Heikki Riihiranta

Wikipedia

Heikki Riihiranta (s. 4. lokakuuta 1948 Helsingissä) on suomalainen entinen jääkiekkopuolustaja. Hän oli myös pitkäaikainen maajoukkueen joukkueenjohtaja. Riihiranta oli ensimmäisiä suomalaisia jääkiekkoammattilaisia Pohjois-Amerikassa.

Riihiranta edusti Suomessa pääsarjatasolla vain HIFK:ta. Hän aloitti uransa kuitenkin hyökkääjänä Karhu-Kissoissa. Ensimmäisen HIFK-kautensakin 19671968 Riihiranta pelasi vielä laitahyökkääjänä. Seuraavalla kaudella HIFK:n pelaajavalmentajaksi tullut kanadalainen Carl Brewer siirsi kovaotteisen Riihirannan puolustajan paikalle. Riihiranta pelasi HIFK:ssa kaudet 1967–1974 ja 19771983. Hän voitti viisi Suomen mestaruutta ja yhteensä yhdeksän SM-mitalia. Runkosarjassa Riihiranta pelasi 393 SM-sarja- ja -liiga-ottelua tehden pisteet 50+119. Pudotuspeleissä hänen saldonsa oli 6+8 34 ottelussa.

Riihiranta ja Veli-Pekka Ketola tekivät ensimmäisinä suomalaisina ammattilaissopimuksen WHA-liigaan. Kumpikin pääsi Winnipeg Jetsin joukkueeseen. Riihiranta pelasi Winnipegissä kolme kautta ja voitti vuonna 1976 WHA:n mestaruuden Avco Trophyn. Hänen saldolseen muodostui 187 ottelussa 10+38.

Maajoukkueessa Riihiranta edusti Suomea neljissä MM-kisoissa ja kerran olympialaisissa. Lisäksi hän oli mukana Suomen ensimmäisessä Kanada Cup -joukkueessa. Yhteensä Riihiranta pelasi maajoukkueessa 103 ottelua pisteillä 5+11.

Riihiranta oli Suomen jääkiekkomaajoukkueen mukana uudestaan vuodet 19932003, kun hän toimi Suomen joukkueenjohtajana. Riihiranta oli toimessa sekä Curt Lindströmin että Hannu Aravirran päävalmentajuuskauden.

[muokkaa] Saavutukset ja palkinnot

  • 5 Suomen mestaruutta (1969, 1970, 1974, 1980, 1983)
  • 1 SM-hopea ja 3 -pronssia
  • WHA:n mestaruus (1976)
  • Valinta SM-sarjan All Stars -kentälliseen (1974)
  • Jääkiekkoleijona #78
  • HIFK on jäädyttänyt Riihirannan pelinumeron 5

[muokkaa] Lähteet