Irwin Goodman

Wikipedia

Irwin Goodman (oik. Antti Yrjö Hammarberg, 14. syyskuuta 1943 Hämeenlinna14. tammikuuta 1991, Hamina) oli suomalainen laulaja. Hän levytti kymmenittäin suurimmaksi osaksi itse säveltämiään ja Vexi Salmen sanoittamia menestyskappaleita. Goodman tuli tunnetuksi levyttämillään protestilauluja mukailevilla, auktoriteetteja rienaavilla kappaleilla.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämäkerta

Irwin Goodman on levyttänyt yli 200 omaa sävellystään. Hän sävelsi 1960–1970-lukujen tuotantonsa itse eikä tyytynyt käännösiskelmiin, mikä oli tuolloin poikkeuksellista. 1980-luvun puolivälin paikkeilta alkaen sävellystyöstä vastasi pääosin Kassu Halonen. Lapsuudenystävä Vexi Salmi teki sanat kaikkiin Irwinin kappaleisiin yhtä laulua lukuun ottamatta ("Salainen agentti" vuodelta 1966). Kansantaiteilija Irwin Goodman oli suosittu ja ahkera esiintyjä ja hän kiersi Suomea 25 vuotta – välillä jopa kuuden keikan viikkotahtia. Hän esiintyi tanssilavoilla, ravintoloissa, ostoskeskuksissa, harjannostajaisissa ja missä vain, mihin kansa hänet halusi.

Irwinin uran voi musiikillisesti jakaa erityyppisiin kausiin. 1965 syksyn ensilevytyksen ("En kerro kuinka jouduin naimisiin") jälkeiset alkuajat olivat protestilaulujen kautta. Vuosi 1967 ennakoi jo lippalakkipäisen protestilaulajan muutosta. 1968 ilmestynyttä Reteesti vaan -albumia voitaneen pitää Irwinin 1960-luvun kauden eräänlaisena huipentumana, ja "Ryysyrantaa" Irwinin alku-uran menestyksistä suurimpana. Samana vuonna hän hermostui suomalaiseen verotukseen siinä määrin, että lopetti veroilmoitusten tekemisen, ja loppuikäinen verovelkaantuminen alkoi.

Irwinin velkarahalla Hattulaan samoihin aikoihin rakennuttama hulppea talo, Ryysyranta, meni vasaran alle alkusyksystä 1970. Saman vuoden syksyllä Irwinin ura lähti huimaan nousuun, kun hän voitti Syksyn sävelen kappaleella "St. Pauli ja Reeperbahn". Samanniminen albumi oli suuri myyntimenestys. Levyn kappaleet Irwin ja Vexi rustasivat muutamassa päivässä, niin että levy ehti vielä joulumarkkinoille. Irwin uudisti Syksyn sävel -voittonsa vielä seuraavana vuonna kappaleella "Poing poing poing". Tuona vuonna ilmestyi samannimisen albumin ohella toinenkin albumi Lonkalta duettona Esa Pakarisen kanssa. Seuraavan vuoden, 1972, Syksyn sävel jäi väliin Irwinin ulkomaanmatkan takia, ja voiton vei Sammy Babitzin, mutta laulamatta jääneestä kilpailukappale "Las Palmasista" tuli menestys. Samana vuonna Irwin sävelsi myös joululevyn "Kohta taas on joulu". Vuoden 1973 Syksyn säveleen hän osallistui peräti kahdella laululla, joista molemmista tuli hitit ("Vain elämää" ja "Si Si Si"). Tuon vuoden kisoissa Irwinin sijoitus oli 2. ja 3., molemmat kilpailukappaleet saivat lähes saman verran ääniä, ja voiton korjasi Jukka Kuoppamäki.

Aiemmin samana vuonna, tammikuisella Kanarianmatkallaan, Irwin myös löysi elämänkumppaninsa Riitan o.s. Feirikki.

Alkuvuonna 1974 Irwin osallistui Suomen Euroviisu-karsintoihin, kuitenkin ilman suurempaa menestystä. Kappale oli "Se on minimaalista", ja kyseessä on Irwinin kappaleista ainoa, jota ei koskaan ole levytetty. Ainoa tallenne kyseisestä esityksestä lienee heikkolaatuinen televisioäänitys. Irwinin itsensä mukaan hän ei pystynyt kyseisessä finaalissa laulamaan normaalisti, sillä hänen äänensä oli painuksissa vasta päättyneen Hampurin reissun seurauksena.

