== :I. Cuinga kylän tontti laskettaman, ja tiluxet jaettaman pitä. 76. :II. Cuinga tontin päälle rakettaman pitä. 77. :III. Autio Kylästä. 78. :IV. Cuinga tiet ja ojat kyläsä tehtämän pitä, ja mingä palckion se tule nautita, joca peldons saa nijden siwuun. 79. :V. Laillisesta suojelemisesta, sulkemisesta ja aitamisesta. 80. :VI. Cuinga peldo ja luhta pitä ruocottaman ja enättämän, aidat pandaman, ja ojat caiwettaman. 82. :VII. Cuinga humalisto pitä istutettaman ja woimasa pidettämän.83. :VIII. Luwattomasta pellon eli luhdan wiljellyxesta.84. :IX. Cuinga wahingo palkittaman pitä, jonga eläin teke toisen tiluxisa, nijn myös cuinga eläin sisälle otettaa mahta.85. :X. Cuinga kylän jacamattomat tiluxet metzäsä ja kedosa mahta nautittaa ja sisälle otettaa, nijn myös jacamattoman eli toisen miehen metzän eli maan luwattomasta wiljellyxestä.87. :XI. Carjanlaitumesta, caitzemisesta ja paimendamisesta.90. :XII. Cuinga siat mahta päästettää terhometzään.91. :XIII. Cuinga sackoa wedetän, cosca hedelmän candawaiset puut luwattomasti hacatan, ja cuinga toiset siaan istutettaman pitä.92. :XIV. Huhdan polttamisesta.94. :XV. Metzän culosta.95. :XVI. Cuinga yhteisydet mahta nautitaa.97. :XVII. Cuinga kylän calawesi mahta nautittaa98. :XVIII. Cuningan yxinomista ja rauhaan cuulutetuista, nijn myös muista yhteisistä calawesistä.99. :XIX. Uuden kylän oikeudesta. 100. :XX. Myllyistä. 101. :XXI. Kimalaisista. 103. :XXII. Sijtä, joca haawoitta, eli tappa toisen eläimen, eli coiran, ja jos jocu osta eli myy kipiän eläimen, nijn myös jos eläin eli coira wahingoitze toisen eläimen. 104. :XXIII. Cuinga wahingollisia eläwiä mahta tapettaa, nijn myös jahtia ja suden ritoja pidettämän pitä. 106. :XXIV. Wahingo walkiasta kyläsä. 108. :XXV. Teistä ja silloista, cuinga ne tehtämän ja rakettaman pitä. 111. :XXVI. Cuinga yhteiset huonet pitä rakettaman. 114. :XXVII. Cuinga huonetten catzelemus pidettämän pitä. 116. :XXVIII. Wierasten holhoista. 119. :XXIX. Huonen rakennuxesta Caupungeisa. 123. ===Cauppa Caari. [ I-IX | X-XIV | XV-XVIII ]=== :I. Ostosta ja waihetuxesta. 123. :II. Tapuli Caupungein ja ylhäisten Caupungein caupasta. 125. :III. Cuinga porwari oikeus woitetta mahta. 126. :IV. Joucko ja rihcama caupasta. 127. :V. Cuinga ulcomainen mies cauppa tehdä mahta. 128. :VI. Maancaupasta. 129. :VII. Marckinoista. 130. :VIII. Mitasta ja waagasta. 131. :IX. Rahan eli calun welaxi andamisesta, ja nijden caswosta. 132. :X. Pantista ja tacauxesta. 133. :XI. Lainasta. 136. :XII. Taldecalusta, eli jongun halduun pannusta ja uscotusta omaisudesta. 136. :XIII. Wuorolle panemisesta ja ottamisesta. 138. :XIV. Palcollisista. 139. :XV. Cuinga caupan yhteys pitä tehtämän, pidettämän ja ricottaman. 141. :XVI. Cuinga welcapään pitä omaisudens hänen welcamiehillens yhtähaawa ylönandaman, nijn myös nijstä, cuin welan tähden carcawat. 143. :XVII. Welcamiesten oikeudesta ja edusta ennen toinen toistans welan alaisen omaisuteen. 147. :XVIII. Toimitus miehistä ja asianajaista. 150. ===Pahategon Caari. [ I-XIV | XV-XXII | XXIII-XXXVI | XXXVII-XLVIII | XLIX-LXI ]=== :I. Pilcasta Jumalata wastan ja luopumuxesta sijtä puhtasta Ewangeliumin opista. 152. :II. Noituudesta ja taicauxesta. 153. :III. Kirouxesta ja Sabbatin ricoxesta. 154. :IV. Petoxesta waldacundaa wastaan. 155. :V. Sijtä, joca häpiällisesti puhu Cuningasta eli Hänen ja Waldacunnan Neuwonandajita wastaan. 157. :VI. Metelin nostamisesta ja capinasta. 158. :VII. Wäristä myntäjistä. 159. :VIII. Sijtä, joca petosta teke toisen nimesä ja wäärin käyttä sen ja muiden kirjoituxia. 160. :IX. Caxnaimisesta. 161. :X. Secoituxesta järjettömäin Luondocappalden canssa. 162. :XI. Murha poldosta. 162. :XII. Murhasta ja julmista sisu töistä nijden päälle, cuin ei taida itziäns warjella. 163. :XIII. Itzens surmajasta. 164. :XIV. Wanhemmitten, lasten, weljein ja sisarten tappamisesta, nijn myös, jos jocu lyö eli nimittele wanhembitans. 164. :XV. Isännän eli esimiehen tappamisesta, hosumisesta, ja lyömisestä, nijn myös luwattomista sanoista heitä wastan. 165. :XVI. Lasten murhasta. 166. :XVII. Surmamisesta myrkyllä, eli muulla tawalla. 167. :XVIII. Kirckorauhasta ja Oikeuden käymisen rauhasta. 168. :XIX. Wangihuonen rickomisesta ja nijstä jotca wangeja warjelewat eli päästäwät 170. :XX. Cotorauhasta ja ryöwydestä. 171. :XXI. Yhteisestä maa- ja tie-rauhasta. 174. :XXII. Waimowäen rauhasta. 176. :XXIII. Nijden rangaistuxesta jotca Cuningan walan rickowat. 177. :XXIV. Muusta taposta. 178. :XXV. Jos tappaja eli pahantekiä tapetan, cosca händä kijnni otta tahdotan. 179. :XXVI. Cuinga tappaja pitä rangaistaman, cosca hän pacoon ja wapaille jalwoille pääsnyt on, eli syitä sijhen on, että hän hengens pitää mahta. 180. :XXVII. Salataposta. 181. :XXVIII. Taposta joca tapahtu syyn cautta, ilman aicomusta tappa. 181. :XXIX. Taposta ja mies wahingosta, joca enämmän tapahtu tapaturmasta cuin toisen syyn cautta. 182. :XXX. Jos lapsia eli palcollisia tapetaan tapaturmaisesti. 184. :XXXI. Taposta ja muusta pahantegosta cuin lapsi ikäiseldä tapahtu. 185. :XXXII. Taposta joca tapahtu hourulda. 185. :XXXIII. Jos pahanelkinen eläin, eli coira, cuoletta miehen eli waimon. 185. :XXXIV. Jos jocu haawoitta toisen caswon eli caulan, eli hacka poicki jäsenen, eli lyö ulos hambaita. 186. :XXXV. Lihahaawoista, lyömästä, corwa-puusteista ja tucustuxesta. 188. :XXXVI. Cuinga sacotettaman pitä, jos mies lyö waimoans, eli waimo miestäns, taicka isändä eli emändä palcollistans. 188. :XXXVII. Lapsiikäisen sacotuxesta haawan ja wirhen edestä. 189. :XXXVIII. Haawoittamisesta, joca tapahtu oikiasta tapaturmasta. 189. :XXXIX. Cuinga haawat pitä catzeldaman ja holhottaman, ja parandajan palcasta. 190. :XL. Warcaudesta. 191. :XLI. Jos usiammat ynnä warastawat, eli jocu tule sijhen haucutelluxi, eli käsketyxi, taicka muutoin warcaudesa osallinen on. 193. :XLII. Coto warcaudesta ja julmasta sisu warcaudesta. 193. :XLIII. Sijtä, joca warasta ulcona kedolla; ja jos jocu otta toisen miehen wenhen, eli hewoisen; taicka lypsä hänen lehmäns, lambans eli wuohens. 194. :XLIV. Sijtä, joca pane ulostecoa ja rasitusta Cuningan werollisten alammaisten päälle. 195. :XLV. Sijtä, joca petollisesti tygöns wetä Cruunun sisälletulon, nijn myös, jos ylöscandomies jotain sijtä hucka. 196. :XLVI. Kircko-warcaudesta. 197. :XLVII. Näpistelemisestä, taika sijtä, cuin warastele. 197. :XLVIII. Löytämisestä ja löytycalusta, ja cuinga se pitä ylöscuulutettaman. 198. :XLIX. Jos warastettu calu ostetan, eli pantixi otetan, ja cuinga jocu mahta itzens warcaudesta puhdista; nijn myös sijtä, joca petollisesti omista toisen miehen calua. 199. :L. Jos lapsiikäinen warasta. 200. :LI. Salaisesta cotowiemästä. 200. :LII. Cuinga jocu mahta omans jällens ottaa, eli toisen laillisesti warcauteen sitoa, ja sijtä tutkia andaa; ja jos toiselda jotaan calua ilman syytä pois wieroitta tahdotan. 201. :LIII. Salawuoteudesta. 202. :LIV. Luwattomasta secannuxesta kihlauxesa ja awioskäskyn lijton alla. 203. :LV. Yhdenkertaisesta huorudesta. 204. :LVI. Cahdenkertaisesta huorudesta. 206. :LVII. Haureuden edesauttamisesta ja haureudesta. 206. :LVIII. Lihallisesta secannuxesta orpanain canssa. 207. :LIX. Sucurutzaudesta ja Lihallisesta secannuxesta muisa kieltyisä polwisa. 207. :LX. Sijtä, joca walhettele toisen päälle ja härjous sanoista. 209. :LXI. Osallisudesta pahategoisa. 210. ===Rangaistus Caari.=== :I. Pahatecoin edesandamisesta ja wangein ylöspitämisestä. :II. Nijstä, cuin wangiudesa cuolewat. 212. :III. Tuomion täyttämisestä hengen asioisa. 213. :IV. Mestarmannista eli Teloittajasta. 214. :V. Ruumin rangaistuxesta työllä, raippa-witzoilla, ja witzoilla, nijn myös wangiudella wedellä ja leiwällä. ===Ulosmittaus Caari. [ I-V | VI-X ]=== :I. Cuningan Käskynhaldiasta ja nijstä Käskyläisistä cuin hänen alens tulewat. 216. :II. Cuinga tehtämän pitä, cosca ulosmittausta etzitän. :III. Ulosmittauxesta duomioitten päälle. 220. :IV. Ulosmittauxesta welca kirjoitusten, selkiäin käsikirjoitusten ja hywäin miesten päätösten päälle. 222. :V. Cuinga ulosmittaus tapahtuman pitä. 225. :VI. Cuinga kijndiä omaisus arwattaman pitä. 227. :VII. Sijtä, cuin ulosmittamisesa eroitettaman pitä. 228. :VIII. Tacawaricoosta ja kijnnipitämisestä. 228. :IX. Cuinga muutosta Cuningan käskynhaldian päätöxesä etzittää mahta. 231. :X. Cuinga se rangaistaman pitä, joca rijta asioisa ei woi maxaa sitä uhcasackoa, eli sackoa, cuin hänen päällens pandu on. 233. ===Oikeudenkäymisen Caari. [ I-VIII | IX-XII | XIII-XVI | XVII-XVIII | XIX-XXIV | XXV | XXVI-XXVIII | XXIX-XXXII ]=== :I. Yhteisistä Oikeuxista ja tuomioistuimista yli pään. 234. :II. Kihlacunnan-käräjästä. 236. :III. Lalmannin käräjästä. 239. :IV. Cuinga erinomainen kihlacunnan ja Lalmannin käräjä pitä pidettämän, joca wälikäräjäxi cutzutan. 240. :V. Kaminäri oikeudesta. 241. :VI. Raastupa oikeudesta. 242. :VII. Sisallekirjoituxista ja cuinga nijden canssa tehtämän pitä. 243. :VIII. Howrätistä. 244. :IX. Jos Tuomari oikeuden käymisen ajan laimijn lyö. 246. :X. Laillisesta tuomioistuimesta caickinaisisa oikeuden käymisen asioisa. 247. :XI. Cuinga haasto pitä otettaman ja sille toimitettaman joca haastetan. 251. :XII. Cuinga tehtämän pitä, cosca haasto laimin lyödän; ja laillisista esteistä. 255. :XIII. Esteistä Tuomaria wastan. 258. :XIV. Cuinga Oikeuden edesä pitä päällecannettaman ja wastattaman; nijn myös cuulustelemisesta suusanalda, ja wääryttelemys walasta. 260. :XV. Laillisesta edeswastajasta eli asianajajasta. 264. :XVI. Caickinaisista wastoinkäänneistä oikeuden käymisesä; nijn myös ylöslyckäyxestä. 267. :XVII. Laillisesta todistuxesta, caickinaisisa asioisa.269. :XVIII. Sijtä, joca tule rijtaweljesten oikeudenkäymisen alla sisälle, ja tahto puhua asiasa. 278. :XIX. Sijtä, joca Oikeudesta ilman luwata pois mene. 279. :XX. Sowinnoista. 279. :XXI. Oikeudenkäymisen culutuxista ja wahingon maxosta. 281. :XXII. Cuinga kirjallisia juttuja oikeuden käymisen asioisa, pitä Tuomarilda walmistettaman ja rijtaweljille ulos annettaman. 282. :XXIII. Cosca Oikeus on tuomion woipa; nijn myös äändelemisestä tuomioon. 283. :XXIV. Oikeuden päätöxestä ja tuomiosta. 285. :XXV. Laillisesta wedosta, ja sen täyttämisestä, nijn myös walituxista erhetyxen ylitze oikeuden- käymisesä. 289. :XXVI. Cuinga tacaus pitä pandaman, ja se cuin tuomittu on ulosannettaman, ennen cuin laillinen weto Howrätisä täytetän. 298. :XXVII. Cuinga Oikeuden käymisen asiat pitä Howrätisä päähään käytettämän. 300. :XXVIII. Tuomion ricoxesta. 303. :XXIX. Oikeuden käymisen wäärin käyttämisestä. 304. :XXX. Cuinga etzittämän pitä, että Cuningas mahdais Howrätin tuomion ylitzen catzoa ja tutkia. 305. :XXXI. Cuinga tuomio mahta särjettä, joca on saanut laillisen woiman. 311. :XXXII. Cuinga rahat ja sacot, tämän Lain jälken luettaman, maxettaman ja jaettaman pitä. 312. [[Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734|E-2]] ikp5ey81n1zt6k3e6xna26dfbk1gsho 130130 130128 2026-04-21T22:06:04Z Pxos 1517 uusi avain luokalle [[:Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]]: "B-2" [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130130 wikitext text/x-wiki '''Tämä Lakikirja sisälläns pitä nämät Caaret Ja Lugut.''' ===Naimisen Caari. [ I-X | XI-XVII ]=== '''Lucu Plati.''' :I. Laillisesta Naimisesta, ja cuca naittaja oleman pitä. :II. Nijstä jotca ei mahda toinen toisens canssa Awioskäskyä raketa. :III. Kihlauxesta. :IV. Erosta Kihlauxisa. :V. Lapsista, jotca sijtetän Kihlauxisa, eli caxi naimisesa; ja Naimisen oikeudesta sencaltaisisa tiloisa. :VI. Naimisesta, Wanhembain, eli oikian naittajan tahtoa wastan, ja jos naittaja estä naimista. :VII. Cuinga Laillisen Naimisen cuulutus pitä tapahtuman, ja jos wihkimistä kieltän, eli wijwytetän. :VIII. Cuinga esipuhe tapahtua mahta, nijden wälillä jotca paricundaan itzens anda tahtowat. :IX. Miehen oikeudesta olla waimons edes wastaja, ja huomen lahjasta. :X. Naimisen oikeudesta omaisuxijn :XI. Cuinga mies mahta waimons kindiän omaisuden pois wahettaa, pantixi panna, eli myydä, ja cuinga heidän welcans maxettaman pitä, nijn myös cosca waimo mahta cauppa päättää. :XII. Perinnön eroittamisesta, ja Laittomasta yhten sijrtämisestä, ennen cuin toiseen naimiseen mennän. :XIII. Awioskäskyn erosta, ja cuinga lapset caswatettaman pitä, cosca awioskäskyn ero tapahtu. :XIV. Rijdasta ja eripuraisudesta, miehen ja waimon wälillä, nijn myös erosta wuotehesta ja Leiwästä. :XV. Cuinga omaisuden ja lasten elon canssa oldaman pitä, cosca mies ja waimo Laillisesti eroitetan wuotehesta ja Leiwästä. :XVI. Myötäandamisesta ja läxiäisestä. :XVII. Miehen ja Waimon etu-osasta jacamattomasta omaisudesta. ===Perindö Caari. [ I-X | XI-XXIII ]=== :I. Perinnöstä yhteisesti, ja polwilugusta. :II. Rindaperinnöstä. :III. Selkä-Perinnöstä ja Siwu-Perinnöstä. :IV. Cuinga perittämän pitä, cosca ei tietä, cuca perillisistä, toisen jälken elänyt on. :V. Jos Lapsi cuolluna syndy, ja jos waimo sano rascasna olewans, miehen cuollesa. :VI. Ettei sen pidä perimän, joca toisen tappa. :VII. Nijstä jotca suurten pahaintöiden cautta, Perindö oikeudens rickowat, ja maanculkian ja hänen lastens Perinnöstä. :VIII. Cuinga lapset jotca sijtetän kihlauxisa, salawuoteudesa, huorudesa, eli luwattomisa polwisa, mahtawat perinnön otta. :IX. Omaisuden Laillisesta ylös-kirjoittamisesta, sen cuollen jälken. :X. Cuinga welca cuoleman tapauxesa maxettaman pitä. :XI. Perillisistä jotca yhdes eläwät, jacamattomasa omaisudesa. :XII. Cuinga perindö jaettaman pitä. :XIII. Tasamisesta, sitte cuin perindö jaettu on. :XIV. Rijta perinnöstä. :XV. Wieran Maan Miehen perinnöstä ja pois olewan oman maan miehen perindö oikeudesta. :XVI. Miehen eli waimon wijmeisestä tahdosta, ja testamentistä. :XVII. Mitä ja cuinga paljo, testamentisä mahta annettaa. :XVIII. Mitä sen tule waarinotta, joca testamentiä hywäxens nautita, eli sen päälle puhua tahto; ja perillisestä, joca sen sala. :XIX. Sijtä joca holhojan alla seisoman pitä. :XX. Orwoin holhojista, ja cuinga ne asetettaman pitä. :XXI. Laillisesta estehestä holhojan wirasta. :XXII. Misä Orwon holhojan wirca ja welwollisus seiso. :XXIII. Cuinga holhojan pitä tilin ja lugun tekemän, ja holhojan wirasta ercaineman. ===Maan Caari. [ I-X | XI-XVIII ]=== :I. Maan, huonein ja peruxen Laillisesta saannosta, maalla ja Caupungisa. 52. :II. Perindö maasta. 53. :III. Waihetuxista, ja cuinga maa maalla, eli huonet, tontti ja maa caupungisa, mahta waihetetta. 53. :IV. Ostosta, ja cuinga maalla huonet, cartano ja tontti caupungisa mahta myytää. 54. :V. Cuinga maa maalla huonet, cartano ja tontti Caupungisa, mahta tacaisin pericundaan lunastetta. 56. :VI. Sijtä jolla oikeus on perindö lunastuxeen 58. :VII. Yhdesä asuwaisten ja naaburein oikeudesta. 60. :VIII. Cuinga maa, huonet, eli tontti mahta laillisesti pois annettaa. 61. :IX. Pantixi pannusta maasta, huonesta eli tontista, nijn myös sen sisälle kirjoittamisesta. 61. :X. Sijtä jolla on walda myydä, waihetta, eli pantixi panna, toisen miehen maan, huonen ja tontin. 64. :XI. Candesta maan saalijsa ja caupan wastamisesta. 64. :XII. Rajoista ja Kiwipyykeistä, nijn myös muista asuin tilan määristä, kyläin wälillä. 66. :XIII. Cuinga se rangaistaman pitä, joca rajoja lijcutta, ylösrepi, eli toisen päälle sijrtä. 68. :XIV. Maanrijdasta, ja Laillisesta catzelmuxesta. 69. :XV. Ylimuistoisesta nautinnosta. 70. :XVI. Pestistä, wuorolle panemisesta ja ottamisesta, nijn myös lähdendö päiwästä. 71. :XVII. Werosta ja weropäiwästä maalla ja huonen wuorosta Caupungisa. 74. :XVIII. Sijtä, joca toiselda otta wäkiwallalla, maata, huonetta, metzää, wettä eli wesirakennuxia. 75. ===Rakennus Caari. [ I-IX | X-XVI | XVII-XXIV | XXV-XXIX ]=== :I. Cuinga kylän tontti laskettaman, ja tiluxet jaettaman pitä. 76. :II. Cuinga tontin päälle rakettaman pitä. 77. :III. Autio Kylästä. 78. :IV. Cuinga tiet ja ojat kyläsä tehtämän pitä, ja mingä palckion se tule nautita, joca peldons saa nijden siwuun. 79. :V. Laillisesta suojelemisesta, sulkemisesta ja aitamisesta. 80. :VI. Cuinga peldo ja luhta pitä ruocottaman ja enättämän, aidat pandaman, ja ojat caiwettaman. 82. :VII. Cuinga humalisto pitä istutettaman ja woimasa pidettämän.83. :VIII. Luwattomasta pellon eli luhdan wiljellyxesta.84. :IX. Cuinga wahingo palkittaman pitä, jonga eläin teke toisen tiluxisa, nijn myös cuinga eläin sisälle otettaa mahta.85. :X. Cuinga kylän jacamattomat tiluxet metzäsä ja kedosa mahta nautittaa ja sisälle otettaa, nijn myös jacamattoman eli toisen miehen metzän eli maan luwattomasta wiljellyxestä.87. :XI. Carjanlaitumesta, caitzemisesta ja paimendamisesta.90. :XII. Cuinga siat mahta päästettää terhometzään.91. :XIII. Cuinga sackoa wedetän, cosca hedelmän candawaiset puut luwattomasti hacatan, ja cuinga toiset siaan istutettaman pitä.92. :XIV. Huhdan polttamisesta.94. :XV. Metzän culosta.95. :XVI. Cuinga yhteisydet mahta nautitaa.97. :XVII. Cuinga kylän calawesi mahta nautittaa98. :XVIII. Cuningan yxinomista ja rauhaan cuulutetuista, nijn myös muista yhteisistä calawesistä.99. :XIX. Uuden kylän oikeudesta. 100. :XX. Myllyistä. 101. :XXI. Kimalaisista. 103. :XXII. Sijtä, joca haawoitta, eli tappa toisen eläimen, eli coiran, ja jos jocu osta eli myy kipiän eläimen, nijn myös jos eläin eli coira wahingoitze toisen eläimen. 104. :XXIII. Cuinga wahingollisia eläwiä mahta tapettaa, nijn myös jahtia ja suden ritoja pidettämän pitä. 106. :XXIV. Wahingo walkiasta kyläsä. 108. :XXV. Teistä ja silloista, cuinga ne tehtämän ja rakettaman pitä. 111. :XXVI. Cuinga yhteiset huonet pitä rakettaman. 114. :XXVII. Cuinga huonetten catzelemus pidettämän pitä. 116. :XXVIII. Wierasten holhoista. 119. :XXIX. Huonen rakennuxesta Caupungeisa. 123. ===Cauppa Caari. [ I-IX | X-XIV | XV-XVIII ]=== :I. Ostosta ja waihetuxesta. 123. :II. Tapuli Caupungein ja ylhäisten Caupungein caupasta. 125. :III. Cuinga porwari oikeus woitetta mahta. 126. :IV. Joucko ja rihcama caupasta. 127. :V. Cuinga ulcomainen mies cauppa tehdä mahta. 128. :VI. Maancaupasta. 129. :VII. Marckinoista. 130. :VIII. Mitasta ja waagasta. 131. :IX. Rahan eli calun welaxi andamisesta, ja nijden caswosta. 132. :X. Pantista ja tacauxesta. 133. :XI. Lainasta. 136. :XII. Taldecalusta, eli jongun halduun pannusta ja uscotusta omaisudesta. 136. :XIII. Wuorolle panemisesta ja ottamisesta. 138. :XIV. Palcollisista. 139. :XV. Cuinga caupan yhteys pitä tehtämän, pidettämän ja ricottaman. 141. :XVI. Cuinga welcapään pitä omaisudens hänen welcamiehillens yhtähaawa ylönandaman, nijn myös nijstä, cuin welan tähden carcawat. 143. :XVII. Welcamiesten oikeudesta ja edusta ennen toinen toistans welan alaisen omaisuteen. 147. :XVIII. Toimitus miehistä ja asianajaista. 150. ===Pahategon Caari. [ I-XIV | XV-XXII | XXIII-XXXVI | XXXVII-XLVIII | XLIX-LXI ]=== :I. Pilcasta Jumalata wastan ja luopumuxesta sijtä puhtasta Ewangeliumin opista. 152. :II. Noituudesta ja taicauxesta. 153. :III. Kirouxesta ja Sabbatin ricoxesta. 154. :IV. Petoxesta waldacundaa wastaan. 155. :V. Sijtä, joca häpiällisesti puhu Cuningasta eli Hänen ja Waldacunnan Neuwonandajita wastaan. 157. :VI. Metelin nostamisesta ja capinasta. 158. :VII. Wäristä myntäjistä. 159. :VIII. Sijtä, joca petosta teke toisen nimesä ja wäärin käyttä sen ja muiden kirjoituxia. 160. :IX. Caxnaimisesta. 161. :X. Secoituxesta järjettömäin Luondocappalden canssa. 162. :XI. Murha poldosta. 162. :XII. Murhasta ja julmista sisu töistä nijden päälle, cuin ei taida itziäns warjella. 163. :XIII. Itzens surmajasta. 164. :XIV. Wanhemmitten, lasten, weljein ja sisarten tappamisesta, nijn myös, jos jocu lyö eli nimittele wanhembitans. 164. :XV. Isännän eli esimiehen tappamisesta, hosumisesta, ja lyömisestä, nijn myös luwattomista sanoista heitä wastan. 165. :XVI. Lasten murhasta. 166. :XVII. Surmamisesta myrkyllä, eli muulla tawalla. 167. :XVIII. Kirckorauhasta ja Oikeuden käymisen rauhasta. 168. :XIX. Wangihuonen rickomisesta ja nijstä jotca wangeja warjelewat eli päästäwät 170. :XX. Cotorauhasta ja ryöwydestä. 171. :XXI. Yhteisestä maa- ja tie-rauhasta. 174. :XXII. Waimowäen rauhasta. 176. :XXIII. Nijden rangaistuxesta jotca Cuningan walan rickowat. 177. :XXIV. Muusta taposta. 178. :XXV. Jos tappaja eli pahantekiä tapetan, cosca händä kijnni otta tahdotan. 179. :XXVI. Cuinga tappaja pitä rangaistaman, cosca hän pacoon ja wapaille jalwoille pääsnyt on, eli syitä sijhen on, että hän hengens pitää mahta. 180. :XXVII. Salataposta. 181. :XXVIII. Taposta joca tapahtu syyn cautta, ilman aicomusta tappa. 181. :XXIX. Taposta ja mies wahingosta, joca enämmän tapahtu tapaturmasta cuin toisen syyn cautta. 182. :XXX. Jos lapsia eli palcollisia tapetaan tapaturmaisesti. 184. :XXXI. Taposta ja muusta pahantegosta cuin lapsi ikäiseldä tapahtu. 185. :XXXII. Taposta joca tapahtu hourulda. 185. :XXXIII. Jos pahanelkinen eläin, eli coira, cuoletta miehen eli waimon. 185. :XXXIV. Jos jocu haawoitta toisen caswon eli caulan, eli hacka poicki jäsenen, eli lyö ulos hambaita. 186. :XXXV. Lihahaawoista, lyömästä, corwa-puusteista ja tucustuxesta. 188. :XXXVI. Cuinga sacotettaman pitä, jos mies lyö waimoans, eli waimo miestäns, taicka isändä eli emändä palcollistans. 188. :XXXVII. Lapsiikäisen sacotuxesta haawan ja wirhen edestä. 189. :XXXVIII. Haawoittamisesta, joca tapahtu oikiasta tapaturmasta. 189. :XXXIX. Cuinga haawat pitä catzeldaman ja holhottaman, ja parandajan palcasta. 190. :XL. Warcaudesta. 191. :XLI. Jos usiammat ynnä warastawat, eli jocu tule sijhen haucutelluxi, eli käsketyxi, taicka muutoin warcaudesa osallinen on. 193. :XLII. Coto warcaudesta ja julmasta sisu warcaudesta. 193. :XLIII. Sijtä, joca warasta ulcona kedolla; ja jos jocu otta toisen miehen wenhen, eli hewoisen; taicka lypsä hänen lehmäns, lambans eli wuohens. 194. :XLIV. Sijtä, joca pane ulostecoa ja rasitusta Cuningan werollisten alammaisten päälle. 195. :XLV. Sijtä, joca petollisesti tygöns wetä Cruunun sisälletulon, nijn myös, jos ylöscandomies jotain sijtä hucka. 196. :XLVI. Kircko-warcaudesta. 197. :XLVII. Näpistelemisestä, taika sijtä, cuin warastele. 197. :XLVIII. Löytämisestä ja löytycalusta, ja cuinga se pitä ylöscuulutettaman. 198. :XLIX. Jos warastettu calu ostetan, eli pantixi otetan, ja cuinga jocu mahta itzens warcaudesta puhdista; nijn myös sijtä, joca petollisesti omista toisen miehen calua. 199. :L. Jos lapsiikäinen warasta. 200. :LI. Salaisesta cotowiemästä. 200. :LII. Cuinga jocu mahta omans jällens ottaa, eli toisen laillisesti warcauteen sitoa, ja sijtä tutkia andaa; ja jos toiselda jotaan calua ilman syytä pois wieroitta tahdotan. 201. :LIII. Salawuoteudesta. 202. :LIV. Luwattomasta secannuxesta kihlauxesa ja awioskäskyn lijton alla. 203. :LV. Yhdenkertaisesta huorudesta. 204. :LVI. Cahdenkertaisesta huorudesta. 206. :LVII. Haureuden edesauttamisesta ja haureudesta. 206. :LVIII. Lihallisesta secannuxesta orpanain canssa. 207. :LIX. Sucurutzaudesta ja Lihallisesta secannuxesta muisa kieltyisä polwisa. 207. :LX. Sijtä, joca walhettele toisen päälle ja härjous sanoista. 209. :LXI. Osallisudesta pahategoisa. 210. ===Rangaistus Caari.=== :I. Pahatecoin edesandamisesta ja wangein ylöspitämisestä. :II. Nijstä, cuin wangiudesa cuolewat. 212. :III. Tuomion täyttämisestä hengen asioisa. 213. :IV. Mestarmannista eli Teloittajasta. 214. :V. Ruumin rangaistuxesta työllä, raippa-witzoilla, ja witzoilla, nijn myös wangiudella wedellä ja leiwällä. ===Ulosmittaus Caari. [ I-V | VI-X ]=== :I. Cuningan Käskynhaldiasta ja nijstä Käskyläisistä cuin hänen alens tulewat. 216. :II. Cuinga tehtämän pitä, cosca ulosmittausta etzitän. :III. Ulosmittauxesta duomioitten päälle. 220. :IV. Ulosmittauxesta welca kirjoitusten, selkiäin käsikirjoitusten ja hywäin miesten päätösten päälle. 222. :V. Cuinga ulosmittaus tapahtuman pitä. 225. :VI. Cuinga kijndiä omaisus arwattaman pitä. 227. :VII. Sijtä, cuin ulosmittamisesa eroitettaman pitä. 228. :VIII. Tacawaricoosta ja kijnnipitämisestä. 228. :IX. Cuinga muutosta Cuningan käskynhaldian päätöxesä etzittää mahta. 231. :X. Cuinga se rangaistaman pitä, joca rijta asioisa ei woi maxaa sitä uhcasackoa, eli sackoa, cuin hänen päällens pandu on. 233. ===Oikeudenkäymisen Caari. [ I-VIII | IX-XII | XIII-XVI | XVII-XVIII | XIX-XXIV | XXV | XXVI-XXVIII | XXIX-XXXII ]=== :I. Yhteisistä Oikeuxista ja tuomioistuimista yli pään. 234. :II. Kihlacunnan-käräjästä. 236. :III. Lalmannin käräjästä. 239. :IV. Cuinga erinomainen kihlacunnan ja Lalmannin käräjä pitä pidettämän, joca wälikäräjäxi cutzutan. 240. :V. Kaminäri oikeudesta. 241. :VI. Raastupa oikeudesta. 242. :VII. Sisallekirjoituxista ja cuinga nijden canssa tehtämän pitä. 243. :VIII. Howrätistä. 244. :IX. Jos Tuomari oikeuden käymisen ajan laimijn lyö. 246. :X. Laillisesta tuomioistuimesta caickinaisisa oikeuden käymisen asioisa. 247. :XI. Cuinga haasto pitä otettaman ja sille toimitettaman joca haastetan. 251. :XII. Cuinga tehtämän pitä, cosca haasto laimin lyödän; ja laillisista esteistä. 255. :XIII. Esteistä Tuomaria wastan. 258. :XIV. Cuinga Oikeuden edesä pitä päällecannettaman ja wastattaman; nijn myös cuulustelemisesta suusanalda, ja wääryttelemys walasta. 260. :XV. Laillisesta edeswastajasta eli asianajajasta. 264. :XVI. Caickinaisista wastoinkäänneistä oikeuden käymisesä; nijn myös ylöslyckäyxestä. 267. :XVII. Laillisesta todistuxesta, caickinaisisa asioisa.269. :XVIII. Sijtä, joca tule rijtaweljesten oikeudenkäymisen alla sisälle, ja tahto puhua asiasa. 278. :XIX. Sijtä, joca Oikeudesta ilman luwata pois mene. 279. :XX. Sowinnoista. 279. :XXI. Oikeudenkäymisen culutuxista ja wahingon maxosta. 281. :XXII. Cuinga kirjallisia juttuja oikeuden käymisen asioisa, pitä Tuomarilda walmistettaman ja rijtaweljille ulos annettaman. 282. :XXIII. Cosca Oikeus on tuomion woipa; nijn myös äändelemisestä tuomioon. 283. :XXIV. Oikeuden päätöxestä ja tuomiosta. 285. :XXV. Laillisesta wedosta, ja sen täyttämisestä, nijn myös walituxista erhetyxen ylitze oikeuden- käymisesä. 289. :XXVI. Cuinga tacaus pitä pandaman, ja se cuin tuomittu on ulosannettaman, ennen cuin laillinen weto Howrätisä täytetän. 298. :XXVII. Cuinga Oikeuden käymisen asiat pitä Howrätisä päähään käytettämän. 300. :XXVIII. Tuomion ricoxesta. 303. :XXIX. Oikeuden käymisen wäärin käyttämisestä. 304. :XXX. Cuinga etzittämän pitä, että Cuningas mahdais Howrätin tuomion ylitzen catzoa ja tutkia. 305. :XXXI. Cuinga tuomio mahta särjettä, joca on saanut laillisen woiman. 311. :XXXII. Cuinga rahat ja sacot, tämän Lain jälken luettaman, maxettaman ja jaettaman pitä. 312. [[Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734|B-2]] gcd5rynq62qon0np9mvd0yl7tmfvsj0 0 21256 130131 116845 2026-04-21T22:06:52Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130131 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] |seuraava= |otsikko=Naimisen Caari |alaotsikko= |tekijä=Adolf Fredrik |huomiot= }}''''' ===I. Lucu. Laillisesta naimisesta / ja cuca naittaja oleman pitä.=== :1.§. Jos mies tahto awioskäskyä raketa; nijn hänen pitä pyytämän pijcaa hänen naittajaldans, ja ei wäkiwallalla ottaman, eli salaisesti tygöns haucutteleman. :2.§. Isä on tyttärens naittaja, ja äiti mahta sijhen neuwoo andaa. Jos Isä on cuollut; nijn on äiti lähimmäisten suculaisten neuwon canssa. Jos ei isää, eikä äitiä elos ole; nijn olcon se, jonga isä suusanalla, eli kirjallisesti, eli äiti lähimmäisten suculaisten neuwon canssa, naittajaxi nimittänyt on. :3.§. Jos ei nijtä ole; nijn on täysi weli; sitälikin weli puoli isästä; sitten weli puoli äitistä; ja ottacon he sijhen isän-isän, eli äitin-isän neuwon. Jos ei täysi weli, eli weli puoli elä; nijn on isän-isä naittaja, ja likin händä äitin-isä; sitä likin setä, sitten eno. Jos ei händä ole; nijn on pijan lähin omainen isän, eli äitin puolelda. Jos molemmat tasalangot owat; nijn olcon se lähin, joca isän puolelda on, mies ja ei waimo, ja ottacon hän sijhen lähimmäisen suculaisen äitin puolelda ja laillisen orwoin holhojan neuwon. Jos ei suculaista elä, waan ainoastans orwoin holhoja; nijn pitä sen hänen naittajans oleman. :4.§. Jos rijta tule naittajan oikeudesta, eli jos oikia naittaja näkyis ei olewan sijhen soweljas, eli hywänsuopainen; Nijn säätäkön sijtä Tuomari, nijn cuin hän, parhan ymmärryxen ja omantunnon jälken, cohtullisexi löytä. :5.§. Ei pidä ketän waadittaman awioskäskyyn, waan pitä nijn hywin waimon, cuin miehengin wapamielinen tahto ja suostumus naimisen kijnnittämän. :6.§. Mies eli waimo ei mahda awioskäskyyn itzens andaa, ennen cuin mies on täyttänyt yxicolmattakymmendä, ja waimo wijsitoistakymmendä wuotta; ellei Cuningas löydä cohtullisexi, sijhen lupaa andaa. ===II. Lucu. Nijstä / jotca ei mahda toinentoisens canssa awioskäskyä raketa.=== :1.§. Ei mahda mies waimoxens otta, sitä cuin hänen canssans on cohdastans alasastuwasa sugusa: cuin on tytär, pojan eli tyttären-tytär, ja heistä tulleet, ehkä cuinga alas se itzens annais. Ei myös cohdastans ylöspäin astuwasa sugusa: cuin on äiti, isän-äiti, äitin-äiti, ja nijn edespäin selkäsugusa. :2.§. Siwu sugusa ei mahda mies otta waimoxens sisartans, weljens eli sisarens tytärtä, eli heidän sikiöitäns, Isäns eli äitins sisarta, Isän-isän sisarta, eli äitin-isän sisarta, isän-äitin eli äitin-äitin sisarta, ja nijn edespäin. :3.§. Orpanat ei mahda otta toinen toistans awioxi, ellei Cuningas sijhen lupaa anna. :4.§. Cohdastans alas ja ylös astuwasa heimolaisudesa, olcon myös awioskäsky pois kieltty; Ja sijs ei pidä miehen ottaman waimoxens, poicans, pojanpojan eli tyttären-pojan leskee, äitipuoldans, edesmennen isän-isäns eli äitin-isäns toista waimoa; ei myös tytärpuoldans, poica-puolens tytärtä, eli tytär puolens tytärtä; waimons äitiä, waimons isän-äitiä, eli äitin-äitiä, ja nijn edespäin. :5.§. Siwu heimolaisudesa ei mahda mies naida weljens leske; weljens-pojan, eli sisarens-pojan, weljens eli sisarens pojan-pojan, eli tyttären pojan leske; Setäns eli enons, isän-isäns eli isän-äitins weljen leske; äitin-isäns eli äitin-äitins weljen leske; Ei myös edesmennen waimons sisarta; waimons weljen, eli waimons sisaren tytärtä, eli tyttären tytärtä, ja heistä tulleita; waimons isän sisarta, eli äitin sisarta; waimons isän-isän eli isän-äitin sisarta; waimons äitin-isän, eli äitin-äitin sisarta. :6.§. Ei mahda myöskän mies toisesa heimolaisudesa andaa itzens awioskäskyyn waimons äitipuolen, eli isäpuolens lesken canssa; ei myös cuolleen tyttärens miehen lesken, eli poica puolens, eli poica puolens pojan lesken canssa. :7.§. Mitä täsä säätty on miehestä awioskäskyn asiasa, pitä myös waimosta ymmärrettämän. :8.§. Heimolaisus luetan miehen ja hänen waimons suculaisten wälillä, ja waimon ja hänen miehens suculaisten wälillä; waan ei molembain heidän suculaistens wälillä keskenäns. Sentähden mahta caxi weljeä otta caxi sisarta, ja isä otta äitin, cosca poica otta tyttären. Waan ei mahda poica otta äitiä, hänen isäns eläisä, jolla tytär on, ettei cunniata ricotais wanhembain ja lasten waihella. :9.§. Caikisa näisä tapauxisa ei pidä eroitusta tehtämän täyden ja puoli sugun wälillä. Olcon myös naiminen yhtä hywin poiskielty, joco weren-yhdistys tulis awioskäskystä, eli luwattomasta secannuxesta. :10.§. Ei mahda se, joca pijcaan lihallisesti ryhtynyt <4> on, saada händä awioxens; ellei isä ja äiti sijhen suostu, eli Tuomari löydä, että hywät syyt sijhen kehoittawat. :11.§. Ne jotca toinentoisens canssa owat huorin tehnet, ei mahda awioskäskyä raketa, ehkä se syytöin awiopuoliso cuollut on. :12.§. Jos Pappi wihki ne, jotca ei mahda awioskäskyä raketa; nijn olcon wihkiminen mitätöin, ja hän Papinwircaans paitzi. Nijsä tapauxisa, cuin luwattoman secannuxen ricos kieltty on hengellisen rangaistuxen haastolla, kärsikön myös Pappi sijnä siwusa neljäntoistakymmenen päiwän fangeuden wedellä ja leiwällä. Jos se wihki joca ei ole Pappi, joco naiminen on luwallinen eli ei; nijn hän rangaistan työllä Cuningan Linnasa eli warustuxesa, colme, eli usiamba ajastaica, sen jälken cuin ricos on; ja silloin, cuin naiminen luwallinen on, pitä laillinen wihkiminen tapahtuman. ===III. Lucu. Kihlauksesta.=== :1.§. Cosca kihlaus tapahtu, pitä naittajan läsnä oleman neljän todistajan canssa, caxi miehen, ja caxi waimon puolesta. Jos muutoin tapahtu; olcon se kihlaus mitätöin, jos naittaja sen päälle canda, ja wetäkön cumbikin, jotca itzens laittomasti toinen toisens canssa kihlannet owat, kymmenen talaria sackoa waiwaisille; Jos naittaja sen kihlauxen hyväxi otta, nijn olcon molemmat syyttömät. :2.§. Nyt sito itzens kirjallisesti awioskäskyyn: jos sijhen on naittajan suostumus; ei pidä toisella heistä sitten oleman walda rickoa sitä lupausta eli itzens toiselle kihlata. :3.§. Jos muu kihla cuin oikia naittaja, nijncuin <5> ennen mainittu on; wetäkön sackoa wijsitoistakymmendä talaria, ja kihlaus olcon mitätöin. :4.§. Jos naittaja kihla pijan cahdelle, wetäkön sackoa colmekymmendä talaria, puoli Cuningalle, ja puoli kihlacunnalle, eli Caupungille, ja palkitcon wahingon. :5.§. Jos mies kihla itzellens sen waimon, joca ennen laillisesti kihlattu on; wetäkön sackoa, mies wijsitoistakymmendä talaria, ja waimo colmekymmendä: Jos molemmat owat ennen kihlatut; wetäkön cumbikin sackoa colmekymmendä talaria. Jos lihallinen secannus tapahtu heidän keskenäns; rangaistacoot cuin Pahantegon Caaresa eroitetan; olcon myös rickonet waiwaisille caicki mitä he toinen toisellens andanet owat. Jos mies kihla itzellens caxi, wetäkön sackoa colmekymmendä talaria, ja olcon se ensimmäinen kihlaus seisowainen, ehkä hän wiimeisen canssa yhtyttä pitänyt olis. Jos ei se ensimmäinen tahdo hänen canssans awioskäskyä raketa, wihittäkön hän sillloin sen wijmeisen canssa. :6.§. Kihla mies tietämätäns sen waimon, eli waimo sen miehen, joca ennen kihlattu on; olcon syytöin, ja se joca syypää on, wetäkön sackoa colmekymmendä talaria, ja palkitcon wahingon; Olcon myös rickonut syyttömälle ne lahjat, cuin hän sekä saanut että andanut on. Jos jocu muulla tawalla on syypä kihlauxen eroon, eli kihla hän itzellens sen jota hän langouden, eli muun estehen tähden ei saa naida; olcon sama laki. :7.§. Jos molemmilla on yhdenwerta syytä kihlauxen eroon; langetcon waiwaisille caicki, mitä he toinen toisellens andanet owat, ja wetäkön cumbikin caxikymmendä talaria sackoa. Jos toisesa on enämbi ja toisesa wähembi syytä; wetäkön se puolen sen werta sackoa, jolla wähembi syytä on; mutta lahjat olcon ricotut waiwaisille. :8.§. Jos kihlacumpanit andawat toinen toisellens lahjoja walmisa rahasa, eli irtaimesa calusa, awioskäskyn tähden: ja kihlattu morsian sitten cuole ennen wihkimistä; andakon ylkämies sen cuollen wanhemmille eli perillisille caicki jällens, mitä hän saanut on, ja ottacon tacaisin, mitä hän andanut on. Jos ylkämies cuole morsiammelda; ottacon hän lahjans jällens, ja pitäkön mitä hänelle annettu oli irtaimesa calusa. :9.§. Jos mies yhteyttä pitä morsiammens canssa; niin on se awioskäsky, joca pitä wihkimisellä päätettämän, joco kihlaus on ehdollinen, eli ehdotoin, ja ehkä samat ehdot ei olis täytetyt. Jos ei mies tahdo wihille, ja täsä wastahacoisudesans pysy; nijn selitettäkön nainen hänen awiowaimoxens, ja nautitcon täyden awio-oikeuden miehen omaisudesa, nijncuin 10. Lugusa täsä Caaresa sanotan. Teke nainen sen; olcon sama Laki. :10.§. Jos mies yhteyttä pitä naisen canssa awioskäskyn lupauxella; nijn pitä hänen sen ottaman awioxens, jos hän sen päälle seiso, ja naisen isä ja äiti sijhen suostuwat. On mies wastahacoinen; olcon laki, cuin ennen sanottu on. Jos hän lupauxen kieldä, tuomitcon Oikeus sijtä. Jos lupaus tule wahwaxi selitetyxi, eli mies on andanut hänen Kirckoon otettaa, nijncuin hänen kihlatun morsiamens; ei pidä hänellä sitten oleman woima sitä lupausta rickoa, ehkä waimo hänen oikeudens awioskäskyyn jättää tahdois. :11.§. Jos ylkämies carcaa morsiamens tyköä jonga canssa hän yhteyttä pitänyt on; käykön sijtä, nijncuin 13. Lugusa miehestä ja waimosta säätän. ===IV. Lucu. Erosta kihlauxisa.=== :1.§. Jos jocu tule kihlauxeen waadituxi, ja ei anna sijhen suostumustans hawata, sitte cuin mies, eli nainen, waatimisesta wapa on; nijn olcon kihlaus mitätöin, ellei kihlakumpanit ole toinentoiseens secandunet. :2.§. Jos jommalla cummalla ennen kihlausta on salainen tauti, joca tartuwainen ja parandamatoin on, eli hän sitten olis sen saanut: nijncuin spitali, caatuwa-tauti, mielettömys, raiwous, haureuden rahcoja, eli cauhistawaisia ja suuria wicoja ja wirhejä; nijn käykön myös se kihlaus tacaisin. :3.§. Olcon myös sama laki, cosca jombicumbi ennen eli jälken kihlauxen on salawuoteudella rickonut, eli tehnyt sencaldaisen työn, joca turmele hänen hywän nimens: Jos se oli ennen tietty; nijn ei pidä kihlauxen tacaisin käymän. :4.§. Jos kihlacumpanit tahtowat eritä, ja he ei ole toinentoiseens ryhtyneet; andacot sen Capitlumille tietä, ja käykön kihlaus tacaisin. :5.§. Jos wiha ja catkerus tule kihlacumpanein wälillä muista erinomaisista syistä, jotca ei ilme ollet, ennen cuin kihlaus tapahdui, ja yxi tahto eritä, ja se toinen ei; tuomitcon silloin Oikeus eroon. Jos ei sencaldaisia syitä löydy; nijn ei mahda ricollinen awioskäskyä raketa jongun muun canssa, nijn cauwoin cuin se hyljätty ei ole sowitettu; palkitcon myös caiken wahingon. :6.§. Jos tundematoin mies tule, ja anda itzens nimen eli säädyn puolesta ulos, muun edestä, cuin hän on: ja nainen sen cautta wietellän kihlauxeen hänen canssans; nijn wetäkön mies sackoa cahdexankymmendä <8> talaria, puolen naiselle, ja puolen waiwaisille; Olcon myös rickonut lahjat naiselle, ja kihlaus olcon mitätöin. Jos wihkimys sijhen tygö tule samasta petoxesta, ja ei heitä saada sopimaan; wetäkön mies caxikerraisen sacon, ja olcon cunniatans paitzi; käykön myös se naiminen tacaisin. :7.§. Joca juowuxis itzens kihlaa, eli petoxella sijhen wieteldy on; sen ei pidä oleman welcapään sitä lupausta pitämään. :8.§. Jos mies lähte itzewaldaisesti pois kihlatun morsiamens tyköä, ja on, hänen suosions wastan, pois ylitze wuoden ja päiwän; jos morsian tahto sijtä kihlauxesta irralle; nijn mahta Tuomari sen myöden anda. ===V. Lucu. Lapsista / jotca sijtetän kihlauxisa / eli caxi-naimisesa / ja naimisen-oikeudesta sencaldaisisa tiloisa.=== :1.§. Jos mies sijttä lapsen kihlatun morsiamens canssa, eli awio-lijton alla, eli salawuoteudesa, jonga päälle sitte kihlaus, eli awioskäsky seura; ne lapset owat awio-lapset, ja waimo nautitze laillisesti-naidun waimon oikeuden. :2.§. Jos jocu mene toiseen naimiseen, nijncuin sanotan 13. Lugusa 6.§. ja sijttä lapsia: ja löyty sitten, että hänen endinen puolisans elää; nijn owat myös ne lapset awiolliset, ja ottacohot perinnön, nijncuin Perindö Caaresa sanotan. :3.§. Jos endinen mies eli waimo tule tacaisin; nijn ricotan se jäljellisembi naiminen, ellei he muutoin sowi: ja se jonga paeta tule, ottacon jällens codosta, caicki mitä hän sijhen tuonut on, nijn myös osans sijtä, cuin he awioskäskyn alla omalla ansiollans coonneet <9> owat. Jos se waimo olis, jonga paeta tule, ottacon myös sijhen siwuun huomen-lahjans. Jos heillä on lapsia yhdesä, sijnä awioskäskysä, joca ricotan, ja äiti tahto ne otta ylöscaswattaxens; coetelcon Tuomari, jos hän taita nijtä edesseisoa, ja määrätkön sitten heidän wälilläns, mitä Isän sijhen joca wuosi andaman pitä. Ei mahda näin eroitetut awiopuolisat nautita muuta oikeutta toinentoisens tawaraan ja omaisuteen, cuin nyt sanottu on. :4.§. Jos jocu mene toiseen naimiseen, ja tietä endisen puolisans eläwän; nijn rangaistan cuin Pahategon Caaresa eroitetan. ===VI. Lucu. Naimisesta / wanhembain / eli oikian naittajan tahtoa wastan; ja jos naittaja estä naimista.=== :1.§. Jos pijca anda itzens naimiseen, wastoin isän eli äitin tahtoa; olcon isällä, eli äitillä, walda tehdä hänen perinnöttömäxi. :2.§. Jos poica, eli tytär joca leski on, anda itzens, wastan wanhembain tahtoa, naimiseen, ollesans wielä heidän huonesans ja leiwäsäns, ja se tapahtu ylöncatzesta ja ynseydestä, eli sen canssa jolla ei ole hywää nimee ja sanoma; olcon sama laki. :3.§. Jos pijca, isän ja äitin cuoleman jälken, anda itzens naimiseen, ilman oikian naittajan suostumusta, ja sillä pijcalla on oikeus perindöön naittajan jälkeen, nijn on naittajalla walda tehdä sen perinnöttömäxi ansaitusa maasa ja irtaimesa calusa. Jos ei pijca ole hänen perillisens, nijn maxacon sackoa omasta irtaisesta ja ansaitusta omaisudestans cahdenkymmenenen osan waiwaisille, jos naittaja sen päälle canda. :4.§. Jos nijn tapahduis, että isä, eli äiti, taicka heidän cuolemans jälken, oikia naittaja tahdois estää sitä naimista, jota laillisesti etzitän; coetelcon silloin Tuomari jos sijhen syytä on. Jos naittaja sen teke oman hyödytyxens, eli muun sencaldaisen syyn tähden; wetäköön wijsikymmendä talaria sackoa, ja maxacon caiken wahingon ja culutuxen: mutta wanhemmildans ei mahda lapset, eikä sackoa, eikä wahingon palckiota sencaldaisesa tilasa etziä. ===VII. Lucu. Cuinga laillisen naimisen cuulutus pitä tapahtuman; ja jos wihkimistä kieltän/ eli wijwytetän.=== :1.§. Cosca mies on naisen laillisesti kihlannut, ja tahto andaa awioskäskyn wihkimisellä päätettää; nijn pitä hänen naittajalle sen ilmottaman cuutta wijckoa ennen. Jos nainen häneldä kielttän ilman laillista syytä; nijn anocon Cuningan Käskynhaldialda, että wihkiminen ilman wijwytystä, tapahtua mahdais, ja naittaja wetäkön sitten sackoa, laittoman estämisen tähden, wijsikymmendä talaria, ja palkitkon wahingon. :2.§. Ennen cuin wihkiminen tapahtu, pitä colmena Sunnuntaina Saarnastuolilda cuulutettaman sijnä Seuracunnasa, josta morsian otetan; Jos ei nijn ole, että wihollista wastan sotaan lähtö tapahtu, eli mies muusa Waldacunnan asiasa uloslähetetän; silloin mahta cuulutus tapahtua ainoastans yhtenä Sunnuntaina eli Pyhäpäiwänä, waan ei cuitengan wihkiminen ennen cuin cahta päiwä senjälken, nijncuin Kircko-Lais lawiammalda sanotan. Jos Pappi wihki ennen cuin nijn cuulutettu on; olcon wircaans paitzi. :3.§. Joca estettä tahto tehdä awioskäskyä wastan, taicka itze edestäns, taicka toisen puolesta; andacon <11> sen Kirckoherralle tietä cahden miehen läsnäollesa; Pangon myös cohta Cuningan Käskynhaldian tygö tacauxen caiken wahingon ja culutuxen edestä, ja ottacon sitten haaston ensimäisen oikeuden aicaan, sen päälle, jota wastan estet tehdän. Jos ei Tuomari löydä laillista syytä sijhen olewan; nijn wetäkön päällecandaja sackoa caxikymmendä talaria, ja maxacon caiken wahingon. ===VIII. Lucu. Cuinga esipuhe tapahtua mahta nijden wälillä / jotca paricundaan itzens anda tahtowat.=== :1.§. Jos mies ja waimo, joca leski on, eli naittaja pijan puolesta, tekewät esipuheen keskenäns ennen awioskäskyä, sijtä naimisen oikeudesta cuin cummangin nautitzeman pitä; se on woimallinen ja wahwa, cosca se ei tapahdu nijden wahingoxi, joilla parembi oikeus omaisuteen sijhen aicaan on. Ei mahda sencaldaiset esipuhet seisowaiset olla, ellei wierat miehet todista, että ne ennen wihkimistä tehdyt owat; Ja ne sitten sisälle kirjoitetan ensimmäisesä keräjäsä, ja caupungisa cohta wihkimisen jälken. :2.§. Jos mies ja waimo tekewät taincaldaisia esipuheita ulcomaalla, sijtä omaisudesta cuin heillä täällä on, ja tahtowat, että nijden myös täsä waldacunnasa kelpaman pitä, waicka ei he itze tänne tule; nijn pitä ne esipuhet, ennen awioskäskyä, ulcomaalla todistajain canssa ylöspandaman, ja täsä waldacunnasa wuoden ja yön sisälle Tuomarin tykönä edesannettaman ja sisälle kirjoitettaman. :3.§. Jos he tekewät sencaldaisia esipuheita ulcomaalla, ja sitten itze tulewat tälle maalle; nijn pitä nijden jotca täällä syndynet owat, cuuden wijcon sisällä, ja ulcomaisten cuuden cuucauden sisällä, sitten cuin he täällä itzens tiloittanet owat, andaman ne täällä sisälle kirjoitta, cuin ennen sanottu on. Jos ei se tapahdu; nijn olcon ne esipuhet woimattomat. ===IX. Lucu. Miehen oikeudesta olla waimons edeswastaja; ja huomen-lahjasta.=== :1.§. Sitten cuin mies ja waimo yhteen wihityt owat, nijn on mies waimons oikia edeswastaja, ja mahta etziä ja wastata hänen puolestans: Waimo seura myös miehens säätyä ja tilaa. :2.§. Ennen wihkimistä pitä miehen waimolle wissin huomenlahjan lupaman, irtaimesa, eli kijndiäsä omaisudesa, waan ei molemmisa yhtähawa, joco hän nai pijan, eli lesken. :3.§. Huomenlahja pitä otettaman miehen yxin omasta osasta omaisudesa. Jos waimo cuole ennen cuin mies; olcon silloin huomenlahja myös cuollut. Jos waimo elä miehen jälken; nautitcon huomenlahjans maan oikeuden jälken, joco heillä on lapsia yhdesä, eli ei. Jos waimolla on naimisen oikeus caupungin oikeuden jälken; älkön ottaco huomenlahjaa, jos hänelle lapsia miehens jälken on. :4.§. Jos huomenlahja on luwattu maasa ja kijndiäsä omaisudesa maalla, eli huoneisa ja maasa caupungisa, perityisä eli ansaituisa, ja colmas osa sijhen on ulottuwainen miehen säilytetystä osasta irtaimesa ja kijndiäsä, cosca hän cuole, eli huomenlahja ulos otetan; nijn nautitcon waimo hänen huomenlahjans täyteen. Jos huomenlahja on suurembi cuin colmas osa; ei pidä cuitengan hänellä oleman oikeutta, sen ylitze mitään saada. Jos ei nijn paljo maata ja kijndiätä omaisutta löydy; nijn pitä miehen lasten, eli muiden perillisten, edescatzoman waimolle irtaimesta calusta, nijn suuren caswon, eli sisälletulon, cuin häneldä puuttu. Ei mahda waimolla muuta oikeutta olla sijhen huomenlahjaan, joca on annettu maasa, cuin sitä wiljellä ja nautita nijn cauwan cuin hän leskenä on, ja cunnialla elä: Olcon myös welcapä pitämän huonet ja maan woimasa, ja ei andaman nijden hänen cauttans paheta. Cosca waimo cuole, eli mene toiseen naimiseen; langetcon huomenlahja cotia miehen lapsille, eli muille hänen perillisillens. :5.§. Nyt on huomenlahja luwattu irtaimesa calusa, ja kymmenes osa sijhen ulottu miehen cuoleman tapauxisa löyttywästä irtaimesta ja kijndiästä omaisudesta; saacon waimo ulos huomenlahjans täyteen. Jos se on suurembi cuin kymmenes osa; nijn tasoitetan huomenlahja sen jälken. Jos ei nijn paljo irtaimesa calusa löydy, cuin huomenlahjan sitten oleman pitä; nijn saacon waimo wiljelläxens ja nautitaxens huonetta ja maata caupungisa, eli maalla, nijn paljo, cuin puutosta wastan tule, sijhen asti että miehen lapset, eli perilliset, ne häneldä lunastawat; ja olcon huomenlahja, joca irtaimesa calusa annettu on, waimon ijäinen omaisus. :6.§. Ei mahda mies andaa suuremba huomenlahja waimollens, cuin nyt sanottu on, waan kyllä wähemmän. :7.§. Jos mies cuole, ja ei ole luwannut huomenlahja; nautitcon silloin waimo puolen sijtä, cuin mies corkeimmasti tämän Lain jälken huomenlahjaxi andaa taidais; ja olcon lasten eli perilisten wallasa, joco he sen irtaimesa, eli kijndiäsä omaisudesa, andaa tahtowat. ===X. Lucu. Naimisen-oikeudesta omaisuxijn.=== :1.§. Cosca mies ja waimo owat yhteen wihityt, nijn on cummallakin naimisen-oikeus omaisuxijn. :2.§. Maan-oikeuden jälken, naidan wapamies ja talonpoica cahteen osaan, ja waimo colmandeen caikesa irtaimesa calusa, cuin maalla ja caupungisa heidän omans on, eli he omaxens saawat, ja caikesa kijndiäsä omaisudesa maalla, cuin he pariscunnasans yhteen cocowat. Maahan, eli huoneisijn ja wesirakennuxijn, joco ne oman, eli toisen perustuxen päälle, raketut owat, jotca mies eli waimo, ennen awioskäskyä, taicka sen alla, perinyt on, eli ennen ansainnut, ei ole miehellä, eli waimolla, naimisen-oikeutta; tulcon cuitengin caicki nijstä langewa wuotinen wero ja sisälle tulo, irtaimexi luettawaxi. :3.§. Jos heillä on maata, huonetta, cartanota, tonttia eli wesirakennuxia caupungisa, eli caupungin kedolla, ennen awioskäskyä, eli jos he pariscunnasans sen owat perinet, eli ansainnet; käykön naimisenoikeuden canssa caupungin oikeuden jälken. :4.§. Nijllä jotca Papin-säädystä owat, joco he asuwat maalla, eli caupungisa, olcon naimisen oikeus puoleen irtaimesa calusa, nijn myös huonesa ja tontisa caupungisa, ja sijnä maasa maalla, joca pariscunnasa ansaitan. Waan ei naiteta heitä toinen toisens perindö maalle maalla, ei myös sille maalle, joca ennen awioskäskyä siellä ansaittu on. :5.§. Caupungin oikeuden jälken on Porwarilla ja wapattomalla miehellä joca caupungisa asu, naimisen oikeus puoleen peritysä ja ansaitusa maasa ja huoneisa caupungisa, nijn myös caikesa irtaimesa calusa maalla ja caupungisa. Mutta mitä heillä maalla omaa on, eli omaxens saawat, maasa, eli kijndiäsä omaisudesa, ynnä eläinden ja pellon neuwoin canssa, nijstä käykön naimisen-oikeuden canssa, maan oikeuden jälken. :6.§. Jos Porwari, eli wapatoin mies, awioskäskyn alla, sijrtä caupungista, ja tiloitta itzens asuman ja oleman maalla, eli jos wapatoin mies tule wapaan säätyyn; käykön naimisen-oikeuden canssa sen jälken, cuin 1.§. ja 2.§. säätty on. Jos talonpoica sijrtä caupungijn; olcon laki cuin 5.§. sanotan. :7.§. Nainen, joca Tuomarilda on awiowaimoxi selitetty, nautitcon naimisen-oikeuden miehen omaisudesa, ehkä wihkimys ei tapahdu. Jos mies estä itzens wihildä wastahacoisudesta; olcon cadottanut naimisen oikeudens waimons omaisuteen, ellei hän ojenna itziäns, ja tule hänen canssans yhteen wihityxi. ===XI. Lucu. Cuinga mies mahta waimons kindiän omaisuden pois-wahettaa / pantixi panna / eli myydä; ja cuinga heidän welcans maxettaman pitä; nijn myös cosca waimo mahta cauppa päättää.=== :1.§. Miehellä ei pidä oleman walda waimons kijndiätä omaisutta maalla, eli maata ja huonetta caupungisa poijes wahettaa, pantixi panna, eli myydä, joco heillä on lapsia yhdesä, eli ei; jos ei hänellä sijhen ole waimon wapamielistä suostumusta ja alakirjoitusta cahden wieran miehen läsnäollesa, eli waimo sitä suusanalla Oikeuden edes tunnusta. :2.§. Jos mies eli waimo on tehnyt welcaa ennen awioskäskyä; maxacon cumbikin omans sijtä, cuin hänellä ennen oli. Ei pidä sencaldaises tilas miehen omaisus seisoman waimon welan edestä, ja ei waimon omaisus miehen welan edestä, joco he maan eli caupungin oikeuden ale tulewat. Jos ei jommancumman eri tawara sijhen ulotu; käykön hänen naimisen-oikeudens omaisudesa, welan maxoxi. Ei mahda yhden welan täytteexi, toisen wanhan perindö maan weroa ja sisälle tuloa etzittä, lawiammalda, cuin että sama wero ja sisälle tulo jo pesään coottu on, eli olis pitänyt <16> sisällä oleman, sijhen aicaan cuin welcapään omaisus ylösannetan, ja se yhden kerran caickein edestä, ja ei usiammasti, sen osan jälken, cuin welcapäällä sijnä on, naimisen oikeudens puolesta. :3.§. Jos molemmat, eli toinen heistä, owat tehnet welcaa pariscunnasa, eli kihlamisen ja häiden culutuxexi; nijn pitä se jacamattomasta omaisudesta irtaimesa calusa ja ansaitusa maasa maxettaman, nijn myös molembain heidän huoneistans ja omaisudestans caupungisa. Jos ei se coco welan maxoxi ulotu; nijn palkitan, se cuin puuttu, molembain erinäisestä perindömaasta ja yxin omasta kijndiästä omaisudesta maalla, sen osan jälken, cuin cummallakin welasa ja calunyhteydesä on. Jos ainoastans toisella heistä on omaa maata; ja se on mies; nijn maxacon sen cuin puuttu ja maxettaman pitä, perindömaallans, nijn cauwas cuin se ulottu: Jos se on waimo; älkön maxaco enämbätä, cuin oman osans welasta, ellei nijn ole, että mies ja waimo, molemmat yhden, ja yxi molembain edestä, itzens welan maxamiseen kirjallisesti sitoneet owat. :4.§. Jos welca on miehen, eli waimon erinäisestä syystä ja huckamisesta tullut, josta toiselle ei yhtän hyödytystä, eli osa ollut ole; älkön silloin sen syyttömän kijndiä omaisus, eli oikeus caluun, käykö sencaldaisen welan maxoxi: sillä jocaitzen tule omasta syystäns yxinäns sacon wetä, ja ei toisen osaa rickoa. :5.§. Jos jombicumbi, awioskäskyn alla, on maxanut yxin oman welcans molembain osalla omaisudesa; nijn pitä se perinnön jaosa, eli osimisesa, hänen oman osans päälle luettaman. :6.§. Ei mahda waimo cauppaa päättä kijndiästä omaisudesta, eli myydä jotan irtaimesta calusta pesäsä; jos ei se tapahdu miehen suosion ja täyden luwan canssa, eli nijstä caluista, jotca myytäwixi jätetyt owat, eli mies on heickopää, eli pois olewa, eli juoxe <17> pois waimons tyköä. Jos waimo silloin istu cotona lasten canssa, ja tarvitze rawindota itzellens ja heille: eli jos hän lapsitoin on, ja ei taida muutoin hengens elättä: eli jos muu hätä ahdista; nijn mahta hän tarpexens myydä, cuitengin lähimmäisten langoin neuwon ja suostumuxen canssa, jos se kijndiä omaisus on, cuin myydän. Jos toisin tapahtu; olcon miehellä walda sen caupan, cuin waimon canssa tehty on, särkeä ja tyhjäxi tehdä, nijn cuin Cauppa Caaresa sanotan. :7.§. Jos mies on myynyt waimons, eli waimo miehens wanhan perindö maan, yxin omaxi hyödytyxexens; andacon nijn paljon palckioxi omasta wanhasta perindö maastans. Jos se maa, molembain heidän hyödytyxexens, myyty on; nijn täyttäkön cumbikin maastans, mies caxi osaa, ja waimo colmannen. Jos ei maata ole; täyttäköt irtaimesta calusta. :8.§. Jos maata ei löydy, eli irtainta calua, ja waimon maa on hänen suosiollans myyty, cuin ennen sanottu on; olcon oma wahingons. Jos mies on myynyt sen maan, ilman waimons luwata ja tiedota; nijn etzikön sitä jällens laillisen tuomion cautta, wuoden ja yön sisällä, sitte cuin hän sijtä tiedon sai; ja syyttäkön se itziäns joca laittomasti osti. Jos waimo cuole ennen cuin mies; nijn on waimon perillisillä walda sen päälle puhua, wuoden ja yön sisällä, hänen cuolemans jälken. ===XII. Lucu. Perinnön-eroittamisesta / ja Laittomasta yhtensijrtämisestä / ennen cuin toiseen naimiseen mennän.=== :1.§. Leskimiehelle eli leskiwaimolle ei pidä oleman walda mennä toiseen naimiseen, ennen cuin lasten, eli muiden perillisten osa eroitettu on, joco he owat täysiikäiset, eli wallan alaiset. Jos jocu sen teke; olcon rickonut lapsille eli perillisille colmannexen osastans omaisudesa, ensimmäisen naimisen jälken, ja eroittacon sittenkin heidän perindöns lain jälken. Jos Pappi wihki leskimiehen, eli leskiwaimon, ennen cuin perinnön eroitus laillisesti tapahtunut on; olcon wircaans paitzi. :2.§. Cuin perinnön eroituxesa rijta tule perillisten ja sen wälillä, joca toiseen naimiseen mennä tahto; Ja he ei taida sijtä sopia; nijn pangoon Leski tacauxen sen edestä, josta rijdellän, jos oikeuden päätös ei nijn pian langeta taida, ja Tuomari ei syytä löydä awioskäskyä sentähden wijwyttä. :3.§. Ei mahda leskimies, eli leskiwaimo toiseen naimiseen mennä, ennen cuin mies puolen wuotta, ja waimo wuoden, leskenä ollut on: kihlatuilda olcon myös kieltty, ennen wihkimistä yhteensijrtää, ja yhdesä asua. Jos he sen tekewät; wetäkön cumbikin sackoa kymmenen talaria waiwaisille, ja sijrtäkön itzens sillä wälillä toinen toisestans. ===XIII. Lucu. Awioskäskyn erosta; ja cuinga lapset caswatettaman pitä / cosca awioskäskyn ero tapahtu.=== :1.§. Jos mies teke huorin, ja waimo ei tahdo hänelle ricostans andexi andaa, ja ei ole hänen canssans yhtä wuodetta pitänyt, sitte cuin se hänelle tietyxi tuli; nijn mahta awioskäskyn ero tapahtua, ja olcon mies hänelle rickonut puolen naimisen-oikeudestans omaisudesta. Jos waimo huorin teke; olcon sama laki, ja cadottacon sijnä siwusa huomen-lahjans. Jos he molemmin owat huorin tehnet, ja jombicumbi heistä ei ole sijtä ennen toisen canssa sowitetuxi tullut; nijn ei mahda heidän awioskäskyäns eroitettaa. :2.§. Se joca awioskäskyn huorudella rickonut on, ei mahda toiseen naimiseen mennä, ennen cuin se wiatoin cuollut, eli naimiseen tullut on, eli sijhen suostu ja Cuningas sijhen luwan anda. Jos hän sen sittekin teke; wetäkön sackoa caxikymmendä talaria, ja olcon awioskäsky mitätöin. Ei mahda myös se wiatoin mennä toiseen naimiseen, ennen cuin ero laillisesti tapahtunut on, kymmenen talarin sacon haastolla. :3.§. Cosca ero tapahtunut on, ja he ei sowi sijtä, cummanga lapset pitä tykönäns pitämän; nijn olcon sijhen lähin, se joca ei rickonut ole. Jos ei hän ole sowelias lapsia edescatzomaan; nijn tule Tuomarin catzoa, joco se wicapää paremmin, eli jocu muu ne tygöns otta mahdais: ja joco he tulewat wicapään, eli jongun muun tykönä oleman; mengöön heidän rawinnoxens ja caswattamisexens, nijn paljo Isän ja Äitin omaisudesta, sisälletuloista, palcasta, eli käsitöistä, cuin Tuomari cohtullisexi löytä. :4.§. Jos mies ylönanda waimons ja juoxe pois hänen tyköäns, pahudesta ja wastahacoisudesta, ja mene ulcomaille sijnä aiwoituxesa, ettei edespäin olla ja asua hänen canssans; hänellä ei pidä oleman yhtän oikeutta hallita osaans omaisudesa, eli kijndiäitä tiluxians. Jos waimo tahto hänestä luopua; ottacon Tuomarilda haaston. Jos ei tietä misä mies itzeens ylöspitä; andacon Tuomari Saarnastuoleilda cuulutta hänen perääns coco Kihlacunnan ylitze, eli Caupungisa, jos hän sijnä asuwa ollut on, nijn myös lähimmäisisä Pitäisä sen ymbäristöllä, ja pancon hänen eteens yön ja wuoden. Jos ei hän tule sen eteenpannun ajan sisällä; nijn tuomitcon Tuomari eroxi, ja olcon mies cadottanut coco osans omaisudesa. Sama laki olcon, jos waimo miehens tyköä poisjuoxee. :5.§. Mitä mies cadottanut on, joca waimons ylönandanut ja hänen tyköäns poisjuosnut on, sen waimo nautitcon, nijn cauwan cuin hän naimatoina on, nijn myös hyödytyxen ja sisälle-tulon hänen kijndiästä omaisudestans. Jos hän mene toiseen naimiseen; älkön nautitco enämbätä, cuin sen johon hän naitettu ja annettu oli, waan langetcon silloin miehen osa lapsille: Olcon heillä myös oikeus, nautita miehen yxinomaa kijndiätä omaisutta, nijn cauwan cuin hän pois on. Jos ei lapsia ole; nijn älkön waimo andaco mitän pois irtaimesta calusta ja ansaitusta omaisudesta. Jos waimo ricko; käykän myös hänen osans ja omaisudens canssa, cuin sanottu on. :6.§. Jos mies lähte ulos waldacunnasta cutzumisens tähden sotahan, caupalle, eli muusa tarpellisesa asiasa, on sitten cauwan poisa, ja ei anna waimolle tietä, cusa hän oleskele: Jos waimo taita sijtä tiedon saada; andacon sen Tuomarillen tietä, ja Tuomari pangon hänelle päiwän-määrän eteen, tullaxens cotia jällens. Jos hänellä on laillinen este; nijn odottacon waimo hänen cotia-tulemistans. Jos ei hän laillista estettä osota, ja ei sittekän tahdo tulla; tutkicon Tuomari heidän yhdesä-elandotans. Jos waimo on hywin ja cunniallisesti itzens käyttänyt; nijn mahdetan hänelle myöden annetta mennä toiseen naimiseen, sitte cuin wuosi culunut on, sen ajan jälken, cuin miehelle haastokirjasa eteen pandu oli, ja andacon Capitlumi hänelle ero-kirjan sijtä endisestä. Jos mies soima waimollens irstaisutta, eli muuta sopimattomutta, ja ei tahdo sentähden jällens tulla, ja hänellä ei ole sijhen täydet tiedot; tuomitcon cuitengin Tuomari eroxi. Jos lailliset todistuxet löytän; käykön sen canssa, cuin ennen huorudesta on sanottu. Jos ei yhtäkän aihetta ole tietää saada, jos se poismennyt elä, eli cusa hän itzens ylöspitä, ja hän, cuuden wuoden sisällä, ei tule jällens; nijn mahta Tuomari, sitte cuin hänen peräns cuulutettu on, toisen naimisen myöden anda: Olcon hänellä myös walda sen ajan lyhendää, jos hywät syyt sijhen owat. Jos se endinen sitten jällens cotia tule, ja näyttä laillisen esteen täysillä perustuxilla, ja ettei hän ole taitanut itzestäns tietoa andaa; astucon hän waimons tygö, ja se jäljellisembi paetcon, jos ei he muutoin keskenäns sowi: ja sillä irtaimella olcon walda, jongun toisen canssa itzens awioskäskyyn andaa. :7.§. Jos mies, eli waimo, sitte cuin he kihlattin, on lihallista canssakäymistä pitänyt jongun muun canssa, ja se wihkimisen jälken ilmandu; nijn käykön eron ja naimisen-oikeuden canssa, cuin 1.§. sanottu on. Jos waimo wihkimisen jälken tule sijhen sidotuxi, että toinen ennen kihlausta, on yhteyttä hänen canssans pitänyt, ja mies ei tahdo hänelle sitä andexi andaa, waan laillinen ero tapahtu; nijn ottacon mies caiken sen tacaisin, cuin hän myötäns yhteiseen pesään tuonut on, nijn myös culutuxens, cuin hän kihlajaisixi ja häixi tehnyt on, ynnä caiken sen canssa, cuin hän hänelle andanut on: pitäkön myös mitä waimo hänelle andanut on. :8.§. Jos mies, eli waimo, on luonostans wiallinen, ja awioskäskyyn peräti kelwotoin, eli jos miestä eli waimoa noudatta parandamatoin tarttuwa tauti, ja hän sala sen, ja petollisesti wiettele toisen awioskäskyyn canssans: Jos se todexi tule; nijn käykön awioskäsky tacasin, ja wicapää älkön nautitco naimisen-oikeutta omaisudesa; palkitcon myös caiken wahingon, ja kärsikön, nijncuin muusta petoxesta edespäin eroitetan. ===XIV. Lucu. Rijdasta ja eripuraisudesta / miehen ja waimon wälillä; nijn myös erosta wuotehesta ja leiwästä.=== :1.§. Cosca wiha ja catkerus miehen ja waimon wälillä nijn wallan saapi, ettei he, waroituxen perästä, sopia taida; nijn pitä Oikeuden coetteleman, joco ainoastans jommalla cummalla heistä, eli molemmilla sijhen syy on, ja wetäkön wicapää sackoa omasta osastans omaisudesa, ensimmäisellä kerralla wijsi colmattakymmendä talaria, ja toisella kerralla caxikerraisesti. Jos yhdellä on enämbi ja toisella wähembi syytä; sowitettacon rangaistus sen jälken. Jos ei he sijtäkän anna itziäns ojeta; nijn tuomitcon Oikeus eroon ajaxi, wuotehesta ja leiwästä. :2.§. Jos mies itze eroitta hänens waimostans, eli waimo miehestäns, eriwuoteseen ja leipään, wihallisesti ja ilkimielisesti, ja ylöspitä itzens maasa, pois cotoa ja waimons tyköä: eli jos mies aja waimons, eli waimo miehens ulos huonesta ja majasta, ja nautitze sijnä molembain tawarata ja omaisutta; wetäkön sackoa cuin edellisesä§. sanottu on, ja palkitcon wahingon. :3.§. Jos nijn pahoin käwis, että mies eli waimo, wihasta ja kiucusta, lyöwät toinentoisens sinisexi eli werisexi, rajaricoxi eli wirhellisexi; nijn kärsiköt, cuin Pahategon Caaresa eroitetan. ===XV. Lucu. Cuinga omaisuden ja lasten elon canssa oldaman pitä / cosca mies ja waimo laillisesti eroitetan wuotehesta ja leiwästä.=== :1.§. Cuin mies ja waimo tulewat laillisesti eroitetuxi wuotehesta ja leiwästä, ja miehesä sijhen wica on; nijn istucon waimo paicallans omaisuden canssa. Jos heillä on lapsia toinentoisens canssa; nijn pitäkön waimo ne tykönäns. Jos waimo ei ole soweljas yxinäns nijtä ja omaisutta edesseisoman; nijn nimittäkön Tuomari ne jotca händä neuwoa ja auttaa mahtawat, ja coetelcon mitä miehen elatuxexeens ja tarpexeens nautitzeman pitä, nijncuin omaisus myöden anda, <23> ellei hän palwelluxellans ja käsitöilläns itzens taida ylöspitää. Jos ei muuta omaisutta löydy cuin sisälletulo miehen wanhasta perindö-tilasta, eli se cuin hänen palcastans ja työstäns lange; nijn nautitcon waimo sijtä lasten canssa caxi osaa, ja mies elatuxexeens ja tarpexeens colmannexen. Jos waimo on tähän eroon syypää; nijn ei hän mahda omaisutta hallita, waan coetelcon Tuomari, mitä miehen hänelle elatuxexi andaman pitä, ellei hän itze händäns cunnialla elättää taida. :2.§. Jos molemmat owat eroon syypäät; nijn olcon se omaisuden ja lasten edescatzoja, joca sijhen parhain soweljas on, ja se toinen nautitcon sijtä tarpellisexi ylöspitämisexens, sen jälken cuin omaisus myöden anda, ja Tuomari coettele. Jos he sijhen owat yhtä soweljat; nijn olcon mies lähembi. Jos ei cumbican ole; nijn nimittäkön Tuomari caxi hywää miestä, jotca lapsista ja omaisudesta ottawat waarin, ja andacon miehen ja waimon ynnä lasten canssa sijtä ylöspitämisen saada. ===XVI. Lucu. Myötäandamisesta ja läxiäisestä.=== :1.§. Jos isä eli äiti, anda pojallens, eli tyttärellens, läxiäisiä maasa, huoneisa, eli irtaimesa calusa, heidän mennesäns naimiseen; kirjottacon sen ylös, ja pangon irtaimen calun päälle cohtullisen hinnan, ottacon myös cuitti-kirjan sen päälle. Sitte nautitcoon se läxiäiset, joca ne sai, nijn cauwan cuin isä ja äiti molemmin eläwät, ja pitäkön huonen ja maan woimasa, cuin laki sano. Cosca toinen heistä cuole, ja perindö tule jaettawaxi; nijn käykön silloin caicki tacaisin jacoon; Ei cuitengan lueta sitä sisälletuloa, eli hyödytystä, cuin hänelle sijtä ollut on. Sama laki myös olcon, cosca jocu anda läxiäisiä silloin cuin lapset <24> huonesta ja cotoa eriäwät, eli muisa tiloisa. Jos jocu tahto heille andaa peräti omaxi rahaa, eli muuta irtainda calua, eli myös maata maalla, eli huonetta Caupungisa, nijncuin VIII. Lugusa Maan Caaresa sanotan; olcon sijhen wapa walda: ei mahda sitä jacoon tacaisin tuotaa, cuin nijn annettu on. :2.§. Jos ei ylöskirjoitusta löytä, eikä cuitti-kirjaa, eikä myös muuta todistusta, ja on cuitengin läxiäisiä annettu; nijn tuocon tacaisin jacoon, wannotulla walalla. Jos taloncappale on hucattu, eli sitä ei taita tacaisin tuoda nijn hywänä, cuin se annettijn; nijn maxacon sen sijnä arwiosa, cuin se annettaisa oli. :3.§. Jos poica eli tytär cuole lapsitoina; käykön läxiäiset tacaisin. Jos lapsia jälken elää; pitäkön he samalla ehdolla, cuin se heidän isällens eli äitillens ollut on. Jos ne lapset cuolewat ennen cuin jombicumbi nijstä, cuin läxiäisiä annoit; käykön se tacaisin. ===XVII. Lucu. Miehen ja waimon etu-osasta jacamattomasta omaisudesta.=== :1.§. Jos mies eli waimo cuole; nijn ottacon se joca jälken elä, etu-osans jacamattomasta omaisudesta, sijnä cuin hän irtaimesta calusta itze tahto; Ei mahda se cuitengan suurembi olla, cuin cahdeskymmenes osa sijtä. Jos omaisus on köyhä ja halpa; nijn ottacon kihlasormuxens, jocapäiwäsen wuotehens, ja tarpelliset pito-waattet, waicka se jotakin yli cahdenkymmenennen osan nousis. [[Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734|C-1]] fgkrlonn8ajgoqok3covsdajxjcw8fw 0 21257 130132 116846 2026-04-21T22:07:04Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130132 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] |seuraava= |otsikko=Perindö Caari |alaotsikko= |tekijä=Adolf Fredrik |huomiot= }}''''' ===I. Lucu. Perinnöstä yhteisesti / ja polwi-lugusta.=== :1.§. Cosca perindö on jaettawa miehen eli waimon jälken; nijn astucot rinda perilliset tygö, ja ne pois, jotca owat seljän tacana eli siwulla sugusa. Rindaperilliset owat ne, jotca syndywät etehenpäin sugusa, nijncuin poica ja tytär ja heidän lapsens. Seljällä sugusa owat wanhemmat ja esiisät. Siwu-perilliset owat ne, jotca yhdeldä puolelda eli molemmilda, sen cuollen canssa yhdestä cannosta tulleet owat, nijncuin weli ja sisar, eli heistä tulleet. :2.§. Sucu luetaan polwittain cuollen tyköä ja ei hänen canssans, sen tygö ja canssa joca perij. ===II. Lucu. Rinda-perinnöstä.=== :1.§. Jos isä eli äiti cuolee; nijn perikön wapamiehen ja talonpojan poica maan oikeuden jälken caxi osaa, ja tytär colmannen. Mutta caupungin oikeuden jälken, ottacon Papin ja Porwarin poica puolen, ja puolen tytär. Cuitengin jaetan maan oikeuden jälken se maa, ynnä eläinden ja pellon neuwoin canssa, cuin Porwarilla maalla on; ja caupungin oikeuden jälken Wapamiehen ja Talonpojan huonet ja tontti caupungisa. :2.§. Jos lapset owat caicki cuolleet, eli jocu heistä, ja lapsia, eli lapsen-lapsia jälkeen elää; ottacon <26> pojan-lapset, eli hänestä tulleet, nijn paljo perinnöstä, cuin poica, ja tyttären-lapset, eli hänestä tullet, nijn paljo cuin tytär. Ja joco heitä on usiambi, eli harwembi, älköt nautitco cuitengan enämbätä eli wähembätä, cuin heidän isäns eli äitins olis tullut saada, jos hän eläis. Ei mahda jocu muu perindötä otta, nijn cauwan cuin rindaperillisiä on, joco he owat lähembänä, eli edembänä cohdastans alas astuwasa polwesa. ===III. Lucu. Selkä-perinnöstä ja siwu-perinnöstä.=== :1.§. Jos ei rindaperillisiä ole sen cuolleen jälken; nijn owat isä ja äiti. Jos molemmat eläwät; perikön, maan oikeuden jälken, isä caxi osa, ja äiti colmannexen: mutta caupungin oikeuden jälken puolen cumbikin. :2.§. Jos toinen heistä ainoastans elä, ja weljäxiä ja sisaruxia on, yxi eli usiambi, sen cuolleen jälken, joca perittäwä on; perikön he isäns eli äitins canssa, ja ottacon isä eli äiti osans, cuin 1.§. sanottu on, ja weljäxet ja sisaruxet sen, cuin heidän isäns eli äitins olis tullut periä, jos se elänyt olis. Jos myös sen cuollen weli-puolia ja sisar-puolia on, ja he tulewat caicki sijtä isästä eli äitistä, joca cuollut on; perikön myös he täysi weljesten ja sisarusten canssa yhtäläisesti, weli weljen osan, ja sisar sisaren osan. Jos jocu täysi-weljistä ja täysi-sisaruxista, eli welipuolista ja sisar-puolista, eli he caicki owat cuollet, ja lapsia heidän jälkens elä; nijn astucat ne isäns eli äitins siaan ja oikeuteen. Jos ei muuta ole cuin yxi täysi eli puoli-weljistä eli sisarista, joca perindö äitins canssa otta; nautitcon puolen cumbikin. Jos ei täysi eli puoli-weljexiä eli sisaruxia, eli lapsia heidän jälkens elä, waan lasten-lapset; ottacon isä, eli äiti, joca elä, caickityyni. Samalla muotoa ottacot täysi eli puoli weljäxet ja sisaruxet, eli heidän lapsens, caiken perinnön, jos sekä isä että äiti cuolleet owat; ja jacacon sen keskenäns cuin 3.§. sanotan. Jos puoliweljäxet ja sisaruxet owat syndyneet sijtä isästä, eli äitistä, joca elä ja itze perindöä otta; nijn ei heillä ole sijnä perinnösä yhtän osaa. :3.§. Jos sekä Isä että äiti owat cuolleet, ja weljexiä ja sisaruxia elä jälken; jacacon he keskenäns perinnön, ja ottacon maan oikeuden jälken weli caxi osaa, ja sisar colmannexen, ja caupungin oikeuden jälken puolen cumbikin. Jos myös sen cuollen puoliweljexiä ja sisaruxia on, nijn olcon he täysi-weljesten ja sisarusten canssa perilliset, ja ottacon ne caicki, jotca samasta isästä owat, sen osan, cuin heidän isäns olis tullut otta, ja ne jotca samasta äitistä owat, sen osan cuin hänen olis tullut otta, ja jacacon keskenäns, cuin ennen sanottu on. Jos jocu täysi eli puoli-welijstä, eli sisaruxista, eli he caicki owat cuolleet; nijn perikön heidän lapsens, cuin 2.§. säätty on. :4.§. Jos ei isää eikä äitiä, täysi eli puoli-weljexiä, eli sisaruxia, eli heidän lapsians ole; nijn perikön isän-isä ja isän-äiti, eli jos toinen heistä cuollut on, se joca elä, caxi osaa, ja äitin-isä ja äitin-äiti samalla muoto colmannexen, jos se cuollut on tullut maan oikeuden alla, mutta puolen, jos hän caupungin oikeuden alla tullut on. Jos he yhdeldä puolelda owat molemmin cuolleet, ja jombicumbi elä toisella puolella; ottacon se caicki tyyni, joco hän on isän, eli äitin puolelda. :5.§. Jos ei nijtä ole; nijn on setä ja setä-puoli, ja täti ja täti-puoli, eno eli eno-puoli, ja äitin sisar eli sisar-puoli: ne owat canssa-perilliset, ja ottacon sen cuollen langot isän puolelda isän osan, ja äitin puolen langot äitin osan, cuin 3.§. sanottu on. Ne jotca puolisugusa owat, ei mahda astua täysi sugun rinnalle muuhun perindö osaan, cuin sijhen, jonga heidän isäns eli äitins, jonga cautta he toinen toisens canssa sucua owat, olis suculugun jälken tullut otta, jos hän elänyt olis. :6.§. Jos ei nijtä ole; nijn owat isän-isän isä ja äiti, isän-äitin isä ja äiti, äitin-isän isä ja äiti, äitin-äitin isä ja äiti canssa-perilliset. :7.§. Jos ei nijtä ole; nijn owat sen cuolleen täysi eli puoli weljesten, eli sisarusten lasten lapset. :8.§. Jos ei nijtä ole; nijn owat nepaiset, cuin owat isän täyden weljen eli weli-puolen, ja isän täyden sisaren eli sisar-puolen lapset, nijn myös orpanat, eli äitin täyden weljen eli weli-puolen ja äitin täyden sisaren eli sisar-puolen lapset, canssa-perilliset keskenäns: ne cutzutan weljesten ja sisarusten lapsixi. Jos jocu heistä on sekä isän että äitin puolelda sucua sen cuollen canssa; nijn nautitcon hän sekä isän että äitin puolisen osan. :9.§. Jos ei nijtä ole; nijn owat isän-isän ja isän-äitin, äitin-isän ja äitin-äitin täysi eli puoliweljet ja sisaret. :10.§. Jos ei nijtä ole; nijn owat isän-isän isän-isä, ja isän-isän isän-äiti, isän-isän äitin-isä, ja isän-isän äitin-äiti, isän-äitin isän-isä, ja isän-äitin isän-äiti, isän-äitin äitin-isä, ja isän-äitin äitinäiti, äitin-isän isän-isä, ja äitin-isän isän-äiti, äitin-isän äitin-isä, ja äitin-isän äitin-äiti, äitin-äitin isän-isä, ja äitin-äitin isän-äiti, äitin-äitin äitin-isä, ja äitin-äitin äitin-äiti. :11.§. Jos taammaiset siwu perilliset rijtelewät keskenäns, ja owat tasa polwesa, mutta eri haarasa; nijn ottacon se perinnön, joca on lähemmästä candoisästä sen cuolleen canssa. Jos he owat sekä tasapolwiset, että tasahaaraiset; nijn olcon keskenäns canssaperilliset. :12.§. Jos rinda-perindö, siwu-perindö, eli selkä-perindö owat langennet yhteen sen käteen, jota peritän; olcon sen canssa cuin sanottu on, ilman eroitusta mistä cannosta omaisus tullut on. ===IV. Lucu. Cuinga perittämän pitä / cosca ei tietä / cuca perillisistä / toisen jälken elänyt on.=== :1.§. Jos se cowa onni tapahtu, että ne, jotca toinen toisens perilliset owat, cuolewat sodasa, merenhädäsä, rutosa, eli muisa sencaldaisisa tiloisa, ja ei tietä cumbi toisen jälken elänyt on; nijn peritän cumbikin lähimmäiseldä suculaiseldans. :2.§. Jos äiti cuollut on, ja isä sitte cuole lasten canssa, joco hänellä on yxi eli usiambi, ja ei tietä, cuca ensin cuoli; nijn perikön isän langot isän, mutta lasten äitin perinnöstä ja muusta omaisudesta, ottacon isän perilliset isän osan, ja äitin perilliset äitin osan. Samalla muoto cosca isä on cuollut, ja äiti sitte cuole lasten canssa, ja ei wissisti tietä, jos äiti eli lapset ensist cuolit; nijn perikön äitin langot hänen, ja jacacon sitte lasten perinnön ynnä lähimmäisten isän langoin canssa keskenäns, cuin Laki eroitta. :3.§. Jos näisä tapauxisa taitan osotta, että jombicumbi on enämmän aica elänyt; olcon hän sen ennen cuolleen perillinen, ja tämän perilliset perikön hänen. ===V. Lucu. Jos lapsi cuolluna syndy; ja jos waimo sano rascasna olewans miehen cuollesa.=== :1.§. Se lapsi joca cuolluna syndy, ei mahda periä. Jos isän puoliset langot sanowat, että se cuolluna syndyi, waan äiti, eli hänen perillisens, että se eläwänä <30> syndyi: ja ei sijhen ole muuta cuin yxi todistaja, waimo eli mies, cuin lähellä oli, ja äiti eli hänen langons, jotca syndyesä läsnä olit, taitawat sen todistajan walan täyttä walallans, että lapsi eläwänä syndyi; nijn perikön lapsi isäns, äiti lapsens, ja hänen perillisens hänen. Jos muuta perindötä lange, lapsen wielä ollesa äitin cohdusa, ja se eläwänä syndy; olcon sama laki. Jos ei cucan, paitzi äitin langoja, ole läsnä ollut; nijn ei ole äitillä eikä heillä puolda. Jos äiti cuole synnyttämisesä, ja lapsi elä hänen jälkens; nijn perikön se äitin, ja lapsen perilliset lapsen. :2.§. Jos mies cuole, ja waimo löytän hänestä rascaxi jäänen; nijn nautitcon hän ylöspitämisens jacamattomasta omaisudesta, nijn cauwan cuin hän rascasna on, joco lapsi sitte cuolluna eli eläwänä syndy. Jos hän sano rascasna olewans, ja se ei hänen päälläns näy; pangon tacauxen, jos hän ylöspitämistä omaisudesta nautita tahto. Jos sitte taitan löyttä, etta hän petoxella sitä on edestuottanut, eli jos hän hiljemmin lapsen synnyttä, cuin että sen mahdais pitä miehen perillisnä; nijn maxacon jällens, mitä hän miehen osasta omaisudesa elatuxexi saanut, eli hucannut on. ===VI. Lucu. Ettei sen pidä perimän / joca toisen tappa.=== :1.§. Ei mahda cucan perindötä otta sen jälken, jonga hän ehdollans tappanut on, waan olcon hän ja caicki ne sijtä eritetyt, jotca hänen cauttans taidaisit perimän tulla. :2.§. Jos mies cuole, ja jättä waimons jälkens rascaxi, ja hän, eli hänen sikiäns, eli molemmat miehen <31> perillisildä tapetan, eli jos hän nijn pahoin runnellan ja pidellän, että sikiä sijtä hucku; nijn perikön lapsi isäns, ja äiti lapsens, ja äitin perilliset hänen. Jos äiti on andanut perinnön ulos miehen perillisille, ennen cuin hän tiesi rascasna olewans; tuocot he sen tacaisin. :3.§. Jos mies tappa waimons ehdollans, eli suuren syyns cautta; nijn on hän naimisen-oikeudens rickonut, caikesa sijnä omaisudesa, cuin waimo myötäns pesään tuonut on, ja sen ottacon waimon perilliset, nijn myös sijhen siwuun caikesta muusta omaisudesta, sen johon waimo naitettu ja annettu oli, ja huomenlahjan, jos se irtaimesa calusa luwattu on. Jos heillä lapsia yhdesä on; nijn pitä nijden äitins perimän, ja ottacot lähimmäiset äitin puoleiset langot, lapset ja heidän perindöns huomaans, nijn cauwan cuin he wallanalaiset owat. Jos ne lapset cuolewat, ja ei heillä ole lapsia jälkens; nijn ei pidä ikänäns isän perimän, joca tappanut on, eli hänen suculaisens, mitän sijtä perinnöstä, cuin lapset heidän tapetun äitins jälken saanet owat, waan tulcon se lasten omaisille äitin puolelda. Jos waimo miehens tappa; olcon sama laki, ja olcon hän myöskin huomenlahjans rickonut. :4.§. Jos tappo tapaturmaisesti tapahtu; nijn älkön olco cummangan oikeus ricottu. :5.§. Jos isä eli äiti curitta lastans nijn cowin, että se sijtä cuoleman saapi, eli jos he sen tappawat muun suuren huolimattomudens cautta; nijn olcon itzeldäns js langoildans rickonut caicki, cuin hänen olis tullut periä. Jos äiti macaa lapsens cuolliaxi wastoin tahtoans, nijn älkön perindötä cadottaco. :6.§. Jos caxi on toinen toisens perilliset, ja he tappawat toinen toisens wihan kiucusa; nijn ei pidä cummangan toista perimän, ehkä yxi elä enämmän aica, cuin toinen, waan ottacon lähimmäiset langot perinnön, cukin suculaisens jälken. Jos se löyttää taitan, että yxi heistä on tappanut toisen oikiasa hengen hädäsä; nijn perikön se syytöin, ja sitte hänen perillisens, mitä syypäällä oli. ===VII. Lucu. Nijstä / jotca suurten pahaintöiden cautta / perindö-oikeudens rickowat / ja maanculkian / ja hänen lastens perinnöstä.=== :1.§. Jos jocu on rickonut kijndiän eli irtaisen omaisudens Cruunulle, cuin Pahantegon Caaresa sanotan, ja hänelle perindötä lange, sitte cuin hän syypääxi tuomittu on; nijn ei hänen pidä sitä perindötä ottaman, waan hänen lähimmäinen perillisens. :2.§. Cosca mies maanculkiaxi tehdän, eli carcaa maasta suuren pahantegon tähden; nijn ei hän saa mitän perindötä täsä waldacunnasa otta, ei myös hänen lapsens, jotca sijtetyt owat, hänen maanculkiana ollesans, waan ottacon sen hänen lähimmäiset langons, tacausta wastan. Jos hän rauhan saapi, andacot he sen jällens. Jos ei hän saa rauha; nijn mahtawat he sen perinnön pitä omanans. Jos lapsi sijtetty oli, ennen cuin hän maan-culkiaxi tehtin, eli pois pakeni; se mahta täyden perindö osan nautita waicka se ulcomaalla syndyis. :3.§. Jos jocu on määrätyxi ajaxi maan-culkiaxi tehty; seisocon hänen omaisudens ja perindöns hänelle tähdellä, sijhen asti cuin hän jällens tule, ja nautitcon maan caswosta ja sisälle-tulosta mitä jälillä on, sitte cuin waimo ja lapset sijtä tarpellisen ylöspidon saanet owat. :4.§. Jos jocu, pois-luopumisen tähden meidän oikiasta Ewangeliumin uscostam ja opistam, ajetan ulos waldacunnasta; eli jos Ruotzin mies anda itzens ulcomaalla erhettywäiseen oppiin; se ei sitten mahda Ruotzisa perindötä otta, waan langetcon se muille sen cuollen lähimmäisille perillisille, jos ei hän anna itzens ojenda, ja tule Cuningan armon päälle tacaisin, wijden ajastajan sisälle, sijtä cuin hän Waldacunnasta ulosajettin, eli ulcomaalla poisluowui; Ei cuitengan pidä hänellä oleman oikeutta sijhen sisälle-tuloon, joca ennen ylöscannettu on. ===VIII. Lucu. Cuinga lapset / jotca sijtetän kihlauxisa / salawuoteudesa / huorudesa / eli luwattomisa polwisa / mahtawat perinnön otta.=== :1.§. Jos mies sijttä lapsen salawuoteudesa, ja otta sitten naisen awioxi, eli lupa hänelle awioskäskyn, mutta jombicumbi cuole, ennen cuin he wihityxi tulewat; nijn ottacon lapsi perinnön, nijncuin lapsi laillisesta awio wuotehesta. :2.§. Sama laki olcon, cosca ylkä maca morsiammens; eli cosca mies maca pijan eli lesken, awioskäskyn lijtolla, ja sijttä lapsen hänen canssans. :3.§. Jos mies kihla itzellens caxi, jotca ei tiedä toinentoisens kihlauxesta, joco hän sijs sijttä lapsen sen ensimäisen, eli toisen canssa heistä, eli molembain; olcon sama laki. :4.§. Jos mies kihla, eli naipi caxi, ja se jäljellisembi kihlattu nainen eli wihitty waimo taita woitettaa, että hän on tiennyt edellisemmästä kihlatusta naisesta eli waimosta: Jos he lapsen yhdesä sijttäwät; nijn ei mahda se nautita muuta oikeutta, cuin sijnä 7.§. sanotan. :5.§. Jos jocu on mennyt toiseen naimiseen, cosca ei cumbican tiennyt, edellisen miehen eli waimon elänen, ja on sijhen luwan saanut, nijncuin laki sano; ottacon ne lapset, jotca sijnä awioskäskysä sijtetyt owat, täyden perinnön isän ja äitin jälken, waicka sitten löyty, että edellinen puolisa elänyt on. :6.§. Jos waimo on wäkisin otettu ja sijtä rascaxi tule, ja synnyttä lapsen; nautitcon se lapsi saman oikeuden, cuin muu awio lapsi. :7.§. Jos mies sijttä lapsen salawuoteudesa, paitzi awioskäskyn lupausta, eli huorudesa, eli luwattomisa polwisa; ne lapset ei mahda muuta perindötä otta, cuin omain lastens ja rinda-perillistens jälken; cuitengin mahtawat he nautita isäldä ja äitildä tarpellisen ylöspitämisen ja ylöscaswattamisen, sijhen asti, että he itzens elättä taitawat. Jos jombicumbi wanhemmista cuole, ja ei jätä omaisutta jälkens; nijn ruockicon se lapsen, joca jälken elä. :8.§. Jos se lapsi cuole, joca huorudesa, eli salawuoteudesa synnytetty on, ja jättä omaisutta jälkens; olcon sen canssa, cuin muungin perinnön. ===IX. Lucu. Omaisuden laillisesta ylöskirjoittamisesta / sen cuollen jälken.=== :1.§. Cosca jocu cuole, nijn pitä miehen eli waimon, joca jälken elä, ehkä mitkä wälipuhet tehdyt olis, wilpittömästi ilmoittaman ja tynni ylöskirjoitettaa andaman caiken omaisuden, sekä irtaimen että kijndiän, sencaldaisna, cuin se cuoleman hetkellä oli, caickein raamattuin ja kirjain, saatawain ja maxettawain welcain canssa, perillisten eli heidän holhojans, eli asianajajains läsnäollesa: Pangon myös nimens saman ylöskirjoituxen alle, jos se muutoin kelpaman pitä, walallisella wacuutuxella, ettei mitän tiedolla ja tahdolla ole salattu eli ulosjätetty, waan caicki wacaisesti edesannettu, <35> ja olcon wielä sittekin welcapää, jos nijn waaditan, sen hengellisellä walalla, wahwistamaan. Jos ei mies eli waimo elä; nijn edesandacon perilliset omaisuden ylöskirjoitettaa, eli ne joiden hallusa se cuolon tapauxesa oli, ja pangot nimens ylöskirjoituxen ale, cuin nyt sanottu on. Jos omaisus on maalla, eli sencaldainen, joca peritän maan lain jälken; nijn cutzucot sijhen wierat miehet, jotca parhan ymmärryxen jälken sen arwawat, ja panewat myös nimens ylöskirjoituxen ale. Jos perindö tule caupungin oikeuden ale; nijn pitä Pormästarin ja Raadin nimittämän cahta eli usiambata rehellistä miestä, jotca sen toimittawat. Pappein huonesa mahtawat perilliset sijhen cutzua ja otta, ketä ikänäns he itze tahtowat. :2.§. Ylöskirjoittamista ei pidä edemmä ylöslykättämän, cuin caickein wijmeisexi colmen cuucauden päähän cuoleman jälken, ja Tuomarin tule sijtä waarin pitä. Jos ei taita ylöslyckämistä sallia; nijn pitä caicki, sen jälken cuin nyt sanottu on, cohta ylöskirjoitettaman, eli sinetillä lukittaman, ja turwalliseen kätköön pandaman. :3.§. Jos pesä on lawia, eli sencaldainen, ettei sitä cohta, eli sen määrätyn ajan sisällä taita ylöskirjoitta, ja se Oikeudesa edesannetan; nijn pangon Tuomari määrätyn päiwän eteen. :4.§. Cuin omaisus ylöskirjoitettu on; nijn pitä sijtä ylöskirjoituxesta yxi uloskirjoitus, taicka awoinna, eli sinetillä lukittuna, Tuomarille annettaman, yhden cuucauden sisälle sen jälken, mutta Kihlacunnan Oikeuteen ensimäisesä Käräjäsä. Jos jocu perillisistä on wallanalainen eli ulcomaalla; nijn pitä myös se oikeus Tuomarin tykönä sisälle-kirjoitettaman, cuin sillä on perindöön, joca on wallanalainen eli ulcomaalla. :5.§. Jos se puoliso, joca jälken elä, ilman laillista estettä laiminlyö, oikialla ajalla anda ylöskirjoitta omaisuden, cuin nyt sanottu on; cadottacon neljennexen <36> caikesta, cuin hänellä yhteisesä omaisudesa on, ja sen ottacon perilliset. Jos he sijhen laimilyömiseen owat ynnä syypäät, nijn wedetän sackoa caikesta omaisudesta colme talaria joca sadalda, waiwaisille yxinäns. Jos se joldakin muulda laimilyödän, jonga olis pitänyt omaisuden edesandaman; sacotettacon sen jälken, cuin pesä on neuwollinen, kymmenestä, satahan talarihin asti: Pangon myös Tuomari calun tacawaarickoon, ja andacon laillisen ylöskirjoituxen sen ylitze tapahtua. :6.§. Jos pesä on welan alainen, ja se puoliso, joca jälken elä, eli perilliset, istuttawat itzens omaisuteen, ilman edelläpidettyä ylöskirjoitusta; älkön nautitco yhtän ylöskirjoittamisen etua, waan wastatcon coco welan edestä, joco omaisus sijhen ulottu, eli ei. Jos orwoin-holhoja ricko; nijn olcon perillinen syytöin, cosca hän wannotulla walalla edesanda caicki,mitä hän perinnöstä nautinnut on, ja orwoin-holhoja maxacon sen eteenpannun sacon omaisudestans. :7.§. Joca sala jotakin aicomisella, eli petollisesti edesanda; olcon rickonut osans sijtä, ja maxacon wielä perillisillä, nijn paljo, cuin salattu on; sacotettacon myös wäärän walan tähden, cuin Oikeudenkäymisen Caaresa sanotan. Jos se on jocu huonesa palwelewa, jonga olis pitänyt omaisuden edesandaman; seisocon warcaan oikeuden. ===X. Lucu. Cuinga welca cuoleman tapauxesa maxettaman pitä.=== :1.§. Jos mies cuole ja welca on pesäsä; nijn pitä se jacamattomasta maxettaman, ja perilliset jacacon mitä jälillä on. Ei pidä kenelläkän walda oleman mitän perindötä jaca, eli testamentiä otta, ennen cuin welca maxettu on. Jos ei omaisus ulotu welan maxoxi; olcon perillinen wapa sijtä, cuin puuttu, cosca ei hän mitän ole sijtä perinnöstä nautinnut. :2.§. Jos perindö jaetan ilman laillista ylöskirjoitusta, ja ennen cuin caicki tiettäwä welca maxettu on; nijn wastacon täyden welan edestä, cuin ennen sanottu on, ja olcon welcamiehellä walda etziä caickia perillisiä, eli ketä heistä hän parhain tahto. :3.§. Jos welca on tietämätöin, ja ilmesty sitten cuin perindö jaettu on; nijn pitä perillisten wannotulla walalla tuoman sen perinnön tacaisin, eli sen hinnan, jos se hucattu on; andacon myös ne caswot ulos, cuin he sijtä ylöscandanet owat, ei cuitengan caswoa caswon päälle, eli mitä he toimellans ja wireydelläns ansainet owat, ja olcon sitte syyttömät: nautitcon myös cohtullisen maxon caiken tarpellisen ja hyödyllisen culutuxen edestä, cuin he perinnön päälle tehnet owat. Jos jocu perillisistä on osans hucannut; nijn maxacon cuitengin ne muut welan, nijn cauwas cuin heidän perindöns ulottu: Mutta jos welcamies laiminlyö, saatawata welcans tietää anda, caxi wuotta cuoleman ajasta, jos hän on ulcomaalla olewa, ja yhden wuoden, jos hän Waldacunnan sisälle on, ja se welca hänellä tiettäwä oli; nijn älkön perillinen enämbätä osastans maxaco, cuin hänen osallens welasta lange. :4.§. Jos peljätän, eli tietän welca olewan cuollen jälken, ja epäillän jos hän sijtä welasta wapaxi päästä taita, eli cuinga paljo sitä olla mahta; nijn annettacon se Oikeudelle tietä, ja otettacon sitte perindö, eli testamenti täyden tacauxen wastan. :5.§. Jos ei omaisus ulotu welan täydexi maxoxi; nijn käykön sen canssa, cuin Naimisen ja Caupan Caaret eroittawat. ===XI. Lucu. Perillisistä / jotca yhdes eläwät jacamattomasa omaisudesa.=== :1.§. Jos perilliset, sitte cuin cuollen omaisus on ylöskirjoitettu ja welca maxettu, sopiwat ynnä elämän jacamattomasa pesäsä, ja se toisen haittamata tapahtua taita; nijn pitä kirjallisesti ylöspandaman, millä ehdolla he sijtä yhdistynet owat, ja caxi todistajata nimens sen alle kirjoittaman. Jos perilliset sen laiminlyöwät, ja muutoin ei taida nijtä ehdoja laillisesti osottaa; nijn olcon heidän oma waarans, joco pesä yhden wireyden ja työn cautta paratan, eli toisen syyn cautta pahetan. Jos jocu perillisistä on wallanalainen; nijn ei pidä sencaldaisesta yhdistyxestä sowindoo tehtämän, ennen cuin se on holhojan saanut, ja holhoja sijhen suostu. :2.§. Jos yxi, eli usiambi, ja ei caicki tahdo perindötä jacaa; olcon sillä puoli, joca jacaa tahto. ===XII. Lucu. Cuinga perindö jaettaman pitä.=== :1.§. Cosca perindö jaettaman pitä, nijn pitä perillisten wissin päiwän sijhen määrämän, ja sijhen paickaan cocounduman, josa jaco on tapahtuwa. Jos ei he sijtä taida sopia; nijn pangon Tuomari perillisten eteen ajan ja paican, sijhen jacoon. Jos jocu heistä on nijn caucana olewa, ettei hän wahwa tietoa saada eikä anda taida; nijn asettacon Tuomari jongun, joca sen poisolewan oikeudesta waarin otta. :2.§. Caicki perindö-jaot pitä rehellisten ja uscottawain miesten läsnäollesa tapahtuman, samalla muoto, cuin ennen omaisuden ylöskirjoittamisesta sanottu on. :3.§. Jos mies eli waimo jälken elä; nijn ottacon ensist etu-osans ulos, ja sitälikin naimisen oikeudens omaisudesa arwan jälken. Jos se on waimo, joca jälken elä; nautitcon hän myös huomenlahjans miehen osasta, sen jälken, cuin Naimisen Caaresa säätty on. Perilliset jacacot sitten perinnön keskenäns. :4.§. Jaosa pitä omaisus irtainen ja kijndiä, walmis raha ja saatawat welat, yhtä hywijn osijn pandaman, nijn ettei cucan sen cautta tule kärsimän. Sitten pitäkön cukin sen, cuin hänelle arwan cautta tygö lange. Jos perilliset sopiwat, cosca he caicki waldiaxi tulleet owat, jacaman perinnön arwan heittämätä; olcon se nijn wahwa, cuin jocainen omans olis arwalla saanut. Jos perilliset wallan alaiset owat; nijn ei pidä perindötä ilman arwata jaettaman. Jos muutoin tapahtu; luettacon mitättömäxi, jos wallan alainen laillisella ajalla sen ylitze caipa, sitte cuin hän waldiaxi tule. :5.§. Cosca kijndiä omaisus maalla on yhtä hywin osijn pandu, cuin nyt sanottu on; nijn olcon weljellä, eli cusa usiambi weli on, heillä caikilla, walda otta ensist osans ulos, ehkä kenengä jälken perindö lange, ja heittäköt sitte keskenäns arpa, mingä osan cukin saaman pitä. Nijstä muista osista heittäkön sisaret keskenäns arwan. Weljen lapsella olcon sama otto-oikeus cuin weljellä. Jacacon myös aina muut perilliset kijndiät omaisudet maalla nijn keskenäns, että se, joca suuremman osan perij, nautitze oikeudens sen suhteen, joca wähemmän saapi, ja arpa eroittacon nijden wälillä, joilla yhtäläiset osat owat. :6.§. Jos ei muuta cuin yxi pää-cartano perinnöxi lange; olcon weljellä walda otta osans sijnä, ja sisar nautitcon osans pienembisä tiloisa, sen palckion canssa, cuin pää-cartanon suhteen wasta. :7.§. Jos usiambi saa osan pää-cartanoon, eli muhun maahan, jota ei hywin taita jacaa, eli halaista; olcon sillä oikeus, jolla suurembi osa on, laillisen arwion jälken, lunastaa ne muut sijtä ulos, taicka rahalla, eli sen wertaisella sisälle-tulolla, cumman se tahto, joca hinnan ottaman pitä. :8.§. Caicki se omaisus, cuin caupungisa peritän, joco se on kijndiä eli irtain, käykön jacoon, sen jälken cuin arpa lange. Ei pidä sijnä oleman otto-oikeutta weljellä eikä sisarella. :9.§. Jos isä eli äiti on jo ennen andanut lapsillens jotakin, cuin on jostacusta arwosta, ja sijtä ei toisin säätänyt; nijn tulcon se silloin lucuun, waan ei cuitengan se sijtä nautittu sisälle-tulo ja hyödytys, cuin Naimisen Caaresa läxiäisestä sanottu on. :10.§. Mitä wanhemmat lastens päälle culuttanet owat heidän tarpellisexi elatuxexens, werhoxens, ylöscaswattamisexens, ja hääpidoixens, sitä ei pidä luettaman; olcon cuitengin wanhembain wallasa, jos he tahtowat, sitä wastan tygö-panna jotakin muille lapsillens, jotca wähemmän nautinneet owat. :11.§. Caicki perindöjaco-kirjat pitä perillisildä, eli heidän asian-ajaildans alekirjoitettaman, nijn myös nijldä wierailda miehildä, jotca jaosa läsnä olleet owat. ===XIII. Lucu. Tasamisesta / sitte cuin perindö jaettu on.=== :1.§. Jos jocu löytä osans huonommaxi, ja tahto tasamista; etzikön sitä Tuomarin tykönä, maalla yön ja wuoden, ja caupungisa colmen cuucauden sisällä, sitte cuin jaco tapahdui; ja nimittäkön Tuomari caxi hywä miestä, jotca osat ylitzecatzowat ja tasawat, jos jotakin sijnä puuttu, cuitengin nijn, että jocainen pää-osans pitä, ja ei wastuudest jaeta. Jos perilliset sijhen tasamiseen tytywät; nijn pitäkön cukin mitä hän saanut on, ja ei pidä heillä oleman walda muuta tasamista sen ylitze etziä. Jos ei he tydy; nijn ottacon Tuomarin päätöxen. :2.§. Jos rijta syndy sijtä omaisudesta cuin perinnöxi langennut on; nijn andacon se, joca omaisuden osallens saanut on, sen canssa-perillisillens tietä, ja puolustacot he sitä hänen canssans laillisesti. Jos ei he sitä woi; nijn pitä se, cuin wailla jää, täytettämän, ja ei wastautinen jaco tapahtuman. Jos jocu tule tyhjäxi coco osastans, eli sen parhasta puolesta, nijn ettei sitä muulla omaisudella taita tasata; nijn pitä wastuudest arpa heitettämän; Cuitengin jos jocu suurella culutuxella osans on parandanut, eli jos se on toisen miehen käteen laillisesti tullut; nijn mahta hän puolestans muulla sen palkita. ===XIV. Lucu. Rijta perinnöstä.=== :1.§. Jos miehet rijtelewät perimisestä, cumbi sijhen lähembi on; ottacon se perinnön joca osotta itzens olewan lähimmäisen suculaisen. :2.§. Jos wieras astu perindöön, ja sano sucua olewans; eli jos hän on sen cuolleen suculainen ja tietä toisen lähemmän perillisen olewan; Jos se sitten ilme tule, ja oikia perillinen on, ilman laillista estettä, oikeudens etzimisen laimin lyönyt; nijn langetcon se perindö Cuningalle, jos ei muita perillisiä ole cuolleen jälken; ja se joca petoxella perinnön otti, palkitcon jällens caicki mitä hän ylöscandanut on, ja rangaistacon, nijncuin muusta petoxesta. ===XV. Lucu. Wieran maan miehen / ja poisolewan oman maan miehen perindö-oikeudesta.=== :1.§. Cuin se mies cuole, jolla on perillisiä ulcomaalla, sijnä maanpaicasa asuwaisia, josa Ruotzin mies ei saa perindötä; nijn heidän ei pidä Ruotzin Waldacunnasa mitän perindötä ottaman, ellei he ole sen cuolleen lapset eli rinda-perilliset, ja tahdo istutta itzens tälle maalle elämään ja oleman, ja tacausta sen edestä yön ja wuoden sisällä toimitta. Muutoin ottacon sen cuolleen täsä maasa asuwaiset perilliset saman perinnön. Jos ei hänellä ole täsä Waldacunnasa perillistä; nijn ottacon Cuningas caiken hänen omaisudens, joco se on maa eli irtain calu. Se cutzuttin muinen (Ruotzin kielin) Dana arf. :2.§. Jos ulcomainen perillinen asu sijnä maan-paicasa, josa Ruotzin mies perinnön nautitze; nijn nautitcon hän myös Ruotzisa saman oikeuden: Jos hän tahto sen perinnön ulos Waldacunnasta wiedä; nijn andacon cuudennen penningin sijtä Cuningalle, eli sille, jolla Hän oikeudens suonut on, jos ei toisin molembain Waldacundain wälillä päätetty ole. Jos ei hän tule yön ja wuoden sisällä, ja täydellisillä todistuxilla osota, että hän oikia perillinen on, nijn ottacon lähimmäinen omainen perillinen saman perinnön, jos hän colmen cuucauden sisällä, yön ja wuoden jälken, oikeuttans laillisesti walwo. Jos ei hän sitä tee, eli jos ei oma-maista perillistä ole, nijn ottacon Cuningas, eli se jolle hän oikeudens suonut on, caicki tyyni. :3.§. Nyt on sillä cuollella suculaisia Waldacunnan sisällä; jos ne perinnön jacawat, eikä lähembätä perillistä ulcomaalda tule, yön ja wuoden sisällä cuoleman jälken, eli osota laillista estettä; nijn pitäkön se perinnön, joca sen käteens saanut on, ja älkön mitän ulos andaco. :4.§. Jos oikia omainen perillinen on waldacunnan sisällä, cuitengin nijn caucana asuwa, ettei hän perinnöstä taida tietoa saada; eli jos hän on ulcomaalla ja tietän misä hän on; nijn pitä Tuomarin sen hänelle tietä andaman. Jos ei hän tule yön ja wuoden sisällä, sitte cuin hän sen tietä sai; nijn ei hänellä pidä oleman sen päälle puhumista, ellei hän laillista estettä osota. :5.§. Jos hänen omainen perillisens tietän, waan ei misä hän on; nijn pitä perindö turwalliseen taldeen pandaman, sijhen asti cuin hän tule, eli caucaisemman käsijn, täyttä tacausta wastan annettaman. Jos ei hän cahdenkymmenen wuoden sisällä tule; olcon eroitettu perinnöstä, ellei hän osota laillista estettä. :6.§. Jos ei hänen perillistäns tietä, ja häneldä ei sanaa tule, eli wahwa tietoa misä hän on, eli jos ei hän itze tule yön ja wuoden sisällä, nijn langetcon perindö Cuningalle, jos ei perillinen sitte laillista estettä osota. :7.§. Jos jocu ylönanda isänsä maan, ja asetta itzens peräti oleman ja asuman, wieran wallan alla; älkön nautitco suurembata oikeutta sijhen perindöön, cuin sitte täsä Waldacunnasa langeta taita, cuin muut ulcomaiset samasa paickacunnasa. Jos hän sijrtä itzens tähän maahan jällens; ottacon sen perinnön joca sitten lange. Jos hänellä on lapsia, ja jättä ne tälle maalle; olcon heidän oikeudens heille tähdelle pidetty. Jos hän otta ne myötäns ulcomaalle, cosca ne wallan alaiset owat, ja he sijrtäwät itzens, yön ja wuoden sisällä, sitte cuin he waldiaxi tulewat, tähän maahan jällens, nijn on heillä sama oikeus, cuin cotona olewaisilla lapsilla. Jos mies sijttä lapsia ulcomaalla, nijn seurawat he isäns tilaa. ===XVI. Lucu. Miehen eli waimon wijmeisestä tahdosta ja testamentistä.=== :1.§. Jos jocu mies, eli waimo, tahto tehdä testamentiä; olcon hänellä walda tehdä sen suusanalla eli kirjallisesti, ehdon canssa eli ilman, ja todistacon caxi wierasta miestä, että se testamenti silloin tehtin terwellä ja täydellä järjellä, ja wapaasta tahdosta; olcon myös hänen wallasans, anda todistajain tietä sen sisällepidon, eli ei. Jos ei todistaita ole saapuilla, ja löytän testamenti omalla kädellä kirjoitetuxi ja alakirjoitetuxi, olcon myös sillä laillinen woima. :2.§. Pijalla, joca hywään ja täyteen ymmärryxeen tullut on, olcon walda testamentiä tehdä, waicka hän holhojan huomasa on. :3.§. Jos jocu on testamentins muuttanut, eli tacaisin ottanut; nijn olcon sillä woima, cuin hänen wijmeinen tahtons oli, ehkä hän sijnä edellisesä olis itzens sitonut, sitä ei muuttaman, eli tacaperin ottaman. ===XVII. Lucu. Mitä ja cuinga paljo / testamentisä mahta annettaa.=== :1.§. Ei kenelläkän pidä oleman walda perindö-maata maalla testamentin cautta poisanda, eli toisin sijtä säätä, cuin laki woi. Ei mahda myös cucan poisandaa perindö-maalda sitä parannusta cuin sen päälle tehty on. :2.§. Jos jocu on ottanut perinnön-jaosa irtainda calua, eli kijndiätä omaisutta caupungisa, perindö-maan siaan maalla: eli jos jocu on pois-waihettanut, <45> myynyt, eli pantixi pannut perindö-maans, eli jos se on yhden eli toisen hänen syyns cautta laillisesti tullut toisen miehen käteen; nijn pitä hänen cuolemans jälken yhtä hywä ansaittu maa, eli, jos kijndiätä omaisutta ei löydy, rahaa, eli muuta irtainda calua, eli myös kijndiätä omaisutta caupungisa, siaan pandaman; ja sillä olcon perindö-maan omaisus sen kädesä, joca sen silloin peri: mutta sitte perittäkön ne rahat, se irtainen calu, ja kijndiä omaisus Caupungisa, nijncuin irtaimesta calusta ja kijndiästä omaisudesta Caupungisa sanottu on. :3.§. Jos jocu testamentin cautta poisanda pericundaan tacaisin lunastetun maans; olcon perillisillä walda sen jällens lunasta, ennen cuin laillinen seisomus aica on culunut, sillä hinnalla, cuin se ostettu on: Maxacon myös jällen caiken sen päälle tehdyn tarpellisen parannuxen. :4.§. Caicki ansaitut maat, ja peritty eli ansaittu irtainen calu, mahta maan Lain jälken pois annettaa, eli testamenterattaa, kenelle tahtons, suculaiselle eli wieralle, lapsille eli muille perillisille: Cuitengin cusa wallan alaisia lapsia on, joilla ei ole mitän elatuxexi ja ylöscaswattamisexi, nijn pitä heille ensist, säädyn ja arwon jälken, nijn paljo jätettämän, cuin Tuomari cohtullisexi löytä, sijhen asti että he taitawat itzens elättää. :5.§. Caupungin Lain jälken ei mahda cucan, peritystä eli ansaitusta, irtaimesta eli kijndiästä omaisudesta, andaa enämbätä testamentiä, cuin joca cuudennen penningin, cusa lapsia eli rinda-perillisiä jälken elää. Jos hänellä ei lapsia ole, waan muita oma-maisia perillisiä; nijn olcon hänellä walda andaa puolen caikesta cuin hänellä on. Jos ei lapsia eli oma-maisia perillisiä ole, waan ulco-maisia ainoastans; nijn mahta hän anda caicki tyyni oman maan miehelle. Jos lapset ja oma-maiset perilliset tahtowat lunasta heillens huonetta, tonttia, cartanota eli maata; <46> seisocon se heille aldisna yön ja wuoden sisällä. Sama oikeus on ulcomaisille perillisille, jos he tähän maahan tulewat, ja täällä owat ja eläwät. Jos ne tahtowat testamentiä tehdä, jotca Papin säätyyn luetaan, sijtä omaisudesta josa heillä naimisen oikeus on Caupungin Lain jälken, nijn cuin X. Lugusa 4.§. Naimisen Caaresa sanotan; nijn olcon sama Laki cuin täsä säätty on, joco he asuwat maalla eli Caupungisa. Heidän perindö-maans canssa maalla, ja sen cuin ennen awioskäskyä siellä ansaittu on, olcon sencaldaisesa tilasa maan Lain jälken. :6.§. Testamentiä ei pidä otettaman jacamattomasta omaisudesta, waan sen osasta, joca andanut on. :7.§. Jos jocu anda enämmän cuin Laki sano; ojettacon testamenti Lain jälken, ja olcon caikesa muusa woimasans. Ei mahda myös cucan testamentihin sisälle wetä, että joca sen päälle cannetta teke, pitä perindö oikeuttans paitzi oleman. ===XVIII. Lucu. Mitä sen tule waarinotta, joca Testamentiä hywäxens nautita / eli sen päälle puhua tahto; ja perillisestä / joca sen sala.=== :1.§. Se cuin jongun testamentin saanut on, olcon welcapää cuuden cuucauden sisällä, sitte cuin hän andajan cuoleman ja testamentin tietä sai, sen Tuomarin edesä näyttämän: ja andacon sijnä siwusa sisällen rehellisen ulos-kirjoituxen, joca perillisille annettaman pitä. Jos ei se hänen kädesäns ole; nijn andacon oikeuden tietä, että testamenti hänelle tehty on. Jos hän tämän laiminlyö, ilman laillista estettä; olcon testamenti mitätöin. Jos hän ulco-maalla olewa on; nautitcon saman ajan ja oikeuden, cuin ennen sanottu on oma-maisesta perillisestä, joca on ulco-maalla. :2.§. Nyt taidais nijn tapahtua, että testamenti on lähimmäisen perillisen kätkösä, ja hän sala sen; nijn andacon ulos caiken sen omaisuden, cuin hän sillä muoto on pyytänyt allens wetä, ja palkitcon wahingon: wetäkön myös sackoa colmannen osan testamentin arwosta. :3.§. Jos jocu tahto testamentin päälle puhua; tehkön sen yön ja wuoden sisällä sitten cuin hän sijtä tiedon sai, nijncuin 1.§. sanottu on, ja se cuin testamentin saanut on, pitäkön yhtä hywin mitä hänelle sen cautta on annettu, cosca hän tacauxen sen edestä pane. Muutoin seisocon se tacawaaricosa, eli wierasten miesten tacana ja huomasa, Lain päätöxeen asti. :4.§. Ei mahda muu, cuin lähimmäinen perillinen, testamentin päälle puhua: Ja mihin hän suostu eli mitä hän laiminlyö, sen päälle ei mahda sitte caucaisemmat perilliset mitän puhua. ===XIX. Lucu. Sijtä / joca holhojan alla seisoman pitä.=== :1.§. Joca ei ole täyttänyt yxicolmattakymmendä ajastaica, hänellä ei pidä oleman walda, perindötäns itze hallita. Jos hän taita jotakin itze ansaita, sen ylitze mahta hänellä walda olla, sitte cuin hän wijdentoistakymmenen wuoden wanha on. :2.§. Pijca, mistä ijästä hywäns hän olla mahta, seisocon holhojan wallan alla. :3.§. Leski wallitcon itzens ja omaisudens. :4.§. Joca pään-heikouden, tuhlamisen, eli muun syyn tähden, ei taida omaisuttans hallita; se pandacon Holhojan ale. ===XX. Lucu. Orwoinholhojista / ja cuinga ne asetettaman pitä.=== :1.§. Isä olcon lastens oikia holhoja: Jos hän toiseen naimiseen mene; ottacon lähimmäisten äitin puoleisten langoin neuwon nijsä asioisa, cuin lasten parahaxi tulewat. :2.§. Jos isä cuole; nijn olcon äitillä oikeus edesseisoa lapsians ja heidän omaisuttans, lähimmäisten isän puoleisten langoin eli holhojan neuwon canssa. Jos hän toiseen naimiseen mene; erikön pois holhojan wirasta; pitäkön cuitengin lapsistans murhen, ja olcon hänellä walda pitä ne huonesans ja leiwäsäns, jos hän nijn tahto, ja ei laillista estettä sitä wastan ole. :3.§. Jos sekä isä että äiti on cuollut; nijn olcon se lasten Holhoja, jonga he cahden miehen todistuxen canssa, eli kirjallisesti sijhen nimittänet owat, ja ottacon hän Tuomarilda todistus-kirjan sen päälle. :4.§. Jos ei he ole ketän nimittänet; nijn olcon se holhoja, joca lähin suculainen ja sijhen sowelias on; Ja andacon hän Tuomarille tietä ensimmäisnä oikeuden päiwänä, että hän sen holhojan wiran päällens ottanut on. :5.§. Jos ei se tahdo, jonga tule, holhoja olla; nijn osottacon Tuomarin edesä laillisen esteen. Jos ei hän sitä taida; nijn on Oikeudella walda sen hänelle uhca-sacon haastolla päällepanna, ja wastacon se joca sijtä itzens estele, caiken wahingon edestä. :6.§. Jos wallan alaisella ei ole suculaisia, eli jos ne ei taida olla holhojat; nijn nimittäkön Oikeus muun hywän miehen, eli usiamman, jos nijn tarpellisexi löytän. :7.§. Jos nijn tapahtua taidais, ettei oikiata holhojata cohta taita nimittä, eli hän laillisesti sitä holhojan wircaa päällens otta; nijn säätäkön Tuomari jongun hywän miehen, joca sillä wälillä lasten omaisutta wartioita mahta. :8.§. Ei mahda se holhoja olla, joca wähätietäwäinen, tuhlaja eli lasten rijta-weli on, eli se, joca ei ole täyttänyt wijsicolmattakymmendä ajastaicaa, eli nijn wanha ja saamatoin, eli nijn köyhä on, ettei hän holhojan wircaa edesseisoa taida: ei myös ulcomaan mies, eli se joca muusta opista on, eli se jolla on Cruunun eli muut sencaldaiset rahat käsisä. ===XXI. Lucu. Laillisesta estehestä holhojan-wirasta.=== :1.§. Nämät owat lailliset syyt, joilla jocu mahta holhojan wirasta itzens estellä; Jos jocu ulcomaalla olewa on, eli nijn caucana maasa asuwa, eli nijn hartaasa wirasa, eli nijn kiwulloinen, ettei hän lapsia, eli heidän omaisuttans oikein holhoa taida: Jos mies on cuudenkymmenen ajastajan wanha: Jos miehellä itzellä on monda lasta, eli jos usiambi pesäcunda on, joita hänen edescatzoman pitä: Jos miehellä jo ennen on caxi holhojan wircaa, eli yxi sencaldainen, joca ei toista sallia taida. ===XXII. Lucu. Misä orwon-holhojan wirca ja welwollisus seiso.=== :1.§. Cosca holhoja on laillisesti nimitetty; nijn tiedustacon wisusti sen wallanalaisen perindötä, sekä irtainda että kijndiätä. Jos se ei ole ylöskirjoitettu; andacon sen cohta tapahtua, cuin ennen sanottu on, ja pitäkön hän sen waarin lapsen omaisudesta cuin omastans, eli maxacon wahingon. :2.§. Holhojan pitä andaman sen wallanalaisen ylöscaswattaa oikiasa Ewangeliumillisesa opisa, Jumalan pelwosa, hywisä awuisa ja cunniallisesa elämäkerrasa, ja pitämän händä sencaldaisijn harjoituxijn ja ascareihin, cuin hänen säätyns, warans ja luondons waatiwat. :3.§. Ei mahda holhoja myydä wallanalaisten Lasten maata ja kijndiätä omaisutta, muutoin cuin hätätilasa ja tarpesa; ei myös nijtä waihetta muutoin cuin lasten hyödytyxexi; ja ottacon lähimmäisten langoin neuwon ja Tuomarin suostumisen, sijhen cauppaan eli waihetuxeen, cuin Maan Caaresa sanotan. :4.§. Ne irtaimet calut, joita wallanalainen ei itze tarwitze, pitä hänen hyödytyxexens myytämän, ja hänen walmin rahansa pitä holhojan nijn caswattaman ja cartuttaman, cuin parhaxi ja waarattomaxi löytän. Waan ei mahda holhoja itzellens osta mitän sen wallanalaisen omaisudesta, irtaimesta eli kijndiästä. ===XXIII. Lucu. Cuinga holhojan pitä tilin ja lugun tekemän / ja holhojan-wirasta ercaineman.=== :1.§. Holhojan pitä rehellisen lugun laskeman sijtä, cuin hänen käsisäns on, nijn että hän, joca wuoden lopulla, lähimmäisten langoin edesä taita tilin tehdä, jos nijn waaditan. Jos ei he sitä ano; olcon cuitengin welcapää, andaman heille joca colmas wuosi päätetyn lugun-lascun, nijden todistusten canssa, cuin sijhen tulewat, että he sen läpitze catzoa mahtawat. Jos ei langoja ole, eli jos he ei tahdo sitä päällensotta; asettacon Tuomari jongun heidän siahans. Jos sitä lugun-lascua wastan löyty jotakin muistutettawata; nijn pitä Tuomarin perän-catzoman, että sille wallanalaiselle oikeus tapahtu. Jos wallanalainen on sijhen ikään tullut, että hän itze taita hawaita, ettei holhoja hywin hänen omaisuttans edesseiso; seisocon myös hänen wapasa ehdosans, sen Tuomarin tykönä edesanda, ja oikeuttans etziä, waicka ei hän perindötäns hallita saa, ennen cuin hän lailliseen ikään tullut on, cuin ennen on sanottu. :2.§. Jos holhoja niscuttele, eli ei tahdo tiliä tehdä; nijn pitä Oikeuden märä-päiwän uhcasacon haastolla hänen eteens paneman. :3.§. Jos jocu tahto holhojan-wirasta eritä; nijn tehkön tilin ja lugun, cuin sanottu on, ja andacon ulos caicki, mitä hänen hallusans on, sille, jonga Tuomari hänen siaans on asettanut, ja ottacon sen päälle todistus-kirjan, että hän holhoja-wircans on hywin edesseisonut, ja olcon sitte edeswastauxesta wapa. :4.§. Cosca mies on täyttänyt yxicolmattakymmendä wuotta; eli pijca tullut naiduxi; eli mielipuoli saanut ymmärryxens jällens; eli se cotia tullut, joca ulcomaalla ollut on; nijn andacon holhoja omaisuden cohta nijlle ulos, ja tehkön sen hallituxesta tilin. Jos ei he laillisesti puhu sen lascun päälle, yön ja wuoden sisälle, sitten cuin he sen sait; olcon holhoja caikesta edeswastauxesta ja lawiammasta lugunteosta wapa. :5.§. Jos usiambi holhoja on cuin yxi, ja he tahtowat jaca hallituxen keskenäns; ottacon sijhen Tuomarin suostumisen, ja tehkön sitte cukin edestäns tilin ja lugun. Jos he lasten omaisuden yhteisesti owat hallinet; nijn wastatcon yhtäläisesti hallituxen edestä, ja palkitcon caiken wahingon, jos se wallanalainen jotakin sen cautta on tullut kärsimän: ei cuitengan mahda yxi olla welcapää seisoman toisen ricoxen ja catzomattomuden edestä, jota ei hän taitanut estää, eli maxaman sitä osaa wahingosta, cuin toisen tykönä taita puuttua. Joca holhoja-wiran hywin ja uscollisesti on edesseisonut; nautitcon sen palcan ja maxon, cuin Oikeus cohtullisexi coettele, ellei hän muutoin tydy. :6.§. Jos jocu waiwa holhojatans turhalla oikeuden-käymisellä, sitte cuin hän waldiaxi on tullut, eli osotta händä wastan ylöncatzen, eli teke hänelle wääryttä, sanalla eli työllä; sen päälle olcon caxikertainen sacko, ja palkitcon wahingon. [[Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734|C-2]] b86osmxjgvoq7y0nifl1i9tibwltf95 0 21258 130133 116847 2026-04-21T22:07:14Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130133 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] |seuraava= |otsikko=Maan Caari |alaotsikko= |tekijä=Adolf Fredrik |huomiot= }}''''' ===I. Lucu. Maan / huonein ja peruxen laillisesta saannosta / maalla ja caupungisa.=== :1.§. Nämät owat lailliset saannot, joiden cautta maa, huonet ja perus, maalla ja caupungisa mahta saataa: yxi on perindö, jos laillisesti peritty on; toinen on waihetus, jos laillisesti waihetettu on; colmas on osto, jos laillisesti ostettu on; neljäs on ando, jos laillisesti annettu on; wijdes on pantti, jos se laillisesti pantixi pandu ja seisonut on: caicki sen jälken cuin täsä Laki-kirjasa kirjoitettu on. Laillinen seisocon, laitoin tacaisin käykön. :2.