Jeesus
Wikipedia
| Osa artikkelisarjasta Kristinusko |
|
|
Historia |
|
|
Pyhä Kolminaisuus |
|
|
Kristillinen teologia |
|
|
Raamattu |
|
|
Kristilliset kirkkokunnat |
|
Jeesus Nasaretilainen (8–2 eaa — 29–36 jaa) on kristinuskon keskeinen hahmo. Teologien ja historiantutkijoiden keskuudessa on yleisesti katsottu Jeesuksen olleen ajanlaskun alun aikoina elänyt juutalainen uskonnollinen johtaja ja opettaja, joka tuomittiin Jerusalemissa noin vuoden 30 jaa tienoilla kuolemaan ristiinnaulitsemalla. Vähemmistö tutkijoista kiistää Jeesuksen historiallisuuden. Jeesuksen merkityksestä, ominaisuuksistaan ja häneen liitettyjen kertomusten ja ihmeiden historiallisuudesta on joka tapauksessa suuria erimielisyyksiä, koska Jeesukselta ei tunneta omia kirjoituksia, ja pääasiallisen kirjallisen lähteen, Uuden testamentin evankeliumien, vanhin osa eli Markuksen evankeliumi on kirjoitettu 20-40 vuotta ja uusin osa Johanneksen evankeliumi noin 70 vuotta Jeesuksen oletetun kuolinvuoden jälkeen.
Kristinuskon mukaan Jeesus on vapahtaja, Messias ja Jumalan poika, joka sovitti ihmiskunnan synnit kuolemallaan. Muslimit ja bahá'ít puolestaan pitävät Jeesusta profeettana, juutalaiset vääränä messiaana, jotkut buddhalaiset Maitreyan olomuotona ja monet New Age -liikkeen jäsenet guruna eli opettajana. Erityisesti länsimaalaisessa ei-kristillisessä perinteessä Jeesusta pidetään usein juutalaisena rabbina, jonka ympärille myöhempi perinne alkoi kehittää jumaltarua. Myyttiteorian kannattajien mukaan Jeesus oli ainoastaan vertauskuvallinen viittaus ”korkeampaan” tietoon (gnosis).
Jeesuksen nimen yhteydessä mainitaan usein Kristus, joka on kreikkaa ja käännös hepreankielisestä sanasta Messias, voideltu eli siunattu. Tästä johdettuna Jeesuksen seuraajia alettiin kutsua hieman myöhemmin Antiokiassa kristityiksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kertomukset Jeesuksen elämästä ja opetuksista
[muokkaa] Syntymä
Yleisimmin Jeesuksen arvioidaan syntyneen 7 eaa – 4 eaa välillä ja kuolleen vuosien 29 – 33 välillä, mutta myös muut ajankohdat ovat mahdollisia. Erään Jupiterin — jota on arveltu siksi kirkkaaksi tähdeksi, joka Raamatun mukaan syttyi Jeesuksen syntyessä — liikkeisiin perustuneen laskelman mukaan oikea päivämäärä olisi 17. huhtikuuta 6 eaa lähde?. Epätarkkuudet johtuvat siitä, että Jeesuksen syntymäaika laskettiin vasta 520-luvulla munkki Dionysios Exiguuksen toimesta. Ajoitus perustui aikakauden tavan mukaan hallitsijoiden hallitusvuosiin ja tekoihin.
Jeesuksen vanhemmat olivat Uuden testamentin mukaan Joosef ja Maria. Hänen esitetään olleen kuningas Daavidin sukua joko Joosefin tai Marian puolelta, tai jopa kummankin puolelta. Juutalaisen tavan ja perimyslakien mukaan ottopoika on samassa asemassa kuin oma poika, samoin naimisissa olevaa miestä voidaan sanoa appensa pojaksi. Näin periytymisen laskeminen Daavidista ei olisi varsinaisesti kiinni Joosefin biologisesta isyydestä. Jeesuksen vanhemmista ei ole olemassa historiallisia tietoja. Matteuksen evankeliumin mukaan Joosef ei ollut Jeesuksen biologinen isä, vaan Maria oli tullut raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta ollessaan vielä neitsyt. Matteuksen mukaan Maria oli kihloissa Joosefin kanssa tullessaan raskaaksi. Johanneksen evankeliumissa sen sijaan sanotaan Jeesuksen olleen Joosefin poika Nasaretista.
