Keisari
Wikipedia
Keisari on hallitsijan arvonimi keisarikunnassa. Keisarin on usein katsottu olevan kuninkaita arvokkaampi ja korkein maallinen hallitsijanarvo. Arvonimen eurooppalaiset kantajat (muun muassa Saksan, Venäjän ja Ranskan keisarit) ovat pitäneet itseään joko legitiiminä tai symbolisena Rooman valtakunnan keisariuden perijänä, ja keisariuteen liittyi keskiajalla vaade koko läntisen kristikunnan hallitsemisesta. Sen sijaan ulkoeurooppalaisilla keisariksi käännetyillä hallitsijanimillä, kuten Japanin ja Kiinan keisarilla, ei välttämättä ole mitään tekemistä Rooman kanssa. Japanin keisari Akihito on ainoa nykyisin vallassa oleva keisari.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rooman keisarit
Suomen kielen sana keisari, samoin kuin esimerkiksi saksan Kaiser tai ruotsin kejsare, tulee roomalaisesta nimestä Caesar ja sen kuuluisimmasta kantajasta Gaius Julius Caesarista (100–44 eaa.), viimeisestä Rooman tasavallan diktaattorista. Hän kieltäytyi kruunaamasta itseään Rooman kuninkaaksi ja käytti arvonimeä imperaattori (imperator), joka tarkoitti eräänlaista sotilaskomentajaa ja vastaa karkeasti nykyistä kenttämarsalkkaa. Tästä sanasta on muodostunut keisaria tarkoittava sana moniin kieliin, esimerkiksi englannin emperor.
Caesarin ottopoika ja seuraaja Gaius Julius Caesar Octavianus eli hallitsijanimeltään Augustus peri imperaattorin arvon, mutta alkoi käyttää myös nimeä caesar arvonimenään. Häntä pidetään historiassa ensimmäisenä Rooman keisarina. Alkuaan Rooman keisarit olivat muodollisesti vain valtion ensimmäisiä virkamiehiä, mutta heillä oli käytännössä diktaattorin valtuudet. Vasta keisari Diocletianuksen hallituskaudella (284-305) keisarius muuttui myös muodollisesti absoluuttiseksi yksinvallaksi. Keisarius ei myöskään ollut perinnöllistä, vaikka edellisen keisarin perijä tavallisesti asetettiinkin valtaistuimelle.
[muokkaa] Pyhä roomalainen keisarikunta
Vuonna 800 Paavi kruunasi Kaarle Suuren "imperaattori augustukseksi" (imperator augustus) eli keisariksi, sen lisäksi että Itä-Roomalla oli Konstantinopolissa keisari ja oli ollut katkeamatta roomalaisista alkaen, joiden suorana seuraajana Idän keisarit itseään pitivät - heidän arvonimensäkin oli Roomalaisten Keisari ja Itsevaltias (basileios autokrator Rhomaion). Kaarlesta alkanut keisarin arvonimi jäi elämään Pyhän roomalaisen keisarikunnan hallitsijoina 1806 saakka. Feodalistisessa järjestelmässä keisari oli kuninkaita korkeampi, joten saavuttamalla keisarin aseman vapautui vasalliudesta. Arvonimen vahvisti yleensä paavi.
[muokkaa] Muut Euroopan keisarit
Napoleon kruunasi itsensä Ranskan keisariksi 1804. Pitääkseen keisarin tittelin, Habsburgien Pyhä Rooman keisari Frans II muodosti hallitsemistaan Itävallan maista virallisestikin keisarikunnan ja nimitti itsensä Itävallan keisariksi 1804.
Napoleonin veljenpoika Charles Louis Napoleon Bonaparte (Ludvig Napoleon) valittiin Ranskan toisen tasavallan presidentiksi 1848 ja hän julistautui keisariksi 1852. Ranska kärsi nöyryyttävän tappion Preussille 1870 ja Napoleon III otettiin vangiksi 100000 miehensä kanssa Sedanissa 2. syyskuuta ja kaksi päivää myöhemmin vallankumous Pariisissa päätti Ranskan toisen keisarikunnan. Preussin kuningas Vilhelm I kruunattiin vuorostaan Saksan keisariksi Versailles'n peilisalissa 18. tammikuuta 1871.
Saksa oli keisarikunta ensimmäisen maailmansodan loppuun asti.
