Eino Leino

Wikipedia

Tämä artikkeli kertoo runoilija Eino Leinosta, olympiavoittajapainijasta katso Eino Aukusti Leino.
Eino Leino vuonna 1912
Suurenna
Eino Leino vuonna 1912

Eino Leino (Paltamo 6. heinäkuuta 1878Tuusula 10. tammikuuta 1926) on merkittävimpiä suomalaisia runoilijoita. Hänen oikea nimensä on Armas Einar (Eino) Leopold Lönnbohm (Leinon isän sukunimi oli alun perin Mustonen). Runoissaan Leino mukaili ja kehitti kalevalamittaa (Helkavirsiä) ja osoittautui erinomaiseksi eurooppalaisten mittojen taitajaksi. Runojen lisäksi hän kirjoitti romaaneja, käänsi proosaa ja runoutta (Dante, Jumalainen näytelmä) ja näytelmiä ja esseitä. Leino oli aikansa huomattavimpia lehtimiehiä samassa nuorsuomalaisen Päivälehden (Helsingin Sanomien) piirissä, jossa Juhani Ahokin toimi.

Leinolla oli taipumusta ihannoivaan rakkauteen ja vakiintumiseen kykenemättömään boheemiuteen. Hän oli naimisissa kolmesti, ensin vuokraemäntänsä tyttären Freya Schoultzin kanssa 1905–1908, sitten 1913 muutaman kuukauden Robert Kajanuksen tyttären Ainon kanssa ja lopulta vuodesta 1922 Hanna Laitisen kanssa. Leinolla oli lisäksi rakkaussuhde kahden runoilijan kanssa: ensimmäisen avioliiton aikana L. Onervaan ja toisen avioliiton aikana Aino Kallakseen.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Tuotannosta

[muokkaa] Runous

Eino Leino: Helkavirsiä; koristellut K. Carlstedt
Suurenna
Eino Leino: Helkavirsiä; koristellut K. Carlstedt

Leino aloitti heleänä ja kepeänä kirjoittajana, jonka tekstejä ei kaikin kohdin erottanut kansanlauluista, eteni nopeasti laulunäytelmiin (Tuonelan joutsen) ja kuviteltuun menneisyyteen (Helkavirsiä). Ehkä tunnetuimmat runonsa hän julkaisi vaivoin 20-vuotiaana. "Elegia" (Haihtuvi nuoruus...) on varhaistuotantoa, jonka Leino kirjoitti teokseen 'Halla' 1908. "Nocturne", (Ruislinnun laulu korvissani...) jonka Leino kirjoitti Freya Schoulzille helkavirsikesänä 1903, kuuluu kaikkiin antologioihin. Muita suomalaisen runouden tunnetuimpia runoja ovat "Väinämöisen laulu", "Tuulikannel", "Vaalin valta" ja "Löysäläisen laulu".

Monet Leinon runoista ja runosuomennoksista ovat tuttuja lauluina ja kuorolauluina, joita sävelsivät muiden ohella Jean Sibelius ja Toivo Kuula.

Runoilijana Leino oli tunnettu kaikkitaitoisuudestaan ja nopeudestaan. Häneltä näytti luonnistuvan melkein mikä tahansa – jos se hänelle sattui muuten sopimaan.

[muokkaa] Proosa

Leinon romaaneista Musti saavutti merkittävän yleisönsuosion, mutta arvostelijoiden suosiota hän ei ehkä tavoittanut. Se on ymmärrettävää, koska monet hänen proosateoksensa ovat selvästi nopeasti ja ajankohdan ilmiöihin kirjoitettuja. Omaelämäkerrallisia ovat teokset Alla kasvon kaikkivallan (1917) ja Elämäni kuvakirja (1925).

