Kaasukammio

Wikipedia

Kaasukammio on suljettu tila, johon myrkyllistä kaasua johtamalla tapetaan sisällä olevat ihmiset tai eläimet. Tavallisesti kaasukammioilla viitataan joko natsi-Saksassa käytettyyn menetelmään, jolla holokaustin aikana tapettiin juutalaisia, vähemmistöjä ja sotavankeja tai Yhdysvalloissa käytössä olevaan rikollisten teloitusmenetelmään.

[muokkaa] Kaasukammio Yhdysvalloissa

Kaasukammio esiteltiin vaihtoehtona sähkötuoliteloituksille, jotka olivat toisinaan alkuaikoina epäonnistuneet kammottavin seurauksin. Arizona, Kalifornia, Colorado, Maryland, Missouri, Mississippi, Pohjois-Carolina, Nevada, New Mexico, Oregon ja Wyoming ovat historiansa aikana käyttäneet kaasukammiota. Ennen teloitusta kammion tiiviys testataan paineilmalla. Ikkunoita peittävät verhot avataan teloituksen ajaksi. Kuolemaantuomittu kiinnitetään kammion keskellä sijaitsevaan tuoliin vahvoilla nahkaremmeillä. Tuolin alla on rikkihapolla täytetty astia, jonka yläpuolella koukussa roikkuu kangaspussissa puolen kilon verran natriumsyanidikiteitä. Tuomittua kehotetaan pidättämään hengitystään teloituksen alkamishetkeen asti, jolloin hän hengittäisi mahdollisimman paljon kaasua kerralla. Ensimmäinen kaasukammioteloitus suoritettiin Nevadassa 1924, jolloin murhasta tuomittu kiinalainen gangsteri Gee Jon teloitettiin.

Teloituksen alkaessa pussi pudotetaan happoastiaan, jolloin muodostuu syaanivetykaasua. Teloitettavan hengittäessä sitä teoriassa tajuttomuus iskee välittömästi. Varsinainen kuolema kestää kuitenkin usein viidestä kymmeneen minuuttiin. Usein teloitettava näyttää tajuttomuudestaan huolimatta saavan voimakkaita oksennusreaktioita ja lihasten kouristukset ovat murtaneet jopa luita. Teloitettavan rintaan on kiinnitetty stetoskooppi, jota kuunteleva vartija voi todeta vangin kuolleen sykkeen lakattua. Teloituksen jälkeen kammio tuuletetaan ja suojapuvuin sekä kaasunaamarein varustetut vartijat puhdistavat teloitetun ruumiin, koska siitä voisi muuten haihtua tappavaa syanidikaasua. Teloitetun ruumis kääritään paksuun kankaaseen, joka on käsitelty syanidia neutraloivalla kemikaalilla.

Kaasukammiota pidetään usein humaanina ja tuskattomana teloitustapana. Todellisuus on kuitenkin toista. 1960 Kaliforniassa teloitettu Caryl Chessman lupasi nyökätä päätään, jos hän kokisi kipua. Hänen kerrotaan nyökkineen päätään useiden minuuttien ajan. Robert Alton Harrisin teloituksessa 1991 (Kalifornia) todistajien mukaan "ensin näkyi äärimmäistä kauhua, kipua ja hengenahdistusta. Hänen silmänsä pulpahtelivat ja hänen ihonsa väri muuttui violetiksi ja hän kuoli kuolaten". Eräs toinen tuomittu, Jimmy Lee Gray (Mississippi) hakkasi päätään 11 minuutin ajan kaasukammion seinään menettääkseen tajuntansa. Kolmannesta tuomitusta, Donald Hardingista (Arizona 1992) yksi todistaja sanoi: "Katselin Hardingin menevän väkivaltaisiin kouristuksiin 57 sekunnin ajan. Sen jälkeen kouristukset jatkuivat epäsäännöllisinä. Ne kestivät 6 min 37 s ajan. Hänen päänsä laskeutui nytkähdellen. Mitä ilmeisimmin mies kärsi. Tämä oli väkivaltainen kuolema, siitä ei ole epäilystäkään. Tapahtuma oli todella ruma. Eläimetkin lopetetaan inhimillisemmin. Tämä ei ollut siisti ja yksinkertainen kuolema." Toinen todistaja sanoi samasta teloituksesta: "Hardingin kuolema oli äärimmäisen väkivaltainen. Hän kuoli suurissa tuskissa. Kuulin hänen kakovan ja valittavan. Näin hänen kehonsa vaihtavan väriä ensin punaiseksi ja sitten violetiksi."

