Ampuminen
Wikipedia
- Sanalla ampuminen tarkoitetaan myös ampumaurheilua eli ammuntaa.
Teloittaminen ampumalla tarkoittaa tuliasein toimeenpantua kuolemanrangaistusta. Kaikki armeijat ovat käyttäneet tätä menetelmää sotilasrikoksista tuomittujen henkilöiden teloittamiseen sekä kurinpitokeinona, ja monissa maissa myös siviilirikoksista tuomitut on teloitettu ampumalla. Teloitus voidaan suorittaa joko useamman ampujan (teloitusryhmän) suorittamana kiväärein, yhden pyövelin ampumana pistoolilla tai revolverilla; tai konetuliasein, kun pitää teloittaa monta ihmistä kerralla.
Tuliaseiden kehittyessä ampumalla teloittaminen yleistyi. Vaivattomuutensa vuoksi se usein ohitti suosiossa hirttämisen ja mestaamisen. Jo ennen sitä roomalaiset, viikingit ja keskiajan armeijat käyttivät teloituksiin jousia tai varsijousia teloitusryhmän tapaan. Pyhä Sebastianus kuvataan nuolten lävistämänä sidottuna paaluun: roomalaiset teloittivat hänet ampumalla jousin. Keisari Napoleonin mielestä teloitusryhmän suorittama yhteislaukaus oli ainoa nopea ja inhimillinen teloitustapa.
Teloitusryhmäksi kutsutaan joukkoa sotureita tai sotilaita, jotka samanaikaisesti käskystä tähtäävät ja ampuvat teloitettavaa kuolettavasti. Ampumalla teloittamisen käytännöt vaihtelevat maittain: useimmissa maissa kuitenkin kertalaukeavilla tai pulttilukkoisilla kivääreillä aseistettuja teloitusryhmän jäseniä on 6-12 yhtä ammuttavaa kohti ja ryhmän komentaja ampuu teloitetun päähän varsinaisen teloituksen jälkeen vielä varmistuslaukauksen pistoolilla tai kiväärillä.
Joissakin maissa ampumalla teloitettavat sidotaan paaluihin, toisissa tuoleihin. Joskus ammuttavat seisotetaan muuria vasten tai aukealla paikalla. Useimmiten teloitettavan sydämen kohdalle maalataan tai kiinnitetään merkki, johon teloitusryhmä tähtää aseensa. Teloitettava menehtyy välittömästi luotien iskeytymisen aiheuttamaan šokkiin ja massiiviseen verenvuotoon.
Neuvostoliitossa saatettiin 1930-luvulla teloittaa vankeja sisätiloissa ampumalla päähän luodin tilalle kääritty, sulaan steariiniin kastettu pahvitumppi; näin ei aiheutunut kimmokkeita, ja tila oli helpompi pitää siistinä.
Suomessa kuolemanrangaistus lakkautettiin 1826. Se palautettiin uudelleen käyttöön 1917 Suomen itsenäistyessä. Vuoden 1918 tapahtumien yhteydessä on arvioitu noin 10 000 suomalaisen tulleen teloitetuksi ampumalla. Itsenäisessä Suomessa käytössä ollut kuolemanrangaistus, joka poistettiin vuonna 1972, suoritettiin ampumalla. Kuolemanrangaistus oli käytössä murhasta, maanpetoksesta, vakoilusta sekä eräistä sotilasrikoksista. Ampumalla teloitettiin sotilaskarkureita eli "käpykaartilaisia", kommunisteja ja muutoin isänmaanpettureiksi katsottuja tahoja. Viimeinen tällainen teloitus Suomessa toteutettiin vuonna 1944. On arvioitu, että sotien aikana teloitettiin yhteensä noin viitisensataa ihmistä, joista noin puolet vakoilusta tuomittuja. Kurinpitosyistä armeija teloitti noin 70 sotilasta.
Automaattiaseiden käyttö ampumalla teloitettaessa on edelleen harvinaista niiden heikomman tarkkuuden ja kevyempien luotien takia. Kiinassa yleinen teloitustapa on ampua teloitettavan niskaan kosketuslaukaus rynnäkkökiväärillä. Poikkeuksena ovat myös joukkoteloitukset, joissa raskaat sarjatuliaseet ovat suosittuja. Tyypillisin tapa on tällöin asettaa teloitettavat riviin kuopan reunalle, ja tämä jälkeen ampua sarjalaukaus kohti riviä.
Teloittaminen ampumalla on tällä hetkellä (2006) yleisin käytössä oleva teloitusmenetelmä. Yhdysvaltain osavaltiossa se on käytössä toissijaisena menetelmänä Utahin, Idahon ja Oklahoman osavaltioissa.