§. Osto, waihetus ja ando pitä kirjallisesti tapahtuman, cahden miehen todistuxen canssa, ja ne ehdot sijhen pandaman, joiden päälle sama osto, waihetus eli ando, itzens perusta, ja sitten laillisesti käytettämän sijnä paickacunnasa, josa cukin maa macaa, nijncuin edespäin eroitetan. ===II. Lucu. Perindö maasta.=== :1.§. Se on perindö maa, joca wanhembain, lasten, weljesten eli sisarusten, eli muiden langoin jälken peritän; nijn myös se ansaittu maa, joca pannan sen perindö maan siaan, jonga jocu yhdellä eli toisella tawalla on itzeldäns wieroittanut. ===III. Lucu. Waihetuxista / ja cuinga maa maalla / eli huonet / tontti ja maa caupungisa / mahta waihetetta.=== :1.§. Jos jocu tahto perindö maans toista maata wastan maalla, waihetta; olcon hänellä sijhen walda, ja se joca waihetuxen cautta saatin, olcon perindö maana siasa. Sen waihetuxen päällä ei mahda perindö lunastaja puhua. Jos jocu waihetta huonetta, tonttia, eli cartanota caupungisa, huonetta, tonttia eli cartanota wastan samasa caupungisa, eli muusa; ei pidä myös perindö lunastajalla oleman oikeutta sen päälle puhua, waan pitäkön perindölunastajat molemmin puolin itzecukin oikeudens sijnä joca waihetuxella saatu on. Ei mahda cucan perindö maata maalla, huoneita ja maata wastan caupungisa waihettaa. :2.§. Jos jocu waihetta perindö maans maalla, ja saapi jällens sitä wastan sekä maata että rahaa: Ja maata on enämbi cuin rahaa; nijn käykön sen canssa, cuin waihetuxesta sanottu on: Jos sitä on wähembi ja raha enämbi, eli molembita tasan; nijn tuomitan maa pericundaan lunastettawaxi, nijncuin se myyty olis. Waihetuxesta caupungisa olcon sama laki. ===IV. Lucu. Ostosta / ja cuinga maa maalla / huonet / cartano ja tontti caupungisa / mahta myytää.=== :1.§. Jos jocu myy maans maalla; nijn pitä ostajan Oikeuden edes, sijnä kihlacunnasa cuin maa on, näyttämän cauppa-kirjans, ja maan julkisesti cuulutta andaman, colmesa yhteisesä Käräjäsä. Jos ei sen maan päälle puhuta yön ja wuoden sisällä, colmannen cuulutuxen jälken; eli sijnä Käräjäsä, cuin colmas cuulutus tapahtu, sijnä maanpaicasa, josa ainoastans yxi Käräjä wuodesa pidetän; nijn andacon Kihlacunnan Tuomari sen päälle kijnne-kirjan, nimens, kihlacunnan ja oman sinettins canssa. Jos se cuin myyty on, macaa usiammasa Kihlacunnasa; nijn pitä cukin cuulutettaman oikiasa Kihlacunnan Käräjäsä, ja kijnnekirja sen päälle otettaman: Kirjoitettacon myös kijnnekirja kihlacunnan tuomio-kirjaan sisälle. :2.§. Maa, huonet ja tontti caupungisa joca myydän, pitä myös julkisesti awoimilla owilla, Raadihuonesa, colmena manandaina cuulutettaman, neljä wijckoa joca cuulutuxen wälillä. Jos Pyhäpäiwä lange sisälle cuulutus-päiwän päälle; nijn edeskäykön cuulutus ensimäisnä manandaina sen jälken. Jos ei sen caupan päälle puhuta, cahdentoistakymmenen wijcon sisällä colmannesta cuulutuxesta; nijn olcon se laillisesti seisonut, ja sitte cuin rauha-raha annettu on, pitä se Oikeuden kijnne-kirjalla wahwistettaman. Ei mahda kijnne-kirja ulosannettaa caupungisa, ennen cuin myyjä itze, eli waldamiehen cautta, Oikeuden edesä on kättälyönyt, ja tunnustanut caupan hinnan maxetuxi. Kijnne-kirjasa pitä nimitettämän, cuinga monda kynärätä se cartano eli tontti on lewiä ja pitkä, nijn myös misä cortelisa ja neljennexesä, ja cuiden catuin ja cujain wälillä se macaa. Waihetuxesta ja annosta olcon sama laki. :3.§. Caikisa cuulutuxisa pitä summa nimitettämän, jonga edestä se maa, huonet, eli tontti cuulutetan. :4.§. Joca myy maan, huonen eli tontin, jonga hän ennen toiselle myynyt on; seisocon se cauppa lujana, joca ensin tehtin, ja wetäkön se sackoa, joca cahdellen yhden myi, cuudennen osan caupan hinnasta, ja palkitcon wahingon. :5.§. Nyt taitan perindö maa myytää ulos sugusta: Jos se Cruunulle weron teke, tarittacon Cruunulle: ja se cuin wapasugulle weron maxa, nijn taritcon se hänelle, jolla sen päälle wapasugun-oikeus on, ennen cuin colmas cuulutus sen ylitze otetan; ja olcon heillä walda sen maan lunastaa, ja laillisesti andaa käyttää, cuin sanottu on. :6.§. Joca sen osta, cuin toisen maan ja peruxen päällä caupungisa rakettu on; nijn pitä se peruxen isännälle laillisesti tarittaman. :7.§. Ei cucan mahda cauppa eli waihetusta päättää lapsi-ikäisen, pijan eli heickopaisen canssa heidän maastans. Jos se tapahtu; olcon mitätöin, ja lain-käyttäminen sen canssa poiskieltty. :8.§. Jos tarwe waati, että holhojan täyty myydä jotakin wallanalaisten kijndiästä perinnöstä, heidän elatuxexens ja tarpellisexi ylöscaswattamisexens; osottacon Tuomarille oikian hätä tarpeen; ja cosca Tuomari on sijtä cuullut lähimmäiset langot, cuin Waldacunnasa owat, ja hän sen caupan on myöden andanut, ja laillinen seisomus sen päälle tullut on; nijn olcon se cauppa heidän päällepuhestans wapa, cosca he waldiaxi tulewat. :9.§. Ei mahda se joca weron-alaisella maalla asu, caupan eli waihetuxen cautta, eli muulla tawalla, mitän eroitta ja wähetä sijtä, cuin sijhen oikeutta myöden tule: Jos jocu sen teke; olcon mitätöin. :10.§. Jos maan-kirjat taitawat turmeldua eli cadota; olcon silloin kihlacunnan eli caupungin tuomiokirjalla todenpuoli, ja andacon kihlacunnan Tuomari eli Pormestari ja Raadi uuden kirjan sen päälle. ===V. Lucu. Cuinga maa maalla / huonet / cartano ja tontti caupungisa / mahta tacaisin pericundaan lunastettaa.=== :1.§. Jos perinnön lunastaja tahto itzellens lunasta perindö maan, joca maalla myyty on; nijn pangon cohta, eli yön ja wuoden sisällä, colmannesta cuuluttamisesta, Oikeuteen, täyden caupan hinnan, sijnä myndisä, cuin cauppa-kirjasa seiso, eli edestuocon sisälle panduin rahain päälle sencaldaiset todistuxet, cuin yhteisesti waldacunnasa kelpawat. Caupungisa olcon myös perinnön lunastajalla oikeus, lunastaa maata, huoneita ja tonttia, joco perityitä eli ansaituita, cahdentoistakymmenen wijcon sisällä colmannesta cuuluttamisesta. Sitten nautitcon perindö lunastaja, nijn hywin maalla cuin Caupungisa ne cuulutuxet hywäxens, jotca ostajalle tapahtuneet owat. Mutta nijn usein cuin wastuutinen cauppa maan, huonein eli tontein ylitze päätetän, pitä se jällens cuulutettaman ja Laissa käytettämän. :2.§. Ei yhdelläkän perindö lunastajalla pidä walda oleman, pericundaan lunastaa yhtä osa sijtä perindö maasta, joca yhdesä caupasa myyty on, ellei molemmat suostu, sitä eroittaman. :3.§. Ansaittua maata maalla, ei ole Suculaisella oikeutta rahalla pericundaan lunastaa, ellei myyjä ole sitä pericundaan ostanut. Jos nijn on, käykön sen canssa, cuin perindö maasta sanottu on. :4.§. Jos sekä perindö, että ansaittua maata on yhdesä caupasa maalla; ja perindö lunastaja tahto perindö-maan lunastaa; olcon myös welcapää lunastaman ansaitun maan, ellei ostaja tahdo sitä itze pitä. Jos talon cappaleita ja eläimiä on sijnä caupasa, olcon sama Laki. :5.§. Ostaja ja myyjä ei mahda, perindö lunastajalle haitaxi, rickoa eli toiseen cauppaan muutta sitä cauppa cuin he tehneet owat, ei myös petollisen warjon alla waihettaa. Jos se tapahtu; olcon mitätöin, ja wetäkön cumbikin sackoa wijsikymmendä talaria. :6.§. Ostaja ja myyjä olcon welkapäät walallans wahwistaman, että heidän wälilläns yxiwacaisesti nijn on päätetty ja maxettu, cuin cauppa-kirja sisällens pitä, jos perindölunastaja sitä waati. Perindölunastaja olcon myös welcapää walalla wahwistaman, että hän, ilman petosta, itzellens, ja ei muille lunasta; cuitengin mahta perindölunastaja nijllä rahoilla lunasta, jotca hän lainaxi ottanut on. Jos jocu ylitzewoitetan, että hän näisä asioisa on wilpistellyt; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria. :7.§. Nyt on iocu pacotettu, welan maxoxi aldixi andaman perindö maans maalla, eli huonens ja tonttins caupungisa; nijn olcon perindö-lunastajalla oikeus sen lunastaa, sillä hinnalla cuin welcamies, eli muu ostaja sijtä andaa tahto. Olcon myös perindö-lunastajalla walda walaa waatia, ettei sen alla petosta ole. :8.§. Perindö-maan lunastamisesa älkön ikänäns canne kelwatco muutoin cuin rahan canssa. Jos jocu muun syyn tähden tahto sen caupan päälle puhua; andacon itzens edes sijnä Oikeudesa, josa cuulutuxet tapahtuwat, ja ottacon samaan Oikeuteen haaston, sen päälle, jonga se tule. Ehkä mitkä candeet cuulutusta wastan tehdän, tapahtucon ne cuitengin: waan ei anneta kijnne-kirja sille, joca cuuluttanut on, ennen cuin päälle-puheen ylitzen tuomittu, ja tuomio laillisen woimans woittanut on. Jos se woitta, joca candeen teki; nijn älkön olco cuulutuxilla ja Lain käyttämisellä, händä wastan, mitän woima. :9.§. Jos perindö-lunastaja kirjotta nimens cauppa-kirjan ale, nijncuin todistaja, ilman ehdota lunastus oikeudestans; nijn ei pidä hänellä oleman oikeutta lunasta sitä, cuin silloin myyty on. :10.§. Lunastus-rahoja ei mahda cucan tacawaarickoon panna, eikä muu wastanotta, cuin ostaja yxinäns Oikeuden tieteen, eli perindölunastaja itze, jos hän candeens ylönanda. :11.§. Jos ostaja estettä teke perindö lunastusta wastan, ja sijtä rijta nouse; nijn pitä se ratcastaman sijnä cuin pääcartano, eli cusa suurin osa taloista on, jos ei pääcartano caupasa ole; ja mahta ostaja lunastus rahan wastanotta, ilman oikeudens wähennystä. Jos hän sen wastanotta; maxacon wijsi joca sadasta, sijtä ajasta cuin rahat sisälle pandijn, joco hän woitta eli woitetan: Jos ei hän tahdo wastanotta; olcon cuitengin welcapä yhden werran caswoja nijden edestä maxaman, jos hän asian cadotta. Jos perindö-lunastaja woitta, maxacon ostajalle caiken sen tarpellisen culutuxen, cuin hän talon päälle ja sen tähden tehnyt on, ennen cuin hän sijtä luopu. :12.§. Jos maa tuomitan pericundaan lunastettawaxi, ennen Tuoman päiwää; nijn sijrtäkön ostaja sijtä ensimmäisnä lähdendö päiwänä sen jälken. Jos tuomio lange Tuoman päiwän jälken; nautitcon lähdendö päiwän, ja istucon paicallans wuoden ensimmäisestä puoli paastosta, jos ei he muutoin sowi. ===VI. Lucu. Sijtä / jolla oikeus on perindö-lunastuxen.=== :1.§. Perindölunastajat owat myyjän lapset ja rinda-perilliset, nijn cauwan cuin nijtä on: sitte wanhemmat ja esi-isät, ja ne hänen canssans siwulangoudesa <59> owat, weljesten ja sisarusten lapsijn asti ja canssa, eli ne jotca tasapolwiset heidän canssans owat. Ei mahda cuitengan myyjän isän langot pericundaan lunastaa myyjän äitin puoleista maata, eikä äitin langot myyjän isän puoleista maata. :2.§. Nyt taidais isä periä lastens äitin puoleisen maan, eli äiti heidän isän puoleisen maans: ja sitä maata tahdotais sitten myydä, lunastacon sen pericundaan se, joca on lähin händä, cuin myypi. :3.§. Jos miehet rijtelewät cuca pericundaan lunastaman pitä; olcon se lähembi pericundaan lunastaman, joca lähembi on perimän, sen jälken cuin 2. ja 3. Lugusa Perindö Caaresa, sanottu on. Jos perindö-lunastaita on usiambita, ja tasasucuisia; nijn lunastacon weli weljen, ja sisar sisaren osan. Jos ei sitä maata, huonetta eli tonttia taita jaettaa, eli se ei kärsi muuta cuin yhden asujan, ja he ei sowi keskenäns, cumbica lunastaman pitä; nijn lunastacon se, jolla suurin osa on: Jos heillä on yhtä suuri osa; nijn pitä sijtä arpa heitettämän. :4.§. Jos lähimmäinen perindö-lunastaja on lapsi-ikäinen, eli pijca, eli heicopäinen, eli ulcomaalle mennyt, eli fangeudesa; nijn lunastacon holhoja eli asianajaja heidän puolestans, laillisen seisomus ajan sisällä, jos hän woi ja sen hyödyllisexi löytä. Sitten ei pidä oleman wallan alaisella waldiaxi tulduans, eli heickopäisellä tulduans paremmalle järjelle, eli ulcomaalle mennelle ja fangitulle palattuans, yhtän walda sen päälle puhua. Jos ei heillä ole holhojata eli asianajajata; ei pidä cuitengan heillä wapautta oleman, maatans pericundaan lunastettawaxi woitta, jonga päälle ei oikialla ajalla puhuttu ole, waan pitäkön se maan, huoneet ja tontin, joca ostanut on. ===VII. Lucu. Yhdesä asuwaisten ja naaburein-oikeudesta.=== :1.§. Jos jocu on ostanut huoneet eli tontin caupungisa; nijn pitä hänen ne yhdesä asuwaiselle ja naburille taritzeman, ennen cuin hän sen päälle cuulutuxia otta. Jos ei perindölunastaja sitä huonetta eli tonttia lunasta, cahdentoistakymmenen wijcon sisällä colmannesta cuulutuxesta; olcon silloin yhdesä asuwaisella eli naburilla oikeus, neljätoistakymmendä päiwä sen jälken, sen huonen eli tontin lunastaa. :2.§. Yhdesä asuwaisen oikeus on nijllä, joilla osa on yhdesä huonesa eli tontisa caupungisa, ja naburin oikeus nijllä, jotca sijnä wieresä asuwat: ja olcon yhdesä asuwaisella oikeus lunasta naburin edellä. :3.§. Jos huone ja tontti on naburilda poislohwastu ja eroitettu, hänelle rasituxexi ja ahtaudexi; olcon hänellä oikeus sen lunasta toisen naaburin edellä. :4.§. Sama oikeus olcon myös sillä, jolla on puoli muuria toisen canssa, eli nautitze toisen muuria eli seinää, eli jonga perustus-muurin päälle toisen muuri on, eli nautitze toisen perustus-muuria. :5.§. Jos jocu kärsi merkillistä rasitusta toisen miehen huonesta, nijncuin rästähän tippumisesta, pimittämiseldä, ackunoilda, räppänöilda, wedenjuoxulda, ja muuta estettä: eli jos hänellä on ahdas huone eli tontti; olcon myös hänellä oikeus lunasta. :6.§. Cuin naaburit rijtelewät paremmasta oikeudesta sijhen huoneseen eli tonttijn, joca myyty on; nijn coetelcon Tuomari, cumbica sen parhain tarwitze, ja ei pidä caikisa näisä asioisa oleman eroitusta wapaan ja wapattoman peruxen wälillä, ellei caupungi sitä wapatoinda tonttia pitää tahdo. :7.§. Jos rijta tule naburin eli yhdesä asuwaisen, ja ostajan wälillä, oikiasta caupan-hinnasta; käykön <61> sen canssa, cuin perinnön-lunastamisesta, V. Lugusa 6.§. sanottu on. ===VIII. Lucu. Cuinga maa / huonet / eli tontti mahta laillisesti poisannettaa.=== :1.§. Perindö maata ei mahda cucan poisandaa; Jos se tapahtu; olcon perillisellä walda sen tacaisin otta, cosca se cuollut on, joca sen annoi: Ei cuitengan ole kieltty, perindö-maasta elinajaxi lainata jotacuta taloa sille, cuin uscollisen palweluxen tehnyt on, cusa ei ansaittua maata ole. Ansaittu maa mahta annettaa kenelle tahtons. Jos maa on pericundaan lunastettu; nijn taitan sen hinda poisannettaa. :2.§. Cosca se löytän, että jocu on tehnyt andajalle, hänen lapsillens, eli ensimmäiselle perilliselle, merkillisen wääryden, hyödyttömyden ja wahingon; olcon heidän wallasans, lahjan tacaisin otta, jos se wielä hänen kädesäns on, joca sen sai, ja oikeus coettele sen oikein ricotuxi. Jos lahja on waiwasta ja työstä, eli tehdyn palwelluxen edestä annettu; nijn älkön käykö tacaisin. :3.§. Jos jollakin on maa, huone eli tontti caupungisa; nijn olcon hänellä walda poisandaa cuudennen osan sijtä, joco se on peritty eli ansaittu. Myötäandimesta, huomen-lahjasta, ja testamentistä, säätän Naimisen ja Perinnön Caareisa. ===IX. Lucu. Pantixi-pannusta maasta / huonesta eli tontista / nijn myös sen sisällekirjoittamisesta.=== :1.§. Jos jocu pane maans, huonens eli tonttins pantixi walmin rahan eli calun edestä, joca silloin wissijn hindaan rahasa luettaman pitä, ja jos sijhen maxon päiwä määrätän; nijn lunastacon silloin jällens käsikirjoituxen jälken. Jos ei wissi päiwä ole määrätty; nijn pitä sen jolle panti on welcapäälle tiettäwäxi tekemän, että hän tahto pantin laillisesti käyttää, ellei hän maxoa saa. :2.§. Jos jocu anda pantins kihlacunnan käräjäsä, eli Raadihuonesa laillisesti sisällekirjoitettaa, nautitcon etuns nijden edellä, jotca caupan, eli waihetuxen cautta, sitte tahtowat sitä omista. :3.§. Jos jocu ei lunasta määrätyn päiwän sisälle, eli sitte cuin se hänelle tiettäwäxi tehdän; nijn mahta welcamies andaa pandin cuulutettaa, niincuin caupasta sanottu on, ja arwatta, ennen cuin laillinen seisomus uloskäypi, ellei he muutoin wissistä hinnasta sowi. Jos ei maan isändä lunasta yön ja wuoden sisällä colmannesta cuulutuxesta täydellä rahalla; olcon perinnönlunastajalla walda, lunasta perindö maan maalla, ennen, eli ensimmäisesä käräjäsä sen jälken. Caupungisa mahta pandin pania pantins jällens lunasta, cahdentoistakymmenen wijcon sisällä colmannesta cuulutuxesta. Jos ei hän lunasta, nijn mahta perindölunastaja neljä wijckoa, ja yhdesä asuwainen eli naburi sitte neljätoistakymmendä päiwä sen jälken, sen pantixi pannun huonen eli tontin lunastaa, ja pangon hän oikeuteen sekä panti-rahan, että sen cuin panti corkiammaxi arwatan, jos ei lohwaistus taida tapahtua, cuin Ulosmittauxen Caari eroittaa. :4.§. Mitä pantti arwatan corkiammaxi, cuin josta se ulos pandu oli; sen ottacon pandin pania. Jos se arwatan wähemmäxi; täyttäkön pania muusta omaisudestans, mitä puuttu. :5.§. Jos jocu pane maan, huonen eli tontin pantixi usiamman cuin yhden tygö, ilman hänen tiedotans ja suostumustans, joca sen ensist pantixi sai, ja he caicki ei taida sijtä täyttä maxoa nautita; nijn wetäkön sackoa cuudennen osan sijtä, cuin panti corkiamman edestä ulos pandu oli, cuin caikille nijllä ulottuwainen on, ja se sacko käykön ulos muusta hänen omaisudestans. :6.§. Joca tahto panti-oikeudens toiselle ylönanda; ilmoittacon sen ensist pantin panialle. :7.§. Joca pane maan, huonen eli tontin pantixi; ja cohdastans täydellisen anekin sijhen anda, sillä ehdolla, että lainan andaja woiton ja wahingon päälle, pitä nautitzeman caiken sisälle-tulon, cuin sijtä langeman pitä, sijhen asti cuin pääsumma maxetan; tehkön sen todistajain canssa, ja se seisocon, josta he keskenäns sopiwat. Jos se omaisus on sencaldainen, että se taitan pericundaan lunastettaa; ja se jolla lunastus oikeus on, tahto lunasta lainan andajan ulos; olcon hänellä sijhen walda, ja pitäkön hän lainan ottajalle ne ehdot, jotca panti kirjasa määrätyt owat. Jos lainan andaja ei ole muutoin anekia saanut, cuin että hänen lainan edestä pitä nautitzeman caswoa cuusi sadalda; olcon myös perindölunastajalla walda hänen ulos lunastaa. Jos lainanottaja ei ole anekia andanut pantijn; nijn ei pidä perindölunastajalla oleman oikeutta lunastamiseen, nijn cauwoin cuin se elä, joca lainan otti. :8.§. Se jolla toisen miehen omaisus pantina on, ei mahda sitä pahenda, eli pandin panian tahtoa wastoin tehdä sen päälle muuta culutusta, cuin pantti tarwitze. :9.§. Jos jocu on pannut maans pantixi, wissixi ajaxi, ja cuole ennen cuin sama aica culunut on; nijn olcon perillisillä woima, hänen cuolemans jälken lunastaa sen maan jällens, nautitcon cuitengin pandin ottaja, laillisen lähdendö päiwän. ===X. Lucu. Sijtä / jolla on walda myydä / waihetta / eli pantixi panna / toisen miehen maan / huonen ja tontin.=== :1.§. Ei kenelläkän pidä walda oleman myydä, waihettaa, eli pantixi panna toisen miehen maata, huonetta eli tonttia, ellei hänellä sijhen ole sen toisen awoinda kirjaa ja täyttä waldaa. Jos toisin tapahtu; olcon mitätöin, ehkä cuulutuxet ja seisomus sijhen tullut olis: wetäkön myös se joca sen tehnyt on, neljäkymmendä talaria sackoa, ja palkitcon wahingon. :2.§. Ei pidä myös tuomittaman jongun miehen maan ylitze, eli hänen maatansa tacawaarickoon pandaman, ellei isändä ole laillisesti oikeuteen haastettu, eli itze wastamasa, eli hänen wissi asian-ajajans. ===XI. Lucu. Candesta maan-saalijsa / ja caupanwastamisesta.=== :1.§. Jos jocu osta maan, huonen eli tontin, ja sijtä caupasta rijta syndy; nijn andacon ostaja myyjän haastettaa oikeuteen. Jos se cauppa taitan warjeltaa; nijn seisocon se wahwana: waan jos ei taita; nijn maxacon myyjä mitä hän ylöscandanut on, ja palkitcon caiken wahingon, cuin ostajalle sen cautta tapahtunut on; maxacon myös se joca maan woitta, caiken sen päälle tehdyn tarpellisen ja hyödyllisen parannuxen. :2.§. Jos se joca myynyt on, ei ole ylöscandanut täyttä rahaa, ehkä hän cauppakirjasa on tunnustanut, että hän caupan hinnan täyteen saanut on; olcon wacuutettu edustans sijnä cuin myyty on, muiden ostajan welcamiesten edellä, sijhen asti cuin laillinen seisomus päälle tulee. Jos ei hän ennen sijtä ole oikeuttans sisälle-kirjoittanut; älkön nautitco parembata oikeutta, cuin ne muutcan. :3.§. Jos saamamiehiä taita usiambia olla, jotca toinen toiseldans saanet owat; johdattacon cukin miehellens laillisesti, ja se wetäkön sackoa cuusi talaria, joca ei woi cauppaa wastata. Jos caupan wastajalla on canssa-perillisiä, jotca hän caupan wastamiseen canssans sitoa tahto; nijn pitä hänen itze heille tygösanoman. Jos ostajalle puuttu ensimmäisen caupan wastajan tykönä; nijn olcon hänellä walda mennä toisen ja colmannen tygö, eli edemmä, cuitengin järjestyxesä toinen toisens perästä. :4.§. Jos se maa mene pois, jonga jocu toista maata wastan waihetuxen cautta saanut on; astucon hän maallens jällen, nijn cauwoin cuin se on hänen kädesäns, jonga canssa hän waihetti, eli hänen perillisens. Jos sama maa on wastuutisen waihetuxen, oston, pandin, eli lahjan, eli laillisen ulosmittauxen cautta welan edestä, toisen miehen käteen tullut, ja sen päälle on cuulutuxet ja sisälle-kirjoitus tapahtunut; nijn ei pidä hänellä sitte oleman walda sen päälle puhua, waan etzikön miestäns jolda hän sai, nijncuin hän parhain taita. :5.§. Jos oikia saamamies cuollut on, nijn pitä perillisten caupan wastamisen edestä seisoman, ellei he perindötä laillisesti tyköäns pois sanonet ole, eli pois sanoa tahdo, ja ei sacoteta. :6.§. Jos jocu waihetta, eli myypi maata, huonetta eli tonttia, ja ei tahdo cauppaa wastata; ehdottacon sen itzellens selkiästi, sijnä kirjasa, jonga cautta hän saman maan, huonen eli tontin pois anda. :7.§. Jos maan-rijta syndy kylämiesten wälille rajoista ja kiwipyykeistä, eli muista asuintilain määristä; nijn warjelcon ostaja rajojans, nijncuin hän parhain woi ja taita: Olcon myös caupan-wastaja welcapää, andaman ostajan saada ne tiedot ja todistuxet, cuin hänen huomasans löytywät. Jos hän ne pidättä, ja hän sijhen sidotan; täyttäkön wahingon arwiomiesten sanan jälken. ===XII. Lucu. Rajoista ja kiwipyykeistä / nijn myös muista asuin-tilan määristä / kyläin wälillä.=== :1.§. Rajat eli pyykit kyläin wälillä pitä pandaman wijden kiwen canssa, neljä ulcopuolelle, ja yxi sydän-kiwi keskelle; sen pitä oleman puolen toista kyynärätä maan päällä, ja yhden kynärän maan alla, ne muut colme corteria, caicki kiwillä alda ja ymbärildä ladotut. Ne pitä myös oleman yldä miehen cannatusta, ja culmillans osottaman pijrun, custa raja juoxe, ja cuhunga hänen menemän pitä. Ei mahda raja juosta sydän kiwen päälle awoimen päädyn cautta, waan sen culman päälle, ylitze yhden nijstä kiwistä cuin ymbäri owat, sieldä cuin sauwa-laita tule. Sydän kiwen ale pannan wahwa paasi, johonga hacatan sama ilman pijrto, cuin sydän kiwi osottaa, joco laita juoxe suoraan eli polween. Jos ei laaca kiwe löytä; nijn pandacon kiwisilda sen siaan, joca oikian rajan laidan osotta. Jos maa on notco, nijn pandacon paasi puulawon päälle. Jos rajakiwet wuorelle pannan; nijn hacattacon ilman pijrto sijhen. :2.§. Jos usiamman kylän tiluxet juoxewat yhteen, ja seisahtawat yhden pyykin päälle; laitettacon sydän-kiwi culmillans sen jälken seisoman, nijn että cukin culma wasta asuin tiluistans cohtaan. Joca wijsi-kiwisen pyykin tygö, pitä yxi ulcomacaja pandaman cohta sen lähelle, sijhen josta laita uloskäypi, ja corkiammasti kymmenen kynärä sijtä, ja sen jälken osottajat eli johdattajat lähimmäisen wijsikiwisen pyyckijn asti, cumbikin osottaja ei edemmä toisestans, cuin että huuto yhdestä toiseen cuulu. :3.§. Jos kylät rijtelewät eroituxesta wälilläns, kelwatcon ne rajat ja pyykit, jotca wanhudesta ollet eli tuomiolla wahwistetut owat. Jos ei rajoja ja kiwi pyykejä löydy; nijn kelwollisixi luettacon wanhoja aitoja, wuoria, ja muinaisia kiwiraunioita, ojia, häckejä, eli muita merckejä, jos ne wanhudesta laillisna eroitusna pidetyt owat. Jos joki, järwi eli salmi macawat kyläin wälillä; ne mahtawat myös asuin tilusten määrät olla, jos ei rajat ja kiwi pyykit sitä wastan ole. :4.§. Jos joki, järwi, eli salmi, on pitkin-päin kyläin wälillä; olcon molemmilla puoli sijtä. Jos saari macaa keskellä järwee eli jokee; olcon sama laki. Jos se macaa toista maata lähembänä; olcon sen saari jonga wesi on, rajan juoxun ja kylän eroituxen jälken. Irtain luoto olcon hänen, joca sen maahans kijnittä. Jos järwi eli yxi osa sijtä taidais nijtuxi maattua; olcon cullekin sen werta nijttua eli maata, cuin hänellä weden ylitze on walda ollut. Jos kylä macaa päätä-päin eli siwuttain, suurten wetten partalla; olcon hänellä wettä ja saarta hänen rajans juoxun ja asuin-tiluxens jälken. Joca ylimuistoisista ajoista on nautinnut ulco-saaria, cala-wesiä, eli cala-luotoja; mahta sen oikeuden hämmendämätä pitä. Cruunun wäylästä merisä ja wirroisa, eroitetan Rakennus Caaresa. :5.§. Jos kylän tiluxet ulottuwat läänein, kihlacundain ja pitäitten eroitusten ylitze; olcon se seisowainen, jos rajoja ja kiwipyykejä, eli muita perustuxia sijhen löytän. :6.§. Jos metzisä eli laitumisa ja awoimisa syöttömaisa kyläin wälillä, ei löydy rajoja ja kiwipyykejä, eli muita eroituxia; nijn olcon jocaitzella sijnä osans, äyrin ja aurton jälken. Jos usiambi kylä macaa yhden raja-juoxun sisällä, ja ne ei ole keskenäns eroitetut; olcon sama laki. Autio-kylä nautitcon saman oikeuden, cuin rakettu kylä. :7.§. Kylänmiesten pitä joca puolelda raja-juoxun ylöskäymän, wähimmäxikin joca colmas wuosi, että se eroitus-merckeins puolesta aina selkiänä pidetän. ===XIII. Lucu. Cuinga se rangaistaman pitä / joca rajoja lijcutta / ylösrepi / eli toisen päälle sijrtä.=== :1.§. Ei kengän mahda asuin-tilain rajoja ylösotta, eli maahan panna, muu cuin kihlacunnan Tuomari muutamain Lauta-miesten canssa, cosca caicki maanisännät sijhen cutzutut, ja sijtä suostunet owat; kihlacunnan Tuomari andacon sen päälle todistuxen, ja kirjottacon sen kihlacunnan tuomio-kirjaan. Tontin rajat ja culcu-tien rajat, mahtawat kylänmiehet itze panna, jos caicki, joilla kyläsä walda on, sijhen suostuwat. Jos ei he sowi; nijn pitä heidän Käräjään menemän ja tuomion ottaman. Tontin ja tien rajaxi mahta yhdesä kiwesä kyllä olla. :2.§. Jos jocu täysikäinen ylösotta, muutta eli poisheittä pyykit ja raja-kiwet, eli muut eroitus-merkit, pahanelkisydestä eli itzewaldaisudesta; olcon cahdenkymmennen talarin sacon alainen. Jos lapsi-ikäinen sen teke; curitettacon sentähden wanhemmilda eli isännäldä, jongun Cruunun-palweljan läsnä ollesa. :3.§. Jos se joca täysikäinen on, repi, sijrtä, eli wäändä rajoja ja kiwipyyckejä eli eroitus-merkejä, eli pane maahan toisia, wihan ja wainon puolesta, secoittaxens sillä toisen rajan juoxua; wetäkön sackoa neljäkymmendä talaria, ja olcon cunniatans paitzi. :4.§. Sama laki olcon sijtä, joca toisen, nuoremman eli wanhemman, on käskenyt, waatinut, ylipuhunut eli haucutellut, sencaldaista työtä tekemän, eli sitä on edesauttanut, eli samasa neuwosa ollut. ===XIV. Lucu. Maan-rijdasta / ja laillisesta catzelemuxesta.=== :1.§. Jos maan isännät rijtelewät tiluxista ja asuin-siain rajoista; nijn mahtawat he suostua määrätystä päiwästä, ja pitää isändäin catzelmusta. Jos ei he sowi; nijn etziköt Tuomaria, ja näyttäköt tietons Käräjäsä. Jos rijta ei taida catketa ilman catzelmusta, nijn tuomitcon Oikeus kihlacunnan catzelmuxeen: Sen pitä kihlacunnan Tuomarin Lauta-miesten canssa pitämän, ja siellä catzelmus-tuomion heidän wälillens julistaman. :2.§. Catzelmus pitä pidettämän Walpurin ja Pyhäin-miesten päiwän wälillä. Jos maanpaicka nijn sopimatoin on, ettei sillä wuoden-ajalla taita sinne päästä, eli jos he jocainen puoleldans nijn sopiwat; nijn mahta catzelmus muulla ajalla tapahtua, cosca maa paljas on. :3.§. Joca ei tahdo sencaldaiseen catzelemus-tuomioon tytyä; pangon wedon ensimmäisen Lalmannin Käräjän alla, cuin Oikeudenkäymisen Caaresa sanotan, ja tuomitcon Lalmannin Oikeus catzelemuxeen, jos nijn tarpellisexi löytän. Lalmannin catzelmus pitä pidettämän lähimmäisten Lauta-miesten canssa toisesta kihlacunnasta, ja sitä catzelmus-tuomiota wastan ei mahda kengän wetoa panna: waan etzikön Cuningan tykönä Riddari catzelemusta, colmen cuucauden sisällä, cuin Oikeudenkäymisen Caaresa sanotan, ja pangon tacauxen caiken culutuxen ja wahingon edestä. :4.§. Catzelmus pitä tapahtuman päälle-candajan culutuxella: mutta seisahta sen päälle, jonga Tuomari asian lopulla sijhen welcapääxi löytä. :5.§. Jos kihlacundain wälillä rijta on; etzikön he Howrätistä toisen kihlacunnan Tuomaria ja Lautamiehiä. Jos se on Läänein eli maacundain wälillä; andacon Käskynhaldia sen Cuningalle tietä, joca asetta sen, cuin sen ylitze on tuomitzewa. ===XV. Lucu. Ylimuistoisesta nautinnosta.=== :1.§. Ylimuistoinen nautindo on se: cosca jocu josakin kijndiäsä omaisudesa eli oikeudesa, nijn cauwan aica, päällepuhumata ja hämmendämätä on istunut, sitä wiljellyt ja nautinnut, ettei yxikän muista, eli todesta puheesta tiedä, cuinga hänen esi-isäns, eli saama-miehens, sijhen ensin tullet owat. :2.§. Sencaldainen nautindo ei auta yhdesä kyläsä ja sarca-jaosa, eli sen pellosa, niitusa, järwisä, metzäsä ja maasa, jaetuisa eli jacamattomisa: waan nautitcon cukin osans äyrin ja aurtoan, kyynärän eli tango-lugun jälken, eli nijncuin cusakin maanpaicasa tawallinen on. :3.§. Ylimuistoinen nautindo ei mahda kelwata awoimesa metzäsä ja maasa, kyläin wälillä, waan rajat ja kiwipyykit, eli muut asuinsiain eroituxet. Jos jollakin on ulcokyläinen maancappale, eli omasa kyläsä erinäinen maantilca, pellosa, niitusa, metzäsä eli kedosa, jotca rajoilla ja kiwipyykeillä, eli aidoilla ja wartiolla pijritetyt owat, eli mylly ja myllyn-sia, eli muita wesi-rakennuxia, eli luotoja ja saareja; sijnä mahta ylimuistoinen nautindo kelwata. :4.§. Jos jocu sano hänellä olewan ylimuistoisen nautinnon, jota wastan rijdellän; nijn osottacon wanhoilla ja lakiwahwoilla kirjoilla ja raamatuilla, eli uscottawain miesten cautta, jotca maanpaican laidat hywin tietäwät, ja walans päälle todista taitawat, ettei he itze tiedä, eikä muilda ole cuulleet, toisin coscan ollen. Jos ei hän sitä woi; nijn olcon se nautindo woima ja waicutusta paitzi. ===XVI. Lucu. Pestistä / wuorolle panemisesta ja ottamisesta / nijn myös lähdendö-päiwästä.=== :1.§. Jos maan-isändä tahto talons lampuodille uloswuorota; nijn sopicot wuorosta, pidemmäxi eli lyhemmäxi ajaxi. :2.§. Joca otta talon wuorolle elinajaxi; nautitcon sen wuoron hywäxens, nijn cauwan cuin hän elä ja maxa maan weron, eli muun wuotisen ulostegon ja rasituxen, ja ruocko huonet, pellon ja nijtut, Lain ja Rakennus Caaren jälken. Waimo nautitcon sen myös hänen jälkens, nijn cauwoin cuin hän leskenä on. Jos hän mene toiseen naimiseen; olcon wuoro ricottu, ja maan-isännällä walda cartanons wuoroa kenelle hän tahto: cuitengin ylössanottacon lampuodi oikialla ajalla, ja nautitcon laillisen lähdendö-päiwän. :3.§. Jos wuoro on wisseixi wuosixi tehty; nijn älkön olco kelläkän walda lampuodia, hänen waimoans eli lapsians, ulossanoa, nijn cauwain cuin wuoron määrä päälle-seiso. Jos se mies cuole, joca wuorolle pani, eli otti; seisocon yhtä hywin wuoron määrä leskellä ja lapsilla, sijhen asti cuin se päätetty on: sitten wallitcon maan-isändä itze maans ylitze, cuin sanottu on. :4.§. Jos lampuodi istu colme wuotta paicallans, ja ei rakenna Lain jälken, wetäkön sackoa, ja palkitcon caiken wahingon, cuin Rakennus Caaresa eroitetan. Olcon myös maan-isännällä walda, ensimmäisnä lähdendö päiwänä hänen sijtä pois ajaa. :5.§. Jos Lampuodi tahto maasta ja sen wiljelemisestä itzens ylössanoa, eli maan-isändä lampuodin; tehkön sen cahden wieran miehen canssa, ennen Tuomahan päiwä, wuotta ennen cuin wuoron määrä loppu, ja istucon sitten lampuodi seurawaisen wuoden paicallans, ja toisen päälle, sijhen neljändeen päiwään asti toistakymmendä Maalis cuusa: andacon cuitengin Kyntilän päiwästä puolen huoneita hänelle sisälle-astuaxens, joca jälken tule. Nijsä maanpaicoisa, cuin toisin ollan ylössanomisen ja poislähdennön canssa, ojendacon cukin itzens totutun tawan jälken. :6.§. Ei mahda lampuodi maata ylössanoa nijncauwan cuin wuoron määrä päällä-seiso, ellei hän toista asuja toimita, johonga maan-isändä cohtuuden jälken taita tytyä. Jos lampuodi istu paicallans lähdendö päiwän ylitze, ja ei ole laillisesti ylössanonut, seisocon caickein sen wuoden ulostecoin edestä. Jos jocu pane eli otta wuorolle maita ja cartanoita wälipuhetten canssa; ojendacon cumbikin itzens sen jälken cuin heidän wälillens päätetty on. :7.§. Jos lampuodi poiscarcaa ennen määrättyä aicaa, ja maan-isändä tapaa hänen tieltä, poismenosa; olcon walda tuoda hänen tacaisin, ja caicki mitä hän myötäns wie. Jos lampuodi on muulle paicalle asettanut itzens oleman; nijn turwatcon maan-isändä sijtä Käskynhaldiaan, ja sacotettacon lampuodi, laittoman lähdennön tähden, kymmeneen talarijn, maanisännän yxin oma, eli sen, jolla maan-isännän oikeus on; ja caicki ne, jotca olit auttamas lampuodia lähtemän, olcon cumbikin wijden talarin sacon alaiset. :8.§. Jos lampuodi asetta itzens wastuxeen, ja hän saa wahingon, eli ne jotca händä warjella tahdoit; olcon caicki mitätöin. Jos hän tapetan, eli jocu heistä; sacotettacon cuin Pahantegon Caaresa eroitetan. Jos maan-isändä saa, joca perään tulee, eli ne jotca hänen canssans owat, jongun wahingon, haawan, mustaneman eli weri-naarman, olcon sen caiken päälle caxikertainen sacko. Jos sijnä tappo tule: olcon rangaistus, cuin Cuningan walan ricoxesta säätty on. :9.§. Cosca jocu aution maan ylösotta; nijn pitä isännän andaman lampuodille kirjan sen wapauden päälle, cuin hänen sen edestä nautitzeman pitä; ja olcon <73> lampuodin welwollisus raketa, oja caiwa, aidata, ja maan nijn ruocota, että wero sijtä uloskäydä taita, cosca wapaus wuodet loppuwat. :10.§. Caupungisa on oikia lähdendö päiwä, kewällä, wijmeinen päiwä Maalis cuusa, ja syxyllä wijmeinen Syys cuusa; mutta wuoromisen määrä on se, josta molemmat yhteen sopiwat. :11.§. Joca wuoroo itzellens cartanon eli huonen caupungisa, ja ei tahdo sitte nijtä pitä; wastacon cuitengin huonen wuoron edestä, wuoromisen määrään asti: olcon hänellä cummingin walda, panna toisen yhtä hywän majamiehen siaans. Jos hän Tuomarin edesä taita laillisen esteen osotta; nijn maxacon wuoron ensimmäiseen lähdendö päiwään asti, ja olcon sitte wapa. :12.§. Jos isändä lupa huonen cattaa, ja hywin ruocota ja parata, ehkä mikä huone se olla mahdais, ja ei sitä tee; nijn raketcon majamies itze, sitte cuin hän cahden todistajan canssa on sen hänelle tygösanonut, ja wähendäkön wuorosta nijn paljon, cuin hän osotta sen maxanen, eli wierat miehet coettelewat sen maxawan. Jos majamies turmele huonen eli cartanon, eli mitän sijtä, cuin hänelle ylös-kirjoituxen canssa käteen annettu on; maxacon wahingon. :13.§. Jos isändä tahto huonens eli cartanons itze pitä, eli muille wuorota; cosca määrä päiwä culunut on: eli jos majamies ei tahdo edemmä talosa olla; nijn sanocon he toinen toisellens cahden wieran miehen canssa, cahta cuucautta ennen määrä-päiwää. Jos jombicumbi sen laimin lyö; seisocon wuoromisen määrä ensimmäiseen lähdendö päiwään asti. :14.§. Jos ei majamies maxa wuoroa sillä ajalla cuin puhuttu on, eli jos hän pitä edesäns luwatoinda ja irstasta elando, että huone sijtä pahaan huutoon joutu; olcon isännällä walda hänen cohta ulossanoa, ja olcon hän cuitengin welcapää, maxaman wuoron ensimmäiseen lähdendö päiwään asti. :15.§. Jos jocu myy pois talon maalla, eli huonen ja tontin Caupungisa; nijn ricko cauppa wuoromisen määrän, ja olcon ostajalla walda, lampuodin ja wuoromiehen oikialla ajalla ulossanoa: istucon cuitengin paicallans ensimmäiseen lähdendö päiwään asti. Jos isändä jouduis huonettomaxi, ja tarwitzis maans maalla, eli huonens Caupungisa itze nautita; olcon ylössanomisesta ja lähdendö päiwästä sama Laki. Näisä tapauxisa annetan lampuodille nijn paljo pestistä tacaisin, cuin palkitze sen ajan joca wuoromisen määrästä puuttu, ja täytetän hänelle osotettawa wahingo. Elinajan wuoro maalla ei mahda ricotta, waan käykän sen canssa cuin ennen sanottu on. :16.§. Jos jocu pane wuorolle talon maalla, eli huonen ja cartanon Caupungisa, cahdelle; pitäkön se joca ensin wuorolle otti, ja isändä maxacon sackoa cuudennen osan ensimmäisen wuoden maan-werosta eli wuorosta, ja toimittacon toiselle nijn hywän tilan jällens, eli palkitcon hänelle wahingon. ===XVII. Lucu. Werosta ja wero-päiwästä maalla / ja huonen-wuorosta caupungisa.=== :1.§. Oikia weropäiwä on Tuomahan päiwä ennen Joulua: silloin pitä talonpojan, ehkä millä maalla hän asu, weron ulos andaman. :2.§. Cuin rijta syndy, jos wero on maxettu; osottacon sen lampuodi cuitti-kirjalla eli todistailla. Jos ei hän sitä woi; andacon weron ulos. :3.§. Jos talonpoica cuole, ja hänellä on weroa eli ulostecoja maxamata; nijn mitatan ne ulos ennen cuin perindö jaetan. Jos hän on welan alainen, ja hänen omaisudens pitä ulosmittauxen ala käymän; nijn olcon saman wuoden werolla aina parembi oikeus, cuin muulla welalla. Jos wero on maxamata colmen wuoden edestä, ja se, jonga sen saada tule, osotta, ettei hän sitä ole ennen taitanut saada; nijn nautitcon saman oikeuden ja edun. Jos wero usiamman wuoden edestä on maxamata, nijn ei pidä hänellä muuta etua oleman, cuin tuomion ja sisälle-kirjoituxen jälken. Olcon myös aina perindömaa pantina colmen wuoden weron edestä, caickein nijden edellä, jotca welcans owat andanet sisälle-kirjoitta, eli tuomiolla woittanet. :4.§. Jos perindö-maa myydän, ja ostaja sen päälle saapi laillisen kijnne-kirjan; nijn älkön sille, jonga wero saada tule, olco mitän puhumista maan päälle, waan etzikön muuta talonpojan omaisutta. :5.§. Huonen wuoron caupungisa maxacon majamies cahdexan päiwä ennen cuin wuoromisen aica loppu, eli pitä se laillisesti ulosetzittämän, jocaitzella wuoron ajalla toinentoisens perästä; olcon myös isännällä walda, pitä wieran omaisuden tykönäns, sijhen asti cuin hän welwollisudens täyttänyt on. ===XVIII. Lucu. Sijtä / joca toiselda otta wäkiwallalla maata / huonetta / metzää / wettä eli wesi-rakennuxia.=== :1.§. Joca wäkiwallalla otta, sildä jonga kädesä se on, maata, huonetta, metzää, wettä eli wesi-rakennuxia, eli jollaculla pahalla teolla hänelle kelwottomaxi teke, ja tahto sen itzellens omista; maxacon jällens wahingon, ja wetäkön sackoa hän, ja caicki ne, jotca hänen canssans samasa teosa olit, cukin neljäkymmendä talaria. [[Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734|C-3]] 94darl5lrlwy6f1phr8154wweg0zwgc 0 21259 130134 116848 2026-04-21T22:07:26Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130134 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] |seuraava= |otsikko=Esipuhe, Wahwistus, privilegium |alaotsikko= |tekijä=Adolf Fredrik |huomiot= }}''''' ===I. Lucu. Cuinga kylän tontti laskettaman, ja tiluxet jaettaman pitä.=== :1.§. Jos talonpojat tahtowat kylän uudesta raketa; nijn pitä sijhen nijn suuri tontti laskettaman, cuin tapahtua taita ja tarpellisexi löytän, että jocainen talo, walkian waaran tähden, taita toisesta erinäns raketuxi tulla. Tontti pitä joca talolle kyläsä jaettaman, äyrin ja aurtoan, leiwiskä ja tynnyri-weron, eli manttalin jälken, nijncuin cungin maanpaican wanha tawallisus on mitata ja laskea, eli tästälähin taita säätyxi tulla. Se pitä myös laskettaman oikein ilmain jälken, cuin on itä ja länsi, pohja ja etelä, ja joca tontin ymbäri eri raja-merkit pandaman. Cuja pannan jacamattomasta maasta joca tontin wälille kyläsä, sen jälken, cuin tilaa on. Tie kylään ja kylästä, olcon nijn sillä kylällä, cuin wähembi on, cuin silläkin joca enämbi on. :2.§. Joca talolla pitä oleman hänen oikia ja yhtä-hywä osansa tontisa. Jos wuori eli oja on tontisa, joca jaettaman pitä, ja wuori taitan murretta eli poldettaa, ja oja maadutettaa, eli nijden päälle rakettaa, ja ne nautittaa; nijn käykön ne puolesta muun maan suhteen tontisa, ja nautitcon se, joca sencaldaisen esteen tontisa saa, caxi kynärätä wuorta ja ojaa yhtä wastan. Jos ei cumbacan taita kelwollisexi tehtää; olcon se caicki ulcona mittamisesta, ja andacon kylän-miehet kihlacunnan Oikeuden tuomio-kirjaan kirjoitettaa, cuinga heidän keskenäns jaettu on. :3.§. Nyt on cukin tontins kyläsä saanut; nijn jaetan cullengin hänen osans pellosa ja nijtusa, ja caikisa muisa tiluxisa, nijn paremmasa cuin huonommasa: ja olcon tontti caiken jaon ja osimisen perustus kyläsä, jonga jälken caicki muut tiluxet jaettaman pitä. Jocaitzen pitä osans saaman, toinentoisens jälken, nijncuin hänen tonttins macaa auringon ja ilmain jälken, ja olcon sillä eli nijllä walda, joilla suurin osa on kyläsä, cuinga moneen osaan peldo ja nijttu pandaa mahta; cuitengin että cukin saa yhtä hywän toisen suhteen. :4.§. Ei kenelläkän pidä oleman waldaa sitä kylää hajottaa, joca oikein ilmain jälken laskettu on, ellei caicki maan-isännät sijhen suostu. Jos jocu, olcon hänellä enämbi eli wähembi osa kyläsä, walitta, että hän on saanut wähemmän eli huonomman osan, cuin hänen saada tulis; etzikön laillista catzelmusta sen päälle, ja tasatcon Tuomari heidän wälilläns. ===II. Lucu. Cuinga tontin päälle rakettaman pitä.=== :1.§. Tontti pitä rakettaman miespihaxi ja Carjapihaxi. Miespihasa pitä oleman tupa porstuan ja cammion canssa, nijn myös wierastupa, jos talo nijn suuri on, kellari, aitta, ja jywäpuodi, rosca huonet, ja yhteinen huone, portti ja waja. Jos talonpoica tarwitze usiambita huoneita; rakendacon tarpexens cuin hän parhain woi. Carjapiha raketan erinäns miespihasta, ja siellä pitä oleman hewoistalli, pihatto, lammashuone, ja sicaläätti, tarpellisten carjalatoin canssa, nijn myös lua ja ladot, sen jälken cuin talo suuri on. Sauna eli mallashuone pitä myös rakettaman, nijn myös rijhi, cusa metzää on, ja ne erinäns pandaman. Ei mahda cucan lähemmä naburins tonttia raketa, cuin että hän tuen eli tolpan siaxi puolen toista kyynärätä tontistans jättä. :2.§. Jos jocu rakenda toiselle esteexi; hajottacon sen, cosca hänelle sijtä tygösanotan. Jos ei hän sitä tee; wetäkön sackoa colme talaria, ja palkitcon wahingon, cosca sen ylitze käräjästä walitetan. :3.§. Nyt on talonpoica rakendanut huoneita, sen jälken, cuin sanottu on; nijn pitä hänen ne woimasa pitämän. Jos jotan puuttu ruocosa ja rakennuxesa; parandacon ja wetäkön sackoa, cuin 27. Lugusa sanotan. :4.§. Jos jocu talo kyläsä hajotetan eli pala, cusa talonpojat aiwan liki toinen toistans rakendanet owat; nijn pitä kylämiesten sille talolle toisen tontin ulos catzoman, nijn hywän ja yhtä suuren jacamattomasta maasta, jos sijhen tilaa on, ja maatcon se endinen, kylän ketona jällens. :5.§. Jos jocu tahto sijrtä ja raketa kylän jacamattomalle maalle, eli sicalaitumelle, ja panna tonttins siaan jällens, seisocon se kylän-miesten suostumisesa. Jos he sen häneldä kieldäwät, nijn pyytäkön hän jacoa käräjäsä, ja raketcon sitte osans päälle: ja tulcon pellot, luhdat, ja muut tiluxet kyläsä sille uudelle tontille, nijncuin ne sen wanhan alla ennen macaisit. ===III. Lucu. Autio-kylästä.=== :1.§. Jos kylä on autiona josa usiambi talo on, ja yxi tahto omans ylösottaa, ja ne muut ei tahdo hänen canssans raketa eli aidata; nijn nimittäkön kihlacunnan Tuomari muutamia lautacunnasta, jotca sinne menewät, ja määräwät hänelle nijn paljo tiluxista, cuin hänen talollens tule, ja parhain aidattaa ja ruocottaa taitan. :2.§. Cosca hän on osans ylösottanut ja perannut pellosa ja nijtusa, ja ne muut sitte tahtowat nautita jocainen osans tiluxisa; nijn ylössulattacon ja peratcon nijncuin hän tehnyt on. Ja cosca he caicki owat wiljellet ja parandanet osans, cuin hängin; nautitcon sitte jaon cautta cukin osans pellosa, luhdasa ja caikisa tiluxisa, cuin ennen sanottu on. Jos jocu muutoin otta osan kyläsä; wetäkön sackoa, cuin 10. Lugusa sanotan. ===IV. Lucu. Cuinga tiet ja ojat kyläsä tehtämän pitä / ja mingä palckion sen tule nautita / joca peldons saa nijden siwuun.=== :1.§. Culcu-tie kylään ja kylästä ulos, nijn myös pellolle ja luhdalle, Kirckoon ja Myllyyn, pitä pandaman jacamattomasta, cuutta kyynärätä lewiä, ja paitzi sitä caxi kyynärätä cummallekin puolelle ojaxi, jos nijn tarwitan. Walda maantie pitä oleman kymmenen kyynärätä lewiä ojain wälillä; cusa maantie ja caxitoistakymmendä kyynärätä lewiä on, pidettäkön se nijn woimasa. :2.§. Walda-oja pitä tehtämän jacamattomasta maasta, puoli colmatta eli caxi kyynärätä lewiä, kyynärän sywä ja kyynärän awara pohjalda, sen jälken cuin tarpellinen on, ja tilaa sijhen löyty. Ja se joca peldons sen wieren saa, nautitcon kyynärän pyörtänöxi, päällen kylänmittaa. Sama Laki olcon cusa tie eli aita peldoa cohta. Jos tie eli oja käy luhdan siwua myöden; sijnä ei anneta palckiota. Jos ojaa tarwitan caiwattaa naburein peldoin wälille; nijn mengön puoli oja cummangin pellosta. Pellon pääsä, ojicon cukin omastans. ===V. Lucu. Laillisesta suojelemisesta / sulkemisesta ja aitamisesta.=== :1.§. Weräjä, josta kylän tie käypi, pitä caikilda nabureilda rakettaman ja ylöspidettämän. Weräjän omalle pellolle ja nijtulle mahta jocainen itze raketa ja sijtä waarin otta. :2.§. Naburein, jotca yhdesä kyläcunnasa owat, tule sulkea ja aidata ne tiluxet, cuin heillä yhteiset owat, cungin tiluxens suuruden jälken. Jos jocu kylästä tahto aidata jotakin erinäns osastans, ja se ilman toisen estetä tapahtua taita, pitäkön sen aidan yxinäns. Jos kylä cohtaa toista kylää pelloisa ja luhdisa, ja yxi tahto omans toisen omasta eroittaa: jos se taita tapahtua ilman hänen wahingotans; nijn annetan sille walda, joca aidata tahto, ja aidatcon se kylä enämmän jolla enämbi, ja wähemmän jolla wähembi osa on. Jos metzä, syöttö-haca, eli tacamaa, cohtaa peldoa eli luhta; pitäkön se aidan yxinäns, jonga peldo eli luhta on. :3.§. Aita pitä pandaman taajaxi ja wahwaxi, caxi kyynärätä corkia, ja caxi kyynärätä joca seiwäs parin wälillä; ja pitäkön kylänmiehet waarin sijtä, että cukin nijn aitaa, cuin nyt sanottu on. Cusa aita kiwestä, eli muusta, maan paican tilan jälken, tehdän, pitä myös sen oleman nijn wahwan, ettei se kewiästi taida särjetyxi tulla ja caatua, ja nijn corkian ja taajan, että eläimet ja siat ulcona pysywät. :4.§. Cosca maa on sula, ja kirsi sijtä lähtenyt; nijn pitä kylwypeldo aidattu oleman, ja jokaitzen aita wirhetöin, cosca aica on kylwää, joco se on syys eli kewä. Jos jocu sen laiminlyö; wetäkön sackoa caxi äyriä joca seiwäs parilda. Jos sen cautta wahingo tapahtu; maxacon myös sen. Jos weräjä macaa <81> maasa; olcon yhden talarin sacon alainen. Luhdan pitä ensimmäisnä päiwänä Touco-cuusa suljetun oleman. Jos luhdan aita eli weräjä sitte maasa macaa; wetäkön puolda wähemmän sackoa. Jos ei hän sulje eli paranna, cosca naaburit händä sijtä waroittawat; maxacon cahdenkertaisen sacon. Jos kylän miesten täyty sulkia sen edestä, jolda puuttu; nautitcon sen edestä täyden maxon. :5.§. Luhdan ja pellon pitä suljettuna oleman, sixi cuin cumbikin corjatuxi tule. Ei mahda nijtä ennen carjan käytäwäxi annettaa, sen sacon haastolla cuin 9. Lugusa sanotan. :6.§. Jos jollakin on heiniä eli eloja ulcona, sitte cuin hänen naaburins omans corjannet owat; nijn pitä heidän sanoman hänelle, että hän myös corja omans. Jos hän taita osottaa estehen ja pacon; nijn ei he mahda eläimiäns sisälle laskea, waan taritcot itzens händä auttaman, cohtullisen palcan edestä, corjamas ja sisälle wiemäsä, eli heiniä suowaan ja eloja aumaan panemisesa, ja nijden ymbäri aitamisesa. Jos ei hän sitä tahdo, eli jos ei hätä-tilaa ja packoa ole; olcon hänen oma wahingons, cuin hänen heinäins eli elons päälle, toisen eläimildä tehdän, sitte cuin hän nijn waroitettu on. Jos ei he waroita, ja wahingo heidän eläimildäns tapahtu; palkitcon sen, ja wetäkön sackoa, cuin :9. Lugusa säätään. :7.§. Jos toisen miehen peldo seiso leickamata sen tiellä joca elons corjata tahto; sanocon hänelle, että hän leicka pois tieldä. Jos ei se tapahdu; nijn mahta se, joca corjata tahto, toisen elon tieldä pois leicata, cusa wahingo wähin on, lyhteisijn sitoa, ja tähkäpäitä pois-poimia, ja sitte syyttömästi sijtä läpitzen ajaa. Jos myös luhta on nijttämätä, nijn pitä sencaldaisesa tapauxesa sekä nijtettämän että tieldä pois harawoittaman. Jos jocu toisin culke pellon eli luhta saran ylitze, wetäkön sackoa yhden talarin joca saralda, ja palkitcon wahingon. :8.§. Joca kiucusta ja ilkiwallaisudesta hacka ricki, repi maahan, eli turmele weräjän eli aidan; palkitcon wahingon, ja wetäkön sackoa kymmenen talaria. Jos hän muutoin murta eli ricko; olcon colmen talarin sacon alainen. Jos jocu heittä aidaxen maahan toisen aidasta; wetäkön joca aidaxen edestä sackoa yhden marcan. Joca hacka poicki seipäitä, nijn että aita sijtä wian saa; wetäkön sackoa joca parilda yhden talarin, ja palkitcon wahingon. Jos jocu aidan warasta; käykön sen canssa, cuin Pahategon Caaresa säätän. Olcon myös caiken päälle caxikertainen rangaistus, sillä ajalla cuin peldo ja luhta pitä suljettu oleman. ===VI. Lucu. Cuinga peldo ja luhta pitä ruocottaman ja enättämän / aidat pandaman / ja ojat caiwettaman.=== :1.§. Talonpojan pitä peldons hywin ruocoman ja sonnittaman, luhdat percaman ja warjeleman. Olcon myös welcapää, cusa sijhen tila on, ja metzää eli carjan-laidunda ei wahingoiteta, wähittäin ylösottaman ja percaman pelloxi eli luhdaxi nijn paljon, cuin hywin ruocottaa ja wiljeldää taitan, eli wetäkön sackoa, cuin 27. Lugusa sanotan. :2.§. Caickein pitä kyläsä pitämän walda-ojat ja tulwa-ojat, tilustens jälken. Uutta oja, pitä sen, joca tarwitze, pellollens joca wuosi caiwaman wähimmäxi neljäkymmendä syldää, eli percaman cahdexankymmendä syldää wanhaa ojaa; walda-ojan nijn sywän ja lewiän, cuin ennen on sanottu, ja puoli-ojat cuutta cortelia lewiät pääldä, colme cortelia pohjalda, ja yhtä kyynärätä sywät. Caiwacon myös weden-lascun pyörtänen läpitze alas ojaan, jocaitzen wäli waon päähän pellosa, cusa nijn tarwitan. Ellei hän sitä tee, maxacon sackoa, cuin 27. Lugusa sanotan. :3.§. Cosca naburein pellot macawat toinentoisens wieres; olcon puoli oja cummangin. Jos kylän ojat cohtawat toisen kylän ojia; caiwacon cukin edestäns, omain tilustens läpitze, eli wetäkön sackoa caxi talaria, ja palkitcon wahingon. Jos jocu teke ojan wainions eli luhdans läpitze, ja toisen kylän luhta, carjan laidun, eli muu kylän keto cohtaa; sijnä ei mahda se kylä estää weden juoxua. Jos ei se taida ilman ojata poislangeta, ja ei he sowi cumbi ojan caiwaman pitä; säätäkön Tuomari heidän wälilläns, cuin hyödyllisexi ja tarpellisexi löytän. :4.§. Joca wuosi pitä myös, jos nijn tarwitan, wijsikymmendä syldää uutta aitaa ylöspandaman, ja ne wanhat caicki woimasa pidettämän, nijn warustettuna, cuin 5. Lugusa säätty on. ===VII. Lucu. Cuinga humalisto pitä istutettaman ja woimasa pidettämän.=== :1.§. Joca talolla pitä humalisto oleman, ja istuttacon talonpoica hywiä juuria neljällekymmenelle salwolle joca wuosi, sijhen asti että nijtä tule caxi sataa coco talolle. Jos ei se tapahdu; wetäkön sackoa joca wuodelda yhden talarin, ja istuttacon cuitengin cuin sanottu on, ellei se löydy, ettei humalistoa sijnä taida istutettaa, eli ylöspidettää. :2.§. Nimitysmies candacon syys Käräjäsä sen päälle, joca humalistoa ei ole nijn istuttanut, ja ottacon sacon ulos ennen Tuoman päiwää. Jos Nimitysmies sen laiminlyö; andacon itze sen sacon ulos. :3.§. Jos talonpoica löytä edesäns humaliston cahten sataan salcoon asti; pitäkön sen woimasa, ja lisätkön, jos hän woi. Jos hän laske humaliston häwiämän, <84> wetäkön sackoa yhden talarin joca neljäldäkymmeneldä salwolda. Jos hän sen jättä peräti autioxi; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja tehkön humaliston uudesta. ===VIII. Lucu. Luwattomasta pellon eli luhdan willjellyxestä.=== :1.§. Jos jocu leicka eli nijttä hänen naburins peldo eli luhta-sarasta; maxacon jällens elon eloa wastan ja heinät heiniä wastan; sacotettacon myös luwattoman wiljellyxen edestä joca saralda yhteen talarijn. :2.§. Jos jocu kylwä toisen peldo-saraalle; ottacon se laihon, jonga sarca on. Jos se corja joca kylwi; wetäkön sackoa yhden talarin, ja andacon ulos mitä hän sisälle-wienyt on. :3.§. Joca naaburins omaisuden ja saran aidalla sisälle otta; wetäkön sackoa colme talaria, ja purcacon itze aitans. Jos ei hän purca, cosca händä sijtä waroitetan; olcon sen päälle caxikertainen sacko. Jos hän aita sisälle toisen osan ynnä raja-merkin canssa; wetäkön sackoa cuusi talaria, ja purcacon itze samallamuoto, eli wetäkön caxikerraisen sacon. Jos hän on raja-merkin wäändänyt, muuttanut, poisottanut, eli peittänyt; wetäkön sackoa, cuin sanottu on Maan Caaren 13. Lugusa. :4.§. Jos jocu heittä toisen peldoon, hucka cauraa, kieruruoho, wirnaita, eli muuta mitä ikänäns se on, että sijtä pahaa ruohoa caswaa mahdais; olcon cunniatoin, paratcon caiken wahingon, ja wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria joca pellon edestä, cuin hän on tahtonut nijn turmella: Jos ei hän woi wahingota täyttää, palkitcon sen työlläns. :5.§. Lampuodin ei pidä andaman toisen nautita ja wiljellä mitän cartanon tiluxista, kymmenen talarin sacon haastolla; ellei maan-isändä sijhen lupaa anna. ===IX. Lucu. Cuinga wahingo palkittaman pitä / jonga eläin teke toisen tiluxisa / nijn myös cuinga eläin sisälle-otettaa mahta.=== :1.§. Jos jocu löytä toisen miehen eläimen pellosans, luhdasans, haasans eli luodosans; nijn mahta hän sen sisälle otta. Jos hän tietä kenen se eläin oma on, andacon hänelle sijtä cohta tiedon, ja cutzucon caxi eli usiamba wierasta miestä naburistans, catzoman ja arwaman wahingota, ja lunastacon se, jonga eläin on, sen ulos, sitä jälken. Jos ei sijhen arwioon tydytä, cuin wahingon päälle pandu on; nijn cutzucon caxi Lautamiestä, jotca sen arwawat, ja tuomitcon sitte Oikeus käräjäsä sijtä, jos ei he sowi. Jos ei se cuin eläimen sisälle otti, tiedä kenen se on; cuuluttacon sen cohta ylös naabureillens, ja andacon catzoa wahingon, cuin sanottu on. Jos ei naaburit tiedä sen omistajata; nijn cuuluttacon pitäjän miehille ensimmäisnä kirckopäiwänä. Jos ei hän sitä tee; wetäkön sackoa yhden talarin joca wuorocaudella, cuin hän sitä eläindä sisällä pitä. Pitäkön myös se waarin eläimestä; joca sen sisälle ottanut on, sijhen asti että näin cuulutettu ja ilmoitettu on; sitte olcon hänellä walda sitä nautita ja työsä pitä, waan ei pahoin sen canssa menettä. :2.§. Nyt tulee se jonga eläin on, ja taritze oikeutta wahingon edestä, sen jälken cuin arwiomiehet määräwät: Jos se joca eläimen sisälle otti, ei tahdo sitä ulosandaa; nijn pangon se toinen todistajain canssa nijn paljo raha, cuin wahingon palckioxi arwattu on, eli täyden pantin, eli tacauxen sen edestä, jongun tygö hänen naburistans, Lautamiehen eli Neljännesmiehen, <86> ja waaticon eläindäns ulos samain todistajain canssa. Jos se häneldä wielä sitten kieltän; turwatcon Cruunun Woudijn eli Nimitysmieheen, ja wetäkön se, cuin pidättä, sackoa yhden talarin joca wuorocaudelda, ja palkitcon wahingon. Rijdelleisä sijtä, jos se eläin on laillisesti sisälle otettu, ja se joca sisälle ajoi, ei taida todistailla, muilla perustuxilla, eli walallans osotta, että hän sen eläimen sieldä löysi ja sisälle otti, cuin sanottu on; nijn sacotettacon samalla muoto, ja palkitcon wahingon. :3.§. Nyt löyty, että se eläin on sisälle mennyt toisen kelwottomasta aidasta, eli weräjästä, andacon se, eläimen wallallans, joca sisälle otti, ja se, jonga olis tullut aitaa eli weräjätä ylöspitää, maxacon cohta wahingon, ja wetäkön sackoa cuin 5. Lugusa sanottu on. :4.§. Joca salaisesti poisottaa eläimens, cuin toiselda on sisälle otettu, ehkä mikä eläin se olis, wetäkön sackoa colme talaria: Jos hän sen teke wäkiwallalla ja ryöwyllä; rangaistacon cuin Pahantegon Caaresa sanotan. :5.§. Jos jocu maahan murta aidan eli weräjän, ja sen cautta eläimildä wahingo tapahtu; wetäkön sackoa, cuin 5. Lugusa sanottu on, ja palkitcon wahingon. Joca culke weräjän läpitze, ja ei sitä sulje jälkens; wetäkön sackoa yhden talarin, ehkä wahingota ei tapahdu. :6.§. Joca ehdollans laske eläimens sisälle toisen peldoon, josa elo ei ole corjattu, taicka nijttämättömähän luhtaan; wetäkön sackoa hewoiselda ja wanhalda naudalda, eli sialda colme marckaa, hehwolda, wuohelda eli lambalda caxitoistakymmendä äyriä, wohlalda, wasicalda, eli caritzalda, neljä äyriä, ja palkitcon wahingon. Jos jocu pane sinne hewoisen eli muun eläimen liecaan; olcon sama Laki. Jos wuoden tulo on corjattu, eli jos tämä tapahtu syöttöhaasa; olcon sacko puolda wähembi. Jos jocu anda ajaa ja paimendaa <87> eläimiäns toisen erinäisesä metzäsä eli maasa; wetäkön neljännen osan sackoa. Jos paimen eläimiä sinne aja; wetäkön sackoa, cuin täsä sanottu on. :7.§. Jos jocu kyläcunnasa laske eläimiäns, yhden eli usiamman, wainiohon, luhtaan, hacoihin eli luotoihin, ennen oikiata aicaa, ja naaburin suostumata; wetäkön sackoa neljännen osan sitä wastan, cuin 6.§. sanottu on, ja olcon naabureilla walda aja sen ulos. :8.§. Jolla on pahanelkinen eli hillimätöin eläin, joca kelwos aidan ricko, eli ylitze kimmo, ja teke wahingon pellolle eli luhdalle; maxacon wahingon. Jos hän tiesi että sillä eläimellä sencaldainen paha tapa oli, eli jos se hänelle sanotan, ja hän ei cuitengan sijtä waaria pidä, eli pane sen päälle hillitys neuwoja; wetäkön sackoa yhden talarin: Jos se tapahtu toisen erän, eli usiammasti; sacotettacon caxikertaisesti, ja palkitcon joca erä wahingon. ===X. Lucu. Cuinga kylän jacamattomat tiluxet metzäsä ja kedosa mahta nautittaa ja sisälle-otettaa; nijn myös jacamattoman eli toisen miehen metzän eli maan luwattomasta wiljellyxestä.=== :1.§. Jacamattomasta metzästä ja maasta mahtawat caicki maan isännät kyläsä ottaa turpeita, tuohia, puita, hirsiä, aidaxia, lehtiä ja muita, huonen ja talon tarpexi; waan ei wiedä sitä cotoa pois, eli muille myydä eli aldixi andaa. Joca tätä wastan teke; wetäkön sackoa hirren eli saha-tukin edestä cuusitoistakymmendä äyriä, joca cuormalda nijstä muista cuusitoistakymmendä äyriä, ja miehen tacalda neljä äyriä: maxacon myös paitzi sitä muille maan isännille, nijn paljo cuin heidän osaxens hinnasta juoxe. Jos jollakin on maata cahdesa kyläsä, älkön nautitco yhden kylän jacamatoinda metzää eli maata toiseen kylään, saman sacon haastolla. Joca myy kylän jacamattomista tiluxista ja maasta, sitte cuin jaco laillisesti anottu on; wetäkön sackoa cuin 5.§. sanotan. :2.§. Turpeita ei pidä leicattaman jacamattomalda maalda, joca luhdaxi kelpaa; sen sacon haastolla, cuin 1.§. sanottu on. Ei pidä myös puuta caattaman, eli ladwa hacattaman, lehtein ja tuohein tähden, waan kiscottaman ja carsittaman. :3.§. Masto puuta ei mahda cucan hacata Cruunun maalla, ilman Cuningan Käskynhaldian luwata: joca sen teke; maxacon sen hinnan, ja wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria. Jos masto puu löyty perindö-maalla; nijn ei pidä sitä hacattaman eli myytämän, ennen cuin se Cruunulle tarittu on, saman sacon haastolla. :4.§. Jos maan isändä kyläsä tahto sisälle otta jotakin, cuin jacamatoin on; nijn sanocon sen caikille kylän miehille. Jos ei he tahdo hänen canssans aidata ja ruocota, nijn etzikön Oikeudella laillista jacoa, ja nautitcon cukin osans caikesa cuin jaettaa taita. Joca toisin sisälle otta ja nautitze; olcon rickonut työns ja sen wuoden caswon muille maan isännille, ja wetäkön sackoa wijsi talaria sen tähden, että hän nijn sisälle ottanut ja wiljellyt on. Sama Laki olcon, cusa metzä ja maa jacamatoinna maca usiamman kylän wälillä. :5.§. Joca otta turpeita, tuohia, lehtiä, nijniä, eli hacka puita, aidaxia, seipäitä, hirsiä, eli mitä hywäns se on, sen kylän tiluxilda, josa ei hänellä itzellä yhtän osa ole, eli toisen eroitetusta ja yxin omasta metzästä, sijnä kyläsä josa hänellä osaa on, maxacon hinnan sen edestä cuin hän ottanut on, ja wetäkön caxikertaisen sacon sitä suhteen, cuin 1.§. sanottu on. Olcon myös Tuomarilla walda, cusa sencaldainen luwatoin wiljellys usiammasti tapahtu, näiden sackoin siwusa, uhca sacon eteen-panna. Se cuin nijn muodon luwattomasti wiljele Cuningan jahti-paicoisa ja elickö-tarhoisa; wetäkön sackoa joca masto-puulda sata talaria, muun hirren edestä kymmenen talaria, ja maxacon ilman sitä hinnan; ja olcon sacko nijstä muista, cuin edellä mainittu on, neljänkertainen, Cuningalle yxinäns. :6.§. Jos jocu canda toisen päälle sisälle-ottoin eli muun luwattoman wiljellyxen tähden, ja se, jonga päälle cannetan, sano että ne tiluxet owat hänen omans; coetelcon Oikeus ensin jos päällecandaja sitä metzää ja maata silloin on nautinnut ja hallinnut, ja jos se selkiästi löyty, nijn laskecon se, cuin luwattoman wiljellyxen teki, sen ulos cuin hän aidannut on, ja andacon tacaisin mitä hän ottanut on: wetäkön myös sackoa cuin ennen on sanottu. Waan jos ei se löydy; nijn pitä se, josta rijdellän, tacawaarickoon pandaman, ja uhca sacon haastolla kielttämän. Sitte eroittacon Tuomari heidän wälilläns omaisuden oikeudesta. Jos se asian cadotta, joca luwattomasti wiljeli; wetäkön sacon wäkiwallasta, eli luwattomasta wiljellyxestä, nijncuin asia waati. :7.§. Lampuodilla, eli sillä joca toisen maata wiljele, ei pidä oleman waldaa myydä hirsiä, puita, aidaxia, eli muuta sencaldaista talon tiluxista, ellei hänellä sijhen ole maan-isännän lupaa. Jos hän sen teke, eli myöden anda toisen sitä tehdä; wetäkön molemmat sackoa, cuin 5.§. sanottu on. :8.§. Perindö talonpoica mahta nautita yxinoman metzäns huonen tarpexi ja myydäxens; cuitengin sillä säästöllä, ettei metzää häwitetä, ja taloa turmella. Olcon myös welcapää, ensist ottaman tuulencaatamia, cuiwia puita, oxia ja candoja polto-puuxi, ennen cuin tuoreita puita sijhen hacatan. Jos perindö talonpoica löytän wäärin käyttäwän wapauttans; wetäkön sackoa kymmenen talaria. Jolle wero talosta lange, catzocon sen perän. :9.§. Niisä metzisä, jotca wuorten-töiden alla tulewat, ei mahda cucan sysixi, eli muihin aineihijn, caata mitän puuta, cuin suurijn rakennuxijn wuortentöisä kelpa, wijdenkymmenen talarin sacon haastolla joca puulda. :10.§. Ei mahda myös caupungin asuwaiset, ilman luwata ja tiedota, hacata toisten metzistä, jotca sijnä ymbärille owat puolen toista peniculman sisälle, kymmenen talarin sacon haastolla joca cuormalda, ja hinnan tacaisin. ===XI. Lucu. Carjanlaitumesta / caitzemisesta / ja paimendamisesta.=== :1.§. Aitamatoinda maata ja carjan laidunda mahtawat caicki, joilla sijnä osa on, eläimen ruaxi nautita, ja anda carjan siellä secaisin käydä. Mutta ei pidä kenengän ajaman eli paimendaman carjans toisen yxinomasa metzäsä eli laitumesa; sen sacon haastolla, cuin 9. Lugusa ja 7.§. sanotan. :2.§. Jos ne, jotca yhdesä asuwat, yhdesä eli usiammasa kyläcunnasa, owat itzens yhdistänet carjancaitzemisesta ja paimenen pitämisestä, ja jocu laiminlyö sen ylöspitää; maxacon sen wahingon, cuin eläin hänen syyns eli laiminlyömisens cautta teke, eli saa. Paimendamiseen pitä waimo wäke pidettämän, cusa se tapahtua taita, waan ei poikia; kymmenen talarin sacon haastolla. :3.§. Jos paimen cadotta eläimen, eli metzänpeto teke wahingon, ja se löytän, että paimen olis tainut sen estä; nijn maxacon sen palcallans, eli työlläns. :4.§. Cosca kirsi on maasta lähtenyt, pitä siat oleman rengaistetut, ettei he nurmia ylöscaiwais, ja olcon Silda-woudi welcapää, sijtä tarcan waarin pitämän. Ottacon myös kijnni, eli merkitkön caicki ne siat, jotca hän rengastamatoinna löytä; ja lunastacon se, jonga siat omat owat, ne häneldä, cahdella marcalla jocaitzen edestä. Jos ei omistaja tahdo nijtä lunasta; haastacon Silda-woudi hänen Oikeuden eteen, ja maxacon hän sitte, Silda-woudille caxikertaisesti joca sian edestä. Jos Silda-woudi tämän laiminlyö; wetäkön sackoa yhden talarin, ja ottacon se cuin tahto ja taita, ne rengastamattomat siat, laitengin se joca ne tiluxildans löytä, ja wahingota kärsi, ja nautitcon saman oikeuden, cuin Silda-woudi. ===XII. Lucu. Cuinga siat mahta päästettää terhometzään.=== :1.§. Jos usiammalla on yhteinen terho-metzä; nijn pitä heidän oikialla ajalla sopiman käskenäns, cuinga monda sicaa sijnä taitan elättä, ja laskecon sitte jocainen sisälle, sen jälken, cuin hänellä metzä-osa on. Jos jocu päästä usiamman sisälle; olcon muilla walda ottaa ne kijnni, ja hän wetäkön sackoa marcan joca sialda, ja palkitcon wahingon. Jos ei hänellä itzellä ole nijn monda sicaa, cuin hän osallans elättä taita; olcon hänelle wapaus muiden sicoja wuoron edestä sisälle-ottaa. Jos ei hän sitä tee; nijn mahtawat ne toiset hänen osans syyttömästi nautita. :2.§. Joca otta toisen siat wuoron edestä; laittacon ne tacaisin, eli maxacon sen werran, cuin ne maxoit, cosca ne wastan otettin. Jos hän taita osottaa, että ne tautijn owat cuollet, eli muusta tapauxesta huckan tullet, ja hän löytyy ei ollen sijhen syypää; olcon syytöin. Sama laki olcon, cosca eläimiä wuoron edestä kesä laitumelle eli ruocolle otetan. :3.§. Jos siat juoxewat yhdestä metzästä toiseen, jotca ei yhdesä ole; nijn tygö sanocon metzän isändä händä, jonga siat owat, ensimmäisen ja toisen kerran, että hän ne poisotta, ja sieldä pois pitä. Jos ne siellä sitte löytän; nijn mahta metzän-isändä ne kijnniottaa, ja andacon wierasten miesten arwata, mitä nijden edestä maxettaman pitä, jos ei he molemmin sijtä muutoin sowi. :4.§. Jos jocu ehdollans päästä sicoja toisen terho-metzään, joca aidattu on; olcon ne metzän-isännälle rickonut. Jos siat eli muut eläimet, jotca terhoja syöwät, pääsewät muutoin sinne sisälle; käykön sen canssa, cuin 9. Lugusa eroitettu on. Jos siat cuoletetan eli lyödän; nijn sacotetan nijstä ja maxetan, cuin muista eläimistä 22. Lugusa säätän. ===XIII. Lucu. Cuinga sackoa wedetän / cosca hedelmäncandawaiset puut luwattomasti hacatan / ja cuinga toiset siaan istutettaman pitä.=== :1.§. Ei pidä kenelläkän oleman walda Cruunun tiluxilla ja yhteisyxillä eli perindö-mailla, hacata ja caata hedelmän candawita puita, cuin owat tammi, pöki, omenapuu ja saxanpihlawa, eli jollaculla muulla tawalla nijtä turmella: Joca sen tekee; wetäkön sackoa tammelda ja pökildä yhdexän talaria, ja omenapuulda ja saxanpihlawalda colme talaria, caicki colmijacoon, ja maxacon puun hinnan Cuningalle. Jos se tapahtu wapaalla eli perindö wapaalla maalla; nautitcon wapa mies saman oikeuden cuin Cuningas. Jos wapa mies hacka eli turmele hedelmän candawaisen puun kylän jacamattomilla tiluxilla, eli yhteisyxillä, olcon sama Laki, ja olcon puu Cruunulle ricottu, eli wapamiehelle, jos jollaculla hänen canssans samasa kyläsä osa on, cullengin osans jälken. :2.§. Jos se tapahtu Cuningan jahti maasa, taicka elickö tarhasa; olcon sen päälle caxikertainen sacko, Cuningalle yxinäns. :3.§. Jos jocu hacka maahan eli turmele ehdollans toisen puun, joca caunistuxexi huonen eli tien wieren, taicka mualle on istutettu; wetäkön sackoa cuin Pahantegon Caaresa sanotan. :4.§. Jos yhteisyxisä, taicka perindö eli Cruunun maalla löyty wanha ja cuiwanut tammi eli pöki, eli jos ne seisowat pellon eli luhdan estenä ja wahingona; etzikön se, joca sen puun caata tahto, eli wahingon sijtä kärsi, Cuningan Käskynhaldian lupaa, ja hän andacon jahti palweljain ja cahden Lautamiesten, catzella sen puun, ja säätäköt sitte cuin cohtullisexi ja hyödyllisexi löytän: Ei mahdeta cuitengan sencaldaista puuta caattaa, ennen cuin se Cruunun wasaralla on ulosmerkitty. Jos catzelmus miehet todistawat tästä toisin cuin tosi on; wetäkön cukin sackoa kymmenen talaria. Omenapuu ja saxanpihlawa mahta sencaldaisesa tilasa syyttömästi caattaa. :5.§. Caickein, jotca hedelmän candawaisia puita perindö eli Cruunun maalla hackawat, pitä istuttaman joca puun siaan caxi samasta laista, mutta neljä jos hackaus Cuningan jahti-maasa tapahtunut on: pitäkön myös sitte nijstä sijhen asti waarin, että ne eläinden syömisen alda owat ylöscaswanet, taicka wetäkön sackoa joca puulda cuin ei istuteta ja warjella, neljännen osan luwattoman hackauxen sacosta. Jos jocu caata eli ylösotta wahteran, lehmuxen, jalawan, saarnin, eli jongun muun sencaldaisen puun, josta suurembi hyödytys on, cuin muista hedelmättömistä puista; istuttacon toiset siaan, ja pitäkön waarin cuin sanottu on. Ellei hän sitä tee; wetäkön sackoa yhden talarin culdakin puulda. :6.§. Cosca puu caatan, taicka hirsixi, poltopuixi, aidaxixi, eli mixi hywäns; pitä ladwa ja oxat pois otettaman, ettei carjan-laidun sijtä tulis wahingoitetuxi, cuuden marcan sacon haastolla, ja pitä saman <94> sacon waihella cuiwat puut, tuulen caatamat, risut ja cannot, wähittäin pois perattaman. ===XIV. Lucu. Huhdan-poltamisesta.=== :1.§. Peldoaidan sisällä, luhdasa ja syöttöhaasa, mahta jocainen caskexi hacata ja poltta piendä kelwotoinda metzää; cuitengin nijn ettei hedelmän candawata puuta, masto puuta, laiwan työhön eli hirrexi kelpawata puuta, sillä wahingoiteta, eli se wäärin käyttämys tapahtu, että metzä ja keto luhdan ja peldo aidan sisälle otetan, ja metzä, percamisen warjon alla, poispoldetan. Se cuin ricko tätä wastan; wetäkön sackoa hedelmän candawalda puulda, mastopuulda ja hirreldä, cuin 10. ja 13. Lugusa sanottu on. :2.§. Ulcona aidoista ei mahda cucan huhtaa polttaa, ellei hän tahdo peldoa ja luhtaa perata, ja sijhen ei tila ole suojeluxen ja aidan sisällä, eli se carjan laitumen tähden tarpellinen ole. Joca tahto perindö eli Cruunun maalla sen syyn tähden huhtaa polttaa; andacon sen Kihlacunnan Tuomarin tietä, ja säätäkön hän caxi Lautamiestä, jotca jongun jahti eli Cruunun-palweljan canssa, sen tilan catzowat; sitte cuin ne owat cuulduxi tullet, coetelcon käräjän Oikeus, jos se taitan myödytettä eli ei; andacon myös Cuningan Käskynhaldian sen tietä, joca sijhen luwan anda, jos hän sen hyödyllisexi löytä. Jos jocu polttaa huhtaa ilman luwata, eli enämmän, cuin hänellä lupa on; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja olcon rickonut työns ja laihon. Jos hän on asujana ja ei itze maan isändä; palkitcon myös caiken wahingon. Jacamattomasa metzäsä ei mahda kengän, saman sacon haastolla, huhtaa polttaa, ellei caicki metzän isännät sijtä yhtehen sowi, ja sijhen lupaa annetan, cuin täsä säätty on. Pangon myös ulos carjan laitumexi, sen cuin hän sitä warten on polttanut, sitten cuin hän sitä colme wuotta on nautinnut, eli wetäkön sackoa, cuin 10. Lugusa sanottu on. :3.§. Ei mahda catzelmus miehet muuta maata huhtamaaxi uloscatzoa, kymmenen talarin sacon waihella, eikä Oikeus sitä myöden andaa, cuin nyt sanottu on. Ei mahda he myös waiwastans, eli lupa-sedelistä maxoa ottaa, joca sen teke, olcon rickonut yhden wuoden palcan. :4.§. Wapaalla maalla mahta isändä itze huhtaa polttaa, eli sen toiselle myöden andaa, hänen yxin omasa metzäsäns, aitain sisällä eli ulcona nijstä. Jos Lampuodi huhtaa polttaa wapaalla maalla, ilman isännän luwata ja tiedota; wetäkön sackoa, cuin 2.§. sanottu on. :5.§. Cusa Pruukit ja wuortentyöt nyt owat, eli ylös otetuxi tulewat, ei mahda cucan huhtaa polttaa sen paickacunnan sisällä cuin Cuningas kieldä, ei myös yhteisyxisä, sadan talarin sacon haastolla. Jos se tapahtu Cuningan yxin omaisisa jahti paicoisa; olcon cahden kertaisen sacon alla, Cuningalle yxinäns, ja maxettacon wahingo. ===XV. Lucu. Metzän-culosta.=== :1.§. Joca tahto huhtaa polttaa, peratcon metzän ymbärildä pois, caiwacon ylös maan, ja pitäkön wettä likeellä, ja muita tarpellisia aseita, walkian sammuttamiseen. Tygösanocon myös lähimmäisiä naabureita, että he saapuilla owat, ja tulewat awuxi, jos tarwitan. Joca ennen, cuin hän tämän caiken tehnyt on, eli wäkewällä tuulella, suurella cuiwalla ja palawalla, sytyttä walkian huhtaan, eli mene sieldä pois, ennen cuin walkia peräti sammunut on; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ehkä ei wahingota tapahdu. Jos wahingo tapahtu; maxacon omaisudestans, ja wetäkön sackoa sata talaria. :2.§. Nyt on hän ne waarin ottanut, cuin täsä sanottu on, ja tapahtu että walkia cuitengin lewiä, eli jos walkia on nijn peitosa ollut, ettei sitä taittu hawata, ja teke sitte wahingon; nijn tygösanocon silloin, kymmenen talarin sacon waihella, usiambita naaburita, ja andacon kläpätä lähimmäisen kircon tykönä, että sillä wäke awuxi cutzua. Jos kylän-metzä silloin pala, wetäkön wijsi talaria tapaturman sackoa jocaitzen edestä, metzän-isännälle yxinäns, ja sijhen siwuhun, joca tammelda ja pökildä cuusitoistakymmendä äyriä; istuttacon myös sencaldaiset puut siaan, cuin ennen sanottu on. Kylän ja Kirkon edestä sacotetan, cuin 24. Lugusa eroitetan. :3.§. Jos jocu sytyttä walkian ulcona kedolla, muusta syystä eli tapauxesta, eli jos matcamies sen teke, ja ei sitte tyynni sammuta; wetäkön sackoa caxikymmendä talaria. Jos jocu sytyttä wäkewällä tuulella, eli pitkäisellä cuiwalla, taicka cusa metzä ja muuta taita syttyä, ja ei sammuta walkiata; olcon caxikertainen sacko, ehkä ei wahingota tapahdu. Jos sijtä wahingo tule, maxacon sen, ja wetäkön sackoa sata talaria, ja se jonga maa on, eli joca päälle canda, nautitcon asian-omaisen oikeuden, ja olcon hänellä walda otta tundematoinda ja irtainda wäke kijnni, cuin 5.§. sanotan. Jos walkia pääse palcolliselda eli paimenelda; sacotettacon ja maxacon wahingon, cuin sanottu on. Jos ei he sitä woi; tehkön työtä wahingon edestä ja kärsikön ruumin rangaistuxen sacoista. Jos wahingo on nijn suuri, ettei sitä taita työllä palkita, kärsikön ruumilla sekä sacon että wahingon edestä. :4.§. Cosca metzän culo pääse wallallens; pitä naaburein ja pitäjän miesten riendämän sammuttaman, eli maxacon sackoa caxi talaria. Jos waara enäne, andacon sen lähimmäiselle Cruunun palweljalle tietä, ja andacon cohta arpa-capulan juosta kylästä kylään. Joca sen seisahta; wetäkön sackoa kymmenen talaria. Joca ruoca-cunnasta pitä yxi mies walkian tygö tuleman, nijn myös joca Ryyttäri, Soltati ja Puosmanni, kirwen eli pijlikirwen, lapion ja wesiastian canssa. Jos jocu jää peräti pois, ilman laillista estettä; wetäkön sackoa wijsi talaria. Joca tule myöhän, eli mene työstäns ja siastans pois, ennen cuin coto-lupa annetan; maxacon sackoa colme talaria. Nyt on walkia nijn tucahutettu, ettei caickia siellä tarwita; määrätkön Cruunun palwelja wissit miehet, jotca siellä wartioitzewat, toinentoisens jälken, sijhen asti ettei yhtän waara ole. :5.§. Ennen cuin miehet ercanewat, pitä wisusti erinomattain Cruunun palweljoilda keskusteldaman, cuinga walkia on wallallens päsnyt. Jos matcamies löytän sijhen syypäxi, eli irtain mies, eli se, jota ei tuta woimallisexi wahingota maxaman, ja hän ei saa edestäns tacausta; nijn pitä hän kijnni otettaman, ja Kihlacunnan Oikeuden cohta sitä tutkiman ja tuomitzeman. Jos se on talollinen mies; haastettacon ensimmäiseen käräjään. :6.§. Jos ei Kihlacunnan ja Wuori Woudit, Jahtimestarit, ja maan jahtimiehet tule metzän culoon, cosca he sen hawaitzewat, eli sanan sijtä saawat, ja ellei he wircaans tee; wetäkön sackoa cukin colmekymmendä talaria, mutta Nimitysmies ja halwemmat palweljat kymmenen talaria. ===XVI. Lucu. Cuinga yhteisydet mahta nautittaa.=== :1.§. Maan yhteisyttä mahtawat ne nautita, jotca Läänin sisällä rakendawat ja asuwat, ja Kihlacunnan eli pitäjän yhteisyttä ne jotca Kihlacunnasa eli pitäjäsä owat. Nijsä mahtawat ne, joilla sencaldaista ei ole omisa tiluxisa, nautita carjan laidunda, hirsiä, polttopuita, aidaxia, lehtiä, tuohia, turpeita, nijniä ja muuta, cuin sielä löyty, omaxi tarpexi, waan ei mitän sijtä toiselle andaa eli myydä. Joca tahto siellä hacata hirsiä, polttopuita, aidaxia ja seipäitä; andacon sen ensin käräjäsä tietä, ja coetelcon Oikeus cuinga paljon hän tarwitze, sitte etzikön hän sijhen lupaa Cuningan Käskynhaldialda, cuin 14. Lugusa sanottu on. Jos jocu nautitze yhteisyttä toisin; wetäkön sackoa, cuin 10. Lugusa 1.§. säätty on. :2.§. Jos jollakin on talo toisesa Läänisä, Kihlacunnasa, eli pitäjäsä; älkön culjettaco mitän yhteisydestä sijhen taloon, joca sijtä ulcona macaa, eli wetäkön luwattomasta wiljellyxestä sacon cuin sanottu on. :3.§. Jos jocu osa yhteisydestä rauhaan cuulutetan, että metzä hyötyä mahdais, eli muun syyn tähden; wetäkön se sackoa, joca siellä hacka, luwattomasta wiljellyxestä, ja maxacon sijhen siwuun sen eteenpannun uhcasacon, ja palkitcon wahingon. :4.§. Ei mahda kellengän sallittaa sisälle aidata mitän yhteisydestä. Jos jocu sijtä sisälle otta; purcacon sen cohta, ja wetäkön sackoa, cuin 10. Lugusa ja 4.§. sanottu on. ===XVII. Lucu. Cuinga kylän cala-wesi mahta nautittaa.=== :1.§. Jacamatoinda cala-wettä mahtawat ne, joilla sijnä osa on, wiljellä nuotalla ja wercoilla, cukin tarpexens. Jos jocu tahto calan-pyydystä raketa; tehkön sen oman osans jälken kyläsä, sitä myöden cuin sijhen tila on. Jos yxi tahto jacaa, ja ei toinen; olcon sillä walda, joca jacaa tahto, jos Tuomari coettele, että se muiden wahingoittamata tapahtua taita. :2.§. Jos jocu tahto raketa calan-pyydystä coskijn, <99> wirtoihin eli salmihin, joita ei taita jaettaa; nijn cutzucon naburins canssans rakendaman. Jos ei he tahdo, ja Oikeus coettele sen taitawan tapahtua, ilman heidän wahingotans; nijn määrätkön hänen eteens, millä tawalla, ehdolla ja ajalla, hän sitä pyydystä raketa ja nautita mahta. :3.§. Se cuin laske merran eli wercon toisen cala-weteen, eli käy ahraimella, eli muulla calan-pyydyxellä; wetäkön sackoa colme talaria. Jos se tapahtu calan-cudusa; wetäkön caxikertaisen sacon, olcon myös rickonut saalins. Joca wetä nuottaa toisen cala-wedesä; maxacon sackoa wijsi talaria. Jos se tapahtu calan-cudusa; olcon kymmenen talarin sacon alainen: Ja mahta se, jonga cala-wesi on, ottaa häneldä wenhen, nuotan ja wercot, eli muuta merkixi ja pantixi, ja pitä sen rickomata, sijhen asti cuin hän oikeuden edestäns taritze. :4.§. Ei mahda cucan nijn raketa calan-pyydystä, että hän sillä Cruunun-wäylän, eli culcu-laidan tucki, ja toisen cala-pyydyxen ylembänä eli alembana kelwottomaxi teke. Jos se tapahtu; ottacon ylös, ja wetäkön sackoa kymmenen talaria, palkitcon myös caiken wahingon. ===XVIII. Lucu. Cuningan yxinomista ja rauhaan cuulutetuista / nijn myös muista yhteisistä cala-wesistä.=== :1.§. Cuningan yxinomisa cala-wesisä suolaisesa meresä, suurisa wirroisa, joisa, coskisa ja järwisä, ei mahda cucan calasta, ilman Cuningan Käskynhaldian luwata ja tiedota. Joca tätä wastan ricko; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria Cuningalle yxinäns, ja olcon rickonut saalins. :2.§. Cuningan yhteisisä calanpyyntö sioisa ja carein tykönä meri-maan paicoila, mahtawat ne, jotca Kihlacunnan eli Pitäjän sisälle rakendawat ja asuwat, caloja pyytää oikialla ajalla, ja aittoja ylöspanna määrätyn ulostegon edestä, caicki sen jälken, cuin lupa sijhen annetan. Jos jocu siellä calaa pyytä ilman luwata; olcon calan-pyydyxiäns paitzi, ja wetäkön sackoa, joca eräldä, colme talaria. :3.§. Jos yhteisydesä löyty cala-wettä; olcon caikilla, joilla yhteisydesä oikeus on, walda sitä nautita. Jos yhteisys ulottu mereen; nijn ei mahda ne, jotca likinnä merta asuwat, ulossulkea nijtä calan-pyydöstä, jotca edembänä owat. :4.§. Jos jocu, cuin ulcona Kihlacunnasta eli Pitäjästä asuu, tahto calasta näisä nimitetyisä wesisä; hakecon Cuningan Käskynhaldiata. Jos se taita tapahtua ilman nijden wahingota ja estetä, jotca Kihlacunnasa eli Pitäjäsä asuwat; andacon hän sijhen luwan. Se cuin calasta ilman luwata; wetäkön sackoa wijsi talaria, ja otettacon hänen pyydyxens pois, nijn myös calat cuin hän siellä saanut on. ===XIX. Lucu. Uuden kylän oikeudesta.=== :1.§. Pää-kylä on wanha kylä, ja uusi kylä se, joca pää-kylän maalla rakettu on, ja jonga tiluxet owat Pää-kylän witzasten ja seiwästen sisällä. :2.§. Uusi kylä nautitze pääkylän canssa tarpexens, sen tacamaasta, hirsiä, aidaxia ja polttopuita, tuohia, turpeita, sandaa ja sawea, carjan laidunda ja syöttömaata eläimillens, nijn monelle, cuin hänen luastans ja ladostans elätetän, nijn myös newa nijtoxia, jotca ei aidatut ole, nijn cauwan cuin pääkylä itze ei tahdo eli taida nijtä wiljellä, hänen on myös <101> cala-wesi ja nuotta-apaja sijnä rannasa, joca hänen oikiain sisälle ottoins ja aitains sisällä on: Ei mahda cuitengan pääkylä estettää calastamasta sen ulcopuolella wedesä. Ei mahda uusi kylä näistä oikeuxista mitän toiselle aldixi andaa, eli pääkylän metzästä ja maasta enämbätä sisällen ottaa, cuin sen mitä hänelle aidan ja warjelluxen, eli wissein raja merckein sisällä, wanhudesta ollut on: ei myös pääkylän metzästä eli maasta, eli omain aitain sisäldä mitään myydä. Jos toisin tapahtu, wetäkön sacon luwattomasta wiljellyxestä, cuin 10. Lugusa sanottu on. :3.§. Jos pääkylä tahto sisälle ottaa jotakin metzästäns ja maastans; nijn ei hänen pidä uutta kylä sulkeman ulos tacamaasta, carjan laitumesta ja wedestä, sen sacon haastolla, cuin 25. Lugusa 9.§. sanotan: ja älkön ottaco enämbätä aitans sisälle, cuin että uudella kylällä on hänen tarpens, cuin ennen on sanottu. :4.§. Jos pääkylän miehet tahtowat metzäsä ja tacamaasa jacoa tehdä; nijn nautitcon uusi kylä äyrilucuns eli mantalins jälken, puolda wähemmän cuin pääkylä, ja olcon sille sitte pääkylän oikeus sen ylitze: mutta ei mahda uusi kylä sencaldaista jacoa etziä. ===XX. Lucu. Myllyistä.=== :1.§. Jos wirta eli oja juoxe kylän tilusten läpitze, ja sijhen taitan mylly eli muu wesirakennus rakettaa; nautitcon kylän miehet osan sijnä, jocainen sen jälken, cuin hänellä kyläsä osa on. Jos wirta eli oja juoxe cahden kylän keskitze, ja molemmilla on osa myllyn siasa; nautitcon puolen cumbikin. Jos yxi tahto raketa, ja ei toinen; käykön sen canssa, nijncuin calan pyydösten rakennuxesta sanottu on. :2.§. Ei mahda cucan nijn raketa, että toiselle sijtä ylembänä eli alembana estettä on. Jos jocu sen teke; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja purcacon sen cuin nijn rakettu on. Sama Laki olcon jos Cuningan wäylä eli culcu-laita tukitan. :3.§. Cusa Cuningan wäylä wanhudesta ollut on, pitä colmas osa wedestä auki jätettämän, ja cusa purje-laita on, caxitoistakymmendä kyynärätä: paattilaidaxi cahdexan kyynärätä, caicki sywimmäsä wedesä, ja pitäkön Cuningan Käskynhaldia sijtä waarin, ettei sitä tukita. Wuorten työt, nijn myös weron alaiset myllyt, ja cala-rakennuxet, nautitcon sen oikeuden ja wapauden, cuin heille suotu on. :4.§. Joca uutta wesi eli tuuli myllyä raketa tahto, tehkön sen käräjäsä tiettäwäxi, ja Tuomari catzelcon Lautamiesten canssa sen tilan, cuulcon myös naabureita sen ymbäristöllä, ja nijtä joilla wanhat myllyt sijnä lähinnä owat, ja coetelcon sen jälken, jos uusi mylly, ilman heidän, eli muiden wahingota, sijnä mahta rakettaa: andacon myös sen sitte Cuningan Käskynhaldialle tietä, jolla on walda sijtä säätä. Saha myllyistä olcon sama Laki. :5.§. Jos jocu ottaa toiselda käytteitä werottomaan myllyyn; wetäkön sackoa ensimmäisen kerran colme talaria, toisen kerran, ja sitte joca erä cuusi talaria, ja olcon rickonut mylly tullin. :6.§. Cosca myllyt owat laillisesti raketut ylembänä ja alembana wirrasa; älkön ylemmäisembi pidettäkö wettä alemmaiselda, ja alemmainen älkön sulkeco ylemmäisen päälle, waan nostacon itze ylös sulcuns, eli wetäkön sackoa ensimmäisen kerran colme talaria, ja sitte joca erä cuusi talaria: maxacon myös wahingon. Ensimmäisnä päiwänä Touco cuusa pitä sulculauta awattaman, cusa wesi taita peldoa eli luhtaa wahingoita. Jos se laimin lyödän; sacotettacon cuin sanottu on. Cusa saha mylly on, pitäkön isändä waarin, ettei lastut täytä wirtaa, eli olkene pellon eli luhdan <103> päälle. Joca tätä wastan ricko, wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja palkitcon wahingon. :7.§. Ei mahda cucan caiwaa uusia caiwannoita ja ojia järwistä, joista, eli oista, eli wetä muulla tawalla puolehens wettä ja calastoa endisestä sywydestäns ja paicastans, toiselle wahingoxi ja haitaxi. Jos se tapahtu; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja täyttäkön wahingon: pangon myös caicki siallens, cuin se ennen ollut on. ===XXI. Lucu. Kimalaisista.=== :1.§. Jos Kimalaiset lendäwät pois toiseen metzään, ja isändä noudattaa heitä hamaan heidän patzaseens ja reikääns, merkitze saman puun, ja anda sen kylänmiesten tietä; ei pidä kenellen oleman waldaa nijtä häneldä pois-ottaa. Jos Kimalais parwi on istunut hedelmälliseen ja rauhaan cuulutettuun puuhun, nijn pitä se patzaseen päästettämän, ja ei puuta hacattaman eli hucattaman, sen sacon waihella cuin 13. Lugusa sanottu on. Jos se on muusa puusa; hacattacon maahan, ja ottacon kimalaisens syyttömästi. :2.§. Jos jocu löytä kimalaisia omalda maaldans, eli sijtä josa hänelle osaa on; olcon hänen joca löysi. Jos se on lampuodi; nautitcon hän colmannen osan, ja maan isändä caxi osa. Jos jocu löytä ne toisen aidan sisäldä; älkön nautitco sijtä osa. Löytä jocu ne aidan tacaa toisen metzällä ja maalla; pitäkön colmannexen, ja maan isändä caxi osa. Jos caxi sanowat samat kimalaiset löytänens; nautitcon se tämän löytö-palcan, joca ensin cuulutti. Sijtä, joca toisen tiluxilda löytä, ja ei cuuluta, waan pois ottaa, ja myös sijtä joca rualla ja syötöllä tygöns hucuttele toisen kimalaisia, eroitetan Pahantegon Caaresa. ===XXII. Lucu. Sijtä / joca haawoitta / eli tappa toisen eläimen / eli coiran / ja jos jocu osta eli myy kipiän eläimen; nijn myös jos eläin eli coira wahingoitze toisen eläimen.=== :1.§. Joca lyö toisen eläindä pahemmin, cuin tarcotus oli, ajaisans sitä tiluxistans ja aidoistans ulos, eli sisälle ottaisans, nijn että se sijtä cuole; andacon hänelle yhtähywän jällens, eli sen täyden hinnan. Jos ei se cuole, waan haawoitetan; ottacon sen cotia tygöns ja paratcon. Jos se tule raajaricoxi ja wirhellisexi; pitäkön sen itze, ja andacon isännälle wirhettömän siaan, eli sen hinnan. :2.§. Joca ehdollans haawoittaa toisen eläimen, muuloisin, eli sisälle ottaisans, paratcon sen haawoitetun, ja wetäkön sackoa, neljännen osan sen hinnasta. Jos se on hewoinen, härkä eli lehmä; pangon myös toisen nijn hywän eläimen cohta sen siaan, hänen tarpexens ja hywäxens. Jos se eläin tule nijn terwexi, cuin se ennen oli; ottacon cukin omans jällens. Jos se cuole, eli tule raajaricoxi eli wirhellisexi; maxacon jällens yhtä hywän, ja wetäkön sackoa, cuin sanottu on. :3.§. Se cuin tapaturmasta tappa toisen eläimen, joca syödä kelpaa, maxacon sen hinnan, ja pitäkön eläimen itze. Muusta eläimestä, joca ei ruaxi kelpaa, maxacon neljännen osan sen hinnasta. :4.§. Jos jocu palcan otta eläinden parandamisesta, eli suonen iskemisestä, ja se saa cuoleman eli wahingon hänen syyns cautta; maxacon eläimen, ja pitäkön sen. Jos hän taita todexi täyttää, ettei hänen syytä sijhen ollut; olcon wapa. :5.§. Jos jollakin on eläin, jolla on tarttuwa tauti; pitäkön sen erinäns, ettei muiden eläimet sijtä tulis saastutetuxi. Ellei hän sitä tee; wetäkön sackoa colme talaria, ja palkitcon wahingon. Sijtä kylästä, josa eläinden tauti on, ei mahda cucan myydää eli ostaa eläindä. Jos se tapahtu; maxacon wahingon joca sijtä tule, ja wetäkön cumbikin sackoa kymmenen talaria, eli warjelcon itzens laillisilla perustuxilla eli walallans, ettei hän tienyt sijnä tautia olewan: tappacon myös se eläimen, joca ostanut ja cotians wienyt on, cosca naaburit sijtä muistuttawat; ei wetäkön caxikertaisen sacon, ja olcon heillä walda se eläin cuolettaa. Härkä, hewoinen, coira, eli mikä eläin se ikänäns on, joca tarttuwaiseen tautijn cuole, eli tapettaa täyty, cuin sanottu on, pitä cohta nahcoinens päiwinens caiwettaman cahta kyynärätä sywälle maahan, taemma kylästä, teistä ja wesistä, ja olcon palcollinen welcapää sen tekemän; naaburit auttacon myös, jos nijn tarwitan. Jos palcollinen estele; olcon puolen wuoden palcaa paitzi. Jos eläin cuolee muusta taudista, eli muutoin cuoletetan; nijn mahta se nyljettää, ja tehkön sen palcollinen sen sacon haastolla, cuin sanottu on. Joca soima toiselle sencaldaista, eli että hän eläindä on auttanut, suonda iskenyt, parandanut, eli cuohinnut; wetäkön sackoa caxikymmendä talaria, eli kärsikön ruumillans. :6.§. Joca tappa toisen coiran ehdollans; wetäkön sackoa colme talaria. Jos se on carjan-coira, jahti-coira, eli cahleisa olewa cartanon-coira; wetäkön caxikertaisen sacon, ja maxacon hinnan. Pahanelkisen coiran, joca pure ihmisiä, eli eläimiä, ei pidä wallallans oleman. :7.§. Jos eläin tappa toisen eläimen, joca ei syötää kelpa; maxacon isännälle puolen sen hinnasta, cuin tapetuxi tuli. Jos se kelpa syötää; maxacon neljännen osan, ja sen cuollen ottacon se, jonga oma se ennen oli. Jos eläin eläimeldä haawoitetan; maxacon puolen parandamisen palckaa ja puolen wahingota. Jos eläin on tottunut wahingota tekemän, ja isändä <106> sen tietä, eli jos hän sijtä on waroitettu; maxacon caxi sen werta cuin sanottu on. Sama laki olcon coirasta, joca eläimiä pure, eli repi. Jos coira teke colmannen kerran wahingon; maxacon sen isändä cuin sanottu on, ja tappacon coiran. :8.§. Coiran eli muun eläimen, joca raiwoxi tule, pitä isännän cohta sisälle-salpaman, eli tappaman, cosca hän sen tietä saa. Ellei hän sitä tee; wetäkön sackoa kymmenen talaria. Jos wahingo tapahtu; palkitcon myös sen. Jos jocu hututta coiran toisen eläimen päälle, ja se saa wahingon; maxacon jällens täyden, ja wetäkön sackoa neljännen osan sen hinnasta. Jos coira saa wahingon; olcon se mitätöin. Jos jollakin on metzän petoja, carhu, susi, ilwes, kettu, eli muu raatelewa eläin, ja hän ei sido eli salpa heitä nijn sisälle, ettei he toisen eläindä taida wahingoitta; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja palkitcon wahingon. Jos se tapahtu toisen erän; wetäkön caxikertaisen sacon, ja täyttäkön wahingon. Jos pahan-elkinen eläin, coira eli muu peto, haawoitta eli tappa jongun ihmisen; sijtä eroitetan Pahategon Caaresa. ===XXIII. Lucu. Cuinga wahingollisia eläwiä mahta tapettaa / nijn myös jahtia ja suden-ritoja pidettämän pitä. :1.§. Carhun, suden, ilwexen, ketun, näädän, saucon, majawan, hylken, ja muita wahingollisia eläwiä, nijn myös cotcan, haucan, hyypiän, cockolinnun, ja muita raatelewia linduja, mahta joca mies syytöinnä ambua, eli satimilla käsittää, ja ne pitää.=== :2.§. Suden wercon pitä joca coco talon pitämän, neljä syldää pitkän, ja wijsi kyynärätä corkian, ja ne wähemmät sen werran cuin sitä wastaa: sen pitä <107> walmin oleman, cosca jahtihin cutzutan, ja nijn wahwan, ettei se ricki mene, yhden miehen sitä myöden ylöskijwetes. Jahti käskyä pitä myös caickein cuuleman, joilla eläimiä on: Ei pidä kenengän oleman sijtä wapaan, waan ainoastans Papin pappilasa, josa hän itze asuu, nijn myös Luckarin, luckarin talosa, ja coturi waimon. :3.§. Cosca käsky tule Kihlacunnan jahtihin, nijn pitä yxi mies joca ruoca-cunnasta, ja istundo eli Säterij cartanon torpareista joca toinen tuleman, pyssyn, keihän, eli kirween canssa, nijn aicaisin, cuin hän cutzutuxi tule; mutta cosca jahti tapahtu pitäjän sisällä, ei saa yxikän sieldä pois olla, jolla jocu eläin on. Joca ei aicanans tule, eli tulee ilman kelwollista werckoa, ja jahti asetta, eli ei pysy seisomas sijnä johon hän asetetan, ja tee mitä hänelle käsketän, eli käyttä itzens sopimattomasti, eli saatta pahan menon, eli lähte pois jahdista, ennen cuin miehet owat ylöshuutut, ja lupa annetan; wetäkön sackoa yhden talarin. Joca peräti pois on; wetäkön sackoa caxi talaria, ja toisella erällä caxikertaisesti: ellei Tuomari coettele, että hänellä laillinen este ollut on. Jos jahdin edesseisoja sala jongun, joca on pois ollut, eli jotan rickonut, nijn cuin sanottu on: eli anda hän, eli jocu muu, jolleculle luwan, olla ilman estettä pois jahdista; wetäkön sackoa caxi talaria. :4.§. Joca pitäjäsä, josa se tarwitan, ja tapahtua taita, pitä caickein, jotca siellä asuwat ja joilla maata on, itzecukin tilustens osan jälken, rakendaman yhden suden ridan eli suden cuopan, ja sen pitä neljännen osan pitäjästä ylös pitämän, wuotens cungin. Torparit auttacon pää-kylääns rakendaman ja ylöspitämän. Jos siellä on autio maata, nijn ylös pitäkön se suden ridan, joca luhdan nijttä, sijtä päiwästä cuin hän sen nijttänyt on, ja wuoden ymbäri: muutoin raketcon coco pitäjäs autio maan edestä. Ellei se tule, jota cutzutan tähän rakennuxeen; wetäkön sackoa cuusi marckaa, ja raketcon yhtä hywin. Jos suden rita häwiä; wetäkön se neljäs osa, jonga tuli ylöspitää, kymmenen talaria sackoa, ja parandacon sen jällens. :5.§. Joca laiminlyö wartions ja työns suden cuopan tykönä, cosca händä käsketän siellä syöttöä pitää; wetäkön sackoa joca päiwäldä yhden talarin. Ja joca sen ylöspannun syötön tappa, eli repi alas; wetäkön sackoa colme talaria. Joca suden cuopan turmele; olcon kymmenen talarin sacon alainen, ja parandacon caicki jällens. :6.§. Jahti palweljain ja yhteisen Cansan pitä, sijhen aican, cuin wahingolliset eläwät poikiwat, pyytämän pojat käsittää ja ulos juurittaa: ja nautitcon se, joca muutoin cuin jahdisa käsittää eli tappa wahingollisia eläwiä, Kihlacunnan sacko-rahoista, eli Caupungin rahoista, cosca se tapahtu Caupungin maalla, neljä talaria joca isolda carhulda, carhun pojalda yhden talarin, sudelda caxi talaria, suden pojalda yhden talarin, ketulda cuusitoistakymmendä äyriä, ja ketun pojalda cahdexan äyriä. ===XXIV. Lucu. Wahingo-walkiasta kyläsä.=== :1.§. Caicki walkian siat ja tacat pitä nijn oleman laitetut ja warustetut, että walkian wahingo mahdais estetyxi tulla. Jos walkia pääse wallallens sijnä kyläsä, jota lampuodi wiljele, ja se tapahtu huolimattomudesta, eli hänen catzomattomudestans, cuin on; että hän itze edelläpäin on hawainnut waaran, eli on sijtä waroitettu ja ei ole sitä estänyt, canda itze ulos, eli salli toisen pitää ja candaa kyntilätä, ilman lyhdytä, ja walkiata ulcohuoneisa, eli cusa pellawia, hampuja, heiniä, lastuja, eli muuta sencaldaista on, johon walkia picaisesti tarttua taita; pane kyntilän seinälle, teke walkian uunijn eli tottoon, ja sijtä ei waaria pidä; pitä kyntilätä wuoteen wieresä, ja nucku sijtä pois; polttaa tupackia ladosa, rehu-huonesa eli mualla, josa walkia picaisesti syttyä taita; eli ambua waarattomasti huonetta eli cattoa cohden; eli jos walkia pääse wallallens muusta sencaldaisesta laiminlyömisestä, cosca paremmin taitaisin ja pitäis wahingota estettämän: Jos silloin huone ja talo pala; raketcon jällens yhtä hywän, ja älkön nautitco palon apua, eli weron wähennystä. Jos huone ja maa on talonpojan oma; nijn pitäkön myös itze wahingon. Jos muiden huoneet, ja talot, eli muut rakennuxet ynnä palawat; maxacon omaisudestans nijn cauwas cuin se ulottu, ja wetäkön sackoa caxi talaria joca huonelda, maan isännälle yxinäns; ellei hän woi wahingota ja sackoa maxa, palkitcon sen työlläns, eli kärsikön ruumillans, cummanka hän tahto, joca wahingon kärsinyt on. Jos ihmisiä nijsä huoneisa pala; wetäkön täyden miehen hengen sacon jocaitzelda. Jos Kircko pala; maxacon sata talaria kirkon rakennuxexi. Jos hän wähemmän syypää on; maxacon neljännen osan sijtä, cuin sanottu on. Joca huolimattomasti walkiata pitele, sillä tawalla cuin nyt sanottu on; wetäkön sackoa wijsi talaria, ehkä ei wahingota tapahdu. :2.§. Jos wahingo tule oikiasta tapaturmasta, jota ei taita edelläpäin nähdä eli wälttää, ennen cuin wahingo tapahtu; olcon syytöin. Jos ei tietä cuinga walkia on wallallens päsnyt; nijn puhdistacon itzens omalla tapaturma-walallans, ettei se hänen catzomattomudestans eli syystäns ole tapahtunut. Jos ei hän woi wala täyttä; nijn wetäkön sackoa, cuin 1.§. sanottu on. :3.§. Jos palcollinen on, wastoin isännän waroitusta ja tahtoa, candanut walkiata ulco-huoneisijn ja muihin paickohijn, eli muutoin huolimattomasti sen canssa itzens menettänyt, cuin ennen on sanottu: nijn olcon isändä syytöin, ja palcollinen maxacon sen wahingon, joca sijtä tule, eli kärsikön ruumillans. Jos walkia pääse wieralda eli matcamieheldä, ja wierasten holhojan, eli muiden huone pala; olcon sama laki. :4.§. Cosca wahingo tapaturmasta on tapahtunut, eli sen syystä, joca ei wahingota maxaa taida; nijn pitä Kihlacunnan andaman palon-apua huoneilda, nijncuin ne olit, cosca ne paloit, ja talonpojalle owat tarpelliset, nijn myös jywildä, rehulda, ja eläimildä, cuin talon pitämiseen tarwitan, ja häneldä huckunut on: mutta muulda irtaimelda calulda ja talon-cappaleilda, ei anneta palon-apua, ei myös saunalda ja mallas-huonelda. :5.§. Caikista taloista Kihlacunnasa pitä palonapua annettaman, mantalin jälken. Wapan miehen istundo-cartano eli säterij, ja lato-cartano, nijn myös pappila, ei mahda palon-apua nautita, cusa he ei sitä anna: ei arwata nijsä huonetta corkiammaxi, cuin talonpojan talolla. :6.§. Joca maanpaicasa pitä Käräjäsä, Cuningan Käskynhaldian läsnäollesa, Kihlacunnan miesten wälillä yhdistys tehtämän, cuinga paljo jocaitzelda uudelda huonelda, coco manttalisa eli wähemmäsä, palonapua annettaman pitä; ja cosca walkian-wahingo sitte tapahtu, etzikön se, joca kärsei, Kihlacunnan Tuomaria, ja hän nimittäkön catzelmus-miehet, jotca wahingon catzelewat. Heidän pitä wisusti tutkiman, mingäcaldaiset ne huonet, jotca paloit, silloin olit, uudet eli wanhat: ja Kihlacunnan Oikeus coetelcon sen sitte, ja tuomitcon, cuinga suuren palon-awun joca talolda, yhdistyxen ja huonetten omaisuden jälken, oleman pitä. Mitä Oikeus tuominnut on, näyttäkön se, jolle wahingo tapahdui, Cuningan Käskynhaldialle, ja säätäkön hän, että se palon-apu, ilman wijwytystä mahta ylöscannetuxi tulla. :7.§. Ei mahda cucan ymbärins käydä palonapua kerjäten: Joca sijhen kirjoituxen anda; wetäkön sackoa cuusi talaria. ===XXV. Lucu. Teistä ja silloista / cuinga ne tehtämän ja rakettaman pitä.=== :1.§. Maan-tie pitä pandaman Läänisä, cusa se tarwitan; ja andacon Cuningan Käskynhaldia Käräjäsä tutkia, custa se tacaisin ja suorin tehdä taitan. Otettacon myös sijhen ne tiluxet, cuin cohtawat ja edesä macawat, jota cucan ei kieldää mahda: ja nautitcon se kylä, jonga pellosta eli luhdasta sijhen otetan, sen edestä täyttens Cruunulda. :2.§. Maantien pitä oleman kymmendä kyynärätä lewiän, cuin ennen on sanottu: tien käräjään, kirckoon ja myllyyn, nijn myös muun culcutien, cuusi kyynärätä; sillan, wirran eli ojan ylitze, tien leweyden jälken. :3.§. Joca coco peniculman päähän maantiellä, rakendacon kihlacunda patzat, eli suuret kiwet, ja wähemmät joca puolen peniculman ja wirstan päähän, jonga päälle peniculman lucu merkitty on. :4.§. Cusa tie juoxe Caupungijn, pitäjään, pruukiin, merisatamaan, eli muuhun cuuluisaan paickaan; pitä merkit pandaman, jotca osottawat, mihin paickacundaan se tie mene. :5.§. Jos jocu hajoittaa eli rickoo nämät peniculman kiwet ja merkit; sacotettacon cuin Pahantegon Caaresa eroitetan. :6.§. Tiet pitä täytettämän, ja corgotettaman sannalla ja soralla, ja joca wuosi parattaman, ettei wesi sen päälle seisahda. Molemmin puolin pitä ojat tehtämän, cusa se tapahtua taita, nijn myös wesi waco sijtä ulos, cusa se tarpellinen on. :7.§. Yhteisen talwitien, wetten ja soiden ylitze, pitä joca kylän tilustens edestä wijtottaman, cusa jää wahwin on, ja wähin waara: Cusa suuret wedet owat, <112> tehkön sen ne pitäjät, jotca ymbärillä macawat: muuttacon myös tien nijn usein cuin tarwitan, ja merkitkön ne paicat, joisa suuret awennot ja rairot owat, ja johdattacon tien nijden siwuitze, eli raketcon sillan ylitze; colmen talarin sacon haastolla. Kihlacunnan Woudi catzocon sen perään, että se oikialla ajalla tapahtu. Jos jocu hacka nuotta awennon talwitien wiereen; merkitkön sen itze. Joca talwitien wetten ylitze ricki hacka, eli sillan turmele; wetäkön sackoa cuin Pahantegon Caaresa säätän, ja wastacon wahingon edestä. :8.§. Caickein, joilla maalla taloja on, eli nijtä pitäwät, pitä tietä tekemän ja sildoja rakendaman, ja ei Cuningan cartanotcan, eikä latocartanot pidä sijtä wapaat oleman. Jocaisen pitä saaman jacons osan jälken cuin hänellä kyläsä on, ja cuin caikille soweljammaxi lange: Ja pitäkön Cuningan Käskynhaldia sijtä waarin, ettei yhtä enämmän rasiteta, cuin toistacan. Caupungit tehkön ja pitäkön tiet ja sillat, nijn cauwas cuin Caupungin tiluxet ulottuwat. :9.§. Joca muutta culcu-tien endisestä paicastans, ilman Käräjä Oikeuden luwata ja tiedota; wetäkön sackoa colme talaria. Jos jocu muutta maantien endisestä paicastans; wetäkön caxikertaisen sacon, ja pangon tien jällens cuin se ennen ollut on. Joca teke itzellens culcutien eli jalca-polun toisen pellon eli luhdan ylitze; wetäkön sackoa caxi talaria ja maxacon wahingon. :10.§. Jos sillasa löyty puutos; wetäkön sackoa se jonga tule ylöspitää, yhden marcan ensimmäiseldä hirreldä, ja nijn toiselda ja colmannelda, ja parandacon cohta. Jos usiambi hirsi macaa maasa, eli coco silda; wetäkön sackoa colme talaria. Jos se on walda maan tiellä; wetäkön caxikertaisen sacon. Jos hän tule waroitetuxi, ja ei paranna; olcon sen päälle caxikertainen rangaistus sitä wastan, cuin nyt sanottu on. :11.§. Jolla kelwotoin tie on, ja joca tien tekemiseen ja sillan rakennuxeen cutzutan, mutta ei tule määrätyllä päiwällä; wetäkön sackoa colme talaria, ja olcon Kihlacunnan Woudilla, eli sillä Cruunun palwelljalla, joca lähellä on, walda, palcan edestä parata hänen tie osans, ja otta sen ulos häneldä joca niscuttele. Sama woima olcon Pormestarilla ja Raadilla, cusa Caupungin tietä ei parata. Jos ei se tule oikialla ajalla, jonga tien ja sillan catzeleman pitä; olcon caxikertaisen sacon alainen. :12.§. Maan tiehen mahta sandaa ja risuja otettaa, custa lähinnä löytän, ja yhteisydestä sencaldaisia puita cuin tarwitan, ja ulosmerkityxi tulewat. :13.§. Jos silda on kelwotoin, ja sijtä tapahtu wahingo; nijn täyttäkön se, jonga piti sillasta waarin pitämän, caiken wahingon ja esteen. Jos jocu ihminen saa sijnä wahingon, maxacon parandajan palcan, ja puolen haawoittamisen sackoa. Jos jocu saa surman sijtä, wetäkön sackoa cuin Pahantegon Caaresa sanotan. Jos eläin saa wahingon eli surman, käykön sen canssa cuin 22. Lugusa täsä Caaresa säätty on. Jos wahingo tule sijtä, ettei talwi-tie eli nuotta awendo ole merkitty; olcon näisä tapauxisa sama Laki. :14.§. Jos silda pala, eli wedenpaisumus sen pois wie; nijn pitä nijden, joiden se tule raketa, pitämän luotuxen eli lautan, sijhen asti että silda wahwaxi tule. Ellei sildaa raketa määrätyn päiwän sisällä; nijn wetäkön se sackoa, joca niscuttele, kymmenen talaria. Cusa luotus eli lautta muutoin on, wetäkön sackoa, se jonga pitää tule, kymmenen talaria joca wijcolda, cuin se kelwotoin on. Jos wahingo sen cautta tapahtu; maxacon myös sen. :15.§. Cuca ikänäns löytä kelwottoman tien eli sillan; candacon sen päälle, ja nautitcon asianomaisen oikeuden, erinomattain se, joca wahingota kärsinyt on. Ellei sitä muu tee; nijn olcon Nimitysmies päällecandaja, eli Sildawoudi, ja ottacon asianomaisen oikeuden. Nimitysmiehen ja Lautamiesten, eli lähimmäisten naaburein pitä cohta catzelemuxen pitämän, ja sijtä lähimmäisesä Käräjäsä todistaman. ===XXVI. Lucu. Cuinga yhteiset huonet pitä rakettaman.=== :1.§. Caickein jotca pitäjäsä asuwat, pitä Kirckoa rakendaman ja ylöspitämän, ja mitä sijhen tule: nijncuin kellocastaria, kirckoaitaa, pitäjän tupaa ja waiwasten tupaa. Rakennus ainet, ajot, ja muut culutuxet ulostehdän näihin, mantalin jälken, ja päiwätyöt ruocacunnan jälken. Ennen cuin sencaldaisisa jotan eteen otetan, pitä pitäjän miehet cocoon cutzuttaman, sijtä keskusteleman ja yhdistymän. :2.§. Pappila pitä myös caickein rakendaman mantalin jälken; mutta istundo eli säterij-cartanot ja lato-cartanot, nijn myös huonettomat raja ja pijri talot, olcon sijtä wapaat. Pappilasa pitä oleman tuwan, cahden cammion canssa, keitto-huonen, prykihuonen leiwin-uunin canssa, jywä-aitan cahden pohjan ja luhtin canssa, puodin, rijhen ja luan, naweton ja tallin: caicki nijn suuret, cuin sijtä erittäin säätty on. Nämät huonet ja ei usiambata, tule pitäjän miesten catettuina ja sisäldä rakettuina Kirckoherralle walmisna andaa, ja olcon hän sitte welcapää, ne woimasa pitämän omalla culutuxellans. Cosca ne wanhuttans ja nautitzemisesta, ja ei Papin corjamattomudesta langewat; nijn pitä pitäjän miesten ne rakendaman ja parandaman heidän culutuxellans, ja mahta rakennusainet otettaa pappilan tiluxilda, jos sijnä ulottuwainen metzä on. Jos pappila tarwitze, tilustens ja tilains jälken usiambia huoneita, rakendacon ja ylöspitäkön ne Pappi itze, eli maxacon mitä puuttu. Jos hän muutetan sijtä tilasta toiseen, ja löytän huonen-catzelmuxesa rakendanen enämmän, cuin hänen welwollisudens waati wuosicautisen rakennus määrän jälken; nautitcon sen edestä maxon sildä, joca hänen jälkens tule; cuitengin pitä se huone, cuin 27. Lugusa 3.§. seiso colmen wuoden rakennuxen edestä, luettaman pappilasa wijden wuoden rakennuxexi, ja ne wähemmät sen jälken. Jos Pappi rakenda usiambia huoneita, cuin pappila tarwitze, hänen oman soweljaisudens tähden, ja se joca sitten hänen siaans tule, ei tahdo nijtä pitää laillisen arwion jälken; nijn mahta se joca ne rakendanut on, ne poiswiedä. Jos hirret sijhen owat otetut pappilan metzästä, maxacon ne sen jälken, cuin catzelmus-miehet coettelewat, ja ne rahat tulcon pitäjänmiesten hywäxi, heidän rakennuxexens pappilasa. :3.§. Caupungisa rakendacon ja parandacon ne huonet ja cartanon Papille, joilla sijnä huonet ja tontti on, eli jotca Porwarin elatuxen keinoa pitäwät, ja erittäin ei ole sijtä wapautetut. Sitte cuin ne huonet laillisesti raketut owat; pitäkön Pappi nijstä waarin, ettei ne turmelluxi tule, ja huolimattomudesta häwiä. :4.§. Käräjä-huonet pitä joca Kihlacunnan rakendaman, mantalin jälken, tawalliseen Käräjä-paickaan, eli cuhun Cuningan Käskynhaldia löytä sen yhteiselle cansalle soweliammaxi, sitte cuin Oikeus sijtä cuultu on. Sijnä pitä oleman yxi tupa nijn suuri, cuin tarwitan, ja caxi cammiota; ja olcon Kihlacunda welcapää sen rakennuxen ylöspitämän. Joca Käräjä-paicasa pitä myös yxi wangi-huone oleman, josa pahantekiät mahtawat kijni pidettää. Tästä rakennuxesta ei pidä kenengän wapan oleman, paitzi istundo ja lato-cartanoita, huonettomia raja ja pijri taloja, nijn myös Pappein ja Luckarein maita. :5.§. Cusa kymmenesten-aitta tarwitan; rakendacon sen caicki ne pitäjäsä, eli caupungisa, cuin Cruunun kymmenexiä ulostekewät. :6.§. Jos Kihlacunnan ja Pitäjän miehet cutzutan näihin yhteisijn rakennuxijn, ja jocu on pois; wetäkön sackoa miehen päiwätyöldä yhden talarin, ja juhdan päiwätyöldä caxikertaisesti. Jos rakennus jongun niscurin tähden tule seisahtaman; wetäkön se sackoa colme talaria, ja täyttäkön sittekijn päiwätyön. Nämät sacot pitä, saman rakennuxen tarpeisin, nautittaman. ===XXVII. Lucu. Cuinga huonetten-catzelmus pidettämän pitä.=== :1.§. Joca colmas wuosi, eli usiammin jos tarwitan, pitä Cruunun-wuodin eli Nimitys-miehen, cahden Lauta-miehen canssa, sillä ajalla, cuin 14. Lugusa 2.§. Maan Caaresa sanottu on, catzeleman, cuinga talonpoica Cruunun maalla rakendanut ja sitä ruoconnut on, ja perindö-maalla, cosca sen ruocosa ja rakennuxesa jocu puutos hawaitan: ja tygösanocon silloin talonpoicaa rakendaman ja parandaman mitä puuttu. Jos sijnä hawaitan suuri ruocottomus olewan; nijn catzelcon he huonet, alushirten, seinäin, cattoin, permandoin, tackain, tottoin ja uunein, ackunoitten, luckuin, pellein ja owein puolesta, nijn myös pellot, luhdat, ojat, aitan ja metzän; ja ylöskirjottacon wisusti, mitkä huonet hän rakendanut on, nijn myös caiken sen puutoxen cuin talosa löyty; ja määrätkön rahasa, mitä se maxa parata eli raketa, cuin hän aicanans on laiminlyönyt. :2.§. Se huonetten catzelmus pitä sitte käräjäsä näytettämän, ja Oikeudelda coeteldaman. Jos ei sitä, josta rijta on, taita sijnä ratcaistaa, eli jos jocu ano uutta catzelemusta; nijn pitä Kihlacunnan Tuomarin, puolen lautacunnan canssa, catzelmuxen pitämän, ja cohta sijnä tuomitzeman. Jos wica löyty huonesa, joca oli wiatoin, talonpojan sijhen tullesa; wetäkön mätänemisen sackoa yhdeldä hirreldä caxi äyriä, toiselda ja colmannelda neljä äyriä; usiammalda, ja harjahirren <117> ja alushirren mätänemisen edestä, cuin ei taida parattaa, wetäkön sackoa cuusi marckaa, ja kelwottomalda ja häwinneldä huonelda, caxi talaria. Jos huone-harja on paljasna; wetäkön sackoa cuusi äyriä. Jos wesi käy caton, seinän eli permannon läpitze, eli harja on mädännyt; wetäkön sackoa colme marckaa. Owelda joca on kelwotoin, yhden marcan, ja tacalda caxi talaria. :3.§. Colmen wuoden rakennuxexi luetan coco talosa nämät huonet: tupa, cahtatoista eli neljätoistakymmendä kyynärätä pitkä, ja kymmendä kyynärätä lewiä, nurckain sisäldä, toton ja uunin canssa, pellin canssa tacasa, hywän caton, ackunoitten, lucun ja caiken sen sisä-rakennuxen canssa, cuin seinäsä kijnni on: caxi aittaa, samasta suurudesta yhteen, eli yxi puolda wähembi luhtin canssa, caicki sisäldä raketut: rijhi ja lua, cumbikin cahtatoista eli neljätoistakymmendä kyynärätä pitkä: nawetto cuusitoistakymmendä kyynärätä pitkä caiken sisä-rakennuxen canssa: nijnmyös hewostalli, eli muut nijn suuret huonet, eli wähemmät usiambain nurckain canssa. Muut neljänurckaiset laita huonet mies-pihasa eli carja-pihasa, luetan yhden wuoden rakennuxexi. Wähemmäsä talosa, olcon wähemmät huonet tarpen jälken, ja seisocon ne yhtä monen wuoden rakennuxesta, cuin sanottu on. Olcon myös asuja welcapää, cattaman caxikymmendä kyynärätä uutta cattoa joca wuosi, cusa nijn tarwitan, ja pitämän ne huonet, jotca raketut owat, woimasa. Ei ole cucan welcapää rakendamaan enämbätä, cuin talo tarwitze, maan tawan ja tilan jälken. :4.§. Jos ei uutta peldoa ole tehty, cusa sijhen tila on, eli jos talonpoica on päästänyt kedoxi sen, cuin wiljellä taitan, eli jos luhta on metzittynyt eli sioilda ylöscaiwettu; wetäkön sackoa cahdexan äyriä joca pannin eli puolen tynnyrin maalda. Jos oja eli aita on kelwotoin; wetäkön sackoa joca colmelda sylläldä yhden äyrin. :5.§. Mitä rakennuxesta ja ruockomisesta puuttu; pitä talonpojan, sacon siwusa, parandaman ennen cuin hän tilasta lähte; eli maxacon sen jälken, cuin catzelmusmiehet eli Oikeus sen arwannut on. Jos hän aicaa sijhen ano; pangon pantin eli tacauxen sen edestä. :6.§. Jos metzä on yli tarpeen ja laittomasti culutettu ja häwitetty, eli talonpoica on hacannut hedelmän-candawia puita, mastopuita, ja laiwan aineita; maxacon wahingon, ja wetäkön sackoa, cuin 10. ja 13. Lugusa säätty on. :7.§. Cosca maa on ylössanottu, pitä huonencatzelmus pidettämän ennen cuin talonpoica pois sijrtä, ja jätetän hänelle joca siaan tule, sijtä uloskirjotus, todistuxexi, cuinga hän sen maan wastan ottaa. :8.