Avaruus (tähtitiede)
Wikipedia
Tähtitieteessä avaruus on suhteellisen tyhjä osa maailmankaikkeutta planeettojen kaasukehän ulkopuolella. Mitään tarkkaa rajaa maapallon ilmakehän loppumisen ja avaruuden alkamisen välille ei voida asettaa, mutta avaruuden voidaan katsoa avaruusalusten näkökulmasta alkavan 100–240 km korkeudesta.
Filosofit ja tähtitieteilijät ovat aikojen kuluessa esittäneet monia oletuksia avaruuden luonteesta. Pitkään oletettiin, että avaruudessa valoa samoinkuin muutakin sähkömagneettista säteilyä kuljettaisi väliaine nimeltä eetteri. Eräät tiedemiehet ja teologit hyvinkin voimakkaasti vastustivat mahdollisuutta, että tyhjiötä voisi koskaan esiintyä luonnossa, ennen kuin Christiaan Huygens valmisti ensimmäisen tehokkaan tyhjiöpumppunsa. Vielä senkin jälkeen ajatusta vastustettiin yleisesti. "Luonto ei voi sietää tyhjiötä", lausui Descartes lainaten antiikin ajan ajattelijoiden käsityksiä.
Avaruus on miltei tyhjiö, sillä lähes kaikki massa on tähdissä ja planeetoissa. Tähtienvälisessä avaruudessa leijuu silti erittäin pienitiheyksisiä vetypilviä (tiheys on suuruusluokkaa yksi atomi kuutiosenttimetrissä) sekä fotoneita, neutriinoita ja muita alkeishiukkasia. Osa tähtienvälisestä aineesta on molekyyleinä (molekyylipilvet) sekä pölyhiukkasina, joiden arvellaan koostuvan etupäässä grafiitista ja silikaateista.
Viimeisimpien WMAP-instrumentin tulosten mukaan kaikkeus on geometriseltä rakenteeltaan euklidinen eli tasomainen. On myös olemassa mahdollisuus, että maailmankaikkeus on sittenkin kaareva. Asiasta saadaan lähivuosina lisää tietoa, kun Planck-luotain lähetetään avaruuteen. Universumin halkaisijaksi arvioidaan noin 14 miljardia valovuotta. Maapallon sijaintia kaikkeudessa ei ole mielekästä määritellä, sillä tietyssä mielessä universumin jokainen piste on samalla alkuräjähdyksen tapahtumapaikka.
Nykyään tiedetään, että suurin osa avaruuden massasta olisi pimeää ainetta. Pimeän aineen koostumusta ei tiedetä tarkasti, mutta on arveltu, että se voisi koostua esimerkiksi neutriinoista, pienistä mustista aukoista tai toistaiseksi tuntemattomista alkeishiukkasista.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Adams, Fred & Greg Laughlin (2002): Maailmankaikkeuden elämäkerta: Ikuisuuden fysiikkaa. (Alkuteos: Five Ages of the Universe: Inside the Physics of Eternity, 1999.) Suomentanut J. Pekka Mäkelä. Helsinki: Like. ISBN 952-471-018-8
- Al-Khalili, Jim (2001): Mustia aukkoja, madonreikiä ja aikakoneita. (Alkuteos: Black Holes, Wormholes and Time Machines, 1999.) Suomentanut Hannu Karttunen. Helsinki: Art House. ISBN 951-884-301-5
- Enqvist, Kari & Jukka Maalampi (1994): Tyhjästä syntynyt: Nykytieteen käsitys maailmankaikkeuden rakenteesta, Porvoo: WSOY. ISBN 951-0-19289-9 (2.–3. p. 1994)
- Enqvist, Kari (2003): Kosmoksen hahmo, Helsinki: WSOY. ISBN 951-0-27916-1
- Enqvist, Kari (2005): Suhteellisuusteoriaa runoilijoille, Helsinki: WSOY. ISBN 951-0-30082-9
- Greene, Brian (2005): Kosmoksen rakenne: Avaruus, aika ja todellisuus. (Alkuteos: The Fabric of Cosmos: Space, Time and the Texture of Reality, 2004.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 952-5202-83-6
- Greene, Brian (2000): Kätketyt ulottuvuudet: Supersäikeet, ajan halkeamat ja maailmanselityksen haaste. (Alkuteos: The Elegant Universe: Superstrings, Hidden Dimensions, and the Quest for the Ultimate Theory, 1999.) Suomentanut Mikko Vänttinen. Helsinki: Tammi. ISBN 951-31-1650-6
- Kaku, Michio (1996): Hyperavaruus. (Alkuteos: Hyperspace: A Scientific Odyssey Through Parallel Universes, Time Warps, and the Tenth Dimension, 1995.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House. ISBN 951-884-192-6
- Krauss, Lawrence M. (2002): . (Alkuteos: Atom: An Odyssey from the Big Bang to Life on Earth...and Beyond, 2001.) Suomentanut Juha Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 952-5202-51-8
- Maalampi, Jukka (toim.) (2001): Minne menet, maailmankaikkeus?: Kirjoituksia kosmoksesta, Helsinki: Fysiikan kustannus. ISBN 951-97790-0-0
- Ridley, B. K. (1998): Aika, avaruus ja asiat. (Alkuteos: Time, Space and Things, 1976, 1984.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 952-5202-09-7
- Smolin, Lee (2002): Kvanttipainovoima. (Alkuteos: Three Roads to Quantum Gravity: A New Understanding of Space, Time and the Universe, 2001.) Tieteen huiput. Suomentanut Risto Varteva. Helsinki: WSOY. ISBN 951-0-26895-X
- Valtonen, Mauri (1992): Kvasaareja ja mustia aukkoja. Ursan julkaisuja 45. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa. ISBN 951-9269-63-0

