Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.47.0-wmf.2 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk 0 24829 130533 127865 2026-05-14T16:29:22Z Mik@el 6813 Alaviite lisätty. 130533 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= [[Kalastusasioista]] |seuraava=[[Juhlien merkeissä]] |otsikko=Syrjäseutulaisen näkökulmasta |alaotsikko= Syksy lähestyy |tekijä=Sivukulman Santeri |huomiot= Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 30.7.1931, s. 3 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/3184990?page=3 / Viitattu 10.2.2026 }} {{Keskitys}} ja syksyn mukana saapuvat myös hämärät päivät ja pitkät, pimeät puhteet. ”Taivaan lamppu" rupeaa yhä säästäväisemmin antamaan ilmaista valoaan, joten ihmisten täytyy turvautua kaikenkaltaisiin keinotekoisiin valaistusvehkeisiin. Kaupunkilaiset sekä myöskin ne onnelliset maalaiset, joille on suotu sähkön antama siunaus, eivät paljon huolehdi valovehkeistään. Korkeintaan pyyhkivät kärpästen jäljet lampuistaan ja sillä hyvä. — Mutta me suodenniemiläiset, joille ci ole sähkövaloa suotu, putsailemme joka syksy nokisia öljylamppujamme, ostamme niihin sydämiä ja laseja sekä luonnollisesti tuossa hommassa harmittelemme kovasti sitä, ettei meillä ole sähkövaloa. Kyllähän meillä täällä on kaikkea muuta hyvää yllin kyllin. On telefoonit ja radiot, puimakoneet ja separaattorit, on mailman vanhinta kiveä y.m. vehkeitä, jotka osoittavat, että mekin sentään kuulumme samaan sivistysmaailmaan kuin muutkin pitäjät. Ja {{sp|kolme sähkölaitostakin}} meillä on, joten siinäkin suhteessa olemme naapureistamme edellä. — Mutta — niin, siinä se mutta onkin. Keskipitäjämme elää kaikesta huolimatta pimeydessä, huolimatta siitä, että useassa talossa keskipitäjälläkin on sähköjohdot ja lamput huoneissa osoittamassa sitä, että täälläkin osataan sähkölaitteita käsitellä. Muuta tehtävää näillä sisäjohdoilla ei tosin olekaan, ellei nyt ajateltaisi niitä käytettävän — koristuksina huoneissa. Mutta mistä oikeastaan johtuu se harmillinen tosiseikka, ettei tänne ole saatu sähköä? Eiköhän vain liene tähänkin puutteeseen syynä se paljon puhuttu valtiovallan heikkous ja eduskunnan saamattomuus? Miksi eivät nämä valtio-elimet hommaa tänne Suodenniemellekin sähköä, kun kerran naapuripitäjissäkin ja kaikkialla muuallakin Satakunnassa paistaa sähkö? Olemmehan mekin nuhteettomia kansalaisia ja veroamaksavia valtion jäseniä, joten pitäisi meidänkin saada nauttia niistä oikeuksista, joista melkein koko maamme on päässyt osalliseksi. — Miksi siis — hitto soikoon — meitä pidetään haisevien öljylamppujen ääressä silloin, kun naapurimme prameilevat sähkölamppujen kirkkaassa valaistuksessa? — Vai luuleeko joku, että {{sp|meidän pitää itse hommata sähkö itsellemme?}} Tuo luulo on äärimmäisen typerä, sillä me emme ylimalkaan hommaa mitään sellaista, missä {{sp|kaikkien}} pitäjäläisten pitäisi toimia yhdessä ja vetää yhtä köyttä! Ei, sillä sellainen olisi vastoin vanhoja, tavaksitulleita periaatteitamme, ja periaatteellisista syistä taas ei meillä ole tapana luopua periaatteistamme. Älköön vain tämän edellä olevan perusteella kukaan erehtykö luulemaan, että meiltä puuttuu yhteishenkeä ja keskinäistä sopua. Kyllä meillä on molempia aivan tarpeeksi, joten se seikka, että emme harrasta mitään yhteistoimintaa, johtuu vallan toisista syistä. Se johtuu nimittäin viisaudesta ja varovaisuudesta. Viisaus ja siihen yht — — varovaisuus kieltää nimittäin ryhtymästä sellaiseen puuhaan, missä toinen voi hyötyä enemmän kuin toinen. Eihän tässä mailmassa