Heinojen murhat
Wikipedia
Heinojen murhat oli Suomea kohahduttanut erityisen suunnitelmallinen rikostapaus 24. elokuuta vuonna 2001, jolloin kolme 16-17 vuotiasta espoolaisnuorukaista sekä neljäs jo täysi-ikäinen mies murhasivat Martti ja Elise Heinon Lopella sijaitsevalla kesämökillä. Heinot oli kutsuttu mökille, ja kun he astuivat autosta, ampui piilossa ollut nuorukainen näitä kiväärillä. Murhien jälkeen nuoret kätkivät ruumiit upottamalla ne Suomenlahteen. Jutun päätekijä oli houkutellut nuoremmat avukseen väittäen tulleensa Martti Heinon huiputtamaksi kännykkäkaupoissa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tapahtumien kulku
[muokkaa] Rikosta edeltäneet tapahtumat
Pojat olivat syyttäjän mukaan tavanneet elokuun aikana useita kertoja ja pohtineet tapoja Martti Heinon murhaamiseksi. Myöhemmin oli päätetty, että myös Martin vaimo piti tappaa, jotta poikien vanhemmat sekä poliisi eivät pääsisi niin helposti murhaajien jäljille. Markus Österman oli sanonut rikostovereilleen, että Heino oli huijannut heiltä rahaa kännykkäkaupoissa. Suunnitelman mukaan Heinot piti houkutella mökilleen muka uusia kännykkäkauppoja varten. Ideana oli, että Heino ottaisi paljon rahaa mökilleen. Österman oli myös maksanut etukäteen nuoremmille pojille kullekin 1000 Suomen markkaa.
[muokkaa] Ampuminen
Kun Heinot saapuivat mökilleen, yksi pojista kävelytti parin autoltaan ampujaksi sovitun pojan reitille. Yksi pojista tarkkaili tapahtumia välimatkan päästä. Ampujaksi valittu Saku tappoi Martti Heinon kiikarikiväärillä kiven takaa selkään ampumalla. Tässä vaiheessa Österman oli jo matkalla takaisin Espooseen. Heinon vaimo Elise tapettiin lähietäisyydeltä vasta siinä vaiheessa, kun hän oli hälyttämässä ambulanssia miehelleen. Ruumiit kuljetettiin suurissa urheilukasseissa Heinojen Peugeot -merkkisellä autolla takaisin Espooseen. Myöhemmin laukut pudotettiin Espoon rannikolla mereen. Poliisi löysi laukut muutaman päivän päästä intensiivisten etsintöjen tuloksena. Koska Heinoilla ei ollutkaan mukanaan suurta määrää käteistä rahaa, murtautuivat pojat murhaa seuranneena päivänä Heinojen kotiin ja varastivat sieltä matkapuhelimia. Saaliin arvo oli hyvin vähäinen. Murhien ja ruumiiden hävittämisen aikana pojat olivat kuunnelleet Anssi Kelan musiikkia.
[muokkaa] Oikeudenkäynti
Oikeussali oli oikeudenkäynnin aikana täynnä journalisteja, mutta poikien vanhempia ei nähty paikalla. Oikeudenkäynnin alussa valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen antoi pitkän kuvauksen elokuun tapahtumista ja niiden suunnittelusta. Nissisen mukaan jokaisella syytetyllä oli tarkoin sovitut tehtävät, jotka he suorittivat johdonmukaisesti. Nissisen mukaan Österman oli suunnitellut jutun ja suostutellut muut osallistumaan. Suostuttelukeinona oli Martti Heinon rahasalkku, jota hän Östermanin mukaan kuljettaisi mukanaan murhahetkellä. Nuorempien poikien asianajajat totesivat Nissisen tarinan suurelta osin oikeaksi. He kuitenkin väittivät, että nuorempien poikien motiivi ei ollut murha, vaan he olivat herkkäuskoisina pyrkineet auttamaan ystäväänsä, joka väitti tulleensa huiputetuksi. Puolustus oli vaatinut asian käsittelemistä suljettujen ovien takana, mutta tähän ei oikeus nähnyt syytä suostua. Kun vankeja kuljettanut mustamaija poistui oikeustalon edustalta, Österman näytti lehdistön edustajille keskisormea auton takaikkunasta. Tapausta puitiin myöhemmin käräjäoikeuden lisäksi myös hovioikeudessa. Siellä Österman vaati, että kaikki syytteet häntä kohtaan hylättäisiin, ja että hän pääsisi vapauteen. Murhattujen omaiset olivat tyytyväisiä tuomioihin mutta tyytymättömiä saamiinsa korvauksiin.
