Inarinsaame
Wikipedia
| Inarinsaame | |
| Muu nimi | inarinlappi |
| Omakielinen nimi | anarâškielâ |
| Englanti | Inari Sami |
| Ranska | sami d'Inari |
| Tiedot | |
| Alue | Suomi |
| Virallinen kieli | Inari |
| Puhujia | 300 |
| Sija | ei sadan suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | latinalainen |
| Kielenhuolto | Kotimaisten kielten tutkimuskeskus |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | uralilaiset kielet |
| Kieliryhmät | suomalais-ugrilaiset kielet suomalais-permiläiset kielet suomalais-volgalaiset kielet suomalais-saamelaiset kielet saamelaiskielet itäsaamelaiskielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | - |
| ISO 639-2 | smn |
| SIL | LPI |
| Ohje | |
Inarinsaame on uralilaiseen kielikuntaan kuuluva saamelaiskieli. Inarinsaamea puhutaan ainoastaan Suomessa ja sillä on noin kolmesataa puhujaa pääasiassa Inarissa. Inarinsaame on läntisin itäsaamelaisista kielistä.
Ensimmäiset inarinsaamenkieliset kirjat, E.W. Borgin kääntämät aapinen ja katekismus, ilmestyivät vuonna 1859. Nykyinen kirjakieli on Lauri Itkosen johdolla tehty. Inarinsaamen kieltä on opetettu peruskouluissa vuodesta 1979 lähtien.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nykytilanne
Suomessa saamelaiskielten asemaa ja käyttöä on pyritty turvaamaan vuonna 1992 voimaan tulleella kielilailla. Saamelaisilla on oikeus käyttää viranomaisten kanssa asioidessaan suullisesti tai kirjallisesti saamea. Käytännössä tämä tarkoittaa käännös- ja tulkkipalveluja, joka ei edistä viranomaisten saamen käyttöä. Lain ongelmakohta on, ettei laki vaadi viranomaisilta saamen osaamista. Ongelmana on myös vähäinen rahoitus, joka kunnilla on varattu kielilain toteuttamiseksi. Tällä hetkellä vain noin kymmenen prosenttia saamelaisalueen viranomaisista osaa palvella saameksi.
[muokkaa] Kielioppi
[muokkaa] Pronominit
Inarinsaamessa on kolme persoonapronominien lukua: yksikkö, monikko ja kaksikko.
| suomeksi | nominatiivi | suomeksi | genetiivi | |
|---|---|---|---|---|
| Yksikön ensimmäinen persoona (yksikkö) | minä | mun | minun | muu |
| Yksikön toinen persoona (yksikkö) | sinä | tun | sinun | tuu |
| Yksikön kolmas persoona (yksikkö) | hän | sun | hänen | suu |
| Monikon ensimmäinen persoona (kaksikko) | me (kaksi) | muoi | meidän | munnuu |
| Monikon toinen persoona (kaksikko) | te (kaksi) | tuoi | teidän | tunnuu |
| Monikon kolmas persoona (kaksikko) | he (kaksi) | suoi | heidän | sunnuu |
| Monikon ensimmäinen persoona (monikko) | me | mij | meidän | mii |
| Monikon toinen persoona (monikko) | te | tij | teidän | tii |
| Monikon kolmas persoona (monikko) | he | sij | heidän | sii |
[muokkaa] Kirjallisuus
- Itkonen, Erkki. Inarilappisches Wörterbuch. Lexica societatis fenno-ugricae: 20. Suomalais-ugrilainen seura. Helsinki. ISBN 951-9019-94-4.
- Sammallahti, Pekka. Morottaja, Matti. Säämi-suoma sänikirje. Inarinsaamelais-suomalainen sanakirja. Girjegiisá. Ykkösoffset Oy, Vaasa 1993. ISBN 951-8939-27-6.
- Olthuis, Marja-Liisa. Kielâoppâ. [Inari] : Sämitigge, 2000.
- Østmo, Kari. Sämikielâ vieres kiellân vuáðuškoovlâst. Helsinki : Valtion painatuskeskus, 1988.
[muokkaa] Aiheesta muualla
| Uralilaiset kielet |
| akkalansaame | aunuksenkarjala | enetsi | ersä | eteläsaame | hanti | inarinsaame | inkeroinen | juratsi | kamassi | karjala | keminsaame | kiltinänsaame | koltansaame | komi | komipermjakki | kveeni | liivi | luulajansaame | lyydi | mansi | mari | matori | merja | metserä | meänkieli | mokša | muroma | nenetsi | nganasani | niittymari | piitimensaame | pohjoissaame | selkuppi | suomi | turjansaame | udmurtti | unkari | uumajansaame | varsinaiskarjala | vatja | vepsä | viro | võro |