yleensä kannata toimia yhdessä toisten kanssa, sillä jos toinen sattuu hyötymään puuhassa hieman enemmän, niin vähemmälle osalle jäänyt suuttuu ja kantaa katkeruutta mielessään. Ja se on paha asia se, sillä se on vastoin viisauden ja varovaisuuden vaatimuksia. Mutta {{sp|hyvän}} me kyllä täälläkin tunnemme ja hyvälle osaamme myös arvon antaa. Jos siis joskus sattuisi tännekin sähkö tulemaan, tuotakoon se mistä hyvänsä. niin varmasti osaamme kiitollisin mielin siitä nauttia. Kerran esim. tänne saatiin yliluonnollisin ponnistuksin hommattua osuusmeijeri, ja vaikka me yleensä vieromme osuustoimintaa, niin meijeriin olemme tyytyväisiä. Samoin olisimme tyytyväisiä sähköönkin, kunhan se tänne vain joten kuten saataisiin. — Toistaiseksi meidän kuitenkin täytyy työskennellä öljylampun himmeässä valossa, ja kiittäkäämme Herraa siitä, että öljyvaloa edes saadaan ilman tuota kiusallista osuustoimintaa. — — — — Eräs tuttavani väitti äskettäin, ettei Suodenniemelle saada milloinkaan sähkövaloa. Mutta tuo on perin pessimististä puhetta, joten sitä ei voi ottaa vakavalta kannalta. — Omasta puolestani olen taas taipuvainen katsomaan asioita valoisammalta puolelta ja niinpä olen puolittain vakuutettu siitä, että täälläkin julistaa sähkö ainakin silloin, kun kirkkomme täyttää kaksisataa vuotta.<ref>Suodenniemen kirkko täytti 100 vuotta juuri kirjoituksen julkaisun aikaan vuonna 1931.</ref> Sivukulman Santeri ==Vastineita ja aikalaiskeskustelua tästä pakinasta== ===Mitä ajatuksia syrjäkulmalaisessa herätti Sivukulman Santerin juttukerta Sähköstä y.m.=== On ihmiseen itseensä nähden kasvattavaa asettua katselemaan asioita ja tapauksia toisestakin näkökulmasta kuta mitä niitä tavallisesti on tottunut näkemään. Silloin näkemyksemme avartuu ja me ymmärrämme ja myötätunnolla suhtaudumme sellaiseenkin, mikä ahtaammasta näkökulmasta katsottua meissä on synnyttänyt kielteisiä vaikutuksia. Näin kait meidän on ymmärrettävä syntyneeksi se harrastus, jolla eräs Suodenniemen keskipitäjäläinen on ruvennut katselemaan pitäjämme keskustaa »Syrjäseutulaisen näkökulmasta», kuten hän pakinoitansa nimittää, vieläpä käyttäen niin vaatimatonta nimimerkkiä kuin »Sivukuluina Santeri». Koska hän nyt näin nimellään on tahtonut tunnustaa olevansa samaa maata meidän, meidän todella sivukulmalaisten kanssa, niin ei suinkaan hän sillä teolla vain ole tahtonut tekeytyä lampaaksi peittääkseen todellisen olemuksensa. Älkäämme uskoko mitään pahaa, ettei meidän havaittaisi katselevan liian ahtaasta näkökulmasta. Uskokaamme »Sivukulman Santerilla» olevan vilpittömät ja rehelliset aivoitukset ilman mitään sivutarkoituksia ja halua hieman syrjäkulmalaisia letkautella. Mutta vaikea on kulkea toisten kengissä. Harvassa tapauksessa ne sopivat moitteettomasti. Niinpä näkyy Sivukulman Santerinkin liikavarpaita rupeavan puristamaan useammastakin kohden. Ei ole yhtä helppoa muuttaa mieltä kun nimeä. — »Sivukulman Santeri» on kovasti harmillaan ja kiroilee »haisevan» öljylamppunsa ääressä kun keskipitäjällä ei ole sähköä ja jossain sivukulmilla on. Kuuluu keskipitäjälläkin olevan johdot ja lamput. Siis halu ja huulet heilläkin on, käyttääkseni tupakkamiesten keskeistä puhetapaa heidän kohdalleen sattuvassa vastaavanlaisessa tapauksessa. Keskuksessa ovat nimittäin neitsyet »joilla oli tyhjät lamput. Ei taitaisi Sivukulman Santerille olla pahetteeksi» että vaivautuisi sähkökulmalaisilta kysymään, millä ilveellä he saavat lamppunsa valaisemaan. Mätäkuun vaikutuksesta kaiketi S. S. on asian tai sanoisinko asiattomuuden yhteydessä