Keräkurmitsa
Wikipedia
| Keräkurmitsa | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Keräkurmitsa (Charadrius morinellus) on pieni kahlaaja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Keräkurmitsan rinta ja kylki ovat kuparinruskeita, selkäpuoli suklaanruskea. Leuan alla on selvä valkea nauha, alaperä on valkoinen. Mahanalus on musta. Jalat ovat keltaiset ja lyhyt nokka musta. Pituus on 20–26 cm, siipien kärkiväli 45–65 cm ja paino 85–140 g.
Vanhin suomalainen rengastettu keräkurmitsa on ollut 8 vuotta 15 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen vähintään 11 vuoden 10 kuukauden ikäinen yksilö.
[muokkaa] Levinneisyys
Pesii tuntureilla Pohjois-Norjasta Itä-Siperiaan ulottuvalla vyöhykkeellä, sekä vuoristoalueilla kuten Alpeilla ja Skotlannin ylämaassa. Muualla Suomessa keräkurmitsaa tavataan muuttomatkoillaan. Suomessa pesii tuntureilla noin 2000 paria. Euroopan pesimäkanta on 18 000-40 000 paria. Talvehtii Pohjois-Afrikassa Marokosta Iraniin.
[muokkaa] Elinympäristö
Pesimäaikana keräkurmitsat pysyvät avotuntureissa, muuttomatkoillaan ne viihtyvät ruohikkoisilla mailla kuten niityillä, laitumilla ja viljapelloilla, talvehtimisalueet ovat aroa.
[muokkaa] Lisääntyminen
Keräkurmitsa tekee pesänsä painanteeseen paljaalle maalle ja munii siihen 3 munaa. Molemmat puolisot hautovat noin 3½ viikkoa, koiras hautoo aktiivisemmin. Poikaset ovat pesäpakoisia. Koiras yksin huolehtii niistä, ja ne ovat lentokykyisiä 4 viikon ikäisinä.
Hautovaa keräkurmitsaa on vaikea havaita, sillä sen suojaväritys on erinomainen ja pakoetäisyys minimaalinen, eli se lähtee pakoon usein vasta jalan alta. Hautovaa lintua saa usein kosketella sen siitä ihmeemmin häiriintymättä.
[muokkaa] Ravinto
Keräkurmitsat syövät hyönteisiä ja pieniä selkärangattomia.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Wilkie, A. O. M. 1981: Keräkurmitsan hautomisrytmistä ja käyttäytymisestä Norjassa. - Ornis Fennica 58:11-20.