§. Wapamies mahta talonpoicans canssa huonencatzelemusta pitä, cahden estettömän Lautamiehen cautta, nijn usein cuin hän sen tarpellisexi löytä, ja puutoxen ulosmitata. Jos Lampuodi luule sijnä hänelle lijallista tapahtuneen; olcon hänellä wapaus, kihlacunnan Oikeudesa sen tacaisin woittaa. :9.§. Nyt jocu ei tydy kihlacunnan Oikeuden päätöxeen näisä asioisa: Ja se on Cruunun talo, josa catzelmus pidetty on; nijn etzikön yhden cuucauden sisällä Cuningan Käskynhaldiata, ja olcon hänellä walda sitä catzelemusta coetella ja oicaista: Jos se on wapaus eli perindö-maa; täyttäkön Tuomarin tykönä walituxens, cuin Oikeudenkäymisen Caaresa laillisesta wedosta sanotan. :10.§. Cosca talonpojan pitä talosta sijrtämän, nijn ei hän mahda sieldä poiswiedä tuohia, aidaxia, turpeita, polttopuita, hirsiä, eli mitä ikänäns se on cuin hän talon tiluxilda on ottanut, ei myös sondaa. Jos hän sen teke; sacotettacon cuin 10. Lugusa sanotan, ja wiekön sen tacaisin. Ei mahda hän myös ennen lähtöpäiwä eläimiä eli rehuja talosta poiswiedä, kymmenen talarin sacon haastolla. Jos hänellä on lähtöpäiwänä rehua lijaxi, ja tahto sen myydä; taritcon <119> sitä maan isännälle, eli sille joca hänen siaans tule. Olcon myös talonpoica welcapää, jättämään taloon ne lucut, jotca owesa eli seinäsä kijnni owat, nijn myös pellit, ackunat, pitkän pöydän ja laawitzan, seinäsä kijnni olewat pengit ja wuoteet, ja muun kijndiän sisä-rakennuxen, cuin aitasa, mallassaunasa, ladosa, hewostallisa ja nawetosa oleman pitä. Jos hän nijstä jotakin wie pois; wetäkön jocaitzelda sackoa caxi marcka, ja toimittacon sen tacaisin. ===XXVIII. Lucu. Wierasten-holhoista.=== :1.§. Waldateiden warresa maalla ja merellä, pitä tarpelliset kyyti talot ja wierasten holhojat oleman, ei edembänä toinen toisestans, cuin enimmäxi caxi peniculmaa. Cuningan Käskynhaldian tule kihlacunnan Käräjäsä nijtä panna ja asettaa joca Kihlacunnasa, erinomattain Cruunun maalle. Jos ei Cruunun maata nijn lähellä löydy; nijn pitäkön wapamies, eli perindö-talonpoica ne maallans, eli waihettacon Cuningan canssa ja ottacon palckion. Joca caupungisa pitä myös oleman wierasten holhojat ja kyytitziät, nijn monda cuin siellä tarwitan. :2.§. Kihlacunda rakendacon wierasten majaan Cruunun maalla tarpelliset huoneet matcustawaisille, wierasten tuwan cammioinens, hewostallin ja waunuwajan caiken sisä-rakennuxen canssa, ja wierasten holhoja pitäkön ne sitte woimasa; eli wetäkön sackoa, cuin yhteisistä huoneista, 26. Lugusa sanottu on. Ne huonet cuin wierasten holhoja omaxi tarpexens pitää, raketcon hän, ja corjatcon itze. Jos jocu tahto Cruunun maalla omalla custannuxellans huoneita raketa, saadaxens nijsä wierasten holhomista ylöspitää; nijn olcon Kihlacunda rakendamisesta wapa. Wapaus ja perindö-maalla raketcon maan isändä jos hän tahto wierasten <120> holhomisen wirca nautita. Jos ei hän sitä tahdo, ja paickacunnan tila waati että wierasten holhomisen wirca sijhen caiketi asetettaman pitä, ja hän ei tydy ottaman Cruunulda palkiota; nijn raketcon Kihlacunda, cuin sanottu on. :3.§. Wierasten holhojan pitä cohtullisen maxon edestä, matcustawaisille lainaman huonetta ja tallia. Pitäkön myös waarin caikesta sijtä, cuin wieras hänen talteens anda, eli maxacon cohta jällens mitä hänen talon-wäeldäns, eli hänen omasta syystäns poistule eli turmellan. Jos usiammat wierat tulewat, cuin wierasten majasa sia saawat, nijn sioittacon heitä lähimmäisten naabureins tygö, nijn monda cungin tygö, cuin hän coettele siellä tila saawan, ja tarpehens heidän rahans edestä. Jos jocu estele itzens ottamasta heitä tygöns; sacotettacon, cuin sanotan wierasten holhoista, 7.§. :4.§. Wierasten holhoja mahta myydä wijna ja olutta, cannuttain ja tuopittain, ja ruoca calua, cuin hän taita ja woi pitää. Jos hän maalla asu; olcon hänellä walda, sitä cuin siellä löyty, tarpexens ostaa, ja huonesans nautittaa andaa. Cotomiehen ruan ja juoman, wuoten, kyntiläin, puiden ja hewoisen ruocaa pitä hänellä aina, matcustawaisia wastan, säästösä oleman. Cuningan Käskynhaldian pitä säätämän, mihingä hindaan itze cutakin myytämän pitä; olcon myös welcapää, sen perän tarcasti catzoman, ettei hindaa sen määrän ylitze corgoteta. Hewoisia, satuloita, waunuja, kärryjä, rekiä ja wenheitä, pitäkön wierasten holhoja nijn monda, cuin hänelle päälle pandu on. Jos ei hän sitä tee, eli jos ei caicki ole nijn hywät ja walmit, cuin ne oleman pitä; wetäkön sackoa cuin 7.§. eroitetan. :5.§. Jos usiambia hewoisia tarwitan, cuin wierasten holhojan itze tule pitää, nijn täyty lähimmäisten naaburein hänelle awuxi tuleman. Jos sijnä on suurembi culcu-tie, cuin että kyyti nijn taitan ylöspitää; nijn pangon kihlacunnan Oikeus sijhen holli kyytin, nijn cuin tarpellisexi ja cohtullisexi löytän, ja Cuningan Käskynhaldialda wahwistetan. Caupungisa josa muutos paicka on, pitä Porwarin kyytin ylöspitämän. :6.§. Ei mahda wierasten holhoja päällens otta kyytiä jongun muun edestä, eli sijtä ketän wapauttaa, joca kyytin ale tule. Jos hän sen teke; wetäkön sackoa kymmenen talaria. Jos wierasten holhoja anda jongun muun kyytittää, cuin sen jonga pitä ja joca taita, ja ei ole itze sijhen suostunut; wetäkön sackoa wijsi talaria. Se cuin anda palcan edestä hewoisens ja caluns edemmä, cuin ensimmäiseen muutos paickaan caupungisa eli maalla; olcon saman sacon alainen. :7.§. Jocaitzen wierasten majan tykönä, pitä yxi taulu ulospandaman, joca osottaa peniculman lugun ensimmäiseen muutos paickaan, ja cuinga paljo wenhen ja hewoisen wuoroa maxettaman pitä. Se wierasten holhoja eli kyytitziä jolla ei ole hänen tauluns ulcona, eli joca ottaa enämmän hewoisesta eli muusta, cuin säätty on; wetäkön sackoa kymmenen talaria, toisella erällä caxikertaisesti, ja andacon tacaisin, mitä hän sen yli ottanut on. Sama sacko olcon, jos ei hänellä ole hywät wenhet, hewoiset, ja calut, eli ruocaa, juomaa ja rehua, wuodetta ja kyntilätä. Jos talonpoica eli Porwari laiminlyö kyytin; wetäkön sackoa cuusi marckaa. Jos matcamies tule estetyxi ja wiiwytetyxi wierasten holhojan ja kyytitziän syyn cautta; nijn wedetän sackoa yxi talari joca hetkeldä. :8.§. Ei mahda cucan wierasten holhojalle wahingoxi, walda teillä hewoisia ulos wuorolle andaa, eli majaa, ruocaa eli juomaa, matcustawaisille myytäwänä pitää. Joca sen tece; wetäkön sackoa wijsi talaria. :9.§. Jos majamies otta wierasten holhojalda wäkiwallalla ruocaa ja juomaa, eli muuta mitä se olis; wetäkön caxikertaisen wäkiwallan sacon, ja palkitcon wahingon. Jos wierasten holhoja on ilman syytä sencaldaisia kieldänyt; coetelcon sen Tuomari, cuin ennen on sanottu. Jos majamies lähte pois ja ei maxa, eli pitää wierasten holhojan eli kyytitziän caluja ja hewoisia edemmä, cuin ensimmäiseen muutos paickaan; wetäkön sackoa caxikymmendä talaria. :10.§. Jos wieras teke wäkiwalda wierasten holhojalle, eli hänen wäellens, haawalla, mustenemalla eli werenaarmalla; nijn olcon rickonut Cuningan walan; ja olcon mitätöin caicki mitä hän samasa työsä saapi. Jos wäkiwaldainen wieras heitä muutoin lyö, eli andaa heille luwattomia soimu-sanoja; olcon sen caiken päälle caxikertainen sacko. Sama Laki olcon, jos wierasten holhoja, eli hänen wäkens, sencaldaisen työn tekewät wieralle, eli hänen wäellens. :11.§. Cuca ikänäns itzewaldaisudesta kyyti-hewoisen eli caluin canssa pahasti menettä eli jotakin muuta turmele; maxacon jällens sen jälken, cuin se arwatan. Jos hän teke wahingon aicomuxesta, wetäkön myös sackoa kymmenen talaria. Jos waunut eli calut menewät ricki, ja matcustawainen, eli hänen wäkens, ei ole sijhen syypää; olcon syytöin. :12.§. Wierasten holhoja wastacon itze sen wääryden edestä, cuin hän eli hänen wäkens teke matcustawaisille, ja petoxen eli warcauden tähden, wetäkön caxikertaisen sacon. :13.§. Ei mahda enämbätä painoa pandaa kärrylle eli reelle, yhden hewoisen perään, cuin caxikymmendä leiwiskää, ja cahden perään caxi sen werta. Ei pidä myös usiamman cuin yhden miehen ratzastaman yhdellä hewoisella. Caxi mahta ajaa reellä, eli kärryllä, yhden hewoisen canssa, ja colme waunusa, cahdella hewoisella, ja älkön culjettaco enämbä canssans, cuin yhden waatesäkin, eli wähän arcun cukin. :14.§. Cuca ikänäns petollisen passin, eli muun petoxen cautta, otta wapan kyytin eli rawinnon, wierasten holhojalda eli yhteiseldä cansalda; wetäkön sackoa sata talaria ja petoxestans erittäin, sen jälken cuin se on. Hän mahta myös cohta kijnni otettaa ja wangeuteen pandaa, ellei hän ole warallinen, eli taida tacausta edestäns panna. Sitte tuomitcon Oikeus sen ylitze ensimmäisesä Käräjäsä. :15.§. Joca Käräjäsä pitä Oikeuden wisusti sen perän kysymän, cuinga wierasten holhoja täyttä welwollisuudens. Jos hänen ylitzens walitetan; cutzucon hänen Oikeus cohta sisälle, eli jos se ei taida tapahtua, ensimmäiseen Käräjään, ja kärsikön hän mitä laki woipi. Jos ei hän sittekän itzens ojenna; tehkön sen Cuningan Käskynhaldialle tiettäwäxi, ja säätäkön hän wierasten holhojan wirasta, cuin hänen wircans waati. ===XXIX. Lucu. Huonen rakennuxesta caupungeisa.=== :1.§. Cuinga huonet caupungisa rakettaman ja ylöspidettämän pitä, nijn myös mistä muutoin caupungin hyödytyxexi ja caunistuxexi waari otettaman pitä, sijtä on erittäin säätty. Cuningan Käskynhaldian tule ynnä Pormestarin ja Raadin canssa sijtä waarin pitää. [[Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734|C-4]] fj1c8h2vp9y2b4hywp6dbyadi23ehq7 0 21260 130135 116849 2026-04-21T22:07:37Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130135 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] |seuraava= |otsikko=Cauppa Caari |alaotsikko= |tekijä=Adolf Fredrik |huomiot= }}''''' ===I. Lucu. Ostosta ja waihetuxesta.=== :1.§. Oston pitä tapahtuman ilman waatimusta eli petosta, myyjän ja ostajan mielisuosiolla ja suostumuxella. Jos toisin tapahtu; olcon cauppa mitätöin. :2.§. Cosca laillinen cauppa on päätetty; nijn sen pitä seisoman ja ei tacaisin käymän. Joca sen rickoa tahto, wetäkön colme talaria sackoa, ja palkitcon wahingon. :3.§. Jos sijtä cuin myyty on, eli hinnasta cuin sijtä saatin, päällepuhe tule; puolustacon cumbikin sen cuin hän ulosannoi, eli wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja maxacon wahingon. :4.§. Jos se calu myydän, josa sitten löytän wirhe olewan, ja myyjä tule laillisesti sidotuxi, että hän sijtä wirhestä on tiennyt, ja ei ilmoittanut: ottacon omans jällens, ja andacon hinnan tacaisin; palkitcon myös caiken wahingon, ja tehkön sackoa kymmenen talaria. Jos itze calusa löytän salainen wirhe, nijn ettei ostaja eikä myyjä sitä ennen hawainnut; käykön se cauppa tacaisin, ja ottacon cukin omans jällens. Jos cauppa on tapahtunut sillä ehdolla, että ostajan pitä calun pitämän, joco se olis parembi eli pahembi; nijn seisocon cauppa wahwana. Cosca hewoinen ostetan; olcon ostajalle coetus-aica colme wuorocautta. :5.§. Joca cahdelle myy yhtä; palkitcon wahingon, ja sacoitettacon kymmenellä talarilla; ja se pitäkön calun, joca ensin osti. :6.§. Älkön yxikän secoittaco itzens toisen miehen cauppaan, eli taritco silloin yli, cosca ostaja ja myyjä hinnasta suosiwat; Joca sen teke, wetäkön colme talaria sackoa. :7.§. Cuin nijtä caluja ostetan, jotca pitä punnittaman, mitattaman, taicka luettaman; nijn wartioitcon nijtä myyjä sijhen asti, cuin se on tehty; sitten wartioitcon nijtä ostaja. :8.§. Ei kengän mahda jotacuta osta toisen miehen waimolda, lapsilda eli palcollisilda, muutoin cuin että heillä on lupa myydä, eli he cauppiaxi asetetut owat. Jos jocu sen teke, ja sen päälle cannetan; nijn olcon se mitätöin, ja sacotettacon kymmeneen talarijn. :9.§. Jos jocu teke jongun calun petollisexi; käykön <125> sen, nijncuin muun warcauden canssa. Jos käsityömies sen teke; olcon myös cadottanut wapaudens, harjotta ammattians. Jos jocu myy sitä, cuin hän tietä petollisexi tehdyxi, eli josa wilppi on; nijncuin paha hywän edestä, secoitettua puhtaan edestä; olcon sama laki. Wäärästä mitasta ja waagasta, säätän sijnä 8. Lugusa; ja wäärästä myntistä, Pahategon Caaresa. :10.§. Nijtä caluja, jotca caupungin runsimiehildä pitä catzottaman ja coeteldaman, ei mahda ostaja tygöns otta, ennen cuin se tehty on; eli wetäkön ostaja ja myyjä sacko, cumbikin kymmenen talaria. :11.§. Joca pane toisen käsityömiehen merkin oman työns päälle, tehkön sackoa wijsikymmendä talaria. Jos sijnä löytän petos eli wilppi, wetäkön sackoa sijnä siwus, cuin sanottu on. ===II. Lucu. Tapuli-caupungein ja ylhäisten-caupungein caupasta.=== :1.§. Tapuli-caupungein Porwarit saawat, cukin caupungisans, cauppa tehdä oman maan ja ulcomaan miesten canssa. Ei mahda he muuloisin, cuin wapamarckinoilla ylhäisisä caupungeisa, muiden canssa cauppa tehdä, cuin Porwarein canssa nijsä samoisa; ei cuitengan heille ole sallittu silloin nijlle myydä toisin, cuin joucottain. :2.§. Ylhäisen Caupungin Porwarit mahtawat laiwain uloswarustamises osalliset olla, nijn myös tapuli-caupungeisa myydä joucottain ne calut, cuin he saawat sisälle; eli anda ne wiedä sijhen caupungijn, cusa he itze owat ja asuwat. ===III. Lucu. Cuinga porwari-oikeus woitetta mahta.=== :1.§. Joca tahto Porwari-oikeutta woitta, olis se oman eli ulcomaan mies; etzikön sitä Pormestarin ja Raadin tykönä, ja cuulustelcon he Caupungin Porwareita sijtä: jos se hänelle silloin Pormestarilta ja Raadilta sallitan; pangon sinne tacauxen, että hänen pitä wähemmäxi cuusi ajastaica caupungisa asuman, ja caiken Caupungin oikeuden, woimans perästä ylös pitämän: nimittäkön myös sen caupan ja elatuxen keinon, taicka sen käsityön, jonga edestä hän mahdais sisälle kirjoitettaa Caupungin kirjaan, ja tehkön sitte totutun Porwari walan: sitte annetan hänelle Porwari oikeuden kirja sen päälle. :2.§. Se joca on ulcomaalla asuwa, ei mahda woitta porwarin oikeutta täsä Waldacunnasa, nijn cauwan cuin hän seiso cuuliaisudesa toisen Esiwallan alla. :3.§. Ei mahda kengän olla Porwari cahdesa Caupungisa yhtä haawaa, eli harjotta sekä caupanteco että käsityötä yhdes caupungis. Jos jocu sen canssa tawoitetan, wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria. Joca tahto harjoittaa usiambata käsityötä cuin yhtä; etzikön sijhen lupa. :4.§. Jos käsityömies tahto cauppamiehexi tulla; nijn sanocon ylös Pormestarin ja Raadin edes käsityöns, ja ottacon kirjan caupantegon päälle. :5.§. Joca tahto ylössanoa Porwari oikeuttans; tehkön sen Pormestarin ja Raadin edesä, cuusi cuucautta ennen cuin hän Porwari keinons ylönanda, eli paickacunnasta sijrtä, ja osottacon että hän on Porwari-welwollisudens täyttänyt, cuin sanottu on. Jos hän mene ulcomaalle; andacon ulos cuudennen penningin caikesta omaisudestans, Cuningalle ja Caupungille cahtia. Jos hän wie omaisudens ulos, eli pyytä sitä pois laitta, ennen <127> cuin ulosteco maxettu on; olcon rickonut puolen sijtä. Jos hän myös itze pois pakene, ennen cuin hän täsä tilasa welwollisudens täyttänyt on; langetettacon walapattoisexi. Jos hän sijrtä toiseen paickaan Waldacunnasa; olcon ulostegosta wapa, jos ei toisin erittäin asetettu ole. Jos hän sijrtä ennen cuin hän Porwari-oikeuden on ylössanonut, ja todistuxen saanut, että hän on porwariwelwollisudens täyttänyt; wetäkön wijsikymmendä talaria sackoa, ja älkön ennen sitä nautitco Porwari-oikeutta toises Caupungis. ===IV. Lucu. Joucko ja rihcama caupasta.=== :1.§. Se joca joucko cauppaa teke; ei mahda myydä wähittäin, waan täydet ja puolet cappalet, täydet ja puolet sälytyxet (a); caxikymmendä leiwiskä (b), ja puolen sijtä; täydet ja puolet tynnyrit, taicka wähemmät astiat, jos tynnyri-calua on sencaldaisisa astioisa sisälle tullut myytäwäxi, täydet arcut eli pacat, caxikymmendä (c), caxitoistakymmendä (d), ja cuusikymmendä (e), joucosa, sen jälken cuin calu on; nahca-calut, coco tickurit (f) ja kihtelyxet (g). Jos hän myy jotakin wähemmäsä; olcon sen rickonut, eli wetäkön sackoa nijn paljon, cuin se maxa. Ei mahda myös se joca joucko cauppa teke, Saxan-wijnain ja muiden wierasten juotawain canssa, myydä wähemmäsä astiasa, cuin puoles anckuris, saman sacon haastolla. :2.§. Ei mahda kengän muu cuin Porwari, harjoittaa käsityön-wirca, pitä awoinda puodia, eli myydä caluans wähittäin: Jos jocu teke sitä wastoin; olcon rickonut caluns, ja wetäkön sackoa neljäkymmendä talaria. :3.§. Ne, joilla caupungeisa owat käsityö-huonet, (a) Lästit. (b) Kippundi. (c) Waali. (d) Tusina. (e) Skocki. (f) 10. cappalda. (g) 40. cappalda. mahtawat siellä pitä awoimia puodeja, ja myydä wähittäin, mitä heildä walmistettu on, ja maxacon sen edestä caupungijn sencaldaisen ulostegon, cuin puodi-cauppaa wastan tule. Sama laki olcon nijllä, eli heidän waranedescatzojaillens, jotca maalla pitäwät käsityö-huonetta, cusa rauta, teräs, messingi, eli muut sisämaiset työ-ainet, walmistetan; jos he caupungisa tahtowat puodeja pitä. :4.§. Jocaitzesa caupungisa pitä caupungin juoma-sia oleman, yxi eli usiambi, cusa wijnaa ja olutta myydän. :5.§. Caicki rijsta, jotca maalda sisälle tule myytäwäxi, pitä caupungin turulle ja satamoihin wietämän, ja ei mualla myytämän. Joca rohkene tullisa, eli caduilla ja cuilla nijtä osta eli myydä; olcon myyjä caluns, ja ostaja rahans rickonut. ===V. Lucu. Cuinga ulcomainen mies cauppa tehdä mahta.=== :1.§. Ulcomaan miehen, joca cauppa tehdä tahto, pitä itzens edesandaman Pormestarin ja Raadin tykönä, sitä pica cuin hän caupungijn tule. Se langetcon cahdenkymmenen talarin sacon ale, joca hänen huoneseens otta, ja ei cohta edesanna. :2.§. Cosca hän rijstans canssa Tapuli-caupungijn tule, pitä hänen ne siellä myymän joucottain, ja ei toiseen paickacundaan täsä Waldacunnasa wiemän, sen sacon haastolla, cuin 4. Lugusa 1.§. säätty on. Jos hänellä on jostacusta calusta wähembi; älkön sitä myykö, muutoin cuin yhtähaawa. :3.§. Ulcomaan mies mahta ruoca-calua caupistaa Laiwoisa ja Aluxisa, ja muita caluja nijsä paicoisa cuin Pormestari ja Raadi sitä warten nimittä; ja ei majatalosans, eikä awoimisa catupuodeisa. Ei myös mahda hän muiden cautta anda nijtä uloscaupita, <129> eli itze waelda caupungista caupungihin, taicka wuorentöiden paicoisa, ja siellä cauppa tehdä, lainata siellä jotakin ulos, eli welcans uloswaatia, sadan talarin sacon haastolla; olcon myös caikisa näisä tiloisa rickonut cauppa caluns. Jos hän sen teke toisen kerran; sacotettacon caxikertaisesti. :4.§. Se Porwari joca wastoin Lakia wieraille cauppamiehille awullinen on salaisella caupalla, wetäkön sackoa wijsi sata talaria. Jos hän sen teke toisen kerran; sacotettacon caxikertaisesti, ja colmannella kerralla olcon paitzi Porwari oikeuttans. ===VI. Lucu. Maan-caupasta.=== :1.§. Ei mahda kengän maalla pitä cauppamiehen calua huonesans myytäwänä, eli sen canssa culkea kylästä kylään, cauppa tehden: Ei mahda myös kengän maalla ylösostaa maan rijstaa, sitä siellä eli cauppacaupungisa myydäxens; Jocainen cuin sen teke; olcon ensimmäisen kerran rickonut calun, ja ottacon Cuningas sijtä colmannexen, toisen edesandaja, ja sen colmannen lähin waiwaisten huone. Jos hän useimmin sen canssa tawoitetan; wetäkön sijnä siwusa sackoa caxikymmendä talaria. :2.§. Sama laki olcon nijstä, joilla on maalla jocu calun-kätky cauppaa warten: ei cuitengan olco kieltty ylöspanna oman wuoden tulons ja werons, ja sen myydä, cusa hän tahto. :3.§. Jos maan-mies waihetta ylöspitämisexens ja tarpexens, calua caluun, eli ostaa walmin rahan edestä, mitä toinen caswostans taita toiselle jättä; se ei mahda maan caupaxi cutzuttaa. :4.§. Ne jotca hewoisten canssa cauppaa tekewät, mahtawat culke ymbäri maata, ja nijtä ostaa ja myydä. Caupungin Lihamyyskendeliät ja calamiehet mahtawat myös maalda osta teurascarjaa ja tuoreita caloja, caupungin tarpexi. ===VII. Lucu. Marckinoista.=== :1.§. Marckinat pitä joca wuosi pidettämän, sillä paicalla ja ajalla, cuin sijhen määrätty on. :2.§. Ei mahda marckina-calu myytä, ennen cuin marckina päälle cuulutettu on, eikä sitte cuin se ulos cuulutettu on; waan olcon cauppa mitätöin, ja wetäkön ostaja ja myyjä sackoa, cumbikin kymmenen talaria. :3.§. Caicki waldacunnan asuwaiset, mahtawat wapa-marckinoilla taicka laiwoista ja aluxista, eli turulla, taicka muisa paicoisa, jotca sitä warten asetetut owat, myydä eli waihettaa heidän caluns; mutta ylhäisen-caupungin Porwari ei mahda myydä caluns jolleculle ulcomaan miehelle, eli hänen canssans waihettaa calua caluun; calun rickomisen ja cahdenkymmenen talarin sacon haastolla; waan olcon se Tapulicaupungein Porwareille ainoastans sallittu. :4.§. Wierat, jotca ulcomaalda calun canssa sisälle tulewat, mahtawat sen, wapa-marckinan aicana, Tapuli-caupungeisa myydä caikille, sekä waldacunnasa että ulcomaalla asuwaisille, laiwoista eli puodeista, joucottain eli wähittäin, walmin rahan edestä, taicka myös sen welaxi andaa. Ei ole heillä walda calua caluun waihettaa, eli ylhäisen-caupungin asujalda ja maan mieheldä jotacuta ostaa eli welaxi otta. Nijldä, jotca owat Porwarit samasa Tapuli-caupungisa, josa marckinat pidetän, mahtawat he wapasti ostaa ja waihettaa. :5.§. Ulcomaanmiehet ei mahda ylhäisten-caupungein <131> marckinoilla cauppaa tehdä eli waihetta. Joca sen teke; olcon caluns paitzi, ja wetäkön päälisexi sata talaria sackoa. :6.§. Jos meteli, capina ja tappelus tapahtu, sitten cuin julkinen marckina cuulutettu on, rangaistacon se cuin sen teke Lain jälken, ja wetäkön kymmenen talaria sackoa, rauhan ricoxen edestä. ===VIII. Lucu. Mitasta ja waagasta.=== :1.§. Coco Waldacunnasa pitä oleman yhdencaldainen mitta ja waaca, Cruunun merkillä wahwistetun. Ei mahda kengän cuin cauppaa teke, pitää toista mittaa ja waaca; waan otettacon se häneldä pois ja lyötäkön ricki, ja wetäkön sijnä siwusa sackoa kymmenen talaria. :2.§. Joca pitä caupasa, otosa eli annosa, wäärän mitan eli waagan; rangaistacon nijncuin warcauden edestä. :3.§. Jos se joca on asetettu mittaa ja waacaa ojendamaan ja merkitzemän, nijtä wääräxi teke; olcon hengens rickonut. Jos muu mies tule woitetuxi, että hän Cruunun merkin, mitan eli waagan päälle pannut on; olcon cunniatoin, ja sacotettacon sataan talarijn. Joca muutta cruunatun mitan eli waagan, ja sen nijn muodon wääräxi teke; olcon myös cunnians rickonut; ja wetäkön wijsikymmendä talaria sackoa. :4.§. Jos jocu teke mittamisesa eli punnitzemisesa wääryttä, ehkä hän oikia cruunattua mittaa eli waacaa sijnä pidäis; tehkön sackoa kymmenen talaria, ja palkitcon wahingon. Jos Cruunun Ylöscandomies ricko tätä wastan; olcon wircans paitzi, ja sacotettacon caxikertaisest. ===IX. Lucu. Rahan eli calun welaxi-andamisesta / ja nijden caswosta.=== :1.§. Joca anda toiselle welaxi walmista rahaa, eli mitä se olla mahdais; tehkön sen cahden todistajan läsnä-olles, eli ottacon kirjan sen päälle. :2.§. Mitä welaxi annettu on, pitä määrättynä päiwänä, welcamiehelle eli hänen asian-ajajallens, eli sille jolla hänen oikeudens on, samasa laisa, yhtähywänä, ja täydexi jällens maxettaman. :3.§. Ellei se, jonga maxaman pitä, taida toimitta saman muotosta myntiä, eli calua, cuin uloslainattin; seisocon sen wallasa, joca welaxi andanut on, joco hän ennen odotta tahdois, eli otta täytteens muusa laisa, sen jälken, cuin se lainattu, määräpäiwänaicana, corkeimmast käy. :4.§. Jos wissiä päiwää ei ole maxoon määrätty; nijn etzikön hän, joca ulosannoi, omans jällens, cosca hän tahto. :5.§. Jos jocu on samalda mieheldä saannut usiamman lainan, cuin yhden, ja sitonut itzens, että yhden edest andaman suuremman caswon, ja toisen edest wähemmän, taicka ei ensingän; silloin mahta welcapää lukea sen cuin maxetan, mingä lainan päälle hywäns, ei cuitengan ennen, cuin määräpäiwä on sisälle käynyt. Ei pidä mitän pää-welan päälle luettaman, ennen cuin caswo maxettu on. :6.§. Älkön yxikän ottaco, eli andaco itzellens kirjotta suurembata caswoa, cuin cuusi sadan edestä wuodelda; Joca sen teke, eli otta caswoa caswon päälle, olcon rickonut coco caswons, ja wetäkön sackoa kymmenexen pää-welasta, waiwaisille. :7.§. Jos welca-kirja tule, molembain suostumuxella uudistetuxi, ja caswo pää-welan tygö pannuxi; se ei pidä luwattomaxi corgoxi luettaman. :8.§. Joca otta calua welaxi, ja lupa maxaa wissin päiwän päällä, ja ei tee sitä; nijn andacon caswoa cuusi sadan edestä wuodelda, määräpäiwästä asti. Jos ei wissiä aicaa ole määrätty; nijn luetan wijsi sadalda, sijtä päiwästä, cuin hän Cuningan Käskynhaldian eli Tuomarin tykönä, etzityxi tule. :9.§. Se woitto ei mahda luwattomaxi corgoxi luettaa, joca tule luwallisesta caupasta, eli sijtä ostosta cuin laillisesti päätetty on. Sama laki olcon cusa maa raha-lainan edestä kirjoitettu on, ja wero, woiton ja wahingon päälle, sen caswon siaan, cuin sijtä lainasta tulis, joco wero olis enämbi taicka wähembi. :10.§. Jos jocu on lainaxi ottanut rahaa wissixi ajaxi, ja ei caswoa sen edestä luwannut; älkön silloin olco welcapää sitä andaman. Ellei hän maxa määrätyn ajan päällä; maxacon sitten caswoa cuusi sadalda wuodesa. Jos ei yhtän aica ole nimitetty; käykön sen canssa, nijncuin 8.§. säätty on. :11.§. Joca welcoile sitä welca, jonga hän tietä maxetuxi; wetäkön sackoa puolen sijtä cuin hän welcoinut on, asianomaiselle yxinäns. :12.§. Jos jollakin on welca toisen tykönä, calusa, rahasa, eli mitä se olis, joca ei walwo sitä kirjallisesti, eli suusanalla, taicka ei anna sitä edes Oikeudesa, eli Cuningan Käskynhaldian tykönä, cahdenkymmenen ajastajan sisällä; hänellä ei pidä oleman sitten sen päälle mitän puhumista. ===X. Lucu. Pantista ja tacauxesta.=== :1.§. Joca pane pantixi culda, hopia, eli mitä hywäns se on irtaimesa calusa, tehkön sen cahden todistajan canssa, eli ottacon sen päälle käsikirjoituxen häneldä, joca pantin saa käsijns. :2.§. Cosca määräpäiwä on ohitze, ja panttia ei lunasteta, nijn olcon pandin haldialla walda, andaa sen kihlacunnan Käräjäsä yhden kerran ja Caupungisa colmena maanandaina ylöscuulutettaa, ja sitten laillisesti arwattaa. Jos pandin isändä silloin tahto lunastaa panttins, tehkön sen Caupungisa neljäntoistakymmenen päiwän, ja maalla cuucauden sisällä, sitten cuin se hänelle ilmoitettu on, ja maxacon päällisexi sen caswon, jonga hän luwannut on. Ellei hän tahdo eli woi; olcon hänen ehdosans, joco hän tahto andaa pantin julkisen uloshuudon alla myytäwäxi käydä, eli anda welcamiehen sen pitä arwion jälken. Jos pantti arwatan eli myydän corkemmaxi, cuin welca on; nautitcon welcapää sen cuin ylitze on: Jos pantti on wähembi; täyttäkön hän puutoxen. :3.§. Pantti pitä hywin kätkettämän ja waarisa pidettämän, ja ei ilman isännän luwata ja tiedota nautittaman eli uloslainattaman, cuuden talarin sacon, ja wahingon palckion haastolla. :4.§. Jos wahingo pantille tule, sen cautta, ettei se, jolla pantti oli, sijtä oikein waaria pitänyt ole; maxacon hän sen täydellisest. Jos se tapahtu tapaturmasta ja ei kätkemättömydestä, olcon wahingo omistajan, ja maxacon yhtä hywin sen, jonga edest pantti seisoi. :5.§. Jos jocu pane petollisen pantin ulos ehdollans, palkitcon wahingon, ja sacoitettacon petoxen tähden colmannexella sijtä, cuin hän lainaxi otti, eli pyysi. :6.§. Joca tahto toisen tygö ulos panna sen pantin cuin hänen käsisäns on, ilmoittacon sen ensin pandin haldialle, taicka jos ei hän saapuilla ole, andacon sen Oikeudelle, eli Cuningan Käskynhaldialle tiettäwäxi, ja älkön pango panttia corkemmalda ulos, eli muulla ehdolla, cuin se hänen tykönäns seiso, taicka wetäkön sackoa cuudennen osan pandin hinnasta, ja palkitcon wahingon. Joca kieldä tietoans wastan, sen pantin jonga hän on wastan ottanut, wetäkön sackoa puolen sijtä, cuin pantti maxaa. :7.§. Joca tuhlaa eli huckaa pantin, ennen cuin se on arwattu, ja laillisesti seisonut; wetäkön sackoa neljännen osan pandin hinnasta, ja maxacon wahingon. 8.§. Joca taca toisen welan edestä, maxacon hän sen cuin welcapää itze ei woi maxa. Jos welcapää pitä itzens salasa, cosca maxon aica on sisällä, taicka on mennyt ulcomaalle ja hänen omaisuuttans ei löytä; nijn pangon Cuningan Käskynhaldia tacausmiehelle päiwän eteen, welan maxoon. :9.§. Jos tacaus mies on ottanut päällens toisen welan, nijncuin omans, ja luwannut maxon määrätyllä ajalla eli paicalla, eli myös itzens ynnä welcapään canssa sijhen sitonut; silloin etzikön welcamies cumba tahtons. :10.§. Cuin welcapää cuole, nijn wastacon hänen perillisens, nijn pitkäldä cuin hänen omaisudens ulottu, ja maxacon tacausmies sen cuin puuttu. Jos tacausmies cuole, tacauxesa seisoesans; olcon silloin welcamies welwollinen, cohta waatiman uutta tacausta welcapääldä: Jos hän taita sen toimittaa; olcon sen endisen tacausmiehen perilliset wapaat: Ellei hän sitä taida; etzikön welcamies welcans cohta ulos welcapääldä, ja puutoxen tacausmiehen omaisudesta. :11.§. Jos caxi eli usiammat owat tacauxeen käynet, ja itzens yxi caickein edestä, eli caicki yhden edestä, wastauxeen sitonet; etzittäkön sijnä täydestä welasta ketä tahtons. Ellei nijn taattu ole; wastatcon cukin osastans. :12.§. Jos jocu on taannut itze personan ja ei hänen welcans edestä; toimittacon hänen edes, ja olcon ilman wastausta. Ellei persona tule, maxacon silloin tacaus mies welan. :13.§. Wallanalainen ei mahda tacauxeen mennä; ei myös waimo, ilman miehen tiedota ja suostumusta. Leski-waimolla olcon walda omaisudens canssa taata. ===XI. Lucu. Lainasta.=== :1.§. Joca otta lainaxi, cuolutta eli eläwätä; andacon jällens nijn hywänä cuin hän sen sai. Lainacalu ei mahda turmeldaa. :2.§. Jos jocu kieldä lainan, ja löytän että se hänen tietens on hänen käsisäns; andacon sen ulos, ja palkitcon wahingon, wetäkön myös päällisexi sackoa, puolen sen hinnasta. :3.§. Ei mahda kengän, oman eli toisen welan edestä pidättää sitä, cuin hän lainaxi saanut on, ellei hänellä sijnä ole pantti-oikeutta, eli että hän lainan andajan suosiolla tarpellista culutusta sen päälle on tehnyt. Jos se tapahtu; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja andacon lainacalun jällens. :4.§. Jos jocu myy, pantixi pane, eli poisandaa, ilman lainan andajan lupa, ja suostumusta, sitä cuin hän lainaxi ottanut on; maxacon hän sen täydellisesti sille joca lainan andoi, ja wetäkön sackoa puolen sen werta. Olcon myös lainan andajalla woima lunastaa sen jällens. Jos petos löytän sen tykönä, joca osti, pantixi otti, eli lahjaxi sai; andacon sen tacaisin haldialle ilman lunastusta, ja wetäkön sijnä siwus sackoa, cuin nyt sanottu on. Sama laki olcon, cosca jocu ottaa lainan toisen nimeen, ja ei woi sitten täyttä, että se hänen luwallans ja tiedollans tapahtunut on. ===XII. Lucu. Talde-calusta / eli jongun haldun pannusta ja uscotusta omaisudesta.=== :1.§. Jos jocu pane toisen taan taldeen, culda, hopia, raha, eli muuta irtainda calua; pangon sen todistajain canssa, eli ottacon kirjan sen päälle. :2.§. Talde-calusta ja uscotusta omaisudesta, pitä waari pidettämän nijncuin omasta. Jos se pahene, eli cato hänen kätkemättömydens, eli syyns cautta; maxacon täydellisest. Jos se tapahtu tapaturmasta; olcon syytöin. :3.§. Jos jocu pane toisen taan taldeen kijnnisuljetut, eli sinetillä lukitut arcut, caapit eli pacat, ja se cuin wastanotti ei tiedä, mitä nijsä on: taicka jollei se ole hänelle, cappale cappalelda, waagan, mitan eli lugun jälken käsijn annettu: Jos sitten se joca talteen pani, waati enämmän pannens, cuin hän jällens sai; olcon se cuin wastanotti wapa, cosca hän caicki rickomata ja wahingoittamata ulos anda, nijncuin hän sen on wastan ottanut. Jos se löytän ricotuxi ja tallelle pania jotakin caipa; nijn täyttäkön silloin todistailla eli walallans, cuinga paljon hän toisen tygö pannut on. Jos hän sen woi tehdä; wastatcon se jonga taldeesa calu oli, caiken wahingon edestä, eli näyttäkön hywillä tiedoilla, taicka wannocon, ettei se hänen kätkemättömydestäns ja syystäns tapahtunut ole, taicka ettei hänellä ole sijtä tietoa ja hyödytystä ollut. Jos hän tule sidotuxi, että hän on ehdollans sen tuhlannut; seisocon warcan oikeuden. :4.§. Joca culutta uscottua calua, eli hywäxens sitä nautitze ilman talteen panian suostumusta; tehkön sackoa kymmenen talaria, ja palkitcon wahingon. Jos jocu myy, pantixi pane, eli häwittä sitä, käykön sen canssa, nijncuin XI. Lugusa 4.§. lainasta sanottu on. :5.§. Jos usiammat owat pannet toisen taan, omaisuttans tallelle, josa heillä caikilla osa on; se ei mahda jommancumman anomisen päälle ulosannettaa, ellei hän sijhen näytä caickein täyttä walda. Jos se jonga taldesa calu on, sen toisin ulosandaa; wastatcon itzecutakin, hänen osans edestä, ja etzikön miestäns. :6.§. Jos se, cuin calun wastan otti, ei tahdo pitää sitä pidemmäldä tacanans; sanocon silloin hänelle joca tallelle pani, että hän mahdais otta sen jällens, ja ottacon todistuxen sen päälle. Ellei haldia, ota omans jällens; seisocon itze caiken waaran. :7.§. Jos se cuole, jonga käsisä talde-calu oli; nijn pitä hänen perillisens sen edestä wastaman, ja andaman täyden jällens. :8.§. Jos tallelle pannun calun päälle, tarpellinen culutus on tehty, eli wuoro maxettu sen huonen edestä, josa calu tallella pidetän; nijn pitä haldian sen maxaman, ennen cuin calu tacaisin annetan. :9.§. Jos jocu parembata tietoans wastan kieldä talde-calun ja uscotun omaisuden; sacoitettacon nijncuin sijnä XI. Lugusa 2.§. lainasta sanottu on. :10.§. Jos jocu usco caluns toisen halduun, cosca se tulen, meren eli wihollisen wallasta wapahdettu on, ja se joca wastanotti kieldä sijhen, ja tule woitetuxi, että hän sen petollisesti salainnut on; rangaistacon colmenkertaisella sacolla, nijncuin warcauden edestä. :11.§. Jos calu tuomitan colmannen miehen taca, se pitä waarisa pidettämän, nijncuin muu taldecalu, ja ei ulosannettaman, ennen cuin Tuomari eli Käskynhaldia sen myöden anda. :12.§. Jos käsityömies myy, eli pantixi pane, sen cuin hänellä tehtäwäxi, määrätyn palcan edestä, käsijn annettu on, maxacon wahingon jällens; ja wetäkön nijn hän, cuin se joca tietens toisen calun osti, cumbikin caxikymmendä talaria sackoa. ===XIII. Lucu. Wuorolle-panemisesta ja ottamisesta.=== :1.§. Cosca jocu wuoro toiselle huonetta, taloa, tonttia, eli mitä se olis, rahan eli calun edestä, wissin ehdon canssa, eli ilman; se pitä wahwana seisoman, joco käsi raha on sen päälle annettu, eli ei. :2.§. Jos yhtä cahdelle wuorotan; nijn pitäkön se, cuin ensin wuoroi; joco se jälkimäinen enämmän on luwannut, eli ei; ja wetäkön se, cuin wuorolle pani; kymmenen talaria sackoa, ja palkitcon wahingon. Sama Laki olcon sijtä, joca wuoroa itzellens sen, jonga hän tiesi toiselle olewan wuorotun. :3.§. Joca wuorolle pane toisen calun, ilman isännän tiedota eli tahdota; maxacon wuoron ja caiken wahingon; ja wetäkön cuusi talaria sackoa. :4.§. Cuinga omaisus maalla, nijn myös huonet, talot ja tontit Caupungisa, wuorolle pandaman ja otettaman pitä, eroitetan Maan Caaresa. Hewoisten, waunuin ja wenhetten palckamisesta wierasten holhoilda, ja mikä Laki on, cosca ne pahetan ja turmellan, on säätty Rakennuxen Caaresa. ===XIV. Lucu. Palcollisista.=== :1.§. Palcollista ei pidä pestättämän, waan Laurin ja Michelin päiwän wälillä; ei myös ennen cuin waca tieto on, että se on endisen palwelluxens ylössanonut. Joca sen teke; wetäkön kymmenen talaria sackoa. Sama sacko olcon palcollisilla joca itzens ennen poislupa, eli pestätä anda. :2.§. Oikia määräpäiwä pitä oleman Mickelin päiwästä samaan aicaan wuotta sen jälken, sekä Caupungis että maalla. :3.§. Joca anda itzens pestätä cahdelle isännälle, pysykön sen tykönä, joca ensin pestäis; ja maxacon yhden wuoden palcan, sille cuin kärsij. Jos rijta tule Oikeuden eteen, cumbi ensin pestäis, mengön palcollinen cohta palwelluxeen sen tygö, joca asian siellä woitta, ehkä tuomiota wastan weto pannan. Jos se tuomio <140> sitten ylemmäsä Oikeudesa muutetan; nautitcon se cuin siellä woitta, caiken wahingon palckion. :4.§. Seitzemän päiwä jälken Mickelin päiwän, pitä laillisesti pestätyn palcollisen maalla, palweluxeens menemän, ja Caupungisa colme, eli eninnäkin neljä päiwä. Ellei se tapahdu, ja isändä tahto palcollisen pitä; turwatcon Käskynhaldiaan paickacunnas, joca cohta anda sen palweluxeen tuottaa. Jollei isändä tahdo händä pitä; maxacon palcollinen sacoxi yhden wuoden palcan. Ellei hän woi sackoa maxa, tehkön nijn cauwan työtä, että hän sillä itzens lunastais. :5.§. Cosca palcollinen on palweluxeens tullut; nijn tehkön ahkerudella ja uscollisudella ne ascaret, cuin perhen isändä, hänen eteens cohtudella pane. Jos jocu on laisca ja wastahacoinen; se ojettacon ensist hywällä, ja sitten cohtullisella huonen curituxella. Ellei hän sittekän tahdo itzens parandaa; ajettacon ulos palwelluxesta ilman passita ja päästö-kirjata, ja olcon palckaans paitzi. Ei mahda trengi eli pijca pitä arckuans mualla; cuin siellä cusa he palwelewat. :6.§. Jos palcollinen carca ilman päästökirjaa pois, ennen määrä päiwää; nijn olcon perhen isännällä woima tuoda händä tacaisin, nijncuin Maan Caaresa XVI. Lugusa 7.§. Lampuodista sanottu on, ja pysykön palcollinen palwelluxesans oikiaan määräpäiwään asti ilman palcata. Ellei perhen isändä tahdo sitä pitää palweluxesans, nijn andacon palcollinen pesti-rahan tacaisin, ja wielä nijn paljon tygö, cuin hänelle palckaa luwattu oli, perhen isännälle yxinäns. :7.§. Joca wiettele palcollisen toiselda, wetäkön nijn hän cuin sekin joca itzens sijhen wälicappalexi anda, kymmenen talaria sackoa cumbikin. :8.§. Ei kenelläkän olco walda hyljätä palcollista ilman syytä. Joca sen teke; palkitcon wahingon, ja andacon palcolliselle täyden palcan, ja mengön sitten palcollinen toiseen palwelluxeen. :9.§. Jos palcollinen tule sairaxi, nijn tule perhen <141> isännän händä holhota ja corjata: mitä parandajan ja lääkityxen päälle culutetan, mahta isändä hänen palckans päälle lukea, jos hän tahto. :10.§. Jos palcollinen tahto isännästäns eritä; sanocon ylös palweluxens Olewin ja Laurin päiwän wälillä, ellei se tapahdu; nijn palwelcon wielä edespäin, ensimmäiseen määrä päiwään asti, saman palcan edestä, cuin ennenkin. Samalla ajalla sanocon myös isändä palcollisen ylös, ellei hän sen palwellusta edemmä tahdo eli tarwitze. Ellei hän sitä tee; pitäkön sen toiseen määrä päiwään asti, ja andacon sille, nijn suuren palcan, cuin ennengin. :11.§. Jos perhen-isändä estä palcollista lähtemästä pois palwelluxestans, cosca se nijn palwelluxens on ylössanonut, eli kieldä mitä hän hänelle luwannut on, ehkä hän wastattawasti on palwellut; andacon ulos palcan, ja wetäkön päällisexi, puolen sijtä, sackoa, palcolliselle yxinäns. Jos isändä on omalla culutuxellans pitänyt jongun oppimas jotakin käsityötä, lascu-taito, eli muuta sencaldaista, sen ei pidä ennen lähtemän, cuin hän on isändäns käden, cohtullisesti täyttänyt. :12.§. Perhen-isännän ei pidä kieltämän ilman syytä laillista päästö-kirja; kymmenen talarin sacon haastolla. Ei hän myös mahda andaa parembata päästö-kirjaa, cuin palcollinen ansainnut on; Jos hän sen teke, saacon caxikymmendä talaria sackoa. :13.§. Mitä muutoin tule isännän ja palcollisen wälillä waarin otettawaxi, sen canssa olcon, nijncuin erittäin sijtä säätty on. ===XV. Lucu. Cuinga caupan-yhteys pitä tehtämän / pidettämän / ja ricottaman.=== :1.§. Jos jocu tahto toisen canssa caupan-yhteyttä tehdä, ja yhdesä cauppa harjoittaa; nijn pitä lijtto sijtä kirjallisesti tehtämän, ja caicki ne ehdot jotca suositan, selkiästi nimitettämän. :2.§. Yhteys-cumpanitten tule wastata caickein yhden edestä, ja yhden caickein edestä, sijnä caupasa, cuin cauppa-yhteyden puolesta päätetän. Jos yhteyscumpanit saawat muilda welaxi rahaa eli calua, ja jombicumbi heistä poislähte; nijn etzikön welcamies omans nijldä jällens, cuin jälken jääwät. :3.§. Jos jocu on usconut cauppa-yhteydelle rahaa eli muuta, cuin on maxamata, cosca cauppa-yhteys ricotan, ja jocu yhteys-cumpani tule köyhäxi ja woimattomaxi, eli pois pakene; olcon cuitengin ne muut welcapäät maxaman caicki, mitä cauppa-yhteys on welcaa. :4.§. Se yhteys-cumpani, joca petoxella, ja oman hyödytyxen tähden teke toiselle wääryttä ja wahingota; eroitettacon hänen yhteys oikeudestans, waicka cauppa yhteyden määrä päiwä ei ole ulcona: ja ottacon se toinen osastans ja omaisudestans nijn paljon cuin wierat miehet, eli Oikeus arwawat wahingon olewan: rangaistacon myös petollisuden tähden, sen jälken cuin asia waati. :5.§. Jos yhteyden omaisus ja cauppa saa wahingon, jommancumman erinäisestä laiminlyömisestä eli huolimattomudesta; nijn täyttäkön hän wahingon. Jos se tapahtu oikiasta tapaturmasta, jota ei kengän taida edelläpäin nähdä eli carttaa, ennen cuin wahingo on tapahtunut; nijn heillä caikille olcon sijnä yhtäläinen osa. :6.§. Jos yhteys-cumpani tahto panna toisen siahans, ja itze eron otta, ja muut sijhen suostuwat; nijn olcon hänellä lupa sijhen. Ei yxikän mahda wastan heidän tahtoans tunge itzens cauppa-yhteyteen. Sama laki olcon, cosca yhteys-cumpani tahto otta jongun muun canssans sille osalle, cuin hänellä itzelle on yhteydes. :7.§. Jos jocu tahto eteen-panduna määräpäiwänä, yhteydestä eron otta, eli uutta lijttoa tehdä; ilmoittacon sen todistajain canssa, colme cuucautta ennen. :8.§. Cosca yhteyden määräpäiwä on ulcona, ja yhteys-cumpanit tahtowat eron otta; nijn pitä heidän tarckasti ylöspaneman yhteyden rahan ja calun, heidän welcans, ja mitä muut heille welca owat: ja cosca welca maxettu on, jacacon ja ottacon cukin osans, nijn pahasa cuin hywäsä. :9.§. Jos yhteys-mies on hätäyndynyt andaman caiken caluns käydä welan maxoxi, eli jos hän sen on rickonut; seisocon cuitengin cauppa-yhteys sijhen asti, että määrä päiwä ulcona on, ja astucon welcamies hänen siaans ja oikeuteens, ellei ne muut yhteys-cumpanit tahdo hänen osans lunasta. :10.§. Jos yhteys-cumpani cuole ennen oikia määräpäiwä; nijn ei mahda hänen leskens ja perillisens yhteyttä ricko. :11.§. Jos se cuole, joca enämmin toimens ja käsitöidens cuin sisälle-pannun rahan tähden, yhteyteen otettu on; sijnä leski ja perilliset ei mahda hänen siaans ja oikeuteens astua, ellei nijn ole, että coco cauppayhteys sijhen suostu. Jollei se tapahdu; olcon yhteys heidän wälilläns eroitettu, ja ottacon perilliset hänen osans hywäsä ja pahasa, sen jälken, cuin ennen sanottu on. :12.§. Coto ja cauppa-yhteydestä laiwain walmistuxesa, eroitetan Meri-laisa. ===XVI. Lucu. Cuinga welcapään pitä omaisudens hänen welcamiehillens yhtähaawa ylönandaman; nijn myös nijstä / cuin welan tähden carcawat.=== :1.§. Jos jocu on nijn köyhtynyt, ettei hän woi caiken welcans maxaa; nijn andacon welcamiehelle tietä hänen tilans, jos hän pyytä pidendämistä ja aicaa maxoon. Ellei he caicki sijhen suostu, eli jos hän tahto yhtähaawa caiken omaisudens heille jättä; nijn etzikön Tuomaria ja andacon cohta sisälle ylös panon caiken omaisudens ylitze, ja mitä hänellä on saamista, irtaimesa ja kijndiäsä calusa, nijn myös welcans, codonkirjat ja raamatut: alekirjoittacon myös ne sillä kijnnityxellä, cuin Perindö Caaresa, ylöskirjoittamisesta sanottu on, ja pangon Oikeus sitte caicki ne talteen ja tacawaarickoon. Sitten cutzucon Oikeus caicki welcamiehet, uloslyödyn julistuxen cautta, ja ne tietyt wielä erinomaisen ilmoituxen cautta, määrätyxi ajaxi selittämän heitäns sijtä wapaudesta cuin welcapää etzi, ja nijstä perustuxista cuin hän silloin sisälle anda: nijn myös että yhtähaawa osottaman heidän saamisens, ja sen oikeuden cuin yhdellä toisen edellä olla taita; ja tuomitcon Tuomari yhtähaawa sen ylitze. :2.§. Jos welcapää taita osottaa, että hän on köyhtynyt meriwahingon, wihollisen sisälle langemisen, tulipalon, eli jongun muun wahingon cautta, johon ei hän itze ole syypää ollut, ja sen alla ei löytä petosta, eli että hän on wietellyt hänen welcamiehens, uscoman hänelle calua eli rahaa; coetelcon sen Tuomari, ja olcon welcapää silloin wapa heidän tygöpuhestans, ehkä hänen tilans sitten paranis, perinnön, lahjan, palwelluxen eli hänen käsitöidens cautta; ja ottacon welcamiehet sijtä omaisudesta, cuin welcapää jättänyt on, maxons, itzecungin oikeuden jälken, nijncuin 17. Lugusa eroitetan. :3.§. Jos welcapään köyhyys löytän tullen tuhlamisesta, pelamisesta, laiskudesta, eli lugunpitämättömydestä; nijn wastacon caiken welan edestä, ja maxacon sen työlläns, eli istucon wangeudes, ellei welcamiehet muutoin tytyä taida; ja silloin luettacon welan päälle joca päiwäldä, neljäcolmattakymmendä äyriä; cuitengin nautitcon hän elatuxens welcamiehildä, nijncuin muukin wangi, ellei hän työlläns woi itzens elättä. Jos hänellä sen ajan sisällä tygölange calua ja rahaa; nijn mengön myös ne welan maxoxi. :4.§. Jos welcapää on petollisesti saattanut welcamiehiäns uscoman heidän omaisudens hänen käsijns, ja hän on sen tuhlannut ja warjoon pistänyt; eli jos hän hawatan monenkertaisesti harjoittanen wieckautta ja petosta welcamiehiäns wastan; nijn pitä sencaldaisen pettäjän asetettaman yhden caakin eteen, turulla eli yhteiselle käräjä paicalle, häpemään cahdexi hetkexi, ja sijnä siwus rangaistaman wangeudella, wedellä ja leiwällä, eli tehkön työtä josacusa Cuningan Linnasa; ja käykön wielä sittekin hänen canssans, nijncuin 3.§. sanottu on. :5.§. Jos welcapää carcaa welan tähden; nijn pitä hänen peräns cohta cuulutettaman. Jos hän pääse ulos waldacunnasta, ja tahto etziä rauhallista sisälle-tulo Cuningan tykönä; tehkön sen cuucauden sisällä, sen ajan jälken, cuin hän ulcomaalle tuli. Jos hän saa rauha-kirjan, ja tahto sen nautita hywäxens; nijn pitä hänen cahdexan päiwän sisällä, sijtä ajasta cuin hän cotia tuli, andaman itzens edes Cuningan Käskynhaldian tykönä, eli Pormestarin ja Raadin lähimmäisesä Caupungisa, jollei Cuningan Käskynhaldiata sijnä paickacunnasa ole. Ellei hän etzi rauhaa, eli anna yhden ajastajan sisällä laillista estettä tietä; älkön ikänäns nautitco rauha waldacunnan pijrin sisällä, ja tuomittacon poisollesans nijncuin yxi pettäjä, ja hänen nimens lyötäkön yhden paalun päälle, cuin pettäjitä wasten joca Caupungisa, on ylöspandu. :6.§. Cosca welcapää on poiscarannut; nijn mahta cohta hänen omaisudens, irtain ja kijndiä, tacawaarickoon pandaman, ja sitten ylöskirjoitettaman, nijncuin 1.§. sanottu on. Andacon myös welcamiehet hänen kirjans ja lucuns selitettää. Jos welcamiehet waatiwat, että se ylöspano pitä walalla wahwistettaman sen carannen waimolda, täysi-ikäisildä lapsilda, eli palcollisilda, joilla on tieto omaisudesta; nijn olcon <146> he sijhen welcapäät, ja olcon wielä sittekin welcamiesten ehdosa, waatia itze welcapäätä walalle, hänen cotia tultuans. Welcamiehillä olcon myös walda, caikisa paickacunnisa, cusa he lulewat hänellä jongun omaisuden eli saamista olewan, andaa Cuningan Käskynhaldian cautta, nijden perän julkisesti cuulutta. Jos jocu sala sen cuin hän tietä itzens olewan hänellä welca; eli hänen omaisuttans olewan hänen tykönäns, ja ei anna sitä ilme sen ajan sisällä, cuin hänen eteens määrätän; maxacon sen cahdenkertaisesti. :7.§. Ellei welcapää tule jällens cahden cuucauden sisällä, sijtä cuin hän carcais, eli piti itzens salasa; nijn mahtawat welcamiehet andaa myydä hänen omaisudens, taicka julkisen uloshuudon cautta, eli millä tawalla he omaxi ja hänen hyödytyxexens, sen parhaxi löytäwät. Jos siellä on sencaldaista omaisutta, joca ei salli nijn cauwan pidettää; nijn käättäkön se rahaxi, sitten cuin se ylöskirjoitettu ja arwattu on. :8.§. Caicki ne rahat, cuin welcapään omaisudesta sisälle langewat, pitä hedelmällisexi tehtämän, sijhen asti cuin itzecungin oikeudesta tuomittu on. Ellei nijtä rohjeta caswon päälle panna; nijn seisocon ne yhteisesä taldesa, sijnä paicasa cuin ne usiammat, eli ne, joiden enin saada tule, sen waarattomaxi löytäwät. :9.§. Cosca welcapää on Cuningan rauhalla cotia tullut, ja on itzens edesandanut, nijncuin ennen sanottu on; olcon welwollinen cuuden wijcon sisällä, sijtä cuin hän palais, itzens Tuomarin edesä selittämän, jos hän tahto etziä saadaxens caiken omaisudens welcamiehille yhtähaawa ylönandaa, ja sitten heistä wapa olla. Jos hän sen ajan laiminlyö; älkön nautitco sitä etua eli rauhaa hywäxens: ja tuomitcon Tuomari asiasa, cuin ennen on sanottu. ===XVII. Lucu. Welcamiesten oikeudesta ja edusta ennen toinentoistans / welan-alaisen omaisuteen.=== :1.§. Ellei welcapään omaisus ulotu coco welcaan, ja welcamiehet ei taida keskenäns sopia, kenelle heistä etu oleman pitä; eroittacon heidän Tuomari. :2.§. Mitä welcapään omaisuden seasa löyty toisen omaa, se pitä ensin eroitettaman, nijncuin taldecalu, eli se cuin pandu on cauppa-yhteyden alla, taicka myytäwäxi, warastettu, ryöwätty, lainaxi eli wuorolle otettu calu; pantixi pandu calu, cosca lunastus sen edestä annetan: Cumman-lahja, läxiäis ando, ja muuta sencaldaista. Jos se on waihetettu, ja ei tähdelle; käykön sen canssa nijncuin 16.§. eroitetan. Sitten nautitcon welcamiehet maxon omaisudesta, sen jälken cuin nyt sanotan. :3.§. Jos jollakin on irtain pantti kädesä; hän nautitcon sijtä maxon ennen caickia muita. Sama oikeus olcon myös käsityömiehelle waiwan palcan edestä sijnä calusa, cuin hänen tykönäns jälillä on. :4.§. Jos welanalainen mies on cuollut, ja jocu on lainannut rahaa eli calua hänen hautamisexens, se pitä ensin maxettaman, sitte cuin se calu on eroitettu, josta ennen sanottu on. Sen jälken se culutus cuin omaisuden ylöskirjoittamiseen cohtullisesti tehty on; nijn myös waiwaisten osa, joca sadalda talarilda neljä äyriä, omaisuden hinnan jälken; sitten Parandajan palcka, läkityxet ja elatus sen cuolleen wijmeisen sairauden alla, nijden waiwan ansio, jotca händä owat sijnä holhonnet, nijn myös palweljain ja palcollisten palcka, wijmeisen wuoden edestä. :5.§. Sitälikin olcon talonisännällä oikeus huonen wuoroon, wijmeisen wuoden edestä, ja wijmeisten colmen cuucauden elatuxen edestä, sijtä calusta cuin huonesa on. Ellei talonisännällä ole mitän hänen calustans sisällä; älkön nautitco parembata oikeutta cuin muutcan welcamiehet, josta 16.§. sanotan. Sijtä calusta cuin Laiwoisa on, otetan ensin laiwa miesten palcka, ja sitten Laiwan wuoro. :6.§. Weron, kymmenesten, ja caiken muun ulostegon edestä kijndiästä omaisudesta, olcon myös sillä etu samaan maahan, jolle se wero tule, ellei se ole pidemmäldä ollut maxamata, cuin 17. Lugusa MaanCaaresa säätty on. Ellei welcapää itze ole maan isändä; nijn nautitcon se jolle ulosteco tule saman edun irtaimesa calusa. Jos Lampuodi on welcapää rakennuxen puutoxeen, usiammain eli harwemmain wuoden edestä; olcon sama Laki. Rakennuxisa toisen perustuxen päälle Caupungisa eli maalla; olcon maan isännällä etu sijhen cuin sen päälle rakettu on. Jos sekä Cruunun että maan isännän werot maxamata on; olcon Cruunulla etu. :7.§. Jos jollaculla on sencaldainen pijlikirja, cuin merilaisa kirjoitettu on, olcon hänellä etu laiwasa, nijn myös calusa, sitten cuin laiwa-wäki maxettu on, nijncuin 5.§. on sanottu. Sitälikin maxettacon se laina ulos, jonga hahdenhaldia laiwan ja calun päälle ottanut on; olcon myös sillä nykyisemmällä näistä kirjoista etu sen wanhemman suhten. Jos jocu laina ulos waraa wuorten töiden, eli muiden sencaldaisten tecoin päälle, olcon hänellä etu sijhen, cuin sillä tehty on. :8.§. Sitte otetan lasten perindö ulos wanhembain eli holhojain tykönä, ja kirckoin ja waiwaisten huonetten saamiset heidän edesseisojains tykönä, nijnmyös welca Cruunulle ja Wapamiehelle, ylöscannosta. Ylöscandomiehen tykönä, joca sitten joudui holhojaxi, eli edesseisojaxi, olcon Cruunulle ja wapamiehelle etu sijhen, cuin ylöscannosta caickein wuotten edestä puuttu. Jos hän oli holhojana ja edesseisojana, ennen cuin hän ylöscandomiehexi joudui; nijn olcon lasten, kirckoin, ja waiwaisten huonein caluille, etu. Jos jocu <149> on andanut sisälle kirjoittaa hänen omaisudens, ennen cuin hän holhojaxi ja ylöscandomiehexi joudui; nijn nautitcon sisälle kirjoituxens hywäxens. :9.§. Näiden jälken tulewat ne, joilla owat selkiät welcakirjoituxet, ja joillen welcapäät owat kijndiän omaisudens eli huonens caupungisa, kirjallisesti pantixi pannet ja ne samat kihlacunnan Käräjäsä, eli Raadihuonesa julkisesti sisälle kirjoittaa andanet, sijnä paicasa, Kihlacunnasa, eli caupungisa, josa omaisus macaa, ja ottacon cukin maxons pantistans. Jos yxi pantti on usiammalle kirjoitettu, ja ellei se ulotu caikille; olcon sillä etu, joca wanhemman sisälle kirjoituxen osotta. :10.§. Jos jocu on welca-kirjoituxens, eli muun saatawan welcans, joca on hywäxi tuttu ja laillisesti wahwistettu, andanut sijnä Oikeudesa sisällekirjoittaa, jonga alla welcapään kijndiä omaisus macaa, ehkä se ei ole pantixi kirjoitettu; nautitcon yhtä hywin etua sisällekirjoituxens jälken ennen muita, jotca heidän saatawat welcans, eli pantti-kirjoituxens sitte owat sisälle kirjoitta andanet. :11.§. Jos usiammat owat sisälle kirjoituxen saanet yhdesä ja samasa kihlacunnan Käräjäsä; olcon caikille yxi oikeus, ehkä yxi on ennen ja toinen jälken, oikeuttans walwonut. Sisälle-kirjoituxista yhtenä Raastupa päiwänä, olcon sama laki. :12.§. Ei anna sisälle-kirjoitus etu-oikeutta muuhun cuin kijndiään omaisuteen, joca welcapäälle oli silloin cuin sisälle-kirjoitus tapahdui: ei myös se joca sitten tapahtu, cuin welantekiä cuollut, eli hänen köyhydens caikille tiettäwä on. :13.§. Jos welcamies istu kijndiäsä pantisa; nautitcon hän maxons sijtä, lähin nijtä, cuin ennen nimitetyt owat. :14.§. Waihetus-kirjan ottailla olcon sitälikin oikeus sen tykönä, cuin waihetus-kirjan andanut on, cosca waihetus-kirja ei hywäxi lueta sildä cuin waihetuxen maxaman piti, ja waihetus-kirjan ulosandaja sillä wälillä on köyhtynyt. Jos waihetus-kirja on hywäxi luettu, ja sen maxaja ei woi sitä sitten lunasta, nautitcon myös waihetus-kirjan ottaja saman oikeuden hänen tykönäns, jos sijtä on waari otettu, cuin erittäin waihetus-kirjoista säätty on. :15.§. Ellei welcapään omaisus ulotu caikille näille welcamiehille; nijn andacot yhtäläisesti langeta marcasta nijn cuin marcasta, ne joilla on yhtäläinen oikeus toinentoisens canssa, ja seisocon caswo nijn lujana cuin pääwelcakin. Waan caswo ei mahda taincaldaisisa tiloisa, welcamiesten wälillä, edemmäxi luettaa, cuin sijhen asti, cosca welcapään omaisus tuli tacawaarickoon pannuxi. :16.§. Jos omaisutta löyty sitte, cuin se welca maxettu on, josta nyt on sanottu; nautitcon caicki ne muut welcamiehet yhtäläisen oikeuden, ja puuttucon heildä samalla muoto nijn marcasta cuin marcasta. Sacoilla on wähin oikeus. ===XVIII. Lucu. Toimitus-miehistä ja asian-ajaista.=== :1.§. Jos jocu pyytän toiselda, hänen puolestans jotan tekemän ja toimittaman, ja hän suostu sijhen; ottacon täyden wallan sen päälle, ja pitäkön hän sitten sijtä waarin: tehkön myös tilin ja lugun sijtä cuin hänen halduuns annetan. :2.§. Mitä asianajaja täyden wallan jälken teke ja päättä, se seisocon nijn lujana, cuin päämies sen itze olis tehnyt ja päättänyt. Jos asianajaja mene edemmäxi, cuin hänelle uscottu on; palkitcon itze caiken wahingon, ja wetäkön sackoa caxikymmendä talaria, ja päämies olcon syytöin. :3.§. Jos toimitusmies käyttä itzens wilpistelewäisesti, harjoitta wieckautta händä wastan, joca täyden wallan annoi, käyttä hänen omaisudens itze hywäxens, <151> laina ulos hänen rahans, eli ottaa rahaa hänen nimeens; wastatcon caiken wahingon edestä, ja rangaistacon asian haarain jälken. Olcon myös se, joca täyden wallan andoi, syytöin caikesta, mitä toimitusmies ilman hänen käskyäns eli tahtoans toiselda lainaxi ottanut, eli jongun canssa päättänyt on; ellei näyttä taita, että se on hänen hywäxens käytetty. :4.§. Jos jocu on saanut täyden wallan, että toisen edestä tehdä ja jättä, ja se joca wallan annoi, saa sijtä wahingon, olcon hänen oma wicans, ettei hän paremmin eteens catzonut. Jos asianajaja on laiminlyömisestä, eli petoxesta, wicapää wahingohon, nijn wetäkön sackoa, cuin sanottu on. :5.§. Toimitus-mies nautitcon cohtullisen waiwan-palcan, nijn myös maxon sijtä, cuin hän toisen asioisa oikeudella culuttanut on. Ellei sijtä ole esipuhetta pidetty, eli jos he ei sowi keskenäns; eroittacon sen Oikeus. :6.§. Jos toimitusmies on welaxi andanut päämiehen omaisuden ja calun sille, joca cunniallisexi ja rehellisexi miehexi tuttin, mutta sitten tule nijn köyhäxi, ettei hän woi sitä jällens maxaa; nijn älkön toimitusmies olco silloin welcapää sitä täyttämän, ellei hän erinomasta maxo sijtä saa, että hän sencaldaises tilas waaran edestä seisoa mahta. :7.§. Jos jocu on päällens ottanut, että wissin ajan sisällä jotan toisen edestä tehdä ja toimitta, eli luwannut sen päätöxehen saatta, ja tule sijtä estetyxi, Cuningan palwelluxen, eli sairauden, omain ascareitten, eli muun laillisen syyn cautta; andacon sen päämiehellens nijn aicaisin tietä, että hän taita jongun toisen siaan otta: sitten olcon asianajaja syytöin, cosca hän sijtä ajasta tilin teke, cuin toimitus hänellä on. :8.§. Jos päämies cuole; nijn tehkön toimitusmies tilin ja lugun hänen perillisillens, ja olcon sitten toimituxesta eroitettu, ellei he muutoin keskenäns sowi. Jos toimitusmies cuole, ja jää jotakin welca; nijn wastatcon hänen perillisens nijn cauwas cuin hänen omaisudens ulottu. :9.§. Joca tahto toimitusmiehen toimituxen päälle puhua; tehkön sen laillisesti, wuoden ja yön sisällä, sen jälken cuin hän toimituxestans ercani, ja lucu ja tili tehty on häneldä, eli hänen perillisildäns, jos hän cuollut on. Jos laillista estettä on; nautitcon saman ajan sen jälken. :10.§. Jos jocu on pois olewa; ja jotakin edestule, josa ei hän ole taitanut toimitusmiestä nimittää; nijn mahta hänen suculaisens, eli ystäwäns hänen edestäns puhua ja wastata, cosca hän, jos nijn waaditan, on pannut tacauxen, että pois olewa on sen hywäxi ottawa, cuin hän tehnyt on. Ellei pois olewa sijhen suostu; täyttäkön hän, joca ilman täyttä waldaa toisen asian päällens otti, eli hänen tacausmiehens, caiken wahingon, cuin sijtä seurais. [[Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734|C-5]] b1fdcowo24xf1lf06ebe46kmkee1feq 0 21261 130136 116850 2026-04-21T22:07:53Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130136 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] |seuraava= |otsikko=Pahategon Caari |alaotsikko= |tekijä=Adolf Fredrik |huomiot= }}''''' ===I. Lucu. Pilcasta Jumalata wastan / ja luopumuxesta sijtä puhtasta Ewangeliumin opista.=== :1.§. Joca aicomuxesta, sanoilla eli kirjoituxilla, laitta ja pilcka Jumalata, hänen Pyhä Sanans ja Sacramentejä; olcon hengens rickonut. Jos se tapahtu ajattelemattomasti ja picaisudesta, ja hän catu; wetäkön sackoa sata talaria, ja rucoilcan ricoxens julkisesti Seuracunnasa andexi. Jos hän sitä teke toisen erän; tehkön cahdenkertaisen sacon. Joca ei woi sackoa maxaa; kärsikön ruumillans, nijncuin Rangaistus Caaresa sanotan. :2.§. Jos jocu teke pilamista Jumalan palweluxen, Jumalan Sanan ja Sacramentein canssa, malttamattomasta mielestä; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria. :3.§. Jos jocu luopu meidän oikiasta Ewangeliumin opista, ja anda itzens erhettywäiseen, eikä anna itzens ojendaa; nijn pitä hän ajettaman ulos waldacunnasta, ja älkön nautitco perindö, eli asujamen oikeutta Ruotzin Waldacunnasa, ellei hän saa Cuningan armoa, ja tule tacaperin, nijncuin 7. Lugusa 4.§. Perindö Caaresa sanottu on. :4.§. Jos sisä- eli ulco-mainen mies, julista erhettywäisen opin-cappalen, ja ei sijtä, waroituxen jälken, lacka; ajettacon myös se ulos waldacunnasta. Jos hänen luulons on sencaldainen, että oikian uscon tunnustuxen Opettajat ei ole sijtä yhtäpitäwäiset; käykön sen canssa, nijncuin Kircko-säänösä asetetan. ===II. Lucu. Noituudesta ja taicauxesta.=== :1.§. Jocainen cuin edesäns pitä noitumista, ja wahingoitta toista ruumin eli omaisuden puolesta, ja täysillä perustuxilla sijhen woitetan; olcon hengens rickonut. Jos jocu saa sijtä cuoleman; nijn pitä mies teilattaman, ja waimon pää poislyötämän, ja hän sitte lawosa poldettaman. Jos jocu on andanut noidan sen tehdä, eli auttanut sitä täyttämän; olcon sama laki. :2.§. Jos jocu edesäns pitä ennustuxia, lucuparannuxia, eli muuta taicausta; wetäkön sackoa ensimmäisen kerran kymmenen talaria, eli enämmän, neljäänkymmenen talarijn asti, sen jälken cuin ricos on, eli istucon wangiudesa wedellä ja leiwällä. Jos hän teke sen toisen kerran; wetäkön caxikertaisen sacon. Jos jocu etzi neuwo eli parannusta lucuparandajain eli tietäitten tykönä; tehkön sackoa wijsi talaria, eli enämmän, cahtenkymmenen talarijn asti, nijncuin ricos on, eli kärsikön wangiutta wedellä ja leiwällä. ===III. Lucu. Kirouxista ja Sabbatin ricoxesta.=== :1.§. Jos jocu puhke ulos waloihin ja kirouxijn Jumalan palwelluxen alla; tehkön sackoa neljäkymmendä talaria, eli istucon wangiudesa wedellä ja leiwällä. Jos jocu sen teke istuwan Oikeuden edesä; olcon sacko puolda wähembi. Jos se tapahtu ilkiwallaisudesta, eli pahasta tawasta, cocouxisa, krouwisa eli juomasiasa, eli julkisesti yhteisillä cujilla ja paicoilla; wetäkön sackoa wijsi talaria joca eräldä cuin händä sentähden Oikeudesa käytetän. Jos jocu wanno muutoin picaisudesta ja mielen malttamattomudesta; wetäkön sackoa yhden talarin. Jos hän colmannen erän, eli usiamman, sen canssa löytän; tehkön sackoa wijsi talaria, cuin ennen sanottu on: ja langetcon näistä sacoista, puoli edesandajalle, ja puoli waiwaisille. Jos jocu teke wäärän walan; sijtä eroitetan Oikeudenkäymisen Caaresa. :2.§. Jos lapsi-ikäinen wanno; se pitä wanhemmilda eli isännäldä witzoilla curitettaman, sen jälken cuin ikä eli paha sisu on. Jos se tapahtu usiammin; pandacon jalca-puhun kircon owen tygö. Jos wanhemmat laiminlyöwät curittaa lapsians kirouxista; tehkön sackoa wijsi talaria. :3.§. Jos jocu ylöncatzo sen yhteisen Jumalanpalweluxen, nijn että hän harwoin tule Kirckoon Sunnundaina ja Juhlapäiwinä: Jos hän sijtä on waroitettu, nijncuin Kircko-säänösä sanotan; tehkön sackoa kymmenen talaria. Jos jocu pidättä perhens pois Kircosta, nijncuin sanottu on; olcon sama laki. :4.§. Jos jocu tule juowuxisa Kirckoon, eli sijhen cusa Jumalan palwelus pidetän, eli muutoin siellä teke sorina ja pahennusta; tehkön sackoa wijsicolmattakymmendä talaria. :5.§. Jos jocu juowuxisa, eli ripittämätä, mene HERran Pyhälle Ehtolliselle: eli, sitten cuin hän Papilda, Kircko-säännön jälken on waroitettu, sieldä itzens pois pitämän; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria. :6.§. Se cuin teke jongun ricoxen Sunnundaina eli Juhlapäiwinä, kellon neljän lyömän wälillä aamulla, ja yhdexän lyömän ehtolla; tehkön sackoa kymmenen talaria Sabbatin ricoxesta, ja teostans erittäin. :7.§. Jos jocu teke työtä, eli käsi-tecoa näiden päiwäin päällä; tehkön sackoa kymmenen talaria Sabbatin ricoxesta, ellei se tapahdu omaxi, eli toisen hätätarpeexi, joca ylöslyckämistä ei sallia taida. :8.§. Rihcama-cammiot, eli muut puodit, ei pidä Sunnundaina ja Juhlapäiwinä awattaman, myymisen tähden: Ruoca ja juoma mahta myytää hätätarpexi, sitten cuin Jumalan palwellus on ohitze. Älkön kelläkän olco walda näinä päiwinä cauppaa tehdä laiwois, eli muisa aluxisa. Jos jocu ricko näisä tiloisa; maxacon sackoa Sabbatin ricoxesta, cuin sanottu on. Sama sacko olcon; jos jocu matcaa eteens otta, maalla eli wedellä, caupungisa eli maalla, ennen cuin Jumalan palwelus on lopetettu. Jocainen cuin hewoisen eli wenhen sijhen wuoro; tehkön sackoa wijsi talaria. Jos jocu on matcalla; asettacon itzens Jumalan palwelluxeen sijhen Kirckoon, cuin tien wieresä on. ===IV. Lucu. Petoxesta waldacunda wastan.=== :1.§. Jos jocu canda nurja kilpe Waldacunda wastan, eli teke jotakin wäkiwallaista työtä Waldacunnan Cuningan ja Herran, Trotningin, eli heidän Lastens päälle; eli tule sijhen woitetuxi, että hän juonittele jotakin, taicka sisä-eli ulco-maisen miehen canssa, Cuningasta ja Waldacunda wastan, heidän wahingoxens ja turmioxens: eli pyytä pettä Waldacunnan Alamaisia, Maata eli Cansa, Sotajoucko, Linnoja, Warahuoneita, Laiwoja, ja muuta sencaldaista; nijn pitä hänen ja caickein cuin hänen canssans samasa juonesa ja aicomuxesa ollet owat, oikia käsi poishacattaman, pää poislyötämän ja he teilattaman, ja heidän irtain ja kijndiä omaisudens, käykön Cruunun alle. Jos ei he woi wahingota tehdä; olcon cuitengin hengens, cunnians ja omaisudens rickonet. :2.§. Jos jocu yllyttä eli edesautta sencaldaista petosta, kirjan, neuwon eli awun cautta; olcon sama laki. :3.§. Jos jocu tietä sencaldaisia petollisia juonia hanckeisa olewan, ja ei nijtä poispoista; nijn paljo cuin hän taita ja woi, eli aicanans ei ilmoita; olcon myös saman rangaistuxen alla. :4.§. Jos hänellä ei ole nijtä perustuxia, joilla hän uscalda taitawansa sitoa sen wiallisen tecoon eli aicomuxeen; nijn pitä hänen caikella cawahtamisella, ja ilman personan nimittämätä, andaman Cuningalle eli jolleculle hänen wircamiehellens, cohta rehellisesti tietää, caicki ne asian haarat, cuin hänelle tietyt owat, että waara ennätettää ja juonittelemus tiedustettaa mahdais. Jos hän sen laiminlyö; rangaistacon sen jälken, cuin hänen ricoxens coetellan olewan. Jos hän nimittä jongun wissin miehen ja se ei taida sijhen sidottaa; rangaistacon nijncuin asia ja asian haarat owat. :5.§. Jos se, joca uscottu on tietämän Cuningan ja Waldacunnan salaisia neuwoja eli päätöxiä, nijsä asioisa, joiden päälle Waldacunnan wartioitzeminen ja waarattomus on perustettu, nijtä ilmoitta; eli jos jocu ilman luwata ja suostumusta, anda nijtä kirjoja ulos, jotca hänen sencaldaisisa asioisa pitä salaisudesa <157> pitämän; seisocon saman rangaistuxen cuin Waldacunnan petoxesta sanottu on. :6.§. Jos jocu otta lahjoja eli andimita wieralda herraudelda, edesauttaxens hänen hyödytystäns Cuningan ja Waldacunnan parasta wastan; olcon rickonut hengens, ja sen cuin hän nautinnut on. Jos Cuningan wircamies muutoin otta lahjoja eli andimita wieralda Herraudelda, ja ei ole ennen, eli cohta sen jälken, andanut sitä tietä, ja saanut sijhen Cuningan lupaa; olcon cunnians ja wircans paitzi, ja rickonut sen cuin hän saanut on. :7.§. Ei mahda jocu alamainen Waldacunnasa, andaa itzens pidettää, nijncuin sanansaattajana wieralda Herraudelda, eli olla wieralle sanansaattajalle awullinen, nijsä asioisa, cuin hänen toimituxeens tulewat; Jos jocu ricko tätä wastan; ajettacon ulos Waldacunnasta, ja cadottacon sen oikeuden ja edun, cuin Ruotzin alamaiselle tygö tule. :8.§. Jos jocu pyytä, eli muille itzens aldixi anda sijhen, että julkisesti, eli salaisen juonittelemuxen cautta, sisälle saattaa, ylöstuottaa eli edesauttaa yhtä pijrittämätöindä yxiwaldiaista hallitusta Waldacunnasa; eli muuta hallituxen muoto, cuin sen, jonga Waldacunnan Säädyt wahwaxi tehnet owat; rangaistacon nijncuin waldacunnan pettäjä, ja olcon rickonut hengens, cunnians ja tawarans. ===V. Lucu. Sijtä / joca häpiällisesti puhu Cuningasta / eli Hänen ja Waldacunnan Neuwonandajita wastan.=== :1.§. Joca häpiällisesti puhu, eli kirjoitta, jotakin Cuningasta, eli Trotningita, eli sitä wastan, cuin Seurajaxi hallituxesa selitetty on; sen pää pitä poislyötämän. :2.§. Joca soima Cuningan ja Waldacunnan Neuwonandaille, yhdelle eli usiammalle, wiran tähden, sitä cuin heidän cunnians päälle käy, ja ei woi sitä todexi täyttä; olcon myös hengens rickonut. Jos jocu puhu, eli kirjoittaa heistä, sitä cuin muutoin häwäisewäinen on, wirasa ja wiran tähden; rucoilcon julkisesti andexi, ja wetäkön sackoa wijsisata talaria. ===VI. Lucu. Metelin nostamisesta ja capinasta.=== :1.§. Joca kehoitta ja yllyttä yhteisen cansan tottelemattomuteen Cuningasta eli sitä wastan, joca Esiwallan puolesta toimittaa ja käske; olcon hengens rickonut. Jos sijtä capina nouse; olcon hucannut sekä hengens että tawarans. :2.§. Jos miehet cocowat itzens yhteen, ja asettawat itzens Cuningan, eli hänen Käskynhaldians käskyä wastan; nijn rangaistacon päämies, cuin ennen sanottu on, ja nijstä muista otettacon, arwan jälken, joca kymmenes mies pois hengeldä, ja rangaistacon ne jäljelle olewaiset cumbikin neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoilla eli cuucauden wangiudella, wedellä ja leiwällä. Jos jocu on sijnä tegosa wähemmän osallinen; rangaistacon asian haarain jälken. :3.§. Jos se tule tapetuxi, jolla Cuningan käsky oli, eli se joca tahdoi capinata hillitä; olcon tappaja rickonut oikian kätens, ja lyötäkön hänen pääns pois ja teilattacon, nijn myös caicki ne, jotca sitä cuollutta hosunet ja lyönet owat. Jos capinan nostaja tule tapetuxi; maatcon costamata. :4.§. Jos jocu käske sotawäke ylös lickeelle nouseman, ilman Cuningan käskyä Neuwonandajain neuwon canssa; eli coosa pitä sitä sotajoucko joca coto luwan saanut on, sillä täyttäxens wahingollista juonittelemista waldacunnan turwallisutta, eli sen asuwaisten <159> wapautta wastan; nijn ei pidä kenengän hänelle sijnä tilasa cuuliaisen oleman, ja olcon hän rickonut hengens, cunnians ja omaisudens. Jos wihollinen lange äkillisesti sisälle maahan, ja ei taita Cuningan käskyä odottaa, nijn mahta tosin sotawäki torjumisexi nostettaa; cuitengin tehtäkön se cohta Cuningalle tiettäwäxi. :5.§. Joca pahasa aicomuxesa ylösajattele, eli ymbäri maacunnan hajottele walheita ja wääriä huutoja, jotca coskewat waldacunnan turwallisutta, eli saatta sillä matcaan yhteisen metelin ja capinan; olcon hengens rickonut, eli rangaistacon maanculkeudella, raippa-witzoilla, eli wangeudella, sen jälken cuin ricos on. ===VII. Lucu. Wääristä myntäjistä.=== :1.§. Jos se lyö wäärää myntiä, jolle myntäminen uscottu on, olcon cunnians ja hengens rickonut, ja täyttäkön wahingon omaisudestans. Jos jocu muu mies lyö eli walaa wäärää myntiä; olcon cunniatoin ja rangaistacon neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoilla, eli cuucauden wangiudella wedellä ja leiwällä, ja tehkön sitten työtä colme ajastaica Cruunun linnasa eli pajasa; maxacon myös wahingon, jos hän jongun sillä on pettänyt. Sama laki olcon sille, joca sijhen neuwonut eli auttanut on; nijn että teco sijtä on tapahtunut. :2.§. Jos jocu uloscaupitze sitä myntiä, cuin hän tietä wäärän olewan, ehkä hän ei ole mynttämiseen neuwonut eli auttanut; täyttäkön wahingon, ja rangaistacon wangeudella wedellä ja leiwällä, taicka raippa-witzoilla, eli witzoilla, sen jälken cuin petos on. :3.§. Jos jocu tule wäärällä myntillä petetyxi, ja waicka hän sen hawannut on, anda sen sitte toiselle ulos; rangaistacon wangiudella asian haarain jälken, ja maxacon wahingon. :4.§. Jos jocu leickele mynttiä, mitä lajia hywäns, eli sen muutoin yhdellä taicka toisella tawalla petollisesti wähendä; olcon cunniatans paitzi, ja rangaistacon neljällätoistakymmenellä parilla raippa-witzoilla, yhdellätoistakymmenellä parilla witzoilla, eli usiammalla, taicka wangiudella wedellä ja leiwällä, aiwan sen jälken cuin ricos on, ja maxacon wahingon. ===VIII. Lucu. Sijtä / joca petosta teke toisen nimesä ja wäärinkäyttä sen ja muiden kirjoituxia.=== :1.§. Jos jocu petollisesti käyttä Cuningan nimeä eli sinettiä itzellens hywäxi, eli toiselle wahingoxi; olcon cunniatoin, ja rangaistacon sijnä siwusa, mies cahdellaneljättäkymmenellä parilla raippa-witzoilla, ja waimo ihminen neljälläcolmattakymmenellä parilla witzoilla, eli neljäncolmattakymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä; ehkä ei sijtä yhtäkän wahingota seuraa. Jos se tapahtu Cuningan Käskynhaldian, eli jongun Oikeuden nimeen, eli sinetin canssa; olcon myös cunniatoin, ja rangaistacon mies cahdexallatoistakymmenellä parilla raippa-witzoilla ja waimo neljällätoistakymmenellä parilla witzoilla, eli cuudentoistakymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä. Jos he pettäwät sillä itzellens calua eli rahaa; seisocon myös warcan oikeuden alla. :2.§. Jocainen cuin wääräxi teke Oikeuden tuomiokirjoja, muistokirjoja eli kirjoituxia, eli Cruunun lascoja ja muita tecokirjoja, jotca yhteisexi hyödytyxexi ja ojennuxexi owat; asetettacon rauta caulasa yhden paalun eteen, ja rangaistacon työllä Cuningan Linnasa, eli warustuxesa wissit wuodet, eli caiken elinaicansa, nijncuin teco on. :3.§. Jos jocu ulospyhki, tygöpane, eli muutta toisen nimen eli sinetin, eli muulla tawalla wääräxi teke kirjoja, lascoja, käsikirjoituxia, lähetys-kirjoja ja muita raamatuita, eli ricki repi ja poltta nijtä, ja kirjoitta toiset siaan, sillä wahingota tehdäxens; olcon cunniatoin ja tehkön sackoa neljäkymmendä talaria, maxacon myös wahingon. Jos hän sen teke wiran-toimituxesa; wetäkön caxikertaisen sacon. :4.§. Jos jocu awa toisen miehen lähetys-kirjan, luke eli anda toisen lukea, ilmoitta ja uloshajoitta sitä cuin kirjoitettu on, ja etzi sillä hänen wahingotans ja häpiääns, jota se coske; wetäkön sackoa caxikymmendä talaria, eli enämmän, ja olcon sijnä siwusa cunniatoin, jos ricos sen ansaitze. ===IX. Lucu. Caxinaimisesta.=== :1.§. Jos mies eli waimo luopu hänen laillisesta awiopuolisostans, ja anda itzens wihkiä toisen canssa joca naimatoin on; olcon se caxnainut hengens rickonut, ja se joca ei ennen nainut ollut, rangaistacon neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoilla, colmellakymmenellä parilla witzoilla, eli cuucauden wangiudella wedellä ja leiwällä; jos sen edellisen awioskäsky hänelle ennen tiettäwä oli. Jos ei he ole itzens secoittanet toinen toisens canssa; tehkön se caxnainut sackoa cahdexankymmendä talaria, ja se toinen neljäkymmendä talaria. :2.§. Jos laillisesti nainut mies eli waimo kihla itzens toisen canssa; wetäkön se nainut sackoa cuusikymmendä talaria. Jos he secoittawat itzens kihlamisen jälken toinentoisens canssa; nijn rangaistacon se nainut neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoilla, colmellakymmenellä parilla witzoilla, eli cuucauden wangiudella wedellä ja leiwällä. Sama rangaistus olcon; jos se, joca Tuomarilda on selitetty jongun puolisoxi, anda wihkiä itzens toisen canssa. Jos se toinen on sijtä tietänyt; rangaistacon colmella parilla colmattakymmendä raippa-witzoilla, cahdexalla parilla toistakymmendä witzoilla, eli cahdenkymmenen päiwän wangiudella, wedellä ja leiwällä. ===X. Lucu. Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa.=== :1.§. Jocainen cuin secoitta itzens eläimen eli muun järjettömän luondocappalen canssa; sen pää pitä pois lyötämän ja hän lawosa poltettaman, surmattacon myös sama eläin ynnä ja poltettacon. :2.§. Jos jocu ei taida sidottaa itze tecohon, waan löytän olleen täydesä aicomuxesa ja walmisa sencaldaista cauhistusta täyttämään: nijn pitä hänen caula-raudasa tekemän työtä puolen wuotta, eli enämmän, asian haarain jälken. ===XI. Lucu. Murha-poldosta.=== :1.§. Jos jocu ehdollans pistä tulen Cuningan Huonen, Linnan ja Warustuxen, Laiwan, Kruti-huonen, Wara-huonen, Aset-huonen, eli muun sencaldaisen päälle; sen oikia käsi ja pää lyötäkön pois, ja poltettacon hän lawosa; täyttäkön myös wahingon, jos hän woi. Jocainen cuin sijhen käske, neuwo eli awullinen on, nijn että teco sijtä tapahtu; seisocon saman rangaistuxen. :2.§. Jos jocu aicomuxesta sytyttä walkian toisen taloon, ja poltta sijnä ylös huoneita, yhden eli usiamman; <163> sen pää lyötäkön pois, ja maxettacon wahingo hänen omaisudestans. Jos ihmisiä sijnä sisällä pala, eli tule cuoletetuxi; nijn olcon murhan-poltaja sijnä siwusa oikiaa kättäns paitzi. :3.§. Jos jocu pahasta sisusta sytyttä walkian ulco-huonen, metzän, elo-auman, heini-suowan, eli olki-rijttan päälle, jotca caucana talosta owat; rangaistacon neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoja, colmellakymmenellä parilla witzoja, eli yhden cuucauden wangiudella wedellä ja leiwällä: palkitcon myös wahingon. :4.§. Jos murhan-polttaja sijnä työsä käsitetän; rangaistacon colmella colmattakymmenellä parilla raippa-witzoja, cahdexallatoistakymmenellä parilla witzoja, eli cahdenkymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä, ehkei sijtä yhtään wahingota tapahduis. ===XII. Lucu. Murhasta ja julmista sisu-töistä nijden päälle / cuin ei taida itziäns warjella.=== :1.§. Jos mies eli waimo surma toisen wäijywäisesti ja salaisesti; tulcon murhajan pää pois lyödyxi, mies teilatuxi, ja waimo lawosa poltetuxi. :2.§. Sama laki olcon sijtä, joca tappa lapsiikäisen, nuoremman cahtatoistakymmendä ajastaica, eli jongun macawan, uiwan, kylpöwän, eli sen, cuin sencaldaisesa tilasa eli toimituxesa on, ettei hän itzens warjella taida. Jos jocu lyö eli haawoitta händä; sacotettacon cahdenkertaisesti. :3.§. Jos jocu otta toisen kijnni wäkiwallalla, repi ulos silmät, eli lyö ulos hambaita, leicka pois kielen, nenän, eli muun jäsenen; olcon hengens rickonut. ===XIII. Lucu. Itzens-surmajasta.=== :1.§. Jos jocu tappa eli surma itzens; nijn mahta sen ruumis sildä, joca sen löytä, soimamata ylösotettaa, ja erinäns laskettaa; jos Tuomari sitte coettele, että hän tahdollans itzens on hucannut; nijn pitä sencaldainen itzens-surmaja metzään wietämän teloittajalda ja maahan caiwettaman. Jos se löytään pään-heicoudesta, raiwoudesta, eli muusta sencaldaisesta tuscasta tapahtunen; nijn mahta hän muilda ihmisildä pideldää ja haudattaa. :2.§. Jos jocu taita sen hengen pelasta, joca itzens hirttänyt on, eli muulla tawalla itzens hucata tahto, ja ei händä pelasta; rangaistacon asian-haarain jälken. :3.§. Jos jocu löyty macawan cuollunna, ja ei cucan tiedä cuinga hän huckunut on; se mahdetan cunniallisesti haudattaa. Jos hän jumalatoinda elämäkerta on pitänyt; nijn pandacon Kircko-aitaan erinäns. :4.§. Jos nijn taita tapahtua, että se joca itzens hucata tahto, ei saa sijtä cuolemata; rangaistacon wangiudella wedellä ja leiwällä, raippa-witzoila eli witzoilla, asian-haarain jälken. :5.§. Jos jocu petollisesti tunnusta, että hän sencaldaisen työn tehnyt on, joca cuoleman-rangaistuxen ansaitze; olcon sama laki. ===XIV. Lucu. Wanhemmitten / lasten / weljein ja sisarten tappamisesta; nijn myös / jos jocu lyö eli nimittele wanhembitans.=== :1.§. Jos isä, eli äiti, ehdollans ja wahwasta neuwosta tappa lapsens; eli jos lapsi tappa isäns, eli äitins; <165> mies waimons, eli waimo miehens; lyötäkön pois oikia käsi ja pää, mies teilattacon, ja waimo lawosa poltettacon. Jos jocu tappa isä- eli äiti-puolens; appens eli anoppins; appi- eli anoppi-puolens; elickä jos ne tappawat lapsi-puolens, eli wäwyns; weli eli sisar, toinentoisens; nijden pitä pää pois lyötämän, mies teilattaman, ja waimo lawosa poldettaman. :2.§. Jos lapsi lyö oma isäns, eli äitiäns; olcon hengens rickonut, eli rangaistacon neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoja, colmellakymmenellä parilla witzoja, eli yhden cuucauden wangiudella wedellä ja leiwällä, asian-haarain jälken. Jos jocu lyö isä- eli äiti-puoldans, appens eli anoppians, appi- eli anoppipuoldans; wetäkön sackoa sata talaria. :3.§. Jos lapsi langetta häwästys sanoja isää, eli äitiä wastan; rangaistacon colmecolmattakymmenellä parilla raippa-witzoilla, cahdexallatoistakymmenellä parilla witzoilla, eli cahdenkymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä. Jos se tapahtu puoli wanhembia eli appe, taicka anoppia wastan; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria. Rucoilcon myös caikisa näisä tiloisa andexi julkisesti. ===XV. Lucu. Isännän eli esi-miehen tappamisesta / hosumisesta ja lyömisestä; nijn myös luwattomista sanoista heitä wastan.=== :1.§. Jos palcollinen ehdollans tappa oikian isändäns, eli emändäns; olcon kätens ja pääns rickonut, ja tulcon päällisexi mies teilatuxi ja waimo lawosa poltetuxi. :2.§. Jos jocu aicomuxesta hosu ja lyö isändäns eli emändäns, ehkä he cuitengan ei saa sijtä cuolemata; rangaistacon cahdellaneljättäkymmenellä parilla raippa-witzoilla, neljälläcolmattakymmenellä parilla witzoilla, <166> eli neljäncolmattakymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä. Jos se tapahtu picaisudesta; nijn rangaistacon cahdexallatoistakymmenellä parilla raippa-witzoilla, neljällä parilla toistakymmendä witzoilla, eli cuudentoistakymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä. :3.§. Jos palcollinen heitä nimittele; wetäkön sackoa neljäkertaisesti sitä wastan cuin laisa luwattomista sanoista, asetettu on. :4.§. Jos palcollinen asetta itzens heitä wastan uhcauxella, eli ylöncatze sanoilla eli käytöxillä; rangaistacon wangiudella wissixi ajaxi, sen jälken cuin asia on. :5.§. Joca tappa esimiehens, sen cuin on pandu isännän siaan; andacon hengen hengestä, mies teilattacon ja waimo lawosa poldettacon. :6.§. Jos jocu lyö esimiestäns eli sitä cuin isännän siasa on; wetäkön neljänkertaisen sacon. :7.§. Jos jocu heitä nimittele; wetäkön colmikertaisen sacon. Uhcauxesta ja solwaistuxesta; wetäkön sackoa wijsi talaria, eli enämmän, nijncuin asia on. :8.§. Ryyttäri, Soltati, eli Puosmanni, joca lyö, eli solwaise Rusthållaritans, eli Ruotu-talonpoicaans, eli hänen waimoans, eli lapsia, taicka palcollisia, heidän wanhemmittens eli isändäns tähden; olcon cahdenkertaises sacos, ja maxacon wahingon. :9.§. Caikisa näisä asioisa pitä sen wicapään, julkisesti rucoileman andexi, cosca ei häneldä henge oteta. ===XVI. Lucu. Lasten-murhasta.=== :1.§. Portto, joca luwattomasta secannuxesta rascaxi tule, ja sitä ei ilmoita ennen synnyttämisen aicaa, etzi yxinäisyttä itze synnyttämisesä, ja sen jälken pane sikiäns pijloon, häneldä pitä pää pois lyötämän ja hän lawosa poldettaman, joco hän edesanda sikiän cuollunna syndynen, eli keskeneräisen olleen. Jos se cohta edestoimitetan, ja coetellan ollen keskeneräisen, eli jos ei löytä jotacuta wäkiwaldaista merckiä sen päälle; nijn rangaistacon äiti witzoilla, wangiudella eli työllä; kärsikön myös sijhen tygö luwattoman secannuxen edestä. :2.§. Jos sencaldainen portto on saanut keskeneräisen, joca wahingollisesta langemisesta, eli muusta tapaturmasta tapahtunut on, ja ei ole pannut sikiätä pijloon, waan sen cohta ilmoittanut, ja taita osotta syyn keskensynnyttämiseen, nijn rangaistacon ainoastans luwattoman secannuxen edestä. :3.§. Jos portto teloitta eli ulosaja sikiäns; olcon hengens rickonut. Sama laki olcon sijtä, joca sijhen neuwo ja auttaa. :4.§. Jos jocu on pyytänyt ulosaja sikiäns, ehkä ei sijtä yhtän waicutusta seurannut ole; wetäkön sackoa sata talaria, eli kärsikön ruumillans. :5.§. Jos portto heittä sikiäns ulos kedolle eli cujalle, nijn että se näljästä, wilusta eli muusta tapauxesta cuole; olcon hengens rickonut. Jos sikiä hengis ylösotetuxi tule, mutta kärsi sijtä terweydens puolesta; rangaistacon portto witzoilla. Jos ei se saa sijtä wahingota; kärsikön cuitengin wangiuden wissin ajan päälle, asian haarain jälken. ===XVII. Lucu. Surmamisesta myrkyllä / eli muulla tawalla.=== :1.§. Jocainen cuin aicomuxesta surma toisen myrkyllä, eli muulla sencaldaisella; sen pää pitä pois lyötämän, mies teilattaman ja waimo lawosa poldettaman. Jos ei cuolema sencaldaisesta surman tarjosta seura; otettacon cuitengin wicapääldä hengi. :2.§. Sama Laki olcon sijtä, joca yhdellä taicka toisella tawalla myrkyttä jotakin, mitä ikänäns se olla taita, sijnä aicomuxesa että sillä wahingoitta jotacuta hengen eli terweyden puolesta. :3.§. Jos jocu on walmistanut myrckyä, jotacuta sillä surmataxens, eli jos hän on ollut samasa neuwosa, eli työsä osallinen: olcon myös hengens rickonut. Jos hän ennen kijnni otetan cuin hän on woinnut täyttä pahan tahtons, wetäkön sackoa sata talaria, eli kärsikön ruumillans. :4.§. Älkön yxikän, ehkä cuca hän olis, rohjetco myydä jotacuta myrckyä, waan uscottawalle miehelle, eli waimolle: jos toisin tapahtu; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria. Jos sijtä on wahingota tapahtunut; olcon cahdenkertaisen sacon alainen. ===XVIII. Lucu. Kircko-rauhasta ja Oikeudenkäymisenrauhasta.=== :1.§. Jocaitzella pitä oleman rauha tiellä Kirckoon ja Oikeuteen mennesä ja sieldä palatesa, joco hän tule omasta, eli toisen miehen huonesta. Joca silloin hänen tappa, eli lyö hänelle mustaneman, eli werinaarman, costaxens hänelle; se ja caicki ne, jotca hänen canssans samas tahdos ja tegos olit, owat rickonet Cuningan walan, ja sen rauhan, cuin Cuningas on wannonut pitäxens alamaisillens. :2.§. Jos ei hän tee sencaldaista wahingota, cuin sanottu on; waan turmele eli muutoin wahingoitta hänen juhtans eli caluns, ricki repi hänen asens, tembo eli lyckä, eli jotacuta muuta sencaldaista tecoa teke, josta hänen paha aicomuxens taitaan coeteldaa; maxacon wahingon, ja olcon cahdenkertaisesa sacosa tappeluxen tähden: Olcon myös neljänkymmenen talarin sacko rauhan ricoxesta. :3.§. Jos jocu wetä weitzen, eli paljan miecan wihasta, kircosa Jumalan palweluxen alla, eli cusa Oikeutta pidetän, ja teke sillä wahingota; olcon hengens rickonut. Jos tappo tapahtu; hacattacon sijnä siwusa hänen oikia kätens pois. Jos ei hän woi wahingota tehdä; wetäkön sackoa caxi sata talaria. Jos hän siellä jongun päälle täyttä muulla tawalla, lyöden ja hosuen, olcon sama sacko. :4.§. Jos jocu nyhki eli lycki toista wihaisesta mielestä Kircosa Jumalan palweluxen alla; tehkön sackoa sata talaria. Jos se tapahtu silloin cuin ei Jumalan palwelus päällä seiso; eli jos jocu toru ja rijtele Kircosa Jumalan palweluxen alla; olcon sacko puolda wähembi. Jos se tehdän mualla, cusa Jumalan palwelus pidetän, ja Seuracunda on; olcon sama laki. :5.§. Jos jocu kiucusta wetä weitzen eli miecan toista wastan, eli lyö händä Kircko-aidasa, cosca hän mene Jumalan palweluxeen, eli sieldä lähte, eli Käräjä siasa, joco hänellä Käräjä asia on, eli ei; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria. Jos sijhen tule mustanema eli werinaarma; nijn hän on Cuningan walan rickonut. :6.§. Jos jocu otta toisen tien omain asiains ja toimitustens tähden, cosca hän taicka Kirckoon ja Oikeuteen mene, eli sieldä palaja: ja siellä hänen päällens täytetän, eli tappelus tule nijden wälille picaisudesta, eli se, joca sijhen tuli, ei tiennyt, että toinen on Kirckoon, Käräjään eli Raaditupaan aiconut; silloin rangaistacon itzecukin työns jälken, ja ei ole Cuningan wala ricottu. :7.§. Cosca jocu coston pyynnöstä sowitun ja sacotetun asian päälle, eli costaxens sille, joca händä wastaan Oikeudesa todisti, eli sentähden, että hän siellä asians händä wastaan warjeli, tappa, haawoitta, lyö mustaneman, eli werinaarman; silloin on hän, ja caicki ne, jotca hänen canssans samasa aicomuxesa ja työsä olit, Cuningan walan rickonut. :8.§. Jos jocu lyömisellä ja hosumisella canda kättä jongun Tuomarin eli muun Cuningan wircamiehen päälle wiran toimituxesa, eli sentähden hänelle costa; olcon hengens rickonut. Jos hän tappa hänen; lyötäkön myös edelläpäin hänen oikia kätens pois; Jos jocu häristä eli uhca händä, eli anda hänelle häpiällisiä sanoja; tehkön sackoa wijsikymmendä talaria, eli enämmän, sataan talarijn asti, nijncuin ricos on; ja anocon andexi. Jos ne sanat käywät arwon ja cunnian päälle; tehkön sackoa cahdenkertaisesti, ja olcon cunniatoin. Joca ei woi sackoa maxaa; rangaistacon wangiudella wedellä ja leiwällä, eli raippa-witzoilla, eli witzoilla. Jos ei se tapahdu wiran tähden; rangaistacon, nijncuin Laki muutoin woipi. :9.§. Jos jocu rohkene lyömisellä ja hosumisella nijden päälle carata, heidän wirasans, eli wiran tähden, jotca Cuningan, eli hänen wircamiestens eli Oikeuden asioita käywät; nijn hän on rickonut Cuningan walan. Jos heidän päällens uhcauxilla, eli häwäistys sanoilla käydän; maxacon se, joca sen teke, kymmenen talaria sackoa. Jos se tapahtu yhteisesä wiran paicasa; tehkön sackoa caxikymmendä talaria. Jos he itze wircansa asioisa tekewät wäkiwalda, eli wääryttä, sanalla eli työllä; olcon sacko cahdenkertainen sitä wastan, cuin muutoin sijnä asiasa asetettu on. ===XIX. Lucu. Wangihuonen-rickomisesta / ja nijstä / jotca wangeja warjelewat / eli päästäwät.=== :1.§. Jocainen cuin ricko Cuningan wangihuonen, wangia ulosauttaxens, eli laina sijhen caluja ja aseita; eli warjele jongun pahantekiän nijtä wastan, jotca tulewat händä kijnni-ottamaan, nijn että hän sen cautta pois pääse: eli päästä wangin ehdollans irralle: eli yhdellä, taicka toisella cawaludella autta händä ulos; sen pitä wetämän sackoa sata talaria. :2.§. Jos jocu otta wangin wäkiwallalla nijldä, jotca hänen kijnni-ottanet owat ja tallella pitäwät, eli wangiuteen, eli Oikeuden eteen, eli tuomittuun rangaistuxeen wiemän pidäis; olcon Cuningan walan rickonut. Jos hän haawoitta heitä, eli lyö mustaneman eli werinaarman; nijn on hän ja caicki ne cuin hänen canssans täydesä neuwosa ja samasa työsä olit, hengens rickonut. :3.§. Jos wahti-mies päästä wangin irralle laiminlyömisestä eli kätkemättömydestä; olcon wircaans paitzi, ja rangaistacon sijnä siwusa sacolla, wangiudella, työllä eli raippa-witzoilla, nijncuin laiminlyöminen, eli myös sen pois-pääsnen ricos on. ===XX. Lucu. Coto-rauhasta ja ryöwydestä.=== :1.§. Jos jocu aiwotulla mielellä, että tehdä wahingota, mene cotia toisen tygö, hänen cartanoons eli huoneisijn, joco ne seisowat sisällä, eli ulcona pihasta, ja owat hänen omans, eli hänellä luwan eli wuoron cautta, eli jos hän mene toisen aluxeen eli laiwaan, olcon se wuorottu eli oma, ja tappa siellä isännän itze, hänen wäkens eli majamiehens; nijn pitä hänen joca sen teki, ja caickein nijden, jotca hänen canssans samasa tahdosa ja työsä olit, oikia kättääns ja hengeens wailla oleman. Jos hän muuta wahingota teke, haawoilla, mustanemilla, eli werinaarmoilla; rangaistacon Cuningan walan ricoxen edestä, cuin edespäin sanotan. Sama laki olcon sijtä joca samancaldaises aicomises carca jongun päälle, tiellä eli cadulla, ja aja händä taca toisen miehen huoneseen, taloon eli aluxeen, johonga hän pacons otta, ja siellä händä wahingoitta, eli heittä taicka ambu hänen perääns, nijn että se sattu sitten cuin hän pihaan, huoneseen eli aluxeen tullut on. :2.§. Jos ei yhtäkään wahingoo tehdä talosa, huonesa eli aluxesa, waan jocu tule wedetyxi, eli pacotetuxi sieltä ulos wäkiwallalla, ja hänen päällens sitten sencaldainen ricos tehdän; olcon sama laki. :3.§. Jos se joca cotona on, juoxe ulos huoneesta, talosta, taicka aluxesta, cosca hän siellä suojas olla taita, ja saa wahingon; eli jos se wahingoitetan, joca suojelustansa siellä etziä tahto, ennen cuin hän sinne pääsnyt on; nijn ei ole Cuningan wala ricottu. :4.§. Jos yxi eli usiammat, mene cotia toisen tygö, ja tahtowat hänelle, eli nijlle cuin hänen talosans owat, wahingota tehdä, waicka ei he woi; nijn tehköön itzecukin cohdastans, neljäkymmendä talaria sackoa, coto-rauhan ricoxesta. Jos ne myös lyöwät jotakin ricki, eli turmelewat; maxacon wahingon. :5.§. Joc jocu tule toisen tygö, hänen huoneseens, taloons, eli aluxeens, ja tapahtu tappelus äckituitusta nijden wälillä; sijnä ei ole Cuningan wala eikä coto-rauha ricottu: jos ei nijn ole, että hän mene pois wihoisans, ja palaja sitten täyden aicomuxen canssa wahingota tekemän, ja sen täyttä; coetelcon cuitengin Tuomari ajasta ja asian-haaroista, jos se mahta sen äckituitun alle luettaa. :6.§. Jos jocu heittä toisen miehen huoneseen, taloon eli aluxeen, kiwen, corennon eli muuta, wahingota sillä tehdäxens; tehköön sackoa wijsi talaria. Jos sijtä tule haawoja; tehkön caxikertaisen sacon, ja sijhen tygö haawoittamisen edestä, nijncuin Laki sano. :7.§. Jos jocu kijnni-otta, köyttä eli sito jongun joca ei ole syyhyn woitettu, ilman ilmeistä pahatecoa, jonga tähden hän kijnni-otettaa ja wangiuteen pandaa mahta; hän on Cuningan walan rickonut. Jos jocu otta toisen wäkiwallalla, omasta eli toisen miehen huonesta, catulda, tieldä eli mualda, ja poiswie wastoin hänen tahtoans, wangiuteen, eli muuhun paickaan; olcon sama laki, ehkei hän mitän wahingota tehnyt olis. :8.§. Jos jocu kiduttaa toista, waatiaxens händä sen cautta tunnustuxeen josacusa asiasa; silloin on myös Cuningan wala ricottu; ja tehköön hän sackoa ilman sitä cahdenkertaisesti, haawoista, jos nijtä sijnä tule. :9.§. Jos jocu ryöwä ja täydellä wäkiwallala otta toiselda hänen huonesans, talosans, laiwasans, cadulla eli tiellä, jotakin, mitä ikänäns se olla taita, enämmän eli wähemmän; otettacon pois hengeldä. :10.§. Jos jocu mene toisen miehen puutarhaan, joca suljettu on, ja otta hedelmitä wäkiwallalla, ja tahto isändä eli hänen wäkens sitä warjella: jos silloin tappelus tule nijden wälillä, ja isändä eli hänen wäkens saa haawan, mustaneman, eli werinaarman; sijnä on Cuningan wala ricottu. Jos he saawat muun wahingon; olcoon cahdenkertaises sacos, ja cotorauhan ricoxesta wetäkön sackoa neljäkymmendä talaria, nijncuin ennen sanottu on. Jos tappo tapahtu; otettacon pois oikia käsi ja hengi. :11.§. Jos jocu taidais pahudesta, eli itzewaldaisudesta ja tuimudesta, maahan hacata, turmella, eli monella muodolla kelwottomaxi tehdä toisen miehen hedelmiä candawaisia puita, eli sencaldaisia, jotca taloncaunistuxexi istutetut owat; täyttäkön wahingon arwiomiesten sanan jälken, ja wetäköön sackoa wäkiwallanteosta joca puulda kymmenen talaria. :12.§. Jos jocu, ilman oikiata packoa, wäkisin maahan repi, eli turmele toisen miehen rakennuxen, eli pysty-aidan; wetäköön sackoa caxikymmendä talaria, ja riucu-aidan edestä kymmenen talaria, maxacoon myös wahingon. Jos jocu muutoin ricko eli repele; sacotettacon, nijncuin Rakennus Caaresa eroitettu on. :13.§. Jos jocu aiwotulla mielellä mene ja teke wahingota talonpojalle, eli hänen wäellens, cosca he työtä tekewät, pellolla, nijtulla, eli muilla hänen tiluxillans: eli jos jocu aja pois jongun hänen saraaldans ja tiluxeldans, toisen miehen saraalle, ja teke hänelle siellä wahingota; wetäkön sackoa neljäkymmendä talaria wäkiwallasta, ja haawoittamisesta, olcon cahdenkertainen sacko. Jos jocu wäkiwallalla ricki-hacka eli turmele toisen peldo-aseita, calan-pyydyxiä, eli muita caluja cuin hänen työhöns tarwitaan; wetäkön sackoa caxikymmendä talaria, ja maxacoon wahingon. :14.§. Jos jocu on ottanut sisälle toisen miehen eläimen pellolda, eli nijtulda, ja se tule, jonga eläin oma on, ja otta sen wäkiwallalla jällens; tehkön caxikymmendä talaria sackoa. Jos hän sen sala poisotta; sacotettacon, nijncuin Rakennus Caaresa sanottu on. ===XXI. Lucu. Yhteisestä maa- ja tie-rauhasta.=== :1.§. Jos jocu lyö itzens ryöwämään, maalla eli wedellä, maalla taicka Caupungisa, joco hän ryöwä wähän eli paljon, nijn pitä häneldä ja caikilda nijldä, jotca hänen canssans samasa tahdosa ja työsä olit; oikia käsi ja pää poislyötämän ja he teilattaman. Jos he jongun päälle carcawat, ja ei woi paha tahtoans täyttä; olcot cuitengin hengens rickoneet. :2.§. Jos jocu teke petollisia walkeita, eli ylöspane muita johdatuxia eli meriwijttoja, että sillä exyttä purjehtiwaisia, ja anda tila haaxirickoon; rangaistacon cahdellaneljättäkymmenellä parilla raippa-witzoja, waicka ei mitään wahingota tapahdu. Sama laki olcon sijtä joca samancaldaisesta aicomuxesta poisrepi, eli ylösotta osottajat eli meriwijtat meren careilda eli rannoilda, eli täyttä ja tucki oikiat purje ja wenhen wäylät, järwisä eli wirroisa; laittacon myös caicki endiseen tilaans jällens. Jos wahingota ja haaxirickoa tapahtu; lyötäkön hänen caulans pois ja hän teilattacon, ja wahingo maxettacon hänen omaisudestans. Jos jocu laiminlyö ylöspitää johto walkeita ja nijtä wirittä oikialla ajalla, wetäkön sata talaria sackoa ja palkitcon wahingon. Jos se tapahtu aicomuxesta; rangaistacon nijncuin ennen täsä§. sanottu on. :3.§. Jos jocu teke wäkiwalda nijlle, jotca haaxiricon kärsineet owat, ja cuoletta jongun; se lyötäkön murscaxi, ja pandacon sitte teilin ja pyörän päälle, olcon myös rickonut caiken irtaimen calunsa. Jos jocu nijtä haawoitta, ja pahoin rundele; otettacon pois hengeldä, ja hänen irtaimesta calustans ottacon Cuningas puolen ja asianomainen toisen puolen. :4.§. Joca sytyttä tulen randaunduneen eli maalle ajettuun aluxeen, josa wäke eli calua sisällä on; olcon sekä hengens että irtaisen caluns rickonut, ja nautitcon asianomainen ensin täyden wahingons palkion hänen waldoimesta ja kijndiästä omaisudestans. Jos jocu ryöwä jotakin randaunduneesta, eli maalle ajetusta aluxesta, enämmän eli wähemmän, nijn cauwan cuin alus wäki läsnä on, eli calua corjata tahto; nijn teilattacon, ja wahingo palkittacon, cuin sanottu on. Sama laki olcon nijstä, jotca neuwolla eli työllä auttaneet owat. Warcaudesta randan istuneesta aluxesta, eroitetan sijnä 42. Lugusa. :5.§. Joca ryöwä tulipalosa, wedenhädäsä, eli cusa wihollinen ahdista, eli cusa jotakin, muun waaran edestä corjattu ja autettu on, eli ruton ja lijckuwaisen taudin aicana, wähän eli paljon; hän on rickonut oikian kätens, hengens ja waldoimen omaisudens. Warcaudesta näisä tiloisa, säätän sijnä 42. Lugusa. :6.§. Jos jocu wäijy toista, cusa ikänäns se olis, tehdäxens hänelle wahingota hengen eli jäsenen puolesta, ja haawoitta hänen, eli lyö hänelle mustaneman eli werinaarman; nijn hän on Cuningan walan rickonut. Jos hän teke jongun muun wäkiwaldaisen työn hänelle eli hänen calullens; tehkön sackoa rauhan ricoxesta ja tegostans caxikertaisesti, ja maxacon wahingon. :7.§. Jos jocu carca toisen päälle yhteisellä tiellä eli cadulla, lyömisellä ja hosumisella, eli hacka ja rickimurta matcamiehen ajocalut; tehkön sackoa neljäkymmendä talaria rauhan ricoxesta ja tappeluxesta lain jälken; maxacon myös wahingon. :8.§. Jos jocu pora ja luihca, elkiwallaisudesta, yhteisillä teillä, caduilla ja cujilla, eli jolleculle sanoilla eli muulla tawalla, rauhattomutta teke; wetäkön sackoa wijsi talaria, puolen edesandajalle ja toisen puolen waiwaisille, ehkei yhtän wäkiwaldaisutta ja wahingota tapahtunut ole. :9.§. Joca purca, eli turmele yhteisiä sildoja, cukista peniculman patzaita, eli peniculman kiwejä, eli muita johdatuxia, eli tecoja, jotca yhteisexi hywäxi, eli caunistuxexi, ylöspandut owat; maxacon sackoa neljäkymmendä talaria ja wahingon jällens. ===XXII. Lucu. Waimowäen-rauhasta.=== :1.§. Jos jocu wäkisin otta waimo-ihmisen, ja wastoin hänen tahtoans täyttä pahan himons, ja laillisesti sijhen sidotan; olcon hän hengeens paitzi, ja waimo syytöin. Ei mahda myös yxikän waimo-ihmiselle sitä soimata, neljänkymmenen talarin sacon haastolla. Jos ei hän woi paha tahtoans täyttä; tehköön cuitengin sackoa wäkiwallasta sata talaria. Jos hän sijnä tapetaan; maatcon costamata. Jos jocu pitä lihallista secannusta hourun waimo-ihmisen canssa, eli sen, joca ei ole täyttänyt cahtatoistakymmendä ajastaica; olcon sama laki. :2.§. Jos waimo-ihminen on wäkisin maattu, ja hän ei cohta sitä tiettäwäxi tee, eikä canna sen päällä lähimmäisesä Kihlacunnan Käräjäsä, eli yhden cuucauden sisällä Oikeuden edesä Caupungisa; nijn älkön hänellä sitten olco walda, wäkiwallan ylitze walitta, jos ei hän laillista estettä osota. :3.§. Jocainen cuin wäkisin otta ja poiswie toisen miehen waimon eli morsiamen, wastoin hänen tahtoans; olcon hengens rickonut, waicka hän ei olis händä maannut. Jos macaminen sijhen tygö tule; olcon myös rickonut caiken irtaimen caluns. :4.§. Jos jocu poiswie wäkisin kihlamattoman pijan eli leskiwaimon; olcon rickonut waldoimen omaisudens, ja rangaistacon wielä päällisexi yhden cuucauden wangiudella, wedellä ja leiwällä. Jos hän sen macaa, wastoin hänen tahtoans; olcon hengens ja irtaimen caluns rickonut, cuin sanottu on. :5.§. Josca haucuttele eli poiswie waimon mieheldäns, eli tyttären isäns eli äitins tyköä, taicka nijden tyköä, jotca heidän siasans owat; wetäkön sackoa sata talaria, eli enämmän, eli kärsikön ruumillans, sen jälken cuin ricos on. :6.§. Sijtä calusta cuin caikisa näisä tiloisa ricotan; ottacon Cuningas puolen, ja sen toisen puolen asianomainen. :7.§. Jos jocu tappa sen waimon, cuin hän tietä rascasna olewan; sildä otettacon oikia käsi ja hengi pois. Jos hän lyö händä nijn että sikiä sijtä huckandu; tehkön täyden miehen hengen sacon. Jos ei hän sijtä tietänyt, että hän silloin rascasna oli, cuin hän händä löi; lisättäkön hänen haawa sackons wijdelläkymmenellä talarilla. ===XXIII. Lucu. Nijden rangaistuxesta / jotca Cuningan walan rickowat.=== :1.§. Jocainen cuin Cuningan walan ricko, mies eli waimo, Caupungisa taicka maalla, wetäkön sackoa sata talaria, ja olcon cunniatoin. Jos sijnä tapahtu tappo eli ryöwys; olcon oikian kätens ja hengens rickonut. Jos jocu toisen erän ricko Cuningan walan; tehkön sackoa caxi sata talaria. Joca ei woi sackoa maxaa, rangaistacon sen jälken, cuin Rangaistus Caaresa sanotan. Jos se cuin Cuningan walan ricko, tule samasa työsä tapetuxi, haawoitetuxi, eli lyödyxi; nijn olcon mitätöin, caicki se cuin hän saa. ===XXIV. Lucu. Muusta taposta.=== :1.§. Jos mies eli waimo tappa jongun tahdollans, ja ilman oikiata hengen hätää; andacon hengen hengestä, ja älkön sijnä auttaco sowindo, eikä asianomaisen esirucous. :2.§. Jocainen cuin käske toista tappamaan, seisocon saman rangaistuxen, cuin hän itze olis tapon tehnyt; otettacon myös sen hengi, joca tappoi. :3.§. Jos jocu anda itzens palcattaa toista tappaman; lyötäkön pää pois ja teilattacon nijn hywin se cuin tappoi, cuin myös se, joca palckais. :4.§. Jos jocu woitetan andanexi neuwoa tappoon, ja se sen cautta on tapahtunut; eli että hän on kijnni pidellyt sitä tapettua ja awullinen ollut: taicka osottanut tappajalle paickaa ja tilaa tappaxens: lainannut sijhen mieckaa eli muuta asetta: eli toimittanut jongun sinne, cusa hän tiesi sencaldaisen waaran hänen edesäns seisowan; nijn pitä sekä hänen että tappajan, hengeldä pois-otettaman. :5.§. Jos usiammat äcki rijdas owat candanet kättä sen cuolleen päälle, ja sijtä hackauxesta, pistosta eli lyömästä, cuin hänen päällens löytän, taitan selkiästi coetella, cuca heistä cuoleman-haawan andanut on; nijn otettacon häneldä hengi, ja ne muut tehkön cukin cohdastans, täyden eli puolen miehen-hengen sacon, sen jälken cuin asian-haarat owat. :6.§. Jos he caicki owat yhtäläisesti hosunet eli lyöneet sitä cuolutta; nijn pitä nijldä caikilda hengi otettaman. :7.§. Jocainen cuin wiha-mielestä syöxe eli heittä toisen wirtaan eli järween; taicka caton pääldä, rakennuxelda eli muulda corkeudelda alaslyckä, nijn että hän sijtä saa cuoleman; andacon hengen hengestä. :8.§. Jos jocu ilman packia, wihasta uloswetä weitzen eli miecan, taicka wirittä pyssyn, eli nosta muuta asetta toista cohden: pistä, hacka, lyö eli ambu händä cohden, ja se osandu toiseen nijn, että hän sijtä saa cuoleman; käykön sijtä, nijncuin muustakin mielitaposta. Jos ei wahingota tapahdu; wetäkön cuitengin sackoa caxikymmendä talaria, cahteen osaan, Cuningaalle ja Kihlacunnalle, eli Caupungille. :9.§. Jos jocu lyö toista kiwellä, cangella, puulla, seipäällä, sauwalla, kädellä, eli muulla, nijn että hän sijtä cuole: eli tarttu toisen curckuun eli caula-lijnaan, nijn että hän kiristy; andacon hengen hengestä. :10.§. Jos caxi toinentoisens tappawat äcki-rijdasta: eli jos he heittäwät toinentoisens wirtaan eli järween, alas rakennuxelda, caton pääldä, eli mualda, ja he molemmin sijtä cuolewat; maatcon mitättömänä, ja haudattacon heidän ruumins eri-paickaan Kircko-tarhasa. :11.§. Ulosmanamisesta campaus-tapelluxeen, ja taposta cuin sijnä tapahtu, on erinäns säätty. ===XXV. Lucu. Jos tappaja eli pahantekiä tapetan / cosca händä kijnni-otta tahdotan.=== :1.§. Jos tappaja eli muu pahantekiä asetta itzens wastuxeen sitä wastan, joca händä kijnni-otta ja wangita tahto, eli carcamisesta estää, ja silloin tapetuxi tule; maatcon mitätöinä. :2.§. Jos tappaja, eli se cuin hengens rickonut on, muulla tawalla, ja ilman wastustawaista kättä tapetan; nijn tehdän hänen edestäns sackoa, sata talaria <180> Cuningaalle, ja sata talaria Kihlacunnalle eli Caupungille. ===XXVI. Lucu. Cuinga tappaja pitä rangaistaman / cosca hän pacoon ja wapaille jalwoille pääsnyt on / eli syitä sijhen on / että hän hengens pitää mahta.=== :1.§. Jos tappaja carcaa ja tule wapaalle jalalle; nijn tutkicon Tuomari cuitengin taposta tuoreen työn päällä. Jos ei tappaja etzi Cuningaan rauha-kirjaa, yön ja wuoden sisällä: eli jos hän saa rauhan, ja ei tule edes estetöinnä sen ajan sisälle, cuin hänelle rauha-kirjasa eteen pandu on; nijn tuomittacon rauhattomaxi ylitze coco Waldacunnan, ja caickein sen alla olewaisten Maacundain: ja maxettacon hänen omaisudestans täysi miehen-hengen sacko, colmesata talaria. :2.§. Jos hän tule edes Cuningan rauha-kirjan päälle, ja cuole, sitte cuin hän asiaan langetettu on, ja ennen cuin hänen päiwäns ulcona on; nijn maxetaan hänen omaisudestans täysi miehen-hengen sacko. :3.§. Jos Cuningas, eli hänen Tuomionshaldia coettele tappajan työn olewan sencaldaisen, että hän mahta sowittaa asianomaisen, ja hengens pitä; nijn maxacon sackoa sata talaria Cuningalle, ja sata talaria Kihlacunnalle eli Caupungille, ja asianomainen nautitcon sen cuin hänelle luwattu on. Jos tappaja cuole ennen cuin hän asianomaisen sowittanut on, nijn maxettacon hänen omaisudestans täysi miehen hengen sacko. :4.§. Jos jongun päälle nijn käydän, ettei hän taida hengens pelasta, ellei hän tapa sitä joca händä hengen puolesta ahdista, ja hän taita sencaldaisen hätätilan wahwoilla perustuxilla osottaa; nijn olcon caikesta <181> rangaistuxesta wapa, ja se jonga hän tapoi, maatcon mitätöinä. ===XXVII. Lucu. Salataposta.=== :1.§. Jos mies eli waimo löytään maalla tapettuna, ja ei jocu tule tappoon laillisesti sidotuxi, yön ja wuoden sisällä, eli syystä sijtä epäluulon alla; nijn pitä kihlacunnan manttalin jälken maxaman sackoa sen salatapon edestä sata talaria: Ottacon Cuningas puolen, ja toisen puolen asianomainen. ===XXVIII. Lucu. Taposta joca tapahtu syyn cautta / ilman aicomusta tappaa.=== :1.§. Jos jocu lugunpitämättömydestä pane ladatun ja wiritetyn pyssyn, eli muuta sencaldaista pois tyköäns, josta lapset eli muut wähällä taitawat wahingon saada, eli laucase ladatun pyssyn coettelemata sijnä cuin wäkee edesä on; eli ambu maalijn seinään, eli mualle, elickä eläwitä ja linduja cohden, sijnä paicasa cuin hän tietä taita ja pitä, että tawallinen on, ihmisten siellä käydä ja olla: eli heittä sijnä, eli pudotta huonesta ja rakennuxesta hirren, kiwen, cangen, eli muuta, ja ei edelläpäin waroita nijtä, jotca alla owat; eli heittä jotakin pystyaidan eli caton ylitze, toisen cartanolle ja tontille, eli yhteiselle cadulle ja perustuxelle, ackunasta ja reppänästä, eli ullacosta, josta wahingo tapahtua taita: jos jocu osandu edesä olemaan, ja saa sijtä cuoleman; nijn wedetän, näisä ja sencaldaisisa asioisa, miehen-hengen coco eli puoli sacko; nijncuin ricos on. :2.§. Jos jocu sysä, eli lyö toista, wihaisesta mielestä, eli ylöncatzesta, kädellä taicka muulla, nijn että hän sijtä maahan lange, ja loucka itzens kiween, seinään, eli muurijn, että hän sijtä saa cuoleman; wetäkön täyden miehen hengen sacon. :3.§. Jos jocu tahto wälttä toisen hackausta, lyömistä eli häristöstä, ja sijnä samasa maahan lange, ja loucka itzens cuolliaxi; maxacon se, joca sijhen syypää oli, puolen miehen hengen sacon. Jos se tapahtu muurin, rakennuxen, eli muun corkeuden päällä, josa waara suurembi on; wetäkön täyden mies wahingon sacon. :4.§. Jos jocu pacotta toisen ulos sencaldaiseen paickaan, eli työhön, taicka myös semmoisella ajalla, että hengen waara sijtä on, ja hän saa sen cautta cuoleman; olcon sama laki. :5.§. Joca lugunpitämättömästi, leikisä eli kisauxisa, on syy toisen cuolemaan; maxacon sackoa nijncuin ricos on, täyden eli puolen miehen hengen sacon. Jos se cuollut on itze canssa syy ollut cuolemaans; nijn olcon sacko wähembi; Jota Tuomari coetella mahta. :6.§. Cosca epäillys on, jos se cuollut taudista eli toisen kätten cautta cuoleman saanut on; nijn andacon Tuomari, eli Cuningan Käskynhaldia sen cuolleen ruumin catzeldaa, ennen cuin se haudatuxi tule. ===XXIX. Lucu. Taposta ja mies-wahingosta / joca enämmän tapahtu tapaturmasta / cuin toisen syyn cautta.=== :1.§. Jos nijn taidais tapahtua, että se, joca oikiasa hengen hätätilasa itzens warjella tahto, eli pyytä sitä kijnniotta, joca laillisesti wangittaman pitä, lyö, eli ambu händä cohden, eli nijtä jotca händä warjella tahtowat, ja toinen tule erhetys-lyömiseen, ja saa sijtä <183> cuoleman: Jos se coetellan tapahtunen hänen tahtoans ja aicomustans wastan; tehkön silloin tapaturman sackoa asianomaiselle caxikymmendä talaria. Ei pidä usiambi cuin yxi lyömä eli ambuminen tapaturmaxi luettaman: Jos usiambi haawa, yhdestä ambumisesta eli lyömisestä tule; olcon myös se tapaturma. :2.§. Jos pyssyllä eli joutzella ammutaan maalijn, taicka eläwiä eli linduja cohden, sijnä paicasa, josa se luwallisesti tapahtua mahta, ja cusa ei taittu ajatella ihmisiä edesä olewan; eli jos sencaldaiseen paickaan heitetän kiwi, tango, eli mitä hywäns se olis, ja jocu sijtä saa cuoleman: Jos silloin taitaan coetella, että tappo tapaturmasta, ilman hänen aicomustans ja tahtoans on tapahtunut; tehkön hän sackoa caxikymmendä talaria, asianomaiselle yxinäns. Sama laki olcon sijtä joca ambu eli heittä, ja se ensin sattu maahan, kiween, huoneseen, hirteen eli muuhun, ja sitten poucahta sijtä, nijn että toinen sen cautta saa cuoleman. :3.§. Jos toisen miehen huone, catto, eli seinä, eli tacka caatu, ja lyö jongun cuolliaxi; olcon tapaturman sacko caxikymmendä talaria, asianomaiselle yxinäns. Sama laki olcon, jos jocu saa cuoleman toisen miehen kelwottomasta sillasta, eli puto toisen miehen caiwoon, joca ei peitetty eli ylitzerakettu ole: eli jos jocu anda wuorolle kelwottoman aluxen: Jos hän ennen waroitettu on; tehkön puolen mies wahingon sacon. :4.§. Jos jocu pane satimia eläwäin eteen metzään eli mualle, keihällä, wiwulla, cuopalla, eli paulalla; nijn pitä hänen sen andaman cuulutta Sunnundaina, ennen cuin hän sen teke, ja tiettäwäxi tehdä, cusa ne oleman pitä. Jos hän sen laiminlyö, ja jocu ihminen sijtä saa cuoleman; tehkön puolen miehen hengen sackoa. Jos nijn on cuulutettu, eli tapahtu sencaldainen onnettomus tontin ja cartanon pijrillä, josa ei toisen oikia culcutie ole; olcon tapaturman sacko. :5.§. Jos rascas waimo tapetan tapaturmasta; nijn enätän tapaturman sacko kymmenellä talarilla. :6.§. Jocainen cuin luckimattomaan huoneseen jättä ladatun pyssyn, nijn että lapset eli muut ihmiset ymmärtämättömydestä taitawat sillä wahingota tehdä; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ehkei yhtän wahingota sijtä tapahtunut ole. ===XXX. Lucu. Jos lapsia eli palcollisia tapetaan tapaturmaisesti.=== :1.§. Jos isä, eli äiti, tappa lapsens tapaturmasta, josa cuitengin suuri huolimattomus on; nijn tehtäkön puoli miehen-hengen sacko, ja käykön perinnön canssa, nijncuin Perindö Caaresa eroitetan. :2.