H. L. A. Hart
Wikipedia
| Tämä artikkeli sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Herbert Lionel Adolphus Hart kanssa, ja ne pitäisi yhdistää. |
Herbert Lionel Adolphus Hart (1907-1992) englantilainen oikeustieteilijä- ja teoreetikko. Hän oli oikeuspositivisti, joka edusti varsinkin analyyttis-positiivista oikeus- ja kielifilosofiaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Hartin esikuvat ja opilliset vaikutteet
- Liberalismi ja utilitarismi: Yksilöön kohdistuvan voiman ja pakkovallan käyttö on hyväksyttävää vain, jos sen tarkoitus on estää kyseistä henkilöä vahingoittamasta muita.
- Oikeuspositivismi: Oikeuden muodollisen pätevyyden ja sisällöllisen hyväksyttävyyden erottaminen (ks. Erillisyysteesi).
- Kielifilosofia: Oikeudellinen tutkimus kielellisten käytäntöjen analyysinä
Vaikka Hart ihailikin Hans Kelseniä, voidaan sanoa, että heidän oikeusfilosofioidensa erot osoittautuvat yhtäläisyyksiä suuremmiksi. Erityisesti Hart tarttui Kelsenin väittämään oikeusnormien arvovapaudesta suhteessa moraaliin. Vaikka Hart myönsikin, että oikeuden ja moraalin välillä ei ole loogisesti välttämätöntä yhteyttä, ovat moraali ja moraaliset esikuvat ja ihanteet vaikuttaneet tosiasiallisesti oikeuden kehitykseen.
[muokkaa] Hartin moraalin määritelmät
Hart käsitteli paljon moraalin suhdetta oikeuteen ja erottelikin moraaliin kolmeen luokkaan:
- Yhteiskunnassa vallitseva konventionaalinen moraali
Tällä tarkoitetaan laajasti hyväksyttyjä käyttäytymissääntöjä eli velvoitesääntöjä, jotka velvoittavat yhteiskunnan jäseniä käyttäytymään tietyllä tavalla. Niiden noudattaminen edellyttää henkilökohtaisten etujen uhrauksia ja henkilökohtaisista pyrkimyksistä tai suuntautumisista luopumista. Niitä ylläpitää sosiaalinen paine ja siihen liittyvä pyrkimys yhdenmukaiseen käyttäytymiseen.
- Moraaliset esikuvat
Yhteiskunnallisia ihanteita, joidenka noudattaminen on erityisen kiitoksen aihe ja jotka edellyttävät ihmisen tekevän enemmän kuin vain velvollisuutensa.
- Kriittinen moraali ja oikeudenmukaisuus
Kohdistuu yhteiskuntaan ja sen normijärjestyksiin lähtökohtina rationaalisuus ja yhteiskunnallinen uudistus. Oikeudenmukaisuutta koskevat arvostelmamme kohdistuvat ihmisen kohteluun, jolloin ihmisten väliset erot eivät oikeuta erilaista kohtelua, elleivät erot ole jossain suhteessa relevantteja. Oikeudenmukaisuuden liittyminen ihmisryhmien kohteluun tekee siitä kaikkein julkisimman ja yhteiskunnallisimman hyveen.
[muokkaa] Luonnonoikeuden minimisisältö
Oikeusjärjestelmän olemassaolo ei edellytä yhdenmukaisuutta yhteiskunnassa valitsevan konventionaalisen moraalin tai moraalisten esikuvien kanssa. Oikeisjärjestelmän voimassaolo ei perustu myöskään yhteiskunnassa yleisesti hyväksytylle käsityksellä siitä, että on olemassa moraalinen velvollisuus noudattaa oikeusjärjestykseen kuuluvia sääntöjä. Positiivista oikeutta ja oikeudellisia käytäntöjä sekä instituutioita voidaan kuitenkin kritisoida moraaliperiaatteiden ja moraalisten esikuvien avulla, ja niinpä edellä mainitut moraalin luokat ovat tosiasiallisesti vaikuttaneet oikeuden kehitykseen. Hartin mukaan, sekä oikeudessa että moraalissa on yksinkertainen teleologinen käsitys eloonjäämisestä.
Moraalin vaikutus oikeuteen tiivistyy Hartilla truismeissa. Truismit eli ihmisluontoon liittyvät hyvin yksinkertaiset totuudet tekevät tarpeellisiksi kaikissa oikeusjärjestyksissä kaikkina aikoina esiintyvät henkilöitä, omaisuutta ja lupauksia suojaavat säännöt yhteiskuntaelämässä. Nämä käyttäymisnormit muodostavat Hartin mukaan luonnonoikeuden minimisisällön. Esimerkkejä truismeista ovat ihmisten haavoittuvuus; rajalliset resurssit, epäitsekkyys, käsityskyky ja tahdonvoima. Suurin osa ihmisistä noudattaa käyttäytymisnormeja (sisäinen aspekti) niiden etujen vuoksi, mutta koska kaikki eivät noudata käyttäytymisnormeja (ulkoinen aspekti), niiden ylläpitämiseksi tarvitaan sanktioita. Sanktiot eivät ole käyttäytymisnormien noudattamisen motiivi (kuten Hartin oppi-isä John Austin väitti), vaan tae siitä, että normeja vapaaehtoisesti noudattavien etuja ei uhrata sääntöjä rikkovien hyväksi. Tässä tiivistyy Hartin oikeusfilosofisen ajattelun yksi ydin.
[muokkaa] Teokset
- Definition and Theory in Jurisprudence (1953)
- Causation in the Law (with Tony Honoré) (1959)
- The Concept of Law (1961)
- Law, Liberty and Morality (1963)
- The Morality of the Criminal Law (1964)
- Punishment and Responsibility (1968)
- Essays on Bentham: Studies in Jurisprudence and Political Theory (1982)
- Essays in Jurisprudence and Philosophy (1983)

