Gilles Deleuze
Wikipedia
Gilles Deleuze (18. tammikuuta 1925 – 4. marraskuuta 1995) oli ranskalainen filosofi, joka tuli tunnetuksi filosofian historian reunahahmojen luovista ja konstruktiivisista uudelleenluennoista ja uuden ajattelun ja käsitteiden kehittämisestä. Deleuze kehitteli olemisen yksiäänisyyden ja moneuden metafysiikkaa sekä tapahtuman filosofiaa ja pyrki kertomansa mukaan etsimään suurta Baruch Spinozan ja Friedrich Nietzschen ajattelun ykseyttä. Deleuze harjoitti filosofiaa yli 40 vuotta, kirjoitti yli 20 teosta ja loi useita käsitteitä. Hän oli edelläkävijä erojen, voimien ja rihmastojen ajattelussa. Deleuzen keskeisiä teoksia ovat uuden Nietzschen tulkinnan aloittanut Nietzsche et la philosophie (1962 (suom. Nietzsche ja filosofia, julkaissut Summa, 2005) sekä eron ja toiston filosofiaa käsitellyt Différence et répétition (1968). Yhdessä Félix Guattarin kanssa julkaistut Capitalisme et schizophrénie tome 1: l'Anti-Oedipe (1972) (suom. Kapitalismi ja skitsofrenia osa 1: Anti-Oidipus) ja Mille plateaux (1980) taas toteuttivat todellista kokeellista filosofiaa luoden aivan uusia ajattelun tasoja. Teos Capitalisme et schizophrénie tome 1: L'Anti-Oedipe sai erityisen paljon lukijoita sen nuoren ja radikaalin sivistyneen väestön piiristä, joka oli innolla ottanut osaa opiskelijoiden radikaaliin liikehdintään. Tuo liikehdintä huipentui Ranskassa kesällä 1968 mellakoihin, jotka eivät kuitenkaan johtaneet mihinkään. Viimeisinä vuosinaan Deleuze luennoi ja kirjoitti erityisesti elokuvasta.
Deleuzen kirjan Logique du sens (1969) jälkeen Michel Foucault julisti, että "kenties yhtenä päivänä tätä vuosisataa kutsutaan deleuzeläiseksi". (Deleuzen mielestä Foucault'n kommentti oli "vain huuli, jonka tarkoitus oli saada meistä pitävät ihmiset nauramaan ja muut raivostumaan".)
[muokkaa] Elämä
Deleuze syntyi Pariisissa, jossa vietti lähes koko elämänsä harrastaen ajatusmatkailua. Hänen isänsä oli ensimmäisen maailmansodan veteraani, ja hänen veljensä tapettiin matkalla Auschwitziin. Deleuze vietti sodan Normandiassa, josta palasi vuosiksi 1944-1948 Pariisiin Sorbonnen yliopistoon opiskelemaan filosofiaa opiskelutovereinaan mm. myöhemmin tunnetuksi tulleet Francois Châtelet ja Michel Tournier. Deleuze sai opetusta arvostetuilta filosofian historian tutkijoilta, kuten Hegel-tuntija Jean Hyppolitelta ja tieteenfilosofi Georges Canguilhemilta. Näinä vuosina sai alkunsa Deleuzen loppuelämän kestävä kiinnostus toisaalta filosofian historian kanonisiin huippuhahmoihin ja toisaalta akateemisen maailman ulkopuolella toimiviin aktivisteihin ja intellektuelleihin kuten Jean-Paul Sartreen, jota Deleuze kerran kutsui oppi-isäkseen.
Deleuze opetti eri lukioissa vuoteen 1957 asti, jolloin otti vastaan viran Sorbonnessa. Ensimmäisen kirjansa, Humea käsittelevän monografian Empirisme et subjectivité, hän julkaisi vuonna 1953. Vuonna 1956 hän meni naimisiin D. H. Lawrence -kääntäjä Denise Paul "Fanny" Grandjouanin kanssa. Vuodesta 1960 vuoteen 1964 Deleuzella oli virka Centre National de Recherche Scientifique’issa. Tänä aikana hän julkaisi kirjat Nietzschestä, Kantista ja Proustista sekä tutustui Michel Foucault'hon. Vuosina 1964-1969 Deleuze toimi professorina Lyonin yliopistossa. Vuonna 1968 hän julkaisi väitöstutkintoonsa kuuluvat kirjat Différence et répétition ja Spinoza et le problème de l'expression.