[muokkaa] Pakinat

Leino oli myös lyhyen proosan mestari. Hän kirjoitti nimimerkillä Mikko Vilkastus kulttuuripolitiikkaan keskittyneitä pakinoita Päivälehteen 1900–1904. Liberaali Leino pilkkasi pakinoissaan iskevään tyyliin vanhasuomalaisia, kuten jo vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä maineeseen noussutta V. A. Koskenniemeä, joka aikanaan kohosi akateemikoksi. Vuosina 1905–1908 ja 1911–1914 hän pakinoi Päivälehden seuraajaan Helsingin Sanomiin poliittisista tapahtumista nimimerkillä Teemu. Vuosina 1916–1918 hän kirjoitti melko aforistisia pakinoita nimimerkillä Kanttori Sepeteus omaan viikkolehteensä Sunnuntai. Pakinoitsijana Leino oli omaperäinen ja meillä ehkä ensimmäinen suuren ruotsalaisen ja venäläisen pakinaperinteen edustaja.

[muokkaa] Kiihkeä nuorsuomalainen

Nuorsuomalainen Leino oli aatteellisesti hyvin kiihkeä ja tuomitsi jyrkin sanoin niin vanhasuomalaisten myöntyväisyysmiesten toiminnan sortokaudella kuin sisällissodan punaisen osapuolenkin itsenäisyyden alussa.

[muokkaa] Kunnianosoituksia

Eino Leinon patsas Esplanadin puistossa
Suurenna
Eino Leinon patsas Esplanadin puistossa

Leinon syntymäpäivä 6. heinäkuuta on nimetty Eino Leinon päiväksi sekä runon ja suven päiväksi. Se on vakiintunut liputuspäivä. Eino Leinon Seura jakaa vuosittain Eino Leinon palkinnon arvokkaasta teoksesta tai julkaisutoiminnasta.

Eino Leinosta on patsas Esplanadin puistossa Helsingissä. Mielenkiintoinen yksityiskohta patsaassa on sen käsi, johon joku on valettaessa asettanut viiden markan kolikon. Elokuva Runoilija ja muusa (ohjaus Jaakko Pakkasvirta) kuvaa Leinon ja hänen kuuluisien ystäviensä, kuten Sibelius, Kajanus ja monet muut, elämää 1900-luvun alussa.