Sen sijaan Irwinin molemmat edellisvuoden Syksyn sävel -kappaleet päätyivät keväällä 1974 ilmestyneelle Si Si Si -albumille, jolta nousi mainittujen kappaleiden ohella tunnetuimmaksi kappaleeksi "Punaportin blues". Albumi myi hyvin, joskaan edellisten kahden levyn myyntilukuihin ei aivan ylletty. Levyn äänitys kesti puolisen vuotta, mikä johtui mm. Irwinin kovasta keikkatahdista ja osittain myös hänen ääniongelmistaan.

Ahkera keikkailu jatkui saman vuoden 1974 syksyyn asti, jolloin ilmestyi "Viuhahdus", jolla Irwin ja Vexi pyrkivät jälleen Syksyn sävel -voittoon. Kappale ei kuitenkaan päässyt kilpailuun sääntömuutoksen vuoksi: jokainen laulujen sanoittaja sai osallistua Syksyn säveleen enää vain yhdellä kappaleella kerrallaan, ja Vexin laulukiintiö oli jo täyttynyt Fredille sanoitetulla "Avaa sydämesi mulle" -kappaleella. Tuttuun tyyliin Viuhahduksestakin tuli menestys, joskin puhetta syntyi myös siitä, oliko Irwin lainannut laulun melodian amerikkalaisduo Deanin & Jeanin 1960-luvun kappaleesta "Hey Jean, Hey Dean". Täyttä selvyyttä asiaan ei kuitenkaan ole saatu.

"Viuhahdus" ei päätynyt seuraavalle albumille. Siihen on omat syynsä, josta enemmän seuraavassa.

Irwinin pitkällä uralla oli myös hiljaisempia ajanjaksoja, joista ehkä tunnetuimpana keikkailun ja alkoholin uuvuttaman laulajan lähes kahden vuoden lymyily Tampereen kodin kellarissa, loppuvuodesta 1974 loppukesään 1976, poissa julkisuudesta yksin Koskenkorvaa juoden. 1975 olikin hänen siihenastisen uransa ainoa vuosi, jolloin hän ei levyttänyt yhtään kappaletta. Verottaja painoi taas päälle, ja lopulta Irwinin ja Riitan Lielahden talo meni ulosmittaukseen, kuten Ryysyrantakin kuusi vuotta aiemmin.

Katkaisuhoidon kautta Irwin teki kuitenkin näyttävän paluun syksyllä 1976 levyttämällä uuden albumin yli kaksi vuotta edellisen albuminsa jälkeen. "Häirikkö" ja "Haistakaa paska koko valtiovalta" olivat menestyksiä. 1970-luvun loppupuolen tuotannon hän sävelsi yhdessä tuottaja Paul Fagerlundin kanssa salanimellä Rudolf Holtz. Pahoin verovelkaantuneen Irwinin tekijänpalkkiot kertyivät Holtz-nimen virallinen omistaja Fagerlundille, joka maksoi sitten Irwinille tämän osuuden palkkiosta. Irwin muutti Riitan kanssa Hämeenkyrön Lavajärvelle asumaan.

Antti Hammarbergistä tuli isä vuonna 1978, kun pariskunnalle syntyi Heidi-tyttö.

1970-luvun loppupuolen albumit – yhteensä peräti seitsemän albumia neljässä vuodessa, joista yksi yhdessä laulaja Hannen kanssa – eivät Häirikköä lukuun ottamatta olleet yhtä suuria myyntimenestyksiä kuin vuosikymmenen alkupuolen levyt, mutta suosittuja kappaleilta tuoltakin aikakaudelta tuli useita. Sanoituksellisesti monet tuon ajan laulut kertovat hieman vakavammistakin asioista (hyvinä esimerkkeinä mm. "Maskin takana", "Itken yksin", "Uusi tie", "Ainoa ystävä", "Tää elämä on lyhyt", "Tyttö tuli", "Suruton nuoruusaika") kuin vuosikymmenen alkupuolen reteämmät rallit, mutta reteyttäkin toki vielä suuresta osasta lauluja löytyy. Protestiakin on vielä havaittavissa: "Manu vippaa muutama markka", "Oy Suomi", "Ruotsi suomettuu", "Suomessa olen minä syntynyt", "Herrojen heila" jne. Maininnan ansaitsee myös varsin tasokas lastenlevy "Inkkareita ja länkkäreitä" vuodelta 1977.

