Elton John
Wikipedia
Sir Elton Hercules John (syntyjään Reginald Kenneth Dwight, s. 25. maaliskuuta 1947, Pinner, Middlesex) on menestynyt brittiläinen poplaulaja, pianisti ja lauluntekijä. Hänellä on urallaan monia menestyslevyjä ja musiikkiprojekteja jo neljällä vuosikymmenellä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ura ja elämä
Reginald Dwight aloitti pianonsoiton jo neljän vuoden iässä. 11-vuotiaana hän sai apurahan Royal Academy of Music -opistoon, Lontooseen. Kuuden vuoden jälkeen opiskelu sai kuitenkin jäädä ja "Reggie" suuntasi ammattiuralle, vaihtaen lupaavan klassisen musiikin uran pop-musiikkiin. Hänen ensimmäinen yhtyeensä oli Bluesology. Yhdistämällä solisti Long John Baldryn ja yhtyeessä saksofonia soittaneen Elton Deanin nimet Reginald Dwight loi taiteilijanimen Elton John.
Vuonna 1967 Elton John vastasi New Musical Express -lehden, lauluntekijöitä etsineeseen ilmoitukseen. Samaan ilmoitukseen vastasi myös Bernie Taupin -niminen sanoittaja. John ja Taupin aloittivat yhteistyön, joka on ollut yksi pop-historian tuottoisimmista.
Elton Johnin debyyttialbumi Empty Sky (1969) jäi pienelle huomiolle, mutta jo seuraava, artistin nimeä kantanut levy tuotti hitin. "Your Song" nousi 1971 singlelistojen kärkikymmenikköön niin Briteissä kuin Yhdysvalloissakin. Elton Johnin uran kultavuosina pidetään yleisesti 1970-luvun alkupuolta, jolloin hän julkaisi useita brittien listaykköseksi menneitä levyjä, niistä ehkä arvostetuimpana vuoden 1973 Goodbye Yellow Brick Road. Suurin suosio tuli kuitenkin Yhdysvalloissa, jossa hän saavutti seitsemän peräkkäisen albumin ykkössijoitukset. Kuusi hänen singleään oli listaykkösenä ("Crocodile Rock", "Bennie and the Jets", "Lucy in the Sky With Diamonds", "Philadelphia Freedom", "Island Girl" ja "Don’t Go Breaking My Heart").
[muokkaa] 1980-luku
1980-lukuun mennessä Elton Johnin suosio oli kuitenkin kokenut notkahduksen. Syitä on monia. Villeinä vuosina syntynyt kokaiiniriippuvuus oli ottanut yhä tiukemman otteen miehestä. Myös ennen niin tiivis yhteistyö Bernie Taupinin kanssa taukosi. 1976 kohua aiheutti Elton Johnin lausunto, jonka mukaan hän oli biseksuaali.
Vuosikymmen toi edetessään kuitenkin monia huippuhetkiä. Niihin kuuluu Elton Johnin paluu listoille Too Low for Zero -albumilla (1983), joka tuotti hitit "I Guess That's Why They Call It the Blues", "Kiss the Bride" ja "I'm Still Standing". Vuonna 1987 John esiintyi ja levytti yhdessä Melbournen sinfoniaorkesterin kanssa. Uutta menestystä varjosti ongelmat lauluäänen kanssa, jotka johtivat leikkaukseen. John nimesi seuraavan levynsä Reg Strikes Back osoittaakseen laulun edelleen irtoavan.
[muokkaa] 1990-luvulta tähän päivään
Elton John on työskennellyt 1990-luvulta lähtien monien musikaali- ja elokuvamusiikkiprojektien parissa. Hän ja sanoittaja Tim Rice voittivat Oscar-palkinnon "Can You Feel the Love Tonight" -laulusta jonka he tekivät Disneyn Leijonakuningas-elokuvaan. John on myös säveltänyt lauluja Tie Eldoradoon -animaatioelokuvaan.
John on säveltänyt musiikkia New York Cityn ja Lontoon musikaalikeskuksiin. Broadwayllä hänen musiikkiaan on kuultu Aida-musikaalissa sekä elokuvan Leijonakuningas näyttämösovituksessa. West Endille hän on sovittanut elokuvan Billy Elliot.
Hän on julkaissut levyjä harvakseltaan viime vuosina. 1990-luvulla hän ylsi hitti- ja soittolistoille mahtipontisilla balladeilla, kuten "Believe" ja "Something About the Way You Look Tonight". Sittemmin Johnin musiikillinen tyylinsä on kuitenkin seestynyt. Hän viettää paljon aikaansa Atlantassa, Georgian eteläisessä osavaltiossa, ja hänen viimeisimmällä levyillään on selviä amerikkalaisvaikutteita. Monet kriitikot pitävät vuonna 2001 julkaistua Songs from the West Coast -albumia Elton Johnin paluuna musiikillisille juurilleen.
[muokkaa] Esiintyjä ja hyväntekijä
Elton Johnin julkisuuskuva on aina ollut värikäs. Silti hän on aina onnistunut yllättämään ja järkyttämään etenkin sovinnaisimpia piirejä. Hän tuli 1970-luvulla tunnetuksi estottomasta lavaesiintymisestään, jossa näyttävät vaatteet strutsinsulkineen ja artistin tavaramerkiksi muodostuneet silmälasit veivät usein huomion itse musiikilta. Villi meno on heijastunut myös yksityiselämään. Elton John on taistellut monien riippuvuuksien kanssa ja hän on sairastanut bulimiaa. Yksi riippuvuus, jota hän ei ole tähän päivään mennessä onnistunut päihittämään, on shoppailu. Hän järjestääkin ajoittain huutokauppoja tyhjentääkseen varastojaan uusien ostosten tieltä.
