Estetiikka

Wikipedia

Filosofia
Filosofi  · Filosofeja
Koulukuntia ja oppeja
Osa-alueita
Estetiikka · Etiikka · Logiikka · Metafysiikka · Ontologia · Tietoteoria
Erityistieteiden ja
tutkimusalojen filosofioita
Biologian · Fysiikan · Historian · Kielen · Matematiikan · Oikeuden · Politiikan · Taiteen · Tieteen · Tietojenkäsittelytieteen · Uskonnon · Yhteiskunnan · Yhteiskuntatieteiden
Historia
Länsimainen filosofia
Itämainen filosofia

Estetiikka on filosofian osa-alue, joka tutkii kauneutta eri esiintymismuodoissaan. Pohjoismainen estetiikka, ja sen osana suomalainen estetiikka on myös melkoisen käytäntöön suuntautunutta, paikoin taiteen ja esteettisen teoriaa yhtä paljon kuin filosofiaa. Estetiikan harrastus jakaantuu pääasiassa ns. analyyttiseen, angloamerikkalaiseen estetiikkaan ja ns. mannermaiseen, lähinnä ranskalaisiin ja saksalaisiin koulukuntiin. Nykyisessä muodossaan, omana filosofian kenttänään, se on elänyt kulttuurisen eriytymisen seurauksena 1700-luvulta asti, mutta esteettisiä pohdintoja on tietysti esiintynyt läpi ajattelun historian. Estetiikassa on kautta aikain pohdittu eri tavoin taiteen määrittelyä, esteettistä kokemusta, taiteen roolia ja merkitystä ihmiselle ja yhteiskunnalle, sekä eri taiteenlajien erityiskysymyksiä. Ennen myös kauneuden pohtimisella oli tärkeä rooli tällä oppialalla, mutta sittemmin populaarikulttuurin, ympäristön ja esimerkiksi ruumiillisuuden esteettisten kysymysten rooli on muodostunut kauneutta merkittävämmäksi.

Kokeellinen estetiikka tutkii taiteen ja kauneuden ilmiöitä empiirisemmin kuin filosofinen "ylhäältä alaspäin" asioita tarkasteleva estetiikka. Kokeellinen estetiikka on lähes sama asia kuin taidepsykologia.

Merkittäviä esteettisiä julkaisuja uudella ajalla ovat tuottaneet muun muassa Theodor Adorno, Walter Benjamin, Arthur Danto, George Dickie, John Dewey ja Martin Heidegger, mutta monien, erityisesti ns. mannermaisten filosofien tuotannossa estetiikalla on eri tavoin tärkeä, vaikkei aina keskeinen rooli.

[muokkaa] Estetiikan osa-alueet

  • Taiteissa estetiikka tutkii yksittäisiä elementtejä tai keinoja sekä niiden kauneutta. Taiteessa on usein eroteltavissa symmetrisyys ja epäsymmetrisyys, teoksen keskipiste, rytmi, liike, kolmiulotteisuus, perspektiivi ja suhde.
  • Arkkitehtuurissa esteettisyyttä ja sen eri perusteita tutkitaan, vaikka usein ulkonäkö rakennuksia suunniteltaessa jääkin kustannusten, käyttötarkoituksen, rakenteiden ja rakennemateriaalien varjoon. Rakennuksissa on eriteltävissä symmetria, väri, transsendenssi, harmonia, auringonvalon ja varjojen heijastuminen sekä kuviointi.
  • Esiintymistaiteissa esteettistä voivat olla tarinankerronta, tasapaino, ajoitus, voima, šokki, huumori, asu, ironia ja sensuaalisuus.
  • Maisemasuunnittelussa esteettistä ovat kasvit, heijastumat, kaudellinen vaihtelu, valaistus, toisto ja patsaat.

[muokkaa] Katso myös

  • Esteettinen kontemplaatio