[muokkaa] Idän keisarit
Neljännen ristiretken vallattua Konstantinopolin ja muut Bysantin ydinosat 1204, kreivi Balduin IX otti roomalaisten keisarin arvonimen (Imperator Romaniae). Bysantin hallitsijasuvun jäljelle jääneet haarat eivät tätä hyväksyneet, vaan jatkoivat Rooman keisareina Nikeassa Konstantinopolin takaisinvaltaukseen 1261 asti.
Itä-Rooman kaaduttua 1453, Osmanien valtakunta osmanien sulttaani Mehmed II otti Rooman keisarin arvonimen (Kayser-i-Rüm), nimellisesti Bysantin perinteen jatkajana.
Venäjä piti itseään legitiiminä Rooman perijänä ja ortodoksien suojelijana ja Moskovaa "Kolmantena Roomana". Iivana III:n itselleen 1547 ottama arvonimi tsaari tuli Caesarista.
Vuonna 1721 Venäjän valtiopäivät nimittäin antoi Koko Venäjänmaan Keisarin (Vserossijski Imperator) arvonimen tsaari Pietari I:lle. Puolan, Ruotsin ja Preussin hallitsija hyväksyivät nimityksen. Venäjä oli keisarikunta vuoden 1917 helmikuun vallankumoukseen asti.
[muokkaa] Muut keisarit
Briteille oli sietämätöntä, että heidän kuningattarensa Viktoria oli alempiarvoinen kuin muut Euroopan hallitsijat ja oma tyttärensä, Saksan keisarinna. Pääministeri Benjamin Disraeliin aloitteesta parlamentti myönsi Viktorialle Intian keisarinnan (Indiae Imperatrix) arvonimen 1877, kun Intian eri šaahien ja sulttaanien ennen hallitsemat valtakunnat oli lopullisesti alistettu Brittiläiseen imperiumiin, ja Delhin suurmogulien (siihenastisten Intian keisareiden) jäännösvaltio siirtynyt briteille. Arvonimi lopetettiin 1947 Intian itsenäistyttyä.
Muusta kuin länsimaisesta kulttuuripiiristä joidenkin hallitsijoiden (etenkin niiden, jotka ovat "kuninkaiden kuninkaita") arvonimet käännetään keisariksi. Myös jotkut diktaattorit ovat nimittäneet itsensä keisareiksi. Iranin šaahien perinteinen arvonimi on shahanshah, kuninkaiden kuningas, (شاهنشاه), joka myös voidaan kääntää keisariksi, mutta viimeisen shaahin yhteydessä niin korkeata käännöstä ei yleensä tehty.
Kiinan hallitsijat vuodesta 221 eaa monarkian lakkauttamiseen vuonna 1911 kantoivat arvonimeä huangdi, joka oli yhdistelmä sanoista huang "jumalkuningas" ja di "viisas kuningas". Tätä edeltäneiden pienempien kuningaskuntien hallitsijat olivat arvoltaan wang, "kuningas". Länsimaissa Kiinan hallitsijaa kutsuttiin keisariksi.
Japanin ylipappi-valtiosymbolin (tenno) arvonimenä läntisissä kielissä käytetään usein keisaria, vaikka sekä kooltaan että historiallisesti Japani muistuttaa enemmän yhtä kuningaskuntaa kuin monien kansallisuuksien imperiumia. Keisari-traditio toki on uskonnollinen ja puolijumalainen, kuten monet kuninkaat ja keisarit alun perin muuallakin olivat.
[muokkaa] Keisarikuntia
- Rooman valtakunta (31 eaa–480)
- Bysantin valtakunta (–1453)
- Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta 800–1804)
- Itävallan keisarikunta ja Itävalta-Unkari (1804–1918)
- Venäjän keisarikunta (keisarikuntana 1721–1917)
- Ranskan keisarikunta (Napoleon ja Napoleon III, 1804–1815 ja 1852–1870)
- Saksan keisarikunta (1871–1918)
- Brasilia (Pietari I ja Pietari II 1822–1889)
- Myös brittiläisen Intian hallitsijasta (Ison-Britannian kuninkaasta) käytettiin arvonimeä Intian keisari (1876–1947)
Muita kuin länsimaisia keisarikuntia:
- Etiopia (keisarikuntana viimeistään 1600-luvulta vuoteen 1936 ja 1941–1974)
- Japani (ainoa jäljellä oleva keisarikunta, tosin keisari on nykyään vain keulakuva)
- Kiina (vuoteen 1912), katso Kiinan dynastiat
Lyhytaikaisia "keisarikuntia":