Elton John meni 1984 naimisiin Renate Blauel -nimisen naisen kanssa, mutta pari erosi pian. John on sittemmin myöntänyt olevansa homoseksuaali – hän virallisti suhteensa partnerinsa David Furnishin kanssa vuonna 2005.
Elton John on kunnioittanut kuuluisia, edesmenneitä ystäviään lauluilla. "Empty Garden (Hey, Hey Johnny)" (1982) oli omistettu John Lennonille. Vuonna 1997 John julkaisi Bernie Taupinin uudelleen sanoittaman kappaleen "Candle in the Wind". Alun perin Marilyn Monroesta kertonut laulu oli nyt kunnianosoitus Prinsessa Dianalle. Hyväntekeväisyyssingle nousi yli 30 miljoonan kappaleen maailmanlaajuisella myynnillään kaikkien aikojen myydyimmäksi.
Elton John on vuosia toiminut aktiivisesti AIDS-työn hyväksi ystäviensä Freddie Mercuryn ja Ryan Whiten kuolemien jälkeen. Hän on perustanut nimeään kantavan hyväntekeväisyysssäätiön.
Elton John on toiminut myös aktiivisesti kannattamansa jalkapalloseuran Watfordin taustalla, nostaakseen talousvaikeuksista kärsineen seuran jälleen jaloilleen. Nykyään "Sir Elton" on seuran kunniapuheenjohtaja.
[muokkaa] Triviaa
- Rahasotkuista johtuneen oikeudenkäynnin yhteydessä syyttäjä kysyi Elton Johnilta, miksi tämä oli käyttänyt kaksi miljoonaa puntaa kukkien ostamiseen. Elton John vastasi: "Minä pidän kukista".
- 50-vuotispäivillään Elton John käytti valtavaa peruukkia, johon kuului esimerkiksi purjelaivan pienoismalli
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Albumit
- 1969 Empty Sky; #6 US (vuoden 1975 julkaisu)
- 1970 Elton John; #11 UK, #4 US
- 1970 The Games soundtrack
- 1971 Tumbleweed Connection; #6 UK, #5 US
- 1971 Friends soundtrack; #36 US
- 1971 11-17-70 live; #20 UK, #11 US
- 1971 Madman Across the Water; #8 US
- 1972 Honky Château; #2 UK, #1 US
- 1973 Don't Shoot Me I'm Only the Piano Player; #1 UK, #1 US
- 1973 Goodbye Yellow Brick Road; #1 UK, #1 US
- 1974 Caribou; #1 UK, #1 US
- 1974 Elton John's Greatest Hits; #1 UK, #1 US
- 1975 Captain Fantastic and the Brown Dirt Cowboy; #2 UK, #1 US
- 1975 Rock of the Westies; #5 UK, #1 US
- 1976 Here and There (live); #6 UK, #4 US
- 1976 Blue Moves; #3 UK, #3 US
- 1977 Elton John's Greatest Hits - Volume II; #6 UK, #21 US
- 1978 A Single Man; #8 UK, #15 US
- 1979 Victim of Love; #35 US
- 1980 21 at 33; #12 UK, #13 US
- 1980 The Very Best of Elton John; #24 UK
- 1981 The Fox; #12 UK, #21 US
- 1982 Jump Up!; #13 UK, #17 US
- 1982 Love Songs; #39 UK
- 1983 Too Low for Zero; #7 UK, #25 US
- 1984 Breaking Hearts; #2 UK, #20 US
- 1985 Ice on Fire; #3 UK, #48 US
- 1986 Leather Jackets; #24 UK, #91 US
- 1987 Live in Australia; #24 US
- 1987 Greatest Hits Vol. 3 (1979-1987); #84 US
- 1988 Reg Strikes Back; #18 UK, #16 US
- 1989 Sleeping With the Past; #1 UK, #23 US
- 1990 The Very Best of Elton John; #1 UK
- 1990 To Be Continued... (box set); #82 US
- 1992 The One; #2 UK, #8 US
- 1993 Duets; #5 UK, #25 US
- 1994 The Lion King soundtrack; #4 UK
- 1995 Made in England; #3 UK, #13 US
- 1995 Love Songs; #4 UK, #24 US
- 1997 The Big Picture; #3 UK, #9 US
- 1999 The Muse - Soundtrack
- 1999 Elton John and Tim Rice's Aida; #29 UK, #41 US
- 2000 One Night Only (live); #7 UK, #65 US
- 2000 The Road To El Dorado soundtrack; #63 US
- 2001 Songs from the West Coast; #2 UK, #15 US
- 2002 The Greatest Hits 1970-2002; #3 UK, #12 US
- 2004 Peachtree Road; #21 UK
- 2006 The Captain And The Kid; #6 UK, #18 US
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Philip Norman: Sir Elton
- Tenho Immonen: Elton John - Musiikillinen elämäkerta. Pop-Kirja, 2002.

