Erwin Rommel
Wikipedia
Erwin Johannes Eugen Rommel (
kuuntele ääntämys?) (15. marraskuuta 1891, Heidenheim – 14. lokakuuta 1944, Ulm) oli natsi-Saksan sotamarsalkka ja yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista toisessa maailmansodassa taistelleista sodanjohtajista.
Rommel tuli tunnetuksi etenkin Saksan Pohjois-Afrikassa taistelleen armeijan Afrika Korpsin (
kuuntele ääntämys?) komentajana. Hänet tunnettiin laajasti myös lempinimellä Wüstenfuchs (
kuuntele ääntämys?) (Erämaan kettu).
Pohjois-Afrikan retken jälkeen Rommel siirrettiin Ranskaan huolehtimaan sen puolustuksesta liittoutuneiden todennäköisen maihinnousuoperaation varalta. Rommel pakotettiin tekemään itsemurha, koska hänen epäiltiin sekaantuneen Adolf Hitleriä vastaan suunnattuun pommiattentaattiin. Tätä ei kuitenkaan ole koskaan pystytty todistamaan.
Erwin Rommel muistetaan loistavana sotataktikkona ja johtajana, mutta myös hänen vastustajiaan kohtaan osoittamastaan ritarillisuudesta ja kunnioituksesta. Hän oli yksi niistä komentajista, jotka kieltäytyivät noudattamasta Hitlerin Kommando-käskyä.[1] Rommel hämäsi usein vihollistaan, teki nopeita yllätyshyökkäyksiä ja eteni joskus jopa niinkin nopeasti, että hänen esimiehillään oli vaikeuksia seurata hänen etenemistään kartalla. Hän sai usein erittäin pienellä joukolla hämättyä suurenkin vihollisjoukon antautumaan, vaikka sillä olisi vielä ollut mahdollisuuksia jatkaa taistelua.
Rommelilla ei ollut kiinnostusta politiikkaan, eikä hän koskaan kuulunut natsipuolueeseen, johon hän suhtautui varauksellisesti. Rommel piti aluksi Hitleriä vahvana johtajana, joka voisi nostaa silloisen Saksan sekasorrosta uuteen loistoon.[2] Natseja hän piti huijareina ja pyrkyreinä, joita kerääntyi Hitlerin ympärille.[3] "Tuntuvat olevan huijareita koko joukko", oli Rommel sanonut vaimolleen ennen Hitlerin tuloa valtakunnankansleriksi.[4]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Alkuajat ja perhe
Erwin Rommel syntyi Saksassa 15. marraskuuta vuonna 1891 Württembergin osavaltiossa Heidenheimissa, joka sijaitsee noin 45 kilometrin päässä Ulmin kaupungista. Hänet kastettiin kaksi päivää syntymänsä jälkeen. Hän oli nelilapsisen protestanttisen perheen toinen poika. Rommelin isä Erwin Rommel vanhempi oli opettaja ja Aalenin oppikoulun rehtori. Rommelin äiti Helene Rommel oli paikallisen korkea-arvoisen virkamiehen von Luzin tytär. Heillä oli Erwinin lisäksi kaksi poikaa, Karl ja Gerhard, ja tytär nimeltä Helene.
Rommel oli kalpea nuorukainen, joka sairasteli usein.[5] Hän ei ollut erityisemmin kiinnostunut sotilasurasta, vaan haaveili lentomekaanikon ammatista.[6] Neljätoistavuotiaana hän rakensi ystävänsä kanssa täysimittaisen purjelentokoneen.[7] Myöhemmin hän ylpeili monasti sillä, että koneella pystyi lentämään, vaikkakaan ei kovin pitkää matkaa. Vuonna 1910 Rommel liittyi isänsä vaatimuksesta paikalliseen 124. jalkaväkirykmenttiin, josta hänet lähetettiin pian kadettikouluun Danzigiin. Kadettikoulun aikana Rommel tapasi tulevan vaimonsa Lucie Maria Mollinin vuonna 1911. Rommel valmistui saman vuoden marraskuussa ja nimitettiin luutnantiksi vuonna 1912. Rommel ja Lucie menivät naimisiin vuonna 1916, ja kahdentoista onnellisen avioliittovuoden jälkeen heille syntyi poika, Manfred.