Irwin kiersi Suomea ahkerasti koko vuosikymmenen loppupuoliskon. Hän myös ajatteli jossain vaiheessa muuttaa Tallinnaan suomalaiseen verotukseen kyllästyneenä, mutta pysyi kuitenkin maassa.

Toisen kerran perheenlisäystä saatiin, kun Henrik-poika syntyi 1982, ja samana vuonna avoparina eläneet Antti ja Riitta menivät naimisiin. 1980-luvun ensimmäiset vuodet kuluivat levytysten osalta hiljaisemmissa merkeissä. Hittiä ei tullut ennen vuotta 1984, jolloin "Härmäläinen perusjuntti" nosti Irwinin uran taas nousuun. Vuodet 1986 ja 1987 olivat taas hiljaisempaa aikaa levytysten osalta, kunnes vuonna 1988 ilmestyi Irwinin uran huikein menestyslevy, "Rentun ruusu". Levyä on myyty vuoteen 2006 mennessä noin 125 000 kappaletta. Seuraavana vuonna ilmestynyt "Vuosikerta -89" myi sekin varsin mukavasti, toki "Rentun ruusua" vähemmän.

Viimeiset levytyksensä Irwin lauloi 1990, jolloin ilmestyi peräti kaksi albumia: Hurraa! Me teemme laivoja sekä Ai ai ai kun nuori ois. Jälkimmäisen nimikappaleella Irwin osallistui saman vuoden Syksyn säveleen, ja sijoittuikin toiseksi Rainer Frimanin jälkeen.

Kansantaiteilija menehtyi sydänkohtaukseen 14. tammikuuta 1991 matkalla Viipurista Haminaan. Hänellä olisi ollut esiintyminen Viipurissa suomalaisen rakennusporukan harjakaisissa. Keikkaa edeltävänä yönä huonoa vointia valitelleen Irwinin ystävät lähtivät kuljettamaan häntä Suomen puolelle sairaalaan, mutta rajaepäselvyyksien takia Irwin ei päässyt tullista ajoissa jatkamaan matkaa kohti Haminan sairaalaa, ja perille päästäessä hänet todettiin kuolleeksi. Ruumiinavausraportin perusteella veressä ei ollut kuolinhetkellä alkoholia. Antti Hammarberg on haudattu Hämeenkyrön Mäntyrinteen hautausmaalle.

Timo Koivusalo ohjasi vuonna 2001 Irwinin elämästä kertovan elokuvan Rentun ruusu, joka oli vuoden katsotuin kotimainen elokuva. Irwiniä esittää elokuvassa Martti Suosalo ja Vexi Salmea Ilkka Koivula. Vexi itse esiintyy elokuvassa kertojan roolissa. Hän vilahtaa myös eräässä kohtauksessa: hän esitti saksalaista kadunmiestä, joka kävelee nuoren Goodmanin ja Salmen ohi Saksan yöelämässä.

Vexi Salmi on kirjoittanut Goodmanista myös kaksi elämäkerrallista romaania, Siniset mokkakengät (1993) ja Mikä laulaen tulee (1994), jotka kertovat Salmen ja Goodmanin seikkailuista 1960-luvulla. Ensimmäinen Irwin-kirja ilmestyi kuitenkin jo vuonna 1967. Raha ratkaisee oli sekin Vexin käsialaa ja samalla maamme ensimmäinen laulajasta tehty ihailijakirja.

Vuonna 2003 ilmestyi Juha Rantalan kirjoittama elämäkertateos Irwin Goodman – Kehdosta hautaan, jossa käydään läpi kansantaiteilijan uraa ja jossa on luettelo Irwinin levyistä.

