Giorgio Vasari
Wikipedia
Giorgio Vasari (1511–1574) oli italialainen taidemaalari ja arkkitehti, joka kuitenkin tunnetaan ennen kaikkea kirjastaan "Taiteilijoiden elämänkertoja" (Vite de' più eccellenti architetti, pittori, et scultori Italiani), joskin Vasari oli myös tunnustettu arkkitehti ja taidemaalari.
Giorgio Vasari syntyi Toscanan Arezzossa savenvalajan poikana.
Serkkunsa Luca Signorelli suosituksesta Vasarista tuli varhaisella iällä taitavana lasimaalaajana tunnetun Guglielmo da Marsiglian oppilas. Vasarin täyttäessä 16, kardinaali Silvio Passerini lähetti hänet Firenzeen Andrea del Sartom ja hänen oppilaidensa Rosso Fiorentinon ja Jacopo Pontormon oppiin.
Koulutuksensa yhteydessä Vasari kohtasi myös johtavia humanisteja. Hänen opettajiinsa kuului muun muassa Piero Valeriano Bolzani, joka laati vuonna 1556 egyptiläisten hieroglyfien tutkimuksen uraauurtavina kirjoituksina pidetyn "Hieroglyphica"-teoksen.
Firenzessä Vasari tutustui myös suuresti ihailemaansa Michelangeloon, jonka alaisuudessa hän opiskeli Medici-ruhtinaiden suojeluksessa.[1] Pian tapaamisen jälkeen Michelangelo siirtyi kuitenkin Roomaan.
Vasarin isän kuoltua ruttoon, Vasari ryhtyi harjoittamaan arkkitehtuuria elättääkseen sisaruksiaan.
Vasari jätti Firenzen hänen suojelijansa herttua Alessandron jouduttua salamurhatuksi. Tämän jälkeen Vasari ryhtyi kiertämään Italiaa ja tekemään muistiinpanoja taiteilijoista. Samalla Vasari työskenteli taidemaalarina.
Ajatus "Taiteilijoiden elämänkerroista" lienee peräisin vuodelta 1546, jolloin Vasari keskusteli tällaisen kirjan tarpeesta piispa Noceran kanssa.
Henkilönä Vasari oli suoraselkäinen, eikä hänellä ollut taipumusta turhamaisuuteen. Vasarin kerrotaan vilpittömästi arvostaneen esimerkiksi Cimabuen ja Giotton töitä.[2]
Vasarin julkisen uran päätteeksi hänet valittiin Firenzen gonfalonieren korkeaan virkaan.[3]
[muokkaa] Maalauksista
Vasarin merkittävimpinä maalauksina pidetään Firenzen Palazzo Vecchion suuren salin maalauksia sekä Firenzen tuomiokirkon (Santa Maria del Fioren) freskoja, joista viimeksi mainitut kuitenkin viimeisteli Federigo Zuccaro Vasarin kuoleman jälkeen.[4]
Elinaikanaan Vasaria pidettiin suuressa arvossa ja hän keräsi itselleen merkittävän omaisuuden. Hänen itselleen rakennuttama talo Arezzossa on nykyisin Vasarin elämäntyötä käsittelevä museo. Myöhempien kriitikoiden mukaan Vasarin maalauksia ei kuitenkaan pidetä suuremmassa arvossa, vaan pikemminkinkin Michelangelon tyyliä jäljittelevinä töinä.[5]
Vuonna 1563 Vasari perusti Firenzeen Accademia del Disegno-taideakatemian, jonka johtoon valittiin hallitseva suurherttua ja Michelangelo. Instituutin jäseniksi valittiin 36 muuta taiteilijaa.
[muokkaa] "Taiteilijoiden elämänkertoja" (Vite de' più eccellenti architetti, pittori, et scultori Italiani)
Vasarin merkittävin teos on "Taiteilijoiden elämänkertoja" (Vite de' più eccellenti architetti, pittori, et scultori Italiani, josta puhutaan usein pelkällä nimikkeellä "Vite"), jonka hän kirjoitti vuosien 1550-1568 välillä. Kirjassaan Vasari käsittelee lukuisten italialaisten taiteilijoiden elämää, joskin hänen katsotaan osin suosineen kotiseutunsa Toscanan taiteilijoita. Yleisellä tasolla Vasarin arvioita pidetään kuitenkin varsin objektiivisina.[6]
Teoksen merkittävänä antina voidaan pitää myös aikalaiskuvauksia siitä, minkälaisia taiteilijat olivat henkilöinä.
Käsite "renessanssi" (rinascita) otettiin käyttöön ensimmäistä kertaa Vasarin "Taiteilijoiden elämänkerroissa".
Kirja on omistettu Cosimo di Medicille.
"Taiteilijoiden elämänkerrat" on jaettu kolmeen osaan. Kirjassa käsiteltävät taiteilijat eri osissa ovat seuraavat:
OSA I
Cimabue
Arnolfo di Lapo
Nicola Pisano
Giovanni Pisano
Andrea Tafi
Giotto
Pietro Lorenzetti (Pietro Laurati)
Andrea Pisano
Buonamico Buffalmacco
Ambrogio Lorenzetti (Ambruogio Laurati)
Pietro Cavallini
Simone Martini
Taddeo Gaddi
Andrea Orcagna (Andrea di Cione)
Agnolo Gaddi
Duccio
Gherardo Starnina
Lorenzo Monaco
Taddeo Bartoli
OSA II
Jacopo della Quercia
Nanni di Banco
Luca della Robbia
Paolo Uccello
Lorenzo Ghiberti
Masolino da Panicale
Masaccio
Filippo Brunelleschi
Donatello
Giuliano da Maiano
Piero della Francesca
Fra Angelico
Leon Battista Alberti
Antonello da Messina
Alessio Baldovinetti
Fra Filippo Lippi
Andrea del Castagno
Domenico Veneziano
Gentile da Fabriano
Vittore Pisanello
Benozzo Gozzoli
Vecchietta (Francesco di Giorgio e di Lorenzo)
Antonio Rossellino
Bernardo Rossellino
Desiderio da Settignano
Mino da Fiesole
Lorenzo Costa
Ercole Ferrarese
Jacopo Bellini
Giovanni Bellini
Gentile Bellini
Cosimo Rosselli
Antonio Pollaiuolo
Piero Pollaiuolo
Sandro Botticelli
Andrea del Verrocchio
Andrea Mantegna
Filippino Lippi
Bernardino Pinturicchio
Francesco Francia
Pietro Perugino
Luca Signorelli
OSA III
Leonardo da Vinci
Giorgione da Castelfranco
Antonio da Correggio
Piero di Cosimo
Donato Bramante (Bramante da Urbino)
Giuliano da Sangallo
Antonio da Sangallo
Raphael
Giulio Romano
Andrea Sansovino
Lorenzo di Credi
Baldassare Peruzzi
Andrea del Sarto
Rosso Fiorentino
Jacopo Palma
Lorenzo Lotto
Sebastiano del Piombo (Sebastiano Viniziano)
Michelangelo Buonarroti
Kirjan lopussa on Vasarin omaa elämää käsittelevä hahmotelma.[7]