[muokkaa] Sotilasura
[muokkaa] Ensimmäinen maailmansota
Rommel osallistui luutnanttina ensimmäiseen maailmansotaan. Hänen komentamansa vuoristopataljoona (Alpen Korps) taisteli länsirintamalla Ranskassa ja Romaniassa. Tuona aikana hän sai mainetta nopeista taktisista päätöksistään ja siitä, että hän käytti aina taitavasti hyväkseen vihollisen joukoissa usein itse aiheuttamansa epäjärjestyksen ja sekaannuksen. Rommel haavoittui syyskussa vasempaan reiteensä. Vuoden 1915 tammikuun lopulla hän ryömi miehineen 100 metrin levyisen piikkilankaesteen läpi ranskalaisten pääasemiin, valtasi ja piti hallussaan neljää ranskalaisten bunkkeria ranskalaisten pataljoonan hyökkäyksestä huolimatta. Hän vetäytyi ennen vastustajan uutta hyökkäystä. Tästä uroteosta hänelle myönnettiin I-luokan Rautaristi.
Vuoden 1917 syyskuussa Rommelin komentama vuoristopataljoona siirrettiin Pohjois-Italiaan jossa hänet ylennettiin kapteeniksi. Samassa yhteydessä hänelle myönnettiin myös arvostettu Pour le Mérite -kunniamerkki.[8] Rommel sai mitalin taisteltuaan Länsi-Slovenian vuorilla. Siellä käydyssä Longaronen taistelussa Rommel valtasi 100 saksalaisella sotilaalla tärkeän Mataiur-vuoren, jolta hän samalla vangitsi 150 italialaista upseeria, 9 000 sotilasta ja 81 tykkiä.[9] Hänen pataljoonallaan oli myös tärkeä osa Caporetton taistelussa.
[muokkaa] Maailmansotien väliset vuodet
Sodan jälkeen Rommel piti pataljoonankomentajan virkansa ja toimi opettajana Dresdenin jalkaväenkoulussa (1929-1933) ja Potsdamin sota-akatemiassa (1935-1938). Rommel ylennettiin vuonna 1935 everstiluutnantiksi. Hän julkaisi vuonna 1937 kirjan Infanterie greift an, joka julkaistiin suomeksi nimellä Jalkaväki hyökkää. Hänen kirjansa saavutti suuren suosion, ja sitä pidetään tänäkin päivänä yhtenä parhaimmista sotataidon oppikirjoista.[10] Teos teki suuren vaikutuksen Adolf Hitleriin. Rommel nimitettiin saman vuoden helmikuussa Hitler Jugendin johtajan, Baldur von Schirachin erikoisyhteysupseeriksi sotaministeriöön.[11]
Vuonna 1938 Rommel, nyt eversti, nimitettiin lähellä Wieniä sijaitsevan Wiener Neustadtin kadettikoulun johtajaksi.[12] Siellä hän aloitti Jalkaväki hyökkää -teoksensa seuraajan, Panzer greift an (suom. Panssari hyökkää) kirjan kirjoittamisen. Lyhyen ajan kadettikoulun johtajana oltuaan Rommel siirrettiin Adolf Hitlerin henkivartiojoukkojen (FührerBegleitbataillon) päälliköksi. Joukkojen tarkoitus oli suojella Hitleriä hänen omassa junassaan (Führersonderzug), kun hän vieraili valloitetussa Tšekkoslovakiassa ja Memelissä. Useista tämänkaltaisista "luottamustehtävistä" huolimatta Rommel ei koskaan liittynyt natsipuolueeseen, johon hän suhtautui varauksellisesti.
[muokkaa] Toinen maailmansota
[muokkaa] Puola 1939
Rommel jatkoi Hitlerin henkivartiojoukkojen komentajana Saksan hyökättyä Puolaan 1. syyskuuta vuonna 1939. Rommel liikkui Hitlerin junan mukana usein hyvin lähelle etulinjaa ja tapasi näin Hitlerin useita kertoja. Puolan kukistuttua Rommel palasi Berliiniin järjestämään Führerin voitonparaatia. Rommel otti itse osaa paraatiin kuuluen Hitlerin seurueeseen. Puolan kamppanjan aikana Lucie pyysi Rommelia etsimään erästä kadonnutta puolalaista pappia. Rommel tiedusteli asiaa Gestapolta ja sai jonkin ajan kuluttua ilmoituksen, jossa ilmoitettiin etsintöjen jääneen tuloksettomiksi. Tosiasiassa "etsitty" puolalainen pappi oli likvidoitu niin, kuin monet muutkin puolalaiseen älymystöön kuuluneet.[13]
[muokkaa] Ranska 1940
Rommel pyysi Hitleriltä omaa panssaridivisioonaa. Rommel sai komentoonsa 7. panssaridivisioonan 6. helmikuuta 1940, vain kolme kuukautta ennen invaasion alkua. Nimitys panssaridivisioonan johtoon herätti kateutta muiden upseereiden keskuudessa, eikä sitä suinkaan vähentänyt se seikka, ettei Rommelilla jalkaväen upseerina ollut minkäänlaista kokemusta panssareista. Rommel aikoi käyttää uusia panssareitaan samalla tavalla kuin ennen itse käytti jalkaväkeä; yhtä uhkarohkeasti ja arvaamattomasti.[14] Rommel aloitti välittömästi uuden yksikkönsä kouluttamisen.
