Aleksanteri Suuren armeija
Wikipedia
Aleksanteri Suuren armeija koostui Aleksanterin valtakauden alussa makedonialaisista ja Makedonian liittolaisten joukoista. Aleksanterin valloitettua Persian valtakunnan armeijaan liitettiin persialaisia ja muita ulkomaalaisia joukkoja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Makedonian armeija
Aleksanteri Suuren isä Filippos II oli jättänyt pojalleen perinnöksi antiikin maailman ehkä parhaiten koulutetun armeijan. Se koostui raskaasta ratsuväestä, jonka tärkeimmät yksiköt olivat ns. toveriratsuväkeä (hetairoi), sekä jalkaväestä, josta suurin osa taisteli falangimuodostelmassa ja oli varustettu pitkillä sarissa-keihäillä. Kyseistä jalkaväenyksikköä kutsuttiin nimellä pezhetairoi. Tärkeä jalkaväkiyksikkö oli myös hypaspistai ("kilvenkantajat"), joka taisteli falangissa ja myös kevyemmin aseistettuna huonokulkuisessa maastossa. Armeijaan kuului myös kevyttä ratsuväkeä (prodromoi), jonka tehtäviin kuului etupäässä tiedustelu ja armeijan sivustojen suojaaminen taistelussa.
[muokkaa] Hetairoi
Makedonian raskas ratsuväki oli armeijan iskukykyisin joukko. Nimensä mukaan se koostui vain kuninkaan "tovereista" eli pääasiassa makedonialaisista aristokraateista. Ratsuväki oli jaettu osastoihin (ile), joiden vahvuus oli ehkä 200–250 miestä. Yksi osastoista oli niin sanottu kuninkaallinen osasto (agema), jonka vahvuus oli ehkä 300 miestä. Yhteensä ratsuväkeä oli noin 3000 miestä, ja se taisteli yleensä kiilamuodostelmassa. Varusteina heillä oli pronssinen kypärä, kyrassi (thoraks, rintapanssari) sekä peitsi (ksyston).
Persian sotaretken alkaessa ratsuväkeä johti Filotas, mutta hänet teloitettiin sen jälkeen, kun hänen luultiin osallistuneen salaliittoon kuningasta kohtaan vuonna 330 eaa. Tämän jälkeen Aleksanteri nimitti ratsuväen johtoon kaksi henkilöä, Hefaistionin ja Kleitos Mustan. Kleitos sai kuitenkin surmansa vuonna 328 eaa. Tämän jälkeen ratsuväki jaettiin uudelleen osastoihin, joiden komentajina toimi hipparkki, joka sai käskynsä suoraan Aleksanterilta.
[muokkaa] Prodromoi
Makedonialainen kevyt ratsuväki toimi yleensä tiedustelutehtävissä. Kevyet ratsumiehet käyttivät yleensä heittokeihäitä, mutta he saattoivat myös käyttää sarissa-keihään ratsuväkiversiota (ksyston). Kevyeen ratsuväkeen kuului myös osastoja Paioniasta ja Traakiasta.
[muokkaa] Pezhetairoi
Makedonialaisen jalkaväen pääosa taisteli falangimuodostelmassa. Heidän varusteisiinsa kuului 4–5 metriä pitkä sarisa-keihäs, miekka, kypärä, jalkasuojukset ja pieni kilpi (pelta). Jalkaväki oli jaettu osastoihin (taksis), jotka koostuivat noin 1500 miehestä. Yhtä osastoa johti taksiarkhes. Osastot perustettiin maantieteellisten alueiden mukaan. Esimerkiksi Elimontiksen ja Tymfaian maakunnista tuli kustakin yksi taksis. Persian sotaretkelleen Aleksanteri otti mukaan kuusi tällaista osastoa, eli noin 9000 sotilasta. Intian sotaretken alkaessa osastoja oli seitsemän, ilmeisesti yksi oli perustettu Makedoniasta lähetetyistä täydennyksistä.
Arrianoksen mukaan jalkaväkiosastojen komentajina toimivat Granikosjoen taistelussa Perdikkas, Koinos, Amyntas, Meleagros, Krateros ja eräs Filippos. Issoksen taistelussa Filippoksen tilalle oli tullut Ptolemaios. Gaugamelan taistelussa Ptolemaioksen tilalle oli tullut Polyperkhon, ja Amyntaan sijaisena toimi hänen veljensä Simmias. Hydaspesjoen taisteluun osallistui vain viisi jalkaväkiosastoa.
