Ekologia
Wikipedia
| Tämän artikkelin tai osion kieliasua on pyydetty parannettavaksi. | |
| Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Ekologia on eliöiden ja ympäristön suhteita tutkiva tiede, oppi luonnontaloudesta ja eri ekosysteemien tutkimusta. Se tutkii eliöiden ja ympäristön välisiä suhteita tavoitteenaan selvittää eliöiden levinneisyyksiin ja runsauksiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen kohteena voi olla yksilö, laji, populaatio, eliöyhteisö, ekosysteemi ja biomi. Ekologia tutkii myös ihmisen vaikutusta luontoon. Ekologia auttaa osaltaan ihmistä selvittämään, miten ihmiset tulisi hyödyntää luontoa tuhoamatta samalla omia elinmahdollisuuksiaan turmelemalla ja saastuttamalla luontoa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Eliöt
Populaatio muodostuu tietyllä alueella samanaikaisesti elävistä saman lajin yksilöistä, esimerkiksi järven ahvenista. Samalla alueella elävät populaatiot muodostavat yhdessä eliöyhteisön, esimerkiksi kaikki järven kalat, ravut ja levät jne. Tietyllä alueella elävät eliöt ja eloton luonto muodostavat ekosysteemin, esimerkiksi järven kalat, levät , vesi ja järven pohjan kivet, hiekka ja muta. Suurekosysteemit eli eri ekosysteemien yhtenäiset järjestelmät ovat biomeja, jotka kaikki yhdessä muodostavat biosfäärin eli eliökehän. Pohjoinen havumetsävyöhyke on tyypillinen biomi.
[muokkaa] Ravinto
Eliöiden ravintoketjut saavat alkunsa yhteyttävästä eliöstä eli useimmiten kasveista sekä niiden käyttämistä ravinteista. Yhteyttävät eliöt ovat tuottajia ja ne ovat omavaraisia eli autotrofisia. Toisenvaraiset eliöt eli heterotrofit käyttävät tuottajia hyödykseen. Esimerkiksi autotrorista heinää syövä lehmä on toisenvarainen.
Toisenvaraiset eliöt voidaan jakaa kuluttajiin ja hajottajiin. Kuluttajia ovat eläimet, jotka ovat kasvinsyöjiä, saalistajia tai loisia, eli käyttävät muita eliöitä ravinnonlähteenään. Hajottajia ovat eliöt (muun muassa sienet ja bakteerit), jotka käyttävät ravintonaan kuolleita eliöitä. Eliöiden ravintoketjut liittyvät toisiinsa ja muodostavat yhtenäisiä ravintoverkkoja.
[muokkaa] Eliöiden väliset suhteet
Kaikki samalla alueella elävät eliöt vaikuttavat toisiinsa joko välittömästi tai jonkin välityksellä. Esimerkiksi jos saalistettava laji lisääntyy paljon, myös sitä saalistava laji lisääntyy (usein viiveellä), sillä se saa enemmän ruokaa. Kun saalistava laji lisääntyy, se saalistaa enemmän saalistettavaa lajia ja näin sen populaation koko kääntyy laskuun.
Jos jänisten määrä kasvaa nopeasti, se aiheuttaa myös niitä saalistavien ilvesten määrän kasvun sillä ilvekset pysyvät hengissä ravintoa saadessaan ja tuottavat enemmän poikasia. Mutta kun ilvesten määrä kasvaa, ilvekset saalistavat jänikset nopeasti miltei loppuun. Tämä aiheuttaa lopulta nälänhädän kasvaneessa ilvesjoukossa, josta suurin osa kuolee nälkään. Näin kun suurin osa saalistajista on hävinnyt, jänismäärä alkaa taas kasvaa.
Eliöt voivat myös olla symbioosissa, jolloin ne molemmat hyötyvät toisistaan. Esim. jäkälä on sienen ja levän symbioosi. Toinen eliö voi olla loissuhteessa toisen eliön kanssa, jolloin hyöty on yksipuoleista. Yleensä loissuhteessa loinen vahingoittaa isäntäeliötä kuitenkaan tappamatta sitä.
Myös lajien sisällä on kilpailua. Vain parhaat yksilöt selviytyvät. Tämä auttaa poistamaan huonoja geenejä perimästä ja parhaat ominaisuudet yleistyvät. Ekosysteemissä jokaisella lajilla on oma ekologinen lokero. Kaksi samalla alueella samaan aikaan elävää lajia ei voi elää samassa lokerossa, koska niiden välille syntyy kilpailu, jonka yleensä vain vahvempi laji voi voittaa.