Vaikka partenogeneesi onkin biologisesti mahdollinen mutta äärimmäisen harvinainen tapahtuma, tutkijoiden mukaan neitseellistä syntyperää saatettiin korostaa, jotta evankeliumien lukijat ja kuulijat saataisiin vakuuttumaan Jeesuksen jumalallisuudesta. Neitseestä syntymisen korostaminen oli ajalle tyypillinen tapa. Myös esimerkiksi zarathustralaisessa uskonnossa korostetaan uskonnonperustajan, profeetta Zarathustran syntymistä neitseestä. Erään esille tuodun käsityksen mukaan Jeesuksen neitseellisyys on versio Lähi-idän seudun ikiaikaisesta neitsytmyytistä, joka siirtyi kristinuskoon Vanhan testamentin Jesajan kirjan ennustukseen tehdyn käännöstulkinnan kautta: heprealaisen tekstin mukaan "nuori nainen tulee raskaaksi ja synnyttää pojan", mutta tekstin hellenistisen ajan kreikkalaisessa käännöksessä (Septuaginta) tämä on käännetty muodossa "neitsyt tulee raskaaksi..." (Jes. 7:14).
Matteuksen evankeliumi kertoo Jeesuksen syntyneen kuningas Herodeksen aikana, eli viimeistään vuonna 4 eaa. Luukkaan evankeliumi puolestaan kertoo Quiriniuksen olleen Jeesuksen syntymän aikaan Syyrian käskynhaltijana. Tämä seikka viittaa vuoteen 7 jaa. Nykyään suurin osa tutkijoista pitää vuotta 4 eaa. todennäköisimpänä vaihtoehtona. Juutalaisessa mytologiassa suurhenkilöiden, kuten profeettojen, kuolinpäiväksi katsottiin joko heidän hedelmöittymis- tai syntymäpäivänsä. Näin heidän elämänsä oli täydellisen ihmisen (adam kadmon) elämä. Alkukristityt tunsivat tämän myytin, ja juhlivat Jeesuksen kuolinpäivää hänen hedelmöittymispäivänään; latinalaisen kalenterin mukaan se oli vuoden 33 pääsiäinen eli 25. maaliskuuta; kreikkalaisen kalenterin mukaan puolestaan 6. huhtikuuta. Tästä (25.3.) 9 kk eteenpäin on 25. joulukuuta. Kreikkalaisen kalenterin mukaan puolestaan 9 kk 6.4. laskien on 6. tammikuuta; tätä päivää juhlitaan loppiaisena.
Jeesuksen syntymäpäivää on juhlittu ainakin 200-luvulta lähtien: aluksi juhlapäivänä oli 6.1. Keisari Aurelianuksen 270-luvulla määräämä voittamattomalle auringolle omistettu Sol Invicti -juhla ja vapaapäivä oli kuitenkin 24.-25. joulukuuta. Kun tämän päivän juhlinta nopeasti tuli hyvin suosituksi (se osui jo ennestään vanhan roomalaisen Saturnalia - juhlakauden loppuun), ja valon symboliikka sopi myös hyvin kristilliseen opetukseen Kristuksesta maailman valona, vuonna 350 paavi Julius I kehotti kristittyjä juhlimaan Kristuksen syntymää samaan aikaan. Nykyään kyseisiä päiviä kutsutaan jouluksi.
Evankeliumit kertovat Jeesuksen perheen olleen kotoisin Nasaretista, mutta Matteuksen ja Luukkaan mukaan Jeesus itse syntyi Betlehemissä. Joidenkin tutkijoiden mukaan kristityt sijoittivat kertomuksissaan syntypaikan Betlehemiin, koska Miikan kirjan ennustuksen mukaan Israelin hallitsija tulee Betlehemistä. Luukkaan mainitsemaa verollepanoa ei ole pystytty yhdistämään muissa historiallisissa lähteissä mainittuihin verotustietoihin. Herodeksen toteuttamasta alle kaksivuotiaiden lasten surmaamisesta ei ole myöskään muita lähteitä, ja viimeisillään raskaana olevan Marian lähtö mukaan matkalle olisi kyseenalaista.