manannut esiin itsensä valtiovallan ja eduskunnankin. Tosin en usko S. S:n aivojen mätäkuullakaan niin paljon pehmenneen, että hän sisimmässään tarkoittaa sitä, mitä hän kirjoittaa. Toiset hallintoelimet hänen mielessään silloin väikkyvät. Hän tahtoo muuten vain erinäisistä syistä käyttää peitettyä puhetapaa. Onhan hän ottanut tehtäväkseen istua yht'aikaa kahdella tuolilla ja se on vaikea tehtävä vallankin silloin, kun tuolit sattuvat olemaan toisistaan etäällä. Onpa totisesti se silloin aivan mahdotontakin. Käy lopultakin niin, että on istuttava jommalle kummalle, ellei tahdo juoksennella sinne ja tänne. Mutta sehän rupeaa näyttämään koomilliselta. Sivukulman Santerin henki kohoaa korkeimpaan potenssiinsa ja hän sinkahuttaa mahtipontisesti: »Vai luuleeko joku, että meidän pitää itse hommata sähkö itsellemme? Tuo luulo on äärimmäisen typerä, sillä me emme ylimalkaan hommaa mitään sellaista, missä kaikkien pitäjäläisten pitäisi toimia yhdessä ja vetää yhtä köyttä.» Kaipaako tämä puhe selitystä? Siinä kuohuu jo kerskaus yli äyräittensä. Uskon, että Sivukulman Santeri jää verrattain yksinäiseksi keskipitäjälläkin noiden ajatustensa taakse. — Missäpä ei hankauksia ja erimielisyyksiä olisi olemassa. Tähänastisesta kokemuksesta olen kuitenkin pitäjämme keskustan edustavista henkilöistä yleensä tullut melko suotuisaan käsitykseen. Olisi kaiketi onnellisempaa että yhteisymmärrys pitäjän eri osien välillä edelleenkin säilyisi ja lujittuisi. Sitä silmälläpitäen tulisi jokaisen työskennellä. Me syrjäkulmalaiset olemme kyllä nurkumatta ja täydessä yhteisymmärryksessä puuhanneet keskipitäjäläisten kanssa monessa asiassa. Emme ole muuta kuin yhtä mieltä siitä, että kirkko on oleva pitäjän keskuksessa. Keskuksessa on asuva pappi ja lukkari. Siellä on oleva lääkärin vastaanotto. Sinne ehkä joskus maailman aikoina on tuleva apteekki y.m. y.m. Näiden kustannusvelvollisuudet jakautuvat meille yhtä suurina kuin keskuksessa asuville huolimatta siitä, että ennenkuin me pääsemme niitä hyväksemme käyttämään, tulee meille huomattavat lisäkustannukset. Mutta antakaamme Sivukulman Santerillekin jälleen puheenvuoro. Kas näin hän sanoo: »Eihän tässä mailmassa yleensä kannata toimia yhdessä toisten kanssa, sillä jos toinen sattuu hyötymään puuhassa hieman enemmän, niin vähemmälle osalle jäänyt suuttuu ja kantaa katkeruutta mielessään.» Tällaisia sanoja S. S. yrittää panna meidän suuhumme, mutta kuten edellä huomasimme, katselevat todelliset syrjäkulmalaiset asioita sittenkin avartuneemmasta näkökulmasta. Ei taitaisi kylläkään olla pois laidoilta vaikka syrjäkulmalaisille monestakin syystä myönnettäisiin Suodenniemelläkin huojennusta esim. verotuksessa vyöhykejaon muodossa. Siitä ei taitaisi S.S:kaan hypätä takajaloilleen, kun kerran on yhdessä kanssamme lähtenyt marjailemaan, vaikka tosin juorutaan, että kun herrojen kanssa lähtee marjalle niin ne vievät marjat ja ropposet. Hyvinvoinnin vuosikymmenen loppukuohuissa riehuessa iski kuin pitkäisen leimaus osan pitäjäläisiämme sähkön kipeys. Seuraava vertailu on suoraan verrannollinen sähkötapahtuman kanssa. Sanoin asian lyhyesti ja voimme sitä sitten itsekukin mielikuvituksessamme jatkaa ja kehitellä. Nykyisenä tekniikan aikana jokainen ymmärrämme mitä kuumeisen kiihkeessä vauhdissa eteenpäin kuljettaessa merkitsee miltei silmänräpäyksessä eteenpäinmenon lopettamaan kykenevä voima. Äsken niin loistavan uljaana kiihtyvässä vauhdissa rientänyt tekniikan ihme on — raunioina — ja vain siksi, että odottamattoman tilanteen äkkiä eteen sattuessa, jarrut