Vuonna 1969 hänet nimitettiin Pariisin VIII yliopistoon Vincennesiin, joka oli kokeellinen, opetustapojen mullistamista yrittänyt antiautoritaarinen koulu. Vincennesissä opettivat myös intellektuellit kuten Foucault ja psykoanalyytikko Félix Guattari, joista tuli Deleuzen kanssa vuoden 1968 toukokuun tärkeimpiä teoreetikoita. Deleuze opetti Vincennesissä vuoteen 1987 asti, jolloin jäi eläkkeelle.
Deleuze oli sairastanut vakavaa keuhkosairautta yli kaksi vuosikymmentä, kun hän vuonna 1995 teki itsemurhan hyppäämällä asuntonsa ikkunasta.
[muokkaa] Bibliografia
Gilles Deleuze:
- Empirisme et subjectivité (1953).
- Nietzsche et la philosophie (1962).
- La philosophie critique de Kant (1963).
- Proust et les signes (1964, 2nd ed. 1970).
- Le Bergsonisme (1966).
- Présentation de Sacher-Masoch (1967).
- Différence et répétition (1968).
- Spinoza et le problème de l'expression (1968).
- Logique du sens (1969).
- Spinoza - Philosophie pratique (1970, 2nd ed. 1981).
- Dialogues (1977, 2nd ed. 1996, with Claire Parnet).
- Superpositions (1979).
- Francis Bacon - Logique de la sensation (1981).
- Cinéma I: L'image-mouvement (1983).
- Cinéma II: L'image-temps (1985).
- Foucault (1986).
- Le pli - Leibniz et le baroque (1988).
- Périclès et Verdi: La philosophie de Francois Châtelet (1988).
- Pourparlers (1990).
- Critique et clinique (1993). .
- Pure Immanence (2000).
- L'île déserte et autres textes (2002).
- Deux régimes de fous et autres textes (2004).
Yhdessä Félix Guattarin kanssa:
- Capitalisme et Schizophrénie 1. L'Anti-Œdipe. (1972).
- Kafka: Pour une Littérature Mineure. (1975).
- Rhizome. (1976).
- Nomadology: The War Machine. (1986).
- Capitalisme et Schizophrénie 2. Mille Plateaux. (1980).
- Qu'est ce que c'est la philosophie? (1991).
Suomennetut teokset:
- Autiomaa: Kirjoituksia vuosilta 1967-1986, Gaudeamus 1992
- Mitä filosofia on?, Gaudeamus 1993
- Nietzsche ja filosofia, Summa 2005
- Haastatteluja: Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin haastatteluja ja kirjoituksia, Tutkijaliitto 2005
Suomennettuja esseitä internetissä:
- Keskustelua Mille plateaux’sta [1]
- Kontrolli ja muutos [2]
- Jälkikirjoitus kontrolliyhteiskuntiin [3]
| Tämä artikkeli on osa Nykyaikaiset filosofit -sarjaa |
| Analyyttiset filosofit: |
| Simon Blackburn | Ned Block | David Chalmers | Patricia Churchland | Paul Churchland | Donald Davidson | Daniel Dennett | Jerry Fodor | Susan Haack | Jaakko Hintikka | Jaegwon Kim | Saul Kripke | Thomas Samuel Kuhn | Bryan Magee | Ruth Barcan Marcus | Colin McGinn | Thomas Nagel | Robert Nozick | Martha Nussbaum | Alvin Plantinga | Karl Popper | Hilary Putnam | W. V. Quine | John Rawls | Richard Rorty | Roger Scruton | Peter Singer | John Searle | Charles Taylor | Georg Henrik von Wright |
| Mannermaiset filosofit: |
| Louis Althusser | Giorgio Agamben | Roland Barthes | Jean Baudrillard | Isaiah Berlin | Maurice Blanchot | Pierre Bourdieu | Hélène Cixous | Guy Debord | Gilles Deleuze | Jacques Derrida | Michel Foucault | Hans-Georg Gadamer | Jürgen Habermas | Werner Hamacher | Julia Kristeva | Henri Lefebvre | Claude Lévi-Strauss | Emmanuel Levinas | Jean-François Lyotard | Paul de Man | Jean-Luc Nancy | Antonio Negri | Paul Ricoeur | Michel Serres | Paul Virilio | Slavoj Žižek |