[muokkaa] Opettajana
Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta on vain tarunomaisia kertomuksia. Niitä on kerrottu erityisesti myöhemmissä, 100 -300-luvuille ajoitettavissa olevissa apokryfisissä ns. lapsuusevankeliumeissa. Kanonisten evankeliumien mukaan Jeesus aloitti julkisen toimintansa noin 30-vuotiaana, mikä oli juutalaisessa uskossa eräänlainen täysi-ikäisyyden raja. Sen jälkeen mies oli kypsä toimimaan esimerkiksi rabbina. Evankeliumien mukaan Jeesus sai kasteen Johannes Kastajalta. Tämän jälkeen hän valitsi omat 12 ensisijaista opetuslastaan, niin sanotut apostolit. Häntä seurasi myös paljon muita ihmisiä, jotka on myös luettu opetuslapsiksi. Heidän joukkoonsa kuului evankeliumin mukaan myös naisia, muun muassa Magdalan Maria. Yleisen käsityksen mukaan Jeesuksen julkinen toiminta olisi kestänyt noin kolme vuotta.
Evankeliumien Jeesus saarnasi ihmisille taivasten valtakunnan tuloa ja parannuksen teon tarvetta. Hänen opetuksensa olivat usein vertauskuvallisia (metaforisia); merkittävä osa niistä kuvailee, mitä taivasten valtakunta on ja mitä se ei ole. Tunnetuin Jeesuksen opetuksista on niin sanottu vuorisaarna (Matt. 5–7). Se sisältää Jeesuksen tunnetuimmat moraaliopetukset sekä muun muassa Isä Meidän -rukouksen.
Erityisesti protestanttiset kristityt katsovat Jeesuksen ydinopetusten kiteytyvän Johanneksen evankeliumin jakeeseen 3:16: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." (Joh. 3:16). Tätä raamatunkohtaa kutsutaan usein pienoisevankeliumiksi.
[muokkaa] Kuolema
Evankeliumien mukaan Jeesus ärsytti aikansa juutalaisia opettajia, sekä aiheutti levottomuutta myös roomalaisissa vallanpitäjissä, ja osittain näistä syistä hänet tuomittiin kuolemaan ja ristiinnaulittiin Golgatalle. Matteuksen ja Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesuksen hauta oli tyhjä noin kolmen päivän kuluttua ristiinnaulitsemisesta. Markuksen ja Johanneksen evankeliumien mukaan enkeli tai kaksi oli haudalla opetuslapsia vastassa. Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesuksen tuominneet juutalaiset syyttivät Jeesuksen opetuslapsia ruumiin varastamisesta. Kristittyjen mukaan Jeesus oli noussut kuolleista. Evankeliumit kertovat hänen ilmestyneen useille ihmisille kuolemansa jälkeen ja nousseen opetuslastensa silmien edessä taivaaseen.
Uuden testamentin mukaan tämän kokemuksen seurauksena Jeesuksen opetuslapset alkoivat saarnata evankeliumia eli hyvää sanomaa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Kristinusko opettaa, että se on saanut alkunsa tästä liikkeestä.
[muokkaa] Kristillinen usko Jeesuksesta
Suurin osa kristillisistä kirkoista hyväksyy Athanasioksen uskontunnustuksen. Sen, Raamatun ja kristillisen perimätiedon tulkintojen mukaan:
- Jumala lähetti Jeesuksen, koska Hän rakastaa kaikkia ihmisiä, eikä halua kenenkään joutuvan kadotukseen syntiensä tähden. (Joh. 3:16)
- Usko Jeesukseen pelastaa tuomiolta, joka tulee synnin tähden. Jeesuksen sovitustyö tekee ihmisistä Jumalan lapsia, ja he palaavat siihen tilaan, joka vallitsi ihmisessä ennen syntiinlankeemusta. Raamattu kutsuu tätä ennalleenasettamiseksi.
- Jeesusta ei siittänyt mies, vaan hän sikisi Pyhästä Hengestä, ja syntyi Neitsyt Mariasta.
- Jeesus on yksi kolmiyhteisen Jumalan kolmesta henkilöstä, Poika Jumala.
