Inkerinsuomalaiset
Wikipedia
Inkerinsuomalaiset eli inkeriläiset ovat Ruotsin vallan aikaan 1600-luvulla Inkerinmaalle siirrettyjen savolaisten ja karjalaisten pääasiassa evankelis-luterilaisia jälkeläisiä.
Neuvostoliiton toimenpiteiden johdosta ja teollistamisen kaupungistumisen seurauksena lähes kaikki inkeriläiset puhuvat nykyään äidinkielenään venäjää, kun vielä vuonna 1926 98 prosentilla äidinkieli oli suomi. Inkerinmaa kuuluu Leningradin alueeseen ja samalla Pietarin vaikutuspiiriin.
1900-luvun alussa Inkerissä asui noin 190 000 suomalaista, kun nykyään alueella heitä elää noin 16 000.[1] Väestön karkotusten ja muiden Neuvostoliiton suorittamien toimenpiteiden seurauksena Siperiassa ja muualla Venäjän federaation alueella elää noin 100 000 kansallisuudeltaan suomalaista, joista arviolta 90 prosentilla on inkeriläiset juuret. Myös Virossa asuvista suomalaisista suuri osa on inkeriläisiä.
Stalinin aikana inkeriläisiä vainottiin, ja koko suomalaisuuden olemassaolo Neuvostoliitossa päätettiin hävittää. Inkeriläisiä vangittiin ja pakkosiirrettiin muun muassa Siperiaan. Sotien aikoihin 62 000 inkeriläistä evakuoitiin Suomeen, mutta he kokivat valtaväestön rasismia. Sotien jälkeen rauhansopimus velvoitti Suomen palauttamaan neuvostoliittolaisperäisen väestönsä, ja tämä sisälsi myös Neuvostoliitosta lähteneet suomalaiset, joista valtaosa oli inkeriläisiä. Nämä inkeriläiset eivät saaneet palata kotiseudulleen, vaan heidät sijoitettiin eri puolille maata.
Inkeristä on kerätty huomattava määrä suomalaista kansanrunoutta ja -perinnettä.
Inkeriläisiä ei tule sekoittaa inkerikkoihin, jotka ovat alueen vanhempaa, uskonnoltaan ortodoksista väestöä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Paluumuutto
Vuonna 1990 silloinen tasavallan presidentti Mauno Koivisto antoi lausunnon, jonka mukaan inkeriläisiä tulisi kohdella paluumuuttajina. Tämän seurauksena Suomeen onkin 1990-luvulla tullut Venäjältä noin 30 000 paluumuuttajaa. Alkuun muuttajat olivat vanhuksia, jotka osasivat puhua käytännön suomen kieltä, mutta joukkoon tuli myös perheitä, joiden nuorimmilla oli venäjän kieli vahvempi.
Paluumuuttoon oikeutettavaksi inkeriläiseksi lasketaan kuitenkin myös kansallisuudesta riippumatta kaikki ihmiset, joiden yksi isovanhempi on suomalainen. Tämän johdosta noin 80 prosenttia Suomeen tulleista "inkeriläisistä" on kielitaidotonta, identiteetiltään slaavilaista väestöä, jolla ei kaukaista sukulaisuutta ja mahdollista suomenkielistä sukunimeä lukuun ottamatta ole minkäänlaista sidettä suomalaiseen kansaan tai kulttuuriin. Tämän johdosta nämä paluumuuttajat ovatkin kokeneet suuria vaikeuksia yhteiskuntaan sopeutumisessa. Runsas venäjänkielinen uusi väestö on kuitenkin edistänyt Suomen ulkomaankauppaa Venäjälle, erityisesti transitoliikennettä ja huolintaa Kymenlaakssossa. Venäjä on Suomen suurin kauppakumppani, vaikka vientiin sisältyy myös kolmansista maista tulevaa transitoliikennettä. Joissain kaupungeissa venäjänkielisten määrä on niin suuri, että mikäli kyse olisi ruotsinkielisestä vähemmistöstä, tekisi se kaupungista kaksikielisen tulevaisuudessa.
[muokkaa] Katso myös
| Suomalaiset |
|---|
|
Hämäläiset | Inkerinsuomalaiset | Karjalaiset | Kveenit | Pohjalaiset | Savolaiset | Meänkieliset | Varsinaissuomalaiset |
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Inkerin Liitto – inkerinsuomalaisten etujärjestö.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Inkerin historiaa (inkeri.com): "Vuonna 1989 Neuvostoliitossa asui 67 359 suomalaiseksi merkittyä ihmistä, joista Leningradin alueella asui 16 622, Neuvosto-Karjalassa 17 302 ja Virossa 16 622 sekä muualla Neuvostoliitossa 15 015."