[muokkaa] Tapauksesta annetut tuomiot
Ryhmän ainoa 18 vuotta täyttänyt Markus Aarre Walter Österman, sai elinkautisen. Laukaukset ampunut 16-vuotias Saku Pyry Salo sai 13 vuotta. 17-vuotiaat Jani Petteri Pesola ja Sampsa Valtteri Mäntylä saivat 12 vuotta. Alaikäiset pojat kiistivät murhasyytteet, mutta myönsivät joko tapon tai tapon avustamisen. Österman sen sijaan kiisti kaikki syytökset murhaan osallistumisesta tai sen suunnittelusta.
Ensikertalaisina Saku, Jani ja Sampsa istuvat tuomioistaan puolet. Jani ja Sampsa vapautuvat ehdonalaiseen elokuussa 2007 ja Saku helmikuussa 2008. Östermanin on mahdollista anoa ehdonalaiseen pääsyä Helsingin hovioikeudelta aikaisintaan vuonna 2011.
[muokkaa] Tapauksen saama julkisuus
Heinojen murhat aiheuttivat laajaa keskustelua lehtien palstoilla rikoksesta itsestään ja sen yhteyksistä muihin yhteiskunnallisiin asioihin. Tapauksen katsottiin saaneen huomiota osaksi sen takia, että tekijöillä ei ollut aikaisempia vankeustuomioita, ja he olivat hyvämaineisten lähiöiden "hyvistä kodeista".
Heinojen perhetutun laulaja Frederikin kustannusyhtiö Viihdekiila Ky on julkaissut tapauksesta kirjan Totuus Heinojen murhista [1] (2003), jonka kirjoitti Tony Latva. Kirja suututti Heinojen omaiset. Martti Heinon isän Paavo Heinon mielestä Frederik yritti rahastaa Heinojen surmilla. Kirjasta tuli kallis floppi.
Elokuvaohjaaja Pekka Lehto ohjasi aiheeseen pohjautuvan elokuvan Game Over vuonna 2005, jossa pääosaa esitti Reino Nordin.
[muokkaa] Huomautuksia
- ↑ Frederikin kotisivut Kesällä 2003 Reetun Viihdekiila Ky -kustantamo kustansi suurta kohua herättäneen kirjan TOTUUS HEINOJEN MURHISTA. Kirja käsitteli hänen hyvien ystäviensä Martti ja Elise Heinon raakoja murhia, jotka tehtiin Lopella syyskesällä 2001. Kirjan kirjoitti Tony Latva.
[muokkaa] Lähteet
- Artikkeli Helsingin Sanomien englanninkielisessä verkkopainoksessa (22.11.2001)
- Ilta-Sanomat 15.1.2003: Yksi Heinojen murhaajista paljasti ensimmäisen kerran kasvonsa
- Ilta-Sanomat 16.1.2003: Heinojen murhaaja: Olen jo rangaistukseni kärsinyt
- Ilta-Sanomat 15.2.2003: Heinojen murhatuomio pysyi hovissa
- Ilta-Sanomat 25.2.2003: Frederikin Heino-kirja suututti murhattujen omaiset
- Ilta-Sanomat 13.11.2003: Murhakirjasta tuli kallis floppi Frederikille

