Karjalan kieli

Wikipedia

Karjala
Muu nimi karjala-aunus
Omakielinen nimi karjala
Englanti Karelian
Ranska carélien
Tiedot
Alue Karjalan tasavalta, muu Venäjä, Suomi
Virallinen kieli -
Puhujia n. 110 000
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto latinalaiseen kirjaimistoon pohjautuva kirjakieli kehitteillä
Kielenhuolto
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta uralilaiset kielet
Kieliryhmät suomalais-ugrilaiset kielet
suomalais-permiläiset kielet
suomalais-volgalaiset kielet
itämerensuomalaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 -
ISO 639-2 fiu (muut suomalais-ugrilaiset kielet)
SIL KRL
Ohje

Karjala on uralilainen kieli, joka kuuluu kielikunnan itämerensuomalaiseen ryhmään. Karjala on lähin suomen sukukielistä. Se ei tarkoita samaa kuin suomen kielen karjalais- eli kaakkoismurteet, vaan on Venäjällä Karjalan tasavallassa eli Itä-Karjalassa sekä Tverin karjalaisalueilla puhuttava kieli. Karjala on puhujamäärältään itämerensuomalaisista kielistä suomen ja viron jälkeen kolmanneksi suurin.

Vielä 1950-luvulla karjalan kieli luokiteltiin usein suomen rajakarjalaismurteeksi. Kysymys siitä, onko karjala oma kielensä vai murre, on ollut pitkälti poliittinen. Erityisesti 1930-luvulla ja jatkosodan aikana karjalaa pidettiin murteena, mikä olisi heimoaktivistien mielestä antanut oikeutuksen liittää Itä-Karjala osaksi Suomea. Käytännössä erityisesti Ilomantsin ja Repolan sekä Raja-Karjalan alueella oli vielä 1800-luvulla murrejatkumo, ja nykyisen luokituksen mukaan erityisesti Suomeen kuuluneilla Suojärvellä ja Salmella olisi puhuttu karjalan kieltä suomen sijasta. Samalla alueella ortodoksinen kristillisyys oli myöskin vallitsevana. Poliittiset muutokset ovat kuitenkin muuttaneet alueen asutusta ja eriyttäneet väestöjen puhumia kieliä voimakkaasti toisistaan.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Luokittelu

Karjala jakautuu murteisiin, jotka eroavat toisistaan niin paljon, että yhteisen kirjakielen luominen kaikille karjalan puhujille on vaikeaa. Yhtenäistä karjalan kirjakieltä yritettiin luoda ennen Stalinin aikaa, niin latinalaisella kuin kyrilliselläkin aakkostolla. Tästä on nykyään luovuttu, niin että kukin kirjoittaja käyttää omaa murrettaan. Karjalan jakautuu murteisiin seuraavasti:

  • varsinaiskarjala
    • vienankarjala (viena, pohjoiskarjala)
      • Oulangan murre
      • Kiestingin murre
      • Kieretin murre
      • Vitsataipaleen murre
      • Pistojärven murre
      • Uhtuan murre
      • Vuokkiniemen murre
      • Suomussalmen murre
      • Kontokin murre
      • Jyskyjärven murre
      • Paanajärven murre
      • Usmanan murre
    • eteläkarjala
      • Rukajärven murre
      • Tunkuan murre
      • Repolan murre
      • Paateneen murre
      • Porajärven murre
      • Mäntyselän murre
      • Ilomantsin murre
      • Korpiselän murre
      • Suojärven murre
      • Suistamon murre
      • Impilahden murre
      • Tihvinän murre, tihvinänkarjala
      • Valdain murre, valdainkarjala
      • Tverin murre, tverinkarjala
        • Doržan murre
        • Maksuatihan murre
        • Ruameškan murre
        • Tolmattšun murre
        • Vesjegonskin murre
  • aunuksenkarjala (aunus, livvi)
    • Säämäjärven murre
    • Tulemajärven murre
    • Vieljärven murre
    • Viteleen murre
    • Salmin murre
    • Kotkatjärven murre
    • Riipuškalan murre
    • Nekkulan murre
  • lyydi
    • Kontupohjan murre (pohjoislyydi)
    • Prääsän murre (keskilyydi)
    • Kuujärven murre.

[muokkaa] Kirjoitusjärjestelmä

Karjalan kirjoitusjärjestelmä pohjautuu suomalaiseen ortografiaan, eikä suomalaisella ole suuria vaikeuksia lukea karjalankielistä tekstiä. Karjalan kieli kuitenkin eroaa suomesta joskus paljonkin muutenkin kuin venäläisen vaikutuksen takia.

  • Hankausäänteitä ja affrikaattoja on karjalan kielessä enemmän, ja ne ovat aitosuomalaisia alkuperältään. Suomessa on vain 's' ja sanan keskellä 'ts', mikä johtuu siitä, että lännemmässä hankausäännekontrastit ovat vähitellen kadonneet.
  • Soinnittomia affrikaattoja merkitään yhdellä kirjaimella, eli 'c' on [ts] ja 'č' [tš], mutta soinnillinen merkitään 'dž' kuten suomessa. Koska soinnittomat affrikaatat voivat olla myös foneemisesti pitkiä, niitä merkitään kirjainparilla, esim. seiččemän
  • Soinnilliset äänteet (b, d, g, z, ž) ovat erillisiä foneemeja, eikä tämä ole pelkästään venäjän vaikutusta, vaan aidosti suomalaisten kielien perua. Esimerkiksi siinä, missä suomessa on sanansisäinen 'v', on karjalassa usein 'b'.
  • Liudentumista merkitään heittomerkillä, esim. d'uuri' "juuri", toisin kuin esim. savon murteessa 'j'.
  • Joskus y-äännettä merkitään u-treemalla ü, kuten virossa.
Hankausäänteitä ja affrikaattoja
kirjain korvaava foneettinen karjala suomi
c c [ʦ] kucu kutsu
č ch [ʧ] čoma, seiččemän soma, seitsemän
s s [s] se se
š sh [ʃ] niškoi niskoihin
z z [z] tazavalla tasavalta
ž zh [ʒ] kiža, liedžu kisa, lietsu

Hattukirjaimet voidaan korvata lisäämällä 'h' kirjaimen perään, vaikka tämä tuottaa samanlaisia vaikeuksia kuin sama käytäntö suomessa ja johtaa kirjoitusasuihin kuten ruochchi "ruotsi".

[muokkaa] Näytteitä kirjoitetusta karjalan kielestä:

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla


Uralilaiset kielet
akkalansaame | aunuksenkarjala | enetsi | ersä | eteläsaame | hanti | inarinsaame | inkeroinen | juratsi | kamassi | karjala | keminsaame | kiltinänsaame | koltansaame | komi | komipermjakki | kveeni | liivi | luulajansaame | lyydi | mansi | mari | matori | merja | metserä | meänkieli | mokša | muroma | nenetsi | nganasani | niittymari | piitimensaame | pohjoissaame | selkuppi | suomi | turjansaame | udmurtti | unkari | uumajansaame | varsinaiskarjala | vatja | vepsä | viro | võro