Invaasion alettua Rommel komensi panssaridivisioonaansa Belgiassa ja Ranskassa ja hänet ylennettiin kenraaliksi. Ranskassa Rommelin divisioona sai lempinimekseen Haamudivisioona (Gespenster-Division), koska se eteni Rommelin johdolla maastossa nopeammin kuin sen paikka ylijohdon kartalla ja yleensä "ilmestyi" odottamattomaan aikaa oikeaan paikkaan.
Rommel saavutti suurta menestystä Ranskassa. Hänen tärkein voittonsa Ranskassa oli Arraksen taistelun voittaminen ja hänen divisioonansa oli yksi ensimmäisistä saksalaisista joukoista, jotka saavuttivat Englannin kanaalin (10. kesäkuuta) ja valtasivat strategisesti tärkeän Cherbourgin sataman 19. kesäkuuta. Rommelin menestyminen palkittiin ylennyksellä hänet nimitettiin 5. kevyen panssaridivisioonan (organisoitiin myöhemmin uudelleen 21. panssaridivisioonaksi) ja 15. panssaridivisioonan komentajaksi. Molemman divisioonat lähetettiin Libyaan vuoden 1941 alussa avustamaan hajalle lyötyjä italialaisia. Tällä armeijakunnalla, joka tunnetaan paremmin nimellä Deutsches Afrikakorps, Rommel saavutti kuolemattoman maineensa johtajana.
[muokkaa] Afrikka 1941-1943
Toimiessaan aavikolla vuosina 1941-1943 Rommel sai molemmilta sotaa käyneiltä osapuolilta Erämaan kettua tarkoittaneen lempinimen: saksaksi "Wüstenfuchs", englanniksi "The Desert Fox". Rommel käytti suurimman osan vuodesta 1941 joukkojensa, Deutsches Afrikakorpsin kokoamiseen. Kenraaliluutnantti Richard O'Connorin komentamat englantilaiset Kansainyhteisön joukot olivat aiheuttaneet italialaisille joukoille huomattavia tappioita ja painaneet italialaisia länttä kohti. Rommelin vastaoffensiivi ajoi kuitenkin englantilaiset ulos Libyasta. Rommelia kiellettiin etenemästä Maradahin keitaita edemmäs, mutta hän ei totellut käskyä, vaan oli pian edennyt Libyan Egyptin vastaisen rajan tuntumaan. Rommelin nopea eteneminen jätti tärkeän Tobrukin satamakaupungin eristyksiin.
Piiritettynäkin Tobruk oli edelleen Liittoutuneiden hallussa. Liittoutuneet yrittivät kolme kertaa turhaan vapauttaa Tobrukia. Rommel torjui yritykset helposti, koska ne olivat huolimattomasti valmisteltuja, koska Churchill oli kiihkeästi vaatinut nopeita toimenpiteitä Tobrukin suhteen. Tobrukin valtaaminen oli strategian kannalata ehdottoman tärkeää, mutta Rommel ei kuitenkaan onnistunut valtaamaan Tobrukia, vaan sen piiritys jatkui kahdeksan kuukautta. Pitkän piirityksen aikana Rommelin alun perinkin vähäiset joukot alkoivat uhkaavasti harveta, joten hän pyysi ylimmältä johdolta lisää joukkoja. Ylin johto Saksassa oli kuitenkin juuri saamassa operaatio Barbarossan lopulliset valmistelut päätökseen, eikä heiltä liiennyt Rommelille yhtään lisäjoukkoja.