- Lihaksi tullut Jeesus oli kuuliainen Isä Jumalalle; hänessä ei ollut mitään moitetta, eikä hän tehnyt syntiä.
- Noin 30 vuoden ikäisenä Jeesus alkoi opettaa, parantaa sairaita, ruokkia nälkäisiä ja herättää kuolleita.
- Jeesus ristiinnaulittiin Golgatalle noin vuonna 30 jaa.
- Jeesus sovitti ristillä maailman synnit ja nousi kuolleista kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen, minkä jälkeen hän nousi taivaaseen.
- Jeesus tulee aikojen lopussa tuomitsemaan jokaisen taivaaseen tai kadotukseen.
[muokkaa] Jeesuksen historiallisuus
- Pääartikkeli: Jeesuksen historiallisuus
Uskontojen perustajahahmojen historiallisuus on usein epävarma. Myös Jeesuksen historiallisuudesta on kiistelty 1700-luvulta lähtien, jolloin kirkoista riippumaton raamatuntutkimus pääsi kehittymään, mutta yleisesti häntä pidetään historiallisena henkilönä yhtä lailla kristillisessä teologiassa, kristinuskon sisäisessä perinteessä ja valtavirran historiantutkimuksessa.
Kristinuskon teologiaan kuuluu Jeesuksen historiallisuuden tunnustaminen jo senkin vuoksi, että kristinuskon uskontunnustuksiin kuuluu Jeesukseen uskominen, ja tällöin Jeesuksen kiistäminen olisi ristiriitaista, vaikka periaatteessa olisi mahdollista tulkita Jeesuksen kuvaaminen eläväksi ihmiseksi vain symboliseksi esitystavaksi. Tällöin olennaista olisi Jeesuksen opetuksien sisältö, ei se, että sille on annettu historiallisen henkilön muoto.
Historiantutkimuksessa kanta kysymykseen Jeesuksen historiallisuuteen näkyy olleen yleisesti positiivinen, mutta viime aikoina ovat kannanotot uudemmassa tutkimuksessa vaihdelleet, jolloin on painotettu sitä, että aiemmassa historiantutkimuksessa ei kysymystä ole juuri pohdittu, koska jo sen pohtimista on pidetty uskonnonvastaisena (ks. Doherty, Ellegard). Sen sijaan esiintyy suuria erimielisyyksiä kaikkien, yhtä lailla maallisten historiantutkijoiden kuin teologisesti suuntautuneiden tutkijoiden, näkemyksissä Jeesuksen merkityksestä, ominaisuuksista ja häneen liitettyjen kertomusten ja ihmeiden tekemisen historiallisuudesta.
Selvää on, että pohdittaessa Jeesusta on pidettävä erillään ne näkemykset, jotka teologit esittävät pohjautuen kristinuskon sisäisiin lähteisiin (näistä tärkeimpänä tietenkin Raamattu), niistä näkemyksistä, jotka maallisten tieteenhaarojen edustajat (lähinnä historioitsijat ja sosiologit) esittävät oman lähdeaineistoksi kelpuuttaman aineiston perusteella (jolloin Raamattu ei ole tietenkään poissuljettu lähde, vaikka sitäkin käsitystä on puollettu).
Pääasialliset Jeesusta koskevat kirjoitukset ovat evankeliumit. Jeesukselta ei tunneta omia kirjoituksia, eikä ole varmuutta siitä, missä määrin evankeliumien kuvaukset olisivat peräisin Jeesuksen tunteneilta ihmisiltä. Ei ole edes varmuutta siitä, mitä kieltä Jeesus ja hänen opetuslapsensa olisivat puhuneet. Tähän aikaan Palestiinassa puhuttiin muun muassa arameaa, hepreaa, kreikkaa ja latinaa.
Ainakin jotkut neljästä evankeliumista on arveltu kirjoitetun aikana, jolloin oli vielä elossa Jeesuksen väitetyllä elinajalla eläneitä ihmisiä. Vanhimmat evankeliumit, Matteuksen ja Markuksen evankeliumi, on saatettu kirjoittaa 20-40 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Johanneksen evankeliumi on evankeliumeista nuorin ja sitä on pidetty historiallisilta tiedoiltaan muita epäluotettavampana. Vanhempien niin sanottujen synoptisten evankeliumien antamasta Jeesus-kuvasta on myös kiistelty. Toisaalta akateemiset tutkijat ovat pitäneet usein todennäköisenä, että evankeliumeihin on päätynyt paljon historiallisen Jeesuksen puhetta. Asiaa on tutkinut muun muassa Jeesus-seminaari.
