Kana
Wikipedia
| Kana | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Kana (Gallus gallus) on yksi yleisimmistä kotieläimistä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kanan historia
Kesykanat polveutuvat Kaakkois-Aasian viidakkokanoista, joista punainen (Gallus gallus), Ceylonin (Gallus lafayettei), harmaa (Gallus sonnerati) ja vihreä (Gallus varius) viidakkokana ovat yhä olemassa. Nykyiset kanat ovat edellisistä lähinnä punaista viidakkokanaa; kanojen kantamuoto bankivakana on yksi punaisen viidakkokanan alalaji. Vuonna 500 eaa. persialaiset toivat sotasaaliinaan taistelukukkoja kotimaahansa. Persiasta kana levisi Turkkiin ja Egyptiin. Kanalla oli aluksi vain urheilullista ja uskonnollista käyttöä, ruokana sitä hyödynnettiin kieltojen purkamisenkin jälkeen vain köyhimmän kansanosan piirissä.
Vuoteen 100 jaa. mennessä oli kana kotieläimenä levinnyt Eurooppaan Kreikan ja eteläisen Venäjän kautta. Rooman valtakunnan aikoihin kanankasvatus kasvoi voimakkaasti. Vanhojen käyttömuotojen lisäksi kananlihan syöminen yleistyi, kanojen avulla alettiin myös ennustaa ja niihin liitetiin erilaisia uskomuksia. Suomeen kana tuli rautakaudella 300 - 1300 jaa. Sitä kasvatettiin aluksi aateliskartanoissa, joista se levisi muualle maahan.
1800-luvulla jalostettiin useimmat kanarodut, mutta vasta 1900-luvulle tultaessa alettiin kanoja pitää lihan- ja munantuotannon vuoksi. Koneellinen haudonta mahdollisti suurien eläinmäärien tuottamisen, sukupuolilajittelu puolitti alkukasvatettavien poikasten lukumäärän. Kananmunien kysyntä kasvoi kansan opittua syömään niitä, joten tuotantoa tehostettiin. Lattiakanaloiden eläinmäärät kasvoivat, samaten lintujen terveysongelmat ja hoitajien työmäärä. 1970-luvulla häkkikanalat yleistyivät ja mahdollistivat tilojen eläinmäärien valtavan kasvun.
[muokkaa] Kana tuotantoeläimenä
Kanasta saadaan kananmunia (ks.muna). Lisäksi kanaa voidaan käyttää lihan tuotannossa eli broilerina. Broilerikasvatuksessa käytetään sekä urospuoliset eli kukot että naaraspuoliset eli kanat. Munantuottajiksi tarkoitetuista kananpoikasista lajitellaan ja hävitetään kukot yhden päivän ikäisinä.
Alle kahden viikon ikäistä kanaa sanotaan untuvikoksi. Poikasvaiheen jälkeen lintuja kutsutaan nuorikoiksi, kunnes ne alkavat munia. Muninta alkaa noin 20 viikon ikäisenä vuodenajasta ja kanarodusta riippuen. Kana elää noin 5-7 vuotta, joskin on tavattu myös yli 20-vuotiaita kanavanhuksia. Tuotantokanoista broilerin elämä loppuu sen kasvettua teuraspainoonsa noin kuuden viikon ikäisenä. Munintakanat teurastetaan yhden 12-14 kuukauden mittaisen munintakauden jälkeen.
Keskustelua käydään häkkikanalan eettisyydestä kananmunan tuotannossa. Elintarvikkeeksi tarkoitettuja munivia Gallus gallus -lajiin kuuluvia kanoja ei saa 1.1.2012 lukien pitää varustelemattomassa häkissä. Virikehäkki, jossa kanoilla on mahdollisuus kuopsuttaa pehkua, nokkia, munia pesään ja istua orrella sen sijaan on sallittu tämänkin jälkeen.
[muokkaa] Kanarodut
Kanarodut lajitellaan koon mukaan kevyisiin munijarotuihin, keskiraskaisiin yhdistelmärotuihin, raskaisiin lihantuottajarotuihin, koriste- ja taistelurotuihin. Ennen vuotta 1850 olemassa olleita rotuja kutsutaan vanhoiksi roduiksi erotukseksi 1800-luvun jälkipuoliskon kukoistuskautena syntyneisiin yhdistelmärotuihin. Vanhoihin rotuihin kuuluvat mm. cochin, malay, java, leghorn, plymouth rock, australorp ja new hampshire. Myöhemmät rodut ovat pääosin vanhojen rotujen risteytyksiä. American Poultry Assosiation'in (APA:n) mukaan standardisoituja rotuja oli vuonna 1983 yhteensä 370, joista yli puolet on bantam-rotuja, isompien rotujen kääpiömuunnoksia. Maailman yleisin rotu ja ylivoimaisin munija on valkoinen leghorn. Nykyiset tuotantokanat ovat useimmiten valkoisen leghorn -rodun risteytyksiä. Suomessa lihantuotannossa käytettävä broilerirotu on yleisimmin Ross-yhtiön kehittämä Ross 208 -hybridi, mutta jonkin verran käytetään myös ROSS 308 ja ROSS 508 -hybridejä.
[muokkaa] Suomalainen maatiaiskana
Maatiaiskana on yksi Suomen uhanalaisimmista kotieläinroduista. Sen juuret juontavat rautakaudelle ja se on sopeutunut paikallisiin olosuhteisiin. Myöhemmin kana-aines on risteytynyt tuotujen rotukanojen kanssa, nykyiset maatiaiskanat ovat näiden risteysten jälkeläisiä. 1960-luvulla kotoperäisen kanarodun luultiin kokonaan hävinneen, sillä uudet tuontirodut olivat parempine tuotanto-ominaisuuksineen vallanneet alaa. 1970-luvulla kuitenkin löydettiin Savitaipaleelta kanakanta, joiden hautomista poikasista sai alkunsa "savitaipaleen kana", Suomen yleisin maatiainen. Kanakantoja on nyt löydetty yli kymmenen, ja ne ovat saaneet nimensä löytöpaikan mukaan. Savitaipaleen kanan lisäksi tunnetaan mm. kiuruvetinen, Jussilan, Alhon, piikkiöläinen ja horniolainen kana. Kannat ovat säilyneet yksittäisten ihmisten säilytystyön tuloksena.
Suomalaiset maatiaiskanat ovat yleissävyltään tummia, mutta on olemassa myös kermanvaaleita ja punaruskeita yksilöitä. Maatiaisten ominaispiirteisiin kuuluu elinvoimaisuus, kotovaraisella rehulla selviäminen, voimakas hautomisvietti, pitkäikäisyys ja kylmänkestävyys. Kooltaan maatiaiset vastaavat kevyttä munijarotua, ne munivat parhaimmillaan lähes munan päivässä. Pienkanalaan maatiaiskana soveltuu monen mielestä kaikista roduista parhaiten.
Maa- ja elintarviketaulouden tutkimuskeskus (MTT) on perustanut maatiaiskanalle oman säilytysohjelman vuonna 1998. Ohjelmassa mukana olevat sitoutuvat säilyttämään kanakantaa lajityypillisissä olosuhteissa vähintään neljä vuotta.
Luokat: Aitokanat | Ruoka | Siipikarja