Rommel määräsi joukkonsa perääntymään 7. joulukuuta 1941 Tobrukin tienoille. Britit seurasivat häntä ja aikoivat katkaista hänen tiensä, mutta Rommelin hyökkäys 20. tammikuuta 1942 vesitti brittien aikeet. Liittoutuneet perääntyivät ja alkoivat rakentaa puolustuslinjaa. 24. toukokuuta alkoi Gazalan taistelu, jolloin Rommel hyökkäsi rajusti Liittoutuneiden rakentamia puolustusasemia vastaan. Salamasodan taktiikoita käyttäen Rommel saavutti suurta menestystä ja pakotti britit perääntymään nopeasti. Nyt eristyksissä oleva Tobruk oli ainoa varteenotettava Liittoutuneiden asema, joka oli Rommelin ja Egybtin välissä. Rommel jatkoi hyökkäystään ja 21. kesäkuuta Tobruk antautui. Yli 25.000 Tobrukin puolustajaa jäi vangiksi.[15] Seuraavana päivänä Rommel ylennettiin Saksan kautta aikojen nuorimmaksi sotamarsalkaksi. Tämän Rommel itse kuuli radiosta Tobrukin valtaamisen jälkeisenä päivänä.[16] Rommel itse olisi mieluummin vastaanottanut muutaman uuden divisioonan sotamarsalkan arvon sijaan.[17]
El Alameinin tappion jälkeen vuoden 1942 marraskuussa Rommel joutui vetäytymään Tunisiaan.
[muokkaa] Ranska 1944
Vuonna 1943 Rommel kutsuttiin ensin päämajaan neuvonantajaksi. Sieltä hänet siirrettiin ensin Kreikkaan ja lopulta komentamaan armeijaryhmä B:tä Pohjois-Italiaan. Rommelin tehtävä oli estää liittoutuneiden eteneminen Italian kautta Saksaan. Vuoden 1944 heinäkuussa Rommel haavoittui liittoutuneitten ilmahyökkäyksessä johtaessaan armeijaryhmä B:tä Ranskassa, jonne hänet oli määrätty johtamaan Atlantin vallin linnoitustöitä ja organisoimaan puolustusta mahdollista maihinnousua vastaan.
Rommelin osuudesta heinäkuun 20. päivän salaliittoon kiistellään edelleen. Hänen leskensä lausunnon mukaan Rommel vastusti salaliittoa sen saamassa muodossa: Rommelin mielestä Hitler olisi pitänyt pidättää ja tuomita oikeudenkäynnissä.
[muokkaa] Kuolema
Lokakuun 14. päivänä 1944 Hitler lähetti Rommelin luo kaksi kenraalia (Wilhelm Burgdorfin ja Ernst Maiselin), joille hän oli antanut tehtäväksi välittää Rommelille hänen "tarjouksensa": Rommelin perhettä ei lähetettäisi keskitysleirille ja hänen esikunta-upseerinsa jätettäisiin rauhaan, jos Rommel tekisi itsemurhan syanidilla.[18]
Rommel valitsi kuoleman. Hän pyysi kenraalailta kymmentä minuuttia aikaa, jotta hän ehtisi hyvästellä perheensä ja esikunta-upseerinsa kapteeni Aldingerin. Hänen pyyntöönsä suostuttiin. Pikaisten hyvästien jälkeen Rommel ja kenraalit poistuivat autolla Rommelin kotitalon pihasta.
Hitler oli varmistanut ettei Rommel selviäisi hengissä mahdollisesta pakoyrityksestä. Rommelin kotitalo oli Gestapon miehien piirittämä ja heille oli annettu käsky ampua Rommel, mikäli hän yrittäisi paeta.[19]
Rommelin saksalaisten keskuudessa nauttiman suuren kunnioituksen takia Hitler järjesti hänelle täysimittaiset sotilashautajaiset. Rommelin todellinen kuolinsyy salattiin ja Rommelin ruumis polttohaudattiin. Rommelin hauta sijaitsee Herrlingenissä vähän matkan päässä Ulmista.
[muokkaa] Taistelut
Erwin Rommel osallistui lukemattomiin taisteluihin elämänsä aikana. Niistä tärkeimmät olivat:
- Caporetton taistelu (1917) - Nykyisen Slovenian alueella käyty taistelu, jossa keskusvallat mursivat italialaisten rintamalinjan ja murskasivat italialaisten armeijan. Rommel ansaitsi tässä taistelussa kuuluisan Pour le Mériteensä.