[muokkaa] Teokset

  • Maaliskuun lauluja, runoja, Otava, 1896
  • Tarina suuresta tammesta y.m. runoja, WSOY, 1896
  • Yökehrääjä. Runoja, Otava, 1897
  • Sata ja yksi laulua, runoja, Otava, 1898
  • Tuonelan joutsen. Näytelmäruno, Otava, 1898
  • Ajan aalloilta, runoja, WSOY, 1899
  • Hiihtäjän virsiä, runoja, Otava, 1900
  • Johan Wilhelm, näytelmä, Wesanderin kirjakauppa, 1900
  • Sota valosta, näytelmä, Otava, 1901
  • Kivesjärveläiset. Kertova runoelma, Otava, 1901
  • Pyhä kevät. Runoja, Otava, 1901
  • Kangastuksia. Runoja, Otava, 1902
  • Suomalainen näyttämötaide 19 2/4 02, tutkielma, Eero Erkko, 1902
  • Helkavirsiä, runoja, Otava, 1903
  • Päiväperhoja. Pieniä tarinoita, Eero Erkko, 1903
  • Kaunosielu. Kuvaus, proosaa, Otava, 1904
  • Simo Hurtta. Runoja isonvihan ajoilta. Ensimmäinen sarja, Otava, 1904
  • Naamioita, näytelmiä, Otava, 1905
  • Päivä Helsingissä. Pilakuva, proosaa, Otava, 1905
  • Talvi-yö. Runoja, Otava, 1905
  • Tuomas Vitikka, romaani, Otava, 1906
  • Jaana Rönty, romaani, Otava, 1907
  • Naamioita, toinen sarja, näytelmiä, Otava, 1907
  • Turjan loihtu. Näytelmäruno, Emil vainio, 1907
  • Halla. Runoja, Otava, 1908
  • Naamioita. Kolmas sarja, näytelmiä, Vihtori Kosonen, 1908
  • Olli Suurpää, romaani, Otava, 1908
  • Naamioita. Neljäs sarja, näytelmiä, Vihtori Kosonen, 1909
  • Naamioita. Viides sarja, näytelmiä, Vihtori Kosonen, 1909
  • Suomalaisia kirjailijoita. Pikakuvia, Otava, 1909
  • Nuori nainen. Neljä kertomusta, Yrjö Weilin, 1910
  • Suomalaisen kirjallisuuden historia, Yrjö Weilin, 1910
  • Kalevala näyttämöllä, näytelmiä, Yrjö Weilin, 1911
  • Naamioita. Kuudes sarja, näytelmiä, Yrjö Weilin, 1911
  • Työn orja, romaani, Yrjö Weilin, 1911
  • Rahan orja, romaani, yrjö Weilin, 1912
  • Tähtitarha. Runoja, Kirja, 1912
  • Naisen orja, romaani, Kirja, 1913
  • Onnen orja, romaani, Kirja, 1913
  • Seikkailijatar. Venäläinen kertomus, Karisto, 1913
  • Mesikämmen. Joulutarina vanhoille ja nuorille, Kirja, 1914
  • Painuva päivä. Runoja, Kirja, 1914
  • Pankkiherroja. Kuvaus nykyaikaisesta suomalaisesta liike-elämästä, proosaa, Kirja, 1914
  • Elämän koreus. Runoja, Kirja, 1915
  • Paavo Kontio. Lakitieteen tohtori, romaani, Kirja, 1915
  • Helkavirsiä. Toinen sarja, runoja, Otava, 1916
  • Musti. Eläintarina, Karisto, 1916
  • Alla kasvon kaikkivallan. Mystillinen trilogia. Erään aikansa lapsen ajatuksia, tunnustuksia ja kaukonäkyjä, proosaa, Karisto, 1917
  • Karjalan kuningas, runonäytelmä, Kirja 1917
  • Leirivalkeat. Runoja, Kirja, 1917
  • Ahven ja kultakalat. Tarina syvyyksistä, proosaa, Ahjo, 1918
  • Helsingin valloitus. Muistelmia ja vaikutelmia, proosaa, Minerva, 1918
  • Vapauden kirja. Runovalikoima, Kirja, 1918
  • Vöyrin sotakoulu. Haastatteluja ja historiikkia, proosaa, Minerva, 1918
  • Bellerophon. Runotarina, Ahjo, 1919
  • Elina. Murroskauden kertomus, proosaa, Minerva, 1919 (Toinen painos nimellä Punainen sankari)
  • Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja. Nil nisi mors, runoja, Ahjo, 1919
  • Lemmen lauluja, runovalikoima, Kirja, 1919
  • Simo Hurtta. Runosikermä Isonvihan ajoilta, toinen sarja, Otava, 1919
  • Ajatar. Tietovirsiä, runoja, Otava, 1920
  • Kodin kukka ja uhrikuusi. Runotarina, Ahjo, 1920
  • Syreenien kukkiessa. Runoja, Minerva, 1920
  • Vanha pappi. Kertomaruno, Otava, 1921
  • Pajarin poika. Karjalaisia kansantaruja, runoja, Otava, 1922
  • Puolan paanit. Karjalaisia kansantaruja, runoja, Otava, 1922
  • Helkavirsiä 1-2, yhteislaitos, Otava, 1924
  • Shemeikan murhe. Uusia runoja, Gummerus, 1924
  • Elämäni kuvakirja. Erään aikansa lapsen muistoja, mielialoja ja mietelmiä. 1, muistelmateos, Otava, 1925 (2. korjattu painos 1925)
  • Kolme lähti, kaksi palasi. tarina kieltolain Suomesta, romaani, Minerva, 1926

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Muilla kielillä