[muokkaa] Hypaspistai
Hypaspistit eli kilvenkantajat olivat eräänlainen valiojoukko. Persian sotaretken alkaessa Aleksanterilla oli kolme osastoa hypaspisteja. Yhteen osastoon kuului noin 1000 miestä, ja sitä johti khiliarkhos. Ei tiedetä tarkkaan, miten hypaspistit oli varustettu, mutta suuremmissa taisteluissa he luultavasti taistelivat osana falangia. Yksi osasto oli niin sanottu kuninkaallinen henkivartiosto agema.
Ennen Intian sotaretkeä hypaspistit saivat uudet hopealla koristellut kilvet; tämän jälkeen heitä kutsutaankin nimellä "hopeakilvet" (argyraspides). Hopeakilvet ottivat osaa myös Aleksanterin seuraajien, eli diadokkien sodissa. He taistelivat aluksi Eumeneen puolella, mutta pettivät päällikkönsä Antigonokselle.
[muokkaa] Somatofylakes
Kuninkaan henkivartijoita (somatofylaks) oli alkujaan seitsemän. Myöhemmin Aleksanteri nimitti Peukestaan kahdeksanneksi henkivartijaksi, koska tämä oli pelastanut hänen henkensä Intiassa. Henkivartijat toimivat todellisuudessa eräänlaisina adjutantteina, ja he saivat yleensä myös tärkeitä tehtäviä. Aleksanteri Suuren henkivartijoina toimivat ainakin Leonnatos, Hefaistion, Perdikkas, Ptolemaios, Lysimakhos ja Peithon.
[muokkaa] Piiritysjoukot
Usein vähemmälle huomiolle jäävät Makedonian armeijan piiritysjoukot eli sapöörit. Näiden joukkojen organisaatiosta ei ole mitään tietoa. Makedonialaiset olivat kuitenkin ihailtuja piiritystaidoistaan, ja Filippos II oli varustanut armeijan sen ajan parhailla piirityskoneilla.
[muokkaa] Liittolaisjoukot
Persian hyökkäykseen osallistui myös noin 6000 sotilasta Korintin liiton jäsenkaupungeista. Armeijaan kuului lisäksi thessalialainen noin 1800 miehen ratsuväkiosasto, jota pidettiin makedonialaisen ratsuväen veroisena. Thessalialaisia oli Persian sotaretkellä mukana kahdeksan osaston verran (ile). Armeijaan kuului lisäksi kevyesti aseistettuja joukkoja, joista traakialaiset agrianit olivat kuuluisimpia. Mukana sotaretkellä oli myös noin 7000 kevytaseista. Heihin kuului keihäänheittäjiä (akontistai) Traakiasta ja Illyriasta, sekä jousimiehiä (toksotai) etupäässä Kreetalta ja Makedoniasta.
Mukana Persian sotaretkellä oli myös noin 5000 kreikkalaista palkkasotilasta.
[muokkaa] Armeijan uudelleenorganisoiminen
Persian valtauksen jälkeen armeijaa laajennettiin persialaisilla joukoilla. Baktrian sotaretken aikana siihen lisättiin myös "skyyttejä" sakai-heimosta. Intian sotaretken aikana makedonialaiset muodostivat armeijasta vain kuudesosan.
Intian sotaretken jälkeen armeijaan kuului myös sotaelefantteja, joita Aleksanteri oli saanut lahjaksi ja joita oli vallattu vihollisilta. Elefantteja Aleksanteri ei kuitenkaan tiettävästi käyttänyt missään taisteluissaan. Hänen seuraajansa käyttivät kuitenkin elefantteja ahkerasti sodissaan. Myöhemmin Intiasta tuotuja elefantteja päätyi aina Epeiroksen kuningas Pyrrhoksen käsiin. Hän taas käytti niitä roomalaisia vastaan.
[muokkaa] Suunnitelmat ennen Aleksanterin kuolemaa
Ennen kuolemaansa Aleksanteri oli suunnitellut uutta jalkaväkiyksikköä, joka yhdistäisi makedonialaisen falangin ja persialaisten jousimiehet. Hänen seuraajansa lakkauttivat kuitenkin nämä uudet yksiköt Aleksanterin kuoleman jälkeen.