§. Jos äiti macaa lapsens cuolliaxi; tutkicon Tuomari sijtä cohta jos se caupungisa on tapahtunut: Maalla tutkittacon Papilda ja pitäjän wanhemmilda, pitäjän tuwasa, josa Cruunun Woudi eli Nimitysmies pitä läsnä oleman. Jos se löyttään tapaturmasta tapahtunexi, nijn pitä äiti waroitettaman, ja olcon sacosta wapa. Jos se coetellan toisin tapahtunen; nijn lykättäkön asia Tuomarin tygö. Jos imettäjä pane wiereens wuoteelle lapsucaisen; tehkön sackoa wijsi talaria, ehkä lapsi ei saa sijtä wahingota. Jos lapsi tule sijtä tucahutetuxi, eli jos se saa cuoleman muusta hänen huolimattomuudestans; rangaistacon witzoilla, eli kärsikön wangiutta wedellä ja leiwällä; nijncuin ricos on. :3.§. Jos isä eli äiti curitta lastans nijn cowasti, että se sijtä saa cuoleman; tehkön täyden eli puolen miehen hengen sacon sen jälken, cuin asia on. :4.§. Jos isändä eli emändä teke sen palcollisellens; käykön sijtä, nijncuin muusta taposta jocaitzesa tilasa erittäin on sanottu. ===XXXI. Lucu. Taposta ja muusta pahategosta cuin lapsi-ikäiseldä tapahtu.=== :1.§. Jos lapsi-ikäinen, joca on wanhembi seitzendä ajastaica, ja nuorembi wijttätoistakymmendä wuotta, tappa toisen tahdollans; nijn maxetan hänen omaisudestans sackoa colmekymmendä talaria. Jos ei hän woi sackoa tehdä; curitettacon witzoilla cotona huonesa, eli Käräjä huonen taicka Raastuwan owen wieresä; sen jälken cuin paha sisu, eli ikä on. Jos hän cohta täyttä wijsitoistakymmendä wuotta, ja coetellaan hänen paha sisuns ja kiuckuns suurembi olewan, cuin hänen ikäns suhten wasta; nijn rangaistacon hän, cuin täysiikäinen mies. Jos ei tappo tapahdu tahdosta, cuitengin suuresta wiasta; nijn piestäkön isäldä eli äitildä, eli jos ei nijtä ole, lähimmäisildä suculaisilda; ja pitä sijnä jongun Maan eli Caupungin-palweljoista läsnä oleman. ===XXXII. Lucu. Taposta joca tapahtu hourulda.=== :1.§. Jos houru tappa jongun; nijn tehkön sackoa ne, jotca händä wartioitzeman piti, caxikymmendä talaria, asianomaiselle yxinäns. ===XXXIII. Lucu. Jos pahanelkinen eläin / eli coira / cuoletta miehen eli waimon.=== :1.§. Jos pahanelkinen eläin eli coira cuoletta jongun ihmisen, ja isändä ei tietänyt, eläimen eli coiran pahanelkisen olewan, andacon ulos sen wahingollisen eläwän <186> cuoletettaa, ja sowittacon asianomaisen. Jos jocu sildä haawoitetaan; nijn maxacon sen isändä parandajan palcan, ja olcon sillä syytöin. Jos se taitan coeteldaa, että hän tiesi sen pahanelkisen olewan; maxacon puolen miehen hengen sacon, jos jocu sijtä cuole. Jos se jongun haawoitta; wetäkön sackoa kymmenen talaria huolimattomuden tähden, ja puolen haawain sacko. Jos jocu saa sijtä wirhen; andacon sijnä siwusa wirhen sacon, asianomaiselle yxinäns. Jos hän kieldä tietänens, sen ollen pahanelkisen eläimen, eli coiran, ja sijhen löytän puolet perustuxet; warjelcon itzens walallans, eli wetäkön sackoa cuin sanottu on. Jos hän laillisesti tygösanotan sitä eläindä eli coiraa cuolettaa, ja ei sitä tee, ja tapahtu sitten wahingo miehelle eli waimolle, hengen puolesta; maxacon täyden mies wahingon sacon: Haawain edestä, joista ei cuolemata tule, tehtäkön täysi haawain sacko. :2.§. Jos jocu hututtaa coiran ihmisten päälle, eli pacotta ylöllisydestä, hewoista, härkää, eli muuta eläindä jongun päälle, sillä saattaxens hänelle wahingota, rangaistacon nijncuin hän sen itze omalla kädelläns tehnyt olis, joco se on tappo eli haawa. :3.§. Jos jocu cotona elättää carhua, sutta, eli muita metzän-eläwiä, ja ei nijtä hywin sisälle-salpa, eli kijnnitä, ja jocu ihminen nijldä tule cuoletetuxi; maxacon täyden eli puolen miehen-hengen sacon; nijncuin huolimattomus on. Haawain edestä tehkön täyden eli puolen haawain sacon. Cuoletettacon myös se eläwä cohdastans. ===XXXIV. Lucu. Jos jocu haawoitta toisen caswon eli caulan; eli hacka poicki jäsenen / eli lyö ulos hambaita.=== :1.§. Jos jocu hacka toista caswoon, eli caulaan; eli lyö pois eli turmele nenän, corwan, käden, käsiwarren, eli jalaan: elickä lyö ulos silmän, nijn että hän sijtä wirhen saa; nijn tehkön wirhe-sackoa wijsikymmendä talaria, ja haawoittamisesta colmekymmendä talaria. Jos usiammat jäsenet, cuin yxi, tulewat poislyödyxi eli turmelluxi; maxacon jocaitzen edestä sekä wirhe-että haawa-sacon, cuin sanottu on. Wirhe-sacon nautitcon asianomainen yxinäns, ja haawa-sacot käykön colmijacoon: ne pitä wijmeisexi ulosotettaman. :2.§. Jos jocu lyö toiselda pois peucalo-sormen, jalan etupuolen nilkasta, eli candapään; wetäkön sackoa colmekymmendä talaria wirhestä ja caxikymmendä talaria haawoittamisesta. Joca lyö etusormen poicki; tehkön sackoa caxikymmendä talaria wirhestä, ja wijsitoistakymmendä talaria haawoittamisesta. Jocaitzen nijden muiden sormein edestä, tehkön wirhe-sackoa wijsitoistakymmendä talaria, ja haawan sackoa kymmenen talaria. Warwas jalasa, olcon haawoittamisesta tasa arwiosa sormen canssa kädesä; ja puolda wähembi wirhen sacosa. :3.§. Jos jocu lyö toista nijn, että luu särjetän, eli eriä, pääsä, käsiwarresa, reidesä eli sääresä, ja poishackaus sijnä ei tapahdu: eli jos jocu pistä jongun ruumin eli jäsenen läpitze; tehkön sackoa caxikymmendä talaria. Jos sijhen tule wirhe; wetäkön sackoa puolen pois hackausta wastan. :4.§. Jos hambaita uloslyödän; nijn tehkön jocaitzen edestä wirhe-sackoa cuusi talaria, ja haawa sackoa cuusi talaria. 5.§. Jos jocu lyö toista cohden, ja tahto wahingota tehdä: jos toinen seiso edesä, ja saa haawan eli pois hackauxen; nijn wetäkön cuitengin sackoa jocaitzesta, cuin ennen sanottu on. ===XXXV. Lucu. Liha-haawoista / lyömästä / corwapuusteista ja tucustuxesta.=== :1.§. Jos jocu tule haawoitetuxi, eli pistetyxi käsiwarteen, reiteen, eli mualle ruumiseen, josa poishackaus eli luun eroitus ei tapahdu; nijn olcon kymmenen talaria sackoa joca haawasta. :2.§. Joca teke wähemmät haawat, lyö toisen sinisexi eli werisexi; wetäkön sackoa joca mustanemasta ja werinaarmasta caxi talaria. :3.§. Jos jocu lyö toiselle corwapuustin, ja ei näy haitta ihosa; tehkön sackoa cuusi marckaa. :4.§. Jos jocu wetä toista hiuxista eli parrasta, nyhki, lycki eli tuuppi händä, ja ei näy haitta ihosa; olcon sama sacko. :5.§. Jos miehet tulewat yhteen äckirijdasta, ja yxi saa haawan ja toinen cuoleman; nijn rangaistacon tapon edestä lain jälken, ja haawat olcon mitätöinä. Jos he toinentoisens haawoittawat, ja ei cuole cumbican; maxacoon cumbikin sackoa ricoxestans; cuitengin puolta wähemmän se, jota ensin lyötin. :6.§. Nijsä asioisa, joista 3. ja 4.§.§. eroitetan, ei mahda kengän muu päälle candaa, cuin oikia asianomainen; jollei ricos tapahdu ajalla ja paicalla cuin rauhaan cuulutettu on. ===XXXVI. Lucu. Cuinga sacotettaman pitä / jos mies lyö waimoans / eli waimo miestäns / taicka isändä eli emändä palcollistans.=== :1.§. Se mies cuin kiucusta, eli juopumuxesa, eli toisen waimon tähden, lyö waimoans sinisexi eli werisexi, <189> raajaricoxi, eli wirhellisexi; olcon se caicki cahdenkertaisesa sacosa. Jos waimo lyö miestäns; seisocoon saman oikeuden. :2.§. Jos isändä eli emändä lyö palcollistans, nijn että se sijtä tule rajaricoxi eli wirhellisexi; olcoon se laillisesa sacosa, cuin ennen sanottu on. Jos he händä cohtullisesti curittawat ricoxens tähden; olcoon mitätöinä. ===XXXVII. Lucu. Lapsi-ikäisen sacotuxesta haawan ja wirhen edestä.=== :1.§. Jos lapsi-ikäinen, joca on wanhembi seitzändä, ja nuorembi wijttätoistakymmendä wuotta, teke täyden haawan; wetäkön sackoa puolda wähemmän cuin se joca täysi-ikäinen on, sekä wirhestä että haawoituxesta. Jos hän wähemmän lyömän teke, cuin on mustanema, eli werinaarma; olcoon sama laki. Jos ei hänellä itzellä ole omaisuutta sackoa maxaa; nijn piestäkön wanhemmilda, eli holhojalda. ===XXXVIII. Lucu. Haawoittamisesta / joca tapahtu oikiasta tapaturmasta.=== :1.§. Jocainen cuin haawoittamisesa teke jotakin tapaturmasta, ja ei aicomuxesta ja tahdollans; tehköön sackoa nijn haawoittamisesta cuin wirheestä, puolda eli neljättä osa wähemmän, cuin mieli-työstä, sen jälkeen cuin tapaturma on. Jos se tapahtu täydestä tapaturmasta, cusa hän ei taitanut wahingota edelläkättä huomata eli wälttää; olcon syytöin. ===XXXIX. Lucu. Cuinga haawat pitä catzeldaman ja holhottaman; ja parandajan-palcasta.=== :1.§. Joca caupungisa tule haawoitetuxi eli lyödyxi; candacoon cohta Oikeuden edesä, ja nimitettäköön caxi hywä miestä, erinomattain Caupungin Parandajat, jotca ne haawat wisusti catzoman pitä, ja nijstä todistaman. Jos se tapahtu maalla, ja Käräjän-aica on sisällä, eli käsillä; ottacon se cuin lyöty on, cohta haaston sen päälle joca löi, ja hän olcon sitten welcapää, samana eli lähimmäisenä päiwänä tulla wastaman. Jos ei Käräjän-aica ole sisällä, eli lähellä, eli jos hän on nijn woimatoin, ettei hän itze taida Käräjään tulla; nijn andacoon haawat catzottaa nijldä, jotca sen ymmärtäwät ja sitten nijstä todista taitawat. :2.§. Jos jocu nijn pistetään, haawoitetaan, lyödään eli muserretaan, että hän yön ja wuoden sisällä cuole, ja coetellaan silloin selkiästi, että hän sijtä kätten-tegosta cuollut on; andacoon se cuin haawoitti eli löi, hengen hengestä. Jos muu tauti sijhen tygö tulla taita, eli parandajan huolimattomuus, elickä muu tapaturma; nijn langetettacoon coconaiseen, eli puoleen miehen-hengen sackoon, caicki sen jälkeen, cuin asianhaarat owat. :3.§. Jos jäsen tule saamattomaxi ja rambaxi yön ja wuoden sisällä, sitten cuin jocu lyöty eli haawoitettu on; nijn maxetaan sen edestä wirhe-sackoa, cuin sanottu on, asianomaiselle yxinäns. :4.§. Caikisa haawoittamisen asioisa, joisa sackoa tehdän; maxacon syypää parandajan palcan, esteen ja caiken muun culutuxen ja wahingon, ja sijhen tygö kiwun ja särkemisen edestä. Coetelcon myös Tuomari mitä puutetta sillä haawoitetulla elatuxesans sijtä on, ja määrätkön hänelle cohtullisen palckion. ===XL. Lucu. Warcaudesta.=== :1.§. Se cuin ensimmäisen erän warasta calua eli rahaa, ylitze kymmenen talarin; tehköön sackoa colme kerta nijn paljon cuin sen warastetun hinda on. Jos ei hän woi sackoa maxaa; kärsiköön ruumillans, cuitengin ei corkiammalda, cuin warcauden werran jälken. :2.§. Jos jocu warasta usiammasa paicasa, cuin yhdesä, eli eri ajoilla, ja ei ennen ole ollut warcaudesta Oikeuteen wiety ja rangaistu; nijn pitä custakin warcaudesta erittäin paicallans tutkittaman, ja siellä coeteldaman, jos hän warcauteen wicapää on; käyköön sitte tuomio warcaan ylitze caickein edestä, cusa hän wijmein Laisa käytetän, ja rangaistacon nijncuin se, joca ensimmäisen kerran warastanut on. :3.§. Jos waras warcauden tähden toisen kerran Oikeuteen wiedään; maxacon sackoa, neljäkertaisen warcauden werran. Jos ei hän woi sackoa maxaa; kärsikön ruumillans, cuin sanottu on, ja silloin enätän rangaistus wijdellä parilla raippa-witzoja, eli neljällä parilla witzoja. Jos hän tule colmannen kerran jällens, ja warcaus astu sataan talarijn; hirtettäköön, joco se on mies eli waimo. Jos warcaus on wähembi, pääsköön hengelläns: mutta kärsiköön ruumilla warcauden werran jälken, ja tehköön työtä colme wuotta Cuningaan wangiudes. Jos hän warasta neljännen erän; hirtettäköön. :4.§. Caicki se cuin warastettu on, pitä jällens maxettaman, ennen cuin sacko ulos otetan. Jos ei waras sitä woi; sowittacon asianomaisen työllä, cosca waras ei tule hengeldä pois, eli Cuningaan työhön tuomittu ole. :5.§. Jos jocu warasta hedelmitä puutarhasta, humalistosta, naurismaalda, eli caalimaalda, herneitä, härkäpapuja, tammenterhoja eli pähkinöitä, täyden miehen tacan, eli cuorman, eli warasta ja poiswie yhden cuorman, toisen hacatuita puita, hirsiä ja aidaxia, seisocoon warcaan oikeuden. Jos se on wähembi, nijn tehdään sackoa, cuin näpistelemisestä sanotaan. :6.§. Joca itzens sisälle cangotta johonguun paickaan eli huoneseen warastamaan, waicka hän ei mitäkän löydä eli ota; rangaistacon ensimmäisellä erällä, yhdexällä parilla raippa-witzoja, eli seitzemällä parilla witzoja. Jos se tapahtu toistamiseen; olcon caxikertainen rangaistus. Jos hän taas tule colmannen kerran; kärsiköön seitzemäncolmattakymmendä paria raippa-witzoja, eli yxicolmattakymmendä paria witzoja: ja neljännellä erällä cuusineljättäkymmendä paria raippawitzoja, eli seitzemäncolmattakymmendä paria witzoja. Jos hän myös silloin on jotakin warastanut, kärsikön sen edestä erittäin, cuin ennen on sanottu. :7.§. Jos waras murta itzens sisälle läpi ackunan, eli muutoin taloon, eli huoneseen yöcautena, ja saa haawoja eli tule tapetuxi; olcon mitätöinä. Jos hän teke wastuxen joco se on yö eli päiwä; olcon sama laki. Jos hän teke nijlle wahingota jotca omans warjella tahtowat; olcon cahdenkertaisesa sacosa; ja kärsikön sijnä siwusa coto rauhan ricoxen edestä. :8.§. Jos muu mies otta warcaan kijnni, cuin se, joca oikia asianomainen on, eli calusta waaria pitämän pidäis; nijn on hänen omans caxikymmenes penningi caikesta sijtä cuin warcaan myötä sijnä hänen omans oli. :9.§. Jos asianomainen itze ei tahdo warcaan päälle candaa Oikeudesa; nijn candacoon se, jonga Cuningaan puolesta päälle candaa tule, ja natitcoon asianomaisen oikeuden. :10.§. Joca tahdollans päästä warcaan, ja hänen pois tieldä toimitta, sitten cuin hän kijnni otettu ja wangittu on; kärsiköön nijncuin Rangaistus Caaresa, ja ennen täsä Caaresa eroitetaan. ===XLI. Lucu. Jos usiammat ynnä warastawat / eli jocu tule sijhen haucutelluxi / eli käsketyxi; taicka muutoin warcaudesa osallinen on.=== :1.§. Jos caxi eli usiammat lijttäwät itzens ynnä warastamaan; nijn pitä cukin coconaisen warcauden werran jälken rangaistaman, ehkä cuinga he sen keskenäns jacaneet owat. Jos se cuin omaans paitzi on, nautitcon sen jällens, hänen omaisudestans, jolla on wara maxaa. :2.§. Jos jocu haucuttele eli käske lapsi-ikäisen canssans warastamaan: eli jos mies sen teke waimons canssa; wanhemmat lastens, orwoin holhoja wallanalaisen canssa; esimies sen canssa, joca hänen cuuliaisudens alla on, isändä eli emändä palcollistens eli coturins canssa: seisocon saman oikeuden, cuin se joca toisen kerran warastanut on. Jos hän toistamiseen sencaldaisesa työsä löytään, ja warcaus nouse sadan talarin ylitze; hirtettäkön: ja se, joca haucuteldu eli käsketty oli warastamaan, rangaistacoon, nijncuin muu waras, jos hän täyteen ikään tullut on. :3.§. Jos jocu on muutoin warasta auttanut neuwolla, eli työllä; seisocon saman oikeuden cuin waras itze. Joca tietens on kätkenyt eli nautinnut hänen canssans, eli edelläkättä tietänyt, että warcaus tapahtuman piti, ja ei sitä ilmoittanut; eli tiesi warastetuxi ja autti sitä salamaan, eli myös muulla tawalla on warcautta edesauttanut: seisocoon warcaan oikeuden. ===XLII. Lucu. Coto-warcaudesta ja julmasta sisuwarcaudesta.=== :1.§. Jos palcollinen eli muu käskyläinen warasta, näpistele, <194> eli aicomuxella jotain tuhla eli sala isändäns omaisudesta; se olcon caicki cahdenkertaisen sacon alla, muuta näpistelemistä ja warcautta wastan. :2.§. Jos jocu warasta wähän eli paljon, cosca tulipalo, wedenhätä, haaxiricko, wäkiwalda eli wihollinen päälle tule ja ahdista, eli myös jotakin cuin sencaldaisesta waarasta ja hädästä corjattu on; se hirtettäkön. :3.§. Jos hahdenhaldia, calunwetäjä, eli heidän wäkens warasta sitä cuin heille annettu on culjettaa, eli tallelle pitää; maxacoon sen jällens; ja tehkön sackoa neljä kerta nijn paljon cuin warastettu on. Sijnä tilasa olcon sama laki, cosca wierasten holhoja, eli Crouwari maja-mieheldä warasta. :4.§. Jos jocu wieckaudella otta lapselda joca nuorembi on cahtatoistakymmendä ajastaica, eli sildä cuin mielipuoli on, waatteita, caunistusta, eli muuta mitä ikänäns he candawat; eli jos jocu warasta saunasa; eli sildä joca rascasa taudisa macaa; eli joldaculda cuolleelda ihmiseldä; eli macawalda kedolla; eli sijnä cusa yhteinen lijckuwainen tauti huonesa on: olcon myös sama laki. :5.§. Jos jocu warasta sijtä hahdesta, eli calusta, cuin randandunut ja ilman wäke maalle tullut on; rangaistacon cuin nyt on sanottu. ===XLIII. Lucu. Sijtä / joca warasta ulcona kedolla; ja jos jocu otta toisen miehen wenhen / eli hewoisen; taicka lypsä hänen lehmäns / lambaans / eli wuohens.=== :1.§. Jos jocu waraasta pellolda, eli nijtulda, eloo leicattua, eli leickamatoinda, heiniä eli olkia suowatuita, eli suowamattomia; eli toisen miehen hewoisen, <195> eli carjaa, jotca ulcona kedolla syötteellä käywät, aidan sisällä, eli ulcona aidasta; olcon se caxikertaisesa sacosa. :2.§. Sama laki olcon, cusa jocu warasta mettiäis-patzan, eli calaa toisen miehen lammicosta, calaarcusta, wercoista, merroista, catitzoista, eli muista calan-pyydyxistä: linduja ja metzän-eläwitä jahti-pyydyxistä, eli itze pyydyxet, ja muuta sencaldaista. :3.§. Jos jocu otta ja nautitze ilman lainamata eli wuoromata, toisen miehen wenhen, eli aloxen, eli hewoisen, ja coetellan, että hän sen on tehnyt ilman pahaa ja wihaista aicomusta; maxacon caxikertaisen wuoron, ja caiken wahingon. :4.§. Jos jocu lypsä toisen miehen lehmää, lammasta, eli wohta; seisocon Käräjä- eli Raadituwan owen edes yhden hetken, maito-astia kädesä. :5.§. Jos jocu repi toisen aidan, ja laske eläimen pellolle, eli nijtulle, eli muihin tiluxijn; kärsikön nijncuin Rakennus Caaresa sanottu on. ===XLIV. Lucu. Sijtä / joca pane ulos-tecoa ja rasitusta Cuningan werollisten alamaisten päälle.=== :1.§. Jos jocu rohkene panna weroa, ulos-tecoja eli muuta rasitusta Cuningan alamaisten päälle; eli petollisesti otta corkemba tullia ja weroa ulos, cuin suostuttu ja päälle-pandu on; maxacon wahingon, ja seisocon cahdenkertaisen warcan-oikeuden. :2.§. Se Cuningan wirca-mies ylhäinen eli alhainen, cuin itze eli muiden cautta ylitze puhu, eli wiettele alamaisia johongun calun cocomiseen, custannuxeen, ulostecoon, eli työhön; maxacon wahingon, pandacon pois wiralda, ja wetäkön sackoa caxi sata talaria. Jos hän semmoista wastanotta, cosca se nijncuin <196> wapasta mielestä taritan; wetäkön sackoa sata talaria, ja andacon sen jällens cuin hän otti. ===XLV. Lucu. Sijtä / joca petollisesti tygöns wetä Cruunun sisälle-tulon; nijn myös / jos Ylöscando-mies jotain sijtä hucka.=== :1.§. Se cuin petollisesti wetä alans Cruunun sisälle tuloo; seisocon caxikertaisen warcauden-oikeuden. :2.§. Jos Ylöscandomies kääppi Cruunun, Caupungin, eli muita yhteisiä rahoja, ja nijtä hucka; pandacon pois wiralda, ja maxacon ne cuuden talarin caswon canssa joca sadalda; tehkön myös sijhen tygö sackoa neljäkymmendä talaria joca sadan edestä cuin hän tygöns kääppinyt on. Jos ei hän taida täyttä jällens maxaa, ja se on wähembi eli sataan talarijn asti; tehkön työtä Cuningan linnasa eli warustuxesa, yhden wuoden. Jos se astu jotakin sen ylitze, eli cahteen sataan talarijn; tehkön työtä cuin sanottu on, caxi ajastaica, ja nijn edespäin. Jos se astu ylitze yhdexän sata talaria, eli tuhandeen asti; tehkön työtä kymmenen ajastaica. Jos hän on kääppinyt jotain sen ylitze, tehkön työtä caiken elinaicans. Jos se käy ylitze cahden tuhannen talarin; nijn hirtettäkön: Ja käykön ei sitä wähemmin caikisa näisä tiloisa, hänen omaisudens maxoxi. Jos hän taita wahingon maxaa waan ei sackoja, ja ne astuwat tuhandeen talarijn, eli sen ylitze; nijn istucon yhden cuucauden Cuningan wangiudesa wedellä ja leiwällä. Jos sacot owat wähemmät; rangaistacon sencaldaisella wangiudella cahdexan, eli neljätoistakymmendä päiwä, eli colme wijckoa, nijncuin Tuomari sen coettele. ===XLVI. Lucu. Kircko-warcaudesta.=== :1.§. Joca warasta jotakin Kircosa, joco se on Kircon omaisutta, eli muilda sinne tallelle pandua, ja se on sadan talarin eli enämmän werta; nijn hirtettäkön. :2.§. Jos jocu siellä warasta wähemmän cuin sadan talarin werran; olcon cahdenkertaisesa sacosa; tehkön myös sijhen tygö työtä Cuningan Linnasa eli Warustuxesa, yhden eli usiammat wuodet, sen jälken cuin ricos on. :3.§. Joca warasta jotakin toiselda Jumalan palweluxen alla, taicka Kircon sisällä ja mualla, cusa julkinen Jumalan palwelus pidetän, eli warasta ulcona Kircko-mäellä, hewoisen, eli mitä hywäns; tehkön cahdenkertaisen warcaan sacon. :4.§. Sama laki olcon sijtä, joca warasta josacusa ruumis-huonesa, eli caiwa ylös cuolleen ruumin, ja otta käärilijnan, arcun eli pugun; eli warasta waiwaisten-huonesa, eli Kircon esi-huonesa; elickä waiwaisten almukätköstä joca ulcona Kircosta on. ===XLVII. Lucu. Näpistelemisestä / taicka sijtä cuin warastele.=== :1.§. Jos jocu otta eli näppi kymmenen talarin werran, eli wähemmän, se ei mahda warcaudexi cutzuttaa: waan andacon hän sen tacaisin, ja tehkön sackoa puolen sen werta. Jos ei hän sitä woi; kärsikön colmen päiwän wangiuden, ja sowittacon asianomaisen työllä. Jos hän sen teke toisen erän; maxacon tacaisin, <198> ja sackoa toisen sen werran. Jos se tapahtu colmannen erän; seisocon warcaan-oikeuden. ===XLVIII. Lucu. Löytämisestä ja löyty-calusta / ja cuinga se pitä ylöscuulutettaman.=== :1.§. Joca jotain löytä, hänen pitä sen cohta ilmoittaman, ja cuuluttaa andaman colme Sunnundaita perästyxin, lähimmäisesä Kircosa maalla, eli caikisa Caupungin Kircoisa; nijn myös Kihlacunnan Käräjäsä, eli Raadituwasa. Jos se tule joca cadottanut on, ja osotta että se on hänen; ottacon omansa jällens ja andacon cohtullisen löytöpalcan. Jos ei hän tule yön ja wuoden sisällä, sitte cuin cuulutettu on; ottacon Cuningas caxi osaa, ja colmannen osan löytäjä. :2.§. Aarniosta ja wedenpohjasta löytystä tawarasta, eli muusta sencaldaisesta, johonga omistajata ei löydy, ottacon maan-isändä puolen ja löytäjä toisen puolen. Jos se on wanhaa mynttiä, culdaa, hopiaa, cuparia, mitallia, eli muita taito-cappaleita; nijn pitä hänen sen Cuningalle tarjoman. Jos Cuningas sen lunasta; andacon hänelle täyden hinnan, ja cahdexannen osan werran sijhen tygö: sen hinnan pitäkön se cuin löysi. Meri-hyljystä ja Laiwa-löydöstä, eroitetan Meri-Laisa. :3.§. Joca löytä hewoisen, härjän, lehmän, lamban, wuohen, eli mingä eläimen tahtons; andacon kerran cuulutetta, ja nautitcon isännäldä ruocon ja caiken muun custannuxen, sitte cuin se hyödytys lucuun tullut on, cuin hänellä sijtä on ollut. Jos syytä on epäluuloon, sitä wastan, joca sano löytänens; nijn pitä hänen itzens warcaudesta puhdistaman cuulutuxella ja todistuxilla, ja omalla walallans, ettei hän sitä eläindä pahudella ja cawaludella, waan nijncuin culcu eläimen <199> ylös ottanut. Jos ei oikia omistaja tule, yön ja wuoden sisällä; nijn pitäkön eläimen se cuin löysi. :4.§. Jos jocu löytä kimalaisia toisen tiluxilda, ja ei anna cuuluttaa, mutta otta ne pois; käykön sijtä cuin seurawaises§. sanotan. Jos jocu asetta ylös tyhjän kijmalais patzan metzään, eli mualle; eli rualla ja syöttellä hucuttele tygöns toisen miehen kijmalaiset; tehkön sackoa colme talaria, ja andacon ne tacaisin. :5.§. Jos jotain löytän, ja ei anneta nijn cuulutettaa, cuin sanottu on; andacon jällens, ja tehkön sackoa caxi sen werta cuin hän löysi, eli sijtä salannut eli hucannut on. ===XLIX. Lucu. Jos warastettu calu ostetan / eli pantixi otetan; ja cuinga jocu mahta itzens warcaudesta puhdista; nijn myös sijtä / joca petollisesti omista toisen miehen calua.=== :1.§. Jos jocu osta eli otta pandixi sitä cuin hän tietä warastetuxi; seisocon warcan oikeuden; ja joca omans paitzi on, ottacon sen laillisesti jällens, ilman lunastusta. Jos jocu sildä jotain osta, josta epäluulo on; tehkön sackoa kymmenen talaria, ja andacon jällens sen cuin hän nijn osti, jos calu on warastettu. :2.§. Jos päälle-puhe tehdän sijtä cuin warastettu on, ja jocu sano sen ostanens, eli tahto muulla tawalla, saama-miehen cautta, eli todistuxilla osotta hänen oikeudens; nijn se calu pitä Oikeuteen, eli talollisen miehen taan pandaman, ja saama-mies, eli todistuxet edestuotaman. Jos se tapahtu sen ajan sisällä cuin Tuomari eteen pane; olcon hän syytöin, joca puolestans woipi poistaa, ja silloin wastatcon se jonga tygö se johdatetan. Jos ei hän taida laillista saamista osottaa, andacon sen ulos, josta päälle puhe tehdän, ja tehkön itzens warcaudesta puhtaxi omalla walallans, jos Tuomari sen cohtullisexi coettele. Jos ei hän woi walalle käydä; seisocon warcan-oikeuden. Jos hänelle on todistus, että hän sen rehellisesti ostanut on, ehkä ei hän saama-miestä edestuoda taida; olcon syytöin. :3.§. Jos jocu pane merkin sen päälle, joca toisen oma on, joco se on cuollut eli eläwä: eli pane merkin toisen merkin päälle, ja tahto jotain sillä itzellens omistaa; seisocon warcan-oikeuden. ===L. Lucu. Jos lapsi-ikäinen warasta.=== :1.§. Jos lapsi-ikäinen warasta, cuin ei ole wijsitoistakymmendä ajastaica täyttänyt; andacon sen warastetun jällens, nijn usein cuin se tapahtu; ja curitettacon wanhemmildans eli Holhojaldans. Joca lapsi-ikäistä sijhen haucuttele eli wiettele, rangaistacon cuin ennen sanottu on. ===LI. Lucu. Salaisesta cotowiemästä.=== :1.§. Jos mies salaisesti jotain pois wie waimoldans; eli waimo mieheldäns; eli lapset wanhemmildans, eli ne toinentoiseldans, cuin calun yhteydes owat; olcon heidän woimasans, jos he sitä syypäätä sen tähden laillisesti etziä tahtowat. Jos asia tule Tuomarin eteen; nijn coetelcon hän aicomuxen ja asian haarat, ja sowittacon rangaistuxen sen jälken. ===LII. Lucu. Cuinga jocu mahta omans jällens-ottaa / eli toisen laillisesti warcauteen sitoa / ja sijtä tutkia eli tiedusta andaa; ja jos toiselda jotan calua ilman syytä poiswieroitta tahdotan.=== :1.§. Ei mahda cucan itzemielisesti tacaisin ottaa sitä cuin hän omaxens tunde, joco se on häneldä warastettu, eli hän on sen cadottanut; waan turwatcon sijtä Käskynhaldiaan, eli Tuomarijn; cuitengin mahta hän sen sildä tacaisin otta, joca on irtain mies, eli luullan carcawan, eli cusa warastettu calu tuoresa työsä löytän. :2.§. Jos aihetta on, eli jotain tietoa, cuhunga waras, eli warcan calu tullut on; nijn anocon lupa kihlacunnan Woudilda, eli Nimitysmieheldä maalla, taicka Pormestarilda ja Raadilda caupungisa, siellä tiedustaa, ja sanocon mitä häneldä pois tullut on ja mingä caldaista, nijn myös hänen perustuxens sijhen: nijncuin, että se epäluulon alainen on ennen warastanut, eli että sencaldaisia warcaus caluja hänen tykönäns nähty on; eli että hän nijtä on myynyt; taicka että hän pitä itzens lymysä, ja näky syyn selkääns ottawan; eli että hän on ollut muiden seurasa, joilla warcaus syystä taitan soimattaa: näisä ja usiammisa sencaldaisisa tiloisa, ei mahdeta hakemista häneldä kielttää, waan mengön hän sinne cahden Lautamiehen eli cahden wannotetun caupungin palweljan, taicka muiden wierasten miesten canssa; ja ilmoittacon siellä kylän miehille eli isännälle, että he sinne lähetetyt owat. Jos ei löytä sitä cuin perän haetan; nijn osottacon se joca tiedustusta anoi; eli tehkön walans, että hänen omans pois tullut on, ja ettei hän pahan suomasta tiedustusta hakenut ole. Ei cucan mahda toisin, itzeotetusta <202> wallasta, tiedusta. Jos jocu sen teke, ja ei löydä warcautta; tehkön sackoa kymmenen talaria ja täyttäkön wahingon. :3.§. Jos kylänmies eli isändä asettaa itzens wastuxeen, ja ei tahdo sallia sencaldaista tiedustusta, waan carca nijden päälle jotca tiedustaman pitä, hosumisella ja lyömisellä, eli häwäistys sanoilla; rangaistacon nijncuin 18 Lugusa 9.§. täsä Caaresa sanottu on. :4.§. Jos ei isändä itze ole cotona, waan emändä; käykön tiedustus yhtä hywin eteens. Jos hän on naimatoin, ja anda jongun muun huonettans hallita; olcon sama laki. ===LIII. Lucu. Salawuoteudesta.=== :1.§. Jos naimatoin mies salawuoteutta pitä naimattoman waimoihmisen canssa; maxacon mies sackoa kymmenen talaria ja waimo wijsi. Jos se tapahtu toisen erän; sacotettacon cahdenkertaisesti: ja colmannen kerran colmekertaisesti. Jos jocu nijn muodon horjahta neljännen erän, eli usiamman; tehkön sackoa joca erän edestä, mies cahdexankymmendä, ja nainen neljäkymmendä talaria. :2.§. Näistä sacoista ottacon isä eli äiti, eli edeswastaja, asianomaisen oikeuden, jos he päälle-candawat. Jos ei he canna; nijn candacon se, jonga Cuningan puolesta candaa tule, ja nautitcon asianomaisen oikeuden. Jos hän jongun syyttä, ja ei woi sitä täyttää; kärsiköön laittoman syyttämisen edestä, cuin Laki sano. :3.§. Jos ei ne woi maxa sackoa, cuin salawuoteutta pitänet owat; nijn rangaistacon mies ensimmäisen erän neljäntoistakymmenen päiwän wangiudella, eli tehkön työtä Kircosa, Linnasa eli Warustuxesa, ja toisen erän edestä caxikertaisesti: nainen rangaistacon puolda wähemmällä. Jos se tapahtu colmannen kerran; rangaistacon <203> mies cahdentoistakymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä, eli kymmenellä parilla raippa-witzoja; ja nainen sencaldaisella wangiudella cahdexan päiwää, eli neljällä parilla witzoja. Neljännellä erällä rangaistacon mies cahdenkymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä, eli seitzemäncolmattakymmenellä parilla raippa-witzoja; ja nainen sencaldaisella wangiudella caxitoistakymmendä päiwää, eli kymmenellä parilla witzoja. :4.§. Jos jocu macaa mykän waimo-ihmisen, eli isändä palca-pijcans; olcon mies cahdenkertaises sacos, joco se on huoruus eli salawuoteus. Sijtä, joca macaa hourun naisen, eli lapsi-ikäisen, on ennen sanottu. :5.§. Jos jocu otta sen awioxens, jonga hän maannut on; nijn andacon Kirckoon ajattoman wuoteen-seuran edestä, caxi talaria cumbikin. :6.§. Jos orwon-holhoja macaa pijan, joca hänen warjelluxens alla on; eli opettaja sen, joca hänen opetuxens alle uscottu on; nijn rangaistacon hän wangiudella wedellä ja leiwällä, eli muulla ruumin-rangaistuxella, asian-haarain jälken; ja nainen wetäkön sackoa Lain jälken. :7.§. Jos jocu on salawuoteutta pitänyt usiamman canssa, ja ei ole ennen sencaldaisen ricoxen tähden lakijn-wiety; olcon yhdenkertainen sacko cungin edestä, cuin sanottu on. :8.§. Jos usiambi lapsi on sijtetty yhden naisen canssa, ja lakijn-wieminen ei ole sillä wälillä tapahtunut; wetäkön sackoa, nijncuin yhden secannuxen edestä. ===LIV. Lucu. Luwattomasta secannuxesta kihlauxesa / ja awioskäskyn-lijton alla.=== :1.§. Jos ylkä-mies macaa morsiamens, eli mies macaa pijan, eli lesken, awioskäskyn lijton alla, ja ei sitten tahdo händä awioxi otta; käykön sijtä, nijncuin Naimisen ja Perinnön Caareisa eroitetan. :2.§. Jos kihlattu mies macaa kihlamattoman naisen: eli jos kihlattu nainen, anda itzens maattaa kihlamattomalda mieheldä; wetäkön se kihlattu neljäkymmendä talaria sackoa, ja se toinen caxikymmendä talaria. Jos ei se kihlamatoin tietänyt, että se toinen kihlattu oli; rangaistacon nijncuin salawuoteuden edestä. :3.§. Jos mies kihla itzellens caxi, ja ensin macaa sen edellisen morsiamen, ja sitten sen jäljellisen; tehkön sackoa sata talaria. Jos hän ensin on maannut sen jäljellisen, ja sitten sen edellisen; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria. Sama sacko olcon, cusa jocu kihla itzellens caxi, ja macaa ainoastans jäljellisen. :4.§. Jos kihlattu mies macaa sen naisen, joca toiselda kihlattu on; tehkön cumbikin sackoa cahdexankymmendä talaria. ===LV. Lucu. Yhdenkertaisesta huorudesta.=== :1.§. Jos naimatoin mies teke huorin naidun waimon canssa, eli naimatoin waimo-ihminen nainehen miehen canssa; tehkön sackoa se cuin nainut on, cahdexankymmendä talaria, ja naimatoin neljäkymmendä talaria. Nyt syyttä naimatoin waimo-ihminen, joca maattu on, nainetta miestä, että hän hänen maannut on, ja Tuomari coettele, että hänen walalla itzens sijtä wapahtaman pitä: Jos hän woi walan tehdä; nijn rangaistacon nainen, cuin salawuoteuden edestä. :2.§. Jos nainut mies eli waimo, teke huorin sen canssa joca kihlattu on; tehkön sackoa satacaxikymmendä talaria, ja se kihlattu cahdexankymmendä talaria: eli rangaistacon se nainut cahdellaneljättäkymmenellä <205> parilla raippa-witzoja, neljälläcolmattakymmenellä parilla witzoja, eli neljäncolmattakymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä; ja se kihlattu colmella parilla colmattakymmendä raippa-witzoja, cahdexalla parilla toistakymmendä witzoja, eli cahdenkymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä. :3.§. Yhdenkertaisen huoruden edestä toisella kerralla, tehkön se nainut sackoa, satacuusikymmendä talaria, ja se naimatoin cahdexankymmendä talaria: eli rangaistacon nainut cuudellaneljättäkymmenellä parilla raippa-witzoja, seitzemälläcolmattakymmenellä parilla witzoja, eli neljäncolmattakymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä; ja naimatoin colmella parilla colmattakymmendä raippa-witzoja, cahdexalla parilla toistakymmendä witzoja, eli cahdenkymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä. Jos jocu tule colmannen erän jällens; nijn lisätän sen rangaistus cuin nainut on, cahdexankymmenen talarin sacolla, ja naimattoman neljälläkymmenellä talarilla; eli rangaistacon nainut neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoja, colmellakymmenellä parilla witzoja, eli yhden cuucauden wangiudella wedellä ja leiwällä, ja naimatoin cahdellaneljättäkymmenellä parilla raippa-witzoja, neljälläcolmattakymmenellä parilla witzoja, eli cahdenkymmenen ja neljän päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä. Jos se tapahtu neljännen kerran; nijn olcon hengens rickonut, se cuin nainut on, ja naimatoin tehkön sackoa satacuusikymmendä talaria. :4.§. Jos naimatoin mies eli waimo on kärsinyt rangaistuxen salawuoteuden edestä, ja teke sitten yxikertaisen huoruuden; tehkön sackoa huoruuden edestä cuin sanottu on, ja sijhen tygö salawuoteuden sacon. Jos jocu tule colmannen erän ja erhetty salawuoteudella; nijn tehkön mies sackoa colmekymmendä talaria, ja nainen wijsitoistakymmendä talaria. Jos jocu ensimmäisen erän on tehnyt yxikertaisest huorin, ja sen edestä Lain jälken rangaistuxen kärsinyt, ja sitte teke salawuoteutta; <206> wetäkön sackoa mies caxikymmendä talaria, ja nainen kymmenen talaria. Jos jocu horjahta salawuoteuteen, sitte cuin hän toisen erän on tehnyt yxikertaisesti huorin; rangaistacon colmikertaisella salawuoteuden sacolla. :5.§. Caikisa luwattoman secannuxen asioisa, joco se on huoruus eli salawuoteus; andacon mies Kirckohon neljä talaria, ja waimo-ihminen caxi talaria. :6.§. Sacoista yhdenkertaisen huoruuden edestä, cuin mies teke; ottacon waimo asianomaisen oikeuden. Jos hän andexi anda hänen ricoxens, ja ei tule eroitetuxi hänestä; nijn ottacon asianomaisen oikeuden se, jonga Lain jälken candaa tule. Sama laki olcon, cosca waimo ricko. ===LVI. Lucu. Cahdenkertaisesta huorudesta.=== :1.§. Jos nainut mies teke huorin toisen miehen waimon canssa; olcon molemmat hengens rickonet. :2.§. Jos nainut mies macaa toisen miehen morsiammen, jonga hän tiesi maatuxi hänen ylkämieheldäns; rangaistacon neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoja, eli yhden cuucauden wangiudella wedellä ja leiwällä. ===LVII. Lucu. Haureuden edesauttamisesta ja haureudesta.=== :1.§. Jos jocu sencaldaisia huoneita ja cocouxia pitä, josa riettautta ja irstaisutta harjoitetan; seisocon sencaldaisen haureuden edesauttamisen tähden colme päiwää caakin edesä, ja colmandena päiwänä suomittacon teloittajalda, ja pidettäkön sitten yhteisesä työsä colme ajastaicaa. Jos jocu löytän sijnä toinen kerta; suomittacon samalla muoto caakisa, ja tehkön työtä caiken elinaicans. :2.§. Ne portot cuin sencaldaisisa huoneisa andawat itzens haureuteen pidettää, pitä kijrusti kijnni otettaman ja wangiuteen pandaman, ja sitten heidän ricoxens jälken tuomittaman sackoon eli yhteiseen työhön. Jos he kertowat ricoxens; rangaistacon witzoilla asianhaarain jälken. ===LVIII. Lucu. Lihallisesta secannuxesta orpanain canssa.=== :1.§. Jos jocu macaa orpanans; tehkön cumbikin sackoa neljäkymmendä talaria. Lihallisen secannuxen edestä sen canssa, jolla ennen on ollut hänen orpanans awiona, eli joca muutoin on sen maannut; sacotettacon nijncuin salawuoteuden edestä. :2.§. Jos jocu ricko toisen kerran; olcon se cahdenkertaisesa sacosa. ===LIX. Lucu. Sucurutzaudesta / ja lihallisesta secannuxesta muisa kieltyisä polwisa.=== :1.§. Jos jocu macaa awio, eli awiottoman weren-langons oikiasa alasastuwaisesa eli ylösnousewaisesa polwesa; nijncuin isä tyttärens eli tyttärens-tyttären, ja poica äitins, äitins äitin, eli isäns äitin; nijn pitä nijden molembain pää pois lyötämän, ja heitä ei Kircko-aitaan haudattaman. :2.§. Sama laki olcon nijstä, cuin ylösnousewaisesa eli alasastuwaisesa heimolaisuden polwesa, toinentoisens canssa itzens secoittanet owat: nijncuin mies waimons äitin canssa, eli oman äiti-puolens, eli poicans <208> waimon, poicans pojan, eli tyttärens pojan waimon; tytär-puolens, poica-puolens tyttären, eli tytärpuolens tyttären; eli waimo miehens isän, eli oma isäpuolens eli tyttärens miehen; eli poica-puolens canssa, eli sen, elickä tytär-puolens pojan canssa. :3.§. Jos jocu macaa täyden sisarens, eli sisarpuolens, joco se on oikiasta awiosta, eli luwattomasta secannuxesta; nijn owat myös ne molemmat hengens rickonet. :4.§. Jos lihallinen secannus tapahtu weljen tyttären, sisaren tyttären, taicka heistä tulleitten canssa; eli isän sisaren, eli äitin sisaren canssa; eli jos waimo maatan weljens pojalda, eli sisarens pojalda, sedäldä eli enoilda; olcon sama laki. :5.§. Jos yxikertainen eli caxikertainen huoruus tapahtu jongun canssa näisä suculaisuden eli heimolaisuden polwisa; nijn mies teilattacon, ja portto lawosa poldettacon. :6.§. Jos mies teke huorin hänen waimons naimattoman sisaren, eli waimo hänen miehens naimattoman weljen canssa; rangaistacon mies neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoja, eli yhden cuucauden wangiudella wedellä ja leiwällä; ja waimo colmellakymmenellä parilla witzoja, eli wangiudella cuin sanottu on. :7.§. Jos mies macaa weljens lesken, eli caxi sisarusta; eli jos waimo maatan cuollen miehens weljeldä, eli cuollen sisarens mieheldä, eli cahdelda weljexeldä; rangaistacon neljäncolmattakymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä; eli mies cahdellaneljättäkymmenellä parilla raippa-witzoja, ja waimo neljälläcolmattakymmenellä parilla witzoja. :8.§. Jos mies macaa waimons weljen eli sisaren tyttären, setäns lesken, eli jos waimo pitä lihallista canssakäymistä miehens weljen pojan, eli sisaren pojan canssa; eli isäns sisaren elickä äitins sisaren miehen canssa; tehkön sackoa cumbikin heimolaisuden rickomisen edestä cahdexankymmendä talaria, eli rangaistacon <209> colmellacolmattakymmenellä parilla raippa-witzoja, cahdexallatoistakymmenellä parilla witzoja, eli cahdenkymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä. Jos jombicumbi on nainut; rangaistacon cahdellaneljättäkymmenellä parilla raippa-witzoja, neljälläcolmattakymmenellä parilla witzoja; eli neljäncolmattakymmenen päiwän wangiudella wedellä ja läiwällä. :9.§. Jos jocu macaa cuollen waimons äiti-puolen, eli poica-puolens waimon; eli isä-puolens lesken; elickä jos waimo pitä lihallista canssakäymistä miehens isä-puolen, eli tytär-puolens miehen canssa; eli miehens äiti-puolen, jälken jäänen miehen canssa: nijn wetäkön sackoa heimolaisuden ricoxen tähden cahdexankymmendä talaria, ja sijhen tygö luwattoman secannuxen edestä erittäin. Jos se tapahtu toisesa heimolaisudesa siwullapäin; älkön enämbätä kärsikö, cuin muustacan secannuxesta. ===LX. Lucu. Sijtä / joca walhettele toisen päälle / ja härjous-sanoista.=== :1.§. Jos jocu edesanda jongun Oikeudesa, eli Cuningan Käskynhaldian tykönä, sen asian tähden, cuin käy hänen hengens eli cunnians päälle, ja tahto händä sijhen sitoa, mutta ei sitä woi; ja coetellan, että hän sen wäärästi ja ilkiästä aicomuxesta tehnyt on; seisocon saman rangaistuxen, jonga ale sen edesannetun olis pitänyt käymän, jos hän syypää olis ollut. Jos jocu wäärää todistusta canda sencaldaisesa tilasa; olcon sama laki. :2.§. Jos ei hän sitä ole tehnyt wihan kiucusta; wetäkön sackoa caxikymmendä talaria, eli enämmän, asian-haarain jälken, ja rucoilcon ricoxens andexi julkisesti Oikeuden edesä: maxacon myös caiken wahingon. :3.§. Jos hänellä owat puolet todistuxet; olcon wapa syyttämisen edestä. :4.§. Jos jocu walhettele toisen päälle salaisesti, ja se käy hengen eli cunnian päälle: eli julista sencaldaista sanoma hänestä, ilkiästä aicomuxesta; olcon cunniatoin, ja rangaistacon sijnä siwusa raippa-witzoilla, eli witzoil-la, wangiudella wedellä ja leiwällä, eli maan culkeudella, sen jälken cuin asia ja persona on: anocon myös ricoxens julkisesti andexi. Jos se tapahtu Cuningan eli Waldacunnan Säätyin tykönä, heidän yhteisesä cocouxesans; olcon caxikertainen rangaistus. :5.§. Jos jocu kirjoitta ja julista semmoisen häwäistys kirjan, joca coske yhden eli usiamman arwoon ja cunniaan, hywän nimeen ja sanomaan; olcon se Laki, cuin 4.§. on asetettu; ja poldettacon häwäistys kirja julkisesti teloittajalda. Jos ei se käy arwon ja cunnian päälle, mutta on muutoin häpiällinen ja halwendawainen, rangaistacon wangiudella eli sacolla, asian haarain jälken, ja rucoilcon sijnä siwusa julkisesti andexi. Jos jocu muu uloshajotta sencaldaisia kirjoituxia pahasta aicomuxesta, nijtä cuuluisaxi tehdäxens; rangaistacon nijncuin hän itze ne kirjottanut olis. :6.§. Jos jocu wihan kiucusta anda toiselle härjous sanan, cuin arwon ja cunnian päälle käy, ja sen taicka cohta eli Tuomarin edesä ojenda ja tacaisin otta; tehkön sackoa cuusi marckaa. Muiden sopimattomain ja ylöncatze sanain eli käytösten edestä; tehtäkön sackoa yxi talari. Jos se tapahtu suuresa cocouxesa, eli yhteisellä cadulla, cusa paljon wäke on; olcon caxikertainen sacko. ===LXI. Lucu. Osallisudesta pahategoisa.=== :1.§. Joca käske, eli palckaa, autta eli neuwo toista johongun pahatecoon, nijn että se sen cautta tapahtu; <211> rangaistacon yhtäläisesti sen canssa, cuin työn teki. :2.§. Jos jocu muutoin on työhön wähemmän syypää; rangaistacon raippa-witzoilla, eli witzoilla, wangiudella eli työllä, ricoxen jälken. :3.§. Nyt hän eikä ole neuwonut, eikä auttanut tecoon: mutta on edelläpäin tietänyt, että se oli hanckeisa, ja ei sitä ilmoittanut; eli myös sitte cuin työ on tehty, on saanut sijtä tiedon, ja auttanut sitä salaaman: rangaistacon asian-haarain jälken, raha sacolla, eli nijncuin ennen sanottu on. :4.§. Joca tieten huonesa pitä ja sala jongun suuren pahatekiän; wetäkön sackoa neljäkymmendä talaria, eli enämmän, cuinga asia on. [[Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734|C-6]] qic4e5m2n6dynamalavvt91rptm0jum 0 21262 130137 116851 2026-04-21T22:08:09Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130137 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] |seuraava= |otsikko=Rangaistus Caari |alaotsikko= |tekijä=Adolf Fredrik |huomiot= }}''''' ===I. Lucu. Pahatecoin edesandamisesta / ja wangein ylöspitämisestä.=== :1.§. Hengen-asiat, ja muut suuret pahattegot, pitä ilman wijwytystä Oikeudesa edesannettaman. Jos ei asianomainen sitä tee, waan laske ne salaan; tehkön sackoa caxikymmendä talaria, eli enämmän, nijncuin asia on; ja candacon pahategon päälle se, jonga Cuningan puolesta candaa tule. Jos ei hän sitä tee; olcon wircaans paitzi, eli tehkön sackoa asian-haarain jälken. :2.§. Tappajat, ja muut suuret pahantekiät, pitä cohta tuoren työn päälle kijnni-otettaman, wangiuteen <212> pandaman, ja ilman wijwytystä Oikeuden eteen asetettaman. Ei mahda tacausta otettaa, cusa asia käy hengen eli ruumin päälle, cosca ei rahalla mahda sackoa maxettaa. :3.§. Joca anda kijnni-pandaa jongun, cuin ei ole suuresa pahategosa julkisesti löytty; olcon welcapää händä nijn cauwan elättämän, että hän Oikeudesa asiaan sidotan. Jos hän ei woi händä elättä, eikä tahdo asiaa päätöxeen ajaa: eli jos jocu on wiran puolesta andanut pahantekiän wangiuteen pandaa; nijn nautitcon hän ylöspitämisen yhteisistä wangi-rahoista. :4.§. Jos waimo kijnni-pannan, jolla on lapsucainen, ja sillä ei taida mualla olla holhousta ja ylöspitämistä; nautitcon se elatuxexi puolen sitä wastan, cuin äiti saa. ===II. Lucu. Nijstä / cuin wangiudesa cuolewat.=== :1.§. Jos pahantekiä wangiudesa cuole; nijncuin Jumalan ja hänen Sanans pilckaja, isän-maan pettäjä, murha-mies, se cuin järjettömäin luondocappalden canssa itzens on secoittanut, eli se, joca muun sencaldaisen rascan hengen-asian tähden on wangina istunut, ja on työn tunnustanut, eli jos hän on ala-oikeudelda sentähden cuolemaan tuomittu; nijn andacon Cuningan Käskynhaldia sen cuolleen cohta wangiudesta uloswietää Teloittajalda, ja caiwacon hän sen maahan hirsipuu-mäkeen, eli erinäns metzään. Jos tappaja, waras, eli se joca muuta sencaldaista hengen-asia tehnyt on, cuole; nijn hänen ruumins mahta muilda ihmisildä pideldää, ja erinäns Kircko-aitaan pandaa. Sitten andacon Cuningan Käskynhaldia sijtä tiedon Yli-tuomarille. ===III. Lucu. Tuomion täyttämisestä hengen-asioisa.=== :1.§. Cosca pahantekiä on cuolemaan tuomittu; nijn andacon Cuningan Käskynhaldia tuomion hänen eteens luettaa wangiudesa, ja tehtäkön sitten se päiwä hänelle tiettäwäxi, cosca hänen rangaistuxens kärsimän pitä. :2.§. Se, joca cuoleman-rangaistuxeen uloswiedän, mahta kyllä jollaculla juomalla wahwistettaa: mutta ei pidä hänelle salittaman, wangiudesa, eli matcalla, sillä itzens juowuttaa. Jos se tapahtu; olcon se yhden cuucauden palckaa paitzi, jonga sijtä tule waarin pitää. :3.§. Ennen cuin pahantekiä mestaus-paickaan tule, pitä tuomio, yhteisen cansan edesä, julkisesti ylösluettaman sildä, joca sijhen on asetettu. :4.§. Jos wangi on wastahacoinen ja uppiniscainen, ja ei tahdo itzens walmistaa cuolemaan; käykön cuitengin tuomio päätöxeen. Jos hän tunnusta wangiudesa toisen pahategon, cuin sen jonga tähden hän jo tuomittu on: eli että muut sijhen osalliset owat: eli jos julkinen sielun-waara on; nijn andacon Cuningan Käskynhaldia sen tiettäwäxi Yli-tuomarille, joca tuominnut on, ja odottacon sen wastausta. Tuomion täyttämystä ei mahda ylöspidettää, ja pahantekiätä tacaisin-wietää, sitte cuin hän mestaus-paickaan tullut on; ellei sitä rascambia syitä sijhen ole. :5.§. Cosca tuomio suurein ricosten ylitze täytetty on, pitä Cuningan Käskynhaldian sen cohta tiettäwäxi tekemän Yli-tuomarille, joca tuomion langettanut on. :6.§. Jos waimo on rascasna, joca cuolemaneli muun ruumin-rangaistuxen ala käymän pitä: eli jos wangi on nijn kipiä, ettei hän itzens cuolemaan walmistaa taida, eli rangaistustans ulosseisoa; nijn se mahta ylössysättää waimon canssa, cuuden wijcon päähän sen jälken cuin hän on synnyttänyt: ja kipiän wangin canssa, sijhen asti cuin hän parane. :7.§. Cosca pahantekiä ei hirtetä, polteta, eli teilata, eli rangaistuxen siwusa täsä Laisa ei ole ulospandu, cuinga sen ruumin canssa tehtämän pitä; käykön sen canssa, cuin 2. Lugusa täsä Caaresa sanotaan. ===IV. Lucu. Mestarmannista eli Teloittajasta.=== :1.§. Teloittaja olcon waimonens, lapsinens ja palckawäkinens, otettu Cuningan suojelluxeen. Ei mahda hänen wircans häpiällisnä pidettämän, ja händä, eli nijtä cunniallisten ihmisten canssakäymisestä ulossuljettaman, sitä rangaistusta wälttäin, cuin muungin Cuningan kiellon ricoxen edestä. :2.§. Jos Teloittaja teke merkillisen wian, cosca pahantekiä rangaistan, taicka ymmärtämättömydestä, elickä juopumisesta ja ylönjuomuxesta; rangaistacon kymmenen talarin sacolla, eli enämmällä, taicka kärsikön ruumillans asian-haarain jälken. :3.§. Jos hänen, eli hänen wäkens päälle käydän, mestaus-paicasa eli mualla, heidän toimituxens tähden, kiwillä, hosumisella ja lyömisellä; nijn owat caicki ne jotca samasa tegosa olit, Cuningan walan rickonet, joco Teloittaja wircans oikein tehnyt on, eli ei. ===V. Lucu. Ruumin-rangaistuxesta työllä / raippawitzoilla ja witzoilla / nijn myös wangiudella wedellä ja leiwällä.=== :1.§. Jos jocu langetetan työhön, eli suomittamaan, sentähden <215> ettei hän woi sackoa maxaa, ja ei ole ruuminrangaistus ricoxen siwusa täsä Laisa ulospandu; nijn luetan yhdexän äyriä joca päiwä-työldä; colme talaria yhtä paria raippa-witzoja wastan, ja neljä talaria yhtä paria witzoja wastan, colme lyömä joca parista. Jollei raippa-witzain eli witzain lucu käy tasan sackoja wastan, tämän lascun jälken, waan sacot nousewat jotain sen ylitze; nijn enätän rangaistus yhdellä parilla raippa-witzoja, eli witzoja. :2.§. Mies rangaistan raippa-witzoilla, ja waimo witzoilla. Ei mahda mies rangaistaa usiammalla, cuin neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoja, eikä waimo-ihminen usiammalla cuin colmellakymmenellä parilla witzoja. Maalla ja caupungisa toimittacon se rangaistuxen raippa-witzoilla ja witzoilla, joca sijhen on asetettu. :3.§. Kihlacunnan Woudi eli Nimitysmies maalla, ja se joca Caupungisa sijhen pandu on, pitäkön silmän sen päälle, että tuomio oikein täytetän; olcon myös nijllä walda cohta curittaa sitä raippa-witzoilla eli wangiudella, cuin rangaistuxen kehnosti toimitta. :4.§. Wangius wedellä ja leiwällä luetan nijn muodon, että sackoja wastan yhdestä talarista kymmeneen asti ja canssa, wastawat neljä päiwä; kymmenestä wijteencolmattakymmeneen asti, cahdexan päiwä; wijdestäcolmattakymmenestä neljäänkymmeneen asti, caxitoistakymmendä päiwä; neljästäkymmenestä cuuteenkymmeneen, cuusitoistakymmendä päiwä; cuudestakymmenestä cahdexankymmeneen, caxikymmendä päiwä; cahdexastakymmenestä yhteen sataan ja kymmeneen, neljäcolmattakymmendä päiwä; ja sackoja wastan ylitze yhden sadan ja kymmenen talarin, cahdexancolmattakymmendä päiwä. Ei pidä ketään tuomittaman wangiuteen wedelle ja leiwälle enämmäxi aicaa, cuin yhdexi cuucaudexi, eli cahdexikymmenexi ja cahdexaxi päiwäxi, eikä wähemmäxi ajaxi, cuin neljäxi päiwäxi. :5.§. Wangiudella wedellä ja leiwällä, mahta wicapää rangaistaa; cusa Tuomari coettele, että hänen menestyxens ja arwons muun ruumin rangaistuxen cautta hucatan. :6.§. Jos wangin-wartia salli jongun, joca wangiuteen wedellä ja leiwällä tuomittu on, nautita muuta juomaa ja ruoca; olcon yhden cuucauden palckaans paitzi, ja istucon itze cahdexan päiwä Cuningan wangiudesa wedellä ja leiwällä. :7.§. Jos se joca sackoon langetettu on woi sen maxaa, mutta tahto ennen kärsiä ruumillans; hänellä ei pidä lupaa sijhen oleman, waan käykön sacko täydellisesti ulos hänen omaisudestans. Jos jocu ei woi täydellisesti maxaa; seisocon ruumin rangaistuxen caiken edestä. :8.§. Sackoja ei mahda ulos otettaa talonpojalda, cosca hän ei woi nijtä maxaa ilman talon häwitystä, ja autioxi tekemistä, eikä myös sildä, joca sijtä kärsi puutoxen elatuxesa ja ylöspitämisesä; waan kärsikön se ricoxens edestä ruumin rangaistuxen. :9.§. Jos jocu tuomitan wissixi ajazi, ja ei sitä löytä; kysykön Cuningan Käskynhaldia Ylituomarilda, cuinga työ pitä muuxi rangaistuxexi muutettaman. [[Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734|C-7]] 2enz0qpj6v90oqeswc8dq3k4y47uqnt 0 21263 130138 116852 2026-04-21T22:08:20Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130138 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] |seuraava= |otsikko=Ulosmittaus Caari |alaotsikko= |tekijä=Adolf Fredrik |huomiot= }}''''' ===I. Lucu. Cuningan Käskynhaldiasta / ja nijstä käskyläisistä cuin hänen alens tulewat.=== :1.§. Cuningan Käskynhaldian pitä caicki Ulosmittauxenasiat ahkeruden ja huolen canssa toimittaman, ja ei ketän, ricasta eli köyhä, oikeudesans wijwyttämän, eli auttamattomaxi jättämän. :2.§. Ei mahda Cuningan Käskynhaldia cajota sijhen, cuin Tuomarin-wiralle tule: olcon hänellä cuitengin walda perän-catzoa, että Laki ja Oikeus alaoikeuxisa welwollisesti woimasa pidetyxi tule. Jos hän löytä toisin tapahtunen; andacon sen Howrätille tietä. Ei mahda myös Tuomarit cajota ulosmittauxeen: muutoin cuin nijsä asioisa, cuin erinäiset säännöt sen myödenandawat, ja nijsä ricoxen-asioisa, joita ei corkiamman Oikeuden ale lykätä. :3.§. Älkön yxikän käskyläinen, joca Cuningan Käskynhaldian alla on, rohjetco ulosmittausta tehdä, jollei hänellä ole Esimiehens käskyä; mutta tuomion päälle, joca on saanut laillisen woiman, cusa summa ei nouse yli wijdenkymmenen talarin, mahta Pormestari ja Raadi ulosmittauxen tehdä: nijn myös Cruunun woudi maalla, cusa summa yli cahdenkymmenen talarin ei nouse. :4.§. Joca ryhty Cuningan Käskynhaldian wircaan, ja itze jotakin hänellens pantta; eroitettacon cohta sijtä cuin hän ottanut on, ja sitte langettacon hänen Tuomari cahdenkymmenen talarin sackoon, ja maxaman wahingon. Jos ei hän woi maxaa: rangaistacon nijncuin 10. Lugusa täsä Caaresa sanotan. :5.§. Jos jocu rohkene solwaista Cuningan Käskynhaldiata hänen wirasans, sanoilla, kirjoituxilla, eli käytöxillä; tuomittacon sijtä, sildä Oikeudelda, cusa ricos tapahtunut on. Jos ricos on suuri; nijn pitä hän Howrätisä edesannettaman ja tuomittaman. Jos jocu solwaise Cuningan Käskynhaldiata Tuckhulmisa; käykön sen canssa, cuin erittäin on asetettu. :6.§. Jos jocu Cuningan Käskynhaldian edesä puhu häwöttömiä eli pilcka sanoja rijta-weljensä wastan, eli pitä sopimatoinda äändä, eli kiromiseen ulospuhke; olcon Cuningan Käskynhaldialla walda sacotta hänen, corkeimmasti kymmeneen talarijn. :7.§. Ne, jotca Cuningan Käskynhaldialda pidetän käskyjä ja asioita toimittamasa, pitä oleman wannotetut ja toimelliset. Jos he ylitze-käywät itzewaldaisudesta, eli laiminlyöwät sen cuin heille itze cusakin asiasa käsketty on; eli puoldapitämisen ja woitonwuoxi, jongun asian huojendawat; nijn olcon Cuningan Käskynhaldialla walda heitä sanoilla ja waroituxilla nuhdella, eli sacoxi heildä cahden eli colmen cuucauden palcan lähimmäisen waiwasten-huoneseen ottaa, eli myös, jos ricos rascambi on, Oikeudesa edesandaa. Cuinga se wäärys rangaistaman pitä, joca heille heidän wirasans sanoilla eli töillä tapahtu; eli se cuin he muille tekewät; sijtä eroitetan Pahategon Caaresa. :8.§. Jos nijn tapahtua taidais, että se, joca ulosmittamisen käskee, eli pitä sen itze työsä toimittaman, lyö allens jongun osan sijtä cuin ulosmitattu on; nijn andacon hän cohta sen tacaisin, ja wetäkön sijnä siwusa sackoa toisen sen werran, eli olcon wircaans paitzi, nijncuin Tuomari coettele ricoxen olewan. :9.§. Cuningan Käskynhaldian käskyä wircans toimituxis, pitä jocaitzen totteleman: ja olcon hänellä woima, jos hän syyt löytä, uhca sacon eteen-panna, eli andaa sen, joca wastahacoinen on, tygönsä tuotaa: eli kieldää hänen lähtemästä pois paickacunnasta. Jos hän sittengin poislähte; tuotacon tacaisin, ja wetäkön sackoa caxikymmendä talaria. Näisä ja muisa sencaldaisisa tiloisa, olcon yxi Cuningan Käskynhaldia toiselle awullinen: jos ei hän sitä tee; wastacon sen edestä. ===II. Lucu. Cuinga tehtämän pitä / cosca Ulosmittausta etzitän.=== :1.§. Cuningan Käskynhaldian tykönä mahta cukin hänen asiansa suusanalla, eli lyhykäisen kirjoituxen cautta edesandaa; ja pangon Cuningan Käskynhaldia sen eteen, jota etzitän, wissin päiwän ja uhca-sacon, että sen päälle wastata. Sitten ei mahda usiambata kirjoitusta waiheteldaa, jos ei Cuningan Käskynhaldia löydä tarpellisexi, enämbätä waloa asiaan waatia. :2.§. Jos ei se, jota etzitän, sitä caipawata, määrätyn päiwän sisällä tydytä, eli wastauxella cohtaa; olcon uhca-sackoon langennut, ja pangon Cuningan Käskynhaldia toisen päiwän hänen eteens, suuremman uhca-sacon haastolla, ja andacon se caipawa hänen wastuudesta sijtä tiedon saada. Jos ei hän wielä sittekän tule wastauxen canssa; nautitcon se etziwä hänen oikeudens, nijden perustusten jälken, cuin hän osotta. Jos se, joca pois oli, ei tydy sijhen, ja luule itzellens lijca tehdyxi; olcon hänen woimasans, sitten cuin se, joca woittanut on, päätöxen hänelle tiettäwäxi tehnyt on, edestuoda hänen perustuxens Howrätisä, sen ajan sisällä, cuin 9. Lugusa 1.§. mainitan, ja siellä asian jällens woitta: cuitengin pitä ulosmittauxen yhtähywin tapahtuman, ja pandacon calu wieran miehen taan, jonga se caipawa, täyttä tacausta wastaan, mahta halduuns saada. :3.§. Caikisa nijsä tiloisa, joisa se, jota etzitän, itzens salasa pitä, ja ne sen todistawat, joiden olis tullut Cuningan Käskynhaldian käskyn hänelle tietää andaa; andacon Cuningan Käskynhaldia kirjallisen ilmoituxen hänen owens päälle naulittaa, ja tehkön sitten asian canssa, nijncuin hän suusanalla tygö sanottu olis. :4.§. Jos se tule, jota etzitän, ja ei kiellä sitä, cuin häneldä waaditan, waan ano aicaa; nijn suotacon se hänelle, sen jälken cuin asia on, ja wijwytyxen saldia taita: ei cuitengan ylitze colmen cuucauden. :5.§. Jos hän kieldä sen cuin caiwatan, eli tahto sen tehdä epäildäwäxi: ja Cuningan Käskynhaldia coettele, ettei hänellä sijhen perustusta ole; nijn auttacon sitä caipawata oikeudellens. Jos epäillys haara on sencaldainen, että asia sen cautta rijtaisexi tule; lykätkön sen Tuomarin alle: ja ottacon sitte se caipawa haaston rijta-weljens päälle, yön ja wuoden sisällä sen jälken, eli olcon sijnä asiasa caickia puhetta paitzi. Ei mahda selkiä ja rijdatoin welca rijdeldäwän tähden ylöspidetyxi tulla. :6.§. Cuningan Käskynhaldian olcon welcapää andaman kirjallisen päätöxen, sen perustusten canssa, ja kirjoittaman sijhen ala, mingä ajan sisälle se, joca ei sijhen tydy, saa etziä Howrätisä muutosta, sen jälken cuin 9. Lugusa sanotan. Cuningan Käskynhaldia Tuckhulmisa, tehkön tiettäwäxi uloslyödyn julistuxen cautta, puolipäiwän aicana, että hänen päätöxens asiasa, pitä ulosannettaman päiwä jälken: ja saman päiwän päälle pitä päätös asetettu oleman: Hän mahta myös cohta suusanalla sanoa hänen päätöxens, jos nijn tarwitan. ===III. Lucu. Ulosmittauxesta Tuomioitten päälle.=== :1.§. Jos jollakin on tuomio toisen päälle, jota wastan ei wetoa pandu ole, eli tacaperin woittamus Oikeudenkäymisen Caaresa sallittu; olcon se, joca asian cadottanut on, welcapää sen ajan sisällä, cuin tuomios eteenpandu on, rijtaweljens tydyttämän. Jos ei hän sitä tee, käykön tuomio ilman wijwytystä ulosmittauxeen. Silloin pitä myös caiken osotetun ja tarpellisen culutuxen ynnä ulosotettaman; cosca ei se nouse ylitze wijdenkymmenen talarin: Jos se on suurembi; nijn hakecon Tuomarita. Caikisa muisa ulosmittauxen asioisa, olcon sama laki. :2.§. Jos tuomio löytän pimiäxi; nijn osottacon Cuningan Käskynhaldia rijtaweljet Tuomarin tygö, sen päälle selitystä etzimän. :3.§. Jos Käskynhaldia wijpy, ilman oikiata syytä, laittamasta tuomiota täytetyxi; wastacon caiken wahingon edestä, cuin sijtä tapahtua taita. :4.§. Jos se joca asian cadottanut on, ja jonga ulosmittauxen ala käymän pitä, osotta, että hän corkiammasa paicasa tuomion willityxen, eli muun wian ylitze walittanut on; täytettäkön cuitengin tuomio, waan nijn, että se, joca woittanut on, pane tacauxen sen edestä, jonga hän tuomion jälken nostaa eli hallita saa, eli pandacon se tacawaarickoon, jos ei kieldo tule, ulosmittausta wastan. :5.§. Jos jocu on woittanut cahdesa ala-oikeudesa, ja nijtä wastan weto pannan; nautitcon sittekin ulosmittauxen, ja toimittacon tacauxen sen edestä cuin hän käsijns saa, eli andacon calun tacawaarickoon pandaa. Jos jollakin on ala-oikeuden tuomio, jonga päälle ulosmittaus seuraman pitä, sen jälken cuin Oikeudenkäymisen Caaresa eroitetan; olcon sama Laki. Cosca calu on nijn ulosmitattu: nijn sitä ei sitten mahda hajoitettaa, eli ilman sen isännän tahdota myytää, ennen cuin asia Howrätisä tuomitan. Jos hän siellä cadotta; käykön se, cuin on ulosmitattu, eli tacawaarickoon pandu, tacaisin, sen caswon ja tulon canssa. :6.§. Jos se joca cadottanut on, ei woi ulosanda, mitä tuomittu on, ennen cuin asia Howrättijn tule; nijn pangon sen edestä täyden tacauxen: jos ei hän sitäkän woi; nijn pangon tacauxen itze edestäns, eli mengön wangiuteen asian päätöxeen asti. Ulosmittauxesa laillisesti wedotuisa asioisa, eli nijsä jotca Cuningan coettelemuxen ala tulewat, säätän lawiammalda Oikeudenkäymisen Caaresa. :7.§. Jos jocu pyytä estä tuomion täyttämistä sentähden, että se cuulu usiamman päälle cuin hänen yxinäns; nijn pitä itzecungin, cuin läsnä on, oikeuden edestäns tekemän: ja Cuningan Käskynhaldia andacon kirjans, että se, jolla, toisesa Maan-herran Läänisä, asumasia, eli omaisutta on, mahta siellä maxaa. Jos tuomio cuulu caickein päälle yhden edestä ja yhden caickein edestä; nijn käykön ulosmittauxen canssa, cuin 4. Lugusa 12.§. sanotan. :8.§. Jos sillä, cuin tuomion täyttämän pitä, on walmista rahaa eli irtainda calua sijnä Maan-herran Länisä, cusa tuomio langeis; olcon sillä joca woittanut on, walda siellä etziä maxoa. Jos siellä cusa tuomio langeis, ei löytä muuta cuin kijndiätä omaisutta, ja se, joca asian cadotti, asu mualla; nijn pitä händä etzittämän siellä cusa hän asu. Ei mahda hänen kijndiätä omaisuttans, eli mitä sitä seura mitattaa, nijn cauwan cuin hän walmilla rahalla eli irtaimella calulla woi maxaa, cuin edespäin eroitetan. ===IV. Lucu. Ulosmittauxesta welca-kirjoitusten / selkiäin käsi-kirjoitusten ja hywäin miesten päätösten päälle.=== :1.§. Welca-kirjoituxesta pitä welcapäätä etzittämän siellä cuin hän asu, eli itzens jongun ajan ylöspitä, paitzi nijsä asioisa, joista 4.§. sanotan. :2.§. Jos jocu tule Cuningan Käskynhaldian tygö, selkiällä ja kieldämättömällä welca-kirjoituxella, ja maxon aica jo ulcona on; nijn tule hänen cohta saada ulosmittauxen. Jos welcapää kieldä kätensä ja kirjoituxensa, ja löytän wääryttelewän; andacon Cuningan Käskynhaldia ulosmittauxen tapahtua, ja lykätkön ricoxen Tuomarin alle. :3.§. Jos jocu sano että hän on tullut waadituxi, eli pacotetuxi, haucutelluxi, eli wietellyxi, andaman welca-kirjoituxen ulos: ja on sen päälle puhunut lähimmäisen cuuden wijcon sisällä, Tuomarin, eli Cuningan Käskynhaldian tykönä, taritze myös perustuxia ja todistuxia edestäns; nijn lykätän asia Tuomarin tygö. Jos sama welca-kirjoitus jo on tullut toiseen eli colmandeen käteen, eli usiamman tygö, jotca toinentoiseldans sen hywäsä uscosa lunastanet owat, ja sen päälle etzitän ulosmittausta; olcon sama laki: ja rangaistacon se Tuomarin tykönä, joca wäkiwalda eli cawalutta teki, nijncuin Laki woipi. :4.§. Jos käsi-kirjoitus on pandu maxetta sille jolla se on; nautitcon hän täydellisen ulosmittauxen, jonga käsisä se on. Jos käsi-kirjoitus löytän pannuxi maxettaa jolleculle wissille miehelle, ja welcapää on sijnä luwan andanut sen tulla toisen käteen; olcon sama laki. Näisä tiloisa mahta welcamies etziä welcapäätä, cusa hän löytän. :5.§. Jos welcamies ilman welcapään sencaldaista luwata, on jättänyt hänen käsi-kirjoituxens toiselle; nijn ei hänellä pidä oleman muuta oikeutta, cuin sillä, jolle käsi-kirjoitus on annettu. :6.§. Jos jocu on saanut osotus kirjan wissin miehen päälle, ja ei saa häneldä maxoa; nautitcon ulosmittauxen sen tykönä joca osotus kirjan andoi, ynnä caswon canssa, cuuten asti sadalda. Jos tämä edeswetä, että se joca osotus kirjan on saanut, on sijhen syy ollut, ettei maxo oikialla ajalla seurannut ole; käykön cuitengin ulosmittaus edes, ja seisocon sitten hänen ehdosans, etziä Tuomaria, ja woitta sen tacaisin, jos hän woi. :7.§. Jos welcapää tunnusta welcans, mutta tahto sen cuitata jotacuta welcamiehen tykönä olewata saamista wastan: ja Cuningan Käskynhaldia löytä saman saamisen selkiäxi, wahwaxi, ja maxon ajan jo edesmennexi; nijn mahta welca welcaa wastaan cuitattaa, nijn pitkäldä cuin se ulottu. :8.§. Wäärä lascu ei mahda maxoxi luettaa: cusa se löytän, pitä se ensin ojettaman, ja maxo sitten sen jälken tapahtuman. :9.§. Jos jocu welca-kirjoituxesans ei ole wissiä maxo päiwää nimittänyt; nijn mahta welcamies etziä omansa tacaisin, cosca hän tahto, cuin 9. Lugusa 4.§. Cauppa Caaresa mainitan. Olcon cuitengin Cuningan Käskynhaldialla woima, eteenpanna päiwän maxolle, pidemmän eli lyhemmän, sen jälken cuin hän löytä asian-haarat, nijncuin 2. Lugusa 4.§. täsä Caaresa sanottu on. :10.§. Jos wissi paicka nimitetty on, josa maxo tapahtuman pitä; ojendacon Cuningan Käskynhaldia itzens sen jälken. Jos ei wissiä paickaa ole nimitetty; nijn coetelcon hän, misä maxo, welcapään culutuxella tapahtuman pitä. :11.§. Ei yxikän mahda hakea toisen miehen saatawata welcaa, jollei oikia welcamies ole oikeuttans hänelle kirjallisesti jättänyt, eli muulla tawalla sijhen lupa andanut. :12.§. Jos caxi eli usiammat owat welca-kirjoituxen alakirjoittanet sillä sitomisella, että yhden caickein ja caickein yhden edestä maxaman pitä; nijn tule welca-miehen saada täyden welan ulosmittauxen kenengä tykönä tahtons: ja olcon sillä sitten sama oikeus nijtä toisia wastan, sijtä cuin hän ylitze oman osans maxanut on. Jos ei he nijn ole itziäns sitonet, ja he ei ole calun yhteydesä; nijn ulosmitatan itzecungin tykönä hänen osans pää-lugun jälken. :13.§. Jos welca-kirjoituxesa on wissi ja luwallinen caswo luwattu; olcon sillä ulosmitatesa yhtäläinen oikeus pää-welan canssa. Caswosta, cosca welcamiehet toinentoisens canssa edusta welanalaisen omaisuteen rijtelewät, mainitan sijnä 17. Lugusa 15.§. Cauppa Caaresa. :14.§. Sowinnolla joca Tuomarin edesä, eli muutoin tapahtu, olcon sama oikeus, cuin muulla selkiällä käsi-kirjoituxella. :15.§. Jos jocu rijta molemmilda puolilda on lykätty hywäin miesten alla, ja luwattu tytyä heidän päätöxeens; nijn käykön sitten se ulosmittauxeen. ===V. Lucu. Cuinga Ulosmittaus tapahtuman pitä.=== :1.§. Jos welca-pää ei ole tydyttänyt welcamiestäns sen ajan sisällä, cuin eteenpandu on; nijn käykön ulosmittaus hänen ylitzens sen jälken cuin Cuningan Käskynhaldian päätös cuulu. Jos hän lähte matcans, eli pitä itzens lymysä; sijnä mahta ulosmittaus cuitengin tapahtua. Jos wissi calu pitä ulosmitattaman, ja ei sitä löytä; nijn pitä se walmilla rahalla, eli cullalla, eli hopialla, maxettaman. Jos hän sano ettei hänellä sencaldaista ole; wahwistacon sen, jos welcamies nijn waati, walallans, Cuningan Käskynhaldian eli Tuomarin tykönä paickacunnasa, jos se siellä soweljammasti tapahtua taita: sitte mengön irtain calu mittauxen alle, nijncuin edespäin sanotan. :2.§. Mitä welcapää taita wähimmän paitzi olla, nijn cuin sitä, jolla hän elatustans etzi, pitä wijmeisexi ulosmitattaman. :3.§. Cusa irtain calu käy mittauxeen, pitä se arwattaman sen jälken cuin se myydä taitan. Jos welcapää ei tydy sijhen hindaan, eli welcamies ei tahdo calua sijtä pitää; nijn myytäkön se julkisen uloshuudon cautta. Cuinga irtaisen pandin canssa käytämän pitä, sanotan 10. Lugusa 2.§. Cauppa Caaresa. :4.§. Ei mahda yhtän uloshuutoa tapahtua, ennen cuin wissi päiwä sijhen on nimitetty, ja julkisesti ilmoitettu: Ei mahda myös mitän myytää, muille mielixi, ja welcapäälle wahingoxi, eli silloin cosca ainoastans harwat owat coosa: Sentähden pitä parhat calut sijhen asti säästettämän, että enin cansa on cocoontullut. Jos jocu wahingo hawaitan tapahtunexi, hänen oman hyödytyxens eli syyns tähden, joca uloshuutamisen päälle on asetettu; täyttäkön hän wahingon, ja rangaistacon sen jälken cuin asia on. :5.§. Jos welcapäällä ei ole rahaa taicka irtainda calua maxaxens; nijn pitä kijndiän omaisuden mittauxen alle käymän. Jos ei he sowi mitä ensin mitattaman pitä; nijn käykön se sijhen, joca sillä paicalla macaa, josa händä etzitän, ja silloin pannan yhteen sekä pääwelca että caswo cuin sen päälle ylösjuosnut on, ja nautitcon welca-mies anekin sen edestä, sitä myöden cuin se tähdellä olewa sisälle-tulo sijtä omaisudesta taita wastata cuutta joca sadalda coconaisesta welasta. Jos welca-mies sitte tahto sen laillisesti käyttää; käykön sijtä, nijncuin 9. Lugusa Maan Caaresa on pandista asetettu. :6.§. Jos wissi pantti kijndiäsä omaisudesa on kirjallisesti pandu, ja welca-mies ennen tahto etziä maxoa irtaimesa calusa, joca pikemmin taitan rahaxi käättää; olcon hänellä sijhen walda. Jos hän tahto pandista kijnni-pitää, ja ei odotta sitä aicaa, että pantti ensin Laisa käytetäis; etzikön anekia sijhen, cuin ennen sanottu on. :7.§. Cusa huonet, tontti, maa, eli wesi-rakennuxet ulosmitatan; ei mahda heitä toinentoisestans nijn särjettää ja eroitettaa, että se cuin ylitze jääpi, tule isännällä hyödyttömäxi. :8.§. Jos ei sillä, jonga tykönä ulosmittaus tapahtu, ole muuta huonetta ja asumasia sisälle-käytäwätä; nijn mahta hän maalla istua huoneisa colme cuucautta, ulosmittauxen jälken, ja caupungisa ensimmäiseen lähdendö-päiwään asti. Jos toinen on sijhen palcalla eli wuorolla sisälle tullut; käykön nijncuin 16. Lugusa Maan Caaresa eroitetan. :9.§. Caicki ulosmittaus pitä tapahtuman ilman sen oikeuden wähennystä, cuin toisella on welcapään omaisuteen. :10.§. Jos welcapäällä ei ole mitän jolla hän welan maxaa; nijn mahta hän, jos welca-mies sitä waati, kijnni-pidettää: coetelcon sitte Tuomari cuinga hän köyhtynyt on, ja käykön sijtä, cuin Cauppa Caaresa sanottu on. :11.§. Jos muuta on, cuin täytettämän pitä; mahta Cuningan Käskynhaldia uhca-sacon eli wangiuden cautta, waatia händä sijhen joca wastahacoinen on, nijncuin asia löytän. ===VI. Lucu. Cuinga kijndiä omaisus arwattaman pitä.=== :1.§. Jos se, joca anekin on saanut, eli jolla pantti-oikeus huonesa eli maasa on, tahto sen laillisesti käyttää; nijn pitä arwio tapahtuman, ennen cuin laillinen seisomus-aica on culunut, cuin 9. Lugusa Maan Caaresa sanotan: Ja pitä maalla Kihlacunnan Tuomari cahden wieran miehen canssa, ja caupungisa, colme Raastuwan-oikeuden Jäsenistä sen omaisuden arwaman. :2.§. Arwio-miesten, jotca ei wannotetut Tuomarit ole, pitä edelläpäin, welcapään ja welca-miehen läsnäollesa, walan tekemän, että heidän pitä sen calun nijn arwaman, cuin he, parhan ymmärryxen ja tunnon jälken, coettelewat sen maxawan. :3.§. Sitte cuin caicki wisusti arwattu ja ylöspandu on, pitä arwio-miesten kirjan sen päälle andaman. :4.§. Se cuin sijhen arwiohon ei ole tytywäinen, pitä yhden cuucauden sisällä maalla, ja cahdexan päiwän sisällä caupungisa, etzimän Cuningan Käskynhaldian tykönä uutta arwiota: ja nimittäkön hän sijhen muita ymmärtäwäisiä miehiä. Colmatta arwiota mahta saman ajan sisälle ja samalla tawalla etzittää, ja ei usiambata. :5.§. Arwion canssa Prukein, Wasarain, Hajain, ja muitten sencaldaisten Rakennusten ylitze, käykön nijncuin erinomaiset päätöxet nijstä woiwat. ===VII. Lucu. Sijtä / cuin ulosmittamisesa eroitettaman pitä.=== :1.§. Jos sen omaisuden seasa, cuin ulosmitattaman pitä, löytän toisen calua; se ei pidä mittauxen ala käymän, cuin 11. Lugusa Naimisen Caaresa, ja 17. Lugusa Cauppa Caaresa sanottu on. :2.§. Jos sillä, jota welan tähden etzitän, ei ole muuta jolla hän maxais, cuin wuoden palcka, eli jocu wissi armolaina; älkön enämbi cuin puoli sijtä käykö joca wuosi, welan maxoxi. :3.§. Jos sijtä rijdellän, cuin eroitettaman pitä; nijn lykätkön Cuningan Käskynhaldia asian Tuomarin eteen, jos syytä on asiasta epäillä, ja pangon sillä wälillä rijta-calun tacawaarickoon. Sama laki olcon, cosca welca-miehet etziwät etua toinentoisens edellä. ===VIII. Lucu. Tacawaaricosta ja kijnnipitämisestä.=== :1.§. Jos jocu etzi Cuningan Käskynhaldian tykönä, että welcapää pitä kijnnipidettämän; eli hänen caluns tacawaarickoon pandaman, sillä waara on, että hän poispakene, eli pistä calun lymyyn: Jos Cuningan Käskynhaldia coettele, että caipawalla on syytä sijhen; nijn säätäkön, jos hän tacausta wastan eli ilman, mahta sen kijnnipitämisen eli tacawaaricon nautita. :2.§. Ei sitä mahda welan tähden kijnni panda, eli pidätettää, jolla omaisutta Waldacunnasa on, millä hän maxaa, ja oikeuden tehdä taita, eli woipi panna pandin eli tacauxen. :3.§. Cosca jocu on saanut welcapään kijnni pidetyxi, eli hänen caluns tacawaarickoon pannuxi; nijn olcon welwollinen, cohta anoman Cuningan Käskynhaldian päätöstä, eli ensimmäisnä Oikeudenkäymisen päiwänä asian Tuomarin tykönä edesandaman, jos ei se nijn selkiä ole, että ulosmittaus sen päälle seurata taita: Jos ei hän sitä tee; käykön se kijnni pitäminen eli tacawaarickoon paneminen tacaisin. :4.§. Se, cuin tacawaarickoon pandu on, mahta panttia eli täyttä tacausta wastan nostettaa: ja se joca pakenewan on luultu, wallallens päästettää, jos hän tacauxen edestäns pane, ettei hänen pidä carcaman, eli itzens salasa pitämän. Jos tacausmies sitten ei händä edestoimita; käykön sijtä, cuin 10. Lugusa Cauppa Caaresa sanottu on. Cuinga tacaus-miehet hywäxi luettaman pitä, sijtä eroitetan Oikeudenkäymisen Caaresa. :5.§. Ei mahda welanalaisen miehen waimo kijnni pandaa: mutta tosin Leski, jos hän itze welan tehnyt on. :6.§. Jos sisälle tulo eli wuoro tacawaarickoon pannan; nijn nimittäkön se caipawa yhden eli usiammat, jotca sijtä omaisudesta waarin pitäwät, ja sisälle tulon eli wuoron sijtä ylöscandawat, ja asian päätöxeen asti tallella pitäwät. Jos se jota etzitän, sano että toimitus mies ei ole kyllä waca; coetelcon sen Cuningan Käskynhaldia. Jos ei hän händä hywäxi löydä, nimittäkön se caipawa toisen. Cuningan Käskynhaldialla olcon myös walda kieldä kijndiän ja irtaimen calun myytämästä, eli hajoitettamasta, jos syitä sijhen on. :7.§. Jos jocu, jonga hallusa toisen miehen calu on, kielttään Cuningan Käskynhaldialda, sitä ulosandamasta, ja teke sitä wastan; täyttäkön omallans sen cuin hän ulosannoi, ja wetäkön sackoa kymmenen talaria. :8.§. Joca itzemielisesti cajoo sijhen caluun, jonga Cuningan Käskynhaldia on andanut tacawaarickoon pandaa, eli Cruunun merkillä merkittää; wetäkön sackoa <230> neljäkymmendä talaria: Jos ei hän woi sackoa maxa; kärsikön neljäntoistakymmenen päiwän wangiuden wedellä ja leiwällä. Sama laki olcon sijtä, joca pitä Cruunun merckiä, jos ei hänellä sijhen lupa ole. :9.§. Jos welcapää walitta, että hän ilman syytä on kijnni pidetty, ja Tuomari coettele, että welcamies ilman packia on sitä anonut; wetäkön hän sackoa caxikymmendä talaria, eli enämmän, nijncuin asia on, ja maxacon wahingon. Jos calu on tacawaarickoon otettu; täyttäkön caiken wahingon. :10.§. Jos jocu etzi kieldoa toisen päälle, lähtemästä caupungista, ennen cuin hän Oikeuden edesä wastanut, eli edeswastajan eteens on asettanut; sitä ei pidä kielttämän, eli kijnni pitämisexi luettaman. :11.§. Jos jocu tahto lähteä pois paickacunnasta, joca welcaan on tullut, elatuxen, huonen wuoron, hahden palcan, eli muun sencaldaisen edestä; olcon welcamiehellä walda pitä hänen omaisudens wacuutuxexens. Jos ei omaisus ulotu; nijn mahta Cuningan Käskynhaldia kieldä hänen pois lähtemästä paickacunnasta, ennen cuin hän welcamiehens tydyttänyt, eli jos asia epäildäwä on, edeswastajan ja tacauxen, edestäns pannut on. Jos ei hän sitä tottele; käykön sijtä, cuin 1. Lugusa 9.§. sanottu on. :12.§. Jos majamies muutta calunsa pois, ja ei maxa huonen wuoroa; olcon Cuningan Käskynhaldialla sencaldaisesa tilasa walda, hänen kijnni pitä, sijhen asti cuin hän oikeuden edestäns on tehnyt. :13.§. Ei mahda se, joca welan tähden kijnnipandu on, häpiällisesä wangiudesa pidettää. Jos welcamies ei näytä, että welcapää woi itzens ruockia; nijn andacon hänelle neljä äyriä päiwäxi. Jos ei se tapahdu sitte cuin welcamies tygö sanottu on; andacon Cuningan Käskynhaldia hänen irrallens. :14.§. Jos welcamies ano, että welcapään perän mahta cuulutettaa, sentähden, ettei händä löytä taita; nijn andacon Cuningan Käskynhaldia händä etziä <231> sieldä josa hänellä coto, palwelus, elatus, eli ylöspitäminen on: Jos ei händä siellä löytä, eli jos yhdellä eli toisella tawalla, ei taita tietoa saada, cusa hän oleskele, ja hänen warans ei näwy ulottuwan hänen welcans wastan; nijn olcon Cuningan Käskynhaldialla walda andaa hänen peräns cuulutettaa. ===IX. Lucu. Cuinga muutosta Cuningan Käskynhaldian päätöxesä etzittää mahta.=== :1.§. Jos rijtaweljet ei tydy Cuningan Käskynhaldian päätöxeen, ja he owat läsnä ollet, cosca se ulosannettin; olcon heillä aicaa etziä Howrätisä muutosta, ennen kelloo cahtatoistakymmendä colmandenakymmenendenä päiwänä, se lukemata cosca päätös langeis. Jos se, joca ulosmittausta haki, sillä ajalla ei ollut läsnä, ja se päätös on langennut händä wastan; olcon hänellä sama aica sijtä päiwästä, cuin hän sen Cuningan Käskynhaldian tykönä wastan otti: Jos hän on woittanut; andacon cahden wieran miehen cautta rijta weljellens, jos ei hän läsnä ollut, cosca päätös langeis, yhden uloskirjoituxen sijtä, ja nautitcon hän sijtä päiwästä, nijn pitkän ajan cuin sanottu on, walituxens Howrättijn sisällepanna. Cuningan Käskynhaldian päätöxen ylitze Tuckhulmisa, joco se kirjallisesti eli suusanalla annettu on, pitä walituxet sisälle annettaman, ennen kelloo cahtatoistakymmendä wijdendenätoistakymmenendenä päiwänä, se lukemata, cosca päätös langeis, joco rijtaweljet owat läsnä ollet, eli ei. Jos päiwä sisälle lange Sunnundain eli muun Pyhäpäiwän päälle; käykön sen cansa, cuin Oikeudenkäymisen Caaresa sanotan. Jos asia ei käy ylitze colmensadan talarin, eli sen werran; nautitcon caipaja ulosmittauxen Cuningan Käskynhaldian päätöxen jälken, ehkä muutostakin <232> sijnä etzitty on, ja nostacon täyttä tacausta wastan, mitä ulosmitattu on. :2.§. Cosca walituxet owat oikialla ajalla Howrättijn sisälle annetut: ja Howrätti löytä, ettei walittajalle sijhen syytä ole; nijn andacan cohta päätöxens sen päälle. Jos Howrätti coettele walituxet olewan sencaldaiset, että toinen rijtaweli ensin cuuldaman pitä; nijn mahta wissi päiwä, uhcasacolla hänen eteens pandaa itzens selittää. Jos ei hänen wastauxens sisälle tule; pangon Howrätti uuden päiwän hänen eteens, ja tiettäwäxi tehkön, ettei hän enä cuulduxi tule, jos hän sen laiminlyöpi. Jos ei hän sittekän tule wastauxens canssa; andacon se caipawa sisälle uloskirjoituxen walituxistans, ja otettacon asia sen päälle eteen, ja päätettäkön laidans jälken. :3.§. Jos Howrätti myös löytä Cuningan Käskynhaldian selityxen asiasa tarpellisexi; pangon Howrätti hänelle sijhen wissin ajan eteen. :4.§. Jos jocu ilman syytä walitta Cuningan Käskynhaldian päätöxen ylitze; wetäkön sackoa perättömän walituxen edestä, kymmenen talaria, eli enämmän, asian-haarain jälken, Howrätille yxinäns, ja maxacon rijtaweljens wahingon ja culutuxen, cuin Howrätti cohtullisexi coettele. Jos jocu kirjoituxisans solwaise Cuningan Käskynhaldiata; wetäkön sen edestä sackoa erittäin, nijn paljon eli enämmän cuin sanottu on: rucoilcon myös julkisesti andexi, jos ricos sen ansaitze: Jos se käy Cuningan Käskynhaldian arwon ja cunnian päälle; andacon Howrätti syynalaisen päälle siellä canneldaa, ja tuomittacon hän, nijncuin Laki sano. :5.§. Jos nijn taidais tapahtua, että Cuningan Käskynhaldia aicomuxesta, wihasta ja cateudesta, eli oman woittons tähden, eli muiden mielixi, on tehnyt walittawalle wääryttä; tuomittacon ricoxens tähden laillisesti, nijncuin Oikeudenkäymisen Caaresa Tuomarista sanotan, ja täyttäkön caiken wahingon. :6.§. Jos jocu luule itzellens ulosmittauxesa wäärin tehdyxi nijldä Käskyläisildä, jotca seisowat Cuningan Käskynhaldian cuuliaisuden alla; walittacon sen ylitze hänen tykönäns, ja hän ojendacon mitä heildä on lijca tehty. Samalla muoto käykön walitusten canssa sen ulosmittauxen ylitze, cuin Ala-oikiuxilla erinäisten säändöin cautta sallittu on. ===X. Lucu. Cuinga se rangaistaman pitä / joca rijtaasioisa ei woi maxaa sitä uhca-sackoa / eli sackoa / cuin hänen päällens pandu on.=== :1.§. Jos jocu langetetan sackoon, tyhjän walituxen Tuomarin, eli Cuningan Käskynhaldian ylitze: eli sopimattoman puhen ja kirjoituxen tähden: eli jos hän uhca sacon ricoxeen on langetettu, ja ei woi maxaa; nijn rangaistacon wangiudella, ja wastacon cahdexan päiwän wangius kymmendä talaria, neljäntoistakymmenen päiwän cahtakymmendä talaria, colmen wijcon, neljäkymmendä eli wijttäkymmendä talaria, ja yhden cuucauden wangius sata talaria, sataan ja wijteenkymmeneen asti, ja nijn edespäin: ei mahda cuitengan ketään pidettää näisä asioisa edemmäldä wangiudesa, cuin caxi cuucautta. Jos ei syynalaisella ole millä hän itzens ylös pidäis; nautitcon ylöspitämystä, cuin muukin wangi. :2.§. Caicki ne sacot, cuin Cuningan Käskynhaldialla, on tämän Caaren jälken walda, jongun päälle panda, olcon hänen omans: paitzi nijsä asioisa, joisa muutoin säätty on. [[Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734|C-8]] 5hqam2b40z7vz7rpzd7ba1mwpy33aqu 0 21264 130139 116853 2026-04-21T22:08:31Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130139 wikitext text/x-wiki ===I. Lucu. Yhteisistä Oikeuxista ja Tuomio-istuimistä ylipään.=== :1.§. Ensimmäinen tuomio-istuin maalla on Kihlacunnan-oikeus: Sijnä tuomitze Kihlacunnan Päätuomari, cahdentoistakymmenen talonpojan canssa, cuin Kihlacunnasa asuwat, ja sijhen walitut owat: Ne caxitoistakymmendä cutzutan Kihlacunnan Lautamiehixi. :2.§. Sitälikin on Lalmannin-oikeus, johonga Kihlacunnan-oikeudesta wetoa taitan: Ja siellä tuomitze Lalmanni cahdentoistakymmenen Lautamiehen canssa Kihlacunnan-oikeuxista hänen Lakilugusans. :3.§. Caupungisa on Käminärin-oikeus ensimmäinen Tuomio-istuin: Siellä pitä yxi Raadimies oleman, ja hänen Canssa-istujans Caupungin Käminärit. :4.§. Toinen Tuomio-istuin on Raastupa-oikeus: Sijnä pitä Pormestarit ja Raadimiehet tuomitzeman. Nijsä Caupungeisa, joisa ei ole Käminärinoikeutta, on Raastupa-oikeus ensimmäinen Tuomioistuin. :5.§. Näiden ylitze owat Howrätit, joihin oikeudenkäymisen asiat Lalmannin ja Raastupa oikeuxista tulla mahtawat, nijncuin edespäin täsä Caaresa sanotan. :6.§. Ei mahda isä ja poica, appi ja wäwy, caxi weljeä eli heimo, yhdesä Oikeudesa istua, cosca ei usiambata cuin seitzemän Oikeudesa ole. Ei mahda myös ikänäns usiambata cuin caxi, jotca owat sijnä langoudesa ja heimolaisudesa, cuin nyt sanottu on, yhdesä Oikeudesa istua. :7.§. Tuomarin pitä tämän walan wannoman: Minä N.N. lupan ja wannon, Jumalan ja hänen pyhän Ewangeliumins cautta, että minä tahdon ja että minun pitä, parhan ymmärryxeni ja tundoni jälken, caikisa Tuomioisa oikeuden tehdä, ei wähemmän köyhälle cuin rickalle, ja tuomita Jumalan ja Ruotzin Lain ja Laillisten Asetusten jälken: ei ikänäns Lakia wäännellä, eli wääryttä edesautta, sugun, heimolaisuden, ystäwyden, cateuden ja wainon, eli pelwon tähden: ei myös lahjain ja andimitten, eli muun syyn tähden, ehkä mingä warjon alla se olla mahdais, ja ei sitä wiallisexi tehdä, cuin wiatoin on, eli sitä wiattomaxi cuin wiallinen on. Ei pidä minun myös, eikä ennen cuin tuomio julistetan, eli sitten, ilmoittaman nijlle, cuin Oikeutta käywät, eli muille, nijtä kescustuxia, cuin Oikeus suljettuin owein sisälle pitä. Tämän caiken tahdon minä ja pitä minun, nijncuin yhden cunniallisen ja yxiwacaisen Tuomarin, uscollisesti pitämän, ilman wieckautta ja pahoja juonia, nijn totta minua Jumala auttacon hengen ja sielun puolesta. Ei mahda yxikän Tuomari-wircaan astua, ennen cuin hän nijn wannonut on. :8.§. Lalmannin ja kihlacunnan Pää-tuomarin pitä tämän walan Howrätin edesä wannoman: Jos hän on caucana sieldä, eli jos hän ei taida sinne tulla, ennen cuin Käräjä pidettämän pitä; asettacon Howrätti cusa se tapahtua mahta. Lautamies tehkön walans Käräjäsä. Pormestari ja Raadimies tehkön walans Raastuwasa, Cuningan Käskynhaldian, eli sen läsnä ollesa, jonga hän siaans asetta, ja Käminäri Pormestarin ja Raadimiesten edesä. :9.§. Jos Tuomari ilman luwata salli jongun edestäns tuomita; olcon wircaans paitzi. :10.§. Jos Lalmannilla, eli Kihlacunnan Päätuomarilla on estettä, ettei hän wircans toimittaa taida; ilmoittacon sen Howrätille. Jos se laillisexi coetellan; asettacon Howrätti yhden toimellisen miehen, joca wiran hänen siasans edesseiso. Sama Laki olcon Pormestarista; jos ei Raastupa-oikeus ilman händä ole tuomion woipa. :11.§. Tuomarin pitä wisusti coetteleman Lain oikian ymmärryxen ja perustuxen, ja sen jälken tuomitzeman: mutta ei sitä wastan, oman hywän luulons jälken. Maan tawan jälken, cuin cohtullinen on, mahta hän myös ojeta tuomions; cosca kirjoitettua lakia ei löydy. :12.§. Jos Tuomari langetta wäärän tuomion ilmeisestä huolimattomudesta, eli ymmärtämättömydestä; olcon wircaans paitzi peräti, eli wissixi ajaxi, eli wetäkön raha-sackoa colmeen osaan, asian-haarain jälken, ja täyttäkön caiken wahingon. Jos hän sen teke aicomuxesta, wihasta ja wainosta, eli ystäwyden, eli lahjan ja woiton tähden; olcon wircaans paitzi, ja älkön saaco sitä ikänäns jällens, maxacon myös wahingon, ja lahjat langetcon waiwaisille. Jos nijn taidais tapahtua, että jocu sencaldaisen wäärän tuomion cautta, tulis pois hengeldä eli cunnialda; rangaistacon Tuomari, tämän pahudens ja ilkeydens tähden, itze hengen eli cunnian puolesta. ===II. Lucu. Kihlacunnan-Käräjästä.=== :1.§. Jocaisesa kihlacunnasa pitä kihlacunnan Pää-tuomarin Käräjää pitämän, oikiasa Käräjä paicasa, colme kerta wuodesa: ensimmäisen kerran talwella, Knutin päiwän ja Huhti-cuun wälillä: toisen kerran suwella, Walpurin päiwän ja mitzumaarian wälillä: colmannen kerran syxyllä, ensimmäisen päiwän wälillä <237> Syys-cuusa ja wijmeisen Marras-cuusa. Nijsä maan-paicoisa, cusa ei nijn monda Käräjää tarwita, käykön sen canssa, nijncuin erittäin asetettu on. Jos Kihlacunnan Pää-tuomari pane warhemmin eli hiljemmin Käräjän ulos, cuin nyt sanottu on; wetäkön sackoa caxikymmendä talaria. :2.§. Kihlacunnan Pää-tuomari olcon welcapää tiettäwäxi tekemän Cuningan Käskynhaldialle, cuna päiwänä hän tahto Käräjätä pitä, ja andacon sen sitten cuulutta Saarnatuoleista Kihlacunnasa, kymmendä wijckoa ennen. :3.§. Käräjä hetkellä pitä kihlacunnan Pää-tuomarin ja lautacunnan aicaisin käräjä paicasa oleman, ja wijmeisexi kello yhdexän aamulla: Jos hän sen laiminlyö, ja ei tule kello cahtentoistakymmeneen; wetäkön sackoa kymmenen talaria, pitäjän waiwaisille yxinäns. Ennen cuin Oikeus istu, pitä Jumalan palwelus pidettämän: Sitten cuuluttacon kihlacunnan Pää-tuomari Käräjän ja käräjä rauhan, ja lukecon julkisesti ylös ne asetuxet, jotca yhteiselle cansalle, Käräjäsä ilmoitettaman pitä. Sen jälken ottacon hän asiat eteens täsä järjestyxesä: ensisti sisälle-kirjoituxet, cuin silloin anotan, sen jälken cuin 7. Lugusa säätän, nijn myös ylöscuulutuxet: sitälikin Cruunun ja yhteiset asiat: sen jälken ricos asiat: ja sitte nijden rijdat jotca Käräjä paicasta caucana asuwat; Sitten joca asian nijn cuin hän löytä tarpellisuden waatiwan. Pitkät asiat pitä wijmeisexi edesotettaman; ja andacon kihlacunnan Pää-tuomari jocaitzesa asiasa päätöxen; sen jälken cuin se tapahtua taita, ennen cuin hän Käräjä paicasta lähte. :4.§. Cosca kijndiä omaisus ylöscuulutetan, josta Cruunulle wero lange, nijn ilmottacon sen kihlacunnan Pää-tuomari Cuningan Käskynhaldialle, cosca colmas ylöscuulutus tapahtu: mutta nijsä maan-paicoisa, cusa ainoastans yxi Käräjä wuodesa pidetän, tehkön sen silloin cosca toinen kerta ylöscuulutetan: ja Cuningan Käskynhaldia toimittacon sitte tiedon, ennen cuin Lain-käyttäminen ulcona on, jos Cruunu sen lunastaa tahto. Jos ei se tapahdu; olcon Kihlacunnan Pää-tuomarilla walda, andaa sen päälle kijnnekirjan. :5.§. Cruunun-woudin, eli Nimitysmiehen, pitä aina Käräjäsä läsnä oleman ja aldisna Oikeudella nijhin toimituxijn, cuin nijden wircaan tulewat. :6.§. Kihlacunnan Pää-tuomarin pitä wiattoman tuomio-kirjan pitämän, ja sen itze allakirjoittaman: pangon myös oman ja kihlacunnan sinetin sen ala. Lopulla lijttäkön sijhen ylöspanon nijden sackoin päälle, cuin Käräjäsä langennet owat, ja cuinga ne on jaetut. Joca wuoden tuomio-kirjan, lähettäkön hän Howrättijn, ennen Mickelin päiwää, wuotta sen jälken; cahdenkymmenen talarin sacon haastolla. Tuomio-kirjaan pitä myös caicki catzelemuxet maan rijdoisa, ynnä tuomion canssa, nijden päälle sisälle wedettämän. :7.§. Joca Käräjä-paicasa, pitä Kihlacunnan arcku oleman: Sijnä kätketän Kihlacunnan sinetti, Herrain-päiwäin päätöxet, yhteiset asetuxet, ja ne kirjat cuin Kihlacundaa coskewat. Ei mahda Kihlacunnan Pää-tuomari nijstä mitän hajoitta sildä, cuin hänen jälkens wircaan tule. Siellä pitä myös Kihlacunnan osa sacoista tallella pidettämän, ja Kihlacunnan Päätuomari tehkön joca wuosi nijstä tilin, cuinga ne Kihlacunnan yhteisexi hywäxi owat tullet, ja lähettäkön sen lascun Cuningan Käskynhaldian tygö. Kihlacunnan arckuun pitä colme awainda oleman: Kihlacunnan Pää-tuomarilla olcon yxi nijstä; toinen Cruunun-woudilla, eli sille jonga Kihlacunnan miehet sijhen walitzewat; colmas sillä joca ylinnä Laudasa istu. :8.§. Joca Käräjän lopulla andacon Kihlacunnan Pää-tuomari ylöspano-kirjan sackoin eli rangaistus-rahain päälle, Cruunun woudille, ja olcon hän welcapää uloskiscoman sacot ilman maxota, ennen lähimmäistä <239> Käräjätä. Jos Cruunun woudi sen ajan laiminlyö, ja se cuin sacoitettu on, ei taida sitten maxaa; täyttäkön hän sen itze. Jos hän jotakin sackorahoista pidättä waiwastans; wetäkön sackoa neljäkymmendä talaria, Kihlacunnalle yxinäns. ===III. Lucu. Lalmannin-Käräjästä.=== :1.§. Lalmannin pitä kerran wuodes hänen lakilugusans Käräjätä pitämän, Pertulin ja Mickelin päiwäin wälillä; jos ei maan-paicka toisin waadi: ja tiettäwäxi tehkön hän Cuningan Käskynhaldialle päiwän: andacon myös sitten sen cuuluttaa, colme cuucautta ennen. :2.§. Ennen cuin Lalmanni Oikeus astu Tuomio-istuimeen, pitä Jumalan palwelus pidettämän: ja ottacon Lalmanni awuxi ja neuwoxi muutamita laisa harjoitettuja miehiä, istuman Oikeudesa. Mutta Lalmannin Lautamiesten canssa pitä yxinäns tuomitzeman. Siellä pitä myös Cruunun woudin eli Nimitysmiehen läsnä oleman. :3.§. Lalmannin pitä nijn aicaisin Käräjän alcaman, cuin kihlacunnan Käräjästä sanottu on. Ei mahda hän tutkia ja tuomita muita asioita, cuin ainoastans nijtä, jotca hänen alans wedotut owat. Jos nijn tapahtu, että kihlacunnan Oikeus on ylöslykännyt yhden eli usiammat asian haarat josacusa asiasa, eli coconans ohitze mennyt, waicka ne owat ollet sisälle haastetut, eli asiaan tulewat; olcon myös Lalmannilla walda, ne ylösotta ja tuomita yhtähaawa sen canssa cuin kihlacunnan oikeus päättänyt on, jos se soweljasti tapahtua taita. :4.§. Ricoxen ja pahategon asioin älkön Lalmanni coskeco: cuitengin tuomitcon hän wähembäin ricosten ylitze, nijncuin härjous-sanain, menon pitämisen, <240> Käräjä rauhan rickomisen ja tappelusten, cuin Käräjän päälle-seisoesa tapahtuwat, ja ei tarwitze pitkää tutkimista. Jos jocu on wetonut sijnä asiasa, johon yxi wähembi ricos tullut on, cuin on saanut alcuns sijtä wedotusta rijta-asiasta, ja on sen canssa liki yhdistetty; sijnä mahta ricoxen asia seurata pää-asiata, ja tuomitcon Lalmanni nijden molembain ylitze. Jos se on muu ricos, eli sencaldainen, että se wicapää ei mahda rahasacolla päästä, nijn ei saa Lalmanni sitä ylösotta. :5.§. Ei mahda Lalmanni Käräjästä poismennä, ennen cuin hän päätöxen eli tuomion jocaitzesa asiasa on andanut, cuin hänen tygöns tullut on. Sitten lähettäkön hän tuomio-kirjans Howrättijn, ennen wijmeistä päiwä Elo-cuusa wuotta sen jälken; sen sacon haastolla, cuin 2. Lugusa kihlacunnan Pää-tuomarista sanottu on: ja ojendacon itzens caikisa muisa sen jälken, cuin siellä eteen kirjoitetan. Pangon myös tähdelle Maan-arckuun yhtäpitäwäisen tuomio-kirjan, nijn myös ne Raamatut cuin Lalmannin Oikeudelle tulewat. ===IV. Lucu. Cuinga erinomainen Kihlacunnan ja Lalmannin-Käräjä pitä pidettämän / joca Wäli-käräjäxi cutzutan.=== :1.§. Jos jotacuta syytetän rascaan pahatecoon, ja laillinen Käräjä ei cohta sisälle lange; pangon Kihlacunnan Tuomari Eri-käräjän, ja ilmoittacon sen Cuningan Käskynhaldialle: tygösanocon myös Cruunun-woudia, että hän cutzu Lautacunnan cocoon, nijn myös ne, jotca sijnä tarwitan. Jos yhteinen huuto nouse rascasta ricoxesta, ja epäluuloon sijtä syy löytän; nijn asettacon myös Kihlacunnan Tuomari Eri-käräjän, ehkä cucan sen päälle ei cannais. :2.§. Jos miehet rijtelewät, ja päällecandaja ano eri Käräjätä; nijn etzikön Howrättiä. Jos hän tahto custannuxen pitä; andacon Howrätti sen myöden, waicka ei he molemmat sijhen suostuis. Jos wastaja käy alle käden; älkön muuta custannusta maxaco, cuin sen joca laillisesa Käräjäsä tehtämän pidäis. Ei mahda kihlacunnan Pää-tuomari sencaldaisisa tiloisa oman mielens jälken Wäli-käräjätä asettaa. Jos jocu asia on nijn pitkä, ettei se taida laillisesa Käräjäsä ratcaistaa, ja rijta-weljet Oikeuden edesä suostuwat Wälikäräjään; nijn pitäkön sen kihlacunnan Pää-tuomari: tehkön cuitengin sen Howrätille ja Cuningan Käskynhaldialle cohta tiettäwäxi. Eri Lalmannin Käräjästä olcon sama laki. :3.§. Cruunun ja muut yhteiset asiat, mahtawat myös eri Käräjäsä ratcaistaa, jos nijn tarwitan, ja käykön sen canssa, nijncuin ennen sanottu on. ===V. Lucu. Käminäri-Oikeudesta.=== :1.§. Käminärin Oikeus tutkicon ja tuomitcon caupungisa caicki rijdat ja myös ricoxen asiat, jos ei ne Lain eli erinäisten asetusten jälken, toisen Oikeuden ala tule. Jos asia käy hengen eli cunnian päälle; nijn pitä sen siellä tutkittaman, ja ei tuomittaman, ja tutkindo cohta Raastupa Oikeuteen lähetettämän: Mutta Tuckhulmisa tuomitcon Käminärin Oikeus ja ei Raastupa Oikeus, sencaldaisisa asioisa, ja lähettäkön tuomion cohdastans sisälle, Howrätin coettelemuxen ala. :2.§. Käminäri oikeuden tuomio-kirja pitä caikilda nijldä ala-kirjoitettaman, jotca Oikeudesa istuwat: ja lähetettäkön se ynnä sackorahain ylöspanon canssa Howrättijn, ennen Mickelin päiwää, wuotta sen jälken; cahdenkymmenen talarin sacon haastolla. Käminärin Oikeudella Tuckhulmisa, olcon sijhen aicaa wuoden loppuun asti. Jos Caupungi itze saapi sackorahat; nijn ei tarwita sacko-rahain ylöspano Howrättijn lähetettää. ===VI. Lucu. Raastupa-Oikeudesta.=== :1.§. Joca wijcko pitä Raastupa-oikeus pidettämän, Maanantaina, Keskiwijckona, ja Lauwantaina, nijn myös usiammin, jos tarwitan. Silloin pitä Pormestarit ja Raadi-miehet kello cahdexan Raastupaan tuleman, ja tuomitzeman caicki asiat, cuin Käminärioikeudesta wedotut owat: ojendacon myös itzens sen jälken, cuin 3. Lugusa 3. ja 4.§§. laillisesti wedotuista asioista Lalmannin-oikeuteen säätty on. Siellä pitä myös sekä tutkittaman että tuomittaman caicki waihetus-kirjain ja meri-oikeuden asiat, nijn myös caicki rijdat majan-muutoxesta sisälle ja ulos, ehkä mingä Tuomio-istuimen ala ne rijtelewäiset muutoin annetut owat. :2.§. Jos mies eli waimo pyytä eroittaa osans omaisudesa sen toisen osasta, eli jos jocu welanalainen tahto yhtähaawa ylönanda omaisudens welcamiehillens, että sitten heistä wapaxi tulla; sijtä tuomitcon myös Raastupa-oikeus, ja eroittacon welcamiesten wälillä, jos ei he sowi cungin oikeudestans ja edustans, sijhen cuin heille jätetty on, nijn myös jos petos welcapään tykönä löytän. :3.§. Raastuwasa pitä sisällekirjoitusten, ylöscuulutusten ja lainkäyttämisen tapahtuman, ja ne rijdat päätettämän, cuin nijstä, eli perindölunastamisen ja yhdesäasuwaisten oikeudesta ylöstulewat. Ricoxista ja Pahategoista käykön, nijncuin sijnä 5. Lugusa 1.§. Käminärin-oikeudesta sanottu on. :4.§. Cusa Käminärin-oikeutta ei ole; olcon Raastupa-oikeudella walda tutkia ja tuomita caicki ne asiat, cuin muutoin Käminärin-oikeuden ale tulewat. :5.§. Jos rijta nouse perinnöstä, orwoin-holhojan wirasta, nijn myös cuollen miehen eli waimon wijmeisestä tahdosta ja asetuxesta heidän omaisudestans; tuomitcon myös Raastupa-oikeus nijsä asioisa, cusa ei orwoinholhous-camaria asetettu ole, sencaldaisia ylösottaman ja ratcaisemaan. Orwoinholhous-camari ottacon waarin wallanalaisten perinnöstä ja parhasta, ja tehkön tilin sijtä: ja Raastupa-oikeus tuomitcon sen ylitze, cosca walitetan. :6.§. Raastupa-oikeuden Tuomio-kirjasta olcon sama laki, cuin 5. Lugusa sanottu on. ===VII. Lucu. Sisälle-kirjoituxista / ja cuinga nijden canssa tehtämän pitä.=== :1.§. Jos welcamies, itzellens wacuutuxexi, tahto andaa Käräjäsä eli Raastuwasa, sisälle kirjoittaa welcapään kijndiän omaisuden; pyytäkön sitä kirjallisesti Oikeudesa, ja sijnä siwusa sisälle pangon uloskirjoituxen joca todistailla wahwistettu on, hänen welcakirjoituxestans, eli wälikirjasta, eli wahwoista todistuxista, että se welca muutoin on hywäxi tuttu, eli laillisesti wahwistettu: ja ylösluettacon ne caicki julkisesti, ja wedettäkön welcamiehen anomus sisälle Oikeuden tuomiokirjaan: annettacon myös hänelle todistus sijtä, jos hän sitä waati. Sitte pangon Oikeus welcapään eteen wissin päiwän, sen päälle wastata. Jos hän silloin welan tunnusta, eli jos ei hän tule, määrätyllä ajalla, wastauxen canssa sisälle, ja welcamies osotta, että hänen anomuxens hänelle ilmoitettu on; olcon sisällekirjoitus wahwa ja woimallinen welcamiehen puolesta, sijtä päiwästä cuin hän sitä Oikeudesa etzei: kirjoittacon <244> myös Tuomari sen welcakirjoituxen päälle. Jos welcapää kieltä welcans, ja osotta cohdastans selkeillä perustuxilla, että se maxettu on, eli muusta syystä tyhjäxi tullut; olcon hän wapa sisälle-kirjoituxesta. Jos ei welcapää sitä woi; annettacon sisälle-kirjoitus myöden. Jos jombicumbi ei tydy Oikeuden päätöxeen; olcon hänellä lupa walitta sen ylitze Howrätisä, sen ajan sisälle, cuin 16. Lugusa 1.§. asetetan. :2.§. Jos ei welcapää maxa, ennen cuin kymmenen wuotta edesculunet owat, sitten cuin sisälle-kirjoitus tapahdui; nijn andacon welcamies sen uudistettaa: nautitcon cuitengin etu-oikeuden, ensimmäisen sisälle-kirjoituxen jälken. Jos ei hän tee sitä, olcon hänen sisälle-kirjoituxens woimatoin, jos ei hänellä laillista estettä ollut ole. Cosca welcapää hänen welcans täydellisesti maxanut on; andacon sen Oikeudelle tietä ja kirjoitettacon se cohta tuomio-kirjaan, ja ylöspandacon myös sen wuoden tuomio-kirjaan, jona sisällekirjoitus tapahdui. :3.§. Sitten cuin Kihlacunnan Pää-tuomari joca kerta wuodesa on Käräjätä pitänyt hänen Tuomariläänisäns; lähettäkön hän Howrättijn cuucauden sisällä sen jälken caicki ne sisälle-kirjoituxet, cuin silloin tapahtunet owat; colmen talarin sacon haastolla joca päiwäldä, cuin hän sen laiminlyö. Raastupa Oikeus tehkön sen joca cuucauden edestä, neljäntoistakymmenen päiwän sisälle sen jälken, saman sacon haastolla. Jos ei yhtän sisälle-kirjoitusta tapahtunut ole, andacon myös sen tietä. Cuulutuxista ja Lain käyttämisestä, olcon sama laki. ===VIII. Lucu. Howrätistä.=== :1.§. Howrätin, joca Cuningan corkein Lautacunda on, tule peräncatzoa ja waarin ottaa, että nijsä Tuomio-istuimisa <245> cuin sen alla owat, Oikeus tehdän Lain ja sen oikian ymmärryxen jälken. :2.§. Erinomaisesti tule Howrätin tuomita nämät asiat: 1. Caicki sinne wedotut asiat. 2. Walituxet Ala-tuomarein harhailemisten ylitze, itze oikeudenkäymisesä. 3. Candet Cuningan Käskynhaldian päätösten ylitze ulosmittauxen asioisa, ja sitä cuin sijhen tule: ja olcon Howrätille walda näisä asioisa tuomita tacawaarickoon, jos sijhen syitä on, nijn myös että se joca woittanut on, saa sen nostaa tacausta wastan, ja että rijta cumpani sitte mahta, cuuden cuucauden sisällä Howrätin päätöxestä, etziä oikias Tuomio-istuimesa woitta sen tacaisin, jos hän woi. 4. Hengen asiat, jotca Ala-oikeuxilda tutkitut ja tuomitut owat, ja ne, jotca sen 25. Lugun 5.§. jälken pitä sisälle lähetettämän Howrätin coettelemuxen ala, ennen cuin tuomio täytetän; nijn myös wähemmät ricoxen asiat, cosca jocu Ala-oikeuden tuomion ylitze walitta. 5. Rascas pilcka Jumalata ja hänen pyhä Nimeens wastan, sitte cuin Ala-oikeus sen ensist tutkinut on. 6. Juonittelemiset ja ricoxet itze Cuningasta, ja hänen Cuningallista Huonettans, eli Waldacunnan wapautta wastan: Maan-pettäminen: neuwon-pitämiset wihollisen canssa: Ricoxet Waldacunnan Neuwonandaita wastan, cuin heidän wircaans coskewat: Ja tutkicon Howrätti näistä caikista itze, cosca se tapahtua taita. 7. Cuningan Käskynhaldian ja Ala-tuomarein wiran ricoxet. 8. Rijdat perinnöstä wapamiesten jälken: heidän asetuxestans cuoleman hetkellä heidän omaisudestans: Holhouxista nijden lasten ja perillisten ylitze, cuin wapat owat: nijn myös jos wapa-mies eli hänen perillisens tahto, julkisen uloslyödyn ilmoituxen cautta, ylönanda omaisudens welcamiehillens, ja cungin oikeudesta ja edusta sijhen; eli jos yxi puoliso pyytä eroittaa osaans omaisudesa, sen toisen erinäisestä welasta. 9. Howrätin pitä myös tuomitzeman nijden ricosten ylitze, joiden cautta wapasucuinen mies ricko hengens, cunnians, <246> wapaudens, omaisudens, eli perindö-oikeudens; nijn myös caxcampauxesta, ja muusta tappeluxesta, eli ricoxista häpiällisillä sanoilla ja töillä, wapasucuisten miesten eli heidän wertaistens wälillä, sitten cuin Tuomari paickacunnasa, cusa työ tapahtunut on, sijtä ensin on tutkinut: usiambain asiain canssa, cuin Howrättein alle, eli jommancumman heistä erinomaisesti, erinäisten asetusten jälken, tulewat. :3.§. Mitä Howrätti tuomitze, sitä wastan ei mahda kengän wedota. Mutta cuinga se, joca cadottanut on, mahta Cuningan tykönä muutosta etziä, sijtä eroitetan 30. Lugusa. ===IX. Lucu. Jos Tuomari Oikeudenkäymisen ajan laiminlyö.=== :1.§. Jos Kihlacunnan Tuomari eli Lalmanni ei tule lailliseen Käräjään, mutta anda Oikeuden maasa maata; wetäkön Kihlacunnan Tuomari colmekymmendä, ja Lalmanni cuusikymmendä talaria sackoa, jos ei he näytä laillista estettä, ja maxacon nijlle wahingon jällens, jotca Oikeutta etzeit. Jos hän yhden Käräjäpäiwän pois on, cosca Käräjä usiammat päiwät seiso; wetäkön Kihlacunnan Tuomari kymmenen, ja Lalmanni wijsitoistakymmendä talaria sackoa. Jos he catzelmuxen, eli Wäli-käräjän laiminlyöwät; olcon sacko puolda wähembi. :2.§. Jos Lautamies on pois Käräjästä, joco se on Laillinen eli Wäli-käräjä, eli catzelmus; wetäkön colme talaria sackoa. Yhden päiwän edestä sacotetan cahdexan äyrijn. Jos Käräjä eli Catzelmus Lautamiesten laimilyömisen tähden maahan lyödän; wastacon he myös wahingon. :3.§. Jos Pormestari ei tule Raastupaan sinä päiwänä cuin Oikeudenkäyminen pidettämän pitä; wetäkön <247> sackoa colme talaria, ja Raadi-mies joca Oikeudesta pois on, caxi talaria: Käminäri wetäkön yhden talarin sackoa. :4.§. Jos Tuomionhaldiat Howrätisä Oikeudenkäymisen päiwän laiminlyöwät; wetäkön cukin wijsi talaria sackoa. :5.§. Caicki nämät sacot langetcon waiwaisille yxinäns. ===X. Lucu. Laillisesta Tuomio-istuimesta caickinaisisa Oikeudenkäymisen asioisa.=== :1.§. Jos jocu tahto candaa toisen päälle, joco se on welasta, eli muusta rijta-asiasta, cuin hänen personans coske; nijn andacon haastettaa hänen sijhen Oikeuteen, jonga alla hänellä on asumasians ja cotons. Waimo ja lapset, ollesans wanhembains tykönä cotona, tulewat sen Oikeuden ala, cuin mies ja isä, ja palcolliset sinne, cusa he palwelluxesa owat. Se jolla ei cusaan wahwa cotoo ole, eli joca wieras on, etzitän siellä cusa hän löytän. Jos se haastettu tahto jällens candaa hänen päällens, joca on haastaa andanut; olcon hän myös welcapää wastamaan samasa Oikeudesa, jos asiat toinentoisens canssa yhdistetyt owat. :2.§. Jos rijta nouse perinnöstä, eli sen cuollen wijmeisestä tahdosta: eli welcaa caiwatan sen jälken, joca cuollut on; tuomitcon sijtä se Oikeus maalla eli caupungisa, cusa se cuollut asunut on, eli cusa hänellä on ollut hänen wircans, waicka perilliset toisen Oikeuden alla asuwat eli tulewat, eli calun käskenäns jacanet owat. Jos leski on pacotettu ylönandaman welcamiehille caiken omaisuden, eli eroittaman osans miehen osasta; etzikön Oikeutta sijnä paickacunnasa, cusa mies asunut, eli cusa hänelle wirca ollut on. Jos perilliset tahtowat itzens perinnöstä wieraaxi tehdä; turwatcon <248> sijhen Oikeuteen, jonga alla se ollut on, cuin perittämän piti. :3.§. Jos ei perilliset tydy, cosca jaettu on, waan jocu sano osans halwemman olewan; eli jos jocu pyytä täytöstä, jonga osa sitten wähetty on; etzikön hän tasausta, eli täytöstä, siellä cusa perindö langeis. :4.§. Jos jocu tahto candaa sen päälle, cuin holhoja ollut on, perindöns tilin tegosta; olcon hänelle wapaus sitä tehdä, taicka siellä cusa hänen cotons oli, joca peritty on, ja holhoja sen holhojan wiran päällens otti, eli myös siellä cusa holhoja asu. Jolle jotain hallittawaxi uscottu on; wastacon hän, eli hänen perillisens, jos hän cuollut on, siellä cusa hän omaisuden hallinnut ja edesseisonut on. :5.§. Jos rijta tule caupasa ostajan ja myyjän wälillä caupungisa, marckinan aicana, eli muulloisin, ja sitä cohta cannetan; tuomitcon sen Oikeus, siellä cuin cauppa tehty on. Ei mahda cucan sitte haastettaa cotoans, jos ei hän sijhen caupungijn tule, cusa cauppa tehtin. Welasta cuin majamies teke elatuxesa, huonen wuorosa, ja muusa tarpeesans, olcon sama laki. Cusa rijta tule ylössanomisesta, ja majan muutoxesta huoneista, cuin caupungisa wuorotut owat; käykön sen canssa, nijncuin 6. Lugusa 1.§. sanottu on. :6.§. Jos rijta tule welasta, jonga usiammat tehnet owat, ja itzens sitonet, yxi caickein edestä ja caicki yhden edestä maxaa; olcon welcamiehellä walda, etziä cumba tahtons heistä, siellä cusa se asu. Jos ei he nijn ole itzens maxoon sitonet, ja rijta nouse welan selkeydestä, eli itzecungin osasta sijnä; olcon myös welcamiehellä walda haastaa heitä caickia sinne, cusa jocu heistä asu: ja käykön sittengin maxon canssa, nijncuin 4. Lugusa 12.§. Ulosmittauxen Caaresa eroitetan. Yhteys-cumpaneita etzitän, siellä cusa yhteys-seura on. :7.§. Jos caxi eli usiammat owat osalliset yhdesä rijta-asiasa, ja sitä ei taita hywin selittä, jos ei he caicki yhtä haawa yhdesä paicasa ole wastamasa; etzikön päällecandaja sitä Oikeutta, jonga ala se tule, jota asia enimmästi coske. :8.§. Jos rijta syndy kihlauxesta, sen täyttämisestä, eli erosta; tuomitcon se Oikeus, jonga ala nainen tule, ja hänen cotons on, joco hän on päällecandaja eli wastaja. Jos nainen tahto etziä miestä cusa hän löytän; olcon hänellä myös lupa sijhen. :9.§. Jos nainen maattu on, ja sano, että se awioskäskyn lupauxen alla tapahtunut on: mutta mies cuin hänen maannut on kieldä; tuomitcon Oikeus sijtä sijnä paickacunnasa, cusa nainen maattu on. :10.§. Jos mies ylönanda waimons, eli waimo miehens, ja tietän cusa se syypää oleskele; haastettacon sijhen Oikeuteen, cusa se wiatoin silloin asu. Jos ei tietä cusa hän on, joca pakeni; käykön sijtä, nijncuin 13. Lugusa 4.§. Naimisen Caaresa sanottu on. :11.§. Ei pidä yxikän asia, mualla cuin oikiasa Tuomio-istuimesa ylösotettaman, ehkä rijtaweljet itze toisesta Oikeudesta yhteen sopia tahtowat; jos ei Cuningas löydä syytä sijhen lupaa andaa. :12.§. Mikä jotacuta pää-asiata seura, nijncuin wahingon palckio, ja Oikeudenkäymisen culutuxet, muun sencaldaisen canssa, cuin jocu on eroittanut caiwataxens erittäin, sijtä tuomitan sijnä Oikeudesa, joca pää-asiasa tuominnut on. :13.§. Jos jocu on rijtaweljens oikiaan Tuomioistuimeen haastettaa andanut, ja hän on ruwennut siellä asiasa wastaman; nijn pitä se myös samasa Oikeudesa päätettämän, ehkä wastajan sääty on Oikeudenkäymisen alla muuttunut, eli hän on joutunut toisen Tuomio-istuimen ala, eli hän cuole, ja hänen perillisens toisen Lakilugun alla owat. Näisä tiloisa olcon ricos asioisa sama laki. :14.§. Jos miehet rijtelewät maasta ja tiluxista maalla, joco se on omaisuden oikeudesta, istunnosta ja nautinnosta, rakennuxen puutoxesta, pahasta ruocosta, werosta, asuinsiain rajoista, eli luwattomasta wiljelemisestä toisen tiluxilla; se pitä caicki tuomittaman sildä Oikeudelda, cusa maa on. Jos nijn olla taidais, että pää-kylän tiluxet ulottuwat ylitze kihlacunnan rajan toisen kihlacunnan sisälle, ja se, cuin siellä cohtaa, tahto jotain sijtä päälle puhua; candacon sijnä Oikeudesa, cusa pää-kylä on. :15.§. Jos maan rijta on Kihlacundain, Läänein, eli Maacundain wälillä; käykön sijtä, nijncuin 14. Lugusa 5.§. Maan Caaresa sanottu on. :16.§. Jos Cruunun talot, yxi eli usiammat, rijtelewät maasta ja kylän eroituxesta; ratcaiscon Cuningan Käskynhaldia heidän wälilläns. Jos jommallacummalla puolella on perindö eli wapa maa; tulcon se kihlacunnan Oikeuteen. Jos yhteisys näiden rajoihijn sattu; olcon sama laki: ja asettacon Cuningan Käskynhaldia jongun, joca wiran puolesta läsnä on, cosca Cruunulla on osa asiasa. Tuomitcon myös Kihlacunnan-oikeus luwattomasta wiljelemisestä Cruununmaan päällä. :17.§. Yhteisyxistä Wuori-maacunnisa, eli muisa paicoisa, cusa Wuorten työt owat, ja huhdanpolttamisesta nijden päällä: Nijn myös cusa rijta on wuorimiesten taloin istuimesta, pajain ja wasaritten käyttämisestä, sytten polttamisesta, Malmisuoneista, waran lainasta wuorten-töiden haldian ja Waran lainajan wälillä, ja muista sencaldaisista, cuin wuorten-töiden käyttämiseen, pitelemiseen, ja waarin ottamiseen tule; käykön nijncuin sijtä erittäin säätty on. Lain käyttämistä Prukein ja wasarain päälle, etzitän kihlacunnan Oikeudesa: tuomitcon se myös weden tydyttämisestä toisen wahingoxi; jos ei rijta sijtä ole itze Prukein wälillä. :18.§. Jos myyjä ei taida wastata cauppans; etzikön ostaja händä laillisesti siellä cusa hän asu. :19.§. Huoneista, tontista ja cartanosta caupungisa, tuomitcon se Caupungin Oikeus, cusa ne owat. Jos caupungilla on maata ja manderta sijnä ymbäri, joca huoneista kylmillä on, ja ei caupungista eroitettu, ja rijta tule sijtä caupungin asuwaisten wälillä: eli pahateco siellä tehdän; tuomitcon myös caupungin Oikeus sijtä. Jos rijta nouse tilusten eroituxesta Porwarein wälillä, ja pää-kylän, joca caupungin maan rajoihin sattu; tuomitcon sijtä kihlacunnan Oikeus. :20.§. Jos rijta nouse, cuinga caupungisa rakettaman pitä; käykön sijtä, nijncuin erittäin asetettu on. Waiwasta ja rasituxesta jonga naburin toiselda kärsimän pitä, eli ei, tuomitcon Raastupa Oikeus. :21.§. Ricosten ja pahatecoin asiat rascammat ja wähemmät, tutkitan ja tuomitan siellä cusa työ tehty on, ehkä mingä Oikeuden alla hän muutoin tulis, cuin rickonut on. Jos jocu on usiammasa paicasa tehnyt yhdencaldaisen pahategon; tutkicon ja coetelcon Tuomari cusakin paicasa, jos hän tecoon wicapää on: mutta tuomittacon caiken edestä sildä Oikeudelda, cusa händä wijmeisexi Laisa käytetän. Jos hän erilaisia pahatecoja, jotca rascat owat ja hengen päälle käywät, on tehnyt eri paicoisa; nijn pitä custakin tutkittaman siellä, cusa se tapahtunut on, ja käykön sitten tuomio wicapään ylitze siellä, cusa se tehty on, joca rascain on. Jos caicki ricoxet owat wähät; tuomitan hän itzecungin edestä siellä cuin se on tapahtunut, ja siellä myös tuomio täytettäkön. :22.§. Jos Ruotzin alamainen teke tapon eli muun rascan ricoxen, Ruotzin alamaisen päälle ulcomaalla, ja ei händä siellä kijnni oteta, waan tule hän tähän Waldacundaan sisälle; nijn tuomitan hän siellä cusa hän käsitetän, Ruotzin Oikeuden jälken, jos asia on ilmeinen, ehkä jocu asianomainen ei päälle canna. Jos merimies ricko matcustaesans ulcomaalda; sijtä eroitetan Meri-laisa. :23.§. Jos jocu seiso yhdesä kihlacunnasa ja wahingoitta sen, joca on toisesa; wastacon siellä cusa wahingo tapahdui. Jos jocu kirjoitta häwäistys-kirjan, ja lähettä sen toiseen paickacundaan; tuomittacon siellä cusa se edesannettin. :24.