Ampèren laki
Wikipedia
Ampèren laki on André-Marie Ampèren keksimä fysiikan laki, joka mahdollistaa muun muassa virtajohtimen aiheuttaman magneettikentän voimakkuuden määrittämisen ja johtaa Biot-Savartin lakiin. Laki yhdistää suljetun käyrän sisäänsä sulkeman virran ja magneettivuon tiheyden polkuintegraalin silmukan ympäri:
missä:
on magneettivuon tiheys.
on infinitesimaalisen pieni alkio (differentiaali) suljetusta silmukasta S.- Ienc on käyrän S sisäänsä sulkeman alueen läpi kulkeva virta.
- μ0 on vapaan avaruuden permeabiliteetti.
on polkuintegraali suljettua käyrää S pitkin.
[muokkaa] Yleistetty Ampèren laki
James Clerk Maxwell havaitsi loogisen ristiriitaisuuden soveltaessaan Ampèren lakia varautuvaan kondensaattoriin ja siten päätteli tämän lain olevan puutteellinen. Ratkaistakseen ongelman hän keksi kenttämuutosvirran (siirtymävirran) käsitteen ja loi näin yleistetyn version Ampèren laista, joka sisällytettiin Maxwellin yhtälöihin. Yleistetty yhtälö on:
missä
on sähkövuo mielivaltaisen, käyrän S rajoittaman pinnan läpi.
Stokesin lausetta sekä virrantiheyden ja sähkövuon määritelmää käyttäen laki voidaan kirjoittaa muodossa
,
missä A on käyrän S rajoittama pinta,
on johdinvirran tiheys ja
on magneettivuon tiheyden roottori. Tämän muodon seurauksena Ampère-Maxwellin laki voidaan muotoilla kauniiseen, differentiaaliseen muotoon
,
missä toinen termi tuottaa kenttämuutosvirran. Sen pois jättäminen tuottaa alkuperäisen Ampèren lain differentiaalisen muodon.