[muokkaa] Irwinin menestyskappaleita

  • En kerro kuinka jouduin naimisiin (1965)
  • Työmiehen lauantai (1965)
  • Ei tippa tapa (1966)
  • Ryysyranta (1967)
  • Reteesti vaan (1968)
  • Kieltolaki (1968)
  • Ryysyranta (1968)
  • Juhlavalssi (1968)
  • Kun Ei Rahat Riitä (1968)
  • Autolla kanarian saarille (1968)
  • Meni rahahommat pieleen (1970)
  • St. Pauli ja Reeperbahn (Syksyn Sävelen voittaja (1970)
  • Poing poing poing (Syksyn Sävelen voittaja (1971)
  • Lievestuoreen Liisa (1971)
  • Las Palmas (1972)
  • Oli simmarit, sammarit, kummarit ja pipo (1972)
  • Laulajan testamentti (1972)
  • Vain elämää (1973)
  • Viuhahdus (1974)
  • Häirikkö (1976)
  • Haistakaa paska koko valtiovalta (1976)
  • Rhodos (1977)
  • Manu vippaa muutama markka (1977)
  • Silirimpsis (1977)
  • Tyttö tuli (1978)
  • Suruton nuoruusaika (1978)
  • Härmäläinen perusjuntti (1984)
  • Eletään vaan vaikka piruuttaan (1984)
  • Rentun ruusu (1988)
  • Viimeinen laulu (1988)
  • Ai ai ai kun nuori ois (1990)
  • Karjala takaisin (1990)

[muokkaa] Levyt

[muokkaa] Albumit

Kaikki Irwin Goodmanin albumit julkaistiin CD:inä, uudelleen masteroituina ja Vexi Salmen muisteloin varustettuina tammikuussa 2001, lukuun ottamatta joululevyä, joka on ollut jatkuvasti saatavilla.

[muokkaa] Kokoelmat

  • Viisi vuotta, vaan ei suotta 1965–1970 (1970)
  • Kolme vuotta ihan suotta 1962–1965 (1971)
  • Harvat ja valitut (1973)
  • Irwin Goodman Story (1977)
  • Parhaat päältä (1978)
  • Irwin niin kuin haluat (1978)
  • Unohtumattomat (1979)
  • Reteesti (1983)
  • 28 reteintä (1987)
  • Rentun rallit (1988)
  • 16 reteintä (1988)
  • Irwinin parhaat (1989)
  • Viimeiset laulut (1991)
  • Laulajan testamentti (1991)
  • Irwin Goodman (1992)
  • Irwin 50 vuotta Remix (1993)
  • Irwin 1943–1991 (1994)
  • 20 suosikkia – Ryysyranta (1995)
  • 20 suosikkia – Vain elämää (1996)
  • 20 suosikkia – Rentun ruusu (1997)
  • 20 suosikkia – Laulajan testamentti (1998)
  • 20 suosikkia – Salainen agentti (1999)
  • Rentun Ruusut, 4 CD:n boksi ja 2 CD:n tupla (2000)
  • Erikoiset (2001)
  • Kellarissa, lavalla ja studiossa (2003)
  • Nostalgia (2005)

[muokkaa] Elokuvat

  • Topralli (1966)
  • Vapaa duunari Ville-Kalle (1984)

[muokkaa] Triviaa

  • Irwin Goodmanin kappaleita ovat levyttäneet myös yhtyeet nimeltään Irwinin lapset, Kadun Kaswatti, Goodmans, Bardon sekä Keisari Hammarberg & The Horsma. Myös punk rock -yhtye Larharyhmä on julkaissut EP:n (Bad Boys Plays Goodman), jolla on viisi Goodmanin kappaletta.
  • Irwin sävelsi Markku Laamasen (Gulliver) kanssa kaksi kappaletta vuonna 1974 Wolde Waldemar Punnalan esitettäväksi. Kappaleiden nimet olivat "Naulaan ja naputan" sekä "Luihin ja ytimiin".
  • Irwin sävelsi ja sanoitti englantilaiselle mäkihyppääjälle Eddie Edwardsille kaksi laulua, jotka julkaistiin singlenä. Nämä kappaleet olivat ainoat Irwinin sanoittamat laulut. Mun nimeni on Eetu / Eddien siivellä -single nousikin listoille 1991. Oliko Irwinin kuolema osasyy listamenestykseen, on oma kysymyksensä.

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Vexi Salmi: Raha ratkaisee (Karisto, 1967)
  • Vexi Salmi: Parhaat laulut (Fazer, 1971)
  • Erkki Wessman: Rentun ruusu (Aquarian, 1991)
  • Vexi Salmi: Siniset mokkakengät (WSOY, 1993)
  • Vexi Salmi: Mikä laulaen tulee (WSOY, 1994)
  • Olavi Kaskisuo ja Vexi Salmi: Vain elämää (WSOY, 2001)
  • Juha Rantala: Musiikillinen elämäkerta (Pop-Kirja, 2002)
  • Juha Rantala: Irwin Goodman – Kehdosta hautaan (Pop-Kirja, 2003, laajennettu versio 2006)

[muokkaa] Aiheesta muualla

Muilla kielillä