§. Jos jocu Oikeuden edesä syyttä toista jostacusta ricoxesta, ja hän löyttän wiattomaxi; tuomitcon myös sama Oikeus, cuinga se rangaistaman ja wahingo maxaman pitä, joca syyttömästi edesandoi ja soimais, ehkä hän muutoin toisen Oikeuden ala tulis. Jos sen canne, joca rangaistusta edesandajan ylitze waati, on sencaldainen, että se pitä eri pää-asiana pidettämän: eli on edesandajan wiran wica, ja joca hänen ammattians coske; tuomittacon sijnä Oikeudesa, jonga alla hän sencaldaisesa tilasa on annettu. :25.§. Joca toista solwaise häpiällisillä sanoilla, puhesa, eli kirjoituxisa, eli työsä, nijden Cuningan Wircamiesten edesä, cusa ei Tuomio-istuinda ole; tuomittacon sen edestä ensimäisesä Ala-oikeudesa, sijnä paickacunnasa, cusa ricos tapahtunut on. Jos hän solwaise itze Wircamiehiä; tuomitan Howrätisä. :26.§. Ne asiat, cuin Waldacunnan yhteiseen huonen-hallituxeen, Cruunun caickinaisijn sisälle-tuloihin, nijn myös ne, jotca jongun ammattijn ja wircaan, corkiamban eli alhaisemban ja wicoihin nijsä coskewat; coetellan ja tuomitan nijldä, joille Cuningas wartioitzemisen ja perääncatzomisen sen ylitze usconut on, sen jälken cuin erinomaisisa asetuxisa sijtä sanotan. :27.§. Jos jocu maalla tahto etziä Cruunun woudia, Nimitysmiestä, eli Ylöscandomiestä, sentähden, että he owat hänelle wääryyttä tehnet, caickinaisesa ulosmittauxesa, ylöscannosa, eli omantahtoisen päällepanon canssa, epätasaisudella kyydisä ja ulostegoisa: eli että he pantin laittomasti myynet owat, ja muulla sencaldaisella tawalla; nijn tehkön hän sen Kihlacunnan Oikeudesa, sijnä paickacunnasa, cusa ricos tapahtunut on, eli siellä cusa se asu, joca walitta. Caupungisa käykön näistä asioista, nijncuin 5. Lugusa 1.§. sanotan. Joca ei tydy Oikeuden päätöxeen, hänellä olcon lupa walittaa Howrätisä, sen ajan sisällä, cuin 25. Lugusa 5.§. edespäin säätän. Olcon cuitengin Cuningan Käskynhaldialla walda, näisä asioisa cohta ojeta mitä nijn tapahtua taita, ja auttacon sen oikeuteens, joca kärsinyt on. :28.§. Ricoxista yhteisisä cala-satamisa, säättän Hamina-asetuxisa. Ja mitä paitzi näitä wielä olis, nijn ojendacon se itzens, joca josacusa asiasa päällecandaa tarwitze, sen jälken, cuin joca Oikeudesta erittäin sanottu on. ===XI. Lucu. Cuinga haasto pitä otettaman / ja sille toimitettaman joca haastetan.=== :1.§. Jos jocu tahto toisen päälle candaa; nijn tule Tuomarin anda kirjallisen haaston: ja nimittäkön hän sijnä päällecandajan ja asian, nijn myös misä paicasa ja minä päiwänä hänen pitä wastamaan tuleman, joca haastetan: tehkön myös sijnä tiettäwäxi, että ellei hän itze tule, eli hänen laillinen asian-ajajans, asian cuitengin pitä eteen-otettaman ja päätettämän. :2.§. Wähisä asioisa, joisa ei rijta ole maasta eli huoneista, mahta se, jota etzitän, suusanalla haastettaa: ja olcon silloin sama laki, cuin kirjallisesta haastosta sanottu on. :3.§. Jos jocu ano haastoa usiambain päälle yhdesä ja samasa asiasa; nijn mahtawat he caicki yhden haaston cautta sisälle cutzuttaa, ja andacon hän sen haaston cullengin oikialla ajalla tiettäwäxi tehtää. :4.§. Päällecandaja olcon welcapää, andaman wastajan saada haaston neljätoistakymmendä päiwää ennen, jos hän asu Kihlacunnan sisällä: Ulcona Kihlacunnasta, eli toisesa Caupungisa colme wijckoa: Ulcona Lalmannin Lakilugusta, cuusi wijckoa: colmannesa eli neljännesä Lakilugusa, eli edembänä, yhdexän wijckoa. Tuckhulmin caupungi luetan eri Lakiluguxi. Ruotzin ja Suomenmaan wälillä, olcon haaston aica colme cuucautta, joca cuucausi luettu colmexikymmenexi päiwäxi: Pomerin ja Ruotzin wälillä neljä cuucautta. Jos se cuin haastettaman pitä, on ulcona Waldacunnasta, olcon hänellä cuusi cuucautta aicaa sijtä cuin hän haaston sai. Cosca haasto julkisen ylöslyömisen cautta Oikeuden owen päälle tapahtu; pitä myös cuuden cuucauden ajan eteen pandaman. Mitä sen pitä täyttämän, joca nijn muodon anda welcamiehens haastaa, ja cuinga sen canssa sitten tehtämän pitä, sanotan 16. Lugusa Cauppa Caaresa. Caikisa näisä tiloisa, cusa haasto waati pidembä aicaa, cuin cuulutuxesta Käräjään asetettu on; mahta wastaja wissixi cuuxi haastettaa, ja toimittacon hän sitten itze hänellens tiedon, minä päiwänä Käräjä pidettämän pitä. :5.§. Käminärin Oikeuteen haastetan suuremmisa asioisa cahdexan päiwää, ja wähemmisä colme, eli wähemmäxi cahta päiwää ennen. Raastupa Oikeuteen haastetan cahdexan päiwää edellä, jos ei nijn ole, että asia ei kärsi ylöslyckämistä, ja sen päälle ennen wastattaa taitaan. Nijsä Caupungeisa, joisa Käminärin Oikeutta ei ole, mutta Raastupa Oikeus on ensimäinen Tuomio-istuin, käykön nijncuin Käminärin Oikeudesta sanottu on. :6.§. Jos se cuin haastettu on, tahto andaa päällecandajan wastan cutzuttaa, samasa asiasa, eli sijnä cuin sen canssa yhdistetty on; tehkön sen puolda wähemmän ajan sisällä, cuin nyt eteen kirjoitettu on, jos hän tahto, että molemmat haasto asiat pitä yhdesä seuraman. :7.§. Kirjallinen haasto pitä wastajan käteen laitettaman cahdelda uscottawalda mieheldä, eli yhdeldä, jos hän wastajan kirjallisen todistuxen sen päälle saada taita. Cutzumisen suusanalla pitä maalla tapahtuman Nimitysmiehen cautta, eli jongun Lautamiehistä, toisen uscottawan miehen canssa, joca Kihlacunnasa asu: ja Caupungisa Oikeuden palweljoilda. Jos se jota haastettaman pitä, ei ole cotona huonesans; nijn mahta hän haastettaa cusa hän löytän. Kircosa ei pidä ketään haastettaman, mutta kyllä kirckomäellä. Jos jocu pitä itzens salasa, sentähden että hän odotta haastoa, ja se on tiettäwä, että hän kihlacunnasa eli Caupungisa oleskele; nijn naulittacon haasto-kirja hänen huonens owen päälle. :8.§. Cosca cuollen miehen perillisiä etzitän jacamattomasa pesäsä; nijn käykön haasto caickein perillisten päälle yhteisesti, ja ei jocaitzen erittäin: ja olcon se welcapää, joca pesäsä istu, joco hän on perillinen eli toimitus mies, saman haaston wastaan ottaman: ja sitten andaman cungin perillisen saada yhden uscottawan uloskirjoituxen, ja nautitcon he haasto ajan sen paickacunnan jälken, cusa se oleskele, joca caucaisin on. Jos pesä jaettu on, nijn pitä jocaitzen perillisen erittäin haastettaman. :9.§. Jos päällecandaja ei saata rijta-weljellens haastoa, sen ajan sisällä cuin nyt sanottu on; olcon haasto mitätöin, ja ottacon hän uuden haaston. :10.§. Ricoxen asioisa pitä sen, jonga päälle cannetan, cohdastans Oikeuden käskyn päälle wastaman tuleman: Jos ei hän sitä tee; nijn mahta hän Cruunun eli Oikeuden Käskyläisildä Oikeuteen tuotaa. ===XII. Lucu. Cuinga tehtämän pitä / cosca haasto laiminlyödän; ja laillisista esteistä.=== :1.§. Cosca laillisesti haastettu on, nijn pitä päällecandajan ja wastajan, määrätyn päiwän päälle, Oikeuden eteen tuleman; jos ei heillä laillista estettä ole. Nämät owat lailliset estet: Jos jocu on sairas: Jos jocu on Cuningan eli Waldacunnan palweluxeen lijckelle käsketty, eli lähtenyt: jos jocu istu wangiudesa: jos jocu wiholliselda, eli muulda waaralda, tulipalon, eli weden hädäldä estetän: jos jocu on järjeldäns pois tullut: jos mies eli waimo, lapsi eli wanhemmat cuolewat sillä ajalla, cosca jongun pitä itzens Oikeuden eteen sisälle laittaman: Jos jocu ennen on cutzuttu toiseen Oikeuteen wastaman samalla ajalla. Coetelcon cuitengin Tuomari asian-haarat näisä tiloisa. Jos muita esteitä edesannetan; nijn coetelcon myös Tuomari ne, jos ne owat sijtä woimasta, että ne kelwata mahtawat. Jos este on laillinen; nijn lykätkön Tuomari asian maalla ensimäiseen Käräjään, ja caupungisa pangon hän rijta cumpaneitten eteen toisen päiwän: ja olcon he welcapäät, sekä maalla että caupungisa, tuleman Oikeuteen ilman uutta haastota. :2.§. Jos jocu on estetöinnä pois, cosca hän Oikeudelda edeshuutan, päällecandaman eli wastaman; tehkön sackoa Kihlacunnan Käräjäsä ja Käminärin-oikeudesa yhden talarin, Lalmannin ja Raastupa-oikeudesa caxi talaria. Jos eikä päällecandaja eikä wastaja tule ennen Käräjän loppua; wetäkön cumbikin cahdenkertaisen sacon. Jos wastaja tule ensimäiseen Käräjään, ennen cuin se päätetän, ja päällecandaja pois on; wetäkön sackoa cuin sanottu on, ja maxacon hän wastajalle hänen culutuxens, ellei hän lähimäisesä Käräjäsä maalla, eli yhden cuucauden sisällä Caupungisa, woi osotta, että hänellä laillinen este ollut on, ja ettei hän ole taitanut sitä Oikeudelle tiettäwäxi tehdä. Jos päällecandaja ei anna haasta asiata Oikeuteen, ja täytä sitä sillä ajalla, cuin nyt sanottu on; olcon wastaja hänen candestans wapa. :3.§. Jos päällecandaja tule ensimäiseen Käräjään, eli caupungisa määrätyllä päiwällä sijhen Oikeuteen, johonga asia haastettu on, mutta wastaja ei tule, eikä anna osotta laillista estettä: jos päällecandaja osotta, että wastaja on saanut haaston laillisella ajalla; nijn tuomitcon Oikeus asian sen jälken, cuin totuus sijnä ulosetzittää taitan, ja wetäkön tuomion sisälle, cuinga se, joca woittanut on, pitä rijta-weljellens, tuomiosta tiedon andaman, nijncuin 4.§. sanotan. Jos wastaja sitten tule, ennen cuin laillinen wedon aica edesculunut on, ja ano wedotaxens: ja asia on sen wertainen, että Oikeuden tuomiota wastan weto pandaa mahta, nijncuin edespäin täsä Caaresa eroitetan; olcon hänellä lupa sijhen, ja Oikeus, cuhunga wedottu on, tuomitcon pää-asiasa. Jos ei hän tule sen ajan sisällä cuin sanottu on, eli jos asia on nijn halpa, että wetoo sijnä ei sallittu ole; saacon woitta tacaisin, nijncuin seurawaisesa§. sanotan: ja käykön tuomio sencaldaisesa tacaperin woittamisen asiasa ulosmittauxeen, jos päällecandaja sitä waati: ja olcon hänellä walda, nosta sen, cuin ulosmitattu on, jos hän täyden tacauxen sen edestä pane. :4.§. Joca sillä tawalla tuomion woittanut on, tiettäwäxi tehkön sen, sitten cuin wetomisen aica ohitze on, rijtaweljellens: eli etzikön ulosmittausta sen päälle, nijn aicaisin, että rijta-weli taita andaa asian haastetta lähimäiseen Käräjään maalla, ja caupungisa yhden cuucauden sisällä, etziäxens woittaa sitä tacaisin. Ellei hän sitä tee, joca woittanut on; nautitcon se joca cadotti, saman ajan, sitten cuin hän tygösanotan. Jos coetellan, että hän köyhyden tähden ei woi tuomiota täyttää, sen ajan sisällä cuin sanottu on; olcon hänellä cuitengin walda etziä tacaperin woittoa. Jos se cuin tuomittu on, on sencaldainen, että tacaperin woittaminen hyödyttömäxi tule, jos tuomio täytetäisin, nijn älkön silloin täytettäkö. Jos se joca cadottanut on, laiminlyö sen ajan cuin nyt edespandu on; nijn ei pidä hänellä sitten oleman tacaisin woittamisesta mitän puhumista. :5.§. Jos wastaja on estetöinnä pois Lalmannin Oikeudesta, eli Raastupa Oikeudesta, cosca asia Käminärin Oikeudesta sinne tullut on; tuomitcon Oikeus nijden perustusten päälle, cuin päällecandaja edeswetä. Jos wastaja edesanda itzens, wetomisen ajan sisällä ollesa, ja pyytä wedota; olcon se hänelle sallittu, nijsä tiloisa, cuin 3.§. sanotan. Jos asia on wähemmästä arwosta, eli wastaja ei anna itzens nijn edes; älkön nautitco tacaperin woittoa sijnä, mutta olcon tuomio wahwa. :6.§. Jos jocu eteen pannulla ajalla pois on sijnä asiasa, cuin julkisen ylöslyömän cautta Oikeuden owen päälle haastettu on; nijn ei pidä hänellä sitten yhtään puhetta sijnä oleman, joco se on päällecandaja eli wastaja. :7.§. Jos päällecandaja eli wastaja ei tule Kihlacunnan-catzelemuxeen eteen pannulla päiwällä, mutta jombicumbi pois on; nijn pangon Tuomari sen ulos toisexi ajaxi, joco laillista estettä edesannetan, eli ei. Jos myös silloin jombicumbi pois on, ja ei osota laillista estettä; käykön catzelmus ei sitä wähemmin edes, ja tuomitcon Oikeus sen jälken cuin perustuxet siellä coeteldaa taitan, nijn myös Oikeudenkäymisen culutuxista. Jos se joca cadotti, ja ei läsnä ollut, ano laillisen ajan sisällä wedota; sitä ei pidä häneldä kielttämän: jos ei hän sitä tee, olcon catzelmus tuomio wahwa. Jos jocu on pois Lalmannin catzelmuxesta; olcon sama laki: cuitengin ei sitä wastan mahda wetoa panda, mutta käykön sen canssa nijncuin 25. Lugusa 10.§. asetetan. ===XIII. Lucu. Esteistä Tuomaria wastan.=== :1.§. Cosca päällecandaja eli wastaja tahto Tuomarin hyljätä, tehkön sen toimellisesti, ja tuomitcon Tuomari itze sijtä esteestä. Nämät owat lailliset estet: Jos Tuomari on jommancumman canssa, sijnä langoudesa eli heimolaisudesa, josa sen 2. Lugun jälken Naimisen Caaresa, awioskäskyä ei mahda rakettaa: jonga alla myös ymmärretän hänen nepaisens ja orpanans langoudesa, ja ei heimolaisudesa: eli jos Tuomari on hänen rijtacumpanins, eli julkinen wihamiehens: eli jos Tuomarilla, eli hänen suculaisillans, cuin nyt nimitetyt owat, on osa sijnä asiasa, eli jos he taitawat sijtä jotain erinomaista hyödytystä eli wahingota odottaa: eli jos hän on ollut toisesa Oikeudesa Tuomari samasa asiasa, eli on ennen ollut asianajaja sijnä, eli todistanut, eli ennen nijncuin Käskyläinen josacusa Oikeudesa, eli Cuningan Käskynhaldian tykönä, jongun päätöxen asettanut, joca sitä asiaa coske: eli jos hänellä itzellä on samancaldainen asia toisesa Oikeudesa. Jos Tuomari tietä, että sencaldainen este händä wastaan on, ehkä se ei ole Oikeuden hakialle tiettäwä; astucon itzestäns pois Oikeudesta. :2.§. Jos jocu ilman toimeta eli säädyttömästi hyljä Tuomarin; wetäkön sackoa Kihlacunnan ja Käminärin Oikeudesa kymmenen talaria, Lalmannin ja Raastupa Oikeudesa caxikymmendä talaria, Howrätisä wijsikymmendä talaria. :3.§. Jos este coetellan laillisexi Kihlacunnan Tuomarita, Lalmannia, eli Pormestaria wastan sijnä Caupungisa, josa ei muuta cuin yxi Pormestari ole, ja Raastupa-oikeus ilman hänetä ei löytä tuomiowoiwaxi; asettacon Howrätti toisen hänen siaans, päällecandajan anomisen ja culutuxen päälle, ja seisahtacon se culutus sitten sen päälle, joca asian cadotta. :4.§. Jos jocu hyljätän Kihlacunnan eli Lalmannin laudalda; pangon Kihlacunnan Tuomari ja Lalmanni, jos tarwitan, toisen hänen siaans, nijn cauwan cuin se asia ratcaistan. Jos Käminäri eli Raadimies hyljätän; nimittäkön Raastupa-oikeus sen, joca hänen siasans istuman pitä, jos Oikeus ei ole muutoin tuomio-woipa. Jos caicki Käminärin-oikeudesa hyljätän; cutzucon Raastupa-oikeus toiset, jotca sen asian tuomitzewat. Jos coco Raastuwan-oikeus hyljetty on; säätäkön sijtä Howrätti. Jos nijn taidais tapahtua, että nijn monda Howrätin Jäsenistä estytäisin, <260> että Oikeus sijnä asiasa ei ole täysi-istunut; tehkön Howrätti sen Cuningalle tiettäwäxi, joca silloin asetta toiset heidän siaans. Ei mahda Pormestaria eli Raadimiestä hyljättämän, cosca poica eli wäwy on Käminärin-oikeudesa tuominnut; Ei mahda myös ketäkän Howrätisä istuimestans nostettaman, cosca poica eli wäwy Ala-oikeudesa tuominnut on; jos ei nijn ole, että heidän päällens wiran ricoxen tähden laillisesti siellä canneta. ===XIV. Lucu. Cuinga Oikeuden edesä pitä päällecannettaman ja wastattaman; nijn myös cuulustelemisesta suu-sanalda / ja wääryttelemys-walasta.=== :1.§. Kihlacunnan, Käminärin, Lalmannin, ja Raastuwan oikeudesa nijsä wähemmisä Caupungeisa, pitä canden suu-sanalla edeswedettämän; jos asian arwo ja pituus, eli muut asian-haarat ei waadi, että se kirjallisesti tapahtua mahta: ja silloin ei pidä Oikeuden etzijlle myöden annettaman, usiambata cuin yhden kirjoituxen cummangin sisälle-panna; jos asia ei ole sitä suuremmasta arwosta. :2.§. Jos päällecandaja tule Käminärin-oikeuteen määrätyllä päiwällä, ja julkisen ylöshuudon alla sisälle anda candens kirjallisesti, ja wastaja silloin läsnä on; kirjoittacon Oikeus sen päälle, että hänen cahdexan päiwää sen jälken wastaman pitä: Jos hän laiminlyö silloin tulla sisälle ylöshuudon ajalla, mutta tule wastauxen canssa ennen kelloo cahtatoistakymmendä; wetäkön sackoa yhden talarin. Jos hän peräti pois on, eli tule walmistamatoinna, ilman laillista estettä; wetäkön sackoa caxi talaria: ja käykön jällens ylöshuuto asiasa edes, cahdexan päiwää sen jälken. Jos ei hän sittengän tule wastauxen canssa sisälle; wetäkön <261> sackoa cuin sanottu on, ja tuomittacon asiasa päällecandajan canne-kirjan päälle: cuitengin mahta hän suu-sanalla cuullelda, jos hän sitä edelläpäin ano; olcon myös hänellä myöden annettu, jos hän cadottanut on, wedota tuomiota wastan. Jos päällecandaja laiminlyö sen päiwän, jona hänen rijta-weljens wastauxen pitäis wastanottaman; wetäkön sackoa yhden talarin. Käminäri-oikeudesa Tuckhulmisa olcon ylöshuutamisen hetki kello yhdexän. :3.§. Päällecandajan pitä, ehkä cusa Oikeudenkäyminen aljetan, caicki hänen perustuxens ja todistuxens cohta edespaneman, ja wastajan samalla tawalla. Jos jocu ehdollans pidettä tykönäns ne todistuxet, jotca asian walistuxexi tulewat; wetäkön sacko wijsi eli kymmenen talaria, eli enämmän, sen jälken cuin Tuomari coettele hänen sijnä wijcapään olewan. :4.§. Caicki uloskirjoituxet nijstä todistuxista, cuin eteen osotetan, pitä taicka Oikeuden Käskyläisildä, eli muilda uscottawilda miehildä, wahwistetut oleman, että ne owat caikisa juuri yhtäläiset pääkirjain canssa: ja pitä sittengin pää-kirjat ylös näytettämän, jos Oikeus eli rijta-weli sitä waati. :5.§. Päällecandajan pitä tekemän canne-kirjans lyhykäisexi ja selkiäxi, ilman caickia esipuhetta ja ymbäri käymistä, ja asian laidan sijnä cohta ilmoittaman, ja sitten misä itze rijta seiso: wetäkön myös sitälikin selkiästi sisälle, mitä hän päälle seiso, ynnä perustusten canssa cuin sijhen owat. Jos hänellä on usiambi canne cuin yxi; ulospangon ne cungin edestäns: ja wastacon rijta-weli samasa järjestyxesä. Ei mahda näihin kirjoihin mitään secoitettaa sijtä, cuin ei oikein asiaan tule. Jos jocu toisin teke, wetäkön sackoa wijsi eli kymmenen talaria, sen jälken, cuin Tuomari sen cohtullisexi löytä. :6.§. Jos se, joca caipauxens eli wastauxens kirjallisesti edestuonut on, nijsä on anonut, että myös suusanalla cuulduxi tulla: eli jos hän sitä sitten pyytä; eli Tuomari sen itze tarpellisexi löytä; määrätkön Tuomari wissin päiwän ja ajan sijhen, jos ei se cohta taida tapahtua. Joca silloin estetöinnä pois on, wetäkön sackoa Käminärin-oikeudesa caxi talaria, Lalmannin ja Raastupa-Oikeudesa wijsi talaria, Howrätisä kymmenen talaria. Jos ei hän tule, cosca hän toisen kerran tygö sanottu on; cuuldacon se läsnäolewainen, ja tuomitcon Oikeus asiasa. Ei pidä rijtaweljesten suusanaisen cuuldelemisen alla, päälle seisoman, eli Tuomarin salliman, että se ylöskirjoitettaman pitä, cuin jo kirjain sisälle wedetty on, eli ei asiaan oikein tule. Mitä suusanaisen cuuldelemisen alla ylöskirjoitetan, se pitä rijtacumpanein edesä ylösluettaman, jos he sitä waatiwat, eli Oikeus itze sen cohtullisexi löytä: Jos rijtaweli silloin ei tunnusta omaxens sitä, cuin kirjoitettu on; olcon Oikeudella toden puoli sanoa, mitä puhuttu ja wastattu on. Jos jocu tahto sanansa ja luulonsa selittää, sitä ei pidä kielttämän: coetelcon cuitengin Tuomari, mistä woimasta se olla mahta. :7.§. Jos jocu solwaise rijtaweljens Oikeuden edesä, puheisa eli kirjoituxisa, härjous ja häwäistys sanoilla, halwendawaisilla soimuilla, eli käytöxillä; wetäkön sackoa wijsi, kymmenen, eli caxikymmendä talaria, eli enämmän, sen jälken cuin ricos on. Jos se käy miehen cunnian päälle; tuomitcon myös sama Oikeus sen ylitze: mutta jos se joca soimais, tahto hänen laillisesti sijhen sitoa; nijn lykätkön Tuomari sen sijhen Oikeuteen, jonga ala ricos tule. Jos jocu puhu eli kirjoitta epäcunnioittawaisesti Tuomarita wastan; wetäkön cahdenkertaisen sacon, eli corkeimman, nijncuin Tuomari, cusa se tapahtunut on, cohtullisexi löytä: rucoilcon myös julkisesti andexi, jos ricos sen ansaitze. Jos hän häristele eli uhca Tuomarita, eli anda hänelle häwäistys sanoja, eli sortta hänen arwoans ja cunniaans; andacon Howrätti sen wicapään päälle siellä cannettaa, ja rangaistacon hän sen jälken, cuin 18. Lugusa 8.§. Pahategon Caaresa säätty on. :8.§. Jos jocu kirjoitta eli puhu Oikeuden edesä, sitä cuin hän tietä ei toden olewan, ja tahto sen cautta saattaa Tuomaria harhailemaan: Jos hän sijhen sidotan; wetäkön sackoa Kihlacunnan ja Käminärin-oikeudesa wijsi talaria, Lalmannin ja Raastupaoikeudesa kymmenen talaria, Howrätisä caxikymmendä talaria, eli enämmän, sen jälken cuin Tuomari sen coettele. :9.§. Wääryttelemys walaa ei pidä rijtacumpanein anoman toinen toiseldans, yhdesäkän Oikeudesa: cuitengin olcon Lalmannin, eli Raastupa-oikeudella, nijn myös Howrätillä, walda, cosca pää-asia sinne tullut on, päälle panna jommalle cummalle rijta-weljistä, eli molemmille tämän wääryttelemys walan, ilman ylöslyckämistä Oikeudenkäymisesä wannottawaxi, jos totuutta ei muutoin taita löyttää: Minä N.N. wannon Jumalan ja hänen pyhän Ewangeliumins cautta, etten minä muuta tiedä engä ymmärrä, cuin että minulla on Oikia asia, ja etten minä sitä aja wihasta eli pahasta sisusta: ei pidä minun myös yhtään tiettäwätä walhetta eli petosta edesän pitämän, eli pytää aicaa wijwyttää, eli asiata pimittää, eli jotain salata, cuin oikiaxi ylöswalistuxexi sijnä tule, mutta andaa sen caicki rehellisesti tiettäwäxi; nijn totta minua Jumala auttacon hengen ja sielun puolesta. Jos Oikeuden etziä ei tahdo eli woi tätä walaa tehdä; olcon asiansa cadottanut. Wannocon myös asianajaja saman walan, cosca Tuomari sen tarpellisexi coettele. Jos ei hän woi sitä, ja päämies, on pois olewainen, pangon Oikeus määrä päiwän hänen eteens, tehdäxens walan, likimmäisen Tuomarin edesä, siellä cuin hän oleskele, ja wastataxens tarpellisten kysymysten päälle. :10.§. Ei mahda ricoxen asioisa wääryttelemys walaa waadittaman, joco ne owat wähemmät eli suuremmat. ===XV. Lucu. Laillisesta edeswastajasta eli asianajajasta.=== :1.§. Ricoxen asioisa wastacon se itze, jonga päälle cannetan: Jos Tuomari coettele, että hän Oikeudenkäymisesä apua tarwitze, nijn sallitan hänen pitä asianajajan canssans. Mies mahta myös waimollens, ja edeswastaja wallanalaiselle, sencaldaisesa tilasa, awullinen olla. Muisa asioisa mahta, laillisten asianajajain cautta, cannettaa ja wastattaa; ja pitä sittengin päämiehen Oikeuden eteen tuleman, cosca Tuomari sitä waati. :2.§. Nijden, cuin muiden edestä puhua ja kirjoittaa mahtawat, pitä oleman paitzi paha mainiota, ja cunnialliset, rehelliset ja ymmärtäwäiset miehet. Ei pidä ketään sijnä yhteisesti pidettämän, joca Oikeudelda, cusa asia ajetan, ei ole hywäxi luettu, ja saanut luwan sijhen. Jos Oikeuden etziä tahto asetta asianajajaxens hänen suculaisens, eli sen cuin hänen palwelluxesans on, eli jonga hän muutoin hywin usco; olcon se hänen wallasans. Cuningan Käskyläiset, joilla Cruunun ylöscandoa ei ole, mahtawat myös puhua heidän ystäwäins edestä, cosca heidän Esimiehens sen myöden andawat, ja he heidän wircans sen cautta ei laiminlyö, eli jos ei se ole heidän wircans welwollisutta wastan. :3.§. Ei mahda cucan olla asianajaja sijnä asiasa, johon hän ennen on cajonut toisesa Oikeudesa, nijncuin Tuomari, eli Oikeuden Käskyläinen, eli Cuningan Käskynhaldian tykönä, wiran puolesta: Ei se, joca rijtaweljen edestä on ennen ollut edeswastajana samasa asiasa, eli se, joca itze holhojan alla seiso: Ei myös se, jonga isä eli appi, poica eli wäwy, weli eli heimo, Oikeudesa Tuomarina istu. Ei mahda yxikän Yli-oikeuden jäsen, eli Käskyläinen siellä, joca wuotisen palcan nautitze, andaa itziäns asianajajaxi siellä, eli josacusa Ala-oikeudesa, joca sen alla on; jos ei nijn ole, että hän puhu suculaisens edestä orpanuxijn asti ja canssa, eli wallanalaisen edestä, jonga edeswastaja hän on. :4.§. Ei mahda cucan päällecandaa eli wastata toisen edestä, ennen cuin hän, taicka suusanalla Oikeuden edesä, asianomaiselda, sijhen asetettu on, eli näyttä hänen awoimen kirjansa sen päälle, sinetin canssa. Jos päämies ei taida itze kirjoittaa; nijn pitä waldakirjan uscottawain todistaitten canssa wahwistetun oleman. :5.§. Jos Cruunulla on osa josacusa rijdasa; asettacon Cuningan Käskynhaldia sen, joca Ala-oikeudesa Cruunun Oikeuden edeswasta: Howrätisä puhucon sijnä asiasa Cuningan asianajaja. Perindötalonpoica mahta maan rijdoisa itze asianajajan otta: andacon cuitengin sille, joca weron saa, sen tiettäwäxi, että hän, jos nijn tarwitan, mahta perindötalonpojalle awullinen olla. :6.§. Jos jocu, jolla osa on asiasa, tahto toisten edestä puhua; ottacon sen päälle heidän waldakirjans. :7.§. Caikisa walda-kirjoisa pitä nimitettämän Tuomioistuin, asia, ja mies joca sen ajaman pitä, nijn myös että asianomainen tahto tytyä sijhen, cuin edeswastaja sijnä teke ja jättä. Mutta ei mahda asianajaja toista siaans panna, eli asiata sowitta, jos ei hänellä ole sijhen selkiätä lupaa: Ei mahda hän myös asiata corkiammasa Oikeudesa ajaa, ellei walda-kirja nijn tehty ole; cuitengin mahta hän päämiehen oikeuden, wedon cautta walwoa. :8.§. Jos päämies cuole Oikeudenkäymisen alla; tehkön asianajaja sen Oikeudelle tiettäwäxi: ja ne, jotca silloin asianomaisexi tulewat, andacon uuden walda-kirjan. :9.§. Se joca Oikeudelda on luwan saanut, ajaxens Oikeudenkäymisen asioita, olcon welcapää, auttaman nijtä köyhiä ilman maxota, Oikeuden edesä; cosca Tuomari sen päälle pane. :10.§. Asianajajan pitä rehellisesti ja caikella wireydellä ajaman sen asian, cuin hänelle uscotan, ja ala-kirjoittaman caicki ne kirjoituxet, cuin hän Oikeuteen sisälle anda. Ei mahda jongun sisälle panon päälle tuomittaman, jos ei se ole nimeäns ala pannut, joca kirjan tehnyt on; cosca se löytän että asianomainen ei ole ymmärtänyt itze sitä ylöspanna. :11.§. Asianajajalle ei pidä woima oleman, Oikeudesa ylössanoa itziäns sijtä asiasta, cuin hän siellä alcanut on; ellei Oikeus coettele, syytä hänellä sijhen olewan. :12.§. Ellei asianajaja ja päämies sowi waiwan palcasta, ja sijtä ei ole wissiä wälipuhetta tehty; coetelcon Tuomari joca wijmein asiasa tuominnut on, mitä asianajaja cohtullisesti on ansainnut: ja olcon hänellä walda, pidettää ne Oikeudenkäymisen kirjoituxet, jotca hän käsijns saanut on, sijhen asti cuin hän saa maxons. :13.§. Jos asianajaja laiminlyö hänen päämiehens oikeuden; olcon päämiehellä walda tygöpuhua händä laillisesti, ja etziä wahingotans jällens. :14.§. Jos asianajaja löyttän yllyttänen, eli wietellen jongun wäärään Oikeudenkäymiseen, eli wastoin parembata tietoa ajanen wäärää asiata, eli pitänen edesäns tiettäwätä petosta, wetäkön sackoa kymmenen, caxikymmendä, eli enämmän, sataan talarijn asti, eli kärsikön wangiudella, ja älkön myöden annettaco hänelle enämmin aja muiden asioita Oikeuden edesä, aiwan sen jälken cuin Tuomari coettele hänen ricoxens olewan. Jos sencaldainen asianajaja, wetä itzens pois asiasta, ennen cuin se päätöxeen joutu, wälttäxens sillä rangaistusta; kärsikön cuitengin cuin sanottu on. Jos jocu tule ylitzewoitetuxi, että hän myös on salaisesti kirjoittanut asiasa päämiehen rijtaweljen edestä, <267> eli auttanut händä perustuxilla ja neuwoilla; wetäkön sackoa sata talaria, eli rangaistacon wangiudella wedellä ja leiwällä, ja olcon cunniatoin. :15.§. Caickein tule Oikeudelle arwon ja cunnian osottaa: ja sentähden ei pidä kenengän, laillisen asianajajan siasa, salliman lapsiikäisen, palcollisen, eli muun sopimattoman, andaa hänen kirjojans sisälle, eli suusanaiseen cuuldelemiseen lähettää. Jos jocu sen teke, wetäkön sackoa Kihlacunnan ja Käminärin-oikeudesa caxi talaria, Lalmannin ja Raastupa-oikeudesa wijsi talaria, Howrätisä kymmenen talaria. :16.§. Jos jocu otta puhuaxens Oikeuden edesä sijnä asiasa, josa hän eikä ole asianomainen, eli edeswastaja, eli wiran puolesta soweljas päällecandamaan ja etzimään, eli Lain jälken sijhen lupaa saanut; wetäkön sackoa Kihlacunnan ja Käminärin-oikeudesa colme talaria, Lalmannin ja Raastupa-oikeudesa wijsi talaria, Howrätisä kymmenen talaria, eli enämmän, sen jälken cuin asia on. Jos se tapahtu Cuningan Käskynhaldian tykönä, wetäkön sackoa wijsi talaria; hänelle yxinäns: täyttäkön myös näisä tiloisa caiken wahingon. ===XVI. Lucu. Caickinaisista wastoinkäänneistä Oikeudenkäymisesä; nijn myös ylöslyckäyxestä.=== :1.§. Nyt tule wastaja Oikeuden eteen, mutta sano, että asia ei tule sen Tuomio-istuimen ala, coetelcon sen Tuomari, ja andacon päätöxens sen ylitze. Jos jombicumbi rijtaweljistä ei tydy sijhen, ilmoittacon sen cohta Oikeudelle, eli wijmeisexi, ennen cuin seurawainen päiwä edesculunut on, ja pangon sitten walituxens Howrättijn, puolen sen ajan sisällä, cuin laillisesti wedotuisa asioisa, Lalmannin ja Raastupa-oikeudesta, eteenkirjoitettu on: olcon myös Tuomari welcapää, kirjoittaman <268> päätöxen päälle, minä päiwänä, ennen kelloo caxitoistakymmendä, se tapahtuman pitä. Jos se nuckeroitzewainen laiminlyö jotain sijtä cuin nyt sanottu on, nijn ei pidä hänellä enämbätä puhetta sijnä asiasa oleman, ja cosca pääasiasa tuomitan; wetäkön hän sackoa caxikymmendä talaria, eli enämmän, jos se coetellan, että hän sen esteen on tehnyt aicomuxella; sen cautta asiata wijwyttäxens. :2.§. Jos hän walituxens Howrättijn oikialla ajalla sisälle-anda; pangon Howrätti rijta-weljen eteen wissin päiwän, jona hänen uhca-sacon haastolla, wastaman pitä, sen jälken cuin hän on läsnä eli caucana olewainen: waaticon myös Tuomarin selityxen sisälle, jos sitä tarwitan. Sitten tuomitcon Howrätti sen ylitze ilman ylöslyckämistä: ja se joca perättömästi candanut on, wetäkön sackoa colmekymmendä talaria, eli enämmän, sen jälken cuin asia on. Ei mahda sijnä päätöxesä Cuningan tykönä muutosta etzittää. Jos jocu teke tämän käänden Howrättiä wastan nijsä asioisa, jotca sinne cohdastans haastetan, eli siellä ylösotetan, ilmoittacon se joca cadotti, nuckeroitzemisens ennen kelloo caxitoistakymmendä colmandena päiwänä, se lukemata jona päätös langeis, ja pangon yhtähaawa, sisälle, nijn paljo rahaa cuin edespäin 30. Lugusa määrätän: asettacon myös sitten täyden tacauxen culutuxen ja wahingon edestä, ja pangon walituxens Cuningan tygö, puolen sen ajan sisällä cuin samasa Lugusa sanotan. :3.§. Jos jocu wastoin käändä, että usiammalla on osa asiasa, ia että heidän haastettaman pitä, ja ynnä hänen canssans wastaman; käykön sen canssa samalla tawalla, cuin nyt eteen-kirjoitettu on. :4.§. Jos jocu eteen-käändä jotain muuta cuin nyt sanottu on, joco se on Tuomarita, eli rijtaweljen personata wastan, eli ettei hän tahdo andaa itziäns rijtaan hänen canssans, eli todistaita wastan, eli mitä tahtons muutoin eteen wäätän, taicka ennen, eli myös sitten cuin hän on ruwennut asiasa wastaman; andacon Tuomari päätöxens sen ylitze erittäin, jos asia sitä waati, ja joco se pääasiata sito, eli ei, pitäkön hän yhtä hywin päälle pääasian canssa, cohta sen jälken, ehkä jombicumbi rijta-welijstä nuckeroitzemisens selittä, sen ajan sisällä, cuin 1. ja 2.§§. säätty on. Ei mahda Yli-tuomari wastanotta walituxia harhailemisten ylitze itze Oikeudenkäymisesä, ennen cuin Ala-tuomari pääasiasa tuominnut on. Jos se joca cadotti, etzi corkiamba Oikeutta pääasiasa, nijn olcon hänellä walda, walituxens nijsä tiloisa cuin sanottu on, yhtä haawa edeswiedä. :5.§. Caicki wastoin käännet pitä Oikeudenkäymisen alusa, yhdellä kerralla edesannettaman, cosca ne owat sencaldaiset, että se tapahtua taita. Jos jocu löytän nijtä tykönäns pidättänen, estäxens asian päätöstä; wetäkön sackoa kymmenen, caxikymmendä, colmekymmendä talaria, eli enämmän, sen jälken cuin asia on. :6.§. Jos jombicumbi rijta-weli etzi ylöslyckämistä asiasa, sentähden että hän usiammat todistuxet toimitta tahto, eli muun syyn tähden: ja Tuomari löytä syytä sijhen ylöslyckämiseen olewan; nijn pangon hänen eteens määrätyn ajan, taicka uhcasacon haastolla, taicka että asia sittengin päätettämän pitä, caicki sen jälken, cuin asian-haarat sitä waatiwat. Sen ylöslyckämisen ylitze ei mahda kengän walitta, jos ei nijn ole, että hän luule taitawans osotta, että asia ainoastans sen cautta ilman tarwetta wijwytetän; etzikön silloin muutosta Howrätisä. ===XVII. Lucu. Laillisista todistuxista caickinaisisa asioisa.=== :1.§. Jos jocu edespane kirjallisia todistuxia, nijllä wahwistaxens puhettans; coetelcon Tuomari wisusti nijden laidan ja wacuuden, nijn myös mitä toden puoli ja waicutus nijllä on asiasa. :2.§. Jos jocu noja itzens nijhin kirjoin cuin cauppa ja osto-menoisa pidetyt owat, ja ne löyttän sisällens pitäwän sekä mitä welaxi annettu, että mitä maxettu on, päiwän ja wuoden canssa, cosca se tapahtunut on, ilman yhtäkän muutosta; ja rijta-weli ei woi osotta nijsä wicaa, eli että ei caicki ole oikein ylöskirjoitettu, eli sencaldaisia asian-haaroja, jotca kirjan eli personan epäluulon alaisexi tekewät; käykön se täydestä todistuxesta, cosca se, cuin kirjan pitänyt, eli pitää andanut on, sen walallans wahwista. :3.§. Joca puhens todistajalla wahwistaa tahto; ottacon sen itze canssans, eli andacon sen laillisesti Oikeuteen haastettaa. Jos jocu nimittää usiambita todistaita, samasa asiasa; ne mahtawat yhden haaston cautta Lakijn käskettää, jos se soweljasti tapahtua taitaa. Todistaja mahta myös corkiammasa Oikeudesa cuulduxi tulla, waicka ei händä alhaisemmasa nimitetty ole. Jos todistaja ei tule, joca haastettu on; wetäkön sackoa Kihlacunnan ja Käminärin-oikeudesa yhden talarin, Lalmannin ja Raastupa-oikeudesa colme talaria, Howrätisä wijsi talaria: ja pangon sitten Oikeus wissin päiwän, ja uhcasacon eteen. Jos ei todistaja sittengän tule; pyytäkön Oikeus maalla Cuningan Käskynhaldiata eli sitä Cruunun palweljata, joca likin on, toimittaman todistajaa eteen: Caupungisa olcon Tuomarilla itzellä walda sijhen. :4.§. Jos jocu todistaja on caucana, eli ei taida muun laillisen esten tähden tulla sen Tuomio-istuimen tygö, cusa se nimitetty ja hywäxi tuttu on; nijn pitä hänen molembain rijta-weljein, eli heidän asianajajains läsnä ollesa, cuuldaman likimmäisen Oikeuden edesä, siellä cusa hän oleskele, caupungisa eli maalla, nijncuin se picaisemmasti tapahtua taita. Jos todistaja on sairas; nijn cuuldacon cotona. :5.§. Ei mahda cucan joca todistajaxi nimitetän, <270> estellä itzens todistamasta: jos hän sen teke; olcon Tuomarilla walda waatia händä sijhen uhcasacon cautta, eli wangiudella, jos ei hän woi sackoa wetä. Se joca todistajan nimittänyt on, maxacon hänelle hänen matcaculutuxens ja ylöspitämisens, hänen arwons jälken. Jos ei he sijtä sowi; tasatcon Tuomari heidän wälilläns, nijncuin cohtullisexi coetellan. :6.§. Jos rijta-weli tahto estää sen, joca todistajaxi nimitetty on; coetelcon Tuomari, jos se este on laillinen, ja andacon päätöxens sen ylitze. :7.§. Ei mahda se todistaa, joca walapattoinen, maanculkiaxi pandu, cunniattomaxi tuomittu, eli sencaldaisen ricoxen edestä silloin edesannettu on: ei rijta-weli, ja julkinen wiha-mies: ei järjetöin, eli se joca ei ole täyttänyt wijsitoistakymmendä ajastaica: ei tundematoin ja wieras, ennen cuin hänen laitans tietä saadan: ei Christitöin, eli se, joca on sencaldaisesta opista, että hänellä on todistus walasta wäärä ja wahingollinen luulo: ei oma perhe ja erinäiset palweljat, cosca he palwelluxesa owat, ellei nijn ole, että suuri ricos on huoneen sisälle tapahtunut, ja muita ei ole läsnä ollut: ei ricoxen asioisa se, cuin edesandaja on, eli ne, jotca sanoman sijtä uloslewittänet, eli muilda ainoastans sen cuullet owat: ei ne, jotca sijnä langoudesa, eli sijnä heimolaisudesa jommancumman asianomaisen canssa owat, cuin 13. Lugusa 1.§. esteistä Tuomaria wastan sanottu on, joco he cutzutan todistaman wastoin eli myöden; ja olcon sama laki, cusa ainoastans kihlaus tapahtunut on: ei se, jolla itzellä, eli jonga heimolaisilla, on osa asiasa, eli taitawat sijtä odotta hyödytystä, eli wahingota: Ei mahda myös asianajaja todistaa sijtä, cuin hänen päämiehens hänelle sen Oikeudenkäymisen alla usconut on: Jos se löytän, että hän sentähden on otettu asianajajaxi, ettei hän mahdais todistaa; nijn pitä hänen asian jättämän, ja todistuxen candaman. :8.§. Jos rijta-weli soima sille, joca todistajaxi cutzuttu on, sitä cuin hänen todistamisesta sulkea mahdais, ja hän kieldä sen: ja se joca esten teki, ei taida sitä cohta täyttää; nijn pangon Tuomari caupungisa hänen eteens wissin päiwän sijhen. Jos se tapahtu maalla; cuuldacon todistaja yhtähywin walallisesti, cuoleman tapauxen tähden, ja olcon rijta-weljellä sittengin tilaa likimmäiseen Käräjään, todistuxen esteen toimitta, jos hän sitä waati: ja lykätkön Tuomari ylös asian päätöxen. Jos este silloin laillisexi löytän; coetelcon Oikeus, mikä woima sen estetyn todistuxella olla mahta. :9.§. Nijsä asioisa, jotca hengen päälle käywät, ja muisa rascaisa ricoxisa, mahta Tuomari cuullella sitä cuin estetty on, ilman walata, cosca ainetta on, sen cautta saadaa walistusta asiaan: ei cuitengan wanhembita ja lapsia, awiopuolisoita, eli weljexiä ja sisarruxia, toinen toistans wastan, ellei asia ole erinomaisesta painosta ja rascaudesta. :10.§. Waimo-ihminen, nijn naitu, cuin naimatoin, mahta yhtähywin cuin mies todistusta candaa: ja ei mahdeta heitä salawuoteuden, eli yhdenkertaisen huoruuden tähden estettää, cosca he sen edestä owat rangaistetut, ja sitten elämäns parandanet. :11.§. Wahdit, ja ne, jotca Oikeuden, eli Cuningan Käskynhaldian käskyä ja toimituxia käywät, mahtawat itze walallisesti todistaa sijtä cuin heille nijsä tiloisa tapahtu, nijn myös sijtä mitä he toimittanet owat, ellei muita todistaita ole. :12.§. Jos jocu tarwitze itzellens todistajaxi ottaa Tuomarin; sitä ei mahda kielttää, ja pitäkön Tuomari itzens silloin pois asiasta. :13.§. Jos oikeuden etziä ei ymmärrä nijtä esteitä edestuoda, joihin hänellä syy olla taita; nijn kysykön Tuomari itze sen perään, ennen cuin wala mahta tehtää. :14.§. Jos nijn taidais tapahtua, että sekä päälle-candaja että wastaja sopiwat, andaa sen todistaa, jolla on hywä nimi, ehkä hän muutoin estettäwä olis; olcon cuitengin Tuomarilla walda coetella, jos se tapahtua mahta. :15.§. Jos rijta-weli etzi asiata sen canssa joca todistajaxi cutzuttu on, eli sen, jonga hän tietä wastans nimitetyn olewan; eli teke hänelle jotain lijca sanalla eli työllä, sijnä aicomuxesa että tehdä händä sen cautta estettäwäxi; olcon hän yhtä hywin kelwollinen todistaman. Jos jocu itze etzi nijn muodon wälttää sitä, ettei hän tulis asiasa todistaman; olcon sama laki. :16.§. Todistaitten pitä molembain rijta-weljein, eli heidän asianajajains läsnä ollesa, tämän walan, pitäen käden kirjan päällä, wannoman: Minä N.N. lupan ja wannon, Jumalan ja hänen pyhän Ewangeliumins cautta, että minä täsä asiasa tahdon todistaa, ja tietä andaa caickia, mitä minulda kysytän, ja minä tiedän tapahtunen ja toden olewan; nijn että minä, en ystäwyden, langouden, heimolaisuden, lahjain ja andimitten, pelwon, wihan, eli wainon, hyödytyxen eli wahingon tähden, eli mitä se olla mahdais, tahdo jotan salata eli waiketa, cuin asian ja totuuden ylöswalistuxexi tulla taita: mutta caiken sen cuin minulle sijtä tiettäwä on, wilpittömästi minun tundoni päälle tunnustaa ja ilmoittaa; nijn totta minua Jumala auttacon, hengen ja sielun puolesta. :17.§. Jos sekä päällecandaja että wastaja päästäwät todistajan walaa tekemestä; olcon myödenannettu wala nijn kiltti cuin tehtykin: mutta rascaisa ricoxen asioisa, pitä todistajan walan tekemän. :18.§. Cosca wala tehty on; nijn waroittacon Tuomari todistajaa walapattoisudesta, ja neuwocon händä wisusti sijtä waarasta, cuin sijnä on. Jos jocu wäärää todistusta canda; wetäkön sackoa neljäkymmendä talaria, waiwaisille yxinäns, ja älkön ikänäns todistajaxi kelwatco. Joca lahjoilla, lupauxilla, uhcamisella, eli muulla tawalla, on jongun saattanut wäärin todistamaan; seisocon saman rangaistuxen. Jos asia käy hengen, eli cunnian päälle; sijtä säätän 60. Lugusa 1.§. Pahategon Caaresa. :19.§. Jos jocu teke muusa tilasa wäärän walan, cosca Tuomari hengellisen eli kirjallisen walan hänen päällens pannut on; wetäkön myös sackoa neljäkymmendä talaria, waiwaisille yxinäns, ja olcon cunniatans paitzi. :20.§. Päällecandajan todistajat pitä ensisti cuuldaman, jos he läsnä owat, ja sitten wastajan: Jos jombicumbi rijta-weljistä pois on, ja ei osota laillista estettä; nijn mahta se, cuin läsnä on, andaa cuuldaa hänen todistajans, jos hän tahto, ja Tuomari ei löydä heitä estettäwäxi. Jos todistajain puhet owat pimiät eli toinen toistans wastan; nijn mahta Tuomari asettaa todistajat cuulleldawixi suutasuxin, totuutta sen cautta edessaadaxens: ja olcon sitten sillä rijta-weljellä todenpuoli, jolla parhat todistajat owat, jotca caickein-selkiämmät perustuxet ja asian-haarat edestuowat. Jos molemmin puolin owat yhtähywät todistuxet ja todistajat; nijn seisocon ne, jotca wastajan warjelewat: sillä Tuomarin tule pikemmin wapahtaa cuin langettaa. :21.§. Todistajat pitä erittäin cuulleldaman, nijn ettei cumbican tiedä, mitä toinen todista. Ei mahda rijta-weli puhella ja kysymyxillä estää eli secoittaa todistajata, cosca hän todistuxens teke: Jos sitten tarwitan lawiammalda kysyä todistajaa jostacusta asianhaarasta; olcon Tuomarilla sijhen walda: seisocon myös rijtacumpaneille wapana, Tuomarin cautta todistajalle edespanna nijtä kysymyxiä, jotca asiaa oikein coskewat. :22.§. Jos nijn tapahtua taidais, että Tuomari pelkäis, todistajan pelwosta eli arwosta sitä cohtan, jota wastan hän todista, ei rohkenewan selkiästi ulossanoa sitä cuin hän tietä toden olewan; nijn mahta se todistaja ensist yxipuolisesti cuulleldaa, nijn että rijta-weljet ei läsnä ole, ja lukecon Tuomari sitten hänen todistuxens ylös heidän edesäns; andacon myös todistajan wielä cuulleldaa heidän läsnäollesans, jos he sitä tahtowat. :23.§. Jos jocu, jolla ei wielä Oikeudenkäymistä toisen canssa ole, pyytä, että todistaja ijän, sairauden, poislähdön, eli muun tapauxen tähden cuullelda mahta, totuuden wahwistuxexi, jos edespäin tarwe tulis; tiedustacon Tuomari, jos syitä esteen on heitä wastan: ellei sitä löydy, nijn cuullelcon heitä, ja kysykön wisusti caikesta cuin walistuxexi sijhen asiaan tulla taita: ja seisocon sen tahdosa jota todistus coske, että sitten, cosca rijta ylöstule, hänen estens ja muistutuxens samoja todistaita ja heidän todistustans wastan edestuoda. :24.§. Todistajain pitä todistaman sijtä, cuin he itze nähnet, eli asiasa cuullet owat, ja ei sijtä cuin he muiden puhen jälken tietäwät; paitzi nijsä tiloisa, cosca walistusta etzitän sijnä, cuin ennen pitkä aicaa tapahtunut on: coetelcon myös silloin Tuomari cuinga uscottawa se on tainut olla, jolda todistaja sano sen cuullens. :25.§. Jos semmoiset todistajat edestulewat, jotca erittäin cukin itze edestäns ja ei yhtähaawa jotain nähnet ja cuullet owat; nijn tutkicon Tuomari, misä he yhtä pitäwät, taicka asian-haaroista toinentoisestans eriäwät: ja coetelcon sitten, mikä waicutus heidän todistuxillans olla taita. :26.§. Kirjallisella todistuxella ei pidä toden puolda oleman, ellei rijta-weljet molemmin puolin pidä sitä wahwana, eli se tule walalla wahwistetuxi. Jos todistaja on todistuxesans huikendelewainen, ehkä Oikeus anda hänelle tilaa, hywin itziäns ajatella, ja sano nyt yhtä nyt toista, nyt todista nijn olewan, nyt kieldä sen saman; sen ei pidä kelpaman. :27.§. Jos todistaja jotain waiketen sala, cuin hän tietä walistuxexi asiaan tulewan, ja ei sitä cohta Tuomarin waroituxen päälle ilmoita; jos hän sitten, ennen cuin tuomio on asiasa langennut, tule asianhaaroista woitetuxi, että se hänelle tiettäwä on, ja hän sitten wasta sen ilmoitta; wetäkön sackoa caxikymmendä talaria, waiwaisille yxinäns. :28.§. Todistaitten tunnustuxet pitä Tuomarin andaman wisusti ylöskirjoittaa, ja rijta-weljein cuulden ylöslukea, että todistajat mahtawat itzens selittää, jos heidän sanans ja mielens oikein käsitetyt owat, ja wietäkön se sijnä siwusa sisälle. Jos todistaja sitten muista jotain enämmän, ennen cuin asiasa tuomittu on; tehkön sen cohta tiettäwäxi Oikeudelle. :29.§. Caxi todistajaa owat täysi todistus, sijnä cuin he yhtä pitäwät. Yxi todistaja itze asiasta, ei mahda käydä enämmästä cuin puolesta todistuxesta: ja silloin pitä sen, jonga päälle cannetan, walalla itzens puhdistaman. Ellei hän ole sen laitainen, että se hänelle myöden annettaa taitan; nijn ei mahda händä asiaan langetettaa. :30.§. Cusa ilmeinen, ja toden muotoisten tietoin päälle perustettu mainio, eli muut sitowaiset asianhaarat ja aihet owat sitä wastan jonga päälle cannetan, mahta myös Tuomari puhdistus walan päällepanna. Mutta ei mahda se muulloin tapahtua, cuin hätätilasa, ja cosca totuus ei muutoin tiedustettaa taida. Jos asia käy hengen päälle; nijn ei pidä puhdistus walalle tuomittaman. :31.§. Tuomari pangon sen eteen, joca walalla itzens puhdistaman pitä, wissin päiwän, mieldää itziäns, jos hän sitä halaja, maalla likimmäiseen Käräjään, ja caupungisa corkeimmaxi yhden cuucauden. Jos hän silloin tule ja ei woi walaa tehdä, olcon asiaan langetettu. Ellei hän tule, ja ei anna laillista estettä tietä; olcon sama laki. Jos hän osotta laillisen esten; pangon Oikeus toisen päiwän hänen eteens. Jos Lalmanni langetta jongun walalle, nijn pitä hänen sen tekemän, ennen cuin Käräjä päätetän: ellei hän itze läsnä ole; tehkön walan likimmäisen Tuomio-istuimen edesä paickacunnasa, sen ajan sisällä, cuin Lalmanni eteen-kirjoitta. :32.§. Jos rascaisa ricoxen-asioisa on enä cuin puoli todistusta sitä wastan, jonga päälle cannetan, ja hän cuitengin kieldä työn: ja Tuomari löytä että waara on walapattoisudesta; jättäkön asian tulewaan aicaan, cosca se taita ilmandua. :33.§. Päällecandajan pitä candens laillisesti todexi saattaman: eli olcon wastaja wapa. Jos wastaja eteen-käändä jongun asian-haaran, sillä puhdistaxens itziäns: pitä myös hänen sen todistuxella wahwistaman. :34.§. Walalla taitan wastata, ja ei päällecanda. Jos yxi taritze toiselle walaa, ja hän tyty sijhen jolle wala taritan; nijn mahta hän puhens walalla wahwista, joco hän on päällecandaja eli wastaja. Mutta ei mahda se ricoxen-asioisa tapahtua. :35.§. Cosca warcaus on tapahtunut; olcon asianomaisella walda walalla täyttää, cuinga paljon häneldä warastettu on, ellei sitä muulla tawalla löyttää taita. Jos warastettu calu ei ole käsijn saatu, että se catzeldaa ja arwattaa taitan; nijn mahta se, jonga oma se on, walallans wahwistaa, mingä werta se oli. Sama oikeus olcon sillä, joca tulipalon cautta on wahingota kärsinyt; cosca sitä ei muutoin arwattaa taita. :36.§. Tunnustettu asia on nijn hywä cuin todistettu: cosca se, jonga päälle cannetan, ja lailliseen ikään tullut on, eikä ole mielipuoli, wapamielisesti tunnusta asian Oikeuden edesä, ja ei ole sijhen kidutettu, peljätetty, eli petollisesti wieteldy. Mutta ei pidä ketän ricoxisa, jotca hengen päälle käywät, langetettaman oman tunnustuxen päälle, ellei nijtä asian-haaroja löyttä, jotca tunnustuxen wahwistawat. :37.§. Jos jocu ricos-asioisa sidotan asiaan, selkeillä perustuxilla, ja täysillä todistuxilla, waicka händä ei taita saataa tunnustuxeen; sijnä ei pidä hänen kieldons kelpaman. Ei mahda Tuomari eli Käskynhaldia andaa ketän tunnustuxeen kidutettaa ja waiwattaa: Jos jocu sen teke; kärsikön sen jälken cuin asia on. Suurisa ricos-asioisa mahta Tuomari cowemmalla <278> wangiudella coetella saadaxens totuutta ilmeen; cosca sitowaiset aihet ja asian-haarat löytän sitä wastan, joca edesannettu on: käykön cuitengin sen canssa carttamisella. ===XVIII. Lucu. Sijtä / joca tule rijta-weljesten Oikeudenkäymisen alla sisälle / ja tahto puhua asian.=== :1.§. Cosca nijn tapahtu, että rijta-weljesten rijdan alla sijnä asiasa, joca haastettu on, jocu tule, joca eikä ole haastettu eli haastaa andanut, ja ano cuulduxi tulla, sentähden että asia händä eli hänen oikeuttans coske: jos hän osotta sijhen perustuxen; nijn andacon Tuomari hänen saada tiedon sijtä, cuin sijnä puhuttu ja kirjoitettu on. Jos hän sitten pitä yhtä jommancumman canssa nijstä jotca rijtelewät; cuulcon Tuomari hänen perustuxens, ja tuomitcon nijn caickein heidän wälillens. :2.§. Jos hän puhu molembain rijta-weljein oikeuden päälle; pangon Tuomari hänen eteens ajan, että maalla likimmäisesä Käräjäsä; ja caupungisa wissin päiwän sisälle, laillisen haaston jälken puhens päättää, jos ei he caicki sowi, että asia cohta tuomitaisin. :3.§. Jos jocu asia on wedon cautta tullut Lalmannin ja Raastupa-oikeuteen, eli Howrättijn, ja yxi toinen wasta siellä itzens edesanda: jos hänen puhens löytän sencaldaisexi, cuin 1.§. sanotan; käykön sen canssa nijncuin siellä eteen kirjoitettu on. Jos se on sencaldainen, cuin 2.§. sano; nijn lykätkön Oikeus sen laillisesti wedotun asian ylös, ja osottacon hänen puheens ensimmäiseen Tuomio-istuimeen; ellei nijn ole, että caicki sijhen tytywät, että se mahta päätettää sijnä Oikeu-desa josa hän itzens edesandanut on, ja Tuomari coettele sen taitawan tapahtua. ===XIX. Lucu. Sijtä / joca Oikeudesta ilman luwata poismene.=== :1.§. Jos jocu poismene, cosca hänen asians Oikeuden edesä on, ilman Tuomarin luwata, eli että hän on laillisen asianajajan asettanut, ja Oikeudelle sen ilmoittanut; wetäkön sackoa Kihlacunnan ja Käminärin-oikeudesa caxi talaria, Lalmannin ja Raastupaoikeudesa wijsi talaria, Howrätisä kymmenen talaria; ja langetettacon yhtähywin tuomio asiasa. :2.§. Jos jollakin on nijn tarpellinen matca, ettei hän taida sitä ylöslykätä, ja asia on sijtä painosta, ettei hän rohkene uscoa sitä asianajajalle; andacon sen Oikeudelle tietä, ja odottacon lupaa mennexens. Ellei hän sitä tee, ja cuitengin poismene; wetäkön sackoa, ja käykön asian canssa, nijncuin ennen sanottu on. ==XX. Lucu. Sowinnoista.=== :1.§. Jos rijta-weljet sopiwat, sitten cuin haastettu, eli wedottu on, olcon se mihingä Oikeuteen tahtonsa, ja ennen cuin Oikeudenkäymisen aica sisälle lange; tehkön sen Oikeudelle tiettäwäxi suusanalla, eli kirjallisesti, sijhen aicaan asti, jona heidän muutoin pidäis itzens sisälle laittaman. Ellei he sitä tee; wetäkön sackoa, nijn wastaja cuin päällecandaja, Kihlacunnan ja Käminärin-oikeudesa wijsi talaria, Lalmannin ja Raastupa-oikeudesa kymmenen talaria, Howrätisä caxikymmendä talaria: andacon myös tietä tietä millä ehdolla se sowindo on tapahtunut, jos asia on jostain painosta, ja andacon sen Oikeuden tuomio-kirjaan kirjoitettaa, nijn myös Tuomarilda wahwistettaa, jos he sen tarpellisexi löytäwät. :2.§. Jos asia on Oikeuden eteen ja tutkistelemisen ala tullut; neuwocon Tuomari cuitengin rijtacumpaneita sowindoon, jos asia on sencaldainen, että se mahta myöden annettaa. Jos he yhteen sopiwat; wahwistacon sen Oikeus ja andacon sen päälle tuomion. Ei mahda sowindo wahwistettaa, joca suusanalla Tuomarin edesä tapahtunut on, ennen cuin rijta-weljet tunnustawat, että se on oikein tuomio-kirjan sisälle-kirjoitettu. Cuningan Käskynhaldialla ei pidä walda oleman tehtyä sowindota täytöxeen saattaa, nijn cauwan cuin asia Oikeudesa on, ennen cuin Tuomari on sen hywäxi tundenut. :3.§. Cuningan asianajajalla ei pidä walda oleman, wähetä Cruunun oikeutta sowinnon cautta: ei cahdella rijta-weljellä sen colmannen, eli muiden oikeutta: ei talon pojalla weron alaista maata; joco sijtä rijta on naaburitten wälillä kyläsä, eli erinäisten pää-kyläin wälillä. :4.§. Ricoxen asioisa ei mahda Tuomari sowindoa myöden andaa; cosca julkinen pahennus tapahtunut, eli yhteinen rauha ruumin, hengen eli tawaran päälle ricottu on. Jos asianomainen tahto sopia hänen oikeudestans, sacoisa ja wahingon palckiosa; olcon hänellä sijhen lupa, ja päälle candacon sittengin se asiasa, jonga Cuningan, Kihlacunnan eli caupungin puolesta päällecandaman pitä. :5.§. Jos rijta-weljet, jotca sowitetut owat, sitten rijtaisexi tulewat, cuinga sowindo oikein ymmärrättemän pitä: eli jos jombicumbi sano, että hän petollisesti wieteldy on sopiman; nijn etzikön hän Tuomarita, cuin sen wahwistanut on, ja tehkön Tuomari sen canssa, nijncuin asia waati. ===XXI. Lucu. Oikeudenkäymisen-culutuxista ja wahingon-maxosta.=== :1.§. Joca Oikeudenkäymisesä tahto maxoa waatia, culutuxen ja wahingon edestä, andacon cohta sen päälle ylöspanon sisälle, jos hän asiansa kirjallisesti on edeswienyt: Jos hän sen suusanalla tehnyt on; sanocon myös silloin cohdastans misä se culutus seiso: Ellei hän sitä tee, ennen cuin asia tuomittawaxi edesotetan; nijn ei pidä hänellä edespäin oleman puhetta sen culutuxen päälle, cuin samasa oikeudesa tehty on: cuitengin mahta Tuomari sittengin tygöpanna rijta-weljelle maxon haaston ja wetorahan edestä, nijn myös tuomion-lunastuxen, cosca se nijn oikiaxi löytän. :2.§. Jos culutus ja wahingo on sencaldainen, ettei sitä cohta tietää eli nimitettää taita, ja rijta-weli pyytä itzellens sijtä erinäistä Oikeudenkäymistä; olcon hänellä lupa sijhen. :3.§. Joca asian cadotta, maxacon rijta-weljellens sen caiken jällens, cuin hän tarpellisesti on sen päälle culuttanut. Jos jocu asia löytän ollen nijn pimiä ja epäildäwä, että Oikeudenkäymiseen cohtullinen syy ollut on, eli cosca jocu on saattanut rijta-weljens walalle, nijn seisocon cumbikin culutuxens. :4.§. Jos jollain on Kihlacunnan eli Käminärin-tuomio puolellans, mutta cadotta Lalmannin eli Raastupa-oikeudesa: eli jos tuomio on käynyt jotacuta wastan Kihlacunnan eli Käminärin-oikeudesa, ja hän on woittanut Lalmannin eli Raastuwan-oikeudesa; mutta cadotta Howrätisä; eli jos hänellä on molembain Ala-oikeutten tuomiot puolellans, ja ne muutetan Howrätisä; caikisa näisä tiloisa pitä culutuxet molemmin puolin toinen toistans wastan cuitattaman, ellei Tuomari löydä nijtä asian-haaroja, josacusa asiasa olewan, <282> että jommancumman sittengin Oikeudenkäymisen culutuxen maxaman pitä. Jos asiasa usiammat candet owat, ja rijta-weljet wuoroin sijnä woittawat eli cadottawat; nijn seisocon myös cumbikin wahingons. ===XXII. Lucu. Cuinga kirjallisia juttuja / Oikeudenkäymisen-asioisa / pitä Tuomarilda walmistettaman / ja rijta-weljille ulosannettaman.=== :1.§. Howrätisä, ja Raastuwan-oikeudesa nijsä Caupungeisa joisa Käminärin-oikeus on, pitä jongun Oikeuden Jäsenistä, wedotuisa eli sinne haastetuisa asioisa, kirjallisen jutun heidän järjestyxestäns ylöspaneman, ennen cuin ne tuomittawaxi edesotetan. Kihlacunnan ja Lalmannin-oikeudesa ei mahda rijta-weljet sitä anoa, ei myös Käminärin-oikeudesa, ellei Oikeus itze löydä, että asian arwo eli pituus sitä waati. Merioikeuden ja raha-waihetuxen asiat, wuoron ja majan muutoxen asiat caupungisa, nijn myös rijdat, cosca welcapää etzi saadaxens caiken tawarans ylönanda hänen welcamiehillens, eli cosca pesä-ero anotan, mahtawat ilman sencaldaisia juttuja päätettää. :2.§. Nämät jutut pitä nijn asetettaman, että itze asia sijnä ensisti ylöspannan, ja misä rijta erinomaisesti seiso rijta-weljein wälillä. Sitten uloswedetän lyhykäisesti sisällepito nijstä kirjallisista perustuxista ja todistuxista, cuin he heidän sisälle-panoins canssa yhdistänet owat, jocainen wuosi ja päiwä-lucuns jälken. Wijmeisexi ylöspannan ne sisälle annetut kirjat, että ne Oikeuden edesä ylösluettaa taitan sen ajan jälken, cuin ne sisälle tullet owat; ja Oikeus andacon sitten sen jutun ulos rijta-weljille, eteen pannulla ajalla ja uhcasacolla, Howrätisä kymmeneen, Raastuwasa wijteen talarijn, että cummaldakin läpitze catzottaa, alakirjoitettaa <283> ja tacaisin annettaa. Jos rijta-weli sen laiminlyö, ilman laillista estettä; andacon ulos uhcasacon, ja Oikeus pangon hänen eteens toisen lyhykäisen ajan ja uuden uhcasacon. Jos rijta-weli löytä tarpellisexi jotain jutusta muistuttaa; olcon hänellä sijhen lupa. Jos hän sen teke taitamattomasti, eli ilman syytä; wetäkön sackoa nijncuin nyt sanottu on, eli enämmän, sen jälken cuin oikiaxi coetellan. :3.§. Jos jocu on poisolewainen, ja hänellä ei ole asianajaja saapuilla; se ei mahda asian päätöstä estää, ehkä hän ei ole jutun alakirjoittanut. :4.§. Jos molemmat rijta-weljet tytywät andaa tuomion langeta asiasa, ilman kirjallista juttua; nijn mahta myös se tapahtua. ===XXIII. Lucu. Cosca Oikeus on tuomion-woipa; nijn myös äändelemisestä tuomioon.=== :1.§. Kihlacunnan ja Lalmannin-Käräjäsä, nijn myös laillisesa catzelemuxesa maan-rijdoisa, ei mahda tuomittaa, jollei seitzemän laudasa ole. Käminärin-oikeudesa mahta colme tuomita. Nijsä caupungeisa, joisa Käminärin-oikeuden tule nijtä ricoxen asioita ratcaistaa, jotca cunnian ja hengen päälle käywät, ei mahda harwemmat cuin wijsi sencaldaisisa asioisa tuomita. Raastupa-oikeus älkön olco tuomion woipa, jos ei wisi Oikeudesa istu. Howrätisä mahta wähemmät asiat ratcaistaa wijdeldä, nijn myös neljäldä, cosca caicki neljä päätöxesä yhtä pitäwät: suuremmisa asioisa pitä siellä seitzemän Oikeudesa oleman. :2.§. Cosca tuomio Kihlacunnan eli Lalmannin Käräjäsä langetettaman pitä; neuwocon Kihlacunnan Tuomari ja Lalmanni Lautamiehiä asiasta, ja nijstä perustuxista cuin sijnä on, nijn myös mitä Laki sijnä tilasa sano. Jos Lautamiehet eroittawat itzens Kihlacunnan Tuomarista eli Lalmannista; seisocon se päätös jonga päälle Lautamiehet langewat, ja wastacon he tuomions. Ellei caicki laudasa ole yximieliset; seisocon se, cuin Kihlacunnan Tuomari eli Lalmanni oikiaxi coettele. :3.§. Jos Oikeuden Jäsenet muisa Tuomio-istuimisa, ei caicki taida päätöxestä yximieliset olla; langetcon tuomio asiasa sen jälken cuin usiammat sanowat. Cosca luulot owat erimieliset, ja tasan cummallakin puolella; seisocon se, johon ylimmäinen Oikeudesa suostunut on: mutta ricos asioisa, nijden luullo cuin wapahtawat, eli se cuin huokein on. :4.§. Jos nijn tapahduis, että Oikeuden Jäsenet ricos-asioisa langeisit usiambain eri-luuloin päälle; nijn seisocon nijden luulot, cuin taitan likemmäxi toinentoisians sowitettaa, ja päättywät sijhen, cuin huokein on. Muisa asioisa seisocon nijden usiammain luulo, jotca yhden perustuxen päälle itzens nojawat, ehkä usiammat luulot owat, jotca erinäisistä perustuxista tulewat. Jos luulot owat nijn erimieliset, että rijta tule, mikä usiambain luulona pidettää mahta; nijn pitä myös sijtä äänneldämän. :5.§. Cosca äänneldämän pitä; sanocon se luulons ensisti, joca alimaisna istu, ja sitten cukin toisens jälken, nijncuin he Oikeudesa istuwat, ja nojacon cukin luulons Lain ja selkiäin perustusten päälle. Jos kirjallinen juttu asiasa tehty on; sanocon hän ensin luulons, joca jutun walmistanut on. Ei mahda kengän estellä itziäns pää-asian ylitze luuloansa sanomasta, waicka hän edelläpäin on ollut sitä päätöstä wastan, johon ne usiammat owat seisahtanet jostacusta sijtä, cuin itze Oikeudenkäymiseen on tullut, joco rijta-weli silloin on estellyt itzens wastamasta asiasa, eli sen Tuomio-istuimen edesä, eli muun sencaldaisen wastoinkäännen tehnyt, cuin 16. Lugusa täsä Caaresa sanottu on. Joca toisen luuloon ja perustuxijn mieldy, ei mahda wastauudesta nijtä kertoa, ja asian päätöstä sillä ylöspitä: jos hänellä on usiammat perustuxet wahwistaxens sama luuloa; lisätkön ne ainoastans. :6.§. Jos jocu pyytä aicaa, asian painon tähden tarkemmin perän-ajatellaxens; olcon hänellä sijhen lupa, ja ylöslykättäkön silloin äändeleminen, corkiammaxi neljäxi päiwäxi. Jos jocu tahto, sitten cuin äändeleminen järjestyxesä lopetettu on, luulons muuttaa, eli selittää, ennen cuin tuomio julistettu on; sitä ei pidä kielttämän, cosca hän hywät perustuxet ja syyt sijhen osotta. ===XXIV. Lucu. Oikeuden päätöxestä ja tuomiosta.=== :1.§. Tuomarin ei pidä asian päätöstä wijwyttämän ylöslyckäys tuomiolla, ellei nijn ole, että wissit asian-haarat sitä wälttämättömästi waatiwat. Jos silloin jommancumman rijta-weljen päälle pandaman pitä, että jotain täyttää; pangon Tuomari hänen eteens wissin päiwän, uhcasacon haastolla. Ellei rijtaweli sitä tee, pangon hänen eteens toisen ajan suuremmalla uhcasacolla, eli että pääasiasa muutoin tuomittaman pitä, nijncuin asian-haarat waatiwat. :2.§. Jos josacusa asiasa on molemmin puolin nijn pitkät lugunlascut, että heidän laitans ei taida Oikeudelda ulostutkittaa, mutta että pidembää aicaa sijhen tarwitan; nijn pangon ylöslyckäys tuomion cautta, rijta-weljein eteen, wissin päiwän ja uhcasacon, että andaa ne ensisti, hywildä miehildä selitettää, ja sen, josta ei rijdeldä, sijtä cuin rijdasa on, eroitettaa, ja andacon sitten tuomion sen ylitze, josta rijta on. Jos ei lascua taita tehdä, ennen cuin Tuomari on cummangin caipauxet coetellut, ja perustuxen pannut, jonga päälle lascu tapahtuman pitä; langetcon tuomio sen ylitze, ja laskettacon sitten sen jälken. Jos jocu ei tydy sijhen lascuun; tuomitcon sen ylitze sama Oikeus, ja ulospangon pokstaweilla tuomiosa mitä pää-welasa ja caswosa maxettaman, nijn myös misä rahan-laisa se tapahtuman pitä. :3.§. Caicki tuomiot pitä perustusten ja lain päälle kijnnitettämän, ja ei oman mielen päälle: ja pitä itze asia ja satu josa rijta seiso, sen tarpellisten asian-haarain canssa, selkiästi sijnä ulospandaman, nijn myös ne pääperustuxet, ja se laki, jonga päälle päätös nojatan: mutta ulcomaan lakia, ei mahda sijnä perustuxexi nimitettää, eli wierasta kieldä sisälle wedettää. Tuomarin ei pidä yhtään asian-haara ohitze menemän, cuin päällecandaja haaston jälken on asiasa edespannut, eli wastaja yhdellä eli toisella tawalla sitä wastan käändänyt on: mutta päätöxen sen ylitze andaman, sen jälken cuin sen laita löytän olewan. Ei mahda hän päätöxeens jotain sisälle-wetää, cuin ei oikein asiaan tule, eli tilaa andaa uuteen Oikeudenkäymiseen sen canssa, cuin samasa asiasa ei haastettu eli cuultu ole. Oikeudenkäymisen culutuxesta tuomitan yhtähaawa pää-asian canssa, nijn myös jos jombicumbi rijta-weljistä, nijn wäärin itzens on menettänyt, cuin 14. Lugusa 7.§. mainitan. :4.§. Jos tuomio, cosca wedottu on, corkiammasa Oikeudesa, hywäxi luetan, sijhen ei pidä nijtä endisiä perustuxia sisälle-wietämän, mutta selittäkön Oikeus nijden päälle saman tuomion hywäxi ja wahwaxi. Jos usiammat perustuxet siellä owat ilmestynet; ne taitan nijden tygö pandaa. :5.§. Caikisa Oikeuxisa pitä tuomio julkisesti cuulutettaman: Kihlacunnan Käräjäsä nijn pian cuin se on walmistettu: ja wetäkön se rijta-weli sackoa caxi talaria, joca pois on, silloin cosca händä ylöshuutan cuuleman tuomiota: Kihlacunnan Tuomari andacon myös tuomion kirjallisesti ulos, ennen cuin hän Käräjä paicasta pois lähte, jos sitä nijn aicaisin anotan, että se tapahtua taita: ellei hän sitä te; wetäkön sackoa wijsicolmattakymmendä talaria, ja se wetäkön wijsi talaria sackoa joca ei lunasta päätöstä, jota hän anonut on. Muisa oikeuxisa pitä rijta-weljet puolipäiwän aicana päiwää ennen, ylöslyödyn ilmoituxen cautta Oikeuden owen päälle, haastettaman, tuomiota cuuleman eteen pannun ajan päälle. Jos jocu silloin estetöinä pois on; wetäkön sackoa Käminärin-oikeudesa caxi talaria, Lalmannin ja Raastupa-oikeudesa wijsi talaria, Howrätisä kymmenen talaria: cuitengin mahta Käminärin-oikeus, nijn myös Raastupa-oikeus, cusa Käminärin-oikeutta ei ole, cohta ja ilman ylöslyömä, tuomion suusanalla, eli kirjallisesti tiettäwäxi tehdä, cosca asia halpa on: ja olcon sijnä tilasa rijta-weljellä wapaus, otta sitä ulos, eli ei. Jos jombicumbi sitä ano, ja ei sitten lunasta, wetäkön caxi talaria sackoa. Jos jocu poisotta Oikeuden ylöslyödyn julistuxen; wetäkön sackoa caxikymmendä talaria. :6.§. Nijsä asioisa, cuin ei haastetut, eli laillisesti wedotut ole, nijn myös cosca Oikeuden päätöstä pyytän edelläpäin jongun, rijta-weljeldä tehdyn wastoin käänden ylitze Oikeudenkäymisesä, sijnä ei julkisesti cuuluteta Oikeuden päätöstä, mutta andacon sen Tuomari ulos, ylöslyömän jälken, jos ei se ole suusanalla ilmoitettu. :7.§. Caicki Oikeuden tuomiot ja päätöxet, cuin tiettäwäxi tekemisen jälken Oikeuden owen päälle julistetan, eli ulosannetan, pitä edelläpäin cahdenkertaisesti walmixi kirjoitettaman ilman wirhettä, että rijta-weljet mahta ne, Oikeuden ala-kirjoituxen ia sinetin canssa, ilman ylöslyckämistä saada, sitä lunastusta wastan, cuin erittäin asetettu on: jn wetäkön sackoa Lalmannin ja Raastupa-oikeudesa colme talaria, ja Howrätisä wijsi talaria, se cuin ei tuomiota eli päätöstä lunasta, Lalmannin-oikeudesa, ennen cuin Lalmanni Käräjästä poisculke, Raastuwasa ja Howrätisä neljän päiwän sisällä, paitzi sitä päiwää, jona tuomio cuulutettu, ja päätös annettu on: Säilytettäkön myös Raastupa-oikeudesa <288> ja Howrätisä yhtäpitäwäinen, nijden ala-kirjoitusten canssa, cuin asiasa tuominnet owat. :8.§. Cosca laillinen catzelmus maan-rijdasa maalla pidetty on; pitä tuomio sen ylitze julistettaman, siellä cuin catzeldu on. :9.§. Ei pidä tuomiota eli päätöstä annettaman likemmin Juhlia, eli cosca Oikeuden Jäsenet eriäwät, cuin että rijta-weljet nautitzewat laillisen ajan wetomiseen, eli taitawat etziä, saadaxens asiansa Cuningan tutkistelemuxen alla käyttää. :10.§. Jos jombicumbi rijta-weljistä tahto etziä Oikeuden selitystä tuomion eli päätöxen ylitze, tehkön sen nijn aicaisin, että rijta-weli sen ylitze cuuldaa ja Oikeus wastauxen andaa taita, ennen cuin tuomio eli päätös on woittanut laillisen woiman: ja selittäkön ne yxinäns tuomion, cuin asian ylitze istunet ja päätöxestä yximieliset ollet owat. Jos jocu ano selitystä sijnä asiasa, josa tuomio on selkiä ja ymmärrettäpä, eli josta ei rijta ole ollut, eli muutoin sopimattomasti; wetäkön sackoa wijsi, kymmenen, eli caxikymmendä talaria, eli enämmän, sen jälken cuin asian-haarat ja ricos löytän. :11.§. Jos sencaldaiset asian-haarat taitais ilmestyä cauwan sen jälken, cuin tuomio eli päätös langenut on, että selitys sen ylitze on tarpellinen; sitä ei pidä kielttämän. Jos se Kihlacunnan Tuomari eli Lalmanni, joca tuominnut on, ei ole silloin samasa Oikeudesa; andacon se, cuin hänen siaans tullut on, selityxen Lautamiesten canssa. Jos Käminärin-oikeudesa, Raastuwasa ja Howrätisä, ei ole nijn monda jäljellä nijstä, cuin päätöxestä yximieliset ollet owat, että he tuomionwoiwat owat; nijn pitä nijden, cuin sitten siellä Tuomarixi tullet owat, päätöxen selittämän. Jos se selitys cuin rijta-weljelle annetan, sisällens pitä jotain sencaldaista, cuin päätöxesä ei selkiästi ulospandu ole; nijn mahta wetominen sitä wastan myöden-annettaa. :12.§. Ricoxen-asioisa, cuin Ala-oikeus tuominnut, ja Howrätin coettelemuxen ale lykännyt on, ei tarwita, että Howrätin päätös julkisesti cuulutetan: mutta lähettäkön Howrätti sen Cuningan Käskynhaldian tygö, ja hän andacon sen pahantekiän edesä wangiudesa ylöslukea. :13.§. Jos jocu tuomitan pois cunnialda, ja hän asu mualla, cuin siellä cusa hän tuomittu on; andacon Oikeus sijtä tiedon Cuningan Käskynhaldialle sijnä paickacunnasa, että hänen cunniattomudens siellä mahdais tiettäwä olla. ===XXV. Lucu. Laillisesta wedosta / ja sen täyttämisestä; nijn myös walituxista erhetyxen ylitze Oikeudenkäymisesä.=== :1.§. Joca ei tydy sijhen tuomioon eli päätöxeen, cuin Kihlacunnan Oikeus pää-asiasa, Käräjäsä, eli laillisesa catzelmuxesa maan-rijdasa, eli huonein-catzelmuxesa Pappilasa, wapasa eli perindö talosa langettanut on; nijn mahta hän wedota colmella marcalla Lalmannin alle, taicka cohta, taicka myös wijmeisexi ennen cuin cahdexas päiwä loppunut on, se sisälle-luettuna, jona tuomio langeis: ja kirjoittacon Kihlacunnan Tuomari cohta tuomion päälle, että hän laillisesti wedonnut on, ja pitä asian lähimmäisesä Lalmannin Käräjäsä täyttämän: olcon myös se joca woittanut on welcapää tiedusteleman Tuomarilda, jos wedottu on: ja cosca nijn tapahtunut on; andacon myös hän sen ylöspandaa, ojennuxexens, tuomions päälle: sijtä ei mahda eri maxoa waadittaa. Jos he molemmat wetowat; käykön sen canssa samalla muoto. Rijta-weljesten pitä sitten Lalmannin Käräjään tuleman, ilman haastota eli erinomaista tiettäwäxi-tekemistä. Jos <290> Lalmannin Käräjä pidetän ennen cuin colme wijcko Kihlacunnan Käräjän jälken, ja se cuin wedonnut on, sano, ettei hän taida asiata nijn kijrusti täyttää; nijn pitä se Lalmannin Käräjäsä wuotta sen jälken ajettaman: kirjoittacon myös Kihlacunnan Tuomari sen heidän tuomions päälle. Jos ei he wetoa pane, nijncuin nyt sanottu on; seisocon Kihlacunnan tuomio wahwana. :2.§. Jos se, joca Lalmannin ale wedon ottanut on, tahto sitten wetons ylönandaa; tehkön sen rijta-weljellens tiettäwäxi, wijmmeisexi colme wijckoa ennen cuin Lalmannin Käräjä pidetän, nijn myös Lalmannille Käräjäsä. Jos ei hän tee sitä, ja wastaja tule sinne; nautitcon hän maxon culutuxestans: ja sitä wastan ei pidä wedottaman. :3.§. Cosca rijta on ollut raha-waihetuxen, eli Meri-oikeuden asiasta, eli maan-caupasta; nijn wedotan Kihlacunnan Oikeudesta Howrätin ale: kirjoittacon myös Tuomari sen molembain rijta-weljein tuomion päälle, nijn myös minä päiwänä päällecandajan pitä canne-kirjans sisälle andaman, ja wastajan sen wastan ottaman, aiwan nijncuin wedosta Lalmannin tuomiota wastan asetetan. :4.§. Sama laki olcon; cosca wapatoin mies, ylös-lyödyn julistuxen jälken, on etzinyt ylönandaxens caickia omaisuttans welca-miehillens: eli jombicumbi puoliso on anonut calun eroitusta wapattomasa pesäsä: eli rijta on ollut welcamiesten oikeudesta ja edusta sencaldaiseen welanalaiseen omaisuteen. Näisä tiloisa lähettäkön Kihlacunnan-oikeus ne kirjoituxet, cuin rijtaweljet siellä waihettanet owat, Howrättijn sisälle, colme wijckoa ennen, cuin heidän sinne itzens sisälle laittaman pitä. :5.§. Ricos asioisa, joco ne owat rascammat eli wähemmät, älkön kelläkän olco lupaa wedota, taicka puhdistus walaa ja sackoa, taicka culutusta ja wahingon palckiota wastan, cuin Ala-oikeus sijnä tilasa on päälle-pannut: mutta mahta se, joca ei tydy sen tuomioon, walittaa sen ylitze Howrätisä, puolen sen ajan sisällä, cuin laillisesti wedottuin asiain Lalmannin ja Raastupa-oikeudesta, käytettämän pitä. Ellei hän sitä tee; nijn älkön hänellä edespäin olco sijtä puhetta. Sama laki olcon metzän hackauxesta, luwattomasta wiljelemisestä, eli metzän culosta, joco se on Cruunun eli muun maan päällä, nijn myös linduin ja eläwitten pyynnöstä. Mitä Ala-oikeus on tuominnut rascammisa ricoxisa, cuin hänen Tuomio-istuimens ala tulewat, ei pidä täyttämiseen käymän: mutta lähettäkön cohta Howrättijn sisälle tutkinnons ja tuomions, siellä ensisti lawiammalda coeteldaa ja tutkittaa; nijncuin: cosca jotacuta syytetän sijtä, cuin hengen ja cunnian päälle käy: Pilcasta Jumalata wastan, joco se on tapahtunut aicomisella eli ajattelemattomudesta: Pilcan tekemisestä Jumalan palweluxesta: noituudesta ja caickinaisesta taicauxesta: wäärästä myndistä ja sen uloscaupitzemisesta: caxnaimisesta, ja mitä muuta 9. Lugusa Pahategon Caaresa sanotan: Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa: Murha poldosta: Omain eli puoli-wanhembain, apen ja anopin lyömisestä, nijn myös härjous-sanoista heitä wastan: Lastenmurhasta, ja surmamisesta myrkyllä eli muulla tawalla, ja mitä enämmän on 16. ja 17. Lugusa Pahategon Caaresa ulospandu: Cuningan walan ricoxesta: Kircko-rauhan, Oikeudenkäymisen rauhan, ja waimowäen rauhan ricoxesta: tapon asioista, ehkä rangaistus coconaiseen eli puoleen miehen-hengen sackoon eli tapaturman sackoon, seisahta: pahantekiän warjelemisesta eli päästämisestä: caickinaisesta Kircon-warcaudesta: coto-warcaudesta ia julmasta sisu-warcaudesta: eli muusta warcaudesta colmannen kerran: Salaisesta cotowiemästä: itzewaldaisista päälle-panoista Cuningan alamaisten päälle: Cruunun ja yhteisten rahain kääppimisestä: Haureuden edesauttamisesta, ja haureudesta; Lihallisesta secannuxesta kielttyisä polwisa: nijn myös osallisudesta näisä pahoisa tegoisa. Wähemmistä ricoxista cuin seurawat jotacuta rijta-asiata, sanotan 3. Lugusa 4.§. :6.§. Kihlacunnan-oikeudesta mahdetan wedota, joco asia on suuremmasta, eli wähemmästä arwosta: ja Kihlacunnan-oikeus tehkön tiettäwäxi Lalmannille ne asiat joisa wedottu on. :7.§. Lalmannin tuomiota wastan wedotan Howrätin ale, wijdellä talarilla, saman ajan sisällä, cuin Kihlacunnan-oikeudesta eteen-kirjoitettu on; jos pää-asia, caswon ja sisälle-tulon canssa cuin waaditan, astu wijdenkymmenen talarin ylitze, ilman Oikeudenkäymisen culutuxia. Kirjoittacon myös Lalmanni molembain rijta-weljein tuomioin päälle, että wedottu on; nijncuin Kihlacunnan-oikeudesta on sanottu: ja pangon ulos päiwän, cosca heidän Howrättijn tuleman pitä, se cuin wedonnut on, canne-kirjans sisälle andaman, ja wastaja, sitä wastanottaman, ilman haastota, eli muuta tiettäwäxi tekemistä: nijn myös että tacauxen pitä ennen asetettaman culutuxesta ja wahingosta, ja tuomion täytettämän, sen jälken cuin 26. Lugusa sanotan. :8.§. Joca Cuningan ja Cruunun, jongun Caupungin, eli yhteisen cansan puolesta puhunut on, ja corkiamba Oikeutta etziä tahto, olcon weto-rahoista ja tacauxesta wapa, ja ottacon ainoastans sencaldaisen todistuxen wedosta, cuin sanottu on: ja andacon myös sen cohta tiettäwäxi Cuningan Käskynhaldialle. Cosca asia Howrätisä edespäin ajettaman pitä; tehkön Cuningan Käskynhaldia sen Howrätille tiettäwäxi, ja lähettäkön tuomion caickein perustusten ja todistusten canssa nijn aicaisin sisälle, että se, joca Cuningan ja Cruunun asiat siellä ajaman pitä, taita sen saman, eteen panduna päiwänä täyttää. :9.§. Nijsä asioisa, cuin laillisen wedon cautta menewät Ruotzin Howrättijn, Lalmannin-oikeudesta Uplandisa, Södermannin-maalla, Westmanninmaalla, <293> Cuparperin-Läänisä, Nerikin ja Kestrikinmaalla, andacon päällecandaja canne-kirjans sisälle, ennen kello caxitoistakymmendä, neljändenäkymmendenä päiwänä, se lukemata, jona Lalmannin-tuomio langeis, eli olcon cadottanut wetons: Lalmannin-oikeudesta Helsingin-maalla, Jämtin-maalla, Herjetalisa, Medelpadisa, Angerin-maalla, ja Läntisellä-puolella; cuudendenakymmendenä päiwänä: Lalmannin-oikeudesta Gottlandisa, yhdexändenäkymmendenä päiwänä: Götin Howrätisä, Lalmannin-oikeudesta Idän-Götinmaalla, Calmarin Läänisä, Smålandin-maasa, Skaraporin ja Elfsporin Läänisä, neljändenäkymmendenä päiwänä: Lalmannin-oikeudesta Hallandin, Skånin, Plekingin, Wermelandin, ja Taalan-maasa, nijn myös Puohusin Läänisä, cuudendenakymmendenä päiwänä: Suomenmaan Howrätisä, Lalmannin-oikeudesta Turun Läänisä, neljändenäkymmendenä päiwänä; Lalmannin-oikeudesta Uudella-maalla, cuudendenakymmendenä päiwänä; Pohjan-maalda, Rautalammista, Hämen-Linnan ja Kymmenen-cartanon Läänistä, yhdexendenäkymmendenä päiwänä. Rahanwaihetus ja Meri-oikeuden asioisa, olcon aica puolda lyhembi, seurata wetoa loppuun Howrättijn, Kihlacunnan-oikeudesta cusakin paickacunnasa. :10.§. Lalmannin catzelmus-tuomiota wastan, ei mahda Howrätin alla wetoa pandaa. Joca sijhen tuomioon ei tydy, hänellä olcon lupa, sen yhdexennenkymmenennen päiwän sisälle, se päiwä lukemata jona tuomio langeis, Cuningan tykönä Riddari-catzelmusta etziä: ja pangon täyden tacauxen culutuxen ja wahingon edestä, ennen cuin hän sen nautita saa: olcon myös se josta rijta on, jos se on metzä, molemmin puolin cajomata. Cuningan tule asetta yhden Hänen ja Waldacunnan Neuwonandaista, eli sen joca cunniasa ja wirasa heitä likin on, neljän muun Laisa harjandunen ja estämättömän miehen, nijn myös Kihlacunnan Lautamiesten canssa, jotca Kihlacunnan eli Lalmannin-catzelmuxesa, <294> ei ole läsnä ollet, catzeleman sitä, josta rijta on, ja tuomiota sen ylitze langettaman. Joca sencaldaista catzelmusta anonut on; pangon sijhen culutuxen, ja Riddarin Catzelmus-oikeus tuomitcon yhtähaawa, cumman rijta-weljistä ne sitten maxaman pitä. Sijnä tuomiosa ei mahda Cuningan tykönä muutosta etzittää. :11.§. Käminärin-oikeudesta wedotan Raastupaoikeuteen, colmella marcalla, ennen kello caxitoistakymmendä, neljändenä päiwänä, se lukemata, jona tuomio langeis. Tuckhulmisa ei anneta weto myöden Käminärin-oikeudesta, cosca pää-asia ei käy yli colmenkymmenen talarin werran. Rijta-weljet andacon Oikeuden kirjoitta wedon molembain heidän tuomions päälle, juuri nijncuin Kihlacunnan-oikeudesta asetettu on, nijn myös että se, joca woittanut on, pitä cahdexandena päiwänä toistakymmendä, se lukemata, jona tuomio langeis, andaman canne-kirjans sisälle Raastupa-oikeuteen, ennen kello cahtatoistakymmendä, jos hän tahto wedon hywäxi nautita; ja että wastajan silloin pitä sen wastanottaman, ilman erinomaista tiettäwäxi-tekemistä. :12.§. Jos päällecandaja tule Oikeuteen cannekirjans canssa, määrättynä päiwänä, eli jos hän on, cosca Raastupa-päiwä ei ole, andanut sen sille, joca Oikeuden puolesta, sen wastanottaman pitä, ja wastaja canne-kirjan silloin wastanottanut on; nijn wastacon hän sen päälle cosca ylös-huuto tapahtu cahdexan päiwä sen jälken, jos se on Raastupa-päiwä; eli likimäisnä Raastupa-päiwänä sen jälken: ja käykön sitten sen canssa, nijncuin 14. Lugusa 2.§. Käminärinoikeudesta eteen-kirjoitettu on. Jos jombicumbi ylöshuudon laiminlyö; wetäkön sackoa cahdenkertaisesti sitä wastan, cuin siellä sanottu on. :13.§. Nijsä asioisa, cuin Raastupa-oikeuteen, nijncuin ensimmäiseen Tuomio-istuimeen, owat haastetut sijnä Caupungisa, josa Käminärin-oikeus on; andacon <295> päällecandaja canne-kirjans sisälle, cosca ylöshuuto tapahtu: sitten käykön sen canssa, cuin sanottu on. Näisä tiloisa mahtawat rijta-weljet cahdet kirjoituxet cumbikin sisälle-panna, joca caxinkertaisesti tapahtuman pitä, cuin 27. Lugusa Howrätistä asetetan. Laillisesti wedotuisa, nijn myös wuoron ja majan-muutoxen, rahan-waihetuxen, ja Meri-oikeuden asioisa, cannetan ja wastatan yhdellä kirjalla, cummaldakin puolelda. :14.§. Raastupa-oikeudesa Tuckhulmisa pitä ylöshuuto tapahtuman kello kymmenen: ja omaisuden eroituxen asioisa, ja cosca welan-alaisen miehen omaisus, hänen welcamiehillens yhdellä haawa ylösannetan; olcon neljätoistakymmendä päiwä cungin ylöshuudon wälillä. :15.§. Raastuwan tuomiota wastan, wedotan Howrätin alle wijdellä talarilla, ennen kello cahtatoistakymmendä cahdexandena päiwänä, se päiwä sisälleluettuna, jona tuomio langeis. Sijtä cuinga todistus sen ylitze Oikeudelda annettaman pitä, olcon sama laki, cuin täsä Lugusa muiden Oikeutten eteen asetettu on. Joca wetoa Raastupa-oikeudesta sijnä Caupungisa josa Howrätti istu, andacon sinne sisälle cannekirjans, ennen kelloo cahtatoistakymmendä, colmandenakymmenenä päiwänä, se lukemata, jona tuomio eli päätös langeis: Muista Raastupa-oikeuxista olcon päiwä sijhen, cuin 9.§. custakin maan-paicasta, nijn myös rahan-waihetus ja Meri-oikeuden asioista asetettu on. Jos tuomio on langennut sencaldaisisa asioisa, cuin 4.§. nimitetän; lähettäkön Raastupa-oikeus rijta-weljesten kirjat Howrättijn sisälle; nijncuin siellä sanottu on. :16.§. Ei mahda cucan wedota Raastuwan-tuomiota wastan, cosca pää-asia ei käy yli wijdenkymmenen talarin werran, sen jälken cuin 7.§. sanottu on. Sijnä Caupungisa josa jotain erittäin sijtä säätty on, ojendacon Tuomari ja rijta-weli itzens sen jälken. :17.§. Jos rijta on sencaldainen, että se coske johonguun, jota wissijn raha-määrään ei taita ulospandaa, nijncuin: raja-rijta maalla, maan eroittaminen pääkylästä, nautindo, waiwa ja rasitus, cuin macaa maan päällä, teistä; carjan-ajosta, weden-johdatuxesta, ja muista: eli huonet ja tontti Caupungisa, cusa wahingo toiselda kärsitään: Jos jacoa eli lunastusta talosa, huoneesa ja tontisa kärsittää taitan; Jos welcapää mahta yhdellä kerralla caiken hänen tawarans welcamiehillens ylönandaa, ja sitten olla heistä wapa, ja muuta sencaldaista; sijnä olcon weto myödenannettu, joco se on Lalmannin, Käminärin, eli Raastuwan tuomiota wastan. :18.§. Cosca usiammalla on osa yhdesä asiasa, joilla on yhteinen caipaus, ja he tahtowat mennä ylembään Oikeuteen; käykön yxi weto caickein edestä: Ei mahda jocaitzelda weto-rahaa waadittaa. Neuwocon myös Tuomari Oikeuden etziätä joca hänen päätöxeens ei tydy, joco hän saa wedota, eli walituxen cautta etziä muutosta corkiammasa Oikeudesa. :19.§. Weto-rahat pitäkön Tuomari cuin tuominnut on, joco tuomio sitten wahwistetan, eli ei. Jos jocu taritze weto-rahaa sijnä asiasa josa weto ei myöden annettu ole, ja ei ota sitä cohta tacaperin, sitten cuin Oikeus händä sijtä neuwonut on; andacon Tuomari sen rahan huone-waiwaisille, sijnä pitäjäsä eli Caupungisa, josa Oikeus pidetän. :20.§. Jos rijta-weli luule, että weto häneldä ilman syytä kieltty on; andacon Tuomarin silloin päätöxen päälle kirjoittaa, että hän wetoa sitä wastan tarinnut on; ja andacon sitten walituxen sen ylitze Howrättijn, sen ajan sisällä, cuin 5.§. sanottu on. :21.§. Jos jombicumbi rijta-weljistä, cuin itze Oikeudesa on läsnä ollut, eli siellä waldamiehen pitänyt, tahto osotta tuomion erhetystä, eli että muita sencaldaisia harhailemisia Oikeudenkäymisesä on tapahtunut, että tuomio sen tähden cukistettaman pidäis, nijncuin: <297> että tuomio on sildä langetettu, joca ei ole ollut Tuomarixi laillisesti asetettu, eli ei ole Tuomarin walaa wannonut: eli että Oikeus ei ole ollut tuomiowoipa: eli että tuomittu on sen ylitzen, cuin ei haastettu ollut, eli josa ei wedottu, eli weto myöden annettu ollut: eli että se tuomio on muutettu, cuin laillisen woiman woittanut on, eli että Oikeus on tuominnut pääasiasa, ennen cuin rijta-weli on saanut päätöxen sen ylitze, cuin hän edelläpäin on wastoin käändänyt ja muistuttanut: eli cosca asia on ollut toiseen Tuomio-istuimeen haastettu; eli tuominnut, ilman laillisen edeswastajan cuulemata, sen oikeuden ylitze, joca itze ei ole tainnut Lain jälken, Oikeuden edesä wastata; eli cosca sillä, joca asian ajanut on, ei ole ollut asianomaisen laillista walda-kirjaa, eli muuta sencaldaista, cuin käy laillista Oikeudenkäymistä wastan; Caikisa näisä tiloisa mahta rijta-weli Howrätisä walittaa, sen ajan sisällä, cuin 5.§. eteen-kirjoitta. Jos se laiminlyödän; älkön sen puhetta Howrätisä ylösotettaco, jos ei Cuningas löydä syytä laiminlyötyä aicaa, tacaperin andaa, cuin 31. Lugusa sanotan. :22.§. Jos jocu poisolewa tuomitan haastamata, eli Tuomari josacusa rijdasa, cahden rijta-weljein wälillä, langetta sencaldaisen tuomion, että colmas, eli muu, joca ei cuultu ole, tule sen cautta kärsimään; sencaldaisesa tilasa olcon hänellä walda, että wijmeisexi yön ja wuoden sisällä, sijtä päiwästä cuin hän sen tietä sai, etziä sijnä muutosta Howrätisä. :23.§. Jos aica lange Sunnuntain, Juhla eli muun Pyhäpäiwän päälle, sisälle-andaa canne-kirjan laillisesti wedotuisa asioisa; nijn se pitä tapahtuman likimmäisnä arkiopäiwänä sen jälken, ja ulospangon Tuomari sen päiwän, hänen todistuxesans wedosta. Sama laki olcon, cosca jocu tahto Cuningan Käskynhaldian, eli jongun Ala-oikeuden päätöxen ylitze, Howrätisä walittaa. :24.§. Jos se, joca Lalmannin, ja Raastuwan tuomiota wastan wetonut on, muutta mielens, ja ei sitten tahdo wetoans täyttää; tehkön sen rijta-weljellens tiettäwäxi, puolen sen ajan sisällä, cuin hänen muutoin pidäis Howrättijn tuleman. Jos ei hän sitä tee; käykön nijncuin 2.§. sanottu on. ===XXVI. Lucu. Cuinga tacaus pitä pandaman / ja se cuin tuomittu on / ulosannettaman / ennen cuin laillinen weto Howrätisä täytetän.=== :1.§. Joca Lalmannista eli Raastuwasta wetoo, asettacon edestäns caxi tacausmiestä, jotca tacawat molemmat yhden, ja yxi molembain edestä, sen culutuxen ja wahingon, jonga hän taitan coeteldaa welcapääxi maxaman: ottacon heidän kirjans sen päälle, ja pangon sen canne-kirjans siwusa, Howrättijn sisälle. Jos nijn tapahduis, että hän ennen tahto rahaa, eli hopiata ja culda, wacuutuxexi culutuxen ja wahingon edestä asetta, ja pane sitä Cuningan Käskynhaldian tygö sisälle, eli wieran miehen taan; nijn käykön myös se tacauxen werosta, cosca Tuomari sen coetellut on. :2.§. Jos se cuin wetonut on, molemmisa Alaoikeuxisa on cadottanut: eli rahan-waihetus ja Merioikeuden asiasa Kihlacunnan eli Raastuwan-oikeudesa: eli Raastupa-oikeudesa sijnä Caupungisa josa Käminärin-oikeus on, mutta asia cuitengin on tullut Raastupa-oikeuteen, nijncuin ensimmäisen Tuomio-istuimen alle: nijn andacon hän manamata ulos, mitä tuomittu on, ja pangon sen Cuningan Käskynhaldian tygö, eli wieran miehen taa. Jos Ala-oikeuden tuomiot owat josain erincaldaiset; nijn älkön andaco enämbätä ulos, cuin sen, josa he yhtä pitäwät. Raastupa-oikeuden tuomion päälle, sijnä Caupungisa josa ei ole Käminärin-oikeutta, ei pidä täyttämistä seuraman, waan ainoastans nijsä asioisa cuin nyt sanottu on. :3.§. Jos rahaa tuomion jälken maxettaman pitä, ja se cuin wedonnut on, sano, ettei hänellä sitä ole, eikä hopiata ja culda: wahwistacon sen, jos rijtaweli sitä waati, walallans, Cuningan Käskynhaldian eli Tuomarin tykönä paickacunnasa, jos se siellä soweljammasti tapahtua taita; ja olcon hänellä lupa sitten, mutta ei ennen, ylönandaa sijhen muuta irtainda calua, laillisen arwion canssa sen päälle. Jos ei nijtä löytä; ylösandacon kijndiätä omaisutta ja maata maalla, eli huoneita ja tonttia Caupungisa, Oikeuden todistuxen canssa, jos ne muun welan edestä seisowat, eli ei. Jos epäillys on, jos se omaisus wasta sitä wastan cuin tuomittu on, ja ei taita arwattaa, ennen cuin aica on sisälle, että canne-kirja Howrättijn sisälle annettaman pitä; pangon tacauxen sijhen asti, cuin arwio sen päälle tapahtua taita. Jos ei hän woi cumbacan cuin täsä Lugusa nyt sanottu on; käykön sen canssa, nijncuin 3. Lugusa 6.§. Ulosmittauxen Caaresa asetetan. :4.§. Jos se, josta on tuomittu, on sencaldaista, että weto hyödyttömäxi tulis, jos tuomio pidäis täytettämän; nijn älkön se käykö täyttämiseen. :5.§. Cosca yhdesä tuomiosa on usiambain eriasiain ylitze tuomittu, ja se joca wedonnut on, on sen yhdesä eli usiammasa täyttänyt; olcon weto wahwa sijnä; ja muisa ei pidä hänellä yhtäkän puhetta oleman. :6.§. Joca ei ole tacausta asettanut, eli tuomiota täyttänyt, nijncuin nyt sanottu on, ennen cuin hän anda caipaus-kirjans Howrättijn sisälle; olcon wetons ja puhens Ala-oikeuden tuomiota wastan cadottanut. :7.§. Cuinga se nostettaman pitä, cuin ulosannettu on, sanotan 3. Lugusa 5.§. Ulosmittauxen Caaresa. Jos sillä, joca on ylösandanut kijndiän omaisuden, huonet, eli talon, tuomion täyttämisexi, ei ole muuta cotoa; nijn tehdän sen canssa, nijncuin 5. Lugusa 8.§. Ulosmittauxen Caaresa asetettu on. Jos se, joca woittanut on, ei tahdo nostaa sitä, cuin ulosannettu on, eli ei taida tacausta panna; tehkön sen cohta Cuningan Käskynhaldialle tiettäwäxi, eli Tuomarille: ja rijta-weli ottacon sen jällens ja pangon hän tacauxen siaan. :8.§. Cuningan Käskynhaldian tule tacauxen coetella, cosca se epäildäwäxi tehdän. Jos tacausmies, eli hänen tilans, ei ole hänelle tiettäwät; nijn mahta hän sijtä tietoa waatia Tuomarilda paickacunnasa: Olcon myös Howrätillä walda, itze hywäxi tuta tacausta, cosca nijn tarwitan. Ei mahda nijtä tacausmiehiä hyljättää, cuin yhteisesti cunniallisna pidetän ja owat nijn waralliset, että heidän omaisudens taita wastata sitä wastan, jonga edestä he taannet owat. ===XXVII. Lucu. Cuinga Oikeudenkäymisen-asiat pitä Howrätisä päähän-käytettämän.=== :1.§. Cosca laillisesti wedottu on; andacon päällecandaja määrättynä päiwänä, ennen kelloo cahtatoistakymmendä caipaus-kirjans sisälle: ja kirjoittacon se, joca Howrätildä sijhen asetettu on, päiwän sen päälle, nijn myös jos wastaja on läsnä ollut, ja sen wastanottanut, eli ei, ja andacon Howrätin sen tietä, ennen cuin Oikeudenkäymisen hetki culunut on. Jos wastaja tule, ja ei päällecandaja; anocon hän kirjallisesti todistusta sen päälle ja nautitaxens maxoa culutuxens edestä: ja Howrätti pangon rijta-weljen eteen wissin päiwän uhcasacolla, wastata sen päälle. Jos ei hän taida osotta laillista estettä; olcon caipauxens cadottanut, <301> ja tundecon Howrätti hänen welcapääxi maxaman rijta-weljellens hänen culutuxens. Jos hän osotta laillisen esteen, nijn että hänen tykönäns ei löyttä yhtään laiminlyömistä; pangon hänen eteens wissin päiwän ajaa asiata. Jos wastaja ei ole andanut itzens sisällä löyttää; käykön myös sen canssa, cuin sanottu on. Jos hän coetellan estetöinnä pois ollen; tuomitcon Howrätti nijden perustusten päälle, cuin päällecandaja edestuonut on. Jos se cadotta, jonga wastaman piti, ja hän etzi oikialla ajalla, että se tuomio mahdais Cuningalda ylitzen-catzottaa; olcon se hänelle myöden annettu sillä tawalla, cuin 30. Lugusa sanotan. :2.§. Cosca päällecandaja on caipaus-kirjans laillisesti sisälle-andanut, ja wastaja sen wastanottanut; wastacon hän julkisen ylöshuudon aicana kello yxitoistakymmendä, samana päiwänä lähimmäisellä wijcolla sen jälken, ja andacon Howrätti sen tiettäwäxi tehtää, ylöslyömän cautta owensa päälle, päiwä ennen. Jos hän silloin ylöslyckäystä pyytä, ja hänellä on syitä sijhen; pangon Howrätti hänen eteens sen ajan cuin tarpellisexi coetellan. Jos hän on ylöshuudosta pois, eli tule silloin, eli cosca Oikeudenkäymisen hetki päälläseiso, walmistamatoinna, ilman laillista estettä; wetäkön sackoa cuusi talaria: ja tapahtucon wastauudesta ylöslyömä asiasa, cahdexan päiwää sen jälken. Jos ei hän sittengän wasta; eli osota laillista estettä; tuomitcon Howrätti asiasa: cuultacon hän cuitengin suusanalla, jos hän sitä ano. Jos wastaja tule ylöshuudon jälken, ennen cuin Oikeudenkäymisen hetki edesculunut on, ja anda wastauxens sisälle; olcon sacko colme talaria. Jos se on pois, jonga pidäis wastauxen wastanottaman; wetäkön sackoa puolen sitä wastaan, cuin sanottu on. Yhdellä kirjoituxella cummaldakin puolelda pitä cannettaman ja wastattaman, misä asiasa se ikänäns on, cuin wedon cautta sisälle tule. :3.§. Jos wastaja luule, että päällecandajan ei pidä nautitzeman wetoans hywäxi, sen syyn tähden, että hän ei ole täyttänyt sitä, cuin hänen olis pitänyt täyttämän; andacon päälleseisomisens kirjallisesti sisälle cosca ylöshuuto tapahtu, ja Howrätti cuulcon rijtaweljen sen ylitze. Jos hän on laiminlyönyt sen, cuin 26. Lugusa 6.§. eteenkirjoitettu on; käykön sijtä sen jälken, cuin siellä sanottu on. Jos se toisin löytän; nijn wastatan asiasa, cosca sijnä ylöslyömä tapahtu. Jos jombicumbi rijta-weljistä tahto Howrätin päätöstä wastan näisä tiloisa, etziä Cuningasta; tehkön sen sillä tawalla, cuin 30. Lugusa 1. ja 6.§§. sanotan. :4.§. Nijsä asioisa, cuin Howrätti, nijncuin ensimmäinen Tuomio-istuin, ylösotta; andacon Howrätti ylöslyödyn ilmoituxen cautta päiwä ennen, tiettäwäxi tehtää, että rijta-weljet sinä päiwänä, cuin haastosa määrätty on, pitä ylöshuudon-aicana läsnä oleman; ja andacon silloin päällecandaja caipaus-kirjans edes: sitten käykön sen canssa, cuin ennen sanottu on. Rijta-weljet mahtawat näisä asioisa andaa caxi kirjaa sisälle cumbikin, jos ei he oikiata aicaa sijhen laiminlyö. Omaisuden-eroituxen asioisa welan tähden, eli cosca welcapää etzi saadaxens ylönandaa caiken tawarans welcamiehillens; olcon neljätoistakymmendä päiwää aicaa, cungin ylöshuudon wälillä. :5.§. Jos ei se tule, cuin on haastaa andanut, hänen caipaus-kirjans canssa sisälle, määrätyllä päiwällä; pangon Howrätti toisen ajan hänen eteens, waicka se este jonga hän edestuo, ei coetella laillisexi: cuitengin wetäkön hän sackoa, poisolemisens tähden, kymmenen talaria, ja maxacon jällens culutuxen wastajalle, joca läsnä ollut on. Jos päällecandaja ei tule toisella kerralla, ja ei näytä laillista estettä; nijn tuomitan wastaja wapaxi hänen caipauxestans. :6.§. Caicki caipaus-kirjat todistusten canssa, cuin nijhin tulewat, joco se on laillisesti wedotuisa, eli haastetuisa asioisa, pitä cahdenkertaisesti sisälle-annettaman; yxi Howrätisä tähdellä oleman, se toinen annettaa rijta-weljelle. :7.§. Jos se, jonga Cuningan puolesta Howrätisä päällecandaman pitä, caipa jongun päälle, wiran eli muun suuren ricoxen tähden; luettacon hänen canne-kirjans julkisesti ylös, nijn myös sen wastaus, jonga päälle cannettu on. :8.§. Jos jocu walitta harhailemisen ylitze Oikeudenkäymisesä, eli ricos asioisa, eli muisa tiloisa; käykön sen canssa, nijncuin 9. Lugusa 2. 3. 4.§§. Ulosmittauxen Caaresa asetettu on. Joca walituxet sisälle pannut on; olcon welcapää, cosca sen päälle kirjoitettu on, kenen sen ylitze itzens selittämän pitä, ottaman ne ulos ilman wijwytystä, ja hänelle laittaman: toimittacon myös todistuxen ajasta, cosca se tapahtunut on. Jos hän löytän sen canssa wijwytellen, ylöspitäxens asiata, wetäkön sackoa kymmenen, caxikymmendä, colmekymmendä talaria, eli enämmän asian-haarain jälken, ja rijta-weli pangon wastauxens cahdenkertaisesti sisälle. :9.§. Cosca rijta-weljet owat kirjan waihetuxen päättänet, nijsä asioisa, cuin laillisesti wedotut eli haastetut owat; nijn jacacon Howrätti ne Jäsenillens, arwan cautta, kirjallisia juttuja nijden ylitze tehdä, cuin 22. Lugusa eteen-kirjoitettu on. ===XXVIII. Lucu. Tuomion-ricoxesta.=== :1.§. Joca wastauudesta Oikeuden eteen wetä sen asian, josa tuomio eli päätös on, joca on woittanut laillisen woiman: eli panettele sencaldaista tuomiota Oikeuden edesä, eli ulcona: wetäkön Kihlacunnan eli Käminärin-tuomion edestä, wijsi talaria sackoa: Lalmannin ja Raastuwan tuomion edestä kymmenen talaria: Howrätin tuomion edestä yhden sadan talaria: Riddari Catzelmusoikeuden tuomion edestä caxi sata talaria. Jos se on Cuningan tuomio; rangaistacon wijdellä sadalla talarilla. :2.§. Jos Ala-oikeuden tuomiota laitetan Oikeuden edesä; tuomitcon se Oikeus sen ylitze, cusa se tapahtu. Jos sencaldaista tuomiota panetellan ulcona Oikeudesta; tuomitcon sen ylitze ensimmäinen Tuomioistuin, sijnä paickacunnasa, cusa ricottu on. Jos Howrätin, Riddari Catzelmus-oikeuden, eli Cuningan tuomiota, laitetan, joco se on Oikeuden edesä, eli muutoin; se pitä Howrätisä tuomittaman. ===XXIX. Lucu. Oikeudenkäymisen wäärin-käyttämisestä.=== :1.§. Jos jocu rohkene wäärin käyttää Oikeudenkäymistä, ja selkeitä perustuxia ja parembaa tietoa wastan, kiucusta, wetä jongun Oikeuden eteen; wetäkön sackoa Kihlacunnan ja Käminärin-oikeudesa, wijdestä kymmeneen talarijn asti; Lalmannin ja Raastuwan-oikeudesa, kymmenestä cahteenkymmeneen talarijn asti, waiwaisille yxinäns: ja maxacon sijhen tygö Oikeudenkäymisen culutuxen, wijwytyxen ja wahingon. :2.§. Jos jocu on ala käynyt molemmisa Alaoikeuxisa, ja Howrätti wahwista caikisa heidän päätöxens; wetäkön hän sackoa colmestakymmenestä sataan talarijn asti. Caikisa näisä tiloisa, rangaistacon waldamies, nijncuin 15. Lugusa 14.§. sanottu on. Jos wicapää ei woi maxaa sackoa; rangaistacon wangiudella, nijncuin 10. Lugusa Ulosmittauxen Caaresa säätty on. :3.§. Jos se, joca Cuningan ja Cruunun puolesta puhu, wäärinkäyttä Oikeudenkäymistä, muille haittaxi ja wahingoxi; seisocon laillisen wastauxen alla, ja tuomittacon asian-haarain jälken. :4.§. Cuinga se rangaistaman pitä, joca ilman syytä etzi Cuningasta Howrätin tuomiota wastan, sanotan 30. Lugusa. ===XXX. Lucu. Cuinga etzittämän pitä / että Cuningas mahdais Howrätin tuomion ylitzencatzoa ja tutkia.=== :1.§. Joca etziä tahto, että Cuningas mahdais coetella Howrätin tuomion ja päätöxen, joca pää-asiasa langennut on; andacon sen kirjallisesti Howrätisä tiettäwäxi, ennen kelloo cahtatoistakymmendä, seitzemändenä päiwänä, se lukemata, jona päätös langeis; ja pangon sinne yhtähaawa sisälle caxisata talaria, eli nijn paljo cullasa eli hopiasa, cuin sitä wasta. Sitten cuin rijta-weli on sen ylitze cuuldu; andacon Howrätti heille wastauxen, jos, ja cuinga se myödenannettaa taitan. Ei mahda sitä kielttää; jos ei toisin selkiästi täsä Caaresa säättyxi löytä. :2.§. Jos nijn taidais tapahtua, että jocu cahdexan päiwän, eli pidemmän ajan perästä, sitten cuin Howrätin tuomio langeis, tarwitze anoa selitystä sen ylitze, ja se selitys, cuin hänellä sijtä annetan, sisällens pitä jotain sencaldaista, cuin päätöxesä ei ole selkiästi ulospandu; nijn ei mahda häneldä kielttää, Cuningasta etziä sitä wastan, ja käykön sijtä, cuin sanottu on. :3.§. Cosca rijta-weli on saanut Howrätin wastauxen ja luwan; nijn andacon Howrätti hywin ja puhtasti uloskirjoitettaa rijta-weljein kirjat ja caicki siwu-lijtoxet, ynnä kirjallisen jutun canssa sen ylitze, jonga päälle tuomittu on: nijn myös erittäin, mitä Oikeuden edesä puhuttu ja wastattu on, Howrätin äändelemisen canssa tuomion päätöxeen: ja rijta-weli lunastacon ne caicki yhdellä talarilla joca arkin edestä. Ei mahda silloin wähembätä, cuin neljäcolmattakymmendä <306> radia cungin siwun päälle, kirjoitettaa, eli sitä usiammin cuin yhden kerran, cuin usiammasa paicasa on päälle-nojattu ja siwuun-lijtetty. Rijta-weli asettacon myös tacauxen culutuxen ja wahingon edestä, nijncuin 25. Lugusa wedosta Lalmannin ja Raastuwanoikeudesta eteen kirjoitetan. Jos molemmat rijta-weljet owat etzinet, että asia tulis Cuningan ala; nijn mahta se, cuin sanottu on, ainoastans yhden kerran kirjoitettaa ja yhteisesti heildä lunastettaa, jos he nijn anowat. :4.§. Nijstä, cuin Cuningan ja Cruunun asioita ajawat, olcon Laki, nijncuin 25. Lugusa 8.§. säätty on. :5.§. Se, cuin cadottanut on molemmisa Alaoikeuxisa, eli yhdesä heistä, ja Howrätisä; eli Howrätisä, cosca asia siellä, nijncuin ensimmäisesä Tuomioistuimesa, tuomittu on; andacon ulos sen, johon hän on welcapääxi tuttu, juuri nijncuin 26. Lugusa sanottu on. Joca woittanut on molemmisa Ala-oikeuxisa: eli Raastupa-oikeudesa, cosca asia siellä ensin on tullut ylösotetuxi, ehkä Käminärin-oikeus sijnä Caupungisa on; eli Kihlacunnan-oikeudesa, nijsä asioisa, cuin sieldä Howrättijn menewät; eli Cuningan Käskynhaldian tykönä: mutta on Howrätisä cadottanut; olcon wapa tuomion ja päätöxen täyttämisestä, ja asettacon täyden tacauxen sen edestä. Cuinga se mahta nostettaa, cuin ulosannettaman pitä, ratcaistan 26. Lugusa 7.§. :6.§. Jos jocu sano, että hän on nijn köyhä, ettei hänellä ole irtaimesa ja kijndiäsä calusa, sitä cuin ei ole welalla rasitettu, wijttäsataa talaria, sillä täyttäxens, mitä 1. ja 3.§§. sanotan; wahwistacon cohta sen walallans, jos rijta-weli sijhen tyty: muutoin andacon Howrätti hänen omaisudens tutkittaa paickacunnan Tuomarilda, ja andacon hän sitten todistuxen sen ylitze. Maalla nimittäkön Kihlacunnan Tuomari caxi Lautamiestä, eli muuta walans tehnyttä miestä, cuin rijta-weljen codosa, hänen omaisudens ylöskirjoittawat ja arwawat: ja andacon Kihlacunnan Tuomari sitten itze todistuxen sijtä. Jos löytän, että se cuin ylösannettu on, ei nouse wijteensataan talarijn, ja rijta-weli wahwista sen walallansa Howrätin edesä, eli Howrätin luwalla, likimmäisen Tuomarin edesä sijnä paickacunnasa, josa hän oleskele, ettei hänellä enämbätä ole; nijn mahta hän asiansa ajaa Cuningan tykönä ilman rahata: asettacon cuitengin sen edestä, cuin tuomittu on, täyden tacauxen, sijnä tilasa cuin sanottu on, nijn myös culutuxen ja wahingon edestä. Ellei hän sitä woi; pangon tacauxen itze edestäns, eli astucon wangiuteen asian päätöxeen asti. Se cuin wahdin ylöspitä taita, mahta istua cotona huonesans. Jos hänellä löytän enämmän calua olewan, cuin edesannettu on; eli jos hän ei taida tehdä sitä walaa; nijn ei pidä hänellä lawiammalda oleman puhetta asiasa. Jos hänelle tygö-lange omaisutta eli rahaa, ennen cuin hänen pitä asian Cuningan tykönä ajaman; täyttäkön sijtä, mitä 1. ja 3.§§. eteen kirjoitettu on. Jolla nijn suuri palcka on wirastans, eli wuotinen armo-lahja, että puoli sijtä ulottu wijteensataan talarijn, se ei mahda saada ilman rahata wetää Howrätin tuomiota Cuningan tutkistelemisen alle, ehkä ei hänellä muuta omaisutta ole. :7.§. Caicki mitä näisä tiloisa säätty on, täytettäkön Howrätisä, sen ajan sisällä, cuin rijta-weljet pitä itzens Cuningan tykönä sisälle laittaman. Jos sijnä jotain puuttu; ei mahda asia tulla Cuningan tygö: mutta seisocon Howrätin tuomio, ja pitäkön Howrätti ne caxisataa talaria, cuin sinne sisälle-pannut owat. Jos caicki on oikein täytetty; andacon Howrätti ulos rijta-weljelle, eli lähettäkön sen ajan sisällä, cuin sanottu on, Cuningan tygö, ne caipaus-kirjat, ja mitä nijtä seura, cuin uloskirjoitetut owat: läpitze catzocon cuitengin rijta-weli ne ensist pääkirjoitusten jälken, ja todistacon ynnä yhden Howrätin Käskyläisen canssa, ala-kirjoituxen cautta, että ne caikisa yhtä pitäwät. Köyhäin eli nijden asioisa, joilla jocu erinäinen wapaus on, nijn myös nijsä, cuin ajetan Cuningan ja Cruunun, eli jongun Caupungin, eli yhteisen Cansan puolesta, andacon Howrätti ulos, eli lähettäkön sisälle, itze kirjat, cuin siellä sisälle-pannut owat. Jos se, cuin rijta-weljildä Howrätisä on suusanalla asiasa puhuttu ja wastattu, perustusten canssa Tuomion-päätöxeen, ei taida yhtähaawa olla walmisna; nijn pitä se sitten, ilman wijwytystä, sinetillä lukittuna sisälle lähetettämän. :8.§. Joca ulcon Waldacunnasta asu, ja poisolewainen on, nautitcon cuuden cuucauden ajan, täyttäxens tuomiota, ja tacausta toimittaxens. Caikesa muusa ojendacon itzens hänen asians ajaja sen jälken, cuin sanottu on. :9.§. Nijsä asioisa, cuin Ruotzin Howrätisä tuomitut owat, pitä rijta-weljet tuleman sisälle Cuningan tygö, ennen kelloo cahtatoistakymmendä, cahta cuucautta sen jälken: Göthin Howrätistä, colme cuucautta: Howrätistä Suomesa, neljä cuucautta: joca cuu luettu colmexikymmenexi päiwäxi, ilman sitä päiwää, cosca tuomio langeis. Jos se aica lange Pyhäpäiwän päälle; käykön sijtä, cuin 25. Lugusa 23.§. sanottu on. Rahan-waihetuxen ja Meri-oikeuden asiasa, olcon aica Ruotzin ja Göthin Howräteistä, puolda lyhembi: Suomen Howrätistä, colme cuucautta. :10.§. Sinä päiwänä, cuin nyt eteenpandu on, andacon etziwä hänen muistutuxens asiasa Cuningaan tykönä sisälle, nijden uloskirjoitusten canssa, cuin hän Howrätisä saanut on; ja rijta-weli ottacon ne silloin wastan, ja wastacon sitten sen päälle, toisna päiwänä colmattakymmendä sen jälken, se lukemata, jona hän rijta-weljens kirjan wastaan otti. Ei mahda nämät rijta-cumpanein kirjat pidemmät olla, cuin corkiammaxi colme arckia cumbikin; kymmenen talarin sacon haastolla joca arkilda, cuin sen ylitze on: ja andacon se cuin wastaa, kirjans cahdenkertaisesti sisälle. Älkön olco myödenannettu usiambia kirjoja asiasa sisälle-panna. Ellei asianajaja ole kirjoittanut nimeäns sen alle cuin sisälle-pannan, eli se, joca sen muutoin rijtacumpanin edestä ylöspannut on; wetäkön sackoa kymmenen talaria. Jos jocu hänen kirjoituxisans solwaise Howrättiä, eli rijta-weljens; wetäkön sackoa sen jälken, cuin Cuningas coettele ricoxen olewan. :11.§. Cuningan tykönä ei pidä muita todistuxia sisälle-pandaman, cuin ne, jotca Howrätisä eli Tuomarin tykönä osotetut owat: ellei nijn ole, että ne sitten löytyt owat, eli sencaldaiset, että ne ei ole tainet ennen olla käsillä. Jos jocu on täsä wieckautta edesäns pitänyt; rangaistacon asian-haarain jälken. :12.§. Jos se, joca Cuningasta etziä tahdoi, estetöinnä pois-jääpi hänen muistutustens canssa, sinä päiwänä, cuin sanottu on; olcon cadottanut caipauxens. Jos hän tule, ja ei hänen rijta-weljens; älkön tämä tulco asiasa cuulduxi Cuningan tykönä. :13.§. Joca asian Cuningan tykönä hänen Raadisans edeswetä, ylöspangon edelläpäin kirjallisen jutun asian laidasta, ja misä rijta erinomaisesti seiso, perustusten canssa molemmilla puolilla, ja andacon rijtaweljein kirjoitta sen ala. Jos he tahtowat jotain sijnä siwusa muistutta; sitä ei pidä heildä kielttämän. :14.§. Jos rijta-weli pyytä nosta jongun Cuningan ja Waldacunnan Neuwonandaista, ilman sencaldaisia perustuxia, cuin 13. Lugusa 1.§. sanotan; wetäkön sackoa wijsisataa talaria. Jos hän sen teke sopimattomasti; wetäkön sackoa sen jälken, cuin ricos on, ehkä este itzesäns on laillinen. Jos jocu laittomasti pyytä hyljätä sen, joca asian Cuningaan tykönä edeswetä; olcon sadan talarin sacon alainen. :15.§. Jos rijta-weljet sopiwat ennen, cuin asia tule Cuningan tygö sisälle; tehköt sen Howrätille tiettäwäxi, ja wahwistettacon sowindo siellä. Jos se sitten tapahtu; wahwistacon Cuningas sen sowinnon. :16.§. Jos Cuningas wahwista Howrätin tuomion; maxacon se, joca Cuningasta etzei, rijta-weljens culutuxen ja wahingon. Jos se coetellan, että hän wastoin parembata tietoa, ja selkeitä perustuxia, on asian Cuningan ala wetänyt; maxacon sackoa wijsisataa talaria: ja asianajaja rangaistacon, nijn pitkän ajan, wangiudella, cuin Cuningas löytä hänen ricoxens ansainneexi. :17.§. Joco rijta-weljet sopiwat, eli Cuningas wahwista Howrätin tuomion; pitäkön Howrätti ne caxisataa talaria, cuin sinne sisälle pannut owat. Jos Cuningas muutta Howrätin tuomion; andacon Howrätti ne rahat jällens. :18.§. Älkön olco kelläkän lupaa, etziä Cuningasta, tuomiota ja päätöstä wastan, cuin Howrätisä langennut on, muulla tawalla, cuin nyt säätty on; ellei nijn ole, että hän uscoo osottawans, sencaldaisen harhailemisen Oikeudenkäymisesä tapahtunen, cuin 25. Lugusa 21.§. sanotan: pangon silloin tacauxen culutuxen ja wahingon edestä, ja täyttäkön sen cuin tuomittu oli, sen jälken, cuin sanottu on, ennen cuin hän anda walituxens Cuningan tykönä sisälle, sillä ajalla, cuin 9.§. eteen-kirjoitetan. Jos ei hän osota wicaa Oikeudenkäymisesä; nijn ei pidä pää-asia ylösotettaman: ja wetäkön hän sataa talaria sackoa. :19.§. Ricos-asioita, suurembia eli wähembiä, ei pidä kelläkän lupaa oleman wetää Cuningan ala; ellei hän woi osotta, taicka että hän ei ole sijnä täydellisesti cuulttu, taicka myös että hän on langetettu rascambaan rangaistuxeen, cuin Laki sano. Jos ei hän woi sitä täyttää; rangaistacon sen edestä erittäin, sen jälken, cuin hänen walituxens ollut on. Ja käykön sitten se rangaistus hänen ylitzens, johonga hän Howrätildä tuomittu on. :20.§. Jos jocu tule Cuningan tygö sencaldaisen walituxen canssa sisälle, että Howrätti on wäärin tuominnut, eli että Oikeus on häneldä kieltty; waroitettacon hän ensisti sijtä waarasta cuin sijnä on. Ellei hän lacka sijtä, ja ei woi täyttää caipaustans, mutta Cuningas wahwista Howrätin päätöxen; tuomittacon hän myös silloin yhtähaawa sijhen rangaistuxeen, cuin cuoleman rangaistusta likin on. :21.§. Ei mahda cucan etziä Cuningasta nijsä asioisa, cuin josacusa Tuomio-istuimesa, eli Cuningan Käskynhaldian tykönä pitä ensisti ylösotettaman. Jos jocu käy heidän ohitzens, ja waiwa Cuningasta sen canssa; wetäkön sackoa kymmenen talaria, ja osotettacon sijhen paickaan, cuhunga asia tule. Jos ei hän sittengän ojenna itziäns; wetäkön sackoa wijsitoistakymmendä talaria, eli enämmän, asian-haarain jälken. :22.§. Jos jocu laitta itzellens Cuningan tykönä kirjan, eli päätöxen, caickinaisisa asioisa, walheen ja wäärän edesandamisen cautta; wetäkön sackoa wijdestäkymmenestä sataan talarijn asti, eli kärsikön ruumillans, sen jälken, cuin ricos löytän. :23.§. Ne sacot, cuin Cuningas caikisa näisä tiloisa päälle pane, langetcon Kirckoon, eli waiwaisille. ===XXXI. Lucu. Cuinga tuomio mahta särjettä / joca on saanut laillisen woiman.=== :1.§. Älkön kelläkän, waan ainoastans Cuningalle, olco waldaa, särkeä tuomiota, joca on saanut laillisen woiman; eli jällens andaa laillista aicaa, cuin laiminlyöty on. :2.§. Älkön yxikän rohjetco Cuningan tykönä etziä, että laiminlyöty laillinen aica jällens annetaisin, ellei hän osota erinomaista syytä ja perustusta, että hän sentähden uudistusta asiasa nautita mahta. Ei pidä hänen rucous-kirjans Cuningan tykönä edeswedettämän, ennen cuin hän on täyttänyt, mitä 30. Lugusa 18.§. säätty on. Jos hän sen täyttä; cuuldacon rijta-weli, ja asettacon Cuningas, cuin cohtullisexi löytän. Jos Cuningas coettele, että hän ilman perustusta on uudistusta etzinyt; wetäkön sackoa Kirckoon, eli waiwaisille, colmestakymmenestä, sataan talarijn asti, eli enämmän, ja täyttäkön rijta-weljelle hänen custannuxens ja wahingons. :3.§. Jos jocu on löytänyt uusia perustuxia, ja luule että tuomio, joca on woittanut laillisen woiman, nijden cautta cukistettaa taitan; etzikön Cuningalda lupaa, että asia uudesta mahdais tutkittaa; ja osotettacon hän silloin sijhen Oikeuteen, cuin sijnä wijmein tuominnut on. Ennen cuin hän siellä mahta perustuxens osotta, täyttäkön hän sen caiken, cuin 2.§. sanottu on, ja wannocon, ettei hän nijtä ennen ole tietänyt, eli ymmärtänyt, että ne owat ollet sencaldaisesta arwosta, nijn myös, ettei hän nijllä pyydä ylöspitää ja wahingoitta rijta-weljens hänen oikeudesans, mutta usco itzellens syyn olewan nijtä ajaa. Jos hän sen caiken täyttä; coetelcon Tuomari ne uudet perustuxet, nijn myös mitä rijta-weli nijden päälle wasta, ja olcon hänellä walda, muuttaa sen endisen tuomion, jos perustuxet nijn kiltit owat. Jos toisin löytän; maxacon hän, joca nijden päälle nojannut on, rijtaweljelle culutuxen ja wahingon: rangaistacon myös sijnä siwusa, nijncuin 29. Lugusa sanottu on. Jos jombicumbi sitten tahto etziä corkiambata Oikeutta sitä wastan; olcon hänellä sijhen lupa: ja täyttäkön sen, cuin ennen täsä Caaresa itzecustakin Tuomio-istuimesta eteen kirjoitetan. ===XXXII. Lucu. Cuinga rahat ja sacot / tämän Lain jälken luettaman / maxettaman / ja jaettaman pitä.=== :1.§. Caickein rahain ja sackoin canssa täsä Laki-kirjasa, ymmärretän Talari, Marcka, ja Äyri Hopia-raha. Cusa ei löytä ulospannuxi, kenen sacot nautitzeman pitä; käykön ne colmeen osaan: ja ottacon yhden osan Cuningas, toisen Kihlacunda eli Caupungi, colmannen asianomainen. Jos asianomainen ei ole päällecandanut; ottacon hänen osans se, cuin päällecannoi, ja jolla oli oikeus päällecandaa. :2.§. Sacot täsä Oikeudenkäymisen Caaresa olcon Oikeuden, joca ne päällepannut on, yxinoma osa, cosca ei toisin sijnä säätyxi löytä; ja joca ei woi maxaa sackoa, rangaistacon, nijncuin 10. Lugusa 1.§. Ulosmittauxen Caaresa sanottu on. :3.