Faaraokoira
Wikipedia
Faaraokoira kuuluu FCI:n luokituksen mukaan ryhmään 5. Se on kotoisin Maltalta, mutta isäntämaana toimii Iso-Britannia. Faarao koiraa on käytetty lähinnä gasellin, jäniksen ja kaniinin metsästyksessä. Nykyään kuitenkin se on käytössä perhekoirana.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historiaa
Faaraokoira on hyvin vanha koira. Sen olemassaolosta on merkkejä jopa 5000 vuoden takaa. Sen kuvia löytyy Egyptissä olevista haudoista ja rodusta on mainintoja vanhoissa kirjoituksissa. Rotua käytettiin metsästyksessä sekä hautojen ja temppelien vartijana. Rotua kehitettiin Välimeren saarilla kuten Maltalla ja Sisiliassa. Eristyneissä oloissa rodun tyyppi säilyi ja vahvistui. 1920-luvulla rotua vietiin Englantiin ja 1960-luvulla rotu oli vakiintunut ja levinnyt muuallekin maailmaan.
[muokkaa] Ulkonäkö
Faaraokoira on keskikokoinen, ylväsryhtinen, puhdaslinjainen, jalo mutta voimakas. Hyvin nopea, liikkeet kevyet ja vapaat. Ilme valpas. Väriltään faaraokoirat ovat kullan- tai punaruskeita. Valkoinen hännänpää on erittäin toivottu ominaisuus rodussa. Valkoiset merkit rinnassa ja varpaissa sekä kapea juova pään keskilinjalla sallitaan. Säkäkorkeutta toivotaan uroksilta 56 cm ja nartuilta 53 cm. Karvapeite on lyhyt ja kiiltävä eikä hapsuja esiinny. Karvanlaatu vaihtelee sileästä karheaan.
[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen
Faaraokoirat ovat hyvin älykkäitä ja ne oppivat helposti uusia asioita. "Farkut" ovat myös itsenäisiä. Faaraokoirat tarvitsevat paljon motivaatiota, jotta ne jaksavat työskennellä pitkäkestoisesti isännän toivomalla tavalla. Vanhan muistaminen on niistä monesti tylsää. Pentuaikana tarvitaan paljon aktiivista leikkiä ja liikuntaa. Faaraokoira voi olla hieman pidättyväinen vieraita kohtaan. Rodussa ilmenee erikoinen piirre. Jouduttuuaan hämilleen, ne punastuvat, jolloin niidet korvat ja nenä muuttuvat hehkuvan punaisiksi.
Rodussa voi ilmetä vanhoja metsästysviettejä. Ne tarvitsevat paljon liikuntaa. Ulos päästyään ne monesti villiintyvät. Sisällä ne kuitenkin ovat lauhkeita kuin lampaat. Faaraokoira kiintyy perheeseensä syvästi. Se on uskollinen lauman jäsenilleen ja haluaan olla siellä missä muutkin jäsenet ovat. Rotu tulee hyvin toimeen lasten ja muiden eläinten kanssa. Se ei siis sovi tarhakoiraksi!
[muokkaa] Lähteet
Carl-Johan Adlercreutz. 2003. Karisto Oy. Koirarotujen maailma

