Berliinin valtiopäivätalo

Wikipedia

Valtiopäivätalo nykyisessä asussaan
Suurenna
Valtiopäivätalo nykyisessä asussaan

Berliinin valtiopäivätalo (Reichstagsgebäude tai Reichstag) on parlamenttirakennus Berliinissä Saksassa. Rakennuksessa istuu Saksan liittotasavallan parlamentti eli Saksan liittopäivät.

Valtiopäivätalo rakennettiin 1894 Saksan keisarikunnan valtiopäivien istuntopaikaksi, ja myöhemmin sitä käyttivät Weimarin tasavallan valtiopäivät. Rakennus vaurioitui pahoin tulipalossa 1933 ja myöhemmin toisen maailmansodan pommituksissa. Kylmän sodan aikana valtiopäivätalo oli tilapäiskäytössä, mutta Saksojen yhdistyttyä liittopäivät muuttivat 1999 restauroituun rakennukseen.

Rakennuksen virallinen nimi on Reichstagsgebäude (kirjaimellisesti "Valtiopäivätalo"), mutta sitä kutsutaan tavallisesti vain nimellä Reichstag. Termillä Reichstag viitattiin alun perin Saksan valtiopäiviin, jotka kuitenkin syrjäytti toisen maailmansodan jälkeen liittopäivät eli Bundestag. Nykyään Reichstag tarkoittaa siis rakennusta ja Bundestag siinä kokoontuvaa parlamenttia.

[muokkaa] Historia

Valtiopäivätalo alkuperäisessä asussaan 1890-luvulla
Suurenna
Valtiopäivätalo alkuperäisessä asussaan 1890-luvulla
Valtiopäivätalo palaa helmikuussa 1933.
Suurenna
Valtiopäivätalo palaa helmikuussa 1933.

Saksan keisarikunnan valtiopäivät (Reichstag) syntyivät vuonna 1871. Jo seuraavana vuonna järjestettiin arkkitehtikilpailu uudesta valtiopäivätalosta Berliinin Königsplatzin (nykyinen Platz der Republik) itälaidalle. Voittanutta ehdotusta ei kuitenkaan koskaan ryhdytty toteuttamaan käytännön vaikeuksien sekä keisari Vilhelm I:n, valtakunnankansleri Otto von Bismarckin ja valtiopäivien välisten erimielisyyksien vuoksi. 1882 järjestettiin toinen kilpailu, jonka voitti baijerilainen arkkitehti Paul Wallot, ja hänen suunnittelemansa valtiopäivätalon peruskivi muurattiin 1884.

Rakennustyö kesti kymmenen vuotta ja valmistui 1894. Wallotin valtiopäivätalo edustaa tyyliltään raskasta saksalaista barokkia, ja sitä ylistettiin etenkin suuresta teräskehikkoisesta lasikupolistaan, jonka rakentaminen oli aikansa insinööritaidon voimannäyte. Saksan keisarikunnan kaaduttua 1918 rakennuksessa jatkoi toimintaansa Weimarin tasavallan valtiopäivät.

Valtiopäivätalo vaurioitui voimakkaassa tulipalossa 27. helmikuuta 1933, kuukausi sen jälkeen kun Adolf Hitler oli noussut Saksan valtakunnankansleriksi. Poliisi pidätti palon sytyttämisestä alankomaalaisen kommunistin Marius van der Lubben, joka saatiin kiinni palopaikalta. Hän tunnusti teon kuulusteluissa ja hänet teloitettiin giljotiinilla oikeudenkäynnin jälkeen. Natsit syyttivät tulipalosta kommunistista salaliittoa ja saivat siitä tehokkaan aseen vasemmiston toiminnan tukahduttamiseksi. Myöhemmin Nürnbergin oikeudenkäynnissä saatiin viitteitä siitä, että valtiopäivätalon palo oli natsien itsensä sytyttämä.

Natsien 12-vuotisen valtakauden aikana Saksan valtiopäivät kokoontuivat Krolloper -oopperatalossa, joka sijaitsi Königsplatzin länsilaidalla valtiopäivätaloa vastapäätä. Käyttökelvottomaksi tuhoutunutta valtiopäivätaloa ei kunnostettu alkuperäiseen asuunsa. Toisen maailmansodan aikana rakennus oli sotilaskäytössä, ja jopa sen muuttamista ilmatorjuntatorniksi harkittiin. Liittoutuneiden pommittaessa Berliiniä 1945 valtiopäivätalo oli symboliarvonsa vuoksi yksi puna-armeijan pääkohteista ja tuhoutui pahoin. Berliinin valtauksen jälkeen otetussa maineikkaassa propagandavalokuvassa puna-armeijan sotilaat nostavat Neuvostoliiton lipun valtiopäivätalon torniin.

Berliinin jaossa valtiopäivätalo jäi täpärästi Länsi-Berliinin puolelle. Itä- ja Länsi-Berliinin välinen raja, joka 1961 suljettiin Berliinin muurilla, kulki vain muutaman metrin päässä siitä. Vuonna 1949 perustetun Saksan liittotasavallan pääkaupungiksi otettiin Bonn, jonne asettuivat myös Saksan liittopäivät. Raunioituneen ja ilman käyttäjää jääneen valtiopäivätalon kohtalosta käytiin pitkiä väittelyitä, toisten kannattaessa sen purkamista ja toisten sen kunnostamista. Lopulta säilyttämistä kannattanut mielipide voitti ja valtiopäivätalo saneerattiin 1961–1964. Rakennusta käytettiin kylmän sodan aikana erilaisiin tilaisuuksiin ja konferensseihin, ja sen tiloissa oli Saksan historiaa esitellyt pysyvä näyttely.

Kun Berliinin muuri murtui ja Saksat yhdistyivät, virallinen yhdistymisseremonia järjestettiin 3. lokakuuta 1990 valtiopäivätalossa. Seuraavana päivänä yhdistyneen Saksan liittopäivät pitivät rakennuksessa symbolisen ensimmäisen istuntonsa. Pääkaupungin siirtäminen Bonnista Berliiniin oli kuitenkin poliittisesti vaikea kysymys, ja kun Saksan liittopäivät päätti 1991 siirtyä Berliiniin, päätös tehtiin vain niukalla ääntenenemmistöllä ja vasta pitkän väittelyn jälkeen. Brittiläinen arkkitehti Norman Foster sai tehtäväkseen suunnitella valtiopäivätalon kunnostuksen. Hänen johdollaan rakennuksesta purettiin sisäosat, mukaan lukien kaikki 60-luvulla tehdyt muutokset, ja sen sisusta rakennettiin kokonaan uudelleen. Foster myös palautti rakennukselle lasikupolin, tosin huomattavasti modernimmassa muodossa kuin alkuperäinen 1890-luvun kupoli. Liittopäivät muuttivat virallisesti rakennukseen vuonna 1999.

Koordinaatit: 52°31′7″N, 13°22′34″E