Eino Jutikkala
Wikipedia
Eino Kaarlo Ilmari Jutikkala, vuoteen 1931 Rinne (s. 24. lokakuuta 1907, Sääksmäki) on historiantutkija, Suomen historian emeritusprofessori ja akateemikko. Suomen talous-, sosiaali- ja väestöhistoriaan erikoistunut Jutikkala on tehnyt ainutlaatuisen pitkän ja tuotteliaan uran.
Eino Jutikkala väitteli 1932 filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta väitöskirjalla Läntisen Suomen kartanolaitos Ruotsin vallan viimeisenä aikana. Hän oli väitellessään vain 24-vuotias ja oli 2000-luvulle asti kaikkien aikojen nuorin suomalainen historian tohtori. Jutikkala teki pitkän uran Helsingin yliopistossa: hän toimi Suomen historian dosenttina 1933-47, Suomen historian ylimääräisenä professorina 1947-50, taloushistorian professorina 1950-54 ja sen jälkeen Suomen historian professorina eläkkeelle jäämiseensä 1974 asti. Hän oli myös historiallis-kielitieteellisen osaston (nyk. humanistinen tiedekunta) varadekaani 1960-66 ja dekaani 1966-69. Hänen lukuisiin luottamustehtäviinsä kuuluvat mm. Historiallisen yhdistyksen puheenjohtajuus 1934-46, Helsingin kaupungin historiakomitean puheenjohtajuus 1964-91 sekä Historiallisen Aikakauskirjan päätoimittajuus 1970-82.
Jutikkalan kahdeksalle vuosikymmenelle ulottuva kirjallinen tuotanto on poikkeuksellisen laaja ja merkittävä. Vastavalmistuneena tohtorina hän oli mukana toimittamassa neliosaista Suomen kulttuurihistoriaa (1933-36) jolla on historiantutkimuksessamme yhä klassikon asema, ja myöhemmin hän oli yksi maineikkaan Suomen historian käsikirjan (1949) kirjoittajista. Jutikkalan merkittävimmät itsenäiset teokset ovat väitöskirjan ohella Suomen talonpojan historia (1942) ja Uudenajan taloushistoria (1953). Hänen Kauko Pirisen kanssa kirjoittamansa Suomen historia (1962) on tunnetuimpia ja käännetyimpiä kokonaisesityksiä maamme historiasta. Tuotantoon kuuluvat lisäksi mm. Turun ja Tampereen historiat sekä vuosikymmeniä historianopetuksessa käytetty Suomen historian kartasto (1949). Jutikkalan myöhempiin teoksiin lukeutuvat suositut sosiaali- ja väestöhistorian yleisesitykset Talonpoika, aatelismies, kruunu (1979) ja Kuolemalla on aina syynsä (1987).
Oma kiinnostavuutensa on myös Jutikkalan ja maantieteilijä Väinö Auerin sota-aikaisella teoksella Finnlands Lebensraum (1941) ("Suomen elintila"), jossa perustellaan Itä-Karjalan kuulumista Suomelle historiallisin ja maantieteellisin syin. Jutikkala ja Auer kirjoittivat teoksen valtion tilauksesta ja suoraan saksaksi, sillä sen tarkoitus oli taivutella natsi-Saksan sodanjohto luovuttamaan Itä-Karjala Suomelle sen jälkeen kun Saksa olisi miehittänyt Neuvostoliiton. Jutikkala myös työskenteli sota-aikana propagandasta vastanneen Valtion tiedotuslaitoksen palveluksessa, työtovereinaan mm. Georg Henrik von Wright ja Mika Waltari.
Akateemikon arvon Eino Jutikkala sai 1972. Hänet on promovoitu valtiotieteiden kunniatohtoriksi Helsingin yliopistossa (1956), kauppatieteen kunniatohtoriksi Helsingin kauppakorkeakoulussa (1966) sekä filosofian kunniatohtoriksi Tukholman yliopistossa (1966) ja Tampereen yliopistossa (1985). Vuonna 2006, kun ensiksi mainitusta kunniatohtoriudesta oli kulunut viisikymmentä vuotta, Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta myönsi Jutikkalalle Suomen ensimmäisen riemukunniatohtorin arvonimen. Hänelle on myönnetty myös useita korkeita kunniamerkkejä, mm. Suomen Leijonan ritarikunnan suurristi sekä sota-aikana 4. luokan Vapaudenristi.
Korkeasta iästään huolimatta Jutikkala on edelleen aktiivinen tutkija ja luennoija, joka on osallistunut viime vuosina mm. Suomen maatalouden historian ja Suomen kansallisbiografian kaltaisiin historiallisiin suurhankkeisiin.
[muokkaa] Teoksia
- Läntisen Suomen kartanolaitos Ruotsin vallan viimeisenä aikana I-II (1932)
- Sääksmäen pitäjän historia (1934)
- Finnlands Lebensraum (Väinö Auerin kanssa, 1941)
- Finnland, der Vorposten Europas im Norden (Oskari Väänäsen kanssa, 1941)
- Suomen talonpojan historia (1942)
- Die Bevölkerung Finnlands in den Jahren 1721-49 (1945)
- Puoli vuosisataa elintarviketeollisuutta I-II (1945-50)
- Suomen historian kartasto (1949)
- Uudenajan taloushistoria (1953)
- Turun kaupungin historia I-II (1957)
- Suomen historia (Kauko Pirisen kanssa, 1962)
- Suomen kansanedustuslaitoksen historia IV:1 (1962)
- Pohjoismaisen yhteiskunnan historiallisia juuria (1965)
- Suomen poliittinen historia 1809-1975 II (Viljo Rasilan ja Keijo K. Kulhan kanssa, 1976)
- Scandinavian Atlas of Historic Towns 1-2, II 1 (1977-90)
- Talonpoika, aatelismies, kruunu (1979)
- Tampereen historia 1905-45 (1979)
- Kuolemalla on aina syynsä (1987)
- Yhteistyötä yli Pohjanlahden (1992)
- Valtion tiedotuslaitoksen salainen sotakronikka (1997)
[muokkaa] Aiheesta muualla
Valkeakosken kirjaston Jutikkala-sivu