§. Kihlacunnan osasta sacko-rahoisa, pitäkön Kihlacunnan Tuomari yhden colmannen-osan, toisen Lauta-miehet, colmannen Kihlacunda. Oikeuden yxinomista sacoista, ottacon Kihlacunnan Tuomari puolen, ja sen toisen Lauta-miehet. Lalmannin-oikeuden yxinomista sacoista, olcon sama laki. Raastupa-oikeudesa ottacon Pormestari cahdenkerraisen osan Raadimiestä wastan, ja Käminärin-oikeudesa Raadimies Käminäriä wastan. Howrätisä ottacon caicki yhtäläisen osan, jotca Oikeudesa istuwat. [[Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734|C-9]] nwt5oczn5oxcczi6pqdpedzktsbmntw 0 21265 130140 116854 2026-04-21T22:09:14Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130140 wikitext text/x-wiki :Muutamat yhteiset Oijennus nuorat / joiden jälken Tuomarin itzens caiketi oijendaman pitä. Tuomarin pitä ensisti perän ajatteleman, että hän on Jumalan Käskynhaldia, ja että se wirca, jota hän edesseiso, on Jumalan, ja ei hänen omans, jonga tähden se tuomio cuin hän ulossano, on myös Jumalan, sillä että se ulossanotan ja langetetan Jumalan wirasa ja Jumalan puolesta, nijn että se on totisesti Jumalan tuomio, ja ei ihmisten. Ja sentähden macaa suuri woima sen päällä, että Tuomari wijsasti eteens catzo, ettei hän Jumalan puolesta tuomitze wäärää tuomiota, jolla hän tuomitze itzens ijancaickisehen cadotuxehen, sillä että hän wäärin käyttä Jumalan tuomion ja käskyn, wäkiwallaxi ja wäärydexi, cuin oikeudexi Jumalalda asetettu on. Mutta jos hänellä on tahto oikein tuomita, ja wisusti tutkistele, parhan ymmärryxens jälken, oikeudesta, ja ei cuitengan taida ymmärtämättömydens tähden löytä mikä oikeus on, ja langetta nijn wäärän tuomion, nijn on hänellä jonguncaldainen estelys, että hän on tullut wäärin tuomitzeman wastoin tahtoans ja tapaturmasta, ja ei aicomuxesta, ja jos rangaistus pitä sen päälle seuraman, nijn pitä sen oleman tapaturman sacon. :1. Cosca Tuomarilla on Jumalan käsky oikein tuomita, sentähden pitä hänen caikella woimallans ahkeroitzeman sijtä, että hän tietä mikä oikeus on. Sillä nijncuin se ei ole kelwollinen Saarnajaxi, joca ei <371> tiedä mitä Raamatusa seiso, ja mikä sen perustus ja ymmärrys on, nijn myös se ei kelpa Tuomarixi joca ei tiedä mitä laki sisällens pitä, ja mikä sen perustus ja ymmärrys on, ja cuinga ne käytettämän pitä. Sentähden owat ne waarasa ja tekewät julkisesti wäärin, jotca lähettäwät nijtä ulos Tuomarixi, joilla ei ymmärrystä ole. Sillä cuinga pidäis ne tuomitzeman oikein, jotca ei tiedä mikä oikeus on? Ja ne, jotca sencaldaisia ymmärtämättömiä Tuomareita uloslähettäwät, mahtaisit peljätä, että he totisesti tulewat osallisexi nijsä wäärisä tuomioisa, jotca langetetan. Ne owat myös itze waarasa, ja saattawat itzens onnettomuteen, jotca päällens ottawat Tuomarin wiran, ja ei cuitengan taida sitä edesseisoa. :2. Tuomarin pitä myös muistaman sitä, että nijncuin hän itze on Jumalan Käskynhaldia, nijn on myös Cansa jota hänen tuomitzeman pitä Jumalan, nijn että hänen Jumalan, ja ei oman käskyns jälken, pitä tuomitzeman Jumalan ja ei omaa Cansaans. Sen tähden pitä hänen nijn Jumalan Cansaa tuomitzeman, cuin hän tahto wastata hänen edesäns, jonga Cansa oma on. :3. Samalla muoto pitä hänen myös sen perän ajatteleman, että Tuomarin wirca on sen yhteisen Cansan parhaxi asetettu, ja ei Tuomarin omaxi hyödytyxexi, ja sentähden pitä hänen sen käyttämän yhteisen Cansan, ja ei omaxi hywäxens, ehkä se on itze hänelle myös hywäxi, cosca se oikein käytetän. Cuitengin pitä hänen wirallans etzimän yhteistä, ja ei omaa parastans. Sillä Tuomari on sen yhteisen Cansan tähden, ja ei se yhteinen Cansa Tuomarin tähden. :4. Ja sijtä cuin nyt sanottu on, taitan selkiästi hawaita, että ne waarasa owat Jumalan edesä, jotca wäändäwät caiken Lain sinnepäin, että he saisit suuria sackorahoja, sillä ei Laki ole annettu sackoin <372> tähden, waan oikeuden tähden, yhteiselle Cansalle hyödytyxexi ja hywäxi, ja ei sen laittomaxi weron-laskettamisexi, wahingoxi ja turmelluxexi. Ja ne Woudit ja Käskynhaldiat, jotca alati etziwät sen perän, että he cocoisit Herroillens suuria sackorahoja, owat Herran wahingolliset wiholliset. Sillä se cuin nijn wäärydellä cootan, poiswetä caiken sen, cuin Herra itze oikeudella cocoon pannut on. Ja sentähden ei ole Herralla ensingän nijn wahingollisia wihollisia, cuin sencaldaiset hänen omat Woudins owat: Sillä yxi wäärä penningi wetä pois myötäns kymmenen oikein saatua. Ja sen tähden ei taida jocu tehdä Herrallens suurembata wahingoo, cuin että hän salli wääriä sackorahoja tulla Herrans tawara-huoneseen, sillä caiken hurscan tawaran, cuin siellä on, wetä hän myötäns ulos, ja nijncuin tapa on sanoa: Ne pitä oleman wahwat lucut, jotca taitawat pidettää wäärän rahan, ja se cuin synnillä saadan, se murhella hucku. Syy sijhen on; että cosca Jumala, joca Tuomarin wiran on asettanut, näke sen nijn wäärin käytettäwän, että sillä etzitän omaa hyödytystä, jolla pidäis etzittämän yhteistä parasta, ja se käytetän wäkiwallan tekemiseen, jolla wäkiwalda estettämän pidäis, nijn anda hän sijhen tulla, että josta me luulemme meille hyödytyxen olewan, sijtä saamme suurimman wahingon, ja se on meidän ahneudem oikia palcka. Ja nijn ylösherättä Jumala meille tappeluxia ja sotia, eli muita wahingollisia culutuxia, joisa sekä oikein että wäärin saatu calu täyty hucattaa; ja tapahtu sijnä oikein, cosca me wäkiwalda harjoitamme nijden ylitze, joita meidän pidäis suojeleman, ja sillä cocoomme rahaa; nijn pitä nijden tuleman, jotca taas meitä wastan tekewät wäkiwaldaa; nijn että se wäkiwallalla ulospannan, cuin wäkiwallalla on sisälle pandu. :5. Joca tätä ei tahdo uscoa, hänen pitä sen coettelemisesta kyllä hawaitzeman. Jumala ei anna wäkiwalda olla rangaisemata, erinomattain cosca ne sitä harjoittawat, jotca heidän wircans puolesta sitä pois <373> poistaman pidäis. Sentähden mahta jocainen Herra wijsasti eteens catzoa, kenengä hän uloslähettä Käskynhaldiaxi eli Woudixi, ja mahta hän kyllä nijn sanoa hänelle: mene ja ole minulle waca ja uscollinen, ja älä anna jotacuta wäärää penningiä eli wäärää sackorahaa tulla minun käsijni, sillä sen canssa teet sinä minulle wahingota. Ja tämä olcon nyt sanottu nijstä, jotca Lakia wäändelewät saadaxensa sackorahoja, tehden sillä monelle köyhälle wäkiwaldaa ja wääryttä; Mutta laillisista ja oikeista sackorahoista ei ole tämä sanottu ja ymmärretty. :6. Tuomarin pitä tarcasti tietämän Lain, jonga jälken hänen tuomitzeman pitä; sillä Laki pitä oleman hänelle ojennuxexi. :7. Caicki Lait pitä sencaldaiset oleman, että ne sopiwat yhteisexi parhaxi; ja sentähden cosca Laki tule wahingollisexi, nijn ei se silloin enä ole Laki, waan wäärys, ja pitä poispandaman. :8. Yxi hywä toimellinen Tuomari on parembi cuin hywä Laki, sillä hän taita aina sowittaa Lain asianlaidan jälken. Cusa paha ja wäärä Tuomari on, siellä hywä Laki ei auta, sillä hän wäändä Lain, ja teke sen wääräxi oman mielensä jälken. :9. Se cuin ei ole oikeus ja cohtuus, se ei myös taida Laki olla; Sen cohtuuden tähden cuin Lailla myötä on, tutan hän hywäxi. :10. Caicki Laki pitä toimella käytettämän, sillä corkein oikeus, on suurin wäärys, ja pitä armon oikeuden canssa yhdistetyn oleman. :11. Ei Laki caickia sitä hywäxi lue, jota ei hän rangaise: sillä caicki pahat tegot ei taita Lakikirjasa ylösluettaa. :12. Tuomari ottacon waarin caikesa Laisa, mikä hänen aiwoituxens oli, cuin Laki asetti; muutoin se wäärin käytetän ja wäätän toisaalle, cuin hänen mielens oli, joca Lain teki. :13. Yhteisen Cansan hyödytys on caickein paras Laki; ja sentähden mahta se cuin löyty yhteiselle Cansalle <374> hyödytyxexi olewan, Lain werosta pidettämän, ehkä kirjoitettu Laki sanan jälken cuuluis toisin soiwan. :14. Maan tapa, cosca se ei ole cohtuutta wastan, pitä Laixi luettaman, jonga jälken mahta tuomittaa. :15. Paha tapa ei pidä ketän auttaman, se on: Ei taida kengän auttaa asiatans sillä, että hän sano monen nijn tekewän cuin hän tehnyt on, cosca se löytän Lakia wastan olewan, cuin hän tehnyt on. :16. Yhteiset Sananlascut pidetän usiasti Lain werosta, jotca myös owat Lait; sencaldaiset cuin nämät seurawaiset: ::1. Joca mene tacauxeen, hän mene myös maxoon. ::2. Häristys on sacotoin, cuitengin ei joca paicasa. ::3. Wihamiehen ei pidä todistaman. ::4. Wälipuhe särke Lain. ::5. Wäärä saama, saamatoin. ::6. Pahaa ei pidä puolda pahemmalla parattaman. ::7. Ei mahda kengän Tuomari olla omasa asiasansa. ::8. Yhden puhen jälken ei pidä ketän tuomittaman. ::9. Cunniattoman miehen ei pidä todistaman. ::10. Joca ensisti lyö, hän ricko. :11. Tahto ja wäkiwalda, ei ole Maan Oikeus. ::12. Ei se caicki tosi ole, cuin on toden muotoinen. ::13. Jocainen pitä ystäwäns puolda. ::14. Jota jocu kernasti suo, sen canssa hän kernasti todista ja pitä. ::15. Lailla ja ei lyömällä oldaman pitä. ::16. Jolla ei calua ole, palkitcon sacon ruumillansa. ::17. Tunnustettu asia on nijn hywä cuin todistettu. ::18. Tehty työ ei tule tekemättömäxi. ::19. Jolla jocu ricko, sillä hän myös parandacon. ::20. Tundematoin mies ei ole uscottawa. ::21. Joca wapaudensa wäärin käyttä, on mahdollinen sen cadottaman Ja monda muuta sencaldaista julkista ja yhteistä Sananlascua on tawallinen Lakina pidettää, nijn että nijden jälken mahta tuomittaa. Sillä sencaldaiset yhteiset <375> Sananlascut owat nijncuin muut ojennus nuorat, ja perustus, joista Laki on coottu, jotca Tuomarin tietämän pitä. :17. Mitä Cuningas cohtuudella tahto, pitä Lakina pidettämän, ja se johon yhteinen Cansa suostu. :18. Se teke Lakia wastan, joca teke wastoin Lain ymmärrystä, ehkä hän näkyis tekewän nijncuin sanat Laisa cuuluwat, ja se tapahtu usein täällä Ruotzin Waldacunnasa, josa Laki wäätän sackorahain perän, ei ottain waarin sen aiwoituxesta joca Lain tehnyt on; ja wäkiwalda nijn myös cateus teke täsä paljon. :19. Caicki Laki on asetettu oikeuden ja cohtuuden tähden, ja ei sackorahan tähden. Sillä sackoraha on rangaistus, joca nijden ylitze käy, jotca Lain rickowat; Mutta Laki tahdois ennen olla rickomata cuin ricottuna, ja sois ennen ettei yhtän sackoraha tarwitais. :20. Jonga päälle ei ole kirjoitettua Lakia, sijnä pitä cohtullinen maan tapa Lakina pidettämän, ja sen jälken tuomittaman. :21. Yhdencaldainen ricos, waati yhdencaldaista rangaistusta, ja sentähden ei pidä catzottaman jongun köyhyden eli rickauden päälle, mutta nijn yhtä cuin toista rangaistaman, jos ricoxet owat yhtäläiset. :22. Tuomarin pitä siwiästi puhuman nijden canssa jotca tulewat Oikeuden eteen, muutoin hänestä on epäluullo, ettei hän ole oikein tuomitzewa; ja sen luulon saapi se hänestä jota pahoin puhutellan. Sillä ettei cucan tule Tuomarin eteen sitä wastan, että hän tulis siellä torutuxi eli pahoin puhutelluxi, waan etzimään oikeuttans. Mutta jos asia nijnpäin lange, että jombicumbi rijtaweljistä pitä nuhdeldaman sanoilla, nijn pitä se sitten tapahtuman, cosca asia on tutkittu, ja tuomio julistettu; ja ei ennen. :23. Cosca Tuomari Oikeudesa istu, nijn ei pidä hänen cummangan puolen päälle wihastuman, sillä <376> wiha estä hänen, ettei hän taida maltaa mikä oikeus asiasa on. :24. Tuomarin ei pidä oleman picaisen tuomitzemaan, ennen cuin hän asian hywin tutkinut on; sillä picainen Tuomio on harwoin hywä ja oikia. :25. Ei mikän ole Tuomarille nijn suuresti tarpellinen, cuin toimellisus, että hän tietä cosca hänen pitä oleman angaran, ja cosca hänen tule olla lembiän Laisa, sillä caicki rangaistus pitä oleman parannuxexi, ja jos mahdollinen on sencaldainen, ettei se estä händä, jota rangaistan, parandamasta itziäns. Nijncuin tapahtu nijden canssa, jotca warastanet owat, He asetetan caakin eteen, corwat leicatan, ja he ajetan ulos kylästä; Jos sencaldaiset ihmiset carcaisit pois wieraille maille, cusa ei cucan heitä tunne, ja tahtoisit sitten itzens parata, ja sijwollista elämäkerta wiettä; nijn heitä ei coscan uscotais, ja on nijn muodon se rangaistus hänelle cuin rangaistu on esteexi, ja sen cautta hän lange epäillyxeen, ja tule pahemmaxi cuin ennen: ja olis sentähden parembi ollut, että hän cohta olis cadottanut hengens. Nijn tapahtu myös huorain canssa, jotca caakille asetetan, ja ajetan ulos kylästä, että jos he ennen owat huorin tehnet yhden eli cahden canssa, tulewat he sitten joca miehen aljuxi, cuin ei ole parannuxexi, waan annetan sencaldaisten rangaistusten cautta tila pahemmaxi tulla, cuin ennen oldu on. Sentähden pitä Tuomarin sencaldaisisa asioisa oleman toimellisen, ettei yhtä pahaa otetais, ja tehdäis puolda pahemmaxi; Sillä Laki waati aina parannusta, ja parannuxexi pitä se käytettämän. :26. Tuomarin ei pidä oleman picaisen nijn tuomitzemaan, että jongun cunnia ja hywä sanoma tule turmelluxi, ja sentähden tekewät ne sangen toimettomasti, ja wielä päälisexi suuren wääryden, jotca saattawat jongun cunniallisen ja mainiottoman miehen eli waimon, joista hywä puhe on, julkiseen pahaan huutoon ja mainioon, ja waatiwat hänen itzens puhdistaman <377> laillisella walalla, että he sen cautta saisit sackorahaa, ehkä heillä ei yhtän syytä sijhen ole, josta he heitä soimawat. Sencaldaiset Tuomarit tekewät wastoin heidän wircans, ja mitä heille käsketty on. Sillä Tuomarin wirca on sencaldainen, että hänen aina pitä oleman nopiambi auttamaan cuin sortamaan, suojeleman toisen cunniata ja hywä sanomata, ja ei turmeleman; Jollei asia ole nijn julkisexi tullut perustusten ja todistusten cautta, ettei jocu suojellus auttaa taida. Ja sentähden on se yxi kirottu asia, jonga Jumala on suuresti rangaisewa, cosca nijn etzitän sackorahoja, että cunniallisen ihmisen hywä sanoma, arwo ja cunnia sen cautta tule turmelluxi. Ja taincaldaista Ruotzin Laki ei hywäxi lue, joca ei salli, että picaisesti uscotan sitä, cuin coske jongun arwoon, cunniaan ja hengeen, jollei cuuden miehen todistusta sijhen ole. Josta selkiästi hawaitan, ettei Laki tahdo, että jocaista löyhää sanomata cuin ylösnostetan, pitä uscottaman; sentähden lyckä se asian nijn monen todistajain päälle. :27. Se on julkinen wäärys, ja taita paljon pahaa matcan saattaa, cosca Tuomari yhden löyhän puhen eli huudon tähden, taita saatta eli waatia joitacuita walalla itziäns puhdistamaan, jos ei sijhen muuta aihetta ole: Sillä jongun wihamies taita pian saatta lijckellä pahan sanoman toisen päälle, wihan ja wainon tähden. Nähdän myös julkisesti ja silmäin edesä, cuinga usein monda wäärää sanoma tule lijckellä ja käypi lawialda; Jos ne cohta walalle waaditaisin, jotca sencaldaiseen sanomaan tulewat, nijn tapahduis heille suuri wäärys: Pikemmin pidäis sitä nuhdeldaman, joca sen sanoman nostanut on, että hän sen todexi täyttäis. :28. Tuomarin ei pidä kewiästi laskeman ketän laillisesti itziäns puhdistaman, jos ei packia ole, waan pikemmin etzimän muita wälicappaleita sowittaxens heitä, joiden wälillä rijta on: Sillä se on peljättäwä, <378> että cusa usein wannotan, siellä myös usein wääriä waloja tehdän, jota Tuomarin pitä estämän, erinomaisesti täsä Ruotzin Waldacunnasa, cusa sangen nopsat ollan wannomaan. :29. Jos päällecandajan puolella ei ole yhtän perustusta, eli todistusta, eli myös aihetta hänen candeens, sijnä on wastajan kieldo nijn hywä cuin päällecandajan päättäminen, ja ei pidä walalle waadittaman. Mutta cosca päällecandajan myötä on jocu perustus, todistus, eli aihe, eli myös yxi todistaja, silloin on hänen päättämisens parembi cuin wastajan kieldo, ja silloin saapi hän hänen walalle. Jos ei nijn ole, tapahtu wastajalle wäärys, jos hän waaditan walalle, sillä hänen ei tule cohta walalla itzens puhdistaa, waicka hänelle jotacuta soimatan, jollei päällecandajalla ole puolda todistusta, jonga cautta hän saapi hänen walalle. Mutta cosca päällecandajalla on täysi todistus ja perustus sijhen, cuin hän wastaialle soima; nijn ei tule hän walalle. Sillä ilmeisiä perustuxia ja todistuxia wastan, ei ketän pidä päästettämän walalle, waan tuomittaman syypääxi. Mutta sijtä, cuin hänelle soimatan puolilla todistuxilla, taita hän walalla itzens puhdistaa. :30. Cosca päällecandajalla ei ole muuta perustusta hänen caipauxeens, cuin että hän tahto wahwistaa walallans, hänellä oikeus olewan, sencaldaisen walan canssa ei saa hän wastajata, puhdistaman itziäns walalla: Sillä wala ei pidä käymän walaa wastan, ei myös walan ( nijncuin sijtä nyt puhutan ) oleman päällecandajan puolelda, waan sen puolelda joca wastaja on. Walan canssa pitä wastattaman, ja ei päällecannettaman; ja ei cucan mahda rahaa tygöns wannoa. :31. Jos jocu tawoitetan nijsä julmisa pahategoisa, eli muusa rascasa asiasa, joca käy hengen, eli arwon ja cunnian päälle, ja ei ole sencaldaista perustusta, että hän taitan sidottaa asiahan, eikä myös itze <379> woi walalla itziäns puhdistaa, silloin sano Lakikirja, että se tule cahdentoistakymmenen laudasa istuwain miesten ala, jos he hänen wapaaxi sanowat, olcon wapa, jos he hänen langettawat, olcon langetettu. Mutta wälistä on asia nijn pimiä, että Laudasa istuwat sanowat ei taitawans händä wapaaxi sanoa eikä langettaa, että asia nijn muodon ei ole selkiämbi, cuin ennengän. Waan ei ole se oikein sanottu, sillä jos ei he taida händä langettaa, nijn on hän kyllä wapaxi sanottu, ja pitä päästettämän, sillä se joca ei taida sidottaa asiahan, hänen pitä wapana oleman. Ja mikä oikeus se olis, että sitä kidutetais ja waiwatais, jonga päälle asiata ei täyttää taita. Nijn pitä myös aina oldaman nopiambi auttaman cuin sortaman. Caikesa Oikeudenkäymisesä pitä sijs sen yhteisnä ojennusnuorana pidettämän: että jos asiat nijn pimiät owat, ettei totuutta ylösongiteldaa taita, nijn pitä se päästettämän jonga päälle cannettu on, ehkä hän wiallinen olis. Sillä se on parembi päästää sitä, joca wiallinen on, cuin kidutta ja waiwata sitä, joca wiatoin on. Tuomarin ei pidä ketän waiwaman, jos ei hänellä ole julkisia perustuxia ja todistuxia edesäns: Jos hän sen ylitzen teke, nijn se on wäkiwalda ja wäärys; joca ei ole hänelle menestywä. :32. Cosca meidän wäki täällä Ruotzin Waldacunnasa, on sangen nopsa waloja tekemän, nijn olis cohtullinen, että Tuomari kysyis nijldä walamiehildä jotca toista puhdistaman pitä, mingä perustuxen päällä he taitawat wannoa toisen canssa? ja joco he itze owat läsnä ollet ja tietäwät hänen wiattomaxi, eli jos heillä muuta aihetta sijhen on, jonga päälle he wannoa taitawat, ja ei pidä Tuomarin millän muoto oleman picaisen salliman jongun tulla edes wannoman, jos ei hän ensisti ole tutkinut, jos hän on se mies, joca walalle mahta päästettää. :33. Jos wastajalla owat päättäwäiset todistuxet eli todistajat hänen puolestans, joilla hän taita maahan <380> caataa päällecandajan caipauxen, nijn on wäärin, että wielä hänen eteens pannan puhdistus wala. Sillä hänen pitä todistajat ja todistuxens nautitzeman hywäxens, jos ne perustetut owat, ja Tuomari ne taita hywäxi löytä. Mutta cusa perustuxet ei ole täydelliset, nijn waaditan hän walalle: Ellei jocu taida edeswastata itzens perustusten ja todistusten canssa, nijn pitä hänen edeswastaman itzens laillisella walalla. :34. Jotca puhdistus walan toisen edestä tekewät; heidän tapansa on tällä, eli muulla sencaldaisella tawalla wannoa: Nijn totta minua Jumala auttacon, cuin hänen walans on oikia ja ei wäärä. Sencaldainen on yxi waarallinen wala, ellei jocu ennen sitä paremmin tiedä asiata: Ja on peljättäwä, että monda wäärää walaa tapahtu, joilla Jumala sangen wihoitetan, jota Tuomarin pitä estämän. Jonga tähden puhdistus walamiehet pidäis tällä eli muulla sencaldaisella tawalla wannoman: Nijn totta minua Jumala auttacon, että nijstä perustuxista ja aiheista, cuin minä tiedän näisä asioisa, ja sijtä canssakäymisestä cuin minulla on ollut tämän ihmisen canssa, uscon minä että hänen walans on oikia ja ei wäärä. Ja nijn taidais puhdistus walamiehet wannoa oikein ja ei wäärin, ehkä hän jonga päälle cannettu on, itze wäärin wannonut olis; ja nijn on parembi että Jumalan wihoitus tulis wähemmäxi, sijnä että yxi on wäärin wannonut, cuin että nijn usiat wäärin wannoisit. Cosca nyt cuusi, eli caxitoistakymmendä, usiammat eli harwemmat hywät ja uscotut miehet, owat wannonet, että he uscowat hänen, jota soimatan, olewan wiattoman, nijn pitä Tuomarin sencaldaisten hywäin miesten uscon jälken tuomitzeman hänen wapaaxi; ja nijn rippu tuomio hänen oman walans päällä, joca puhdistus walan teke, ja heidän uscons päällä jotca hänen canssans wannowat; Ja se pitä oleman Tuomarille täysi syy ja perustus tuomita händä wapaaxi. Ja cosca tancaldainen wala wääräxi täytetän, nijn ei kengän tule walapattoisexi, <381> waan ainoastans se joca asiahan wicapää oli, jos ei sitä taita täytettä, että jocu canssawalamiehistä on ynnä hänen canssans tietänyt, että hän wicapää oli, silloin owat he, (jos nijn löytän) walapattoiset, ja pitä rangaistuxi tuleman. :35. Caicki tuomiot pitä kijnnitettämän ilmeisillä perustuxilla ja todistuxilla; sillä Tuomarin ei pidä tuomitzeman muutoin cuin perustusten ja todistusten jälken. Cosca päällecandaja ei taida täyttä, nijn on wastaja wapa; sillä päällecandajalla pitä oleman perustuxet ja todistuxet hänen candens siwusa. Töistä ei pidä aina tuomittaman, nijncuin ne tehdyt ja tapahtunet owat, waan pitä perän catzottaman, misä aiwoituxesa ja ajatuxesa ne tehdyt owat. Työstä pitä tuomittaman hänen ajatuxens jälken, cuin sen tehnyt on, jos se on tapahtunut wapaalla ehdolla, taicka ei. Ja sentähden ei aina taita sitä warcauteen sidottaa, joca toiselda jotakin salaisesti poisotta, sillä se taita tapahtua, että jocu on ottanut epähuomiosta, ja luullut sen olewan omans, ja muuta sencaldaista; eli cosca jocu warasta elkiwallaisudesta, ja toinen totisen köyhyden tähden. Ei saada kenengän päälle warcauden asiaa; jollei hän tietens ja tahdollans salaisesti ole toiselda hänen omaans ottanut. Nijn myös on se caikisa muisa asioisa, että enämmin pitä catzottaman aicomuxen ja mielen cuin itze työn päälle. :36. Että usiasti tapahtu täällä Ruotzin Waldacunnasa, cosca caxi rijtelewät ja toruwat keskenäns, nijn yxi cutzu toista warcaxi, eli muuxi sencaldaisexi, ja se joca nijn cutzutuxi tule, haasta hänen Käräjään eli Oikeuteen, ja sano että hän on soimannut hänen warcaxi eli muuxi sencaldaisexi, ja tahto hänen wahingoon, että hän seisois saman oikeuden, eli tulis cunniattomaxi: Silloin pitä Tuomarin toimellisen oleman, ja tekemän eroituxen paljan härjoussanan ja täyden soimun wälillä; se on toista, wihasa ja picaisudesa cutzua warcaxi, eli muuxi sencaldaisexi, cuin että pahansuowasta, <382> wapaalla ehdolla pyytää Lailla sitoa händä sijhen. Ja cosca se ei ole yhdencaldainen ricos, nijn ei pidä myös rangaistuxen yhdencaldaisen oleman. Ja pitä Tuomarin oikein tutkiman, jos se on härjoussana, eli ei, nijncuin Lakikirja sijtä sisällens pitä. :37. Tuomarin ei pidä salliman sopimattomia todistuxia, sillä nijsä usein wäärät walat tapahtua pyytäwät, waan tutkican jos ei ne ole puolda pitäwäiset todistajat eli wihamiehet, eli jos heillä on sencaldaiset todistuxet ja tiedot, cuin oleman pitä, eli jos se on walapattoinen, eli cunniatoin, eli jos hän on nijn tuttu, että jocu tietä hänestä, jos hän uscottawa on, eli ei; cusa sencaldaiset wiat löytän, ei lueta todistusta hywäxi. Ei mahda myös jocu todista omasa asiasans, ellei nijn ole, että hän todista itziäns wastan, sillä silloin se on tunnustettu asia. :38. Sen tunnustuxen jälken, johonga jocu on tullut kidutetuxi ja waiwatuxi, ei pidä ketän tuomittaman, sillä sencaldaiset tunnustuxet pyytäwät olla wäärät, ja tapahtu usein, että moni tunnusta sitä, cuin ei ole tosi, eli tapahtunut, sen kidutuxen tähden jonga hän kärsi, jos ei nijn tapahdu, että sencaldaisesta tunnustuxesta löytän ne perustuxet, joiden jälken kyllä mahta tuomittaa. Ja tarwitan sijhen suuri toimellisuus, cuinga kidutuxen ja waiwamisen canssa oldaman pitä, ettei wiatoinda kiduteta ja waiwata, ja se on julkinen wäkiwalda, cuin nijllä kidutus penkeillä ja muilla sencaldaisilla kidutuxilla tapahtu; ja parembi olis ne poisjättä, cosca nijden cautta usiasti tapahtu wäärys: Nijn ei pjdä sen tapahtuman muulloin cuin julmain pahantegoin asioisa ja rascaisa ricoxisa, ja sentähden tekewät usiat Woudit wäärin, jotca nijn toimittomasti waatiwat nijtä, cuin he kijnniottanet owat, tunnustuxeen, ja cohta sen tunnustuxen jälken, jos se on wäärä taicka oikia, andawat rangaistuxen käydä heidän ylitzens taicka ruumin eli rahan puolesta, ja edesandawat, että hän tunnusti työns, ehkä hän sitten <383> kieldä, cosca ei händä waiwata. Cusa sencaldaista tapahtu, nijn tapahtu se enimmittäin rahan tähden, ja on julkinen wäkiwalda ja wäärys, jota Herrain ei pidäis salliman. :39. Moni ajattele myös nijn, cosca jongun tuomio tacaisin ajetan, että se olis hänen cunniansa rasituxexi, ja sijtä tule usein, että moni sano tahtowans edeswastata cunniatans, cosca he tuomiotans edeswastawat, mutta sencaldainen puhe tule ymmärtämättömydestä. Cosca yxi Tuomari tuomitze parhan ymmärryxens jälken, ja nijden perustusten cuin hänelle edestuodan, nijn on hän paitzi syytä. Jos asia sitten tule toisen eteen, jolla enämbi ymmärrystä on, ja paremmat todistuxet edestulewat, ja sitte tule toisin tuomituxi, sen mahta hän kyllä woida kärsiä, eikä ole se hänelle häpiäxi. Mutta jos hawaittaa taitan, että hän lahjain ja andimitten, wallan eli ystäwyden tähden, on julistanut wäärän tuomion, nijn on hän sillä wähän cunniata itzellens toimittanut. Jos jocu epäildäwä asia edestule, josta ei ole kirjoitettu Maan eli Caupungin Laisa, eikä ole maan tawallisutta, jonga jälken taitaisin tuomita; nijn pitä etzittämän toimellisten miesten neuwo, ja tuomittaman parhan ymmärryxen ja tunnon jälken, että asia ratcaistuxi tulis; sillä sitä waati Tuomarin wirca, että hänen pitä rijdat ratcaiseman. :40. Jos asia on pimiä, nijn pitä pikemmin auttaman sitä, jonga päälle cannettu on, cuin päällecandajata: Sen pitä hyödytyxen saaman joca waaran ulosseiso, sen pitä myös waaran ulosseisoman, jolla hyödytys on. :41. Caikisa asioisa pitä Tuomarin ensisti tietämän, mikä nimi asialle pitä annettaman, jos se on Cuningan walan ricos, warcaus, haawoittaminen, aicomuxella eli tapaturmasta, eli mixi hywän se pitä luettaman cuin tehty on, ja sitten pitä tuomittaman asian-haarain jälken. :42. Se wäändele Lain, joca ei pysy sen ymmärryxesä, joca Lain teki, ja tämä on neuwonandaitten walaa wastan, ettei Lakia pidä wäänneldämän. Ei taida jocu anda toiselle suurembata oikeutta cuin hänellä itzelle on, ja nijn muodon ei taida lapsilla olla suurembata oikeutta perindöön, cuin wanhemmilla; eikä taida jocu toiselle andaa suurembata täyswaldaa, cuin itze hänellä on. :43. Ja tämä olcon nyt sanottu Tuomarille joxicuxi ojennuxexi, ja se on kyllä tosi, että cosca tätä ojennusnuora seuratan, nijncuin oikeutta myöden tehdä tule, nijn tulewat kyllä sackorahat wähemmäxi, mutta Jumalan wihoitus tule myös sitä wähemmäxi, ja oikeus ja cohtuus yhteisen Cansan seasa sitä suuremmaxi, ja sen päällä macaa enämmän woimaa. Wäärä sacko, wäärä woitto joca Herran cukistus; Oikeus ja Lain woima Herran nimen ylistys. [[Luokka:Ruotzin Waldacunnan Laki 1734|E]] jf0e7lfceyvnqhg0mzgswazr8g5dyqo 10 22212 130009 119529 2026-04-21T16:19:51Z Pxos 1517 Poistetaan punainen luokka "Luokka:Tekijänoikeusongelmamallineet" ja korvataan se olemassa olevalla luokalla "[[:Luokka:Tekijänoikeusmallineet]]. 130009 wikitext text/x-wiki {{Viestipohja | tyyppi = vakava | kuva = [[Kuva:Anti-copyright.svg|50px]] | oikeakuva = | tyylit = background:#FEE; | sisältö = '''Tämän {{Nimiavaruus|n}}, sen osan tai kuvan sisällön epäillään olevan [[tekijänoikeus]]rikkomus, koska se on kopioitu lähteestä: {{{1}}}'''<br /><small>Asiasta saatetaan keskustella '''[[{{TALKPAGENAME}}|keskustelusivulla]]'''.</small>{{#if:{{{2|}}}|<br />''Tarkennus: {{{2}}}''}} }}<includeonly> [[Luokka:Tekijänoikeusongelmat|{{PAGENAME}}]]</includeonly><noinclude> == Käyttö == <nowiki>{{Tekijänoikeus | Osoite tähän}}</nowiki> Mikäli osoitteessa on =-merkki: <nowiki>{{Tekijänoikeus | 1 = Osoite tähän}}</nowiki> Tai jos haluat tarkentaa: <nowiki>{{Tekijänoikeus | Osoite tähän | Tarkennus tähän}}</nowiki> [[Luokka:Tekijänoikeusmallineet]] </noinclude> ld6bol1n1gyacylj1mygrxxochxgql5 0 23181 130168 128210 2026-04-21T23:00:54Z Pxos 1517 Lisätty [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat]] ja [[Luokka:Suomentajat]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]]. Avattu piiloon kommentoitu aakkostus. 130168 wikitext text/x-wiki {{Wikipedia}} '''Irja Spira''' (1900–2001), suomalainen Pariisissa asunut toimittaja, kustantaja ja kääntäjä ==Irja Spiran lehtiartikkeleita== * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1533280?page=31 Näyttely Ranskan vallankumousvuosilta], Helsingin Sanomat, 19.2.1928, nro 49, s. 31, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1533285?page=27 Lourdes - ihmeiden kaupunki], Helsingin Sanomat, 4.3.1928, nro 63, s. 27, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1533373?page=27 Grasse, Ranskan kukkatarha], Helsingin Sanomat, 17.6.1928, nro 163, s. 27, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1536857?page=3 Kesäpäiviä Belgradissa], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 29.7.1928, nro 31, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1533528?page=30 Marnen rantoja samoilemassa], Helsingin Sanomat, 21.10.1928, nro 287, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1538819?page=2 Bretagnen rantoja samoamassa, Saint Efflam - pyhä kylä], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 30.6.1929, nro 26, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1533798?page=23 Bretagnen rantoja samoamassa. Kuusta tipahtaneen makarooniauton matkassa], Helsingin Sanomat, 21.7.1929, nro 193, s. 23, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1536874?page=1 Merille], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 22.9.1929, nro 38, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1536842?page=1 Viisitoistatuhatta kilometriä Atlantin aalloilla I. Kohti Islannin kalastuskenttiä], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 13.10.1929, nro 41, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1536834?page=3 Viisitoistatuhatta kilometriä Atlantin aalloilla II. Silliparvien lumoissa], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 20.10.1929, nro 42, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1536821?page=3 Viisitoistatuhatta kilometriä Atlantin aalloilla III. Myrskypääskyn kintereillä], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 3.11.1929, nro 44, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1533842?page=14 Vakavia sanoja eli kaupunkimme kauneuden puolesta], Helsingin Sanomat, 10.11.1929, nro 305, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1536816?page=3 Viisitoistatuhatta kilometriä Atlantin aalloilla IV. Haikalojen ja meduusain valtakunta], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 10.11.1929, nro 45, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1536814?page=3 Viisitoistatuhatta kilometriä Atlantin aalloilla V. Päiväkirjani viimeiset lehdet], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 17.11.1929, nro 46, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1536809?page=4 Viisitoistatuhatta kilometriä Atlantin aalloilla VII. Atlantin kultaa pyytämään], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 1.12.1929, nro 48, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1536800?page=4 Viisitoistatuhatta kilometriä Atlantin aalloilla IX. Uudestaan ulapalle], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 29.12.1929, nro 52, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1827954?page=1 Käynti Juho Rissasen atelierissä. Lasimaalauksia ja muita töitä Parisissa], Helsingin Sanomat, 20.1.1930, nro 18, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1827982?page=8 Ilmari Hannikainen Parisissa. Konsertti Suomen lähetystössä], Helsingin Sanomat, 25.1.1930, nro 23, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1827977?page=15 Hetkinen "Juuri ilmestyneen# tekijän juttusilla. Edvard Bourdet], Helsingin Sanomat, 26.1.1930, nro 24, s. 15, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1827969?page=1 Suomen kauneuskuningatar. Miten hänet syöstiin Parisissa valtaistuimelta], Helsingin Sanomat, 10.2.1930, nro 39, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1827815?page=11 Tuulahdus Lapista], Helsingin Sanomat, 16.2.1930, nro 45, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1536811?page=3 Matkailijat eivät kalasta Bretagnessa. Eräs kesämuistelma], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 23.2.1930, nro 8, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1536808?page=6 Vahanukkeja isoille lapsille. Käynti Grevinin museossa], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 9.3.1930, nro 10, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1536804?page=3 Parisin moskeija], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 23.3.1930, nro 12, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1827897?page=11 Parisin XXII:set messut], Helsingin Sanomat, 1.6.1930, nro 145, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1827890?page=9 Omantunnonkysymyksiä Maurice Dekobralle], Helsingin Sanomat, 7.6.1930, nro 151, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1537537?page=3 Andre Citroën, Europan Ford], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 15.6.1930, nro 24, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1836696?page=3 Satamaelämää Marseillessa], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 3.8.1930, nro 31, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828002?page=23 Studioitten parrasvaloissa. "Ihmeellinen Siperialainen" kertoo ensiaskeleistaan studiossa (Valery Inkijinoff)], Helsingin Sanomat, 10.8.1930, nro 212, s. 23, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1836681?page=1 Mustan saaren salaisuudet I. Ikuisen kevään kaupunki], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 14.9.1930, nro 37, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1836679?page=3 Mustan saaren salaisuudet II. Eräs salainen seura], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 21.9.1930, nro 38, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828059?page=10 Kirje Parisista. Mitä ajattelee "mies kadulla" Saksan valtiopäivävaaleista. Voi olla, että totuus on surullinen. Renan.], Helsingin Sanomat, 21.9.1930, nro 254, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1836676?page=3 Mustan saaren salaisuudet III. Romanetti, ryövärien kuningas], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 28.9.1930, nro 39, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1836671?page=3 Mustan saaren salaisuudet IV. Lavan murhenäytelmä eli Romanettin kosto], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 12.10.1930, nro 41, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828069?page=6 Maailman suurimpain automarkkinoiden merkeissä. Nainen, auto ja mies], Helsingin Sanomat, 16.10.1930, nro 279, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828035?page=4 Georges Claude. Hänen vallankumouksellinen keksintönsä. Miten petrooli- ja kivihiilikysymys saavat ratkaisunsa], Helsingin Sanomat, 24.10.1930, nro 287, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1836666?page=3 Mustan saaren salaisuudet V. Madeleine Mancini ryövärien onneton kuningatar], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 26.10.1930, nro 43, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1836663?page=3 Mustan saaren salaisuudet VI. Ryöväri Spadan kintereillä], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 2.11.1930, nro 44, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1836662?page=3 Mustan saaren salaisuudet VII. Ryövärihaastattelu kreikkalaisessa ympäristössä], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 9.11.1930, nro 45, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1836660?page=2 Mustan saaren salaisuudet VIII. Kun miehen nimi on Enkeli Maaria], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 16.11.1930, nro 46, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1836650?page=2 Mustan saaren salaisuudet IX. "Salaman" seurassa Korsikan halki], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 30.11.1930, nro 48, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1836640?page=3 Mustan saaren salaisuudet X. Vanha ylpeä Corte], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 14.12.1930, nro 50, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828259?page=4 Jean Chiappe, Parisin poliisiprefekti. Lausuu mielipiteensä kommunisteista ja liikenteestä], Helsingin Sanomat, 28.12.1930, nro 349, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828256?page=1 Paul Reboux. Sanomalehtimies, arvostelija ja kirjailija. Uusi elämisen taito - 115,000 kpl.], Helsingin Sanomat, 29.12.1930, nro 350, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828290?page=5 Parisikin pulan kynsissä. Iloinen Quartier Latin-legenda. Ulkomaalaisten vaikea asema], Helsingin Sanomat, 28.1.1931, nro 27, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828305?page=4 Työttömiä merimiehiämme tapaamassa. Ulkoministeriön "äärimmäistä säästäväisyyttä". Norjalaiset tukena ja turvana], Helsingin Sanomat, 28.2.1931, nro 58, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828294?page=7 Työttömiä merimiehiämme tapaamassa, Lisäesimerkkejä "säästäväisyydestä". Kirjeenvaihtajamme käynti Rouen'issa], Helsingin Sanomat, 1.3.1931, nro 59, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828520?page=5 Suomalaisia ulkomailla. Parisin suomalainen kelloseppä. Savolainen suosikki], Helsingin Sanomat, 12.3.1931, nro 70, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828514?page=4 Paul Valéry - pikahaastattelu], Helsingin Sanomat, 14.3.1931, nro 72, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828499?page=6 Suomalaiset ulkomailla. Parisin suomalainen jalkinetaiteilija. Keisarit ja kuningattaret asiakkaina], Helsingin Sanomat, 22.3.1931, nro 80, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828508?page=11 Pakinaa Ranskan tulevista presidentin vaaleista], Helsingin Sanomat, 29.3.1931, nro 86, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828524?page=8 Parisin ihmenäyttely. Pyhä kobra ja lootuskukka. Pääskysen pesiä, haikalan eviä, silkkimatosalaattia, leväkasvihilloa ruokalistalla], Helsingin Sanomat, 5.4.1931, nro 92, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828524?page=26 Poulbot ja Parisin penskat], Helsingin Sanomat, 5.4.1931, nro 92, s. 26, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828551?page=12 Vieläkin Parisin ihmenäyttelystä. Pohjoismaisia sanomalehtimiehiä juhlittu sen merkeissä], Helsingin Sanomat, 26.4.1931, nro 112, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828537?page=5 Erikoinen tapa matkustaa olympialaisiin. Niinkuin Alain Gerbault...], Helsingin Sanomat, 28.4.1931, nro 114, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828531?page=6 Le Tour de France], Helsingin Sanomat, 6.5.1931, nro 121, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828561?page=8 Terveisiä Afrikasta! Juho Rissasen juttusilla], Helsingin Sanomat, 17.5.1931, nro 131, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828539?page=7 Kun Doumerista tuli tasavallan presidentti], Helsingin Sanomat, 23.5.1931, nro 137, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1829405?page=4 Heimoveljiemme elämää Parisissa], Helsingin Sanomat, 2.7.1931, nro 174, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1829441?page=19 Kansainvälinen kirjanäyttely], Helsingin Sanomat, 12.7.1931, nro 184, s. 19, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1829395?page=17 Suomalainen ruumiinkasvatuskoulu Parisissa], Helsingin Sanomat, 19.7.1931, nro 191, s. 17, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1829466?page=23 Dieppe - vanha normandilainen kalastussatama], Helsingin Sanomat, 23.8.1931, nro 226, s. 23, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1829445?page=7 Europan uintimestaruutta seuraamassa. Vesi 14 astetta], Helsingin Sanomat, 29.8.1931, nro 232, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1829460?page=8 Europanmestaruuskilpailuja seuraamassa. Baranyllä paljon kerrottavaa], Helsingin Sanomat, 4.9.1931, nro 238, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1829444?page=10 Jälkikaikuja uintimestaruuskilpailuista], Helsingin Sanomat, 9.9.1931, nro 243, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1829518?page=6 Keksijäin messut], Helsingin Sanomat, 26.9.1931, nro 260, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1836550?page=1 Matka maailman ympäri], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 20.9.1931, nro 38, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot] * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1829514?page=8 Kuinka Ladoumègue löi mailin ennätyksen], Helsingin Sanomat, 10.10.1931, nro 274, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1829505?page=20 Autosalonki Parisissa 1931], Helsingin Sanomat, 11.10.1931, nro 275, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1836574?page=2 Sotaretki Korsikaan], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 29.11.1931, nro 48, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1836574?page=2 Matkani maailman ympäri III], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 29.11.1931, nro 48, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1829569?page=7 Seitsemännen taiteen apostoleita: Mme Germaine Dulac], Helsingin Sanomat, 13.12.1931, nro 337, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1829602?page=4 Shakkiturnajaiset Atlantin yli], Helsingin Sanomat, 21.12.1931, nro 345, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/888959?page=10 Suomi on muuttanut majaa], Suomen Kuvalehti, 18.6.1932, nro 25, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/888960?page=16 Meidän Rissanen], Suomen Kuvalehti, 25.6.1932, nro 26, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1836612?page=2 Vuosisadallinen karikatyyriä], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 11.12.1932, nro 50, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1836567?page=2 Parisin kansainvälinen purjehdussalonki n:o 8], Helsingin Sanomat Viikkoliite, 22.10.1933, nro 43, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1831123?page=26 Luxemburgin vanki], Helsingin Sanomat, 1.4.1934, nro 87, s. 26, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1831340?page=17 Balaton - Unkarin meri], Helsingin Sanomat, 8.7.1934, nro 179, s. 17, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/904152?page=36 Kuuluisia hautoja], Suomen Kuvalehti, 3.11.1934, nro 45, s. 36, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1831592?page=12 Ranska ulkomaalaisprobleeminsa edessä. Ulkomaalaisten työoikeuksia rajoittavia toimenpiteitä. Suomalaiset perheapulaiset edelleenkin Ranskassa haluttuja], Helsingin Sanomat, 2.12.1934, nro 326, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889683?page=22 Pariisin suomalainen suutari on tehnyt Englannin kuninkaalle kengät], Suomen Kuvalehti, 18.5.1935, nro 20, s. 22, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889684?page=18 Keisarinnan puvussa ei ollut hakaneulaa], Suomen Kuvalehti, 25.5.1935, nro 21, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889685?page=26 Annabella kertoo], Suomen Kuvalehti, 8.6.1935, nro 23, s. 26, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889687?page=34 Suomi Pariisin messuilla], Suomen Kuvalehti, 15.6.1935, nro 24, s. 34, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889689?page=8 Vallankumous Budapestin seuraelämässä], Suomen Kuvalehti, 29.6.1935, nro 26, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889698?page=22 Albaniassa ollaan primitiivisiä ... mutta siellä tunnetaan J. V. Snellman], Suomen Kuvalehti, 31.8.1935, nro 35, s. 22, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1982319?page=34 Miksi albanialaiset ovat saaneet tarpeeksi kuninkaastaan], Helsingin Sanomat, 1.9.1935, nro 234, s. 34, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889700?page=16 Kuka on kirjoittanut "Ruusupuisen Huonekalun"? Kirjallista kahinaa Anatole Francesta], Suomen Kuvalehti, 14.9.1935, nro 37, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889706?page=18 Spira on ruvennut urheilukirjailijaksi], Suomen Kuvalehti, 26.10.1935, nro 43, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1982471?page=25 Hinnat kutistuvat Välimerellä - uimapuvut myöskin], Helsingin Sanomat, 10.11.1935, nro 304, s. 25, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889708?page=16 Pariisin kolmas valosalonki panee arvaamaan ajan, jolloin ei aurinkoakaan enää tarvita], Suomen Kuvalehti, 16.11.1935, nro 46, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1982486?page=4 Nainen eli mitä Parisissa puhutaan kuningas Yrjön paluusta Kreikan valtaistuimelle], Helsingin Sanomat, 25.11.1935, nro 319, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1982508?page=4 Louis Gillet'n kanssa keskustelua pienistä maista ja europpalaisesta hengestä hänen suuren päivänsä aattona], Helsingin Sanomat, 18.12.1935, nro 341, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1982508?page=11 Budapestin ylioppilaskahakat. Tehtaita, joissa on 60-70 % juutalaisia ja muutamia "paraatikristittyjä"], Helsingin Sanomat, 18.12.1935, nro 341, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1982525?page=8 Ranskan uutta Suomen-ministeriä tapaamassa. "Laillisuudesta on tullut Suomessa todellinen kultti", lausuu M. Bonnefoy-Sibour keskustelussa. Urheilun ystävä ja innokas kalastaja], Helsingin Sanomat, 8.1.1936, nro 6, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1982674?page=6 Ladoumèguen uudet urat: tanssija - kirjailija - filmitähti], Helsingin Sanomat, 20.1.1936, nro 18, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889720?page=20 Suomalaisen kutomataiteen suurtapahtuma. Maija Kansanen näyttelyssään], Suomen Kuvalehti, 8.2.1936, nro 6, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1991415?page=3 Pikkujuttuja Parisin teatterielämästä. Ihmeellinen vallankumous: Colette on noussut teatterin palkeille ja Mistinguette ruvennut kirjailijaksi, Josephine eroaa Pepitostaan, kirjallisuuden maisteri, joka oli alastomana tanssijatar y.m. sekavaa], Ilta-Sanomat, 16.3.1936, nro 63, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1982919?page=29 Fascisti-akatemian iloiset veikot. Periaatteita heihin on istutettu, mutta temperamenttia ei ole voitu muuttaa], Helsingin Sanomat, 22.3.1936, nro 80, s. 29, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1983062?page=11 Pystyykö Leon Blum pidättämään kommunistisen hyökyaallon? "Me suhtaudumme suopeasti Blumin hallitukseen, mutta..." lausuu kirjeenvaihtajallemme ammattijärjestön apulaissihteeri Frachon. Ranskan pääministerin tekemät lakiesitykset eivät vaikuta raikaisevasti lakkoon], Helsingin Sanomat, 9.6.1936, nro 153, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1983036?page=6 Suomenkielen opetuksen uhattu asema Parisissa. Professori Sauvageot valittaa viranomaistemme välinpitämättömyyttä. Skandinavialaisen kirjaston uusi hoitaja Madame Thomas, joka osaa suomea, tulee maahamme herätysretkelle], Helsingin Sanomat, 14.6.1936, nro 158, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1983051?page=4 Parisin uudet kasvot. Pienteollisuuden harjoittajat lupaavat vähentää työväkeä ja ostaa koneita. Suomen lippu oudossa seurassa], Helsingin Sanomat, 17.6.1936, nro 161, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1983043?page=9 Näyttelijä-seurueemme Parisiin perehtymässä. Onnistunut koematka, sanoo rouva Jorma. Ja muut pyytävät Helsingin Sanomia saadakseen tietää missä pisteessä on Ranskan vallankumous], Helsingin Sanomat, 19.6.1936, nro 163, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1983095?page=9 Suomenkielen uhattu asema Parisissa. Ministeri Holma esittää mielipiteensä asiasta, Repetiittorin virka olisi kehitettävä sivistysattasean toimeksi], Helsingin Sanomat, 2.7.1936, nro 174, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1983096?page=8 Ranskan tuleva diktaattori? Kommunisti Doriot mainitaan Tuliristi-järjestön johtajaehdokkaana. Kolmas Internationale muuttumassa kansallishenkiseksi], Helsingin Sanomat, 17.7.1936, nro 189, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1983192?page=10 Suomi-Ranska ottelu oli onnistunut, sanoo Ranskan urheiluministeri Helsingin Sanomain edustajalle. Joukkueemme eilen Parisin kaupunginvaltuuston vieraana. Seuraava maaottelu Helsingissä 1938], Helsingin Sanomat, 22.9.1936, nro 256, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889755?page=14 Ranskan kukko pärjäsi Suomen leijonalle], Suomen Kuvalehti, 3.10.1936, nro 40, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1983217?page=33 Satakunta Parisitarta taitaa tuliluikkaa ja 400 käyttää Elli Björksténin voimistelumetodia], Helsingin Sanomat, 1.11.1936, nro 296, s. 33, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1983232?page=30 Taiteilijan siveltimestä kirjailijan kynään. Nähdessänne "Stradivariuksen", tiesittekö, että se on tehty sokean kirjailijan romaanin mukaan, kirjoittajan, joka on vastikään debyteerannut Budapestin Kansallisteatterissa?], Helsingin Sanomat, 22.11.1936, nro 317, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1983384?page=6 Kalevala-niminen kirjakauppa Parisissa], Helsingin Sanomat, 5.12.1936, nro 330, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/904159?page=28 Vaasalaistyttö Pariisissa. Vaasalaistyttö voimisteluttaa maailmankaupunkia], Suomen Kuvalehti, 9.1.1937, nro 2, s. 28, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/904168?page=26 Heikkopäistä hirvitti], Suomen Kuvalehti, 6.3.1937, nro 10, s. 26, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/904174?page=18 Tuntipalkalla Pariisissa], Suomen Kuvalehti, 24.4.1937, nro 17, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1983562?page=9 Parisin näyttelytantereilta. Suomen paviljongin kanslian salaperäinen "murtovarkaus". Suomalaiset naisetko paviljonkiamme lopettelemaan?], Helsingin Sanomat, 20.5.1937, nro 132, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/904181?page=18 Pariisi – Suomen siirtomaa], Suomen Kuvalehti, 12.6.1937, nro 24, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1124738?page=14 Kahden kapteenin tasavalta], Suomen Kuvalehti, 21.8.1937, nro 34, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/888971?page=26 Monsieur Lebrunin kesä], Suomen Kuvalehti, 11.9.1937, nro 37, s. 26, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/888979?page=28 Muodin määrää mies], Suomen Kuvalehti, 6.11.1937, nro 45, s. 28, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/888985?page=52 Hymyä takaa-ajamassa], Suomen Kuvalehti, 18.12.1937, nro 51–52, s. 52, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889769?page=16 Kuka ostaa miljoonatalon markalla?], Suomen Kuvalehti, 29.1.1938, nro 4, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889771?page=18 Linnassa tanssittiin], Suomen Kuvalehti, 12.2.1938, nro 6, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1983951?page=33 Il Ducen syntymäseudulla], Helsingin Sanomat, 6.3.1938, nro 63, s. 33, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889774?page=25 Ranskalainen ihmelapsi. Osaa ulkoa puolen Kalevalaa ja pyysi joululahjaksi suomentunteja], Suomen Kuvalehti, 5.3.1938, nro 9, s. 25, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889778?page=18 Tampereen valloitus 1918. Ranskalaisen kuvalehden kertomana], Suomen Kuvalehti, 2.4.1938, nro 13, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889783?page=28 Zogu kuninkaan toimelias elämä], Suomen Kuvalehti, 14.5.1938, nro 19, s. 28, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1986584?page=39 "Tiede on keittotaidon perusta", sanoo professori Pomian, joka opettaa Pasteur Instituutissa "tieteellistä keittämistä"], Helsingin Sanomat, 14.5.1939, nro 128, s. 39, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889793?page=21 Kansa kaikki pyörimähän], Suomen Kuvalehti, 23.7.1938, nro 29, s. 21, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889794?page=20 Pariisin tunnussana: Eläköön kuningas], Suomen Kuvalehti, 30.7.1938, nro 30, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889798?page=24 Skippy eli älyn riemuvoitto], Suomen Kuvalehti, 3.9.1938, nro 35, s. 24, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/763358?page=14 Koiranvirkoja ja virkakoiria], Seura, 19.10.1938, nro 42, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889810?page=16 Yggdrasill], Suomen Kuvalehti, 19.11.1938, nro 46, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889814?page=24 Edelfelt ja vesikauhu-professori], Suomen Kuvalehti, 17.12.1938, nro 50, s. 24, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889825?page=20 Yksinäinen kuningas], Suomen Kuvalehti, 25.2.1939, nro 8, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889826?page=22 Kuka oli salaperäinen herra X], Suomen Kuvalehti, 18.3.1939, nro 11, s. 22, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889830?page=30 Kuka Ranskan presidentiksi?], Suomen Kuvalehti, 1.4.1939, nro 13–14, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/889842?page=14 Heinäkuun 14. päivä kautta vuosien], Suomen Kuvalehti, 8.7.1939, nro 27, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot {{AAKKOSTUS:Spira, Irja}} [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat]] [[Luokka:Suomentajat]] nzepl8udq3ktbnoyewugn0a78ienui6 0 23649 130013 124150 2026-04-21T17:08:56Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Ilo-Laulu Jesuxesta]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130013 wikitext text/x-wiki {{Otsikko | edellinen = | seuraava = | otsikko = Ilo-Laulu Jesuxesta | alaotsikko = | tekijä = Mattias Salamnius | huomiot = }} *I. ''[[/Jesuxen Syndymisest/]]'' *II. ''[[/Jesuxen Syndymisen Ilmoittamisest Paimenille/]]'' *III. ''[[/Tietäjät Idäst etzivät Jesust ja händä palvelevat/]]'' *IV. ''[[/Herodexen tyranneudest Jesusta ja viattomia Lapsia vastan/]]'' *V. ''[[/Jesuxen Opetuksesta ja Tunnus tähdeistä/]]'' *VI. ''[[/Pääsiäis Juhlan ja sen Säätämisest/]]'' *VII. ''[[/Jesuxen valmistuxesta Pijnahansa/]]'' *VIII. ''[[/Jesuxen kärsimisest Krydimaasa/]]'' *IX. ''[[/Jesuxen Kijniottamisest/]]'' *X. ''[[/Jesuxen Kärsimisest Hannaxen ja Caiphaxen tykönä/]]'' *XI. ''[[/Judaxen Kelvottomast Catumuxest ja häpiällisestä Cuolemasta/]]'' *XII. ''[[/Jesus Viedän Hengellisest Oikiudest Maan-Herran Pontius Pilatuxen etehen/]]'' *XIII. ''[[/Jesus Viedän Herodexen etehen/]]'' *XIV. ''[[/Pilatus tahto päästä Jesusta/]]'' *XV. ''[[/Pilatus anda ruoskita Jesuxen ja Duomitze cuolemahan/]]'' *XVI. ''[[/Jesuxen Matcast Golgatahan/]]'' *XVII. ''[[/Jesuxen Ristinnaulitsemisesta ja Pilatuxen päälle-Kirioituxest/]]'' *XVIII. ''[[/Jesuxen pilcast ja Ryövärin käändymisest/]]'' *XIX. ''[[/Auringon pimenemisest/]]'' *XX. ''[[/Tunnustähdeits Jesuxen Cuoleman Jälken/]]'' *XXI. ''[[/Ryövärein Luiden Rickomisest/]]'' *XXII. ''[[/Christuxen Hautamisest/]]'' *XXIII. ''[[/Haudan Vartioista/]]'' *XXIV. ''[[/Jesuxen Helvettin alasastumisesta/]]'' *XXV. ''[[/Christuxen ylösnousemisesta cuolluist/]]'' *XXVI. ''[[/Vaimoin Haudalla käymisest/]]'' *XXVII. ''[[/Jesuxen Ilmestyxist jälken hänen ylösnousemisens/]]'' *XXVIII. ''[[/Jesuxen ylösastumisest Taivasen/]]'' * ''[[/Päätös/]]'' [[Luokka:Ilo-Laulu Jesuxesta|*]] 15bdutywc2a6ml0641excozooytwxta 0 24492 130124 126974 2026-04-21T21:53:42Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Musiikki]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130124 wikitext text/x-wiki Tämä on ''luettelo [[:w:fi:Esa Pyöriä|Esa Pyöriän]] sävellyksistä''. ==Yksinlauluja Raamatun teksteihin== Kaikki laulut on sävelletty lauluäänelle ja pianolle, ellei toisin mainita *''Herra on minun elämäni turva'' ''Ps. 27'' Op. 1 nro 1<ref name="fenno"/> *''Miksi olet sieluni niin levoton'' ''Ps. 42:1-4'' Op. 7 *''Jumalan edessä mieleni hiljenee'' ''Ps. 62:1-2, 6-9'' Op. 12 *''Rakkaus'' ''1 Kor. 13'' solistille, uruille ja soitinyhtyeelle Op. 14 nro 1 *''Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten'' ''Laulujen laulu 8:6-7'' Op. 14 nro 4 *''Paimenpsalmi'' ''Ps. 23'' Op. 15 nro 1 *''Jos Herra ei taloa rakenna'' ''Ps. 127'' Op. 15 nro 2 *''Minä rakastan Herraa'' ''Ps.116:1-9'' Op. 15 nro 3 *''Älköön sydämenne olko levoton'' ''Joh. 14:1-6'' Op. 15 Nro 5 *''Rauha teille'' ''Joh.20:19-31'' [[:w:fi:evankeliumimotetti|fi:evankeliumimotetti]] matalalle miesäänelle ja uruille Op. 16 *''Luojan suuruus'' ''Ps. 8:2-10'' Op. 18 nro 1 *''Aarre saviastioissa'' ''2 Kor. 4:7-13'' Op. 18 nro 2 *''Iloitse tytär Siion'' matalalle miesäänelle ''Sak. 9:9-10'' Op. 18 nro 3 *''Laulakaa Herralle'' ''Ps. 96:1-3'', 6, 11 [kanttorin virkaan siunaus] Op. 15 nro 4 ==Yksinlauluja pianon säestyksellä== *''Prinsessa ja trubaduuri'' ''Einari Vuorela'' Op. 10 nro 1 *''Tule illalla'' ''Einari Vuorela'' Op. 10 nro 2 *''Poikani syntymätön'' ''Uuno Kailas'' Op. 10 nro 3 *''Yölaulu'' (Nuku lapsi, nuku vaan) ''Aila Meriluoto'' Op. 10 nro 4 *''Sydän'' ''Kaarlo Sarkia'' Op. 10 nro 5 * ''Lauluja lapsille'' Op. 13 # Pässi, paarma ja paimen ''Väinö Mäkelä'' Op. 13 nro 1 # Puutarha ''Aale Tynni'' Op. 13 nro 2 # Ihmeen iso kala ''Pekka Huokuna'' Op. 13 nro 3 # Aika on kesän ''Seija Paadar'' Op. 13 nro 4 * ''Yksinlauluja Mirjami Lähteenkorvan runoihin'' # Tätä outoa hiljaisuutta Op.35 nro 1 # Rukous (Sua rukoilen nöyrin huulin) Op. 35 nro 2 # Aamurukous Op. 35 nro 3 # Lintu Op. 36 nro 5 *''Oi miksi laulat sä ihmislapsi'' ''Kyösti Tuunanen'' Op. 37 * ''Jumalan tuuli'' ''Hannu Innanen'' sopraanolle ja kamariorkesterille [500 -vuotiselle Säämingille] Op. 38 * ''Lauluja Aaro Hellakosken runoihin'' Opus 39 # Iltalaulu Op. 39 nro 1 # Niin hassunkurisen touhun nään laululle ja kitaralle Op. 39 nro 2 # Kutojavalssi Op. 39 nro 3 * ''Yksinlauluja Anna-Mari Kaskisen runoihin'' Op. 40 # Me kuljemme hämärässä Op. 40 nro 1 # Jossakin kaukana täältä Op. 40 nro 2 # Valvo ja odota luottaen Op. 40 nro 3 # Ystävä ei puutu meitä mitään Op. 40 nro 4 *''Kaksi vanhaa varista'' ''Lauri Pohjanpää'' solistille, puupuhaltimille ja pianolle Op. 41 *''Lähtö'' ''Jaakko Heikinheimo'' solistille ja soitinyhtyeelle Op. 47 *''Kaksi vanhaa varista'' ''Lauri Pohjanpää'' solistille, puupuhaltimille ja pianolle Op. 41 *''Katoamaton'' ''Aari Surakka'' Op. 44 *''Lipas'' ''Helvi Juvonen'' Op. 45 * ''Yksinlauluja Eino Leinon runoihin'' Op. 46 # Levoton on virta Op. 46 nro 1 # On niin herttaista ajatella Op. 46 nro 2 # Pieni tarina Op. 46 nro 3 # Hyvyys Op. 46 nro 4 # Syysmetsässä Op. 46 nro 5 # Pullo Op. 46 nro 6 # Sun naurusi, oi sitä lemmin mä niin Op. 46 nro 7 # Laulajan laulu Op. 46 nro 8 # Yö Op. 46 nro 9 # Tälläpä pojall on kulta jo tietty Op. 46 nro 10 # Meri kuutamolla Op. 46 nro 11 # Illalla Op. 46 nro 12 # Iltatunnelma Op. 46 nro 13 # Ratsumies alttoäänelle ja baritonille Op. 46 nro 14 # Moment Musical Op. 46 nro 15 * ''Yksinlauluja Anna-Maija Raittilan runoihin'' # Viesti (Hämärässä rantapuistikon) Op. 48 nro 1 # Iltavalitus (Oi armollinen, on jo lintu levoton) Op. 48 nro 2 # Kaikki odotus ja kaipaus täyttyy Op. 48 nro 3 *''Agricolan aapiskukko'' ''Pekka Huokuna'' (Agricola 2007) Op. 49 No 1 *''Härkävankkureista veturiin'' ''Pekka Huokuna'' [SLS:n 150 juhlaan] Op. 49 nro 2 *''Prinsessa ja trubaduuri'' ''Einari Vuorela'' Op. 51 nro 1 *''Tule illalla'' ''Einari Vuorela'' Op. 51 nro 2 ==Laulusarjoja yksinlaululle ja pianolle== * ''”Ihmisen ikävä”'' Laulusarja ''Erkki Lemisen'' runoihin Op. 25 # Ihmisen ikävä Op. 25 nro 1 # Lintu musta Op. 25 nro 2 # Tie miehen sydämeen Op. 25 nro 3 # Anna surun tulla Op. 25 nro 4 # Näin kesästä unta Op. 25 nro 5 # Rakkaus mistä kotoisin olet Op. 25 nro 6 # Vaivaiskoivu Op. 25 nro 7 * ''Vaelluksia tarinoiden metsässä'' kaksitoista laulua ''Jouko Ikolan'' runoihin Op. 27 # Saimaa # Esperanza # Hiljaisen miehen balladi # Älä pelkää elämää # Jäähyväiset rantamökille # Sinä olet aamu # Koulutielle # Balladi suuresta ikävästä # Maitopurkki # Kurjen kutsuhuuto # Viimeinen lomapäivä * ''”Vihreä oksa”'' laulusarja ''Mirjami Lähteenkorvan'' runoihin Op. 36 # Tien tomusta nostan oksan Op. 36 nro 1 # Vihreä oksa huoneessani Op. 36 nro 2 # Jumala minulle viipyvät askeleet suo Op. 36 nro 3 # Olen oksa vain Op. 36 nro 4 * ''Yksinlauluja'' ''Anna-Mari Kaskisen'' runoihin Op. 40 # Me kuljemme hämärässä Op. 40 nro 1 # Jossakin kaukana täältä Op. 40 nro 2 # Valvo ja odota luottaen Op. 40 nro 3 # Ystävä ei puutu meitä mitään Op. 40 nro 4 * ''Häälauluja'' ''Anna-Mari Kaskisen'' runoihin Op. 42 # Rakkauslaulu ''1 Kor. 13'' Op. 42 nro 1 # Kauneinta mitä näen Op. 42 nro 2 # Rakkautemme kasvakoon Op. 42 nro 3 # Sinussa näen kaiken sen Op. 42 nro 4 * ''Lauluja suruun'' ''Anna-Mari Kaskisen'' runoihin Op. 43 # Silloin kun en ole enää täällä Op. 43 nro 1 # Ikuiseen syliin Op. 43 nro 2 # Hän äsken oli täällä Op. 43 nro 3 # Ei kadota voi hetki jonka jaamme Op. 43 nro 4 # Jumalan mieleen piirtyy rakkaamme jokainen Op. 42 nro 5 * ''Yksinlauluja'' ''Anna-Maija Raittilan'' runoihin Op. 48 # Viesti (Hämärässä rantapuistikon) Op. 48 nro 1 # Iltavalitus (Oi armollinen, on jo lintu levoton) Op. 48 nro 2 # Kaikki odotus ja kaipaus täyttyy Op. 48 nro 3 ==Sekakuorosävellyksiä SATB== Kaikki laulut ovat a cappella, ellei toisin mainita * ''Neljä laulua'' ''Niilo Rauhalan'' sanoihin Op. 9 # Rampa Op. 9 nro 1 # Huhtikuun koraali Op. 9 nro 2 # Tule luokseni Op. 9 nro 3 # Niin vähän me puhumme taivaasta sekakuorolle ja jousikvartetille Op. 9 nro 4 *''Ruiskukkaehtoo'' ''Anna-Maija Raittilan'' sanoihin sekakuorolle ja pianolle Op. 8 *''Rauhanrukous'' Anna rauha, varjele meitä Op. 29 nro 1 *''Ei minulla ole sanoja'' ''Ritva Viljamaan'' sanoihin sekakuorolle ja jousikvartetille Op. 29 nro 2 *''Puhalla Jumalan tuuli'' ''Hilja Aaltosen'' Op. 29 nro 3 *''Pääsiäisaamu'' ''Eyvind Skeien'' sanoihin Op. 29 nro 4 *''Matkalaulu 2000'' ''Pekka Huokuna'' sekakuorolle ja puhallinorkesterille [Mikkelin hiippakunnan tilausteos] Op. 29 nro 5 *''Autuaaksijulistus'' Matt.5:3-12 Op. 29 nro 6b *''Meidän elinpäivämme'' Ps. 90: 10-12 Op. 29 nro 7 * ''Kaksi laulua 500 -vuotiselle Säämingille'' ''Hannu Innanen'' # Uusi aamu Op. 29 nro 8 # Pietistien virsi (Synnin korvessa) Op. 29 nro 9 *''Iltarukous'' (Hetkenä illan hiljaisen) ''Trad.'' sekakuoro a cappella ja sello Op. 29 nro 10 *''On ääni joka etsii lakkamatta'' ''Svein Elligsen'' Op. 29 nro 12 ''Liturgista proprium musiikkia JP:n vaihtuviin osiin'' [Kirkkohallituksen tilausteokset sekakuorolle 2001] Op. 30 # Autuaaksijulistus [[evankeliumimotetti]] Matt.5:1.12 Op. 30 nro 1 # Alussa oli Sana [[evankeliumimotetti]] Joh.1:1-4 Op. 30 nro 2 # Olkoon Herran kunnia ikuinen Ps.104 Op. 30 nro 3 # Suuret ovat Herran teot Ps.111:2, Ps.71:14-19 Op. 30 nro 4 # Herra, sinä olet minun Jumalani Jes.25:4-5 Op. 30 nro 5 # Juurtukaa häneen [[epistolamotetti]] Kol.2:6-10 Op. 30 nro 6 # Herran armoa minä julistan Jes.63:7 Op. 30 nro 7 *''Kynttilänpäivän Psalmi'' sekakuorolle Op. 31 *''Armahda minua Jumala'' [[Responsorio]] pitkäperjantain Vesperiin ''Rakastakaa toisianne'' [[kuorokantaatti]] sekakuorolle ja jousiorkesterille [piispa Voitto Huotarin lähtöjuhliin] Op. 50 ==Nais- ja lapsikuorosävellyksiä SSA== *''Lapsuuden maa'' ''Lauri Pohjanpää'' naiskuorolle ja soitinyhtyeelle Op. 33 nro 1 *''Pilvi'' ''Mirjami Lähteenkorva'' naiskuorolle Op. 34 nro 1 *''Ekaluokkalaisten iltalaulu'' ''Pia Perkiö'' lapsikuorolle Op. 47 nro 1 *''Pidän kiinni enkelin kädestä'' ''Pia Perkiö'' lapsikuorolle Op. 47 nro 2 ==Joululauluja sekakuorolle SATB== *''Hiljene työ'' ''Lauri Pohjanpää'' Op. 24 nro 1 *''Metsien joulu'' ''Lauri Pohjanpää'' Op. 24 nro 2 *''Hiljaa luona seimen'' ''Marja-Terttu Tolamo'' Op. 24 nro 3 *''Seimen vierellä'' ''Kyösti Tuunanen'' Op. 24 nro 4 ==Joululauluja sekakuorolle ja puhallinorkesterille/ pianolle== *''Soikaa temppelin kellot'' ''Helmi Auvinen'' Op. 24 nro 5 *''Lapsuuden joulut'' ''Antero Tanskanen'' Op. 24 nro 6 *''Joulun tähti'' ''Kerttu Kopsala'' Op. 24 nro 7 ==Kamarimusiikkia== * ''Saimaa-sarja'' jousikvartetille Kymmenen musiikillista kuvaa [sävelletty Savonlinna -Kvartetille] Op. 52 # Barcarolle Op. 52 nro 1 # Pastorale Pa Rokki Op. 52 nro 2 # Little Ragtime Op. 52 nro 3 # Myrsky uhkaa Op. 52 nro 4 # Koraali Op. 52 nro 5 # Maininkien laulu Op. 52 nro 6 # Neljä koraalia Op. 52 nro 7 # Aallotarten tanssi Op. 52 nro 8 # Adagio Op. 52 nro 9 # Little Joy Op. 52 nro 10 * ''Valtamerisarja'' jousikvartetille [sävelletty Savonlinna -Kvartetille] Op. 53<ref>[https://www.ita-savo.fi/paikalliset/3848534 Kuinka soivat Teneriffan tähdet? Esa Pyöriä sävelsi Espanjasta ja merestä, Mika Siekkinen viikonpäivien tunnelmista, kaksi kantaesitystä kuullaan keskiviikkona kvartetin konsertissa, joka taltioidaan ja julkaistaan helmikuussa; Itä-Savo 25.1.2021]</ref> # Atlantic Op. 53 nro 1 # Punta Brava Op. 53 nro 2 # Vanha Basilica Op. 53 nro 3 # La Orotava Op. 53 nro 4 # El Camino del Mar Op. 53.nro 5 * ''Rajallisuus'' huilulle, pianolle ja jousikvartetille Op. 58 * ''Pastoraali'' puupuhallinkvartetille ''Pastorale Pa Rokki'' Op. 59 * ''Romanssi'' F-duuri sellolle ja pianolle Op. 61 ==Sävellyksiä puhaltimille ja pianolle== * ''Poeme'' runoelma Fagotille ja pianolle g-molli Op. 60 nro 1 * ''Syyssonetti'' huilulle ja pianolle e-molli Op. 60 nro 2 * ''Barcarolle'' Pieni runo oboelle ja pianolle G-duuri Op. 60 nro 3 * ''Kevättunnelmia'' oboelle ja pianolle e-molli Op. 60 nro 4 * ''Saimaan ulappa'' Pieni sävelmä oboelle ja pianolle Op. 60 nro 5 ==Näytelmämusiikkia== * ''Pietari Hiilivalkealla'' Pääsiäisdraama ''Kimmo Lavaste'' ==Lähteet== {{Viitteet|viitteet= <ref name="fenno">[https://fenno.musiikkiarkisto.fi/ Fenno — Suomen Äänitearkisto ry:n levytietokanta 1901–1999 - Musiikkiarkisto]</ref> }} [[Luokka:Musiikki|Pyöriä]] 2ma4benui2xulwht648ysycld5q0w6v 0 24703 130050 129994 2026-04-21T20:22:00Z Nysalor 5 Anna sen mennä 130050 wikitext text/x-wiki {{Wikipedia}} {{Wikisitaatit}} '''Tatu Pekkarinen''' (1892–1951) == Laulut == * ''[[Abu-Hassanin vaimot]]'' * ''[[Aetan oven takana]]'' * ''[[Ai, ai, Artturi]]'' * ''[[Aina sattuu]]'' * ''[[Anna sen mennä]]'' * ''[[Avulias ystävä]]'' * ''[[Ei maha mittää]]'' * ''[[Hei, hauska veikko]]'' * ''[[Hei Suomi voittohon!]]'' * ''[[Hellevi]]'' * ''[[Hilima tulj ja mänj]]'' * ''[[Iita ja minä]]'' * ''[[Iloinen kotiapulainen]]'' * ''[[Italian muisto]]'' * ''[[Jos minä oisin]]'' * ''[[Jos sulla sellaista on]]'' * ''[[Juhlan jälkeen]]'' * ''[[Juu, tietysti vieras mies]]'' * ''[[Kallenpäiväpolkka]]'' * ''[[Kannaksen Katriina]]'' (1940) * ''[[Kannaksen Katriina (1951)|Kannaksen Katriina]]'' (1951) * ''[[Kastehelmi ja lumikukka]]'' * ''[[Katulaulaja]]'' (1931) * ''[[Katulaulaja (1951)|Katulaulaja]]'' (1951) * ''[[Kaunis Veera]]'' * ''[[Kirkonkylän tanssit]]'' * ''[[Koeta vielä kerran]]'' * ''[[Korpirojutehtailijan mielipiteitä]]'' * ''[[Korpraali Janne Jäppinen]]'' (1940) * ''[[Korpraali Janne Jäppinen (1951)|Korpraali Janne Jäppinen]]'' (1951) * ''[[Kumpi ompi parempi]]'' * ''[[Kyllä tästä selvitään]]'' * ''[[Kylärallatus]]'' * ''[[Käynti Pariisin olympiakisoissa]]'' * ''[[Köyhän pojan perintö]]'' * ''[[Laulu almanakasta]]'' * ''[[Laulu Marj-Lovviisasta]]'' * ''[[Laulu vanhanaikainen]]'' * ''[[Lentäjäpoikien laulu]]'' (1940) * ''[[Lentäjäpoikien laulu (1951)|Lentäjäpoikien laulu]]'' (1951) * ''[[Maailman Kalle]]'' * ''[[Mannerheimin linjalla]]'' * ''[[Markan jenkka]]'' * ''[[Marssin tahdissa]]'' * ''[[Meidän talon haitari]]'' * ''[[Meijän kylän tyttäret]]'' * ''[[Meillä on ja annetaan]]'' * ''[[Meripojan kirje]]'' (1940) * ''[[Meripojan kirje]]'' (1951) * ''[[Miina ja Mikko markkinoella]]'' * ''[[Minä tiedän kaikki]]'' * ''[[Mistähän ne tietää]]'' * ''[[Missä on se mies]]'' * ''[[Missä on se mies?]]'' * ''[[Muistovärssy]]'' * ''[[Murheesi pistä vanhaan säkkiin]]'' * ''[[Myllärin polkka]]'' * ''[[Neljä heilaa]]'' * ''[[Neljä poikaa]]'' * ''[[Niinkuin kullan kilinä]]'' * ''[[Nikkelimarkka]]'' * ''[[Nälkäajan Helsinki]]'' * ''[[Onnellinen August]]'' * ''[[Onnen ennustus]]'' * ''[[Pieni sydän]]'' * ''[[Pohjanmaan junassa]]'' * ''[[Poikamiehen huolet]]'' * ''[[Posetiiviveisu viime vuosien elämästä]]'' * ''[[Puuhellalla ajetaan]]'' * ''[[Radiopolkka]]'' * ''[[Rakkauden vertaus]]'' * ''[[Rakuunan lempeä]]'' (1940) * ''[[Rakuunan lempeä (1951)|Rakuunan lempeä]]'' (1951) * ''[[Renk’ Jussi lähtöö reissulle]]'' * ''[[Renk’Jussi palajaa sodasta]]'' * ''[[Riemurasia]]'' * ''[[Ruhtinaan viulu]]'' * ''[[Sanat ja valat]]'' * ''[[Sattuneesta syystä]]'' * ''[[Savon ukko Helsingissä]]'' * ''[[Savonmuan Hilima]]'' * ''[[Savotan Sanni]]'' (1940) * ''[[Savotan Sanni (1951)|Savotan Sanni]]'' (1951) * ''[[Se laiva lähti Amerikkaan]]'' * ''[[Se on laulua vain]]'' * ''[[Sehän kuuluu asiaan]]'' * ''[[Siperian vanki]]'' * ''[[Soita, Humu-Pekka]]'' * ''[[Sotapojan heilat]]'' (1940) * ''[[Sotapojan heilat (1951)|Sotapojan heilat]]'' (1951) * ''[[Souvaripoika]]'' * ''[[Sujut ollaan]]'' * ''[[Suomalaisen sotalaivan kannella]]'' * ''[[Syntymäpäiväpolkka]]'' * ''[[Taavetti ja Koljatti]]'' * ''[[Taina]]'' * ''[[Terve, täti Fiina]]'' * ''[[Toimeen tullaan]]'' * ''[[Tuohinen sormus]]'' * ''[[Tää on vain maailmaa]]'' (1940) * ''[[Tää on vain maailmaa (1951)|Tää on vain maailmaa]]'' (1951) * ''[[Tykkipoika]]'' * ''[[Tyttöjen valssi]]'' * ''[[Uusi hattu]]'' * ''[[Valakia poeka]]'' * ''[[Vanhanpojan mietteitä]]'' * ''[[Viipurin polkka]]'' * ''[[Vosikan viimeinen virsi autovallan alkaessa]]'' * ''[[Väliaikainen]]'' (1940) * ''[[Väliaikainen (1951)|Väliaikainen]]'' (1951) * ''[[Wei-Hai-Wei]]'' * ''[[Yhdentekevää]]'' * ''[[Yksi pikkunen viel’]]'' * ''[[Yksi suukko kerrallaan]]'' * ''[[Ylimääräinen laulu]]'' * ''[[Älä ajattele]]'' [[Luokka:Tatu Pekkarinen| ]] rv6fgi88syr1ntjgwzm16y2dn2ity4r 0 24909 130181 128045 2026-04-21T23:36:54Z Pxos 1517 Sisällytetään liite tähän päätökseen kutsumalla sitä tänne alasivulta. Samalla poistetaan linkki sinne tekstistä. 130181 wikitext text/x-wiki Suomen säädöskokoelma 1111/1982 <div class="center"><big>'''Valtioneuvoston päätös'''</big></div> <div class="center">'''virka- ja itsehallintoalueiden kielellisestä jaotuksesta vuosina 1983–1992'''</div> <div class="center"><small>Annettu Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1982</small></div> <hr/> Valtioneuvosto on oikeusministeriön esittelystä päättänyt 1 päivänä kesäkuuta 1922 annetun kielilain 2 §:n nojalla, sellaisena kuin se on 10 päivänä tammikuuta 1975 annetussa laissa (10/75): {{Keskitys}} Valtioneuvosto on virallisen tilaston pohjalta määrännyt, että maan virka- ja itsehallintoalueet on vuosina 1983–1992 katsottava suomen- tai ruotsinkielisiksi taikka kaksikielisiksi seuraavasti: <div class="center">'''I Kunnat'''</div> <div>''Uudenmaan lääni''</div><!-- sic: lähteessä tämän luvun alaotsikot ovat kursiivilla, vrt. luku XIII jossa ne ovat lihavoituna --> Kaksikieliset kunnat, suomi enemmistön kielenä: Espoo, Hanko, Helsinki, Kauniainen, Kirkkonummi, Lapinjärvi, Lohjan kunta, Loviisa, Myrskylä, Pohja, Porvoo, Porvoon maalaiskunta, Ruotsinpyhtää, Siuntio ja Vantaa. Kaksikieliset kunnat, ruotsi enemmistön kielenä: Inkoo, Karjaa, Liljendal, Pernaja, Sipoo, Tammisaari ja Tenhola. Muut kunnat ovat suomenkielisiä. <div>''Turun ja Porin lääni''</div> Kaksikieliset kunnat, suomi enemmistön kielenä: Särkisalo ja Turku. Kaksikieliset kunnat, ruotsi enemmistön kielenä: Dragsfjärd, Kemiö, Korppoo, Nauvo ja Parainen. Ruotsinkieliset kunnat: Houtskari, Iniö ja Västanfjärd. Muut kunnat ovat suomenkielisiä. <div>''Ahvenanmaan lääni''</div> Kaikki kunnat ovat ruotsinkielisiä. <div>''Kymen lääni''</div> Kaksikielinen kunta, suomi enemmistön kielenä: Pyhtää. Muut kunnat ovat suomenkielisiä. <div>''Vaasan lääni''</div> Kaksikieliset kunnat, suomi enemmistön kielenä: Kaskinen, Kokkola ja Vaasa. Kaksikieliset kunnat, ruotsi enemmistön kielenä: Kristiinankaupunki, Kruunupyy, Mustasaari, Oravainen, Pietarsaari, Pietarsaaren maalaiskunta, Uusikaarlepyy ja Vöyri. Ruotsinkieliset kunnat: Korsnäs, Luoto, Maalahti, Maksamaa ja Närpiö. Muut kunnat ovat suomenkielisiä. <div>''Muut läänit''</div> Muiden läänien kaikki kunnat ovat suomenkielisiä. <div class="center">'''II Hallinnollinen jaotus'''</div> <div>''A. Läänit''</div> Uudenmaan lääni on suomenkielinen suomenkielisten ja kaksikielinen kaksikielisten kuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Turun ja Porin sekä Vaasan läänit ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin läänin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Kymen lääni on suomenkielinen suomenkielisten kuntien ja kaksikielinen Pyhtään kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Ahvenanmaan lääni on ruotsinkielinen. Muut läänit ovat suomenkielisiä. <div>''B. Kihlakunnat''</div> <div><small>'''Uudenmaan lääni'''</small></div> Espoon, Raaseporin ja Vantaan kihlakunnat ovat kaksikielisiä. Näistä Espoon ja Vantaan kihlakuntien asukkaiden enemmistö on suomenkielinen ja Raaseporin kihlakunnan ruotsinkielinen. Lohjan, Pernajan ja Porvoon kihlakunnat ovat kaksikielisiä kaksikielisten ja suomenkielisiä suomenkielisten kuntien osalta. Kussakin näistä kihlakunnista on asukkaiden enemmistö suomenkielinen. Tuusulan kihlakunta on suomenkielinen. <div><small>'''Turun ja Porin lääni'''</small></div> Halikon kihlakunta on suomenkielinen suomenkielisten kuntien osalta ja kaksikielinen Särkisalon kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Paraisten kihlakunta on kaksikielinen kaksikielisten ja ruotsinkielinen ruotsinkielisten kuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen. Muut kihlakunnat ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Ahvenanmaan lääni'''</small></div> Ahvenanmaan kihlakunta on ruotsinkielinen. <div><small>'''Kymen lääni'''</small></div> Kymin kihlakunta on suomenkielinen suomenkielisten kuntien ja kaksikielinen Pyhtään kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut kihlakunnat ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Vaasan lääni'''</small></div> Kokkolan kihlakunta on kaksikielinen kaksikielisten ja suomenkielinen suomenkielisten kuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Korsholman kihlakunta on suomenkielinen suomenkielisten, ruotsinkielinen ruotsinkielisten ja kaksikielinen kaksikielisten kuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Närpiön kihlakunta on suomenkielinen suomenkielisten ja kaksikielinen kaksikielisten kuntien osalta sekä ruotsinkielinen Närpiön kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Uudenkaarlepyyn kihlakunta on kaksikielinen kaksikielisten ja ruotsinkielinen ruotsinkielisten kuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen. Ilmajoen, Kuortaneen ja Lapuan kihlakunnat ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Muut läänit'''</small></div> Muiden läänien kihlakunnat ovat suomenkielisiä. <div>''C. Nimismiespiirit''</div> <div><small>'''Uudenmaan lääni'''</small></div> Raaseporin kihlakunnassa Inkoon, Karjaan ja Tammisaaren piirit, Lohjan kihlakunnassa Kirkkonummen piiri, Vantaan kihlakunnassa Vantaan piiri, Espoon kihlakunnassa Espoon piiri, Pernajan kihlakunnassa Pernajan piiri ja Porvoon kihlakunnassa Porvoon piiri ovat kaksikielisiä. Näistä Kirkkonummen, Vantaan, Espoon, Pernajan ja Porvoon piirien asukkaiden enemmistö on suomenkielinen, muiden piirien ruotsinkielinen. Lohjan kihlakunnassa Lohjan piiri, Pernajan kihlakunnassa Myrskylän piiri ja Porvoon kihlakunnassa Sipoon piiri ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kussakin näistä piireistä on asukkaiden enemmistö suomenkielinen. Muut nimismiespiirit ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Turun ja Porin lääni'''</small></div> Paraisten kihlakunnassa Paraisten piiri on kaksikielinen. Asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen. Halikon kihlakunnassa Perniön piiri on suomenkielinen Perniön kunnan ja kaksikielinen Särkisalon kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Paraisten kihlakunnassa Nauvon ja Kemiön piirit ovat ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin piirin asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen. Muut nimismiespiirit ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Kymen lääni'''</small></div> Kymin kihlakunnassa Pyhtään piiri on kaksikielinen. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut nimismiespiirit ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Vaasan lääni'''</small></div> Kokkolan kihlakunnassa Kruunupyyn piiri, Korsholman kihlakunnassa Mustasaaren piiri, Närpiön kihlakunnassa Kristiinankaupungin piiri ja Uudenkaarlepyyn kihlakunnassa Uudenkaarlepyyn piiri ovat kaksikielisiä. Kussakin näistä piireistä on asukkaiden enemmistö ruotsinkielinen. Närpiön kihlakunnassa Närpiön piiri sekä Uudenkaarlepyyn kihlakunnassa Pietarsaaren ja Vöyrin piirit ovat ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kussakin näistä piireistä on asukkaiden enemmistö ruotsinkielinen. Korsholman kihlakunnassa Maalahden piiri on ruotsinkielinen. Muut nimismiespiirit ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Muut läänit'''</small></div> Muiden läänien nimismiespiirit ovat suomenkielisiä. <div class="center">'''III Oikeudellinen jaotus'''</div> <div>''A. Hovioikeudet''</div> Turun ja Vaasan hovioikeuspiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Helsingin hovioikeuspiiri on suomenkielinen suomenkielisten ja kaksikielinen kaksikielisten kuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Itä-Suomen, Kouvolan ja Rovaniemen hovioikeuspiirit ovat suomenkielisiä. <div>''B. Tuomiokunnat''</div> <div><small>'''Turun hovioikeuspiiri'''</small></div> Halikon tuomiokunta on suomenkielinen suomenkielisten kuntien ja kaksikielinen Särkisalon kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Paraisten tuomiokunta on kaksikielinen kaksikielisten ja ruotsinkielinen ruotsinkielisten kuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen. Ahvenanmaan tuomiokunta on ruotsinkielinen. Muut tuomiokunnat ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Vaasan hovioikeuspiiri'''</small></div> Korsholman tuomiokunta on kaksikielinen kaksikielisten ja ruotsinkielinen ruotsinkielisten kuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen. Närpiön tuomiokunta on kaksikielinen kaksikielisten kuntien ja ruotsinkielinen Närpiön kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen. Pietarsaaren tuomiokunta on kaksikielinen kaksikielisten kuntien ja ruotsinkielinen Luodon kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen. Muut tuomiokunnat ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Itä-Suomen hovioikeuspiiri'''</small></div> Kaikki tuomiokunnat ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Helsingin hovioikeuspiiri'''</small></div> Espoon, Vantaan ja Raaseporin tuomiokunnat ovat kaksikielisiä. Näistä Espoon ja Vantaan tuomiokuntien asukkaiden enemmistö on suomenkielinen, Raaseporin tuomiokunnan ruotsinkielinen. Lohjan tuomiokunta on suomenkielinen suomenkielisten kuntien ja kaksikielinen Lohjan kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Porvoon tuomiokunta on kaksikielinen kaksikielisten kuntien ja suomenkielinen Pornaisten kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut tuomiokunnat ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Kouvolan hovioikeuspiiri'''</small></div> Kaikki tuomiokunnat ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Rovaniemen hovioikeuspiiri'''</small></div> Kaikki tuomiokunnat ovat suomenkielisiä. <div>''C. Käräjäkunnat''</div> <div><small>'''Turun hovioikeuspiiri'''</small></div> Halikon käräjäkunta Halikon tuomiokunnassa on suomenkielinen suomenkielisten kuntien ja kaksikielinen Särkisalon kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Dragsfjärdin ja Paraisten käräjäkunnat Paraisten tuomiokunnassa ovat kaksikielisiä. Kummankin asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen. Kemiön käräjäkunta Paraisten tuomiokunnassa on kaksikielinen Kemiön kunnan ja ruotsinkielinen Västanfjärdin kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen. Nauvon käräjäkunta Paraisten tuomiokunnassa on kaksikielinen kaksikielisten ja ruotsinkielinen ruotsinkielisten kuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen. Ahvenanmaan käräjäkunta Ahvenanmaan tuomiokunnassa on ruotsinkielinen. Muut käräjäkunnat ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Vaasan hovioikeuspiiri'''</small></div> Mustasaaren käräjäkunta Korsholman tuomiokunnassa on kaksikielinen. Asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen. Maalahden käräjäkunta Korsholman tuomiokunnassa on ruotsinkielinen. Vöyrin käräjäkunta Korsholman tuomiokunnassa on kaksikielinen kaksikielisten kuntien ja ruotsinkielinen Maksamaan kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen. Kaskisten ja Kristiinankaupungin käräjäkunnat Närpiön tuomiokunnassa ovat kaksikielisiä. Asukkaiden enemmistö on Kaskisten käräjäkunnassa suomenkielinen ja Kristiinankaupungin käräjäkunnassa ruotsinkielinen. Närpiön käräjäkunta Närpiön tuomiokunnassa on ruotsinkielinen. Kruunupyyn käräjäkunta ja Uudenkaarlepyyn käräjäkunta Pietarsaaren tuomiokunnassa ovat kaksikielisiä. Kummankin asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen. Pietarsaaren käräjäkunta Pietarsaaren tuomiokunnassa on kaksikielinen Pietarsaaren maalaiskunnan osalta ja ruotsinkielinen Luodon kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen. Muut käräjäkunnat ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Itä-Suomen hovioikeuspiiri'''</small></div> Kaikki käräjäkunnat ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Helsingin hovioikeuspiiri'''</small></div> Espoon käräjäkunta Espoon tuomiokunnassa, Lapinjärven käräjäkunta Porvoon tuomiokunnassa, Tammisaaren ja Kirkkonummen käräjäkunnat Raaseporin tuomiokunnassa ja Vantaan käräjäkunta Vantaan tuomiokunnassa ovat kaksikielisiä. Näistä Espoon, Lapinjärven, Kirkkonummen ja Vantaan käräjäkuntien asukkaiden enemmistö on suomenkielinen, Tammisaaren käräjäkunnan ruotsinkielinen. Lohjan käräjäkunta Lohjan tuomiokunnassa on suomenkielinen suomenkielisten kuntien ja kaksikielinen Lohjan kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Porvoon käräjäkunta Porvoon tuomiokunnassa on kaksikielinen kaksikielisten kuntien ja suomenkielinen Pornaisten kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut käräjäkunnat ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Kouvolan hovioikeuspiiri'''</small></div> Kaikki käräjäkunnat ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Rovaniemen hovioikeuspiiri'''</small></div> Kaikki käräjäkunnat ovat suomenkielisiä. <div>''D. Raastuvanoikeudet''</div> Kunkin raastuvanoikeuden toimialueen kieli määräytyy sitä vastaavan kaupungin kielen mukaan. <div>''E. Maaoikeudet''</div> Etelä-Suomen maaoikeuden ja Vaasan maaoikeuden toimialueet ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin toimialueen asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Itä-Suomen maaoikeuden toimialue on kaksikielinen Pyhtään kunnan osalta ja suomenkielinen muiden kuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Pohjois-Suomen maaoikeuden toimialue on suomenkielinen. <div>''F. Vesioikeudet''</div> Länsi-Suomen vesioikeuden toimialue on suomenkielinen suomenkielisten, ruotsinkielinen ruotsinkielisten ja kaksikielinen kaksikielisten kuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Itä-Suomen vesioikeuden toimialue on kaksikielinen Pyhtään kunnan osalta ja suomenkielinen muiden kuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Pohjois-Suomen vesioikeuden toimialue on suomenkielinen. <div class="center">'''IV Kirkollinen jaotus'''</div> <div class="center">''(sikäli kuin kirkkolain säännöksistä ei muuta johdu)''</div> <div>''A. Hiippakunnat''</div> Turun arkkihiippakunta sekä Mikkelin, Lapuan ja Helsingin hiippakunnat ovat kaksikielisiä kaksikielisten ja suomenkielisiä suomenkielisten seurakuntien osalta. Kussakin näistä hiippakunnista on asukkaiden enemmistö suomenkielinen. Porvoon hiippakunta on kaksikielinen kaksikielisten ja ruotsinkielinen ruotsinkielisten seurakuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen. Muut hiippakunnat ovat suomenkielisiä. <div>''B. Rovastikunnat''</div> Turun arkkihiippakunnassa on Perniön rovastikunta kaksikielinen Särkisalon seurakunnan osalta ja suomenkielinen muiden seurakuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut Turun arkkihiippakunnan rovastikunnat ovat suomenkielisiä. Tampereen, Oulun ja Kuopion hiippakunnissa ovat kaikki rovastikunnat suomenkielisiä. Mikkelin hiippakunnassa on Kotkan rovastikunta kaksikielinen Pyhtään ja Ruotsinpyhtään seurakuntien osalta ja suomenkielinen muiden seurakuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut Mikkelin hiippakunnan rovastikunnat ovat suomenkielisiä. Porvoon hiippakunnassa ovat tuomiorovastikunta sekä Raaseporin, Turunmaan, Närpiön, Korsholman ja Pietarsaaren rovastikunnat kaksikielisiä kaksikielisten seurakuntien osalta ja ruotsinkielisiä ruotsinkielisten seurakuntien osalta. Kussakin näistä rovastikunnista on asukkaiden enemmistö ruotsinkielinen. Helsingin, Espoon ja Ahvenanmaan rovastikunnat ovat ruotsinkielisiä. Lapuan hiippakunnassa on Kauhajoen rovastikunta kaksikielinen Kaskisten seurakunnan osalta ja suomenkielinen muiden seurakuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut Lapuan hiippakunnan rovastikunnat ovat suomenkielisiä. Helsingin hiippakunnassa on Lohjan rovastikunta kaksikielinen Lohjan seurakunnan osalta ja Porvoon rovastikunta Myrskylän seurakunnan osalta. Molemmat rovastikunnat ovat suomenkielisiä muiden seurakuntien osalta, ja kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut Helsingin hiippakunnan rovastikunnat ovat suomenkielisiä. <div>''C. Seurakunnat''</div> 1. Suomenkielisiä kunnan kielestä riippumatta ovat:<br/>Turun arkkihiippakunnassa Turun tuomiokirkkoseurakunta sekä Turun Mikaelin, Martin ja Henrikin seurakunnat, Kaarinan, Maarian ja Paattisten seurakunnat sekä Paraisten suomalainen seurakunta;<br/>Oulun hiippakunnassa Kokkolan ja Kaarlelan suomalaiset seurakunnat;<br/>Lapuan hiippakunnassa Vaasan ja Pietarsaaren suomalaiset seurakunnat; sekä<br/>Helsingin hiippakunnassa Helsingin tuomiokirkkoseurakunta, Johanneksen, Vanhankirkon, Lauttasaaren, Agricolan, Kallion, Paavalin, Käpylän, Alppilan, Töölön, Meilahden, Munkkiniemen, Taivallahden, Munkkivuoren, Huopalahden, Hakavuoren, Kannelmäen, Pitäjänmäen, Malmin, Oulunkylän, Pakilan, Vartiokylän, Herttoniemen, Roihuvuoren, Vuosaaren, Kulosaaren ja Melunkylän seurakunnat, Tikkurilan, Vantaankosken ja Korson seurakunnat ja Sipoon suomalainen seurakunta, Kanta-Espoon, Tapiolan, Olarin, Espoonlahden ja Leppävaaran seurakunnat sekä Pohjan, Hangon, Porvoon, Lapinjärven ja Loviisan suomalaiset seurakunnat. 2. Ruotsinkielisiä kunnan kielestä riippumatta ovat:<br/>Porvoon tuomiokirkkoseurakunta, Loviisan, Lapinjärven ja Sipoon ruotsalaiset seurakunnat, Helsingin rovastikuntaan kuuluvat Pohjoinen ruotsalainen seurakunta, Eteläinen ruotsalainen seurakunta, Tuomaan, Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan seurakunnat, Espoon, Vantaan, Kauniaisten, Tampereen, Kirkkonummen, Pohjan ja Hangon ruotsalaiset seurakunnat, Bromarvin seurakunta, Turun, Paraisten, Kristiinankaupungin ja Vaasan ruotsalaiset seurakunnat, Raippaluodon seurakunta, Pietarsaaren maaseurakunta sekä Pietarsaaren, Kaarlelan ja Kokkolan ruotsalaiset seurakunnat. 3. Muut seurakunnat ovat samankielisiä kuin niitä vastaava kunta. 4. Seurakuntayhtymä, jossa on sekä suomenkielinen että ruotsinkielinen seurakunta tai kaksikielinen seurakunta, on kaksikielinen. Muut seurakuntayhtymät ovat samankielisiä kuin niiden seurakunnat. <div class="center">'''V Maistraatit'''</div> Kunkin maistraatin toimialueen kieli määräytyy sitä vastaavan kaupungin kielen mukaan. <div class="center">'''VI Kaupunginviskaalinvirastot'''</div> Kunkin kaupunginviskaalinviraston toimialueen kieli määräytyy sitä vastaavan kaupungin kielen mukaan. <div class="center">'''VII Ulosottotoimi'''</div> Lääninhallituksen, maistraatin ja nimismiehen kielestä niiden toimiessa ulosottoviranomaisena on voimassa, mitä edellä on sanottu lääneistä, maistraateista ja nimismiespiireistä. Kunkin kaupunginvoudinviraston toimialueen kieli määräytyy sitä vastaavan kaupungin kielen mukaan. Ahvenanmaan maakunnan maakunnanvoudinviraston toimialue on ruotsinkielinen. <div class="center">'''VIII Vankeinhoitolaitos'''</div> Keskus- ja nuorisovankiloiden ja pakkolaitosten virka-alueet, joina on koko maa, sekä Turun lääninvankilan virka-alue, joka käsittää Turun ja Porin läänin ja Ahvenanmaan maakunnan, ja Vaasan lääninvankilan virka-alue, joka käsittää Vaasan ja Keski-Suomen läänit, ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kussakin näistä virka-alueista on asukkaiden enemmistö suomenkielinen. Helsingin lääninvankilan virka-alue, joka käsittää Uudenmaan läänin, on suomenkielinen suomenkielisten ja kaksikielinen kaksikielisten kuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Mikkelin lääninvankilan virka-alue, joka käsittää Kymen ja Mikkelin läänit, on suomenkielinen suomenkielisten kuntien ja kaksikielinen Pyhtään kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Hämeenlinnan lääninvankilan virka-alue, joka käsittää Hämeen läänin, Kuopion lääninvankilan virka-alue, joka käsittää Kuopion ja Pohjois-Karjalan läänit, ja Oulun lääninvankilan virka-alue, joka käsittää Oulun ja Lapin läänit, ovat suomenkielisiä. Varavankiloiden virka-alueet, joina on koko maa, ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kunkin virka-alueen asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. <div class="center">'''IX Poliisipiirit'''</div> Ahvenanmaan maakunnan poliisipiiri on ruotsinkielinen. Muiden poliisipiirien kieli määräytyy poliisipiiriä vastaavan nimismiespiirin tai kaupungin kielen mukaan. <div class="center">'''X Sotilasläänit ja sotilaspiirit'''</div> <div>''A. Sotilasläänit''</div> Lounais-Suomen ja Pohjanmaan sotilasläänit ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Etelä-Suomen sotilaslääni on suomenkielinen suomenkielisten ja kaksikielinen kaksikielisten kuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Kaakkois-Suomen sotilaslääni on suomenkielinen suomenkielisten kuntien ja kaksikielinen Pyhtään kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut sotilasläänit ovat suomenkielisiä. <div>''B. Sotilaspiirit''</div> <div><small>'''Etelä-Suomen sotilaslääni'''</small></div> Helsingin sotilaspiiri on kaksikielinen. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Länsi-Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan sotilaspiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut sotilaspiirit ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Kaakkois-Suomen sotilaslääni'''</small></div> Kouvolan sotilaspiiri on suomenkielinen suomenkielisten kuntien ja kaksikielinen Pyhtään kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut sotilaspiirit ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Lounais-Suomen sotilaslääni'''</small></div> Turun sotilaspiiri on suomenkielinen suomenkielisten, ruotsinkielinen ruotsinkielisten ja kaksikielinen kaksikielisten kuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Satakunnan sotilaspiiri on suomenkielinen. <div><small>'''Pohjanmaan sotilaslääni'''</small></div> Kokkolan sotilaspiiri on suomenkielinen suomenkielisten kuntien ja kaksikielinen Kokkolan osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Vaasan sotilaspiiri on ruotsinkielinen ruotsinkielisten ja kaksikielinen kaksikielisten kuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen. Seinäjoen sotilaspiiri on suomenkielinen. <div><small>'''Muut sotilasläänit'''</small></div> Muiden sotilasläänien sotilaspiirit ovat suomenkielisiä. <div class="center">'''XI Liikevaihtoverotoimistot'''</div> Turun ja Vaasan liikevaihtoverotoimistojen toimialueet ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Helsingin ja Kotkan liikevaihtoverotoimistojen toimialueet ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muiden liikevaihtoverotoimistojen toimialueet ovat suomenkielisiä. <div class="center">'''XII Lääninverovirastot'''</div> Turun ja Vaasan lääninverovirastojen virka-alueet ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Uudenmaan ja Kymen lääninverovirastojen virka-alueet ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muiden lääninverovirastojen virka-alueet ovat suomenkielisiä. <div class="center">'''XIII Veropiirit'''</div> <div><small>'''Uudenmaan lääni'''</small></div><!-- sic: lähteessä tämän luvun alaotsikot ovat lihavoituna, vrt. luku I jossa ne ovat kursiivilla --> Espoon, Hangon, Helsingin, Karjaan, Loviisan, Siuntion, Tammisaaren ja Vantaan veropiirit ovat kaksikielisiä. Näistä Karjaan ja Tammisaaren veropiirien asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen, muiden suomenkielinen. Lohjan ja Porvoon veropiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut veropiirit ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Turun ja Porin lääni'''</small></div> Turun ja Paraisten veropiirit ovat kaksikielisiä. Turun veropiirin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen ja Paraisten veropiirin ruotsinkielinen. Kemiön ja Korppoon veropiirit ovat ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen. Perniön veropiiri on suomenkielinen Perniön kunnan osalta ja kaksikielinen Särkisalon kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut veropiirit ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Ahvenanmaan lääni'''</small></div> Ahvenanmaan veropiiri on ruotsinkielinen. <div><small>'''Kymen lääni'''</small></div> Kotkan veropiiri on suomenkielinen Kotkan kaupungin osalta ja kaksikielinen Pyhtään kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut veropiirit ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Vaasan lääni'''</small></div> Kokkolan, Kristiinankaupungin, Kruunupyyn, Mustasaaren, Pietarsaaren kaupungin, Uudenkaarlepyyn ja Vaasan veropiirit ovat kaksikielisiä. Näistä Kokkolan ja Vaasan veropiirien asukkaiden enemmistö on suomenkielinen, muiden ruotsinkielinen. Närpiön, Oravaisten ja Pietarsaaren maalaiskunnan veropiirit ovat ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kussakin näistä veropiireistä on asukkaiden enemmistö ruotsinkielinen. Maalahden veropiiri on ruotsinkielinen. Muut veropiirit ovat suomenkielisiä. <div><small>'''Muut läänit'''</small></div> Muiden läänien kaikki veropiirit ovat suomenkielisiä. <div class="center">'''XIV Tullipiirit'''</div> Keski-Pohjanmaan, Vaasan ja Turun tullipiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kussakin näistä tullipiireistä on asukkaiden enemmistö suomenkielinen. Helsingin, Lahden, Kymen ja Hangon tullipiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kussakin näistä tullipiireistä on asukkaiden enemmistö suomenkielinen. Ahvenanmaan tullipiiri on ruotsinkielinen. Muut tullipiirit ovat suomenkielisiä. <div class="center">'''XV Rakennuspiirit'''</div> Turun ja Vaasan rakennuspiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Uudenmaan rakennuspiiri sekä Kymen ja Mikkelin rakennuspiiri ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut rakennuspiirit ovat suomenkielisiä. <div class="center">'''XVI Koulutoimen piirihallintoviranomaiset'''</div> Lääninhallituksen kielestä sen toimiessa koulutoimen piirihallintoviranomaisena on voimassa mitä edellä on sanottu lääneistä. Uudenmaan, Turun ja Porin sekä Vaasan läänit on kukin jaettu kahteen tarkastuspiiriin, joista toiseen kuuluvat ne koulut ja oppilaitokset, joiden opetuskieli on suomen kieli, ja toiseen ne, joiden opetuskieli on ruotsin kieli. <div class="center">'''XVII Maatalouspiirit'''</div> Helsingin ja Turun maatalouspiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Helsingin ruotsinkielinen maatalouspiiri ja Vaasan maatalouspiiri ovat ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen. Muut maatalouspiirit ovat suomenkielisiä. <div class="center">'''XVIII Vesipiirit'''</div> Turun, Vaasan ja Kokkolan vesipiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kussakin näistä vesipiireistä on asukkaiden enemmistö suomenkielinen. Helsingin ja Kymen vesipiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut vesipiirit ovat suomenkielisiä. <div class="center">'''XIX Kalastuspiirit'''</div> Turun ja Vaasan kalastuspiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Uudenmaan kalastuspiiri on suomenkielinen suomenkielisten ja kaksikielinen kaksikielisten kuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Kymen kalastuspiiri on suomenkielinen suomenkielisten kuntien ja kaksikielinen Pyhtään kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut kalastuspiirit ovat suomenkielisiä. <div class="center">'''XX Metsähallinto'''</div> <div>''A. Piirikunnat''</div> Etelä-Suomen piirikunta on suomenkielinen suomenkielisten, ruotsinkielinen ruotsinkielisten ja kaksikielinen kaksikielisten kuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut piirikunnat ovat suomenkielisiä. <div>''B. Hoitoalueet''</div> Hämeenlinnan ja Karstulan hoitoalueet Etelä-Suomen piirikunnassa ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut hoitoalueet ovat suomenkielisiä. <div class="center">'''XXI Maanmittauslaitos'''</div> <div>''A. Maanmittauskonttorit''</div> Turun ja Porin läänin ja Vaasan läänin maanmittauskonttoreiden virka-alueet ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Uudenmaan läänin maanmittauskonttorin virka-alue on suomenkielinen suomenkielisten ja kaksikielinen kaksikielisten kuntien osalta. Kymen läänin maanmittauskonttorin virka-alue on suomenkielinen suomenkielisten kuntien osalta ja kaksikielinen Pyhtään kunnan osalta. Kunkin mainitun maanmittauskonttorin virka-alueen asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muiden maanmittauskonttoreiden virka-alueet ovat suomenkielisiä. <div>''B. Maanmittauspiirit''</div> Turun ja Vaasan maanmittauspiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kokkolan maanmittauspiiri on suomenkielinen suomenkielisten ja kaksikielinen kaksikielisten kuntien osalta sekä ruotsinkielinen Luodon kunnan osalta. Helsingin, Lohjan ja Porvoon maanmittauspiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Salon maanmittauspiiri on suomenkielinen suomenkielisten kuntien osalta ja kaksikielinen Särkisalon kunnan osalta. Kouvolan maanmittauspiiri on suomenkielinen suomenkielisten kuntien osalta ja kaksikielinen Pyhtään kunnan osalta. Kunkin mainitun maanmittauspiirin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Maarianhaminan maanmittauspiiri on ruotsinkielinen. Muut maanmittauspiirit ovat suomenkielisiä. <div class="center">'''XXII Tie- ja vesirakennuspiirit'''</div> Turun ja Vaasan tie- ja vesirakennuspiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Uudenmaan ja Kymen tie- ja vesirakennuspiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut tie- ja vesirakennuspiirit ovat suomenkielisiä. <div class="center">'''XXIII Moottoriajoneuvojen katsastustoimi'''</div> <div>''A. Katsastusalueet''</div> Kunkin katsastusalueen kieli määräytyy sitä vastaavan läänin kielen mukaan. <div>''B. Katsastuskonttoreiden ja -toimistojen toimialueet''</div> Turun ja Vaasan autokatsastuskonttoreiden sekä Kristiinankaupungin, Pietarsaaren ja Salon autokatsastustoimistojen toimialueet ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Näistä Pietarsaaren autokatsastustoimiston toimialueen asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen ja muiden toimialueiden suomenkielinen. Kokkolan, Kotkan, Lohjan ja Porvoon autokatsastustoimistojen toimialueet ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kussakin näistä toimialueista on asukkaiden enemmistö suomenkielinen. Helsingin autokatsastuskonttorin sekä Loviisan ja Tammisaaren autokatsastustoimistojen toimialueet ovat kaksikielisiä. Näistä Helsingin autokatsastuskonttorin ja Loviisan autokatsastustoimiston toimialueiden asukkaiden enemmistö on suomenkielinen ja Tammisaaren autokatsastustoimiston toimialueen ruotsinkielinen. Muiden autokatsastuskonttoreiden ja -toimistojen toimialueet ovat suomenkielisiä. <div class="center">'''XXIV Keskuslentoasemien toimialueet'''</div> Turun ja Vaasan keskuslentoasemien toimialueet ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Helsinki-Vantaan ja Kuopion keskuslentoasemien toimialueet ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muiden keskuslentoasemien toimialueet ovat suomenkielisiä. <div class="center">'''XXV Valtionrautatiet'''</div> <div>''A. Liikennepiirit''</div> Helsingin, Kouvolan, Tampereen ja Seinäjoen liikennepiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten liikennepaikkojen osalta. Kussakin näistä piireistä on asukkaiden enemmistö suomenkielinen. Muut liikennepiirit ovat suomenkielisiä. <div>''B. Ratapiirit''</div> Helsingin, Kouvolan, Tampereen ja Seinäjoen ratapiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten liikennepaikkojen osalta. Kussakin näistä piireistä on asukkaiden enemmistö suomenkielinen. Muut ratapiirit ovat suomenkielisiä. <div>''C. Liikennepaikat''</div> Kaksikielisiä ovat ne liikennepaikat, jotka sijaitsevat seuraavilla rataosilla tai niiltä erkanevilla satama- ja haararadoilla:<br/>Helsinki–Kerava,<br/>Kerava–Porvoo,<br/>Pasila–Perniö,<br/>Loviisan satama–Myrskylä,<br/>Hanko–Lohja,<br/>Turku–Lauste,<br/>Turku–Maaria,<br/>Vaasa–Tuovila,<br/>Kaskinen–Närpiö ja<br/>Jepua–Kokkola. Muut liikennepaikat ovat suomenkielisiä. <div>''D. Konepajat''</div> Kunkin konepajan kieli on sama kuin sen liikennepaikan, jolla konepaja sijaitsee. <div>''E. Varastot''</div> Kunkin varaston kieli on sama kuin sen liikennepaikan, jolla varasto sijaitsee. <div class="center">'''XXVI Posti- ja telelaitos'''</div> <div>''A. Postipiirit''</div> Lounais-Suomen ja Vaasan postipiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Helsingin ja Kaakkois-Suomen postipiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Ahvenanmaan postipiiri on ruotsinkielinen. Muut postipiirit ovat suomenkielisiä. <div>''B. Telepiirit''</div> Turun ja Vaasan telepiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Helsingin ja Mikkelin telepiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Ahvenanmaan telepiiri on ruotsinkielinen. Muut telepiirit ovat suomenkielisiä. <div>''C. Postialueet''</div> Maarianhaminan postialue on ruotsinkielinen. Muut postialueet ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. <div>''D. Telealueet''</div> Ahvenanmaan telealue on ruotsinkielinen. Muut telealueet ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. <div class="center">'''XXVII Merenkulkulaitos'''</div> <div>''A. Luotsipiirit''</div> Turun, Vaasan ja Oulun luotsipiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kussakin näistä piireistä on asukkaiden enemmistö suomenkielinen. Kotkan ja Helsingin luotsipiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Saimaan ja Päijänteen luotsipiirit ovat suomenkielisiä. Ahvenanmaan luotsipiiri on ruotsinkielinen. <div>''B. Merenkulkupiirit''</div> Turun ja Vaasan merenkulkupiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Kotkan ja Helsingin merenkulkupiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Oulun merenkulkupiiri ja sisävesipiiri ovat suomenkielisiä. <div class="center">'''XXVIII Teknillinen tarkastuslaitos'''</div> <div>''A. Tarkastuspiirit''</div> Turun ja Vaasan tarkastuspiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Helsingin ja Lappeenrannan tarkastuspiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut tarkastuspiirit ovat suomenkielisiä. <div>''B. Vakaajien toimialueet''</div> Vakaajien toimialueet n:ot 3, 4, 19, 20 ja 27 ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kussakin näistä toimialueista on asukkaiden enemmistö suomenkielinen. Vakaajien toimialueet n:ot 1, 2, 11 ja 12 ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kussakin näistä toimialueista on asukkaiden enemmistö suomenkielinen. Toimialueet n:ot 44, 54, 57, 59, 62, 65 ja 68 ovat samankielisiä kuin toimialueita vastaavat kaupungit. Toimialue n:o 5 on ruotsinkielinen. Toimialue n:o 37 valtionrautateillä on suomenkielinen suomenkielisten ja kaksikielinen kaksikielisten liikennepaikkojen osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut toimialueet ovat suomenkielisiä. <div class="center">'''XXIX Kauppa- ja teollisuusministeriön teollisuuspiirit'''</div> Turun ja Porin sekä Vaasan teollisuuspiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Uudenmaan ja Kymen teollisuuspiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut teollisuuspiirit ovat suomenkielisiä. <div class="center">'''XXX Työriitojen sovittelijain piirit'''</div> Työriitojen sovittelijain II piiri, joka käsittää Turun ja Porin läänin sekä Ahvenanmaan läänin, ja V piiri, joka käsittää Vaasan, Oulun ja Lapin läänit, ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Työriitojen sovittelijain I piiri, joka käsittää Uudenmaan ja Kymen läänit, on suomenkielinen suomenkielisten ja kaksikielinen kaksikielisten kuntien osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut työriitojen sovittelijain piirit ovat suomenkielisiä. <div class="center">'''XXXI Työsuojelupiirit'''</div> Turun ja Porin työsuojelupiiri ja Vaasan työsuojelupiiri ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Uudenmaan työsuojelupiiri ja Kymen työsuojelupiiri ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut työsuojelupiirit ovat suomenkielisiä. <div class="center">'''XXXII Metsä- ja maatalouden työsuojelupiirit'''</div> Etelä-Suomen metsä- ja maatalouden työsuojelupiiri ja Keski-Suomen metsä- ja maatalouden työsuojelupiiri ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Pohjois-Suomen metsä- ja maatalouden työsuojelupiiri on suomenkielinen. <div class="center">'''XXXIII Kansanterveyslaitos ja sen aluelaitosten toimialueet'''</div> Kansanterveyslaitoksen Turun aluelaitoksen ja Seinäjoen aluelaitoksen toimialueet ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin toimialueen asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Kansanterveyslaitoksen Lappeenrannan aluelaitoksen toimialue on suomenkielinen suomenkielisten kuntien ja kaksikielinen Pyhtään kunnan osalta. Asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut kansanterveyslaitoksen aluelaitosten toimialueet ovat suomenkielisiä. <div class="center">'''XXXIV Työvoima-asiain piiri- ja paikallishallinto'''</div> <div>''A. Työvoimapiirit''</div> Turun ja Vaasan työvoimapiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten, ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Helsingin ja Kouvolan työvoimapiirit ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kummankin asukkaiden enemmistö on suomenkielinen. Muut työvoimapiirit ovat suomenkielisiä. <div>''B. Työvoimatoimistojen toimialueet''</div> Keravan ja Lohjan työvoimatoimistojen toimialueet Helsingin työvoimapiirissä, Turun ja Salon työvoimatoimistojen toimialueet Turun työvoimapiirissä, Kotkan työvoimatoimiston toimialue Kouvolan työvoimapiirissä ja Kokkolan työvoimatoimiston toimialue Vaasan työvoimapiirissä ovat suomenkielisiä suomenkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Kussakin näistä toimialueista on asukkaiden enemmistö suomenkielinen. Paraisten ja Kemiön työvoimatoimistojen toimialueet Turun työvoimapiirissä ja Vaasan, Närpiön ja Pietarsaaren työvoimatoimistojen toimialueet Vaasan työvoimapiirissä ovat ruotsinkielisiä ruotsinkielisten ja kaksikielisiä kaksikielisten kuntien osalta. Näistä Vaasan työvoimatoimiston toimialueen asukkaiden enemmistö on suomenkielinen ja muiden ruotsinkielinen. Maarianhaminan työvoimatoimiston toimialue Turun työvoimapiirissä on ruotsinkielinen. Helsingin, Espoon, Hangon, Karjaan, Loviisan, Porvoon, Tammisaaren ja Vantaan työvoimatoimistojen toimialueet Helsingin työvoimapiirissä ja Kristiinankaupungin työvoimatoimiston toimialue Vaasan työvoimapiirissä ovat kaksikielisiä. Näistä Karjaan, Tammisaaren ja Kristiinankaupungin työvoimatoimistojen toimialueiden asukkaiden enemmistö on ruotsinkielinen ja muiden suomenkielinen. Muut työvoimatoimistojen toimialueet ovat suomenkielisiä. <hr/> Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1983 ja on voimassa vuoden 1992 loppuun. Tämän päätöksen liitteenä on aakkosellinen luettelo kunnista sekä tiedot niiden väkiluvusta ja suomen- ja ruotsinkielisten väestön lukumäärästä vuoden 1981 virallisen tilaston mukaan. {{Keskitys-loppu}} Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1982 <div class="center">Oikeusministeri ''Christoffer Taxell''</div> {{Oikea|Hallitusneuvos Heimo Taponen}} {{Viiva}} {{/Liite}} {{Viiva}} [[Luokka:Säädökset 1982]] [[Luokka:Valtioneuvoston päätökset]] b4f5gyx931b2d7pzxj5mu2e6pz0fbjc 0 24913 130143 128048 2026-04-21T22:36:50Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Säädökset 1982]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130143 wikitext text/x-wiki Suomen säädöskokoelma 1111/1982 ''Liite'' <div class="center"><big>'''Aakkosellinen luettelo'''</big></div> <div class="center">'''kunnista sekä tiedot niiden väkiluvusta ja suomen- ja ruotsinkielisestä väestöstä vuoden 1981 virallisen tilaston mukaan'''</div> {{Sp|Selitys}} {| | AÅ || = Ahvenanmaan lääni |- | HT || = Hämeen lääni |- | K || = Kuopion lääni |- | KS || = Keski-Suomen lääni |- | Ky || = Kymen lääni |- | L || = Lapin lääni |- | M || = Mikkelin lääni |- | OU || = Oulun lääni |- | PK || = Pohjois-Karjalan lääni |- | TÅ || = Turun ja Porin lääni |- | UN || = Uudenmaan lääni |- | Va || = Vaasan lääni |} Kunnan nimi ilman merkkiä = suomenkielinen kunta {| | † || = kaksikielinen kunta, jossa enemmistön kieli on suomi |- | * || = ruotsinkielinen kunta |- | †* || = kaksikielinen kunta, jossa enemmistön kieli on ruotsi |} {| !align=left| <small>Kunnan nimi<br/>Kommunens namn</small> !! !! !!style="transform: rotate(180deg); writing-mode: vertical-rl;"| <small>Koko väestö<br/>Hela befolkn.</small> !!style="transform: rotate(180deg); writing-mode: vertical-rl;"| <small>Suomenkiel.<br/>Finsktalande</small> !!style="transform: rotate(180deg); writing-mode: vertical-rl;"| <small>Ruotsinkiel.