- kantokyky, ympäristön vastus, luonnon tasapaino
- hyöty-vahinko -suhde
- kasvi-kasvinsyöjä -suhde
- kasvienvälinen kilpailu
[muokkaa] Ihmisen ekologia
- Pääartikkeli: Ihmisen ekologia
Ihmisen vaikutus luontoon on yleensä tuhoava. Ihminen on metsästänyt sukupuuttoon ja muuten hävittänyt monia eläinlajeja. Samoin ihminen saastuttaa luontoa ja mm. kasvihuoneilmiön avulla muuttaa ilmastoa. Missä määrin, sitä ei osata vielä sanoa. Ihmisen luontoa hyödyntävässä toiminnassa on erotettavissa tehostamisen ja ehtymisen kierre. Jos ihminen metsästää jonkin luonnon eläinkannan loppuun, esim. suuret valaat, siirrytään pieniin valaisiin, joista ei saa niin paljoa esim. valaanrasvaa. Näin suurien valaiden pyynnin tehostaminen johtaa suurten valaitten ehtymiseen, joka johtaa tehostuskierrokseen "huonompaan" lajiin kohdistuen, joka taas... Lopulta ehkä keksitään keino tuottaa rasvaa viljelemällä, valaanrasvaa ei enää tarvita. Näin ihminen ryöstää luonnosta tarvitsemansa riista- ym resurssit ja saattaa keksiä korvaavan vaihtoehdon.
Ihminen toiminnan seurauksena luontoon leviää useita myrkyllisiä aineita. Jotkut niistä rikastuvat ravintoketjuissa. Jos pieniin leviin joutuu ilman kautta kulkeutunutta myrkkyä, alkueläimet syövät leviä, sanotaan vaikka 10 kappaletta. Suuremmat alkueläimet syövät kukin 10 pientä alkueläintä jne. Tässä vaiheessa suuri alkueläin on saanut 100-kertaisen myrkkyannoksen, jos oletetaan, että yhtään myrkyllisestä aineesta ei ole hajonnut tai poistunut muulla tavoin ravintoketjusta. Ravintoketju jatkuu ehkä pieniin kaloihin, suuriin kaloihin ja ihmiseen. Näin ihmiselle tulee takaisin se myrkky minkä on luontoon kylvänyt.
Yleensä ekologiassa ollaan sitä mieltä, että luontoa saa hyödyntää, kunhan eliölajeja ei tuhota ja ei ylitetä ympäristön kestokykyä. Yleensä ihminen ei kykene hallitsemaan toimintaansa luonnon ekosysteemeissä. Aavikoituminen johtuu osaltaan väestönkasvusta, vääränlainen viljely ja karjanhoito lisäävät maan eroosiota aavikoitumisherkillä aroilla. Monet ovat sitä mieltä, että ihmisten aiheuttamat ympäristökatastrofit ovat ohjanneet sivilisaation kehitystä. Väitetään atsteekkien olleen kannibaaleja siksi, että proteiinipitoinen liha oli ajat sitten metsästetty alueelta pois ja uhrattujen ihmisten liha oli ainoata saatavissa olevaa eläinproteiinia.
Aavikoitumisen sanotaan olevan osaksi kasvihuoneilmiön aiheuttaman lämpenemisen syytä. Kun ihmistä syytetään elämän tuhoajiksi, on muistettava, että maapallon historiassa on tapahtunut suuria luonnollisia katastrofeja joissa on hävinnyt suuria lajimääriä. Ihminen ei ole ainoa suuri tuhoaja planeetallemme.
[muokkaa] Käsitteitä
- Peruskäsitteitä
- lahoaminen
- mätäneminen
- ekologinen pyramidi
- biomassa
- Energia
- perustuotanto
- nettotuotanto
- kokotuotanto
- ekologinen tehokkuus
- energiapyramidi
- energian ohivirtaus
- jatkotuotanto
- Kiertokulku
- hiilen kiertokulku
- hapen kiertokulku
- kasvihuoneilmiö
- ilmastonmuutos
- Ekologinen sukkessio
- metsäpalo
- heinikko
- pensaikko
- sekametsä
- kliimaksikuusikko
- kliimaksivaihe
- pioneerikasvi
- kestävä kehitys
- luonnonvarat
- ympäristön suojelu
- happamat sateet
- uudistumattomat luonnonvarat
- biodiversiteetti
- diversiteetti
- aavikoituminen

