Genus
Wikipedia
Genus (lat.), sanan suku, joka usein ilmenee käytetyssä artikkelissa, päätteissä sekä lauseen muiden sanojen taivutusmuodoissa. Suomen kielessä sanoilla ei ole erityista sukua. Sen sijaan esimerkiksi kaikissa indoeurooppalaisen kieliryhmän kielissä sanoilla on suku lukuun ottamatta kieliä, joista ne ovat poistuneet, kuten englanti.
Eräissä kielissä, esimerkiksi romaanisen kieliryhmän nykykielissä (espanja, italia, ranska, portugali, romania) suku käsitetään eroksi maskuliinisen ja feminiinisen välillä (näissä latinan neutri on pääsääntöisesti muuntunut nykykielessä maskuliiniksi); eräissä se voi tehdä eron elävän ja elottoman välillä. Joissakin kielissä sanan sillä ei ole erityistä merkitystä (esimerkiksi ruotsin en ja ett).
Vierasta kieltä opiskeltaessa on suku on yleensä opeteltava yhdessä sanan kanssa, koska useissa kielissä sitä ei voi johdonmukaisesti ennustaa. Joskus sanan suku on pääteltävissä sanan merkityksestä, eräissä kielissä puolestaan esimerkiksi sanan nominatiivin päätteestä tai siitä, kuinka sana on johdettu toisesta sanasta.
Suku voi tehdä eron esimerkiksi seuraavien asioiden välillä:
- eloton - elollinen (esim. ojibwen kieli)
- inhimillinen - epäinhimillinen
- järjellinen - järjetön (esim. tamilin kieli)
- (seksuaalinen) sukupuoli (sisältäen mahdollisuuden välimuotoon, neutriin)
- ihmismies - mikä tahansa muu
- vahva - heikko
- augmentatiivi (suur-) - deminutiivi (pikku-)
Esimerkkejä suvullisista kielistä:

