Etiikka
Wikipedia
|
|
|---|
| Filosofi · Filosofeja |
| Koulukuntia ja oppeja |
| Osa-alueita |
| Estetiikka · Etiikka · Logiikka · Metafysiikka · Ontologia · Tietoteoria |
| Erityistieteiden ja tutkimusalojen filosofioita |
| Biologian · Fysiikan · Historian · Kielen · Matematiikan · Oikeuden · Politiikan · Taiteen · Tieteen · Tietojenkäsittelytieteen · Uskonnon · Yhteiskunnan · Yhteiskuntatieteiden |
| Historia |
| Länsimainen filosofia Itämainen filosofia |
Etiikka (kreikan ethika, vakiintuneet tavat) on filosofian haara, joka tutkii moraaliin liittyviä perustavia kysymyksiä kuten eettisen toiminnan periaatteita, hyvää elämää sekä arvojen ja eettisten väittämien luonnetta.
Länsimaista etiikkaa ja sen tutkimusta kutsutaan myös nimellä moraalifilosofia. Sen kohteena on siis moraali, yhteisön kannalta hyödyllinen säännöstö. Analyyttisen filosofian piirissä tutkitun etiikan kaksi keskeistä osa-aluetta ovat normatiivinen etiikka, joka määrittää eettisiä normeja ja sääntöjä sekä metaetiikka, joka puolestaan selvittää eettisten teorioiden ja moraalisen kielen luonnetta ja perustaa. Näiden lisäksi merkittävä alue on arvoteoria, joka tutkii arvojen luonnetta.
Etiikka-sanan suomenkieliseksi vastineeksi on ehdotettu termejä siveysajattelu ja siveystutkimus. Englannin kielessä sanoilla etiikka (ethics) ja moraali (moral) on lähes sama merkitys. Englanninkielisissä lähteissä sanaa ”etiikka” käytetään huomattavasti useammin kuin sanaa ”moraali”, mutta suomentaessa sana voidaan usein kääntää moraaliksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historiaa
Etiikan katsotaan tulleen filosofiaan Sokrateen mukana. Ennen häntä eläneet niin sanotut esisokraatikot käsittivät filosofian lähinnä luonnonfilosofiana eli fysiikkana. Antiikin aikana filosofia jaettiin usein fysiikkaan, etiikkaan ja dialektiikkaan.
Nykyään etiikka on merkittävä osa sekä analyyttistä- että mannermaista filosofiaa.
[muokkaa] Etiikan peruskysymyksiä
- Mitä on hyvä elämä?
- Minkä periaatteen mukaan hyväntahtoisen ihmisen pitäisi valita, mitä tekoja hän tekee? Mitä eettisiä sääntöjä hänen tulisi noudattaa? Näihin kysymyksiin pyrkivät vastaamaan normatiivisen etiikan eri näkemykset.
- Voiko eettisistä asioista, kuten arvoista ja etiikan säännöistä, saada objektiivista tietoa, vai ovatko etiikan piiriin kuuluvat väittämät viime kädessä aina luonteeltaan kulttuuriin tai yksilöön sidottuja? (katso eettinen objektivismi ja moraalirelativismi)
- Onko ihmisellä vapaa tahto vai ovatko ihmisten teot näitä tekoja edeltävien syy- ja seuraussuhteiden välttämätön seuraus? Entä aiheuttavatko ihmisestä itsestään riippumattomat tekijät, kuten hänen kasvatuksensa, ihmisen hyvyyden tai pahuuden? (katso moraalisen onnen probleema)
- Miksi ihmisen yleensä pitäisi olla hyvä? Miksi moraalia pitäisi ylipäänsä noudattaa? Näitä kysymyksiä kutsutaan moraalisen motivaation ongelmaksi.
[muokkaa] Normatiivinen etiikka
Normatiivinen etiikka pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, mitkä ovat oikeat eettiset säännöt, joita hyvän ihmisen tulisi noudattaa. Normatiivisen etiikan teoriat ilmaisevat, luovat ja puolustavat aina joitakin tiettyjä moraalisia sääntöjä ja arvoja. Yleensä normatiiviset järjestelmät olettavat, etteivät oikeat moraaliarvot ole täysin kulttuurista tai yksilöstä riippuvaisia, vaan että on olemassa tiettyjä yleismaailmallisia moraalinormeja, jotka sopivat kaikkiin tilanteisiin. Näkemystä, jonka mukaan on olemassa sellainen joukko normeja, jotka sopivat kaikkiin tilanteisiin, kutsutaan nimellä moraalinen absolutismi. Normatiivisia teorioita voidaa jakaa kolmeen luokkaan:
[muokkaa] Velvollisuusetiikka
Velvollisuusetiikka eli deontologinen etiikka määrittää tekojen moraalisen arvon teot oikeuttavan säännön perusteella. Velvollisuuseettinen teoria voi antaa esimerkiksi tietyn listan teoista, joita saa tai ei saa tehdä (tyypillinen sääntö on esimerkiksi "ihmisen tappaminen on kiellettyä"). Velvollisuusetiikka voi myös antaa yhden perustavan eettisen säännön, jonka nojalla muut pysyvät eettiset säännöt johdetaan. Velvollisuusetiikan alalajeja ovat kantilainen velvollisuusetiikka, intuitionistiset etiikat, oikeusetiikat ja libertaristinen etiikka.