pettivät. Mieli masentuneena tapahtuneen johdosta on apostolin kyydillä lähdettävä kankaalta ja turvauduttava jostain haalittuihin lainavehkeisiin. Jos vauhti olisi ollut pienempi ja jarrut olleet vankat, olisi kolarikin ollut pienempi. Vaikkei näin syrjäkulmalaisten päissä tunnustettaisikaan olevan järkeä, niin ankara taistelu olemassa-olon puolesta on antanut ymmärrystä pyrkiä eteenpäin todella varovaisesti. Tämä taannoin edistystä ja kehitystä vierovaksi kannaksi leimattu menettely tunnustetaan kaikkialla nykyoloissa sittenkin siksi tieksi, jota hyvinäkin aikoina olisi ollut kuljettava. »Miksi rynkiä enempi kuin olkapäät kestävät». Tulee edetä hitaasti. Selkäpuoli |on turvattava, jotta voidaan hyökkäys keskittää yksinomaan edessä olevia vastuksia kohti. Siihen, että Suodenniemen sähkökysymys aikoinaan meni myttyyn, lienevät kaikki ajattelevat suodenniemeläiset tyytyväisiä. Raukeaminen silloisten suhdanteiden vallitessa oli onneksi. Siitä alkaenhan olemme eläneet alenevien konjunktuurien merkeissä. Milloin hintataso vakiintuu ja kuntalaisten kantokyky tulee rasituksen kestäväksi, ottakoot kuntamme hallintoelimet sähköasian käsitelläkseen ja pyrkikööt sen ratkaisemaan yhteisymmärryksessä kaikkien pitäjäläisten kanssa yhteiseksi hyväksi. Siis kunnan toimesta sähkö joka kylään. Santerin osuuskunta-aatteeseen kohdistuva artikkelin osa on lievimmin sanoen omituinen. Se lieneekin tarkoitettu vain letkaukseksi niille kulmakuntamme isännille, jotka pyrkivät jäseniksi Suodenniemen osuusmeijeriin, ja joita ei jäseneksi hyväksytty. Kaiketi »varovaisuus ja viisaus» käyttääkseni S. S:in omia sanoja, Suodenniemellä panee harrastamaan osuuskunta-aatetta näin peräti harvinaisella ja omalaatuisella tavalla. Oi jospa kaikki se, mitä olen kirjoittanut, olisi vain väärin ymmärrystä, ymmärtämättömyyttä, suurinta typeryyttä j.n.e., ja Sivukulman Santeri olisi todellisuudessa se, joka taittaa peistä puolestamme sanoissa ja teoissa nyt ja vastedes, niin omalta kohdaltani voisin iloita. Ehkäpä minäkin uuden sähkön valossa oppisin toisella tavalla ymmärtämään Sivukulman Santeria. Puhun sähköstä kun sitä jo olisi, sillä S. S:n opetukset rupeavat istumaan päähäni ja miellyttävätkin, sillä luuleeko joku että meidän pitää itse hommata sähkö itsellemme? Tuo luulo on äärimmäisen typerä — — »Hm. Kukahan sen meille hommaa.» En ole vielä kysynyt Sivukulman Santerilta, enkä kysykään, sillä hän voisi vastata ehkä Suodenniemen sähkökulmille suosittelemillani opintomatkoilla saatavan neuvon mukaan: »hommatkaa itse sähkö itsellenne niinkuin mekin». Tuo neuvo Sivukulman Santerinkin mielestä meihin nähden olisi tietysti paikallaan, mutta omalle kohdalle sovitettuna »äärimmäisen typerää». Muitten tietysti heille on sähkö hommattava kun kerran Sivukulman Santeri on taasen tullut niin sähkön kipeäksi ja hätäkös on ottaessa vastaan kun toiset pannaan auttamaan. Se on johdonmukaista. Eikös olekin? Sillä on sukua ajatustavan kanssa.» Kaikki mikä on sinun on minun, mutta mikä on minun niin sinun ei tule siihen mitään. Jarrut<ref>Nimimerkin Jarrut vastine julkaistiin Paikallissanomissa 20.8.1931, s. 2-3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/3184992?page=2 / Viitattu 11.2.2026</ref> ===Sivukulman Santerin vastine samassa lehdessä nimimerkille Jarrut=== Edelläolevan johdosta on oikeastaan vähän sanomista — tai, miks' ei paljonkin, riippuen siitä, miten tahtoo käsittää arvoisan kirjoittajan omalaatuiset ja ihmeelliset syyttelyt, jotka hän sinkoaa esiin tuonnottaisen pakinani johdosta. — Kirjoittajan