- Arraksen taistelu (1940) - Liittuotuneet suorittivat hyökkäyksen antaakseen lisää aikaa puolustuksen kehittämiseen, kun saksalaiset olivat ajaneet heidät asemistaan Ranskan kamppanian aikana. Hyökkäys pysähtyi Rommelin puolustuksiin.
- Tobrukin piiritys (1941) - Rommel yritti vallata strategisesti tärkeää Tobrukin satamakaupunkia Libyassa turhaan. Hän piiritti Tobrukia pitkään, muttei onnistunut valtaamaan sitä, vaan joutui perääntymään. Rommel valtasi Tobrukin Gazalan taistelussa.
- Gazalan taistelu (1942) - Rommel onnistui valtaamaan nopeasti strategisesti tärkeän Tobrukin kaupungin. Rommelin taktiikka oli rohkea ja riskialtis, ja hän näyttikin aluksi jäävän mottiin, mutta onnistui murtautumaan ulos.
- Bir Hakeimin taistelu (1942) - Rommel voitti taistelun, mutta Vapaan Ranskan joukot onnistuivat kuitenkin viivyttämään hänen etenemistä niin, että britit ehtivät organisoida Egyptin puolustuksen kuntoon.
- El Alameinin ensimmäinen taistelu (1942) - Liittoutuneet onnistuivat estämään Rommelin läpimurron El Alameinissa, mutta kuluttivat samalla itse voimansa loppuun. Taistelu päättyi tasapeliin, joskin strategisesti katsottuna lievästi Liittoutuneiden eduksi.
- Alam Halfan taistelu (1942) - Rommelin hyökkäysaikeet paljastuivat Montgomerylle, koska britit olivat murtaneet saksalaisten Enigma-koodin. Rommel kärsi raskaita tappioita, mutta taistelu päättyi silti tasapeliin.
- El Alameinin toinen taistelu (1942) - Rommel kärsi huolto-ongelmista ja Montgomeryllä oli lähes kaksinkertainen ylivoima, kun Rommel yritti viimeistä kertaa vallata El Alameinia. Rommel kärsi tappion ja joutui perääntymään aina Tunisiaan asti.
- Operaatio Capri (1943) - Operaation tarkoituksena oli häiritä ja viivyttää brittien hyökkäystä saksalaisten valtaama Mareth linjaa vastaan. Operaation tulokset jäivät laihoiksi.
- Kasserinen solan taistelu (1943) - Rommel kohtasi kokemattomia yhdysvaltalaisjoukkoja, jotka yrittivät eristää Rommelin joukot kahteen eri osaan ja samalla katkaista niiden huoltoreitit. Rommel voitti taistelun.
- Normandian maihinnousu (1944) - Rommel ei onnistunut tukahduttamaan Liittoutuneiden maihinnousua, vaan heidän sillanpääasemansa jäivät pysyviksi. Tämä johtui osaksi saksalaisten panssarien sijoittelusta. Rommel olisi halunnut panssarit lähemmäs rannikkoa, mutta hänen komentajansa olivat toista mieltä.
[muokkaa] Teokset
- Aufgaben für Zug und Kompanie (engl. Problems for platoon and company), 1928. - Pieni sotataktisia harjoituksia sisältävä kirjanen. Tämän teoksen sisältämät harjoitukset on tarkoitettu komppanian ja ryhmänjohtajille, jotta he voisivat niiden pohjalta parantaa omien joukkojensa koulutusta.[20]
- Infanterie greift an (suom. Jalkaväki hyökkää), 1937. - Sotataidon oppikirja. Kirjaa pidetään alansa parhaimpiin kuuluvana teoksena. Se perustuu Rommelin omiin kokemuksiin Ensimmäisestä maailmansodasta. Siitä julkaistaan vielä tänäkin päivänä uusia painoksia. Ilmestyi Suomessa vuonna 1939 Otavan kustantamana. Kääntäjäksi merkitty salanimi S. Susi.
- Krieg ohne Hass (engl. Rommel Papers), 1950. - Rommelin kootut muistiinpanot. Rommelin vaimo Lucie-Maria Rommel ja Fritz Bayerlein kokosivat yhteen ja julkaisivat Rommelin jälkeensä jättämät muistiinpanot tämän kuoltua.
