Dalmatiankoira

Wikipedia

Dalmatiankoira
Avaintiedot
Alkuperämaa epäselvä (nimetty Kroatiaan kuuluvan Dalmatian mukaan)
Määrä Suomessa rekisteröity yli 6 000[1]
Rodun syntyaika mahdollisesti jopa tuhansia vuosia sitten
Alkuperäinen käyttö vaunukoira, vahtikoira
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä 12–15 vuotta
Muita nimityksiä dalmatialainen, dalmis
FCI-luokitus ryhmä 6 jaos 3 #153
Ulkonäkö
Paino urokset 27–32 kg, nartut 24–29 kg
Korkeus 54–61 cm
Väritys valkoinen pohjaväri mustin tai ruskein laikuin

Dalmatiankoira on vanha koirarotu, jonka tavaramerkki on valkoinen, yleensä mustalaikullinen turkki. Luonteeltaan dalmatialaiset ovat ystävällisiä, vilkkaita ja liikuntaa rakastavia.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Ulkonäkö

Dalmatiankoira on keskikokoinen, lihaksikas ja kestävä. Turkki on lyhyt ja tuuhea, pohjaväri valkoinen, ja siinä on pyöreitä, selvästi erottuvia mustia tai ruskeita pilkkuja. Rotumääritelmä ei kelpuuta muunvärisiä pilkkuja. Turkki on helppohoitoinen eikä erityistä karvanlähtöaikaa ole, vaan karvaa lähtee ympäri vuoden. Dalmatiankoiran käpälät ovat pyöreät ja tiiviit. Kynnet ovat joko valkoiset tai samanväriset kuin koiran laikut, samoin kirsu on mustatäpläisillä koirilla musta ja ruskeatäpläisillä ruskea. Silmät ovat ruskeat tai siniset, tosin siniset silmät ovat joissakin maissa rotumääritelmän vastaiset. Korvat ovat ohuet ja pyöreäkärkiset.

Dalmatialaisen pilkut voivat olla myös vaalean keltaiset (lemon) tai vaalean oranssit (orange). Näitä rotumääritelmä ei kuitenkaan hyväksy. Virheeksi katsotaan myös sekavärisyys eli se, että koiralla on sekä ruskeita että mustia pilkkuja. Pennut syntyvät kokonaan valkoisina, pilkut ilmaantuvat myöhemmin.

[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen

Rotu on todella aktiivinen ja tarvitsee paljon liikuntaa. Dalmatialaiset ovat seurallisia ja saattavat masentua joutuessaan viettämään liian pitkiä aikoja yksikseen. Ne tulevat hyvin toimeen lasten kanssa, mutta leikkisinä ja energisinä eivät ehkä sovellu olemaan yksin aivan taaperoikäisten kanssa. Monien muiden älykkäiden koirien tapaan dalmatiankoirille kannattaa antaa virikkeitä, tai ne saattavat touhuta itsekseen tuhoisin seurauksin. Sopivia dalmatialaisen kanssa harrastettavia lajeja ovat esimerkiksi agility ja toko. Dalmatialaisen voi kouluttaa myös pelastuskoiraksi tai vetokoiraksi, kunhan kuorma ei ole liian raskas.

Dalmatialaiset ovat tunnettuja uskollisuudestaan, hyvämuistisuudestaan ja kiltteydestään. Toisinaan urosdalmatialaiset saattavat käyttäytyä aggressiivisesti toisia uroskoiria kohtaan. Jotkut dalmatialaiset "hymyilevät" alistumisensa merkiksi vetämällä huulensa taakse kuin aikoisivat murista, mutta ilman ääntä.

[muokkaa] Alkuperä

Keskellä ruskealaikkuinen, laidoilla mustalaikkuiset koirat
Suurenna
Keskellä ruskealaikkuinen, laidoilla mustalaikkuiset koirat
Dalmatialainen tarvitsee runsaasti liikuntaa
Suurenna
Dalmatialainen tarvitsee runsaasti liikuntaa

Rotu nimettiin 1700-luvulla Dalmatian mukaan, joka tuolloin oli osa Venetsian tasavaltaa, nykyään kuuluu Kroatiaan. Historiallisia todisteita rodun kasvatuksesta Balkanilla ennen 1900-luvun alkua ei kuitenkaan ole, ja tällöinkin koiria tuotiin sinne Englannista. Samanlaisia koiria tiedetään arkeologisten löytöjen perusteella kasvatetun jopa muinaisessa Egyptissä, mutta ei tiedetä ovatko nämä koirat sukua nykydalmatialaisille.

Alun perin rotu tarkoitettiin vaunu- ja vahtikoiraksi, mutta sitä käytettiin hyvin monenlaisissa tehtävissä lintukoirasta lammaspaimeneen. Vaunukoira juoksi hevosvaunujen vierellä tai jopa niiden alla, auttoi hevosten ohjailussa ja vahti isäntänsä omaisuutta lepotaukojen aikana. Ylempisäätyiset pitivät dalmatiankoiria myös yksinomaan niiden huomiotaherättävän ulkonäön vuoksi. Etenkin Yhdysvalloissa rotu yhdistetään usein palokuntaan, ja siitä käytetään nimitystä firehouse dog. Dalmatialaisen ura palokunnassa liittyy ilmeisesti sen tehtävään vaunukoirana, sillä ensimmäiset paloautot olivat hevosvetoisia.

Rodun suosio nousi huimasti Dodie Smithin vuonna 1956 julkaiseman kirjan Satayksi dalmatiankoiraa myötä, ja erityisesti Disneyn sen pohjalta tekemien elokuvaversioiden jälkeen.

[muokkaa] Terveystilanne

Yleisesti ottaen dalmatiankoira on hyvin terve rotu. Joillakin on taipumusta perinnölliseen kuurouteen, mutta kuurostakin koirasta saa hyvän lemmikin. Sinisilmäisyyden ja kuurouden välillä on voimakas yhteys. Lonkkavikoja sekä taipumusta allergioihin esiintyy jonkin verran.

[muokkaa] Lähteet

  1. KoiraNet Jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, 13.10.2006)

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta dalmatiankoira.