täytyy potea kroonillista vainoamispelkoa, sillä muuten ei voi ymmärtää hänen kimpaantumistaan sellaisen pakinan johdosta, jossa ei sanallakaan viitattu minkään yksityisen henkilön tai kulmakunnan tekoihin ja edesottamuksiin. —- Pakinassahan vain yleensä pahoiteltiin sitä, ettei pitäjässämme ole niin paljon yksimielisyyttä, että sähkö saataisiin hommatuksi kuntamme kaikkiin kyliin. — Jos nyt kyhäykseni jotkut yksityiset lauseet sattuivat loukkaamaan kirjoittajan kaikesta päättäen hienostunutta ja kultivoitua makua, niin pitäisi muistaa, että pakinoitsijalle annetaan tavallisesti sanonnan vakavuuteen nähden suurempia vapauksia kuin pää-artikkelin laatijalle. Kirjoittaja puhuu kauniisti yhteisymmärryksen merkityksestä pitäjän eri osien välillä. Samaan ajatukseen voin minäkin — kuten luonnollisesti kaikki toisetkin — yhtyä. — Mutta kaikesta päättäen kirjoittaja hieman uumoili, että hänen korupuheilleen voidaan hiljaisuudessa hymyillä, koskapa hän varmuuden vuoksi jo sanojensa vaikutuksen tehostamiseksi pikkusen silitteli ja taputteli keskipitäjäläisten päitä. Ymmärrän hyvin tuon taktillisen vedon tarkoituksen, sillä täällä muistetaan varsin hyvin se »yhteisymmärryksellinen puhetapa», jota juuri sähköjutussa »Jarrut» käyttivät. — He kyllä saattoivat olla oikeassa sillä kerralla — sitä en tahdo kieltää — mutta jos ihmisten puheisiin on uskomista, niin oli »jarrutus» siksi perusteellista, että käry vieläkin tuoksuu laakereista. — Niin, että päänsilitys oli kyllä paikallaan — näin jäljestäpäinkin. »Kirjoittaja-jarru» on muuten kummallisella tavalla käsittänyt osuusmeijerin perustamisvaikeuksia koskettelevan pakinani kohdan. Hän nim. väittää minun siinä letkautelleen niitä isäntiä, jotka eivät päässeet meijerin osakkaiksi. — Ihmettelen, ettei hän yksin tein syyttänyt minua valtiopetoksesta tai kapinaan yllyttämisestä, sillä niin aiheeton on hänen tekaisemansa syytös. Ehkäpä kirjoittaja itsekin huomaa — tuohon pakinani kohtaan tarkemmin tutustuessaan — miten perusteeton hänen syytöksensä itse asiassa on. — Tosin ovat hänen muutkin syyttelynsä vain olettamuksia, mutta ei sentään olettamuksissakaan saisi mennä mahdottomuuksiin. Vaatimatonta nimimerkkiänikin katselee kirjoittaja pahalla silmällä. Hän kaiketi vaatisi yksinomaan itselleen ja naapureilleen sivukulmalaisen tittelin. Mutta kun kirjoittaja tuntuu olevan perillä kansantalouden ja finanssiopin peruskysymyksistä, niin odottaisi ja toivoisi hänen myös ymmärtävän, että tässä maailmassa on kaikki suhteellista, yksinpä sivukulmalais-käsitekin. Onhan koko maamme tavallaan syrjäkulmaa, joten mielestäni pienen pitäjän keskuksessakin asuva voi puhtaalla omallatunnolla ja toisilta kunniaa riistämättä käyttää sivukulmalaisen vaatimatonta nimimerkkiä. Toivon lopuksi, ettei »Jarrujen» hyväätarkoittava kirjoitus syvällisine opetuksineen kaikuisi kuuroille korville, vaan että kuntamme joka sopessa todella tajuttaisiin, mistä päästä pitäjää järjen valo kansalle paistaa. — Ja kun kerran aletaan yksimielisyyden ja yhteisymmärryksen henkeä kansalaisiin lietsoa, niin uskon »kirjoittaja-jarrun» olevan ensimmäisenä mukana. Työ ei varmaankaan kesken lopu, sillä erimielisyyttä näyttää olevan vielä paljon niin täällä kuin muuallakin. — Mutta kun yksimielisyyden merkeissä toimintaan ryhdytään, niin ei sovi silloin ruveta ketään aiheettomasti syyttelemään eikä asioita niin selittelemään kuin sanotaan sen Vanhan velhon selittävän Raamattua. Sivukulman Santeri [[Luokka:Sivukulman Santerin pakinat]] sgdzviyey4wnfs0qf30hjdmlub1uxrx