Jacques Hébert
Wikipedia
Jacques René Hébert (15. marraskuuta 1757 – 24. maaliskuuta 1794) oli ranskalainen vallankumousmies ja lehtimies. Hébert julkaisi radikaalia lehteä nimeltä Le Peré Duchené, joka oli tuon ajan hurjimpia kiihotuslehtiä.
Hébert otti osaa Ranskan vallankumoukseen vainohullulla innolla; hän oli eräs tärkeimpiä painostajia kuningas Ludvig XVI:n kuolemaan tuomitsemisen ja mestaamisen takana ja keksi myös inhottavan syytteen pederastiasta, jonka perusteella kuningatar Marie Antoinette toimitettiin giljotiiniin. Hébert oli myös merkittävin tekijä Ranskan uskonnosta riisumisen takana ja ns. Järjen palvonta-kultin kehittämisessä; seurauksena oli karmivia näytelmiä, kun kirkkojen kallisarvoisia esineitä tuhottiin tai riepoteltiin ympäriinsä naamiaiskulkueissa. Edes Venäjän Lokakuun vallankumous ei mennyt niin pitkälle; siellä tajuttiin kirkollisten esineiden historiallinen arvo.
Hébert johti ns. Syyskuun murhien aikana Pariisissa Forcen vankilassa riehunutta osastoa; vankilan merkittävin asukki oli Lamballen ruhtinatar, joka oli Marie Antoinetten lähin ystävä. Koska ruhtinatar ei voinut vannoa vihaavansa kuningatarta, Hébert käski katkaista hänen kaulansa; pää vietiin seipään kärjessä kuningattaren ikkunan alle.
Hébertin vallanhimo kasvoi kasvamistaan, ja lopulta se meni yli jopa Robespierren kärsivällisyyden; ns. Yleisen turvallisuuden valiokunta, jonka kärjessä Hébert oli, aloitti nimellä MOOLOKIN JANO (Aubry) kutsutun terrorikampanjan, jonka aikana kymmeniä tuhansia pääosin viattomia ihmisiä murhattiin pääasiassa tekosyillä. Menetelminä käytettiin kaikkea mahdollista giljotiinista hukuttamiseen.
Lopulta Maximilien Robespierre raivostui Hébertin omavaltaisuuksiin ja katkaisi kiihottajan kaulan. Tästä katsotaan terrorin pahimman vaiheen lopun alkaneen. Lopullisesti terrori päättyi, kun Robespierre ja hänen lähimmät miehensä, erityisesti "Verenjuoja" -nimellä kutsuttu Georges Couthon kukistettiin ja joutuivat giljotiiniin.