- Panzer greift an (suom. Panssari hyökkää) - Jalkaväki hyökkää teoksen seuraaja. Jäi Rommelin kuoltua keskeneräiseksi joukoksi käsikirjoituksia ja muistioita. Tähän teokseen tarkoitettu materiaali sisältyy kuitenkin suuremmilta osin Krieg ohne Hass teokseen.
Sekä Desmond Youngin vuonna 1950 että David Irvingin 1977 kirjoittamat Rommelin elämäkerrat on käännetty myös suomeksi. Molempia kirjoja on myöhemmin kritisoitu niiden esittämästä Rommel-kuvasta.
[muokkaa] Katso myös
- Deutsches Afrikakorps - Rommelin johtama armeija Pohjois-Afrikassa Toisen Maailmansodan aikana.
- El Alamein - Kaupunki Pohjois-Egyptissä Välimeren rannalla.
- Pour le Mérite - Arvostettu ja harvinainen kunniamerkki, jonka Rommel sai poikkeuksellisen nuorena.
- Rautaristi - Saksalainen kunniamerkki.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- David Irvingin The Trail of the Desert Fox: Rommel Revised -kirja voi ladata englanninkielisenä pdf-muodossa täältä
[muokkaa] Lähteet
- Desmond Young (1951): Rommel, Tammi.
- David Irving (1977): Rommel, Kirjayhtymä. ISBN 951-26-1717-x
- Erwin Rommel (2006): Infantry attacks, Greenhill books. ISBN 1853677078 (englanniksi)
- www.prominentpeople.co.za - Rommelin elämä lyhyesti. (englanniksi)
- The Desert Fox / Der Wüstenfuchs - Rommel syntymästä kuolemaan asti. (englanniksi)
- www.badley.info - Rommelin elämän tärkeitä vaiheita lyhyesti päivä päivältä. (englanniksi)
- Blitzkrieg, 1940 - Rommelin salamasotaa Ranskassa. (englanniksi)
- The Forced Suicide of Field Marshall Rommel, 1944 - Rommelin pojan kertomus isänsä viimeisistä hetkistä. (englanniksi)
- www.one35th.com - Pieni kuvakollaasio Rommelista. Sisältää mm. tiedot hänen saamistaan mitaleista. (englanniksi)
- Military/Info Publishing - Sotilasteknologiaan erikoistunut kustannusyhtiö. (englanniksi)
[muokkaa] Viittaukset
- ↑ David Irving (1977): Rommel, Kirjayhtymä. ISBN 951-26-1717-x (sivu 13)
- ↑ Desmond Young (1951): Rommel, Tammi. (sivu 55)
- ↑ Desmond Young (1951): Rommel, Tammi. (sivu 55)
- ↑ Desmond Young (1951): Rommel, Tammi. (sivu 55)
- ↑ David Irving (1977): Rommel, Kirjayhtymä. ISBN 951-26-1717-x (sivu 17)
- ↑ David Irving (1977): Rommel, Kirjayhtymä. ISBN 951-26-1717-x (sivu 17)
- ↑ David Irving (1977): Rommel, Kirjayhtymä. ISBN 951-26-1717-x (sivu 17)
- ↑ Desmond Young (1951): Rommel, Tammi. (sivu 37)
- ↑ Desmond Young (1951): Rommel, Tammi. (sivut 35-37)
- ↑ David Irving (1977): Rommel, Kirjayhtymä. ISBN 951-26-1717-x (sivut 27-28)
- ↑ David Irving (1977): Rommel, Kirjayhtymä. ISBN 951-26-1717-x (sivu 28)
- ↑ David Irving (1977): Rommel, Kirjayhtymä. ISBN 951-26-1717-x (sivu 30)
- ↑ David Irving (1977): Rommel, Kirjayhtymä. ISBN 951-26-1717-x (sivut 35-36)
- ↑ David Irving (1977): Rommel, Kirjayhtymä. ISBN 951-26-1717-x (sivu 38)
- ↑ David Irving (1977): Rommel, Kirjayhtymä. ISBN 951-26-1717-x (sivu 131)
- ↑ Desmond Young (1951): Rommel, Tammi. (sivu 147)
- ↑ Desmond Young (1951): Rommel, Tammi. (sivu 147)
- ↑ Erwin Rommel (2006): Infantry attacks, Greenhill books. ISBN 1853677078 (sivu IX)
- ↑ The Forced Suicide of Field Marshall Rommel, 1944
- ↑ Military/Info Publishing Problems for Platoon and Company

