Gootti

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee alakulttuuria. Gootit ovat myös muinainen kansa.
Goottinuoria Baselin rautatieasemalla
Suurenna
Goottinuoria Baselin rautatieasemalla

Gootit (engl. The Goths) ovat nykyaikainen musiikkiin ja pukeutumiseen liittyvä alakulttuuri. Alakulttuurin juuret ovat 1970-luvun Isossa-Britanniassa. Lopullisesti goottikulttuuri muotoutui seuraavan vuosikymmenen alussa, jolloin goottirockista tuli oma musiikkityylinsä. Tuolloin kyseisen musiikin ihailijoita alettiin yleisesti kutsua gooteiksi. Nimitys viittaa englannin sanaan "Gothic" kauhu- ja kuolemaromantiikan merkityksessä.

Gootteihin liitetään ennen kaikkea eräänlaiseen "hautausmaaestetiikkaan" perustuva, huomiota herättävä pukeutumistyyli. Goottikulttuurilla ei juurikaan ole poliittisia tai yhteiskunnallisia päämääriä: kyse on esteettisestä liikkeestä, tyylikultista ja populaarimusiikin ympärille rakentuneesta vapaa-ajankulttuurista. On myös olemassa goottiestetiikkaan perustuvia romaaneja, sarjakuvia ja elokuvia. Näiden aihepiirit liittyvät usein kauhuun ja fantasiaan.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Goottipukeutuminen

Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta goottipukeutuminen.
Kaksi japanilaista goottilolitaa
Suurenna
Kaksi japanilaista goottilolitaa

Gootin väitetään stereotyyppisesti pukeutuvan vain mustaan tai vähintään hyvin tummiin väreihin, kuten viininpunaiseen tai tummansiniseen, mutta näitä tummia värejäkin käytetään miltei aina mustan kanssa. Todellisuudessa gootit käyttävät hyvin laajaa väriskaalaa pukeutumisessaan ja joillakin musta on vain sivuroolissa. Yleisimmät voimakkaat värit lienevät kirkkaanvihreä, vaaleanpunainen, punainen ja violetti. Myös kokonaan valkoiset asut ovat gooteilla aivan mahdollisia. Mikä tahansa kaupasta ostettu musta tai punainen tai punamusta paita ei kuitenkaan ole goottityylinen, vaan usein gootit ostavat vaatteitaan goottivaateliikkeistä, joita on suurimmissa kaupungeissa tai jos taitoa löytyy, valmistavat vaatteensa itse. Suomessa tunnetuin goottivaatteiden myyjä on helsinkiläinen liike Morticia.

Alkuaikoinaan 1980-luvulla goottityyli erosi vielä huomattavasti nykyisestä. Tuolloisessa muodossaan tyyli oli sekoitus punkia ja nykyistä goottityyliä. 1990-luvulla siihen alkoi sekoittua mukaan viktoriaaninen pukeutumistyyli, jota monet naispuoliset gootit käyttävät yhä.

Viktoriaaniseen tyyliin kuuluvat elegantit iltapuvut ja korsetit, väreinä usein musta ja lisänä erilaiset tummat värisävyt kuten viininpunainen. 2000-lukua kohden eri tyylisuuntausten kirjo kasvoi jo hurjiin mittoihin.


[muokkaa] Goottikulttuurin sisäiset alaryhmät

Gootti-ilmiöllä on useita niin tyylillisiä kuin musiikillisiakin ala-ja sivuryhmiä, kuten "Deathrock", "Cyber", "Neofolk", "Industrial", "Post-punk" ja "Fetish". Japanista peräisin olevalla "Gothic Lolitalla" on tyylinä täysin erilainen lähtökohta: siihen ei esimerkiksi liity musiikki alkuunkaan niin selkeästi kuin länsimaiseen goottiuteen. Gothic Lolita -tyylissä vaatetus on etusijalla, elämäntyyli - jos sellainen on - tulee vasta toisena.

Alakulttuurin sisältö on nykyisin muuttunut niin kirjavaksi, etteivät goottityylin edustajat oikein itsekään osaa sanoa, mikä tekee ihmisestä gootin. Toisten mielestä gootit eivät hymyile, toisten mielestä oikea gootti juo vain punaviiniä ja kolmannen mielestä gootilla tulee olla paljon lävistyksiä. Silti oikeaa tapaa tulla gootiksi ei ole määritelty.

[muokkaa] Sanan etymologia

Gootteja Etelä-Saksassa
Suurenna
Gootteja Etelä-Saksassa

Gootti-alakulttuuriin yhteys muinaiseen goottien kansaan on pelkästään välillinen ja kielenkäytöllinen. Renessanssin ajan italialaistaiteilijat, jotka katsoivat olevansa roomalaisten seuraajia ja pitivät Roomaa hävittänyttä germaanikansaa gootteja hävityksen ja barbarian synonyyminä, alkoivat kutsua halveksimaansa vanhaa taidetyyliä goottilaiseksi. Sana vakiintui ja neutralisoitui gotiikan taidekauden nimeksi. 1700-1800-lukujen vaihteen englantilaiset kauhuromantikot sijoittivat tarinansa usein "goottilaisiin" linnoihin tms., mistä johtuen suuntausta alettiin kutsua goottilaiseksi kauhuromantiikaksi. Niinpä 1980-luvun kauhuromantiikkaa hyödyntänyttä rocksuuntausta alettiin nimittää goottirockiksi.

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Baddeley, Gavin: Goth chic - johdatus pimeän puolen estetiikkaan (Like 2005). ISBN 952-471-503-1

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Goottien alakulttuuri.