USA:n viimeinen kaasukammioteloitus on tehty Arizonassa 1999, jolloin Saksan kansalainen Walter LeGrand teloitettiin. Jo vuonna 1996 Kalifornian korkein oikeus totesi kaasukammion USA:n perustuslain vastaiseksi julmaksi ja epätavalliseksi rangaistukseksi, ja se kiellettiin. "On vaikeaa kuvitella toista teloitustapaa, joka olisi yhtä hidas, julma, tuskallinen ja vaarallinen todistajille", totesi tuomari Harry Pregerson. Kaasukammion käytöstä onkin luovuttu liki kaikissa osavaltioissa ja se on toissijaisena teloitusmuotona käytössä vain 5 osavaltiossa.

[muokkaa] Kaasukammiot Auschwitzissa

Kaasukammio KL Auschwitzissa
Suurenna
Kaasukammio KL Auschwitzissa

Auschwitzin ensimmäisessä keskitysleirissä uhrit vietiin riisuttuina kaasukammioon, jossa kuolema tapahtui 15−20 minuutissa. [1] Uhreille väitettiin, että heidät viedään suihkuhuoneeseen pestäväksi ja heille jopa jaettiin saippuanpalat hämäykseksi. Auschwitzin vankien tappamiseen käytettiin vetysyanidia, jota oli kidemäisessä hyönteismyrkyssä Zyklon B:ssä. Kiinteää Zyklon B:tä sisältävät kanisterit pudotettiin kaasukammioihin kattoluukuista, minkä jälkeen vetysyanidi kaasuuntui ilmaan tappaviksi pitoisuuksiksi. Luukkujen alle asennettiin teräshäkit estämään kaasukammioon suljettuja yrittämästä sulkea kanistereita. Kaasukammiossa uhrit kiipeilivät toistensa päälle yrittäessään hamuta raitista ilmaa katon rajasta, sillä ilmaa painavampi kaasu painui alemmas. Toisinaan kaikki kaasutetut eivät olleet kuolleita ja heidät surmattiin laukauksella päähän. [2]

Uunit KL Auschwitz I Crematorium I:ssa
Suurenna
Uunit KL Auschwitz I Crematorium I:ssa

Rakennuksessa oli 3 uunia, joissa pystyttiin polttamaan 2−3 ruumista kerrallaan, päivässä yhteensä noin 350 ruumista. Uunit valmisti saksalainen perheyritys Topf & Söhne. Sodan jälkeen neuvostoupseerit pidättivät ja tuomitsivat ne Topf & Söhnen insinöörit ja työntekijät, jotka olivat päävastuussa krematorioiden ja kaasukammioiden valmistuksesta. Ludwig Topf, toinen yrityksen omistajista, teki itsemurhan. Hänen veljensä Ernst-Wolfgang Topf siirtyi Wiesbadeniin Saksaan ja perusti siellä 1951 yrityksen uudelleen, mutta sen toiminta kesti vain 12 vuotta. Itä-Saksan Erfurtissa, missä yritys alun perin perustettiin, se jatkoi toimintaansa eri nimillä. Krematorioliike siirrettiin Zwickaun kaupunkiin. Vuonna 1994 yritys teki konkurssin.

KL Auschwitz II:ssa eli Birkenaussa kaasukammioissa yhdellä Zyklon B -kaasutuksella saatettiin kerrallaan tappaa 2 000 ihmistä. Vangit kuolivat kaasuun yleensä 15 minuutissa. Sen jälkeen ruumiit poltettiin, mitä varten alueella oli neljä krematoriota. Krematorioiden täytyttyä ruumiita ryhdyttiin polttamaan ulkosalla. Tänä päivänä kahden krematorion ja kaasukammioiden rauniot ovat nähtävissä junaraiteen päässä: SS-joukot tuhosivat ne räjäyttämällä yrittäessään peittää tuhotyön jäljet.

Zyklon B:tä käytettiin myös Belzecissä; Majdanekissä käytettiin hiilimonoksidia. Treblinkan ja Sobiborin keskitysleirien kaasukammioissa käytettiin dieselmoottorin pakokaasua ja Chelmnoissa tarkoitukseen rakennettuja kaasutusautoja, joissa bensiinimoottorin pakokaasu johdettiin umpinaiseen henkilötilaan.

[muokkaa] Lähteet

  1. Holocaust Encycloperia:AUSCHWITZ
  2. PBS:The Killing Evolution