Myös jotkin antiikin ajoilta säilyneet Raamatun ulkopuoliset dokumentit mainitsevat joko "Jeesuksen" tai "Kristuksen": roomalaiset historioitsijat Tacitus, Suetonius, Flegonus, Celsus, Lucianius, Numenius, Galerius ja Plinius nuorempi, kreikkalaiset historioitsijat Lucianus Samosatalainen ja Claudius Galenos, syyrialaiset historioitsijat Thallus ja Mara bar Serapion sekä juutalais-roomalainen historioitsija Josephus mainitsivat Jeesuksen tai kristityt teoksissaan.
Monet näistä teoksista ovat ajan saatossa hävinneet ja ne tunnetaan vain myöhempien lainausten kautta. Yleisesti roomalaisten historioitsijoiden viittauksia Jeesukseen ei voida pitää kovin luotettavina, koska todennäköisesti ne perustuvat kansan keskuudessa liikkuneisiin huhupuheisiin ja viranomaisten suorittamiin kristittyjen kuulusteluihin. Pikemminkin ne todistavat kristittyjen kuin itse Jeesuksen olemassaolosta. Etenkin Josephuksen kohdalla on myös epäilyjä alun perin epämiellyttäväksi koetun tekstin muokkaamisesta myöhempien kristittyjen kopioijien toimesta.
Asian tiimoilta on liikkeellä myös väärää tietoa, esimerkiksi W. P. Crozierin vuonna 1928 Manchester Guardian -lehdelle kirjoittamaa romaania Pontius Pilatuksen kirjeistä Senecalle toisinaan luullaan historialliseksi lähteeksi.
[muokkaa] Jeesuksen opetuksista käytyä keskustelua
Jeesuksen opetuksen luonteeseen liittyy seikkoja, jotka ovat herättäneet runsaasti keskustelua.
[muokkaa] Saarnasiko Jeesus pikaista maailmanloppua?
Markuksen evankeliumissa Jeesuksen kerrotaan sanoneen maailmanlopusta, että "sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä." (Mark. 13:32). Joidenkin Jeesuksen muiden puheiden pohjalta on esitetty lisäksi tarkempia näkemyksiä, jonka mukaan Jeesus opetti lopun aikojen olevan hyvin lähellä (esimerkkinä kohdat "Tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin nämä kaikki tapahtuvat." Matteus 24:34, Markus 13:30, Luukas 21:32 sekä "Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakuntansa kuninkaana." Matt 16:28). Myös alkukristityt odottivat Jeesuksen pikaista paluuta (mihin viitataan esimerkiksi joissakin Paavalin kirjeissä).
Muun muassa Albert Schweitzer kannatti näkemystä Jeesuksesta pikaisen maailmanlopun saarnaajana, mistä syystä auktoriteetit kielsivät häntä tekemästä lähetystyötä. Monet kommentaattorit ovat selittäneet Jeesuksen monien opetusten luonnetta maailmanlopun nopean tulemisen odottamisesta juontuvana. Esimerkiksi vuorisaarnan monien opetusten ehdottomuutta on pyritty ymmärtämään tästä näkökulmasta. Näkemys Jeesuksesta pikaisen maailmanlopun julistajana on luonnollisesti kiistelty. Esimerkiksi yllä lainattua Jeesuksen lausahdusta on tulkittu siten, että hän tarkoittaa "sukupolvella" edellisissä jakeissa mainittua viikunapuun sukupolvea.
[muokkaa] Jeesuksen suhtautuminen juutalaisten lakiin
Toinen keskeinen keskustelu on koskenut Jeesuksen suhdetta juutalaisten säädöksiin. Monissa Raamatun kohdissa Jeesus näyttää puolustavan Tooran lakia ("älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat" Matteus 5:17-18), kun taas toisissa kohdissa hän hyökkää lain ehdotonta noudattamista vaativia fariseuksia vastaan. Samoin Raamatusta käy ilmi, että Jeesuksen seuraajilla oli kiistaa siitä, tulisiko juutalaisten lakeja noudattaa vai ei. Monet kristityt katsovat, että Jeesus täytti lain ristinkuolemallaan, uudella liitolla, joten vanhan liiton laki ei ole enää voimassa. Monien tutkijoiden esittämä tulkinta puolestaan on, että Jeesuksen ja juutalaisten lakien vastakkainasettelua kuvaavat kohdat on kirjoitettu vasta siinä vaiheessa, kun kristinusko oli erkaantumassa juutalaisuudesta. Näin ollen historiallinen Jeesus, joka oli itse juutalainen, ei olisi vastustanut Mooseksen kirjoissa annettuja juutalaisten lakeja. Kristityt usein katsovat, että Vanhan testamentin laeista vain kymmenen käskyä ovat kristittyjä varten, koska Jeesus mainitsee nämä lait puheessaan suoraan.
Juutalaisten uskonnollisista puolueista Jeesus oli lähellä vastustamiaan fariseuksia. Hän ei kritisoinut niinkään juutalaisen lain kunnioittamista kuin sitä, että lain kirjaimen noudattamiseksi muodostettiin käytäntöjä, joiden ei katsottu ilmaisevan juutalaisen lain alkuperäistä henkeä. (fariseukset)
- "Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi." (Matt. 23:2-7).
[muokkaa] Katso myös
- Antikristus
- Evankeliumit
- Ihmisen Poika
- Jeesuksen opetuslapset
- Jeesuksen toinen tuleminen
- Jeesus-seminaari
- Kristinusko
- Uusi testamentti
[muokkaa] Kirjallisuutta
[muokkaa] Suomeksi
- Laine, T. P. (2000). Kuka hän oli? Uusi näkökulma Jeesuksen elämään. Jyväskylä: Atena.
- Räisänen, Heikki (1989): Tuhat ja yksi tulkintaa: Luova näkökulma Raamattuun, Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-024-8
- Räisänen, Heikki (2006): Rosoinen Raamattu, Helsinki: WSOY. ISBN 951-0-30872-2
[muokkaa] Englanniksi
- Doherty, Earl (1999). The Jesus Puzzle. Ottawa: Canadian Humanist Publications. ISBN 0968601405
- Ellegard, Alvar (1999). Jesus: One Hundred Years Before Christ. London: Century.
- Freke, Timothy & Peter Gandy (2001). The Jesus Mysteries. Random House. ISBN 0609807986
- Price, Robert M. (2003). The Incredible Shrinking Son of Man. Amherst, New York: Prometheus.
- Price, Robert M. (2000). Deconstructing Jesus. Amherst, New York: Prometheus.
- Thompson, Thomas L. (2005). The Messiah Myth. New York: Basic Books.
- Wells, G. A. (1999). The Jesus Myth. Peru, Illinois: Open Court.
[muokkaa] Saksaksi
- Augstein, Rudolf (1999): Jesus Menschensohn: Erweiterte und aktualisierte Neuauflage. (Erste Auflage 1972). Hamburg: Hoffmann und Campo. ISBN 3-455-11284-6
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Suomeksi
- Nousiko Jeesus kuolleista? Leif Nummela, Suomen Teologinen instituutti
- Jeesus suomenkielisessä Raamatussa (1933/1938)
- "Jeesus: historian kuuluisin kadonnut", John Rosen kirja, jossa kyseenalaistetaan Jeesuksen historiallisuus.
- Jeesuksen arvoitus, Earl Dohertyn suomennettu artikkeli - Oliko olemassa ihmistä Jeesus Nasaretilainen?
- Monikasvoinen Kristus, dosentti Timo Eskolan artikkeli Jeesuksesta
[muokkaa] Muilla kielillä
- The Jesus Puzzle, Earl Doherty
- "Earliest Christianity", G. A. Wells
- "Did Jesus Exist? Earl Doherty and the Argument to Ahistoricity", Richard Carrier
- Jesus never existed
- Jesus (was) is a Fictional character (not "historical"), Rt. Rev. Lino Sanchez
- The Non-Historicity of Jesus, Michael Hoffman
- Debunking the Historical Jesus
- "The Jesus Mysteries", Timothy Freke & Peter Gandy