<br/>Svensktalande</small> |- | Alahärmä || Va || ||align=right| 5&nbsp;404 ||align=right| 5&nbsp;373 ||align=right| 30 |- | Alajärvi || Va || ||align=right| 8&nbsp;782 ||align=right| 8&nbsp;771 ||align=right| 8 |- | Alastaro || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;631 ||align=right| 3&nbsp;629 ||align=right| 2 |- | Alavieska || OU || ||align=right| 3&nbsp;003 ||align=right| 3&nbsp;002 ||align=right| 1 |- | Alavus || Va || ||align=right| 10&nbsp;486 ||align=right| 10&nbsp;480 ||align=right| 5 |- | Anjalankoski || Ky || ||align=right| 20&nbsp;184 ||align=right| 20&nbsp;129 ||align=right| 43 |- | Anttola || M || ||align=right| 1&nbsp;774 ||align=right| 1&nbsp;769 ||align=right| 3 |- | Artjärvi – Artsjö || UN || ||align=right| 1&nbsp;931 ||align=right| 1&nbsp;916 ||align=right| 13 |- | Artsjö se Artjärvi || || || || || |- | Asikkala || HT || ||align=right| 8&nbsp;320 ||align=right| 8&nbsp;297 ||align=right| 8 |- | Askainen – Villnäs || TÅ || ||align=right| &nbsp;796 ||align=right| &nbsp;795 ||align=right| 1 |- | Askola || UN || ||align=right| 4&nbsp;048 ||align=right| 3&nbsp;974 ||align=right| 73 |- | Aura || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;504 ||align=right| 2&nbsp;495 ||align=right| 7 |- | Birkala se Pirkkala || || || || || |- | Bjärnå se Perniö || || || || || |- | Björneborg se Pori || || || || || |- | Borgnäs se Pornainen || || || || || |- | Borgå, stad se Porvoo, kaup. || || || || || |- | Borgå landskommun se Porvoon maalaiskunta || || || || || |- | Brahestad se Raahe || || || || || |- | Brändö || AÅ || * ||align=right| &nbsp;568 ||align=right| 18 ||align=right| 549 |- | Bötom se Karijoki || || || || || |- | Dragsfjärd || TÅ || †* ||align=right| 4&nbsp;620 ||align=right| 1&nbsp;141 ||align=right| 3&nbsp;477 |- | Eckerö || AÅ || * ||align=right| &nbsp;698 ||align=right| 17 ||align=right| 680 |- | Ekenäs – Tammisaari || UN || †* ||align=right| 11&nbsp;111 ||align=right| 1&nbsp;905 ||align=right| 9&nbsp;194 |- | Elimäki || Ky || ||align=right| 8&nbsp;227 ||align=right| 8&nbsp;172 ||align=right| 46 |- | Enare se Inari || || || || || |- | Eno || PK || ||align=right| 8&nbsp;512 ||align=right| 8&nbsp;509 ||align=right| 2 |- | Enonkoski || M || ||align=right| 2&nbsp;025 ||align=right| 2&nbsp;024 ||align=right| 1 |- | Enontekis se Enontekiö || || || || || |- | Enontekiö – Enontekis || L || ||align=right| 2&nbsp;289 ||align=right| 2&nbsp;106 ||align=right| 7 |- | Esbo se Espoo || || || || || |- | Espoo – Esbo || UN || † ||align=right| 141&nbsp;334 ||align=right| 122&nbsp;985 ||align=right| 17&nbsp;376 |- | Etseri se Ähtäri || || || || || |- | Eura || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;554 ||align=right| 9&nbsp;431 ||align=right| 113 |- | Eurajoki – Euraåminne || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;750 ||align=right| 5&nbsp;733 ||align=right| 14 |- | Euraåminne se Eurajoki || || || || || |- | Evijärvi || Va || ||align=right| 3&nbsp;430 ||align=right| 3&nbsp;387 ||align=right| 42 |- | Finby se Särkisalo || || || || || |- | Finström || AÅ || * ||align=right| 2&nbsp;092 ||align=right| 71 ||align=right| 2&nbsp;015 |- | Forssa || HT || ||align=right| 19&nbsp;424 ||align=right| 19&nbsp;355 ||align=right| 53 |- | Fredrikshamn se Hamina || || || || || |- | Föglö || AÅ || * ||align=right| &nbsp;600 ||align=right| 11 ||align=right| 589 |- | Geta || AÅ || * ||align=right| &nbsp;468 ||align=right| 11 ||align=right| 457 |- | Grankulla se Kauniainen || || || || || |- | Gustavs se Kustavi || || || || || |- | Haapajärvi || OU || ||align=right| 8&nbsp;309 ||align=right| 8&nbsp;297 ||align=right| 10 |- | Haapavesi || OU || ||align=right| 7&nbsp;434 ||align=right| 7&nbsp;423 ||align=right| 5 |- | Hailuoto – Karlö || OU || ||align=right| &nbsp;891 ||align=right| &nbsp;890 ||align=right| – |- | Halikko || TÅ || ||align=right| 7&nbsp;927 ||align=right| 7&nbsp;871 ||align=right| 52 |- | Halsua || Va || ||align=right| 1&nbsp;648 ||align=right| 1&nbsp;646 ||align=right| 1 |- | Hamina – Fredrikshamn || Ky || ||align=right| 10&nbsp;469 ||align=right| 10&nbsp;381 ||align=right| 56 |- | Hammarland || AÅ || * ||align=right| 1&nbsp;195 ||align=right| 20 ||align=right| 1&nbsp;172 |- | Hangö se Hanko || || || || || |- | Hankasalmi || KS || ||align=right| 6&nbsp;137 ||align=right| 6&nbsp;133 ||align=right| 3 |- | Hanko – Hangö || UN || † ||align=right| 12&nbsp;143 ||align=right| 6&nbsp;150 ||align=right| 5&nbsp;910 |- | Harjavalta || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;918 ||align=right| 8&nbsp;897 ||align=right| 17 |- | Hartola || M || ||align=right| 4&nbsp;549 ||align=right| 4&nbsp;548 ||align=right| 1 |- | Hattula || HT || ||align=right| 7&nbsp;507 ||align=right| 7&nbsp;468 ||align=right| 29 |- | Hauho || HT || ||align=right| 3&nbsp;995 ||align=right| 3&nbsp;982 ||align=right| 6 |- | Haukipudas || OU || ||align=right| 12&nbsp;052 ||align=right| 12&nbsp;034 ||align=right| 11 |- | Haukivuori || M || ||align=right| 3&nbsp;003 ||align=right| 2&nbsp;996 ||align=right| 5 |- | Hausjärvi || HT || ||align=right| 7&nbsp;267 ||align=right| 7&nbsp;236 ||align=right| 30 |- | Heinola, kaup – stad || M || ||align=right| 15&nbsp;811 ||align=right| 15&nbsp;747 ||align=right| 50 |- | Heinola landskommun se Heinolan maalaiskunta || || || || || |- | Heinolan maalaiskunta – Heinola landskommun || M || ||align=right| 5&nbsp;642 ||align=right| 5&nbsp;634 ||align=right| 6 |- | Heinävesi || M || ||align=right| 5&nbsp;722 ||align=right| 5&nbsp;708 ||align=right| 2 |- | Helsingfors se Helsinki || || || || || |- | Helsinki – Helsingfors || UN || † ||align=right| 483&nbsp;051 ||align=right| 435&nbsp;391 ||align=right| 44&nbsp;181 |- | Himanka || Va || ||align=right| 3&nbsp;314 ||align=right| 3&nbsp;297 ||align=right| 14 |- | Hirvensalmi || M || ||align=right| 3&nbsp;135 ||align=right| 3&nbsp;134 ||align=right| 1 |- | Hollola || HT || ||align=right| 16&nbsp;731 ||align=right| 16&nbsp;669 ||align=right| 45 |- | Honkajoki || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;539 ||align=right| 2&nbsp;536 ||align=right| 3 |- | Houtskari ks. Houtskär || || || || || |- | Houtskär – Houtskari || TÅ || * ||align=right| &nbsp;743 ||align=right| 36 ||align=right| 707 |- | Huittinen || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;428 ||align=right| 9&nbsp;420 ||align=right| 3 |- | Humppila || HT || ||align=right| 2&nbsp;769 ||align=right| 2&nbsp;764 ||align=right| 4 |- | Hyrynsalmi || OU || ||align=right| 4&nbsp;376 ||align=right| 4&nbsp;371 ||align=right| – |- | Hyvinge se Hyvinkää || || || || || |- | Hyvinkää – Hyvinge || UN || ||align=right| 37&nbsp;559 ||align=right| 37&nbsp;238 ||align=right| 248 |- | Hämeenkyrö – Tavastkyrö || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;204 ||align=right| 9&nbsp;177 ||align=right| 22 |- | Hämeenlinna – Tavastehus || HT || ||align=right| 41&nbsp;992 ||align=right| 41&nbsp;778 ||align=right| 150 |- | Högfors se Karkkila || || || || || |- | Idensalmi se Iisalmi || || || || || |- | Ii || OU || ||align=right| 5&nbsp;246 ||align=right| 5&nbsp;240 ||align=right| 6 |- | Iisalmi – Idensalmi || K || ||align=right| 22&nbsp;829 ||align=right| 22&nbsp;806 ||align=right| 13 |- | Iitti || Ky || ||align=right| 7&nbsp;680 ||align=right| 7&nbsp;664 ||align=right| 9 |- | Ikaalinen – Ikalis || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;104 ||align=right| 8&nbsp;094 ||align=right| 7 |- | Ikalis se Ikaalinen || || || || || |- | Ilmajoki || Va || ||align=right| 11&nbsp;963 ||align=right| 11&nbsp;954 ||align=right| 9 |- | Ilomants se Ilomantsi || || || || || |- | Ilomantsi – Ilomants || PK || ||align=right| 8&nbsp;683 ||align=right| 8&nbsp;678 ||align=right| 2 |- | Imatra || Ky || ||align=right| 35&nbsp;994 ||align=right| 35&nbsp;896 ||align=right| 65 |- | Inari – Enare || L || ||align=right| 7&nbsp;009 ||align=right| 6&nbsp;635 ||align=right| 21 |- | Ingå – Inkoo || UN || †* ||align=right| 4&nbsp;082 ||align=right| 1&nbsp;094 ||align=right| 2&nbsp;978 |- | Iniö || TÅ || * ||align=right| &nbsp;259 ||align=right| 20 ||align=right| 239 |- | Inkoo ks. Ingå || || || || || |- | Isojoki – Storå || Va || ||align=right| 3&nbsp;226 ||align=right| 3&nbsp;218 ||align=right| 7 |- | Isokyrö – Storkyro || Va || ||align=right| 5&nbsp;370 ||align=right| 5&nbsp;346 ||align=right| 21 |- | Jaala || Ky || ||align=right| 2&nbsp;016 ||align=right| 2&nbsp;015 ||align=right| – |- | Jakobstad – Pietarsaari, kaup. || Va || †* ||align=right| 20&nbsp;632 ||align=right| 9&nbsp;181 ||align=right| 11&nbsp;429 |- | Jalasjärvi || Va || ||align=right| 10&nbsp;361 ||align=right| 10&nbsp;350 ||align=right| 6 |- | Janakkala || HT || ||align=right| 15&nbsp;083 ||align=right| 15&nbsp;019 ||align=right| 56 |- | Jockis se Jokioinen || || || || || |- | Joensuu || PK || ||align=right| 45&nbsp;180 ||align=right| 45&nbsp;087 ||align=right| 33 |- | Jokioinen – Jockis || HT || ||align=right| 5&nbsp;104 ||align=right| 5&nbsp;093 ||align=right| 8 |- | Jomala || AÅ || * ||align=right| 2&nbsp;676 ||align=right| &nbsp;113 ||align=right| 2&nbsp;557 |- | Joroinen – Jorois || M || ||align=right| 6&nbsp;294 ||align=right| 6&nbsp;272 ||align=right| 18 |- | Jorois se Joroinen || || || || || |- | Joutsa || KS || ||align=right| 4&nbsp;636 ||align=right| 4&nbsp;634 ||align=right| 2 |- | Joutseno || Ky || ||align=right| 12&nbsp;011 ||align=right| 11&nbsp;984 ||align=right| 12 |- | Juankoski || K || ||align=right| 6&nbsp;935 ||align=right| 6&nbsp;928 ||align=right| 3 |- | Jurva || Va || ||align=right| 5&nbsp;629 ||align=right| 5&nbsp;604 ||align=right| 25 |- | Juuka || PK || ||align=right| 7&nbsp;788 ||align=right| 7&nbsp;785 ||align=right| 2 |- | Juupajoki || HT || ||align=right| 2&nbsp;504 ||align=right| 2&nbsp;503 ||align=right| 1 |- | Juva || M || ||align=right| 8&nbsp;944 ||align=right| 8&nbsp;938 ||align=right| 4 |- | Jyväskylä, kaup. – stad || KS || ||align=right| 64&nbsp;455 ||align=right| 64&nbsp;132 ||align=right| 174 |- | Jyväskylä landskommun se Jyväskylän maalaiskunta || || || || || |- | Jyväskylän maalaiskunta – Jyväskylä landskommun || KS || ||align=right| 24&nbsp;779 ||align=right| 24&nbsp;723 ||align=right| 30 |- | Jämijärvi || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;486 ||align=right| 2&nbsp;485 ||align=right| – |- | Jämsä || KS || ||align=right| 12&nbsp;457 ||align=right| 12&nbsp;435 ||align=right| 6 |- | Jämsänkoski || KS || ||align=right| 8&nbsp;149 ||align=right| 8&nbsp;139 ||align=right| 8 |- | Jäppilä || M || ||align=right| 1&nbsp;748 ||align=right| 1&nbsp;746 ||align=right| 1 |- | Järvenpää – Träskända || UN || ||align=right| 23&nbsp;788 ||align=right| 23&nbsp;445 ||align=right| 205 |- | Kaarina – St Karins || TÅ || ||align=right| 14&nbsp;423 ||align=right| 13&nbsp;916 ||align=right| 476 |- | Kaavi || K || ||align=right| 4&nbsp;723 ||align=right| 4&nbsp;712 ||align=right| 10 |- | Kajaani – Kajana || OU || ||align=right| 35&nbsp;018 ||align=right| 34&nbsp;947 ||align=right| 40 |- | Kajana se Kajaani || || || || || |- | Kalajoki || OU || ||align=right| 8&nbsp;993 ||align=right| 8&nbsp;977 ||align=right| 9 |- | Kalanti || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;610 ||align=right| 3&nbsp;599 ||align=right| 11 |- | Kalvola || HT || ||align=right| 3&nbsp;493 ||align=right| 3&nbsp;470 ||align=right| 23 |- | Kangasala || HT || ||align=right| 19&nbsp;064 ||align=right| 18&nbsp;965 ||align=right| 65 |- | Kangaslampi || M || ||align=right| 1&nbsp;838 ||align=right| 1&nbsp;836 ||align=right| – |- | Kangasniemi || M || ||align=right| 7&nbsp;522 ||align=right| 7&nbsp;518 ||align=right| 2 |- | Kankaanpää || TÅ || ||align=right| 13&nbsp;557 ||align=right| 13&nbsp;534 ||align=right| 10 |- | Kannonkoski || KS || ||align=right| 2&nbsp;187 ||align=right| 2&nbsp;186 ||align=right| 1 |- | Kannus || Va || ||align=right| 5&nbsp;459 ||align=right| 5&nbsp;450 ||align=right| 9 |- | Karijoki – Bötom || Va || ||align=right| 2&nbsp;029 ||align=right| 1&nbsp;995 ||align=right| 34 |- | Karinainen || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;276 ||align=right| 2&nbsp;270 ||align=right| 6 |- | Karis – Karjaa || UN || †* ||align=right| 8&nbsp;258 ||align=right| 2&nbsp;705 ||align=right| 5&nbsp;536 |- | Karislojo se Karjalohja || || || || || |- | Karjaa ks. Karis || || || || || |- | Karjalohja – Karislojo || UN || ||align=right| 1&nbsp;182 ||align=right| 1&nbsp;169 ||align=right| 12 |- | Karkkila – Högfors || UN || ||align=right| 8&nbsp;309 ||align=right| 8&nbsp;248 ||align=right| 51 |- | Karleby se Kokkola || || || || || |- | Karlö se Hailuoto || || || || || |- | Karstula || KS || ||align=right| 5&nbsp;630 ||align=right| 5&nbsp;628 ||align=right| 1 |- | Karttula || K || ||align=right| 3&nbsp;130 ||align=right| 3&nbsp;129 ||align=right| – |- | Karvia || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;678 ||align=right| 3&nbsp;677 ||align=right| – |- | Kaskinen – Kaskö || Va || † ||align=right| 1&nbsp;938 ||align=right| 1&nbsp;383 ||align=right| 551 |- | Kaskö se Kaskinen || || || || || |- | Kauhajoki || Va || ||align=right| 15&nbsp;152 ||align=right| 15&nbsp;122 ||align=right| 25 |- | Kauhava || Va || ||align=right| 8&nbsp;534 ||align=right| 8&nbsp;506 ||align=right| 23 |- | Kauniainen – Grankulla || UN || † ||align=right| 7&nbsp;435 ||align=right| 4&nbsp;055 ||align=right| 3&nbsp;320 |- | Kaustby se Kaustinen || || || || || |- | Kaustinen – Kaustby || Va || ||align=right| 4&nbsp;019 ||align=right| 3&nbsp;980 ||align=right| 38 |- | Keitele || K || ||align=right| 3&nbsp;353 ||align=right| 3&nbsp;351 ||align=right| 2 |- | Kelviå se Kälviä || || || || || |- | Kemi || L || ||align=right| 26&nbsp;732 ||align=right| 26&nbsp;682 ||align=right| 35 |- | Kemijärvi || L || ||align=right| 12&nbsp;685 ||align=right| 12&nbsp;675 ||align=right| 8 |- | Keminmaa || L || ||align=right| 8&nbsp;017 ||align=right| 8&nbsp;005 ||align=right| 6 |- | Kemiö ks. Kimito || || || || || |- | Kempele || OU || ||align=right| 7&nbsp;875 ||align=right| 7&nbsp;861 ||align=right| 8 |- | Kerava – Kervo || UN || ||align=right| 24&nbsp;493 ||align=right| 24&nbsp;011 ||align=right| 390 |- | Kerimäki || M || ||align=right| 6&nbsp;116 ||align=right| 6&nbsp;112 ||align=right| 2 |- | Kervo se Kerava || || || || || |- | Kestilä || OU || ||align=right| 2&nbsp;278 ||align=right| 2&nbsp;275 ||align=right| 3 |- | Kesälahti || PK || ||align=right| 3&nbsp;198 ||align=right| 3&nbsp;194 ||align=right| 2 |- | Keuruu || KS || ||align=right| 13&nbsp;034 ||align=right| 13&nbsp;015 ||align=right| 16 |- | Kihniö || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;891 ||align=right| 2&nbsp;890 ||align=right| 1 |- | Kiihtelysvaara || PK || ||align=right| 2&nbsp;238 ||align=right| 2&nbsp;238 ||align=right| – |- | Kiikala || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;153 ||align=right| 2&nbsp;145 ||align=right| 7 |- | Kiikoinen || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;452 ||align=right| 1&nbsp;449 ||align=right| – |- | Kiiminki || OU || ||align=right| 6&nbsp;558 ||align=right| 6&nbsp;542 ||align=right| 9 |- | Kimito – Kemiö || TÅ || †* ||align=right| 3&nbsp;527 ||align=right| 1&nbsp;098 ||align=right| 2&nbsp;418 |- | Kinnula || KS || ||align=right| 2&nbsp;273 ||align=right| 2&nbsp;266 ||align=right| 6 |- | Kirkkonummi – Kyrkslätt || UN || † ||align=right| 20&nbsp;527 ||align=right| 14&nbsp;897 ||align=right| 5&nbsp;569 |- | Kisko || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;170 ||align=right| 2&nbsp;157 ||align=right| 13 |- | Kitee || PK || ||align=right| 11&nbsp;432 ||align=right| 11&nbsp;422 ||align=right| 2 |- | Kittilä || L || ||align=right| 6&nbsp;327 ||align=right| 6&nbsp;317 ||align=right| 4 |- | Kiukainen || TÅ || ||align=right| 4&nbsp;161 ||align=right| 4&nbsp;160 ||align=right| 1 |- | Kiuruvesi || K || ||align=right| 12&nbsp;030 ||align=right| 12&nbsp;025 ||align=right| 2 |- | Kivijärvi || KS || ||align=right| 2&nbsp;067 ||align=right| 2&nbsp;065 ||align=right| 2 |- | Kjulo se Köyliö || || || || || |- | Kodisjoki || TÅ || ||align=right| &nbsp;553 ||align=right| &nbsp;552 ||align=right| 1 |- | Kokemäki – Kumo || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;883 ||align=right| 9&nbsp;871 ||align=right| 5 |- | Kokkola – Karleby || Va || † ||align=right| 34&nbsp;182 ||align=right| 26&nbsp;936 ||align=right| 7&nbsp;220 |- | Kolari || L || ||align=right| 4&nbsp;890 ||align=right| 4&nbsp;878 ||align=right| 10 |- | Konginkangas || KS || ||align=right| 1&nbsp;662 ||align=right| 1&nbsp;662 ||align=right| – |- | Konnevesi || KS || ||align=right| 3&nbsp;530 ||align=right| 3&nbsp;530 ||align=right| – |- | Kontiolahti || PK || ||align=right| 8&nbsp;460 ||align=right| 8&nbsp;449 ||align=right| 7 |- | Korpilahti || KS || ||align=right| 5&nbsp;004 ||align=right| 4&nbsp;998 ||align=right| 1 |- | Korpo – Korppoo || TÅ || †* ||align=right| 1&nbsp;094 ||align=right| &nbsp;270 ||align=right| 824 |- | Korppoo ks. Korpo || || || || || |- | Korsholm – Mustasaari || Va || †* ||align=right| 14&nbsp;026 ||align=right| 2&nbsp;814 ||align=right| 11&nbsp;198 |- | Korsnäs || Va || * ||align=right| 2&nbsp;339 ||align=right| 25 ||align=right| 2&nbsp;314 |- | Kortesjärvi || Va || ||align=right| 2&nbsp;852 ||align=right| 2&nbsp;830 ||align=right| 20 |- | Koski Hl || HT || ||align=right| 2&nbsp;276 ||align=right| 2&nbsp;273 ||align=right| 3 |- | Koski Tl || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;866 ||align=right| 2&nbsp;855 ||align=right| 11 |- | Kotka || Ky || ||align=right| 60&nbsp;577 ||align=right| 59&nbsp;687 ||align=right| 763 |- | Kouvola || Ky || ||align=right| 31&nbsp;322 ||align=right| 31&nbsp;151 ||align=right| 109 |- | Kristiinankaupunki ks. Kristinestad || || || || || |- | Kristinestad – Kristiinankaupunki || Va || †* ||align=right| 9&nbsp;020 ||align=right| 3&nbsp;696 ||align=right| 5&nbsp;318 |- | Kronoby – Kruunupyy || Va || †* ||align=right| 7&nbsp;051 ||align=right| &nbsp;700 ||align=right| 6&nbsp;345 |- | Kruunupyy ks. Kronoby || || || || || |- | Kuhmalahti || HT || ||align=right| 1&nbsp;128 ||align=right| 1&nbsp;126 ||align=right| 2 |- | Kuhmo || OU || ||align=right| 13&nbsp;857 ||align=right| 13&nbsp;854 ||align=right| 1 |- | Kuhmoinen || KS || ||align=right| 3&nbsp;725 ||align=right| 3&nbsp;717 ||align=right| 4 |- | Kuivaniemi || OU || ||align=right| 2&nbsp;499 ||align=right| 2&nbsp;497 ||align=right| 2 |- | Kullaa || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;736 ||align=right| 1&nbsp;734 ||align=right| 1 |- | Kumlinge || AÅ || * ||align=right| &nbsp;445 ||align=right| 9 ||align=right| 436 |- | Kumo se Kokemäki || || || || || |- | Kuopio || K || ||align=right| 75&nbsp;255 ||align=right| 75&nbsp;103 ||align=right| 91 |- | Kuorevesi || HT || ||align=right| 3&nbsp;342 ||align=right| 3&nbsp;339 ||align=right| 1 |- | Kuortane || Va || ||align=right| 5&nbsp;045 ||align=right| 5&nbsp;041 ||align=right| 4 |- | Kurikka || Va || ||align=right| 11&nbsp;358 ||align=right| 11&nbsp;338 ||align=right| 15 |- | Kuru || HT || ||align=right| 3&nbsp;220 ||align=right| 3&nbsp;219 ||align=right| 1 |- | Kustavi – Gustavs || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;286 ||align=right| 1&nbsp;271 ||align=right| 13 |- | Kuusamo || OU || ||align=right| 17&nbsp;395 ||align=right| 17&nbsp;373 ||align=right| 13 |- | Kuusankoski || Ky || ||align=right| 22&nbsp;381 ||align=right| 22&nbsp;202 ||align=right| 161 |- | Kuusjoki || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;872 ||align=right| 1&nbsp;867 ||align=right| 4 |- | Kylmäkoski || HT || ||align=right| 2&nbsp;618 ||align=right| 2&nbsp;610 ||align=right| 2 |- | Kyrkslätt se Kirkkonummi || || || || || |- | Kyyjärvi || KS || ||align=right| 1&nbsp;957 ||align=right| 1&nbsp;957 ||align=right| – |- | Kälviä – Kelviå || Va || ||align=right| 4&nbsp;090 ||align=right| 4&nbsp;050 ||align=right| 38 |- | Kärkölä || HT || ||align=right| 5&nbsp;050 ||align=right| 5&nbsp;039 ||align=right| 9 |- | Kärsämäki || OU || ||align=right| 3&nbsp;448 ||align=right| 3&nbsp;446 ||align=right| 2 |- | Kökar || AÅ || * ||align=right| &nbsp;301 ||align=right| 5 ||align=right| 296 |- | Köyliö – Kjulo || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;490 ||align=right| 3&nbsp;485 ||align=right| 1 |- | Lahti – Lahtis || HT || ||align=right| 94&nbsp;692 ||align=right| 94&nbsp;201 ||align=right| 295 |- | Lahtis se Lahti || || || || || |- | Laihela se Laihia || || || || || |- | Laihia – Laihela || Va || ||align=right| 7&nbsp;132 ||align=right| 7&nbsp;094 ||align=right| 33 |- | Laitila || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;984 ||align=right| 8&nbsp;973 ||align=right| 10 |- | Lammi || HT || ||align=right| 5&nbsp;970 ||align=right| 5&nbsp;962 ||align=right| 6 |- | Lapinjärvi – Lappträsk || UN || † ||align=right| 3&nbsp;578 ||align=right| 2&nbsp;273 ||align=right| 1&nbsp;304 |- | Lapinlahti || K || ||align=right| 7&nbsp;752 ||align=right| 7&nbsp;747 ||align=right| 3 |- | Lappajärvi || Va || ||align=right| 4&nbsp;590 ||align=right| 4&nbsp;581 ||align=right| 8 |- | Lappeenranta – Villmanstrand || Ky || ||align=right| 53&nbsp;817 ||align=right| 53&nbsp;625 ||align=right| 95 |- | Lappi || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;394 ||align=right| 3&nbsp;393 ||align=right| – |- | Lappo se Lapua || || || || || |- | Lappträsk se Lapinjärvi || || || || || |- | Lapua – Lappo || Va || ||align=right| 14&nbsp;592 ||align=right| 14&nbsp;586 ||align=right| 5 |- | Larsmo – Luoto || Va || * ||align=right| 3&nbsp;172 ||align=right| &nbsp;180 ||align=right| 2&nbsp;991 |- | Laukaa || KS || ||align=right| 13&nbsp;829 ||align=right| 13&nbsp;812 ||align=right| 10 |- | Lavia || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;852 ||align=right| 2&nbsp;852 ||align=right| – |- | Lehtimäki || Va || ||align=right| 2&nbsp;437 ||align=right| 2&nbsp;437 ||align=right| – |- | Leivonmäki || KS || ||align=right| 1&nbsp;519 ||align=right| 1&nbsp;518 ||align=right| – |- | Lemi || Ky || ||align=right| 2&nbsp;850 ||align=right| 2&nbsp;845 ||align=right| 3 |- | Lemland || AÅ || * ||align=right| &nbsp;988 ||align=right| 38 ||align=right| 941 |- | Lempäälä || HT || ||align=right| 12&nbsp;901 ||align=right| 12&nbsp;844 ||align=right| 37 |- | Lemu || TÅ || ||align=right| &nbsp;923 ||align=right| &nbsp;915 ||align=right| 8 |- | Leppävirta || K || ||align=right| 11&nbsp;476 ||align=right| 11&nbsp;466 ||align=right| 7 |- | Lestijärvi || Va || ||align=right| 1&nbsp;039 ||align=right| 1&nbsp;039 ||align=right| – |- | Lieksa || PK || ||align=right| 18&nbsp;972 ||align=right| 18&nbsp;961 ||align=right| 7 |- | Lieto – Lundo || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;900 ||align=right| 9&nbsp;808 ||align=right| 86 |- | Liljendal || UN || †* ||align=right| 1&nbsp;399 ||align=right| &nbsp;169 ||align=right| 1&nbsp;230 |- | Lillkyro se Vähäkyrö || || || || || |- | Limingo se Liminka || || || || || |- | Liminka – Limingo || OU || ||align=right| 4&nbsp;149 ||align=right| 4&nbsp;143 ||align=right| 4 |- | Liperi || PK || ||align=right| 10&nbsp;819 ||align=right| 10&nbsp;811 ||align=right| 7 |- | Lochteå se Lohtaja || || || || || |- | Lohja, kaup. – Lojo, stad || UN || ||align=right| 14&nbsp;226 ||align=right| 13&nbsp;747 ||align=right| 459 |- | Lohjan kunta – Lojo kommun || UN || † ||align=right| 16&nbsp;111 ||align=right| 14&nbsp;821 ||align=right| 1&nbsp;277 |- | Lohtaja – Lochteå || Va || ||align=right| 2&nbsp;918 ||align=right| 2&nbsp;910 ||align=right| 8 |- | Loimaa, kaup. – stad || TÅ || ||align=right| 6&nbsp;730 ||align=right| 6&nbsp;718 ||align=right| 10 |- | Loimaa kommun se Loimaan kunta || || || || || |- | Loimaan kunta – Loimaa kommun || TÅ || ||align=right| 6&nbsp;672 ||align=right| 6&nbsp;654 ||align=right| 7 |- | Lojo, stad se Lohja, kaup. || || || || || |- | Lojo kommun se Lohjan kunta || || || || || |- | Loppi || HT || ||align=right| 6&nbsp;683 ||align=right| 6&nbsp;668 ||align=right| 10 |- | Loviisa – Lovisa || UN || † ||align=right| 8&nbsp;933 ||align=right| 5&nbsp;182 ||align=right| 3&nbsp;731 |- | Lovisa se Loviisa || || || || || |- | Luhanka || KS || ||align=right| 1&nbsp;349 ||align=right| 1&nbsp;349 ||align=right| – |- | Lumijoki || OU || ||align=right| 1&nbsp;386 ||align=right| 1&nbsp;386 ||align=right| – |- | Lumparland || AÅ || * ||align=right| &nbsp;312 ||align=right| 14 ||align=right| 296 |- | Lundo se Lieto || || || || || |- | Luopioinen || HT || ||align=right| 2&nbsp;707 ||align=right| 2&nbsp;704 ||align=right| 1 |- | Luoto ks. Larsmo || || || || || |- | Luumäki || Ky || ||align=right| 5&nbsp;695 ||align=right| 5&nbsp;684 ||align=right| 6 |- | Luvia || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;338 ||align=right| 3&nbsp;294 ||align=right| 43 |- | Längelmäki || HT || ||align=right| 2&nbsp;320 ||align=right| 2&nbsp;318 ||align=right| 2 |- | Maalahti ks. Malax || || || || || |- | Maaninka || K || ||align=right| 4&nbsp;385 ||align=right| 4&nbsp;384 ||align=right| 1 |- | Maarianhamina ks. Mariehamn || || || || || |- | Maksamaa ks. Maxmo || || || || || |- | Malax – Maalahti || Va || * ||align=right| 5&nbsp;727 ||align=right| &nbsp;438 ||align=right| 5&nbsp;285 |- | Mariehamn – Maarianhamina || AÅ || * ||align=right| 9&nbsp;606 ||align=right| &nbsp;616 ||align=right| 8&nbsp;922 |- | Marttila || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;266 ||align=right| 2&nbsp;261 ||align=right| 5 |- | Masku || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;583 ||align=right| 3&nbsp;560 ||align=right| 21 |- | Maxmo – Maksamaa || Va || * ||align=right| 1&nbsp;046 ||align=right| 35 ||align=right| 1&nbsp;010 |- | Mellilä || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;537 ||align=right| 1&nbsp;537 ||align=right| – |- | Merijärvi || OU || ||align=right| 1&nbsp;396 ||align=right| 1&nbsp;395 ||align=right| – |- | Merikarvia – Sastmola || TÅ || ||align=right| 4&nbsp;199 ||align=right| 4&nbsp;183 ||align=right| 13 |- | Merimasku || TÅ || ||align=right| &nbsp;750 ||align=right| &nbsp;740 ||align=right| 7 |- | Miehikkälä || Ky || ||align=right| 3&nbsp;162 ||align=right| 3&nbsp;160 ||align=right| 1 |- | Mietoinen || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;543 ||align=right| 1&nbsp;542 ||align=right| 1 |- | Mikkeli, kaup. – St Michel, stad || M || ||align=right| 28&nbsp;623 ||align=right| 28&nbsp;554 ||align=right| 37 |- | Mikkelin maalaiskunta – St Michels landskommun || M || ||align=right| 12&nbsp;688 ||align=right| 12&nbsp;665 ||align=right| 11 |- | Mouhijärvi || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;817 ||align=right| 2&nbsp;814 ||align=right| 3 |- | Muhos || OU || ||align=right| 6&nbsp;753 ||align=right| 6&nbsp;743 ||align=right| 1 |- | Multia || KS || ||align=right| 2&nbsp;618 ||align=right| 2&nbsp;616 ||align=right| 1 |- | Muonio || L || ||align=right| 2&nbsp;825 ||align=right| 2&nbsp;818 ||align=right| 5 |- | Mustasaari ks. Korsholm || || || || || |- | Muurame || KS || ||align=right| 5&nbsp;025 ||align=right| 5&nbsp;007 ||align=right| 7 |- | Muurla || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;310 ||align=right| 1&nbsp;301 ||align=right| 8 |- | Mynämäki || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;817 ||align=right| 5&nbsp;800 ||align=right| 16 |- | Myrskylä – Mörskom || UN || † ||align=right| 2&nbsp;047 ||align=right| 1&nbsp;769 ||align=right| 277 |- | Mäntsälä || UN || ||align=right| 11&nbsp;601 ||align=right| 11&nbsp;547 ||align=right| 45 |- | Mänttä || HT || ||align=right| 8&nbsp;161 ||align=right| 8&nbsp;115 ||align=right| 39 |- | Mäntyharju || M || ||align=right| 8&nbsp;107 ||align=right| 8&nbsp;103 ||align=right| 4 |- | Mörskom se Myrskylä || || || || || |- | Naantali – Nådendal || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;062 ||align=right| 8&nbsp;863 ||align=right| 172 |- | Nagu – Nauvo || TÅ || †* ||align=right| 1&nbsp;400 ||align=right| &nbsp;257 ||align=right| 1&nbsp;142 |- | Nakkila || TÅ || ||align=right| 6&nbsp;305 ||align=right| 6&nbsp;285 ||align=right| 19 |- | Nastola || HT || ||align=right| 14&nbsp;056 ||align=right| 14&nbsp;002 ||align=right| 33 |- | Nauvo ks. Nagu || || || || || |- | Nilsiä || K || ||align=right| 8&nbsp;022 ||align=right| 8&nbsp;016 ||align=right| 4 |- | Nivala || OU || ||align=right| 10&nbsp;702 ||align=right| 10&nbsp;691 ||align=right| 8 |- | Nokia || HT || ||align=right| 23&nbsp;764 ||align=right| 23&nbsp;663 ||align=right| 76 |- | Noormarkku – Norrmark || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;769 ||align=right| 5&nbsp;718 ||align=right| 42 |- | Norrmark se Noormarkku || || || || || |- | Nousiainen – Nousis || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;480 ||align=right| 3&nbsp;452 ||align=right| 28 |- | Nousis se Nousiainen || || || || || |- | Nuijamaa || Ky || ||align=right| 1&nbsp;277 ||align=right| 1&nbsp;277 ||align=right| – |- | Nummi-Pusula || UN || ||align=right| 5&nbsp;329 ||align=right| 5&nbsp;306 ||align=right| 14 |- | Nurmes || PK || ||align=right| 11&nbsp;590 ||align=right| 11&nbsp;582 ||align=right| 3 |- | Nurmijärvi || UN || ||align=right| 22&nbsp;399 ||align=right| 22&nbsp;149 ||align=right| 199 |- | Nurmo || Va || ||align=right| 7&nbsp;728 ||align=right| 7&nbsp;713 ||align=right| 12 |- | Nykarleby – Uusikaarlepyy || Va || †* ||align=right| 7&nbsp;593 ||align=right| &nbsp;670 ||align=right| 6&nbsp;914 |- | Nyslott se Savonlinna || || || || || |- | Nystad se Uusikaupunki || || || || || |- | Nådendal se Naantali || || || || || |- | Närpes – Närpiö || Va || * ||align=right| 10&nbsp;785 ||align=right| &nbsp;662 ||align=right| 10&nbsp;113 |- | Närpiö ks. Närpes || || || || || |- | Oravainen ks. Oravais || || || || || |- | Oravais – Oravainen || Va || †* ||align=right| 2&nbsp;600 ||align=right| &nbsp;391 ||align=right| 2&nbsp;209 |- | Orimattila || UN || ||align=right| 13&nbsp;249 ||align=right| 13&nbsp;188 ||align=right| 43 |- | Oripää || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;469 ||align=right| 1&nbsp;469 ||align=right| – |- | Orivesi || HT || ||align=right| 8&nbsp;866 ||align=right| 8&nbsp;854 ||align=right| 7 |- | Oulainen || OU || ||align=right| 8&nbsp;017 ||align=right| 8&nbsp;007 ||align=right| 5 |- | Oulu – Uleåborg || OU || ||align=right| 94&nbsp;869 ||align=right| 94&nbsp;462 ||align=right| 271 |- | Oulunsalo || OU || ||align=right| 4&nbsp;711 ||align=right| 4&nbsp;703 ||align=right| 5 |- | Outokumpu || PK || ||align=right| 10&nbsp;303 ||align=right| 10&nbsp;294 ||align=right| 7 |- | Padasjoki || HT || ||align=right| 4&nbsp;617 ||align=right| 4&nbsp;610 ||align=right| 5 |- | Paimio – Pemar || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;388 ||align=right| 8&nbsp;321 ||align=right| 56 |- | Paltamo || OU || ||align=right| 5&nbsp;429 ||align=right| 5&nbsp;425 ||align=right| 1 |- | Parainen ks. Pargas || || || || || |- | Pargas – Parainen || TÅ || †* ||align=right| 11&nbsp;163 ||align=right| 4&nbsp;248 ||align=right| 6&nbsp;897 |- | Parikkala || Ky || ||align=right| 5&nbsp;757 ||align=right| 5&nbsp;749 ||align=right| 3 |- | Parkano || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;815 ||align=right| 8&nbsp;801 ||align=right| 12 |- | Pattijoki || OU || ||align=right| 4&nbsp;922 ||align=right| 4&nbsp;916 ||align=right| 3 |- | Pedersöre – Pietarsaaren maalaiskunta || Va || †* ||align=right| 8&nbsp;865 ||align=right| &nbsp;729 ||align=right| 8&nbsp;133 |- | Pelkosenniemi || L || ||align=right| 1&nbsp;567 ||align=right| 1&nbsp;565 ||align=right| 1 |- | Pello || L || ||align=right| 5&nbsp;691 ||align=right| 5&nbsp;687 ||align=right| 3 |- | Pemar se Paimio || || || || || |- | Perho || Va || ||align=right| 3&nbsp;168 ||align=right| 3&nbsp;167 ||align=right| 1 |- | Pernaja ks. Pernå || || || || || |- | Perniö – Bjärnå || TÅ || ||align=right| 6&nbsp;598 ||align=right| 6&nbsp;521 ||align=right| 74 |- | Pernå – Pernaja || UN || †* ||align=right| 3&nbsp;767 ||align=right| &nbsp;960 ||align=right| 2&nbsp;806 |- | Pertteli || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;436 ||align=right| 3&nbsp;411 ||align=right| 21 |- | Pertunmaa || M || ||align=right| 2&nbsp;783 ||align=right| 2&nbsp;782 ||align=right| 1 |- | Peräseinäjoki || Va || ||align=right| 4&nbsp;212 ||align=right| 4&nbsp;210 ||align=right| 2 |- | Petäjävesi || KS || ||align=right| 3&nbsp;712 ||align=right| 3&nbsp;705 ||align=right| 4 |- | Pieksämäen maalaiskunta – Pieksämäki landskommun || M || ||align=right| 6&nbsp;429 ||align=right| 6&nbsp;424 ||align=right| 4 |- | Pieksämäki, kaup. – stad || M || ||align=right| 14&nbsp;011 ||align=right| 13&nbsp;998 ||align=right| 7 |- | Pieksämäki landskommun se Pieksämäen maalaiskunta || || || || || |- | Pielavesi || K || ||align=right| 7&nbsp;380 ||align=right| 7&nbsp;374 ||align=right| 5 |- | Pietarsaaren maalaiskunta ks. Pedersöre || || || || || |- | Pietarsaari, kaup. ks. Jakobstad || || || || || |- | Pihtipudas || KS || ||align=right| 6&nbsp;038 ||align=right| 6&nbsp;034 ||align=right| 1 |- | Piikkiö – Pikis || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;514 ||align=right| 5&nbsp;442 ||align=right| 62 |- | Piippola || OU || ||align=right| 1&nbsp;529 ||align=right| 1&nbsp;529 ||align=right| – |- | Pikis se Piikkiö || || || || || |- | Pirkkala – Birkala || HT || ||align=right| 9&nbsp;814 ||align=right| 9&nbsp;749 ||align=right| 52 |- | Pohja – Pojo || UN || † ||align=right| 5&nbsp;540 ||align=right| 3&nbsp;176 ||align=right| 2&nbsp;354 |- | Pojo se Pohja || || || || || |- | Polvijärvi || PK || ||align=right| 6&nbsp;093 ||align=right| 6&nbsp;086 ||align=right| 4 |- | Pomarkku – Påmark || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;012 ||align=right| 3&nbsp;009 ||align=right| 1 |- | Pori – Björneborg || TÅ || ||align=right| 79&nbsp;223 ||align=right| 78&nbsp;645 ||align=right| 489 |- | Pornainen – Borgnäs || UN || ||align=right| 2&nbsp;425 ||align=right| 2&nbsp;396 ||align=right| 27 |- | Porvoo, kaup. – Borgå, stad || UN || † ||align=right| 19&nbsp;226 ||align=right| 11&nbsp;493 ||align=right| 7&nbsp;695 |- | Porvoon maalaiskunta – Borgå landskommun || UN || † ||align=right| 19&nbsp;350 ||align=right| 11&nbsp;400 ||align=right| 7&nbsp;926 |- | Posio || L || ||align=right| 5&nbsp;960 ||align=right| 5&nbsp;955 ||align=right| 5 |- | Pudasjärvi || OU || ||align=right| 11&nbsp;507 ||align=right| 11&nbsp;501 ||align=right| 2 |- | Pukkila || UN || ||align=right| 1&nbsp;654 ||align=right| 1&nbsp;649 ||align=right| 5 |- | Pulkkila || OU || ||align=right| 2&nbsp;050 ||align=right| 2&nbsp;049 ||align=right| 1 |- | Punkaharju || M || ||align=right| 4&nbsp;801 ||align=right| 4&nbsp;790 ||align=right| 3 |- | Punkalaidun || TÅ || ||align=right| 4&nbsp;561 ||align=right| 4&nbsp;559 ||align=right| 1 |- | Puolanka || OU || ||align=right| 5&nbsp;303 ||align=right| 5&nbsp;302 ||align=right| – |- | Puumala || M || ||align=right| 3&nbsp;693 ||align=right| 3&nbsp;688 ||align=right| 2 |- | Pyhtää – Pyttis || Ky || † ||align=right| 5&nbsp;222 ||align=right| 4&nbsp;456 ||align=right| 761 |- | Pyhäjoki || OU || ||align=right| 3&nbsp;631 ||align=right| 3&nbsp;628 ||align=right| 1 |- | Pyhäjärvi || OU || ||align=right| 8&nbsp;040 ||align=right| 8&nbsp;034 ||align=right| 5 |- | Pyhäntä || OU || ||align=right| 1&nbsp;764 ||align=right| 1&nbsp;763 ||align=right| – |- | Pyhäranta || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;251 ||align=right| 2&nbsp;246 ||align=right| 2 |- | Pyhäselkä || PK || ||align=right| 5&nbsp;293 ||align=right| 5&nbsp;287 ||align=right| 3 |- | Pylkönmäki || KS || ||align=right| 1&nbsp;387 ||align=right| 1&nbsp;386 ||align=right| – |- | Pyttis se Pyhtää || || || || || |- | Påmark se Pomarkku || || || || || |- | Pälkäne || HT || ||align=right| 3&nbsp;813 ||align=right| 3&nbsp;799 ||align=right| 11 |- | Pöytyä || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;553 ||align=right| 3&nbsp;548 ||align=right| 5 |- | Raahe – Brahestad || OU || ||align=right| 18&nbsp;823 ||align=right| 18&nbsp;779 ||align=right| 29 |- | Raisio – Reso || TÅ || ||align=right| 18&nbsp;248 ||align=right| 18&nbsp;033 ||align=right| 188 |- | Rantasalmi || M || ||align=right| 5&nbsp;431 ||align=right| 5&nbsp;417 ||align=right| 11 |- | Rantsila || OU || ||align=right| 2&nbsp;482 ||align=right| 2&nbsp;482 ||align=right| – |- | Ranua || L || ||align=right| 5&nbsp;579 ||align=right| 5&nbsp;577 ||align=right| 2 |- | Rauma, kaup – Raumo, stad || TÅ || ||align=right| 30&nbsp;911 ||align=right| 30&nbsp;720 ||align=right| 143 |- | Rauman maalaiskunta – Raumo landskommun || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;360 ||align=right| 8&nbsp;350 ||align=right| 5 |- | Raumo, stad se Rauma, kaup. || || || || || |- | Raumo landskommun se Rauman maalaiskunta || || || || || |- | Rautalampi || K || ||align=right| 4&nbsp;783 ||align=right| 4&nbsp;781 ||align=right| 1 |- | Rautavaara || K || ||align=right| 3&nbsp;391 ||align=right| 3&nbsp;388 ||align=right| 1 |- | Rautjärvi || Ky || ||align=right| 5&nbsp;936 ||align=right| 5&nbsp;932 ||align=right| 2 |- | Reisjärvi || OU || ||align=right| 3&nbsp;658 ||align=right| 3&nbsp;656 ||align=right| 1 |- | Renko || HT || ||align=right| 2&nbsp;205 ||align=right| 2&nbsp;202 ||align=right| 3 |- | Reso se Raisio || || || || || |- | Riihimäki || HT || ||align=right| 24&nbsp;005 ||align=right| 23&nbsp;898 ||align=right| 82 |- | Rimito se Rymättylä || || || || || |- | Ristiina || M || ||align=right| 5&nbsp;551 ||align=right| 5&nbsp;542 ||align=right| 5 |- | Ristijärvi || OU || ||align=right| 2&nbsp;447 ||align=right| 2&nbsp;446 ||align=right| – |- | Rovaniemen maalaiskunta – Rovaniemi landskommun || L || ||align=right| 18&nbsp;148 ||align=right| 18&nbsp;115 ||align=right| 22 |- | Rovaniemi, kaup. – stad || L || ||align=right| 30&nbsp;759 ||align=right| 30&nbsp;660 ||align=right| 47 |- | Rovaniemi landskommun se Rovaniemen maalaiskunta || || || || || |- | Ruokolahti || Ky || ||align=right| 6&nbsp;575 ||align=right| 6&nbsp;571 ||align=right| 1 |- | Ruotsinpyhtää – Strömfors || UN || † ||align=right| 3&nbsp;460 ||align=right| 2&nbsp;717 ||align=right| 741 |- | Ruovesi || HT || ||align=right| 6&nbsp;583 ||align=right| 6&nbsp;568 ||align=right| 14 |- | Rusko || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;191 ||align=right| 2&nbsp;155 ||align=right| 33 |- | Ruukki || OU || ||align=right| 4&nbsp;912 ||align=right| 4&nbsp;910 ||align=right| – |- | Rymättylä – Rimito || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;755 ||align=right| 1&nbsp;738 ||align=right| 15 |- | Rääkkylä || PK || ||align=right| 4&nbsp;042 ||align=right| 4&nbsp;038 ||align=right| 3 |- | Saari || Ky || ||align=right| 2&nbsp;181 ||align=right| 2&nbsp;180 ||align=right| – |- | Saarijärvi || KS || ||align=right| 10&nbsp;554 ||align=right| 10&nbsp;541 ||align=right| 7 |- | Sagu se Sauvo || || || || || |- | Sahalahti || HT || ||align=right| 1&nbsp;930 ||align=right| 1&nbsp;927 ||align=right| 3 |- | Salla || L || ||align=right| 7&nbsp;177 ||align=right| 7&nbsp;171 ||align=right| 1 |- | Salo || TÅ || ||align=right| 19&nbsp;918 ||align=right| 19&nbsp;752 ||align=right| 152 |- | Saltvik || AÅ || * ||align=right| 1&nbsp;568 ||align=right| 34 ||align=right| 1&nbsp;531 |- | Sammatti || UN || ||align=right| 1&nbsp;014 ||align=right| 1&nbsp;009 ||align=right| 4 |- | Sastmola se Merikarvia || || || || || |- | Sauvo – Sagu || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;537 ||align=right| 2&nbsp;498 ||align=right| 34 |- | Savitaipale || Ky || ||align=right| 5&nbsp;152 ||align=right| 5&nbsp;139 ||align=right| 4 |- | Savonlinna – Nyslott || M || ||align=right| 28&nbsp;451 ||align=right| 28&nbsp;387 ||align=right| 25 |- | Savonranta || M || ||align=right| 1&nbsp;773 ||align=right| 1&nbsp;772 ||align=right| 1 |- | Savukoski || L || ||align=right| 1&nbsp;937 ||align=right| 1&nbsp;935 ||align=right| 1 |- | Seinäjoki || Va || ||align=right| 25&nbsp;100 ||align=right| 25&nbsp;012 ||align=right| 76 |- | Sibbo – Sipoo || UN || †* ||align=right| 13&nbsp;290 ||align=right| 5&nbsp;941 ||align=right| 7&nbsp;322 |- | Sievi || OU || ||align=right| 4&nbsp;494 ||align=right| 4&nbsp;493 ||align=right| – |- | Siikainen || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;517 ||align=right| 2&nbsp;514 ||align=right| 2 |- | Siikajoki || OU || ||align=right| 1&nbsp;255 ||align=right| 1&nbsp;255 ||align=right| – |- | Siilinjärvi || K || ||align=right| 15&nbsp;603 ||align=right| 15&nbsp;578 ||align=right| 15 |- | Simo || L || ||align=right| 4&nbsp;231 ||align=right| 4&nbsp;226 ||align=right| 3 |- | Sipoo ks. Sibbo || || || || || |- | Siuntio – Sjundeå || UN || † ||align=right| 3&nbsp;721 ||align=right| 1&nbsp;925 ||align=right| 1&nbsp;786 |- | Sjundeå se Siuntio || || || || || |- | Sodankylä || L || ||align=right| 10&nbsp;244 ||align=right| 10&nbsp;205 ||align=right| 8 |- | Soini || Va || ||align=right| 2&nbsp;997 ||align=right| 2&nbsp;996 ||align=right| 1 |- | Somero || HT || ||align=right| 10&nbsp;128 ||align=right| 10&nbsp;109 ||align=right| 17 |- | Sonkajärvi || K || ||align=right| 6&nbsp;624 ||align=right| 6&nbsp;621 ||align=right| 1 |- | Sotkamo || OU || ||align=right| 11&nbsp;445 ||align=right| 11&nbsp;438 ||align=right| 3 |- | Sottunga || AÅ || * ||align=right| &nbsp;146 ||align=right| 5 ||align=right| 141 |- | St Karins se Kaarina || || || || || |- | St Michel, stad se Mikkeli, kaup. || || || || || |- | St Michels landskommun se Mikkelin maalaiskunta || || || || || |- | Storkyro se Isokyrö || || || || || |- | Storå se Isojoki || || || || || |- | Strömfors se Ruotsinpyhtää || || || || || |- | Sulkava || M || ||align=right| 4&nbsp;328 ||align=right| 4&nbsp;325 ||align=right| 1 |- | Sumiainen || KS || ||align=right| 1&nbsp;396 ||align=right| 1&nbsp;396 ||align=right| – |- | Sund || AÅ || * ||align=right| &nbsp;939 ||align=right| 27 ||align=right| 907 |- | Suodenniemi || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;527 ||align=right| 1&nbsp;525 ||align=right| 1 |- | Suolahti || KS || ||align=right| 6&nbsp;210 ||align=right| 6&nbsp;205 ||align=right| 3 |- | Suomenniemi || Ky || ||align=right| 1&nbsp;074 ||align=right| 1&nbsp;073 ||align=right| 1 |- | Suomusjärvi || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;357 ||align=right| 1&nbsp;350 ||align=right| 6 |- | Suomussalmi || OU || ||align=right| 13&nbsp;387 ||align=right| 13&nbsp;384 ||align=right| 1 |- | Suonenjoki || K || ||align=right| 9&nbsp;076 ||align=right| 9&nbsp;069 ||align=right| 3 |- | Sysmä || M || ||align=right| 6&nbsp;032 ||align=right| 6&nbsp;028 ||align=right| 2 |- | Säkylä || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;186 ||align=right| 5&nbsp;168 ||align=right| 12 |- | Särkisalo – Finby || TÅ || † ||align=right| &nbsp;917 ||align=right| &nbsp;774 ||align=right| 142 |- | Säynätsalo || KS || ||align=right| 3&nbsp;089 ||align=right| 3&nbsp;085 ||align=right| 2 |- | Taipalsaari || Ky || ||align=right| 3&nbsp;873 ||align=right| 3&nbsp;864 ||align=right| 4 |- | Taivalkoski || OU || ||align=right| 5&nbsp;883 ||align=right| 5&nbsp;882 ||align=right| 1 |- | Taivassalo – Tövsala || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;985 ||align=right| 1&nbsp;971 ||align=right| 11 |- | Tammela || HT || ||align=right| 5&nbsp;581 ||align=right| 5&nbsp;572 ||align=right| 6 |- | Tammerfors se Tampere || || || || || |- | Tammisaari ks. Ekenäs || || || || || |- | Tampere – Tammerfors || HT || ||align=right| 167&nbsp;028 ||align=right| 165&nbsp;619 ||align=right| 1&nbsp;033 |- | Tarvasjoki || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;722 ||align=right| 1&nbsp;712 ||align=right| 10 |- | Tavastehus se Hämeenlinna || || || || || |- | Tavastkyro se Hämeenkyrö || || || || || |- | Temmes || OU || ||align=right| &nbsp;611 ||align=right| &nbsp;610 ||align=right| – |- | Tenala – Tenhola || UN || †* ||align=right| 2&nbsp;997 ||align=right| &nbsp;402 ||align=right| 2&nbsp;593 |- | Tenhola ks. Tenala || || || || || |- | Tervo || K || ||align=right| 2&nbsp;357 ||align=right| 2&nbsp;356 ||align=right| – |- | Tervola || L || ||align=right| 4&nbsp;604 ||align=right| 4&nbsp;602 ||align=right| – |- | Teuva – Östermark || Va || ||align=right| 7&nbsp;600 ||align=right| 7&nbsp;572 ||align=right| 26 |- | Tohmajärvi || PK || ||align=right| 6&nbsp;249 ||align=right| 6&nbsp;248 ||align=right| 1 |- | Toholampi || Va || ||align=right| 3&nbsp;995 ||align=right| 3&nbsp;995 ||align=right| – |- | Toijala || HT || ||align=right| 8&nbsp;028 ||align=right| 8&nbsp;016 ||align=right| 10 |- | Toivakka || KS || ||align=right| 2&nbsp;457 ||align=right| 2&nbsp;451 ||align=right| 1 |- | Torneå se Tornio || || || || || |- | Tornio – Torneå || L || ||align=right| 21&nbsp;333 ||align=right| 21&nbsp;290 ||align=right| 34 |- | Träskända se Järvenpää || || || || || |- | Turku – Åbo || TÅ || † ||align=right| 163&nbsp;526 ||align=right| 154&nbsp;717 ||align=right| 8&nbsp;377 |- | Tusby se Tuusula || || || || || |- | Tuulos || HT || ||align=right| 1&nbsp;572 ||align=right| 1&nbsp;571 ||align=right| 1 |- | Tuupovaara || PK || ||align=right| 3&nbsp;036 ||align=right| 3&nbsp;034 ||align=right| 1 |- | Tuusniemi || K || ||align=right| 4&nbsp;085 ||align=right| 4&nbsp;083 ||align=right| – |- | Tuusula – Tusby || UN || ||align=right| 22&nbsp;698 ||align=right| 22&nbsp;198 ||align=right| 443 |- | Tyrnävä || OU || ||align=right| 3&nbsp;306 ||align=right| 3&nbsp;304 ||align=right| 1 |- | Tövsala se Taivassalo || || || || || |- | Töysä || Va || ||align=right| 3&nbsp;154 ||align=right| 3&nbsp;152 ||align=right| 1 |- | Uleåborg se Oulu || || || || || |- | Ullava || Va || ||align=right| 1&nbsp;022 ||align=right| 1&nbsp;021 ||align=right| 1 |- | Ulvila – Ulvsby || TÅ || ||align=right| 11&nbsp;400 ||align=right| 11&nbsp;347 ||align=right| 40 |- | Ulvsby se Ulvila || || || || || |- | Urjala || HT || ||align=right| 6&nbsp;359 ||align=right| 6&nbsp;345 ||align=right| 9 |- | Utajärvi || OU || ||align=right| 3&nbsp;757 ||align=right| 3&nbsp;754 ||align=right| – |- | Utsjoki || L || ||align=right| 1&nbsp;490 ||align=right| &nbsp;724 ||align=right| 3 |- | Uukuniemi || Ky || ||align=right| &nbsp;758 ||align=right| &nbsp;758 ||align=right| – |- | Uurainen || KS || ||align=right| 2&nbsp;746 ||align=right| 2&nbsp;746 ||align=right| – |- | Uusikaarlepyy ks. Nykarleby || || || || || |- | Uusikaupunki – Nystad || TÅ || ||align=right| 13&nbsp;672 ||align=right| 13&nbsp;563 ||align=right| 96 |- | Vaala || OU || ||align=right| 4&nbsp;840 ||align=right| 4&nbsp;836 ||align=right| 2 |- | Vaasa – Vasa || Va || † ||align=right| 53&nbsp;903 ||align=right| 38&nbsp;897 ||align=right| 14&nbsp;930 |- | Vahto || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;272 ||align=right| 1&nbsp;261 ||align=right| 11 |- | Valkeakoski || HT || ||align=right| 22&nbsp;708 ||align=right| 22&nbsp;581 ||align=right| 87 |- | Valkeala || Ky || ||align=right| 10&nbsp;681 ||align=right| 10&nbsp;641 ||align=right| 34 |- | Valtimo || PK || ||align=right| 3&nbsp;992 ||align=right| 3&nbsp;987 ||align=right| 3 |- | Vammala || TÅ || ||align=right| 16&nbsp;003 ||align=right| 15&nbsp;965 ||align=right| 26 |- | Vampula || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;134 ||align=right| 2&nbsp;132 ||align=right| – |- | Vanda se Vantaa || || || || || |- | Vantaa – Vanda || UN || † ||align=right| 134&nbsp;040 ||align=right| 127&nbsp;011 ||align=right| 6&nbsp;504 |- | Varkaus || K || ||align=right| 24&nbsp;770 ||align=right| 24&nbsp;625 ||align=right| 117 |- | Varpaisjärvi || K || ||align=right| 3&nbsp;671 ||align=right| 3&nbsp;671 ||align=right| – |- | Vasa se Vaasa || || || || || |- | Veckelax se Vehkalahti || || || || || |- | Vehkalahti – Veckelax || Ky || ||align=right| 12&nbsp;415 ||align=right| 12&nbsp;382 ||align=right| 22 |- | Vehmaa || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;919 ||align=right| 2&nbsp;913 ||align=right| 6 |- | Vehmersalmi || K || ||align=right| 2&nbsp;451 ||align=right| 2&nbsp;441 ||align=right| 1 |- | Velkua || TÅ || ||align=right| &nbsp;138 ||align=right| &nbsp;136 ||align=right| 2 |- | Vesanto || K || ||align=right| 3&nbsp;539 ||align=right| 3&nbsp;534 ||align=right| 2 |- | Vesilahti || HT || ||align=right| 3&nbsp;038 ||align=right| 3&nbsp;035 ||align=right| 1 |- | Veteli – Vetil || Va || ||align=right| 3&nbsp;956 ||align=right| 3&nbsp;913 ||align=right| 42 |- | Vetil se Veteli || || || || || |- | Vichtis se Vihti || || || || || |- | Vieremä || K || ||align=right| 5&nbsp;089 ||align=right| 5&nbsp;084 ||align=right| – |- | Vihanti || OU || ||align=right| 3&nbsp;985 ||align=right| 3&nbsp;984 ||align=right| 1 |- | Vihti – Vichtis || UN || ||align=right| 17&nbsp;359 ||align=right| 17&nbsp;015 ||align=right| 309 |- | Viiala || HT || ||align=right| 5&nbsp;124 ||align=right| 5&nbsp;116 ||align=right| 6 |- | Viitasaari || KS || ||align=right| 8&nbsp;940 ||align=right| 8&nbsp;931 ||align=right| 7 |- | Viljakkala || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;807 ||align=right| 1&nbsp;806 ||align=right| 1 |- | Villmanstrand se Lappeenranta || || || || || |- | Villnäs se Askainen || || || || || |- | Vilppula || HT || ||align=right| 7&nbsp;051 ||align=right| 7&nbsp;041 ||align=right| 9 |- | Vimpeli || Va || ||align=right| 3&nbsp;743 ||align=right| 3&nbsp;738 ||align=right| 3 |- | Virdois se Virrat || || || || || |- | Virolahti || Ky || ||align=right| 4&nbsp;459 ||align=right| 4&nbsp;451 ||align=right| 6 |- | Virrat – Virdois || HT || ||align=right| 9&nbsp;596 ||align=right| 9&nbsp;584 ||align=right| 10 |- | Virtasalmi || M || ||align=right| 1&nbsp;700 ||align=right| 1&nbsp;699 ||align=right| – |- | Vuolijoki || OU || ||align=right| 3&nbsp;429 ||align=right| 3&nbsp;424 ||align=right| 2 |- | Vårdö || AÅ || * ||align=right| &nbsp;382 ||align=right| 7 ||align=right| 375 |- | Vähäkyrö – Lillkyro || Va || ||align=right| 4&nbsp;689 ||align=right| 4&nbsp;638 ||align=right| 51 |- | Värtsilä || PK || ||align=right| &nbsp;926 ||align=right| &nbsp;925 ||align=right| – |- | Västanfjärd || TÅ || * ||align=right| &nbsp;878 ||align=right| 45 ||align=right| 832 |- | Vörå – Vöyri || Va || †* ||align=right| 4&nbsp;043 ||align=right| &nbsp;633 ||align=right| 3&nbsp;407 |- | Vöyri ks. Vörå || || || || || |- | Ylihärmä || Va || ||align=right| 3&nbsp;172 ||align=right| 3&nbsp;166 ||align=right| 6 |- | Yli-Ii || OU || ||align=right| 2&nbsp;446 ||align=right| 2&nbsp;446 ||align=right| – |- | Ylikiiminki || OU || ||align=right| 2&nbsp;929 ||align=right| 2&nbsp;927 ||align=right| 1 |- | Ylistaro || Va || ||align=right| 5&nbsp;995 ||align=right| 5&nbsp;987 ||align=right| 7 |- | Ylitornio – Övertorneå || L || ||align=right| 6&nbsp;794 ||align=right| 6&nbsp;787 ||align=right| 7 |- | Ylivieska || OU || ||align=right| 11&nbsp;971 ||align=right| 11&nbsp;955 ||align=right| 13 |- | Ylämaa || Ky || ||align=right| 1&nbsp;949 ||align=right| 1&nbsp;949 ||align=right| – |- | Yläne || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;529 ||align=right| 2&nbsp;519 ||align=right| 8 |- | Ylöjärvi || HT || ||align=right| 13&nbsp;322 ||align=right| 13&nbsp;278 ||align=right| 28 |- | Ypäjä || HT || ||align=right| 2&nbsp;904 ||align=right| 2&nbsp;903 ||align=right| 1 |- | Åbo se Turku || || || || || |- | Äetsä || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;831 ||align=right| 5&nbsp;813 ||align=right| 15 |- | Ähtäri – Etseri || Va || ||align=right| 7&nbsp;593 ||align=right| 7&nbsp;582 ||align=right| 10 |- | Äänekoski || KS || ||align=right| 11&nbsp;167 ||align=right| 11&nbsp;143 ||align=right| 16 |- | Östermark se Teuva || || || || || |- | Övertorneå se Ylitornio || || || || || |} [[Luokka:Säädökset 1982]] ckmhifydqcaml48xxt0xqlnbposkk31 130144 130143 2026-04-21T22:37:03Z Pxos 1517 lisätty [[:Luokka:Valtioneuvoston päätökset]] [[:w:fi:Wikipedia:Pienoisohjelma/HotCat|HotCat-työkalulla]] 130144 wikitext text/x-wiki Suomen säädöskokoelma 1111/1982 ''Liite'' <div class="center"><big>'''Aakkosellinen luettelo'''</big></div> <div class="center">'''kunnista sekä tiedot niiden väkiluvusta ja suomen- ja ruotsinkielisestä väestöstä vuoden 1981 virallisen tilaston mukaan'''</div> {{Sp|Selitys}} {| | AÅ || = Ahvenanmaan lääni |- | HT || = Hämeen lääni |- | K || = Kuopion lääni |- | KS || = Keski-Suomen lääni |- | Ky || = Kymen lääni |- | L || = Lapin lääni |- | M || = Mikkelin lääni |- | OU || = Oulun lääni |- | PK || = Pohjois-Karjalan lääni |- | TÅ || = Turun ja Porin lääni |- | UN || = Uudenmaan lääni |- | Va || = Vaasan lääni |} Kunnan nimi ilman merkkiä = suomenkielinen kunta {| | † || = kaksikielinen kunta, jossa enemmistön kieli on suomi |- | * || = ruotsinkielinen kunta |- | †* || = kaksikielinen kunta, jossa enemmistön kieli on ruotsi |} {| !align=left| <small>Kunnan nimi<br/>Kommunens namn</small> !! !! !!style="transform: rotate(180deg); writing-mode: vertical-rl;"| <small>Koko väestö<br/>Hela befolkn.</small> !!style="transform: rotate(180deg); writing-mode: vertical-rl;"| <small>Suomenkiel.<br/>Finsktalande</small> !!style="transform: rotate(180deg); writing-mode: vertical-rl;"| <small>Ruotsinkiel.<br/>Svensktalande</small> |- | Alahärmä || Va || ||align=right| 5&nbsp;404 ||align=right| 5&nbsp;373 ||align=right| 30 |- | Alajärvi || Va || ||align=right| 8&nbsp;782 ||align=right| 8&nbsp;771 ||align=right| 8 |- | Alastaro || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;631 ||align=right| 3&nbsp;629 ||align=right| 2 |- | Alavieska || OU || ||align=right| 3&nbsp;003 ||align=right| 3&nbsp;002 ||align=right| 1 |- | Alavus || Va || ||align=right| 10&nbsp;486 ||align=right| 10&nbsp;480 ||align=right| 5 |- | Anjalankoski || Ky || ||align=right| 20&nbsp;184 ||align=right| 20&nbsp;129 ||align=right| 43 |- | Anttola || M || ||align=right| 1&nbsp;774 ||align=right| 1&nbsp;769 ||align=right| 3 |- | Artjärvi – Artsjö || UN || ||align=right| 1&nbsp;931 ||align=right| 1&nbsp;916 ||align=right| 13 |- | Artsjö se Artjärvi || || || || || |- | Asikkala || HT || ||align=right| 8&nbsp;320 ||align=right| 8&nbsp;297 ||align=right| 8 |- | Askainen – Villnäs || TÅ || ||align=right| &nbsp;796 ||align=right| &nbsp;795 ||align=right| 1 |- | Askola || UN || ||align=right| 4&nbsp;048 ||align=right| 3&nbsp;974 ||align=right| 73 |- | Aura || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;504 ||align=right| 2&nbsp;495 ||align=right| 7 |- | Birkala se Pirkkala || || || || || |- | Bjärnå se Perniö || || || || || |- | Björneborg se Pori || || || || || |- | Borgnäs se Pornainen || || || || || |- | Borgå, stad se Porvoo, kaup. || || || || || |- | Borgå landskommun se Porvoon maalaiskunta || || || || || |- | Brahestad se Raahe || || || || || |- | Brändö || AÅ || * ||align=right| &nbsp;568 ||align=right| 18 ||align=right| 549 |- | Bötom se Karijoki || || || || || |- | Dragsfjärd || TÅ || †* ||align=right| 4&nbsp;620 ||align=right| 1&nbsp;141 ||align=right| 3&nbsp;477 |- | Eckerö || AÅ || * ||align=right| &nbsp;698 ||align=right| 17 ||align=right| 680 |- | Ekenäs – Tammisaari || UN || †* ||align=right| 11&nbsp;111 ||align=right| 1&nbsp;905 ||align=right| 9&nbsp;194 |- | Elimäki || Ky || ||align=right| 8&nbsp;227 ||align=right| 8&nbsp;172 ||align=right| 46 |- | Enare se Inari || || || || || |- | Eno || PK || ||align=right| 8&nbsp;512 ||align=right| 8&nbsp;509 ||align=right| 2 |- | Enonkoski || M || ||align=right| 2&nbsp;025 ||align=right| 2&nbsp;024 ||align=right| 1 |- | Enontekis se Enontekiö || || || || || |- | Enontekiö – Enontekis || L || ||align=right| 2&nbsp;289 ||align=right| 2&nbsp;106 ||align=right| 7 |- | Esbo se Espoo || || || || || |- | Espoo – Esbo || UN || † ||align=right| 141&nbsp;334 ||align=right| 122&nbsp;985 ||align=right| 17&nbsp;376 |- | Etseri se Ähtäri || || || || || |- | Eura || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;554 ||align=right| 9&nbsp;431 ||align=right| 113 |- | Eurajoki – Euraåminne || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;750 ||align=right| 5&nbsp;733 ||align=right| 14 |- | Euraåminne se Eurajoki || || || || || |- | Evijärvi || Va || ||align=right| 3&nbsp;430 ||align=right| 3&nbsp;387 ||align=right| 42 |- | Finby se Särkisalo || || || || || |- | Finström || AÅ || * ||align=right| 2&nbsp;092 ||align=right| 71 ||align=right| 2&nbsp;015 |- | Forssa || HT || ||align=right| 19&nbsp;424 ||align=right| 19&nbsp;355 ||align=right| 53 |- | Fredrikshamn se Hamina || || || || || |- | Föglö || AÅ || * ||align=right| &nbsp;600 ||align=right| 11 ||align=right| 589 |- | Geta || AÅ || * ||align=right| &nbsp;468 ||align=right| 11 ||align=right| 457 |- | Grankulla se Kauniainen || || || || || |- | Gustavs se Kustavi || || || || || |- | Haapajärvi || OU || ||align=right| 8&nbsp;309 ||align=right| 8&nbsp;297 ||align=right| 10 |- | Haapavesi || OU || ||align=right| 7&nbsp;434 ||align=right| 7&nbsp;423 ||align=right| 5 |- | Hailuoto – Karlö || OU || ||align=right| &nbsp;891 ||align=right| &nbsp;890 ||align=right| – |- | Halikko || TÅ || ||align=right| 7&nbsp;927 ||align=right| 7&nbsp;871 ||align=right| 52 |- | Halsua || Va || ||align=right| 1&nbsp;648 ||align=right| 1&nbsp;646 ||align=right| 1 |- | Hamina – Fredrikshamn || Ky || ||align=right| 10&nbsp;469 ||align=right| 10&nbsp;381 ||align=right| 56 |- | Hammarland || AÅ || * ||align=right| 1&nbsp;195 ||align=right| 20 ||align=right| 1&nbsp;172 |- | Hangö se Hanko || || || || || |- | Hankasalmi || KS || ||align=right| 6&nbsp;137 ||align=right| 6&nbsp;133 ||align=right| 3 |- | Hanko – Hangö || UN || † ||align=right| 12&nbsp;143 ||align=right| 6&nbsp;150 ||align=right| 5&nbsp;910 |- | Harjavalta || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;918 ||align=right| 8&nbsp;897 ||align=right| 17 |- | Hartola || M || ||align=right| 4&nbsp;549 ||align=right| 4&nbsp;548 ||align=right| 1 |- | Hattula || HT || ||align=right| 7&nbsp;507 ||align=right| 7&nbsp;468 ||align=right| 29 |- | Hauho || HT || ||align=right| 3&nbsp;995 ||align=right| 3&nbsp;982 ||align=right| 6 |- | Haukipudas || OU || ||align=right| 12&nbsp;052 ||align=right| 12&nbsp;034 ||align=right| 11 |- | Haukivuori || M || ||align=right| 3&nbsp;003 ||align=right| 2&nbsp;996 ||align=right| 5 |- | Hausjärvi || HT || ||align=right| 7&nbsp;267 ||align=right| 7&nbsp;236 ||align=right| 30 |- | Heinola, kaup – stad || M || ||align=right| 15&nbsp;811 ||align=right| 15&nbsp;747 ||align=right| 50 |- | Heinola landskommun se Heinolan maalaiskunta || || || || || |- | Heinolan maalaiskunta – Heinola landskommun || M || ||align=right| 5&nbsp;642 ||align=right| 5&nbsp;634 ||align=right| 6 |- | Heinävesi || M || ||align=right| 5&nbsp;722 ||align=right| 5&nbsp;708 ||align=right| 2 |- | Helsingfors se Helsinki || || || || || |- | Helsinki – Helsingfors || UN || † ||align=right| 483&nbsp;051 ||align=right| 435&nbsp;391 ||align=right| 44&nbsp;181 |- | Himanka || Va || ||align=right| 3&nbsp;314 ||align=right| 3&nbsp;297 ||align=right| 14 |- | Hirvensalmi || M || ||align=right| 3&nbsp;135 ||align=right| 3&nbsp;134 ||align=right| 1 |- | Hollola || HT || ||align=right| 16&nbsp;731 ||align=right| 16&nbsp;669 ||align=right| 45 |- | Honkajoki || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;539 ||align=right| 2&nbsp;536 ||align=right| 3 |- | Houtskari ks. Houtskär || || || || || |- | Houtskär – Houtskari || TÅ || * ||align=right| &nbsp;743 ||align=right| 36 ||align=right| 707 |- | Huittinen || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;428 ||align=right| 9&nbsp;420 ||align=right| 3 |- | Humppila || HT || ||align=right| 2&nbsp;769 ||align=right| 2&nbsp;764 ||align=right| 4 |- | Hyrynsalmi || OU || ||align=right| 4&nbsp;376 ||align=right| 4&nbsp;371 ||align=right| – |- | Hyvinge se Hyvinkää || || || || || |- | Hyvinkää – Hyvinge || UN || ||align=right| 37&nbsp;559 ||align=right| 37&nbsp;238 ||align=right| 248 |- | Hämeenkyrö – Tavastkyrö || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;204 ||align=right| 9&nbsp;177 ||align=right| 22 |- | Hämeenlinna – Tavastehus || HT || ||align=right| 41&nbsp;992 ||align=right| 41&nbsp;778 ||align=right| 150 |- | Högfors se Karkkila || || || || || |- | Idensalmi se Iisalmi || || || || || |- | Ii || OU || ||align=right| 5&nbsp;246 ||align=right| 5&nbsp;240 ||align=right| 6 |- | Iisalmi – Idensalmi || K || ||align=right| 22&nbsp;829 ||align=right| 22&nbsp;806 ||align=right| 13 |- | Iitti || Ky || ||align=right| 7&nbsp;680 ||align=right| 7&nbsp;664 ||align=right| 9 |- | Ikaalinen – Ikalis || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;104 ||align=right| 8&nbsp;094 ||align=right| 7 |- | Ikalis se Ikaalinen || || || || || |- | Ilmajoki || Va || ||align=right| 11&nbsp;963 ||align=right| 11&nbsp;954 ||align=right| 9 |- | Ilomants se Ilomantsi || || || || || |- | Ilomantsi – Ilomants || PK || ||align=right| 8&nbsp;683 ||align=right| 8&nbsp;678 ||align=right| 2 |- | Imatra || Ky || ||align=right| 35&nbsp;994 ||align=right| 35&nbsp;896 ||align=right| 65 |- | Inari – Enare || L || ||align=right| 7&nbsp;009 ||align=right| 6&nbsp;635 ||align=right| 21 |- | Ingå – Inkoo || UN || †* ||align=right| 4&nbsp;082 ||align=right| 1&nbsp;094 ||align=right| 2&nbsp;978 |- | Iniö || TÅ || * ||align=right| &nbsp;259 ||align=right| 20 ||align=right| 239 |- | Inkoo ks. Ingå || || || || || |- | Isojoki – Storå || Va || ||align=right| 3&nbsp;226 ||align=right| 3&nbsp;218 ||align=right| 7 |- | Isokyrö – Storkyro || Va || ||align=right| 5&nbsp;370 ||align=right| 5&nbsp;346 ||align=right| 21 |- | Jaala || Ky || ||align=right| 2&nbsp;016 ||align=right| 2&nbsp;015 ||align=right| – |- | Jakobstad – Pietarsaari, kaup. || Va || †* ||align=right| 20&nbsp;632 ||align=right| 9&nbsp;181 ||align=right| 11&nbsp;429 |- | Jalasjärvi || Va || ||align=right| 10&nbsp;361 ||align=right| 10&nbsp;350 ||align=right| 6 |- | Janakkala || HT || ||align=right| 15&nbsp;083 ||align=right| 15&nbsp;019 ||align=right| 56 |- | Jockis se Jokioinen || || || || || |- | Joensuu || PK || ||align=right| 45&nbsp;180 ||align=right| 45&nbsp;087 ||align=right| 33 |- | Jokioinen – Jockis || HT || ||align=right| 5&nbsp;104 ||align=right| 5&nbsp;093 ||align=right| 8 |- | Jomala || AÅ || * ||align=right| 2&nbsp;676 ||align=right| &nbsp;113 ||align=right| 2&nbsp;557 |- | Joroinen – Jorois || M || ||align=right| 6&nbsp;294 ||align=right| 6&nbsp;272 ||align=right| 18 |- | Jorois se Joroinen || || || || || |- | Joutsa || KS || ||align=right| 4&nbsp;636 ||align=right| 4&nbsp;634 ||align=right| 2 |- | Joutseno || Ky || ||align=right| 12&nbsp;011 ||align=right| 11&nbsp;984 ||align=right| 12 |- | Juankoski || K || ||align=right| 6&nbsp;935 ||align=right| 6&nbsp;928 ||align=right| 3 |- | Jurva || Va || ||align=right| 5&nbsp;629 ||align=right| 5&nbsp;604 ||align=right| 25 |- | Juuka || PK || ||align=right| 7&nbsp;788 ||align=right| 7&nbsp;785 ||align=right| 2 |- | Juupajoki || HT || ||align=right| 2&nbsp;504 ||align=right| 2&nbsp;503 ||align=right| 1 |- | Juva || M || ||align=right| 8&nbsp;944 ||align=right| 8&nbsp;938 ||align=right| 4 |- | Jyväskylä, kaup. – stad || KS || ||align=right| 64&nbsp;455 ||align=right| 64&nbsp;132 ||align=right| 174 |- | Jyväskylä landskommun se Jyväskylän maalaiskunta || || || || || |- | Jyväskylän maalaiskunta – Jyväskylä landskommun || KS || ||align=right| 24&nbsp;779 ||align=right| 24&nbsp;723 ||align=right| 30 |- | Jämijärvi || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;486 ||align=right| 2&nbsp;485 ||align=right| – |- | Jämsä || KS || ||align=right| 12&nbsp;457 ||align=right| 12&nbsp;435 ||align=right| 6 |- | Jämsänkoski || KS || ||align=right| 8&nbsp;149 ||align=right| 8&nbsp;139 ||align=right| 8 |- | Jäppilä || M || ||align=right| 1&nbsp;748 ||align=right| 1&nbsp;746 ||align=right| 1 |- | Järvenpää – Träskända || UN || ||align=right| 23&nbsp;788 ||align=right| 23&nbsp;445 ||align=right| 205 |- | Kaarina – St Karins || TÅ || ||align=right| 14&nbsp;423 ||align=right| 13&nbsp;916 ||align=right| 476 |- | Kaavi || K || ||align=right| 4&nbsp;723 ||align=right| 4&nbsp;712 ||align=right| 10 |- | Kajaani – Kajana || OU || ||align=right| 35&nbsp;018 ||align=right| 34&nbsp;947 ||align=right| 40 |- | Kajana se Kajaani || || || || || |- | Kalajoki || OU || ||align=right| 8&nbsp;993 ||align=right| 8&nbsp;977 ||align=right| 9 |- | Kalanti || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;610 ||align=right| 3&nbsp;599 ||align=right| 11 |- | Kalvola || HT || ||align=right| 3&nbsp;493 ||align=right| 3&nbsp;470 ||align=right| 23 |- | Kangasala || HT || ||align=right| 19&nbsp;064 ||align=right| 18&nbsp;965 ||align=right| 65 |- | Kangaslampi || M || ||align=right| 1&nbsp;838 ||align=right| 1&nbsp;836 ||align=right| – |- | Kangasniemi || M || ||align=right| 7&nbsp;522 ||align=right| 7&nbsp;518 ||align=right| 2 |- | Kankaanpää || TÅ || ||align=right| 13&nbsp;557 ||align=right| 13&nbsp;534 ||align=right| 10 |- | Kannonkoski || KS || ||align=right| 2&nbsp;187 ||align=right| 2&nbsp;186 ||align=right| 1 |- | Kannus || Va || ||align=right| 5&nbsp;459 ||align=right| 5&nbsp;450 ||align=right| 9 |- | Karijoki – Bötom || Va || ||align=right| 2&nbsp;029 ||align=right| 1&nbsp;995 ||align=right| 34 |- | Karinainen || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;276 ||align=right| 2&nbsp;270 ||align=right| 6 |- | Karis – Karjaa || UN || †* ||align=right| 8&nbsp;258 ||align=right| 2&nbsp;705 ||align=right| 5&nbsp;536 |- | Karislojo se Karjalohja || || || || || |- | Karjaa ks. Karis || || || || || |- | Karjalohja – Karislojo || UN || ||align=right| 1&nbsp;182 ||align=right| 1&nbsp;169 ||align=right| 12 |- | Karkkila – Högfors || UN || ||align=right| 8&nbsp;309 ||align=right| 8&nbsp;248 ||align=right| 51 |- | Karleby se Kokkola || || || || || |- | Karlö se Hailuoto || || || || || |- | Karstula || KS || ||align=right| 5&nbsp;630 ||align=right| 5&nbsp;628 ||align=right| 1 |- | Karttula || K || ||align=right| 3&nbsp;130 ||align=right| 3&nbsp;129 ||align=right| – |- | Karvia || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;678 ||align=right| 3&nbsp;677 ||align=right| – |- | Kaskinen – Kaskö || Va || † ||align=right| 1&nbsp;938 ||align=right| 1&nbsp;383 ||align=right| 551 |- | Kaskö se Kaskinen || || || || || |- | Kauhajoki || Va || ||align=right| 15&nbsp;152 ||align=right| 15&nbsp;122 ||align=right| 25 |- | Kauhava || Va || ||align=right| 8&nbsp;534 ||align=right| 8&nbsp;506 ||align=right| 23 |- | Kauniainen – Grankulla || UN || † ||align=right| 7&nbsp;435 ||align=right| 4&nbsp;055 ||align=right| 3&nbsp;320 |- | Kaustby se Kaustinen || || || || || |- | Kaustinen – Kaustby || Va || ||align=right| 4&nbsp;019 ||align=right| 3&nbsp;980 ||align=right| 38 |- | Keitele || K || ||align=right| 3&nbsp;353 ||align=right| 3&nbsp;351 ||align=right| 2 |- | Kelviå se Kälviä || || || || || |- | Kemi || L || ||align=right| 26&nbsp;732 ||align=right| 26&nbsp;682 ||align=right| 35 |- | Kemijärvi || L || ||align=right| 12&nbsp;685 ||align=right| 12&nbsp;675 ||align=right| 8 |- | Keminmaa || L || ||align=right| 8&nbsp;017 ||align=right| 8&nbsp;005 ||align=right| 6 |- | Kemiö ks. Kimito || || || || || |- | Kempele || OU || ||align=right| 7&nbsp;875 ||align=right| 7&nbsp;861 ||align=right| 8 |- | Kerava – Kervo || UN || ||align=right| 24&nbsp;493 ||align=right| 24&nbsp;011 ||align=right| 390 |- | Kerimäki || M || ||align=right| 6&nbsp;116 ||align=right| 6&nbsp;112 ||align=right| 2 |- | Kervo se Kerava || || || || || |- | Kestilä || OU || ||align=right| 2&nbsp;278 ||align=right| 2&nbsp;275 ||align=right| 3 |- | Kesälahti || PK || ||align=right| 3&nbsp;198 ||align=right| 3&nbsp;194 ||align=right| 2 |- | Keuruu || KS || ||align=right| 13&nbsp;034 ||align=right| 13&nbsp;015 ||align=right| 16 |- | Kihniö || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;891 ||align=right| 2&nbsp;890 ||align=right| 1 |- | Kiihtelysvaara || PK || ||align=right| 2&nbsp;238 ||align=right| 2&nbsp;238 ||align=right| – |- | Kiikala || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;153 ||align=right| 2&nbsp;145 ||align=right| 7 |- | Kiikoinen || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;452 ||align=right| 1&nbsp;449 ||align=right| – |- | Kiiminki || OU || ||align=right| 6&nbsp;558 ||align=right| 6&nbsp;542 ||align=right| 9 |- | Kimito – Kemiö || TÅ || †* ||align=right| 3&nbsp;527 ||align=right| 1&nbsp;098 ||align=right| 2&nbsp;418 |- | Kinnula || KS || ||align=right| 2&nbsp;273 ||align=right| 2&nbsp;266 ||align=right| 6 |- | Kirkkonummi – Kyrkslätt || UN || † ||align=right| 20&nbsp;527 ||align=right| 14&nbsp;897 ||align=right| 5&nbsp;569 |- | Kisko || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;170 ||align=right| 2&nbsp;157 ||align=right| 13 |- | Kitee || PK || ||align=right| 11&nbsp;432 ||align=right| 11&nbsp;422 ||align=right| 2 |- | Kittilä || L || ||align=right| 6&nbsp;327 ||align=right| 6&nbsp;317 ||align=right| 4 |- | Kiukainen || TÅ || ||align=right| 4&nbsp;161 ||align=right| 4&nbsp;160 ||align=right| 1 |- | Kiuruvesi || K || ||align=right| 12&nbsp;030 ||align=right| 12&nbsp;025 ||align=right| 2 |- | Kivijärvi || KS || ||align=right| 2&nbsp;067 ||align=right| 2&nbsp;065 ||align=right| 2 |- | Kjulo se Köyliö || || || || || |- | Kodisjoki || TÅ || ||align=right| &nbsp;553 ||align=right| &nbsp;552 ||align=right| 1 |- | Kokemäki – Kumo || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;883 ||align=right| 9&nbsp;871 ||align=right| 5 |- | Kokkola – Karleby || Va || † ||align=right| 34&nbsp;182 ||align=right| 26&nbsp;936 ||align=right| 7&nbsp;220 |- | Kolari || L || ||align=right| 4&nbsp;890 ||align=right| 4&nbsp;878 ||align=right| 10 |- | Konginkangas || KS || ||align=right| 1&nbsp;662 ||align=right| 1&nbsp;662 ||align=right| – |- | Konnevesi || KS || ||align=right| 3&nbsp;530 ||align=right| 3&nbsp;530 ||align=right| – |- | Kontiolahti || PK || ||align=right| 8&nbsp;460 ||align=right| 8&nbsp;449 ||align=right| 7 |- | Korpilahti || KS || ||align=right| 5&nbsp;004 ||align=right| 4&nbsp;998 ||align=right| 1 |- | Korpo – Korppoo || TÅ || †* ||align=right| 1&nbsp;094 ||align=right| &nbsp;270 ||align=right| 824 |- | Korppoo ks. Korpo || || || || || |- | Korsholm – Mustasaari || Va || †* ||align=right| 14&nbsp;026 ||align=right| 2&nbsp;814 ||align=right| 11&nbsp;198 |- | Korsnäs || Va || * ||align=right| 2&nbsp;339 ||align=right| 25 ||align=right| 2&nbsp;314 |- | Kortesjärvi || Va || ||align=right| 2&nbsp;852 ||align=right| 2&nbsp;830 ||align=right| 20 |- | Koski Hl || HT || ||align=right| 2&nbsp;276 ||align=right| 2&nbsp;273 ||align=right| 3 |- | Koski Tl || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;866 ||align=right| 2&nbsp;855 ||align=right| 11 |- | Kotka || Ky || ||align=right| 60&nbsp;577 ||align=right| 59&nbsp;687 ||align=right| 763 |- | Kouvola || Ky || ||align=right| 31&nbsp;322 ||align=right| 31&nbsp;151 ||align=right| 109 |- | Kristiinankaupunki ks. Kristinestad || || || || || |- | Kristinestad – Kristiinankaupunki || Va || †* ||align=right| 9&nbsp;020 ||align=right| 3&nbsp;696 ||align=right| 5&nbsp;318 |- | Kronoby – Kruunupyy || Va || †* ||align=right| 7&nbsp;051 ||align=right| &nbsp;700 ||align=right| 6&nbsp;345 |- | Kruunupyy ks. Kronoby || || || || || |- | Kuhmalahti || HT || ||align=right| 1&nbsp;128 ||align=right| 1&nbsp;126 ||align=right| 2 |- | Kuhmo || OU || ||align=right| 13&nbsp;857 ||align=right| 13&nbsp;854 ||align=right| 1 |- | Kuhmoinen || KS || ||align=right| 3&nbsp;725 ||align=right| 3&nbsp;717 ||align=right| 4 |- | Kuivaniemi || OU || ||align=right| 2&nbsp;499 ||align=right| 2&nbsp;497 ||align=right| 2 |- | Kullaa || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;736 ||align=right| 1&nbsp;734 ||align=right| 1 |- | Kumlinge || AÅ || * ||align=right| &nbsp;445 ||align=right| 9 ||align=right| 436 |- | Kumo se Kokemäki || || || || || |- | Kuopio || K || ||align=right| 75&nbsp;255 ||align=right| 75&nbsp;103 ||align=right| 91 |- | Kuorevesi || HT || ||align=right| 3&nbsp;342 ||align=right| 3&nbsp;339 ||align=right| 1 |- | Kuortane || Va || ||align=right| 5&nbsp;045 ||align=right| 5&nbsp;041 ||align=right| 4 |- | Kurikka || Va || ||align=right| 11&nbsp;358 ||align=right| 11&nbsp;338 ||align=right| 15 |- | Kuru || HT || ||align=right| 3&nbsp;220 ||align=right| 3&nbsp;219 ||align=right| 1 |- | Kustavi – Gustavs || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;286 ||align=right| 1&nbsp;271 ||align=right| 13 |- | Kuusamo || OU || ||align=right| 17&nbsp;395 ||align=right| 17&nbsp;373 ||align=right| 13 |- | Kuusankoski || Ky || ||align=right| 22&nbsp;381 ||align=right| 22&nbsp;202 ||align=right| 161 |- | Kuusjoki || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;872 ||align=right| 1&nbsp;867 ||align=right| 4 |- | Kylmäkoski || HT || ||align=right| 2&nbsp;618 ||align=right| 2&nbsp;610 ||align=right| 2 |- | Kyrkslätt se Kirkkonummi || || || || || |- | Kyyjärvi || KS || ||align=right| 1&nbsp;957 ||align=right| 1&nbsp;957 ||align=right| – |- | Kälviä – Kelviå || Va || ||align=right| 4&nbsp;090 ||align=right| 4&nbsp;050 ||align=right| 38 |- | Kärkölä || HT || ||align=right| 5&nbsp;050 ||align=right| 5&nbsp;039 ||align=right| 9 |- | Kärsämäki || OU || ||align=right| 3&nbsp;448 ||align=right| 3&nbsp;446 ||align=right| 2 |- | Kökar || AÅ || * ||align=right| &nbsp;301 ||align=right| 5 ||align=right| 296 |- | Köyliö – Kjulo || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;490 ||align=right| 3&nbsp;485 ||align=right| 1 |- | Lahti – Lahtis || HT || ||align=right| 94&nbsp;692 ||align=right| 94&nbsp;201 ||align=right| 295 |- | Lahtis se Lahti || || || || || |- | Laihela se Laihia || || || || || |- | Laihia – Laihela || Va || ||align=right| 7&nbsp;132 ||align=right| 7&nbsp;094 ||align=right| 33 |- | Laitila || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;984 ||align=right| 8&nbsp;973 ||align=right| 10 |- | Lammi || HT || ||align=right| 5&nbsp;970 ||align=right| 5&nbsp;962 ||align=right| 6 |- | Lapinjärvi – Lappträsk || UN || † ||align=right| 3&nbsp;578 ||align=right| 2&nbsp;273 ||align=right| 1&nbsp;304 |- | Lapinlahti || K || ||align=right| 7&nbsp;752 ||align=right| 7&nbsp;747 ||align=right| 3 |- | Lappajärvi || Va || ||align=right| 4&nbsp;590 ||align=right| 4&nbsp;581 ||align=right| 8 |- | Lappeenranta – Villmanstrand || Ky || ||align=right| 53&nbsp;817 ||align=right| 53&nbsp;625 ||align=right| 95 |- | Lappi || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;394 ||align=right| 3&nbsp;393 ||align=right| – |- | Lappo se Lapua || || || || || |- | Lappträsk se Lapinjärvi || || || || || |- | Lapua – Lappo || Va || ||align=right| 14&nbsp;592 ||align=right| 14&nbsp;586 ||align=right| 5 |- | Larsmo – Luoto || Va || * ||align=right| 3&nbsp;172 ||align=right| &nbsp;180 ||align=right| 2&nbsp;991 |- | Laukaa || KS || ||align=right| 13&nbsp;829 ||align=right| 13&nbsp;812 ||align=right| 10 |- | Lavia || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;852 ||align=right| 2&nbsp;852 ||align=right| – |- | Lehtimäki || Va || ||align=right| 2&nbsp;437 ||align=right| 2&nbsp;437 ||align=right| – |- | Leivonmäki || KS || ||align=right| 1&nbsp;519 ||align=right| 1&nbsp;518 ||align=right| – |- | Lemi || Ky || ||align=right| 2&nbsp;850 ||align=right| 2&nbsp;845 ||align=right| 3 |- | Lemland || AÅ || * ||align=right| &nbsp;988 ||align=right| 38 ||align=right| 941 |- | Lempäälä || HT || ||align=right| 12&nbsp;901 ||align=right| 12&nbsp;844 ||align=right| 37 |- | Lemu || TÅ || ||align=right| &nbsp;923 ||align=right| &nbsp;915 ||align=right| 8 |- | Leppävirta || K || ||align=right| 11&nbsp;476 ||align=right| 11&nbsp;466 ||align=right| 7 |- | Lestijärvi || Va || ||align=right| 1&nbsp;039 ||align=right| 1&nbsp;039 ||align=right| – |- | Lieksa || PK || ||align=right| 18&nbsp;972 ||align=right| 18&nbsp;961 ||align=right| 7 |- | Lieto – Lundo || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;900 ||align=right| 9&nbsp;808 ||align=right| 86 |- | Liljendal || UN || †* ||align=right| 1&nbsp;399 ||align=right| &nbsp;169 ||align=right| 1&nbsp;230 |- | Lillkyro se Vähäkyrö || || || || || |- | Limingo se Liminka || || || || || |- | Liminka – Limingo || OU || ||align=right| 4&nbsp;149 ||align=right| 4&nbsp;143 ||align=right| 4 |- | Liperi || PK || ||align=right| 10&nbsp;819 ||align=right| 10&nbsp;811 ||align=right| 7 |- | Lochteå se Lohtaja || || || || || |- | Lohja, kaup. – Lojo, stad || UN || ||align=right| 14&nbsp;226 ||align=right| 13&nbsp;747 ||align=right| 459 |- | Lohjan kunta – Lojo kommun || UN || † ||align=right| 16&nbsp;111 ||align=right| 14&nbsp;821 ||align=right| 1&nbsp;277 |- | Lohtaja – Lochteå || Va || ||align=right| 2&nbsp;918 ||align=right| 2&nbsp;910 ||align=right| 8 |- | Loimaa, kaup. – stad || TÅ || ||align=right| 6&nbsp;730 ||align=right| 6&nbsp;718 ||align=right| 10 |- | Loimaa kommun se Loimaan kunta || || || || || |- | Loimaan kunta – Loimaa kommun || TÅ || ||align=right| 6&nbsp;672 ||align=right| 6&nbsp;654 ||align=right| 7 |- | Lojo, stad se Lohja, kaup. || || || || || |- | Lojo kommun se Lohjan kunta || || || || || |- | Loppi || HT || ||align=right| 6&nbsp;683 ||align=right| 6&nbsp;668 ||align=right| 10 |- | Loviisa – Lovisa || UN || † ||align=right| 8&nbsp;933 ||align=right| 5&nbsp;182 ||align=right| 3&nbsp;731 |- | Lovisa se Loviisa || || || || || |- | Luhanka || KS || ||align=right| 1&nbsp;349 ||align=right| 1&nbsp;349 ||align=right| – |- | Lumijoki || OU || ||align=right| 1&nbsp;386 ||align=right| 1&nbsp;386 ||align=right| – |- | Lumparland || AÅ || * ||align=right| &nbsp;312 ||align=right| 14 ||align=right| 296 |- | Lundo se Lieto || || || || || |- | Luopioinen || HT || ||align=right| 2&nbsp;707 ||align=right| 2&nbsp;704 ||align=right| 1 |- | Luoto ks. Larsmo || || || || || |- | Luumäki || Ky || ||align=right| 5&nbsp;695 ||align=right| 5&nbsp;684 ||align=right| 6 |- | Luvia || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;338 ||align=right| 3&nbsp;294 ||align=right| 43 |- | Längelmäki || HT || ||align=right| 2&nbsp;320 ||align=right| 2&nbsp;318 ||align=right| 2 |- | Maalahti ks. Malax || || || || || |- | Maaninka || K || ||align=right| 4&nbsp;385 ||align=right| 4&nbsp;384 ||align=right| 1 |- | Maarianhamina ks. Mariehamn || || || || || |- | Maksamaa ks. Maxmo || || || || || |- | Malax – Maalahti || Va || * ||align=right| 5&nbsp;727 ||align=right| &nbsp;438 ||align=right| 5&nbsp;285 |- | Mariehamn – Maarianhamina || AÅ || * ||align=right| 9&nbsp;606 ||align=right| &nbsp;616 ||align=right| 8&nbsp;922 |- | Marttila || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;266 ||align=right| 2&nbsp;261 ||align=right| 5 |- | Masku || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;583 ||align=right| 3&nbsp;560 ||align=right| 21 |- | Maxmo – Maksamaa || Va || * ||align=right| 1&nbsp;046 ||align=right| 35 ||align=right| 1&nbsp;010 |- | Mellilä || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;537 ||align=right| 1&nbsp;537 ||align=right| – |- | Merijärvi || OU || ||align=right| 1&nbsp;396 ||align=right| 1&nbsp;395 ||align=right| – |- | Merikarvia – Sastmola || TÅ || ||align=right| 4&nbsp;199 ||align=right| 4&nbsp;183 ||align=right| 13 |- | Merimasku || TÅ || ||align=right| &nbsp;750 ||align=right| &nbsp;740 ||align=right| 7 |- | Miehikkälä || Ky || ||align=right| 3&nbsp;162 ||align=right| 3&nbsp;160 ||align=right| 1 |- | Mietoinen || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;543 ||align=right| 1&nbsp;542 ||align=right| 1 |- | Mikkeli, kaup. – St Michel, stad || M || ||align=right| 28&nbsp;623 ||align=right| 28&nbsp;554 ||align=right| 37 |- | Mikkelin maalaiskunta – St Michels landskommun || M || ||align=right| 12&nbsp;688 ||align=right| 12&nbsp;665 ||align=right| 11 |- | Mouhijärvi || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;817 ||align=right| 2&nbsp;814 ||align=right| 3 |- | Muhos || OU || ||align=right| 6&nbsp;753 ||align=right| 6&nbsp;743 ||align=right| 1 |- | Multia || KS || ||align=right| 2&nbsp;618 ||align=right| 2&nbsp;616 ||align=right| 1 |- | Muonio || L || ||align=right| 2&nbsp;825 ||align=right| 2&nbsp;818 ||align=right| 5 |- | Mustasaari ks. Korsholm || || || || || |- | Muurame || KS || ||align=right| 5&nbsp;025 ||align=right| 5&nbsp;007 ||align=right| 7 |- | Muurla || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;310 ||align=right| 1&nbsp;301 ||align=right| 8 |- | Mynämäki || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;817 ||align=right| 5&nbsp;800 ||align=right| 16 |- | Myrskylä – Mörskom || UN || † ||align=right| 2&nbsp;047 ||align=right| 1&nbsp;769 ||align=right| 277 |- | Mäntsälä || UN || ||align=right| 11&nbsp;601 ||align=right| 11&nbsp;547 ||align=right| 45 |- | Mänttä || HT || ||align=right| 8&nbsp;161 ||align=right| 8&nbsp;115 ||align=right| 39 |- | Mäntyharju || M || ||align=right| 8&nbsp;107 ||align=right| 8&nbsp;103 ||align=right| 4 |- | Mörskom se Myrskylä || || || || || |- | Naantali – Nådendal || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;062 ||align=right| 8&nbsp;863 ||align=right| 172 |- | Nagu – Nauvo || TÅ || †* ||align=right| 1&nbsp;400 ||align=right| &nbsp;257 ||align=right| 1&nbsp;142 |- | Nakkila || TÅ || ||align=right| 6&nbsp;305 ||align=right| 6&nbsp;285 ||align=right| 19 |- | Nastola || HT || ||align=right| 14&nbsp;056 ||align=right| 14&nbsp;002 ||align=right| 33 |- | Nauvo ks. Nagu || || || || || |- | Nilsiä || K || ||align=right| 8&nbsp;022 ||align=right| 8&nbsp;016 ||align=right| 4 |- | Nivala || OU || ||align=right| 10&nbsp;702 ||align=right| 10&nbsp;691 ||align=right| 8 |- | Nokia || HT || ||align=right| 23&nbsp;764 ||align=right| 23&nbsp;663 ||align=right| 76 |- | Noormarkku – Norrmark || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;769 ||align=right| 5&nbsp;718 ||align=right| 42 |- | Norrmark se Noormarkku || || || || || |- | Nousiainen – Nousis || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;480 ||align=right| 3&nbsp;452 ||align=right| 28 |- | Nousis se Nousiainen || || || || || |- | Nuijamaa || Ky || ||align=right| 1&nbsp;277 ||align=right| 1&nbsp;277 ||align=right| – |- | Nummi-Pusula || UN || ||align=right| 5&nbsp;329 ||align=right| 5&nbsp;306 ||align=right| 14 |- | Nurmes || PK || ||align=right| 11&nbsp;590 ||align=right| 11&nbsp;582 ||align=right| 3 |- | Nurmijärvi || UN || ||align=right| 22&nbsp;399 ||align=right| 22&nbsp;149 ||align=right| 199 |- | Nurmo || Va || ||align=right| 7&nbsp;728 ||align=right| 7&nbsp;713 ||align=right| 12 |- | Nykarleby – Uusikaarlepyy || Va || †* ||align=right| 7&nbsp;593 ||align=right| &nbsp;670 ||align=right| 6&nbsp;914 |- | Nyslott se Savonlinna || || || || || |- | Nystad se Uusikaupunki || || || || || |- | Nådendal se Naantali || || || || || |- | Närpes – Närpiö || Va || * ||align=right| 10&nbsp;785 ||align=right| &nbsp;662 ||align=right| 10&nbsp;113 |- | Närpiö ks. Närpes || || || || || |- | Oravainen ks. Oravais || || || || || |- | Oravais – Oravainen || Va || †* ||align=right| 2&nbsp;600 ||align=right| &nbsp;391 ||align=right| 2&nbsp;209 |- | Orimattila || UN || ||align=right| 13&nbsp;249 ||align=right| 13&nbsp;188 ||align=right| 43 |- | Oripää || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;469 ||align=right| 1&nbsp;469 ||align=right| – |- | Orivesi || HT || ||align=right| 8&nbsp;866 ||align=right| 8&nbsp;854 ||align=right| 7 |- | Oulainen || OU || ||align=right| 8&nbsp;017 ||align=right| 8&nbsp;007 ||align=right| 5 |- | Oulu – Uleåborg || OU || ||align=right| 94&nbsp;869 ||align=right| 94&nbsp;462 ||align=right| 271 |- | Oulunsalo || OU || ||align=right| 4&nbsp;711 ||align=right| 4&nbsp;703 ||align=right| 5 |- | Outokumpu || PK || ||align=right| 10&nbsp;303 ||align=right| 10&nbsp;294 ||align=right| 7 |- | Padasjoki || HT || ||align=right| 4&nbsp;617 ||align=right| 4&nbsp;610 ||align=right| 5 |- | Paimio – Pemar || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;388 ||align=right| 8&nbsp;321 ||align=right| 56 |- | Paltamo || OU || ||align=right| 5&nbsp;429 ||align=right| 5&nbsp;425 ||align=right| 1 |- | Parainen ks. Pargas || || || || || |- | Pargas – Parainen || TÅ || †* ||align=right| 11&nbsp;163 ||align=right| 4&nbsp;248 ||align=right| 6&nbsp;897 |- | Parikkala || Ky || ||align=right| 5&nbsp;757 ||align=right| 5&nbsp;749 ||align=right| 3 |- | Parkano || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;815 ||align=right| 8&nbsp;801 ||align=right| 12 |- | Pattijoki || OU || ||align=right| 4&nbsp;922 ||align=right| 4&nbsp;916 ||align=right| 3 |- | Pedersöre – Pietarsaaren maalaiskunta || Va || †* ||align=right| 8&nbsp;865 ||align=right| &nbsp;729 ||align=right| 8&nbsp;133 |- | Pelkosenniemi || L || ||align=right| 1&nbsp;567 ||align=right| 1&nbsp;565 ||align=right| 1 |- | Pello || L || ||align=right| 5&nbsp;691 ||align=right| 5&nbsp;687 ||align=right| 3 |- | Pemar se Paimio || || || || || |- | Perho || Va || ||align=right| 3&nbsp;168 ||align=right| 3&nbsp;167 ||align=right| 1 |- | Pernaja ks. Pernå || || || || || |- | Perniö – Bjärnå || TÅ || ||align=right| 6&nbsp;598 ||align=right| 6&nbsp;521 ||align=right| 74 |- | Pernå – Pernaja || UN || †* ||align=right| 3&nbsp;767 ||align=right| &nbsp;960 ||align=right| 2&nbsp;806 |- | Pertteli || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;436 ||align=right| 3&nbsp;411 ||align=right| 21 |- | Pertunmaa || M || ||align=right| 2&nbsp;783 ||align=right| 2&nbsp;782 ||align=right| 1 |- | Peräseinäjoki || Va || ||align=right| 4&nbsp;212 ||align=right| 4&nbsp;210 ||align=right| 2 |- | Petäjävesi || KS || ||align=right| 3&nbsp;712 ||align=right| 3&nbsp;705 ||align=right| 4 |- | Pieksämäen maalaiskunta – Pieksämäki landskommun || M || ||align=right| 6&nbsp;429 ||align=right| 6&nbsp;424 ||align=right| 4 |- | Pieksämäki, kaup. – stad || M || ||align=right| 14&nbsp;011 ||align=right| 13&nbsp;998 ||align=right| 7 |- | Pieksämäki landskommun se Pieksämäen maalaiskunta || || || || || |- | Pielavesi || K || ||align=right| 7&nbsp;380 ||align=right| 7&nbsp;374 ||align=right| 5 |- | Pietarsaaren maalaiskunta ks. Pedersöre || || || || || |- | Pietarsaari, kaup. ks. Jakobstad || || || || || |- | Pihtipudas || KS || ||align=right| 6&nbsp;038 ||align=right| 6&nbsp;034 ||align=right| 1 |- | Piikkiö – Pikis || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;514 ||align=right| 5&nbsp;442 ||align=right| 62 |- | Piippola || OU || ||align=right| 1&nbsp;529 ||align=right| 1&nbsp;529 ||align=right| – |- | Pikis se Piikkiö || || || || || |- | Pirkkala – Birkala || HT || ||align=right| 9&nbsp;814 ||align=right| 9&nbsp;749 ||align=right| 52 |- | Pohja – Pojo || UN || † ||align=right| 5&nbsp;540 ||align=right| 3&nbsp;176 ||align=right| 2&nbsp;354 |- | Pojo se Pohja || || || || || |- | Polvijärvi || PK || ||align=right| 6&nbsp;093 ||align=right| 6&nbsp;086 ||align=right| 4 |- | Pomarkku – Påmark || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;012 ||align=right| 3&nbsp;009 ||align=right| 1 |- | Pori – Björneborg || TÅ || ||align=right| 79&nbsp;223 ||align=right| 78&nbsp;645 ||align=right| 489 |- | Pornainen – Borgnäs || UN || ||align=right| 2&nbsp;425 ||align=right| 2&nbsp;396 ||align=right| 27 |- | Porvoo, kaup. – Borgå, stad || UN || † ||align=right| 19&nbsp;226 ||align=right| 11&nbsp;493 ||align=right| 7&nbsp;695 |- | Porvoon maalaiskunta – Borgå landskommun || UN || † ||align=right| 19&nbsp;350 ||align=right| 11&nbsp;400 ||align=right| 7&nbsp;926 |- | Posio || L || ||align=right| 5&nbsp;960 ||align=right| 5&nbsp;955 ||align=right| 5 |- | Pudasjärvi || OU || ||align=right| 11&nbsp;507 ||align=right| 11&nbsp;501 ||align=right| 2 |- | Pukkila || UN || ||align=right| 1&nbsp;654 ||align=right| 1&nbsp;649 ||align=right| 5 |- | Pulkkila || OU || ||align=right| 2&nbsp;050 ||align=right| 2&nbsp;049 ||align=right| 1 |- | Punkaharju || M || ||align=right| 4&nbsp;801 ||align=right| 4&nbsp;790 ||align=right| 3 |- | Punkalaidun || TÅ || ||align=right| 4&nbsp;561 ||align=right| 4&nbsp;559 ||align=right| 1 |- | Puolanka || OU || ||align=right| 5&nbsp;303 ||align=right| 5&nbsp;302 ||align=right| – |- | Puumala || M || ||align=right| 3&nbsp;693 ||align=right| 3&nbsp;688 ||align=right| 2 |- | Pyhtää – Pyttis || Ky || † ||align=right| 5&nbsp;222 ||align=right| 4&nbsp;456 ||align=right| 761 |- | Pyhäjoki || OU || ||align=right| 3&nbsp;631 ||align=right| 3&nbsp;628 ||align=right| 1 |- | Pyhäjärvi || OU || ||align=right| 8&nbsp;040 ||align=right| 8&nbsp;034 ||align=right| 5 |- | Pyhäntä || OU || ||align=right| 1&nbsp;764 ||align=right| 1&nbsp;763 ||align=right| – |- | Pyhäranta || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;251 ||align=right| 2&nbsp;246 ||align=right| 2 |- | Pyhäselkä || PK || ||align=right| 5&nbsp;293 ||align=right| 5&nbsp;287 ||align=right| 3 |- | Pylkönmäki || KS || ||align=right| 1&nbsp;387 ||align=right| 1&nbsp;386 ||align=right| – |- | Pyttis se Pyhtää || || || || || |- | Påmark se Pomarkku || || || || || |- | Pälkäne || HT || ||align=right| 3&nbsp;813 ||align=right| 3&nbsp;799 ||align=right| 11 |- | Pöytyä || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;553 ||align=right| 3&nbsp;548 ||align=right| 5 |- | Raahe – Brahestad || OU || ||align=right| 18&nbsp;823 ||align=right| 18&nbsp;779 ||align=right| 29 |- | Raisio – Reso || TÅ || ||align=right| 18&nbsp;248 ||align=right| 18&nbsp;033 ||align=right| 188 |- | Rantasalmi || M || ||align=right| 5&nbsp;431 ||align=right| 5&nbsp;417 ||align=right| 11 |- | Rantsila || OU || ||align=right| 2&nbsp;482 ||align=right| 2&nbsp;482 ||align=right| – |- | Ranua || L || ||align=right| 5&nbsp;579 ||align=right| 5&nbsp;577 ||align=right| 2 |- | Rauma, kaup – Raumo, stad || TÅ || ||align=right| 30&nbsp;911 ||align=right| 30&nbsp;720 ||align=right| 143 |- | Rauman maalaiskunta – Raumo landskommun || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;360 ||align=right| 8&nbsp;350 ||align=right| 5 |- | Raumo, stad se Rauma, kaup. || || || || || |- | Raumo landskommun se Rauman maalaiskunta || || || || || |- | Rautalampi || K || ||align=right| 4&nbsp;783 ||align=right| 4&nbsp;781 ||align=right| 1 |- | Rautavaara || K || ||align=right| 3&nbsp;391 ||align=right| 3&nbsp;388 ||align=right| 1 |- | Rautjärvi || Ky || ||align=right| 5&nbsp;936 ||align=right| 5&nbsp;932 ||align=right| 2 |- | Reisjärvi || OU || ||align=right| 3&nbsp;658 ||align=right| 3&nbsp;656 ||align=right| 1 |- | Renko || HT || ||align=right| 2&nbsp;205 ||align=right| 2&nbsp;202 ||align=right| 3 |- | Reso se Raisio || || || || || |- | Riihimäki || HT || ||align=right| 24&nbsp;005 ||align=right| 23&nbsp;898 ||align=right| 82 |- | Rimito se Rymättylä || || || || || |- | Ristiina || M || ||align=right| 5&nbsp;551 ||align=right| 5&nbsp;542 ||align=right| 5 |- | Ristijärvi || OU || ||align=right| 2&nbsp;447 ||align=right| 2&nbsp;446 ||align=right| – |- | Rovaniemen maalaiskunta – Rovaniemi landskommun || L || ||align=right| 18&nbsp;148 ||align=right| 18&nbsp;115 ||align=right| 22 |- | Rovaniemi, kaup. – stad || L || ||align=right| 30&nbsp;759 ||align=right| 30&nbsp;660 ||align=right| 47 |- | Rovaniemi landskommun se Rovaniemen maalaiskunta || || || || || |- | Ruokolahti || Ky || ||align=right| 6&nbsp;575 ||align=right| 6&nbsp;571 ||align=right| 1 |- | Ruotsinpyhtää – Strömfors || UN || † ||align=right| 3&nbsp;460 ||align=right| 2&nbsp;717 ||align=right| 741 |- | Ruovesi || HT || ||align=right| 6&nbsp;583 ||align=right| 6&nbsp;568 ||align=right| 14 |- | Rusko || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;191 ||align=right| 2&nbsp;155 ||align=right| 33 |- | Ruukki || OU || ||align=right| 4&nbsp;912 ||align=right| 4&nbsp;910 ||align=right| – |- | Rymättylä – Rimito || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;755 ||align=right| 1&nbsp;738 ||align=right| 15 |- | Rääkkylä || PK || ||align=right| 4&nbsp;042 ||align=right| 4&nbsp;038 ||align=right| 3 |- | Saari || Ky || ||align=right| 2&nbsp;181 ||align=right| 2&nbsp;180 ||align=right| – |- | Saarijärvi || KS || ||align=right| 10&nbsp;554 ||align=right| 10&nbsp;541 ||align=right| 7 |- | Sagu se Sauvo || || || || || |- | Sahalahti || HT || ||align=right| 1&nbsp;930 ||align=right| 1&nbsp;927 ||align=right| 3 |- | Salla || L || ||align=right| 7&nbsp;177 ||align=right| 7&nbsp;171 ||align=right| 1 |- | Salo || TÅ || ||align=right| 19&nbsp;918 ||align=right| 19&nbsp;752 ||align=right| 152 |- | Saltvik || AÅ || * ||align=right| 1&nbsp;568 ||align=right| 34 ||align=right| 1&nbsp;531 |- | Sammatti || UN || ||align=right| 1&nbsp;014 ||align=right| 1&nbsp;009 ||align=right| 4 |- | Sastmola se Merikarvia || || || || || |- | Sauvo – Sagu || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;537 ||align=right| 2&nbsp;498 ||align=right| 34 |- | Savitaipale || Ky || ||align=right| 5&nbsp;152 ||align=right| 5&nbsp;139 ||align=right| 4 |- | Savonlinna – Nyslott || M || ||align=right| 28&nbsp;451 ||align=right| 28&nbsp;387 ||align=right| 25 |- | Savonranta || M || ||align=right| 1&nbsp;773 ||align=right| 1&nbsp;772 ||align=right| 1 |- | Savukoski || L || ||align=right| 1&nbsp;937 ||align=right| 1&nbsp;935 ||align=right| 1 |- | Seinäjoki || Va || ||align=right| 25&nbsp;100 ||align=right| 25&nbsp;012 ||align=right| 76 |- | Sibbo – Sipoo || UN || †* ||align=right| 13&nbsp;290 ||align=right| 5&nbsp;941 ||align=right| 7&nbsp;322 |- | Sievi || OU || ||align=right| 4&nbsp;494 ||align=right| 4&nbsp;493 ||align=right| – |- | Siikainen || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;517 ||align=right| 2&nbsp;514 ||align=right| 2 |- | Siikajoki || OU || ||align=right| 1&nbsp;255 ||align=right| 1&nbsp;255 ||align=right| – |- | Siilinjärvi || K || ||align=right| 15&nbsp;603 ||align=right| 15&nbsp;578 ||align=right| 15 |- | Simo || L || ||align=right| 4&nbsp;231 ||align=right| 4&nbsp;226 ||align=right| 3 |- | Sipoo ks. Sibbo || || || || || |- | Siuntio – Sjundeå || UN || † ||align=right| 3&nbsp;721 ||align=right| 1&nbsp;925 ||align=right| 1&nbsp;786 |- | Sjundeå se Siuntio || || || || || |- | Sodankylä || L || ||align=right| 10&nbsp;244 ||align=right| 10&nbsp;205 ||align=right| 8 |- | Soini || Va || ||align=right| 2&nbsp;997 ||align=right| 2&nbsp;996 ||align=right| 1 |- | Somero || HT || ||align=right| 10&nbsp;128 ||align=right| 10&nbsp;109 ||align=right| 17 |- | Sonkajärvi || K || ||align=right| 6&nbsp;624 ||align=right| 6&nbsp;621 ||align=right| 1 |- | Sotkamo || OU || ||align=right| 11&nbsp;445 ||align=right| 11&nbsp;438 ||align=right| 3 |- | Sottunga || AÅ || * ||align=right| &nbsp;146 ||align=right| 5 ||align=right| 141 |- | St Karins se Kaarina || || || || || |- | St Michel, stad se Mikkeli, kaup. || || || || || |- | St Michels landskommun se Mikkelin maalaiskunta || || || || || |- | Storkyro se Isokyrö || || || || || |- | Storå se Isojoki || || || || || |- | Strömfors se Ruotsinpyhtää || || || || || |- | Sulkava || M || ||align=right| 4&nbsp;328 ||align=right| 4&nbsp;325 ||align=right| 1 |- | Sumiainen || KS || ||align=right| 1&nbsp;396 ||align=right| 1&nbsp;396 ||align=right| – |- | Sund || AÅ || * ||align=right| &nbsp;939 ||align=right| 27 ||align=right| 907 |- | Suodenniemi || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;527 ||align=right| 1&nbsp;525 ||align=right| 1 |- | Suolahti || KS || ||align=right| 6&nbsp;210 ||align=right| 6&nbsp;205 ||align=right| 3 |- | Suomenniemi || Ky || ||align=right| 1&nbsp;074 ||align=right| 1&nbsp;073 ||align=right| 1 |- | Suomusjärvi || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;357 ||align=right| 1&nbsp;350 ||align=right| 6 |- | Suomussalmi || OU || ||align=right| 13&nbsp;387 ||align=right| 13&nbsp;384 ||align=right| 1 |- | Suonenjoki || K || ||align=right| 9&nbsp;076 ||align=right| 9&nbsp;069 ||align=right| 3 |- | Sysmä || M || ||align=right| 6&nbsp;032 ||align=right| 6&nbsp;028 ||align=right| 2 |- | Säkylä || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;186 ||align=right| 5&nbsp;168 ||align=right| 12 |- | Särkisalo – Finby || TÅ || † ||align=right| &nbsp;917 ||align=right| &nbsp;774 ||align=right| 142 |- | Säynätsalo || KS || ||align=right| 3&nbsp;089 ||align=right| 3&nbsp;085 ||align=right| 2 |- | Taipalsaari || Ky || ||align=right| 3&nbsp;873 ||align=right| 3&nbsp;864 ||align=right| 4 |- | Taivalkoski || OU || ||align=right| 5&nbsp;883 ||align=right| 5&nbsp;882 ||align=right| 1 |- | Taivassalo – Tövsala || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;985 ||align=right| 1&nbsp;971 ||align=right| 11 |- | Tammela || HT || ||align=right| 5&nbsp;581 ||align=right| 5&nbsp;572 ||align=right| 6 |- | Tammerfors se Tampere || || || || || |- | Tammisaari ks. Ekenäs || || || || || |- | Tampere – Tammerfors || HT || ||align=right| 167&nbsp;028 ||align=right| 165&nbsp;619 ||align=right| 1&nbsp;033 |- | Tarvasjoki || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;722 ||align=right| 1&nbsp;712 ||align=right| 10 |- | Tavastehus se Hämeenlinna || || || || || |- | Tavastkyro se Hämeenkyrö || || || || || |- | Temmes || OU || ||align=right| &nbsp;611 ||align=right| &nbsp;610 ||align=right| – |- | Tenala – Tenhola || UN || †* ||align=right| 2&nbsp;997 ||align=right| &nbsp;402 ||align=right| 2&nbsp;593 |- | Tenhola ks. Tenala || || || || || |- | Tervo || K || ||align=right| 2&nbsp;357 ||align=right| 2&nbsp;356 ||align=right| – |- | Tervola || L || ||align=right| 4&nbsp;604 ||align=right| 4&nbsp;602 ||align=right| – |- | Teuva – Östermark || Va || ||align=right| 7&nbsp;600 ||align=right| 7&nbsp;572 ||align=right| 26 |- | Tohmajärvi || PK || ||align=right| 6&nbsp;249 ||align=right| 6&nbsp;248 ||align=right| 1 |- | Toholampi || Va || ||align=right| 3&nbsp;995 ||align=right| 3&nbsp;995 ||align=right| – |- | Toijala || HT || ||align=right| 8&nbsp;028 ||align=right| 8&nbsp;016 ||align=right| 10 |- | Toivakka || KS || ||align=right| 2&nbsp;457 ||align=right| 2&nbsp;451 ||align=right| 1 |- | Torneå se Tornio || || || || || |- | Tornio – Torneå || L || ||align=right| 21&nbsp;333 ||align=right| 21&nbsp;290 ||align=right| 34 |- | Träskända se Järvenpää || || || || || |- | Turku – Åbo || TÅ || † ||align=right| 163&nbsp;526 ||align=right| 154&nbsp;717 ||align=right| 8&nbsp;377 |- | Tusby se Tuusula || || || || || |- | Tuulos || HT || ||align=right| 1&nbsp;572 ||align=right| 1&nbsp;571 ||align=right| 1 |- | Tuupovaara || PK || ||align=right| 3&nbsp;036 ||align=right| 3&nbsp;034 ||align=right| 1 |- | Tuusniemi || K || ||align=right| 4&nbsp;085 ||align=right| 4&nbsp;083 ||align=right| – |- | Tuusula – Tusby || UN || ||align=right| 22&nbsp;698 ||align=right| 22&nbsp;198 ||align=right| 443 |- | Tyrnävä || OU || ||align=right| 3&nbsp;306 ||align=right| 3&nbsp;304 ||align=right| 1 |- | Tövsala se Taivassalo || || || || || |- | Töysä || Va || ||align=right| 3&nbsp;154 ||align=right| 3&nbsp;152 ||align=right| 1 |- | Uleåborg se Oulu || || || || || |- | Ullava || Va || ||align=right| 1&nbsp;022 ||align=right| 1&nbsp;021 ||align=right| 1 |- | Ulvila – Ulvsby || TÅ || ||align=right| 11&nbsp;400 ||align=right| 11&nbsp;347 ||align=right| 40 |- | Ulvsby se Ulvila || || || || || |- | Urjala || HT || ||align=right| 6&nbsp;359 ||align=right| 6&nbsp;345 ||align=right| 9 |- | Utajärvi || OU || ||align=right| 3&nbsp;757 ||align=right| 3&nbsp;754 ||align=right| – |- | Utsjoki || L || ||align=right| 1&nbsp;490 ||align=right| &nbsp;724 ||align=right| 3 |- | Uukuniemi || Ky || ||align=right| &nbsp;758 ||align=right| &nbsp;758 ||align=right| – |- | Uurainen || KS || ||align=right| 2&nbsp;746 ||align=right| 2&nbsp;746 ||align=right| – |- | Uusikaarlepyy ks. Nykarleby || || || || || |- | Uusikaupunki – Nystad || TÅ || ||align=right| 13&nbsp;672 ||align=right| 13&nbsp;563 ||align=right| 96 |- | Vaala || OU || ||align=right| 4&nbsp;840 ||align=right| 4&nbsp;836 ||align=right| 2 |- | Vaasa – Vasa || Va || † ||align=right| 53&nbsp;903 ||align=right| 38&nbsp;897 ||align=right| 14&nbsp;930 |- | Vahto || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;272 ||align=right| 1&nbsp;261 ||align=right| 11 |- | Valkeakoski || HT || ||align=right| 22&nbsp;708 ||align=right| 22&nbsp;581 ||align=right| 87 |- | Valkeala || Ky || ||align=right| 10&nbsp;681 ||align=right| 10&nbsp;641 ||align=right| 34 |- | Valtimo || PK || ||align=right| 3&nbsp;992 ||align=right| 3&nbsp;987 ||align=right| 3 |- | Vammala || TÅ || ||align=right| 16&nbsp;003 ||align=right| 15&nbsp;965 ||align=right| 26 |- | Vampula || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;134 ||align=right| 2&nbsp;132 ||align=right| – |- | Vanda se Vantaa || || || || || |- | Vantaa – Vanda || UN || † ||align=right| 134&nbsp;040 ||align=right| 127&nbsp;011 ||align=right| 6&nbsp;504 |- | Varkaus || K || ||align=right| 24&nbsp;770 ||align=right| 24&nbsp;625 ||align=right| 117 |- | Varpaisjärvi || K || ||align=right| 3&nbsp;671 ||align=right| 3&nbsp;671 ||align=right| – |- | Vasa se Vaasa || || || || || |- | Veckelax se Vehkalahti || || || || || |- | Vehkalahti – Veckelax || Ky || ||align=right| 12&nbsp;415 ||align=right| 12&nbsp;382 ||align=right| 22 |- | Vehmaa || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;919 ||align=right| 2&nbsp;913 ||align=right| 6 |- | Vehmersalmi || K || ||align=right| 2&nbsp;451 ||align=right| 2&nbsp;441 ||align=right| 1 |- | Velkua || TÅ || ||align=right| &nbsp;138 ||align=right| &nbsp;136 ||align=right| 2 |- | Vesanto || K || ||align=right| 3&nbsp;539 ||align=right| 3&nbsp;534 ||align=right| 2 |- | Vesilahti || HT || ||align=right| 3&nbsp;038 ||align=right| 3&nbsp;035 ||align=right| 1 |- | Veteli – Vetil || Va || ||align=right| 3&nbsp;956 ||align=right| 3&nbsp;913 ||align=right| 42 |- | Vetil se Veteli || || || || || |- | Vichtis se Vihti || || || || || |- | Vieremä || K || ||align=right| 5&nbsp;089 ||align=right| 5&nbsp;084 ||align=right| – |- | Vihanti || OU || ||align=right| 3&nbsp;985 ||align=right| 3&nbsp;984 ||align=right| 1 |- | Vihti – Vichtis || UN || ||align=right| 17&nbsp;359 ||align=right| 17&nbsp;015 ||align=right| 309 |- | Viiala || HT || ||align=right| 5&nbsp;124 ||align=right| 5&nbsp;116 ||align=right| 6 |- | Viitasaari || KS || ||align=right| 8&nbsp;940 ||align=right| 8&nbsp;931 ||align=right| 7 |- | Viljakkala || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;807 ||align=right| 1&nbsp;806 ||align=right| 1 |- | Villmanstrand se Lappeenranta || || || || || |- | Villnäs se Askainen || || || || || |- | Vilppula || HT || ||align=right| 7&nbsp;051 ||align=right| 7&nbsp;041 ||align=right| 9 |- | Vimpeli || Va || ||align=right| 3&nbsp;743 ||align=right| 3&nbsp;738 ||align=right| 3 |- | Virdois se Virrat || || || || || |- | Virolahti || Ky || ||align=right| 4&nbsp;459 ||align=right| 4&nbsp;451 ||align=right| 6 |- | Virrat – Virdois || HT || ||align=right| 9&nbsp;596 ||align=right| 9&nbsp;584 ||align=right| 10 |- | Virtasalmi || M || ||align=right| 1&nbsp;700 ||align=right| 1&nbsp;699 ||align=right| – |- | Vuolijoki || OU || ||align=right| 3&nbsp;429 ||align=right| 3&nbsp;424 ||align=right| 2 |- | Vårdö || AÅ || * ||align=right| &nbsp;382 ||align=right| 7 ||align=right| 375 |- | Vähäkyrö – Lillkyro || Va || ||align=right| 4&nbsp;689 ||align=right| 4&nbsp;638 ||align=right| 51 |- | Värtsilä || PK || ||align=right| &nbsp;926 ||align=right| &nbsp;925 ||align=right| – |- | Västanfjärd || TÅ || * ||align=right| &nbsp;878 ||align=right| 45 ||align=right| 832 |- | Vörå – Vöyri || Va || †* ||align=right| 4&nbsp;043 ||align=right| &nbsp;633 ||align=right| 3&nbsp;407 |- | Vöyri ks. Vörå || || || || || |- | Ylihärmä || Va || ||align=right| 3&nbsp;172 ||align=right| 3&nbsp;166 ||align=right| 6 |- | Yli-Ii || OU || ||align=right| 2&nbsp;446 ||align=right| 2&nbsp;446 ||align=right| – |- | Ylikiiminki || OU || ||align=right| 2&nbsp;929 ||align=right| 2&nbsp;927 ||align=right| 1 |- | Ylistaro || Va || ||align=right| 5&nbsp;995 ||align=right| 5&nbsp;987 ||align=right| 7 |- | Ylitornio – Övertorneå || L || ||align=right| 6&nbsp;794 ||align=right| 6&nbsp;787 ||align=right| 7 |- | Ylivieska || OU || ||align=right| 11&nbsp;971 ||align=right| 11&nbsp;955 ||align=right| 13 |- | Ylämaa || Ky || ||align=right| 1&nbsp;949 ||align=right| 1&nbsp;949 ||align=right| – |- | Yläne || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;529 ||align=right| 2&nbsp;519 ||align=right| 8 |- | Ylöjärvi || HT || ||align=right| 13&nbsp;322 ||align=right| 13&nbsp;278 ||align=right| 28 |- | Ypäjä || HT || ||align=right| 2&nbsp;904 ||align=right| 2&nbsp;903 ||align=right| 1 |- | Åbo se Turku || || || || || |- | Äetsä || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;831 ||align=right| 5&nbsp;813 ||align=right| 15 |- | Ähtäri – Etseri || Va || ||align=right| 7&nbsp;593 ||align=right| 7&nbsp;582 ||align=right| 10 |- | Äänekoski || KS || ||align=right| 11&nbsp;167 ||align=right| 11&nbsp;143 ||align=right| 16 |- | Östermark se Teuva || || || || || |- | Övertorneå se Ylitornio || || || || || |} [[Luokka:Säädökset 1982]] [[Luokka:Valtioneuvoston päätökset]] kd04j2hgux5uuyxd62y2ifgdsr61tuv 130179 130144 2026-04-21T23:27:26Z Pxos 1517 Pxos siirsi sivun [[Valtioneuvoston päätös virka- ja itsehallintoalueiden kielellisestä jaotuksesta vuosina 1983–1992/Aakkosellinen luettelo kunnista sekä tiedot niiden väkiluvusta ja suomen- ja ruotsinkielisestä väestöstä vuoden 1981 virallisen tilaston mukaan]] uudelle nimelle [[Valtioneuvoston päätös virka- ja itsehallintoalueiden kielellisestä jaotuksesta vuosina 1983–1992/Liite]]: Huomattavasti lyhyemmälle nimelle, eli toisin sanoen annetaan sivun alasivun nimeksi vain "Liite". 130144 wikitext text/x-wiki Suomen säädöskokoelma 1111/1982 ''Liite'' <div class="center"><big>'''Aakkosellinen luettelo'''</big></div> <div class="center">'''kunnista sekä tiedot niiden väkiluvusta ja suomen- ja ruotsinkielisestä väestöstä vuoden 1981 virallisen tilaston mukaan'''</div> {{Sp|Selitys}} {| | AÅ || = Ahvenanmaan lääni |- | HT || = Hämeen lääni |- | K || = Kuopion lääni |- | KS || = Keski-Suomen lääni |- | Ky || = Kymen lääni |- | L || = Lapin lääni |- | M || = Mikkelin lääni |- | OU || = Oulun lääni |- | PK || = Pohjois-Karjalan lääni |- | TÅ || = Turun ja Porin lääni |- | UN || = Uudenmaan lääni |- | Va || = Vaasan lääni |} Kunnan nimi ilman merkkiä = suomenkielinen kunta {| | † || = kaksikielinen kunta, jossa enemmistön kieli on suomi |- | * || = ruotsinkielinen kunta |- | †* || = kaksikielinen kunta, jossa enemmistön kieli on ruotsi |} {| !align=left| <small>Kunnan nimi<br/>Kommunens namn</small> !! !! !!style="transform: rotate(180deg); writing-mode: vertical-rl;"| <small>Koko väestö<br/>Hela befolkn.</small> !!style="transform: rotate(180deg); writing-mode: vertical-rl;"| <small>Suomenkiel.<br/>Finsktalande</small> !!style="transform: rotate(180deg); writing-mode: vertical-rl;"| <small>Ruotsinkiel.