[muokkaa] Seurausetiikka
Seurausetiikka määrittää tekojen moraalisen arvon näiden tekojen tarkoitettujen seurausten perusteella. Seurausetiikan tunnetuin muoto on utilitarismi (engl. utility = hyöty). Seurausetiikka voi asettaa esimerkiksi eettisen toiminnan johtavaksi periaatteeksi, että on pyrittävä tekemään tilanteessa aina se teko, jonka seurauksena on kaikkien ihmisten kannalta suurin mahdollinen hyöty. Tämänkaltaiset periaatteet eroavat oleellisesti velvollisuusetiikasta siinä, että velvollisuusetiikan mukaan jotkut tietyt teot ovat aina kiellettyjä, kun taas seurausetiikan perusperiaatteesta seuraa, että joku normaalisti kielletty teko voi olla jossain tietynlaisissa tilanteissa sallittu. Utilitarismin alalajeja ovat tilanneutilitarismi ja sääntöutilitarismi
[muokkaa] Hyve-etiikka
Hyve-etiikka lähestyy etiikkaa siitä näkökulmasta, että mitä hyveitä moraalisesti toimivalla ihmisellä tulee olla. Esimerkki tärkeänä pidetystä hyveestä on hyväntahtoisuus. Muita hyveinä pidettyjä ominaisuuksia ovat esimerkiksi rohkeus, isänmaallisuus, ja kohtuullisuus.
[muokkaa] Sopimusteoriat
Sopimusteoriat lähestyvät moraalisuutta yhteiskunnalliselta kannalta ja perustelevat ihmisten perimmäisen luonteen avuin valtion välttämättömyyttä tai tarpeettomuutta. Suuntauksen tärkeimmät kannattajat ovat Thomas Hobbes sekä John Locke 1600-1700-luvuilla. He molemmat loivat omat teoriansa niin sanotusta luonnontilasta ja sitä kautta perustelivat yhteiskuntasopimusta.
Yhteiskuntafilosofia ja etiikka linkittyvät ko. filosofien ajatelmissa erittäin lähelle toisiaan ja joskus voi olla vaikea vetää niiden kahden välille rajaa. Sopimusteoriat lasketaan kuitenkin yhdeksi näistä neljästä etiikan pääsuuntauksesta.
[muokkaa] Muita etiikan suuntauksia
Lisäksi on olemassa muunlaisia länsimaisen etiikan suuntauksia, jotka ovat syntyneet osaksi reaktiona edellä esiteltyihin perinteisiin teorioihin. Nämä muut teoriat ovat osaksi normatiivisen etiikan teorioita, mutta saattavat käsitellä myös normatiivisen etiikan ulkopuolelle jääviä etiikan peruskysymyksiä. Näihin vaihtoehtoisiin ja uudempiin lähestymistapoihin kuuluvat ainakin:
- Feministinen etiikka
- Mannermainen etiikka
- Pragmatistinen etiikka
[muokkaa] Soveltava etiikka
Soveltava etiikka on erityisesti 1900-luvulla kehittynyt filosofinen suuntaus, jossa pyritään etsimään vastauksia käytännön eettisiin ongelmiin soveltamalla etiikan teorioita käytönnön tilanteiden analysoinnissa. Esimerkkeinä käytännön eettisistä ongelmista voidaan mainita vaikka abortti ja kloonaus. Käytännön ongelmiin voidaan soveltaa normatiivisen etiikan teorioita kuten velvollisuusetiikkaa tai utilitarismia. Yksi soveltavan etiikan muoto on nk. kasuistiikka, eli tapauskohtainen etiikka. Usein perinteisiä teorioita pidetään kuitenkin huonosti soveltuvina käytännön monimutkaisiin ongelmiin. Kuitenkin moraalifilosofisten ongelmien ja periaatteiden tuntemista pidetään hyödyllisenä käytännön eettisiä ongelmia ratkottaessa. Filosofista etiikkaa soveltava tutkimus voi olla deskriptiivistä eli kuvailevaa tai normatiivistä eli arvottavaa. Deskriptiivisessä tutkimuksessa moraaliset ongelmat käsitteellistetään ja kuvataan. Lisäksi analysoidaan eri moraalisten osapuolten arvoja, toimintaa ja maailmankuvaa. Normatiivisessä tutkimuksessa esitetään näkemyksiä arvojen ja toimintaperiaatteiden preferensseistä ja koetetaan esittää toimintaa ohjaavia sääntöjä sekä ohjeita. Soveltavan etiikan aloja ovat: lääketieteen etiikka, liike-elämän etiikka, ympäristöetiikka, ihmisoikeudet, eläinten oikeudet, median etiikka, tutkimusetiikka, lainsäädännön etiikka, urheilun etiikka, kansainvälinen ja -globaalietiikka.
