Eliel Soisalon-Soininen
Wikipedia
Eliel Soisalon-Soininen (alk. Johnsson, aateloituna Soisalon-Soininen) (s. 26. toukokuuta 1856, Pielisjärvi, k. 6. helmikuuta 1905, Helsinki) oli valtioneuvos ja Suomen suurruhtinaskunnan keisarillisen senaatin prokuraattori.
Ylioppilas Kuopion lyseosta 5. kesäkuuta 1875, oikeustutkinto 1879, Viipurin hovioikeuden auskultantti 1879, varatuomari 1882, Viipurin läänin maajako-oikeuden sihteeri 1887, esittelijäsihteeri Senaatin talousosaston yleisessä kansliassa 1892. Määrätty pöytäkirjanpitäjäksi valtiopäivien avajaisissa ja lopettajaisissa 1894 ja 1897. Soisalon-Soininen (Johnsson) toimi Äyräpään tuomiokunnan tuomarina vuodesta 1898, senaattorina oikeusosastossa vuodesta 1900, prokuraattorina 1901-1905. Joutui 1905 poliittisen murhan uhriksi. Lennart Hohenthal murhasi Eliel Soisalon-Soinisen 6. helmikuuta 1905 prokuraattorin yksityisasunnossa Bulevardilla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Murha
Aamupäivällä noin puoli yhdentoista aikaan kookas nuori mies (Hohenthal) oli tulossa upseerin puvussa Soisalon-Soinisen asuntoon Bulevardi 12:sta. Hohenthal soitti Soisalon-Soinisen ovikelloa, jolloin lakeijaksi pukeutunut santarmi tuli avaamaan oven. Hohenthal antoi miehelle käyntikortin, jossa luki "Alexander De Gadd, Lieutenant de la Garde, St. Petersbourg", ja pyysi päästä prokuraattorin juttusille. Hohenthal ohjattiin prokuraattorin työhuoneeseen. Kun Soisalon-Soininen saapui paikalle huoneen vastapäisellä seinällä olevasta ovesta, Hohenthal veti esiin pistoolin ja ampui sillä yhteensä kahdeksan laukausta Soisalon-Soinista kohti. Kaksi niistä osui prokuraattoria rintaan ja vatsaan. Prokuraattori tuupertui maahan. Alkoi laukaustenvaihto santarmin ja Hohenthalin välillä. Paikalle tuli prokuraattorin 17-vuotias John (Juhani) niminen poika, joka myös alkoi tulittaa Hohenthalia. Hohenthal ampui Johnia sääreen. Hohenthal sai pari suhteellisen vaaratonta osumaa ja vietiin sairaalaan tiukasti vartioituna.
[muokkaa] Taustaa
Prokuraattorin virka oli tuolloin vaikea ja epämiellyttävä. Prokuraattorin tuli toteuttaa niitä määräyksiä, joita Pietarista tuli. Sortokauden venäläistämispolitiikka kuohutti tunteita suomalaisten keskuudessa, mikä oli ymmärrettävää. Prokuraattori, "lain ylimpänä valvojana" joutui näin ollen vihattuun asemaan. Toisin kuin monet senaattorit ja virkamiehet jotka erosivat joukoittain tehtävistään, Soisalon-Soininen pysyi virassaan ja sen tuomassa vastuussa. Oli tärkeää säilyttää keskusteluvälit venäläisiin.
Prokuraattori Söderhjelmin kuoltua 1901 oli kyseinen virka kauan avoinna. Suomen kenraalikuvernööri Bobrikov tarjosi paikkaa Soisalon-Soiniselle, joka siitä ensin kieltäytyi. Bobrikov oli kuitenkin vihjannut lakkauttaa prokuraattorin viran ja järjestää asiat muulla tavalla ellei Soisalon-Soininen (tuolloin Johnsson) ottaisi virkaa vastaan. Lopulta hän myöntyi vaikeaan virkaan; suomalaisella prokuraattorilla olisi mahdollisuus esittää kantansa Pietarista tuleviin päätöksiin ja mahdollisesti lieventää maassa tapahtuvia muutoksia.
Soisalon-Soininen vietti usein aikaa Bobrikovin luona keskustellen ja väitellen. Hänen mielestään kohteliaalla, ystävällisellä käytöksellä saattaisi voittaa vihollisleiriltä paljon enemmän kuin epäystävällisellä vaateliaisuudella. Tämä kanta on myöhemmässä historiantutkimuksessa osoittautunut järkeväksi ja silloiset olosuhteet huomioon ottaen varsin kunnioitettavaksi.
Eliel Soisalon-Soinisen nimitystä Suomen senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi (tuolloisen varapuheenjohtajan Constantin Linderin siirtyessä ministerivaltiosihteeriksi) odotettiin Pietarista helmikuussa 1905. Tähän turvallisempaan virkaan häntä ei kuitenkaan koskaan nimitetty, murhaaja oli nopeampi.
[muokkaa] Perhe
Puoliso: (7. maaliskuuta 1885 Käkisalmessa) Emilia Adelaide Louise Grenqvist (1859-1834), Jalkaväenkenraali Fredrik Leopold Grenqvistin (1821-1902) ja Adelaide Emilia von Avenariuksen tytär
Vanhemmat: Johan Viktor (Janne) Johnsson (1832-1884) Porvoon hiippakunnan piispa, Anna Charlotta Stenius (1831-1900).
Eliel Soisalon-Soininen oli Mikael Soinisen (kasvatustieteiden professori, poliitikko) veli.