<br/>Svensktalande</small> |- | Alahärmä || Va || ||align=right| 5&nbsp;404 ||align=right| 5&nbsp;373 ||align=right| 30 |- | Alajärvi || Va || ||align=right| 8&nbsp;782 ||align=right| 8&nbsp;771 ||align=right| 8 |- | Alastaro || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;631 ||align=right| 3&nbsp;629 ||align=right| 2 |- | Alavieska || OU || ||align=right| 3&nbsp;003 ||align=right| 3&nbsp;002 ||align=right| 1 |- | Alavus || Va || ||align=right| 10&nbsp;486 ||align=right| 10&nbsp;480 ||align=right| 5 |- | Anjalankoski || Ky || ||align=right| 20&nbsp;184 ||align=right| 20&nbsp;129 ||align=right| 43 |- | Anttola || M || ||align=right| 1&nbsp;774 ||align=right| 1&nbsp;769 ||align=right| 3 |- | Artjärvi – Artsjö || UN || ||align=right| 1&nbsp;931 ||align=right| 1&nbsp;916 ||align=right| 13 |- | Artsjö se Artjärvi || || || || || |- | Asikkala || HT || ||align=right| 8&nbsp;320 ||align=right| 8&nbsp;297 ||align=right| 8 |- | Askainen – Villnäs || TÅ || ||align=right| &nbsp;796 ||align=right| &nbsp;795 ||align=right| 1 |- | Askola || UN || ||align=right| 4&nbsp;048 ||align=right| 3&nbsp;974 ||align=right| 73 |- | Aura || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;504 ||align=right| 2&nbsp;495 ||align=right| 7 |- | Birkala se Pirkkala || || || || || |- | Bjärnå se Perniö || || || || || |- | Björneborg se Pori || || || || || |- | Borgnäs se Pornainen || || || || || |- | Borgå, stad se Porvoo, kaup. || || || || || |- | Borgå landskommun se Porvoon maalaiskunta || || || || || |- | Brahestad se Raahe || || || || || |- | Brändö || AÅ || * ||align=right| &nbsp;568 ||align=right| 18 ||align=right| 549 |- | Bötom se Karijoki || || || || || |- | Dragsfjärd || TÅ || †* ||align=right| 4&nbsp;620 ||align=right| 1&nbsp;141 ||align=right| 3&nbsp;477 |- | Eckerö || AÅ || * ||align=right| &nbsp;698 ||align=right| 17 ||align=right| 680 |- | Ekenäs – Tammisaari || UN || †* ||align=right| 11&nbsp;111 ||align=right| 1&nbsp;905 ||align=right| 9&nbsp;194 |- | Elimäki || Ky || ||align=right| 8&nbsp;227 ||align=right| 8&nbsp;172 ||align=right| 46 |- | Enare se Inari || || || || || |- | Eno || PK || ||align=right| 8&nbsp;512 ||align=right| 8&nbsp;509 ||align=right| 2 |- | Enonkoski || M || ||align=right| 2&nbsp;025 ||align=right| 2&nbsp;024 ||align=right| 1 |- | Enontekis se Enontekiö || || || || || |- | Enontekiö – Enontekis || L || ||align=right| 2&nbsp;289 ||align=right| 2&nbsp;106 ||align=right| 7 |- | Esbo se Espoo || || || || || |- | Espoo – Esbo || UN || † ||align=right| 141&nbsp;334 ||align=right| 122&nbsp;985 ||align=right| 17&nbsp;376 |- | Etseri se Ähtäri || || || || || |- | Eura || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;554 ||align=right| 9&nbsp;431 ||align=right| 113 |- | Eurajoki – Euraåminne || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;750 ||align=right| 5&nbsp;733 ||align=right| 14 |- | Euraåminne se Eurajoki || || || || || |- | Evijärvi || Va || ||align=right| 3&nbsp;430 ||align=right| 3&nbsp;387 ||align=right| 42 |- | Finby se Särkisalo || || || || || |- | Finström || AÅ || * ||align=right| 2&nbsp;092 ||align=right| 71 ||align=right| 2&nbsp;015 |- | Forssa || HT || ||align=right| 19&nbsp;424 ||align=right| 19&nbsp;355 ||align=right| 53 |- | Fredrikshamn se Hamina || || || || || |- | Föglö || AÅ || * ||align=right| &nbsp;600 ||align=right| 11 ||align=right| 589 |- | Geta || AÅ || * ||align=right| &nbsp;468 ||align=right| 11 ||align=right| 457 |- | Grankulla se Kauniainen || || || || || |- | Gustavs se Kustavi || || || || || |- | Haapajärvi || OU || ||align=right| 8&nbsp;309 ||align=right| 8&nbsp;297 ||align=right| 10 |- | Haapavesi || OU || ||align=right| 7&nbsp;434 ||align=right| 7&nbsp;423 ||align=right| 5 |- | Hailuoto – Karlö || OU || ||align=right| &nbsp;891 ||align=right| &nbsp;890 ||align=right| – |- | Halikko || TÅ || ||align=right| 7&nbsp;927 ||align=right| 7&nbsp;871 ||align=right| 52 |- | Halsua || Va || ||align=right| 1&nbsp;648 ||align=right| 1&nbsp;646 ||align=right| 1 |- | Hamina – Fredrikshamn || Ky || ||align=right| 10&nbsp;469 ||align=right| 10&nbsp;381 ||align=right| 56 |- | Hammarland || AÅ || * ||align=right| 1&nbsp;195 ||align=right| 20 ||align=right| 1&nbsp;172 |- | Hangö se Hanko || || || || || |- | Hankasalmi || KS || ||align=right| 6&nbsp;137 ||align=right| 6&nbsp;133 ||align=right| 3 |- | Hanko – Hangö || UN || † ||align=right| 12&nbsp;143 ||align=right| 6&nbsp;150 ||align=right| 5&nbsp;910 |- | Harjavalta || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;918 ||align=right| 8&nbsp;897 ||align=right| 17 |- | Hartola || M || ||align=right| 4&nbsp;549 ||align=right| 4&nbsp;548 ||align=right| 1 |- | Hattula || HT || ||align=right| 7&nbsp;507 ||align=right| 7&nbsp;468 ||align=right| 29 |- | Hauho || HT || ||align=right| 3&nbsp;995 ||align=right| 3&nbsp;982 ||align=right| 6 |- | Haukipudas || OU || ||align=right| 12&nbsp;052 ||align=right| 12&nbsp;034 ||align=right| 11 |- | Haukivuori || M || ||align=right| 3&nbsp;003 ||align=right| 2&nbsp;996 ||align=right| 5 |- | Hausjärvi || HT || ||align=right| 7&nbsp;267 ||align=right| 7&nbsp;236 ||align=right| 30 |- | Heinola, kaup – stad || M || ||align=right| 15&nbsp;811 ||align=right| 15&nbsp;747 ||align=right| 50 |- | Heinola landskommun se Heinolan maalaiskunta || || || || || |- | Heinolan maalaiskunta – Heinola landskommun || M || ||align=right| 5&nbsp;642 ||align=right| 5&nbsp;634 ||align=right| 6 |- | Heinävesi || M || ||align=right| 5&nbsp;722 ||align=right| 5&nbsp;708 ||align=right| 2 |- | Helsingfors se Helsinki || || || || || |- | Helsinki – Helsingfors || UN || † ||align=right| 483&nbsp;051 ||align=right| 435&nbsp;391 ||align=right| 44&nbsp;181 |- | Himanka || Va || ||align=right| 3&nbsp;314 ||align=right| 3&nbsp;297 ||align=right| 14 |- | Hirvensalmi || M || ||align=right| 3&nbsp;135 ||align=right| 3&nbsp;134 ||align=right| 1 |- | Hollola || HT || ||align=right| 16&nbsp;731 ||align=right| 16&nbsp;669 ||align=right| 45 |- | Honkajoki || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;539 ||align=right| 2&nbsp;536 ||align=right| 3 |- | Houtskari ks. Houtskär || || || || || |- | Houtskär – Houtskari || TÅ || * ||align=right| &nbsp;743 ||align=right| 36 ||align=right| 707 |- | Huittinen || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;428 ||align=right| 9&nbsp;420 ||align=right| 3 |- | Humppila || HT || ||align=right| 2&nbsp;769 ||align=right| 2&nbsp;764 ||align=right| 4 |- | Hyrynsalmi || OU || ||align=right| 4&nbsp;376 ||align=right| 4&nbsp;371 ||align=right| – |- | Hyvinge se Hyvinkää || || || || || |- | Hyvinkää – Hyvinge || UN || ||align=right| 37&nbsp;559 ||align=right| 37&nbsp;238 ||align=right| 248 |- | Hämeenkyrö – Tavastkyrö || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;204 ||align=right| 9&nbsp;177 ||align=right| 22 |- | Hämeenlinna – Tavastehus || HT || ||align=right| 41&nbsp;992 ||align=right| 41&nbsp;778 ||align=right| 150 |- | Högfors se Karkkila || || || || || |- | Idensalmi se Iisalmi || || || || || |- | Ii || OU || ||align=right| 5&nbsp;246 ||align=right| 5&nbsp;240 ||align=right| 6 |- | Iisalmi – Idensalmi || K || ||align=right| 22&nbsp;829 ||align=right| 22&nbsp;806 ||align=right| 13 |- | Iitti || Ky || ||align=right| 7&nbsp;680 ||align=right| 7&nbsp;664 ||align=right| 9 |- | Ikaalinen – Ikalis || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;104 ||align=right| 8&nbsp;094 ||align=right| 7 |- | Ikalis se Ikaalinen || || || || || |- | Ilmajoki || Va || ||align=right| 11&nbsp;963 ||align=right| 11&nbsp;954 ||align=right| 9 |- | Ilomants se Ilomantsi || || || || || |- | Ilomantsi – Ilomants || PK || ||align=right| 8&nbsp;683 ||align=right| 8&nbsp;678 ||align=right| 2 |- | Imatra || Ky || ||align=right| 35&nbsp;994 ||align=right| 35&nbsp;896 ||align=right| 65 |- | Inari – Enare || L || ||align=right| 7&nbsp;009 ||align=right| 6&nbsp;635 ||align=right| 21 |- | Ingå – Inkoo || UN || †* ||align=right| 4&nbsp;082 ||align=right| 1&nbsp;094 ||align=right| 2&nbsp;978 |- | Iniö || TÅ || * ||align=right| &nbsp;259 ||align=right| 20 ||align=right| 239 |- | Inkoo ks. Ingå || || || || || |- | Isojoki – Storå || Va || ||align=right| 3&nbsp;226 ||align=right| 3&nbsp;218 ||align=right| 7 |- | Isokyrö – Storkyro || Va || ||align=right| 5&nbsp;370 ||align=right| 5&nbsp;346 ||align=right| 21 |- | Jaala || Ky || ||align=right| 2&nbsp;016 ||align=right| 2&nbsp;015 ||align=right| – |- | Jakobstad – Pietarsaari, kaup. || Va || †* ||align=right| 20&nbsp;632 ||align=right| 9&nbsp;181 ||align=right| 11&nbsp;429 |- | Jalasjärvi || Va || ||align=right| 10&nbsp;361 ||align=right| 10&nbsp;350 ||align=right| 6 |- | Janakkala || HT || ||align=right| 15&nbsp;083 ||align=right| 15&nbsp;019 ||align=right| 56 |- | Jockis se Jokioinen || || || || || |- | Joensuu || PK || ||align=right| 45&nbsp;180 ||align=right| 45&nbsp;087 ||align=right| 33 |- | Jokioinen – Jockis || HT || ||align=right| 5&nbsp;104 ||align=right| 5&nbsp;093 ||align=right| 8 |- | Jomala || AÅ || * ||align=right| 2&nbsp;676 ||align=right| &nbsp;113 ||align=right| 2&nbsp;557 |- | Joroinen – Jorois || M || ||align=right| 6&nbsp;294 ||align=right| 6&nbsp;272 ||align=right| 18 |- | Jorois se Joroinen || || || || || |- | Joutsa || KS || ||align=right| 4&nbsp;636 ||align=right| 4&nbsp;634 ||align=right| 2 |- | Joutseno || Ky || ||align=right| 12&nbsp;011 ||align=right| 11&nbsp;984 ||align=right| 12 |- | Juankoski || K || ||align=right| 6&nbsp;935 ||align=right| 6&nbsp;928 ||align=right| 3 |- | Jurva || Va || ||align=right| 5&nbsp;629 ||align=right| 5&nbsp;604 ||align=right| 25 |- | Juuka || PK || ||align=right| 7&nbsp;788 ||align=right| 7&nbsp;785 ||align=right| 2 |- | Juupajoki || HT || ||align=right| 2&nbsp;504 ||align=right| 2&nbsp;503 ||align=right| 1 |- | Juva || M || ||align=right| 8&nbsp;944 ||align=right| 8&nbsp;938 ||align=right| 4 |- | Jyväskylä, kaup. – stad || KS || ||align=right| 64&nbsp;455 ||align=right| 64&nbsp;132 ||align=right| 174 |- | Jyväskylä landskommun se Jyväskylän maalaiskunta || || || || || |- | Jyväskylän maalaiskunta – Jyväskylä landskommun || KS || ||align=right| 24&nbsp;779 ||align=right| 24&nbsp;723 ||align=right| 30 |- | Jämijärvi || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;486 ||align=right| 2&nbsp;485 ||align=right| – |- | Jämsä || KS || ||align=right| 12&nbsp;457 ||align=right| 12&nbsp;435 ||align=right| 6 |- | Jämsänkoski || KS || ||align=right| 8&nbsp;149 ||align=right| 8&nbsp;139 ||align=right| 8 |- | Jäppilä || M || ||align=right| 1&nbsp;748 ||align=right| 1&nbsp;746 ||align=right| 1 |- | Järvenpää – Träskända || UN || ||align=right| 23&nbsp;788 ||align=right| 23&nbsp;445 ||align=right| 205 |- | Kaarina – St Karins || TÅ || ||align=right| 14&nbsp;423 ||align=right| 13&nbsp;916 ||align=right| 476 |- | Kaavi || K || ||align=right| 4&nbsp;723 ||align=right| 4&nbsp;712 ||align=right| 10 |- | Kajaani – Kajana || OU || ||align=right| 35&nbsp;018 ||align=right| 34&nbsp;947 ||align=right| 40 |- | Kajana se Kajaani || || || || || |- | Kalajoki || OU || ||align=right| 8&nbsp;993 ||align=right| 8&nbsp;977 ||align=right| 9 |- | Kalanti || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;610 ||align=right| 3&nbsp;599 ||align=right| 11 |- | Kalvola || HT || ||align=right| 3&nbsp;493 ||align=right| 3&nbsp;470 ||align=right| 23 |- | Kangasala || HT || ||align=right| 19&nbsp;064 ||align=right| 18&nbsp;965 ||align=right| 65 |- | Kangaslampi || M || ||align=right| 1&nbsp;838 ||align=right| 1&nbsp;836 ||align=right| – |- | Kangasniemi || M || ||align=right| 7&nbsp;522 ||align=right| 7&nbsp;518 ||align=right| 2 |- | Kankaanpää || TÅ || ||align=right| 13&nbsp;557 ||align=right| 13&nbsp;534 ||align=right| 10 |- | Kannonkoski || KS || ||align=right| 2&nbsp;187 ||align=right| 2&nbsp;186 ||align=right| 1 |- | Kannus || Va || ||align=right| 5&nbsp;459 ||align=right| 5&nbsp;450 ||align=right| 9 |- | Karijoki – Bötom || Va || ||align=right| 2&nbsp;029 ||align=right| 1&nbsp;995 ||align=right| 34 |- | Karinainen || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;276 ||align=right| 2&nbsp;270 ||align=right| 6 |- | Karis – Karjaa || UN || †* ||align=right| 8&nbsp;258 ||align=right| 2&nbsp;705 ||align=right| 5&nbsp;536 |- | Karislojo se Karjalohja || || || || || |- | Karjaa ks. Karis || || || || || |- | Karjalohja – Karislojo || UN || ||align=right| 1&nbsp;182 ||align=right| 1&nbsp;169 ||align=right| 12 |- | Karkkila – Högfors || UN || ||align=right| 8&nbsp;309 ||align=right| 8&nbsp;248 ||align=right| 51 |- | Karleby se Kokkola || || || || || |- | Karlö se Hailuoto || || || || || |- | Karstula || KS || ||align=right| 5&nbsp;630 ||align=right| 5&nbsp;628 ||align=right| 1 |- | Karttula || K || ||align=right| 3&nbsp;130 ||align=right| 3&nbsp;129 ||align=right| – |- | Karvia || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;678 ||align=right| 3&nbsp;677 ||align=right| – |- | Kaskinen – Kaskö || Va || † ||align=right| 1&nbsp;938 ||align=right| 1&nbsp;383 ||align=right| 551 |- | Kaskö se Kaskinen || || || || || |- | Kauhajoki || Va || ||align=right| 15&nbsp;152 ||align=right| 15&nbsp;122 ||align=right| 25 |- | Kauhava || Va || ||align=right| 8&nbsp;534 ||align=right| 8&nbsp;506 ||align=right| 23 |- | Kauniainen – Grankulla || UN || † ||align=right| 7&nbsp;435 ||align=right| 4&nbsp;055 ||align=right| 3&nbsp;320 |- | Kaustby se Kaustinen || || || || || |- | Kaustinen – Kaustby || Va || ||align=right| 4&nbsp;019 ||align=right| 3&nbsp;980 ||align=right| 38 |- | Keitele || K || ||align=right| 3&nbsp;353 ||align=right| 3&nbsp;351 ||align=right| 2 |- | Kelviå se Kälviä || || || || || |- | Kemi || L || ||align=right| 26&nbsp;732 ||align=right| 26&nbsp;682 ||align=right| 35 |- | Kemijärvi || L || ||align=right| 12&nbsp;685 ||align=right| 12&nbsp;675 ||align=right| 8 |- | Keminmaa || L || ||align=right| 8&nbsp;017 ||align=right| 8&nbsp;005 ||align=right| 6 |- | Kemiö ks. Kimito || || || || || |- | Kempele || OU || ||align=right| 7&nbsp;875 ||align=right| 7&nbsp;861 ||align=right| 8 |- | Kerava – Kervo || UN || ||align=right| 24&nbsp;493 ||align=right| 24&nbsp;011 ||align=right| 390 |- | Kerimäki || M || ||align=right| 6&nbsp;116 ||align=right| 6&nbsp;112 ||align=right| 2 |- | Kervo se Kerava || || || || || |- | Kestilä || OU || ||align=right| 2&nbsp;278 ||align=right| 2&nbsp;275 ||align=right| 3 |- | Kesälahti || PK || ||align=right| 3&nbsp;198 ||align=right| 3&nbsp;194 ||align=right| 2 |- | Keuruu || KS || ||align=right| 13&nbsp;034 ||align=right| 13&nbsp;015 ||align=right| 16 |- | Kihniö || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;891 ||align=right| 2&nbsp;890 ||align=right| 1 |- | Kiihtelysvaara || PK || ||align=right| 2&nbsp;238 ||align=right| 2&nbsp;238 ||align=right| – |- | Kiikala || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;153 ||align=right| 2&nbsp;145 ||align=right| 7 |- | Kiikoinen || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;452 ||align=right| 1&nbsp;449 ||align=right| – |- | Kiiminki || OU || ||align=right| 6&nbsp;558 ||align=right| 6&nbsp;542 ||align=right| 9 |- | Kimito – Kemiö || TÅ || †* ||align=right| 3&nbsp;527 ||align=right| 1&nbsp;098 ||align=right| 2&nbsp;418 |- | Kinnula || KS || ||align=right| 2&nbsp;273 ||align=right| 2&nbsp;266 ||align=right| 6 |- | Kirkkonummi – Kyrkslätt || UN || † ||align=right| 20&nbsp;527 ||align=right| 14&nbsp;897 ||align=right| 5&nbsp;569 |- | Kisko || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;170 ||align=right| 2&nbsp;157 ||align=right| 13 |- | Kitee || PK || ||align=right| 11&nbsp;432 ||align=right| 11&nbsp;422 ||align=right| 2 |- | Kittilä || L || ||align=right| 6&nbsp;327 ||align=right| 6&nbsp;317 ||align=right| 4 |- | Kiukainen || TÅ || ||align=right| 4&nbsp;161 ||align=right| 4&nbsp;160 ||align=right| 1 |- | Kiuruvesi || K || ||align=right| 12&nbsp;030 ||align=right| 12&nbsp;025 ||align=right| 2 |- | Kivijärvi || KS || ||align=right| 2&nbsp;067 ||align=right| 2&nbsp;065 ||align=right| 2 |- | Kjulo se Köyliö || || || || || |- | Kodisjoki || TÅ || ||align=right| &nbsp;553 ||align=right| &nbsp;552 ||align=right| 1 |- | Kokemäki – Kumo || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;883 ||align=right| 9&nbsp;871 ||align=right| 5 |- | Kokkola – Karleby || Va || † ||align=right| 34&nbsp;182 ||align=right| 26&nbsp;936 ||align=right| 7&nbsp;220 |- | Kolari || L || ||align=right| 4&nbsp;890 ||align=right| 4&nbsp;878 ||align=right| 10 |- | Konginkangas || KS || ||align=right| 1&nbsp;662 ||align=right| 1&nbsp;662 ||align=right| – |- | Konnevesi || KS || ||align=right| 3&nbsp;530 ||align=right| 3&nbsp;530 ||align=right| – |- | Kontiolahti || PK || ||align=right| 8&nbsp;460 ||align=right| 8&nbsp;449 ||align=right| 7 |- | Korpilahti || KS || ||align=right| 5&nbsp;004 ||align=right| 4&nbsp;998 ||align=right| 1 |- | Korpo – Korppoo || TÅ || †* ||align=right| 1&nbsp;094 ||align=right| &nbsp;270 ||align=right| 824 |- | Korppoo ks. Korpo || || || || || |- | Korsholm – Mustasaari || Va || †* ||align=right| 14&nbsp;026 ||align=right| 2&nbsp;814 ||align=right| 11&nbsp;198 |- | Korsnäs || Va || * ||align=right| 2&nbsp;339 ||align=right| 25 ||align=right| 2&nbsp;314 |- | Kortesjärvi || Va || ||align=right| 2&nbsp;852 ||align=right| 2&nbsp;830 ||align=right| 20 |- | Koski Hl || HT || ||align=right| 2&nbsp;276 ||align=right| 2&nbsp;273 ||align=right| 3 |- | Koski Tl || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;866 ||align=right| 2&nbsp;855 ||align=right| 11 |- | Kotka || Ky || ||align=right| 60&nbsp;577 ||align=right| 59&nbsp;687 ||align=right| 763 |- | Kouvola || Ky || ||align=right| 31&nbsp;322 ||align=right| 31&nbsp;151 ||align=right| 109 |- | Kristiinankaupunki ks. Kristinestad || || || || || |- | Kristinestad – Kristiinankaupunki || Va || †* ||align=right| 9&nbsp;020 ||align=right| 3&nbsp;696 ||align=right| 5&nbsp;318 |- | Kronoby – Kruunupyy || Va || †* ||align=right| 7&nbsp;051 ||align=right| &nbsp;700 ||align=right| 6&nbsp;345 |- | Kruunupyy ks. Kronoby || || || || || |- | Kuhmalahti || HT || ||align=right| 1&nbsp;128 ||align=right| 1&nbsp;126 ||align=right| 2 |- | Kuhmo || OU || ||align=right| 13&nbsp;857 ||align=right| 13&nbsp;854 ||align=right| 1 |- | Kuhmoinen || KS || ||align=right| 3&nbsp;725 ||align=right| 3&nbsp;717 ||align=right| 4 |- | Kuivaniemi || OU || ||align=right| 2&nbsp;499 ||align=right| 2&nbsp;497 ||align=right| 2 |- | Kullaa || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;736 ||align=right| 1&nbsp;734 ||align=right| 1 |- | Kumlinge || AÅ || * ||align=right| &nbsp;445 ||align=right| 9 ||align=right| 436 |- | Kumo se Kokemäki || || || || || |- | Kuopio || K || ||align=right| 75&nbsp;255 ||align=right| 75&nbsp;103 ||align=right| 91 |- | Kuorevesi || HT || ||align=right| 3&nbsp;342 ||align=right| 3&nbsp;339 ||align=right| 1 |- | Kuortane || Va || ||align=right| 5&nbsp;045 ||align=right| 5&nbsp;041 ||align=right| 4 |- | Kurikka || Va || ||align=right| 11&nbsp;358 ||align=right| 11&nbsp;338 ||align=right| 15 |- | Kuru || HT || ||align=right| 3&nbsp;220 ||align=right| 3&nbsp;219 ||align=right| 1 |- | Kustavi – Gustavs || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;286 ||align=right| 1&nbsp;271 ||align=right| 13 |- | Kuusamo || OU || ||align=right| 17&nbsp;395 ||align=right| 17&nbsp;373 ||align=right| 13 |- | Kuusankoski || Ky || ||align=right| 22&nbsp;381 ||align=right| 22&nbsp;202 ||align=right| 161 |- | Kuusjoki || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;872 ||align=right| 1&nbsp;867 ||align=right| 4 |- | Kylmäkoski || HT || ||align=right| 2&nbsp;618 ||align=right| 2&nbsp;610 ||align=right| 2 |- | Kyrkslätt se Kirkkonummi || || || || || |- | Kyyjärvi || KS || ||align=right| 1&nbsp;957 ||align=right| 1&nbsp;957 ||align=right| – |- | Kälviä – Kelviå || Va || ||align=right| 4&nbsp;090 ||align=right| 4&nbsp;050 ||align=right| 38 |- | Kärkölä || HT || ||align=right| 5&nbsp;050 ||align=right| 5&nbsp;039 ||align=right| 9 |- | Kärsämäki || OU || ||align=right| 3&nbsp;448 ||align=right| 3&nbsp;446 ||align=right| 2 |- | Kökar || AÅ || * ||align=right| &nbsp;301 ||align=right| 5 ||align=right| 296 |- | Köyliö – Kjulo || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;490 ||align=right| 3&nbsp;485 ||align=right| 1 |- | Lahti – Lahtis || HT || ||align=right| 94&nbsp;692 ||align=right| 94&nbsp;201 ||align=right| 295 |- | Lahtis se Lahti || || || || || |- | Laihela se Laihia || || || || || |- | Laihia – Laihela || Va || ||align=right| 7&nbsp;132 ||align=right| 7&nbsp;094 ||align=right| 33 |- | Laitila || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;984 ||align=right| 8&nbsp;973 ||align=right| 10 |- | Lammi || HT || ||align=right| 5&nbsp;970 ||align=right| 5&nbsp;962 ||align=right| 6 |- | Lapinjärvi – Lappträsk || UN || † ||align=right| 3&nbsp;578 ||align=right| 2&nbsp;273 ||align=right| 1&nbsp;304 |- | Lapinlahti || K || ||align=right| 7&nbsp;752 ||align=right| 7&nbsp;747 ||align=right| 3 |- | Lappajärvi || Va || ||align=right| 4&nbsp;590 ||align=right| 4&nbsp;581 ||align=right| 8 |- | Lappeenranta – Villmanstrand || Ky || ||align=right| 53&nbsp;817 ||align=right| 53&nbsp;625 ||align=right| 95 |- | Lappi || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;394 ||align=right| 3&nbsp;393 ||align=right| – |- | Lappo se Lapua || || || || || |- | Lappträsk se Lapinjärvi || || || || || |- | Lapua – Lappo || Va || ||align=right| 14&nbsp;592 ||align=right| 14&nbsp;586 ||align=right| 5 |- | Larsmo – Luoto || Va || * ||align=right| 3&nbsp;172 ||align=right| &nbsp;180 ||align=right| 2&nbsp;991 |- | Laukaa || KS || ||align=right| 13&nbsp;829 ||align=right| 13&nbsp;812 ||align=right| 10 |- | Lavia || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;852 ||align=right| 2&nbsp;852 ||align=right| – |- | Lehtimäki || Va || ||align=right| 2&nbsp;437 ||align=right| 2&nbsp;437 ||align=right| – |- | Leivonmäki || KS || ||align=right| 1&nbsp;519 ||align=right| 1&nbsp;518 ||align=right| – |- | Lemi || Ky || ||align=right| 2&nbsp;850 ||align=right| 2&nbsp;845 ||align=right| 3 |- | Lemland || AÅ || * ||align=right| &nbsp;988 ||align=right| 38 ||align=right| 941 |- | Lempäälä || HT || ||align=right| 12&nbsp;901 ||align=right| 12&nbsp;844 ||align=right| 37 |- | Lemu || TÅ || ||align=right| &nbsp;923 ||align=right| &nbsp;915 ||align=right| 8 |- | Leppävirta || K || ||align=right| 11&nbsp;476 ||align=right| 11&nbsp;466 ||align=right| 7 |- | Lestijärvi || Va || ||align=right| 1&nbsp;039 ||align=right| 1&nbsp;039 ||align=right| – |- | Lieksa || PK || ||align=right| 18&nbsp;972 ||align=right| 18&nbsp;961 ||align=right| 7 |- | Lieto – Lundo || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;900 ||align=right| 9&nbsp;808 ||align=right| 86 |- | Liljendal || UN || †* ||align=right| 1&nbsp;399 ||align=right| &nbsp;169 ||align=right| 1&nbsp;230 |- | Lillkyro se Vähäkyrö || || || || || |- | Limingo se Liminka || || || || || |- | Liminka – Limingo || OU || ||align=right| 4&nbsp;149 ||align=right| 4&nbsp;143 ||align=right| 4 |- | Liperi || PK || ||align=right| 10&nbsp;819 ||align=right| 10&nbsp;811 ||align=right| 7 |- | Lochteå se Lohtaja || || || || || |- | Lohja, kaup. – Lojo, stad || UN || ||align=right| 14&nbsp;226 ||align=right| 13&nbsp;747 ||align=right| 459 |- | Lohjan kunta – Lojo kommun || UN || † ||align=right| 16&nbsp;111 ||align=right| 14&nbsp;821 ||align=right| 1&nbsp;277 |- | Lohtaja – Lochteå || Va || ||align=right| 2&nbsp;918 ||align=right| 2&nbsp;910 ||align=right| 8 |- | Loimaa, kaup. – stad || TÅ || ||align=right| 6&nbsp;730 ||align=right| 6&nbsp;718 ||align=right| 10 |- | Loimaa kommun se Loimaan kunta || || || || || |- | Loimaan kunta – Loimaa kommun || TÅ || ||align=right| 6&nbsp;672 ||align=right| 6&nbsp;654 ||align=right| 7 |- | Lojo, stad se Lohja, kaup. || || || || || |- | Lojo kommun se Lohjan kunta || || || || || |- | Loppi || HT || ||align=right| 6&nbsp;683 ||align=right| 6&nbsp;668 ||align=right| 10 |- | Loviisa – Lovisa || UN || † ||align=right| 8&nbsp;933 ||align=right| 5&nbsp;182 ||align=right| 3&nbsp;731 |- | Lovisa se Loviisa || || || || || |- | Luhanka || KS || ||align=right| 1&nbsp;349 ||align=right| 1&nbsp;349 ||align=right| – |- | Lumijoki || OU || ||align=right| 1&nbsp;386 ||align=right| 1&nbsp;386 ||align=right| – |- | Lumparland || AÅ || * ||align=right| &nbsp;312 ||align=right| 14 ||align=right| 296 |- | Lundo se Lieto || || || || || |- | Luopioinen || HT || ||align=right| 2&nbsp;707 ||align=right| 2&nbsp;704 ||align=right| 1 |- | Luoto ks. Larsmo || || || || || |- | Luumäki || Ky || ||align=right| 5&nbsp;695 ||align=right| 5&nbsp;684 ||align=right| 6 |- | Luvia || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;338 ||align=right| 3&nbsp;294 ||align=right| 43 |- | Längelmäki || HT || ||align=right| 2&nbsp;320 ||align=right| 2&nbsp;318 ||align=right| 2 |- | Maalahti ks. Malax || || || || || |- | Maaninka || K || ||align=right| 4&nbsp;385 ||align=right| 4&nbsp;384 ||align=right| 1 |- | Maarianhamina ks. Mariehamn || || || || || |- | Maksamaa ks. Maxmo || || || || || |- | Malax – Maalahti || Va || * ||align=right| 5&nbsp;727 ||align=right| &nbsp;438 ||align=right| 5&nbsp;285 |- | Mariehamn – Maarianhamina || AÅ || * ||align=right| 9&nbsp;606 ||align=right| &nbsp;616 ||align=right| 8&nbsp;922 |- | Marttila || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;266 ||align=right| 2&nbsp;261 ||align=right| 5 |- | Masku || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;583 ||align=right| 3&nbsp;560 ||align=right| 21 |- | Maxmo – Maksamaa || Va || * ||align=right| 1&nbsp;046 ||align=right| 35 ||align=right| 1&nbsp;010 |- | Mellilä || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;537 ||align=right| 1&nbsp;537 ||align=right| – |- | Merijärvi || OU || ||align=right| 1&nbsp;396 ||align=right| 1&nbsp;395 ||align=right| – |- | Merikarvia – Sastmola || TÅ || ||align=right| 4&nbsp;199 ||align=right| 4&nbsp;183 ||align=right| 13 |- | Merimasku || TÅ || ||align=right| &nbsp;750 ||align=right| &nbsp;740 ||align=right| 7 |- | Miehikkälä || Ky || ||align=right| 3&nbsp;162 ||align=right| 3&nbsp;160 ||align=right| 1 |- | Mietoinen || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;543 ||align=right| 1&nbsp;542 ||align=right| 1 |- | Mikkeli, kaup. – St Michel, stad || M || ||align=right| 28&nbsp;623 ||align=right| 28&nbsp;554 ||align=right| 37 |- | Mikkelin maalaiskunta – St Michels landskommun || M || ||align=right| 12&nbsp;688 ||align=right| 12&nbsp;665 ||align=right| 11 |- | Mouhijärvi || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;817 ||align=right| 2&nbsp;814 ||align=right| 3 |- | Muhos || OU || ||align=right| 6&nbsp;753 ||align=right| 6&nbsp;743 ||align=right| 1 |- | Multia || KS || ||align=right| 2&nbsp;618 ||align=right| 2&nbsp;616 ||align=right| 1 |- | Muonio || L || ||align=right| 2&nbsp;825 ||align=right| 2&nbsp;818 ||align=right| 5 |- | Mustasaari ks. Korsholm || || || || || |- | Muurame || KS || ||align=right| 5&nbsp;025 ||align=right| 5&nbsp;007 ||align=right| 7 |- | Muurla || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;310 ||align=right| 1&nbsp;301 ||align=right| 8 |- | Mynämäki || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;817 ||align=right| 5&nbsp;800 ||align=right| 16 |- | Myrskylä – Mörskom || UN || † ||align=right| 2&nbsp;047 ||align=right| 1&nbsp;769 ||align=right| 277 |- | Mäntsälä || UN || ||align=right| 11&nbsp;601 ||align=right| 11&nbsp;547 ||align=right| 45 |- | Mänttä || HT || ||align=right| 8&nbsp;161 ||align=right| 8&nbsp;115 ||align=right| 39 |- | Mäntyharju || M || ||align=right| 8&nbsp;107 ||align=right| 8&nbsp;103 ||align=right| 4 |- | Mörskom se Myrskylä || || || || || |- | Naantali – Nådendal || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;062 ||align=right| 8&nbsp;863 ||align=right| 172 |- | Nagu – Nauvo || TÅ || †* ||align=right| 1&nbsp;400 ||align=right| &nbsp;257 ||align=right| 1&nbsp;142 |- | Nakkila || TÅ || ||align=right| 6&nbsp;305 ||align=right| 6&nbsp;285 ||align=right| 19 |- | Nastola || HT || ||align=right| 14&nbsp;056 ||align=right| 14&nbsp;002 ||align=right| 33 |- | Nauvo ks. Nagu || || || || || |- | Nilsiä || K || ||align=right| 8&nbsp;022 ||align=right| 8&nbsp;016 ||align=right| 4 |- | Nivala || OU || ||align=right| 10&nbsp;702 ||align=right| 10&nbsp;691 ||align=right| 8 |- | Nokia || HT || ||align=right| 23&nbsp;764 ||align=right| 23&nbsp;663 ||align=right| 76 |- | Noormarkku – Norrmark || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;769 ||align=right| 5&nbsp;718 ||align=right| 42 |- | Norrmark se Noormarkku || || || || || |- | Nousiainen – Nousis || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;480 ||align=right| 3&nbsp;452 ||align=right| 28 |- | Nousis se Nousiainen || || || || || |- | Nuijamaa || Ky || ||align=right| 1&nbsp;277 ||align=right| 1&nbsp;277 ||align=right| – |- | Nummi-Pusula || UN || ||align=right| 5&nbsp;329 ||align=right| 5&nbsp;306 ||align=right| 14 |- | Nurmes || PK || ||align=right| 11&nbsp;590 ||align=right| 11&nbsp;582 ||align=right| 3 |- | Nurmijärvi || UN || ||align=right| 22&nbsp;399 ||align=right| 22&nbsp;149 ||align=right| 199 |- | Nurmo || Va || ||align=right| 7&nbsp;728 ||align=right| 7&nbsp;713 ||align=right| 12 |- | Nykarleby – Uusikaarlepyy || Va || †* ||align=right| 7&nbsp;593 ||align=right| &nbsp;670 ||align=right| 6&nbsp;914 |- | Nyslott se Savonlinna || || || || || |- | Nystad se Uusikaupunki || || || || || |- | Nådendal se Naantali || || || || || |- | Närpes – Närpiö || Va || * ||align=right| 10&nbsp;785 ||align=right| &nbsp;662 ||align=right| 10&nbsp;113 |- | Närpiö ks. Närpes || || || || || |- | Oravainen ks. Oravais || || || || || |- | Oravais – Oravainen || Va || †* ||align=right| 2&nbsp;600 ||align=right| &nbsp;391 ||align=right| 2&nbsp;209 |- | Orimattila || UN || ||align=right| 13&nbsp;249 ||align=right| 13&nbsp;188 ||align=right| 43 |- | Oripää || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;469 ||align=right| 1&nbsp;469 ||align=right| – |- | Orivesi || HT || ||align=right| 8&nbsp;866 ||align=right| 8&nbsp;854 ||align=right| 7 |- | Oulainen || OU || ||align=right| 8&nbsp;017 ||align=right| 8&nbsp;007 ||align=right| 5 |- | Oulu – Uleåborg || OU || ||align=right| 94&nbsp;869 ||align=right| 94&nbsp;462 ||align=right| 271 |- | Oulunsalo || OU || ||align=right| 4&nbsp;711 ||align=right| 4&nbsp;703 ||align=right| 5 |- | Outokumpu || PK || ||align=right| 10&nbsp;303 ||align=right| 10&nbsp;294 ||align=right| 7 |- | Padasjoki || HT || ||align=right| 4&nbsp;617 ||align=right| 4&nbsp;610 ||align=right| 5 |- | Paimio – Pemar || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;388 ||align=right| 8&nbsp;321 ||align=right| 56 |- | Paltamo || OU || ||align=right| 5&nbsp;429 ||align=right| 5&nbsp;425 ||align=right| 1 |- | Parainen ks. Pargas || || || || || |- | Pargas – Parainen || TÅ || †* ||align=right| 11&nbsp;163 ||align=right| 4&nbsp;248 ||align=right| 6&nbsp;897 |- | Parikkala || Ky || ||align=right| 5&nbsp;757 ||align=right| 5&nbsp;749 ||align=right| 3 |- | Parkano || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;815 ||align=right| 8&nbsp;801 ||align=right| 12 |- | Pattijoki || OU || ||align=right| 4&nbsp;922 ||align=right| 4&nbsp;916 ||align=right| 3 |- | Pedersöre – Pietarsaaren maalaiskunta || Va || †* ||align=right| 8&nbsp;865 ||align=right| &nbsp;729 ||align=right| 8&nbsp;133 |- | Pelkosenniemi || L || ||align=right| 1&nbsp;567 ||align=right| 1&nbsp;565 ||align=right| 1 |- | Pello || L || ||align=right| 5&nbsp;691 ||align=right| 5&nbsp;687 ||align=right| 3 |- | Pemar se Paimio || || || || || |- | Perho || Va || ||align=right| 3&nbsp;168 ||align=right| 3&nbsp;167 ||align=right| 1 |- | Pernaja ks. Pernå || || || || || |- | Perniö – Bjärnå || TÅ || ||align=right| 6&nbsp;598 ||align=right| 6&nbsp;521 ||align=right| 74 |- | Pernå – Pernaja || UN || †* ||align=right| 3&nbsp;767 ||align=right| &nbsp;960 ||align=right| 2&nbsp;806 |- | Pertteli || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;436 ||align=right| 3&nbsp;411 ||align=right| 21 |- | Pertunmaa || M || ||align=right| 2&nbsp;783 ||align=right| 2&nbsp;782 ||align=right| 1 |- | Peräseinäjoki || Va || ||align=right| 4&nbsp;212 ||align=right| 4&nbsp;210 ||align=right| 2 |- | Petäjävesi || KS || ||align=right| 3&nbsp;712 ||align=right| 3&nbsp;705 ||align=right| 4 |- | Pieksämäen maalaiskunta – Pieksämäki landskommun || M || ||align=right| 6&nbsp;429 ||align=right| 6&nbsp;424 ||align=right| 4 |- | Pieksämäki, kaup. – stad || M || ||align=right| 14&nbsp;011 ||align=right| 13&nbsp;998 ||align=right| 7 |- | Pieksämäki landskommun se Pieksämäen maalaiskunta || || || || || |- | Pielavesi || K || ||align=right| 7&nbsp;380 ||align=right| 7&nbsp;374 ||align=right| 5 |- | Pietarsaaren maalaiskunta ks. Pedersöre || || || || || |- | Pietarsaari, kaup. ks. Jakobstad || || || || || |- | Pihtipudas || KS || ||align=right| 6&nbsp;038 ||align=right| 6&nbsp;034 ||align=right| 1 |- | Piikkiö – Pikis || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;514 ||align=right| 5&nbsp;442 ||align=right| 62 |- | Piippola || OU || ||align=right| 1&nbsp;529 ||align=right| 1&nbsp;529 ||align=right| – |- | Pikis se Piikkiö || || || || || |- | Pirkkala – Birkala || HT || ||align=right| 9&nbsp;814 ||align=right| 9&nbsp;749 ||align=right| 52 |- | Pohja – Pojo || UN || † ||align=right| 5&nbsp;540 ||align=right| 3&nbsp;176 ||align=right| 2&nbsp;354 |- | Pojo se Pohja || || || || || |- | Polvijärvi || PK || ||align=right| 6&nbsp;093 ||align=right| 6&nbsp;086 ||align=right| 4 |- | Pomarkku – Påmark || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;012 ||align=right| 3&nbsp;009 ||align=right| 1 |- | Pori – Björneborg || TÅ || ||align=right| 79&nbsp;223 ||align=right| 78&nbsp;645 ||align=right| 489 |- | Pornainen – Borgnäs || UN || ||align=right| 2&nbsp;425 ||align=right| 2&nbsp;396 ||align=right| 27 |- | Porvoo, kaup. – Borgå, stad || UN || † ||align=right| 19&nbsp;226 ||align=right| 11&nbsp;493 ||align=right| 7&nbsp;695 |- | Porvoon maalaiskunta – Borgå landskommun || UN || † ||align=right| 19&nbsp;350 ||align=right| 11&nbsp;400 ||align=right| 7&nbsp;926 |- | Posio || L || ||align=right| 5&nbsp;960 ||align=right| 5&nbsp;955 ||align=right| 5 |- | Pudasjärvi || OU || ||align=right| 11&nbsp;507 ||align=right| 11&nbsp;501 ||align=right| 2 |- | Pukkila || UN || ||align=right| 1&nbsp;654 ||align=right| 1&nbsp;649 ||align=right| 5 |- | Pulkkila || OU || ||align=right| 2&nbsp;050 ||align=right| 2&nbsp;049 ||align=right| 1 |- | Punkaharju || M || ||align=right| 4&nbsp;801 ||align=right| 4&nbsp;790 ||align=right| 3 |- | Punkalaidun || TÅ || ||align=right| 4&nbsp;561 ||align=right| 4&nbsp;559 ||align=right| 1 |- | Puolanka || OU || ||align=right| 5&nbsp;303 ||align=right| 5&nbsp;302 ||align=right| – |- | Puumala || M || ||align=right| 3&nbsp;693 ||align=right| 3&nbsp;688 ||align=right| 2 |- | Pyhtää – Pyttis || Ky || † ||align=right| 5&nbsp;222 ||align=right| 4&nbsp;456 ||align=right| 761 |- | Pyhäjoki || OU || ||align=right| 3&nbsp;631 ||align=right| 3&nbsp;628 ||align=right| 1 |- | Pyhäjärvi || OU || ||align=right| 8&nbsp;040 ||align=right| 8&nbsp;034 ||align=right| 5 |- | Pyhäntä || OU || ||align=right| 1&nbsp;764 ||align=right| 1&nbsp;763 ||align=right| – |- | Pyhäranta || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;251 ||align=right| 2&nbsp;246 ||align=right| 2 |- | Pyhäselkä || PK || ||align=right| 5&nbsp;293 ||align=right| 5&nbsp;287 ||align=right| 3 |- | Pylkönmäki || KS || ||align=right| 1&nbsp;387 ||align=right| 1&nbsp;386 ||align=right| – |- | Pyttis se Pyhtää || || || || || |- | Påmark se Pomarkku || || || || || |- | Pälkäne || HT || ||align=right| 3&nbsp;813 ||align=right| 3&nbsp;799 ||align=right| 11 |- | Pöytyä || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;553 ||align=right| 3&nbsp;548 ||align=right| 5 |- | Raahe – Brahestad || OU || ||align=right| 18&nbsp;823 ||align=right| 18&nbsp;779 ||align=right| 29 |- | Raisio – Reso || TÅ || ||align=right| 18&nbsp;248 ||align=right| 18&nbsp;033 ||align=right| 188 |- | Rantasalmi || M || ||align=right| 5&nbsp;431 ||align=right| 5&nbsp;417 ||align=right| 11 |- | Rantsila || OU || ||align=right| 2&nbsp;482 ||align=right| 2&nbsp;482 ||align=right| – |- | Ranua || L || ||align=right| 5&nbsp;579 ||align=right| 5&nbsp;577 ||align=right| 2 |- | Rauma, kaup – Raumo, stad || TÅ || ||align=right| 30&nbsp;911 ||align=right| 30&nbsp;720 ||align=right| 143 |- | Rauman maalaiskunta – Raumo landskommun || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;360 ||align=right| 8&nbsp;350 ||align=right| 5 |- | Raumo, stad se Rauma, kaup. || || || || || |- | Raumo landskommun se Rauman maalaiskunta || || || || || |- | Rautalampi || K || ||align=right| 4&nbsp;783 ||align=right| 4&nbsp;781 ||align=right| 1 |- | Rautavaara || K || ||align=right| 3&nbsp;391 ||align=right| 3&nbsp;388 ||align=right| 1 |- | Rautjärvi || Ky || ||align=right| 5&nbsp;936 ||align=right| 5&nbsp;932 ||align=right| 2 |- | Reisjärvi || OU || ||align=right| 3&nbsp;658 ||align=right| 3&nbsp;656 ||align=right| 1 |- | Renko || HT || ||align=right| 2&nbsp;205 ||align=right| 2&nbsp;202 ||align=right| 3 |- | Reso se Raisio || || || || || |- | Riihimäki || HT || ||align=right| 24&nbsp;005 ||align=right| 23&nbsp;898 ||align=right| 82 |- | Rimito se Rymättylä || || || || || |- | Ristiina || M || ||align=right| 5&nbsp;551 ||align=right| 5&nbsp;542 ||align=right| 5 |- | Ristijärvi || OU || ||align=right| 2&nbsp;447 ||align=right| 2&nbsp;446 ||align=right| – |- | Rovaniemen maalaiskunta – Rovaniemi landskommun || L || ||align=right| 18&nbsp;148 ||align=right| 18&nbsp;115 ||align=right| 22 |- | Rovaniemi, kaup. – stad || L || ||align=right| 30&nbsp;759 ||align=right| 30&nbsp;660 ||align=right| 47 |- | Rovaniemi landskommun se Rovaniemen maalaiskunta || || || || || |- | Ruokolahti || Ky || ||align=right| 6&nbsp;575 ||align=right| 6&nbsp;571 ||align=right| 1 |- | Ruotsinpyhtää – Strömfors || UN || † ||align=right| 3&nbsp;460 ||align=right| 2&nbsp;717 ||align=right| 741 |- | Ruovesi || HT || ||align=right| 6&nbsp;583 ||align=right| 6&nbsp;568 ||align=right| 14 |- | Rusko || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;191 ||align=right| 2&nbsp;155 ||align=right| 33 |- | Ruukki || OU || ||align=right| 4&nbsp;912 ||align=right| 4&nbsp;910 ||align=right| – |- | Rymättylä – Rimito || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;755 ||align=right| 1&nbsp;738 ||align=right| 15 |- | Rääkkylä || PK || ||align=right| 4&nbsp;042 ||align=right| 4&nbsp;038 ||align=right| 3 |- | Saari || Ky || ||align=right| 2&nbsp;181 ||align=right| 2&nbsp;180 ||align=right| – |- | Saarijärvi || KS || ||align=right| 10&nbsp;554 ||align=right| 10&nbsp;541 ||align=right| 7 |- | Sagu se Sauvo || || || || || |- | Sahalahti || HT || ||align=right| 1&nbsp;930 ||align=right| 1&nbsp;927 ||align=right| 3 |- | Salla || L || ||align=right| 7&nbsp;177 ||align=right| 7&nbsp;171 ||align=right| 1 |- | Salo || TÅ || ||align=right| 19&nbsp;918 ||align=right| 19&nbsp;752 ||align=right| 152 |- | Saltvik || AÅ || * ||align=right| 1&nbsp;568 ||align=right| 34 ||align=right| 1&nbsp;531 |- | Sammatti || UN || ||align=right| 1&nbsp;014 ||align=right| 1&nbsp;009 ||align=right| 4 |- | Sastmola se Merikarvia || || || || || |- | Sauvo – Sagu || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;537 ||align=right| 2&nbsp;498 ||align=right| 34 |- | Savitaipale || Ky || ||align=right| 5&nbsp;152 ||align=right| 5&nbsp;139 ||align=right| 4 |- | Savonlinna – Nyslott || M || ||align=right| 28&nbsp;451 ||align=right| 28&nbsp;387 ||align=right| 25 |- | Savonranta || M || ||align=right| 1&nbsp;773 ||align=right| 1&nbsp;772 ||align=right| 1 |- | Savukoski || L || ||align=right| 1&nbsp;937 ||align=right| 1&nbsp;935 ||align=right| 1 |- | Seinäjoki || Va || ||align=right| 25&nbsp;100 ||align=right| 25&nbsp;012 ||align=right| 76 |- | Sibbo – Sipoo || UN || †* ||align=right| 13&nbsp;290 ||align=right| 5&nbsp;941 ||align=right| 7&nbsp;322 |- | Sievi || OU || ||align=right| 4&nbsp;494 ||align=right| 4&nbsp;493 ||align=right| – |- | Siikainen || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;517 ||align=right| 2&nbsp;514 ||align=right| 2 |- | Siikajoki || OU || ||align=right| 1&nbsp;255 ||align=right| 1&nbsp;255 ||align=right| – |- | Siilinjärvi || K || ||align=right| 15&nbsp;603 ||align=right| 15&nbsp;578 ||align=right| 15 |- | Simo || L || ||align=right| 4&nbsp;231 ||align=right| 4&nbsp;226 ||align=right| 3 |- | Sipoo ks. Sibbo || || || || || |- | Siuntio – Sjundeå || UN || † ||align=right| 3&nbsp;721 ||align=right| 1&nbsp;925 ||align=right| 1&nbsp;786 |- | Sjundeå se Siuntio || || || || || |- | Sodankylä || L || ||align=right| 10&nbsp;244 ||align=right| 10&nbsp;205 ||align=right| 8 |- | Soini || Va || ||align=right| 2&nbsp;997 ||align=right| 2&nbsp;996 ||align=right| 1 |- | Somero || HT || ||align=right| 10&nbsp;128 ||align=right| 10&nbsp;109 ||align=right| 17 |- | Sonkajärvi || K || ||align=right| 6&nbsp;624 ||align=right| 6&nbsp;621 ||align=right| 1 |- | Sotkamo || OU || ||align=right| 11&nbsp;445 ||align=right| 11&nbsp;438 ||align=right| 3 |- | Sottunga || AÅ || * ||align=right| &nbsp;146 ||align=right| 5 ||align=right| 141 |- | St Karins se Kaarina || || || || || |- | St Michel, stad se Mikkeli, kaup. || || || || || |- | St Michels landskommun se Mikkelin maalaiskunta || || || || || |- | Storkyro se Isokyrö || || || || || |- | Storå se Isojoki || || || || || |- | Strömfors se Ruotsinpyhtää || || || || || |- | Sulkava || M || ||align=right| 4&nbsp;328 ||align=right| 4&nbsp;325 ||align=right| 1 |- | Sumiainen || KS || ||align=right| 1&nbsp;396 ||align=right| 1&nbsp;396 ||align=right| – |- | Sund || AÅ || * ||align=right| &nbsp;939 ||align=right| 27 ||align=right| 907 |- | Suodenniemi || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;527 ||align=right| 1&nbsp;525 ||align=right| 1 |- | Suolahti || KS || ||align=right| 6&nbsp;210 ||align=right| 6&nbsp;205 ||align=right| 3 |- | Suomenniemi || Ky || ||align=right| 1&nbsp;074 ||align=right| 1&nbsp;073 ||align=right| 1 |- | Suomusjärvi || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;357 ||align=right| 1&nbsp;350 ||align=right| 6 |- | Suomussalmi || OU || ||align=right| 13&nbsp;387 ||align=right| 13&nbsp;384 ||align=right| 1 |- | Suonenjoki || K || ||align=right| 9&nbsp;076 ||align=right| 9&nbsp;069 ||align=right| 3 |- | Sysmä || M || ||align=right| 6&nbsp;032 ||align=right| 6&nbsp;028 ||align=right| 2 |- | Säkylä || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;186 ||align=right| 5&nbsp;168 ||align=right| 12 |- | Särkisalo – Finby || TÅ || † ||align=right| &nbsp;917 ||align=right| &nbsp;774 ||align=right| 142 |- | Säynätsalo || KS || ||align=right| 3&nbsp;089 ||align=right| 3&nbsp;085 ||align=right| 2 |- | Taipalsaari || Ky || ||align=right| 3&nbsp;873 ||align=right| 3&nbsp;864 ||align=right| 4 |- | Taivalkoski || OU || ||align=right| 5&nbsp;883 ||align=right| 5&nbsp;882 ||align=right| 1 |- | Taivassalo – Tövsala || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;985 ||align=right| 1&nbsp;971 ||align=right| 11 |- | Tammela || HT || ||align=right| 5&nbsp;581 ||align=right| 5&nbsp;572 ||align=right| 6 |- | Tammerfors se Tampere || || || || || |- | Tammisaari ks. Ekenäs || || || || || |- | Tampere – Tammerfors || HT || ||align=right| 167&nbsp;028 ||align=right| 165&nbsp;619 ||align=right| 1&nbsp;033 |- | Tarvasjoki || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;722 ||align=right| 1&nbsp;712 ||align=right| 10 |- | Tavastehus se Hämeenlinna || || || || || |- | Tavastkyro se Hämeenkyrö || || || || || |- | Temmes || OU || ||align=right| &nbsp;611 ||align=right| &nbsp;610 ||align=right| – |- | Tenala – Tenhola || UN || †* ||align=right| 2&nbsp;997 ||align=right| &nbsp;402 ||align=right| 2&nbsp;593 |- | Tenhola ks. Tenala || || || || || |- | Tervo || K || ||align=right| 2&nbsp;357 ||align=right| 2&nbsp;356 ||align=right| – |- | Tervola || L || ||align=right| 4&nbsp;604 ||align=right| 4&nbsp;602 ||align=right| – |- | Teuva – Östermark || Va || ||align=right| 7&nbsp;600 ||align=right| 7&nbsp;572 ||align=right| 26 |- | Tohmajärvi || PK || ||align=right| 6&nbsp;249 ||align=right| 6&nbsp;248 ||align=right| 1 |- | Toholampi || Va || ||align=right| 3&nbsp;995 ||align=right| 3&nbsp;995 ||align=right| – |- | Toijala || HT || ||align=right| 8&nbsp;028 ||align=right| 8&nbsp;016 ||align=right| 10 |- | Toivakka || KS || ||align=right| 2&nbsp;457 ||align=right| 2&nbsp;451 ||align=right| 1 |- | Torneå se Tornio || || || || || |- | Tornio – Torneå || L || ||align=right| 21&nbsp;333 ||align=right| 21&nbsp;290 ||align=right| 34 |- | Träskända se Järvenpää || || || || || |- | Turku – Åbo || TÅ || † ||align=right| 163&nbsp;526 ||align=right| 154&nbsp;717 ||align=right| 8&nbsp;377 |- | Tusby se Tuusula || || || || || |- | Tuulos || HT || ||align=right| 1&nbsp;572 ||align=right| 1&nbsp;571 ||align=right| 1 |- | Tuupovaara || PK || ||align=right| 3&nbsp;036 ||align=right| 3&nbsp;034 ||align=right| 1 |- | Tuusniemi || K || ||align=right| 4&nbsp;085 ||align=right| 4&nbsp;083 ||align=right| – |- | Tuusula – Tusby || UN || ||align=right| 22&nbsp;698 ||align=right| 22&nbsp;198 ||align=right| 443 |- | Tyrnävä || OU || ||align=right| 3&nbsp;306 ||align=right| 3&nbsp;304 ||align=right| 1 |- | Tövsala se Taivassalo || || || || || |- | Töysä || Va || ||align=right| 3&nbsp;154 ||align=right| 3&nbsp;152 ||align=right| 1 |- | Uleåborg se Oulu || || || || || |- | Ullava || Va || ||align=right| 1&nbsp;022 ||align=right| 1&nbsp;021 ||align=right| 1 |- | Ulvila – Ulvsby || TÅ || ||align=right| 11&nbsp;400 ||align=right| 11&nbsp;347 ||align=right| 40 |- | Ulvsby se Ulvila || || || || || |- | Urjala || HT || ||align=right| 6&nbsp;359 ||align=right| 6&nbsp;345 ||align=right| 9 |- | Utajärvi || OU || ||align=right| 3&nbsp;757 ||align=right| 3&nbsp;754 ||align=right| – |- | Utsjoki || L || ||align=right| 1&nbsp;490 ||align=right| &nbsp;724 ||align=right| 3 |- | Uukuniemi || Ky || ||align=right| &nbsp;758 ||align=right| &nbsp;758 ||align=right| – |- | Uurainen || KS || ||align=right| 2&nbsp;746 ||align=right| 2&nbsp;746 ||align=right| – |- | Uusikaarlepyy ks. Nykarleby || || || || || |- | Uusikaupunki – Nystad || TÅ || ||align=right| 13&nbsp;672 ||align=right| 13&nbsp;563 ||align=right| 96 |- | Vaala || OU || ||align=right| 4&nbsp;840 ||align=right| 4&nbsp;836 ||align=right| 2 |- | Vaasa – Vasa || Va || † ||align=right| 53&nbsp;903 ||align=right| 38&nbsp;897 ||align=right| 14&nbsp;930 |- | Vahto || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;272 ||align=right| 1&nbsp;261 ||align=right| 11 |- | Valkeakoski || HT || ||align=right| 22&nbsp;708 ||align=right| 22&nbsp;581 ||align=right| 87 |- | Valkeala || Ky || ||align=right| 10&nbsp;681 ||align=right| 10&nbsp;641 ||align=right| 34 |- | Valtimo || PK || ||align=right| 3&nbsp;992 ||align=right| 3&nbsp;987 ||align=right| 3 |- | Vammala || TÅ || ||align=right| 16&nbsp;003 ||align=right| 15&nbsp;965 ||align=right| 26 |- | Vampula || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;134 ||align=right| 2&nbsp;132 ||align=right| – |- | Vanda se Vantaa || || || || || |- | Vantaa – Vanda || UN || † ||align=right| 134&nbsp;040 ||align=right| 127&nbsp;011 ||align=right| 6&nbsp;504 |- | Varkaus || K || ||align=right| 24&nbsp;770 ||align=right| 24&nbsp;625 ||align=right| 117 |- | Varpaisjärvi || K || ||align=right| 3&nbsp;671 ||align=right| 3&nbsp;671 ||align=right| – |- | Vasa se Vaasa || || || || || |- | Veckelax se Vehkalahti || || || || || |- | Vehkalahti – Veckelax || Ky || ||align=right| 12&nbsp;415 ||align=right| 12&nbsp;382 ||align=right| 22 |- | Vehmaa || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;919 ||align=right| 2&nbsp;913 ||align=right| 6 |- | Vehmersalmi || K || ||align=right| 2&nbsp;451 ||align=right| 2&nbsp;441 ||align=right| 1 |- | Velkua || TÅ || ||align=right| &nbsp;138 ||align=right| &nbsp;136 ||align=right| 2 |- | Vesanto || K || ||align=right| 3&nbsp;539 ||align=right| 3&nbsp;534 ||align=right| 2 |- | Vesilahti || HT || ||align=right| 3&nbsp;038 ||align=right| 3&nbsp;035 ||align=right| 1 |- | Veteli – Vetil || Va || ||align=right| 3&nbsp;956 ||align=right| 3&nbsp;913 ||align=right| 42 |- | Vetil se Veteli || || || || || |- | Vichtis se Vihti || || || || || |- | Vieremä || K || ||align=right| 5&nbsp;089 ||align=right| 5&nbsp;084 ||align=right| – |- | Vihanti || OU || ||align=right| 3&nbsp;985 ||align=right| 3&nbsp;984 ||align=right| 1 |- | Vihti – Vichtis || UN || ||align=right| 17&nbsp;359 ||align=right| 17&nbsp;015 ||align=right| 309 |- | Viiala || HT || ||align=right| 5&nbsp;124 ||align=right| 5&nbsp;116 ||align=right| 6 |- | Viitasaari || KS || ||align=right| 8&nbsp;940 ||align=right| 8&nbsp;931 ||align=right| 7 |- | Viljakkala || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;807 ||align=right| 1&nbsp;806 ||align=right| 1 |- | Villmanstrand se Lappeenranta || || || || || |- | Villnäs se Askainen || || || || || |- | Vilppula || HT || ||align=right| 7&nbsp;051 ||align=right| 7&nbsp;041 ||align=right| 9 |- | Vimpeli || Va || ||align=right| 3&nbsp;743 ||align=right| 3&nbsp;738 ||align=right| 3 |- | Virdois se Virrat || || || || || |- | Virolahti || Ky || ||align=right| 4&nbsp;459 ||align=right| 4&nbsp;451 ||align=right| 6 |- | Virrat – Virdois || HT || ||align=right| 9&nbsp;596 ||align=right| 9&nbsp;584 ||align=right| 10 |- | Virtasalmi || M || ||align=right| 1&nbsp;700 ||align=right| 1&nbsp;699 ||align=right| – |- | Vuolijoki || OU || ||align=right| 3&nbsp;429 ||align=right| 3&nbsp;424 ||align=right| 2 |- | Vårdö || AÅ || * ||align=right| &nbsp;382 ||align=right| 7 ||align=right| 375 |- | Vähäkyrö – Lillkyro || Va || ||align=right| 4&nbsp;689 ||align=right| 4&nbsp;638 ||align=right| 51 |- | Värtsilä || PK || ||align=right| &nbsp;926 ||align=right| &nbsp;925 ||align=right| – |- | Västanfjärd || TÅ || * ||align=right| &nbsp;878 ||align=right| 45 ||align=right| 832 |- | Vörå – Vöyri || Va || †* ||align=right| 4&nbsp;043 ||align=right| &nbsp;633 ||align=right| 3&nbsp;407 |- | Vöyri ks. Vörå || || || || || |- | Ylihärmä || Va || ||align=right| 3&nbsp;172 ||align=right| 3&nbsp;166 ||align=right| 6 |- | Yli-Ii || OU || ||align=right| 2&nbsp;446 ||align=right| 2&nbsp;446 ||align=right| – |- | Ylikiiminki || OU || ||align=right| 2&nbsp;929 ||align=right| 2&nbsp;927 ||align=right| 1 |- | Ylistaro || Va || ||align=right| 5&nbsp;995 ||align=right| 5&nbsp;987 ||align=right| 7 |- | Ylitornio – Övertorneå || L || ||align=right| 6&nbsp;794 ||align=right| 6&nbsp;787 ||align=right| 7 |- | Ylivieska || OU || ||align=right| 11&nbsp;971 ||align=right| 11&nbsp;955 ||align=right| 13 |- | Ylämaa || Ky || ||align=right| 1&nbsp;949 ||align=right| 1&nbsp;949 ||align=right| – |- | Yläne || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;529 ||align=right| 2&nbsp;519 ||align=right| 8 |- | Ylöjärvi || HT || ||align=right| 13&nbsp;322 ||align=right| 13&nbsp;278 ||align=right| 28 |- | Ypäjä || HT || ||align=right| 2&nbsp;904 ||align=right| 2&nbsp;903 ||align=right| 1 |- | Åbo se Turku || || || || || |- | Äetsä || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;831 ||align=right| 5&nbsp;813 ||align=right| 15 |- | Ähtäri – Etseri || Va || ||align=right| 7&nbsp;593 ||align=right| 7&nbsp;582 ||align=right| 10 |- | Äänekoski || KS || ||align=right| 11&nbsp;167 ||align=right| 11&nbsp;143 ||align=right| 16 |- | Östermark se Teuva || || || || || |- | Övertorneå se Ylitornio || || || || || |} [[Luokka:Säädökset 1982]] [[Luokka:Valtioneuvoston päätökset]] kd04j2hgux5uuyxd62y2ifgdsr61tuv 130182 130179 2026-04-21T23:39:21Z Pxos 1517 Tämä sisällytetty pääsivulle, joten noinclude-tageillä pois ne kohdat, joiden ei haluta heijastuvan sinne. 130182 wikitext text/x-wiki <noinclude>Suomen säädöskokoelma 1111/1982</noinclude> ''Liite'' <div class="center"><big>'''Aakkosellinen luettelo'''</big></div> <div class="center">'''kunnista sekä tiedot niiden väkiluvusta ja suomen- ja ruotsinkielisestä väestöstä vuoden 1981 virallisen tilaston mukaan'''</div> {{Sp|Selitys}} {| | AÅ || = Ahvenanmaan lääni |- | HT || = Hämeen lääni |- | K || = Kuopion lääni |- | KS || = Keski-Suomen lääni |- | Ky || = Kymen lääni |- | L || = Lapin lääni |- | M || = Mikkelin lääni |- | OU || = Oulun lääni |- | PK || = Pohjois-Karjalan lääni |- | TÅ || = Turun ja Porin lääni |- | UN || = Uudenmaan lääni |- | Va || = Vaasan lääni |} Kunnan nimi ilman merkkiä = suomenkielinen kunta {| | † || = kaksikielinen kunta, jossa enemmistön kieli on suomi |- | * || = ruotsinkielinen kunta |- | †* || = kaksikielinen kunta, jossa enemmistön kieli on ruotsi |} {| !align=left| <small>Kunnan nimi<br/>Kommunens namn</small> !! !! !!style="transform: rotate(180deg); writing-mode: vertical-rl;"| <small>Koko väestö<br/>Hela befolkn.</small> !!style="transform: rotate(180deg); writing-mode: vertical-rl;"| <small>Suomenkiel.<br/>Finsktalande</small> !!style="transform: rotate(180deg); writing-mode: vertical-rl;"| <small>Ruotsinkiel.<br/>Svensktalande</small> |- | Alahärmä || Va || ||align=right| 5&nbsp;404 ||align=right| 5&nbsp;373 ||align=right| 30 |- | Alajärvi || Va || ||align=right| 8&nbsp;782 ||align=right| 8&nbsp;771 ||align=right| 8 |- | Alastaro || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;631 ||align=right| 3&nbsp;629 ||align=right| 2 |- | Alavieska || OU || ||align=right| 3&nbsp;003 ||align=right| 3&nbsp;002 ||align=right| 1 |- | Alavus || Va || ||align=right| 10&nbsp;486 ||align=right| 10&nbsp;480 ||align=right| 5 |- | Anjalankoski || Ky || ||align=right| 20&nbsp;184 ||align=right| 20&nbsp;129 ||align=right| 43 |- | Anttola || M || ||align=right| 1&nbsp;774 ||align=right| 1&nbsp;769 ||align=right| 3 |- | Artjärvi – Artsjö || UN || ||align=right| 1&nbsp;931 ||align=right| 1&nbsp;916 ||align=right| 13 |- | Artsjö se Artjärvi || || || || || |- | Asikkala || HT || ||align=right| 8&nbsp;320 ||align=right| 8&nbsp;297 ||align=right| 8 |- | Askainen – Villnäs || TÅ || ||align=right| &nbsp;796 ||align=right| &nbsp;795 ||align=right| 1 |- | Askola || UN || ||align=right| 4&nbsp;048 ||align=right| 3&nbsp;974 ||align=right| 73 |- | Aura || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;504 ||align=right| 2&nbsp;495 ||align=right| 7 |- | Birkala se Pirkkala || || || || || |- | Bjärnå se Perniö || || || || || |- | Björneborg se Pori || || || || || |- | Borgnäs se Pornainen || || || || || |- | Borgå, stad se Porvoo, kaup. || || || || || |- | Borgå landskommun se Porvoon maalaiskunta || || || || || |- | Brahestad se Raahe || || || || || |- | Brändö || AÅ || * ||align=right| &nbsp;568 ||align=right| 18 ||align=right| 549 |- | Bötom se Karijoki || || || || || |- | Dragsfjärd || TÅ || †* ||align=right| 4&nbsp;620 ||align=right| 1&nbsp;141 ||align=right| 3&nbsp;477 |- | Eckerö || AÅ || * ||align=right| &nbsp;698 ||align=right| 17 ||align=right| 680 |- | Ekenäs – Tammisaari || UN || †* ||align=right| 11&nbsp;111 ||align=right| 1&nbsp;905 ||align=right| 9&nbsp;194 |- | Elimäki || Ky || ||align=right| 8&nbsp;227 ||align=right| 8&nbsp;172 ||align=right| 46 |- | Enare se Inari || || || || || |- | Eno || PK || ||align=right| 8&nbsp;512 ||align=right| 8&nbsp;509 ||align=right| 2 |- | Enonkoski || M || ||align=right| 2&nbsp;025 ||align=right| 2&nbsp;024 ||align=right| 1 |- | Enontekis se Enontekiö || || || || || |- | Enontekiö – Enontekis || L || ||align=right| 2&nbsp;289 ||align=right| 2&nbsp;106 ||align=right| 7 |- | Esbo se Espoo || || || || || |- | Espoo – Esbo || UN || † ||align=right| 141&nbsp;334 ||align=right| 122&nbsp;985 ||align=right| 17&nbsp;376 |- | Etseri se Ähtäri || || || || || |- | Eura || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;554 ||align=right| 9&nbsp;431 ||align=right| 113 |- | Eurajoki – Euraåminne || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;750 ||align=right| 5&nbsp;733 ||align=right| 14 |- | Euraåminne se Eurajoki || || || || || |- | Evijärvi || Va || ||align=right| 3&nbsp;430 ||align=right| 3&nbsp;387 ||align=right| 42 |- | Finby se Särkisalo || || || || || |- | Finström || AÅ || * ||align=right| 2&nbsp;092 ||align=right| 71 ||align=right| 2&nbsp;015 |- | Forssa || HT || ||align=right| 19&nbsp;424 ||align=right| 19&nbsp;355 ||align=right| 53 |- | Fredrikshamn se Hamina || || || || || |- | Föglö || AÅ || * ||align=right| &nbsp;600 ||align=right| 11 ||align=right| 589 |- | Geta || AÅ || * ||align=right| &nbsp;468 ||align=right| 11 ||align=right| 457 |- | Grankulla se Kauniainen || || || || || |- | Gustavs se Kustavi || || || || || |- | Haapajärvi || OU || ||align=right| 8&nbsp;309 ||align=right| 8&nbsp;297 ||align=right| 10 |- | Haapavesi || OU || ||align=right| 7&nbsp;434 ||align=right| 7&nbsp;423 ||align=right| 5 |- | Hailuoto – Karlö || OU || ||align=right| &nbsp;891 ||align=right| &nbsp;890 ||align=right| – |- | Halikko || TÅ || ||align=right| 7&nbsp;927 ||align=right| 7&nbsp;871 ||align=right| 52 |- | Halsua || Va || ||align=right| 1&nbsp;648 ||align=right| 1&nbsp;646 ||align=right| 1 |- | Hamina – Fredrikshamn || Ky || ||align=right| 10&nbsp;469 ||align=right| 10&nbsp;381 ||align=right| 56 |- | Hammarland || AÅ || * ||align=right| 1&nbsp;195 ||align=right| 20 ||align=right| 1&nbsp;172 |- | Hangö se Hanko || || || || || |- | Hankasalmi || KS || ||align=right| 6&nbsp;137 ||align=right| 6&nbsp;133 ||align=right| 3 |- | Hanko – Hangö || UN || † ||align=right| 12&nbsp;143 ||align=right| 6&nbsp;150 ||align=right| 5&nbsp;910 |- | Harjavalta || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;918 ||align=right| 8&nbsp;897 ||align=right| 17 |- | Hartola || M || ||align=right| 4&nbsp;549 ||align=right| 4&nbsp;548 ||align=right| 1 |- | Hattula || HT || ||align=right| 7&nbsp;507 ||align=right| 7&nbsp;468 ||align=right| 29 |- | Hauho || HT || ||align=right| 3&nbsp;995 ||align=right| 3&nbsp;982 ||align=right| 6 |- | Haukipudas || OU || ||align=right| 12&nbsp;052 ||align=right| 12&nbsp;034 ||align=right| 11 |- | Haukivuori || M || ||align=right| 3&nbsp;003 ||align=right| 2&nbsp;996 ||align=right| 5 |- | Hausjärvi || HT || ||align=right| 7&nbsp;267 ||align=right| 7&nbsp;236 ||align=right| 30 |- | Heinola, kaup – stad || M || ||align=right| 15&nbsp;811 ||align=right| 15&nbsp;747 ||align=right| 50 |- | Heinola landskommun se Heinolan maalaiskunta || || || || || |- | Heinolan maalaiskunta – Heinola landskommun || M || ||align=right| 5&nbsp;642 ||align=right| 5&nbsp;634 ||align=right| 6 |- | Heinävesi || M || ||align=right| 5&nbsp;722 ||align=right| 5&nbsp;708 ||align=right| 2 |- | Helsingfors se Helsinki || || || || || |- | Helsinki – Helsingfors || UN || † ||align=right| 483&nbsp;051 ||align=right| 435&nbsp;391 ||align=right| 44&nbsp;181 |- | Himanka || Va || ||align=right| 3&nbsp;314 ||align=right| 3&nbsp;297 ||align=right| 14 |- | Hirvensalmi || M || ||align=right| 3&nbsp;135 ||align=right| 3&nbsp;134 ||align=right| 1 |- | Hollola || HT || ||align=right| 16&nbsp;731 ||align=right| 16&nbsp;669 ||align=right| 45 |- | Honkajoki || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;539 ||align=right| 2&nbsp;536 ||align=right| 3 |- | Houtskari ks. Houtskär || || || || || |- | Houtskär – Houtskari || TÅ || * ||align=right| &nbsp;743 ||align=right| 36 ||align=right| 707 |- | Huittinen || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;428 ||align=right| 9&nbsp;420 ||align=right| 3 |- | Humppila || HT || ||align=right| 2&nbsp;769 ||align=right| 2&nbsp;764 ||align=right| 4 |- | Hyrynsalmi || OU || ||align=right| 4&nbsp;376 ||align=right| 4&nbsp;371 ||align=right| – |- | Hyvinge se Hyvinkää || || || || || |- | Hyvinkää – Hyvinge || UN || ||align=right| 37&nbsp;559 ||align=right| 37&nbsp;238 ||align=right| 248 |- | Hämeenkyrö – Tavastkyrö || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;204 ||align=right| 9&nbsp;177 ||align=right| 22 |- | Hämeenlinna – Tavastehus || HT || ||align=right| 41&nbsp;992 ||align=right| 41&nbsp;778 ||align=right| 150 |- | Högfors se Karkkila || || || || || |- | Idensalmi se Iisalmi || || || || || |- | Ii || OU || ||align=right| 5&nbsp;246 ||align=right| 5&nbsp;240 ||align=right| 6 |- | Iisalmi – Idensalmi || K || ||align=right| 22&nbsp;829 ||align=right| 22&nbsp;806 ||align=right| 13 |- | Iitti || Ky || ||align=right| 7&nbsp;680 ||align=right| 7&nbsp;664 ||align=right| 9 |- | Ikaalinen – Ikalis || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;104 ||align=right| 8&nbsp;094 ||align=right| 7 |- | Ikalis se Ikaalinen || || || || || |- | Ilmajoki || Va || ||align=right| 11&nbsp;963 ||align=right| 11&nbsp;954 ||align=right| 9 |- | Ilomants se Ilomantsi || || || || || |- | Ilomantsi – Ilomants || PK || ||align=right| 8&nbsp;683 ||align=right| 8&nbsp;678 ||align=right| 2 |- | Imatra || Ky || ||align=right| 35&nbsp;994 ||align=right| 35&nbsp;896 ||align=right| 65 |- | Inari – Enare || L || ||align=right| 7&nbsp;009 ||align=right| 6&nbsp;635 ||align=right| 21 |- | Ingå – Inkoo || UN || †* ||align=right| 4&nbsp;082 ||align=right| 1&nbsp;094 ||align=right| 2&nbsp;978 |- | Iniö || TÅ || * ||align=right| &nbsp;259 ||align=right| 20 ||align=right| 239 |- | Inkoo ks. Ingå || || || || || |- | Isojoki – Storå || Va || ||align=right| 3&nbsp;226 ||align=right| 3&nbsp;218 ||align=right| 7 |- | Isokyrö – Storkyro || Va || ||align=right| 5&nbsp;370 ||align=right| 5&nbsp;346 ||align=right| 21 |- | Jaala || Ky || ||align=right| 2&nbsp;016 ||align=right| 2&nbsp;015 ||align=right| – |- | Jakobstad – Pietarsaari, kaup. || Va || †* ||align=right| 20&nbsp;632 ||align=right| 9&nbsp;181 ||align=right| 11&nbsp;429 |- | Jalasjärvi || Va || ||align=right| 10&nbsp;361 ||align=right| 10&nbsp;350 ||align=right| 6 |- | Janakkala || HT || ||align=right| 15&nbsp;083 ||align=right| 15&nbsp;019 ||align=right| 56 |- | Jockis se Jokioinen || || || || || |- | Joensuu || PK || ||align=right| 45&nbsp;180 ||align=right| 45&nbsp;087 ||align=right| 33 |- | Jokioinen – Jockis || HT || ||align=right| 5&nbsp;104 ||align=right| 5&nbsp;093 ||align=right| 8 |- | Jomala || AÅ || * ||align=right| 2&nbsp;676 ||align=right| &nbsp;113 ||align=right| 2&nbsp;557 |- | Joroinen – Jorois || M || ||align=right| 6&nbsp;294 ||align=right| 6&nbsp;272 ||align=right| 18 |- | Jorois se Joroinen || || || || || |- | Joutsa || KS || ||align=right| 4&nbsp;636 ||align=right| 4&nbsp;634 ||align=right| 2 |- | Joutseno || Ky || ||align=right| 12&nbsp;011 ||align=right| 11&nbsp;984 ||align=right| 12 |- | Juankoski || K || ||align=right| 6&nbsp;935 ||align=right| 6&nbsp;928 ||align=right| 3 |- | Jurva || Va || ||align=right| 5&nbsp;629 ||align=right| 5&nbsp;604 ||align=right| 25 |- | Juuka || PK || ||align=right| 7&nbsp;788 ||align=right| 7&nbsp;785 ||align=right| 2 |- | Juupajoki || HT || ||align=right| 2&nbsp;504 ||align=right| 2&nbsp;503 ||align=right| 1 |- | Juva || M || ||align=right| 8&nbsp;944 ||align=right| 8&nbsp;938 ||align=right| 4 |- | Jyväskylä, kaup. – stad || KS || ||align=right| 64&nbsp;455 ||align=right| 64&nbsp;132 ||align=right| 174 |- | Jyväskylä landskommun se Jyväskylän maalaiskunta || || || || || |- | Jyväskylän maalaiskunta – Jyväskylä landskommun || KS || ||align=right| 24&nbsp;779 ||align=right| 24&nbsp;723 ||align=right| 30 |- | Jämijärvi || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;486 ||align=right| 2&nbsp;485 ||align=right| – |- | Jämsä || KS || ||align=right| 12&nbsp;457 ||align=right| 12&nbsp;435 ||align=right| 6 |- | Jämsänkoski || KS || ||align=right| 8&nbsp;149 ||align=right| 8&nbsp;139 ||align=right| 8 |- | Jäppilä || M || ||align=right| 1&nbsp;748 ||align=right| 1&nbsp;746 ||align=right| 1 |- | Järvenpää – Träskända || UN || ||align=right| 23&nbsp;788 ||align=right| 23&nbsp;445 ||align=right| 205 |- | Kaarina – St Karins || TÅ || ||align=right| 14&nbsp;423 ||align=right| 13&nbsp;916 ||align=right| 476 |- | Kaavi || K || ||align=right| 4&nbsp;723 ||align=right| 4&nbsp;712 ||align=right| 10 |- | Kajaani – Kajana || OU || ||align=right| 35&nbsp;018 ||align=right| 34&nbsp;947 ||align=right| 40 |- | Kajana se Kajaani || || || || || |- | Kalajoki || OU || ||align=right| 8&nbsp;993 ||align=right| 8&nbsp;977 ||align=right| 9 |- | Kalanti || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;610 ||align=right| 3&nbsp;599 ||align=right| 11 |- | Kalvola || HT || ||align=right| 3&nbsp;493 ||align=right| 3&nbsp;470 ||align=right| 23 |- | Kangasala || HT || ||align=right| 19&nbsp;064 ||align=right| 18&nbsp;965 ||align=right| 65 |- | Kangaslampi || M || ||align=right| 1&nbsp;838 ||align=right| 1&nbsp;836 ||align=right| – |- | Kangasniemi || M || ||align=right| 7&nbsp;522 ||align=right| 7&nbsp;518 ||align=right| 2 |- | Kankaanpää || TÅ || ||align=right| 13&nbsp;557 ||align=right| 13&nbsp;534 ||align=right| 10 |- | Kannonkoski || KS || ||align=right| 2&nbsp;187 ||align=right| 2&nbsp;186 ||align=right| 1 |- | Kannus || Va || ||align=right| 5&nbsp;459 ||align=right| 5&nbsp;450 ||align=right| 9 |- | Karijoki – Bötom || Va || ||align=right| 2&nbsp;029 ||align=right| 1&nbsp;995 ||align=right| 34 |- | Karinainen || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;276 ||align=right| 2&nbsp;270 ||align=right| 6 |- | Karis – Karjaa || UN || †* ||align=right| 8&nbsp;258 ||align=right| 2&nbsp;705 ||align=right| 5&nbsp;536 |- | Karislojo se Karjalohja || || || || || |- | Karjaa ks. Karis || || || || || |- | Karjalohja – Karislojo || UN || ||align=right| 1&nbsp;182 ||align=right| 1&nbsp;169 ||align=right| 12 |- | Karkkila – Högfors || UN || ||align=right| 8&nbsp;309 ||align=right| 8&nbsp;248 ||align=right| 51 |- | Karleby se Kokkola || || || || || |- | Karlö se Hailuoto || || || || || |- | Karstula || KS || ||align=right| 5&nbsp;630 ||align=right| 5&nbsp;628 ||align=right| 1 |- | Karttula || K || ||align=right| 3&nbsp;130 ||align=right| 3&nbsp;129 ||align=right| – |- | Karvia || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;678 ||align=right| 3&nbsp;677 ||align=right| – |- | Kaskinen – Kaskö || Va || † ||align=right| 1&nbsp;938 ||align=right| 1&nbsp;383 ||align=right| 551 |- | Kaskö se Kaskinen || || || || || |- | Kauhajoki || Va || ||align=right| 15&nbsp;152 ||align=right| 15&nbsp;122 ||align=right| 25 |- | Kauhava || Va || ||align=right| 8&nbsp;534 ||align=right| 8&nbsp;506 ||align=right| 23 |- | Kauniainen – Grankulla || UN || † ||align=right| 7&nbsp;435 ||align=right| 4&nbsp;055 ||align=right| 3&nbsp;320 |- | Kaustby se Kaustinen || || || || || |- | Kaustinen – Kaustby || Va || ||align=right| 4&nbsp;019 ||align=right| 3&nbsp;980 ||align=right| 38 |- | Keitele || K || ||align=right| 3&nbsp;353 ||align=right| 3&nbsp;351 ||align=right| 2 |- | Kelviå se Kälviä || || || || || |- | Kemi || L || ||align=right| 26&nbsp;732 ||align=right| 26&nbsp;682 ||align=right| 35 |- | Kemijärvi || L || ||align=right| 12&nbsp;685 ||align=right| 12&nbsp;675 ||align=right| 8 |- | Keminmaa || L || ||align=right| 8&nbsp;017 ||align=right| 8&nbsp;005 ||align=right| 6 |- | Kemiö ks. Kimito || || || || || |- | Kempele || OU || ||align=right| 7&nbsp;875 ||align=right| 7&nbsp;861 ||align=right| 8 |- | Kerava – Kervo || UN || ||align=right| 24&nbsp;493 ||align=right| 24&nbsp;011 ||align=right| 390 |- | Kerimäki || M || ||align=right| 6&nbsp;116 ||align=right| 6&nbsp;112 ||align=right| 2 |- | Kervo se Kerava || || || || || |- | Kestilä || OU || ||align=right| 2&nbsp;278 ||align=right| 2&nbsp;275 ||align=right| 3 |- | Kesälahti || PK || ||align=right| 3&nbsp;198 ||align=right| 3&nbsp;194 ||align=right| 2 |- | Keuruu || KS || ||align=right| 13&nbsp;034 ||align=right| 13&nbsp;015 ||align=right| 16 |- | Kihniö || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;891 ||align=right| 2&nbsp;890 ||align=right| 1 |- | Kiihtelysvaara || PK || ||align=right| 2&nbsp;238 ||align=right| 2&nbsp;238 ||align=right| – |- | Kiikala || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;153 ||align=right| 2&nbsp;145 ||align=right| 7 |- | Kiikoinen || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;452 ||align=right| 1&nbsp;449 ||align=right| – |- | Kiiminki || OU || ||align=right| 6&nbsp;558 ||align=right| 6&nbsp;542 ||align=right| 9 |- | Kimito – Kemiö || TÅ || †* ||align=right| 3&nbsp;527 ||align=right| 1&nbsp;098 ||align=right| 2&nbsp;418 |- | Kinnula || KS || ||align=right| 2&nbsp;273 ||align=right| 2&nbsp;266 ||align=right| 6 |- | Kirkkonummi – Kyrkslätt || UN || † ||align=right| 20&nbsp;527 ||align=right| 14&nbsp;897 ||align=right| 5&nbsp;569 |- | Kisko || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;170 ||align=right| 2&nbsp;157 ||align=right| 13 |- | Kitee || PK || ||align=right| 11&nbsp;432 ||align=right| 11&nbsp;422 ||align=right| 2 |- | Kittilä || L || ||align=right| 6&nbsp;327 ||align=right| 6&nbsp;317 ||align=right| 4 |- | Kiukainen || TÅ || ||align=right| 4&nbsp;161 ||align=right| 4&nbsp;160 ||align=right| 1 |- | Kiuruvesi || K || ||align=right| 12&nbsp;030 ||align=right| 12&nbsp;025 ||align=right| 2 |- | Kivijärvi || KS || ||align=right| 2&nbsp;067 ||align=right| 2&nbsp;065 ||align=right| 2 |- | Kjulo se Köyliö || || || || || |- | Kodisjoki || TÅ || ||align=right| &nbsp;553 ||align=right| &nbsp;552 ||align=right| 1 |- | Kokemäki – Kumo || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;883 ||align=right| 9&nbsp;871 ||align=right| 5 |- | Kokkola – Karleby || Va || † ||align=right| 34&nbsp;182 ||align=right| 26&nbsp;936 ||align=right| 7&nbsp;220 |- | Kolari || L || ||align=right| 4&nbsp;890 ||align=right| 4&nbsp;878 ||align=right| 10 |- | Konginkangas || KS || ||align=right| 1&nbsp;662 ||align=right| 1&nbsp;662 ||align=right| – |- | Konnevesi || KS || ||align=right| 3&nbsp;530 ||align=right| 3&nbsp;530 ||align=right| – |- | Kontiolahti || PK || ||align=right| 8&nbsp;460 ||align=right| 8&nbsp;449 ||align=right| 7 |- | Korpilahti || KS || ||align=right| 5&nbsp;004 ||align=right| 4&nbsp;998 ||align=right| 1 |- | Korpo – Korppoo || TÅ || †* ||align=right| 1&nbsp;094 ||align=right| &nbsp;270 ||align=right| 824 |- | Korppoo ks. Korpo || || || || || |- | Korsholm – Mustasaari || Va || †* ||align=right| 14&nbsp;026 ||align=right| 2&nbsp;814 ||align=right| 11&nbsp;198 |- | Korsnäs || Va || * ||align=right| 2&nbsp;339 ||align=right| 25 ||align=right| 2&nbsp;314 |- | Kortesjärvi || Va || ||align=right| 2&nbsp;852 ||align=right| 2&nbsp;830 ||align=right| 20 |- | Koski Hl || HT || ||align=right| 2&nbsp;276 ||align=right| 2&nbsp;273 ||align=right| 3 |- | Koski Tl || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;866 ||align=right| 2&nbsp;855 ||align=right| 11 |- | Kotka || Ky || ||align=right| 60&nbsp;577 ||align=right| 59&nbsp;687 ||align=right| 763 |- | Kouvola || Ky || ||align=right| 31&nbsp;322 ||align=right| 31&nbsp;151 ||align=right| 109 |- | Kristiinankaupunki ks. Kristinestad || || || || || |- | Kristinestad – Kristiinankaupunki || Va || †* ||align=right| 9&nbsp;020 ||align=right| 3&nbsp;696 ||align=right| 5&nbsp;318 |- | Kronoby – Kruunupyy || Va || †* ||align=right| 7&nbsp;051 ||align=right| &nbsp;700 ||align=right| 6&nbsp;345 |- | Kruunupyy ks. Kronoby || || || || || |- | Kuhmalahti || HT || ||align=right| 1&nbsp;128 ||align=right| 1&nbsp;126 ||align=right| 2 |- | Kuhmo || OU || ||align=right| 13&nbsp;857 ||align=right| 13&nbsp;854 ||align=right| 1 |- | Kuhmoinen || KS || ||align=right| 3&nbsp;725 ||align=right| 3&nbsp;717 ||align=right| 4 |- | Kuivaniemi || OU || ||align=right| 2&nbsp;499 ||align=right| 2&nbsp;497 ||align=right| 2 |- | Kullaa || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;736 ||align=right| 1&nbsp;734 ||align=right| 1 |- | Kumlinge || AÅ || * ||align=right| &nbsp;445 ||align=right| 9 ||align=right| 436 |- | Kumo se Kokemäki || || || || || |- | Kuopio || K || ||align=right| 75&nbsp;255 ||align=right| 75&nbsp;103 ||align=right| 91 |- | Kuorevesi || HT || ||align=right| 3&nbsp;342 ||align=right| 3&nbsp;339 ||align=right| 1 |- | Kuortane || Va || ||align=right| 5&nbsp;045 ||align=right| 5&nbsp;041 ||align=right| 4 |- | Kurikka || Va || ||align=right| 11&nbsp;358 ||align=right| 11&nbsp;338 ||align=right| 15 |- | Kuru || HT || ||align=right| 3&nbsp;220 ||align=right| 3&nbsp;219 ||align=right| 1 |- | Kustavi – Gustavs || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;286 ||align=right| 1&nbsp;271 ||align=right| 13 |- | Kuusamo || OU || ||align=right| 17&nbsp;395 ||align=right| 17&nbsp;373 ||align=right| 13 |- | Kuusankoski || Ky || ||align=right| 22&nbsp;381 ||align=right| 22&nbsp;202 ||align=right| 161 |- | Kuusjoki || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;872 ||align=right| 1&nbsp;867 ||align=right| 4 |- | Kylmäkoski || HT || ||align=right| 2&nbsp;618 ||align=right| 2&nbsp;610 ||align=right| 2 |- | Kyrkslätt se Kirkkonummi || || || || || |- | Kyyjärvi || KS || ||align=right| 1&nbsp;957 ||align=right| 1&nbsp;957 ||align=right| – |- | Kälviä – Kelviå || Va || ||align=right| 4&nbsp;090 ||align=right| 4&nbsp;050 ||align=right| 38 |- | Kärkölä || HT || ||align=right| 5&nbsp;050 ||align=right| 5&nbsp;039 ||align=right| 9 |- | Kärsämäki || OU || ||align=right| 3&nbsp;448 ||align=right| 3&nbsp;446 ||align=right| 2 |- | Kökar || AÅ || * ||align=right| &nbsp;301 ||align=right| 5 ||align=right| 296 |- | Köyliö – Kjulo || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;490 ||align=right| 3&nbsp;485 ||align=right| 1 |- | Lahti – Lahtis || HT || ||align=right| 94&nbsp;692 ||align=right| 94&nbsp;201 ||align=right| 295 |- | Lahtis se Lahti || || || || || |- | Laihela se Laihia || || || || || |- | Laihia – Laihela || Va || ||align=right| 7&nbsp;132 ||align=right| 7&nbsp;094 ||align=right| 33 |- | Laitila || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;984 ||align=right| 8&nbsp;973 ||align=right| 10 |- | Lammi || HT || ||align=right| 5&nbsp;970 ||align=right| 5&nbsp;962 ||align=right| 6 |- | Lapinjärvi – Lappträsk || UN || † ||align=right| 3&nbsp;578 ||align=right| 2&nbsp;273 ||align=right| 1&nbsp;304 |- | Lapinlahti || K || ||align=right| 7&nbsp;752 ||align=right| 7&nbsp;747 ||align=right| 3 |- | Lappajärvi || Va || ||align=right| 4&nbsp;590 ||align=right| 4&nbsp;581 ||align=right| 8 |- | Lappeenranta – Villmanstrand || Ky || ||align=right| 53&nbsp;817 ||align=right| 53&nbsp;625 ||align=right| 95 |- | Lappi || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;394 ||align=right| 3&nbsp;393 ||align=right| – |- | Lappo se Lapua || || || || || |- | Lappträsk se Lapinjärvi || || || || || |- | Lapua – Lappo || Va || ||align=right| 14&nbsp;592 ||align=right| 14&nbsp;586 ||align=right| 5 |- | Larsmo – Luoto || Va || * ||align=right| 3&nbsp;172 ||align=right| &nbsp;180 ||align=right| 2&nbsp;991 |- | Laukaa || KS || ||align=right| 13&nbsp;829 ||align=right| 13&nbsp;812 ||align=right| 10 |- | Lavia || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;852 ||align=right| 2&nbsp;852 ||align=right| – |- | Lehtimäki || Va || ||align=right| 2&nbsp;437 ||align=right| 2&nbsp;437 ||align=right| – |- | Leivonmäki || KS || ||align=right| 1&nbsp;519 ||align=right| 1&nbsp;518 ||align=right| – |- | Lemi || Ky || ||align=right| 2&nbsp;850 ||align=right| 2&nbsp;845 ||align=right| 3 |- | Lemland || AÅ || * ||align=right| &nbsp;988 ||align=right| 38 ||align=right| 941 |- | Lempäälä || HT || ||align=right| 12&nbsp;901 ||align=right| 12&nbsp;844 ||align=right| 37 |- | Lemu || TÅ || ||align=right| &nbsp;923 ||align=right| &nbsp;915 ||align=right| 8 |- | Leppävirta || K || ||align=right| 11&nbsp;476 ||align=right| 11&nbsp;466 ||align=right| 7 |- | Lestijärvi || Va || ||align=right| 1&nbsp;039 ||align=right| 1&nbsp;039 ||align=right| – |- | Lieksa || PK || ||align=right| 18&nbsp;972 ||align=right| 18&nbsp;961 ||align=right| 7 |- | Lieto – Lundo || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;900 ||align=right| 9&nbsp;808 ||align=right| 86 |- | Liljendal || UN || †* ||align=right| 1&nbsp;399 ||align=right| &nbsp;169 ||align=right| 1&nbsp;230 |- | Lillkyro se Vähäkyrö || || || || || |- | Limingo se Liminka || || || || || |- | Liminka – Limingo || OU || ||align=right| 4&nbsp;149 ||align=right| 4&nbsp;143 ||align=right| 4 |- | Liperi || PK || ||align=right| 10&nbsp;819 ||align=right| 10&nbsp;811 ||align=right| 7 |- | Lochteå se Lohtaja || || || || || |- | Lohja, kaup. – Lojo, stad || UN || ||align=right| 14&nbsp;226 ||align=right| 13&nbsp;747 ||align=right| 459 |- | Lohjan kunta – Lojo kommun || UN || † ||align=right| 16&nbsp;111 ||align=right| 14&nbsp;821 ||align=right| 1&nbsp;277 |- | Lohtaja – Lochteå || Va || ||align=right| 2&nbsp;918 ||align=right| 2&nbsp;910 ||align=right| 8 |- | Loimaa, kaup. – stad || TÅ || ||align=right| 6&nbsp;730 ||align=right| 6&nbsp;718 ||align=right| 10 |- | Loimaa kommun se Loimaan kunta || || || || || |- | Loimaan kunta – Loimaa kommun || TÅ || ||align=right| 6&nbsp;672 ||align=right| 6&nbsp;654 ||align=right| 7 |- | Lojo, stad se Lohja, kaup. || || || || || |- | Lojo kommun se Lohjan kunta || || || || || |- | Loppi || HT || ||align=right| 6&nbsp;683 ||align=right| 6&nbsp;668 ||align=right| 10 |- | Loviisa – Lovisa || UN || † ||align=right| 8&nbsp;933 ||align=right| 5&nbsp;182 ||align=right| 3&nbsp;731 |- | Lovisa se Loviisa || || || || || |- | Luhanka || KS || ||align=right| 1&nbsp;349 ||align=right| 1&nbsp;349 ||align=right| – |- | Lumijoki || OU || ||align=right| 1&nbsp;386 ||align=right| 1&nbsp;386 ||align=right| – |- | Lumparland || AÅ || * ||align=right| &nbsp;312 ||align=right| 14 ||align=right| 296 |- | Lundo se Lieto || || || || || |- | Luopioinen || HT || ||align=right| 2&nbsp;707 ||align=right| 2&nbsp;704 ||align=right| 1 |- | Luoto ks. Larsmo || || || || || |- | Luumäki || Ky || ||align=right| 5&nbsp;695 ||align=right| 5&nbsp;684 ||align=right| 6 |- | Luvia || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;338 ||align=right| 3&nbsp;294 ||align=right| 43 |- | Längelmäki || HT || ||align=right| 2&nbsp;320 ||align=right| 2&nbsp;318 ||align=right| 2 |- | Maalahti ks. Malax || || || || || |- | Maaninka || K || ||align=right| 4&nbsp;385 ||align=right| 4&nbsp;384 ||align=right| 1 |- | Maarianhamina ks. Mariehamn || || || || || |- | Maksamaa ks. Maxmo || || || || || |- | Malax – Maalahti || Va || * ||align=right| 5&nbsp;727 ||align=right| &nbsp;438 ||align=right| 5&nbsp;285 |- | Mariehamn – Maarianhamina || AÅ || * ||align=right| 9&nbsp;606 ||align=right| &nbsp;616 ||align=right| 8&nbsp;922 |- | Marttila || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;266 ||align=right| 2&nbsp;261 ||align=right| 5 |- | Masku || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;583 ||align=right| 3&nbsp;560 ||align=right| 21 |- | Maxmo – Maksamaa || Va || * ||align=right| 1&nbsp;046 ||align=right| 35 ||align=right| 1&nbsp;010 |- | Mellilä || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;537 ||align=right| 1&nbsp;537 ||align=right| – |- | Merijärvi || OU || ||align=right| 1&nbsp;396 ||align=right| 1&nbsp;395 ||align=right| – |- | Merikarvia – Sastmola || TÅ || ||align=right| 4&nbsp;199 ||align=right| 4&nbsp;183 ||align=right| 13 |- | Merimasku || TÅ || ||align=right| &nbsp;750 ||align=right| &nbsp;740 ||align=right| 7 |- | Miehikkälä || Ky || ||align=right| 3&nbsp;162 ||align=right| 3&nbsp;160 ||align=right| 1 |- | Mietoinen || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;543 ||align=right| 1&nbsp;542 ||align=right| 1 |- | Mikkeli, kaup. – St Michel, stad || M || ||align=right| 28&nbsp;623 ||align=right| 28&nbsp;554 ||align=right| 37 |- | Mikkelin maalaiskunta – St Michels landskommun || M || ||align=right| 12&nbsp;688 ||align=right| 12&nbsp;665 ||align=right| 11 |- | Mouhijärvi || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;817 ||align=right| 2&nbsp;814 ||align=right| 3 |- | Muhos || OU || ||align=right| 6&nbsp;753 ||align=right| 6&nbsp;743 ||align=right| 1 |- | Multia || KS || ||align=right| 2&nbsp;618 ||align=right| 2&nbsp;616 ||align=right| 1 |- | Muonio || L || ||align=right| 2&nbsp;825 ||align=right| 2&nbsp;818 ||align=right| 5 |- | Mustasaari ks. Korsholm || || || || || |- | Muurame || KS || ||align=right| 5&nbsp;025 ||align=right| 5&nbsp;007 ||align=right| 7 |- | Muurla || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;310 ||align=right| 1&nbsp;301 ||align=right| 8 |- | Mynämäki || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;817 ||align=right| 5&nbsp;800 ||align=right| 16 |- | Myrskylä – Mörskom || UN || † ||align=right| 2&nbsp;047 ||align=right| 1&nbsp;769 ||align=right| 277 |- | Mäntsälä || UN || ||align=right| 11&nbsp;601 ||align=right| 11&nbsp;547 ||align=right| 45 |- | Mänttä || HT || ||align=right| 8&nbsp;161 ||align=right| 8&nbsp;115 ||align=right| 39 |- | Mäntyharju || M || ||align=right| 8&nbsp;107 ||align=right| 8&nbsp;103 ||align=right| 4 |- | Mörskom se Myrskylä || || || || || |- | Naantali – Nådendal || TÅ || ||align=right| 9&nbsp;062 ||align=right| 8&nbsp;863 ||align=right| 172 |- | Nagu – Nauvo || TÅ || †* ||align=right| 1&nbsp;400 ||align=right| &nbsp;257 ||align=right| 1&nbsp;142 |- | Nakkila || TÅ || ||align=right| 6&nbsp;305 ||align=right| 6&nbsp;285 ||align=right| 19 |- | Nastola || HT || ||align=right| 14&nbsp;056 ||align=right| 14&nbsp;002 ||align=right| 33 |- | Nauvo ks. Nagu || || || || || |- | Nilsiä || K || ||align=right| 8&nbsp;022 ||align=right| 8&nbsp;016 ||align=right| 4 |- | Nivala || OU || ||align=right| 10&nbsp;702 ||align=right| 10&nbsp;691 ||align=right| 8 |- | Nokia || HT || ||align=right| 23&nbsp;764 ||align=right| 23&nbsp;663 ||align=right| 76 |- | Noormarkku – Norrmark || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;769 ||align=right| 5&nbsp;718 ||align=right| 42 |- | Norrmark se Noormarkku || || || || || |- | Nousiainen – Nousis || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;480 ||align=right| 3&nbsp;452 ||align=right| 28 |- | Nousis se Nousiainen || || || || || |- | Nuijamaa || Ky || ||align=right| 1&nbsp;277 ||align=right| 1&nbsp;277 ||align=right| – |- | Nummi-Pusula || UN || ||align=right| 5&nbsp;329 ||align=right| 5&nbsp;306 ||align=right| 14 |- | Nurmes || PK || ||align=right| 11&nbsp;590 ||align=right| 11&nbsp;582 ||align=right| 3 |- | Nurmijärvi || UN || ||align=right| 22&nbsp;399 ||align=right| 22&nbsp;149 ||align=right| 199 |- | Nurmo || Va || ||align=right| 7&nbsp;728 ||align=right| 7&nbsp;713 ||align=right| 12 |- | Nykarleby – Uusikaarlepyy || Va || †* ||align=right| 7&nbsp;593 ||align=right| &nbsp;670 ||align=right| 6&nbsp;914 |- | Nyslott se Savonlinna || || || || || |- | Nystad se Uusikaupunki || || || || || |- | Nådendal se Naantali || || || || || |- | Närpes – Närpiö || Va || * ||align=right| 10&nbsp;785 ||align=right| &nbsp;662 ||align=right| 10&nbsp;113 |- | Närpiö ks. Närpes || || || || || |- | Oravainen ks. Oravais || || || || || |- | Oravais – Oravainen || Va || †* ||align=right| 2&nbsp;600 ||align=right| &nbsp;391 ||align=right| 2&nbsp;209 |- | Orimattila || UN || ||align=right| 13&nbsp;249 ||align=right| 13&nbsp;188 ||align=right| 43 |- | Oripää || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;469 ||align=right| 1&nbsp;469 ||align=right| – |- | Orivesi || HT || ||align=right| 8&nbsp;866 ||align=right| 8&nbsp;854 ||align=right| 7 |- | Oulainen || OU || ||align=right| 8&nbsp;017 ||align=right| 8&nbsp;007 ||align=right| 5 |- | Oulu – Uleåborg || OU || ||align=right| 94&nbsp;869 ||align=right| 94&nbsp;462 ||align=right| 271 |- | Oulunsalo || OU || ||align=right| 4&nbsp;711 ||align=right| 4&nbsp;703 ||align=right| 5 |- | Outokumpu || PK || ||align=right| 10&nbsp;303 ||align=right| 10&nbsp;294 ||align=right| 7 |- | Padasjoki || HT || ||align=right| 4&nbsp;617 ||align=right| 4&nbsp;610 ||align=right| 5 |- | Paimio – Pemar || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;388 ||align=right| 8&nbsp;321 ||align=right| 56 |- | Paltamo || OU || ||align=right| 5&nbsp;429 ||align=right| 5&nbsp;425 ||align=right| 1 |- | Parainen ks. Pargas || || || || || |- | Pargas – Parainen || TÅ || †* ||align=right| 11&nbsp;163 ||align=right| 4&nbsp;248 ||align=right| 6&nbsp;897 |- | Parikkala || Ky || ||align=right| 5&nbsp;757 ||align=right| 5&nbsp;749 ||align=right| 3 |- | Parkano || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;815 ||align=right| 8&nbsp;801 ||align=right| 12 |- | Pattijoki || OU || ||align=right| 4&nbsp;922 ||align=right| 4&nbsp;916 ||align=right| 3 |- | Pedersöre – Pietarsaaren maalaiskunta || Va || †* ||align=right| 8&nbsp;865 ||align=right| &nbsp;729 ||align=right| 8&nbsp;133 |- | Pelkosenniemi || L || ||align=right| 1&nbsp;567 ||align=right| 1&nbsp;565 ||align=right| 1 |- | Pello || L || ||align=right| 5&nbsp;691 ||align=right| 5&nbsp;687 ||align=right| 3 |- | Pemar se Paimio || || || || || |- | Perho || Va || ||align=right| 3&nbsp;168 ||align=right| 3&nbsp;167 ||align=right| 1 |- | Pernaja ks. Pernå || || || || || |- | Perniö – Bjärnå || TÅ || ||align=right| 6&nbsp;598 ||align=right| 6&nbsp;521 ||align=right| 74 |- | Pernå – Pernaja || UN || †* ||align=right| 3&nbsp;767 ||align=right| &nbsp;960 ||align=right| 2&nbsp;806 |- | Pertteli || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;436 ||align=right| 3&nbsp;411 ||align=right| 21 |- | Pertunmaa || M || ||align=right| 2&nbsp;783 ||align=right| 2&nbsp;782 ||align=right| 1 |- | Peräseinäjoki || Va || ||align=right| 4&nbsp;212 ||align=right| 4&nbsp;210 ||align=right| 2 |- | Petäjävesi || KS || ||align=right| 3&nbsp;712 ||align=right| 3&nbsp;705 ||align=right| 4 |- | Pieksämäen maalaiskunta – Pieksämäki landskommun || M || ||align=right| 6&nbsp;429 ||align=right| 6&nbsp;424 ||align=right| 4 |- | Pieksämäki, kaup. – stad || M || ||align=right| 14&nbsp;011 ||align=right| 13&nbsp;998 ||align=right| 7 |- | Pieksämäki landskommun se Pieksämäen maalaiskunta || || || || || |- | Pielavesi || K || ||align=right| 7&nbsp;380 ||align=right| 7&nbsp;374 ||align=right| 5 |- | Pietarsaaren maalaiskunta ks. Pedersöre || || || || || |- | Pietarsaari, kaup. ks. Jakobstad || || || || || |- | Pihtipudas || KS || ||align=right| 6&nbsp;038 ||align=right| 6&nbsp;034 ||align=right| 1 |- | Piikkiö – Pikis || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;514 ||align=right| 5&nbsp;442 ||align=right| 62 |- | Piippola || OU || ||align=right| 1&nbsp;529 ||align=right| 1&nbsp;529 ||align=right| – |- | Pikis se Piikkiö || || || || || |- | Pirkkala – Birkala || HT || ||align=right| 9&nbsp;814 ||align=right| 9&nbsp;749 ||align=right| 52 |- | Pohja – Pojo || UN || † ||align=right| 5&nbsp;540 ||align=right| 3&nbsp;176 ||align=right| 2&nbsp;354 |- | Pojo se Pohja || || || || || |- | Polvijärvi || PK || ||align=right| 6&nbsp;093 ||align=right| 6&nbsp;086 ||align=right| 4 |- | Pomarkku – Påmark || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;012 ||align=right| 3&nbsp;009 ||align=right| 1 |- | Pori – Björneborg || TÅ || ||align=right| 79&nbsp;223 ||align=right| 78&nbsp;645 ||align=right| 489 |- | Pornainen – Borgnäs || UN || ||align=right| 2&nbsp;425 ||align=right| 2&nbsp;396 ||align=right| 27 |- | Porvoo, kaup. – Borgå, stad || UN || † ||align=right| 19&nbsp;226 ||align=right| 11&nbsp;493 ||align=right| 7&nbsp;695 |- | Porvoon maalaiskunta – Borgå landskommun || UN || † ||align=right| 19&nbsp;350 ||align=right| 11&nbsp;400 ||align=right| 7&nbsp;926 |- | Posio || L || ||align=right| 5&nbsp;960 ||align=right| 5&nbsp;955 ||align=right| 5 |- | Pudasjärvi || OU || ||align=right| 11&nbsp;507 ||align=right| 11&nbsp;501 ||align=right| 2 |- | Pukkila || UN || ||align=right| 1&nbsp;654 ||align=right| 1&nbsp;649 ||align=right| 5 |- | Pulkkila || OU || ||align=right| 2&nbsp;050 ||align=right| 2&nbsp;049 ||align=right| 1 |- | Punkaharju || M || ||align=right| 4&nbsp;801 ||align=right| 4&nbsp;790 ||align=right| 3 |- | Punkalaidun || TÅ || ||align=right| 4&nbsp;561 ||align=right| 4&nbsp;559 ||align=right| 1 |- | Puolanka || OU || ||align=right| 5&nbsp;303 ||align=right| 5&nbsp;302 ||align=right| – |- | Puumala || M || ||align=right| 3&nbsp;693 ||align=right| 3&nbsp;688 ||align=right| 2 |- | Pyhtää – Pyttis || Ky || † ||align=right| 5&nbsp;222 ||align=right| 4&nbsp;456 ||align=right| 761 |- | Pyhäjoki || OU || ||align=right| 3&nbsp;631 ||align=right| 3&nbsp;628 ||align=right| 1 |- | Pyhäjärvi || OU || ||align=right| 8&nbsp;040 ||align=right| 8&nbsp;034 ||align=right| 5 |- | Pyhäntä || OU || ||align=right| 1&nbsp;764 ||align=right| 1&nbsp;763 ||align=right| – |- | Pyhäranta || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;251 ||align=right| 2&nbsp;246 ||align=right| 2 |- | Pyhäselkä || PK || ||align=right| 5&nbsp;293 ||align=right| 5&nbsp;287 ||align=right| 3 |- | Pylkönmäki || KS || ||align=right| 1&nbsp;387 ||align=right| 1&nbsp;386 ||align=right| – |- | Pyttis se Pyhtää || || || || || |- | Påmark se Pomarkku || || || || || |- | Pälkäne || HT || ||align=right| 3&nbsp;813 ||align=right| 3&nbsp;799 ||align=right| 11 |- | Pöytyä || TÅ || ||align=right| 3&nbsp;553 ||align=right| 3&nbsp;548 ||align=right| 5 |- | Raahe – Brahestad || OU || ||align=right| 18&nbsp;823 ||align=right| 18&nbsp;779 ||align=right| 29 |- | Raisio – Reso || TÅ || ||align=right| 18&nbsp;248 ||align=right| 18&nbsp;033 ||align=right| 188 |- | Rantasalmi || M || ||align=right| 5&nbsp;431 ||align=right| 5&nbsp;417 ||align=right| 11 |- | Rantsila || OU || ||align=right| 2&nbsp;482 ||align=right| 2&nbsp;482 ||align=right| – |- | Ranua || L || ||align=right| 5&nbsp;579 ||align=right| 5&nbsp;577 ||align=right| 2 |- | Rauma, kaup – Raumo, stad || TÅ || ||align=right| 30&nbsp;911 ||align=right| 30&nbsp;720 ||align=right| 143 |- | Rauman maalaiskunta – Raumo landskommun || TÅ || ||align=right| 8&nbsp;360 ||align=right| 8&nbsp;350 ||align=right| 5 |- | Raumo, stad se Rauma, kaup. || || || || || |- | Raumo landskommun se Rauman maalaiskunta || || || || || |- | Rautalampi || K || ||align=right| 4&nbsp;783 ||align=right| 4&nbsp;781 ||align=right| 1 |- | Rautavaara || K || ||align=right| 3&nbsp;391 ||align=right| 3&nbsp;388 ||align=right| 1 |- | Rautjärvi || Ky || ||align=right| 5&nbsp;936 ||align=right| 5&nbsp;932 ||align=right| 2 |- | Reisjärvi || OU || ||align=right| 3&nbsp;658 ||align=right| 3&nbsp;656 ||align=right| 1 |- | Renko || HT || ||align=right| 2&nbsp;205 ||align=right| 2&nbsp;202 ||align=right| 3 |- | Reso se Raisio || || || || || |- | Riihimäki || HT || ||align=right| 24&nbsp;005 ||align=right| 23&nbsp;898 ||align=right| 82 |- | Rimito se Rymättylä || || || || || |- | Ristiina || M || ||align=right| 5&nbsp;551 ||align=right| 5&nbsp;542 ||align=right| 5 |- | Ristijärvi || OU || ||align=right| 2&nbsp;447 ||align=right| 2&nbsp;446 ||align=right| – |- | Rovaniemen maalaiskunta – Rovaniemi landskommun || L || ||align=right| 18&nbsp;148 ||align=right| 18&nbsp;115 ||align=right| 22 |- | Rovaniemi, kaup. – stad || L || ||align=right| 30&nbsp;759 ||align=right| 30&nbsp;660 ||align=right| 47 |- | Rovaniemi landskommun se Rovaniemen maalaiskunta || || || || || |- | Ruokolahti || Ky || ||align=right| 6&nbsp;575 ||align=right| 6&nbsp;571 ||align=right| 1 |- | Ruotsinpyhtää – Strömfors || UN || † ||align=right| 3&nbsp;460 ||align=right| 2&nbsp;717 ||align=right| 741 |- | Ruovesi || HT || ||align=right| 6&nbsp;583 ||align=right| 6&nbsp;568 ||align=right| 14 |- | Rusko || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;191 ||align=right| 2&nbsp;155 ||align=right| 33 |- | Ruukki || OU || ||align=right| 4&nbsp;912 ||align=right| 4&nbsp;910 ||align=right| – |- | Rymättylä – Rimito || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;755 ||align=right| 1&nbsp;738 ||align=right| 15 |- | Rääkkylä || PK || ||align=right| 4&nbsp;042 ||align=right| 4&nbsp;038 ||align=right| 3 |- | Saari || Ky || ||align=right| 2&nbsp;181 ||align=right| 2&nbsp;180 ||align=right| – |- | Saarijärvi || KS || ||align=right| 10&nbsp;554 ||align=right| 10&nbsp;541 ||align=right| 7 |- | Sagu se Sauvo || || || || || |- | Sahalahti || HT || ||align=right| 1&nbsp;930 ||align=right| 1&nbsp;927 ||align=right| 3 |- | Salla || L || ||align=right| 7&nbsp;177 ||align=right| 7&nbsp;171 ||align=right| 1 |- | Salo || TÅ || ||align=right| 19&nbsp;918 ||align=right| 19&nbsp;752 ||align=right| 152 |- | Saltvik || AÅ || * ||align=right| 1&nbsp;568 ||align=right| 34 ||align=right| 1&nbsp;531 |- | Sammatti || UN || ||align=right| 1&nbsp;014 ||align=right| 1&nbsp;009 ||align=right| 4 |- | Sastmola se Merikarvia || || || || || |- | Sauvo – Sagu || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;537 ||align=right| 2&nbsp;498 ||align=right| 34 |- | Savitaipale || Ky || ||align=right| 5&nbsp;152 ||align=right| 5&nbsp;139 ||align=right| 4 |- | Savonlinna – Nyslott || M || ||align=right| 28&nbsp;451 ||align=right| 28&nbsp;387 ||align=right| 25 |- | Savonranta || M || ||align=right| 1&nbsp;773 ||align=right| 1&nbsp;772 ||align=right| 1 |- | Savukoski || L || ||align=right| 1&nbsp;937 ||align=right| 1&nbsp;935 ||align=right| 1 |- | Seinäjoki || Va || ||align=right| 25&nbsp;100 ||align=right| 25&nbsp;012 ||align=right| 76 |- | Sibbo – Sipoo || UN || †* ||align=right| 13&nbsp;290 ||align=right| 5&nbsp;941 ||align=right| 7&nbsp;322 |- | Sievi || OU || ||align=right| 4&nbsp;494 ||align=right| 4&nbsp;493 ||align=right| – |- | Siikainen || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;517 ||align=right| 2&nbsp;514 ||align=right| 2 |- | Siikajoki || OU || ||align=right| 1&nbsp;255 ||align=right| 1&nbsp;255 ||align=right| – |- | Siilinjärvi || K || ||align=right| 15&nbsp;603 ||align=right| 15&nbsp;578 ||align=right| 15 |- | Simo || L || ||align=right| 4&nbsp;231 ||align=right| 4&nbsp;226 ||align=right| 3 |- | Sipoo ks. Sibbo || || || || || |- | Siuntio – Sjundeå || UN || † ||align=right| 3&nbsp;721 ||align=right| 1&nbsp;925 ||align=right| 1&nbsp;786 |- | Sjundeå se Siuntio || || || || || |- | Sodankylä || L || ||align=right| 10&nbsp;244 ||align=right| 10&nbsp;205 ||align=right| 8 |- | Soini || Va || ||align=right| 2&nbsp;997 ||align=right| 2&nbsp;996 ||align=right| 1 |- | Somero || HT || ||align=right| 10&nbsp;128 ||align=right| 10&nbsp;109 ||align=right| 17 |- | Sonkajärvi || K || ||align=right| 6&nbsp;624 ||align=right| 6&nbsp;621 ||align=right| 1 |- | Sotkamo || OU || ||align=right| 11&nbsp;445 ||align=right| 11&nbsp;438 ||align=right| 3 |- | Sottunga || AÅ || * ||align=right| &nbsp;146 ||align=right| 5 ||align=right| 141 |- | St Karins se Kaarina || || || || || |- | St Michel, stad se Mikkeli, kaup. || || || || || |- | St Michels landskommun se Mikkelin maalaiskunta || || || || || |- | Storkyro se Isokyrö || || || || || |- | Storå se Isojoki || || || || || |- | Strömfors se Ruotsinpyhtää || || || || || |- | Sulkava || M || ||align=right| 4&nbsp;328 ||align=right| 4&nbsp;325 ||align=right| 1 |- | Sumiainen || KS || ||align=right| 1&nbsp;396 ||align=right| 1&nbsp;396 ||align=right| – |- | Sund || AÅ || * ||align=right| &nbsp;939 ||align=right| 27 ||align=right| 907 |- | Suodenniemi || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;527 ||align=right| 1&nbsp;525 ||align=right| 1 |- | Suolahti || KS || ||align=right| 6&nbsp;210 ||align=right| 6&nbsp;205 ||align=right| 3 |- | Suomenniemi || Ky || ||align=right| 1&nbsp;074 ||align=right| 1&nbsp;073 ||align=right| 1 |- | Suomusjärvi || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;357 ||align=right| 1&nbsp;350 ||align=right| 6 |- | Suomussalmi || OU || ||align=right| 13&nbsp;387 ||align=right| 13&nbsp;384 ||align=right| 1 |- | Suonenjoki || K || ||align=right| 9&nbsp;076 ||align=right| 9&nbsp;069 ||align=right| 3 |- | Sysmä || M || ||align=right| 6&nbsp;032 ||align=right| 6&nbsp;028 ||align=right| 2 |- | Säkylä || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;186 ||align=right| 5&nbsp;168 ||align=right| 12 |- | Särkisalo – Finby || TÅ || † ||align=right| &nbsp;917 ||align=right| &nbsp;774 ||align=right| 142 |- | Säynätsalo || KS || ||align=right| 3&nbsp;089 ||align=right| 3&nbsp;085 ||align=right| 2 |- | Taipalsaari || Ky || ||align=right| 3&nbsp;873 ||align=right| 3&nbsp;864 ||align=right| 4 |- | Taivalkoski || OU || ||align=right| 5&nbsp;883 ||align=right| 5&nbsp;882 ||align=right| 1 |- | Taivassalo – Tövsala || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;985 ||align=right| 1&nbsp;971 ||align=right| 11 |- | Tammela || HT || ||align=right| 5&nbsp;581 ||align=right| 5&nbsp;572 ||align=right| 6 |- | Tammerfors se Tampere || || || || || |- | Tammisaari ks. Ekenäs || || || || || |- | Tampere – Tammerfors || HT || ||align=right| 167&nbsp;028 ||align=right| 165&nbsp;619 ||align=right| 1&nbsp;033 |- | Tarvasjoki || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;722 ||align=right| 1&nbsp;712 ||align=right| 10 |- | Tavastehus se Hämeenlinna || || || || || |- | Tavastkyro se Hämeenkyrö || || || || || |- | Temmes || OU || ||align=right| &nbsp;611 ||align=right| &nbsp;610 ||align=right| – |- | Tenala – Tenhola || UN || †* ||align=right| 2&nbsp;997 ||align=right| &nbsp;402 ||align=right| 2&nbsp;593 |- | Tenhola ks. Tenala || || || || || |- | Tervo || K || ||align=right| 2&nbsp;357 ||align=right| 2&nbsp;356 ||align=right| – |- | Tervola || L || ||align=right| 4&nbsp;604 ||align=right| 4&nbsp;602 ||align=right| – |- | Teuva – Östermark || Va || ||align=right| 7&nbsp;600 ||align=right| 7&nbsp;572 ||align=right| 26 |- | Tohmajärvi || PK || ||align=right| 6&nbsp;249 ||align=right| 6&nbsp;248 ||align=right| 1 |- | Toholampi || Va || ||align=right| 3&nbsp;995 ||align=right| 3&nbsp;995 ||align=right| – |- | Toijala || HT || ||align=right| 8&nbsp;028 ||align=right| 8&nbsp;016 ||align=right| 10 |- | Toivakka || KS || ||align=right| 2&nbsp;457 ||align=right| 2&nbsp;451 ||align=right| 1 |- | Torneå se Tornio || || || || || |- | Tornio – Torneå || L || ||align=right| 21&nbsp;333 ||align=right| 21&nbsp;290 ||align=right| 34 |- | Träskända se Järvenpää || || || || || |- | Turku – Åbo || TÅ || † ||align=right| 163&nbsp;526 ||align=right| 154&nbsp;717 ||align=right| 8&nbsp;377 |- | Tusby se Tuusula || || || || || |- | Tuulos || HT || ||align=right| 1&nbsp;572 ||align=right| 1&nbsp;571 ||align=right| 1 |- | Tuupovaara || PK || ||align=right| 3&nbsp;036 ||align=right| 3&nbsp;034 ||align=right| 1 |- | Tuusniemi || K || ||align=right| 4&nbsp;085 ||align=right| 4&nbsp;083 ||align=right| – |- | Tuusula – Tusby || UN || ||align=right| 22&nbsp;698 ||align=right| 22&nbsp;198 ||align=right| 443 |- | Tyrnävä || OU || ||align=right| 3&nbsp;306 ||align=right| 3&nbsp;304 ||align=right| 1 |- | Tövsala se Taivassalo || || || || || |- | Töysä || Va || ||align=right| 3&nbsp;154 ||align=right| 3&nbsp;152 ||align=right| 1 |- | Uleåborg se Oulu || || || || || |- | Ullava || Va || ||align=right| 1&nbsp;022 ||align=right| 1&nbsp;021 ||align=right| 1 |- | Ulvila – Ulvsby || TÅ || ||align=right| 11&nbsp;400 ||align=right| 11&nbsp;347 ||align=right| 40 |- | Ulvsby se Ulvila || || || || || |- | Urjala || HT || ||align=right| 6&nbsp;359 ||align=right| 6&nbsp;345 ||align=right| 9 |- | Utajärvi || OU || ||align=right| 3&nbsp;757 ||align=right| 3&nbsp;754 ||align=right| – |- | Utsjoki || L || ||align=right| 1&nbsp;490 ||align=right| &nbsp;724 ||align=right| 3 |- | Uukuniemi || Ky || ||align=right| &nbsp;758 ||align=right| &nbsp;758 ||align=right| – |- | Uurainen || KS || ||align=right| 2&nbsp;746 ||align=right| 2&nbsp;746 ||align=right| – |- | Uusikaarlepyy ks. Nykarleby || || || || || |- | Uusikaupunki – Nystad || TÅ || ||align=right| 13&nbsp;672 ||align=right| 13&nbsp;563 ||align=right| 96 |- | Vaala || OU || ||align=right| 4&nbsp;840 ||align=right| 4&nbsp;836 ||align=right| 2 |- | Vaasa – Vasa || Va || † ||align=right| 53&nbsp;903 ||align=right| 38&nbsp;897 ||align=right| 14&nbsp;930 |- | Vahto || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;272 ||align=right| 1&nbsp;261 ||align=right| 11 |- | Valkeakoski || HT || ||align=right| 22&nbsp;708 ||align=right| 22&nbsp;581 ||align=right| 87 |- | Valkeala || Ky || ||align=right| 10&nbsp;681 ||align=right| 10&nbsp;641 ||align=right| 34 |- | Valtimo || PK || ||align=right| 3&nbsp;992 ||align=right| 3&nbsp;987 ||align=right| 3 |- | Vammala || TÅ || ||align=right| 16&nbsp;003 ||align=right| 15&nbsp;965 ||align=right| 26 |- | Vampula || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;134 ||align=right| 2&nbsp;132 ||align=right| – |- | Vanda se Vantaa || || || || || |- | Vantaa – Vanda || UN || † ||align=right| 134&nbsp;040 ||align=right| 127&nbsp;011 ||align=right| 6&nbsp;504 |- | Varkaus || K || ||align=right| 24&nbsp;770 ||align=right| 24&nbsp;625 ||align=right| 117 |- | Varpaisjärvi || K || ||align=right| 3&nbsp;671 ||align=right| 3&nbsp;671 ||align=right| – |- | Vasa se Vaasa || || || || || |- | Veckelax se Vehkalahti || || || || || |- | Vehkalahti – Veckelax || Ky || ||align=right| 12&nbsp;415 ||align=right| 12&nbsp;382 ||align=right| 22 |- | Vehmaa || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;919 ||align=right| 2&nbsp;913 ||align=right| 6 |- | Vehmersalmi || K || ||align=right| 2&nbsp;451 ||align=right| 2&nbsp;441 ||align=right| 1 |- | Velkua || TÅ || ||align=right| &nbsp;138 ||align=right| &nbsp;136 ||align=right| 2 |- | Vesanto || K || ||align=right| 3&nbsp;539 ||align=right| 3&nbsp;534 ||align=right| 2 |- | Vesilahti || HT || ||align=right| 3&nbsp;038 ||align=right| 3&nbsp;035 ||align=right| 1 |- | Veteli – Vetil || Va || ||align=right| 3&nbsp;956 ||align=right| 3&nbsp;913 ||align=right| 42 |- | Vetil se Veteli || || || || || |- | Vichtis se Vihti || || || || || |- | Vieremä || K || ||align=right| 5&nbsp;089 ||align=right| 5&nbsp;084 ||align=right| – |- | Vihanti || OU || ||align=right| 3&nbsp;985 ||align=right| 3&nbsp;984 ||align=right| 1 |- | Vihti – Vichtis || UN || ||align=right| 17&nbsp;359 ||align=right| 17&nbsp;015 ||align=right| 309 |- | Viiala || HT || ||align=right| 5&nbsp;124 ||align=right| 5&nbsp;116 ||align=right| 6 |- | Viitasaari || KS || ||align=right| 8&nbsp;940 ||align=right| 8&nbsp;931 ||align=right| 7 |- | Viljakkala || TÅ || ||align=right| 1&nbsp;807 ||align=right| 1&nbsp;806 ||align=right| 1 |- | Villmanstrand se Lappeenranta || || || || || |- | Villnäs se Askainen || || || || || |- | Vilppula || HT || ||align=right| 7&nbsp;051 ||align=right| 7&nbsp;041 ||align=right| 9 |- | Vimpeli || Va || ||align=right| 3&nbsp;743 ||align=right| 3&nbsp;738 ||align=right| 3 |- | Virdois se Virrat || || || || || |- | Virolahti || Ky || ||align=right| 4&nbsp;459 ||align=right| 4&nbsp;451 ||align=right| 6 |- | Virrat – Virdois || HT || ||align=right| 9&nbsp;596 ||align=right| 9&nbsp;584 ||align=right| 10 |- | Virtasalmi || M || ||align=right| 1&nbsp;700 ||align=right| 1&nbsp;699 ||align=right| – |- | Vuolijoki || OU || ||align=right| 3&nbsp;429 ||align=right| 3&nbsp;424 ||align=right| 2 |- | Vårdö || AÅ || * ||align=right| &nbsp;382 ||align=right| 7 ||align=right| 375 |- | Vähäkyrö – Lillkyro || Va || ||align=right| 4&nbsp;689 ||align=right| 4&nbsp;638 ||align=right| 51 |- | Värtsilä || PK || ||align=right| &nbsp;926 ||align=right| &nbsp;925 ||align=right| – |- | Västanfjärd || TÅ || * ||align=right| &nbsp;878 ||align=right| 45 ||align=right| 832 |- | Vörå – Vöyri || Va || †* ||align=right| 4&nbsp;043 ||align=right| &nbsp;633 ||align=right| 3&nbsp;407 |- | Vöyri ks. Vörå || || || || || |- | Ylihärmä || Va || ||align=right| 3&nbsp;172 ||align=right| 3&nbsp;166 ||align=right| 6 |- | Yli-Ii || OU || ||align=right| 2&nbsp;446 ||align=right| 2&nbsp;446 ||align=right| – |- | Ylikiiminki || OU || ||align=right| 2&nbsp;929 ||align=right| 2&nbsp;927 ||align=right| 1 |- | Ylistaro || Va || ||align=right| 5&nbsp;995 ||align=right| 5&nbsp;987 ||align=right| 7 |- | Ylitornio – Övertorneå || L || ||align=right| 6&nbsp;794 ||align=right| 6&nbsp;787 ||align=right| 7 |- | Ylivieska || OU || ||align=right| 11&nbsp;971 ||align=right| 11&nbsp;955 ||align=right| 13 |- | Ylämaa || Ky || ||align=right| 1&nbsp;949 ||align=right| 1&nbsp;949 ||align=right| – |- | Yläne || TÅ || ||align=right| 2&nbsp;529 ||align=right| 2&nbsp;519 ||align=right| 8 |- | Ylöjärvi || HT || ||align=right| 13&nbsp;322 ||align=right| 13&nbsp;278 ||align=right| 28 |- | Ypäjä || HT || ||align=right| 2&nbsp;904 ||align=right| 2&nbsp;903 ||align=right| 1 |- | Åbo se Turku || || || || || |- | Äetsä || TÅ || ||align=right| 5&nbsp;831 ||align=right| 5&nbsp;813 ||align=right| 15 |- | Ähtäri – Etseri || Va || ||align=right| 7&nbsp;593 ||align=right| 7&nbsp;582 ||align=right| 10 |- | Äänekoski || KS || ||align=right| 11&nbsp;167 ||align=right| 11&nbsp;143 ||align=right| 16 |- | Östermark se Teuva || || || || || |- | Övertorneå se Ylitornio || || || || || |} <noinclude> [[Luokka:Säädökset 1982]] [[Luokka:Valtioneuvoston päätökset]]</noinclude> ft2tovi9b6ognoxuim74xsjbzuuwg4t 14 26019 130032 129610 2026-04-21T18:15:20Z Pxos 1517 Lisätty haluttu luokka [[:Luokka:Aikakauskirjat]], koska siinä oli jo 1 jäsen ja tästä saadaan toinen. 130032 wikitext text/x-wiki ''Defensor Legis'' on Suomen Asianajajaliiton julkaisema oikeudellinen aikakauskirja. Julkaisu on ilmestynyt vuodesta 1920 Helsingissä. {{Wikipedia}} [[Luokka:Aikakauskirjat]] [[Luokka:Oikeustiede]] qkgoikw6wwo7j3w6mynct6fs32fgleu 10 26065 130007 129987 2026-04-21T14:58:03Z Pxos 1517 ohjetekstiin väliotsikot, lisätty käyttöesimerkki koodeineen ja tuloksineen 130007 wikitext text/x-wiki == Selitys == Vahingoittuneen tekstin merkkaamiseen. Tämä koodinpätkä luo sivulle pienen visuaalisen merkinnän (harmaana palkkina), joka kertoo lukijalle, että tekstissä on kyseisessä kohdassa aukko tai vaurio (lähteenä käytetyssä vanhassa käsikirjoituksessa tai painotuotteessa). <!-- Yllä olevan toisen kappaleen ohjeesta on tuottanut Google Gemini -tekoäly 20. huhtikuuta 2026 vastauksena kysymykseen "Mitä tekee mallinekoodi [mallineen koodi]". Tekstiä on muotoillut Pxos. --> == Käyttö == ;Parametrit: # (valinnainen, oletus 1) leveys m-kirjaimen leveytenä <noinclude>[[Luokka:Mallineohjeet]]</noinclude> === Käyttöesimerkki === ;Koodit: :Neitzy<tt><nowiki>{{Teksti vahingoittunut|2}}</nowiki></tt>sen nuorucaisen :<tt><nowiki>{{Teksti vahingoittunut|15}}</nowiki></tt> ;Tuottavat tuloksena: :Neitzy{{Teksti vahingoittunut|2}}sen nuorucaisen :{{Teksti vahingoittunut|15}} <noinclude>[[Luokka:Mallineohjeet]]</noinclude> rbrt2eh1zem0siahre78bkrij2ysyki 130008 130007 2026-04-21T14:59:05Z Pxos 1517 fix 130008 wikitext text/x-wiki == Selitys == Vahingoittuneen tekstin merkkaamiseen. Tämä koodinpätkä luo sivulle pienen visuaalisen merkinnän (harmaana palkkina), joka kertoo lukijalle, että tekstissä on kyseisessä kohdassa aukko tai vaurio (lähteenä käytetyssä vanhassa käsikirjoituksessa tai painotuotteessa). <!-- Yllä olevan toisen kappaleen ohjeesta on tuottanut Google Gemini -tekoäly 20. huhtikuuta 2026 vastauksena kysymykseen "Mitä tekee mallinekoodi [mallineen koodi]". Tekstiä on muotoillut Pxos. --> == Käyttö == ;Parametrit: # (valinnainen, oletus 1) leveys m-kirjaimen leveytenä === Käyttöesimerkki === ;Koodit: :Neitzy<tt><nowiki>{{Teksti vahingoittunut|2}}</nowiki></tt>sen nuorucaisen :<tt><nowiki>{{Teksti vahingoittunut|15}}</nowiki></tt> ;Tuottavat tuloksena: :Neitzy{{Teksti vahingoittunut|2}}sen nuorucaisen :{{Teksti vahingoittunut|15}} <noinclude>[[Luokka:Mallineohjeet]]</noinclude> isus7vf4lvyxvnyc5jkbi73iegzzs9y 14 26069 130011 2026-04-21T16:56:11Z Pxos 1517 Haluttu luokka (29 jäsentä) ollut jo vuosien ajan. Ilmeisesti tämä on runoteos, ainakin Wikipedian mukaan. 130011 wikitext text/x-wiki [[Mattias Salamnius|Mattias Salamniuksen]] kirjoittama teos ''[[Ilo-Laulu Jesuxesta|Ilo-Laulu Jesuxesta]]'' sisältää 29 runoa, ja tässä luokassa ovat ne sivut, joissa yksittäiset runot ovat. [[Luokka:Runoteokset]] cdk89c6tqutejl1n4vxam098fo3pqp0 14 26070 130016 2026-04-21T17:18:31Z Pxos 1517 Luodaan haluttu luokka (1 + 1) jäsentä. 130016 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Neuvostoliittolaiset kirjailijat|Lenin]] sge7dl3s5nb2tbbwcrxygc6kd7h1hhj 14 26071 130018 2026-04-21T17:23:27Z Pxos 1517 Luodaan haluttu luokka (1 jäsen). 130018 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Järnefelt, Richard]] 3jbt054g4brvz52cbk2to93v9mvwb4k 14 26072 130019 2026-04-21T17:27:14Z Pxos 1517 Luodaan haluttu luokka (1 jäsen). 130019 wikitext text/x-wiki Sanomalehdessä ''Turun Sanomat'' julkaistu aineisto. [[Luokka:Sanomalehtiaineisto]] 91vn3j2lawhf18mvy6lgaq5ckresvpv 14 26073 130021 2026-04-21T17:33:00Z Pxos 1517 Luodaan haluttu luokka (1 jäsen). 130021 wikitext text/x-wiki ''Viipurin Uutiset'' oli Viipurissa vuosina 1887–1888 ilmestynyt sanomalehti. {{Wikipedia|Viipurin Uutiset}} [[Luokka:Sanomalehtiaineisto]] t2b64e5d344c9p0zmc6vupib54lq0l9 130022 130021 2026-04-21T17:33:56Z Pxos 1517 pannaan luokan avaimeksi keinotekoisesti "Wiipurin Uutiset", jotta Viipurin lehdet ovat samassa paketissa 130022 wikitext text/x-wiki ''Viipurin Uutiset'' oli Viipurissa vuosina 1887–1888 ilmestynyt sanomalehti. {{Wikipedia|Viipurin Uutiset}} [[Luokka:Sanomalehtiaineisto|Wiipurin Uutiset]] 0r0q8c3e501y5utw0s21211jopby1a7 14 26074 130023 2026-04-21T17:39:46Z Pxos 1517 Luodaan haluttu luokka (1 jäsen). 130023 wikitext text/x-wiki ''Åbo Tidning'' oli Turussa vuosina 1882–1906 ilmestynyt ruotsinkielinen sanomalehti. {{Wikipedia|Åbo Tidning}} [[Luokka:Sanomalehtiaineisto]] lvy9r4lhzahe54rdpz05gfo1t7jbh8c 14 26075 130030 2026-04-21T18:03:06Z Pxos 1517 Luodaan haluttu luokka (1 jäsen). 130030 wikitext text/x-wiki ''Åbo Underrättelser'' on ruotsinkielinen sanomalehti, jonka ensimmäinen numero ilmestyi 3. tammikuuta 1824. {{Wikipedia|Åbo Underrättelser}} [[Luokka:Sanomalehtiaineisto|Åbo Underrättelser]] d80vh5dt7yuosbk3q06mzdrg6k4955l 14 26076 130031 2026-04-21T18:10:35Z Pxos 1517 Luodaan haluttu luokka (1 jäsen). 130031 wikitext text/x-wiki ''Mansikoita ja mustikoita. 1.'' * Helsingissä : Edlund, 1859 [[Luokka:Runoteokset|Mansikoita ja mustikoita 1]] 03h91rqz6fusp0bqjs6lxwq94x4ksvm 14 26077 130033 2026-04-21T18:19:15Z Pxos 1517 Luodaan tavallaan haluttu luokka (1 jäsen). 130033 wikitext text/x-wiki ''Vapaus'' oli Mikkelissä vuosina 1906–1963 ilmestynyt SDP:n sanomalehti. {{Wikipedia|Vapaus (Mikkeli)}} [[Luokka:Sanomalehtiaineisto]] hvfalxdrkujy4rq4rdvrtr6e0697cd2 14 26078 130035 2026-04-21T18:23:44Z Pxos 1517 Luodaan haluttu luokka (1 jäsen). 130035 wikitext text/x-wiki ''Vapauden veräjällä'' : Savon työväen kevätlehti Savon työväen sanomalehti-osuuskunta, Kuopio. [[Luokka:Sanomalehtiaineisto]] aq5xkje7zfin3sb6vlujvmvlroa5ezn 0 26079 130051 2026-04-21T20:22:03Z Nysalor 5 Anna sen mennä 130051 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Anna sen mennä |alaotsikko= |tekijä=Tatu Pekkarinen |huomiot=Säveltänyt [[Valto Tynnilä]]. }} : Kerran kadulla kiskaisi kourastain : tuuli suuren setelin. : Turha oli perähän juostakaan, : siksi lohdukseni laulelin: : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Anna sen mennä, anna sen mennä, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;joka on kerran mennäkseen! : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Voihan se tulla, takaisin tulla, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;joka on kerran tullakseen. : 2. Minut raitiovaunu on jättänyt, : minut heila pettänyt, : enkä ole perähän itkenyt, : vaan yksinäni miettinyt: : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Anna sen mennä j.n.e. {{Iloinen testamentti}} [[Luokka:Valto Tynnilä]] 17pivhd8jcpwcflw23nin64v6znjxgx 14 26080 130125 2026-04-21T22:03:07Z Pxos 1517 Luodaan luokka luokittelemattomia sivuja varten. Sijoitetaan toistaiseksi yläluokkaan [[:Luokka:Lakitekstit]], kunnes luokitus järjestetään toisella tavalla. 130125 wikitext text/x-wiki Sisältää suomennetun Ruotsin valtakunnan lain vuodelta 1734 (''Ruotzin Waldacunnan Laki''). Lakia kutsutaan Suomessa yleisesti nimellä "Vuoden 1734 laki". {{Wikipedia|Vuoden 1734 laki}} [[Luokka:Lakitekstit]] p0v6iv55qc82ryfsar800c4i8s4z871 14 26081 130141 2026-04-21T22:16:48Z Pxos 1517 Luodaan uusi luokka vuoden 1734 lakia varten. 130141 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Säädökset vuosittain]] j3uhcpvlln8udkuyztf14a3uggfi9i4 14 26082 130145 2026-04-21T22:43:19Z Pxos 1517 Luodaan uusi luokka luokittelemattomia sivuja varten. 130145 wikitext text/x-wiki [[Luokka:Sananlaskut]] hpe13pjrvbdh3jmbl1v4tvuw99fqzx9 0 26083 130180 2026-04-21T23:27:26Z Pxos 1517 Pxos siirsi sivun [[Valtioneuvoston päätös virka- ja itsehallintoalueiden kielellisestä jaotuksesta vuosina 1983–1992/Aakkosellinen luettelo kunnista sekä tiedot niiden väkiluvusta ja suomen- ja ruotsinkielisestä väestöstä vuoden 1981 virallisen tilaston mukaan]] uudelle nimelle [[Valtioneuvoston päätös virka- ja itsehallintoalueiden kielellisestä jaotuksesta vuosina 1983–1992/Liite]]: Huomattavasti lyhyemmälle nimelle, eli toisin sanoen annetaan sivun alasivun nimeksi vain "Liite". 130180 wikitext text/x-wiki #OHJAUS [[Valtioneuvoston päätös virka- ja itsehallintoalueiden kielellisestä jaotuksesta vuosina 1983–1992/Liite]] 92o2fxbbn3gwwvt0vwa4ih98b2epbyj