[muokkaa] Etiikkaan liittyviä keskeisiä termejä
- Arvo ilmaisee ihannetta, tavoiteltavana pidettyä asiaa, ominaisuutta tai asiaintilaa. Usein arvot jaetaan niiden itsensä takia tavoiteltaviin itseisarvoihin ja asetettujen päämäärien saavuttamiseen tähtääviin välinearvoihin. Joskus puhutaan myös ei-toivotuista epäarvoista.
- Individualismi on yksilökeskeisyyttä, kun taas kollektivismi keskittyy koko yhteisön moraaliin.
[muokkaa] Katso myös
- Deskriptiivinen etiikka
- Lääketieteen etiikka
- Moraalinen agentti
- Oikeusfilosofia
- Pahan ongelma eli teodikean ongelma
[muokkaa] Eräs jaottelu normatiivisista moraaliteorioista
| Moraaliteoriat |
|---|
| Kategorinen imperatiivi - Luonnonoikeusteoria - Klassinen utilitarismi - Preferenssiutilitarismi - Universaalipreskriptivismi - Kollektiivinen vapaus |
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Baggini, Julian (2005): Ateismi: Lyhyt johdanto. (Alkuteos: Atheism: A Very Short Introduction, 2003.) Suomentaneet Erkki Hartikainen, Suvi Laukkanen ja Paula Vasama. Kustannus Oy Vapaa Ajattelija. ISBN 951-98702-1-0
- Churchland, Patricia Smith (2004): Neurofilosofia. (Alkuteos: Brain-Wise: Studies in Neurophilosophy, 2002.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 952-5202-81-X
- Gazzaniga, Michael S. (2006): Eettiset aivot. (Alkuteos: The ethical Brain, 2005.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 952-5202-97-6
- Häyry, Heta & Matti Häyry (1997): Hyvä, kaunis, tosi – arvojen filosofiaa, Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-357-3
- Häyry, Heta & Matti Häyry (1997): Elämän ehdot: Bioetiikan, vapauden ja vastuun filosofiaa, Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-354-9
- Häyry, Matti (2001): Mahdollisimman monen onnellisuus: Utilitarismin historia, teoria ja sovellukset, Porvoo: Helsinki: WSOY. ISBN 951-0-25858-X
- Häyry, Matti (2002): Hyvä elämä ja oikea käytös: Historiallinen johdatus moraalifilosofiaan, Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-517-7
- Häyry, Matti & Heta Häyry (1987): Rakasta, kärsi ja unhoita: Moraalifilosofisia pohdintoja ihmiselämän alusta ja lopusta. (Uudistettu laitos samannimisessä julkaisussa ilmestyneistä tutkimuksista ”Kohdusta hautaan” ja ”Kärsimys vai kuolema”, Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja 2/1986). Helsinki: Kirjayhtymä. ISBN 951-26-3126-1
- Häyry, Heta & Matti Häyry (toim.) (1989): Luonnotonta lastensaantia?. Preesens-sarja. Helsinki: Gaudeamus. ISBN 951-662-483-9
- Marcus Aurelius (2004): Itselleni: Keisarin mietteitä elämästä. (Alkuteos: Ta eis heauton, noin 170–180.) Suomentanut Marke Ahonen. Helsinki: Basam Books. ISBN 952-9842-98-8
- Niiniluoto, Ilkka & Juha Sihvola (toim.) (2005): Nykyajan etiikka: Keskusteluja ihmisestä ja yhteisöstä. Preesens-sarja. Helsinki: Gaudeamus. ISBN 951-662-939-3
- Ryynänen, Olli-Pekka & Markku Myllykangas (2000): Terveydenhuollon etiikka: Arvot monimutkaisuuden maailmassa, Helsinki: WSOY. ISBN 951-0-23735-3
- Westermarck, Edvard (1984): Kristinusko ja moraali. (Alkuteos: Christianity and morals, 1939.) Englannin kielestä suomentanut Väinö Meltti. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-07752-X

