Bahá'í
Wikipedia
Bahá'í on persialaisen profeetan Bahá'u'lláhin 1800-luvun puolenvälin jälkeen perustama maailmanuskonto.
Bahá’í-usko on nuorin itsenäisistä maailmanuskonnoista. Bahá’ín historialliset juuret ovat islamissa, mutta se on eriytynyt selvästi omaksi uskonnokseen. Sen perustaja on persialainen profeetta Bahá’u’lláh (1817-1892, alkuperäiseltä nimeltään Mírzá Husayn`Alí), jota bahá’ít pitävät uusimpana Jumalan sanansaattajista, joiden linja ulottuu kaukaisuuteen ohi dokumentoidun historiankirjoituksen. Heihin kuuluvat Abraham, Mooses, Buddha, Zarathustra, Kristus, Muhammad, Báb ja viimeisenä Bahá'u'lláh. Bahá’í perustuu Bábin, Bahá'u'lláh'n ja `Abdu'l-Bahán kanonisoiduille teoksille, joiden auktoritoituna selittäjänä toimi Shoghi Effendi.
Bahá’u’lláhin keskeinen opetus on se, että ihminen on yksi laji ja että on tullut ihmiskunnan globaalin yhdistymisen aika. Bahá’u’lláhin mukaan Jumala on pannut liikkeelle historialliset voimat, jotka rikkovat perinteiset rotu- ja luokka- sekä uskontunnustukselliset ja kansalliset raja-aidat ja jotka ajan mittaan synnyttävät maailmanlaajuisen sivilisaation. Planeettamme kansojen päähaaste on hyväksyä keskinäisen ykseyden periaate ja auttaa toisiaan yhdistymisessä. Maailmanlaajuiseen bahá’í-uskoon kuuluu n. kuusi miljoonaa ihmistä useimmista maapallon roduista, kulttuureista ja kansoista. He toteuttavat Bahá’u’lláhin opetuksia käytännön tasolla ja heidän kokemuksensa tarkoitus on rohkaista muita, joilla on samanlainen visio ja tavoitteet.
[muokkaa] Tausta
Bahá'í-usko on kehittynyt persialaisen Bábin (1819-1850) johtamasta uskonnollisesta liikkeestä, baabilaisuudesta, jonka suhdetta bahá'í-uskoon voidaan verrata Johannes Kastajan perustaman liikkeen ja kristinuskon väliseen suhteeseen. Baabilaisuus puolestaan kehittyi 1700-luvulla kehittyneestä šiialaisuuden muodosta, šaikhilaisuudesta. Báb julistautui kätkeytyneeksi imaamiksi, mikä tarkoitti šiialaisuudessa käytännössä vaatimusta sekä poliittiseen että hengelliseen yksinvaltaan, jonka johdosta hänet lopulta teloitettiin vuonna 1850. Baabilaisuus vetäytyi maan alle ja sai uudeksi johtajakseen Mírzá Husayn`Alín (Bahá’u’lláh), joka joutui vuonna 1853 maanpakoon osmanien hallitsemaan Bagdadiin ja myöhemmin Akkoon, mutta kykeni karismaattisuutensa ja luomansa verkoston avulla maanpaosta käsin hallitsemaan persialaista liikettä. Bahá’u’lláhin toiminnan tuloksena baabilaisuus alkoi elpyä.
Bahá’u’lláh julistautui viimeistään vuonna 1866 Bábin ennustamaksi profeettahahmoksi man yuzhiruhu Allah'iksi ("Se, jonka Jumala tuo esiin"). Julistuksen jälkeen baabilaisuus jakaantui kolmeen osaan, joista yksi kehittyi bahá’íksi, toinen kutistui muutaman tuhannen kannattajan ryhmäksi (enimmät Iranissa, ns. azalit) ja kolmas hävisi 1900-luvun alkuun mennessä. Uskovat suorittivat Bahá’u’lláhin luokse Akkoon pyhiinvaelluksen kaltaisia vierailuja. Bahá’u’lláh'n kuoltua 1892 liikkeen johtajana seurasi `Abdu'l-Bahá, jonka aikana liike lopullisesti erosi omaksi uskonnokseen šiialaisuudesta, jonka edustajia sekä Báb että Bahá’u’lláh olivat katsoneet olleensa. `Abdu'l-Bahá siirsi bahá’í'den maailmankeskuksen Akkosta Haifaan, jossa se edelleen on. `Abdu'l-Bahán aikana liike alkoi siirtyä Amerikkaan ja saada siellä enemmän kristillisiä piirteitä, kun taas Lähi-idässä uskonto säilyi lähempänä islamia. Bahá’í sai kannattajia Persiassa sivistyneistön parissa modernina vaihtoehtona islamille, mutta Pahlavien dynastian tehtyä valtion sekulaariseksi 1920-luvulla, liikkeen eteneminen pysähtyi: sille ei ollut enää tarvetta.
Egyptiläisen oikeusistuinen päätös 1925, jonka mukaan bahá’í ei kuulunut islamiin, merkitsi bahá’í-uskoisten aseman heikentymistä Lähi-idässä. Etenkin Iranissa islamilaisen tasavallan aikana bahá’í-uskoisten asema on vaikea, vaikka kiivaimmat vainot ovat asettuneet. Amerikkaan liikkeen vei syyrialainen entinen kristitty Ibrahim Khairallah, ja siellä liike sai lopullisesti universaalin luonteensa: vielä 1930-luvulla ei ollut tavatonta, että bahá’í-uskoinen kuului samalla kristilliseen kirkkokuntaan. Yhdysvalloissa liike sai kannattajia pääosin valkoisesta keskiluokasta. [1]
[muokkaa] Lähteet
- Hämeen-Anttila, , Gaudeamus 1999 ^
[muokkaa] Aiheesta muualla

